Näiden vaativien asioiden ymmärtäminen auttaa traumakiintymyssuhteesta irtaantumisessa
Jos olet katsonut aiempia videoitani ja lukenut juttujani traumakiintymyssuhteista ja varsinkin jos olet itse tällaisessa suhteessa, tiedät jo liiankin hyvin että irtaantuminen ei ole helppoa. Se ei vaan ole, eikä sitä sokerikuorrutteellakaan saa muuksi.
Monesti ihminen käy irtaantumisen prosessia aaltomaisesti ja monia kertoja. Näiden 5 vaativan tosiasian realisoituminen usein auttaa irtaantumisen prodessissa.
1️⃣ Rakastuin fantasiaan. Se ihminen johon rakastuin, on vähän karusti sanottuna: enemmän fantasiaa kuin totta. Tämä kohta nostaa usein esiin surua, pettymystä ja kenties vihaankin. Voi olla että oli tuntuu hieman huijatulta.
2️⃣Intensiivinen- jalat alta rakastuminen ja nopea toisen jalustalle nosto, ei ole hyvä merkki. Moni traumakemia suhde alkaa huumaavalla rakastumisella ja hyvin usein suhteessa on jokin erityistä jännitettä tuova tekijä, toinen on kenties vielä suhteessa, eronnut ihan juuri tai muuta. Todellisuudessa emme opi tuntemaan ketään kahdessa viikossa, ja kovin vaihtelevat intensiiviset tunteet ovat usein epävarmuuden tuomaa jännitettä. Rakkauden ei kuulu olla draamaa.
3️⃣Lähipiirisi ei välttämättä ymmärrä mitä olet kokenut. Tämä on kyllä vaikeaa! Voi olla, että ihmisen joka ei ole koskaan kokenut vastaavaa, voi olla äärimmäisen vaikea ymmärtää traumakemia ilmiötä. Varsinkin jos toisella osapuolella on vahvoja narsistisia piirteitä, näyttäytyy kumppani muille usein erittäin hurmaavana ja voi olla hyvin vaikea uskoa kaikkea mitä suhteessa tapahtuu. Toisaalta moni ei edes uskalla kertoa rehellisesti sitä, mitä suhteessa tapahtuu, sillä sekin herättää häpeää. Miten olen antanut itseäni kohdella niin? Läheisten halu auttaa voi joskus valitettavasti kääntyä neuvomiseksi ja mielipiteiksi – jotka ovat lähtöisin heistä itsestään, ei tilanteen näkemisestä. Tästä syystä joskun apua ja tukea saa parhaiten ulkopuolelta. Yksin ei pidä jäädä.
4️⃣Toisen potentiaaliin uskominen loputtomiin teoista huolimatta ei ole aina viisasta. On todella arvokasta voida uskoa kasvuun, on mielettömän kaunis taito kyetä antamaan anteeksi. MUTTA sitten on se mutta. Ihminen, jonka on vaikea irtaantua traumakemia suhteesta on usein antanut lukuisia kertoja anteeksi, katsonut läpi valheiden ja kenties kaltoinkohtelun…ja vielä kerran. No vielä tämän kerran. No vielä tämän yhden kerran. Luota ennenkaikkea tekoihin, kuka vaan voi sanoa oikeastaan melkein mitä vaan, ja moni osaakin sanoa ”juuri ne oikeat sanat” – silloin kun on ensin itse jäänyt kiinni/kaltoinkohdellut, eikä kuitenkaan halua kantaa seurauksia tai vastuuta omista toimistaan. Älä menetä uskoa ihmisiin, mutta luota tekoihin.
5️⃣ Vielä kerran, luota tekoihin. Syvä luottamus ei tule sanoista, vaan teoista ja siitä MITEN vaikeita asioita käsitellään.
Susanna Aarnikallio on uupuneiden oivalluttaja ja Oivallusten Olohuone-yrityksen perustaja, jossa hän tekee ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, ammattijärjestämistä sekä intuitiivisia energiahoitoja. Hän auttaa uupuneita ja henkisestä kasvusta kiinnostuneita. Susanna on kolmen lapsen äiti, entinen sairaanhoitaja ja uupunut itsekin elämässä kaksi kertaa. Hän on kiinnostunut ihmisyyden eri puolista, herkkyydestä, intuitiosta ja henkisen kasvun ulottuvuuksista.
