Maailmantilanne on koetellut pitkään koko ihmiskuntaa ja se koettelee yhä. Me suomalaiset olemme tutkitusti maailman kärkipäässä huonoimmin epävarmuuden tunnetta sietävä kansakunta ja monia meistä koettelee tällä hetkellä epävarmuuden tunteen lisäksi myös ahdistus ja pelko, sekä hyvin kovakin stressi.
Koemme kuitenkin tätä kaikkea yhdessä. Kukaan meistä ei ole yksin näiden tunteiden kanssa, aina on joku, joka tuntee ihan samoin. Huomaan näitä tunteita niin itsessäni, kuin tutuissanikin, sekä asiakkaissani ja myös perheessäni ja läheisissäni.
Jaamme samaa tuskaa oman lajimme edustajien kanssa, vaikka usein saatammekin luulla, että olemme vaikeuksiemme kanssa ihan yksin.
Helppo hengitysharjoitus mieltä ja kehoa rauhoittamaan
Silloin, kun meitä ahdistaa ja kun mieltä ihan todella painaa jokin vaikea asia saatamme usein alkaa tiedostamatta hengittämään hyvin pinnallisesti, jonka keho voi tulkita merkkinä vaarasta. Keho menee ikään kuin oikosulkuun, joka taas lisää ahdistuneisuutta.
Rauhallinen syvä hengitys vie hermostolle viestiä siitä, ettei ole hätää. Hengitys onkin yksi nopeimmista ja tehokkaimmista keinoista helpottaa vaikeaakin ahdistusta.
Tekstini lopusta löydät helpon syvähengitysharjoituksen, jota teen itsekin päivittäin automatkalla töihin tai kauppaan, nukkumaan mennessä ja aina ennen kuin otan vastaan uuden asiakkaan.
Syvähengitysharjoitusta voi ja kannattaa tehdä päivittäin ilman, että olisi ahdistunut tai voisi muuten huonosti. Näin annamme keholle, mielelle ja hermostolle pieniä taukoja ja rauhan hetkiä pitkin päivää, joka auttaa ennaltaehkäisemään liiallista kuormitusta.
Hengitysharjoitukset laskevat kierroksia, ikään kuin painaisit jarrua, jotta kierrokset eivät mene äärimmilleen, eikä keho ylivirity tai pääse olemaan ylivirittyneessä tilassa liian pitkiä aikoja.
Helppo syvähengitysharjoitus
Sulje silmäsi ja ota hyvä ryhdikäs istuma-asento tai voit myös makoilla lämpimän viltin alla. Rentouta hartiat.
Hengitä syvään nenäsi kautta ja annan ilman virrata vatsaan, niin että vatsa pullistuu ulos.
Laske rauhallisesti kolmeen aina, kun hengität sisään.
Puhalla ilma ulos suusi kautta laskien samalla rauhallisesti kuuteen.
Muista aina, että uloshengitys on reilusti pidempi, kuin sisäänhengitys, se on jutun ydin.
Jatka niin kauan, kunnes olosi rauhottuu ja helpottuu.
Mitä enemmän teet hengitysharjoituksia, sitä paremmin ja nopeammin ne tehoavat.
Kriisi ei ole mustavalkoinen kokemus. Kriisit koskettavat meitä läheltä ja kaukaa, eri mittakaavassa eri tavoin, eri syistä. Mutta koskettavat silti.
Tunteet eivät ole mustavalkoisia kokemuksia. Mullistavissa tilanteissa saatat tuntea monia tunteita yhtä aikaa, omituisena sekamelskana.
Vaikeassa tilanteessa voit…
…lähettää myötätuntoa niille, jotka pelkäävät henkensä puolesta JA tuntea huolta omasta tulevaisuudestasi, vaikka perusasiat juuri nyt ovatkin paremmin kuin monella muulla.
…muistaa, miten olennaisia perusasiat ovat JA kiinnittää huomion merkityksettömiltä tuntuviin pikkuasioihin – nekin saavat olla tärkeitä.
…toivoa, että rakkaus voittaa JA surra niitä tilanteita, joissa näin ei käy.
…tukea kriisien uhreja JA antaa itsellesi jotain, mikä helpottaa oloasi.
…luoda yhteyttä muihin JA asettaa myös rajoja, jotka suojaavat sinua.
…kannatella toisia JA pitää huolta itsestäsi.
…vaalia oman voiman tunnetta JA tuntea kiukkua, turhautumista, pettymystä.
…tiedostaa maailmantilanteen JA välillä unohtaa sen kokonaan, keskittyä hetkeksi johonkin muuhun.
…korostaa rakkauden voimaa JA ymmärtää, että joskus maailman epäreiluus nostattaa myös vihaa.
…toivoa parasta JA pelätä pahinta.
…murehtia sen menettämistä, mikä sinulle on tärkeää JA olla kiitollinen siitä, mitä sinulla on nyt.
”Hän oli aluksi ihan erilainen, ihan kuin toinen persoona. Olen nähnyt hänen hyvyytensä ja olen ihan oikeasti saanut myös kokea sen. Ei meillä aina ole näin kamalaa, on myös paljon hyvää ja paljon hyviäkin aikoja.”
Narsistiset suhteet alkavat tavallisesti ihan todella ihanasti, täynnä suurta vetovoimaa, sekä molemminpuolista intohimoa. Suhde etenee nopeaa ja sitoutuminen tapahtuu yllättävänkin helposti, sekä nopeasti. Rakkauden ja viehätyksen kupla on säteilevä ja harvinaisen virheettömän oloinen. On saatu siis kokea illuusio jostain, mitä ei todellisuudessa ole olemassa, kuin hetken.
Kun maskit tippuvat ja valheet, sekä manipulointi paljastuu valtaa narsistisen ihmisen läheisen yleensä hämmennys, sekä epätoivo. Mitä ihmettä tapahtuu ja miksi? Onko tämä kaikki syytäni vai keksinkö itse kenties tämän kaiken?
Narsistinen ihminen manipuloi läheistään lisää vetoamalla syyllisyyden tunteeseen, sekä omaantuontoon ja syyllistää häpeilemättä toista omista teoistaan. ”Sä todella keksit tän kaiken ihan itse, kuinka sairas mielikuvitus sulla onkaan, tarvitset pikaisesti hoitoa ja ammattiapua!”
