Sivu 245 – Hidasta elämää

Suurinta sydänvoimaa on sallia itselleen lapselliset, epäloogiset ja järjenvastaiset tunteet

On äärettömän voimauttavaa antaa itsensä nauttia pelkoa, surua tai vihaa raakana. Ilman, että tarvitsee puida tapahtumia jokaisen kaverin kanssa, pystytellä muureja, olla tietäväinen, analysoida, rähjätä tai vetäytyä.

Saa istua olkkarin lattialla ja antaa tunteen tulla ja palaa. Tunteen piikki kestää yleensä vain muutaman minuutin. Kun oppii vastaanottamaan tunteitaan ja purkamaan niitä myöhemmin puhumalla, liikkumalla, kirjoittamalla, maalaamalla tai muulla tavalla, alkaa todella omistaa omaa elämänvoimaansa. Tunteiden vyöry ei tunnu niin lamauttavalta, pelottavalta tai kaoottiselta, kun saa harjoitusta tunteen kohtaamisesta. Kurjat tunteet tuntuvat toki aina kurjilta – ei sitä tarvitse kaunistella. Mutta vaikeiden tunteiden tarkoitus on puhdistaa konettasi ja suojata yhteyttä itseesi.

Tunteiden tunnustelemisen ei tarvitse olla sen dramaattisempaa kuin antaa itsensä istua rauhassa ja hengitellä syvään. Tunteiden vyöryn mentyä seuraa aina kirkkautta ja selkeyttä, uusia näkökulmia ja viisautta. Tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen ei ole heikkoutta, kuten moni meistä on oppinut. Joskus “henkisen” ihmisen on haastavaa sallia itselleen tunteitaan: nehän ovat lapsellisia, epäloogisia, epäoikeudenmukaisia ja kaikin tavoin järjenvastaisia. Paradoksaalista kyllä, vain tunteisiin antautumalla löytyy kypsyys ja haavoittuvuus. Joskus ajatellaan, että “mähän olen käsitellyt tämän jo”. Mutta ydintunteet toistuvat, koska ne ovat kasvun ja rakkauden syvenemisen moottoreita.

Suurinta sydänvoimaa on sallia itselleen tunteensa ja ottaa vastuu niiden alla olevista tarpeista. Jos itselleen ei salli koko tunneskaalaa, itselleen ei salli tarpeitaan. Jos ei salli tarpeitaan, ei voi olla syvässä yhteydessä itseensä – tai toisiin.

Jos tunteiden kohtaamiseen ei ole ollut turvaa tai tilaa, emme välttämättä edes huomaa, kun ahdistus, epävarmuus, suru tai kiukku alkaa puskea kehiin. Pistämme lisää vauhtia arkeemme tai väsymme kovasti. Tai sitten lääkitsemme itseämme mielihyvää hakemalla ruuasta, juomasta, shoppailusta tai jostakin turruttamispuuhasta, kuten netissä tai somessa roikkumisesta.

Olo on kuitenkin väsähtänyt, voimaton, epämääräisellä tavalla ahdistava tai ankea. Silloin jokin tunne ajaa meitä sen sijaan, että se pääsisi purkautumaan systeemistämme ulos. Pysähtymistä ja turvallisen tilan luomista saa alkaa harjoitella. Se tarkoittaa itsekseen hiljaa olemista silloin tällöin. Joillekin tämä on kauhistus: ”enhän mä osaa olla yksin!” Tai: ”mähän olen yksin koko ajan!”. Hiljentyminen tai yksinolo saattaa olla vaikeaa, jos sisäistä turvattomuutta on paljon. Silloin yksinolo herättää ahdistusta ja levottomuutta tai upottaa synkeisiin ajatuksiin sen sijaan, että olo latautuisi ravitsevasti. Silloin kannattaa pyytää apua hiljentymisen harjoitteluun ja turvan lisäämiseen.

Kun saat harjoitusta aktiivisesta hiljentymisestä, alat tunnistaa, mikä tunne kulloinkin painaa tai jyllää. Tunteen äärelle pysähtyminen ja sen kohtaaminen tapahtuu aina suunnilleen samoin speksein. Saat alkaa tutkailla, mistä sinulle tulee levollinen olo. Joskus se on osaavaa apua tunteidesi kanssa, joskus sitä, että olet ihan vain itseksesi. Rauhoittuuko olosi kirjan lukemisesta, pitkästä kävelystä tai meditaation kuuntelemisesta?

Moni meistä pelkää, että kun alkaa tutkia itseään, joutuu kestämään sitä samaa shittiä, jota tähänkin asti on kokenut ahdistustensa, pelkojensa tai vihaisuutensa kanssa. Selviytymiskärvistely on kuitenkin eri asia, kuin kärvistellä tunteen kanssa niin, että sen kohtaa pohjamutia myöten. Selviytymistaisteluun liittyy voimattomuus, koska omat tarpeet jäävät täyttymättä. Kun tunteen ja sen alla olevan tarpeen kohtaa, voimaantuu huolehtimaan tarpeestaan. Silloin tunne kääntyy voimavaraksi ja eheyttää.

Voit kuunnella Anna Taipaleen Sydänvoimaa muutokseen -kirjan äänikirjana. Lue lisää:

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatioon tästä.

Miten tukea ystävää vaikealla hetkellä?

Kun elämä tuo eteen kriisin tai menetyksen, on ystävien tuki kultaakin kallimpaa. Parhaimmillaan se tuo tunteen että tulee kuulluksi, se tuo tunteen, että en ole yksin. Se muistuttaa siitä, että menetyksienkin keskellä ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät.

Kriisitilanteissa ihmisen mieli ja tunteet ovat herkillä. Silloin myös läheiseltä tarvitaan pientä herkkyyttä.

Kun näemme ystävän kriisissä, halu auttaa voi nostaa esiin oman epämukavuuden tunteen tai tunteen siitä että, toisen kipu tai elämän kriisi täytyisi jotenkin ratkaista. Sitä saattaa tarjota toiselle viisauksia, kuten se että kaikkeen on tarkoituksensa ja tästä avautuu vielä ovi johonkin parempaan. Samalla, kun se voi olla ihan totta, nyt ei ole se hetki. Halu ratkaista toisen kipu on hyvin alitajuista, eikä tarkoita pahaa. Se voi kuitenkin tuntua siltä toiselle, että ei tule kuulluksi.