Uupuneilla on usein haitallisia uskomuksia omasta itsestään, jotka ylläpitävät negatiivista ajatusten ja tunteiden kehää. Kokosin listan 6:sta yleisimmästä ajatusvirheestä eli uskomuksesta uupuneilla.
“Minussa on joku vika”
Sinussa ei ole mitään vikaa. Vaikka olet uupunut, et ole epäonnistunut tai viallinen. Todennäköisesti olet ylittänyt toistuvasti ja liian pitkään omat rajasi. Kenenkään ei ole pakko jaksaa loputtomiin kuluttavissa ja ylikuormittavissa olosuhteissa. Oletko herkkä stressille ja erilaisille kuormitustekijöille? Se ei tarkoita, että SINUSSA olisi mitään vikaa. Nyt on aika luopua tästä pienentävästä uskomuksesta.
“Olen ikuinen suorittaja”
Paatunutkin suorittaja voi “parantua”! Et pysty katkaisemaan itsestäsi tuota ominaisuutta kokonaan pois, mutta voit oppia elämään sen kanssa. Voisitko kääntää sen vahvuudeksi? Anna itsellesi lupa, milloin saat suorittaa. Mieti, mitä hyötyä tästä ominaisuudesta on sinulle ollut. Kun pysähdyt tarkastelemaan mitä kaikkea olet saanut aikaan, opit arvostamaan itseäsi paremmin. Suorittamisessa on valot ja varjot. Opettele pysymään valppaana omista motiiveista. Tärkeintä on hyväksyä, että uupumuksesta toipumista et voi suorittaa.
“Kaiken pitää olla täydellistä, muuten en kelpaa”
Oletko perfektionisti? Perfektionismi on kuin kaksiteräinen miekka: siitä on hyötyä joissakin tilanteissa, mutta liiallisuuksiin mennessään se saa sinut kontrolloimaan kaikkea uuvuksiin asti. Kenen arvostelua pelkäät? Kielsikö joku sinua olemasta heikko tai epätäydellinen? Voisitko tavoitella täydellisyyden sijaan ainutlaatuisuutta? Kokeile laskea sisäistä rimaa ja opetella suhtautumaan itseesi hiukan rennommin? Itsemyötätunnon lisääminen on tähän oiva työkalu!
”Pakko selvitä yksin, hävettää olla tarvitseva”
Uupuminen on tuhannen taalan tilaisuus opetella pyytämään apua ja murtaa pakkopärjäämisen illuusio. On täysin luvallista tunnustaa, että voimasi ovat loppu. Lopeta sinnittely. On turvallista antautua muiden avulle ja tuelle, olla tarvitseva, kaivata hoivaa, lohtua ja turvaa. Se on yksi elämän perustarpeista, jonka todennäköisesti olet ohittanut. Avaa rohkeasti suusi ja kerro tilanteestasi läheisillesi. Saatat yllättyä, miten moni muu on käynyt läpi vastaavanlaisia haasteita elämässään. Häpeän tunteen yli pääset, kun tulet kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenäsi.
”Ei ole sallittua vetää rajoja, minun täytyy aina joustaa”
Onko sinun vaikeaa kieltäytyä ja sanoa “ei”. Pelkäätkö aiheuttavasi pettymyksen itsellesi ja muille? Nyt on korkea aika opetella ei:n sanomisen taito ilman syyllistymistä. Joustamalla liikaa luovut omasta voimasta. Lopulta ”hukkaat” itsesi, etkä enää tiedä kuka olet ja mitä haluat. Rajojen vetäminen on yksi tärkeimpiä taitoja, joita voit nyt tietoisesti alkaa opettelemaan. Tee se puhtaasti oman itsesi ja hyvinvointisi takia.
