Sivu 307 – Hidasta elämää

Tätä et tiennyt ahdistuksesta – Vaikealla tunteella voikin olla hyvä tarkoitus

Vastaanotolleni psykofyysiseen fysioterapiaan on vuosien varrella tullut yhä enemmän epämääräistä ahdistusta potevia naisia ja miehiä. He hakevat apua kehollisesta terapiasta, koska ovat havahtuneet siihen, miten kehollisia ahdistusoireet ovat. Ahdistus on mielen luomaa, mutta se asuu kehossa.

Ahdistukseen liittyy usein unettomuutta, masennusta, pelkoa ja kehollisista oireista erityisesti hengitysvaikeuksia ja paineen ja puristuksen tunnetta rintakehällä tai vatsalla. Lisäksi siihen voi liittyä lihasjännityksistä johtuvia kipuja, pistelyä tai poltteen tunnetta raajoissa, vapinaa ja suolistovaivoja. Asiakkaat kokevat usein voimakasta ylivirittyneisyyttä. Se, ettei näille oireille tunnu aluksi löytyvän selitystä, pahentaa entisestään ahdistavaa oloa.

Suurin osa ihmisistä haluaa päästä ahdistuksesta eroon keinolla millä hyvänsä, ja on täysin luonnollista ajatella niin vaikeassa tilanteessa. Voisiko ahdistusta silti tarkastella uudella tavalla? Mitä jos en kiirehtisikään eroon pääsemisessä, vaan tutustuisin ahdistukseeni, juuri sellaisena kuin sen tunnen?

Ahdistuskin kuuluu elämään. Voisiko olla jopa niin, että ahdistuksella olisi minulle jotakin kerrottavaa – jos sillä olisikin jokin hyvä tarkoitus?

Aluksi on hyvä ymmärtää se, miten keho yrittää mukautua mielen luomaan ahdistusreaktioon. Pitkäkestoinen ahdistus kun luo molemminpuolista epäluottamusta. ”Isäntä/emäntä” ei luota kehoon ja keho ei pysty luottamaan isäntäänsä tai emäntäänsä, koska tämä toimii tilanteissa niin reaktiivisesti, ettei keholla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä luomaan suojapanssareita, aktivoimaan virittynyttä tilaa ja olemaan valmiudessa, jos jotakin vaarallista tapahtuu.

Ahdistus on usein pintatunne, joka kätkee alleen jotakin itselle merkityksellistä ja samalla liian vaikeaa asiaa tai tunnetta kohdattavaksi sillä hetkellä. Yritämme alitajuisesti työntää tätä vaikeaa tunnetta pois tietoisuudestamme, ja siksi alamme luoda tunnepanssareita kehoomme. Ensimmäinen reaktio on hengityslihasten jännittyminen. Tämän vuoksi ahdistuneella ihmisellä on usein puristavaa oloa rintakehällä, kurkussa, pallean ja vatsan seudulla. On vaikea hengittää, ja sen vuoksi ahdistunut ihminen alkaa haukkomaan happea. Syntyy ylihengitystila, joka voi pahimmillaan aktivoida paniikkikohtauksen.

Ahdistuneenakin voi opetella kuuntelemaan kehoa ja hengitystä. Tämä ei välttämättä ole aluksi helppoa. Se on kuitenkin avain siihen ymmärrykseen, mitä keho ja alitajunta yrittävät syvemmällä tasolla viestittää. Kannattaa aloittaa lyhyistä, muutaman minuutin kehollisista läsnäoloharjoituksista, ja kokeilla niitä ensin turvallisessa paikassa ja sellaisessa hetkessä, jolloin olo on tasaisempi. On tärkeää löytää itselle ja keholle lempeä, turvallinen ja myötätuntoinen tila, johon on mahdollista palata joka kerta kun ahdistus nostaa päätään. Tässä tilassa on mahdollista kuunnella omia tunteitaan ja ajatuksiaan neutraalimmin.

Jos ahdistukseni pitäisi sisällään hyvän tarkoituksen, mikä se olisi?

Mistä ajatuksesta tai tunteesta joudun jostakin syystä pitämään kiinni?

Mitä ajatusta tai tunnetta en ole valmis hyväksymään tai kohtaamaan sellaisena kuin se on?

Suhteessa tulevaisuuteeni, mitä pelkään tai minkä koen uhkana, mihin en voi luottaa?

Mikä minulle voisi olla ahdistuksen vastatunne? Rauha, luottamus, turvallisuus, vai jokin muu?

Kiitä itseäsi aina kun pysähdyt kysymään ja kuuntelemaan. Kun rohkaistut kerta toisensa jälkeen kohtaamaan ahdistuksen ja sen miten keho ahdistusta ilmentää, alat kuulla pinnan alla olevia viestejä. Jos ahdistuksen alta nousee traumaattisia muistoja, voi olla tarpeen käydä niitä läpi traumanhoitoon erikoistuneen ammattilaisen kanssa. On aina hyvä tiedostaa, että uhkaava tunne on vain aivojen tekemä tulkinta, ei totuus tämänhetkisestä tilanteesta.

Keho virittyy, mutta keholla voi olla sinulle muutakin sanottavaa. Kuuletko sitä? Luottaisitko vähitellen omaan kehoosi?

Käytän itse ja ohjaan asiakkailleni TRE-, EFT- ja BBAT-menetelmiä sekä kehon ja hengityksen kuuntelua, jotka kaikki omalla viisaalla tavallaan auttavat lisäämään tiedostamista ja sitä kautta kehon ja mielen välistä luottamusta. Kaikissa menetelmissä on sama olettamus, että kehomieli on viisas ja se pyrkii joka hetki homeostaasiin, tasapainoon.

Ahdistuskin on osa tätä prosessia, osa elämää. Kun ajattelet näin, voit vähitellen päästää irti tarpeesta paeta ahdistusta ja sen alla olevia tunteita, ja sen sijasta voit opetella kohtaamaan ahdistuksen kaikesta epävarmuudesta ja pelosta huolimatta. Voit rauhassa pysähtyä tuntemaan ja kuulemaan – juuri nyt et voi muuta – riittää että elät, olet ja hengität – elämä kyllä kantaa. <3

Kehomme ja mielemme ovat viisas kokonaisuus, jolla on kyky hoitaa itseään. Stressi ja kiire voivat kuitenkin vieraannuttaa meidät kehostamme, jolloin emme osaa enää kuulla sen viestejä. Väsymyksellä ja kivulla on silti tärkeää sanottavaa – ne kertovat siitä, miten todella voimme. Katso Karita Palomäen Kehon viisaat viestit -kirja täältä.

Kuva: Depositphotos

10 tapaa lisätä rakkaushormonin hyrinää – Nämä onnistuvat ihan tavallisessa arjessa!

Oksitosiini tunnetaan “rakkaushormonina” sen monien hyvien vaikutusten vuoksi. Oksitosiinin yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa lapsi maailmaan synnytyksessä, mahdollistaa maidontuotanto imetystä varten ja muodostaa rakastava ja huolehtiva äiti-lapsi-suhde. Oksitosiini herättää hoivavietin ja on yhteydessä mielihyvän tunteeseen.

Tästä hyvänolon hormonista on tehty lukuisia tutkimuksia ja sen on havaittu lisäävän empatiaa, anteliaisuutta, yhteistyöhalua ja ihmisten luottamusta toisiinsa. Oksitosiini helpottaa sosiaalisten vihjeiden ja ilmeiden tunnistamista sekä saa muut tuntumaan helpommin lähestyttäviltä. Lisäksi oksitosiini alentaa sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja ja hermostuneisuutta. Kaiken kukkuraksi oksitosiini edistää myös uskollisuutta.