Surevalle tai kriisin kohdanneelle ystävälle ei ehkä muutenkaan kannata alkaa kertomaan syvä-analyysejä siitä, miltä tilanne on ulospäin näyttänyt, ei ehkä kannata kertoa omia paremmuudentuntoisia mielipiteitään siitä, mitä toisen pitäisi nyt tehdä. En myöskään suosittele antamaan raatorehellisiä ”peilauksia” siitä miten toinen tilannetta käsittelee, varsinkaan jos toinen ei ole kysynyt mielipidettäsi aiheesta.

Ei ole varmasti yhtä oikeaa tapaa kohdata surevaa. Mutta sen uskaltaisin sanoa, että se riittää että olet.

Että olet läsnä. Kysyt miten hän voi. Kysyt että voitko auttaa jossain konkreettisessa. Kutsu syömään. Kerro että toinen on sinulle tärkeä.

En tarkoita tietenkään sitä, että surevan seurassa täytyisi olla kuin lasinsiruilla. Saat silti olla sinä, ja sinulla saa olla elämässä meneillään sitä mitä sinulla on. Ystävyys kestää sen, että ollaan eri kohdissa. Ystävyys on sitä että haluaa olla toiselle hyvä.

Ja jos ei tiedä, miten toista voisi tukea, silloin voi kysyä.

”Tiedän että tällaiset kohdat voivat olla hyvin herkkiä, miten voisin tukea sinua? Mitä minun olisi hyvä välttää?”

Tai sitten voi sanoa:

”Pelkään että sanon jotain joka satuttaisi, ja haluan sanoa että se ei missään tapauksessa ole tarkoitus. Jos sanon jotain joka ei tunnu hyvältä, tiedä että voit heti sanoa”.

Sinun ei tarvitse olla toisen neuvonataja, astrologi eikä terapeutti. Tietysti ystävää voi rohkaista hakemaan tukea myös esimerkiksi terapiasta tai vertaisryhmistä. Mutta ystävänä autat parhaiten, kun olet läsnä ja välität. Oikeasti.

Tässäkin aiheessa olen sekä kompuroinut itse että kokenut itse tulleeni vähätellyksi.

Ja yhtälailla olen saanut kokea ihan käsittämättömän kaunista tukea, läsnäoloa ja välittämistä. Välittämistä joka ei yritä viedä kipua pois, vaan kulkee rinnalla. Se tuo tunteen jaetusta ihmisyydestä. On kannattelevaa tuntea, että kivun keskellä on ihmisiä, jotka pysyvät siinä, omassa voimassaan ja keskuksessaan. Sieltä käsin kun on tilaa rakastaa ehdoitta.

Ystävyys, sekään ei ole täydellistä. Sekin vaatii harjoittelua ja hyvässä suhteessa sitä on turvallista harjoitella. Yhdessä.

Millainen on sinun mielestäsi hyvä ystävä? Millaista tukea ja kannustusta sinä toivoisit ystäviltäsi? Keskustele aiheesta Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.

Kaipaan aitoja kohtaamisia somekontaktien rinnalle – Läheisyys ja halaukset tuntuvat uskomattoman hyvältä!

Minulla on ihana ystävä, joka soittaa aina silloin tällöin ja kertoo heti puhelun alkuun, että “ei mulla mitään asiaa ollut, halusin vain kuulla sun äänen.” Sydämessä läikähtää lämpimästi! Tuntuu hyvälle, että joku tarttuu luuriin ja ottaa ajan, vaikka lyhyenkin, sanoakseen nuo sanat ja viettää kanssani hetken, jossa ei ole mitään agendaa, kovia tavoitteita tai tiukkaa asiaa.

Olen kotoisin eteläisestä Lapista. Meillä oli tapana mennä ystäville kylään ilmoittamatta. Ovikelloakaan ei tarvinnut soittaa, kun saattoi vaan kävellä lukitsemattomasta ovesta sisään ja huutaa tervehdyksen. Jos isäntäväki ei ollut paikalla, niin tultiin toiste ja jos kyläilyhetki ei tuntunut juuri sillä hetkellä sopivalle, niin silloinkin oli luontevaa kääntyä ovelta takaisin. Tunsin aina suurta kiitollisuutta siitä, että joku ystäväni oli ajatellut minua ja siinä hetkessä halusi nähdä juuri minut ja otti ajan tulla luokseni.

Lapista etelämmäs muutettuani koin ison kulttuurishokin. Spontaani kyläily uusien opiskelukavereiden luona ei enää sopinutkaan vaan piti tarttua kalenteriin ja sopia kyläilypäivä parin viikon päähän. Se tuntui todella oudolle – Mitä jos juuri sinä päivänä en haluaisikaan tavata ketään vaan minusta tuntuisikin sille, että haluan käpertyä viltin alle ja lukea kirjaa yksin? Mistä voisin tietää, mille minusta kahden viikon kuluttua tuntuisi?

Minusta tuntuu, että en ole ainoa, joka kaipaa yhä enemmän aitoja kontakteja someyhteyksien rinnalle. Somessa on mielestäni todella paljon hyvää ja iloitsen usein siitä, että saan kuulla sellaisten ihmistenkin kuulumisia, joista muilla välineillä tuskin kuulisin. Silti vanha kunnon kasvotusten istuminen ja jutustelu ovat arvokasta ja harvinaista herkkua.

Teimme perheen kesken uudenvuodenlupauksen, että kyläilemme ja kutsumme ystäviämme luoksemme ainakin kerran kuukaudessa ja soitamme läheisillemme useammin ja vähennämme somea. Lisätäkseni aitoja kontakteja, olen ottanut tavaksi käydä kerran viikossa lenkillä ystäväni kanssa vaikka meillä on 200 km välimatka – lenkki tehdään puhelinyhteydessä. Voi että, miten hyvälle tämä kaikki tuntuu! Vaikka kyläilyn tai puhelinlenkin järjestäminen lapsiperheen kiireiseen arkeen voi tuntua työläälle, on se joka kerta ollut plusmerkkistä kaikille.

Me tarvitsemme luontaisesti toista ihmistä.

Me tarvitsemme läheisyyttä ja halauksia. Voidaksemme hyvin, me tarvitsemme tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä ja rakastettuja. Ollaksemme terveitä ja onnellisia, tarvitsemme yhteenkuuluvuuden tunteita ja toisen ihmisen läheisyyttä ja tukea.

