Syksyisin vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Omaishoitaja on henkilö, joka auttaa perheenjäsentä tai muuta läheistä, joka ei sairauden, vamman tai muun syyn takia selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitajia on hyvin erilaisia erilaisin elämäntilantein.
Tulin omaishoitajaksi 30-vuotiaana, kun nuorin lapseni syntyi vaikeasti kehitysvammaisena. Olin omaishoitaja kuukautta vajaa yhdeksän vuotta. Se on pitkä aika. Näin, kuulin ja huomasin paljon asioita. Minusta tuli multitalentti; sairaanhoitaja, tulkki, apuvälineasiantuntija ja monta muuta titteliä ilman mitään koulutusta.
Omaishoitajuudessa on kyse rakkaudesta. Omainen hoitaa hänelle merkityksellistä ihmistä rakkaudesta ja rakkaudella. Omaishoitajuus on rankka rooli. Minulla se päättyi tyttäreni kuolemaan. Useimmilla se päättyy läheisen kuolemaan.
Omaishoitajaksi päädytään rakkaudesta pakon edessä
Omaishoitajuus ei ole valinta. Se on rakkauden päätös pakon edessä. Siinä uhraa elämänsä toisen elämän vuoksi, koska rakastaa niin paljon ihmistä, joka tarvitsee apua.
Omaishoitaja käyttää kaikkia aistejaan huolehtiakseen läheisestään. Hän kuulee, näkee, haistaa, maistaa ja tuntee. Hän ennakoi tilanteita. Puolustaa. Hoitaa ja hoivaa.
Omaishoito tuntuu kehossa ja mielessä
Minulla on kohta kulunut kaksi vuotta siitä, kun omaishoitajana oloni päättyi. Kehoni ja mieleni muistaa kaikki nuo vuodet. Kahdessa vuodessa ei nukuta pois vuosien univelkoja. Niitä ei nukuta koskaan pois. Minä en ehkä palaudu koskaan noista vuosista. Kehoni on väsynyt ja kulunut työstä, jota tein. Mieleni muistaa huolet ja vaikeat hetket.
On tärkeää nähdä rankan roolin vaikutukset
Näemmekö miten omaishoitaja todella jaksaa vuosien ja joskus jopa vuosikymmenien raskaan työn? Mitkä voivat olla seuraamukset, jos omaishoitaja uupuu, väsyy, sairastuu työnsä kuormaan?
Omaishoitaja tarvitsee, että työ tunnistetaan. On tärkeää nähdä kaikki omaishoitajat. Ne, jotka hoitavat vanhaa kumppaniaan tai vanhempaansa. Ne, jotka hoitavat lastaan. Ne, jotka lapsena joutuvat hoitamaan omaa vanhempaansa.
Sinä, joka tunnet omaishoitajan
N Ä E omaishoitajat ympärilläsi. Näe työn monipuolisuus. Näe sen raskaus ja sen tuomat ilot.
H U O M A A omaishoitajan työpanos ja milloin hän tarvitsee sinun apuasi. Huomaa milloin omaishoitaja uupuu, väsyy tai sairastuu. Huomaa milloin hän on voimissaan.
K U U L E , kun hän kertoo elämästään ja kuule rakkaus mistä hän kertoo. Kuule väsymys, hyvät hetket, raskaat hetket. Ole kuuntelija silloin, kun hän sitä tarvitsee.
H A A S T A N sinua halaamaan tuntemaasi omaishoitajaa. Kerro hänelle kuinka tärkeää on hänen työnsä. Kuule, huomaa ja näe hänen väsymyksensä, onnensa ja pelkonsa sekä anna hänelle rakkautesi.
Jos haluaa olla onnellinen, ei kannata odottaa sitä hetkeä, että onni pamahtaa lottovoiton lailla postiluukusta sinä viikkona, kun ei edes lotonnut. Jos haluaa olla olla onnellinen, kannattaa pysähtyä miettimään, mitkä asiat elämässä on hyvin juuri nyt – mitään poistamatta, mitään lisäämättä.
Ei varmasti tule päivää, jolloin kaikki olisi täydellisesti kuten mielikuvissa, mutta silti siinä hetkessä asiat ovat niin täydellisesti kuin ne siinä hetkessä vain suinkin voivat olla. Valtavan moni asia on vinksallaan, mutta valtavan moni asia on kohdallaan.
Kun tuijottelee ja huomioi niitä asioita, joista on juuri nyt kiitollinen, saattaa tuntea, miten onnellisuus ja tyytyväisyys pyyhkäisevät koko olemuksen läpi. Ohitsekiitävänä onnellisuuden hetkenä hyvien asioiden äärellä tuntuu hyvältä.
Kiitollisuus ja kiitos tekee myös ympärillä olevat ihmiset onnelliseksi. Pienellä sanalla on iso vaikutus, kun se kulkee sydämestä sydämeen samalla, kun katseet kohtaavat. Koskaan ei voi kiittää liikaa toista ihmistä, itseään tai elämää. Kiitos on parhaimmillaan osoitus syvästä kunnioituksesta.
Kiitollisuus-villasukkiin neulotaan niin paljon kiitollisuutta, että sukkien käyttäjä tuntee sen sydämessään – ja jaloissaan. Kiitollisuus-sukat jalassa on helppo kääntää huomion valokeila niihin asioihin, joista elämässään haluaa kiittää ja joista on onnellinen. Pienikin hetki voimaannuttavien ajatusten äärellä saa ihmeitä aikaan! Ja sitten kun oppii siirtelemään huomiotaan, se sujuu sutjakkaasti missä ja milloin tahansa.
Teksti on kirjasta Hyvän mielen villasukat, kohdasta Kiitollisuussukat. Neulo itsellesi tai jollekin ihanalle kiitollisuusvillasukat, jotta olisi helpompi pysähtyä hyvien asioiden äärelle aina, kun jalassa on nämä villasukat. Huom! Nämä Kiitollisuussukat sopivat hyvin myös aloittelijan puikoille! Tilaa oma kirjasi ja neulo omat sukkasi vaikka näissä väreissä:
Itsenäisyyspäivänä meillä Suomessa puhutaan aina Talvi- ja jatkosodista ja veteraaneista. Olen vuosia sitten erästä tutkimusprojektia varten haastatellut 25 sotiemme veteraania. Kysyin sodan käyneiltä miehiltä heidän kokemuksiaan rintamaoloista ja niistä selviytymisestä. Täytyy sanoa, että aineisto on vähintäänkin puhutteleva.
Edelleen minua kiinnostaa kysymys siitä, miten tuollaisista oloista voi selviytyä menettämättä mielenterveyttään. Moni menettikin. Eikä niitä jälkiä muistella perheissä välttämättä lainkaan lämpimästi. Moni sai pelätä väkivaltaista ja viinaan menevää isää tai puolisoa.
Joku sodan käynyt kertasi muistojaan kyllästymiseen asti, moni kätki kokemansa kauhut sisimpäänsä eikä puhunut kokemastaan koskaan – toki ehkä muiden sodan käyneiden miesten kanssa saunailloissa ja veteraanitapaamisissa. Minulle moni veteraani sanoi haastattelutilanteessa, etteivät sotajutut sovi nuoren naisen korville.
”Uhrin ansiosta lippu liehuu”, luki ainakin ennen veteraanikeräyslomakkeissa. Mietin tuota lausetta jo aika nuorena. Aikuisena ymmärrän tietenkin, mitä lause tarkoittaa.
”Tavallistakin tavallisempaa meillä on Talvi- ja jatkosodan menetyksistä vaikeneminen. On ollut leskiä ja sotaorpoja, kotinsa ja kotipaikkansa pakolla jättäneitä, sekä fyysisen että psyykkisen terveytensä menettäneitä, lasten surullisia kohtaloita kotoa pois ja takaisin kotiin, menetyksiä, hylkäämisiä ja traumaattisia tapahtumia. Vaan kun ei ollut aikaa surra, oli tehtävä työtä ja selvittävä. Kollektiivinen suru on kaikille yhteistä surua, kansakunnan surua. Sitä meillä Suomessa on vaikka kuinka ja paljon.
Nykyään tiedetään jo enemmän siitä, että traumat kulkeutuvat soluissamme sukupolvelta toiselle. Toki sukupolvien perimä siirtyy eteenpäin muutenkin kuin solutasolla. Sukupolvien suremattomat, puhumattomat ja työstämättömät surut siirtyvät eteenpäin kolmanteen ja neljänteen polveen saakka niin kauan, että joku ottaa tehtäväkseen sukupolvien takaisten traumojen ja surujen läpikäymisen.
Mitä kaikkea omassa suvussasi on sellaista, mitä ei ole koskaan nostettu päivänvaloon surtavaksi?”
Sotavuodet jättivät meihin kansakuntana ison traumajäljen. Niitä haavoja paikataan sukupolvesta toiseen yhä edelleen. Suurimmalla osalla meistä taitaa sielussa ja soluissa olla rippeitä sotien kauhuista, joita maassamme 1900-luvulla koettiin.
Minulle nousee pala kurkkuun aina, kun siniristilippu nousee salkoon. Tunnistan palan kurkussa ylpeydeksi kauniista kotimaasta mutta myös suruksi. Itsenäisyyspäivänä ilmassa on juhlallisuuksien rinnalla suru, ainakin minun kehoni sanoo niin.