Oksitosiini osallistuu yksiavioisen suhteen solmimiseen ja ylläpitoon. Eläinkunnassa lajien välillä on eroa oksitosiiniherkkyydessä, mikä on yhteydessä niiden parinvalintaan. Ihmisillä oksitosiinin on havaittu estävän parisuhteessa olevia miehiä lähestymästä vieraita naisia. Oman puolison näkeminen vapauttaa hyvänolon hormoneja, mutta samanlaista efektiä ei tapahdu kun nähdään vieraita naisia, vaikka he viehättäviä olisivatkin.

Oksitosiinin hyvät vaikutukset ovat herättäneet keskustelua sen lääkinnällisestä käytöstä. Voisiko hormonivalmiste tuoda sosiaalisuuden kanssa kamppaileville helpotusta? Hormonin hyödyt ovat kuitenkin riippuvaisia ongelman luonteesta eikä toistaiseksi ole saatu yhtenäisiä tuloksia sen lääkekäytöstä.

Sosiaalisilla ihmisillä oksitosiini lisää yhteistyöhalukkuutta ja luottamusta, mutta sosiaalisuudesta ahdistuneilla se näyttää vähentävän yhteistyöhalukkuutta ja luottamusta sekä lisäävän aggressiivisuutta. Voiko olla, että oksitosiini vahvistaakin valloillaan olevaa tilaa tai mielen taipumusta?

Eräs tutkimus vertaa oksitosiinia alkoholiin. Oksitosiinin tavoin alkoholi lisää anteliaisuutta, vähentää pelkoja ja edistää ryhmään kuulumista. Toisaalta alkoholi sekoittaa moraalisia päätöksiä ja lisää aggressiivisuutta. Koska tutkimus on vasta alussa ei siitä pitäisi päätellä oksitosiinin olevan vaarallista. Toistaiseksi tutkijat haluavat, että oksitosiinin käyttöön sosiaalisten ongelmien lääkkeenä suhtaudutaan varauksella.

Koska tähän asti on raportoitu enemmän hyviä kuin huonoja vaikutuksia, pysykäämme uskossa oksitosiinin hyvyydestä. Sitä ei kuitenkaan voida kiistää etteikö se olisi ihmisille hyödyllinen ja jopa elintärkeä hormoni. Jo se, missä tilanteissa oksitosiinia erittyy kertoo sen edistävän terveyttä. Tässä vielä muutama vinkki, kuinka voit tarvittaessa lisätä omia oksitosiinitasojasi:

1.kosketa – halaa ja suukota

2. kehu – puhu kauniisti muille ja itsellesi

3. ole läsnä – kuuntele toista ihmistä

4. naura – tartuta hymyä ja levitä naurua

5. meditoi – pysähdy, rauhoitu, tyhjennä mielesi ja tunne tasapaino

6. liiku – käy kävelyllä, joogaa, venyttele, surffaa, kiipeä, hiihdä, luistele

7. itke – tunteiden tukahdutus lisää stressiä, vapauta tunteet ja päästä kyyneleet valumaan

8. anna – anna aikaa, auta muita ja ole kiitollinen

9. luo – luova toiminta laskee stressiä, siis maalaa, piirrä, kudo, virkkaa, kirjoita, leiki tai soita

10. hoivaa – silitä lemmikkiäsi, halaa lastasi ja pidä huolta toisesta

Lähteet:

powerofpositivity.com
ncbi.nlm
sciencealert.com

Eron jälkeen en ole enää se, joka olin – Kuka minä siis oikeasti olen?

Avioero resonoi aina myös muihin ihmissuhteisiin. Lapset reagoivat vanhempiensa eroon, olivatpa pieniä tai suuria. Myös aikuiset lapset käyvät läpi vanhempiensa uutta tilannetta, joskus vahvasti kantaa ottaen. Vuosien kuluessa lapset käyvät uusien ikävaiheiden myötä yhä uudelleen läpi vanhempiensa erotarinaa ja oman elämän vaiheet nostavat siitä uusia näkökulmia esiin.

Jos pariskunnan omat vanhemmat ovat olleet lähellä perhettä, muuttuvat suhteet heihinkin uusiksi. Kuka olen nyt appivanhemmilleni, kun olen ex-puoliso? Kuinka omat vanhempani näkevät minut nyt, kun olen eronnut? Kuinka minä näen vanhempien suhteen oman eroni kautta? Uusien puolisoiden ja mahdollisten bonuslasten myötä tilanteeseen tulee lisää haastetta. Myös kuviot ystäväpiirissä vaihtuvat, osa kavereista tulee lähemmäksi, osa häviää taustalle. Ihmissuhteiden merkitykset muuttuvat.

Ero pakottaa katsomaan itseään uudessa valossa, siksi myös muut ihmissuhteet arvioidaan uudelleen. Rakkaussuhteen päättyminen tarjoaa aina mahdollisuuden kasvuprosessiin ja osana tätä muutosta tapa olla vuorovaikutuksessa maailman ja ihmisten kanssa muuttuu. Osa kokee tärkeäksi vahvistaa omia rajojaan suojaamalla itseään tuhoavilta tai energiaa vieviltä ihmissuhteilta. Osa haluaa vaihtaa muiden auttajan roolista enemmän itseä ja omia tarpeita kuuntelevaan olotilaan. Joskus läheisten on vaikea ymmärtää näitä ratkaisuja, jonka tähden osa suhteita katkeaa, mutta osa syvenee ja saa uusia sävyjä.

Mitä vahvemmin on elänyt parisuhteessaan toisen odotuksista käsin, sitä voimakkaammin eron jälkeen voi tuntea eläneensä jonkun toisen elämää. Uudessa maisemassa voi olla todella voimauttava kokemus todeta, että nyt minulla on valta omaan elämääni. Saan päättää keiden kanssa vietän aikaani ja mitä teen tulevaisuudellani. Voin sanoa ääneen, mitä haluan ja elää tämän halun mukaan.

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet koko nimensä eroprosessin seurauksena, vaihtaneet ammattiaan, tai löytäneet ideologisen kodin, jossa hengittää vapaammin. Moni kokee kehollisuutensa uudelleen, löytää tapoja ilmaista itseään taiteen tai liikkumisen keinoin. Kaikki nämä asiat vaikuttavat myös ihmissuhteisiin ja niiden merkityksellisyyteen. Ero haastaa aina myös identiteetin, joka on peilimme muihin ihmisiin.

Kriisin keskellä ihminen on havahtuneessa ja avautuneessa tilassa jossa aukeaa mahdollisuus kokea asioita, jotka eivät mahdu normiarjen keskelle. Ihminen on ikään kuin herkemmin auki mahdollisuuksille ja kohtaamisille. Moni hoitava suhde saa alkunsa tällaisessa tilanteessa. Tällainen kasvusuhde voi olla merkittävä kokemus, jonka vaikutukset pysyvät elämässä kauan.

Kriisi ravistaa, tunteet ottavat kovaa. Mutta antautuessaan prosessille antaa mahdollisuuden uudelle elämälle, aidolle suhteelle omaan itseen. Siinä ei ole kyse itsekkyydestä, vaan mahdollisuudesta tulla itselleen läheiseksi ja samalla tilaisuudesta kasvaa oman potentiaalinsa kokoiseksi.