Ollaksesi onnellinen, ilahduta toista ja tee toinen ihminen onnelliseksi joka päivä tai ainakin kerran viikossa. Kerro ystävällesi, että ajattelet häntä. Kerro, että läheisesi on tärkeä sinulle. Kuuntele ja ole läsnä;

soita puhelu,

piipahda kylässä tai

lähetä kortti

Ei ole uusia sanoja sille, minkä jo sydämessäsi tiedät

Kirjailijaystäväni sai palautetta hyvin henkilökohtaisesta esikoisteoksestaan. Palautteen antaja kertoi, ettei kirja tarjonnut hänelle mitään muuta kuin latteita itsestäänselvyyksiä, jotka hän oli tiennyt jo kauan. Samalla palaute koski koko Hidasta Elämää -kirjaperhettä, jota ei palautteen antajan mukaan pitäisi olla edes olemassa. Hän kun ei ollut löytänyt kirjoista yhtään tuoretta ajatusta.

Ystäväni oli surullinen palautteesta, mutta ymmärsi sen toki yhden ihmisen mielipiteeksi. Nämä samat latteat itsestäänselvyydet kun olivat vaikeina hetkinä pelastaneet hänen elämänsä.

Jäimme joukolla pohtimaan, kuinka latteita elämän suuret totuudet ovatkaan.

On hienoa, ettei palautteen antaja tarvitse näitä kirjoja. Hänen oma oivallusten polkunsa on jo vienyt pidemmälle. Toisaalta tällaisen palautteen motiivina on satuttaa – mikä ei tietenkään ole kovin ylevää. Muille kiukuttelu siitä, ettei ole vieläkään löytänyt kirkasta ydintä… noh, on vähän hassua.

Itse olen iloinen, että henkistä kirjallisuutta, erilaisia joogalajeja ja itsetutkiskelun tekniikoita on jatkuvasti enemmän tarjolla. Välillä ”henkisen kasvun maailma” vaikuttaa kyllä sirkukselta, mutta hyvä puoli sirkuksessa on, että se kutsuu osallistumaan: on mahtavaa, että juuriltaan samat opetukset tulevat esiin erilaisten tekniikoiden ja opettajien kautta.

Seuraan erinomaista Maailmanpuu-podcastia, jossa joogaopettaja Miska Käppi ja joogatutkia Matti Rautaniemi keskustelevat joogan ytimestä ja maailmankaikkeudesta. Dharma-jaksossa sivutaan yksilön elämän merkityksellisyyttä, sitä miksi olemme olemassa.

Jaksossa puhutaan muun muassa egyptiläisestä Maat-jumalattaresta, jonka symboli on totuuden höyhen. Legendan mukaan kuoleman hetkellä jokaisen sydän punnitaan puntarissa, jonka toisessa vaakakupissa on höyhen. Olenko elänyt elämääni omaa kohtaloani rakastaen ja sydämeni mukaan vai olenko kasvattanut sydämeni painoa?

Meillä jokaisella on yksi tehtävä: elää oma elämämme niin, että toteutamme omaa tehtäväämme maallisina olentoina muistaen, että olemme sieluja keskellä ihmiskokemusta. Tarkoituksenamme on elää hyvä elämä.

Kirjailija altistaa itsensä paitsi palautteelle myös näkyväksi tulemiselle ja oman itsensä kohtaamiselle, aina uusin tavoin. Kirjan sanat on punnittu kirjoittajan sydämessä ja hän tietää ne todeksi itselleen. Se riittää. Ja jos teos sen jälkeen koskettaa yhdenkin ihmisen sielua, on se kannattanut julkaista.

Kaikilla on yhtäläinen oikeus mielipiteeseen, ja kun niitä ilmaisemme, teemme sen toivottavasti sydämen viisaudesta käsin. Kenenkään muun mielipidettä ei kannatta ottaa omaksi totuudeksi punnitsematta sitä sydämessään. Jos meillä omien sydäntemme kautta on omat yhteytemme totuuteen, voimme elää rinnakkain tässä maailmassa: Kiitos mielipiteestäsi, hyvää päivänjatkoa, siunatkoon Universumi polkusi, Waheguru.

Kaikkeuden ”ratkaisu”, totuus, elää niin yksinkertaisissa latteuksissa, että sitä on vaikea ymmärtää, vaikka sanomaa suollettaisiin kasvoille kirjatolkulla.

Ei ole olemassa uusia sanoja sille, minkä jo sisälläsi tiedät. Elämä on yksinkertainen. Maailma on yksinkertainen. Sinä itse luot oman todellisuutesi jatkuvasti. Mutta siitä, ettei vieläkään ymmärrä, ei kannata kantaa syyllisyyttä tai katkeruutta. Sellaista on olla ihminen.

Luostarin mystinen, kiehtova rauha vie irti arjen touhuista

Uuden Valamon luostari kiehtoo ja kutsuu rauhoittumaan varsinkin näin Pääsiäisen tienoilla. Olin 11-vuotias, kun ensimmäisen kerran kävin tuossa luostarissa. Teimme sinne luokkaretken. Luostarin rakennuksista muistan hämärästi vain silloisen kellotapulin, sillä huomioni vei kokonaan, tai ainakin kiehtoi erilaisuudellaan, harmaakaapuinen munkki, joka esitteli luostaria meille. Luostari oli mielestäni hyvin erikoinen paikka ja munkit lähes taruolentoja.

Tuo tarunhohtoisuus ei ole kadonnut minulta vieläkään. Vierailen Valamossa muutamia kertoja vuodessa. Onneksi se on niin lähellä, että päivä riittää siellä käymiseen. Olen myös toisinaan yöpynyt vierasmajan pienessä huoneessa, jossa on vain välttämättömät asiat: sänky, pöytä ja tuoli sekä vaatenaulakko. Enempää en tarvitsekaaan. Siinä ympäristössä koen, että on helppo kääntyä kuuntelemaan hiljaisuutta ja aistia rukousten tuoma rauha.

Luostarin puutarhassa

Luostari ja sen ympäristö vanhoine puineen vie minut heti irti arjen touhuista. Mieli kohoaa ja kevenee kulkiessani hitaasti ikikuusten muodostamaa kujaa pitkin kohti luostarin pihaa. Se tuntuu siirtymäriitiltä kiireestä rauhaan. Puutarhan puiden alle sijoitetut penkit kutsuvat kesäisin istumaan ja kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Kukkapenkeissä loistavat hyvin hoidetut kukat Ei ihme, että olo tuntuu tarunomaiselta.