Itseäni liikuttavat sankarihaudat: kuvitelma siitä, miten äidit pelkäsivät poikiensa puolesta, oma sodan käynyt ja jo edesmennyt vaarini, sotalasten kohtalot, sodassa monin tavoin haavoittuneet sotilaat ja naiset jotka joutuivat varmasti monta kertaa ylittämään oman jaksamisensa rajat sekä rintamilla että kotirintamilla. Papin työssä liikuttavimpia hautajaisia ovat olleet veteraanihautajaiset. Itkua on nieleskeltävä, kun kuulen vanhojen miesten laulavan:
Rannalle himmeän lahden Aurinko laskenut on Kutsu jo soi iltahuudon Taakka jo laskettu on Taattoa muista sä silloin Askel jo uupunut on Lapset ja lastemme lapset Teidän nyt vuoronne on
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet Muistakaa, heille kallis ol’ maa Kertokaa lasten lapsille lauluin Himmetä ei muistot koskaan saa. (Veteraanin iltahuuto)
Kirjoittaja Anna Karhu-Cormier on diplomifytoterapeutti, joogaopettaja ja kuvataiteilija, joka työskentelee Frantsilan luovana johtajana.
Henki ja eteeriset öljyt
Tuoksujen voimaa on hyödynnetty henkisissä traditioissa kautta historian. Astut sitten mihin tahansa intialaiseen temppeliin vielä tänäkin päivänä, tuoksuvat siellä suitsukkeet. Myös ortodoksisissa traditioissa tuoksuilla on vahva merkitys. Tuoksut auttavat syventämään pyhiä kokemuksia ja niillä on syvällinen yhteys ihmisen mieleen.
Miten omassa arjessa voisi syventää pyhyyden kokemuksia ja vahvistaa sisäistä rauhan tunnetta?
Kiireisen elämän ja kiivaan rytmin keskellä on olennaista pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi. Luomalla rauhan ja hyvinvoinnin rituaaleja voimme vahvistaa henkisiä lihaksiamme ja muistaa vahvemmin, kuka olemme.
Tukemalla hiljaista viisautta sisällämme olemme yhteydessä itseemme ja ympäröivään todellisuuteen. Aidot eteeriset öljyt sopivat kauniisti tukemaan omaa henkistä polkuamme, hengen tietä. Aidon kasvin tislattu eteerinen öljy voidaan nähdä jopa kasvin sieluna – syvimpänä olemuksena.
Kulkeutuessaan tuoksuttelijan aivoihin eteerinen öljy saa aikaan erilaisia aivokemiallisia reaktioita, joilla voidaan vahvistaa, rentouttaa, energisoida tai auttaa keskittymään. Eteerisistä öljyistä Laventeli saa aikaan rentouttavan vaikutuksen serotoniinin lisääntyessä. Rosmariinin eteeristä öljyä haistellessa aivot saavat puolestaan virkistävän impulssin, jolloin aivoissa vapautuu noradrenaliinia.
Mielentilojen ja tunteiden hoidon lisäksi eteerisillä öljyillä on monipuolisesti ihmisen elimistöä ja ihoa hoitavia vaikutuksia, joita aromaterapiassa hyödynnetään.
Tuoksut kautta aikojen
Eri kulttuureissa aromaterapialla on ollut oma kehityksensä. Egyptiläisillä oli ensimmäinen tislaussysteemi. Seetriä, Kanelia ja Neilikkaa tislattiin ja käytettiin mm. kuolleiden palsamointiin. Samat tuoksut tuovat meille länsimaissa mieleen joulun, jonka tuoksumaailma onkin varsin voimakas lämmittävine ja mausteisine tuoksuineen.
Kiinasta löytyvät juuret hengitettävien aromaterapeuttisten öljyjen käyttöön, joita hyödynnettiin mm. tunnetilojen vahvistamiseen. Kreikassa jo Hippokrateen todetaan käyttäneen aromaterapiaa parantamiseen.Termi aromaterapia sai alkunsa Ranskassa v.1937, jolloin kemisti Rene-Maurice Gattefosse käytti Laventelin eteeristä öljyä palaneelle iholle ja oivalsi sen parantavan tehokkaasti.
Toisessa maailmansodassa kirurgi Jean Valnet hoiti haavoittuneita sotilaita aromaterapian lääkinnällisillä vaikutuksilla. Myös raamatussa mainitaan tuoksut eri yhteyksissä. Toisessa Mooseksen kirjassa 30:22–33 Jumala kehottaa Israelilaisia tekemään voiteen oliiviöljystä, mirhasta, kanelista ja ruo’osta. Myös poltettavat suitsukkeet mainitaan raamatussa, jopa kuvaillaan eri alttarisuitsukkeiden tarkkoja ainesosia. Poltettavia suitsukkeita käytettiin mm. Salomon temppelissä ainoastaan Jumalaan liittyvissä henkisissä menoissa.
Yhteys asioiden välillä – Ihmiset ja kasvit
Kaikki elävät organismit polveutuvat samasta solulinjasta. Kasvien ja ihmisten DNA:n yhdistelmä on lähes samanlainen. Neurobiologi Donald Kennedy on tutkinut ihmisten ja kasvien eroja ja todennut ne hyvin pieniksi. Tämä selittäisi sen, miksi eteeriset öljyt ovat harmoniassa ihmisorganismin kanssa ja toimivat kuin avaimet tiettyihin fyysisiin ja psyykkisiin mekanismeihin.
Sana ’chemistry’ tulee Kreikan sanasta chemia, mikä tarkoittaa kasvin mehua. Aromaterapiassa käytetään kukkia, lehtiä, puun kuorta, juuria, hedelmiä, siemeniä, ruohoja ja hartseja. Eteeriset öljyt tislataan tiettyjen kasvien tietyistä osista, jotka kerätään juuri oikeaan aikaan; toiset yöllä, toiset taas päivällä. Parhaat eteeriset öljyt ovat laadukkaita ja taidolla valmistettuja.
Moderni aromaterapia käyttää noin 300 eri eteeristä öljyä. Eteeristen öljyjen synerginen, eli monen eri komponentin, yhteisvaikutus tekee niistä tehokkaita. Ruusun eteerisessä öljyssä on yli 1000 vaikuttavaa komponenttia. Ne ovat äärimmäisen monimutkaisia kemiallisia rakenteita, joita tiede yrittää purkaa ja tutkia. Juurikin kasvien yhteisvaikutukset ja myös monen eri eteerisen öljyn yhdistäminen lisää synergiaa ja vahvistaa niiden hoitovaikutuksia.
“The most beautiful and deepest experience a man can have is the sense of the mysterious. It is the underlying principle of religion as well as all serious endeavor in art and science.” Albert Einstein.
Hengittäminen
Tuoksut tuovat meidät luonnollisesti hengittämisen äärelle. Elämä alkaa ensimmäisellä hengenvedolla ja päättyy viimeiseen uloshengitykseen. Ihmisen hengitykset kulkevat pareina, sisään- ja uloshengitys, läpi koko elämän.
Syvään hengittäminen on yksi kokonaisvaltaisen terveyden peruspilareista, koska se, miten hengitämme, on suorassa yhteydessä fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen tilaamme.
Sadhgurun sanoin, ”Miten hengität, siten ajattelet. Miten ajattelet, siten hengität.”
Fyysinen kehomme saa impulsseja tunteistamme, kuten pelko ja jännitys saavat meidät pidättämään hengitystä. Voimme tietoisesti elämän haastavissakin tilanteissa rentouttaa itseämme syvällä palleahengityksellä. Kun hengität palleasta, kylkiluut laajenevat ja keuhkot täyttyvät ilmasta ja samalla vatsan sisäelimet saavat pallean lihaksilta hierontaa rytmisessä liikkeessä.
Syvä hallittu palleahengitys saa kehon rentoutumaan ja aktivoi herkkää ja tietoista läsnäolon tilaa. Syvällisellä joogahengityksellä aktivoimme parasympaattista hermostoa, joka säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruuansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja esimerkiksi lisäämällä tai vähentämällä edellä mainittujen elinten verenkiertoa. Syvä ja rauhallinen hengittäminen rentouttaa koko kehoa ja mieltä, sydämen syke hidastuu ja stressihormonit laskevat.
Tee pieni hengitysharjoitus päivittäin: Sulje silmät ja tule tietoiseksi hengityksestä. Hengitä sisään ja ulos luonnollisessa rytmissä. Syvennä hengittämistä ja tunne, kuinka napa kohoaa ja laskeutuu aaltoillen. Nauti hetki tietoisesta hengittämisestä ja tule tietoiseksi pienestä tauosta hengitysten välillä.
Tuoksut ankkureina
Tuoksut voivat olla monin tavoin apuna mielenrauhan ja hyvän vireen säilyttämisessä. Tuoksuja on hyödynnetty monissa henkisissä traditioissa maadoittamaan, nostamaan mielen värähdettä ja lisäämään keskittymiskykyä.
Eri kasveilla ja eteerisillä öljyillä on hyvinkin erilainen olemus. Eteerisiin öljyihin on hyvä tutustua tuoksuttelemalla ja tutkimalla alan kirjallisuutta. Aromaterapian peruskurssi antaa jo hyvät eväät kotikäyttöön ja oman hyvinvoinnin tukemiseen. Arjen suoritusten ja paineiden keskellä jo nuuhkaisu mieltä kohottavan Appelsiinin aurinkoista tuoksua voi auttaa mieltä kirkastumaan.
Tärkeintä on, että miellyttävä tuoksu muistuttaa meitä hengittämään syvemmin. Kotona tai joogasalilla tuoksulyhdyn sytyttäminen on aistikas ja rauhoittava rituaali, joka luo samalla kauniin siirtymän ”mielen tilasta” toiseen.
Löytämällä itsellesi mieluisimmat eteeriset öljyt voit luoda kotiisi tuoksuvalikoiman eri käyttötarkoituksiin. Sinulla voi olla erilaisia tuoksuja vartalo-öljyyn, kylpyyn, diffuuseriin tai tuoksulyhtyyn. Laventeli, Vetiver ja Santelipuu sopivat iltaan ja rauhoittumiseen.