Rakkaussuhteen päättyessä naamiot putoavat. Vaikka tilanne on kipeä, antaa uusi avoimuuden tila mahdollisuuden katsoa omaa elämää sellaisena kuin se on. Tähän on nyt tultu. Tuolta minä tulin ja tänne olen päässyt. On seisahduksen ja arvioinnin aika. Kuten parisuhdetta, ei ystävyyssuhteitakaan voi arvottaa niiden pituuden mukaan. Joskus on hyväksyttävä, että matka jatkuu eri suuntiin. Jos valitsee kasvun mahdollisuuden, ei kipua voi välttää, mutta rohkeus kohdata haasteet antaa mahdollisuuden uudenlaiseen itsetuntemukseen. Parhaimmillaan rehellisempään ja samalla antoisampaan elämään.

Kurkkaa Sinä selviät kyllä -kirja:

”Mitäköhän muut ajattelevat?” – Tämä kysymys estää sinua toteuttamasta unelmiasi

Mitäköhän muut ajattelevat?

Tiedäthän tuon ajatuksen ja siihen liittyvän kalvavan tunteen, joka saa sinut pienentämään itseäsi? Se estää sinua seuraamasta unelmiasi, sanomaan poikkeavan, aidomman mielipiteen tai menemästä keskellä työpäivää ulos nauttimaan auringonpaisteesta.

Mitäköhän muut ajattelevat?

Tuo lause sisältää yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen pelon: jos en toimi kuten muut odottavat, yhteiskunta edellyttää tai vanhemmat ovat opettaneet, minut torjutaan, jään yksin, joudun kokemaan häpeää, joudun katuojaan.

Siksi tuo ajatus on niin suuri este sen edellä, että toteuttaisimme itseämme täysillä. Näyttäisimme kaikki tunteemme, toteuttaisimme hullut ideamme, vaihtaisimme ammattia, jos edellisen ammatin aika on ohi tai aloittaisimme uuden harrastuksen, vaikka emme osaisi sitä yhtään.

Tuo lause pitää meidät mukavuusalueella, mutta sillä on hintansa: samalla se pienentää meidät ja teemme ratkaisumme pelon ohjaamana, tukahdutamme inspiraatiomme tai sisällämme asuvan leikkisän lapsen, joka haluaisi ilmaista vapaasti kaikkia puoliaan.

Tämä pelko on minullekin kovin tuttu: jos tulen näkyväksi kaiken sen innostuksen ja ihmiselämää suuremman rakkauden kanssa, joka elää sisälläni, kääntävätkö muut selkänsä? Pitääkö minun rajoittaa sitä, millä tavalla haluaisin ilmaista itseäni ja toimia yhteiskunnan realistis-kyynisen puhetavan tai työelämän jäykkien normien mukaan?

Elizabeth Gilbert kirjoittaa Big Magic -kirjassaan siitä, miten pelko kulkee AINA käsi kädessä luovuuden kanssa. Hän puhuu pelolle näin:

Rakas pelko,

luovuus ja minä menemme nyt road tripille yhdessä. Ymmärrän, että tulet mukaan, koska aina tulet. Tehtäväsi on saada minut paniikkiin aina kun keksin kiinnostavan idean. Ja olet loistava työssäsi. Tässä ajoneuvossa on tilaa meille kaikille, joten tervetuloa mukaan, mutta ymmärrä tämä: minä ja luovuus olemme ainoita, jotka tekevät päätöksiä matkan varrella*.

Minä uskon, että pelko kulkee käsi kädessä paitsi luovuuden, myös kaiken sen ilon, rakkauden ja inspiraation kanssa, joka vie meidät ulos normaalista. Siitä tavasta, jolla aikuisen on yhteiskunnassamme totuttu toimivan.

Pelko nostaa päätään, kun meidän pitäisi paljastaa, ettemme ole vain tiettyyn, ennalta määrättyyn boksiin rajoittuneita ihmisiä, vaan isoja, rönsyileviä sieluja, jotka haluavat joka solullaan tuntea olevansa elossa.

Pelon mukana olo on tiedostettava ja hyväksyttävä, sillä jos pelkoa yrittää tukahduttaa tai torjua, se alkaa vaikuttaa tiedostamattomalla tavalla syvyyksistä. Pysäyttää meidät, aiheuttaa kateutta, kontrollointia, tuomitsemista, vähättelyä.

Joten tästä eteenpäin aion sanoa pelolle aina kun se nostaa päätään ja yrittää rajoittaa minua: tervetuloa mukaan, kiitos kun yrität pitää minut turvassa omalla rajoittuneella tavallasi. Ota mukava asento takapenkiltä, minä ajan.

* vapaa suomennos

Puhdasta vettä – arjen pyhää iloa

“Vesi on tullut, vesi on tullut!” ilakoi naapurini puhelimessa. Samalla kylpyhuoneestamme kuului putkien korinaa, kun vessasäiliö täyttyi vauhdilla. Puhdas ja kirkas vuoristovesi virtasi jälleen talomme putkistossa – jee!

Jouluisin sytytämme neljä kynttilää majatalomme pihalla: Yhden kaukana oleville perheenjäsenille, toisen kaukaisille ystäville, kolmannen universumille, voimalle, jumalalle. Neljäs kynttilä sytytetään kunakin vuonna eri asialle. Viime jouluna sytytimme tuon jokerikynttilän vedelle.

Ystävämme Vinka ja Ivana olivat jouluun mennessä olleet ilman juoksevaa vettä jo pari viikkoa, kiitos jäätyneiden putkien. He asuvat kylällämme, ovat osa jatkettua perhettämme ja auttavat myös majatalon töissä. Eivätkä he olleet vesipulmien kanssa yksin.

Niinpä kynttilä vedelle – jotta sitä riittäisi kaikille ja että aikanaan sulavat putket pysyisivät avoinna.

Viime kuussa vedestä oli puutetta koko kylällä, myös meillä majatalolla ja lopulta kotonakin. Yhtäällä putket jäätyivät, toisaalla oli putkirikkoja. Majatalollamme on oma vesisysteemi, mutta pahimpien pakkasten aikaan jäätyivät putket sielläkin. Niinpä elämä talolla, missä kaksi vapaaehtoistyöntekijäämme asuu, keskittyi vedenkäytön suunnitteluun ja lumen sulattamiseen.

Ihminen, nuukakin, kuluttaa hurjat määrät vettä vuorokaudessa. Vesivessaa on vaikea vetää, mikäli vettä ei ole. Ja jos vessaa ei vedä, niin no, arvaatte miten se vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen. Naaman ja hampaiden pesu. Tiskit ja pyykit. Aika pian on pakko pestä muutakin kuin naama. Ja onhan majatalolla myös eläimiä, koirat, kissat ja vuohet.

Juomavettä saamme talon lähellä olevasta lähteestä. Matka lähteelle on kuitenkin talvisin melko hankala, joten aamupesulle ja pyykkäämiseen lumen sulatus oli kuitenkin helpoin vaihtoehto.

Vettä säilöttiin ja pihistettiin. Vedettiin vessa vain joka toinen kerta. Katsottiin peiliin ja todettiin, että tällä tukalla pärjää vielä ihan hyvin. Jätettiin keittiön lattia pesemättä, sillä eipä meillä ollut vieraitakaan: tammikuu onneksi on vuoden hiljaisin kuukausi.

Kotona vesikatko sattui samaan syssyyn mieheni ulkomaanmatkan kanssa, tottakai. Reissun aikana kylää palveleva kunnallinen vesiputki pamahti rikki muutama sata metriä meiltä etelään ja minä ja lapset jäimme vedettä. Kolmen päivän ajan toin lunta vatikaupalla hellalle sulamaan.

