Sivu 181 – Hidasta elämää

Työuupumus ravisuttaa koko elämää – Mitä sen kokeminen voi opettaa?

Kirjoittaja Johanna Panu opiskelee johtamisen psykologiaa Lapin yliopistossa. Häntä kiinnostavat työhyvinvointi sekä ihmisten ja organisaatioiden positiiviset kehitysmahdollisuudet.

Työuupumus on ravisutteleva kokemus ja muutoksen liikkeellepaneva voima. Työuupumuksen ilmiö, sen syyt ja oireet ovat tutkimuksissa hyvin selvitetyt, mutta miten työuupumuksen kokemus vaikuttaa ihmisen elämään pitkäaikaisesti, vielä toipumisen jälkeen?

Työuupumus on määritelty oireyhtymäksi, joka kehittyy pitkäaikaisen työstressin seurauksena. Työuupumuksessa ihmiseltä ehtyvät emotionaaliset voimavarat, työstä katoaa ilo sekä merkitys ja lopulta omaa suoriutumista verrataan aikaisempaan ja todetaan, että ei jaksa kuten ennen. Näiden lisäksi työuupumus näkyy monenlaisina muina psyykkisinä ja fyysisinä oireina, jotka vaikuttavat työntekoon ja vapaa-aikaan.

Halusin pro gradu -tutkielmassani syventyä työuupumuksen jälkeiseen elämään. Siihen mitä muutoksia ja vaikutuksia kokemus on ihmisiin jättänyt. Hidasta Elämää -sivusto auttoi tutkielman aineistonhankinnassa, ja nyt voin jakaa lukijoille ja tutkimukseen osallistujille tutkielmani tuloksista pääasiat. Saisimmeko työuupumustarinansa kertojilta oivalluksia siitä, miten voimme jo nyt vaikuttaa hyvinvointiimme?

Arvot ohjaavat ajattelua ja toimintaa

Toimimme tiedostetusti ja tiedostamattamme merkityksellisiksi ja tärkeiksi asettamiemme tavoitteiden ja arvojen mukaisesti. Tutkielmassani kaikkien kertojien työuupumustarinoista kävi selkeästi ilmi, että omat arvot ja niiden järjestys on mietitty uusiksi. Työuupumuksen kokemuksen myötä, oli sen syynä ollut mikä tahansa, oma hyvinvointi, vapaa-aika ja perhe-elämä on nostettu tärkeysjärjestyksessä työn rinnalle, jopa sen yli. Arvojen muutos ei tarkoita sitä, että työ olisi menettänyt merkityksensä, vaan kokemuksen kautta elämän muut tärkeät asiat saivat uuden merkityksen. Nämä uudet arvot ovat muokanneet kertojien ajatuksia ja toimintaa, niin että omasta hyvinvoinnista ja tasapainoisesta elämästä halutaan ja pystytään pitämään paremmin huolta.

Armollisuus ja itsensä johtaminen kulkevat käsi kädessä

Oletko joskus miettinyt, miten puhut itsellesi virheen, vaikean tilanteen tai väsyneen päivän jälkeen? Oletko verrannut, miten puhut ystävällesi, kun hän on ollut samassa tilanteessa? Vastoin yleistä uskomusta, ihmiset suhtautuvat itseensä paljon kriittisemmin kuin muihin ihmisiin.

Tutkielmani tulosten perusteella kertojat olivat muuttaneet suhdetta itseensä lempeämmäksi, ymmärtävämmäksi ja kuuntelevaksi. Useat kertojat käyttivätkin sanaa armollisuus. Joillakin suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu, tunnollisuus ja kiltteys vaikuttivat uupumisen taustalla, mutta samalla kun armollisuutta opeteltiin, myös itsensä arvostaminen kasvoi. Itsensä tuntemisen, arvostamisen ja armollisuuden kautta omasta hyvinvoinnista ja omista rajoista uskalletaan pitää kiinni.

Itselle annettu lupa huolehtia omasta hyvinvoinnista lisäsi itsensä johtamisen taitoja. Useat kertojat alensivat omien tavoitteidensa tasoa, niin ettei enää tarvitse ylisuorittaa. Itseä puolustetaan ja opetellaan sanomaan ei. Konkreettisia hyvinvointia tukevia toimintatapoja on otettu töihin, ja levon sekä mielekkään tekemisen tärkeys tunnistetaan ja niihin panostetaan. Useat kertojista ovat vaihtaneet työpaikkaa, jotta omat tarpeet ja toiveet täyttyvät paremmin. Armollisuus ja itsensä johtaminen perustuvat siis itsensä ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen.

Pitkään jaksamisella on pitkäaikaiset seuraukset

Vaikka tutkielmani tulosten perusteella suurin osa oli palautunut työuupumuksesta positiivisesti, armollisuus ja itsensä johtaminen uutena voimavarana, kertoi osa myös negatiivisista pitkäaikaisista seurauksista. Erityisesti pitkään, vuosia, uupumuksen reunamailla eläneet kertoivat jaksamisen, stressinsietokyvyn ja motivaationsa olevan vielä työuupumuksesta toipumisen jälkeenkin matalammalla tasolla kuin ennen työuupumusta. Se miten nämä seuraukset kunkin elämässä vaikuttavat riippuu siitä, miten he niihin suhtautuvat. Armollisuus oli joillekin avuksi muuttuneen tilanteen hyväksymisessä. Pitkäaikaiset, työuupumuksen jälkeiseen elämään keskittyvät, tutkimukset voisivat paljastaa sen, kuinka pitkään positiiviset ja negatiiviset työuupumuksen muutosvaikutukset kestävät.

Suuri kiitos tutkielmaani osallistujille, työuupumustarinansa jakaneille henkilöille!

Graduun voi tutustua TÄÄLLÄ

Jos olet surun keskellä, nämä 12 asiaa saattavat helpottaa

Luopuminen kuuluu elämän symbioosiin ja suru tunteiden värikirjoon. Silti toisinaan tuntuu, ettei luopumisen mukanaan tuomaa surua kestä. Mutta sen kestää. Ihminen on vahvempaa tekoa kuin suru.

Sopivaa suruaikaa on vaikea määrittää. Oman surun suuruuden ja syvyyden voi itse päättää. Itse tietää milloin on aika päästää surun syystä irti. Aina silloinkaan itse suru ei katoa kokonaan. Surusta voi säilyttää siivun sydämessään muttei kannata antaa sille kaikkea tilaa. Sillä vaikka surusta osa säilyisi, ilon sopii silti tulla surun rinnalle sitä vähitellen haalistamaan.

Kirjassani Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin kirjoitan ajatuksia, joita olen itse surusta oppinut ja joiden toivon helpottavan surijan taakkaa edes vähän.

Älä tunne syyllisyyttä menetyksestäsi.
Älä yritä väkisin keksiä menetyksellesi syytä.
Suret juuri oikealla tavalla.
Muista, että saat suruusi tukea, jos niin tahdot.
Muista, että usein muutkin ovat menettäneet kanssasi.
Älä kanna koko surun taakkaa yksin.
Mennyt ihminen ei tahtoisi, että surisit liikaa tai loputtomiin.
Jaa kokemuksesi jonkun kanssa – jos sinulla on siihen voimia.
Muista, että sinä olet edelleen täällä.
Muista, että sinun kanssasi maailmaan jäi monta rakasta.
Suru ei helpotu sanoilla vaan ajan saatossa.
Surusta irti päästäminen ei tarkoita samaa kuin unohtaminen.

Ajatukset surijalle on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.

Erilainen vetää puoleensa – ja juuri samasta syystä myös petymme kumppaniin

Huomasimme tai emme, olemme usein viehättyneet piirteistä, joita meillä itsellämme ei ole. Vaikka parisuhteen osapuolissa olisi paljon samaakin, sen viehätysvoima perustuu erilaisuudelle.

Sinä iso – minä pieni, sinä maskuliinisempi, minä feminiinisempi, minä tiede – sinä taide. Sinä hömppä, minä urheilu. Minä räväkkä, sinä rauhallisempi.

