Tiedän tiedän, se on romanttinen tarina! Että minä olisin niin erityinen, että toinen muuttuisi juuri MINUN vuokseni.
Ja hei, en hetkeäkään kiellä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka ovat löytäneet kumppanista tai perheestä ison motivaation esimerkiksi lähteä omalle toipumisen tielle, lähteä toipumaan riippuvuudesta ja niin edelleen. Sitä tapahtuu, todellakin. Ja onhan se todella arvostettavaa. Ja samalla, kukaan muu ei voi saada toista ihmistä tähän kohtaan.
Me voimme keskittyä omaan prosessiimme, omiin rajoihimme ja oman elämämme suunnan selkeyttämiseen ja se joko kutsuu toista mukaan tai sitten ei.Tällöin myös me itse teemme sisäistä työtä itsemme vuoksi. Ennenkaikkea.
Yksi elämän vaativista tosiasioista on se, että toisten tajuamiset, heräämiset taikka havahtumiset eivät ole meidän käsissämme.Siksi joskus meidän on uskallettava luopua toivosta, että toinen muuttuisi meidän vuoksemme. Ja se voi todella pintauttaa monenlaista kipua.
”Enkö minä ole sen arvoinen?”
”Minulla ei ole toiselle mitään merkitystä”
”Aina minulle käy näin”.
Nämä ovat usein jo varhaisempia haavoja, usein suhteessa jompaankumpaan tai toiseen vanhempaamme. On tärkeää että nämä surut saavat tulla surruksi. Ja samalla aikuinen meissä voi kertoa lapsi osalle, että toisen käytös taikka valinnat eivät koskaan ole mittari rakastettavuudestamme.
Toisen valinnat kertovat hänestä, hänen sen hetkisestä kapasiteetista ja ymmärryksestä…eivät koskaan sinun rakastettavuudestasi.
Luopuminen toiveesta että toinen muuttuisi sinunvuoksesi vapauttaa sinulle tilaa keskittyä sinun omaan eheytymiseen, itsesi syvempään hyväksymiseen ja itseäsi arvostavaan kohteluun.Ja kyllä, joskus elämässä käy niin, että saamme sen mistä luovumme. Mutta silloin se todella on lähtöisin toisesta itsestä, hänen valinnoistaan. Ja mikä paradoksi, että silloin sinä et oikeastaan edes itse tarvitse sitä todisteeksi omasta arovstasi. Koska sinä tiedät ja tunnet sen jo.
Jos kotimainen hunaja ei vielä kuulu keittiösi perusaineksiin, niin nyt kannattaa ottaa se kokeiluun. Näillä vinkeillä teet tutuista herkuista yllättävän meheviä ja maukkaita.
Hunaja tuo esiin aidot maut – mutta kevyemmin
Tiesitkö että hunajalla saadaan sama makeus kuin sokerilla, mutta energiaa tulee lähes puolet vähemmän? Kun vaihdat ruuanlaitossa sokerin kotimaiseen hunajaan, onnistut samalla lähes puolittamaan sokerista tulevien piilokaloreiden määrän. Hunajasta tulee ruokaan myös aivan erilaista makua kuin sokerista.
Monipuolinen hunaja sopii sokerin tilalle lähes kaikkeen ruuanlaittoon ja leivontaan. Hunaja parantaa ja korostaa ruuan raaka-aineiden ominaisuuksia ja ainesosien omia makuvivahteita. Hunajan avulla saat enemmän irti mausteista ja marinointikin sujuu nopeammin.
Lisäksi hunaja parantaa ruokien säilyvyyttä – ja säilyy itsekin mainiosti vaikkapa mökillä kesäkeittiössä. Hunajapulloa voi pitää grillauspaikalla käden ulottuvilla koko kesän ajan. Pullosta on helppo puristaa ruuan sekaan tai sipaista sudilla hunajaa paistopintaan.
Hunajapurkille kannattaa suunnata myös kesäflunssan yllättäessä: hunajan luonnolliset bakteereja ja mikrobeja vastustavat ominaisuudet auttavat taltuttamaan kurkkukipua ja yskää. Kesäkuumalla voi siemailla vaikkapa raikasta Hunaja-sitruunajuomaa.
Tässä pari vinkkiä, joiden avulla saat kesäherkuista entistä maistuvampia ja mehevämpiä. Lisää hunajaisia reseptejä löydät TÄÄLTÄ.
Ihanan mehevät kasvikset
Moni on ihmetellyt ja ihastellut, miten tutut ja tavalliset kasvikset voivat maistua hunajalla höystettynä niin hyviltä. Sattuiko vain osumaan kaupasta mukaan erityisen maukkaita yksilöitä?
Syy ei ehkä ole kasvisten laadussa, sillä hunaja syventää kasvisten, yrttien ja mausteiden makuja, tuo esiin lisää makuvivahteita ja antaa uudenlaista mehukkuutta.
Kypsennettynä hunajaiset ruuat eivät maistu kovin helposti hunajalta, joten ruokaan ei tule hunajan makeaa makua.
Yksi hyvän marinadin salaisuus on hunaja. Monen mielestä hunaja onkin marinadeissa ja kastikkeissa kaikkein parhaimmillaan.
Marinadeissa ja kastikkeissa hunaja voimistaa mausteiden ja yrttien makuja ja tuo esiin niiden hienojakin vivahteita. Lisäksi se nopeuttaa makujen imeytymistä marinoitavaan lihaan, kalaan tai kasvikseen. Sipaus hunajaista marinadia antaa lihalle kauniin ruskean paistopinnan.
Kotitekoisten marinadien valmistus vaatii hieman ennakointia, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Kun käytät marinadeissa sokerin sijasta hunajaa, saat annoksestasi paitsi maukkaan, myös hiukan kevyemmän.
Testaa Hunajayhtymän Hunajainen grillilohi, jota chili ja lime raikastavat ihanasti.
Kesäpöydässä uusien perunoiden kaverina maistuu Hunajasilli.
Kotimainen hunaja auttaa suomalaista luontoa ja tarjoaa työtä
Hunajan valmistamisen ohella mehiläiset pölyttävät monenlaisia kasveja, joten kun suosit kotimaista hunajaa, autat samalla luontoa ja pölyttäjiä, tuet suomalaista käsityötä, yrittäjyyttä sekä maatalouden omavaraisuutta.
Suomessa mehiläishoitajat ovat suurimmaksi osaksi harrastajia tai pienyrittäjiä. Kotimaisen hunajan ostaminen auttaa näin pitämään mehiläishoitajan ammatin elossa.
Hunajayhtymän verkostoon kuuluu 150 mehiläishoitajaa, joiden keräämät hunajat pakataan Loimaalla. Hunajayhtymän hunajapurkeista näet, mistä päin Suomea purkkisi hunaja on peräisin. Kaikki Hunajayhtymän hunaja on tutkittua ja alkuperältään jäljitettävissä.