Onni onnettomuudessa: uutta lunta satoi tauotta!

Se, ettei käsiä voinut pestä valuvan veden alla, eikä hanasta voinut juoksuttaa raikasta juomavettä lasiin, kävi raskaaksi. Jos katko olisi jatkunut, olisin pian ollut pulassa pyykätessäni lasten vaatteita lumivedellä. Tilanne oli lopulta nopeasti ohi, mutta juokseva vesi tuntui ihmeelliseltä. Kuinka kätevää, kuinka siunattua!

Mieheni palattua kotiin, saatiin järjestettyä vesikuviot myös majatalolle. Huutoilakointia sielläkin siis! Nyt, pari viikkoa tapahtumien jälkeen, olen ehkä jo liiankin tottunut. En enää naura ilosta aivan joka kerta, kun avaan hanan…

Kynttiläperinteemme on eräänlainen rukous, vähintäänkin rakkauden osoitus. Lähetämme ajatuksia ja rakkautta perheelle, ystäville ja universumille. Ja tänä vuonna siis vedelle. Ehkä vesikatkos johtui juuri siitä kynttilästä, tiedä tuota, mutta jälkikäteen ajatellen olen kiitollinen muistutuksesta.

Vaikka elämä vuorella on muuttanut maailmankuvaani ja myllertänyt arvojani, huomaan, että tietyt asiat ovat mielessäni itsestäänselvyyksiä. Puhtaasta vedestä on maailmalla pula, mutta Bosnian vuoristossa se on varma ja luotettava rikkaus. Siinä määrin luotettava, että vettä lorotetaan huoletta silloinkin, kun se ei ole välttämätöntä.

Vesi on pyhä elementti, elämänehto.

Raikas, kirkas, puhdas vesi on käsittämättömän tärkeää. Alkavan kevään kynnyksellä, luonnostaan sulavien lumien aikaan, toivon muistavani kohdella vettä ja vesistöjä aiempaa lempeämmin ja tietoisemmin.

Smoothie on yksi parhaista tavoista aloittaa päivä – Helli kehoasi marjoilla ja hedelmillä

Smoothie on yksi parhaista tavoista aloittaa päivä. Sen tekeminen on helppoa ja siitä saa halutessaan niin ravintorikkaan, että muuta aamupalaa et tarvitse. Se on täydellinen aamiainen varsinkin kiireisiin aamuihin ja erityisen hyvin se soveltuu vatsaongelmaisille, sillä se ei vaadi ruoansulatukselta niin paljon. Marjoissa, hedelmissä ja manteleissa on paljon entsyymejä, joten heikomminkin toimiva ruoansulatus kiittää kun aamiaisen jälkeen jää energiaa vielä muidenkin kohon entsyymien tuotantoon. Muistathan kuitenkin pureskella myös smoothiesi, jotta keho tietää saaneensa ruokaa ja ruoansulatuksen toiminta käynnistyy?

Smoohien raaka-aineita kannattaakin testailla ja vaihdella omien mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan. Monipuolisen smoothien ”peruskaavana” on kuitenkin hyvä pitää sitä, että sisällytät siihen aina jotain hyvälaatuista:

hiilihydraattia (hedelmät, marjat, siemenet, gluteeniton vilja, hunaja, taateli).
proteiinia (proteiinijauhe, siemenet, pähkinät, kananmuna)
rasvaa (avocado, hyvälaatuiset öljyt, pähkinät, siemenet, kananmuna).

Smoothieen sopii hyvin hiukan kirpeämmätkin marjat aina punaviinimarjoista marja-aronioihin, mitkä muutoin saattaa helposti jäädä pakkasen pohjalle. Tässä reseptissä käytin nyt marja-aroniaa ja karviaista, mutta ne voi hyvin korvata esim. viinimarjoilla, mustikoilla, mansikoilla jne. Makeutta smoothieen saa säädeltyä taateleiden ja hedelmien määrällä tai lisäämällä joukkoon hiukan esim. luomuhunajaa.

Minä tykkään lisätä marjasmoothieihin myös tuoretta pinaattia tai jotain muuta lehtivihreää, mutta sen voi toki halutessaan myös jätää pois. Muista, että jos haluat nälän pysyvän varmasti loitolla aina lounaaseen saakka, kannattaa pähkinöiden tai manteleiden lisäksi joukkoon lisätä hiukan hyvälaatuista proteiinijauhetta, hampunsimeniä tai vaikka muutama luomukananmuna, jolloin riittävä proteiinin saantikin on taattu. Myös rasvan tärkeys kannattaa muistaa. Esim. ruokalusikallinen kookosöljyä, avokado, tai chiasiemenet tuo smoothien makuun täyteläisyyttä ja auttaa jaksamaan.

Vinkki! Voit maksimoida smoothiesi entsyymipitoisuuden laittamalla siemenet ja pähkinät edellisenä iltana vesilasiin likoamaan, jolloin niiden entsyymitoiminta käynnistyy. Aamulla kaada liotusvesi pois ja käytä normaaliin tapaan.

Marja-aronia-smoothie

5 dl vettä

kourallinen manteleita (liotettuna)

kourallinen pähkinöitä tai siemeniä (liotettuna) cashew, hassel- tai pekaanipähkinä sopii hyvin, samoin kun hampun- tai auringonkukan siemen

1 – 2 rkl chiasiemeniä (voi korvata myös 1-2 tl psylliumkuitua)

1/2 luomubanaani

kourallinen marja-aroniaa

kourallinen karviaisia

kourallinen tuoretta pinaattia

5 taatelia (tai 1 tl luomuhunajaa)

1 rkl kookosöljyä tai puolikas avokado

Laita kaikki ainekset blenderiin, sekoita ja nauti 🙂 Muista että jos haluat proteiinipitoisemman smoothien, niin lisää joukkoon muutama rkl proteiinijauhetta, hampunsiemeniä tai yksi raaka luomukananmuna.

6 + 1 helppoa tapaa harjoittaa läsnäoloa arjessasi

Eläminen tietoisesti on yksi parhaista tavoista, joilla voit muuttaa elämäsi. Mindfulness eli tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että olet täysin läsnä tässä hetkessä, ja täysin tietoinen aisteistasi, ajatuksistasi ja tunteistasi.

Kun olet täysin läsnä kussakin hetkessä ja tilanteessa, ympäristösi hienovaraiset ilmiöt tai tapahtumat eivät mene sinulta ohi, ja pystyt paremmin ennakoimaan tulevia tapahtumia. Tämä äärimmäinen tarkkaavaisuus auttaa sinua reagoimaan paremmin ympäristöösi sekä olemaan paremmin yhteydessä oman kehosi, tunteidesi, ajatustesi ja henkisyytesi kanssa.

Kuulostaako haastavalta tai vaikealta – tai jopa supervoimalta, jollaista sinulta ei vain löydy? Hienoimpia asioita tietoisessa läsnäolossa on se, että voit ottaa sen osaksi lähes kaikkea, jota teet tai jota tapahtuu omassa elämässäsi päivittäin. Tässä 6 +1 vinkkiä, miten pienillä tavoilla voit harjoittaa tällaista tietoista läsnäoloa oman tavallisen arkesi keskellä joka päivä.

1. Ota täysi yhteys kaikkiin aisteihisi

Ensimmäinen askel kohti läsnäoloa on ottaa täysi yhteys fyysisiin aisteihisi. Tutkimukset ovat osoittaneet tämän olevan helpointa, kun teet jotain toistuvaa tai tuttua, kuten astioiden tiskaaminen käsin, pyykkien taittelu tai jopa videopelin pelaaminen.