Ja vaikka kuinka meitä ihastuttaa tuo meidän oma vastakohtamme, ihana erilainen, tulee päiviä, jolloin erilainen onkin rasittava ja kamala:

Rakastamme rauhallista kumppania, kunnes hän onkin tylsimys eikä innostu suunnitelmistamme.
Tai rakastamme räiskyvää kumppania, kunnes hänen räiskyvyytensä aikaansaa meissä myötähäpeää.
Ihailemme kumppanin panostusta ja osallistuvuutta, kunnes se suuntautuu mielestämme väärään suuntaan ja onkin liikaa.
Tai sitten ihailemme kumppanin itsenäisyyttä, kunnes hän ei soitakaaan reissultaan.
Kenties rakastumme voimakkaaseen maskuliiniseen energiaan, kunnes huomaamme, mitä se äärimmäisyyteen vedettynä voi olla.
Tai sitten ihastumme söpöön feminiiniseen, kunnes huomaamme, että saman piirteen toisella puolella piilee pelko-orientoituneisuus ja liika pehmous.

Ihastumme erilaisuuteen, mutta kuinka helposti tuo sama asia kääntyykään itseään vastaan. Haluamme erilaisuutta tietyn verran eikä yhtään enempää. Haluamme mansikat kakun päältä ymmärtämättä, että kumppanimme on koko kakku.

Pahimmillaan tämä johtaa riitoihin ja tilanteeseen, jossa vaadimme toista olemaan erilainen kuin hän on – mikä tietenkin on mahdotonta. Kun tämä syytös on vieläpä molemminpuolinen, keitos on valmis.

Rajat vapauttavat

Rajojen vetäminen on tärkeää. On hyvä kertoa itselleen ja toiselle, mitä tarvitsen. Mitä siedän, mitä en.

Mutta kun rajat on ilmoitettu, voi jäljelle jäädä silti monta ärsyttävää asiaa, joista tehtävämme on päästää irti. Kumppani ei ole omaisuuttamme. Hän ei ole objekti, jolla meidän tulee kiillottaa egoamme ja loistaa.

Hän on vilpitön toinen ihminen, vikoineen kaikkineen (kunhan rajat ovat selkeät). Hän on luonamme omasta halustaan. On vähintäänkin oikein, että myös me selvitämme itsellemme omat motiivimme olla toisen kanssa. Jos ne liittyvät toisen muuttamiseen, tulevaisuus tuskin on kummoinen.

On surkuhupaisaa, että ensin ihastumme erilaisuuteen, mutta myöhemmin haasteena on hyväksyä se.

Rajat vapauttavat. Ne määrittelevät sen, missä olemme ehdottomia. Ne näyttävät myös jäljelle jäävän. Kaiken sen, mikä on tullut meille irtipäästettäväksi. On surkuhupaisaa, että ensin ihastumme erilaisuuteen, mutta myöhemmin haasteena on hyväksyä erilaisuus.

Jostain syystä niin on kuitenkin tarkoitettu. Kun hyväksymme toista, opimme samalla armollisuutta itseämme kohtaan. Usein esimerkiksi vasta kun vihdoin hyväksymme, ettei kumppani uhraudu, havahdumme siihen, ettei meidänkään tarvitse niin tehdä. Parhaimmillaan reestä saattaa tipahtaa vuosien riidat ja katkeruus. Sen parempaa joululahjaa tuskin on.

Tämän inspiroimana loin affirmaatiot, joiden tarkoitus on suhteen nostaminen uudelle arvokkaalle sielunkumppanuuden tasolle, irtipäästämiseen ja hyväksyntään:

Kiitos, että valitset olla elämässäni.
Suhteemme on aito, saat olla oma itsesi. Minäkin harjoittelen samaa.
En kanna syytöstä tai häpeää puolestasi. Elän omaa elämääni, rinnallasi.
Päästän sinusta irti. Olet oma ihmisesi ja olen sinusta ylpeä.
Kiitos yhteisistä asioista. Annetaan niillekin aikaa.

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

Oletko masentunut vai surullinen – miten nämä kaksi voi erottaa toisistaan?

”Alakulo on normaali tunne kuten kaikki muutkin tunteet, kun elämässä sattuu ja tapahtuu. Alakulo vetää mielen matalaksi ja haluaa kertoa omaa sanomaansa. Jos sitä ei pysähdy kuuntelemaan, se pitkittyy ja saattaa äityä masennukseksi.

Masennuksessa on kysymys monesta asiasta ja on tärkeää muistaa, että jokaisen masennus on omanlaisensa. Ei ole yhdenlaista vaan monenlaista masennusta, mutta jokaisen viesti on sama: jotain on mennyt jossain kohtaa vinoon ja pieleen niin, että ihmisen mieli on alkanut voida huonosti. (…)Moni koetuista asioista on ollut sellaisia, että jos niitä olisi osannut surra, ei masennusta ehkä olisi edes tullut. Liika on liikaa ja mieli patoaa asiat, joita ei ole käsitelty, vyyhdiksi, jossa ei liiku enää mitään ja joka vie kaiken energian.”

Näin kirjoitin kirjassani Lupa surra, jossa pohdin muiden suruteemojen lisäksi surun ja masennuksen suhdetta. Surusta ja masennuksesta kirjoitin myös esikoiskirjassani ”Toivon kirja masennuksesta” (2018).

Surua ja masennusta ei ole helppo erottaa toisistaan.

Masentunut saattaa itkeä paljon. Itku voi olla melkein pohjatonta ja sitä todella riittää. Eikä oikein tiedä, mitä itkee – itkettää vaan.

Joku toinen ei taas osaa itkeä ollenkaan: mieli on masentunut, mutta tunteet ovat ihan jäässä. Moni tuntee kuitenkin, että olisi hyvä itkeä, yleensä itku helpottaa oloa.

Kun surun aiheita on paljon, ei välttämättä osaa lähteä suremaan asioita yksi kerrallaan vaan suru on yksi, epämääräinen möykky. Aika usein tarvitaan ammattiauttaja, jonka kanssa möykyn saa pilkottua käsiteltävään ja ymmärrettävään muotoon.

Surua voi aiheuttaa sekin, että masennukselle tuntee menettäneensä pitkiä aikoja elämästään. Surullista se onkin.

Masennukselle osan elämästään menettänyt voi joutua käymään tätäkin asiaa itsensä kanssa läpi aika paljon, jotta voi hyväksyä sen, että näin kävi. Ehkä masennuksella on voinut olla elämässä jokin tarkoitus?

Masennus saattaa lopulta paljastaa oman olemuksensa eli sen, miksi masennus tuli ja mitä itsessä piti työstää, jotta voisi voida paremmin. Masennuksesta toipumisen matkalla voi joutua itkemään kasapäin vanhoja suruja. Sureminen tekee kuitenkin hyvää, vaikka se sattuu. Jokainen itku sulattaa suremattomien surujen jäävuorta.

Masentuneena jokainen uusi suru tuntuu usein hyvin pahalta ja on tietysti ikävä lisä muutenkin täysinäiseen alakulon kuppiin. Masentuneena normaali surureaktio, sureminen, ei välttämättä onnistu. Masentuneena ei ole voimia ottaa uusia suruja vastaan, kun voimat ovat vähissä ilman niitäkin.

Kun surua ei osaa tai muuten pysty suremaan, voi suru voi äityä masennukseksi. Tärkeää on tunnistaa sekin, että suruun voi liittyä vihaa tai syyllisyydentunteita, jotka voivat kääntyä itseä vastaan, estää suremisen ja aiheuttaa masennusta.

Suru on menetyksiin liittyvä tunne, masennus kokonainen mielenmaisema, näin olen itse taipuvainen ajattelemaan.

“Surun äärellä masennus-sanaa saatetaan käyttää silloin, kun ei eroteta väsymystä, uupumusta, surua eikä masennusta toisistaan. Suru väsyttää ja uuvuttaa. Väsymys ei ole masennusta. Suruaikana ei ole läheskään aina mahdollisuutta laittaa muuta elämää pois päältä vaan pitää jaksaa hoitaa arki kuten ennen menetystä. Meidän ajallemme on tyypillistä sekin, ettei väsymykselle anneta lupaa. Väsymys on aina merkki siitä, että teemme jotain yli omien voimavarojemme. Hidasta ja hiljennä tahtia silloin, kun suru on pahimmillaan ja vielä sen jälkeenkin. Suru väsyttää ja vie voimat. Kuuntele tarkoin, mitä jaksat ja mihin pystyt. Kun väsyttää, on hyvä pudottaa kierroksia eikä päinvastoin.” (Lupa surra, 2019)

Masennus, suru ja väsymys kertovat aina jostain ja pitävät siitä, että niiden äärelle pysähdytään ja kysellään, mikä niiden sanoma on. Ne kietoutuvat monesti aika tiukasti yhteen.

Väsymyksen vastalääke on lepääminen ja omien rajojen ja voimavarojen tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen. Suru lähtee suremalla eli antamalla surulle lupa tulla ja lähteä sitten, kun se on tehnyt tärkeän tehtävänsä. Masennus lähtee kuorimalla itseä kuin sipulia kerros kerrokselta niin, että masennuksen juurisyyhyn pääsee kiinni. Masennuksesta toipuu, kun sen syntysyy on hoidettu.

Kaikki tuo vaatii aikaa. Väsymystä, surua eikä masennusta voi hoputtaa. Kaikkein tärkein tapahtuu hiljaisuudessa.

Lisä aiheesta Toivon kirja masennuksesta.

Jos sydämen ympärille rakentaa suojamuurin, sulkee samalla elämästään rakkauden

On olemassa kauniita rakkaustarinoita, joissa sydän ei saa osumaa. On kuitenkin olemassa myös tarinoita, joissa sydän särkyy ja särkyessään sulkeutuu. On olemassa tarinoita, joissa rakkaus riipii, repii, kouraisee vatsanpohjaa ja lopulta jättää ihmisen repaleisena suremaan kohtaloaan.

Kovinkaan moni meistä ei taida elämästä selvitä ilman sellaisia rakkaustarinoita. Romansseja jotka kestävät vain hetken. Suhteita, joissa kaksi sydäntä kolisevat vasten toisiaan löytämättä koskaan yhteistä resonanssia.

Joskus käy niin, että toinen ihminen satuttaa lähtiessään sydäntä niin kovaa, että alkaa rakentaa muureja sen ympärille. Muureja, joiden avulla luulee, että oma sydän on suojassa. Ettei sitä koskaan enää satuteta. Joskus sydän särkyy niin pahasti, että menettää luottamuksensa rakkauteen ja toisiin ihmisiin. Siihen, että kaksi sydäntä voisi ylipäätään sykkiä samassa tahdissa.

Ihminen käyttäytyy mitä kummallisimmilla tavoilla suojellessaan itseään. Hän hiippailee aamuyön tunteina ovesta ulos, ettei yhteistä aamua koskaan tulisi. Hän jättää vastaamatta kysymyksiin, jotka tulevat liian lähelle. Hän kaipaa läheisyyttä, mutta saattaa pitää toisen käsivarren mitan päässä – jos ei koskaan päästä iholle, on turvassa. Kun uusi ihminen tahtoisikin askeltaa lähemmäs, jossain sydämen muurien takana sykähtää, kunnes mieli kertoo, että ei kannata.

Surullista on se, että samat muurit, joiden tarkoitus on suojata sydäntä kivulta, suojaavat myös rakkaudelta, kaikelta hyvältä. Lämmöltä, ihmisiltä jotka välittävät ja tahtovat oikeasti pitää kädestä. Ne blokkaavat kaiken kauniin, muodostavat pinnan, josta se kimpoaa kauas.

Ja kuitenkin, niiden muurien sisällä värisevä sydän odottaa ja kaipaa.

Minun elämääni ilmestyi kaksi vuotta sitten ihminen, joka käveli muurieni eteen, katsoi niitä lempeästi ja päätti jäädä. Vaikka käsivarren mitan verran oli matkaa meidän välillä eikä yöksi saanut jäädä. Hän kolisteli ja koputteli. Katsoi silmiin ja sanoi, että rakasti. Hän mursi pala palata sydämen suojamuurin – koska näki, että siellä sisällä on jotain, minkä voi kohdata lempeästi. Ja tuossa se ihminen on edelleenkin. Tuhisee aamuisin vieressä ja sulkee halaukseen, kun maailma on liikaa.

Kun ihmisellä ei ole muureja, häntä pelottaa. Pelottaa niin hemmetisti. Pelottaa rakastaa, jos käykin jotain. Entä jos rakkaus rikkoo, murskaa ja haavoittunut sydän saa uudelleen osumaa? Mutta mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Mitä jos se seuraava, se joka on halukas sulattamaan muureja riippumatta siitä kuinka kauan se vie, onkin hän, jonka rakkaus voi antaa jotain kaunista ja korjaavaa?

Terve sydän ei tahdo rajoja. Se ei tahdo suojamuureja.

Se sykkii vain vapaudessa. Lämpimänä rinnassa. Ja kun se tunnistaa toisen sydämen, jonka tahti sopii omaan tahtiin, sitä kannattaa kuunnella. Koskaan ei tiedä, mitä siitä voi seurata. Ja pelko – surullisempaa on sulkea itsensä loppuelämäkseen omien muuriensa sisälle pohtien mahdollisuuksia, joihin ei koskaan tarttunut.

Minä en tiedä, kauanko rakkaus kestää. Kun pelkään, katson pelkoa myötätuntoisesti. Silitän omaa sydäntilaa. Muistutan itseäni siitä, miten paljon mieluummin rakastan ja tunnen koko keholla, kuin harmittelen elämän loppumetreillä, ettei koskaan uskaltanut kokea jotain näin kokonaisvaltaisen kaunista. Ottaa toiselta rakkautta vastaan – ja kuitenkin samalla kokea olevansa juuri nyt ihan turvassa.

Mitä tehdä, kun uni ei meinaa tulla? – Joskus elämän kriisit ja murheet valvottavat jokaista

Kirjoittaja Virpi Raipala-Cormieron Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.

Unettomuus liittyy perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan lähinnä sydämeen, tunteiden keisariin, sekä munuaisten kuntoon, jotka ovat vastuussa koko hermostosta. Kokonaisvaltaisten munuaishoitojen avulla voidaan saada pysyvästi parempi uni ja lieventää nukahtamisvaikeuksia, tästä ohessa lisää.

Uni korjaa koko olemusta

Uni on terveyden yksi tärkeä peruspilari, jonka aikana aivot ”tyhjenevät”. Unitilassa aivoselkäydinneste huuhtoo ja puhdistaa aivojen soluja, jolloin soluvauriot korjaantuvat. Muistikin paranee, kun aivojen hermosolujen väliset kytkennät vahvistuvat ja toisaalta turhat synapsiyhteydet poistuvat.

Unen tarve on yksilöllistä: 6–9 tuntia aikuisella ja lapsella 9–10 tuntia. Kun herää aamulla virkeänä, tietää, että uni on ollut riittävä. Parasympaattinen hermosto on tehnyt rauhoittavan tehtävänsä.

Mistä unettomuus johtuu

Unettomuusongelma voi olla lähinnä sitä, että on vaikea nukahtaa, herää yöllä useasti eikä saa nukahdettua uudelleen, hermoilee ja tuskastuu tai herää liian aikaisin ja sitä kautta tulee univajetta.

Erilaiset sairaudet: kiputilat, säryt, vaihdevuosien kuumat aallot, kilpirauhasen liikatoiminta, Parkinsonin ja Alzheimerin taudit, psyykkiset sairaudet ja ahdistuneisuus aiheuttavat unettomuutta. Elämän kriisitilanteet, perhehuolet, murheet, stressi ja työelämän epäsäännölliset työajat ovat useasti suurimpina uniongelmien taustatekijöinä.

Mitä tehdä, jos et saa unta

Yrtit:

Oireita voidaan lievittää sisäisesti nauttimalla rauhoittavista kasveista esim. kamomillan, kanervan ja kuisman kukista, humalan emikävyistä, sitruunamelissan, vuohennokan ja kissanmintun lehdistä tai virmajuuren juurista valmistettua yrttiuutetta tai yrttiteetä hunajan kera noin tunti ennen nukkumaanmenoa (esim. Unilintu –yrttiuute, Tuutu –yrttitee).

