Sivu 15 – Hidasta elämää

Matka hyvään vanhemmuuteen alkaa tutustumalla omaan lapsuuteen

Se hetki, kun pieni ihminen vain kiukuttelee ja raivoaa. Se tunne, joka täyttää koko tilan ja olet itse täysin voimaton ja voimaton sen kaiken keskellä. Sitten se tulee itselle, kiukku, se tuntuu koko kehossa ja et saa sitä pysäytettyä.
Se aikuismaisesta ymmärtäväisestä käytöksestä. Tilanne on saatava hallintaan. Te molemmat huudatte ja kiukuttelette, lopulta teillä molemmilla on paha mieli.

Jokainen rakastaa varmasti omaa lastaan, mutta mikä on oma taito olla vanhempi?
Millainen on hyvä vanhempi? Mikä on oikea tapa kasvattaa? Millä tavoin me saamme lapsistamme onnellisia yhteiskunnan jäseniä, sillä sehän meidän tavoitteemme on.

Matka hyvään vanhemmuuteen alkaa tutustumismatkalla omaan lapsuuteen. Sillä, että ymmärrämme, että ihmisyys on monisysistä ja siihen miksi ja miten reagoimme vaikuttavat monet asiat. Se miten me reagoimme, on suuri merkitys lapsemme kasvuun ja kehitykseen. Sinulla vanhempana on suuri vaikutus lapseesi, mutta miten sinusta tuli sinä? Ja miten voit kasvaa kasvattajana?

Ihmisyys on monisysistä.

Ensinnäkin on ihmisen temperamentti. Toiset meistä ovat vain tulistuvampaa sorttia. Toiset käyvät rauhaisasti. Temperamentti on iso osa meitä ja meidän persoonaamme. Persoona on meidän ominaisuuspiirteitämme. Osa periytyy vanhemmilta mutta jokainen meistä on yksilö, ainutlaatuinen ihana itsensä.
Ympäristö jossa kasvamme ja elämme muokkaa meitä. Ympäristön arvot. Millainen perhe meillä on? Miten asumme? Millaisten ihmisten joukossa vietämme aikaamme?
Kiintymissuhde, millaisessa kiintymissuhde mallissa me kasvamme.
Suhde vanhempaan on kiintymissuhteista ylitse muiden. Se on yleensä lähin suhde. Miten olet tullut nähdyksi? Kuulluksi? Miten olet saanut rakkautta? Onko sinulle asetettu rajoja, jotka luovat turvallisuuden tunteen.
Vanhempien parisuhde halusitpa tai ei, vaikuttaa sinuun. Millaisen parisuhde mallin olet saanut? Näitkö rakkautta? Koitko rakkautta vanhempiesi välillä? Kuinka he kohtelivat toisiaan? Usein vanhempien parisuhde vaikuttaa kahdella tavalla a) tuollaisen parisuhteen minäkin haluaisin tai b) en ikinä halua elää niin kuin vanhempani.

Elämäntilanne korjaa sitten loppupotin. Tämä on meidän elämäntilanteemme ja sen kanssa on elettävä. Se vaikuttaa kaikkine kokemuksineen meihin. Joskus asioihin voi vaikuttaa, toisinaan ei, ja se tästä elämästä tekee elämän.

Se, miten sinä sitten voit kasvaa kasvattajana tai ihmisenä?
Sinun on katseltava ja tutkailtava tätä kaikkea mitä elämäsi on sinulle antanut. Ymmärrettävä tapahtumien seuraukset ja antaa ehkä tilanteille, ihmisille ymmärrystä ja anteeksi.
Päästää irti.
Tiedostaa mikä on vaikuttanut mihinkin ja miten voin itse kasvaa asioissa.
No helpottaako se tilanteessa jossa lapsi raivoaa ja se oma kiukku kurkkii jo tullakseen, ehkä ei, mutta ymmärrys mistä se tulee voi auttaa.
Onhan se joskus kuin peiliin katsoisi, tai niin kuin mieheni joskus sanoi humoristisesti
– Enää ei kannata edes erota, on parempi vain opetella elämään kanssasi, kun lapsi on kuin kopio sinusta.

3 tapaa manipuloida uhriutumalla – Näitä keinoja ei ole helppo huomata

Manipuloijasta voi ensiksi tulla mieleen voimakastahtoinen ja dominoiva henkilö, joka jyrää tahtonsa läpi keinoja kaihtamatta. Usein hienovaraisempaa ja tunteisiin vetoavaa manipulointia onkin vaikeampi tunnistaa. Tässä blogissa kuvaan, millä tavoin tunteisiimme vetoava, uhriutuva käytös, voi saada sinut toimimaan toisen tahdon mukaan melkein huomaamattasi.

Marttyyriksi heittäytyjä

Huomaat, että työkaverisi on jättänyt tekemättä jonkin tärkeän tehtävän. Kun mietit, miten toimisit, et haluakaan sanoa hänelle asiasta. Arvaat, että hän uhriutuisi ja väittäisi, että häntä aina syytetään kaikesta. Huomaat hoitavasi tehtävän hänen puolestaan vähin äänin, etkä edes mainitse asiasta kenellekään. Työkaverisi on nimittäin herkkä loukkaantumaan mistä tahansa, minkä voi tulkita kritiikiksi. Hoidat työtehtävän mieluummin itse, sillä et jaksa kuunnella välillä dramaattisiakin tunteenpurkauksia juuri nyt.

Näin tämä uhriutuja välttää korjailemasta omia virheitään. Hänelle ei viitsitä tai uskalleta työyhteisössä sanoa mitään kritiikkiä, koska hän joka kerran suurieleisesti ryhtyy marttyyriksi. On todella kuormittavaa kuunnella ja ottaa vastaan voimakkaita tunteenpurkauksia, ja siksi muut mieluummin hoitavat asiat niin, ettei marttyyrille tarvitse sanoa mitään kielteistä. Häntä saatetaan jopa kehua ja mielistellä, jotta hän pysyisi tyytyväisenä, eikä purkaisi kiukkuaan muihin. Näin hän kuitenkin saa muut hoitamaan omia töitään ilman, että hänen tarvitsee edes pyytää keneltäkään mitään.

Marttyyriksi heittäytyjä siis säätelee muiden toimintaa tunnereaktioillaan. Saatat alkaa luontaisesti vältellä tällaista henkilöä. Kohdatessasi hänet yrität olla mielin kielin ja vältät kritisoimasta häntä voimakkaan reaktion pelossa. Marttyyrillekin voi kuitenkin sanoa, että hänen reaktionsa tuntuu kohtuuttomalta ja kuormittaa muita. Ellei tämä henkilö saa palautetta toiminnastaan, hän voi jatkaa yhteisön hallitsemista tunteikkaalla käytöksellään.

Ajan hyödyntäjä

Työkaveri saattaa vaikuttaa kiireiseltä. Hänellä tuntuu olevan paljon tekemistä ja kiireiset aikataulut. Perjantai-iltapäivänä hän soittaa, ja pyytää apuaisi tehtävässä, jonka deadline on tällä viikolla. Hän ei millään ole ehtinyt tehdä työlästä hommaa viikon aikana. Tartut tehtävään, koska sillä todella on kiire, etkä harkitse asiaa sen kummemmin. Jälkikäteen saatat kuitenkin miettiä, miksei työkaveri tehnyt tai sanonut mitään aikaisemmin. Miksiköhän ylipäätään sinun piti tehdä tehtävä, joka oli työkaverisi pöydällä?

Samaa taktiikkaa käyttää se, joka soittaa viime hetkellä ennen lomalle lähtöä ja pyytää kastelemaan kukat tai ruokkimaan kissat reissun ajan. Hän ei millään ehdi järjestämään ketään muuta tällä aikataululla. En usko, että ajan hyödyntäjä välttämättä suunnittelee jättävänsä asioita viime tippaan. Hän on kuitenkin oppinut, että viime hetken kiireen tunne tarttuu toisiin ja saa vastaamaan pyyntöihin myöntävästi.

Reilu kyseenalaistaminen ja rajan vetäminen ovat parempia toimintatapoja. Onko tosiaan sinun vastuullasi, jos toisella on jokin asia hoitamatta? Jos sinulle ei sovi, saat vastata kieltävästi. Kiireessäkin on usein vaikka viisi minuuttia aikaa harkita. Jos olet puhelimessa, ota hetki itsellesi ja sano soittavasi takaisin. Saat itsellesi harkintahetken, jonka aikana voit miettiä, oletko todella valmis suostumaan.

Auttamishalun herättäjä

Hän on usein pulassa. Organisaatiomuutos sekoittaa hänen työnsä tai yllättävä muutos saa hänet hätääntymään. Muut paikkaavat hänen tehtäviään, koska kukaan ei halua kuormittaa häntä yhtään enempää, hänhän on jo aivan hädissään. Avuttomuutta ja hätää hyödyntävä henkilö herättää sinussa pelastajan. Omat työsi tai murheesi tuntuvat pieniltä häneen verrattuna.

Ystävänä hän on se, jolla on kaikkein suurin kriisi, yleensä toistuvasti. Sinun asioillesi ei jää tilaa, koska hänellähän on todella hätä. Empatiasi herää, hoivaat ja kuuntelet, kannattelet hänenkin tunteitaan. Siirrät luontevasti omat huolesi sivuun, nehän ovat pientä tähän hätään verrattuna. Jossakin kohtaa saatat huomata, ettet haluaisi vastata puhelimeen, kun hän soittaa. On kuormittavaa jatkuvasti kuunnella toisen murheita jos se ei ole vastavuoroista.

Ennen pitkää auttamishalun herättäjät jäävätkin yleensä yksin. Muut eivät yksinkertaisesti jaksa kannatella jatkuvasti toisen hätää. Työpaikalla saattaa lisääntyä epäreiluuden kokemus, kun muut hoitavat jatkuvasti jonkun henkilön töitä tämän puolesta. Silloin tilanteesta kannattaa keskustella avoimesti. Ystävyyssuhteessa saatat huomata olevasi hänen ainoa ystävänsä, jolloin asian puheeksi ottaminen on vielä vaikeampaa. Entä jos hän kokee hylkäämisenä sen, että pyydät vastavuoroisuutta huolien kuuntelemiseen? Keskusteleminen voi kuitenkin olla tärkeää. Muuten on riski, että ystävyys päättyy.

Haluatko oppia tunnistamaan manipulointia paremmin? Löydät siihen keinoja uudesta Nina Lyytisen ja Satu Pihlajan tietokirjasta Tunnista manipulointi ja löydä omat rajasi.

Entä jos metsään meneminen on lapsen mielestä tylsää? – Kokeile näitä vinkkejä lapsen kanssa

Oletko pysähtynyt pohtimaan millainen on oma luontosuhteesi? Onko sinulle metsään meneminen ja siellä oleminen tuttua? Oletko käynyt metsässä lapsen kanssa? Jos metsässä leikkiminen sekä oleilu eivät ole itsellesi ja lapselle tuttua puuhaa, silloin on hyvä tutustua metsään vähän kerrallaan. Kun lapsi pääsee tutustumaan metsään jo pienestä pitäen, hän kokee metsän monipuolisena leikkipaikkana ja siellä aika kuluu nopeasti.

Tässä muutamia vinkkejä metsässä tekemiseen:

Eväsretki aikuisen kanssa metsään on lapselle mielekäs tekeminen. Lapsen innostus metsään lähtemisestä kasvaa, kun hän saa osallistua eväiden valmistamiseen. Lapsen mielestä eväsretki luontoon ei ole koskaan liian lähellä kotia.
Eväitä syödessä voi kuunnella luonnon ääniä. Kuuluuko lintujen laulua? Tuuleeko?
Metsässä on paljon asioita, joita lapsi ihmettelee (myös aikuinen). Lapsen kanssa on mukava jutella häntä ihmetyttävistä asioista.
Innosta lasta kokeilemaan millaisia ääniä syntyy, kun kivellä hankaa toista kiveä. Tutki lapsen kanssa kiven pintaa. Miltä kiven pinta tuntuu?
Onko lähiympäristössä puuta, jota voisit lapsen kanssa halata? Pyydä lasta kokeilemaan yltääkö hänen kätensä puun ympäri.
Etsi metsästä vastakohtia. Näitä vastakohtia voivat olla kova-pehmeä, kuiva-märkä, sileä-rosoinen, tahmea-liukas, pitkä-lyhyt.
Koululainen voisi innostua metsään menemisestä pientä kisailua avuksi käyttäen. Kokeile esimerkiksi tällaista: kuka löytää metsästä eniten eri värejä yhden minuutin aikana? Pienelle lapselle voisi olla mielenkiintoinen kisailu esimerkiksi löytää ensimmäisenä käpy, nähdä ensimmäisenä muurahainen tai koskea isoa puuta. Pienellä lapsella on luontainen kyky innostua ja iloita näkemistään asioista luonnossa. Aikuinen voisi ottaa oppia lapsesta ja heittäytyä lapsen innostumisen myötä mielenkiintoisiin luontoseikkailuihin.

Aikuisen on hyvä huomata, että lapselle aikuisen läsnäolo on tärkeämpää kuin erityinen evästelykokemus tai hienosti järjestetty elämys. Kun vietämme aikaa luonnossa, arvostus ja kunnioitus luontoa kohtaan lisääntyy.

Lisää innostavia ja mielenkiintoisia tehtäviä löydät Minun luontoseikkailuni-kirjasta. Kirjan tehtävät opastavat ja auttavat alkuun, mutta seikkailu voi viedä myös ihan toisenlaisiin paikkoihin ja tutkimusretkiin kuin kirjassa on ehdotettu – sen kannattaa antaa tapahtua.

Pahan olon pilkkominen on taito, joka tekee elämästä mukavampaa – Ota nämä keinot käyttöön

Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi oleellisimmista ihmistaidoista. Se, kuinka suhtaudumme eteen tuleviin vastoinkäymisiin ja tunneimpulsseihin määrittää kokemustamme elämästä – kenties enemmän kuin mikään muu.

“Siedä, perkele” on silti kehno kehotus sellaisenaan, vaikka sen lausuisi kuinka armollisella äänensävyllä.

Toisinaan epämiellyttävät tunteet kasaantuvat vuoreksi, jonka yli kipuaminen tuntuu vaikealta ja kohtuuttomalta, pahimmillaan jopa mahdottomalta.

Tällöin kokonaisuuden sietäminen on överi vaade.

Ikävien tuntemuksien paisuessa pullataikinan tavoin, kannattaa siirtyä makrosta mikroon. Sen sijaan, että yrittäisi ahmia koko pullan, pilkkookin sen pienempiin osiin, joita voi lähteä mutustelemaan pala kerrallaan.

Epävarmuus on pysyvä olotila, josta ei ole syytä rimpuilla alati irti

Epämiellyttävä tunne on usein enne jostain uudesta ja meille vielä tuntemattomasta. Pitkälti eloonjäämiseen tähtäävien asetusten vuoksi, janoamme ratkaista ikävän tunteen ja päästä siitä eroon. Silloinkin kun se ei viesti meille todellisesta vaarasta.

Se, että horisontti on sumuinen, ei ole alati vältettävä olotila. Itse asiassa tarkemmin tarkasteltuna olosuhteiden hämäryys on pysyvä olotila. Se on jotain, mistä emme pysty rimpuilemaan irti, vaikka käyttäisimme siihen aikaa koko elinikämme.

Tietty epävarmuus ja näkymien rajallisuudesta kumpuavat epämiellyttävät tunteet ovat olennainen osa elämää. Niiden sietäminen tarkoittaa käytännössä vääjäämättömän hyväksymistä ja kontrollista irti päästämistä.

Kyse on lähes poikkeuksetta kuvitelmastasi

Epämiellyttävien tunteiden siedettävyys lisääntyy juurikin, mikäli rohkenemme pilkkoa ne osiin. Kokonaisina ne tukehduttavat. Silloin meiltä jää havaitsematta, että kyse on lähes aina todellisen uhkakuvan sijaan kuvitelmastamme. Siitä, mitä ajattelemme että saattaa tapahtua.

Mitä jos talouteni kaatuu?
Mitä jos kumppanini pettää minua?
Mitä jos lapsestani tulee puhelinriippuvainen?
Mitä jos sairastun parantumattomaan tautiin?
Mitä jos Suomi joutuu sotaan?
Mitä jos?

Vastaus: Harvemmin näin. Ja jos, niin sitten niin käy.

Kysymys: Mitä voit tehdä asian eteen juuri tänään?

Miten voit käytännössä kohtuullistaa sietämistä?

Kalenteroi huolesi ja pelkosi: Aivan kuten päivittäiset työtehtävät, aikatauluta myös huolesi. Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka vaativat huomiosi ja huolenpitosi juuri tänään? Energiamääräsi ja jaksamisesi on rajallinen. On sulaa hulluutta käyttää sitä asioihin, joiden murehtiminen ei hyödytä juuri tänään.
Rauhoita päivän alut ja loput: Epämiellyttävät tunteet nojaavat hermostoon. Pyri parhaasi mukaan siihen, että saat rauhallisen aamun ja levollisen illan. Takuuvarmoina vinkkeinä älypuhelimen ulottumattomissa oleminen sekä vallalla olevan hetken rauhallinen havainnonti.
Kirjoita itseäsi auki: Vapaa kirjoittaminen johdattaa usein syvemmälle. Mielen, tuntemusten ja käden liikkeen yhteistyö synnyttää tilaa, jossa epämiellyttävien tunteiden sietäminen on kohtuullisempaa. Kirjoittaminen synnyttää usein myös orastavia polkuja, jotka rohkaisevat ja luovat toivoa.
Käyskentele: Historian suuret ajattelijat käyskentelivät paljon, eikä ihme. Metsässä oleilun terveydelliset ja hyvinvoinnilliset hyödyt ovat kiistattomat riippumatta siitä, uskotko itse niihin tai et. Anna askelten hermostosi hellimisen ohella myös virkistää aivotoimintaasi.
Suo myös itsellesi armoa: Jatkuva vatvominen tai optimointi on väsyttävää hommaa. Aina ei tarvitse yrittää, itse asiassa harvemmin tarvitsee. Kun huolenpitosi on allakoitu (vinkki numero yksi), päästä muusta irti. Tänään ei tarvitse.

Harri-Pekka Pietikäisen tuorein kirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Tilaa kirja itsellesi täältä.

Pieni ystävällinen teko voi muuttaa koko elämän – Moni ei huomaa näiden hetkien arvoa

Meillä jokaisella on sekä kyky jakaa että tarve ottaa vastaan armoa. Uskontoon kolkosti kalskahtava sana armo on pohjimmiltaan lupa päästää irti jotain, mistä kenties pyrkii pitämään kiinni kynsin ja hampain.

Usein se on oletus itsestämme tai ympäristöstä. Lukkiutunut ja vaihtoehdoton tarina.

Tällainen minä nyt vaan olen.
Tällainen maailma on.
Näin se menee. Piste.

Armotonta puhetta.

Yhdysvaltalainen henkinen opettaja ja kirjailija Adyashanti kuvailee kirjassaan Tarinat, joita kerron itsestäni kokemustaan koulun neljännellä luokalla. Hänen oli määrä pitää luokan edessä esitelmä, mikä hermostutti suuresti. Adyashanti muistelee ahdistuneensa koulutovereidensa katseista. Keskipisteenä oleminen hämmensi ja pelotti.

Samassa pelokas Adyashanti näki luokan perällä istuvan opettajansa herra Vogelin, joka istui kädet muhkean mahansa päälle ristittyinä ja kasvoillaan autuas ja hyväntahtoinen ilme. Adyashanti kuvailee tunteneensa Vogelin läsnäolon kautta voimakasta hyväksyntää ja rohkaisua. Ikään kuin herra Vogel olisi todennut hänelle: “Tämä hetki on mitä mainioin. Et arvaakaan, miten ainutlaatuinen juuri tämä hetki on.”

Adyashanti alkoi puhua ja pitää esitelmäänsä. Tuo kyseinen hetki siivitti siihen, että hän on myöhemmin kyennyt puhumaan julkisesti lukemattomia kertoa ja pysynyt itsevarmana riippumatta siitä, minkä kokoinen yleisö on ollut kuulolla.

Adyashantin omien sanojen mukaan, herra Vogel siirsi häneen armollisuutta.

Uskallusta nousta omien uskomusten yläpuolelle.

Voimme vastaanottaa, mutta myös jakaa armollisuutta

Me jokainen kaipaamme hetkittäin armollisuutta ja rohkaisua. Lupaa olla juuri sellainen, kuin kyseisessä hetkessä hyvältä tuntuu. Kokea olomme turvalliseksi myös epävarmoina aikoina. Haluamme saada armoa, etenkin sellaisina aikoina kun emme usko riittävämme (yleensä lähinnä itse itsellemme).

Samaan aikaan meillä on myös kyky jakaa armoa eteenpäin. Se ei yleensä vaadi valtavia ponnistuksia, ainoastaan myötätuntoa ja läsnäoloa. Toisinaan armollisuutta voi viljellä, vaikka siltä ei juuri sillä hetkellä tuntuisi.

Hymy, rohkaiseva sana, positiivinen palaute, halaus, kuulumisten kysyminen, kutsu kahville tai lenkille, tsemppiviesti, nyökkäisy…

Keinoja riittää.

Joskus pelkkä pieni ele tai varomaton teko saattaa synnyttää vastaanottajassa jotain, mikä lähtee itämään. Yksittäinen lause saattaa vuosien päästä muistua mieleen kontekstissa, joka lunastaa sen arvon ja mullistaa jonkun ihmisen elämän. Jo pelkästään tämän vuoksi meidän ei tulisi vähätellä oman sosiaalisen läsnäolomme merkitystä. Sitä, mistä käsin kohtaamme kanssaihmiset.

Pienten hetkien ja tekojen suuri merkitys

Usein mieleenpainuvimpia kohtaamisia elämässä ovat ne, joissa ei etukäteen ennakoiden ole samankaltaista “suuruutta” kuin vaikkapa oman esikuvan tai muuten erityisen jännittävän ihmisen tapaamisessa. Pienissä kohtaamisissa on sanomatonta suuruutta, joka avautuu yleensä vasta kohtaamisen aikana tai sen jälkeen.

Hetki, jolloin vastaantuleva tuntematon ihminen hymyilee silmiin katsoen ja kehaisee ohimennen takkiasi, on liukas ja ohimenevä. Siitä tarttuva muistijälki voi puolestaan olla tiukka ja kestävä. Monen ihmisen päivä pelastuu (ainakin hetkellisesti) tämän kaltaisten kohtaamisen myötä. Moisen myötä he tekevät keskimäärin enemmän valintoja, jotka luovat merkitystä ja hyvinvointia, sekä heille itselleen että lähiympäristöön.

Hyvä mieli tuppaa monistamaan itseään.

Mahdollisuuksia tällaisiin tekoihin ja eleisiin löytyy jokaisen kulman takaa. Jos äkkiä kohdalle tuleva tilaisuus pelottaa, sitä kohti kannattaa suunnata valmistautuen. Esimerkiksi siten, että päättää käyttää seuraavan puoli tuntia siihen, että hymyilee ihmisille, katsoo heitä silmiin ja kehuu herkästi.

Osoittaa heitä kohtaan armollisuutta.

Tiedätkö, se saattaa hyvinkin olla hetki, joka lopulta ratkaisee jotain suurta ja oleellista hänen elämässään.

Et voi tietää, joten kohtaa lempeästi ja armollisesti – vaikka ihan vaan varuiksi.

Omat rajut reaktiot satuttavaa kumppania kohtaan ovat yleisiä ja ymmärrettäviä, älä turhaan jää syyllisyyden vangiksi

Kirjoitin uuteen kirjaani Toivu satuttavasta suhteesta, kuinka sietokyvyllämme todellakin on rajansa.

Satuttava kumppani voi tahallaan ja tarkoituksella pyrkiä provosoimaan toista.

Hän voi yrittää projisoida omaa käytöstään kumppanilleen, jotta saisi edes jotain konkreettista todistetta toista vastaan ja jotta hän ei itse olisi ainoa, joka riehuu ja saisi siten syyttää kumppaniaan jälleen lisää.

Kun tarpeeksi piinataan ja ärsytetään, väkivalloin kohdellaan, alistetaan ja manipuloidaan, voi jossain vaiheessa tulla hetki, jolloin kestokyky murtuu ja saatamme käyttäytyä itse samankaltaisella tavalla satuttavaa kumppania kohtaan. Tavalla, josta ei enää tunnista itseään ja jota häpeää ja säikähtää.

Jos olet kärsinyt omista rajuista reaktiosta satuttavaa kumppania kohtaan, haluan sinun tietävän, ettet ole ainoa.

Vaikka toisen pitkäänkin jatkunut kaltoinkohtelu ei anna lupaa käyttäytyä samalla tavalla, on se samalla kuitenkin hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää.

Jos omia tarpeita, toiveita, ajatuksia ja tunteita joutuu sammuttamaan itseä ja kodin ilmapiiriä varjellakseen voi viha lopulta syöksyä näkyviin kuin roihuava tuli, jota on vaikea hallita.

Syyllisyyden tunnetta helpottamaan

Satuttavat suhteet ovat raskaita ja kuluttavia, mutta samalla ne voivat pakottaa meidät katsomaan syvemmälle omaa itseä.

Uskon satuttavien suhteiden tuovan syvän itsetutkiskelun kautta lopulta tiedon siitä mitä me todella tarvitsemme ja mitä emme.

Minkälainen kohtelu ajaa oman sietokyvyn äärimmilleen ja mistä on pysyttävä vastaisuudessa kaukana, jotta ei ajaisi itseään tilaan, jossa joutuu puolustamaan itseä leijonan lailla, eikä sekään välttämättä tuo koskaan toivottua lopputulosta.

Samalla voi olla tarkempi siitä kenen seurassa aikaa viettää, jotta mieli ja keho pystyisivät kokemaan olevansa turvassa, eikä tuon äärimmilleen venytetyn ja lopulta tulen lailla räjähtävän puolen itsessä tarvitsisi enää nousta esiin.

Syyllisyys tuo viestiä, että on tehnyt jotain omia arvoja ja moraalia vastaan.

Voit kiittää syyllisyyden tunnettasi siitä, ettei se anna sinun toimia kaltoinkohtelevasti tai väkivalloin ja niin kuin varmasti tiedät; kaikkien aivot eivät valitettavasti toimi näin.

Lisäksi voit lohduttaa syyllisyyttä muistamalla, ettei vahingollinen toiminta ole pysyvä tapasi toimia, etkä todella toimi niin kaikkien kanssa.

Olet tehnyt poikkeuksen ihmisen kanssa, joka repi sinut äärimmilleen ja tuolloin sinulla ei ollut muuta keinoa toimia.

Nyt voit antaa asian kuulua osana historiaasi ja katsoa eteenpäin pohtien:

Missä seurassa minusta nousee esiin parhaimpia puoliani?

Minkälaisten ihmisten kanssa minulla on turva, rauha ja vakaus?

Nuo ihmiset ovat mieleni ja kehoni koti, jossa minun ei tarvitse puolustaa itseäni niin, että jälkikäteen koen siitä suurta kärsimystä ja syyllisyyttä.

Lisää tietoa narsistisista ja satuttavista suhteista, sekä ymmärrystä, lohtua ja keinoja irtaantumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Haluatko vapautua riippuvuudesta? – Treenaa näitä kolmea tehokasta taitoa

“Olin valmistellut uuden ylioppilaan puhetta pitkään ja hartaasti, koska yleisöä tulisi olemaan monta sataa. Edellisenä iltana jännitys oli saanut yliotteen ja olin vetänyt kunnon kännit. Menin pitämään puhetta rapsakassa krapulassa. Pää ja ääni tärisivät. Halusin vaipua maan alle. Koin ensimmäisen paniikkikohtaukseni.

Opiskelukaverit naureskelivat, kun palasin paikalleni. Häpeä oli musertava. Tuskin maltoin odottaa, että pääsen juomaan taas. Otin välihuikkaa koulun vessassa, että selviän iltaan asti.”

“Kauppajonossa minua ennen oleva asiakas ei ollut muistanut punnita omenoitaan. Myyjä lähti hoitamaan hommaa hänen puolestaan. Lisäksi makaronin viivakoodi oli niin rytyssä, että se piti naputella manuaalisesti. Ennen vuoroani kuittipaperi loppui.

Kun vihdoin pääsin maksamaan, huomasin nakanneeni ostosten joukkoon kassalta suklaapatukan. Tunsin inhoa ja syyllisyyttä, koska minunhan piti lopettaa sokerin syöminen. Söin patukan kaikesta huolimatta ja raippasin itseäni selkärangattomuudestani. Pidin itseäni tyhmänä ja läskinä.”

Riippuvuuden kaava

Vaikka edellä kuvattujen tapahtumien välillä on yli 20 vuotta, ne edustavat minulle samaa kaavaa, jota olen toistanut uudestaan ja uudestaan. Kaava on epämukavuus > pako > mielihyvä > epämukavuus > pako ja niin edelleen.

Kuten minulle, suurimmalle osalle meistä päihteiden käyttö tai muut riippuvuudet ovat tapa työntää pois haastavat tunteet. Kun epämukavuutta alkaa ilmaantua näköpiiriin, tartumme pulloon tai pullaan, kännykkään tai pelikonsoliin.

Joka kerta, kun toimimme näin, aivoissamme vahvistuvat ne yhteydet, jotka tekevät pakenemisesta enemmän ja enemmän automaattisen tavan toimia.

Pakeneminen

Miksi sitten pakenemme? Pakeneminen on tehokasta. Se tuo hetkellisen helpotuksen tunteen. Se toimii nopeasti.

Epämukavuuden hetkellä elämme juuri tässä hetkessä ja vieläpä huomattavan itsekeskeisessä tilassa. Aivojemme etuotsalohko, jossa on järkiajattelu, toiminnanohjaus ja tunnesäätely, on tauolla, ja emme pysty ajattelemaan pidemmälle tulevaisuuteen.

Pakeneminen ei ole tie vapauteen riippuvuuden vankilasta. Päinvastoin. Addiktion noidankehä vain syvenee.

Uusi tapa toimia: kolme tärkeintä taitoa

Mitä sitten voi tehdä, kun tunne niin sanotusti lyö päälle ja impulssi pakenemiseen syntyy?

1. Tiedostamisen taito

Tuo huomio kehoon, mieleen ja tunteisiin. Mitä kehossasi tapahtuu, kun tunteet nousevat? Miltä ne tuntuvat vatsassa, hartioissa tai leukaperissä? Osaatko nimetä tunteen? Mitkä ajatukset alkavat vahvistaa tunteita?

Kaikki nämä kysymykset aktivoivat aivojen etuotsalohkoa.

Et voi tietää, minne mennä, jos et tiedä, missä olet nyt.

2. Hyväksymisen taito

Onko mahdollista hyväksyä se, mitä tapahtuu? Emme nimittäin reagoi itse tapahtuneeseen vaan siihen, kuinka tulkitsemme sen. Tulkinta on siis se ongelma.

”Tämä on nyt näin” on hyvä mantra haastavan keskellä.

3. Lempeyden taito

Mitä sanoisit hyvälle ystävälle, kun hänellä on vaikeaa? Tuskin haukkuisit häntä tyhmäksi ja läskiksi. Jos teet niin, niin kannattaa hieman skarpata ihmissuhdetaitoja.

Todennäköisesti sanoisit, että ”Ei mitään hätää”. ”Kaikki on ookoo”. Saattaa olla, että antaisit ystävälle halauksen tai pitelisit häntä olkapäästä. Voisitko toimia näin itseäsi kohtaan?

Jos tämä on liian outoa, niin mieti, mikä tuo sinulle iloa. Mikä on sellainen juttu, jossa ei ole riippuvuuden koukkua? Onko se kävely luonnossa, lemmikin silittäminen, musiikin kuuntelu tai vaikka venyttely? Lempeyttä voi vahvistaa myös tätä kautta.

Eli seuraavan kerran, kun tunnet epämukavuutta ja halu tarttua riippuvuuden kohteeseen alkaa nostaa päätään:

1. Pysähdy. Tunne kehosi. Nimeä tunne.
2. Totea: ”Tämä on nyt näin”.
3. Ole lempeä itsellesi.

Vapaus ja toipuminen

Kun toimit näin, haastavat tunteet menettävät pikkuhiljaa voimansa ja addiktion noidankehä alkaa hellittää. Uutta tapaa toimia pitää kuitenkin treenata uudestaan ja uudestaan.

On kysymys taidoista. Niitä voi oppia. Riippuvuutesi kehittyminen todennäköisesti kesti pitkään. Näin myöskään riippuvuudesta vapautumisen ja siitä toipumisen ei voi odottaa tapahtuvan hetkessä.

Pikaratkaisuja ei ole, mutta toivoa on aina.

Lyhytkin kosketus vähentää ahdistusta ja masennusta – Pään koskettamisella eniten terveyshyötyjä

Kaupallinen yhteistyö Cailapin kanssa.

Jokainen varmasti tietää, miten hyvältä tuntuu, kun läheinen ihminen koskettaa lempeästi: silittää ihoa tai hiuksia. Kosketus ei saa aikaan pelkästään fyysistä hyvää oloa, vaan tutkimusten mukaan lyhytkin kosketus vaikuttaa erityisesti mielen hyvinvointiin.

Kosketus voi olla lääke fyysisiin oireiluihin, kuten kipuun, mutta tutkimuksissa on huomattu, että erityinen vaikutus lempeällä kosketuksella on mielenterveydelle. Useissa tutkimuksissa on todettu kosketuksen vaikuttavan mielen hyvinvointiin seuraavasti:

vähentää ahdistusta
vähentää stressiä
vähentää ärtymystä
vähentää masennusta
auttaa tunteiden säätelyssä
lisää empatiaa
kosketuksessa erittyvä oksitosiini-hormoni lievittää sosiaalista pelkoa ja ahdistusta
lisää luottamusta toisiin ihmisiin
parantaa kykyä tunnistaa toisen tunnetiloja ja sopeuttaa omaa käyttäytymistä sen mukaan, eli parantaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa.

Tältä lempeä kosketus tuntuu

Kysyimme Instagramissa Hidasta elämää -seuraajiltamme yhdessä mainosyhteistyökumppanimme Cailapin kanssa, miltä kosketus heidän mielestään tuntuu. Sadoissa vastauksissa toistuivat lämmön, turvallisuuden ja rakkauden kokemukset:

Hellä kosketus rauhoittaa, tasaa hengityksen ja rentouttaa. Kosketus välittää viestin “olet minulle tärkeä” ❤️

Tulee Rakastettu ja hyväksytty tunne, lämmin ailahdus sielussa saakka ❤️

Hellä kosketus, vaikka hiusten harjaus rauhallisin vedoin, saa sulkemaan silmät ja koko keho rentoutuu. Selän “hipsutus” iltaisin on kuin unilääkettä.

Rauhoittava, ohimenevä, lämmin kosketus keskellä arkea on voimaannuttava.

Tarvitsemme paljon pieniä kosketuksia

Kosketustutkimuksissa on selvinnyt, että kosketuksen kestolla ei ole merkitystä, mutta kosketuksen tiheys lisää eniten terveyshyötyjä. Voi olla, että arjen kiireessä kosketus vähälle, vaikka kotona olisikin koskettajia tai kosketettavia. Koska kosketuksella on niin valtava vaikutus mielenterveyteemme, voisiko sen ottaa tärkeyslistalle muiden asioiden edelle, edes muutamaksi minuutiksi päivässä? Pieni sipaisu aina ohimennen, vierekkäin tai sylikkäin istuminen sohvalla, sormien sively, jalkojen painelu tai hiusten silittäminen tai harjaaminen.

Ihollamme on reseptoreita, jotka ovat herkkiä lempeälle, hyväilevälle kosketukselle. Tutkimuksissa on huomattu, että erityisesti pään alueen koskettamisella on suurempia terveyshyötyjä kuin muun kehon osien koskettamisella. Yksin elävien kannattaa siis suunnata päähierontaan tai kampaajalle – tai hiusharjan kanssa ystävän luokse.

Myös teinit saattavat olla kosketusvajeessa itsenäistymisvaiheessaan. Samalla tiedämme, että nuorten ahdistus lisääntyy yleisesti. Voisiko kosketus olla yksi lääke myös nuorten ahdistukseen? Millaisia arkisia ja luontevia tapoja voisi olla, jotta teini saa oman ”mielenterveysvitamiininsa”? Hiusten harjaaminen? Päänahan hierominen, kun teini katselee Tiktokia? Harva pahastuu, kun alkaa tuntea, miten hyvänolonaaltoa alkaa valua päälalta kasvoihin ja värinänä koko kehoon!

Kosketus alkaa rakentaa mielenterveyttämme ja sosiaalisia yhteyksiämme ihan vauvasta saakka. Mutta lapsuuden jälkeenkin, kun vanhemman ja lapsen mahdollinen luonteva koskettaminen vähenee, kosketus pitää pääasiat kunnossa ja yhteyden muihin auki.

Miten sinä voisit lisätä lempeää kosketusta omassa arjessasi? Aina se ei ole helppoa, mutta muistakaamme pitää kosketus päivittäisellä tehtävälistalla kärkipäässä 💛.

Lempeään kosketukseen kannustaa pääasioiden kunnossapidosta huolehtiva Cailap, jonka valikoimista löydät hiustarvikkeita, koruja ja kauneusvälineitä kaunistamaan arkea ja korostamaan juhlaa.

Tutustu tuotteisiin Cailapin verkkokaupassa TÄÄLLÄ.

Lähteet: The Guardian, Duodecim-lehti, Aivoliitto

Kuvat: Cailap

Luonnossa on tilaa olla myös epävarma ja hukassa –näiden kolmen tehtävän avulla lapsi oppii taitoja, joista hyötyy elämässään

Totuin lapsena olemaan luonnossa. Pienenä kodin lähimetsä oli mukava ympäristö leikeille, eväsretkille ja tutkimusmatkoille. Hieman isompana kuljin yksin jo vähän pidemmälle metsään. Löysin mättäiden keskeltä oman turvapaikkani, jonne menin usein yksin oleskelemaan. Turvapaikka luonnossa tarkoitti minulle konkreettista paikkaa, jonne saatoin aina mennä sellaisena kuin olin, niiden tunteiden kanssa mitä oli. Kuljeskelin mättäältä toiselle ja annoin ajatusten kulkea. Toisinaan istuin puun juurelle ja katselin taivasta.

Elämämme eri vaiheissa kohtaamme väistämättä haastavia tilanteita ja tunteita. Monista eri syistä saatamme kokea stressiä, ahdistusta ja kuormitusta. Saatamme luoda itsellemme liikaa paineita tai ottaa paineita ympäristöstämme. Haluamme kuulua joukkoon, olla hyviä ihmisiä, toimia oikein. Ja kuitenkin olemme joskus myös epävarmoja ja vähän hukassa. Emme pysty täyttämään täydellisen ihmisen vaatimuksia –emme, koska olemme inhimillisiä ihmisiä.

Liian suurten odotusten ja paineiden alla luonto tarjoaa hengähdyspaikan. Luonnossa on tilaa kaikille tunteille, niillekin, joita emme uskalla ihmisten keskuudessa tuoda esiin. Luonnossa ei tarvitse olla mitään, ei saavuttaa tai saada aikaan. Luonnossa saa olla mitä on, kaikkine tunteineen ja ajatuksineen. Kuormineen ja murheineen, iloineen ja ihmetyksineen, kaikessa sotkuisuudessaan saa vain olla.

Kun opimme jo lapsena olemaan luonnossa ja koemme sen tärkeänä ja turvallisena paikkana, se voi säilyä sellaisena läpi elämän. Vaikeissa hetkissä elämän varrella voimme palata luonnon syliin ja antaa luonnon hoivata.

Nämä kolme Minun luontoseikkailuni -kirjasta poimittua tehtävää auttavat lasta (ja aikuista) pysähtymään luonnon sekä omien tunteiden ja tuntemusten äärelle. Itsensä äärelle pysähtyminen on taito, jonka oppimisesta lapsi hyötyy myöhemminkin elämässään. Ehkä näiden tehtävien myötä voisi luonnosta löytyä myös oma turvapaikka?

Puuystävä

Etsi puu, jota haluat halata. Kiedo käsivartesi puun ympärille. Puu pitää lempeästä kosketuksesta. Yltävätkö kätesi puun rungon ympäri?

Miltä puu tuntuu poskeasi vasten?

Miltä sinusta tuntuu, kun halaat puuta?

Jos haluat, voit kertoa puulle omia asioitasi, esimerkiksi mitä olet tänään tehnyt tai miltä sinusta nyt tuntuu. Voit palata puun luo niin usein kuin haluat, vaikka joka päivä! Puu on ystäväsi, joka odottaa sinua ja ilahtuu aina kun palaat sen luo.

Aurinkoinen paikka

Etsi paikka, johon paistaa aurinko. Käännä kasvosi kohti aurinko ja sulje hetkeksi silmäsi. Miltä aurinko tuntuu kasvoillasi? Lämmittääkö aurinko kehoasi?

Jos mielessäsi on ikävältä tuntuvia asioita, voit ajatella, että aurinko sulattaa ne vähän vähemmän ikäviksi. Ajattele, että aurinko säteilee lämpöä ja hyvää oloa koko kehoosi. Miltä sinusta tuntuu, kun olet hetken aikaa oleillut auringossa?

Voit piirtää paperille kuvan auringosta ja itsesi sen alle lämpöön. Miltä ilmeesi näyttää?

Hetki kalliolla

Kallio on mainio paikka pysähtyä ja jäädä hetkeksi katselemaan ympäristöä. Etsi mukava paikka kalliolta ja käy makaamaan siihen selällesi. Miltä kallio tuntuu allasi?

Koskettavatko kämmenesi kallion pintaa? Miltä se tuntuu?

Mitä näet, kun makaat kalliolla? Huomaatko pilviä? Näetkö puiden latvoja? Tuuleeko?

Sulje hetkeksi silmät. Mitä ääniä kuulet? Kuuletko lintujen laulua tai veden ääniä?

Miltä sinusta tuntuu makoilla kalliolla?

Lisää tehtäviä luontohetkiin löydät uutuuskirjastani Minun luontoseikkailuni.

Miksi en osaa olla onnellinen, vaikka kuinka yritän?

Miksi en osaa olla onnellinen? Ajatuksillaan pitäisi pystyä muuttamaan tunteitaan myönteisimmiksi, mutta miksi oloni on yhä alakuloinen ja ankea? Minunhan pitäisi jo osata vaikuttaa mieleeni niin, että olisin tyynempi ja rauhallisempi?

Itsensä kehittämisen polulla voimme välillä joutua melkoiseen vaatimusten myrskynsilmään tai ankeuden sumuun itsemme kanssa. Olemme saattaneet jo pitkäänkin harjoittaa myönteistä ajattelua ja pyrkineet kohti parempaa oloa. Olemme poimineet sopivalta kuulostavia ohjeita ja yrittäneet tunnollisesti noudattaa niitä. Ja siitä huolimatta kipuilemme, putoamme suruun, lamaannukseen tai kiukkuun, joten uskomme epäonnistuneemme ja olemme pettyneitä itseemme.

Haluaisimme niin kovasti olla kehittyneempiä yksilöitä, jotka ovat seesteisiä ja onnellisia, mutta tunnemme juuttuvamme yhä syvemmälle tunteiden suohon. Vaatiessamme itseltämme alituista auvoa ja tyyneyttä tyytymättömyys itseemme voi jopa kasvaa. Saatamme miettiä, olisiko siitenkin viisaampaa heittää kaikki self help -kirjat ja kehittävät podcastit menemään ja antaa vain itsensä olla juuri niin ankea kuin on.

Jos pyrimme koko ajan pysymään onnellisuuden ja henkisyyden aallonharjalla, unohdamme oman ihmisyytemme. Pinnistelemme kohti onnea ja puristamme itsetehtyä myönteisyyttä, jolloin aivomme vain stressaantuvat eikä levollisuudelle ja seesteisyydelle ole tilaa.

Henkisen kehittymisen polulla – niin kuin kaikessa muussakin tekemisissämme ja pyrkimyksissämme – ego ottaa usein vallan. Kun ego huomaa halumme kehittymiseen, niin se lähtee pyrkimään samaan suuntaan. Kun se ryhtyy suorittamaan henkisyyttä ja vaatimaan pysyvää onnea, viereemme ilmestyy mittatikku, jolla ego mittaa kehittymisemme ja osaavuutemme määrää. Koska emme ylety henkistyneen egomme vaatimuksiin, tuloksena on huonommuuden ja riittämättömyyden tunne.

Egomme saa meidät unohtamaan, ettei onnellisuutta voi vaatia tai ihmisenä kasvamista ei voi suorittaa.

Ihmisenä kehittymisessä ja henkisessä kasvussa ei mitata osaamistamme tai kyvykkyyttämme tai onnellisuustaitojamme. Itse asiassa siinä ei kasveta millään muotoa määrällisesti, ei isommaksi, ei paremmaksi, ei kypsemmäksi eikä henkisemmäksi. Mikään ei lisäänny eikä vahvistu, mihinkään ei tarvitse pyrkiä eikä mitään tarvitse oppia.

Sen sijaan luovumme opituista säännöistä ja egon vaatimuksista ja hyväksymme itsemme juuri siinä hetkessä sellaisina kuin olemme. Henkinen kasvu ei siis ole kasvua laisinkaan, vaan se on ihmisyyden hyväksymistä ja todellisen minuutemme muistamista.

Henkisessä kasvussa avaudutaan sille, mikä on jo olemassa. Henkisyys tarkoittaa sen tiedostamista, mikä on jo meissä. Avain tyyneyteen ja tasapainoon on rentoutuminen ja hyväksyminen. Kun hiljennymme ja antaudumme olemaan, aistimme sisällämme syvän levollisuuden, jossa tiedämme kaiken olevan hyvin. Olemme yhteydessä todelliseen minuuteemme ja sen kautta koko universumin läpi virtaavaan rakkauden energiaan.

Henkisyys ei poista sitä, etteikö minulla ihmisenä olisi huonoja päiviä ja ankeita olotiloja. Mutta henkisyys sallii ja hyväksyy ihmisyyden ja sen aaltoliikkeen, jossa ego välillä vie meitä tummiin vesiin ja jossa välillä avaudumme rakkauden valoon.

Ihmisenä kasvaminen on todellisessa minuudessa virtaavan rakkauden muistamista.

Henkisyys on itsemme hyväksymistä niin inhimillisinä ihmisinä kuin rakkauden energiana. Se on luottamusta siihen, että hankalinakin hetkinä todellinen minuutemme on rakkautta, johon voimme kytkeytyä heti kun muistamme sen olemassaolon.

Voit lukea lisää hyvän vastaanottamisesta ja aivojen rentouttamisesta levolliseksi kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen, joka löytyy kirjastoista ja äänikirjapalveluista.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Erityisherkän ei tarvitse pyytää anteeksi tai piilottaa herkkyyttään – Näin olet rohkeasti oma itsesi

Viime aikoina olen jälleen kerran ollut tämän teeman äärellä; tuntenut, että minun pitäisi erityisherkkänä pyytää anteeksi sitä, millainen olen ja miten elämän koen. Kuulostaako tutulta?

Olen kuitenkin itse päättänyt jo ajat sitten, etten sitä enää tee. Liian monta vuotta elin anteeksipyydellen ja herkkyyttäni piilotellen. Tämä turhauttaa ja suututtaa. Nykyään haluan seistä rohkeasti herkkyyteni puolella – mutta ensin minun piti oivaltaa jotain.

Erityisherkkyys on nimittäin synnynnäinen ominaisuus, joka ei toimi tahdonalaisesti on/off-näppäimellä. En voi karaistua vähemmän tuntevaksi, irti päästää murhetimisesta tai sammuttaa mielen kilpajuoksua.

Voin toki tehdä töitä itseni kanssa, kehittää ja oppia uusia toimintamalleja ja löytää työkaluja tilanteiden helpottamiseksi, kuten tunnetaidot. Minua saa myös lempeästi muistuttaa, jos murehtiminen lähtee laukalle. Mutta täysin toiseksi ja vähemmän tuntevaksi ihmiseksi en voi muuttua. Herkkyys on ja pysyy.

Olen koko ikäni ollut valmis työskentelemään itseni kanssa ja niin olen myös tehnyt – monet terapiavuodet, psykologian opiskelu ja itseni muu kehittäminen ovat olleet tärkeänä apuna, jotta olen sinut oman herkkyyteni kanssa.

Liian monta vuotta elin anteeksipyydellen ja herkkyyttäni piilotellen.

Merkittävin muutos ja kehitys onkin tapahtunut juuri siinä, miten itse suhtaudun itseeni. Olen opetellut hyväksymään herkkyytteni ja kunnioittamaan sitä. Itselleni riitän näin – ja se on tärkeintä.

Ja sen sijaan, että keskittyisin koko ajan erityisherkän haasteisiin, olen opetellut voimavarakeskeistä ajattelua ja lähestymistapaa. Tätä toivoisin myös muilta. Voisimmeko nähdä herkän vahvuudet ja kääntää huomiomme mielummin niihin? Meissä on valtavasti upeita piirteitä, jotka kuuluvat siihen samaan pakettiin kuin ne hieman haastavammatkin.

Tässä muistutuksena niitä ihania piirteitä:

• rikas tunne-elämä
• rikas mielen maailma
• kyky uppoutua syvällisiin pohdintoihin
• luovuus ja kauneudentaju
• luotettavuus ja tarkkuus
• myötäelämisen taito
• toisten tarpeiden vaistoaminen
• empaattisuus
• vahva intuitio
• vahva ongelmanratkaisukyky

En enää lähde taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, vaan enemmin sanon: ota tai jätä – tällainen olen. Herkkä ja tunteva. Suurella sydämellä elävä. Joskus liikaa murehtiva. Aidosti minä.

Lempeästi haluan siis muistuttaa myös sinua, että ole rohkeasti oma erityisherkkä itsesi – älä piilota sitä tai anteeksipyytele. Löydä elämääsi ihmisiä, joille riität juuri sellaisena kuin olet, ja jotka näkevät herkkyydessä kauneuden!

Näin olet rohkeasti oma herkkä itsesi:

Tutustu omaan erityisherkkyyteesi ja tunnista omat vahvuudet.
Keskitä huomiosi ja ajatuksesi näihin vahvuuksiin haasteiden sijaan.
Hyväksy herkkyytesi ja kunnioita sitä sekä tarpeitasi.
Lakkaa pyytämästä anteeksi ja piilottelemasta herkkyyttäsi.
Älä anna muiden väheksyä herkkyyttäsi, vaan ympäröi itsesi ihmisillä, jotka hyväksyvät sinut.
Ole rohkeasti itsesi ja herkkyytesi puolella!

Haluatko tehdä herkkyydestäsi vahvuuden? Lataa maksuton työkirja täältä.

Eroottinen läsnäolon hetki parille – koe rento ja paineeton hetki yhdessä rakkaasi kanssa

Eroottinen läsnäolon hetki parille

Vietä kumppanisi kanssa eroottinen nautinnon hetki, jossa tärkeintä on kiireetön läsnäolo sekä itselle että omalle rakkaalle. Voitte olla joko alasti tai vaatteet päällä. Asettukaa aluksi mukavaan asentoon vierekkäin koskettamatta toisianne, niin että väliinne jää hieman tilaa.

Sulje aluksi silmäsi ja hengittele muutaman kerran oikein syvään.

Anna sisäänhengityksen kulkea kuin lempeä valon aalto, joka täyttää aluksi vatsasi ja nostaa lopuksi rintakehääsi. Pidä pieni tauko, ennen kuin annat ilman kulkeutua ulos pehmeästi. Pidä jälleen pieni tauko, ennen kuin hengität uudestaan sisään.

Jätä taaksesi kaikki odotukset siitä, mitä tämä hetki tulee pitämään sisällään. Sinun ei tarvitse suorittaa mitään tai kokea tätä hetkeä millään tietyllä tavalla. Anna kaiken tapahtua täysin luonnollisesti, kuin itsestään.

Anna itsesi laskeutua mielen tasolta sydämeesi ja tunnustele, mikä ihana rauha siellä vallitseekaan.

Avaa tämän jälkeen kiireettömästi silmäsi ja anna itsesi edelleen pysyä aivan rentona. Valmistaudu kohtaamaan rakkaasi katseen kautta – mahdollisimman aidosti, vailla mitään rooleja, odotuksia tai paineita. Kääntykää sitten kiireettömästi toisianne kohti niin, että näette toisenne kokonaan.

Kohtaa rakkaasi

Sinun ei tarvitse ajatella mitään, voit antaa kaikkien esille nousevien ajatusten lipua ohitsesi. Hengittele rauhallisesti ja anna katseesi tutkia rakkaasi kehoa. Voit muuttaa asentoasi niin, että sinun on mahdollisimman mukava olla katsojana tai katsottavana. Tuo vapaasti esiin ihanuuttasi, eroottisuuttasi, ujouttasi tai voimaasi – sitä, mitä oikeasti koet juuri nyt. Älä rakenna itsellesi mitään roolia vaan ole yksinkertaisesti oma, ihana itsesi. Anna tilanteen soljua kuin itsestään.

Seuraavaksi saatte koskettaa toisianne.

Vasemmalla puolella oleva koskettaa ensin. Kosketettava saa vain olla ja nauttia. Muista, että jos kosketus ei tunnu mukavalta, sinun tulee kertoa siitä rakkaallesi – tai siirtää hänen kätensä lempeästi joko pois tai sellaiseen kohtaan, joka tuntuu sinusta mukavalta. Tämä on tärkeä osa harjoitusta.

Kun olet läsnä, tunnet eron suorittamisen ja aidon kosketuksen välillä. Sama pätee myös sinuun, joka kosketat. Kun teet juuri niin kuin sydämessäsi haluat, olet läsnä. Silloin myös rakkaastasi tuntuu hyvältä, turvalliselta ja rakastetulta.

Muista koskettaa vain, jos haluat ja vain siten kun haluat.

Välitä kosketuksesi kautta niitä tunteita, joita koet sydämessäsi juuri nyt. Se voi olla esimerkiksi lämpöä, lempeyttä, rakkautta, turvaa, kiintymystä, ihailua, kaipuuta tai intohimoa. Jos olosi on hellä, älä yritä välittää intohimoa. Jos haluat vain pitää kättä rakkaasi vartalolla, älä silitä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä. Sinun ei tarvitse yrittää mitään tai tehdä kosketuksellasi vaikutusta. Riittää, että olet siinä ja kerrot aidoista tunteistasi kosketuksesi kautta.

Nyt voitte halata hetken tai maata vain hetki vierekkäin. Miltä tuntuu?

Seuraavaksi teistä oikealla puolella oleva koskettaa. Lue ohjeet uudestaan tai kuuntele ne äänitteestä (ohjeet tekstin lopussa).

Voitte joko päättää yhteisen, eroottisen läsnäolon hetkenne tähän tai jäädä nauttimaan toisistanne kaikessa rauhassa, sen mukaan mikä teistä tuntuu tällä hetkellä oikealta.

Kiitä vielä itseäsi ja rakastasi lempeän eroottisesta parihetkestä.

Teksti on lyhennelmä Mitran Meidän vuosi -pariäänitteestä Eroottinen läsnäolon hetki parille.

Kuuntele Eroottinen läsnäolon hetki parille äänikirjapalvelusta! Löydät 5 erilaista Meidän vuosi -parihetkeä hakusanalla Meidän vuosi.