Esimerkki: Kun tiskaat astioita, koita keskittyä ja olla läsnä hetkessä niin paljon, että haistat ilmassa leijuvan saippuan tuoksun, tunnet veden lämmön, kuulet veden valuvan altaaseen, näet vaahtokuplien ainutlaatuiset muodot veden pinnalla. Jos astioidesi tiskaamisesta huolehtii kone, voit harjoitella tätä samaa, kun peset omia käsiäsi.

Kun ankkuroidut täysin omiin aisteihisi, alat huomata asioita ympärilläsi enemmän kuin aiemmin. Voit havaita, että väreistä tulee ikään kuin kirkkaampia, ruoka tuoksuu ja maistuu intensiivisemmin, ja saatat jopa aistia vaatteiden ja kankaiden tuntuman voimakkaammin.

2. Tarkkaile hengitystäsi

Sinäkin hengität – ainakin toivottavasti! – koko ajan. Joka kerta kun vedät henkeä, voit hyödyntää sitä löytääksesi yhteyden takaisin omaan keskukseesi ja tarkkaillaksesi itseäsi. Aisti hengityksesi jokainen tuntemus, ja jos hengityksen mukana nousee pintaan ajatuksia tai tunteita, tarkkaile niitä ilman että otat niihin kantaa. Ne ovat siinä, sinä hyväksyt ne ja arvostat niitä, ja jatkat hengittämistä.

Niin kauan kuin hengitämme normaalisti, emme tule ajatelleeksi, kuinka pyhää ja voimakasta hengittäminen on. Tukehtumiskokemuksen tai astmaan sairastumisen ei tulisi olla ainoa syy tuntea suurta kunnioitusta sitä uskomatonta elämää ylläpitävien molekyylien vaihtumista kohtaan, mikä tapahtuu jokaisella hengenvedolla. Olemme joka hengityksellämme jatkuvasti yhteydessä luontoon ja kaikkeen ympärillämme.

Vinkki: samalla kun luet tätä lausetta, koeta tarkkailla hengitystäsi: hengitätkö nenän vai suun kautta, hengitätkö syvään vai pinnallisesti, tuntuuko hengityksen kehossasi synnyttämä liike hartioissa, rintakehässä, selässä, vatsassa… Sinun ei tarvitse muuttaa hengityksessäsi mitään, voit vain tarkkailla sitä, mitä sinussa luonnollisesti tapahtuu, kun hengität. Jos haluat, voit ottaa tarkkailun lopuksi tietoisesti muutaman syvemmän hengityksen, vetäen nenän kautta keuhkot täyteen happea ja puhaltaen ilman suun tai nenän kautta ulos niin, että keuhkosi tyhjenevät kokonaan. Miltä tällainen hengittäminen tuntuu verrattuna aiempaan?

3. Syö tietoisesti

Tuntuuko tutulta: ensimmäinen suupala ruokaa täyttää sinut onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteilla, mutta jokainen suupala sen jälkeen on vain sen ensimmäisen tuntemuksen jahtaamista. Elämme maailmassa, jossa syödään epäterveellisesti – ja usein liikaa. Kun hidastat ruokaillessasi vauhtia ja aistit jokaisen suupalasi sekä fyysisesti että myös tunteidesi kautta, ruokailun merkitys muuttuu, kun huomiosi siirtyy lyhyen hetken kestävästä tyydytyksestä pidemmän ajan vaikutuksiin.

Tietoinen syöminen tarkoittaa sitä, että keskityt rauhassa jokaiseen haarukalliseen tai lusikalliseen, jonka viet suuhusi: tunnustelet sen tuoksua, lämpöä, rakennetta, makua ja miten kaikki nämä muuttuvat ruokailun aikana; pureskelet ja nielaiset rauhassa, ennen kuin otat seuraavan suupalan suuhusi.

Kysy itseltäsi ruokailun aikana ja jälkeen, miltä sinusta tuntuu. Jättikö ateria sinulle tasapainoisen, onnellisen ja energisen olon, vai tunnetko olosi raskaaksi, hitaaksi ja negatiiviseksi? Saatat huomata saman tien, että terveellisesti syöminen saa kehosi, mielesi ja henkesi tuntumaan kevyemmältä ja selkeämmältä. Tietoinen syöminen voi myös auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi siitä, miten ruoka vaikuttaa meihin, ja auttaa sinua saamaan paremmin hallintaan tämän polttoaineen, jota syötämme itseemme.

4. Kävele tietoisesti

Liike on upea tapa tutustua tietoiseen läsnäoloon. Jokainen uusi askel voi olla seikkailu, kun sukellat syvälle omiin aisteihisi ja tunnet vaikkapa tuulen selässäsi. Tietoinen kävely on oivallinen keino tarkkailla ajatuksiasi ja tunteitasi, ikään kuin ulkopuolisena, kolmantena osapuolena ja ymmärtää niitä korkeammalla tasolla.

Seuraavan kerran kun kävelet, olipa kyseessä ulkoilulenkki, työmatka tai vaikkapa ruokakaupan käytävä, tarkkaile esimerkiksi sitä, millaista tietoa ympäristöstä saat kehosi kautta. Voit keskittyä aistimaan, millaisella alustalla kävelet, mitä ääniä kuulet ympäristöstäsi, miltä liike tuntuu kehossasi… tai voit vain keskittyä laskemaan jalkasi jokaisella askeleella tietoisesti ja rauhallisesti maan pinnalle ja nostamaan sen siitä hetken kuluttua jälleen pois.

Maa ottaa sinut vastaan jokaisella askeleella. Ottamalla rauhallisia, tietoisia, maan pinnan aistivia askelia pystymme helpommin muistamaan äiti maan ja luonnon merkityksen elämällemme.

5. Pysähdy tekemisen välillä

Kun jotain tapahtuu, esimerkiksi kun puhelimesi piippaa, sinun ei tarvitse rynnätä reagoimaan siihen saman tien. Kokeile sen sijaan tietoisesti tarkkailla tekemisen ja tehtävien välisiä taukoja. Kun nenäsi kutiaa, tarkkaile kutiamista, tarkkaile haluasi raapia kutinaa. Kun mielesi tekee räplätä puhelintasi, tarkkaile haluasi ojentaa kätesi ja tarttua puhelimeesi. Miten hassu asia mielihalu onkaan! Se ei ole hyvää eikä huonoa, se vain on.

Hyödynnä tekemisen välisiä taukoja rauhoittuaksesi, ottaaksesi yhteyden takaisin omaan kehoosi, siirtyäksesi tietoisesti ja keskittyneesti tekemisestä toiseen, sen sijaan että antaisit elämän pyyhkäistä sinut mukaansa ja heilauttaa tilanteesta toiseen kuin kaarnalaivaa aalloilla.

Pysähtymisen ei tarvitse kestää pidempään kuin sekunnin. Kenenkään ei tarvitse huomata, että pysähdyt. Voit vain hengittää ja tarkkailla, miksi olet aikeissa tehdä seuraavan asian. Tämä tapa auttaa sinua erityisesti miettimään ennen kuin reagoit, hengittämään syvään ennen kuin puhut, ja ottamaan yhteyden itseesi ennen kuin toimit. Nämä kyvyt voivat olla kullanarvoisia seuraavalla kerralla, kun joudut haastavaan tilanteeseen.

