Parisuhde päättyi – päätynkö minäkin?

Eräs terapeutti sanoi minulle kerran, että särkyneeseen sydämeen voi kuolla. Että rakkaus on riuduttanut ihmisiä hengiltä. Ja ettei päättyneen rakkauden aikaansaamaa kipua ja sairautta tule koskaan aliarvioida.

Ero parisuhteesta on vähän sama kuin läheisen kuolema. Vaikka toinen jatkaa kulkuaan maapallolla, sinä olet menettänyt puolison, kumppanin ja monesti parhaan ystävän. Ja vaikka tiedät, että hän asuisi korttelissa kilometrin päässä, teidän aikanne on ohi ja hänen asemansa elämässäsi muuttunut.

Eronneella on oikeus surra. Eronneen ei tarvitse ahdistua ystävistä, jotka kyselevät onko ketään uutta tavattu. Vaikka menisi vuosi, kaksi tai viisi, et ole epänormaali vastatessasi, että en ole. Mutta ennemmin tai myöhemmin, sitten kun olet huomannut, ettei ihan samanlaista koskaan löydykään eikä kukaan ole kelvannut vuosiin, anna elämälle ja uudelle rakkaudelle mahdollisuus. Sillä ehkä suurin koskaan lausuttu myytti ja emävale on se, että jokaiselle olisi olemassa ainoastaan se yksi ja ainoa Oikea. Romanttiset komediat ja niiden alullepanijat pitäisi mielestäni haastaa kaikki oikeuteen.

On myös äärimmäisen turhaa jäädä miettimään sitä, Miksi joku asia päättyi. Kenen syytä kaikki oli. Miten virheet olisi voitu välttää. Harvoin on olemassa absoluuttisia virheitä, selkeitä syitä tai itsestäänselviä syypäitä, joita hirttää teoista toreilla.

Ero parisuhteesta on aina kahden ihmisen tekojen ja sanojen symbioosi, yhdessä toteutettu totuus. Siksi on turhaa osoitella sormella ketään, etsiä loputtomiin virheitä tai kaiken pahan alkuja ja juuria. Riitaan tarvitaan aina kaksi ihmistä. Samoin kuin eroon ja sitä edeltäneisiin juonenkäänteisiin.

Tapahtumiin liittyy sitä paitsi aina suhteellinen totuus. Monesti asiat ovat kiinni näkökulmasta. Virtahevon näkökulmasta lehmä on lopulta aika heppoinen tyyppi, koiran näkökulmasta se taas on valtava ja aika pelottavakin.

Eron jälkeen voi pohtia hetken strategiaansa. Seuraavia siirtojaan. Niitä on kärjistäen kaksi. Voi lähteä hiljalleen katkeroitumaan tai sitten päästää irti ja päättää ehkä oppiakin erosta jotain. Voisiko itse tehdä jotain seuraavalla kerralla eri tavalla?

Jos keskittää katseensa ainoastaan toiseen, tulee valinneeksi helpommin katkeruuden. Jos taas suuntaa katseensa myös itseensä, saattaa tilanteesta poimia mukaansa eväitä vastaisuutta varten. Toisen käytöstä ei voi väkisin muuttaa, mutta omaansa voi. Toiselta ei voi olettaa muutosta tai oikeastaan mitään muutakaan. Hän muuttuu käytökseltään, jos itse haluaa. Hän toimii seuraavalla kerralla toisin, jos on itse siihen valmis.

Toisinaan käy niin, että kaksi ihmistä ovat toisilleen vain väärät. He ovat ihan sellaisinaan täydellisiä jonkun toisen kanssa. Niin ihmisinä kuin teoiltaankin.

Mitä vaikeampi parisuhteen päättyminen on itselleen ollut, sitä pidemmän ajan haava vaatii parantuakseen. Niin, että sitä lopulta voi tarkastella tuntematta enää viiltävää kipua. Ja vaikka miten ihanaa olisi rupatella entisen kumppanin kanssa puhelimessa tai lähettää hänelle spontaani viesti ja odotella puhelin kädessä vastausta, usein toipumisaika pitenee niin.

Toisinaan entisen puolison kanssa voi olla ystävä, kaveri tai kollega – kenties kaikkia niitä. Mutta itseään ei kannata huijata tai motiivejaan vähätellä. Tiedät itse, oletko päästänyt rakkauden kohteesta kokonaan irti vai luoko ihminen sinuun läsnäolollaan edelleen tunteen toivosta. Tiedät itse sydämessäsi, milloin viesti kannattaa jättää laittamatta tai puhelu soittamatta.

P.S.  Me jatkamme kohti uutta. Minä päästän Sinusta irti. Rakkaudestamme säilytän silti murusen. Muistona siitä, että yhdessä saimme kokea ihmeellisen ajanjakson.

Teksti on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: