Sivu 247 – Hidasta elämää

Parisuhde päättyi – päätynkö minäkin?

Eräs terapeutti sanoi minulle kerran, että särkyneeseen sydämeen voi kuolla. Että rakkaus on riuduttanut ihmisiä hengiltä. Ja ettei päättyneen rakkauden aikaansaamaa kipua ja sairautta tule koskaan aliarvioida.

Ero parisuhteesta on vähän sama kuin läheisen kuolema. Vaikka toinen jatkaa kulkuaan maapallolla, sinä olet menettänyt puolison, kumppanin ja monesti parhaan ystävän. Ja vaikka tiedät, että hän asuisi korttelissa kilometrin päässä, teidän aikanne on ohi ja hänen asemansa elämässäsi muuttunut.

Eronneella on oikeus surra. Eronneen ei tarvitse ahdistua ystävistä, jotka kyselevät onko ketään uutta tavattu. Vaikka menisi vuosi, kaksi tai viisi, et ole epänormaali vastatessasi, että en ole. Mutta ennemmin tai myöhemmin, sitten kun olet huomannut, ettei ihan samanlaista koskaan löydykään eikä kukaan ole kelvannut vuosiin, anna elämälle ja uudelle rakkaudelle mahdollisuus. Sillä ehkä suurin koskaan lausuttu myytti ja emävale on se, että jokaiselle olisi olemassa ainoastaan se yksi ja ainoa Oikea. Romanttiset komediat ja niiden alullepanijat pitäisi mielestäni haastaa kaikki oikeuteen.

On myös äärimmäisen turhaa jäädä miettimään sitä, Miksi joku asia päättyi. Kenen syytä kaikki oli. Miten virheet olisi voitu välttää. Harvoin on olemassa absoluuttisia virheitä, selkeitä syitä tai itsestäänselviä syypäitä, joita hirttää teoista toreilla.

Ero parisuhteesta on aina kahden ihmisen tekojen ja sanojen symbioosi, yhdessä toteutettu totuus. Siksi on turhaa osoitella sormella ketään, etsiä loputtomiin virheitä tai kaiken pahan alkuja ja juuria. Riitaan tarvitaan aina kaksi ihmistä. Samoin kuin eroon ja sitä edeltäneisiin juonenkäänteisiin.

Tapahtumiin liittyy sitä paitsi aina suhteellinen totuus. Monesti asiat ovat kiinni näkökulmasta. Virtahevon näkökulmasta lehmä on lopulta aika heppoinen tyyppi, koiran näkökulmasta se taas on valtava ja aika pelottavakin.

Eron jälkeen voi pohtia hetken strategiaansa. Seuraavia siirtojaan. Niitä on kärjistäen kaksi. Voi lähteä hiljalleen katkeroitumaan tai sitten päästää irti ja päättää ehkä oppiakin erosta jotain. Voisiko itse tehdä jotain seuraavalla kerralla eri tavalla?

Jos keskittää katseensa ainoastaan toiseen, tulee valinneeksi helpommin katkeruuden. Jos taas suuntaa katseensa myös itseensä, saattaa tilanteesta poimia mukaansa eväitä vastaisuutta varten. Toisen käytöstä ei voi väkisin muuttaa, mutta omaansa voi. Toiselta ei voi olettaa muutosta tai oikeastaan mitään muutakaan. Hän muuttuu käytökseltään, jos itse haluaa. Hän toimii seuraavalla kerralla toisin, jos on itse siihen valmis.

Toisinaan käy niin, että kaksi ihmistä ovat toisilleen vain väärät. He ovat ihan sellaisinaan täydellisiä jonkun toisen kanssa. Niin ihmisinä kuin teoiltaankin.

Mitä vaikeampi parisuhteen päättyminen on itselleen ollut, sitä pidemmän ajan haava vaatii parantuakseen. Niin, että sitä lopulta voi tarkastella tuntematta enää viiltävää kipua. Ja vaikka miten ihanaa olisi rupatella entisen kumppanin kanssa puhelimessa tai lähettää hänelle spontaani viesti ja odotella puhelin kädessä vastausta, usein toipumisaika pitenee niin.

Toisinaan entisen puolison kanssa voi olla ystävä, kaveri tai kollega – kenties kaikkia niitä. Mutta itseään ei kannata huijata tai motiivejaan vähätellä. Tiedät itse, oletko päästänyt rakkauden kohteesta kokonaan irti vai luoko ihminen sinuun läsnäolollaan edelleen tunteen toivosta. Tiedät itse sydämessäsi, milloin viesti kannattaa jättää laittamatta tai puhelu soittamatta.

P.S. Me jatkamme kohti uutta. Minä päästän Sinusta irti. Rakkaudestamme säilytän silti murusen. Muistona siitä, että yhdessä saimme kokea ihmeellisen ajanjakson.

Teksti on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.

Stressaatko niin, että tukkakin lähtee? – 5 vinkkiä saada pää rauhoittumaan

Minä sekä monet ystäväni kärsimme tällä hetkellä ”karvanlähtökaudesta.” Stressin tiedetään aiheuttavan hiustenlähtöä, mutta hiustenlähtö se vasta stressaakin! Hyvää tarkoittavat kehotukset olla ajattelematta asiaa eivät oikein auta, kun päänahka kutiaa jatkuvasti ja harjaan näyttää jäävän enemmän hiuksia kuin päähän. Hiukset ovat kruunumme ja usein myös itsevarmuutemme lähde. Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Kun minua stressaa, saan helpotusta stressiin siitä, että alan TEHDÄ asialle jotain. Stressitilanteissa meillä on tapana mennä äärimmäisyyksiin. Osa ystävistäni ei uskalla koskea, kammata eikä edes pestä hiuksiaan, kun taas osa hoitaa päivittäin erilaisilla kalliilla naamioilla ja seerumeilla. Miksi hiuksemme oireilevat ja mitä olisi hyvä tehdä?

Hiusten kerrotaan edustavan vapautta, voimaa ja feminiinisen puolemme joustavuutta ja armeliaisuutta. Henkinen syy hiustenlähdölle on stressin ja pelkojen lisäksi luottamuksen menettäminen elämän kantavuuteen ja siitä johtuva kontrolloinnin tarve. Kesällä oli rento ja vapaa meininki, mutta nyt töiden alettua on tullut stressattua aikatauluista ja yrittäjänä minulla on myös ainainen huoli toimeentulosta. Kontrollointi kiristää päätä, aivan kuten stressikin, joten onko ihme, että hiukset reagoivat!

Elämänmuutoksen tai statuksen muuttumisen muiden edessä kerrotaan myös aiheuttava hiusten lähtöä. Varmasti kaikki tunnemmekin jonkun, joka suuren elämänmuutoksen, esim. avioeron jälkeen haluaa ihan itse leikata hiuksensa lyhyemmäksi. Hiukset kantavat vanhaa energiaa, joten voi ajatella, että niin hiusten leikkaaminen, kuin niiden lähtökin, edustaa uuden ajanjakson alkua.

Tunnistan uuden ajanjakson alkaneen, mutta haluan silti tehdä asialle jotain. Olen taipuvainen miettimään kaiken luonnon esimerkin kautta. Mitä tekisin, jos viherkasvini näyttäisi kuivalta ja sen lehdet tippuisivat? Paras tapa tappaa koko kasvi olisi kastella sitä liikaa. Voisin hoitaa kuivia lehtiä suihkuttamalla niitä, mutta pelastaisin kasvini vasta, kun ottaisin sen juuret esille ja möyhisin niitä, vaihtaisin mullan ja ravitsisin juurten kuntoa merilevällä.