Kesäisessä luonnossa on paljon värejä, tuoksuja ja liikettä. Sinulla saattaa olla joku ns. lempituoksu luonnossa, joka mielestäsi kuuluu ehdottomasti sinun kesääsi. Tunnistatko luonnon kasveja pelkän tuoksun perusteella? Joidenkin kasvien tuoksu kukinta-aikaan voi olla hyvinkin voimakas. Tiedätkö tai muistatko, mikä luonnonkasvi oli lapsellesi tuoksun perusteella lempikasvi edellisenä kesänä?
Kävelin lapsen kanssa tuttua metsäpolkua. Polun molemmin puolin kasvoi isoja puita, kuusia ja mäntyjä. Suurta mäntyä halatessamme kysyin lapselta, että tuoksuuko männyn runko. Lapsen mielestä mänty ei tuoksunut. Oma hajuaistini huomasi pihkan tuoksun männyn rungosta. Etenimme polulla hitaasti, jotta huomioisimme enemmän eri tuoksuja metsässä. ”Tuolla on hieno, koristeltu pieni joulupuu”, huudahti lapsi. Se pieni joulupuu oli kuusenkerkillä koristeltu. Tuoksuttelimme vaalean vihreitä kerkkiä. Jonkin ajan kuluttua lapsi totesi kerkkien tuoksuvan kesälle.
Eväitä nautimme kannolla istuen. Kannon vieressä kasvoi sammalta. Lapsi halusi upottaa kätensä pehmoiseen ja kosteaan sammaleeseen. Aikansa sammalen kanssa touhutessa lapsi hoksasi käsiensä tuoksuvan mökin saunalle ja kesälle. Lapsen mielikuviin oli jäänyt tuoksu, jonka hän yhdisti edellisen kesän mökkireissuun.
Teiden varsilla kasvavien kukkien väri ja tuoksumaailma on runsas. Kukkien tuoksu houkuttelee perhosia laskeutumaan kukkiin. Entä jos lapsi saisi valita kukkakimpun omien mielituoksujen perusteella tienvarsilla olevista kukista. Tunnistatko nimeltä lapsen valitsemat kukat?
Tunnistatko nämä 5 luonnon kasvia? Tuoksuttele kasveja yhdessä lapsen kanssa.
Kuusenkerkkä
Voikukka
Maitohorsma
Kissankello
Nokkonen
Muistathan, että luontohetkeä ei tarvitse suorittaa. Lapselle luonnossa vietetty aika yhdessä aikuisen kanssa on mieleenjäävä kokemus. Voit ottaa myös kuvia luonnon kasvien tuoksutteluhetkistä vaikka tuoksuja ei voikaan saada kuviin. Luonnosta otettuja kuvia on ilo katsella myöhemmin lapsenkin kanssa.
Luonnon kasvien tuoksujen äärelle pysähtyminen on läsnäoloa, jota voi harjoitella näinkin yksinkertaisella tavalla kuin tuoksuttelemalla kukkia.
Lisää innostavia ja mielenkiintoisia luontoaiheisia tehtäviä löydät Minun luontoseikkailuni-kirjasta.
Rinnan yläsivuneljänneksen syöpä duktaalinen kasvain, vasen rinta.
Tuon diagnoosin sain 14 vuotta sitten suunnilleen tähän aikaan vuodesta. Edessä olivat rankat sytostaatti- ja sädehoidot sekä vuosien lääkitys.
En tiennyt sitä vielä silloin, mutta elämäni tulisi muuttumaan radikaalisti kaikilta osin.
Olin ollut seitsemän vuotta raittiina.
Minulle oli iso shokki se, että sairastuin. Suurin silmien avaaja oli se tosiasia, että vaikka olin luullut eläväni terveellistä ja hyvää elämää, minun oli pakko myöntää, että olin todella stressaantunut ja elämässäni oli yhä lukuisia riippuvuuksia. Läheisriippuvuus, sokeririippuvuus, ostosriippuvuus, työriippuvuus. Muutamia nimetäkseni.
Suunnan muutos
Suurin muutos tapahtui mielessäni. Olin elänyt tuohon asti pääasiassa uhrin roolista käsin. Syytin elämäni haasteista muita ihmisiä ja olosuhteita. En ottanut vastuuta elämästäni. Odotin, että joku tai jokin tulee ja pelastaa minut. Luulin, että onnellisuus tulee ulkoapäin.
Tämän muutoksen yksi olennainen tekijä oli ennen diagnoosiani lukemani Dalai Laman Onnellisuuden taito -kirja. Siinä puhuttiin, kuinka jokaisen ihmisen elämässä on haasteita. Niitä ei voi välttää. Se, mihin on aina mahdollisuus vaikuttaa, on suhde näihin haasteisiin. Tämä kiehtoi minua.
Tajusin, että olen itse elämäni puikoissa. Halusin elää ratkaisussa ongelmien sijaan. En suostunut antamaan periksi. En halunnut kuolla.
Tietoinen toipuminen
Alkoi kasvun tie.
Sen mahdollistivat minulle mindfulness ja meditaatio. Tiedostamisen, hyväksynnän ja lempeyden kautta minun oli mahdollista alkaa toipua kohti aitoa tunne-elämän raittiutta.
Olin törmännyt ajatukseen meditaatiosta riippuvuuden hoidossa 12 askeleen ryhmissä. Olin kuitenkin ajatellut, että olen liian levoton meditoimaan. Minun olisi pitänyt olla valmis.
Minut leikannut lääkäri ehdotti myös meditaatiota, kun hän kuuli, kuinka hektistä elämäni oli. Kalenterini oli ammuttu ihan täyteen. Arvostus itseäni kohtaan tuli suorituksista ja suorittamisesta.
Samoihin aikoihin sain lahjaksi kirjan nimeltä Anti-cancer. Siinä puhuttiin, kuinka stressillä ja sen säätelyllä on todella iso asema syövän kehittymisessä ja uusiutumisessa. Halusin oppia rauhoittamaan itseni.
En kuitenkaan tiennyt, mistä aloittaa.
Asiat loksahtelivat paikoilleen. Sytostaattihoitojen alettua asunnossani tehtiin putkiremontti. Jouduin muuttamaan pois, ja ystäväni tarjosi minulle huoneen asunnostaan. Tämä ystävä oli innostunut buddhalaisesta meditaatiosta ja kävi meditaatioilloissa. Hän pyysi minua mukaan. En halunnut enää kieltäytyä.
Vaikka mieleni oli vikkelä, minulle opetettiin, että tarkoitus ei ole tyhjentää mieltä tai pysäyttää ajatuksia. Sen sijaan meditaatioharjoituksen yksi mahdollisuus on se, että suhde noihin ajatuksiin alkaa muuttua. Ajatuksia tulee mieleen ja ne häipyvät omia aikojaan, jos en ala pyörittelemään niitä mielessäni. Opin ottamaan etäisyyttä ajatuksiini. En pitänyt niitä enää totena.
Meditaatiossa oli jotain, joka minua kiehtoi. Tein alkuun hengitykseen keskittymisen meditaatiota ja Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota, eli Metta-meditaatiota. Kun aloin huomata positiivisia vaikutuksia ajatuksissani ja tunteissani, kiinnostuin, kuinka voisin tuoda oppimiani taitoja työhöni koulussa.
Aloin elää tietoisempaa elämää sekä työssä että työn ulkopuolella. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo eli mindfulness muotoutui elämäntavaksi.
Toipumisen syvempi taso
Myöhemmin gestalt-terapia, jossa on paljon mindfulnessin elementtejä ja oma taipaleeni traumaterapeuttiseen työhön avasivat entistä syvemmän ymmärryksen ja mahdollisuuden vapautua kaikesta siitä, mikä elämääni aiemmin rajoitti eniten: riippuvainen käytös ja ajattelu sekä toksiset, traumaperäiset ydinuskomukset.
Olen saavuttanut asioita, joiden luulin olevan saavuttamattomissa: yhteyden itseen ja muihin ihmisiin. Ennen kaikkea koen elämän merkityksellisyyden. Elän elämää, joka on autenttista ja minun näköistäni.
Oikeastaan haluan sanoa kaksi asiaa:
1. Sinun ei tarvitse odottaa, että elämä pysäyttää sinut yhtä radikaalisti, ennen kuin voit alkaa muuttaa elämääsi. Muutos voi alkaa juuri nyt.
2. Tsekkaa tissisi säännöllisesti. Tämä ei koske vain naisia. Myös miehille voi tulla rintasyöpä.
Jos ajatus on jumissa, yrität ratkaista mitä tahansa ongelmaa tai etsit uusia ideoita, ratkaisu voi löytyä luovuuden herättelystä.
Luominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että synnyttää tähän maailmaan jotain sellaista, jota ei aikaisemmin ollut olemassa. Luovuuden ilmaus voi olla keskustelu, ratkaisu ongelmaan, viesti ystävälle, huonekalujen järjesteleminen uudelleen tai uusi reitti, jota pitkin pääsee kotiin liikenneruuhkaan juuttumatta, kuvailee maailmankuulu moninkertaisesti palkittu musiikkituottaja Rick Rubin uutuuskirjassaan Luovuus ja olemisen taito (Like 2024). Rubin on ollut tekemässä musiikkia mm. Johnny Cashille, Beastie Boysille, Red Hot Chili Peppersille, Metallicalle ja Justin Timberlakelle.
Tässä 10 tapaa, joilla kuka tahansa voi keksiä uutta, löytää uudenlaisia ratkaisuja ja vahvistaa luovuuttaan. Kohdat ovat poimintoja Rubinin kirjasta, jossa hän kertoo omat vinkkinsä luovuuden vaalimiseen.
1. Katsele ympärillesi
Kun etsit ratkaisua luovaan ongelmaan, kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitä ympärilläsi tapahtuu. Etsi vihjeitä, jotka osoittavat kohti uusia keinoja tai tapoja, joiden avulla voit jalostaa nykyisiä ajatuksiasi yhä pidemmälle.
Kirjoittaja saattaa kirjoittaa kahviossa kohtausta epävarmana siitä, mitä henkilöhahmo sanoisi seuraavaksi. Hän kuulee viereisen pöydän keskustelusta lyhyen katkelman, joka on sellaisenaan vastaus hänen ongelmaansa, tai se saattaa ainakin tarjota viitteen siitä, mihin suuntaan hänen kannattaisi edetä. Me vastaanotamme tämän kaltaisia viestejä koko ajan, jos pysymme avoimina niille.
Tällainen tiedon välittyminen on hienovaraista: viestit ovat aina läsnä, mutta jäävät helposti huomaamatta. Jos emme yritä löytää näitä vihjeitä, ohitamme ne huomaamattamme. Kiinnitä huomiota yhteyksiin ja mieti, mihin ne johtavat.
2. Kuuntele sisäistä viisauttasi
Usein ajatellaan, että elämä koostuu sarjasta kokemuksia, jotka saamme ulkopuolisesta maailmasta, ja että meidän on elettävä ulospäin merkittävältä näyttävä elämä, jotta meillä olisi jotain kertomisen arvoista. Se, mitä koemme sisäisessä maailmassamme, jää usein tyystin huomiotta.
Jos keskitymme siihen, mitä sisällämme tapahtuu – tuntemuksiin, tunnetiloihin, ajatusrakennelmiin – voimme löytää valtavan arvokasta materiaalia. Sisäinen maailmamme on aivan yhtä kiinnostava, kaunis ja yllättävä kuin luonto itse, onhan sekin pohjimmiltaan osa luontoa. Kun käännymme sisäänpäin, käsittelemme sitä, mitä ulkopuolellamme tapahtuu.
3. Pidä unipäiväkirjaa
Valveillaolotilan ja unitilan välisissä mielentiloissa on paljon viisautta. Millaisia ajatuksia mieleesi tulee juuri ennen kuin nukahdat? Miltä sinusta tuntuu, kun heräät unesta?
Unipäiväkirjan pitäminen saattaa olla hyödyllistä. Pidä sänkysi vieressä valmiina kynää ja paperia, ja kirjoita heti herättyäsi uniasi ylös niin yksityiskohtaisesti kuin mahdollista ennen kuin alat tehdä mitään muuta.
Yritä välttää kaikkia tarpeettomia liikkeitä. Pelkkä pään kääntäminen saattaa riittää karkottamaan unen muistista. Kirjoittaessasi muistikuvasi tarkentuvat ja muistat enemmän tarinasta, enemmän ympäristöstä, ja mieleesi palaa yksityiskohtia, joita et muistanut vielä silloin, kun asetit kynän paperille.
Mitä useammin teet harjoituksen, aamu toisensa perään, sitä paremmin opit palauttamaan unia mieleesi. Siitäkin saattaa olla hyötyä, että kehotat itseäsi muistamaan unesi ennen nukkumaan menemistä.
4. Hyväksy epävarmuus
Meidän ei tarvitse tukahduttaa epäilyksiä, jotka kohdistamme itseemme. Kun hyväksymme epävarmuutemme, saamme sen aiheuttamat häiriöt kuriin.
Itsensä epäileminen saattaa johtaa toivottomuuteen, tunteeseen siitä, ettei yksinkertaisesti kykene suoriutumaan tehtävästä kunnialla. Mustavalkoinen kaikki tai ei mitään -ajattelu johtaa siihen, ettei koskaan edes aloita. Sen sijaan oman työnsä laadun epäileminen saattaa johtaa siihen, että työstä tulee parempi. Epäilykset voivat johtaa erinomaiseen lopputulokseen.
5. Kuuntele muita
Kun kuuntelija on täysin läsnä, puhuja kommunikoi usein toisella tavalla. Suurin osa ihmisistä ei ole tottunut siihen, että heidän sanomansa kuullaan täysin, ja se voi tuntua heistä hyvin vaivaannuttavalta.
Joskus me estämme meille tarjottua informaatiota virtaamasta vapaasti ja teemme näin täydestä kuuntelemisesta mahdotonta. Meidän kriittinen mielemme saattaa käynnistyä ja kiinnittää huomiota siihen, mistä olemme samaa mieltä ja mistä eri mieltä, tai siihen, mistä pidämme ja mistä
emme.