6. Kuuntele keskittyneesti

Kun kuuntelet jonkun puhetta, älä kuuntele vastataksesi. Sen sijaan rauhoita mielesi ja koita sisäistää, mitä kyseinen henkilö sanoo. Kiinnitä huomiosi hänen sanoihinsa, äänenpainoihin, kehonkieleen, siihen, mitä ympärillänne tapahtuu ja mitä tunteesi viestivät. Tämä on erinomainen hetki pitää ajatuksesi hiljaisena.

On paljon helpompi hiljentää mielensä silloin, kun otat vastaan uutta informaatiota. Jotkut ihmiset voivat sammuttaa ajattelunsa kuin napista painaen, mutta useimmilla meistä mieli tuntuu jatkuvasti kulkevan valonnopeudella hidastamisen sijasta. Kokeile kirjaimellisesti ajatella hidastetusti ja keskity täysin siihen henkilöön, jonka kanssa olet tekemisissä, tai tilanteeseen, jossa juuri nyt olet.

Tämä tekniikka ei päde vain puheeseen. Mene puistoon tai metsään tai muualle luontoon ja kuuntele silmilläsi, korvillasi, nenälläsi ja tuntoaistillasi. Koe maailma kaikkien aistiesi kautta. Haista maa, kosketa puun pintaa, kuuntele lintujen laulua. Eläimillä on mitä uskomattomimpia refleksejä, koska ne ovat suurimmaksi osaksi aina täysin läsnä hetkessä. Ota niistä mallia.

+1 Meditoi päivittäin

Vaikka kaikki yllä mainitut asiat ovat itsessään jo meditaatiota, tietoinen päätös käyttää muutama hetki päivästä meditoimiseen on hyvin voimallinen valinta. Tällöin sallit itsellesi hetken tarkkailla, hengittää ja vain olla. Kuinka usein annamme itsellemme luvan aitoon taukoon kaikesta – edes mielessämme? Luultavasti emme tarpeeksi usein.

Meditaation ei tarvitse olla mitään ihmeellistä tai suurieleistä. Kaikkein yksinkertaisimmillaan voit, vaikka vain 5–10 minuutin ajan, pelkästään sallia itsellesi aikaa keskittyä hengittämiseen, ottaa yhteys jälleen omaan itseesi, keskittää huomiosi takaisin kehoosi ja olla läsnä juuri siinä hetkessä ja paikassa, jossa olet.

Lähde: themindunleashed.com

Tunteiden näyttäminen helpottui Suomen suurimmassa hyvinvointimediassa

Kyllä, suomalaiset kokevat myös hyviä tunteita, vaikka ne eivät aina näy nettikeskusteluissa. Ja kyllä, suomalaiset kertovat myös positiivisesta tunnereaktiostaan mielellään. Tämä näkyy Hidasta elämää -sivustolla käytössä olevan React & Share -palvelun avulla, joka antaa lukijoille helpon tavan reagoida artikkeleihin.

Suomen suosituin hyvinvointimedia Hidasta elämää lisäsi keväällä 2016 artikkeliensa loppuun uudet reaktionapit. Lukijoilla on nyt mahdollisuus ilmaista artikkelin herättämä tunne nimettömänä yhdellä painalluksella. Sivuston lukijat ovat näyttäneet tunteensa reaktionapeilla jo yli 200 000 kertaa.

”Vaikka tunteiden näyttämistä ei pidetä meidän suomalaisten vahvuutena, uskallus omien tunteiden ilmaisemiseen verkossa näyttäisi olevan luontevaa. Samalla kun monilla keskustelualueilla nähdään ylilyöntejä ja purkauksia, olemme halunneet kannustaa jättämään myös positiivista jälkeä verkkoon”, kertoo Hidastaelamaa.fi -sivuston perustaja Pequ Nieminen.

”Kannustavan ilmapiirin luominen sekä teksteihin että reaktioihin on ollut alusta asti tapa parantaa ihmisten kokemusta elämästä. React & Share -palvelu on tukenut meillä tätä missiota loistavalla tavalla. Myös bloggarimme ovat olleet innoissaan seuratessaan tekstien synnyttämiä tunnereaktioita”, jatkaa Pequ Nieminen.

Hidasta elämää oli yksi ensimmäisistä suomalaisen React & Share -palvelun käyttäjistä. React & Sharen räätälöitävät reaktionapit ovat auttaneet jo yli 800 sivustoa maailmanlaajuisesti saamaan ymmärrettävää palautetta sisällöistään.

”Hidasta elämää on ollut meille loistava ympäristö kehittää palveluamme, sillä sivuston lukijat ovat poikkeuksellisen aktiivisia ja sisältö on lähtökohtaisesti tunteita herättävää. Sisältöön reagoiminen ja tunteiden jakaminen on ollut numeroidenkin valossa lukijoille hämmästyttävän luontevaa”, React & Sharen perustaja Timo Virtanen iloitsee.

”Samalla kun uutta sisältöä tuotetaan kiihtyvällä tahdilla, lukijat vaativat sisällöltä yhä parempaa laatua. Sisältöjen laadun ja vaikuttavuuden mittaaminen on yksi sisällöntuottajien vaikeimmista tehtävistä. Haluamme tarjota kirjoittajille, medioille ja yrityksille helpon tavan saada lukijoilta laadullista palautetta sisällöistä”, kertoo asiakkuusjohtaja Antti Aalto React & Sharesta.

Mieli huutaa monenlaisia viestejä – erota niistä tuhoisimmat

Vietän kevättä parhaillaan Intian Rajasthanissa. Kirjoitan toista kirjaani, joka kertoo koston kierteestä, anteeksiannon vaikeudesta, mutta lopulta rakkaudesta ja rauhasta. Se kertoo myös sisäisistä äänistä, sellaisista joita kannattaa kuunnella, mutta myös sellaisista, joita ei missään nimessä kannata.

Täällä Intiassa ei ole oikeastaan koskaan eikä missään hiljaista. Luulisi sen tekevän mielestäkin meluisan. En tiedä johtuuko se melusta vai siitä, että yksin minulla on aikaa keskittyä kuuntelemaan myös sisintäni ja sieltä kumpuavia viestejä. Joka tapauksessa viestit kuuluvat täällä vahvemmin. Toisia äänistä yritän kuunnella tarkasti, toisista pyrin pääsemään eroon vaikka väkisin.

Äänitorvia erotan itsessäni ainakin kolmenlaisia.

Sydämen ääntä…

…eli omaa intuitiotani yritän kuunnella korvat hörölläni. Se kertoo usein ilman sanojakin, miten toimia ja mihin suuntaan kulkea. Toki se voisi minusta puhua enemmänkin, antaa selkeämpiä ohjeita. Mutta se antaa murusia, joiden avulla suunnistaa vähitellen oikeaan.

Järjen ääni…

…on ainakin useimmiten se kovaäänisin ja sen viesti vaihtelee riippuen siitä, millä tuulella se milloinkin on. Monesti järjen ääni kannustaa ja kertoo, että pärjään kyllä. Onnistun, jos kovasti yritän. Toisinaan se kyseenalaistaa ja kritisoi, tiedustelee onko tekemisissäni tolkkua. Sitäkin on hyvä välillä miettiä, muttei antaa sille ylivaltaa.

Muiden äänet…

…ovat ne hämmentävimmät äänet, kaikista hyödyttömimmät äänet, jotka kumpuavat jostain poissuljetusta ja ikävästä. Ne äänet eivät kannusta eikä niitä kannata polkuja valitessa kuunnella. Mutta ne kannattaa tunnistaa ja niistä kannattaa pyrkiä mahdollisimman pian eroon.