Konflikti ja uhkatilanteet rauhoittuvat usein siten, että narsistisen persoonan läheinen pyytää anteeksi, vaikkei siihen olisi syytä. Tämä voi olla ainoa tapa rauhoittaa tilanne, vaikka anteeksipyynnön tulisikin tulla täysin toiselta suunnalta.
Anteeksipyytelyvaiheen jälkeen alkaa hyvittelyvaihe ja tuhannet upeat lupaukset muutoksesta.
”Hän on vakuuttanut ymmärtävänsä nyt sen, kuinka vahingollisesti ja ilkeästi on minua kohtaan toiminut. Hän on luvannut muuttua jos vain palaan takaisin ja annan anteeksi. Haluaisin niin kovasti uskoa, että hän puhuu totta, mutta mistä voisin tietää, että onko hän tällä kertaa ihan oikeasti tosissaan?”
Voiko narsisti/narsistinen ihminen siis muuttua ja mitä aito, sekä pysyvä muutos edellyttää?
Muutospuheet eivät itsessään saa aikaan muutosta
On tärkeä tietää, että narsismi on pysyvä luonteenpiirre ja tapa toimia. Tämä pysyvyys on nähtävissä siten, että narsistisen ihmisen aiheuttamat ongelmat ovat näkyneet läpi hänen elämänsä niin lähisuhteissa, kuin muissakin elämän eri osa-alueissa.
Jotta narsistinen ihminen ihan oikeasti muuttaisi hänelle ominaista ja niin vahingollista tapaa toimia vaatisi se ensinnäkin sen, että hän kykenisi näkemään ja myöntämään omassa toiminnassaan jotain sellaista, jota hän haluaisi ja kokisi itsekin tarpeelliseksi muuttaa.
Pitäisi siis kyetä myöntämään, ettei ole täydellinen, eikä oikeutettu kaikkeen siihen pahaan, jota on tehnyt ja tekee.
Lisäksi tarvittaisiin motivaatiota muutokseen, sekä sen verran tervettä nöyryyttä ja henkistä voimaa, että hän kykenisi katsomaan sitä mitä todellisuudessa on ja miten muut ihmiset hänet kokevat. Tämän narsismi tavallisesti estää.
Narsistinen ihminen voi muuttua, mutta patologinen narsisti ei yleensä muutu
Narsistisia piirteitä voi esiintyä eri määrin eri ihmisissä. Jos narsistisia piirteitä esiintyy vain vähissä määrin on mahdollista, että ihminen kykenee muuttamaan haitallista toimintatapaansa. Hänen tarvitsee kuitenkin olla itse se, joka kokee aidosti halua muuttaa elämäänsä ja omaa toimintaansa.
Vahvasti narsistinen persoona yleensä vastustaa hoitoon hakeutumista, eikä näe itsessään mitään vikaa. Syy on tavallisesti kaikissa muissa paitsi hänessä ja hän pitää tiukasti kiinni omasta ajatusmaailmastaan.
Vaikean narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan hoito on hyvin vaativaa ja pitkäkestoista. Psykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg on arvioinut, että psykoterapiasta on valitettavan harvoin apua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville. Hoito kaatuu usein ihmisen kykenemättömyyteen sietää sitä kipua, joka muutoksesta seuraa: pitäisikin sietää heikkoutta ja tarvitsevuutta itsessä.
Narsististen piirteiden vahvuus ja vaikeusaste vaikuttavat siis siihen, minkä verran terapiasta on hyötyä vai onko ollenkaan.
Mitä voimakkaammat narsistiset piirteet ovat, sitä vaikeampi ihmisen on nähdä itsensä sellaisena, kuin hän todellisuudessa on.
Jos narsistityyppisiin piirteisiin puututtaisiin reilusti ennen teini-ikää, on ihmisen mahdollisuudet oppia esimerkiksi myötätuntoa ja toisen ihmisen huomioon ottamista todennäköisesti paljon paremmat kuin myöhemmin.
Psykiatrian erikoislääkäri ja koulutuspsykoanalyytikko Gustav Schulmanin mukaan terapia voi olla hyvinkin kannattavaa silloin, jos ihminen pystyy tiedostamaan käyttäytymisessään piirteitä, jotka aiheuttavat vahinkoa ja kärsimystä hänelle itselleen ja muille.
Muutos vaatii paljon aikaa sekä erittäin pätevää ja osaavaa pitkäkestoista ammattiapua. Yhdestä tai kahdesta terapiakerrasta ei ole apua narsistille.
Jotta aito ja pysyvä muutos ihan oikeasti tapahtuisi vaatisi se myös sen, että narsistinen ihminen olisi aidosti motivoitunut omaan hoitoonsa ja hänellä olisi kykyä sietää vastoinkäymisiä sekä nähdä itsessä aiemmin ylpeyttä herättäneet piirteet sittenkin erittäin vahingollisina.
Taitavinkaan ammattilainen ei pysty muuttamaan toista ihmistä. Ellei ihmisellä itsellään ole tahtoa muuttaa ajatus- ja toimintamallejaan hyväksi katsomastaan syystä, hän ei muutu.
Lisää tietoa ja käytännön keinoja vaikeista kokemuksista toipumiseksi löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.
Olisi ihana voida uskoa aina rauhaan ja rakkauteen. Maailma jossa elämme, pitää sisällemme myös paljon muuta. Valitettavasti on olemassa myös sokeutta, valtavaa tunnekylmyyttä, narsismia, psykopatiaa ja pahuutta.
Miten säilyä jotakuinkin terve järkisenä, kun joudumme kohtaamaan elämän hyvinkin varjoisia ja hyvin epäinhimillisiä kohtia? Tarjolla olisi varmasti moniakin defenssejä, kuten kieltää pahan olemassa olo, tai toksinen positiivisuus jossa kaikki on rakkautta ja niin edelleen.
Ihmisyyttä on, että meidän on vaikea sietää epätietoisuutta. Mielemme haluaa etsiä asioille selityksiä ja merkityksiä. Monille asioille voimmekin löytää syy yhteyksiä ja nimiä, mikä on hienoa. Mutta elämässä on myös asioita, joita on mahdotonta täysin tietää taikka hallita mielellä. Näin saa olla. Kaikkea ei tarvitse voida ymmärtää.
Joskus elämässä joudumme kohtaamaan suurta avuttomuutta. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Pelkoa. Vihaa. Ne ovat tunteina niin vaativia, että ei ihme että koitamme tehdä kaikemme, etteivät ne saisi tuntua.
Saa tuntua. Tiedän paremmin kuin hyvin, että se että suostumme kokemaan epäoikeudenmukaisuutta ei auta heitä jotka nyt kärsivät. Mutta se voi auttaa sinua. Olemalla kontaktissa siihen mitä tunnet.
Saa tuntua. Antaa tuntua.
Niissä hetkissä, kun oma ymmärrykseni ei riitä, en osaa muuta kuin laittaa kädet ristiin ja rukoilla.Niissä hetkissä päädyn halaamaan lapsiani normaalia pidempään, vaalimaan sitä mikä on tässä ja nyt tärkeää.
Vinkkaan myös lukemaan tämän kirjoituksen MLL sivuilta, jossa käsitellään sitä miten sodasta voi puhua lapsen kanssa ikätasoisesti. Vaikka ei olisikaan lapsia, suosittelen lukemaan.
Marjaana Herlevi (KM) on on opinto-ohjaaja, sosiaalikasvattaja, esiopettaja, työkykyvalmentaja, tietokirjailija ja life coach master. Opinto-ohjaajana Marjaana on työskennellyt perusasteella, lisäopetuksessa, lukiossa sekä yksityisesti yrityksissään Urataival ja OpoCoaching. Marjaana on myös kouluttanut uraohjaajia Jyväskylän yliopistossa. Hän on pitkän linjan varhaiskasvattaja sekä TAITE-museopedagogisen toimintamallin kehittäjä.
Monen nuoren elämässä saattaa olla juuri nyt monenlaisia huolia ja paineita. Joissakin perheissä esimerkiksi eletään juuri nyt sitä aikaa, kun ollaan siirtymässä perusasteelta toiselle asteelle tai lukiosta eteenpäin, mahdollisesti korkeakouluun. Ehkäpä keskusteluissa vilahtaa aika ajoin eri tulevaisuusvaihtoehdot ja jatko-opiskelupaikat. Tai sitten tuntuu siltä, että ajatuksissa ei ole mitään vaihtoehtoja, tulevaisuus vaikuttaa pelottavalta, tummalta hämärältä, jonne ei uskaltaisi vielä siirtyä. Nuoren epävarmuus kotona saattaa näyttäytyä kiukutteluna, poissaolevuutena, itkun purkauksina, puhetulvana tai vaitiolona, kullakin yksilöllisesti.
Myös sinä vanhempana olet mahdollisesti huolissasi. Riittävätkö pisteet jatkoon? Onko keskiarvo tarpeeksi hyvä? Pääseekö nuori pääsykokeisiin? Entä pääsykokeissa onnistuminen? Onkohan tämä nyt oikea valinta? Olisiko sittenkin pitänyt priorisoida hakujärjestys toisin? Kunpa nyt yo-kirjoituksissa kaikki menisi nappiin! Olethan varmasti lukenut tarpeeksi? Eikö sinun pitäisi lukea enemmän? Milloin alkaa pääsykokeisiin lukeminen?
Lukuisia kysymyksiä mahdollisesti tulvahtelee mielelle ja kielelle. Olet huolissasi. Jopa hädissäsi.
Mieti, miten silloin toimit.
Osoitatko nuorellesi hätää huokailemalla ja patistamalla? Pulputtamalla jatkuvaa kysymystulvaa nuorellesi? Puhumalla nuoren kuulleen ystävillesi, kuinka huolissasi olet tai kuinka et vieläkään ole nähnyt, että nuori olisi aloittanut lukemista tai ryhtiliikettä koulun suhteen.
Mitäpä luulet, auttaako huolipuhe ja huokailu?
Oletko miettinyt, että kuinka paineistetussa tilanteessa nuori on jo muutenkin? Kyllä hän tietää, mikä hänen tilanteensa on. Siitä ovat opettajat ja opinto-ohjaajat pitäneet huolen jo kuukausien ajan. Osa kertomalla faktoja, osa kiristämällä, osa patistamalla, osa kannustamalla. Puhetta jatkosta on ollut varmasti. Ja sama paine jatkuu koulun käytävällä kavereiden kesken. Mieti hetki, miltä tuntuisi, jos sinun työpaikallasi olisi jatkuva epävarmuuden ilmapiiri ja sama keskustelu jatkuisi vielä tauoilla ja kotona. Innostuisitko vai lamaantuisitko? Mitä siinä tilanteessa todella haluaisit?
Muistatko, kuinka kannustit lastasi, kun hän opetteli kävelemään? Olit innoissasi, hymyilit ja kannustit häntä kädet ojossa: ”Hyvä, juuri noin! Hienosti menee!” Tai kun hän lähti ensimmäistä kertaa yökylään yksin tai aloitti koulutien. Kuinka sinuakin vanhempana jännitti, mutta kuitenkin kannustit. Nyt tarvitaan juuri sitä samaa vanhempaa, joka katsoo ystävällisin, rakastavin silmin, kannustavin sanoin: ”Riittää, kun teet parhaasi. Sinä riität. Tulet löytämään paikkasi maailmassa. Minä olen sinun tukenasi. Kaikki järjestyy.”
Miten puhut nuorestasi? Miten puhut nuorellesi?
Me kaikki tarvitsemme kannustuspuhetta. Jos jo luontaisesti kannustat, hyvä! Mutta tuplaa vielä annos! Jos taas olet taipuvainen huolestumiseen, ole tietoinen, että voi valita viisaammin. Nyt tarvitaan huolenpitoa ja hymyä vieläkin enemmän. Kannustavia katseita ja leppoisaa läsnäoloa. Kodin turvallista ja paineetonta ilmapiiriä.
Hyvä sinä vanhempi, hienosti olet jaksanut jo vuosien ajan. Jaksa vielä.
Murehtiminen on monelle tuttu tapa käyttää aikaansa. Murehtijasta voi tuntua, että hän ei voi ajattelulleen mitään tai hän voi oikeuttaa sen itselleen järkeilemällä sen osoittavan hänen olevan välittävä ihminen. Murehtiminen on kuitenkin omien tunteiden välttelyä, joka johtaa siihen, että murehtiminen vain ajan kanssa lisääntyy.