”Elämä on raskasta raatamista, raha on kovan työn takana”
Onko sinullakin alitajuinen vahva puuteuskomus? Ei hätää, valtaosalla suomalaisista on! Jatkuva ponnistelu äärirajoilla ei ole sinun elämäntehtäväsi tai tarkoitus. Elämä voi olla myös helppoa ja sujuvasti soljuvaa virtausta. Kyse on sallimisesta: sallitko itsellesi helppoutta, hyvyyttä ja vaurautta? Uskallatko antautua ja ottaa vastaan? Mihin huomiosi kiinnität: siihen mitä sinulla on vai mitä sinulta puuttuu? Kaikki runsaus ei ole materiaa. Suurinta runsautta on kokea rakkautta ja kiitollisuutta itsestään ja elämästään.
Osuiko joku näistä uskomuksista sinuun? Oletko valmis muuttamaan käsitystä itsestäsi?
Pysyvä toipuminen uupumuksesta kysyy sinulta kärsivällisyyttä muuttaa nämä ajatusvirheet eli haitalliset uskomukset.
Tuntuu tärkeältä pysyä kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja mitä tutuille ihmisille kuuluu. Some voi tarjota paljon sydämellisiä yhteyksiä, iloa arjen hetkien jakamisesta sekä lämpimiä viestejä & rohkaisua.
Some tarjoilee kuitenkin myös paljon surullisia uutisia, klikkaamaan houkuttelevia juoruja, ahdistavia asioita ja uhkakuvia. Pienen selailun jälkeen saatat huomata, että iloinen mielialasi on vaihtunut ahdistuneeksi: ”Mitä hirveää onkaan taas tapahtumassa? Pitäisikö klikata ja ottaa selvää? Selaisinko jotain keskustelua aiheesta, ehkä koko juttu onkin jo todistettu valeeksi?”
Sinun kannattaa pitää taukoa somen uutisvirrasta, kun…
TUNTEET reagoivat: koet ahdistusta tai toivottomuutta. -> Keskity hoivaamaan itseäsi, oleskele luonnossa ja tee niitä asioita, joista nautit. Anna tunteillesi oikeus ilmentyä ja myös oikeus poistua olemuksestasi. Sekä sinua kannattelevia että latistavia tunteita on helppo ruokkia. Valitse mihin keskityt on klassinen, mutta erittäin tärkeä neuvo!
KEHO jännittyy, narskuttelet hampaitasi tai kiristelet olkapäitäsi. Voit huomata jopa kasvojesi ilmeen jäykistyvän ja koko olemuksesi ikään kuin vetäytyvän pois kaikesta pelottavasta. -> Rentouta kehosi lempeällä kävelylenkillä, saunassa, mukavalla venyttelyllä tai rakkaasi kanssa halailemalla.
AJATUKSET pyörivät hankalien aiheiden ympärillä hyödyttömästi. -> Meditoi, tee hengitysharjoituksia ja/tai keskity kiitollisuuteen.
TOIMINTASI sumenee: haluat vastata kärkkäästi toisten ”typeriin mielipiteisiin”. -> Toimi selkeydestä käsin. Kukaan ei ole koskaan rakentanut rauhaa ärhäköiden somekeskusteluiden avulla! Pelkojen sumentama toiminta on hyökkäävää ja kaikilla tavoilla ei-rakentavaa. Selkeydestä eli sisäisestä rauhasta käsin kumpuava toiminta taas on esimerkiksi vilpitöntä auttamista ja kiitollisuuden vaalimista.
Älä unohda minua.
Auta ensin itseäsi, vaikka maailmantuska soisikin korvissasi. Olet elämäsi tärkein ihminen. Vaali tasapainoasi. Kukaan ei hyödy siitä, että ahdistut asioista, joita et voi korjata. Voit toki auttaa muita ihmisiä, planeettaa ja kaikkea olevaista. Tee se sydämesi hyväntahtoisuudesta käsin.
Voit vaikuttaa maailman tunnelmaan jopa vain olemalla: hehkumalla ympärillesi valoa, myötätuntoa ja rakkautta. Tämä ei tarkoita sitä, että livut eteenpäin omassa onnellisuuskuplassasi muiden itkiessä vieressä.
Sitähän aito oleminen ei ole, vaikka mieli saattaa niin uskotellakin. Kun koet kiitollisuutta ja tasapainoa, sinusta hehkuva rakkaus voi ihan oikeasti muuttaa maailmaa.