Liian myöhään ei paljon kannata juoda, ettei yöllä pissata. Kauranröyhystä tehty kauranversouutos rauhoittaa hermostoa myös, kun heräilee yöllä eikä saa unta uudelleen. Nokkonen on tärkeä munuaisten hoitoyrtti – sitä käytetään päiväsaikaan.

Ravinto:

Liian tuhti ateria myöhään syötynä voi aiheuttaa myös unettomuutta ja painajaisia. Mutta pieni makea pala edistää melatoniinin eritystä. Kahvi ja tupakka eivät sovi ennen nukkumaan menoa – ne hermostuttavat lisää. Voit sen sijaan ottaa esim. pähkinöitä ja suklaapalan, joiden tryptofaanipitoisuus lisää nukahtamisvalmiutta.

Ayurveda- ja joogaohjeissa suositellaan unen tuloon 0,5–1 dl lämmintä maitoa, (vaihtoehtoisesti kaura ja mantelimaito yms.) johon sekoitetaan kardemummaa, kanelia ja hunajaa. Näin kalsiumin ja makean pieni lisäannos voi olla avuksi unen saannissa, etenkin ayurvediselle Vata-tyypille, joka on hermostossaan ja unessaan herkkä.

Iltarituaalit:

Ihana iltarituaali rauhoittumiseen on kokovartalokylpy tai jalkakylpy. Lämmin kylpy rauhoittaa jo sellaisenaan, mutta yrtti- ja eteeristen öljyjen (mm. Laventeli laimennettuna esim. shampooseen) käyttö lisää tehoa.

Jalkakylpyjen lisäksi on hyvä hieroa lämmittävää yrttisalvaa jalkapohjiin, nilkkojen sisäpuolelle ja alaselkään, johon voidaan lisäksi päälle laittaa lämmin kauralämpöpakkaus tai kuumavesipullo. Alaselän alueella lämpö hoitaa munuaisia, jotka vastaavat koko hermostosta ja ovat koko psyyken ja kehon rauhan tyyssija. Alaselän ja jalkojen lämmikkeenä voi käyttää vaikkapa lampaantaljaa tai lämpöpakkausta.

Stressaantuneen ihmisen hermosto on usein kovilla, ja munuaisia tukemalla autetaan ihmistä jaksamaan. Perinteinen kiinalainen unensaantikeino on painella 81 kertaa munuainen-l-pistettä jalkapohjassa, joka on heti päkiän alla keskellä jalkapohjaa. Korvan unettomuuspisteitä ovat shen men sekä munuaisten ja sydämen pisteet, eli hiero yksinkertaisesti vain koko korvat.

Ihminen tuskastuu helposti, kun uni ei tule. Siksi psyyken tueksi kannattaa varata yöpöydän lähelle rentouttavaa musiikkia, rentoutus-CD ja mielialaa kohottavaa kirjallisuutta.

Hengitä syvään

Jos mielesi käy ylikierroksilla, on hyvä tehdä autogeeninen rentoutusharjoitus, jossa hengität syvään nenän kautta hitaasti niin, että mahakin liikkuu. Keskity jalkoihin ja anna rentouden tunteen kohota jaloista ylöspäin. Voit ajatella sisäänhengityksellä ”Hengitän” ja uloshengityksellä ”Rauhaa”. Syvä ja rauhallinen hengitys rentouttaa koko kehoa ja mieltä, stressihormonit laskevat ja sydän rauhoittuu – parasympaattinen hermosto astuu toimintaan sympaattisen hermoston sijaan, jonka vallassa kiireinen päivä kuluu.

Mielialaharjoituksena voit kuvitella vaaleanviolettien ja -sinisten värien hoivaa; sitä kuinka ne ovat energeettisesti joka puolella ja ikään kuin sulavat kehon sisälle rauhoittaen koko olemusta.

Muita vinkkejä hyviin uniin:

Kannattaa pyrkiä opettamaan itselleen varhaista nukkumaan menoaikaa. Sanotaan, että aikuisella klo 22–24 aikana alkaa kehon lämpötila laskea jolloin keho alkaa valmistautua lepoon.
Makuuhuoneen tuuletuksesta ja toisaalta riittävästä lämmityksestä on syytä huolehtia. Pää saa olla viileässä, mutta keho lämpimänä. Vuodevaatteiden on hyvä olla luonnonkuituisia, jottei hikoile turhia.
Puhelimet ja tietokoneet on hyvä jättää pois reilusti ennen nukkumaan menoa, koska niiden sininen valo virkistää ja informaatio stimuloi mieltä. Puhelinta ei ole suositeltavaa pitää edes samassa huoneessa, jossa nukkuu.
Muista pitää säännöllinen päivärytmi – myös viikonloppuna. Se helpottaa unen saantia. Pimennä makuuhuone, sillä valo estää melatoniinin erittymisen. Kannattaa välttää päiväunia ja jos yöuni jää liian lyhyeksi ja olet todella lopen uupunut, ota maksimissaan 20 minuutin torkut. Tärkeää on löytää itselle sopiva hyvä patja ja tyyny. Ehkäpä korvatulpat tai erillään olo kuorsaavasta puolisosta auttaa äänille herkkää henkilöä. Vanha sanonta kannattaa pitää myös mielessä eli älä anna auringon laskea ennen kuin olet puhunut asiat puhki ja saanut vihastumisesi ja ärtymyksesi laantumaan.
Makuuhuoneen seiniin kannattaa valita mielialaa rauhoittavia vaaleita värejä kuten vaaleanpunaista tai vaaleansinistä. Lisäksi viiden hoitojakson shiatsuhoito, aromaterapeuttinen hieronta tai muu rentouttava hoito voi tehdä ihmeitä. Meditaatio ja rauhallinen jooga ovat erinomaisia mielialan rauhoittajia. Lyhyt, aikainen iltakävely raittiissa ilmassa tyhjentää myös mieltä turhista ajatuksista.
Yöpöydällä kannattaa pitää varalla Tyyneyden tipat -yrttiuutetta pienessä määrässä vettä ja ottaa siitä siemaus, jos herää yöllä. Tyyneyden tippojen sisältämä luomu kauranversouute rauhoittaa hermostoa ja näin tyynnyttää mieltä. Kun tekemättömät työt muistuvat mieleen, on ne hyvä kirjoittaa muistiin, jolloin ne ovat pois mielestä yöpöydällä paperilla.
Kukkaterapia voi auttaa: Esimerkiksi mesiangervoa voi käyttää silloin, kun asiat kiertävät mielessä johtuen esim. huolista, jonkun TV-ohjelman katselusta tai liian myöhäisestä pelaamisesta. Kuusi, lumme ja metsätähti taas auttavat, kun ei osaa rentoutua ja Aputipat (lumme, metsätähti ja suopursu), kun mieli on henkisen kriisin keskellä.

Käytä aitoja tuoksuja

Aromaterapeuttisia eteerisiä öljyjä kuten laventelia, muskatellisalviaa, vetiveriä ja santelia voit käyttää tuoksulyhdyssä, diffuuserissa tai pirskotella sängyn lakanoiden reunoille tai yöpaidan selkämykseen. Haihtuvaa öljyä riittää pari tippaa, ja luonnollisesti tuoksun pitäisi olla sellainen, josta itse pitää.

Miellyttävä rauhoittumisen rituaali on myös sipaista aromaterapeuttista Frantsilan Calm Iltaöljyä tai Laventelisalvaa ohimoille, ranteiden sisäpinnoille, jalkapohjiin sekä rintaan nukkumaan mennessä. Laventelin eteerinen öljy saa aivot erittämään serotoniinia, hyvän olon hormonia, joka kehottaa mieltä rauhoittumaan.

Laventelia on käytetty menestyksekkäästi myös ahdistuneisuuteen ja hermostuneisuuteen. Voit tietenkin tehdä itsellesi myös oman uniöljyn; lisää 10 ml:aan kasviöljyä 4–6 tippaa laventelin eteeristä öljyä, ravista ja lisää öljyä ihollesi.