Tästä ajatuksesta voi tuntua hankalalta ottaa kiinni,, jos ei ole aiemmin pohtinut asiaa. Minulle ainakin oli, kun puhuin siitä ensi kertaa oman terapeuttini kanssa vuosia sitten. Olennaista on oivaltaa, että kun murehdit, et ole läsnä nykyhetkessä. Vietät siis aikaasi menneisyydessä tai pelkäät tulevaisuudessa odottavia asioita. Murehtiminen saa aikaan ahdistusta, siksi murehtimisen vähentämiseen on tärkeää kiinnittää huomiota. Onneksi meillä on siihen keinoja.
Monen vaikeista tunteista kärsivän ihmisen oirehdinnan syy on juuri siinä, että pelot ja katastrofointiajatukset valtaavat liikaa tilaa omassa mielessä. Aika kuluu pohtien asioita, joille ei voi mitään. Mieli etsii ratkaisua asioihin, joihin ei voi enää vaikuttaa tai joista ei voi tietää etukäteen. Mitä enemmän murehtii, sitä enemmän ahdistus kasvaa. Samalla analysointi etäännyttää sinut tärkeämmästä tehtävästä; tässä hetkessä olemisesta.
Kun ajatukset jumiutuvat ja alkavat ahdistaa, voit kokeilla One mind -harjoitusta, joka kuuluu dialektisen käyttäytymisterapian työkalupakkiin. Sen tarkoitus on vahvistaa nykyhetkessä olemisen taitoja:
One thing at the moment (Ota yksi asia kerrallaan)
Now (Pysy nykyhetkessä)
Enviroment (Keskity ympäristön havainnointiin)
Moment (Palaa heti nykyhetkeen, kun mieli alkaa murehtia)
Increase senses (Käytä aistejasi, ole niiden avulla läsnä)
Nonjudgemental (Älä tuomitse tai jaottele asioita hyviin tai huonoihin, näe ne erilaisina)
Descripe (Havainnoi ja kuvaile, älä analysoi)
Kun harjoittelet tätä säännöllisestä, huomaat, ettei mielesi lähde niin helpolla enää laukalle ja opit laskemaan ylivireystilaasi omin avuin. Sinä et ole sama asia kuin ajatuksesi tai tunteesi. Sinä olet paljon enemmän.
Jos huomaat vältteleväsi hankalia tunteita, niin muista että voit toimia niistä huolimatta arvojesi mukaisesti. Välttelemällä ahdistusta annat ahdistukselle vain enemmän valtaa elämässäsi. Muistathan, että vain tehty harjoitus auttaa. Tunnesäätelytaitoja voivat harjoitella ihan kaikki ja niistä on hyötyä meille kaikille elämässämme. Älä siis jää murheidesi vangiksi vaan tartu toimeen harjoittelemalla.
Hyvä uutinen on, että tämä harjoitus vähentää todennäköisesti myös tunnehaavoittuvuuttasi, koska opit paremmin näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat, et murheidesi kautta.
Omalla läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä yksi todella tärkeä aihe alue on ollut kiintymyssuhdemalliin perehtyminen ja sen tuoma ymmärrys siitä, miksi olen tuntenut ja reagoinut niin kuin olen. Miksi suhteet nostivat niin helposti ahdistusta, turvattomuutta ja pakonomaista kelaamista esiin?
Aikuisista kiintymyssuhteista olen kirjoittanut aiemmin mm. täällä ja täällä.
Tällä kirjoituksella haluan hieman avata, mitä pelkoja ja syvempiä tunteita ristiriitaisen ja välttelevän kiintymystyylin taustalla on.
Tiivistetysti:
Ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu herkästi erillisyydestä, pelkää yhteyden menettämistä ja hylätyksi tuloa ja alkaa reagoimaan mm. ”jahtaamalla” toista yhteyteen, vaatimalla yhteyttä tai vetäytymällä mielenosoituksellisesti – pyrkimyksenä saada toinen havahtumaan.
Välttelevästi kiintynyt taas ahdistuu herkästi haavoittuvaisuudesta, tarvitsevuudesta ja haluaa säilyttää vapauden ja tietyn etäisyyden. Välttelevästi kiintynyt reagoi vetäytymällä, välttämällä vaikeita keskusteluja ja pitämällä toisen aina emotionaalisesti muutaman metrin päässä.
Suhdedynamiikka menee typistetysti jotenkin näin:
Mitä enemmän ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu- >hän pyrkii löytämään varmistusta ja turvaa (joskus myös intensiivisesti vaatien), sitä enemmän välttelevästi kiintynyt taas vetäytyy, puolustautuu ja muuttuu etäisemmäksi. Ja sitä enemmän toinen ahdistuu ja pyrkii yhteyteen ja toinen vetäytyy lisää…
Satuttava ja kiperä kuvio joka helposti toistaa itseään, jonka äärellä koemme suhteessa ymmärrettävästi avuttomuutta ja keinottomuutta.
Kehä saattaa pyöriä muutaman kierroksen, päättyä voimakkaaseen irtiottoon tai jäädä käsittelemättä kokonaan
Toista emme voi muuttaa, mutta ymmärtämällä oman mallimme taustalla olevia haavoittuvaisia tunteita, voimme alkaa ilmaisemaan herkemmin tarpeitamme reagoimisen sijaan. Se ei ole tae suhteen paranemisesta mutta se on tae syvemmästä suhteesta itseemme ja omaan kokonaisuuteemme.
Omia toimintamalleja ihmissuhteissa voi tutkia ja ymmärtää paremmin esimerkiksi Ymmärrä itseäsi -korttipakan avulla. Tutustu korttipakkaan tarkemmin TÄÄLLÄ.
Onko sinulla usein vaikea, sekava tai uupunut olo? Koetko sisäisiä ristiriitoja? On mahdollista, että olet hylännyt itsesi.
Tunnistat itsesi hylkäämisen tästä:
– Kyseenalaistat jatkuvasti, ovatko tunteesi sallittuja ja normaaleja.
– Hyväksyt ja kunnioitat toisten tarpeita, mutta et omiasi.
– Valitset aina sen, mitä kuvittelet, että sinun täytyy valita, mutta et koskaan sitä, mitä aidosti haluat.
– Soimaat itseäsi usein siitä, mitä teet tai olet – niin hyvästä kuin pahasta.
– Et uskalla tarttua unelmiisi, koska et tunne olevasi niiden arvoinen.
– Koet jatkuvasti olevasi jotenkin vääränlainen.
Miten voit palata takaisin itsesi puolelle?
Opettele vähitellen hyväksymään tunteesi. Ne ovat normaaleja, ne ovat sallittuja. Luultavasti lukuisat muut ihmiset tuntevat samalla tavalla kuin sinä. Tunteissa ei ole mitään väärää eikä oikeaa – mitä ikinä oletkin kokenut, sinulla on oikeus kokemukseesi.
Kysy itseltäsi, mitä oikeasti tarvitset, jotta jaksat, jotta voit hyvin – jotta voit ehkä suorastaan kukoistaa. Elinvoimaisena olet automaattisesti enemmän myös muille – mutta muista, että sinulla on myös lupa olla vain ja ainoastaan itseäsi varten. Omaa olemassaoloaan ei tarvitse lunastaa uhrautumalla.
Käänny sisäänpäin ja kysy itseltäsi tärkeä kysymys: Mitä minä todella elämässäni ja arjessani haluan? Moni on kadottanut oman äänensä kokonaan toisten odotusten alle. Aloita pienistä, itsesi näköisistä valinnoista. Huomaa, miten ne vahvistavat sinua.
Opettele tunnistamaan sisäistä puhettasi. Ne soimaukset, jotka pyörivät mielessäsi, tuskin ovat totta. Niitä ei ole enää pakko uskoa. Kun huomaat jälleen kerran ruoskivasi itseäsi, pysäytä puhe sanomalla jotain muuta. ”Seis! En enää halua kohdella itseäni näin. Ansaitsen parempaa. Opettelen olemaan itselleni hyvä.” Ja jos sisäisen puheen muuttaminen kestää, älä soimaa itseäsi siitä(kin)… anna itsellesi aikaa muutokseen.
Tunnustele, millaisia syviä uskomuksia sinulla on itsestäsi. Kokemus siitä, että on vääränlainen, on todennäköisesti pitkän (eikä kovin tietoisen) kasvatuksen tulosta. Mieti, vietätkö aikaa yhteisöissä tai ihmissuhteissa, joissa kokemus vääränlaisuudesta vahvistuu. Ole itsellesi rehellinen: Missä ja kenen kanssa minun on helppo olla oma itseni? Missä taas ei? Pesäeroa ei tarvitse mihinkään tehdä kertaheitolla, mutta opettele luomaan rajoja sinne, missä niitä tarvitset. Tällöin teet tilaa itsellesi olla sellainen kuin olet – ja siihen tilaan mahtuvat paremmin ne ihmiset, jotka välittävät sinusta juuri sellaisena kuin olet.
Kun haluaisit kytkeytyä toiveisiisi ja sielusi kutsuun (vaikka et ehkä edes tiedä mitä ne ovat), Luovuuskartta-workshop on sinua varten. Katri Syvärisen inspiroiva workshop (la 6.1.24 Zoomissa – tallenne saatavilla) inspiroi kohti itsesi näköistä elämää – tämä on ihana aloitus uudelle vuodelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan tekemään oma Luovuuskarttasi vuodelle 2024!
Marju Pakkanen on kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostunut henkilöstöasiantuntija ja runoilija. Marjun polku on kulkenut vakavan sairastumisen ja uupumisen kautta henkiseen heräämiseen ja kohti sydänpolkua. Hän on tuleva LCAF Certified Coach® -valmentaja ja Solar Fusion Treatment -energiahoitaja. Löydät Marjun somesta: @valonkosketuksessa | @valopunos.
Yhteiskunta tuntuu vaativan meiltä koko ajan enemmän. Pitäisi oppia jatkuvasti uutta, tehdä asioita entistä nopeammin, osata huolehtia omasta terveydestä ja lapsista hyödyntäen sitä valtavaa, ristiriitaistakin, tietomäärää, joka on kaikkien meidän ulottuvilla. Itseään tulisi myös kehittää ja olla entistä parempi versio itsestä sekä työelämässä että vapaa-ajalla. Ja kun me sitten epäonnistumme jossakin, esimerkiksi siinä, ettemme sairautemme takia pysty enää suoriutumaan niin kuin yleinen odotus tuntuu olevan, saatamme kokea itsemme arvottomaksi muiden silmissä. Voimme kuitenkin etsiä loputtomasti hyväksyntää ympäriltämme, mutta todellisen hyväksynnän saamme kokea vasta silloin, kun hyväksymme ensin itse itsemme. Tämä ei tarkoita, että voisimme käyttäytyä vastuuttomasti, vaan nimenomaan sitä, että otamme itsestämme ja tunteistamme vastuun itsemyötätunnon avulla.
Itsemyötätuntoa on se, että osaamme huomioida asian tai tunteen, joka aiheuttaa meille kärsimystä ja että osaamme ja haluamme lievittää tätä kärsimystä erilaisilla tavoilla. Minä välttelin vakavan sairastumisen tuomia tunteita suorittamalla elämääni entistä lujemmin. Jos olisin osannut olla itselleni myötätuntoinen, olisin huomannut sairauden aiheuttaman surun ja pelon ja olisin tehnyt parhaani kohdatakseni ne lempeästi ja helpottaakseni oloani esimerkiksi huolehtimalla rajoistani monella tapaa kuormittavassa tilanteessa.
Sairastuminen sai oman sisäisen kriitikkoni hyvin valppaaksi, sillä en enää yltänyt itse itselleni asettamiin vaatimuksiin. Usein me joko taistelemme päässämme kaikuvaa itsekriittistä ääntä vastaan, jäämme kiinni siihen tai yritämme välttää sitä kaikilla keinoilla. Muistan sairastumisen aikana lukuisat kerrat, kun riitelin tuon äänen kanssa, mutta aina se löysi uuden keinon lytätä minut. Toisaalta myös samaistuin siihen ja annoin sen määritellä minut, jolloin koin usein häpeää siitä, millainen olen. Yritin myös paeta ääntä päässäni lisäämällä kohtia to do -listoilleni, jotta saisin hyvänolontunteen voidessani raksia kohtia yli. Sairastuminen ja sitä seurannut uupuminen kuitenkin lopulta pysäyttivät minut ja pakottivat, onneksi, katsomaan itseäni uudella tavalla. Lepo ei enää ole minulle palkitsemisen tai rankaisemisen kysymys vaan luonnollinen osa elämääni, rakkauden ja arvostuksen osoitus sairaudesta vielä toipuvaa kehoani kohtaan.
Ajattelen, että itsemyötätunto on kuin taskulamppu sisimmässämme. Sen avulla meidän on mahdollista valaista pimeinkin nurkka itsessämme ja kohdata esimerkiksi kehoon jääneitä kipeitä tunteita ja kokemuksia ja vapautua niistä. Itsemyötätunto myös valaisee polkuamme niin, että meidän on helpompi kulkea sitä rohkeasti, vaikka edessä oleva tie olisi tuntematon. Kun osaa suhtautua lempeydellä mahdollisiin virheisiin tai epäonnistumisiin, uskaltaa ottaa helpommin niitä epävarmempiakin askelia. Itsemyötätunnolla on myös tärkeä viesti keholle; olet arvokas. Itsemyötätunto tuo elämään lempeyttä ja turvaa. Mitä enemmän sinä käytät myötätuntoa itseesi, sitä kirkkaampana sinun on mahdollista loistaa. Itsearvostus ja itsemyötätunto heijastuvat myös ympärillesi, sillä sitä mitä sinulla ei itselläsi ole, sitä et voi muille antaa.
5 askelta kohti myötätuntoisempaa elämää:
Tietoisen läsnäolon harjoittelu auttaa hyväksymään nykyhetken sellaisena kuin se on, vastustamatta
Oman kehon koskettaminen lempeästi ja kiittäen auttaa hyväksymään kehon sellaisena kuin se on
Sisäisen puheen tarkkailu ja tietoinen muuttaminen lempeämmäksi auttaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on
Kehoon jääneiden tunteiden ja muistojen kohtaaminen ja purkaminen esimerkiksi kirjoittamalla auttaa hyväksymään menneisyyden sellaisena kuin se oli
Valintojen tekeminen itseään kunnioittaen ja omista rajoista jämäkästi huolehtiminen auttaa selviytymään esimerkiksi vaikeista hetkistä elämässä sellaisena kuin ne ovat
Itsemyötätuntoa voi onneksi oppia ja opetella – ja siitä on hyötyä. Tutkimusten mukaan itseensä myötätuntoisesti suhtautuvat ovat itsekriittisiin kanssaeläjiin verrattuna keskimääräistä tyytyväisimpiä elämäänsä ja kokeneet vähemmän ahdistusta ja masennusta. He kestävät paremmin vastoinkäymisiä sekä pitävät paremmin huolta omista rajoistaan. Itsemyötätunnon avulla voimme hyväksyä itsemme, elämämme ja läsnä olevan hetken sellaisena kuin ne ovat.
Kaikki tämän hetken ajatukset, sanat, teot ja tunteet vaikuttavat tulevaisuuteemme. Miten sinä ajattelet itsestäsi, miten sinä puhut itsellesi ja miten sinä kohtelet itseäsi tänään?
Yleensä tunnen jo hiljaa sisälläni, kun muutos alkaa kyteä ja pikkuhiljaa kasvaa. Se pyytää minua siirtymään ja minä en haluaisi suostua. Haluaisin jäädä. Haluaisin jäädä sinne, missä olen, mutta sydämeni on jo muualla. Lopulta vain siirrän kehoni sinne, minne sydämeni on jo mennyt.
Olisi ihana ajatella, että jossain olisi jokin turvapaikka, jonne voisin jäädä uinumaan suojaisaan kehtoon. Mutta vaikuttaa siltä, että joka päivä herään uudestaan maailman suuruuteen, elämän ihmeellisyyteen ja kaiken epävarmuuteen. Kotini on suuri tuntematon.
En voi pakottaa juuriani jonnekin, missä mitään ei voi kasvaa. Mutta onko osa meistä enemmän kulkijoita ja toiset juurevampia? Vai onko ihmisellä kyky molempaan? Kyky kulkea silloin, kun on kuljettava. Ja kyky levähtää, kun on aika pysähtyä. Onko elämä päättymätöntä matkantekoa?
Mistä sitten tietää, että on aika lähteä matkaan? Varsinkin silloin, kun ympärillä kohisee ja pauhaa, on kiire, eikä enää kuule omaa sisintään, aistit saattavat turtua hetkeksi. Ei enää ihan tunnista, missä omat ääriviivani kulkevat ja mistä muut alkavat. Mutta jokin minussa tietää aina. Jokin tietää sen, miten asiat oikeasti ovat ja mikä minulle on totta. Ja vaikka minulle kerrottaisiin muuta, se ei muuta sisäistä ohjaustani.
Joskus taas käy niin, että muodostamme itse vankilan, jonne jäämme odottamaan vapautusta, vaikka tosiasiassa olemme vapaita joka päivä. Jokin ajatus tai mielipide saattaa kahlita jonnekin ja aiheuttaa painostavan tunteen siitä, että enää ei voi muuttaa mieltään tai vaihtaa suuntaa.
Paitsi että voi. Joka hetki. Niin kuin hengitys, elämänkin rytmi on virtaava. Jokaisena päivänä voin virrata muutokseen. Olen mieluummin hukassa kuin väärässä paikassa.
Vaikka elämässä on hyvä osata joustaa ja taipua, en voi koskaan joustaa ja taipua niin paljon, että hylkäisin itseni. En voi hylätä sitä, kuka olen, vaikka minut haluttaisiin mieluummin jonakin muuna. Jos saisimme kukoistaa juuri sellaisina kuin olemme ja rakastaisimme toisiamme sellaisina kuin todella olemme, maailma olisi parempi paikka.
Mutta ehkäpä juuri tällä matkalla, jossa saamme muuttua ja kasvaa, voimme tehdä itsestämme ja toisistamme vähän parempia, aina pikkuisen kerrallaan.
Sydämellä, Maaria
Kuva: Pexels.com
Psst. Voit seurata minua Instagramissa ja kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus herätti.