Ne ovat ääniä, jotka olemme jossain vaiheessa elämäämme sisäistäneet ja identifioineet itseemme. Ne äänet ovat saaneet uskomaan, että olen vähemmän kuin joku toinen. Ja niistä äänistä eroon pääseminen vaatii ponnistuksia.

Ne saattavat olla lapsuudesta mukana kannettuja vanhempien ääniä, jotka kehottivat tavoittelemaan vähemmän. Tai sen yhden ala-asteen opettajan, joka sanoi, että olet ylivilkas, yliaktiivinen, yli tai ali sitä tai tätä, muttet koskaan sopiva.

Joskus ääni voi olla vanhojen pihakavereiden tai koulun käytävillä huudelleiden tyttöjen tai poikien, joiden mielestä vaatteesi olivat rumia, takapuolesi liian suuri tai rintasi littanat.

Ja vaikka pihan lapset ja huutelijat menivät jo, epävarmuus jäi. Ja edelleen peiliin katsoessa saattaa miettiä istuvatko nämäkään vaatteet tai näyttääpä vartaloni taas epäsuhdalta.

Pakenemalla äänet pysyvät perässä pelottavina ja tuntemattomina. Mutta pelottavaa saattaa olla myös kääntyä ympäri ja kohdata ne. Mutta silloin saattaa huomata, että perässäni on vuosia kulkenut ainoastaan avioeroaan läpikäynyt viidennen luokan opettaja tai se luokan epävarmin tyttö, joka oli kateellinen äidin tekemästä erikoisesta hameesta.

Ja kun tunnistan, tarkasti kuuntelemalla, keiden ääniä olen perässäni vuosikausia roikottanut, voin ehkä hymähtää, kysyä huutelijoilta, että onko tuo tosiaan kaikki, mitä sinulla on? Eikö tosiaankaan mitään muuta? Ja sitten voin vaikka päästää niistä äänistä irti.

P.S. Tänään sanon mielen lannistaville viesteille ja niiden takana seisoville ihmisille ei kiitos. En raahaa niitä mukanani enää yhdenkään mutkan taakse.

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos, 2016)

> TILAA UUTUUSKIRJA TÄSTÄ <

Mummokin on joskus karkkia piilotellut!

Seison ruokakaupassa jugurttihyllykön edessä ja lasken eri jugurttilajeja, pääsen kahteenkymmeneen erilaiseen ja lopetan laskemisen, eivät suinkaan lajit loppuneet vaan oma kärsivällisyyteni. Jugurttilajitelma ei ole ainoa runsaudessaan. Maitoakin saa eri laatuisina ja -värisinä yhdellä silmäyksellä arvioiden saman verran kuin jugurttejakin. Valittavana on jopa pohjaanpalamaton maito! Leipää on niin monta sorttia, että en ala laskemaan. Sanontaa ”nyt otti ohraleipä” tuskin enää muistetaan. Ohraleipä kuuluu leipävalikoimaan ja onkin todella maukasta. Kaikenlaisia ruokatarvikkeita on suorastaan mielikuvituksellisia määriä.

Olen syntynyt toisen maailmansodan lopun aikoihin ja elänyt varhaislapsuuteni pulavuosina. Pikkutyttönä kävin lähikaupasta kahvia ja sokeria, jotka silloin olivat korttituotteita. Muistan ne värilliset paperit, joille oli painettu ruutu kutakin ostettua pakettia kohti, eikä niitä voinut suinkaan ostaa mielin määrin. Kauppias leikkasi ruudun pois, kun kahvia tai sokeria osti, sillä kauppa joutui tekemään tilityksen myydyistä tuotteista valvontaviranomaisille. Sokeripulasta johtui sitten se, että kaikki makea maistui tosi hyvältä. Suklaa oli harvinaista herkkua. Kerran setäni oli tuonut Helsingistä tuliaisiksi rasiallisen suklaata. Sitä tummanpunaista rasiaa säilytettiin piirongin laatikossa.

Sain syödä pienen palan suklaata päivässä eikä mikään makumuisto ole yhtä taivaallinen kuin se suklaan maku silloin

Tietysti lapsena makuaistimukset ovat vahvoja eikä ainakaan omani ollut mennyt pilalle liioista herkuista. Myöhempinä vuosina meitä oli viisi sisarusta jakamassa yhtä lakritsapötkyä, harvoin sitäkään oli tarjolla, nyt voin syödä yksin vaikka koko pussillisen lakuja, mutta parhaimmalta se taisi maistua parin sentin pätkänä silloin lapsuudessa. Kun omat lapseni olivat pieniä, heillä oli karkkipäivä kerran viikossa, koska hammaslääkärit suosittelivat silloin sellaista käytäntöä.

Minä taas himoitsin varsinkin lakritsaa usein, joten piilottelin tuota mustaa herkkua milloin minnekin itseäni varten ja usein söin kerralla niin paljon, että vähään aikaan ei tehnyt lisää mieli.

Pulavuosina oli pulaa paitsi ruoasta, myös vaatteista ja kengistä, kenties kaikesta tarpeellisesta. Lapsuuteni aikaan isäni oli suutari. Hän oli tehnyt minulle pienet, mustat nahkasaappaat. Äiti kertoi, että kun olimme matkustaneet junalla Tohmajärvelle mummolaan, olivat jotkut samassa vaunussa olleet kyselleet, mistä lapselle on löytynyt noin hyvät saappaat? Äiti tietysti ylpeänä kertonut ne tytön isän tekemiksi. Minulla on vieläkin tallessa ne pienet lestit. Ajan patinoimina ja naarmuntuneina ne ovat kunniapaikalla lipaston päällä. Isä vaihtoi ammattinsa suutarista kirvesmieheksi, kun kauppoihin alkoi tulla valmiita kenkiä.

Toisinaan pysähdyn ajatuksissani ihmettelemään tätä kehitystä puutteesta runsauteen. Kun kaukaa lapsuuden hämärässä ovat muistot pulavuosista, ymmärrän olla kiitollinen kehityksestä – ehkä juuri siksi, että olen nähnyt puutteen ajan. Aamuaterialla katselen pöytääni, jolla on antimia monista paikoista läheltä ja kaukaa: banaania Costa Ricasta, mustikoita lähimetsästä, punaherukoita pihan pensaasta, ruisleipää Vaasasta, jugurttia Riihimäeltä, kahvia Brasilasta, juustoa Kuusamosta, herneen versoja tupani ikkunalaudalta. Kasvatin versot kotimaisista luomuherneistä, jotka oli pakattu pussiin Naantalissa. Usein syödessäni mietin, miten suuri joukko ahkeria ihmisiä onkaan mahtanut tehdä työtä ateriani eteen, ja ajatuksissani kiitän ja siunaan heitä kaikkia.

10 vinkkiä uuden suunnan etsijälle – Yksi pieni askel on alku matkalle kohti unelmaa

Joskus tuntuu, ettei ole aavistustakaan, mitä elämässä seuraavaksi pitäisi tehdä tai mihin suuntaan lähteä. On se sitten valmistumisen kynnyksellä, ihmissuhteen päättyessä tai muuten vain esiin putkahtanut tunne, tietämättömyys tulevasta saa jämähtämään paikalleen. Mikä tahansa ajatuksissa pyörivä muutos tuntuu pelottavalta ja ajatus askeleen ottamisesta mihin suuntaan hyvänsä herättää vastustusta.

Kuitenkin juuri tuo yksi pienikin askel on alku matkalle, joka vie kohti kutsumusta ja unelmaa.