Sitrus-tuoksut yleisesti virkistävät ja kohottavat mielialaa ja sopivat hyvin aamuun ja esimerkiksi aamujoogan tueksi herättämään mielen ja kehon uuteen päivään. Eteeriset öljyt auttavat aivoja hapettumaan ja näin lisäävät keskittymiskykyä.
Muistot ja tuoksut ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Tieteellisessä tarkastelussa tuoksumolekyylin kemiallinen informaatio muunnetaan aivoissa sähköiseksi signaaliksi, joka kulkee hajukäämiä pitkin saapuen aivojen limbiseen järjestelmään. Täällä tapahtuu tuoksun tunneaistimus. Molekyylin sisältämä informaatio analysoidaan ensin mantelitumakkeessa ja hippokampuksessa. Nämä molemmat aivojen alueet käsittelevät myös muistia. Tästä syystä tuoksu voikin tuoda menneen asian vahvasti mieleen.
Mielen hiljentäminen
Meditaatiossa eteeriset öljyt ovat avuksi hienovaraisena tuoksuvivahteena tukemaan sisäistä mielentilaa ja tunnelmaa. Tuoksu voi olla jopa elementti, johon keskityt meditoidessa.
Tuoksumaailman tulee olla mieto, vain vivahteen kaltainen, jotta se ei häiritse liian voimakkaana. Voit luoda oman rauhoittumisen rituaalin, joka auttaa mieltä laskeutumaan meditatiiviseen tilaan. Rauhoita mieli myös valmistellen ympäristö, sytytä kynttilä ja valitse hetkeen sopiva eteerinen öljy tuoksulyhtyyn tai diffuuseriin. Myös pelkkä miellyttävän eteerisen öljyn nuuhkaisu ennen meditaatiota voi auttaa orientoitumaan rauhan tilaan.
Kokeile näitä eteerisiä öljyjä meditaation tueksi: Laventeli, Sitruuna, Frankinsensi, Jasmiini, Ruusu, Roomalainen kamomilla, Bergamotti, Neroli, Santelipuu, Vetiver, Geranium eli Pelargoni, Seetri, Ylang Ylang.
5 tuoksua mukaan henkiselle polulle
Laventelion eteeristen öljyjen äiti ja yksi rakastetuimmista ja monikäyttöisimmistä öljyistä. Se sopii kaiken ikäisille. Laventeli on rauhoittava ja ihana tuoksu niin meditaation kuin unen avuksi. Laventeli on ihoa uudistava ja sopii erinomaisesti kylpyihin, vartaloöljyihin tai diffuuseriiin.
Rosmariini virkistää ja puhdistaa. Voit suihkuttaa rosmariinivettä suihkupullolla raikastamaan ja puhdistamaan tilan esimerkiksi joogaa ja meditaatiota varten. Lisää muutama tippa eteeristä öljyä suihkupulloon, jossa on vettä ja alkoholia, suihkuta ilmaan raikasta rosmariinia ja huomaa, kuinka tila kevenee ja raikastuu. Rosmariinista saa apua mm. henkiseen uupumukseen ja hermostolliseen väsymykseen.
Frankinsensiäon käytetty hengellisissä rituaaleissa vuosisatoja. Se on samanaikaisesti mieltä nostattava ja maadoittava. Se on vahvasti kristillisen tradition tuoksu. Frankinsensi on avuksi mm. levottomuuteen sekä stressiin ja on mietiskelyä edistävä. Frankinsensin ja laventelin uskotaan karkottavan pahoja unia.
Ruusulla on korkein värähtely kaikista eteerisistä öljyistä. Monet Intialaiset henkiset opettajat käyttävät ruusua nostamaan värähtelytasoa ja valmistautuvat siten meditaatioon. Se on rakkauden tuoksu. Ruusu on avuksi mm. naisten hormonitoiminnan häiriöissä, masennuksessa ja stressiperäisissä vaivoissa.
Santelipuu on ihana ikiaikainen tuoksu, jota käytetään niin kristillisissä- kuin hindutraditioissa. Se on rauhoittava ja erityisen hyvä meditaatioon. Santelipuu auttaa ihmistä muistamaan todellisen luontonsa. Santelipuusta voi olla apua unettomuuden ja stressin hoidossa.
Herätä sisäinen parfymöörisi
Voit luoda myös oman henkilökohtaisen hoitavan parfyymin juuri tämän hetken elämäntilannetta tukemaan. Hoitavalla tuoksulla voi vahvistaa haluttua tunnetilaa. Voit luoda virkistävän, rauhoittavan, energisoivan, afrodisisen, unta auttavan jne. parfyymin, eri eteerisiä öljyjä yhdistelemällä.
Tuoksuva öljyparfyymi on mitä ihanin lahja itselle, ystävälle tai puolisolle, uudelle tai vanhalle avioparille, lapsille, jännittäjälle jne. Vain taivas on rajana tuoksujen maailmassa!
Valitessasi eteerisiä öljyjä omaan parfyymiisi, tunnustele tuoksuja koko olemuksellasi, kaikessa rauhassa.
Hajuaistimme vaikuttaa meihin voimakkaasti, vaikkakin usein tiedostamattomalla tasolla. Haistellessasi useampia tuoksuja, nuuhkaise välillä kahvinpuruja, jotka neutralisoivat hajuaistia. Jos jokin tuoksu alkaa dominoida parfyymissä turhan voimakkaasti, käytä silloin tippa tai pari appelsiinia – neutralisoimaan ja tasaamaan tuoksuja.
Parfyymejä tehdessä on hyvä valita mukaan juuri-, sydän- ja latvatuoksuja.
Latvatuoksut, kuten useat Sitrustuoksut, haihtuvat nopeasti ja tuoksuvat parfyymissä päällimmäisenä, luoden tuoksun ensivaikutelman.
Sydäntuoksut, kuten Ruusu ja Laventeli, sitovat latva- ja juurituoksut yhteen ja ovat parfyymin sydän.
Juurituoksut ovat tuoksun kantava voima. Nämä ovat luonteeltaan raskaampia ja säilyvät iholla pisimpään, kuten Santeli ja Patchuli. Herätä sisäinen parfymöörisi ja löydä omat lempituoksusi. Luovasti yhdistelemällä luot itsellesi ainutlaatuisen, hoitavan parfyymin.
Hoitava parfyymi
10 tippaa eteeristä öljyä / 10 ml esim. jojoba-öljyä Kokeile näitä yhdistelmiä rauhoittumisen ja mielenrauhan tueksi: Frankinsensi, Setripuu, Santelipuu, Vetiver, Muskatellisalvia, Laventeli, Kataja, Bergamotti, Setripuu, Laventeli, Kardemumma, Appelsiini
Hoitoöljy iholle
Käytä pohjaöljynä esim. mantelia, jojobaa, auringonkukkaöljyä tai viinirypäleen siemenöljyä. Tärkeää on ottaa huomioon, että pohjaöljy on laadukas, mielellään kylmäpuristettu tuoksuton öljy.
Annostus: 1 tippa aitoa eteeristä öljyä reiluun ruokalusikalliseen öljyä Greippiä kehon aineenvaihduntaa lisäämään, Ruusua kasvojen hoitoon, Pelargoniaa kuukautiskipujen hoitoon vatsahierontaan jne.
Miten voit hyödyntää eteerisiä öljyjä
Tuoksulamput / diffuuserit (tunnelmaa, ilmaa desinfioivia, mielentila, flunssat), omat parfyymit esim. öljy/alkoholi, kylvyt koko vartalo-/jalkakylvyt, hieronta, inhalaatio eli höyryhengitys, kääreet ja kompressit, kynttilät, itse tehdyt saippuat, kylpysuolat, ihonhoito öljyt kasvoille ja koko keholle, ihon desinfiointiin, hyttysten ja hyönteisten karkotukseen ja puremien hoitoon, kodin puhdistukseen, pyykin raikastamiseen, joogamaton desinfiointiin
Huomioitavaa!
Eteeriset öljyt ovat äärimmäisen voimakkaita kasveista tislattuja haihtuvia öljyjä. Eteerisiä öljyjä ei koskaan käytetä suoraan iholle, vaan aina öljyn tai muun laimentavan aineen kanssa.
On tärkeä tuntea eteerinen öljy ja sen suotuisa käyttötarkoitus. On monia eteerisiä öljyjä, joita suositaan ainoastaan hengitettävinä tuoksuina, koska ne saattavat olla ihoa ärsyttäviä. Älä käytä eteeristä öljyä sisäisesti. Tutki aina tarkkaan mitä ja miten käytät eteerisiä öljyjä.
Lähteet:
Tuoksujen ihmeellinen maailma, Jari Tuominen Luonnon Kaunis, Virpi Raipala-Cormier Tuoksujen Lumoa, Chrissie Wildwood The fragrant mind, Aromatherapy for personality, mind, mood and emotion, Valerie Ann Worwood
Minulle erityisherkkänä levollinen nukkuminen on ollut nuoresta asti enemmän tai vähemmän haaste. Vaikka fysioterapeutin ammattini kautta olen oppinut monia keinoja unen laadun parantamiseen, eivät ne aina tunnu toimivan, vaan herkkä hermostoni elää aika ajoin omaa ylivirittynyttä elämäänsä.
Aina en minäkään ammattilaisena kykene “hallitsemaan” tilannettani riittävästi, ja tämä tuo itselle usein huonommuuden tunteita – autanhan itse työssäni unettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Toisaalta olen oppinut ajattelemaan asiasta niin, että omien kokemusteni kautta ehkä ymmärrän paremmin asiakkaitani, mitä kaikkea he käyvät omissa unettomuuden haasteissaan läpi.
Omissa nukkumisen haasteissani olen huomannut, että synnynnäinen herkkyyteni vaikuttaa uneen – ei vain negatiivisissa stressiä aiheuttavissa tilanteissa – vaan myös silloin, kun on tapahtunut jotakin positiivista ja innostavaa!