Tämä teksti on kirjoitettu mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Kuva: Jonne Räsänen
Uni ja unettomuus – Näe nukkuminen uusin silmin (Otava, 2022) on aivotutkija Minna Huotilaisen, toimittaja ja tietokirjailija Leeni Peltosen sekä heidän tyttäriensä Helmi Uusitalon ja Silja Vahtokarin monipuolinen kirja unesta ja nukkumisesta. Kirja antaa oivalluksia unesta ja hyvinvoinnista kiinnostuneille ja auttaa suhtautumaan nukkumiseen armollisemmin.
Oletko huomannut, että hyvä uni ei olekaan enää itsestäänselvyys? Uniongelmien kanssa painiskelevaa voi auttaa, kun asiaa katsoo uudesta näkökulmasta. Olemme erilaisia nukkujia, eivätkä kaikki konstit sovi kaikille.
Uneen ei myöskään voi suhtautua eri elämänvaiheissa samalla tavalla, vaan jokaisen olisi tärkeää löytää itselleen sopiva tapa nukkua. Seuraavat ajatukset eri ikäisten unesta on poimittu kirjasta Uni ja unettomuus – Näe nukkuminen uusin silmin (Otava, 2022).
Uni auttaa lasta oppimaan ja kasvamaan
Pienet lapset nukkuvat monen vuoden ajan sekä yöllä että päivällä. Päiväunet ovat todella tärkeä asia, sillä unen aikana aivoilla on aikaa käsitellä uutta muistitietoa. Lapsi oppii uutta koko ajan ja elämässä on paljon jännittäviä asioita. Niiden käsittely vaatii paljon unta.
Lasten nukkuminen on yhteydessä esimerkiksi kielelliseen kehitykseen. Huonosti nukkunut lapsi saattaa myös olla tavallista kömpelömpi ja alttiimpi onnettomuuksille.
Alakouluikäinen tarvitsee unta 9–11 tuntia, mutta monen suomalaislapsen uni jää liian vähäiseksi. Lapsen uni on herkkää, ja uni voi häiriintyä jopa pienistäkin erimielisyyksistä kaveriporukassa.
Vanhemmat eivät välttämättä edes tiedä lapsensa uniongelmista. Koululaisen päänsäryn, vatsakipujen ja muiden särkyjen taustalla saattaa olla univaikeus, jonka taustalta voi paljastua arkeen liittyviä murheita.
VINKKEJÄ LASTEN UNEEN:
Lasten unta auttavat esimerkiksi samanlaisina toistuvat iltarutiinit sekä aktiivisuus päivän aikana.
Sokeria kannatta välttää varsinkin illalla.
Lapsen olisi myös hyvä päästä joka päivä ulkoilemaan ja käyttämään monipuolisesti käsiään, jalkojaan ja tasapainoaistiaan. Vuorokausirytmin ja unen kannalta on hyödyllistä liikkua nimenomaan ulkona, sillä ulkoilma on raikasta, valaistus vaihtelee vuorokaudenajan mukaan ja tutkimusten mukaan liikkuminen on ulkona monipuolisempaa kuin sisällä.
Alakouluikäisen kanssa kannattaa keskustella ja sopia yhdessä nukkumiseen liittyvistä rutiineista.
Teinin unentarve vähenee
Murrosiässä unikin muuttuu. Unen tarve vähenee 8–10 tuntiin, ja sisäisen kellon reagointi valoon ja muihin ärsykkeisiin muuttuu.
Jos lapsena on tottunut nukahtamaan iltayhdeksän tai kymmenen aikaan, teiniä alkaa väsyttää ehkä vasta kolme tuntia myöhemmin. Sisäinen kello jätättää ja vuorokausirytmi menee herkästi sekaisin. Nuorten yleisin uniongelma on se, että nukahtaminen onnistuu vasta aamuyöstä.
Teini-ikäiselle kaverit ovat erityisen tärkeitä, ja kaveripiirin tavat vaikuttavat vahvasti myös nukkumiseen. Somessa halutaan olla silloin kuin muutkin, ja kavereilla voi olla paljon vaikutusta myös harrastuksiin.
VINKKI TEININ UNEEN:
Nuoren nukkumista voi ajatella hyvinvoinnin mittarina. Nukkumaanmenosta ja heräämisajoista taistelemisen sijaan voisi olla hedelmällisempää miettiä nuoren sosiaalista elämää kokonaisuutena. Jos jutteleminen ei onnistu oman vanhemman kanssa, voisiko löytyä joku muu luotettava aikuinen, jolle voisi puhua?
Unettomuus kiusaa aikuisia – erityisesti naisia
Aikuiset tarvitsevat unta 7–9 tuntia yössä. Suurin osa aikuisista nukkuu hyvin, mutta uniongelmat ovat yleisiä. THL:n tutkimuksen mukaan ne koskettavat jopa kolmea miljoonaa suomalaista. Unen ongelmat ovat tuttuja erityisesti naisille: naisilla unettomuus on jopa 40 prosenttia yleisempää kuin miehillä. Erot tyttöjen ja poikien nukkumisessa alkavat näkyä jo murrosiässä, ja ne jatkuvat läpi elämän.
Selitystä on etsitty hormoneista mutta myös arjen kuormittavuudesta. Usein juuri naisia kuormittaa paljon niin sanottu metatyö eli näkymätön vastuunkantaminen perheen arjen yksityiskohdista. Asioista huolehtiminen, niiden muistaminen, niistä muistuttaminen, tuleviin tarpeisiin varautuminen ja arjen organisointi ovat asioita, jotka pulpahtelevat mieleen yölläkin.
Vaihdevuosi-iässä naisten ja miesten väliset erot unessa korostuvat, ja tässä elämänvaiheessa naisten yleisin ongelma on unen rikkonaisuus. Unta voivat häiritä esimerkiksi hormonaaliset muutokset mutta myös työhon, elämänlaatuun ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat.
VINKKEJÄ NAISEN UNEEN:
Uniongelmien ratkaisemiseksi on tärkeä pohtia mikä on vaikeuden varsinainen syy. Jos ongelmat liittyvät estrogeenin tuotannon hiipumiseen, hormonikorvaushoito voi olla paras ratkaisu.
Jos uni kärsii siitä, että elämässä moni asia tuntuu olevan pielessä, paras ratkaisu löytyy todennäköisesti muualta kuin lääkepurkista. Unta voi parantaa esimerkiksi oman toiminnan, ajattelun ja tunteiden säätelyä harjoittelemalla. Siihen on olemassa monia tapoja, joista voit löytää itsellesi sopivan.
Eläkkeellä nukutaan paremmin
Eläkkeelle jääminen parantaa usein unen määrää ja laatua. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan eläkkeelle siirryttäessä aletaan nukkua keskimäärin 20 minuuttia pidempään kuin viimeisinä työvuosina. Myös univaikeudet, päiväaikainen väsymys ja huolien vuoksi valvominen vähenee.
Vanhemmiten taipumus aamuvirkkuuteen lisääntyy. Uni myös kevenee, ja yöllä heräilyt lisääntyvät. Hyvän unen saamista voivat myös hankaloittaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, Parkinsonin tauti, muistisairaudet ja hengityselinten sairaudet.
VINKKEJÄ IKÄIHMISEN UNEEN:
Sopivasti ajoitetut lyhyet päiväunet auttavat pysymään virkeänä. Aktiiviseen elämään, harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään kannattaa panostaa, sillä ne auttavat unirytmiä pysymään yllä.
Kannattaa huomioida myös pienet käytännön asiat, kuten sopiva tyyny, pimennysverhot sekä ympäristön muokkaaminen mahdollisimman hiljaiseksi.
Tekeekö mielesi usein arki-iltoinakin pientä makeaa? Tuleeko herkuttelusta kuitenkin ikävä, väsynyt olo? Tai onko sinulla tapana soimata itseäsi herkuttelun jälkeen?
Tämä herkku on sellainen, jota voit huoletta mutustella, ilman valtavaa sokeripiikkiä ja lisäksi suklaakakku on niin hyvää, että se tulee syötyä kokonaan yhdellä kerralla, mutta haittaakos tuo.
Valmistin reseptin kokonaan ilman jauhoja ja maitoa, joten se sopii hyvin myös erityisruokavaliota noudattaville. Ja ohje on ihan hirmuisen helppo. Kokeile vaikka.
ps. Halutessasi ripauttele paiston loppuvaiheessa kakun pintaan hippuina tummaa 80% suklaata tai raakasuklaata. Suklaasattumat ovat pökerryttävän herkullisia tämän mehukkaan kakkupalan sisällä.
On vaikeaa tietää kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu.
On kuitenkin hyvä tarkastaa miltä sisällä tuntuu.
Kokemukseni elämästä on, että:
Kukaan ei voi tunkeutua omaan kotiini aggressiivisesti
Kukaan/mikään ei voi tunkeutua kehoni sisään ilman lupaani
Kukaan ei saisi tunkeutua maan sisään vihamielisesti
Kukaan ei saisi viedä toiselta ihmiseltä elämää pois
Meillä ei ole oikeutta tappaa alkuperäiskansoja, sivistyksen tieltä pois. Kuten ei myöskään tappaa ja riistää luontoa, omien tarkoitusperiemme siivittämänä.
Elämän olisi hyvä perustua, monimuotoisuuden kunnioittamiseen.
Rauhan ja yhteiselon rakentamiseen. Erilaisuuden hyväksymiseen, mikäli se on rauhanomaista.
Kommunikaatioon ja sen opetteluun, sekä harjoitteluun.
Omassa työssäni olen nähnyt sodan jäljet, jotka ovat pitkät. Ne eivät lopu silloin, kun sota loppuu, vaan ne jatkuvat kasvatuksessa, traumoissa, sekä ylisukupolvisissa käyttäytymisessä vielä pitkään. Kun vanhempien sota loppuu, se usein jatkuu lapsissa ja heidän lapsissa, ellei siihen ole työkaluja, kuinka sen lopettaa.
En jaksa uskoa, että meistä kukaan haluaa oikeasti kokea jotain niin kauheaa. Uskallan väittää, että suurin osa maapallon väestöstä kaipaa rauhaa ja harmoniaa. Silti maapallolla on käynnissä useita sotia nytkin.
Kuinka me saataisiin elämä rauhallisempaan, kunnioittavampaan suuntaan? En tiedä vastausta, mutta uskoisin, että osittain se tapahtuu sisäisen työskentelyn kautta ja sen tuomisessa päivänvaloon, arvojen, uskomusten ja päivitettyjen käyttäytymisen kautta toisille ihmisille. Hiljaisen hyväksynnän kautta en usko sen tapahtuvan, vaan aktiivisen osallistumisen ihmiselle tärkeiden asioiden puolesta.
Samalla kun kirjoitan, huomaan, että olen myös tekopyhä. Miksi en ole tarttunut asiaan aiemmin, miksi en ole puolustanut tuhottuja, alistettuja kansoja aiemmin? Osittan vastaus on laiskuudessa, osittan siinä, että asiat ovat tuntuneet liian kaukaisilta, jotta niihin olisi tuntunut voivan vaikuttaa. Osittan siksi, että nyt asia tuntuu olevan kirjaimellisesti lähempänä, kuin aiemmin.
Sanonta kuuluu, että ”rajat ovat rakkautta”. Ehkäpä siihen voisi vielä lisätä, että rajoja voi tehdä pelosta, kuten niitä voi tehdä myös rakkaudesta. Se kokemus mikä mulla on rakkauteen, näyttää siltä, että rakkauden kokemukseen pääsee helpommin, kun pääsee rentoutumaan ja vastaanottamaan. Siis ihan kehollisestikin.
Mä toivon, että tämä olisi osaltani muutakin, kuin hyvesignalointia ja todellisuudessa olisin osa rakentamassa, jotain muutakin kuin sanoja ruudulle. Jotta rakkaudellisempaa maailmaa voidaan luoda, vaatii se myös epämiellyttävien asioiden tunnustamista ja niihin tarttumista. Ei reagoimalla välittömästi tunnelatauksella, vaan tarkistamalla sisäisen maailman kautta, oman arvopohjan mukaisen toiminnan.