Iloinen yllätys

On elokuinen lauantai-ilta. Aurinko värjää maisemaa kullanhohtoiseksi. Istun luostarin pihapation penkissä, kun kirkonkellot alkavat soida kutsuen iltavigiliaan. Näen tapulissa kellojen soittajan siluetin. Kuuntelen lumoutuneena kellojen rytmikästä helinää ja katselen soittajan liikkeitä. jotka näkyvät kuulasta taivasta vasten tapulin aukoista. Näky ja kellojen helinä tuntuvat nostavan hengen maailmaan. Äkkiä tumma hahmo kumartuu puoleeni ja kuiskaa: “Siellä on Viktor. Hän on luostarin paras kellonsoittaja.” Sitten hahmo häipyy puiston polkuihin. Oh, ällistyneenä ajattelen, oliko tuossa äsken oikeasti joku, vai saiko mielikuvitukseni vallan? Kokemus tuntuu epätodelliselta yllätyksellisyydessään. Ilahdun.

Suitsukkeiden tuoksussa

Retkilläni menen aina myös luostarin kirkkoon. Onnellisena siitä, että ovet ovat auki satunnaisenkin kulkijan pujahtaa sisälle, hiivin sivupenkille istumaan, jos ei ole menossa kirkollista toimitusta. Luterilaisena en ehkä osaisi käyttäytyä asianmukaisesti niissä. Onkohan muuten sopivaa tällaisen maallikon tehdä ristinmerkkiä täällä kirkossa, mietin? Olen tehnyt ristinmerkkiä kotona yksikseni ja tuntenut sen rauhoittavan ja pyhittävän vaikutuksen. Kirkossa suitsukkeiden tuoksu, tuohusten valot kyntteliköissä, vanhat pyhät ikonit, kukka-asetelmat maljakoissa, kaikki nuo saavat aikaan sanoin selittämättömän rauhan. Enkä koskaan kyllästy ortodoksiseen kirkkolauluun. Jos satun (tai satuttaudun) kirkkoon liturgian ajaksi, jään ovensuuhun kuuntelemaan ja ihmettelemään moniäänisen laulun korkeuksiin vievää tunnelmaa.

Nöyränä tunnustan, että olen ulkona varsinaisesta ortodoksisuudesta, mutta kotiin palaan aina mukanani nippu uusia tuohuksia, mieli ylentyneenä ja rauhan tunne sisälläni. Enpä voisi parempaa toivoakaan.

Muistot, tunteet ja tuoksut linkittyvät toisiinsa – tuoksujen avulla voimme luoda aivoihin muistijälkiä

Kirjoittaja Anna Karhu-Cormier on diplomifytoterapeutti ja jooga-opettaja, joka työskentelee Frantsilan luomuyrttitilalla AD:na.

Hengittäminen

Elämä alkaa ensimmäisellä hengenvedolla ja päättyy viimeiseen uloshengitykseen. Ihmisen hengitykset kulkevat pareina aaltoillen, sisään ja ulos läpi elämän. Syvä ja rauhallinen hengittäminen on yksi terveyden ja hyvinvoinnin peruspilareista. Se, miten hengität, on suorassa yhteydessä fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen tilaasi. Sanonta kuuluukin; se, miten hengität, siten ajattelet ja miten ajattelet, siten hengität. Voimme elämän haastavissakin tilanteissa rentouttaa itseämme syventämällä tietoisesti hengitystämme. Syvä ja rauhallinen hengittäminen aktivoi parasympaattista hermostoa ja siten rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Myös eteeristen öljyjen tiedetään vaikuttavan monin tavoin ihmiseen, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jo kanelin nuuhkaisu saa ruuansulatuksen käynnistymään ja laventelin tuoksu rauhoittaa sekä tasapainottaa mieltä. Lisäksi eteeriset öljyt auttavat aivoja hapettumaan ja näin lisäävät keskittymiskykyä. Miellyttävät tuoksut muistuttavat meitä myös hengittämisen tärkeydestä.

Hajuaisti

Samalla, kun hengitämme syvään, meissä aktivoituu hajuaisti, joka on kemiallinen kaukoaisti. Hajuaistimus syntyy ilmaan haihtuneista aromaattisista kemiallisista aineista eli hajumolekyyleistä. Ne kulkeutuvat sisäänhengitysilman mukana nenäontelon takaosaan, jossa on hajuepiteeliä. Ihmisellä hajuepiteeliä on noin viiden neliösentin alueella.

Kun tuoksu hengitetään sisään, ensimmäinen kosketus on hajuepiteeliin, jossa on noin 20 miljoonaa hermonpäätä. Verrataan esimerkiksi käteen, jossa on 2500 hermonpäätä joka neliösentillä. Molekyylin kemiallinen informaatio muunnetaan sähköiseksi signaaliksi, joka jatkaa matkaansa hajukäämiä pitkin ja saapuu sisään limbiseen järjestelmään. Täällä tapahtuu tuoksun tunneaistimus.

Kemiantohtori Jari Tuominen kuvaa tarkasti kirjassaan Tuoksujen ihmeellinen maailma, kuinka tuoksut vaikuttavat aivoissa. Kirjassa kerrotaan, kuinka molekyylin sisältämä informaatio analysoidaan ensin mantelitumakkeessa ja hippokampuksessa. Nämä molemmat alueet aivoissa käsittelevät myös muistia. Tässä vaiheessa tulevat tunteet mukaan, koska edellä mainituissa keskuksissa säilytetään muistoja. Tästä syystä tuoksu voikin tuoda menneen asian vahvasti nykyhetkeen.

Euforiset tuoksut kuten salvia, greippi ja jasmiini stimuloivat hypotalamusta – joka aiheuttaa neurokemikaalien eli enkefaliinien vapautumista. Enkefaliinit toimivat kivunlievittäjinä, ensivaikutelmana on mielialan koheneminen, hyvän olon tunne.

Patchouli ja Ylang Ylang stimuloivat aivolisäkettä, jonka seurauksena vapautuu endorfiinejä, hyvän olon hormooneja. Kamomilla, laventeli, ja appelsiininkukan tuoksu aktivoi raphe tumaketta vapauttaen samalla serotoniinia. Serotoniini on rauhoittava yhdiste, joka kehottaa mieltä ja kehoa ottamaan rauhallisesti. Juurikin rauhoittavia tuoksuja hyödynnetään rauhoittumisen ja rentoutumisen apuna. Uupuneelle ja masentuneelle tuoksuista kuten rosmariini, sitruunaruoho ja havupuut on apua noadrenaliinin vapauttamisessa, joka puolestaan lisää energiaa ja intoa.