Esimerkiksi muutama vuosi sitten innostuin kello 22 illalla selailemaan netin matkakohteita kesälomaa ajatellen. Tämä aktiivinen selailu taisi kestää pari tuntia ja se päättyi siihen, että varasin ihan ikioman “A-luokan” matkan Kreikkaan! Kuinka ollakaan, tällaisen positiivisen ylivirittymisen jälkeen en sitten saanutkaan moneen tuntiin nukutuksi 🙂
Unettomuusasiakkaitteni kohdalla olen havainnut, että suurimmalla osalla on erityisherkkyyden piirteitä. Erityisherkät ovat tyypillisesti tunnollisia ja muiden tarpeet huomioon ottavia ihmisiä, jopa empaatikkoja. Näin he myös stressaantuvat ja kuormittuvat helpommin, mikäli he kokevat riittämättömyyttä töistä tai keskittyvät vain auttamaan ja tukemaan muita – usein oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Stressiin liittyvä hermostollinen ylivirittyminen onkin todennäköisin syy sekä unensaanti- että yöheräilyongelmiin. Normaalissa vuorokausisyklissä meidän tulisi illan aikana laskeutua vähitellen parasympaattisen eli rauhoittavan hermoston aktiivisuuteen. Tämä hermostollinen rauhoittuminen on edellytys laadukkaalle yöunelle, jolloin myös heräämme aamulla virkistyneinä uuteen päivään.
Niin sanotun unihygienian lisäksi olen koonnut tähän alle viisi helppoa ja yksinkertaista vinkkiä, joita voit kokeilla nukahtamisen mahdollistamiseksi. Unihygieniasta saat lisätietoa unettomuutta käsittelevästä kirjallisuudesta.
Auta kehoasi tuntemaan turvan tunnetta keskittymällä siihen, miten kehosi lepää alustaa eli patjaa vasten. Helpoin asento on aluksi selinmakuu. Tee itsellesi kysymys: “Voinko antaa keholleni luvan olla täysin alustan kannateltavana?” Mikäli huomaat kehossa osia, joissa tuntuu lihasjännitystä, voit koettaa lempeästi sallia tämän osan laskeutua kannatteluun. Jos se ei onnistu, voit antaa jännityksen olla juuri niin kuin se on, sekin on ihan ok.
Havainnoi hetki hengitystäsi pitäen kämmeniä vatsan päällä, huomaatko vatsalla liikettä? Anna hengityksen kulkea juuri niin kuin se kulkee, kysy itseltäsi: “Voinko sallia uloshengityksen laskeutua omalla painollaan loppuun asti?”. Luota aina siihen, että aivot kyllä huolehtivat sisäänhengityksen tulosta, stressaantuneena se vain tulee hieman liian kiireisesti esiin. Sen vuoksi sinun kannattaa huolehtia lempeästi siitä, että uloshengityksellä on oma tilansa ja aikansa <3
Kokeile keskittää huomiosi kielen rentouteen. Jos olet stressaantunut, kielikin on jännittynyt. Kieli on rentona, kun se lepää pehmeänä kitalakea vasten. Tarkista samalla, puretko hampaita yhteen – jos puret, pyri saamaan tilaa ylä- ja alaposkihampaiden väliin. Kun saat kielesi rennoksi, voit huomata, että rentous leviää muuallekin kehoon.
“Venyttele” silmiäsi: pidä silmät suurella auki, liikuta silmiäsi hitaasti isoa ympyrää kolme kertaa molempiin suuntiin. Toista nämä liikkeet myös silmät suljettuina samalla kun hengität syvään. Lopeta harjoitus venyttämällä yläraajojasi ylös-taakse samalla syvään hengitellen.
Pidä yöpöydällä aina varalla kynä ja paperia. Jos heräät yöllä ja alat saman tien miettimään esim. tulevan työpäivän tehtäviä, voit kirjoittaa ne paperille ylös. Muuten saatat alkaa murehtia asian unohtamista, mikä myös omalta osaltaan vaikeuttaa nukahtamista.
Kehon ja mielen kokema “turva” auttaa hermostoa laskeutumaan parasympaattisen hermoston aktiivisuuteen, jolloin unensaanti ja palauttava uni mahdollistuvat. Mieti lopuksi, mikä omalla kohdallasi voisi edistää parhaiten tätä turvan kokemusta.
Levollisia öitä!
Kehomme ja mielemme ovat viisas kokonaisuus, jolla on kyky hoitaa itseään. Stressi ja kiire voivat kuitenkin vieraannuttaa meidät kehostamme, jolloin emme osaa enää kuulla sen viestejä. Väsymyksellä ja kivulla on silti tärkeää sanottavaa – ne kertovat siitä, miten todella voimme. Tutustu Kehon viisaat viestit -kirjaan täältä.
Meissä ihmisissä piilee kovin syvällä vertailu ja syytös. Tämä kaikki juontuu siihen illuusioon, että kuvittelemme ihmisten olevan hyviä tai pahoja ja siten eri arvoisia. Sijoitamme heidät mielikuvissamme samalle viivalle itsemme kanssa ja mietimme, että tuokin olisi voinut tehdä toisin. Paremmin.
Ongelma on se, että kukaan ei ole samalla viivalla kuin me juuri nyt. Emme itsekään ole seisseet tässä kohtaa elämäämme ja tällä tietoisuuden tasolla varustettuna koskaan aikaisemmin. Vai mitä?
On erittäin tuttua, kuinka sen ja sen ihmisen olisi pitänyt sitä ja tätä. Tai ei pitänyt tuota. Liiankin tuttua, kun totuus on, että ainoa mihin voimme vaikuttaa on oma itsemme. Kun vaikutamme itseemme esim. reagoiden tilanteisiin sellaisina kuin ne ovat, muut saattavat vaikuttua meistä, aivan kuten mekin saatamme vaikuttua muiden tekemisistä. Se on kuitenkin toissijaista, eikä tämä ole omissa käsissämme. Sen vuoksi, kun haluamme muutosta mihin tahansa tilanteeseen, oman elämän elämisen on oltava motiivina kaiken keskiössä.
Kysymys ei siis kuulukaan, mitä jonkun muun pitäisi tajuta tai osata. Kysymys kuuluu, mitä meidän pitää osata tehdä, kun toinen on mikä on. Ei toinen ihminen välttämättä muutu koskaan. Yleensä ei muutu, lähdetään siitä liikenteeseen. Mutta meidän elämämme jatkuu silti. Haluammeko siis elää haavekuvan kanssa, joka ei ole totta, ja johon uskominen satuttaa meitä kerta toisensa jälkeen?
Lantakasan kirous
Ajatellaan, että on ihminen, jolla on paha tapa ja tuo paha tapa tuntuu meistä pahalta. (Simppeliä kuin lantakasa, sillä erotuksella, että lantakasa voi tuoksua jonkun mielestä hyvältä…🤔) Tiedämme jo, mikä tuo ihminen on ihmisiään, mutta syystä tai toisesta sivuutamme tunteemme ja uskottelemme itsellemme, että meitä ei haittaa tai jopa että toisella ihmisellä ei ole pahaa tapaa, ja aikaisemmat kerrat ovat olleet vain “huonoa tuuria”.
Tällöin kannamme sisällämme jatkuvaa syytöstä. Kun yhteiselo ahdistaa, mutta jatkamme sitä, joka päivä syytämme – joko tietoisesti tai sitten alitajuisesti.
Karmeinta on, että syytämme silloinkin, kun makaamme palmun alla mojito kädessä, emmekä muista koko ihmisen olemassaoloa. Syvä uskomuksemme elämästä on syyttävä niin muita kuin itseämme kohtaan. Kenties luulemme, ettei ihmisillä ole oikeus olla sellaisia kuin ovat, kun eihän meilläkään ole siihen oikeutta. Ajatuksemme elämästä on kurinalainen ja vaativa.
Vasta vapauttamalla itsemme vapautamme muut. Toteamalla, että hyvä on. Olet tuollainen. Ja minä tällainen – erilainen. Nähdään, jos siltä tuntuu. Mutta ei roikuta toisissamme ja syytetä enää, koska se näivettää meitä molempia.
Rehellisyys vapauttaa
Elämä on usein yksinkertaisempaa kuin ajatellaan. Hyvin monimutkaisiin ongelmiin on olemassa yksinkertainen ratkaisu. Se on rehellisyys.
Itse kannatan puhumista, mutta puhumisen lopputulos voi olla hyvinkin erilainen kuin mitä olemme ajatelleet. Joskus puhuminen nostaa esiin sen, kuinka eri tavalla kaksi ihmistä voikaan maailmaa katsoa. Aina he eivät ymmärrä toisiaan. Tai sitten ymmärtävät, muttei ratkaisua ole. Jos yhteinen sävel löytyy, niin on tarkoitettu.
Puhuminen on askel rehellisyyteen, mutta jos yhteistä säveltä – tai ylipäätään hyvää oloa – ei löydy, on aika hyväksyä totuus ja elää sen mukaisesti. Sillä puhumaankin voi juuttua vuosikausiksi luullen sitä ratkaisuksi. Tällöin roikumme edelleen toisessa ja meitä ohjaa edelleen sama syytös.
Viisas minä?
Kuten alussa mainitsin, emme itsekään ole olleet tässä pisteessä elämäämme ja tietoisuuttamme koskaan ennen. On järjetöntä syyttää toista ihmistä, jolla on erilainen tausta ja elämä. Usein se on kuin syyttäisi mennyttä itseään (höystettynä lisähaasteilla), joka ei osannut vielä paremmin.