Aika moni on joskus kokeillut istumameditaatiota. Vielä useampi on aivan tietämättään syventynyt meditaatioon metsäretkellä, kesämökillä tai muissa paikoissa, joissa voi rauhoittua ja hiljentyä.
Jos käsittää meditaation laajemmin, niin silloin meditaatio on meille jokaiselle yleinen arkikokemus. Meditaation voi ymmärtää luonnollisena ja vaivattomana olemisena, joka on meidän jokaisen olemuksen ydintä ja, joka paljastuu heti silloin, kun ei ole uppoutunut ajatuksiinsa.
Tässä tekstissä esittelen erityisen meditaatioharjoituksen eli siis jotakin, jolla on tietty ohjeistus ja rakenne. Tästä harjoituksesta voi tulla suoraan joillekin lempimeditaatioharjoitus. Näin olen kuullut tapahtuvan, kun olen opettanut ihmisille erilaisia meditaatioharjoituksia.
Mikä tämä erityinen meditaatioharjoitus on siis?
Se on seisomameditaatio.
Missä seisomameditaatioita on kehitetty? Monessa traditiossa. Erityisesti Chi kungissa (qigong) eli kiinalaisessa voimistelussa on hyvin rikas seisomameditaatioiden traditio. Chi kung -opettajana olen myös itse opettanut seisomameditaatioharjoitusta hyvin eri yhteyksissä ja myös aivan tavallisilla meditaatiotunneilla.
Seisomameditaatio on oikeasti mahtavaa!
Haluatko kokeilla?
Tämä on yksinkertaista, mutta voi olla hyvä kokeilla sitä useamman kerran ennen kuin arvioi seisomameditaation soveltuvuutta itselle.
Alkuun esimerkiksi istumameditaatiota tekeville seisomameditaatio voi tuntua sisältävän enemmän kehollista jännitystä. Kannattaa kuitenkin lempeästi jatkaa useampia kertoja. Näin voi oppia löytämään enemmän rentoutta ja seisomameditaation erityinen voima ja vaikutus tulee myös ilmeisemmäksi.
Kuinka tehdä seisomameditaatiota
Tämä seuraava kuvaus on Metsä ja meditaatio -korteista (kortti 34).
Seisomameditaatio
Ota hartioiden levyinen seisoma-asento, ja koukista hieman polviasi. Sulje silmät ja päästä keho rentoutumaan seisoma-asennossa.
Kiinnitä huomiosi vatsan pieneen liikkeeseen. Voit laskea hengityksiä tai vain seurata, kuinka kehosi hengittää itse
”Seison ja lepään vaivatta läsnäolossa”
Muutama lisähuomio seisomameditaatioon
Voit laskea hengityksiä kymmenestä yhteen yhä uudestaan ja uudestaan. Jos katoat ajatuksiin, niin jatka siitä numerosta mihin olit jäänyt.
Voit myös vain seurata hengityksen kulkua laskematta. Jos katoat ajatuksiin, niin palaa vain takaisin seuraamaan hengitystä.
Tai sitten voit vain seisoa ilman mitään keskittymisen kohdetta. Seiso vain ja ole spontaanissa olemisen tilassa minkälaisena ikinä se näyttäytyykään.
Seisomameditaatiossa tutki kuinka rentona voit olla – voisitko olla vielä aavistuksen rennompi? Jos koet kehossa jännityksiä, niin kokeile voisitko antaa niiden pehmentyä ja sulaa pois tai pudota maahan.
Anna hengityksen olla syvää ja luonnollista palleahengitystä.
Voit antaa käsien roikkua rentoina sivuillasi, mutta voit myös opiskella chi kungin seisomameditaatioita ja löytää käsille erilaisia ”voima-asentoja”. Tällaisia ovat esimerkiksi puun halaaminen, kurki tai taivaan kannattelu.
Seisomameditaatiota on ihanaa tehdä ulkona ja luonnossa. Silloin voi seistä kuin puu ja antaa itsensä juurtua syvälle maahan ja toisaalta avautua taivaan laajuudelle.
Huom! Jos sinulla on matala verenpaine, niin huomaa, että se voi laskea vielä lisää rentoutuessa. Eli ole varovainen silloin, kun rentoudut seisoma-asennossa.
5 syytä miksi kannattaa tehdä juuri seisomameditaatiota
Seisoessa vireystila on usein korkeampi. Jos meinaat usein nukahtaa istumameditaatioharjoituksen aikana, niin kokeile meditaatiota seisten.
Seisoessa kehotietoisuus ja tietoisuus asennosta on yleensä suurempi kuin istuessa. Meditaatiotila ankkuroituu näin paremmin kehokokemukseen.
Edellisten syiden vuoksi meditaatiotila kytkeytyy usein lähemmäksi arjen olotilaa kuin istumameditaatiossa. Tämä on hyvä, jos haluat tuoda meditatiivisuutta arkeesi. Joskus istumameditaatio voi olla aivan kuin muusta elämästä irrallinen kokemus.
Seisoessa kokemus maasta ja taivaasta ja olemisesta niiden välillä on usein myös kirkkaampi kuin istumameditaatioharjoituksessa. On mahtavaa kokea olevansa kuin avoin portti maan ja taivaan välillä.
Seisomameditaatio voi antaa meditaatio-oivalluksia myös muihin meditatiivisiin harjoituksiin. Itse suosittelen, kun opetan meditaatiota, ottamaan monia erilaisia meditaatioharjoituksia mukaan arkea rikastuttamaan. Seisomameditaatio on aina yksi suosituksistani.
Jos innostut seisomameditaatiosta, niin aloita vaikka 5 minuutilla päivässä ja hiljalleen lisää minuutteja. Voit löytää seisomameditaatioharjoituksilla samoja hyötyjä arkeesi kuin istumameditaatiolla. Seisomameditaatiolla voit lisäki löytää kehotietoisuutta ja kokemusta äärettömän taivaan ja valtavan maan välillä lepäämisestä.
Seisomameditaatio ja paljon muita meditatiivisia aiheita löytyy Metsä ja meditaatio -korteistani (Hidasta elämää kortit). Samoin sieltä löytyy oivallisia harjoituksia luontoyhteyden syventämiseen. Tutustu tästä kortteihin ja osta ne ystävällesi tai itsellesi kaveriksi metsäretkille tai meditaatiohetkiä varten.