Onko siis niin, että hiuksia vahvistaakseen pitäisi keskittyä juuri päänahkaan, ja onko tosiaan kausia (kuten eläimillä) kun karvaa kuuluukin lähteä? Kysyn asiasta ekokampaaja Mira Vitalilta, ja hän kertoo, että ennen olikin selkeitä hiustenlähtökausia, mutta nykyään hän kuulee vaivasta ympäri vuotta, sillä stressi, siitä johtuva kireys ja unettomuus, sekä raudanpuute ovat yleistyneet.

Jos olet huolissasi hiusten lähdöstä, ja elämäsi ei ole stressaavaa tai muutoksen pyörteissä, suositteleekin Mira ensimmäiseksi ferritiinin eli varastoraudan mittausta. Jos rauta-arvosi ovat huonot, kannattaa aloittaa lisäraudan tankkaaminen, jotta vaiva korjaantuisi.

Seuraavat viisi asiaa kannattaa ottaa tavaksi heti, kun huomaat hiusten ylimääräisen lähdön.

1. HARJAA HIUKSET AAMUIN ILLOIN

Hiukset, jotka ovat lähteäkseen, lähtevät, etkä voi sitä estää. Älä siis pelkää harjausta. Harjaamalla luonnonharjalla (tai puukammalla jos hiuksesi ovat kiharat) puhdistat hiustuppea ja päänahkaa epäpuhtauksista, ja annat hiuksillesi suotuisat olosuhteet kasvuun.

2. HIERO PÄÄNAHKAA AAMUIN ILLOIN

Ekokampaamot tarjoavat ihania intialaisia päähierontoja, jotka saavat elimistön aineenvaihdunnan ja verenkierron vilkastumaan. Hieronta rentouttaa sekä niskan lihaksia, että hiustuppea ympyröiviä karvankohottajalihaksia, jotta hius pääsisi kasvamaan vapaasti. Intialainen päähieronta alkaakin selästä ja niskasta, sillä jos niskan ja hartian seutu on jumissa, hiustuppi kiristyy, ja hiusten kasvu hidastuu, ohenee tai pahimmassa tapauksessa lakkaa kokonaan. Voit hemmotella itseäsi hieronnalla ammattilaisen luona, mutta tehokkainta olisi hoitaa päänahkaa päivittäin kotona. Ota muutama minuutti aamulla ja muutama illalla ja hiero, sivele ja painele ronskin ottein päänahkaa. Kokeile myös hiusten tukistamista pienissä osissa, se herättelee päänahan tehokkaasti.

3. KÄYTÄ LUONNONMUKAISIA TUOTTEITA

Päänahka, kuten me ihmisetkin, tarvitsemme stressin iskiessä hoitoa ja hierontaa, luonnollisuutta ja rauhaa. Päänahka on hyvä pestä kaksi kertaa viikossa, jotta hiustuppi pysyy puhtaana. Älä käytä vahvoja ja keinotekoisia tuotteita, kuten hilseshampoota kutisevaan päänahkaan, vaan käytä mahdollisimman mietoja ja lempeitä luonnon tuotteita. Päänahan hoidot savella, merilevällä tai muilla yrttipohjaisilla tuotteilla ovat hyviä tehdä aika ajoin, koska niillä saa poistettua epäpuhtauksia ja kemikaalijäämiä hiustupen päältä.

4. HOIDA PÄÄNAHKAA ÖLJYLLÄ JA ETEERISILLÄ ÖLJYILLÄ

Jos päänahkaa kutiaa, kiristää tai punoittaa, on hyvä levittää ravinnetta päänahkaan kerran tai kaksi viikossa. Luonnonöljy, kuten arganöljy tai manteliöljy sopii parhaiten suomalaiselle hiuslaadulle, mutta jos sinulla on jouhet hiusten tilalla kuten minulla, kookosöljy voi olla kosteuttavin ja myös edullisin vaihtoehto. Ota hiusten pesun jälkeen muutama tippa öljyä käteesi, levitä ja hiero päänahkaan ja pituuksiin. Kuivat hiukset imevät enemmän kuin sileät hiukset, joten lisää öljyä tarvittaessa, varoen ettet tee hiuksistasi liian rasvaisia. Jos käytät eteerisiä öljyä, voit tipauttaa öljyn sekaan myös tipan neem-, rosmariini- tai tea tree -öljyä.

5. VAHVISTA SITÄ MITÄ HALUAT

Tunnista missä elämäsi osa-alueilla tai missä tilanteissa tunnet kontrolloinnin tarvetta. Yritä tietoisesti päästää irti kireyden tunteesta ja pyri flow-tilaasi vaikka hitaasti hartioitasi pyöritellen ja hymyillen. Kaikki järjestyy kyllä, päästä irti ja huokaise syvään. Aina kun mielesi livahtaa taas huolestumaan hiusten lähdöstä, pysähdy ja mieti jotain, mistä voit olla kiitollinen. Mantraaminen on hyvä työkalu vahvistaa sitä mitä haluat lisätä elämääsi, joten samalla kun hierot, peset tai harjaat hiuksiasi, voit mantrailla:

”Lähetän kasvuvoimaa upeille hiuksilleni.”

”Hiukseni ovat vahvat ja hyvinvoivat.”

”Olen turvassa. Luotan elämään. Hyväksyn ja rakastan itseäni.”

Asiantuntija: Mira Vitali / EkoHius ekokampaamo, Helsinki

Rakkautta on vaikea löytää, jos vain juttelemme niitä näitä ja väistämme aitoa kohtaamista

Sydämen avautumisesta puhutaan paljon. Uskon, että sitä voi tapahtua monenlaisissa pienissä arkisissa tilanteissa. Minulle se tarkoittaa sitä, että kokemus kokemukselta myönteinen, hyväksyvä käsitys ja lämmin tunne itsestä ottaa valtaa aiemmalta kriittiseltä ja egoistiselta käsitykseltä, jolla niin moni on itseensä oppinut tässä kilpailuyhteiskunnassa suhtautumaan. Haluan kertoa minulle tähän mennessä vaikuttavimmasta kokemuksesta.

Olemme käyneet ystäväni kanssa paljon syvällisiä ja rehellisiä keskusteluja omista tuntemuksistamme. Eräänä kertana ystäväni sanoi minulle jotakin hieman kriittistä. En ensin ottanut asiaa lainkaan vastaan. Mietin, mikä tässä nyt on. Melkein vihastuin. Sitten huomasin, että olen epävarma. Käännyin katsomaan ystävääni ja sanoin sen ääneen. Samalla aloin itkeä vuolaasti. En pystynyt mitenkään katsomaan toista ihmistä silmiin, vaan käännyin pois, vollottaessani samalla. Ystäväni sanoi, että jos suinkin pystyt, katso häntä silmiin. Annoin tunteen tulla ja samalla katsoin ja vuorotellen käänsin pääni vielä pariin kertaan pois. Hän sanoi, että ”sinä saat olla” ja hiljalleen rauhoitun tuijottamaan häntä silmiin. Minulle tuli todella hyvä ja vapautunut olo. Hiljalleen aloimme hymyillä, tuntea rakkautta sydämissämme ja tunsimme sitä myös toisiamme kohtaan.

Tähän silmiin katsomiseen liittyi rehellisyys ja autenttisuus sille, miltä sillä hetkellä todella tuntui. Siihen liittyi myös avautuminen omille hankaluuksilleni ja epävarmuuksilleni, sen sijaan, että sivuuttaisin ne olan kohauttelulla tai vähättelyllä.