On monia ihmisiä, jotka ovat tietoisempia kuin me, eivätkä he puutu sanallakaan meidän tekemisiimme tai “huonouteemme”. Heidän syytöksensä ovat rapisseet pois. Heille elämä vain on. Emmekä me ole heidän mielestään huonoja, vaan täydellisiä ja kauniita kukin omassa vaiheessamme.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Mahtaakohan kukaan sanoa elämän loppumetreillä, että ”hitsit, kun tuli iloittua liikaa”? Tuskin. Silti niin usein kun katsoo ympärilleen näyttää siltä, että totisuus ja asiallisuus ovat suurempia hyveitä kuin ilon päästäminen ulos ja sen jakaminen muiden kanssa.
Revittely, hulluttelu, ilo ja nauru ovat ihmisen elämän kohokohtia. Ne tuovat elämään värejä, joita ei rahalla saa. Ilo värittää sisäiseen maailmaamme hulluttelevia pensselinvetoja, jotka saavat elämän tuntumaan kiinnostavalta, arvokkaalta ja rajattomalta. Sillä ilo vapauttaa ihmisen oman voiman.
Ilon päästäminen ulos tuntuu kehossa, mielessä ja sosiaalisissa suhteissa. Onko mitään voimaannuttavampaa kuin iloita ja nauraa yhdessä muiden kanssa? Se kohta, jossa ilo yhdistyy muiden iloon, rakentaa muistoja, jotka ovat elämän suurimpia rikkauksia.
Mitä jos joka päivä olisi syytä iloon – ei vain juhlapäivinä? Mitä jos muistaisimme ilon tuoman elinvoiman, ja muistaisimme revitellä edes pikkaisen joka päivä? Mitä jos asioiden suorittamisen sijaan priorisoisimme iloa: Kuinka monta kertaa tuli naurettua? Kuinka revittely vei tänään mukanaan niin, että sisäinen aurinko loisti, vaikka ulkona olisi ollut kuinka pimeää?
Kun vetää Ilon villasukat jalkaansa, on aika sisäisille bileille, ilon juhlalle. Ilon villasukat jalassa on sen aika, että ihan tavallisessa arjessa muistaa hetkeksi laittaa kontrollin ja asiallisuuden romukoppaan. Sitten voi vapautua ilolle. Ehkä on aika laittaa nuoruuden hulluttelumusaa soimaan ja päräyttää sopivasti luistavalla lattialla villasukkatanssi. Tai ehkä on aika kokoontua ystäväporukalla villasukat jalassa ilon hetkeen. Ehkä kerran päivässä on syytä pitää Ilon villasukkia jalassa ja käydä läpi kaikki päivän ilon hetket.
Teksti on kirjasta Hyvän mielen villasukat, kohdasta Ilon sukat. Neulo itsellesi tai jollekin ihanalle tyypille lahjaksi nämä villasukat <3 Tilaa oma kirjasi:
Haluatko löytää SEN itsestäsi? – Löytää minkä? Sen, mitä kulloinkin kaipaat, toivot, et halua tai haluat ulkopuoleltasi. Sinulla on monta omaa esimerkkiäsi.
Minä olen etsinyt tukea, vastauksia, ratkaisuja, selkeyttä, apua, rajoja, ohjeita ja rakkautta – kaikki asioita, joita on luonnollista hakea ja odottaa ulkopuolelta. Haluan kuitenkin puhua siitä, miten antaa SE itse itselle.”
Selkeytän heti pari asiaa. Voimme kokea monia asioita ulkomaailman vaikutuksesta ja toisten kanssa. En tarkoita sanoa, että olisi tavoiteltavaa sulkeutua maailmalta, muuttua itsekeskeisiksi ja sulkeutuneiksi. Itseasiassa päinvastoin. Kun opimme antamaan SEN itsellemme, se auttaa meitä olemaan antoisammin ja kypsemmin kanssakäymisessa maailman kanssa.
Kysyn, haluatko oppia ottamaan sen askeleen, joka on AINA otettavissa, JOKA tilanteessa? Haluatko ottaa vastuun itsestäsi tavalla, joka mahdollistaa sen, että voit ANTAA itsellesi sen mitä kaipaat? Ympäröivä maailma saa yhä antaa meille mutta voimme oppia vapaammaksi siitä, että onnemme, menestyksemme, selkeytemme, ilomme, saavutuksemme tai oppimisemme olisi ulkomaailmasta kiinni.
Miksi opetella?
Koska se mitä kaipaamme, toivomme ja haluamme ei ole ulkomaailmasta riippuvaista.
Meillä on AINA otettavissa, JOKA asiassa ja hetkessä se askel, joka on omalla vastuullamme. Kun opimme tunnistamaan sen, emme enää ole vankeja tai uhreja vaan joka hetki olemassaolevia sekä aktiivisesti elämäämme osaa ottavia ihmisiä. Tämä ei tietysti tapahdu yhdessä yössä mutta opettelun kautta yhä enemmän.
Hempeähkö mutta osuva esimerkki. Ruusu imee ensin itseensä ravintoa ja sen myötä se alkaa avautua jakamaan kauneuttaa ja tuoksuaan maailmaan. Näin voi tapahtua myös ihmiselle kun hän oppii ensin ravitsemaan itseään.
Yksi keskeisimmistä asioista, jonka vuoksi jäämme vaille ansaitsemaamme on se, että KATSOMME LÄHES AINA JA KOKOAJAN ULKOPUOLELLEMME. Tässä kolme esimerkkiä.
1. Etsin syytä
Alkaa olla jo iltapäivä. Päivä on ollut aika stressaava. Aamusta alkaen olen kokenut toiset ihmiset hieman ärtyneiksi ja ärsyttäviksi. En ole oikein saanut yhteyttä keneenkään. Lounastauollakin yritin keskustella työkaverini kanssa mutta keskustelu ei oikein tuntunut hyvältä tai lähtenyt liikkeelle.
Työpäivän lähestyessä loppua huomaan miettiväni sitä miksi päivä on ollut nihkeä. Miksi toisiin on ollut vaikea saada yhteyttä. Kun istun hetken paikallaan ja annan huomioni saapua ensimmäistä kertaa tänään sen äärelle mitä kehossani tuntuu, alan haukotella ja rentoutua.
Huomaan olevani väsynyt ja tunnistan itsessäni myös torjuvan oloista raskautta. Tajuan heti sen, että juuri tämä torjunta on saanut minut kokemaan toisten pysyvän etäällä. Pidän itse itseäni etäällä torjumalla väsymykseni. Kun sallin sen, olen välittömästä kosketuksissa itseni kanssa ja koen myös muut eri tavalla. Kokemukseni syy oli kokoajan minussa, kun vain annoin itseni kokea mitä minussa tapahtuu.
2. Kaipaan sitä
Puolisoni on matkoilla ja kaipaan häntä. Olen tuntenut kaipuuta jo parina päivänä ja tänään koen myös ärtymystä häntä kohtaan siitä, ettei hän ota yhteyttä ja ylipäätään on näillä pitkillä matkoilla säännöllisesti. Välttelen asiaa töissä ja pyrin keskittymään muuhun vaikka huomaankin olevani hetkittäin ärtynyt ja alakuloinen.
Tämä sama toistuu vielä seuraavina parina päivänä. Aikaeron vuoksi vaihdamme soittamisen sijaan viestejä puolisoni kanssa. Alan kokea yhä voimakkaammin, että ne eivät anna minulle sitä mitä kaipaan. Hän tuntuu menevän yhä kauemmas minusta. Viimeisimmissä viesteissä olen jopa hieman tuomitseva häntä kohtaan.
Kunnes muistan, että tiedän voivani tehdä jotain tilanteelle, jos olen tyytymätön johonkin. Ensimmäinen askel on aina sama, tuoda huomio siihen mitä oikeastaan koen ja sanoittaa se auki itselleni. Laitan nauhurin pyörimään ja ajattelen, että lähetän jakamiseni puolisolle.
”ajattelin laittaa sulle viestin. Mä huomaan, että mua vaivaa se, että… ja nyt kun sanon sen ääneen, huomaan kokevani surua rintakehälläni.” Kun alan sanoittamaan rehellisesti ääneen sitä mitä minussa on sen sijaan, että välttelen sitä tai valitan siitä ulkoisesta asiasta, joka näyttää aiheuttavan sen, tunnekokemukseni avautuu minulle.
Kerron itselleni sen, että olen yksinäinen. Huomaan tehneeni töitä viime viikkojen aikana paljon eikä vapaa-aikanikaan ole oikeasti ollut itseni kanssa olemista. Koen puhuessani hetkin yksinäisyyttä, hetkin kiukkua siitä, että olen sivuuttanut itseni ja lopulta lämpimältä tuntuvaa rehellisyyttä siitä, että ulkoistin vastuun asiasta toiselle. En muistanut, että sen kaipuun tunteminen, joka minussa on, on ensimmäinen askel kohti tuon kaipuun täyttymistä.
Lopulta poistin nauhoituksen ja lähetin puolisolleni toisen. Kerron siinä huomioistani ja siitä, etten enää tunne kaipuuta tai yksinäisyyttä nyt kun olin läsnä tunteille itsessäni. Lähden kuitenkin ulos syömään hyvä kirja seuranani ja vietän aikaa itseni kanssa, koska huomaan unohtaneeni sen.
3. Uskon SEN olevan toisista kiinni
Aloitimme erään opettamani kurssiviikonlopun sillä, ettemme tehneet yhtään mitään. Tämä mahdollistaa usein sen, että näemme miten reagoimme siihen, että meillä ei ole tekemistä, joka auttaa meitä välttämään itsemme. Istuttuamme tovin eräs kurssilainen suivaantui ja ilmaisi ääneen tunteensa.