Onnen muistijäljet

Muistot linkittyvät tunteisiin ja niin tekevät myös tuoksut. Tunne, jonka ihminen kokee voimakkaana ja ensimmäistä kertaa yhdistettynä tuoksuun, luo pysyvän muistijäljen aivoihin. Tutkimusten mukaan tuoksun luoma muistijälki on voimakkaampi kuin esimerkiksi näön tai kuulon avulla saatu.

Tämä tieto tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia hyödyntää eteerisiä öljyjä oman hyvinvoinnin tukena. Tutustumalla luonnontuoksujen maailmaan ja löytämällä omat lempiöljymme, voimme monipuolisesti rikastuttaa elämäämme eri tilanteissa ja elämänvaiheissa. Eteerisistä öljyistä voi koostaa oman tuoksukokoelman kotiin tai matkalle mukaan. Esimerkiksi flunssa-aikoina raikkaista tuoksuista kuten piparminttu ja eukalyptus voi saada apua hengitysteitä avaamaan. Aamuväsymyksen häivyttämiseen sopii sitrus- ja havutuoksut. Töihin kokoushuoneen virkistykseksi sopii keskittymiskykyä lisäävä rosmariini. Kukkien tuoksuilla on sanottu olevan oppimiskykyä parantava vaikutus. Iltaan ja kaikenikäisten rauhoittumista tukemaan sopii eteeristen öljyjen äiti, hellävarainen laventeli.

Eteeriset öljyt sopivat itsehoitoon ja hemmotteluun. Niistä voi sekoittaa hurmaavan tuoksuisen vartalo- tai kylpyöljyn tai luoda oman hoitavan parfyymin. Oman hoitavan parfyymin voi luoda vahvistamaan tiettyä elämän vaihetta, esimerkiksi vastarakastuneet voivat luoda oman rakkaudensekoituksensa myöhempiä aikoja varten muistuttamaan alkuhurmasta. Omista lempituoksuista koostuva hoitava parfyymi sopii myös vaikeaa elämäntilannetta helpottamaan.

Lempituoksuja nuuhkiessamme hyödynnämme samalla elettyä elämäämme, valtavaa määrää intuitiivista tietoa sekä elämän kokemuksiamme. Uusia tuoksuyhdistelmiä luodessamme synnytämme uusia muistijälkiä aivoihimme. Elämän onnellisia hetkiä ei voi valitettavasti pullottaa, mutta tuoksun voimalla voimme luoda voimakkaan onnellisen muistijäljen aivoihimme.

Hurmaavia hetkiä ja ihania löytöretkiä tuoksujen maailmassa,

Rakkaudella Anna

Lähde: Jari Tuominen, Tuoksujen ihmeellinen maailma

Emme aina voi vaikuttaa toisen ihmisen tulkintaan – joskus sanat eivät vain mene perille

Eveliina Holm on joogaopettaja, mindfulness-ohjaaja CFM® ja bloggari, joka pyrkii tutkimaan elämää lempeästi ja hyväksyen. Jooga ja meditaatio ovat Eveliinan näkemyksen mukaan elämämme tilaisuuksia, joiden aikana voimme asettua oivaltamaan, tuntemaan sekä olemaan jatkuvan tekemisen ja suorittamisen sijaan. Löydät Eveliinan tunnit, tapahtumat, kurssit ja blogin osoitteesta www.eveliinaholm.com

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sanat ovat paljon muutakin kuin pelkkiä sanoja? Kommunikointi näyttelee suurta roolia elämässämme ja monen ihmissuhteen kulmakivi on toimiva viestiminen. Sanoissa on paljon energiaa ja kun viestimme, emme vaikuta ainoastaan vain toisiin ihmisiin, vaan myös itseemme.

Sanojen energia

Miten sanat sitten vaikuttavat meihin? Sanon monesti meditaatiota ohjatessani, että se, mihin kohdistat huomiosi, lisääntyy elämässäsi. Where attention goes, energy flows. Ehkä tiedät sen tunteen, kun olet sanonut jotain, joka on loukannut toista ihmistä. Todennäköisesti tiedät myös sen, miltä tuntuu, kun sanoistasi on ollut apua toiselle ihmiselle. Näissä tunteissa on aika paljon eroa, eikö? Kehittämällä kykyä käyttää sanoja viisaasti ja ystävällisesti, sekä puhumalla sydämestämme, vilpittömästi ja totuudenmukaisesti, lisäämme näitä asioita elämässämme.

Oppimani mukaan on tiedetty jo pitkään, että sanoissa on voimaa. Buddhan yksi ohje oli, että valheellisesta puheesta tulisi pidättäytyä. Patanjalin joogasutrasta löytyy puolestaan kohta “satya”, joka yksinkertaisesti käännettynä tarkoittaa totuudellisuutta sanoissa, ajatuksissa ja teoissa. Näissä ohjeissa puhutaan valehtelusta, mutta myös totuuden ilmaiseminen niin, että se aiheuttaa kärsimystä, ei ole viisasta. Emme edistäisi mitään sanoessamme ystävällemme, että hänellä on päällään kamalin paita, jonka olemme koskaan nähneet.

Puhe on myös yhteyttä itseen ja muihin

Yksi asia, joka sai minut pohtimaan aihetta, on sosiaalisen median lisääntynyt käyttö viestinnässä. Elämme tällä hetkellä 24/7 elämää ja viestejä lähetetään kiireessä ja väsyneinä. Viesteissä on se haastava puoli, että niistä jää puuttumaan tärkeitä elementtejä, kuten äänensävyt ja eleet, jotka antavat vastaanottajalle tietoa esimerkiksi siitä, puhummeko sydämestämme vai emme. Emojitkaan eivät voi kokonaan korvata nonverbaalista viestintää, sillä ääni resonoi eri tavalla, kuin kuva. Puhe on paitsi informaation jakamista, myös yhteyttä. Joskus valitettavasti yhteys katkeaa viestittelyssä.