Kun samana iltana näin muita ihmisiä, tunsin heitä kohtaan paljon enemmän välittämistä ja aitoa halua olla heidän kanssaan, kuin ehkä milloinkaan. Katsoin ja kosketin heitä aidon lämpimästi. Minulla oli paljon rakkautta sydämessäni. Huomasin myös, miten se vaikutti myönteisesti muiden suhtautumiseen ja haluun olla kanssani. Iltani oli huikea ja minulla oli todella hyvä ja helpottunut olla.

Huomaan, miten tuo hieno, avoin ja lämmin olotila lähtee helposti unohtumaan seuraavina päivinä. Helposti palaamme vanhaan suojautuneeseen ja hieman sulkeutuneeseen tilaan. Muistutan itselleni päivittäin siitä, että ”minulla on rakkaus sydämessäni, kukaan ei voi sitä minulta viedä ja minä voin rakastaa muita” ja joka kerta niin sanoessani, oloni rentoutuu ja muistan tuon kokemuksen.

Uskon, että edellä mainitut kokemukset yhdessä toisten kanssa ovat tärkeitä, koska joskus vain toisten edessä epävarmuutensa näyttämällä, niistä voi vapautua. Itse tunnen, että epävarmuudet kohdistuvat usein juuri siihen, miten olemme toisten kanssa, ihmisten edessä. Jotta kokisimme enemmän lämminhenkisiä kohtaamisia, pitäisi ihmisten varata aikaa siihen, että voi vain olla ja antaa toisen olla. Jos koko ajan mielessä on jokin agenda, tekeminen ja höpötys päällä, ei jää sijaa ja aikaa olemiselle. Kun molemmat hetken vain ovat ja katsovat toisiaan silmiin, epävarmuudet voivat nousta esille. Ne näyttämällä ja niistä puhumalla voimme vapauttaa olotilaamme ja puhdistaa sydäntämme. Pian epävarmuuksista kumpuaakin voimaa ja vapautta.

9 syytä rakastaa metsää – ”Metsä ei koskaan torju minua, vaan ottaa aina avosylin vastaan”

Mikä sinun mielestäsi metsässä on parasta? Kysyimme tämän kysymyksen teiltä Facebookissa ja Instagramissa, ja tällaisia vastauksia annoitte:

”Jokaiselle aistille jotakin. Metsä antaa paljon, mutta ei vaadi mitään. Voin vain olla ja nauttia.”
”Se, että metsässä tuntee itsensä hyvällä tavalla pieneksi.”
”Happi, ja koko elämä läsnä! Kasvit, puut pensaat, ötökät ja muut eläimet. Ja ihminen sen ihmeen keskellä.”
”Se, ettei se koskaan torju minua, vaan ottaa aina vastaan avosylin. Toivottaa tervetulleeksi. Ainoa paikka, jossa voi olla täysin oma itsensä.”
”Hiljaisuus.”
”Metsä rauhoittaa, voimaannuttaa, parantaa ja auttaa kaikkein vaikeimpinakin hetkinä. Siellä pystyy olemaan aidosti yksin omien ajatustensa kanssa silloin, kun tarvitsee selkeyttä.”
”Tuoksu ja puiden rauhoittava havina.”
”Vuodenajat – kaikki ovat omalla tavallaan lumoavia.”
”Metsä ottaa vastaan aina sellaisena kuin sinne menee, oli sitten kuinka ärsyyntynyt, väsynyt, kipeä tai surullinen. Ja pois kävellessä on taas kevyempi olla ja hengittää.”

Kurkkaa Metsässä -kirja:

Väärinymmärrykset pilaavat monta ihmissuhdetta – Kerro ääneen, mitä toiselta tarvitset

Kirjoittaja Jenni Skyttä-Forssell on freelancer-kirjoittaja, joka on työskennellyt vuosia erityislasten parissa. Hän kirjoittaa eri medioihin ja on julkaissut runokirjan Saippuakuplia Kaarlensillalla vuonna 2017.

Vaikeneminen on kultaa, yleensä. Joskus kuitenkin kannattaa avata suunsa, jos haluaa toisen antavan sen mitä tarvitsee. Ihmisillä on monia kieliä sanoa ”minä rakastan” ja ”välitän sinusta”. Me kaikki haluamme tulla nähdyksi ja kuulluksi suhteessa. Oli se sitten romanttinen tai ystäväpohjainen suhde. Haluamme tuntea olevamme ymmärrettyjä, tuntea olevamme turvassa.

Hyvin usein kuitenkin unohdamme kertoa toiselle mitä haluamme. Valvomme puoliyötä miettien miksi se toinen halusi taaskin katsoa elokuvaa kotisohvalla, eikä panostaa suhteeseen millään tavoin. Kolmen aikaan yöllä alkaa olla jo täysi varmuus siitä, että suhde vetelee viimeisiään ja puolison tunteet ovat hiipuneet eikä mitään ole tehtävissä.

Toisaalta miten toinen voisi lukea ajatuksiasi romanttisesta kynttiläillallisesta, jos et ole sanallakaan sanonut kaipaavasi sellaista. Jos olet esittänyt toiveen yhteisestä illasta voi se toisen rakkauden kielellä tarkoittaa elokuvaa kotosohvalla vierekkäin istuen. Silloin toinen voi todellakin olla autuaan tietämätön omista haluistasi koska hänelle yhteinen ilta tarkoittaa eri asioita.

Kannattaa siis jo toivetta esittäessä ilmaista omat tarpeensa ja halunsa eikä puhua vain sinne päin ja olettaa toisen ymmärtävän. Epämääräisyys nimittäin hyvin usein lisää epämääräisyyttä. Yleensä ei kannata olettaa, koska silloin kun oletat, olet aika varmasti hiihtämässä jo väärällä ladulla. Jos oletat jotain, kannattaa aina varmistaa.

Kyllä, ansaitsen kaiken minkä tarvitsen

Olen pohtinut paljon sitä, kuinka itse toimin tietyissä tilanteissa, kun petyn siihen, etten saanut sitä mitä olisin tarvinnut. Hyvin usein en ole sanonut tarvettani toiselle, vaan olen puhunut metsästä, kun olisi pitänyt nimetä puita. Mistä kukaan voi tietää, että tarkoitan koivua, jos puhun ylipäätään vain metsästä.

Niinpä monien pettymyksien saattelemana olen harjoitellut sanomaan asiat ja toiveet toiselle selkeästi. Se on vähän kuin lähtisi yhteiselle matkalle. Heti matkan suunnitteluvaiheessa kerron mitä minä matkalta haluan. Jos kaipaan lepoa, on ehkä turha lähteä miljoonakaupunkiin ihmisvilinän keskelle ihastelemaan Mona Lisaa ja se kannattaa kertoa heti toiselle.

Muuten siinä käy niin, että huomaat jolkottelevasi maan alla ja maan päällä museoiden aukioloaikoihin itsesi sitoen, koska matkakumppanisi haluaa niin. Siitähän seuraa lopuksi varmasti suukopua, kun levon toivossa ja tarpeessa et ole ehtinyt istahtaa muuta kuin gallerian aulassa.

Jos toiveen matkan tulevasta sisällöstä kertoo jo suunnitteluvaiheessa, ymmärtää toinenkin minkä tyyppinen matka on kyseessä ja voi hän itse päättää, onko matka ylipäätään sellainen mihin hän haluaa lähteä.

Monesti olen myös miettinyt, ansaitsenko sen kaiken mitä tarvitsen. Niin kovin sitä on tottunut siihen, että omien tarpeiden kertominen on jäänyt sen toisen tarpeiden toteuttamisen jalkoihin, ettei oikein edes itse ymmärrä ansaitsevansa itse ihan samaa. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kuten kaikki tiedämme, se ei ole sitä.