”Mikä ihmeen juttu tämä on, että me ollaan maksettu tästä kurssista eikä täällä tapahdu mitään. Mulla on h******n tylsää”. Kuuntelimme hetken aikaa kestävän tunteenpurkauksen ja kysyin häneltä sen jälkeen: ”onko sinulla tylsää juuri nyt?” Hän vastasi ”ei todellakaan, tunnen olevani aivan liekeissä ja energinen”.
Näimme jokainen hyvin konkreettisesti hänen esimerkkinsä kautta sen, että olemme vailla sitä jotain niin kauan, kunnes annamme itsemme. Ennen kuin jatkoimme eteenpäin, sanoin kutakuinkin seuraavat sanat ”meillä on tylsää juuri niin kauan kuin me itse olemme tylsiä. Meillä ei voi olla tylsää, jos annamme itsemme itsellemme ja toisillemme sellaisina kuin olemme.”
Mitä SEN antaminen on?
SEN antaminen perustuu aina siihen, että annamme itsemme olla ensin kosketuksissa omaan kokemukseemme. Rehellisyys sille ja sen sanoittaminen avaavat usein jo yhteyden itsessämme oleviin voimavaroihin, eli siihen mitä hetki sitten kaipasimme ulkoapäin. Tämä kaikki edellyttää meiltä kykyä olla läsnä sekä ilmaista itsellemme se mitä koemme, jotta kokemuksemme voi avautua meille.
Luontaisena jatkumona edelliselle on se, että kykenemme toimimaan voimavarautuneina aktiivisesti ulospäin sen sijaan, että olisimme pelkästään ulkoisen armoilla. On totta, että emme voi muuttaa toisia emmekä aina edes olosuhteita. Mutta voimme löytää omat voimavaramme ja sitten toimia siltä osin mikä on oma osuutemme. Kuvaan tätä usein sanoilla; ensin annan itseni itselleni ja sen jälkeen voin antaa itsestäni myös maailmalle.
Niin kauan kuin minulla ei ole sitä, mitä kaipaan, minulla ei ole paljoa annettavaakaan. Kun toimimme tästä tilasta maailmassa, saamme varsin eri tuloksia kuin ollessamme kosketuksissa itseemme ja luontaisiin voimavaroihimme.
Olet kenties huomannut, että meissä on monenlaisia tyhjiöitä ja vajavuuksia. Tyypillisemmin ne koetaan esim. seuraavina; yksinäisyys, voimattomuus, väsymys, tietämättömyys, merkityksettömyys, tylsyys, arvottomuus ja kaipuu.
Olemme toki myös oppineet välttämään näitä kokemuksia ja hankkimaan ulkoa täytettä siihen. Tämä ei ole väärin mutta jos emme opi kohtaamaan näitä kokemuksia kuvaamallani tavalla, oma kokemukseni on, että jäämme orjiksi tälle ulkoa hakemiselle.
Sillä on iso vaikutus elämäämme. Esimerkiksi ihmissuhteissa se aiheuttaa sen, ettemme aina kykene vain vilpittömästi jakamaan itseämme toiselle, koska toisesta on tullut väline sille mitä kaipaamme. Dynamiikka muuttuu merkittävästi kun emme ole riippuvaisia tästä toisesta mutta voimme silti olla avoimia yhteiselle kokemiselle ja jakamiselle. Luulisin, että ymmärrämme tämän asian merkityksellisyyden.
Meidän ei tarvitse olla tyhjiöitä, jotka pyrkivät täyttymään ulkoapäin. Voimme antaa tämän kääntyä päälaelleen ja sallia meissä olevan lähteen virrata rikastuttamaan omaa ja toisten elämää.
Haluan jakaa sinulle jotain, josta voi olla hyötyä, joten ehdotan sinulle seuraavaa:
Kirjoita itsellesi kolme kaikkein keskeisintä tilannetta, jossa huomaat odottavasi, toivovasi, syyttäväsi tai kaipaavasi SITÄ ulkopuolelta. Käytä hetki aikaa ja etsi selkeys siihen mitkä ovat oikeasti kolme elämäsi kannalta merkittävää tilannetta
Laita ajastin soimaan 5 minuutin kuluttua. Käytä tämä viisi minuuttia siihen, että kysyt ja sanoitat ääneen itsellesesi sen mitä se on mitä tunnet ja koet kaipaavasi, haluavasi tai olevasi vaille. Ota samanlainen viisiminuuttinen myös kahdelle muulle tilanteelle, jotka kirjasit. Yhteensä 15 min.
Pohdiskele ääneen tai kirjoittamalla jokaista tilannetta erikseen. Keskity kahteen asiaan: 1. miten kaipaamasi asian ääneen sanoittaminen vaikutti sinuun sekä 2. mitä voit itse tehdä kokeaksesi antavasi sinulle sen mitä kaipaat?
Oletko joskus vääntänyt itsesi ja elämäsi tuhannen solmuun kiirehtiessäsi helpottamaan muiden elämää? Tai oletko tarjoutunut avuksi, vaikka oikeasti sinulla ei olisi aikaa, energiaa tai edes mahdollisuuksia siihen?
Todennäköisesti myös herkästi huomaat muiden avuntarpeen – ja ihan mielelläsi autat, joten sinun on liki mahdotonta kieltäytyä avunpyynnöstä. Mutta entä jos se uuvuttaa?
(Enneagrammi-persoonallisuusmallissa tämä kuvaa parhaiten kakkos-tyyppiä, mutta kyllä me muutkin näin välillä toimitaan.)
Nuorempana huomasin itsekin silloin tällöin joutuneeni kiperään tilanteeseen halussani auttaa. Muistan mm. tarjoutuneeni lapsenlikaksi apua tarvitsevalle ystävälleni, vaikka istuin reisiluumurtuman takia pyörätuolissa. Sitten rättiväsyneenä ja voimattomana mietin, minkä ihmeen takia menin avaamaan suuni ja lupautumaan avuksi.
Usein avuliaiden ihmisten lisähaasteena on, että heidän on vaikea vastaanottaa, saatika pyytää apua itselleen. Sitä haluaa olla mahdollisimman hyvä ja epäitsekäs ihminen ja ystävä. Eikä missään tapauksessa halua olla vaivaksi muille. Silloin vain salaa sisällään toivoo, että annettu apu tulisi joskus takaisinkin.
Tämä totaalisen epäitsekkyyden vaatimus saa repeämään joka puolelle avuksi ja toisaalta estää avun pyytämisen ja vastaanottamisen. Jos tunnistat sisälläsi valtavan itsekkyyden pelon, joka saa sinut huolehtimaan muista ja antamaan muille yli omien voimavarojesi, sinun on hyvä muistuttaa itseäsi yhdestä elämän perustotuuksista:
Ilman vastaanottamista ei voi antaa
Vastaanottaminen ja antaminen ovat saman asian kääntöpuolia. Toista ei voi olla olemassa ilman toista. Emme voi hengittää ulos, ellemme ole ensin hengittäneet sisään. Emmekä voi vetää ilmaa sisään, jos emme ole ensin puhaltaneet keuhkoista ilmaa ulos. Sisään- ja uloshengittämisen rytmi on kauniisti tasapainossa oleva aaltoliike, jossa toinen tulee mahdolliseksi vain toisen kautta.
Vastaanottaminen ei vaadi aktiivista toimintaa eikä tekemistä. Voimme ainoastaan antaa sen tapahtua. Se on halukkuutta ottaa vastaan elämän tarjoamat lahjat. Se on antautumista elämän luonnolliselle rytmille, jossa sekä vastaanottaminen että antaminen virtaavat vastavuoroisesti ja täysin vaivattomasti.
Sillä pystymme antamaan vain sen verran, mitä olemme vastaanottaneet ja vastaanottamaan vain sitä, mitä olemme antaneet.
Ilman vastavuoroisuutta antaminen ei pulppua puhtaasta rakkaudesta, vaan siitä tulee ego-minän toimintaa. Silloin antaminen muuttuu uhrautumiseksi, joka uuvuttaa ja polttaa loppuun.
Auta myös itseäsi
Jottei kaunis avuliaisuutesi muutu uupumukseksi tai saa päälleen marttyyrin viittaa, muista olla itsellesi yhtä hyvä ystävä kuin olet muille. Sovi sydämesi kanssa päivittäin treffit, jolloin rauhassa ja ihan kahden kesken kysyt sydämeltäsi, miten voit tai mitä kaipaat juuri nyt. Ja miten voit parhaiten auttaa itseäsi.
Lupaa myös itsellesi harjoitella pyytämistä ja vastaanottamista. Aloita pienistä jutuista. Sinä tiedät, miten hyvä mieli tulee auttamisesta. Anna myös muiden kokea se sinun kohdallasi.
Kun antaudumme aidosti ja avoimin sydämin vastaanottamaan, silmämme näkevät iloa ja rakkautta kaikkialla. Jokainen hetki avaa runsautensa eteemme, minkä vaatimattomalla nöyryydellä ja kiitollisuudella vastaanotamme.
Kursivoitu teksti on kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka auttaa sinua ymmärtämään syvemmin itseäsi ja muita sekä löytämään oman tapasi olla onnellinen. Se on myös loistava lahja kaikille, joiden toivot olevan onnellisia.
Teksti on julkaistu myös Iloversumin sivuilla.
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ
Olen salaa haaveillut, että voisin vetäytyä hetkeksi yksin jonnekin tekemään mitä huvittaa – tai olemaan tekemättä yhtään mitään. Tuntuu, että vaikka olen pyrkinyt rakentamaan arjen vähemmän kuormittavaksi (teen töitä ma-to klo 10-16), pienten lasten kanssa arki on pelkkää hulinaa aamusta iltaan. Hulinaan varmasti vaikuttaa myös vastuu, jota kannan töissä.