Eräs seikka sanojen voimaan liittyen on myös vastaanottajan subjektiivinen tulkinta. Se tapahtuu aina, oli kyseessä puhe, ele tai viesti. Viesteissä käytämme nykyään paljon lyhenteitä ja vieraskielisiä ilmaisuja, kuten “asap & sorry”, jotka voidaan tulkita helposti väärin. On hyvä tiedostaa, että toiselle “asap” voi tarkoittaa jyrkkää “lopeta kaikki muu välittömästi heti ja tee tämä nyt”, vaikka lähettäjä olisikin tarkoittanut lempeää “olisitko niin ihana ja teet tämän kun ehdit”. Toiselle taas “sorry” on vilpitön anteeksipyyntö ja toiselle se on välinpitämätön heitto. Toisen ihmisen tulkinta on jotain, mihin emme voi vaikuttaa, mutta tämä on hyvä tiedostaa, eikö vain? Ehkä voimme myös välttää sitä, ettemme tarkoituksenmukaisesti puhu tai elehdi tulkinnanvaraisesti.

Lempeys ja armollisuus

Täydellisiksi emme luultavasti tule koskaan ja joskus voi tuntua vaikealta kommunikoida ystävällisesti ja rehellisesti. Siihen, mitä kussakin tilanteessa sanomme, vaikuttavat monet seikat, kuten vaikka kiire tai tiedostavalta mieleltä piilevä pelko, joilta emme tule koskaan välttymään kokonaan. Usein me ihmiset haluamme todistaa, että olemme oikeassa tai joskus kostamme sanomalla ilkeitä asioita, kun meitä on loukattu. Haastavia tilanteita ja konflikteja tulee, se on varmaa.

Olen huomannut, että tärkeää on se, miten olemme sen kanssa, kun koemme pahaa oloa siitä, että kommunikointi on ollut haastavaa, olemme ehkä kertoneet valkoisen valheen tai loukanneet toista ihmistä. Olisiko mahdollista lempeästi myöntyä tapahtuneelle ja antaa anteeksi itsellemme omat sanamme? Uskoen, että meissä on kyky toimia toisin ja toisaalta tietäen, että kommunikaatio ei ole taas uusi rasti listalla, joka meidän pitäisi suorittaa mahdollisimman hyvin ja ruoskia itseämme, mikäli emme suoriutuneet tehtävästä.

Ajattelen, että myöntyminen, lempeys ja armollisuus edistävät suhdetta itseemme ja muihin.

Arjen vinkit

Haluan tähän loppuun jakaa muutaman vinkin, joita käytän itse omassa arjessani voimavarojeni mukaan. Minun, tai sinun ei tarvitse pystyä näihinkään joka kerta.

Ehkä seuraavan kerran kun olet kommunikaatiotilanteessa, joka voisi kääntyä konfliktiksi, kokeile pysähtyä hetkeksi. Kysy itseltäsi, mitä oikeasti haluat sanoa? Onko se totuudenmukaista ja ystävällistä?
Huomaa, miten puhut itsellesi. Jos huomaat olevasi ankara, voit vaikka kokeilla vaihtaa toisenlaiseen, lempeämpään sävyyn. Mitä jos voisit joskus puhua itsellesi niin kuin haluat muiden puhuvan sinulle?

Kukaan ei voi ulkoapäin kertoa, onko masennukseen syytä vai ei

Puolet meistä on joskus kärsinyt masennuksesta

Lehdistä saa joskus lukea julkkisten tarinoita uupumuksesta ja masennuksesta. Ja heti kirjoitusten perään kommentteja suuntaan ja toiseen: ”Kiva että näistä puhutaan vihdoin ääneen” tai: ”Mitä tuo valittaa, sillä on rahaa ja oikeasti kaikki hyvin”.

Kadulla kulkiessa noin suurin piirtein kaikki ihmiset näyttävät jotenkin tavallisilta ja siltä, että heillä on elämä ihan mallillaan. Kun katsoo masennustilastoja, voi todeta, että oikeasti melkein puolet vastaantulijoista on kärsinyt masennuksesta jossain elämänsä vaiheessa. Liian moni kahlaa masennuksen suossa tälläkin hetkellä.

Jokaisen kokemus on tärkeä

Oman masennuskokemukseni ja -käsitykseni mukaan masennuksen yksi juonne on itsestä etääntyminen. Se että ei ole osannut tai pystynyt huomioimaan omia tarpeita. Onko siis lupa masentua, jos on rikkautta, kultaa ja mainetta?

Masennus on myös kärsimyssairaus, joka ruokkii itseään. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Joskus melkein voi luulla, että masennusta pidetään palkintona, joka saadaan kaiken muun kurjuuden lisäksi. Ihan pähkähullu ajatus. Vai iloitseeko joku salaa siitä, että Roope Ankka masentuu? Siitä sai, sanoo kateus.

Masennus ei ole rahallisesti tai maineellisesti hyvä- tai huono-osaisten sairaus. Masennus on hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ole hyvin. Kukaan ei voi ulkoapäin kertoa, onko masennukseen syytä vai ei. Varmasti on, jos masennuksesta kärsii. Ja se riittää. Jokaisen kokemus on juuri oikea ja sitä saa kuunnella.

Kuuntele, mitä masennus haluaa kertoa

Oletpa köyhä, rikas tai jotain siltä väliltä, yksinäinen, perheellinen, lapseton tai lapsellinen ja kärsit masennuksesta, katso ja kuuntele sitä, mitä masennus haluaa sinulle kertoa. Mitä toivoisit itsellesi, mutta mitä vaille jatkuvasti jäät? Rakkautta, hyväksyntää, omaa aikaa, fyysistä läheisyyttä, taloudellista turvaa, työtä? Missä olet kaiken kiireen ja kuonan keskellä? Tiedätkö, kuka olet ja mitä haluat ja onko sinulla mahdollisuutta elää tavalla, joka tukee hyvinvointiasi?

Mariskan kappaleen ”Itserakkausjuttuu” sanoilla tähän päivään:

”Tykkään itestäni
Viihdyn mun nahois
Mä väsyn jumittamaan
Fiiliksis pahois
En dissaa vaan kehun ja kiitän
Kyl kelpaan jos tälleen mä riitän
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks
Teen sovinnon ja annan itelleni anteeks
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu
Kaikki tarvii itserakkausjuttuu”

Lisää aiheesta Miian kirjassa Toivon kirja masennuksesta.