Saatamme etsiä syitä, joiden pohjalta voimme olla luottamatta puhujaan tai osoittaa hänen olevan väärässä. Mielipiteen muodostaminen ei ole kuuntelemista. Sitä ei myöskään ole vastauksen miettiminen, oman näkökulman puolustaminen tai toisen näkökulmaa vastaan hyökkääminen. Kärsimättömästi kuunteleva ei kuule yhtään mitään.
Kuunteleminen on epäuskon laittamista tauolle.
6. Vältä houkuttelevia oikopolkuja
Lottovoittaja ei tule loputtoman onnelliseksi yllättävän onnenpotkun myötä. Hätäisesti rakennettu talo selviää harvoin ensimmäisestä myrskystä. Yhden virkkeen mittainen tiivistelmä kirjasta tai uutistapahtumasta ei ole kelvollinen korvike koko tarinalle.
Kuljemme usein oikoteitä pitkin edes tietämättä sitä. Kuunnellessamme meillä on tapana hypätä eteenpäin ja rakentaa yleistys siitä, mitä puhuja haluaa puheellaan viestiä. Meiltä jää huomioimatta viestin hienovaraiset piirteet, tai koko viestin keskeisin asia. Oletamme säästävämme aikaa,
mutta oikotien ansiosta onnistumme välttämään myös epämiellyttävän tunteen, joka syntyy niiden tarinoiden haastamisesta, joihin me itse uskomme. Ja niin meidän maailmankuvamme kutistuu kutistumistaan.
Meidän loputon pyrkimyksemme tehokkuuden maksimoimiseen ei kannusta tarkastelemaan asioita kovinkaan syvällisesti. Tehokkuusvaatimus ei jätä meille aikaa harkita kaikkia mahdollisuuksia. Kuitenkin juuri harkitun toiminnan ja toiston ansiosta meidän on mahdollista ymmärtää asioita syvällisemmin.
7. Opettele vaihtamaan näkökulmaa
Meillä on tapana pitää kovin monia asioita itsestäänselvyyksinä. Miten voisimme päästä yli tästä yhteyden katkeamisesta ja turtumuksesta ja todella kokea kaikki ympärillämme olevat luonnon ja ihmistaidon luomat ihmeet?
Suurin osa maailmassa huomaamistamme asioista kykenee yllättämään meidät tyystin, jos vain osaamme katsoa niitä toisella tavalla kuin yleensä. Harjoita itsesi näkemään uskomaton tavanomaisuuden takana. Katsele maailmaa tästä näkökulmasta niin usein kuin vain mahdollista. Anna itsesi upota siihen.
9. Määrittele menestys uudelleen
Miten menestystä tulisi mitata? Se ei tarkoita samaa kuin suosio, raha tai kriitikkojen arvostus. Menestys tapahtuu sisällämme, sielussamme.
Se saapuu siinä hetkessä, kun päättää päästää työstään irti, ennen kuin siitä on ennättänyt kuulla kenenkään muun mielipidettä. Kun on tehnyt kaikkensa saadakseen työstä niin hyvän kuin vain mahdollista. Kun on itse tyytyväinen siihen ja valmis päästämään siitä irti.
Menestyksellä ei ole mitään tekemistä itsen ulkopuolisten asioiden kanssa.
Monet janoavat ulkoista menestystä siinä toivossa, että se täyttäisi heidän sisällään olevan tyhjyyden. Jotkut ajattelevat menestymisen olevan vastalääke tai parannuskeino riittämättömyydentunteelle.
Jos elää uskoen, että menestys parantaa ja vie kivun mennessään, niin kun kuuluisuutta tulee eikä tämä hoitokeino autakaan, saattaa se johtaa toivottomuuteen. Kun havahtuu ymmärtämään jahdanneensa koko elämänsä jotain sellaista, joka ei auttanutkaan korjaamaan sisällä kytevää epävarmuutta ja haavoittuvaisuuden tunnetta, saattaa se johtaa masennukseen. Todennäköisemmin, panosten ja seurausten kasvettua, paineet ovat vain kasvaneet entisestään. Eikä ketään ole opetettu käsittelemään tätä eeppisen mittaluokan pettymystä.
10. Ota etäisyyttä elämäsi tapahtumiin
Mitäpä jos päästäisit irti elämäntarinastasi sen käänteiden tapahtuessa?
Romaanin käsikirjoitus, jota olet kirjoittanut vuosia, tuhoutuu tulipalossa. Romanttinen suhteesi, jonka eteen olet nähnyt vaivaa, päättyy, vaikka olet luullut kaiken olevan oikein hyvin. Joudut lähtemään työpaikasta, joka oli sinulle tärkeä.
Vaikka se tuntuisi vaikealta, yritä kokea tällaiset tapahtumat samoin kuin katsoisit elokuvaa. Katselet dramaattista kohtausta, jossa päähenkilö kohtaa lähestulkoon ylittämättömän vaikealta vaikuttavan vastoinkäymisen.
Kyse on sinusta, mutta ei kuitenkaan ole. Sen sijaan, että uppoaisit särkyneen sydämen tuskaan, irtisanomisen tuomaan stressiin tai menetyksestä johtuvaan suruun, voit harjoittaa irti päästämistä ja todeta itsellesi: Enpähän osannut odottaa tuollaista juonenkäännettä. Mitäköhän meidän sankarillemme mahtaa seuraavaksi tapahtua?
Sillä seuraava kohtaus tulee aina, ja se saattaa olla täynnä kauneutta ja hyvin palkitseva. Vaikeat ajat tarvittiin, jotta nämä uudet mahdollisuudet pystyivät syntymään.
Lopputulos ei ole lopputulos. Pimeys ei ole päätepiste, kuten ei ole päivänvalokaan. Ne elävät jatkuvasti vaihdellen ja muodostavat toisistaan riippuvaisen syklin. Kumpikaan niistä ei ole hyvä tai huono. Ne vain yksinkertaisesti ovat olemassa.
Tällä tavoin ajatteleminen – olla olettamatta, että oma kokemus kattaa koko tarinan – auttaa elämään tyynin mielin elämää, jossa mahdollisuuksia on valtavasti. Kun keskitymme näihin tapahtumiin pakkomielteenomaisesti, ne vaikuttavat katastrofaalisilta. Mutta ne ovat vain pieniä osasia suuremmasta elämästä, ja mitä kauempaa asiaa katsomme, sitä pienempiä yksittäisistä kokemuksista tulee.
11. Tarkista asenteesi
Vakavasti ottaminen tekee työnteosta raskasta. Se jättää huomiotta ihmisyyteen kuuluvan leikillisyyden. Kaoottisen, ylitsevuotavan elämänilon, jonka maailmassa oleminen synnyttää. Keveyden, jonka synnyttää puhdas nautinto nautinnon itsensä vuoksi. Leikkiessä ei ole panoksia. Ei rajoitteita. Ei oikeaa tai väärää. Ei tehokkuusvaatimuksia. Se on estoton tila, jossa henki voi liikkua vapaana. Parhaat ideat nousevat esiin useimmin ja helpoimmin tässä rentoutuneessa tilassa.
Jokaisen valituksen takana on jokin piilossa oleva tarve, jota emme sillä hetkellä tunnista. Silloin jos turhauttaa (mikä on tietysti inhimillinen tunne), on tärkeä taito harjoitella tutkimaan vähän syvemmin, että mitä kaipuita ja tarpeita turhautumisen taustalla on.
Tarve läheisyyteen? Tarve läsnäololle? Kaipuu tulla kohdatuksi ja nähdyksi syvemmin? Kaipuu tuntea olonsa halutuksi ja rakastetuksi?
Jos koemme että rakkaustankkimme ovat tyhjillään, olemme herkempiä turhautumaan ja näkemään myös toisen ongelmana. Aikuisena me olemme kuitenkin itse vastuussa tarpeidemme ilmaisusta, ja sen voi tehdä todella monella tapaa. Sen voi tehdä kutsuen, haavoittuvaisuudesta käsin, tai vaikkapa pienen flirtin sävyttämänä tai sitten syyttäen, voimakasta pettymystä ilmaisten.. Arvaat varmaan kumpi toimii paremmin.
Puhelimen akusta on aika selkeän simppeli nähdä, milloin latausta tarvitaan. Me ihmiset emme ole ihan yhtä läpinäkyviä, emmekä tietenkään aina itsekään tunnista milloin olisimme latauksen tarpeessa. Ja ei, tietenkään ei voi olla toisen ihmisen vastuulla “ladata meitä täyteen”, eikä varsinkaan osata lukea ajatuksiamme ja toiveitamme sen suhteen.Varsinkin silloin, jos koemme suhteessa olomme yksinäisiksi, ei tärkeiksi tai ei huomioiduiksi, alamme herkästi itsekin toimimaan ja reagoimaan tavoilla, jotka eivät välttämättä erityisesti ole luokseen kutsuvia.
Omien tarpeiden ja kaipuiden ilmaisu on taitolaji, joka lähtee siitä, että me itse tunnistamme, mitä kaipaamme. Kun ilmaisemme tarpeitamme kutsuina syytösten sijaan, on toisen on myös helpompi ottaa ne vastaan. Kun taas koemme suhteessa olomme rakastetuksi, huomatuksi ja tärkeäksi, se ruokkii suhteen me-henkeä ihan toisella tavalla.
Otetaan esimerkki.
Tapa 1. ”Sä olet aina vaan puhelimella, kiinnostaako sua meidän suhde edes yhtään?”
Tapa 2. ”Hei rakas, olisi ihana viettää sun kanssa sellaista aikaa, et ollaan vaan toisiamme varten. Sopisiko jos pidetään illalla puhelimet poissa?”
Pohdittavaksi
1. Mitä sinä kaipaat tunteaksesi olosi rakastetuksi?
2. Tiedätkö mitä kumppanisi kaipaa?
3. Mistä merkeistä huomaat, että omaa akkua olisi tarpeen ladata?
Ja kyllä, onvalitettavasti olemassa tilanteita ja suhteita, joissa mikään määrä kaunista pyytämistä, kutsuja tai haavoittuvaista ilmaisua ei valitettavasti toimi. Tällöin se tuo meidät ison kysymyksen ääreen: onko minun hyvä olla suhteessa, jossa ei ole tilaa ilmaista toiveitani ja kaipuitani?
Kannustava opas tarjoaa tietoa ja työkaluja parisuhteen ymmärtämiseksi. Kirja on kuin vertaistuki, joka kulkee rinnallasi kohti tietoisempaa parisuhdetta.
“Kun kukka ei kukoista, emme yritä parantaa kukkaa, vaan ympäristöä jossa kukka kasvaa” – Alexander Den Heijer
Ja vaikka kukoistaisikin, kasvumaata täytyy silti hoitaa, ravita ja jäsentää. Tässä kuusi vinkkiä joita voit soveltaa luovuuteen kannustamiseen.
1. Kannusta monipuoliseen ilmaisuun
Luovuuden tapoja on yhtä monta kuin tekijääkin. Luovuus on ajattelua ja ongelmanratkaisua, mutta myös merkityksellinen tapa tuoda sisimpänsä ja itsensä ja sielunsa näkyväksi. Luovuus syntyy useimmiten siitä, että mitään ei pakoteta. Ei vaadita. Mutta annetaan mahdollisuuksia, tarjotaan työkaluja, kannustetaan kokeilemaan ja arvostetaan tutkivaa, kyseenalaistavaa mieltä.
2. Muistuta nuorta ottamaan luovia taukoja
Luovuus herää levossa ja usein myös tylsyyden tuloksena. Kun perus-oravanpyörä pysähtyy, maisema muuttuu tai tutusta arjen harrastus ym. aikatauluista voi irrottaa, on mahdollisuus tylsistyä. Tai siis ottaa taukoja. Ota taukoja kaikesta tekemisestä yhdessä. Omalla esimerkilläsi näytät miten elämästä voi nauttia ilman jatkuvaa “mitä seuraavaksi” -ajattelua. Auta nuorta tunnistamaan oma uniikki rytmi ja anna hänen hakeutua tekemisessä omaan tahtiinsa. Lapsen ja nuoren tahti ei yleensä ole sama kuin vierellä kulkevan aikuisen.
3. Luovuus ei ole kiinni taidoissa
Taidot ja tekniikat ovat opittavissa. Luovuus löytyykin usein yllättävistä paikoista – uskon että jokainen osaa jotain, kun vain pysähtyy hetkeksi miettimään ja työntää sisäisen kriitikon sivuun. Pohtikaa nuoren kanssa yhdessä mitkä kolme asiaa kiinnostavat, jotka eivät liity kouluun eikä työhön.
4. Kestä sotkua ja keskeneräisyyttä
Jos luova prosessi vaatii hetken aikaa sotkua, kestä sitä. Sopikaa yhdessä pelisäännöt siitä, miten laajalle kotiin ilmaisu yltää tai miettikää mikä olisi sopiva aika miten pitkään projekti voi olla levällään.
5. Mieti mitä nuori voi opettaa sinulle luovuudesta?
Aikuisena jäämme helposti toistamaan jo hyväksi havaittuja käytänteitä. Turvallisuus ja sovinnaisuus ei kuitenkaan kehitä. Huomioi, miten nuori käyttää luovuuttaan ja pyydä häntä opettamaan sinua. Ota huomioon myös asiat, joita helposti ei ymmärretä luovaksi, kuten meikkaaminen, tuunaukset tai erilaisten epäsopivien asioiden yhteentuomista. Uskon että jokainen osaa jotain kun vain pysähtyy hetkeksi miettimään ja työntää sisäisen kriitikon sivuun. Pohtikaa yhdessä missä kolmessa sellaisessa asiassa olette hyviä, mikä ei liity kouluun eikä työhön?
6. Arvosta luovuutta ja pysy kärryillä
Jos haluat lapsen elävän luovaa elämää – on aikuisen tehtävä omalla esimerkillään näyttää, että taide, käsityöt ja ilmaisu on arvokasta. Tämän ei tarvitse tarkoittaa vain kalliita lippuja eri tapahtumiin, vaan olla enemmänkin asenne miten kulttuurista kotona puhutaan, taidetta arvostetaan ja keskeneräisiä prosesseja vaalitaan. Mikä nuorta itseään kiinnostaa? Oletko perillä hänen soittolistastaan, ja siitä, mitä hän pitää visuaalisesti sekä esteettisesti kiinnostavana?