Se on kuitenkin aivan mahtava tunne, kun saa sen mitä tarvitsee ja se on hyvin vapauttavaa, kun on rohkeutta pyytää. Se on nimittäin niin, että mitä enemmän alkaa puhumaan haluistaan, sitä enemmän saa. Olen myös huomannut omien ihmissuhteiden voivan paljon paremmin. Siinä kävi aivan toisinpäin kuin kuvittelin. Ajattelin nimittäin, että muutun vaativaksi ja karkotan kaikki läheltäni. Näin ei kuitenkaan ole, ei ollenkaan, ja ihmissuhteeni ovat muuttuneet paljon rikkaammiksi ja antoisammiksi kuin aiemmin. Ristiriitoja ei juurikaan ole, kun niille ei ole ollut rakennusaineita ja rikkimenon sijaan suhteet ovatkin eheytyneet.

Uskalla pyytää mitä tarvitset

Suuria väärinymmärryksiä aiheuttaa usein myös toisen murheiden kuuntelu ja lohduttaminen. Jos kaipaa lohdutusta, mutta ei ohjeita, kannattaa sanoa, että olkapää riittää. Ihmisillä on luontainen tapa käyttäytyä toista kohtaan lohdutustilanteissa niin kuin he toivoisivat itseään kohtaan toimittavan. Tämä ei vaan aina toimi sille toiselle.

Useimmat meistä olemme olleet tilanteessa, jossa kerrot huolistasi ja toiselta tulee ohjetta ja niksiä, vaikka olisit vain itse halunnut avautua vaikeasta tilanteesta. Se tuntuu kuormittavalta, varsinkin jos olisit halunnut vain puhua.

Sen sijaan, että kokisit huojennusta ja lohdutetuksi tulemisen helpotusta oletkin entistä kuormittuneempi, koska toisen piirtämä pikakartta ei sovi millään lailla omaan tilanteeseesi. Sinulla on oikeus kertoa tarpeistasi ilman, että sinun tarvitsee pelätä vastareaktiota. Jos haluat ohjeita, pyydä niitä, jos et halua, ilmaise tarpeesi tulla vain kuulluksi. Monet ihmissuhteet kaatuvat juuri näihin väärinymmärryksiin. Vaikka toinen apua ja neuvoja tarjotessaan tarkoittaa vain hyvää.

Kuulluksi tuleminen on herkkä asia, pienikin särö vuorovaikutuksessa voi tuoda torjutuksi tulemisen tunteen. Joskus ratkaisukeskeisenä ihmisenä pelkkänä olkapäänä oleminen on haasteellista, mutta toisaalta samalla hyvin vapauttavaa. Sinä riität.

Väärinymmärrykset kasvavat usein kuin pienistä virroista ja ovat lopulta vaahtoava meri, josta on vaikea ja miltei mahdotonta alkaa kaivelemaan niiden syntyä. Joskus on vaikea kertoa omista tarpeistaan toiselle ja joissain tapauksissa omia tarpeitaan ei edes tunnista. Luonnollisesti silloin niistä kertominen toiselle on lähes mahdotonta. Yleensä turhautuminen on tunne, joka ilmenee silloin kun et oikein tiedä mitä tarvitset. Silloin kannattaakin miettiä mikä on tunne turhautumisen takana. Tarve on aina tunteen takana. Positiivinen tunne kertoo tarpeen tyydyttyneen ja negatiiviset tunteet kielivät tarpeen jääneen johonkin kaiken muun alle.

Jos koet vaikeuksia kertoa tarpeistasi, niin mieti joka päivä ainakin yksi tarve. Voit aloittaa, vaikka nälällä. Silloin haluat ruokaa. Olkoot vaikka kuinka yksinkertaista, mutta perustarpeista on helpoin aloittaa. Uskalla olla avoin. Ansaitset jokaisen tunteen eikä kukaan voi määritellä tai olettaa millaiset tarpeet sinulla tulisi olla. Jos haluat jotain, pyydä.

6 hälyttävää merkkiä siitä, että rakkaasi saattaa olla psykopaatti

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Otavan kanssa.

Ulla Feldscher (s. 1984) on yrittäjä, luokanopettaja ja kahden koululaisen äiti. Todellisiin tapahtumiin perustuva ”Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti” (Otava, 2019) on hänen esikoiskirjansa. Se kertoo rajun tositarinan naisesta, jonka liitto unelmamiehen kanssa paljastuu valheeksi. Julma totuus alkaa paljastua häämatkan jälkeen ja uhkaa hajottaa naisen henkisesti kappaleiksi. Artikkelin otteet on poimittu kirjasta.

Kaikista ihmisistä noin yksi sadasta voidaan luokitella psykopaatiksi. Joissain ammattiryhmissä psykopaatteja on kuitenkin tavallista enemmän – esimerkiksi toimitusjohtajista jopa neljän prosentin arvioidaan olevan psykopaatteja. Psykopaatteja työskentelee tavallista enemmän myös asianajajina, tv- ja radiotyöntekijöinä, myyjinä, kirurgeina, toimittajina, poliiseina, uskonnon johtohahmoina, kokkeina ja julkishallinnon työntekijöinä.

Yksittäisiä psykopaatille tyypillisiä piirteitä on meissä kaikissa. Nämä piirteet eivät yksinään tee ihmisestä pahaa, mutta jos samaan henkilöön yhdistyy monta psykopaattista piirrettä, hän päätyy aiheuttamaan kärsimystä läheisilleen.

1. Pinnallinen viehätysvoima – Psykopaatti on hurmaava ja kohtelias, täydellinen imartelija, joka osaa kehua juuri sopivasti

“Minulla oli ikävä sitä, miten hän oli saanut minut tuntemaan itseni kuningattareksi. Ei muiden silmissä, vaan hänen. Hän oli palvonut maata jalkojeni alla, eikä vain juhlahetkinä, vaan jokaisena päivänä. Hänen sanansa ja tekonsa olivat saaneet sydämeni hehkumaan onnesta. Pienillä yllätyksillä hän oli saanut minut hullaantumaan häneen täysin. Kerran, kun olin tullut töistä kotiin, minua odotti ruusuin koristeltu asunto. Punaisia ruusuja oli kaikkialla, olohuoneessa, makuuhuoneessa, lastenhuoneessa ja keittiössä. Ja kun olin mennyt leveän hymyn kera kylpyhuoneeseen, punainen ruusu odotti myös siellä.”

2. Tunteiden pinnallisuus – Psykopaatilla ei ole tunteita, mutta hän saattaa sanoa ”Rakastan sinua”, koska se saa toisen rauhoittumaan hetkeksi

”Kylmät väreet levisivät kehossani, kun tiesin, mitä kohta olisi tulossa. Kari istuutui jalkojeni juureen ja laski katseensa paperiin lukeakseen minulle:

− Rakkaus punnitaan arjessa. Pystynkö rakastamaan silloinkin, kun se on vaikeinta ja sitoutumaan vaikeinakin hetkinä. Elämän keskeinen kysymys ei ole, ketkä ovat minua varten täällä maailmassa, vaan keitä kaikkia varten minä voin olla täällä maailmassa. Rakkaudessa sinä olet ensimmäinen ja minä olen toinen.

Kuten Kari on sanonut minulle useasti, ’Minä elän sinua varten’.”

3. Patologinen valehtelu – Patologinen valehtelija valehtelee toistuvasti ja mielivaltaisesti

”Kari, missä sinä oikeasti olet? kysyin, sillä vatsassani myllersi oudosti. Minusta tuntui, että hän ei ollut minulle rehellinen, eikä tämä tunne tullut ensimmäistä kertaa.

Yhtäkkiä kuulin auton äänitorven. Oliko Kari painanut kiihdyksissään auton torvea? Saman tien puhelu katkaistiin, ja Kari katosi linjalta. Olin häkeltynyt. Tunsin kiukkuni jäävän pelkoni alle. Mitä oli meneillään? Kari valehteli minulle, siitä olin varma, mutta miksi? Ehkä hän ei halunnut kertoa Jukalle tapailevansa minua edelleen? Ehkä hänen piti siksi poistua ulos puhumaan. Tai kenties hän oli jossakin aivan muualla kuin missä väitti olevansa.

– – – Vatsassani velloi oudosti ja tiesin, että tämä ihana ihminen, josta oli juuri tullut aviomieheni koko loppuelämäkseni, valehteli minulle taas päin naamaa.”

4. Manipulointi – Psykopaatti sanoo sen, mitä toinen haluaa kuulla, jotta lopputulos olisi hänelle edullinen

”− Tule vaimokseni, Kari sanoi yhtäkkiä, mutta ei päästänyt otettaan minusta.
− Mitä? Otahan nyt ihan rauhassa cowboy, toppuuttelin häntä ja löin leikkisästi rintaan. Käteni laskeutui hänen sydämelleen ja huomasin, että se löi hyvin vakaata ja rauhallista tahtia. Silloin myös näin hänen rinnassaan jotakin sellaista, mitä siinä ei ollut ennen. Kari huomasi reaktioni ja hymyili.
− Olet ollut koko ajan sydämessäni. Aina tässä, mukanani, hän sanoi ja taputti rintaansa.
Rinnassa loisti nimeni juuri siinä sydämen kohdalla. Kaunolla tatuoitu nimeni sai minut haukkomaan henkeäni.
− Oletko hullu?
En voinut uskoa näkemääni.”

5. Useita lyhyitä suhteita – Psykopaatti hukuttaa kumppaninsa rakkauteen mutta pitää samaan aikaan yllä irtosuhteita

”Mutta sitten sain myös kuulla, etten ollutkaan ainoa syrjähyppy heidän suhteessaan. Minua kehotettiin ottamaan vuoronumero ja asettumaan jonoon. Maksullista seuraa oli kuulemma haettu kaikkien näiden vuosien ajan ja todella perversseiltä sivuilta.”

”− Hän ei ole mitään verrattuna sinuun. Sillä on kaksi riiviökakaraa, jotka olen kerran tavannut, ja hän on päästään ihan sekaisin. Yksinhuoltaja, joka tarvitsee rahaa.
− Sinusta kaikki naiset ovat sekaisin. Kaikki muut muka ovat paitsi sinä itse. Menit kertomaan hänelle kaiken meidän elämästämme, meidän seksistä. Kutsuit hänet jopa tulevaan gaalaan mukaan ja lupasit ostaa hänellekin mekon. Ymmärrätkö, senkin idiootti, että et voi elää monen naisen kanssa yhtä aikaa ja puhua jokaiselle samoja asioita. Olet sairas. Olet ihan helvetin sairas.”

6. Syyllisyydentunteen puuttuminen ja empatiakyvyttömyys – Psykopaatti tietää olevansa empatiakyvytön ja kokee sen vahvuutenaan

”Ja silloin minä muistin sen. Olimme Karin kanssa kerran kirjakaupassa ja selailimme kirjoja nauttien toistemme seurasta. Erään kirjan kohdalla Kari pysäytti minut. Sen otsikko viittasi psykopaatteihin. Kari tarttui kirjaan ja naurahti: ”Rakas, tiesitkö, että olen psykopaatti?” Hänestä se oli hauskaa. Mieleeni juolahti ajatus: voiko tämä olla ihminen, joka ei tunne minkäänlaista empatiaa tai syyllisyyttä?”

Haluaisitko kuunnella tämän kirjan Storytelistä? Hyödynnä uusien kuuntelijoiden Hidasta elämää -tarjous Storytelissä.

Isovanhemmuus tuo iloa ja merkitystä elämään – ”Sydän täyttyy pakahduttavasta onnesta, kun pienet kädet kietoutuvat ympärille”

Kirjoittaja Mari Bergström on 45-vuotias nainen, äiti, mummo, poliisi ja seksuaalineuvoja. Hänen sydämensä kutsumus on lisätä ihmisten välistä myötätuntoa ja rummuttaa maailmalle seksuaalisuuden ilosanomaa.

Se oli joku talvinen ilta. Kaikki lapset olivat tulossa käymään ja tein heille ruokaa. Olen aina vähän myöhässä omista aikatauluistani, ja niin olin silloinkin. Hääräsin keittiössä paistinpannun kanssa, kun lapset tulivat ja sanottiin iloiset moit. Kiinnitin huomiota esikoisen avopuolison olemukseen. Se keijukainen vaikutti jotenkin jännittyneeltä. Hän oli kääriytynyt isoon huiviin ja näytti niin pieneltä ja herkältä siellä alla. Mietin, että olivatkohan he riidelleet.

Esikoinen pyysi, että lopeta äiti nyt hetkeksi se tekeminen. Sitten en muistakaan, että miten kaikki tapahtui. Näytettiinkö minulle ultrakuvaa? Sanottiinko, että sinusta tulee mummo? En muista. Muistan kyllä ajatelleeni, että sen takia tuo keijukainen oli niin jännittyneen oloinen. Eivät he olleetkaan riidelleet.

Läsnäoloa ja rakkautta

En muista sitäkään mitä ajattelin, kun sain lapsenlapseni ensimmäistä kertaa syliini. Muistan kyllä sen, miten en enää huomannut muita huoneessa olijoita. Tietoisuuteni täytti tuo pieni poika ja siinä oltiin vain me kaksi – onni ja rakkaus.

Isovanhemman rooli on hieno, tässä todella saa rusinat pullasta. Lapsenlapsi tulee syli avoimena ja silmät ilosta säihkyen mummolaan. Ja mummo ottaa hänet vastaan samalla tavalla, syli avoimena ja silmät ilosta säihkyen. Kun ei tarvitse jaksaa arjen aikaisia herätyksiä, ei nälkäisiä kauppareissuja tai kotitöitä lapsi jalkaan takertuneena, on helppo keskittyä olennaiseen. Ja olennaista isovanhemmuudessa on läsnäolo.

On olemassa tutkimustietoa siitä, että lapset ja nuoret kokevat erityistä hyväksytyksi tulemisen tunnetta isovanhempien seurassa. Isovanhempi taas harjoittaa huomaamattaan tietoisuustaitojaan lapsenlapsen seurassa. Lapsenlapsen kanssa vietetty aika lisää iloa ja merkityksellisyyden tunnetta elämässä. On helppo keskittyä vain käsillä olevaan hetkeen. Pieni ihminen vetää mukaansa tutkimaan ötököitä, ihmettelemään ikkunaruudussa näkyvää kämmenen jälkeä, nauramaan mummon sukassa olevaa reikää. Sydän täyttyy pakahduttavasta rakkauden tunteesta, kun pienet käsivarret kietoutuvat kaulan ympärille ja tyyppi sanoo painokkaasti: mulla on ollut sua ihan kauhee ikävä! Ja niin mullakin on ollut sua, senkin marakatti!

Läsnäolon ja mukanaelämisen malli

Kun omat lapset olivat pieniä, sain aina heidän isovanhemmiltaan apua lasten hoitoon. Minulle on ollut itsestään selvää, että olen mukana omien lastenlasteni elämässä. Autan pyydettäessä ja vietän muutenkin aikaa lapsenlapseni kanssa. Asumme lähellä toisiamme. Se tekee tapaamiset helpoiksi ja mahdollistaa pikaiset “voitko olla tyypin kanssa tunnin-kaksi?” -tyyppiset hälytykset.

Meillä on toiminut tämä vanhemmuus vs. isovanhemmuus homma hienosti. Lapsenlapsellani on ihanat ja mainiot vanhemmat ja he antavat minun mummoilla sydämeni kyllyydestä. Olen onnellinen siitä, että heillä ei ole mitään kynnystä pyytää apua. Ja toisaalta kukaan ei loukkaannu, jos joudun sanomaan, etten pysty tällä kertaa auttamaan.

Kun lapsenlapseni äiti palasi äitiyslomalta töihin niin jäin vuorotteluvapaalle vuodeksi hoitamaan lapsenlastani. Ymmärrän olla suuresti kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja ymmärrän, että se on etuoikeus. Lapsenlapseni oli hiukan vajaa vuoden ikäinen kun aloitin mummoloman. Me teimme yhdessä ihan tavallisia asioita, syötiin aamupuuroa, ulkoiltiin ja käytiin metsässä. Tämän yhdessä vietetyn vuoden aikana välillemme syntyi erityislaatuinen suhde joka on minulle kultaakin kalliimpaa.

Tärkeät yhteiset jutut

Meillä on lapsenlapseni kanssa omat jutut jotka toistuu joka kerran kun ollaan yhdessä. Luetaan, tehdään legotorneja, käydään puistossa, syödään ja jälkkäriksi otetaan kolme piparia. Välillä mummo on vähän poikki ja silloin katsotaan Yle Areenasta tai Netflixistä luonto-ohjelmaa. Nämä rutiinit tuntuvat tärkeiltä ja arvokkailta.

Meillä on esimerkiksi “karkki-kirja”, ihan pienille lapsille tarkoitettu katselukirja, jossa on eri teema joka aukeamalla. Yhdellä aukeamalla on karkkeja, joita aina napsimme. Tai lapsenlapsi napsii ja mummo kauhistelee. Se naurattaa neljävuotiasta kovasti ja yhdessä vaiheessa hän hauskuutti vanhempiaan kovaäänisellä “karkki on yök” -huutelulla. Yhdellä aukeamalla on eläimiä jotka esittävät päivästä riippuen milloin ketäkin läheistä. Lapsenlapseni on kuitenkin itse aina karhu, mummo on aina leijona ja apina taas on aina setä. Tämä kirja on niin rakas, että se on jo moneen kertaan teipattu uudestaan kasaan. Nytkin se jo taas odottaa kahdessa osassa teippaamistaan.

Muistan oman mummini lämpimänä ja hyväksyvänä. Mummin luona syötiin aina jauhelihakastiketta ja makaroonia ja jälkkäriksi Jacky-makupalaa – sitä kaakaon makuista. Sitten mentiin mummin kanssa uimahalliin tai Seurasaareen ruokkimaan oravia. Välillä pidettiin pikkuveljen kanssa hauskaa pukeutumalla mummin vaatteisiin, ja mummi otti meistä valokuvia. Muistoissani mummin kanssa vietetyt päivät olivat täynnä naurua, hellyyttä ja turvaa. Voisin vaikka vannoa, että joka ikinen päivä paistoi aurinko!

Minulla on välillä tapana jäädä kellumaan siihen ihanaan ja rakkaudelliseen tunteeseen, jonka mummona olo minussa synnyttää. Erään tämmöisen kellunnan aikana tajusin, että isovanhemmuus on paras ja kaunein palaute, jonka olen esikoispojaltani saanut. En ole häneltä koskaan kysynyt mitä hän tästä ajattelee.

Ehkä teen sen tänään.

Nainen, kysy keholtasi, millaista nautintoa se kaipaa

Monet meistä ovat oppineet että sukupuolielimiimme liittyvät asiat ovat noloja, likaisia, vastenmielisiä tai jopa pahoja. Kulttuurissamme ei ole ollut siirtymäriittejä tytöille lapsuudesta naiseuteen, kuukautisten alkamiseen tai seksuaaliseen kypsymiseen. Vanhemmat ovat olleet hiljaa tai hapuilleet epämääräisesti kertoessaan meille näistä ”seksijutuista”. Varmasti nykyään on myös yhä enemmän niitä vanhempia, jotka osaavat puhua näistä asioista.

On vallankumouksellista ymmärtää että meillä on haarojemme välissä jotain ainutlaatuisen kaunista ja viisasta. Jokainen solumme on elossa, täynnä tietoisuutta ja kehomme ytimessä on hyvin luovia osia: munasarjat, kohtu, kohdunkaula, vagina, g-piste, häpyhuulet ja klitoris, jotka kaikki ovat valmiita kertomaan meille oman tarinansa. Siellä on kompassi joka ohjaa sinut sensuaaliseen, villiin, halukkaaseen viisauteen.

Herätä nukkuva Ruusunen

Jos hermoyhteydet ovat päässeet haurastumaan, kuten useimmilla naisilla ovat, niin on aika suudella tämä nukkuva Ruusunen taas eloon. Ja sitä suudelmaa varten ei tarvitse odotella prinssiä vaan me modernit naiset voimme olla tässä asiassa hyvinkin omatoimisia. Lähdemme virkistämään kiertäjähermon, häpy- ja lantiohermon toimintaa ja luomaan nautinnollista yhteyttä aivojen ja koko kehon välillä.

Ala hellästi herättelemään yhteyttä näihin kauniisiin elimiin sivelyllä, painelulla, supistuksella, käyttäen rakkaudellista herkkää kosketusta. Hengitä syvään ja tunne yhteys tai pidä vain kättäsi sopivan kohdan päällä. Jos joku näistä elimistä on sinulta poistettu, sen energia on vielä tallella ja voit täysin hyvin vieläkin kommunikoida sen kanssa.

Kysy ääneen mitä vaginasi tai kohtusi haluaisi kertoa sinulle? Vastaus voi tulla sanoina, mielikuvina, tuntemuksina. Kysy myös mitä se tarvitsisi jotta voisi kukoistaa mahdollisimman upeana. Kenties se kuiskuttaa sinulle rakkauden, hellyyden ja hyväksynnän tarpeesta, kenties rajojen asettelusta ja kunnioituksen tarpeesta suhteessa partneriisi, kenties hän haluaa ilmaista villin voimansa.

Oraakkelin viisaus

Hän on viisas tietäjätär ja näkijä. Enää sinun ei tarvitse epäillä itseäsi tai valintojasi. Nyt kun olet saanut yhteyden häneen olet valmis kuuntelemaan miten tämä Oraakkeli haarojesi välissä haluaa opastaa sinua eteenpäin kohti sitä elämää mikä on synnyinlahjasi: luovaa elämää runsaudessa, rakkaudessa ja nautinnossa.

Tämän kaiken minä olen kokenut. Kuuntelen nykyään hyvin tarkasti hänen viisauttaan, varsinkin ihmisuhteiden ja seksuaalisuuden alueilla. On uskomatonta mutta koen että vaginastani ja kohdustani kumpuaa ikiaikainen feminiininen viisaus ja olen syvästi kiitollinen että olen löytänyt takaisin tähän yhteyteen, takaisin kotiin.

Kuva: Dreamstime/Elina Zolotareva

Lämpimästi tervetuloa kursseilleni ja Feminiininen Voima- sekä uuteen Säkenöivä seksuaalisuus valmennukseen. Lisätiedot löydät nettisivuiltani tästä

Useimmat meistä tarvitsevat yksinäisyyttä latautumiseen, mutta todellista yksinäisyyttä ei kaipaa kukaan

Yksinäisyys on yksi aikamme ilmiöistä. Perhesiteet ovat löystyneet, suuri osa talouksista on yhden ihmisen talouksia. Varsinkin kaupungeissa eletään ihmisten keskellä ja silti hyvin moni kokee valtavaa yksinäisyyttä.

Itsekin olen kärsinyt yksinäisyydestä. Elin avioliitossa, jossa olin henkisesti yksin. Ja avioeron jälkeen vasta yksinäinen olinkin, vuosia olin pohjattoman yksinäinen. Rakkaimpani sanoi jokin aika sitten, että kaikesta muusta eron jälkeen toipuu aika nopeasti, mutta yksinäisyyden jättämiä jälkiä joutuu hellimään aika pitkään. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Onko sinulla joku, jolle soittaa, kun on paha olla? Tai haluat moninkertaistaa ilosi ja tehdä jotain mukavaa?

Onko sinulla joku, jolta pyytää apua, kun et osaa vaihtaa talvirenkaita tai sormi menee suuhun jossain muussa asiassa?

Onko vieressäsi se, joka saa sinut tuntemaan itsesi ihan hirvittävän yksinäiseksi?

Tiedän, miltä tuntuu, kun joutuu vastaamaan, että oikeasti ei ole ketään. Ja miten kamalan ja loputtoman surulliselta se tuntuu. Kun tuntuu, että kaikilla muilla on se, johon nojata, kun omat jalat eivät kanna tai joku, jonka kainaloon käpertyä.

Yksinäisyyttä on monenlaista. On ihan todellista eikä itse valittua yksinäisyyttä. On niitä, joille viikonloput eivät todellakaan ole odotettuja vapaapäiviä vaan pelottavan tyhjiä päiviä. Ja on niitä, jotka kärsivät loputtomasta henkisestä yksinäisyydestä, vaikka olisi puoliso ja paljon kavereita.

Yksinäisyys itsessään tuntuu pahalta, mutta se että yksinäinen tuntee vielä häpeää yksinäisyydestään moninkertaistaa huonon olon. Yksinäisyys aiheuttaa häpeän lisäksi lamaantuneisuutta ja masentuneisuutta, joka saattaa näkyä esimerkiksi siinä, ettei omaa kotia saa pidettyä siistinä. Sotkuinen ja likainen koti voi estää pyytämästä ihmisiä kylään. Yksinäisyys on siis aika monitahoinen juttu.

Jos epäilet, että lähelläsi on joku yksinäinen, ole hänelle se, joka vie hänet pois yksinäisyydestä: tarjoa siivousapua, keksikää yhdessä viikonloppuihin tekemistä. Se mikä on sinulle vähän, voi toiselle olla todella iso juttu. Kerro myös sille toiselle, että tunnet olosi yksinäiseksi, vaikka hän on siinä vieressä.

Jos itse kärsit yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden kokemuksesta, jaa tämä teksti ja kerro, että tämä teksti kertoo myös sinusta ja pyydä, että yksinäisyytesi nähtäisiin. Älä häpeä sitä, että olet yksinäinen ja tarvitseva. Pyydä apua (vaikka ammatti-ihmisiltä). Kerro, mitä toisilta toivoisit. Etsi yhteyttä kumppaniin, joka on kadottanut kykynsä olla läsnä sinulle ja varmaan itselleenkin.

Useimmat meistä tarvitsevat yksinäisyyttä latautuakseen ja palautuakseen, mutta todellista yksinäisyyttä ei kaipaa kukaan. On kysymys yhteydestä ja sen puuttumisesta. Melkein me kaikki tarvitsemme ja saamme tarvita todellista yhteyttä, samanhenkisyyttä, sielunsiskoutta ja -veljeyttä. Meille jokaiselle tekisi hyvää yhteys sellaiseen tai sellaisiin ihmisiin, jotka sanovat: ”Minä näen sinut”.

Kurkkaa Miian Toivon kortit tästä.

Kylmässä vedessä uiminen voi auttaa matkalle tunteisiin – Hengitä, rentoudu ja anna tunteen tulla

Puolitoista vuotta sitten puhuin ystävälleni, että tahtoisin haastaa itseni totuttautumalla uimaan kylmässä vedessä. Olen aina inhonnut kylmyyttä ja lähinnä saanut kehon syväjäädytyksen avantouintikokeiluista. Nämä kokeilut saivat minut vakuuttuneeksi, ettei kylmä ole minua varten. Kokeiluissani kävin vain nopeasti dippaamassa kehoni veteen. En voinut ymmärtää miten jotkut pystyivät olemaan vedessä sekuntia pidempään. Saati nauttia kokemuksesta!

Erilaiset tunteet ja niiden kanssa eläminen ovat olleet aina läsnä elämässäni. Puolitoista vuotta sitten elämässäni tapahtui menetys, joka toi surun kera koko tunnekirjon voimalla päiviini. Tunteiden kanssa olemiseen aloin etsiä erilaisia tapoja rauhoittaa kehoani ja käsitellä tunteitani sekä oppia olemaan, antautumaan tunteilleni.

Luin paljon kylmäaltistuksen hyödyistä ja kiinnostuin. Aloitin kylmiin vesiin totuttautumisen jo keväällä. Jatkoin uimista luonnonvesissä kesällä ja jatkoin syksyllä. Talvella mahdollisuuksien mukaan. En muista tarkkaa päivää, jolloin havahduin mitä samaa kylmäaltistuksessa ja surun tunteiden kokemisessa on.

Ymmärsin miten kylmä saa aikaan kehossani vastuksen niin samalla tavalla kuin elämänhaasteet ja tunteet. Vastustaminen itsessään jo tekee surusta tai kylmästä asian, jota en halua tuntea.

Kehoni ja mieleni huusivat: En halua tuntea mitään! En halua tätä kokemusta osaksi elämääni! Vastustan!!!

Kylmässä vedessä ollessani kuuntelin itseäni. Hengitykseni salpaantui välittömästi veden ympäröidessä minut. Kuuntelin hengitystäni ja lähdin syventämään sitä. Laskin hengityskertoja.

Kuinka pitkään joudun hengittelemään ennen kuin hengitykseni tasaantuu?

Opin rentoutumaan ja olemaan itse vastustamatta. Kun olen vastustamatta kylmää vettä, niin kylmästä vedestä tulevat hyödyt tulevat osaksi minua. Kun olen vastustamatta surua, pääsen lähemmäksi omia tunteitani ja itseäni.

Mieli on valtavan vahva monella tavalla. Voin käyttää kaiken energiani siihen, että taistelen kylmyyttä vastaan hytisemällä ja supistamalla lihakseni. Silloin annan kehoni vastustaa kylmää, vaikka todellisuudessa se tekee sen aluksi ihan itse ilman omaa tehostettani.

Sama se on haasteellisten tunteiden kanssa. Kun tunnen pelkoa, tunnen pelkoni kehossani, joka on normaali reaktio. Silti saatan mieleni avulla lisätä reaktioiden voimakkuutta tai pahimmassa tapauksessa ohittaa normaalit reaktiot puskemalla väkisin positiivista tunnetta tai toissijaista käyttäytymistä.

Mitä jos jätänkin vastustamatta pelkoa ja annan pelon olla? Mitä tapahtuu jos keskityn hengittämään ja rentoutumaan? Mitä sitten tunnen?