Hetki, jonka jätin tänä aamuna elämättä

Aamurutiineihini kuuluu huiskuttaa miehelleni työhuoneeni ikkunasta hänen lähtiessään töihin. Niin tänäkin aamuna asettauduin ikkunan ääreen valmiina tuohon hetkeen. Sillä aikaa kun hän pakkasi tavaroita autoonsa, minä rupesin tutkimaan ikkunan edessä olevaa orkideaa. Huomasin siitä lehden, joka oli kuivumassa ja sen alta löytyi täysin kuollut lehti. Samalla totesin, ettei kahteen muuhunkaan orkideaan ollut ilmestynyt kukkavartta tänä keväänä. Toisin sanoen nekään eivät tulisi kukkimaan aikoihin.

Kuinka ollakaan päässäni alkoi soida vanha virsi: Minä olen surkea kasvien kanssa. En saa yhtään kukkaa enkä viherkasvia pysymään hengissä. Ruukkukasvit eivät kerta kaikkiaan halua elää kanssani. Sen takia leikkokukat ovat helpompia, koska ne saavatkin kuolla… Tuon tutun valituksen jauhaessa pääni sisällä huonommuuden tunnetta päätin hakea kastelukannun ja pelastaa, mitä pelastettavissa oli.

Kasteltuani kukat ykskaks havahduin kauhuissani. Olinko vilkuttanut miehelleni? Minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa tuosta hetkestä. Yritin muistella, olinko lähtenyt hakemaan kastelukannua ennen lähtövilkutusta vai olinko kenties sittenkin tavalliseen tapaan huiskuttanut hänelle ja vasta sitten hoitanut kukat.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tilanteesta ja koska tiedän, miten tärkeää lähtövilkutus on miehelleni, niin tilanteen noloudesta huolimatta päätin soittaa hänelle. Sainpahan edes puhelimen välityksellä paikata tilannetta ja toivottaa hänelle mukavaa työpäivää. Yllätyksekseni kuulin, että olin kuulemma huiskutellut hänelle ja jopa lähettänyt lentosuukon. Auts!

Vaikka olin automaattiohjauksella toiminut ihan oikein ja korrektisti, en ollut kuitenkaan tuota kaunista hetkeä oikeasti elänyt. Ajatukseni olivat vanginneet minut kokemaan huonommuutta. Valitusvirsi ja siitä seurannut tunne olivat kaapanneet minut täysin irti kauniista hetkestä elämässäni johonkin alakuloiseen valveuneen.

Sain todella konkreettisella tavalla muistutuksen siitä, kuinka helposti mielemme siirtää meidät tästä hetkestä jonnekin ihan muualle. Kuinka helposti hukkaamme hetkiä, joita emme saa koskaan takaisin.

Onneksi mieheni vain nauroi minun täydelliselle läsnäolottomuuden kokemukselleni. Siinä yhdessä nauraessamme koin täyttyväni säteilevällä ja puhtaalla läsnäolon energialla. Tunsin, miten voimakkaasti läsnäolo ja läsnäolottomuus eroavat toisistaan.

Vain ollessamme läsnä voimme tuntea elämänvirran voimakkaan energian ja antaa sen elävöittää itsemme ja elämämme. Vain ollessamme läsnä voimme oikeasti elää elämämme hetket.

Samansisältöinen teksti läsnäoloharjoitteineen on julkaistu myös Iloversumin sivuilla, jonne löydät TÄSTÄ

Eikö uni meinaa tulla iltaisin? – Tässä 9 käytännön vinkkiä nukahtamiseen

Pyysimme Facebookissa lukijoitamme jakamaan omat parhaat univinkkinsä rauhalliseen ja hyvään yöuneen. Tässä muutama esimerkki, miten hienoja vinkkejä saimme:

9 käytännön vinkkiä nukahtamiseen

1. ”Paras päätös paremman unen takaamiseksi on ollut herätyskellon ostaminen, jotta puhelimet voi jättää makuuhuoneen ulkopuolelle.” – Reetta

2. ”Olen vähän huonouninen, joten olen opetellut hengittämään täysin nenän kautta (hitaasti, rauhallisesti, pienesti). Tätä hengitystä kuuntelen ja siihen palautan keskittymisen, kun ajatus villiintyy ja karkaa tekemättömiin töihin, murehtimisiin yms unen tuloa häiritseviin asioihin.” – Anna-Liisa

3. ”Ulkoilu, sauna, kevyt iltapala ja peiton alle! Tuossa järjestyksessä.” – Saara

4. ”Raikas, pimeä ja viileä makuuhuone. Illalla hyvissä ajoin rauhoittumista ja ei tuhtia iltapalaa.” – Tupu

5. ”Tietoisesti oon opetellu sanomaan ’en mahda tälle asialle juuri nyt mitään’.” – Heli

6. ”Itselleni toimi parhaiten makuuhuoneen sisustuksen “riisuminen”. Kun karsii näköpiiristä ylimääräiset tavarat ja esimerkiksi siirtää työpöydän olohuoneeseen, on makuuhuoneessa rauhallinen fiilis ja helpompi nukkua.” – Jenna

7. ”Sekoitan pieneen määrään vartaloöljyä pari tippaa eteeristä laventeliöljyä ja hieron sen jalkapohjiin. Vaihtoehtoisesti tiputan yhden tipan laventelia tyynyliinalle. ” – Sike

8. ”Kun menee nukkumaan, ei laitakaan heti silmiä kiinni, vaan katselee silmät auki kattoon ja tavallaan ’vastustelee’ unta niin kauan kuin pystyy, jolloin silmät menevät sitten ihan itsestään kiinni.” – Kaisa

9. ”Huolihetki illalla ennen nukkumaanmenoa, näin huolet ja murheet eivät valvota yöllä.” – Eeva

Jos haluat kantaa oman kortesi kekoon, vinkkien keruu on edelleen käynnissä! Jaa omat parhaat uni- tai nukahtamisvinkkisi Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.

Yhteistyössä oleellisinta on ihmisten välinen luottamus

Teemu Naumanen toimii palvelujohtajana K-ryhmän Päivittäistavarakaupassa ja opiskelee Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa tietojohtamista ja johtajuutta. Mielenkiintoisista töistä ja uuden oppimisesta nauttiva Teemu saa energiansa ihmisistä sekä kohtaamisista, joita päivät ovat onneksi pullollaan. Kotona Itä-Uudenmaan rauhassa patterit latautuvat perheen kanssa puuhaillessa ja luontoharrastusten parissa.