Toisin kuin mieheni, minä en rentoudu ja palaudu kavereiden kanssa ravintolassa – tai yksin ostoksilla kaupungilla. Ihmiset ovat ihania, mutta liian ihania – innostun ihmisten tarinoista liikaa. Tiedän, että palautumiseni vaatii yksinäisyyttä, hiljaisuutta, virikkeettömyyttä ja sitä, ettei minun tarvitse ottaa kantaa mihinkään tai kehenkään.
Jos olen kotona ilman perhettä, teen ”ihan vain pari juttua”, että kotona olisi viihtyisämpää. Ja ennen kuin olen ehtinyt meditaatiossani kissaa henkäistä, perhe onkin jo palannut. Mutta nyt, minulle tarjottiin Omena-hotellista mahdollisuutta olla itsekseni 20 tuntia (klo 16-12) hiljaa, rauhassa, itsekseni ja kuunnellen vain ja ainoastaan sitä, mitä minun mieleni ja kehoni kaipasi. Mitä siis tein?
Päätin etukäteen, että linnottaudun huoneeseeni niin, ettei minun tarvitsee lähteä minnekään tai tavata ketään (onneksi ei tarvinnut edes respaa moikata, koska Omppussa mennään koodilla sisään). Repussa minulla oli villasukat, kirja, muistikirja (oma unelmakarttakirjani) ja läppäri mahdollista kirjoitusinspiraatiota varten.
Hain ravintolasta take away -ruoan ja etukäteen kaupasta aamu- ja iltapalatarpeet (huoneessa oli mikro, vedenkeitin ja kahvit), jotka laitoin huoneen jääkaappiin. Minun ei siis tarvinnut lähteä huoneesta minnekään enää! (Olisi ollut mahdollisuus myös käydä viereisessä yhteistyökahvilassa Bär Barissa esim. tuorepuuroaamiaisella.)
Suljin sälekaihtimet ja vedin varmuudeksi vielä pimennysverhot eteen. Sitten otin kirjan ja menin puhtaisiin, pehmeisiin lakanoihin peiton alle. Arjessa minusta tuntuu, ettei minulla ole jaksamista lukea ja meditoida niin paljon kuin tuntuisi hyvältä (iltaisin olisi aikaa, mutta olen usein liian väsynyt). Luin yhden luvun kirjasta, tein Mindfulness-harjoituksen, luin yhden luvun, tein Mindfulness-harjoituksen jne. Siinä oli kuulkaa palautuvalle mielelle ihan riittävästi virikkeitä! Ei tarvitse edes telkkaria avata!
Minulle virikkeetön ympäristö, jossa ei tarvitse ottaa kantaa mihinkään, tuntuu siltä kuin laskeutuisi elämän kannatteluun. Ei ääniä, ei muita ihmisiä. Ei tarvitse yrittää pinnistellä, että mitä asioita olisi hyvä hoitaa tai mikä on tekemättä. Ei tarvitse vastata kenellekään siitä, mistä löytyy tavarat tai mitä mieltä olen asioista. Hiljaisuudessa aloin kuulla omat tuntemukseni ja ajatukseni.
Hotellihuoneen hiljaisuudessa tajusin, kuinka paljon ympärillämme koko ajan tapahtuu asioita, joihin meidän pitää ottaa kantaa ja reagoida sen sijaan, että pysähdymme itsemme äärelle kuulostelemaan, mitä minä tarvitsen. Minä oivalsin ainakin sen, että en tarvitse enemmän vaan vähemmän.
Pitkien, keskeytymättömien yöunien ja aamupalan jälkeen päätin kotimatkalla toteuttaa vielä toisen pitkäaikaisen toiveeni: mennä kahvilaan yksin juomaan kahvi rauhassa ja katsella ikkunasta, kun ihmiset virtaavat ohi sillä aikaa, kun minä en tee mitään muuta kuin juon kahviani. Yksi kulaus kerrallaan.
Toivon jokaiselle mahdollisuutta vetäytyä vähän pidemmäksi hetkeksi, jotta…
…olisi aikaa palautua ihan omalla tavalla.
…kuulisi, mitä itselle todella kuuluu.
…huomaisi, kuka on silloin, kun ei vastaa omalla huomiollaan muiden toivomiin asioihin.
…voisi tehdä itsestä ihanalta tuntuvia juttuja neuvottelematta niistä muiden kanssa.
…voisi olla tekemättä mitään.
…kuulisi omat ajatuksensa ja tunteensa selvemmin, ja ehtisi antaa niille tilaa tulla kuulluksi.
…huomaisi olevansa olemassa ilman tekemistä, suorittamista ja velvollisuuksia.
Kävelin eilen luennolleni ja mietin mistä asioista tässä marraskuisessa pimeydessä haluan puhua. Mieleeni tuli lause: “Vieläkö taistelet itseäsi vastaan, vieläkö jämähdät vanhaan rooliisi, vieläkö kontrolloit elämääsi?” Huh, aivan liian tomera aloitus, ajattelin. Sopisi kyllä minulle, muttei kaikille.
Luennolla puhuin uusimman kirjani aiheesta, feminiinisestä ja maskuliinisesta energiasta – niiden tasapainoittamisesta ja niiden hyvistä ja huonoista puolista.
Tasapainoisina ja molemmat energiat itsessämme hyväksyneenä voimme liikkua sulavasti energioiden välillä ja käyttää niitä vaivatta juuri silloin, kun niitä tarvitsemme. Voimme töissä tai harrastuksissa luottaa tehokkaaseen maskuliiniseen energiaan, kun taas lastemme seurassa ja parisuhteessa ottaa lempeä feminiinisyys vallan.
“Feminiinisyys ei ole heikkoutta. Se ei ole silmien räpsyttelyä tai avuttomana esiintymistä. Se on alkuvoimaa, joka näyttäytyy empatiana, myötätuntona, herkkyytenä ja vastuullisuutena. Se on väkevää muutosvoimaa – kykyä luoda uutta ja muuttaa sitä mikä ei toimi. Se on uuden elämän alku ja voiman perusta.”
Olin ollut vuosikausia jumissa maskuliinisuudessani, ollut pelottavan räjähtelevä, ehdoton ja jäykkä, kontrolloiva, tehokas ja sarkastinen. Vasta viimeisien vuosien aikana olen löytänyt tukahdutetun alkuvoimani.
Olen rakastunut feminiinisyyteeni ja löytänyt itsestäni joustavuuden, lempeyden, hyväksynnän ja luovuuden, muuttunut tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi. Feminiinisyyden lisällä myös maskuliinisuutenikin muuttui: Pelottava räjähtely muuttui turvalliseksi neutraaliudeksi, ehdoton jäykkyys rajoja rikkovaksi rohkeudeksi, kontrollointi ja tehokkuus elämäntyöni ehtymättömäksi voimavaraksi, sarkastisuus lupsakkaaksi huumoriksi.
“Maskuliinisuus ei ole machoilua. Se ei ole kukkoilevaa komentelua tai työnarkomaniaa. Se on tukevaa ja kannattelevaa, voiman perustaa suojelevaa ja kunnioittavaa voimaa, joka näyttäytyy luotettavana, rehellisenä ja suoraselkäisenä. Se on kykyä organisoida elämää niin, että elämä on arvojen mukaista ja tasapainoista.”
Luennolla selitin, miten enemmän feminiinisyyteen taipuvilla on vaarana varsinkin näinä aikoina uupua. He kun antavat hyväsydämisinä itsestään kaiken läheisilleen, jättäen itsensä ja omat tarpeensa viimeiselle sijalle. He rakastavat ihmisiä, ja saavat voimansa syvällisestä yhteydestä muihin, mahdollisuudesta auttaa ja osallistua toisten elämään.
Sisältäni kuului outo pikku kikatus, kun kerroin, miten maskuliinisuuteen taipuvat taas polttavat itsensä loppuun jatkuvalla työnteolla, unohtaen syödä ja nukkua. He kun rakastavat tehdä töitä, saavat voimansa haasteista ja deadlineista, mahdollisuudesta päästä tavoitteisiinsa ja tehdä maailmasta parempaa paikkaa.
Luennon jälkeen riensin takaisin kotiin. Kotimatka kesti kauan, koska hyppäsin väsyneenä väärään bussiin. Laitoin kotona vielä retriitin myyntiin ja tein töitä myöhään yöhön. Minulla oli nimittäin deadline!
Olin päättänyt jäädä työntäyteisen syksyn jälkeen lomalle joulu- ja tammikuuksi ja to-do-lista oli piiiiiiitkä! Piti ehtiä tehdä vaikka mitä, ennen kuin voisin jäädä kahden päivän päästä lomalle, olin nimittäin päättänyt myös olla kokonaan pois somesta kaksi kuukautta, jotta voisin keskittyä vain itseeni. Halusin haastaa itseäni, pystyisinkö siihen?
Aamulla heräsin zombiena ja keitin väkevän kahvin. Yritin laittaa tietokonetta päälle, mutta se ei meinannut aueta millään, ja sitten se alkoi pyörittää jotain nälkävuoden pituista päivitystä. Olin niin ärtynyt ja poikki, että ajattelin istua hetken takkatulen äärellä. Yritin laittaa tulta takkaan, muttei syttynyt, ei sitten millään.
Burn out. Ei syty. Ei toimi. STOP!
“Vieläkö taistelet itseäsi vastaan, vieläkö jämähdät vanhaan rooliisi, vieläkö kontrolloit elämääsi?”
Eihän siinä voinut kuin nauraa. Kysymys oli todellakin minulle itselleni sopiva. Olin tehnyt sen taas. Ollut itselleni liian vaativa, liian ehdoton, liian jäykkä. Mustavalkoista on-off maskuliinisuutta, joka teki minut kiukkuiseksi ja kiireiseksi.