Kylmä vesi on kylmää, eihän siitä mihinkään pääse. Eri asia on se, miten suhtaudun veden tuottamaan tunteeseen kehossani. Hengityksellä voin rauhoittua ja olla vastustamatta kehon normaaleja reaktioita. Silloin keho reagoi normaalilla tavalla kylmään veteen.

Aluksi kohonnut syke ja verenpaine laskee sekä kortisolin että endorfiinien eritys alkaa. Iholla tuntunut kipu vähenee. Lisäksi erittyy serotoniinia ja dopamiinia, jotka nostavat mielialaa sekä parantavat stressinsietokykyä. Kylmän hyödyt pääsevät osaksi minua.

Nyt kylmässä vedessä hengitän syviä hengityksiä, kunnes kehoni rauhoittuu. Oikeanlainen hengitys on auttanut valtavasti. Kestää monia sekunteja, että hengitykseni tasoittuu ja kehoni asettuu kylmän veden kanssa yhteyteen. Koen usein tässä vaiheessa lämpimän virtauksen koko kehossani.

Kylmäaltistuksen kautta olen antautunut myös surulleni. Ennen kartoin pelkoa, syyllisyyttä, häpeää, surua. Minusta ne olivat tunteita, joita kuuluu välttää tai jotka kuuluu poistaa mahdollisimman nopeasti.

Nyt ymmärrän kaikkien tunteiden olevan normaaleja tunteita, joiden äärellä voin vain hengitellä. Ei niiden ole tarkoitus mennä pois tai ei minun ole tarkoitus taistella niitä vastaan.

Suru tekee työtään kehossani. Se hoitaa, muistuttaa rakkaudesta ja asettaa nykyhetkeen. Kylmässä vedessä uinti voi olla minimatka tunnemaailmaan ja antautumisen olotilaan.

Mitä minussa tapahtuu, kun en vastusta?

Vetävätkö pimenevät illat mielen matalaksi? Vaihda kännykkä päiväkirjaan – ja tee nämä 5 asiaa

Kun illat pimenevät ja luonto valmistautuu talveen, myös oma energia alkaa laskeutua. Osalle meistä syksy voi tuntua haikealta irti päästämisen ajalta. Toinen taas hihkuu onnessaan, kun saa viimeinkin sytyttää olohuoneen täyteen kynttilöitä ja kääräistä itsensä luvan kanssa vilttiin. Parhaimmillaan syksy tarjoaakin oivan mahdollisuuden hidastaa tahtia ja kääntää huomio sisäänpäin. Tässä muutama esimerkki, miten voit houkutella sisäisen hidastajasi esiin ja kääntää lisääntyvän pimeyden voitoksi.

Vaihda kännykkä päiväkirjaan – ja tee nämä 5 asiaa:

1. Mitkä sanat haluaisit kuulla juuri nyt? Minkälaista tukea, rohkaisua tai lohtua sisimpäsi kaipaa? Kirjoita itsellesi tsemppikirje niin kuin kirjoittaisit parhaalle ystävällesi. Kokeile lukea kirje myös ääneen.

Miltä tuntuu sanoa itsellesi ne sanat, joita juuri nyt tarvitset?

2. Mistä asioista olet kiitollinen tänään? Tee 10 kohdan lista asioista, joista olet kiitollinen. Ne voivat olla kuinka pieniä tahansa. Ehkä näit auringon säteen siivilöityvän kauniisti pilven takaa tänään, kenties kollegasi sanoi sinulle jotain kaunista tai ehkä olet kiitollinen siitä, että sait viettää illan kotona yksin, omassa rauhassasi.

Miltä kiitollisuudesta kirjoittaminen saa olosi tuntumaan?

3. Mitä asioita kaipaisit elämääsi lisää? Mistä asioista olisit valmis päästämään irti? Listaa asioita kahden otsikon alle tai kirjoita vapaasti.

Syksy on hedelmällistä aikaa päästää irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle. Käytä vuodenajan tunnelma hyödyksesi ja hae inspiraatiota luonnosta.

4. Mitkä kolme asiaa saavat sydämesi syttymään? Listaa 3 tärkeintä intohimon kohdettasi ja pysähdy fiilistelemään niitä.

Miltä kehossasi tuntuu? Huomaatko, mitä sisälläsi tapahtuu, kun pelkästään ajattelet intohimojesi kohdetta? Käytä tunnetta kompassinasi ja kutsu näitä asioita elämääsi enemmän.

5. Jos saisit viettää unelmiesi päivän, minkälainen se olisi? Missä olisit? Mitä tekisit? Kenen kanssa? Kirjoita päiväkirjaasi kuvaus unelmiesi päivästä. Päästä mielikuvituksesi valloilleen.

Voisitko toteuttaa tällaisen päivän vielä syksyn aikana? Jos se ei ole mahdollista, mieti, miten voisit tuoda toivomiasi elementtejä ihan tavalliseen arkeen.

Vinkki: Anna tekstin tulla ulos sellaisena kuin se tulee. Älä kiinnitä huomiota kielioppiin, oikeinkirjoitukseen, tyyliin, käsialaan tai kirjoitusvirheisiin. Kirjoita juuri sen verran kuin itsestäsi tuntuu hyvältä – joskus se voi olla vain muutama sana. Muista, että kaikki mitä päiväkirjasi sivuille kirjoitat, on vain itseäsi varten. Kirjoita siis sielusi kyllyydestä – niin kuin kukaan ei lukisi!

Lisää Sielun sopukoita -runoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta:

12 salaista voimapaikkaa suomalaisista kaupungeista – ”Lähirannat ja metsät saavat mielen rauhoittumaan”

Yhteistyössä Omena-hotellien kanssa

Pyysimme teitä jakamaan Facebookissa ja Instagramissa oman kotipaikkakuntanne voimapaikan – paikan, johon palaa uudelleen ja uudelleen latautumaan ja rentoutumaan ♥ Kiitos jokaiselle voimapaikkansa jakaneelle!

Keräsimme vastauksistanne 12 ihanaa, salaista voimaantumispaikkaa kuudesta suomalaisesta kaupungista:

Helsinki

Lammassaaren pitkospuut ja lähiseutu. Parasta lähiluontoa. 😍
Seurasaari, meren altojen kuiskailu ja metsän rauha samassa paikassa. ☺️ Lisäksi kulttuuria, jos sitäkin kaipaa.
Lue myös joogaopettajan ja hyvinvointikirjailijan Katri Syvärisen vinkit Helsingin ihanimpiin paikkoihin.

Jyväskylä

Jyväskylässä Jyväsjärven ympäri kulkeva rantaraitti on kovin kaunis etenkin Kuokkalan puoleiselta reunaltaan. Talvisin samaisen järven jäällä on ihana katsella tähtiä ja rauhoittua.
Lähirannat ja metsät Jyväskylän Vaajakoskella saavat mielen rauhoittumaan.

Seinäjoki

Törnävällä pieni luonnonsuojelualue joen varrella. Vesi solisee ja linnut laulaa. Siellä mieli lepää.
Kyrkösjärven luontopolut ❤️

Tampere

Tammerkosken yläjuoksulla kosken huminaa katsellen.
Tampereella Hatanpään arboretum. Kaunis paikka, oli vuodenaika mikä tahansa 🌿💙

Turku

Pomponrahkan luonnonsuojelualue ♥️
Ruissalo

Vaasa

Kalaranta, upea paikka.
Vaasassa Palosaarella Sundin ranta, ja siellä merta tuijottaen 😍

Makoisat unet voimapaikkojen lähistöllä tarjoaa Omena-hotellit.