Levollista mieltä ja kauniita unia toivottaen,

Virpi Raipala-Cormier

Joulu ei ole kaikille ilon, perheen ja yhdessäolon juhla

Jouluun liittyy paljon latausta. Joulu on aikaa olla yhdessä. Joulu on tiettyä tunnelmaa. Jouluna kuuluu iloita. On lapsilla tuikkivat silmät ja ylläpidetään perinteitä. Perinteet voivat tuoda pintaan muistot ajasta ennen, ajasta menneiden joulujen, hyvässä ja pahassa.

Joulu ei ole kaikille hyvä

Joulun mystiikka voi valaista kaikki kivut, haavat, muistot ja elämän sekä ihmisten heikkoudet. Ei joulu ole kaikille hyvä.

Jouluun voi latautua liikaa kaikkea. Tilanteita. Uskomuksia. Odotuksia. Aikaa. Mahdollisuuksia. Muistoja. Jouluruuat, -lahjat eivät innosta. Joulu ei tunnu joululta. Jokin joulussa on särkynyt. Joulun taika on poissa.

Joillekin joulu tuo mukanaan kipeitä muistoja. Se näyttää karulla tavalla haavat, jotka eivät ole välttämättä edes parantuneet saati arpeutuneet.

Yhdessäolo ei aina takaa joulurauhaa

Suku ja perhe kokoontuvat yhteen. Vaikeat välit voivat kriisiytyä konflikteiksi. On perheitä, joissa joulun pyhät ovat pelon ja hädän päiviä. Alkoholia kuluu. Aikaa on liikaa. Ollaan liian lähellä. Ei jakseta toisiamme.

On perheitä, joissa nyrkit heiluvat jouluna ja perheenjäsenet joutuvat kärsimään. Jotkut lähtevät pakoon oman ja toisten hengenpitimiksi. Joulu vietetään turvassa muualla kuin omassa kodissa. Joulurauha on kaukana.

Joulu voi näyttäytyä yksinäiselle mustempana kuin vuoden muut päivät

Jotkut viettävät joulunsa yksin pakosta tai omasta tahdostaan. Yksinäiset tuntevat kodeissaan yksinäisyytensä vahvemmin kuin muina vuoden päivinä. Olen erilainen, kun jouluna kukaan ei ole kanssani.

On vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa tai ainoa kontakti ovat työvuoroaan tekevät kotisairaanhoitajat. On aikuisia, joilla ei ole perhettä, läheisiä eikä ystäviä, joiden kanssa voisi viettää joulua. On yksinäisiä lapsia. On heitä, jotka pelkäävät joulua.

Joulusta on aina yksi poissa

On heitä jotka kaipaavat perheenjäsentä, joka on kuollut. Voi olla, että joulu tuo esiin sen, että joukosta, perheestä on yksi poissa.

Kun kuolema ajoittuu jouluun, tulee siihen syvä tumma sävy. Joulu ei ole enää entisensä. Joulu on osa surua.

Joulusta voi tulla tarve lähteä pakoon. Joulu sattuu vain liikaa. Se tuo esille elämän raadollisuuden. Kärsimyksen.

Tuleeko meille, joille nyt joulu on kipeä, joulusta vielä ilon, yhdessäolon, hyvän mielen ja elämän jatkuvuuden juhla?

Voisiko joulu joskus vielä olla hyvällä tavalla elämänmakuista?

Se, mitä itsestäsi uskot, muuttuu todeksi – Tunnistatko itsessäsi jonkin näistä leimoista?

”Meidän Miia on niin ujo, ettei oikein uskalla ottaa kontaktia uusiin ihmisiin”, ” Tuo Olivia on niin rohkea, että hän tekee mitä vaan. Häntä ei pidättele mikään”, ” Sä olet niin umpimielinen”.

Meitä määritellään koko ajan. Toiset poimivat meistä esiin joitain ominaisuuksia ja tekevät niistä totuuksia, joita tarinoina vahvistavat. ”Kerrankin kun mentiin kauppaan ja …”

Jonkunlaisena oleminen voi olla kapeaa ja kahlitsevaa. Toisen laittaminen on-sanan avulla johonkin lokeroon lyö häneen ikään kuin leiman. Pim! Olet kömpelö. Olet pitkästyttävä. Olet…

Ja me uskomme toisten tekemää lajittelua. Varsinkin lapsena. Ja määrittelyt alkavat elää omina totuuksinaan. Sellainenhan minä olen. Kaikkihan sen tietää. Tämmöinen ujo jännittäjä.

Mutta olemme kaikki niin paljon enemmän! Olemme sekä ujoja että rohkeita, kömpelöitä että taitavia, viisaita että tyhmiä. Meissä kaikissa on kaikkea. Ja voimme valita mitä uskomme. Valita mitä ominaisuuksistamme lähdemme kasvattamaan ja vahvistamaan. Ja voimme lennosta vaihtaa niitä ihan vapaasti. Kokeilla uudenlaista määrittelyä. Koska emme ole vain tietynlaisia, vaan olemme monenlaisia.

Ei kannata mennä määrittelyn vankilaan. Omasi tai muiden. Leimoja kun lyömme me itse ja muut.
Yksittäisen kokemuksen perusteella heitämme itsemme helposti johonkin lokeroon. Epäonnistuneen esitelmän jälkeen voimme päättää, että olemme surkeita esiintyjiä ja emme siksi halua esiintyä jatkossakaan. Olemmehan niin huonoja siinä. ” Ei ole minun lajini”

Voimme kuitenkin kasvaa ja kehittyä vielä moneen suuntaan. Ja purkaa aiemmin rakentamiamme ”Olen sellainen..” -muureja, jotka tukkivat tiemme. Niin moni ovi ja portti voisi olla avoin. Paljon useampi kuin arvaatkaan.

Joskus kannattaa määritellä itsensä uudelleen. Sillä sinun sisäisissä varastoissasi on kaikki mitä tarvitaan. Osa ehkä vähäisen käytön jäljiltä pölyttyneenä piilossa, mutta siellä kuitenkin. Sinussa on kokemuksia niin pelosta kuin urheudesta, epävarmuudesta kuin varmuudestakin, taituruudesta ja taitamattomuudesta. Voit valita haluamasi vähän kuin kaupan hyllyltä. Tarjolla on monenlaista ja kannattaa napata matkaan se, joka tuo elämääsi eniten hyvää. Ja seikkailua.

Kouluttaja Veli-Matti Toivonen sanoi aikoinaan NLP-kurssilla: ”Se millainen olet, on elämäsi tärkeimpiä päätöksiä”. Samalla kurssilla annoimme itsellemme ’intiaaninimen’. Jokainen sai valita nimensä eteen jonkun sellaisen ominaisuuden, jota haluaa kasvattaa itsessään. Ja kas kummaa kun kurssi oli ohi, Tiina oli onnellisempi ja Reija rennompi.

Nämä 8 vinkkiä auttavat toteuttamaan unelmasi vuonna 2020 – Unelmaelämä ei ole pelkkää toivomista mutta ei myöskään puskemista

Uuteen alkuun liittyy jännittynyt, kupliva odotuksen tunne. Jotain on lähdössä käyntiin, mutta et ehkä vielä tiedä mitä. Ideanpoikasia pyörii mielessä tai sen vieressä. Uusi luovuuden sykli on alkamassa.

Vuodenvaihde ja varsinkin uuden vuosikymmenen alku on täydellistä uuden alun aikaa. Mutta jääkö unelmointisi helposti vain haaveilun asteelle? Vai pusketko kohti unelmiasi sivuillesi katsomatta ja lopuksi huomaat, että ei tämä ollutkaan sitä mitä halusin?

Unelmien toteuttamiseen ei kannata lähteä väkisin, mutta unelmat eivät välttämättä toteudu pelkästään toivomallakaan. Taikaelämä on tasapainoilua inspiroituneen tekemisen sekä elämän flow’lle antautumisen välillä.

Tässä kahdeksan tärkeää ajatusta, jotka auttavat sinua toteuttamaan unelmiasi vuonna 2020.

1. Unelmointi ei ole suoritus – se on yhteistä leikkiä universumin kanssa. Sinun ei tarvitse olla itse vastuussa kaikesta tai lyödä lukkoon liian tarkkoja suunnitelmia. Ajattelemme usein lineaarisesti ja kapeakatseisesti.