Mitä luottamus on? Erään määritelmän mukaan se on luottamusta siihen, että toinen tarkoittaa minulle hyvää, tai ei ainakaan pahaa. Mielestäni tämä on aika hyvä perusmääritelmä. Jos tarkastellaan luottamusta työelämän ja johtamisen näkökulmasta, havaitaan, että määritelmiä ja tarkastelukulmia on paljon. Horisontaalinen, vertikaalinen, ei-henkilöityvä, organisatorinen, ja niin edelleen. Koetan tässä tekstissä olla sotkeutumatta liikaa luottamuksen eri ulottuvuuksien teoreettiseen tarkasteluun ja keskityn kirjoittamaan luottamuksesta ”yleisemmin” ihmisten välisenä toimintana omiin kokemuksiini nojaten.

Johtamisen näkökulmasta ihmisten välinen luottamus on nähdäkseni oleellisinta, sillä ihmisten johtamisestahan siinä on kyse. Usein kuulee puhuttavan myös asioiden johtamisesta, mutta me ihmiset taidamme olla kuitenkin aika lailla kaikki, mitä meillä organisaatioissa on. Jos ihmiset otetaan pois yhtälöstä, mitä jää? Asiat? Mitä merkitystä asioilla on ilman ihmisiä? Enpä tiedä. Asiat saavat merkityksensä kontekstissa ihmiseen eli siihen, mitä ne merkitsevät jollekin ihmiselle jollakin ajan hetkellä. Jos tätä merkitystä ei ole, onko koko asiaa tai asioiden johtamista olemassakaan?

Oho, menipäs diipiksi. Pointtina oli kuitenkin se, että ihmisten välinen luottamus on keskiössä johtamisessa, koska ihmiset.

Organisaatiossa luottamuksen ilmapiiri tarkoittaa myös sitä, että jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Tämä on sekä hyvinvointia tukevaa että myös helkkarin siistiä. Sitä paitsi jonkin muun kuin itsensä näytteleminen on pidemmän päälle varsin kuluttavaa ja turhaakin. Eräs hieno kollegani on joskus sanonut, että hän on oppinut nauttimaan ihmisten erilaisuudesta. Mielestäni tämä on upea mindset ja loistava tulokulma aiheeseen.

Olen onnellinen siitä, että saan työskennellä päivittäin ihmisten kanssa, joihin luotan ja jotka luottavat minuun. Luottamus tuntuu hyvältä.

Entä business?

Kyky innovoida on tunnetusti vaikeasti kopioitava kilpailuetu. Luottamuksella on tässäkin yhteydessä valtava merkitys, koska innovaatiot syntyvät harvemmin yksin. Ne vaativat syntyäkseen ihmisten luottamuksellista yhteistyötä, jossa on aitoa halua luovuttaa omaa hiljaista tietoa yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Kun rakennetaan kulttuuria, jossa inhimillinen pääoma säkenöi täysimääräisesti, on luottamus valuutta, jonka kurssia kannattaa varjella kaikin tavoin.

Luottamus on myös tehokkuutta. Sillä säästetään se transaktiokustannus, joka syntyy siitä, että jokainen asia täytyy erikseen varmistaa ja kysyä toiselta. Kun luottamusta on, etenevät asiat jouhevasti ihmisten tehdessä turvallisen tunteen vallitessa päätöksiä ja toki myös virheitä pelkäämättä ”ristiinnaulitsemista”. Tällaisen tunnelman aikaansaaminen vaatii paljon dialogia ja aitoja kohtaamisia, mutta mielestäni on aina yhtä palkitsevaa huomata, kun toisen kanssa syntyy yhteys ja sen jälkeen lähestulkoon tiedetään kysymättäkin, mitä ollaan asioista mieltä.

Vaikka luottamuksesta puhutaan usein ”pehmeänä” arvona, kuulostavat edellä mainitut asiat omiin korviini aika kovilta jutuilta!

Kenties pehmeästä on tulossa uusi kova.

Haastan seuraavaksi kirjoittajaksi ArtSense Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Huhtimon.

Teemu Naumanen
Palvelujohtaja
Kesko Oyj, Päivittäistavarakauppa

Uskallatko katsoa ongelmaa suoraan silmiin? Vaikka tekisi mieli katsoa muualle…

Ravintovalmentajaystäväni kehotti minua menemään verikokeisiin. “Kuulostaa Katri siltä, että sinun olisi hyvä tarkistuttaa veriarvosi.” Varasinko ensi tilassa verikoeajan? En varannut. Sen sijaan mutisin jotain ympäripyöreää. “Joo joo, katsotaan. Kyllä tää tästä.”

Todellisuudessa en halunnut mennä verikokeisiin. En halunnut kohdata taas uutta terveysongelmaa, joka vaatisi selvittelyä, hoitamista ja loputonta kärsivällisyyttä. En ollut huomaavinani oireita, joihin ystäväni viittasi. Taisi olla vasta kolmas huomautus, kun sain itseni labraan asti.

Mieli rakastaa mukavaa, helppoa ja kivaa. Kukapa pitäisi hankalasta, epämääräisestä, työläästä tai kivuliaasta? Jos jotakin sellaista on näköpiirissä, katsomme usein toiseen suuntaan. Mutta ikävyys ei sillä häviä, vahvistuu vain.

Jos olo tuntuu nihkeältä tai epämääräiseltä, kannattaa esittää itselleen yksi kysymys: Mitä minä yritän vastustaa juuri nyt? Vastustus on sitä, ettet uskalla kohdata jotakin ajatusta, tunnetta tai asiantilaa suoraan vaan yrität kiertää ja kaartaa, ajattelet muita asioita. Ei tässä nyt mitään. Et ole ihan rehellinen itsellesi.

Vastustuksen takana on tyypillisesti pelko. Pelko siitä, että esiin nousee jotakin, mitä pitää osata, kestää, jaksaa, ymmärtää, surra, hävetä. Asiat eivät olekaan niin kuin olet toivonut niiden olevan. Mutta tyypillisesti ongelmat eivät selvitä itse itseään, vaan ne pitää ratkaista, ja sitä ennen ne täytyy nähdä. Näin tämä asia nyt vain on.

Jo sillä, että katsot ongelmaa suoraan silmiin, on suuri vaikutus. Päätös kohdata tilanne rehellisesti selkiyttää oloa ja alkaa tuoda sinua kohti omaa voimaasi – ja siten kohti ratkaisua. Siksi se kannattaa tehdä heti, kun huomaat vastustelevasi. Rohkeasti vain, pystyt siihen kyllä!

Lisää ajatuksia mielen vastustuksesta ja sen purkamisesta Taikaelämää-podcastissa, kuuntele alta: