Yritämme usein pyristellä irti epämiellyttävistä tunteista, joita elämänpiirimme horisonttiin ajautuu. Surun, pelon, ahdistuksen ja vitutuksen kaltaisiin tunteisiin on olemassa täsmälääkkeitä, jotka auttavat yleensä yhtä tehokkaasti kuin somen selaaminen unettomuuteen.
Tunteille voi liimata laastarin vaikkapa ostamalla jotain kivaa, herkuttelemalla tai katsomalla Netflixistä harmitonta hömppää. Näiden ja lukemattomien vastaavien laastareiden huono puoli on niiden heikko liimapinta, jonka myötä haava aukeaa alta aikayksikön.
Toinen suosittu lääke on kipeän tunteen analysoiminen, jolloin sen syy- ja seuraussuhteet syynätään tarkasti. Varmuuden vuoksi peilataan niitä vielä vasten omia tunnelukkoja ja ylisukupolvisia traumoja. Näiden pohjalta luodaan tilannekuva sille, miksi joku tunne tuntuu minussa juuri siltä miltä se tuntuu.
Eikä siinä mitään, ymmärrys omista tunteista on äärimmäisen tärkeä ihmistaito. Itse tunnetta se ei silti vie pois, harvemmin edes helpottaa sen tuntemista.
Tunteet ovat energiaa, ja energian pitää liikkua. Siksi tunteen on tärkeä antaa tuntua. Pelottaako ajatus? Kuulen sinua, myös minua se usein pelottaa. Mutta itse tunne ei voi vahingoittaa sinua. Se on vain oma ajatuksesi tai tulkintasi jostain, minkä kehosi on ostanut ja siksi myös reagoi sen mukaisesti.
Sinä pystyt auttamaan kehoasi ymmärtämään, ettei mitään hätää ole. Helppoa se ei aina ole, mutta mahdollista. Voit halutessasi kokeilla jotain seuraavista keinoista (tai vaikka niistä jokaista).
1. Älä tankkaa asioita sisääsi, vaan ennemmin päästä niitä ulos.
Ajattelemme usein, että pystymme järkeilemällä tukahduttamaan tunteen. Siispä tankkaamme self-help-kirjoja ja kuuntelemme viisaita podcasteja, joiden avulla luomme tunteen ympärille narratiivin. Koska tunne itsessään on harvemmin abstrakti, on siitä syytä tehdä sellainen selittämällä se järkeen käyväksi.
Paradoksaalisesti se mitä meidän tulisi tehdä, on päästää tunnetta pihalle. Haitallisimmillaan kyse on jostain, mikä aiheuttaa kipua tai vaaraa muille ihmisille. Sen sijaan luo puitteet, joissa esimerkiksi terve aggressiivisuus pääsee purkautumaan turvallisesti. Yksi hyvä keino on liikkuminen, toinen on huutaminen ja kolmas itkeminen. Metsä on käypä näyttämö näille jokaiselle.
Älä myöskään jää yksin märehtimään tunnetta, vaan puhu siitä ja tule kuulluksi.
2. Hengitätkö? Hyvä, sitten sinulla ei ole juuri nyt suurta hätää.
Tämä voi kuulostaa tylyltä silloin kun hankala tunne on päällä. Uskalla silti luottaa. Istu alas tai sulje vaan silmäsi. Hengitä, rakas ihminen. Jos suinkin kykenet, keskitä hengityksesi palleaan ja alavatsaan, ja annan uloshengityksen olla aavistuksen pidempi. Rauhoita hermostosi huomaamaan, ettet ole välittömässä hengenvaarassa. Tämä kyseinen hetki ei ole sinulle haitallinen, huomaat sen hengityksen kautta.
3. Mikä sinua oikeasti pelottaa/ahdistaa/vituttaa?
”Ai että nyt pitäisi sittenkin alkaa analysoimaan?” Ei pidä, eikä kannata. Sen sijaan kokeile seuraavaa. Mene peilin eteen tai vastaavasti sulje silmäsi. Kysy itseltäsi, mikä sinua ihan oikeasti pelottaa. Vastaa empimättä. Toista kysymys aina uudestaan ja uudestaan. Huomaatko, kuinka vastaus muuttuu kerta toisensa jälkeen?
4. ”No mitä sitten?”
Hyvä ystäväni opetti tämän neuvon tai ennemmin asenteen. Haudutamme usein tunteita päämme sisällä, jossa luomme niille tarinan (usein perin dramaattisen sellaisen). Loppupeleissä vain hyvin harvalla asialla on kuitenkin todellista merkitystä (paitsi tietysti siellä päämme sisällä rakentuvassa tarinassa). Uskalla siis kysyä itseltäsi avoimesti, ”no mitä sitten?”. Kun huomaat, ettei ole syytä panikoida tai ylipäätään reagoida pikaisesti, rakennat uutta perspektiiviä ja luottamuksesi elämää kohtaan lisääntyy.
5. Olethan muistanut syödä, nukkua ja liikkua?
Tämä voi kuulostaa holhoamiselta, mutta niin…. Olethan?
Toimituksen vinkki: Mitä tehdä, kun joku tunne sattuu niin, että sitä on vaikea kestää?
Syvenny vaikeiden tunteiden kohtaamiseen ja sietämiseen Harri-Pekan kirjassa Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.
Tämä kirja on sinulle, joka…
…rajoitat tahtomattasi omaa elämääsi tunteidesi tai toisten sinuun kohdistamien tunteiden vuoksi.
…toivot että kokemasi tunteet eivät vaikuttaisi niin voimakkaasti omaan elämääsi.
…ajattelet usein ettet kenties koskaan pääse eroon sinua rajoittavista tunteista ja tuntemuksista.
…ahdistut siitä informaatiotulvasta ja maailmankuvasta, jota ulkopuoleltasi tarjotaan ja joilta et oikein osaa suojautua.