Unsplash kuvat: Zac Durant / Niko Photos
Seuraava metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukseni löytyy täältä (mukana on myös meditaatiota, seisomameditaatiota, chi kungia, Metsä ja meditaatio -korttien harjoituksia ja paljon muuta).
Vaikka paljon kirjoitetaan siitä, miten herkkyyden tunteminen ja osoittaminen tuovat hyviä asioita elämään, kuten yhteyden sekä itseen että muihin, sitä ei ole aina helppoa toteuttaa. Herkkyydelle ei ole tilaa, jos elämä on tai on ollut yhtä kamppailulajia, itsensä puolustamista näkymättömät nyrkit pystyssä. Taisteleminen on voinut olla välttämätöntä, mutta se on myös pidemmän päälle erittäin uuvuttavaa.
Meillä on kolme erilaista selviytymisstrategiaa: välttely, passiivisuus ja hyökkääminen. Strategiat muotoutuvat jo lapsuudessa, ja ne jäävät helposti päälle silloinkin, kun niitä ei enää tarvittaisi. Jos esimerkiksi lapsuuden perheessä ei ole ollut turvallista olla oma itsensä, voi myöhemmin kokea joutuvansa taistelemaan omasta paikastaan koko maailmassa. Silloin on saattanut kehittyä uskomus, että vain itseensä voi luottaa.
On hyvä tarkistaa itsensä kanssa, vastustaako muu maailma sinua ihan oikeasti koko ajan vai onko taistelumoodi jäänyt päälle ja näet uhkia sielläkin, missä niitä ei ole. Voitko uskoa, että asiat lutviutuvat, vaikka et koko ajan puske päälle? Voitko uskoa, että ilman aggressiivisuutta sinua ei käytetä hyväksi tai alisteta?
Kova kuori suojaa ja blokkaa
Itsensä jatkuva puolustaminen aiheuttaa sen, että joutuu kovettamaan herkkyyden itsessään, jotta pärjää tiukissa tilanteissa. Varsinkin tytön ja naisen aggressio on yhteiskunnassamme vieläkin tabu, ja vihainen tyttö ja nainen saa helposti vaikean ihmisen leiman otsaan. Se taas helposti vaikeuttaa asioita: sinut nähdään entistä enemmän väärällä tavalla – aggression alla kun on oikeasti kipua, surua ja turhautumista.
Jos sinua alkaa tätä lukiessa ällöttää, ärsyttää tai jopa suututtaa koko aihe ”herkkyys”, niin ymmärrän. Olin pitkään itse samanlainen, ja minulla oli uskomus, että herkkyys on heikkoutta. Minuakin on yritetty kontrolloida ja alistaa monesta suunnasta, koska olen aina halunnut elää omalla tavallani. Olen kapinoinut ulos kiltin tytön boksista, ja vaikka olen kovasti mennyt elämässä myös eteenpäin, samaan aikaan olen taistellut minua jarruttavia ihmisiä vastaan. Kiinnitä huomiota sana VASTAAN. Aina kun vastustaa jotain, eteenpäin meneminen muuttuu huomattavasti raskaammaksi.
Minä löysin herkkyyteni erään kasvuryhmän avulla. Siellä minut nähtiin kokonaisena. Toiset jotenkin ihmeellisesti näkivät, että olen samaan aikaan herkkä JA vahva. Se oli mullistavaa. Herkkyyteen tarvittiin siis luottamuksen ilmapiiriä, jotta voin näyttää kuka olen ilman tuomitsemista ja kritisoimista. Koin ehdotonta hyväksyntää.
Nyt jos ajattelee, että olen luova ihminen, kirjailija ja taiteilija, niin herkkyyshän on edellytys sille, että voi ilmaista itseään. Kovalla kuorella voi toki suojella itseään, mutta jos myös haluaa läheisiä ihmissuhteita, kova kuori pitää ne etäällä.
Näin sinäkin pääset irti jatkuvasta kamppailuntarpeesta
1. Vaihda ympäristösi turvalliseen. Jos jatkuvasti aivan aidosti joudut tilanteisiin, joissa sinua esimerkiksi yritetään alistaa tai kontrolloida, et pääse irti taistelumoodistasi. Hankkiudu eroon ympäristöstä, joka ei anna sinun olla oma itsesi. Taistelemisen, vastustamisen ja kamppailemisen vastakohta on turva. Etsi itsellesi turvallinen ympäristö, missä voit laskea puolustuksen alas. Löydä turva ja rauha myös itsestäsi. Kun pääset irti vastustamisesta, saat hurjasti lisää energiaa.
2. Ole joustava tilanteen mukaan. Kamppailulajeissakin mukaillaan vastustajan liikkeitä, eikä aina vain hyökätä. Vahvuutta ja herkkyyttä kannattaa käyttää tilanteen mukaan. Olen kuullut sanonnan, että ”hyökkäys on paras puolustus”, mutta jos oletat joka ikisestä ihmisestä ja tilanteesta, että muut ovat sinua vastaan, voit tulla sabotoineeksi mahdollisuudet saada itsellesi myös hyvää. Tarkkaile tilanteita ja opettele tunnistamaan omia tuntemuksiasi ja uskomuksiasi, ennen kuin suoraan reagoit.
3. Tunnista ja tunnusta kaikki puolesi. Jos olet selvinnyt elämäsi koettelemuksistasi vahvuuden avulla, voit taputtaa itseäsi selkään. Herkkyys tuo kuitenkin elämään vivahteita ja myös sinä olet sisimmässäsi herkkä, ethän muuten olisi alun perin joutunut kovettamaan nahkaasi selviytyäksesi. Olet suojellut itsessäsi jotain kaunista, jota muut eivät ole osanneet arvostaa. Ala sinä arvostaa itsessäsi kaikkia niitä puolia, joita sinussa on piilossa. Pehmeämpi puoli sinussa ei tarkoita heikkoutta, vaan inhimillisyyttä.
4. Valitse taistelusi. Jonkun mielestä olet aina vääränlainen: väärä sukupuoli, väärä ikä, väärä ammatti, vääränlainen luonne, väärä pukeutuminen ja ihan mitä tahansa. Kaikkia vastaan ei kannata taistella, koska muuten taistelu ei lopu koskaan. Valitse mikä on välttämätöntä ja unohda muut.