Luottamus omaan ääneen ja sisimpään tukee matkalla. Uskalla siis ottaa askel kohti tulevaisuutta, kohti todellista kutsumusta. Sinä pysyt vierelläsi.

1. Pidä tuumaustauko.

Ota hetki aikaa pohtiaksesi elämääsi. Vietä hetki täydellisessä hiljaisuudessa ja kuuntele itseäsi. Mitä sinulla on sanottavana? Mitä sinä kaipaat? On tärkeää ymmärtää, vastaako se mitä tällä hetkellä teet tavoitteitasi ja unelmiasi. Mikäli näin ei ole – älä huolestu – tämä tarkoittaa vain sitä, että olet matkasi alussa.

2. Pidä mielessä se, mitä sinä arvostat.

Tuntemalla omat arvosi ja intohimosi pystyt paljastamaan todellisen kutsumuksesi helpommin. Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä? Kirjoita tämä itsellesi ylös. Mikä tekee elämästäsi juhlaa sen jokaisena päivänä? Tai jos se ei sitä vielä ole, mikä voisi tehdä elämästäsi sen suuren lahjan joka se todella on?

3. Anna anteeksi ja opettele päästämään irti.

Menneisyys on muovannut meitä ja on osa meitä tänäkin päivänä. Se ei kuitenkaan määritä meitä täysin. Voimme minä hetkenä hyvänsä aloittaa puhtaalta pöydältä ja valita uuden suunnan elämällemme. Hyväksy siis menneisyytesi ja anna anteeksi sen sisältämät loukkaukset. Päästä irti pettymyksistä, virheistä ja katumuksesta. Et tarvitse näitä tunteita enää. Valjasta vapautunut energia kohti tulevaa, kohti oman itsesi ja kutsumuksesi löytämistä.

4. Luota itseesi ja elämääsi.

Muista, että jokaisena hetkenä olet juuri parhaassa iässä ja aina on paras hetki aloittaa mitä vain mitä haluat. Älä vertaa itseäsi muihin, korkeintaan näe ero eilisen ja tämän päivän itsesi välillä. Huomaa positiivinen muutos elämässäsi.

5. Olet oman elämäsi hallitsija.

Kukaan muu ei pysty paljastamaan taitojasi ja kykyjäsi vaan tämän prosessin vastuu kuuluu sinulle. Hetkenä jona ymmärrät sen, olet täysin vapaa liikkumaan mihin suuntaan tahansa. Vain oma mielikuvituksesi on rajana.

6. Anna itsellesi lupa erehtyä.

Me kaikki teemme virheitä ja erehdymme. Myöhemmin huomaamme niiden olleen erittäin tarpeellisia kasvullemme. Anna siis itsesi tehdä hupsutuksia ja kohtele näitä pääomana, joka myöhemmin muuntautuu opiksi. Ole lempeä ja salli määrittelemätön määrä erehdyksiä. Jos emme joskus erehtyisi, emme voisi tehdä paljon muutakaan.

7. Nauti matkasta.

Keskity prosessiin ja nykyhetkeen. Tunne ilo ja mielihyvä siitä, mitä olet tekemässä. Toisinaan tulokset ottavat aikansa, mutta joskus ne tulevat nopeastikin. Luota siihen, että matkasi johtaa haluamaasi suuntaan. Antaudu rohkeasti muutokselle.

8. Ole luova.

Viljele luovuutta myös jokapäiväiseen arkeesi. Tämä voi alkuun tuntua haastavalta, mutta aloita jostakin yksinkertaisesta. Voit vaikka kokata erikoisen illallisen tai yllättää rakkaasi jollakin omatekoisella lahjalla. Laula suihkussa kovaan ääneen tai kävele töistä kotiin eri reittiä kuin yleensä. Kun keksit yhden luovan teon, muut seuraavat perässä.

9. Etsi uusia mahdollisuuksia.

Vaikka mukavuusalueesi olisi kuinka mukava hyvänsä, se ei välttämättä anna sinulle sitä mitä todella tarvitset. Käytä eteesi tulevat mahdollisuudet kokeilla uusia asioita ja oppia uutta. Vaikka tuntuisi, ettei tämä uusi asia auta sinulla polullasi kohti tulevaisuutesi kutsumusta, saatat saada vihiä seuraavasta askeleesta oppimisen polulla.

10. Älä säikähdä yllätyksiä.

Toisinaan kutsumus saattaa tuijottaa sinua suoraan silmiin. Se voi olla jotakin erittäin yksinkertaista ja selkeää. Vaikka et olisi sitä aiemmin huomannut, ei hätää. Kun alat etsiä ja annat sille tilaa, se näyttäytyy.

Lähde: brightside.me

Oletko koskaan kokenut mbuki-mvukia?

Mitä paremmin osaamme eritellä tunteitamme, sitä paremmin selviämme elämässä. Tietoisuus erilaisista tunteista ja kyky eritellä niiden hienosyisiä vivahteita lisää kykyä selviytyä vastoinkäymisistä sekä auttaa hallitsemaan stressiä. Se parantaa myös kognitiivista kyvykkyyttä sekä auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa. Nämä kaikki kyvyt ovat kovaa valuuttaa nykyajan työelämässä.

Yleensä tunnistamme kuitenkin vain ne tunteet, jotka olemme oppineet nimeämään. Parhaimmillaan vanhemmat opettavat lapsen tunnistamaan tunteensa nimeämällä ne sanallisesti: ”kylläpä sinua nyt harmittaa” tai ”onpa ihanan iloinen asia”. Ne tunteet, joille ei ole sanoja, jäävät usein tietoisuutemme ulkopuolelle ja vaikuttavat havaintoihimme, johtopäätöksiimme ja toimintaamme tiedostamattomasti.

Opettelemalla nimeämään enemmän erilaisia tunteita, opimme myös tunnistamaan täysin uusia kokemusmaailmoja. Tämä auttaa hahmottamaan maailman moniulotteisuutta sekä käsittelemään erilaisia ilmiöitä ja tapahtumia itsessämme ja ympäristössämme. Tunnerepertuaarin laajentaminen auttaa myös elämään hetkessä sekä näkemään uudenlaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

Eri kielissä erilaisia tunteita kuvaavien sanojen määrä vaihtelee. Suomen kielessä tunnesanoja on laskettu olevan noin 500. Tämä asettunee globaalin vertailun keskivaiheille. Yksi suomen kielen uniikeista tunneilmauksista on maailmallakin paljon myönteistä huomiota saanut sisu. Samoin morkkis, myötähäpeä ja jaksaminen ovat sanoja, joiden merkitystä ei suomalaiselle tarvitse selitellä, mutta joiden kääntäminen esimerkiksi englanniksi ei yhdellä sanalla onnistu.

Monien muidenkin eri kielien kautta voi tavoittaa aivan uusia tunneilmauksia. Tunnistatko joskus itsessäsi esimerkiksi tagalogin gigilin – vastustamattoman halun koskettaa tai halata jotakuta jota rakastat tai pidät valloittavana? Taikka japanin wabi-sabin – katoavaisuuteen ja epätäydellisyyteen liittyvän lohduttoman ylevän kauneuden tunteen? Entä oletko koskaan kokenut mbuki-mvukia – äkillistä halua vähentää vaatteita mukaansa tempaavan tanssin innoittamana?

Kirjoitus perustuu BBC:n 26.1.2017 julkaisemaan David Robsonin artikkeliin ”The ’untranslatable’ emotions you never knew you had” sekä Tim Lomasin tutkimuksiin https://www.drtimlomas.com/positive-lexicography