Unelmointi on kuitenkin luovaa ihmettelyä ja luottamusta siihen, että elämä järjestää osansa. Unelmasi saattaa matkalla muuttaa muotoaan monta kertaa ja kasvaa vielä merkittävästi suuremmaksi. Anna sille tilaa!

2. Unelmaelämä ei vaadi suuria unelmia. Tunnustele, mistä olisit edes hitusen kiinnostunut. Mikä aihe tai kysymys herättää sinussa pienen innostuksen kipinän? Tuo kipinä on sydämesi tapa kutsua sinua omalle polullesi.

Vastaa kutsuun ja ruoki innostusta: kokeile, tutki, lue lisää. Anna omituisillekin asioille tilaisuus. Opettele jokaisella askeleella valitsemaan pelon sijaan uteliaisuus – päädyt ihmeellisiin seikkailuihin.

3. Uuteen voi ryhtyä, vaikka tuntisi epävarmuutta. Sinulla on lupa olla kesken ja opetella asioita – ja rajattomat mahdollisuudet laajentua. Kun lähdet seuraamaan sydämesi kutsua, matka opettaa sinulle juuri sen, mikä sinun tulee osata.

4. Kun olet päättänyt suunnan, lähde liikkeelle. Ensimmäisen askeleen kohdalla ei tarvitse tietää, missä on viimeinen – tai edes toinen. Seuraa ilon ja uteliaisuuden tunteita sekä sitä ideaa, joka saa sinut syttymään. Tunne on tärkeämpi kuin tarkka tieto tulevasta.

5. Unelma ei ole päätepiste, se on ensisijaisesti matka. Valitse suunta, jossa olet valmis myös tekemään se työn, jota unelmasi toteutuminen edellyttää. Muista, että matka on ainoa, joka sinulla varmasti on.

Et voi tietää, pääsetkö koskaan päämäärääsi, kukaan ei voi sitä taata. Siksi kannattaa olla rehellinen itselleen siitä, millaista polkua haluaa kulkea. Jos matka kohti unelmaasi on pelkkää puskemista ja huolehtimista eikä elämän flow’n tilaa löydy lainkaan, on osavuosikatsauksen aika. Jos matkan on tarkoitus jatkua, maailmankaikkeus hoitaa oman osuutensa ja näyttää sen sinulle.

6. Matkaan kuuluu myös kaaos. Kun sydämesi on ohjannut sinut unelmasi suuntaan, sinua haastetaan myös kasvamaan. Elämä laittaa tiellesi esteitä, jotka pakottavat riisumaan ylimääräiset selitykset ytimesi ympäriltä ja vapauttamaan oman voimasi.

Usein tuskailemme, että vastoinkäymiset ovat matkalla ylimääräisiä mutkia, jotka hidastavat kulkua kohti päämäärää. Mutta sielulle vastoinkäymiset ovat nimenomaan itse matka. Olennaista ei ole se, saavutatko unelmasi, vaan se, millaiseksi ihmiseksi matka sinut kasvattaa.

7. Ota unelmasi antaumuksella vastaan. Kun olemme saaneet jotain valmiiksi, meillä on usein tapana vähätellä saavutuksiamme. Ei tää nyt oikein mitään ollut. Mutta vastaanottamisen lahja on osa luonnollista luovuuden kiertoa. Kukaan ei ole täällä vain antamassa ja puurtamassa. Kun unelmasi on toteutunut, nauti siitä täysin sydämin. Juhli sitä missä onnistuit, juhli sitä mitä sait aikaan. Juhli itseäsi, sellaisena kuin olet nyt.

8. Lopuksi: Uskalla päästää irti. Kun olet saanut unelmasi toteutettua, ihanteellisinta, tarpeellisinta ja usein vaikeinta on laskeutua olemisen tilaan. Pelottavaa on tyhjyys. Se tunne, että ehkä tämän jälkeen ei tule enää mitään.

Samalla yhtä pelottavaa on se, että tyhjyys ei olekaan aidosti tyhjää, rauhallista ja levollista. Tyhjästä tuleekin tila kaikelle sille, mitä ei unelmaa toteuttaessa ehtinyt käsitellä. Onnistuinko? Olisin voinut varmasti tehdä tämän vielä paremmin. Tässäkö tämä nyt olikin? Älä pelkää tätä osaa matkasta. Sekin kuuluu asiaan. Vielä ei ole aika syöksyä kohti uutta unelmaa. Nyt on vain aika hiljentää, pysähtyä ja palautua. Kun hellität ja lepäät, keräät voimia kohti tulevaa. Ja juuri silloin, kun sinulla ei ole tarvetta lähteä minnekään, sydämesi kutsuu sinua aloittamaan uuden matkan…

Teksti on lainattu ja sovellettu kirjasta Vuoden paras päivä, joka on ihana kumppani ja inspiraation lähde unelmien toteuttamiseen.

Joulu voi olla erityisherkälle introvertille kuormittavaa aikaa – 3 + 1 vinkkiä, jotka auttavat sinua palaamaan joulurauhaan

Joulun rauhallinen tunnelma on kuin kirkas kynttilä, jota kohti moni meistä marraskuun kaamoksesta selvinnyt suuntaa katseensa.

Jouluun kohdistuu monta kaivattua odotusta, kuten hetkeen pysähtyminen, ajan kanssa rauhoittuminen, kynttilän valossa fiilistely ja rentoutuminen rakkaiden ihmisten seurassa. Monelle meistä mielikuva joulusta on kuitenkin jotain ihan muuta kuin todellisuus.

Harva meistä pystyy laskeutumaan joulunviettoon ajoissa. Töissä eletään kenties vuoden kiireisintä sesonkia, eikä kalenterista tunnu löytyvän ylimääräistä luppoaikaa kiireettömille jouluvalmisteluille.

Lahjat hankitaan usein työpäivän jälkeen tukka putkella ja toppatakki märkänä. Siivotakin pitäisi vähän perusteellisemmin, ja toisille meistä joulu ei tule ilman itsetehtyjä herkkuja.

Joulua edeltävän stressipiikin jälkeen vähän vähemmän herkempikin ihminen kaipaa olemista ja omaan kotikoloon käpertymistä. Joulujuhlaan liittyy kuitenkin vahva oletus yhteisöllisyydestä ja perheen kanssa vietetystä ajasta. Monen joulu kuluukin tien päällä tai kodista toiseen kiertäessä. Näin on ollut myös itselläni.

Muistan joulun, jolloin vierailupaikkoja oli yhteensä kahdeksan. Siihen kuuluivat eri osoitteissa asuvat vanhempani, exäni eri osoitteissa asuvat vanhemmat sekä isänäiti ja äidinäiti. Jossain välissä poikkesimme myös kahden kummilapsen ovella. Ei liene yllättävää, että joulu tuntui ravitsevan pysähtymisen sijasta pikemminkin kolme päivää kestäneeltä suoritukselta. Lisänä huono omatunto siitä, että ”näin ei saisi tuntea” ja että ”joulu kuuluu viettää rakkaiden seurasta nauttien”.

Tuon joulun jälkeen mietin ensimmäistä kertaa, onko tässä mitään järkeä. Herkkänä introverttinä kuormitun sosiaalisista tilanteista herkästi. Monen tapaninpäivän päätteeksi kotiinpaluu onkin tuntunut ainoalta aidosti rauhoittavalta hetkeltä. Joulun aikaista palautumista on pitänyt sittemmin harjoitella ihan tosissaan.

Tässä 5 asiaa, joista on ollut itselleni apua. Ehkä ne voivat auttaa myös sinua löytämään sisäisen joulurauhasi:

1. Ole rehellinen itsellesi ja muille – sinun ei tarvitse venyä joka paikkaan. Uskalla kertoa avoimesti tunteistasi ja jouluun liittyvistä ajatuksistasi. Et ole ainoa, joka kuormittuu matkustelusta ja päivien pituisista vierailusta vuoden pimeimpänä aikana. Vaikka rakkaasi haluaisivat nähdä sinut, he varmasti haluavat myös sinun nauttivan joulun ajastasi. Joka paikkaan ei tarvitse ehtiä.

Mieti, voisitko tavata osan rakkaistasi jo etukäteen pikkujoulujen merkeissä. Tai riittäisikö tänä vuonna puhelinsoitto tai lahjaksi laatuaikaa, jonka voitte viettää yhdessä joulun jälkeen.

2. Mieti, mitkä asiat tekevät sinulle joulun ja panosta niihin. Mitkä asiat ovat sinulle joulussa kaikkien tärkeimpiä? Jos vastaus on lähisukulaisten seura, voitko hyväksyä sen, että joulu ei mahdollisesti vastaa mielikuvaasi palauttavasta rauhan ajasta. Jos arvostat eniten lepoa ja akkujen lataamista, pystytkö vetämään rajan ja valmistautumaan siihen, että saatat tuottaa pettymyksen jollekin toiselle.

Olisi ihanaa, jos voisi saada molemmat, mutta useimmille meistä erityisherkistä introverteistä intensiivinen sosiaalinen kanssakäyminen ja akkujen lataaminen eivät ikävä kyllä mahdu samaan pakettiin. Tämän tosiasian hyväksyminen ja ääneen sanominen voi helpottaa jouluun liittyvää stressiä ja ristiriitaisia odotuksia.

3. Muista, että sinun ei tarvitse olla koko ajan muita varten. Jos valitset sosiaalisen joulun, suunnittele päiväsi niin, että sinne mahtuu sopivasti omia palautumishetkiä. Ehkä se on aattoaamun hiljainen joulusauna tai joulupäivän meditatiivinen kävelylenkki. Myös vessaan voi sytyttää kynttilän ja käydä tuijottelemassa liekkiä aina, kun tunnet tarvetta pieneen hengähdyshetkeen.

Säännöllinen akkujen lataaminen auttaa rauhoittamaan hermostoa ja säästämään sinut pahimmalta joulunjälkeiseltä väsymykseltä. Joulurauha jos joku on hyvä syy viettää omia hiljaisia hetkiä. Siitä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

+ 1. Kokeile vaihtoehtoista joulua. Mitä jos poikkeaisit kunnolla normista ja viettäisit täysin vaihtoehtoisen joulun? Toisille meistä unelmien joulurauha löytyy kaukana kotoa, piilopirtistä tai palmun alta. Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä kotoa kauemmaksi.

Jos jouluun liittyvät traditiot ahdistavat tai tuovat stressiä, voi olla korkea aika keksiä oman näköiset jouluperinteet. Miltä sinun unelmiesi joulu näyttäisi?

Kurkkaa kehoyhteyttä lempeästi vahvistava Kotona kehossa -kirja:

6 syytä antaa lapselle lahjaksi jotain muuta kuin leluja ja laitteita + 10 lahjaideaa, joista syntyy ihania muistoja

Mitä antaa lahjaksi lapselle, jolla on jo kaikkea? Lasten omat lahjatoiveet ovat monesti uusimpia hittileluja, mutta uutuudenviehätyksen haihduttua suurin osa niistä päätyy ensin lelukorin pohjalle ja lopulta roskiin tai kiertoon.

Kun unohdettuja leluja kiikuttaa kierrätykseen seuraavien villitysten tieltä, tulee väkisinkin mieleen, onko syntymäpäivinä ja jouluisin toistuva lahjarumba sittenkään sen arvoista.

Tutkimusten mukaan lahjavuori ei tee lasta onnelliseksi – lahjoihin ja leluihin hukkuvalle lapselle voi käydä jopa päinvastoin.

6 syytä antaa lapselle lahjaksi jotain muuta kuin leluja:

Liian suuri lelumäärä voi heikentää keskittymiskykyä, eikä kehittävistäkään leluista ole hyötyä, jos lapsi ei jaksa keskittyä oppiakseen lelusta. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että kun lapsille annettiin 16 lelua leikittäviksi, lapset vaihtelivat leluja jatkuvasti eivätkä viettäneet kovin pitkään yhden lelun parissa. Ne lapset, joille annettiin vain neljä lelua, leikkivät yhdellä lelulla pidempään ja keksivät niille monia erilaisia käyttötarkoituksia.
Lapset, jotka saavat paljon kalliita lahjoja ja odottavat saavansa sellaisia, saattavat joutua kärsimään seurauksista aikuisena. Erään tutkimuksen mukaan heillä on aikuisena suurempi riski velkaantua ja tulla riipuvaiseksi uhkapeleistä tai tavaroiden ostamisesta.
Kun lapsilla on vähemmän leluja, he oppivat käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään, miten viihdyttää itseään ja muita. Samalla he oppivat tärkeitä sosiaalisia taitoja.
Jos lapsilla on vähemmän leluja ja laitteita ja niiden sijaan enemmän yhteistä aikaa ja tekemistä vanhempiensa kanssa, he kehittyvät tunnetaidoiltaan ja sosiaalisilta taidoiltaan taitavammiksi kuin ne ikätoverit, jotka ovat viettäneet enemmän aikaa lelujen ja laitteiden parissa.
Kun lapsella on vähemmän leluja, hän oppii tekemään yhteistyötä ja jakamaan leluja muiden kanssa. Lelupaljous puolestaan saa lapsen leikkimään enemmän itsekseen.
Lapsesta tulee kiitollisempi ja anteliaampi, kun hänelle annetaan tavaroiden sijaan elämyksiä. Kiitollisuus ja anteliaisuus puolestaan tutkitusti lisäävät ihmisen onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämäänsä.

Tavaroiden sijaan kannattaa siis keskittyä hetkiin, joista syntyy muistoja. Hittilelun tai pelikoneen sijaan lapselle voi myös antaa lahjan, jolla on syvempää merkitystä.

Merkityksellisen lahjan hyvää tekevä vaikutus kestää parhaimmillaan lahjansaajan koko loppuelämän.

10 merkityksellistä lahjaideaa niille, jotka kavahtavat glitteriä kakkaavia yksisarvisia ja halpamuotikaupan lahjakortteja:

Pieni eväsretki lähiluontoon tai pidempi retki luonnonpuistoon tai laavulle. Alle kouluikäinen voi olla todella innoissaan jo siitä, että otetaan eväät mukaan ja lähdetään syömään niitä lähimetsään tai -puistoon. Isomman lapsen tai nuoren kanssa voi lähteä vaikka pienelle vaellukselle.
Muutaman tunnin retki uimahalliin polskimaan ja jälkeenpäin kahviosta pieni välipala väsyneitä uimareita virkistämään. Itse muistan vieläkin uimahallin kassan vieressä myytävän vihreän urheilujuoman.
Lasten omat voimakortit auttavat leikin ja hassuttelun keinoin lasta löytämään omia vahvuuksiaan. Ne kehittävät pienen ihmisen itsetuntoa ja kykyä tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan sekä kertoa niistä muille. Itsensä hyväksyminen ja arvostaminen, itseluottamus ja itsetuntemus ovat korvaamattoman tärkeitä kykyjä, joita me kaikki tarvitsemme koko elämämme ajan.
Lounas tai illallinen ihan kahdestaan ilman muita lapsia tai aikuisia. Jutelkaa ihan tavallisista asioista. Kertokaa toisillenne jotain sellaista, mitä ette vielä tiedä. Yhteinen hetki ja kahdenkeskinen keskustelu saavat lapsen tuntemaan olonsa todella tärkeäksi. Monilapsisessa perheessä elävälle lapselle tämä voi olla todella ikimuistoinen herkkuhetki!
Rauhoittumiskortit antavat lapsille ja nuorille keinoja rauhoittaa myllertävää mieltä ihan itse. Nämä lapsena opitut tärkeät taidot kantavat läpi koko elämän. Korttien harjoituksia voi tehdä vaikka koko perheen voimin vaikkapa iltaisin, kun meno usein vain kiihtyy, kun pitäisi rauhoittua. Sopii myös päiväkotien ja koulujen rauhoittumishetkiin!
Minun unelmakarttakirjani antaa lapselle ja nuorelle uskoa ja luottamusta omiin kykyihin ja unelmiin. Se auttaa huomaamaan ne asiat, joissa hän on hyvä ja löytämään omat erityistaitonsa. Sopii luettavaksi ja puuhailtavaksi yksin tai yhdessä aikuisen tai kaverin kanssa.
Leffaliput lahjansaajan valitsemaan elokuvaan ja vaikkapa kokonainen elokuvailta popcorneineen.
Yhteinen harrastus lapsen kanssa. Tanssia, sählyä tai vaikka tiedekerho, jossa leikitään, tehdään hauskoja kokeita ja ihmetellään ilmiöitä.
Kuvakirja yhteisestä retkestä tai yhdessä vietetystä päivästä lahjan antajan kanssa.
Junamatka johonkin uuteen kivaan paikkaan, jossa lapsi ei ole ennen käynyt. Matkalla olemisen tunteesta on kutkuttavaa nauttia yhdessä!

Lähteet: Motherly ja Motherly

PS. Lisää hyvän mielen joululahjaideoita löydät Hidasta elämää -puodista. Kurkkaa esimerkiksi nämä lasten suosikit: supersankarin lahjakassi ja lasten oman lahjakassi!

Mistä mies puhuu miehelle – ja mistä he oikeasti haluaisivat puhua?

Olen ollut aina innokas puhumaan elämään, arvoihin ja ihmissuhteisiin liittyvistä syvällisistä teemoista. Voinet arvata, että ainakin junnumpana 97% näistä keskusteluista käytiin naisten kanssa. Äitini on ollut koko elämäni korvaamattoman tärkeä ja rakas jutskauskamu.

Nyt nelikymppisenä olen alkanut tuntea yhä suurempaa tarvetta jakaa näitä asioita miesten kesken. Olen myös huomannut olevani prosessissa, jossa napanuoran viimeisetkin rippeet äitiin katkaistaan ja päästetään irti – toki luoden tilaa yhä aidommalle ja laajemmalle rakkaudelle.

Hiljattain pääsin puhumaan mies miehelle juuri niistä asioista, mistä haluan puhua. Aikaa oli tarpeeksi ja pääsimme tärkeiden teemojen ytimeen. Haluan jakaa teemoittain asioita, joista puhuimme puhelimessa ystäväni kanssa. Toiveeni on inspiroida muitakin miehiä puhumaan.

Me miehet puhuimme…

Rakkauselämästä

parisuhteista – missä mennään, mikä on ollut hyvää, mikä haastavaa? Mitä voimme oppia menneistä suhteista ja mitä tehdä nyt eri tavalla?
mitä kaikkea rakastaa ja arvostaa kumppanissaan
erilaiset tavat riidellä – millainen tyyli itsellä ja kumppanilla on sekä miten sovittaa ne yhteen? Mikä toimii ja mikä ei?
mistä riideltiin viimeksi – mitä tapahtui, mitä siihen liittyi, tunteet, tarpeet ja odotukset? Millä keinoilla päästiin sopuun?
oma ja kumppanin tapa ja tarve anteeksi pyytämisen suhteen – riittääkö anteeksi vai tarvitseeko toisen osapuolen ensin käydä tilanne läpi, todeta ymmärtävänsä kummankin näkökulmat sekä tilanteeseen liittyvät tunteet, niiden vaikutukset ja vastuut?
puhumisen tarve parisuhteessa – voiko tai kannattaako sitä joskus (tietty hankala ajanjakso) rajata, ja jos rajaa niin miten? Onko ok, jos vapaaehtoisesti toinen puhuu ja toinen ei? Onko ok, jos toinen saa puhua ja toinen ei?
uskollisuudesta ja sitoutumisesta parisuhteessa
uskottomuudesta, eroamisesta, harmaalla alueella olemisesta, omien (ja kumppanin) rajojen tiedostamisesta ja kunnioittamisesta
läheisriippuvuudesta, ilmiön kanssa elämisestä sekä mitä keinoja ja rajoja itsellä on, kun pääsee kohtaamaan tätä niin itsessä kuin muissa
toisen ihmisen empaattisesta tunnetason “kannattelusta” – miten olemme oppineet tästä sopivalla tavalla pois ja toteamaan ettei toisen tunteet ja kokemus ole loppupeleissä meidän vastuulla (toki säilyttäen oman vastuun omasta käytöksestä). Ja, että kannattelu ei pitkällä tähtäimellä ole kummallekaan osapuolelle tarkoituksenmukaista

Henkisyydestä

henkisyydestä ja siihen liittyvästä runsaudesta. Mihin haluaa itse uskoa, mitä tapahtuu, kun uskoo, jos ei usko, tarvitseeko uskoa mihinkään, miten pitää jalat maassa, mistä tunnistaa (oman) hurahtamisen, mihin tiede uskoo ja miten neutraalia se oikeesti on?
spiritual bypass -ilmiöstä (Tunteiden ja käsittelyä kaipaavien asioiden ohittaminen “henkisyyteen” liityvien ajatusmallien tai harjoitteiden avulla.)
henkisestä egosta – miten se ilmenee ja miten sen huomaa käytännössä?

Seksuaalienergiasta

tantrasta ja energiaorgasmeista – mitkä asiat blokkaa energiaorgasmeja ja mitkä avaa tälle mahdollisuuden toteutua?
kundaliinienergiasta – mitä se on, mitä sillä tekee ja miten sen virtausta voi edesauttaa?
seksistä
runkkaamisesta – mikä on ok “runkkausmateriaalia” energeettisesti, eettisesti, empaattisesti sekä kumppania kunnioittavaa ja huomioonottavaa: porno, ulkomaiset starat, random vastaantulijat, oma kumppani?

Suhteista

yksin- ja sinkkuna olemisesta
mono-, vapaa-, ja poly-suhteista – “vapaiden” suhteiden vaikutuksesta yhteiskuntaan ja mindsetteihin sekä yhteiskunnan vaikuttamisesta suhteisiin
heteroudesta, homoudesta, homofobia-ilmiöstä, biseksuaalisuudesta ja siitä, että loppupeleissä kaksi ihmistä ja energiaa kohtaa – mitä väliä on fyysisillä ominaisuuksilla, yhteiskunnan tai muiden ihmisten ajatuksilla, tunteilla, uskomuksilla ja ideologioilla?
idän uskontojen ja kristinuskon erilaisista keinoista ja uskomuksista ihmisyyteen, seksiin ja parisuhteisiin liittyen

Me ei puhuttu

autoista
työn tekemisestä (toimeentulo näkökulmasta)
rahasta
urheilusta (penkkiurheilu tyyppisesti)
ei mässäilty ja kerskuttu valloituksista tai seksikokemuksista. Vaikka seksistä ja naisista puhuttiin paljon, näistä puhuttiin arvostavassa hengessä. Sekä ennemminkin siitä, miten naisen kanssa koetusta seksinirvanasta voi puhua normi asiana ilman egoa ja egon tarjoamaa seksi-guru mindsettiä

Haluan kirjoituksella tuoda oman näkemykseni ja kokemukseni miesten väliseen kommunikaatio teemaan. Asenteet, uskomukset ja tulkinnat aiheesta ovat olleet murroksessa jo pitkään, ja toivon kirjoituksen vahvistavan uudenlaisia avoimia ja sallivia näkökulmia man to man vuorovaikutukseen.

Vaikka olen pitkään puhunut näistä asioista tipoittain myös muiden miesten kanssa, oli lähes kaksituntinen puhelumme todella taianomainen. En ole aiemmin puhunut yhdellä istumalla niin monesta itselle tärkeästä syvällisestä aiheesta miehen kanssa. Ainakaan tällaisella yhteisymmärryksen ja kiinnostuksen energialla. Tässä oli dialogia, kuuntelua, kohtaamista, arvostusta, sopivaa haastamista ja myötätuntoa, joita olen odottanut 43 vuotta. Nyt tulin kotiin.

Ystäväni laittoi puhelun jälkeen vielä viestin puhelun tärkeydestä ja miten se oli energisoinut hänet – wau! Kiitos samoin – olen todella kiitollinen ystävästäni ja keskustelustamme.

Näistä asioista nämä miehet haluavat oikeasti puhua!

Okei, me ei olla keskivertojamppoja, mut loppupeleissä – kuka on?

Rakkaudella, Aleksi

P.S. Tää on ihan hullua, nyt kun lukee tota listaa, se vois olla suoraan parisuhde-kurssin sisältö!!! 🙂 Ja tää oli ihan random, soitanpa frendille kyselläkseni kuulumisia -puhelu… 🙂