Missä oli se kuuluisa tasapaino, lempeys ja joustavuus? Hirveä paine saada kaikki valmiiksi ja mitä sitten? Olisin pyöritellyt peukaloitani kaksi kuukautta turhautuneena, ikävöiden töitä, yhteyttä some-ystäviini, rajoittaen ja kontrolloiden olemistani ja tekemistäni.
Saakohan joulun ja loman odotus meidät kaikki lipsumaan siihen vanhaan, joko liian antavaan tai liian rajoittavaan rooliin?
Feminiinisemmän suurin tarve on turva, sekä syvä ja merkityksellinen yhteys muihin. Hän pelkää ettei hän riitä. Ettei ehdi taipumaan jokaisen odotuksiin, eikä ehdi luomaan täydellistä joulua koko suvulleen.
Maskuliinisemman suurin tarve on vapaus, sekä syvä ja merkityksellinen yhteys itseensä. Hän pelkää, että häneltä vaaditaan liikoja. Ellei hän laita tiukkoja rajoja tekemisilleen ja yritä piiloutua kaikilta tarvitsijoilta, hänen työnsä menettää arvonsa.
Feminiinisemmän olisi hyvä oppia laittamaan vähän rajoja, maskuliinisemman olisi hyvä vähän rikkoa rajojaan.
Olin yrittänyt rajata, piiloutua, paeta, pelosta ettei minulla ole enää mitään mistä ammentaa, mitä antaa. Mutta onhan minulla, kun vain vähän hellitän maskuliinisuudestani ja nostan feminiinistä energiaani huolehtimalla itsestäni.
Kyllä naurattaa. Kiitos universumille selkeistä merkeistä, sisäiselle äänelleni luottavaisesta huvittuneisuudesta ja keholleni väsymyksestä. Nyt tasapainoa elämään kiitos. Yhtä lailla omaa aikaa itselleni ja yhteistä aikaa läheisteni kanssa, lempeyttä ja haasteita, sopivasti lomaa ja töitä, esillä oloa ja piiloutumista. Joskus voisi muistaa syödäkin.
“Meistä kaikista löytyy feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta, mutta yleensä olemme antaneet jommankumman kasvaa liian suureksi toisen kustannuksella. Maskuliininen puolesi tarvitsee tilaa, ja jos et anna maskuliinisuudellesi tilaa, tilasi luoda kutistuu. Feminiininen puolesi tarvitsee luovuutta, ja jos et anna feminiinisyytesi luoda, luomisvoimasi kutistuu. Löydät itsesi jumista – energiat eivät virtaa.”
Nauretaan minulle vielä kerran. To-do-listassani luki tänään: Kirjoita kolme Hidasta Elämää -blogia! Tirsk. Kirjoitin nyt tämän yhden, takkatulen roihutessa ja koneen sulavasti toimiessa. Loput sitten joulu- ja tammikuussa, silläs mihinkäs tässä on enää kiire?
Kirjoitin äskettäin postauksen ”ei”-sanan sanomisesta kirjoituksessa 3 syytä uskaltaa sanoa “Tämä ei nyt käy” – Kiltilläkin on oikeus suuttua. Oivalsin juuri oman kokemukseni kautta, että rajojen vetäminen ei aina onnistu vielä silloinkaan, vaikka sanoo ”ei”. Vaikka onnistuisi ilmaisemaan itseään aivan oikein, saattaa silti huomata olevansa tilanteessa, joka ei tunnu itsestä hyvältä. Mitä ihmettä tapahtui?
Kiltit ja empaattiset ihmiset – empaatikot – voivat joutua manipuloiduiksi helpommin kuin toiset, koska meillä on tapana nähdä ihmisissä enimmäkseen vain hyvää. Me emme kykene kuvittelemaan, että olisi olemassa myös itsekkäitä ja jopa röyhkeitä ihmisiä: kun itse pyrimme aina olemaan reiluja, oletamme, että myös meille ollaan reiluja takaisin.
Ikävä kyllä totkut ihmiset kohtelevat toisia huonosti, koska he voivat. Kiltti ja empaattinen ihminen usein selittää asiat parhain päin, vaikka hälytyskellot ovat kilkattaneet jo pitkään. Aina ei todellakaan voi heti tietää, onko joku luottamuksen arvoinen, mutta usein me saamme signaaleja jo etukäteen, ennen kuin tilanne on jo ehtinyt edetä väärään suuntaan.
En kirjoita tässä tekstissä manipuloijien ääripäistä, kuten narsisteista, vaan oman edun tavoittelijoista, joita voi tavata niin perheen piirissä, työyhteisöissä kuin parisuhteissa. Itse olen tavannut heitä etenkin sinkkuelämässä (kirjoitin heistä jo Sinkun elämää -kirjaani luvun otsikolla Syytä epäillä -tapaukset). Kerron, miten heidät voisi tunnistaa ajoissa.
Huomioi merkit kunnioituksen puutteesta
Sinkkuelämässä manipulointi voi alkaa jo viestitellessä. Manipuloija voi esimerkiksi ohjailla tutustumista siten, että kaikki tapahtuu hänen tahtiinsa. Yhtenä päivänä hän on hyvin kiinnostunut ja intensiivinen viesteissään, sitten hän katoilee lyhyiksi ajoiksi ilman selityksiä. Tai hän saattaa ohjata keskustelua liian intiimiin suuntaan liian nopeasti. Hän voi esittää olevansa asioista samaa mieltä, jotta teille syntyy yhteys, ja on hyvä lupailemaan kaikenlaista, mitä ei kuitenkaan koskaan pidä.
Mestarimanipuloija osaa ohjata taitavasti empaatikkoa siihen suuntaan, minne itse haluaa. Vaikka uskaltaisit sanoa ”nyt ei käy” tai ”ei, en halua tätä”, hän voi ensin olla ymmärtäväinen. Manipuloijan tunnistaa kuitenkin siitä, että hetken päästä hän jatkaa siitä mihin jäi ja jatkaa taivuttelua. Hän ei siis kunnioita sinun päätöstäsi ja mielipiteitäsi.
Manipuloija voi käyttää erilaisia keinoja, jotta vastauksesi vaihtuisi sanaan ”kyllä”. Manipulointi voi olla joko hienovaraista tai aggressiivista, mutta pyrkimyksenä on aina tehdä empaatikon olo epämukavaksi ja tuntemaan kieltäytymisestä syyllisyyttä. Ja kilttihän nimenomaan tuntee syyllisyyttä, jos ei pysty aina olemaan kaikille mieliksi! Kiltti ei halua, että toiselle tulee paha mieli – viis siitä vaikka itselle tulee. Ja tämän manipuloija tietää. Hän voi jopa suoraan sanoa, että ”jos välität minusta, teet tämän.” Toisaalta taktiikkana voi olla myös sinun hyvyyteesi vetoaminen kehumalla ja jopa ylistämällä.
Manipuloija heittäytyy helposti uhriksi, jos ei saa mitä haluaa. Konfliktin sattuessa hän saa uskoteltua, että kaikki johtuu sinusta, koska sinä suutuit (jos siis ikinä uskalsit). Hän ei ole koskaan pahoillaan omasta käytöksestään.
Vältä manipulointi ymmärtämällä itseäsi
Koska et pysty muuttamaan ketään toista ihmistä, voit muuttaa sitä, miten itse suhtaudut asioihin. Ymmärtäessäsi miksi päädyt ehkä toistuvastikin samanlaisiin tilanteisiin pystyt jatkossa jo aiemmin huomaamaan varoitusmerkit. Sinun ei tarvitse luopua kiltteydestäsi, mutta sinun on hyvä oppia tunnistamaan rajasi, jotta et aina anna liikaa väärille ihmisille ja joudu uudestaan hönötetyksi.
1. Kun ihminen näyttää kuka hän on, usko ensimmäisellä kerralla. Tai edes toisella! Kiltti ihminen ajattelee, että on rumaa ajatella toisesta pahaa ja siksi hän haluaa vaimentaa päässään soivat hälytyskellot. Mutta ei ole viisasta antaa toiselle aina uutta mahdollisuutta ja luottaa sokeasti, että kaikki kääntyy hyväksi. Manipuloijat testaavat, missä menevät rajasi. Käytä erottelukykyäsi, kuka on valmis kohtelemaan sinua hyvin, sillä siihen sinulla on oikeus.
2. Usko intuitiotasi! Jos sinulle tulee ”outo” olo, että kaikki ei mene niin kuin pitäisi, kuuntele sitä. Annatko sinä koko ajan ja teet kaiken suhteen etenemisen eteen, mutta saat takaisin murusia? Jos huomaat tekeväsi asioita, vaikket haluaisi tai ehtisi, kehoosi tulee ikävä tunne. Vaikket heti tietäisi, mikä se tunne on, luota olotilaasi. Keho ei koskaan valehtele.
3. Ei ne sanat vaan teot. Kaikkien sanaseppojen kohdalla ei välttämättä heti tule outoa oloa. Odota ja katso, täsmäävätkö sanat ja teot keskenään. Muuttuvatko tarinat tai niiden yksityiskohdat? Unohtaako hän luvanneensa joskus jotain? Manipuloija ottaa nopeasti selvää, mitä haluat, ja antaa sinulle aina pikkuisen lisää toivoa, jotta pysyt suhteessa mukana. Kiinnitä huomiota juttujen johdonmukaisuuteen.
4. Älä koskaan tunne syyllisyyttä tai häpeää siitä, ettet halua tehdä jotain vastoin tahtoasi. Saat kieltäytyä vaikka viime hetkellä. Et ole tyhmä, vaikka tilanne on ehtinyt edetä jo liian pitkälle. Yleensä kaikki voi tapahtua niin pikkuhiljaa, että sitä on vaikeaa huomata. Anna itsellesi armoa, vaikka tajuaisitkin vasta jälkeenpäin, että “olisi pitänyt jo silloin tajuta”. Aina ei tajua. Elämä on oppimista.