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä.
Kohtaan tosi usein asiakastyössäni uskomusta että olemme ainoita, joilla on huonommuuden, epäonnistuneisuuden ja arvottomuuden tunteita, konfliktin pelkoa, vaikeutta rajata, haastetta tunnistaa sydämen ääntä ja kulkea sitä päin. Suuri osa meistä ämpyilee ihmissuhteiden haasteissa ja miettii, mitä pitäisi, ei pitäisi, olisi pitänyt tai ei nyt ainakaan olisi pitänyt ja haluaisi toimia oikein. Siinä hötäkässä pitäisi yrittää opetella olemaan itselleen hyvä, eheyttää haavojaan, saada parisuhde toimimaan ja toteuttaa itseään.
Meillä on maassamme erikoistilanne verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin; aktiivinen, kollektiivinen sotatrauma eli selviytymisen kamppailu, joka elää psyykeissämme yhä, sillä trauma siirtyy hoitamattomana sukupolvelta toiselle.
Se tarkoittaa yleisellä tasolla turvattomuutta, joka näkyy meissä kollektiivisesti monin tavoin. Kun hermostossamme kroonisina yli- ja aliviritystiloina ilmenevään stressiin eli turvattomuuteen ja tunneyhteydettömyyteen vielä lisätään kasvatusfilosofia joka aiempina vuosikymmeninä jylläsi länsimaisessa maailmassa, soppa on valmis. Pitkään ajateltiin, että olennaisinta on tehdä lapsista itsenäisiä pärjääjiä, joita ei pidä hyysätä.
Eri psykologian kentillä tunnistetaan nykyään varhaisten kiintymyssuhteiden, hermoston kehittymisen, tunnesäätelyn ja oman arvon tunteen yhteys. Monella meistä suomalaisista on kehitystrauma; vaille jäämisen, arvottomuuden ja yksinäisyyden kokemus joka syntyy, kun emme saa riittävästi säätelevää, rakkaudellista tunnetason liittymistä varhaisissa kehitysvaiheissamme. Trauma voi periytyä jo sikiöajalla äidin hermostosta ja hormonitoiminnasta lapseen.
Kehitystrauma ei läheskään aina tarkoita kaltoinkohtelua vaan voi syntyä, vaikka lapsi olisi toivottu ja rakastettu. Jos hoivaajien tunneyhteys itseensä on ollut niin ja näin oman varhaisen trauman vuoksi (joka meidän maassamme on juurikin periytyneen sotatrauman peruja) tunnepeilaus ja syvän turvan luominen ovat olleet hoivaajillekin haasteellisia asioita, kun niihin ei ole saanut oppia itse. Terapiassa käyminen ja psykologisen ihmistuntemuksen popularisoituminen ovat yleistyneet vasta noin viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Et siis tosiaankaan ole yksin, jos miellytät, suoritat, koet vaikeutta rajata, ämpyilet ihmissuhteissa, pelkäät konflikteja, koet sisäisiä ja ulkoisia vaatimuksia, hirmu syyllistymistä, huonommuutta, epäonnistuneisuutta tai pelkoa mennä kohti sitä mikä sydämelle on totta.
On valtavan yleinen kokemus, että jotkut tunteemme (tai kaikki) ovat olleet kiellettyjä – emmekä silloin tunnista tarpeitammekaan. Tämä aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää, arvottomuutta, yhteydettömyyttä, puhumattomuutta, valtavia sisäisiä vaatimuksia, itsen sivuuttamista, rajattomuutta ja selviytymiskeinoinemme paahtamista.
Näillä eväillä suuntaamme elämään; ihmissuhteisiin, töihin, elon kriiseihin ja kasvun kutsuihin. Häpeä saa uskomaan, että olemme ainoita huonoja – vaikka kokemus on tosi jaettu.
Oikeastaan vasta nyt meillä alkaa olla kollektiivisesti riittävähkösti turvaa ja tilaa käsitellä ja eheyttää periytynyttä traumaa, tunnetaidottomuutta ja -yhteydettömyyttä ja turvattomuutta joka elelee hermostossamme. Olen esikoiskirjastani Sydänjuttu alkaen puhunut siitä, kuinka voimme aikuisina löytää ja määrittää suhteen itseemme uudelleen. Monen suhde itseen on kollektiivisen trauman sanelemaa, ja kun kaikki ympärillä ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä voi olla vaikeaa uskoa tai nähdä, kuinka suhde itseen voisi olla lempeämpi.
Vahvistuva yhteys itseen eli sisäinen turva, hermoston rauhoittamisen taidot, ymmärrys tunteista ja kyky oppia säätelemään niitä sekä hoivaava suhde itseen alkavat erillistää ja eheyttää meitä. Hyväksyminen ja myötätunto omaa elämää ja (varhaisia) vaiheita kohtaan nousevat lopulta luonnollisesti, kun saa käydä ihan rauhassa ja turvassa läpi surun, katkeruuden ja vihan tunteita – että niiden käsittelyyn avautuu tilaa selviytymiseltä eli kaikelta siltä suorittamiselta, miellyttämiseltä ja itsen nielemiseltä.
Vaikka prosessi on välillä ihan helevetin rankkaa, vapautuminen ja sydänvoimautuminen ovat mahdollista. Yleensä tarvitsemme siihen rakkaudellisen, osaavan ja meille sopivan jeesaajan apua, koska haava joka syntyy ihmissuhteissa, myös eheytyy ihmissuhteessa.
Olennaisin asia, joka edelleen pätee tuhansien asiakastyötuntien, kurssien, työpajojen ja retriittien myötä sekä omassa elämässäni että asiakkaideni kanssa on aloittaa tästä: mitä pientä hyvää voisit sallia itsellesi juuri nyt? Mitä tarvitsisit? Kaikkein eniten tarvitset hoivaa itseltäsi – vaikka apua pyytämällä – silloin, kun sitä on kaikkein vaikeinta itsellesi sallia.
Itselle pienenkin hyvän suominen, vaikka kynttilät sytyttämällä tai kävelylle lähtemällä, tuntuu niin pieneltä mutta voi mullistaa elämämme. Jokainen meistä tarvitsee ja kaipaa rakkautta ja turvaa – ja pikku hiljaa niitä voi oppia luomaan, antamaan ja sallimaan itselleen. Juuri nyt on ihan hyvä hetki aloittaa.
Kuva: Unsplash Rodolpho Sanches
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Eilen kävelin ystäväni kanssa metsässä, jonka täytti huumaava kielojen tuoksu. Hänen poimiessa kimppua mukaansa, pysähdyin tarkastelemaan lähemmin kielojen kukkia. Miten täydellisiä ne ovatkaan kaikessa pienuudessaan. Kukkarivin rytmi hennossa varressa, kellojen ulospäin avautuva kaarevuus, kuultava valkeus…
Onko niin, että kauneus lisääntyy kohteen pienentyessä? Tekeekö pienuus kauneudesta jotenkin puhuttelevampaa? Yksityiskohtien kauneudessa on jotain suurta. Ne jollakin käsittämättömällä tavalla koskettavat meitä.
Perustuuko se pienen ja suuren yhtäaikaiseen läsnäoloon? Tai pienuuden herkkyyteen ja haurauteen? Vai soittaako se meissä jotain samankaltaista kauneutta? Vihjaako se meille jonkin suuremman läsnäolosta? Kauneudella on osansa onnellisuuden kokemisessa.
Rick Hanson kirjassaan Kehitä Buddhan aivot sanoo, että kauneus on sitä, mikä ilahduttaa aistejamme, mukaan lukien mielen kuudetta aistiamme. Hän toteaa, että kauneuden kokeminen lievittää stressiä, valaa toivoaja muistuttaa meitä siitä, elämä on paljon muutakin kuin uurastamista. Kohdatessamme kauneutta sydämemme ikään kuin avautuvat, mielemme kevenee ja mielialamme kohenee.
Koetaan kesän kauneus
Etsi tietoisesti kauneutta. Tämä aika vuodesta on juuri oikea tutkia lähemmin luonnossa olevaa kauneutta. Kurki kukkien sisään, tutki puiden lehtiä tai huomaa kauniit pikkukivet. Tuo jotain kaunista kotiisi tai työpöydällesi.
Katsele avoimin silmin kaikkea ympärilläsi olevaa, erityisesti tavanomaisia asioita ja niiden yksityiskohtia. Löydätkö kauneutta esim. kahvimukistasi tai kirjoituspöytäsi tavaroista? Katso tarkemmin mansikkaa, jonka aioit syödä tai tomaattia, jota olit pilkkomassa salaattiin.
Löydä kauneutta odottamattomista paikoista, esim. grillihiilien kiillosta. Anna itsesi yllättyä.
Kun löydät kauneutta, avaudu sille, tunne se. Anna itsesi kellua kauneuden yltäkylläisyydessä. Hengitä kauneutta sisääsi ja anna kauneuden hengittää sinua.
Kerää kesän aikana kauneutta valokuvaten sitä ja luo itsellesi oma kauneuden kuva-albumi. Ota joka päivä vähintään yksi valokuva jostain kauniista, jostain joka puhuttelee sinua tai josta olet kiitollinen. Kuvien ei tarvitse olla täydellisiä. Tärkeintä on, että kuvaaminen saa sinut hetkeksi pysähtymään ja keskittymään kauneuteen. Ja että kuvat myöhemmin muistuttavat sinua tuosta hetkestä.
Ystäväni toteutti pari kesää sitten idean ottaa joka päivä yhden kuvan jostain kotona olevasta kauniista asiasta. Hämmästyneenä hän myöhemmin kertoi, ettei ollut aiemmin tajunnut, kuinka paljon kaunista hänellä kotonaan on. Kauneus kuulemma tarttui jopa kesälomallaan kinasteleviin lapsiin eivätkä pienet kärhämät enää tuntuneet niin pahoilta.
Kauneuden aistimisessa on suuri voima. Kauneus saa meidät pysähtymään tähän hetkeen, olemaan läsnä omassa elämässämme tässä ja nyt. Kauneus saa meidät tuntemaan syvää kiitollisuutta elämän runsaudesta ja se kasvattaa luottamustamme elämän hyvyyteen.
Kauneuden kokeminen tekee elämästämme kaunista. Kauneudelle avautuminen avaa oman sisäisen kauneutemme ja saa sen soimaan – kauniisti. Koska olemme kauniita.
Lue lisää kauneuden kokemisesta kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen, joka löytyy kirjastoista ja äänikirjapalveluista. Jos sinulla ei vielä ole äänikirjapalvelua käytössäsi, voit ottaa BookBeatin ilmaiseen kokeiluun TÄÄLTÄ.
Luontoon meneminen ei nykypäivän someympäristöihin ja nopeisiin aktiviteetteihin verrattuna tunnu välttämättä kovinkaan houkuttelevalta. Onko siellä luonnossa edes mitään tekemistä? Miksi ylipäätään kannattaisi lähteä luontoon?
Luonto on mahtava leikkiympäristö, sekä erinomainen ympäristö lapsen ja aikuisen yhteiselle ajalle. Sen lisäksi luontoon menemisellä on monia sellaisia syviä merkityksiä, joita emme ehkä tule heti edes ajatelleeksi. Kun opetamme lapsia jo pienestä pitäen olemaan luonnossa, heidän luontosuhteensa vahvistuu jo lapsuudesta alkaen. Luontosuhteen vahvistumisesta seuraa esimerkiksi nämä kolme asiaa.
Luonto hyvinvointia lisäävänä tekijänä
Tutkimusten mukaan luontoympäristö vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin; stressi vähenee, verenpaine laskee, lihasjännitys helpottaa, mieli rauhoittuu. Kun opimme jo lapsena olemaan luonnossa, parhaimmillaan luonto voi säilyä hyvinvointia tukevana ja lisäävänä tekijänä läpi erilaisten elämänvaiheiden.
Halu toimia luontoa kunnioittaen
Luontosuhteen vahvistuessa koemme empatiaa luontoa kohtaan, arvostuksemme ja kunnioituksemme luontoa kohtaan lisääntyy. Siitä seuraa halu suojella luontoa ja tehdä luontoa kunnioittavia valintoja.
Ymmärrys itsestä osana luontoa
Samalla kun luontosuhteemme vahvistuu, ymmärryksemme siitä, ettemme oikeastaan ole erillisiä luonnosta, lisääntyy. Olemme kaiken aikaa yhteydessä luontoon ja tarvitsemme luontoa – ihan jo siitä alkaen, että puut tuottavat happea, jota tarvitsemme.
Muistathan, että luontohetken ei aina tarvitse olla jotain suurta. Jo viiden minuutin oleskelulla luontoympäristössä on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Tärkeintä on se, että pysähtyy hetkeksi. Voit vaikka katsella pilviä taivaalla; millaisia pilviä näet, minne päin ne liikkuvat? Tästä voit napata mukaan kolme helppoa ja kivaa vinkkiä luontohetkeen yhdessä lapsen kanssa.
Lisää ideoita luontohetkiin löydät Minun luontoseikkailuni -kirjasta. Kirjan monipuoliset tehtävät auttavat rakentamaan merkityksellistä luontosuhdetta jo lapsuudesta alkaen.
Ylivastuullisuus on sananmukaisesti vähän liiallista vastuun kokemusta ja kumpuaa usein tunnistamattomasta syyllisyydestä. Se on oloa, että tässä pitäisi nyt pystyä muuttamaan asiat hyväksi, pelastaa maailma ja huolehtia että kaikilla on hyvä olla – tai ainakin vähintään itse pitäisi olla toisenlainen tai vähän parempi. Silloin kelailee herkästi aika usein mitä pitäisi, ei pitäisi, olisi pitänyt tai ei ainakaan olisi pitänyt. Ylivastuullinen pitelee herkästi lankoja käsissään, pärjäilee yksin ja kokee joutuvansa olemaan vahva – ja saattaa huomaamattaan kontrolloida tilanteita ja ihmissuhteita, koska ei luota toisten tekevän omaa osuuttaan.
Ylivastuullisuuden mekaniikka juontaa juurensa tyypillisesti varhaisiin vaiheisiimme, jossa meiltä on kenties:
a) Vaadittu paljon (esim. kiltteyttä, rauhallisuutta, kuuliaisuutta, hyvää koulumenestystä). b) Meitä on syytetty, arvosteltu, rankaistu tai kritisoitu paljon. c) Olemme lapsina altistuneet (aikuisten maailman) asioille liian varhain. d) Olemme jääneet yksin tunteidemme kanssa
Meissä alkaa yksin pärjäämisen ja -jäämisen myötä kehittyä herkästi arvottomuuden kokemus, ylivastuullisuus tai vastuun pakoileminen. Yliymmärtäminen liittyy myös ylivastuullisuuteen; monesti tämä näkyy rajattomuutena, toisten duunin tekemisenä, muiden tunteiden kannatteluna ja niin, ettei osaa ohjautua omista tunteista käsin vaan muiden kautta. Hommeliin tyypillisesti liittyy omien tunteiden, tarpeiden ja rajojen epäilemistä ja kyseenalaistamista.
Ylivastuullinen alitajuisesti usein koittaa saada ”helpotusta jostain”, esim. itseä lääkitsemällä, uhrifiiliksenä tai erinäisinä eskapistisina pläjäyksinä ja voimattomuutena, jotta saisi vähän taukoa sisäisistä ja oletetuista ulkoisista vaatimuksistaan. Eräs ihana asiakkaani kiteytti ylivastuullisuuden kokemusta mahtavasti: hän ajattelee joskus kissansakin olevan loukkaantunut, jos ei jaksa omasta mielestään leikkiä sen kanssa riittävästi. Saatamme heijastaa oman kohtuuttoman vastuuntunteemme muihin ja luulla heidän odottavan meiltä enemmän kuin he todellisuudessa odottavatkaan.
Emme oikein osaa levätä tai vastaanottaa ihmissuhteissa – ja silloin meillä usein on olo, ettemme saa mitä tarvitsemme. Usein ylivastuullinen ei ehkä osaa ihan pyytääkään tarvitsemaansa. Monesti ylivastuullinen pelkää itsekkyyttä, mutta vetää puoleensa myös dynamiikkoja, joissa tuntuu ettei toinen tee omaa osuuttaan suhteessa. Ylivastuullinen ei ehkä aina osaa myöskään antaa toiselle tilaa tehdä osuuttaan – tai osaa tunnistaa, ketkä ovat itselle sopivan vastuullisia tyyppejä.
Videolla kerron tarkemmin, mikä auttaa ylivastuullisuuteen ja millaiset keinot auttavat tunnistamaan, mikä on meidän vastuullamme ja mikä toisten, sekä miksi ylivastuullisuus lisää turvattomasti kiintyneiden lähelle-etäälle -kehää eli välttelyä ja takertumista.
Kuva: Unsplash Adél Gröbel
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Se hetki, kun pieni ihminen vain kiukuttelee ja raivoaa. Se tunne, joka täyttää koko tilan ja olet itse täysin voimaton ja voimaton sen kaiken keskellä. Sitten se tulee itselle, kiukku, se tuntuu koko kehossa ja et saa sitä pysäytettyä.
Se aikuismaisesta ymmärtäväisestä käytöksestä. Tilanne on saatava hallintaan. Te molemmat huudatte ja kiukuttelette, lopulta teillä molemmilla on paha mieli.
Jokainen rakastaa varmasti omaa lastaan, mutta mikä on oma taito olla vanhempi?
Millainen on hyvä vanhempi? Mikä on oikea tapa kasvattaa? Millä tavoin me saamme lapsistamme onnellisia yhteiskunnan jäseniä, sillä sehän meidän tavoitteemme on.
Matka hyvään vanhemmuuteen alkaa tutustumismatkalla omaan lapsuuteen. Sillä, että ymmärrämme, että ihmisyys on monisysistä ja siihen miksi ja miten reagoimme vaikuttavat monet asiat. Se miten me reagoimme, on suuri merkitys lapsemme kasvuun ja kehitykseen. Sinulla vanhempana on suuri vaikutus lapseesi, mutta miten sinusta tuli sinä? Ja miten voit kasvaa kasvattajana?
Ihmisyys on monisysistä.
Ensinnäkin on ihmisen temperamentti. Toiset meistä ovat vain tulistuvampaa sorttia. Toiset käyvät rauhaisasti. Temperamentti on iso osa meitä ja meidän persoonaamme. Persoona on meidän ominaisuuspiirteitämme. Osa periytyy vanhemmilta mutta jokainen meistä on yksilö, ainutlaatuinen ihana itsensä. Ympäristö jossa kasvamme ja elämme muokkaa meitä. Ympäristön arvot. Millainen perhe meillä on? Miten asumme? Millaisten ihmisten joukossa vietämme aikaamme? Kiintymissuhde, millaisessa kiintymissuhde mallissa me kasvamme. Suhde vanhempaan on kiintymissuhteista ylitse muiden. Se on yleensä lähin suhde. Miten olet tullut nähdyksi? Kuulluksi? Miten olet saanut rakkautta? Onko sinulle asetettu rajoja, jotka luovat turvallisuuden tunteen. Vanhempien parisuhde halusitpa tai ei, vaikuttaa sinuun. Millaisen parisuhde mallin olet saanut? Näitkö rakkautta? Koitko rakkautta vanhempiesi välillä? Kuinka he kohtelivat toisiaan? Usein vanhempien parisuhde vaikuttaa kahdella tavalla a) tuollaisen parisuhteen minäkin haluaisin tai b) en ikinä halua elää niin kuin vanhempani.
Elämäntilanne korjaa sitten loppupotin. Tämä on meidän elämäntilanteemme ja sen kanssa on elettävä. Se vaikuttaa kaikkine kokemuksineen meihin. Joskus asioihin voi vaikuttaa, toisinaan ei, ja se tästä elämästä tekee elämän.
Se, miten sinä sitten voit kasvaa kasvattajana tai ihmisenä?
Sinun on katseltava ja tutkailtava tätä kaikkea mitä elämäsi on sinulle antanut. Ymmärrettävä tapahtumien seuraukset ja antaa ehkä tilanteille, ihmisille ymmärrystä ja anteeksi.
Päästää irti.
Tiedostaa mikä on vaikuttanut mihinkin ja miten voin itse kasvaa asioissa.
No helpottaako se tilanteessa jossa lapsi raivoaa ja se oma kiukku kurkkii jo tullakseen, ehkä ei, mutta ymmärrys mistä se tulee voi auttaa.
Onhan se joskus kuin peiliin katsoisi, tai niin kuin mieheni joskus sanoi humoristisesti
– Enää ei kannata edes erota, on parempi vain opetella elämään kanssasi, kun lapsi on kuin kopio sinusta.