Ehkä olen uneksija, mutta tiedän, myös sen, että en ole ainoa. Mä uskon, että me voidaan meidänkin aikana luoda parempaa maailmaa, kaikille tasavertaisempaa palloa. Se ei välttämättä sitä ole koskaan, kaikille, mutta jo askeleet sitä kohti, ovat kehitystä parempaan. Parempi maailma vaatii rohkeita ratkaisuja, uudenlaista ajattelua ja toisten huomiomista myös. Kyseessä ei ole helppo tehtävä, mutta tehtävä, mikä on mahdollinen kuitenkin aloittaa.
Rauhaa jokaiselle tähän päivään, ehkäpä joku päivä, koko maailmaan.
Jollakin tasolla pelko ja uhka elävät meissä joka päivä, vaikka emme sitä joka hetki tiedostaisi. Aivoillemme ja koko selviytymisjärjestelmällemme uhka ja siitä seuraava pelon tunne ovat yksi tärkeimmistä tiloista viestiä, mitä meissä ja ympärillämme tapahtuu. Et siis periaatteessa voi vältellä pelkoa tai estää itseäsi tuntemasta sitä ainakin tiedostamattomasti.
Kuvittele, että aivosi toimisivat kuin tietokoneen keskusyksikkö, aivosi ”pelaisivat” nollilla ja ykkösillä. Hermostossasi nimittäin asuu niin kutsuttu neuroseptio eli turvatutka, joka on sinussa hereillä silloinkin, kun nukut. Turvatutkan tärkein tehtävä on huolehtia koko organismin elossa pysymisestä.
Nollat ja ykköset voisivat vertautua turvatutkan toiminnassa niin, että kun tutka ei hälytä mistään vaarasta, ”nolla” aktivoituu. Voit rauhoittua. Kun tutka havahtuu johonkin epätavalliseen eli mahdolliseen uhkaan ja riskiin, se kääntää ”ykkösen” päälle. Kun näin käy, aivot käynnistävät äärimmäisen nopean prosessin arvioidakseen uhkaa lisää. Aivojen eri osat käsittelevät tietoa, muun muassa hippokampus vertaa saatua informaatiota menneisiin kokemuksiisi. Kun tilanne lopulta tulkitaan uhaksi, sympaattinen eli stressihermosto aktivoituu.
Jos mietimme tätä jatkuvaa keho-mieli-aivot -kokonaisuuden tulkinta- ja reagointiprosessia, ymmärrämme, että pelko todella asuu meissä, vaikka emme sitä aina tiedostaisikaan. Pelko saattaa myös verhoutua eri ihmisillä eri tavoin riippuen esimerkiksi heidän elämänhistoriastaan. Erityisesti menneet traumakokemukset tai ylisukupolvinen traumaperimä altistavat turvatutkamme toimimaan tietyllä tavalla.
Turvatutkan toiminnan kaksi ääripäätä
Ihminen, joka on lapsuudesta asti elänyt pelon ilmapiirissä, oppii luovimaan siinä mahdollisimman vähin vahingoin, mutta sillä on hintansa. Lapsi saattaa joutua pärjäämään liian pienenä omin avuin. Hän oppii taitavaksi muiden ihmisten ja tilanteiden lukijaksi, eli hänen turvatutkansa toimii superisti, liiankin hyvin. Lapsi oppii olemaan aina valmiina ja varautumaan pahimpaan, joten hän elää taistele-pakene-jähmety-miellytä -moodissa, jännittää kehoaan jatkuvasti ja pidättelee varautunutta hengitystään. Jos tilanne käy liian uhkaavaksi, hän lamaantuu.
Vaikka lapsi myöhemmin eläisi turvallisemmassa elinympäristössä ja välittävien ihmisten ympäröimänä, hermostoon jää jälki lapsena koetusta. Aikuisena hän saattaa kärsiä epämääräisestä ahdistuksesta, jatkuvista vatsavaivoista, masennus- ja uupumusherkkyydestä sekä kehon erilaisista jännitys- ja kiputiloista, migreenistä. Harvemmin sitä tulee aikuisena ajatelleeksi, että sisällä asuva liiankin aktiivinen turvatutka aiheuttaisi tällaista, mutta joskus tilanne on juurikin tämä.
Jotkut taas oppivat elämänkokemustensa seurauksena rakentamaan vahvan kuoren haavoitetun ja pelkäävän puolensa, sisäisen lapsen ympärille. Oman haavoittuvuuden ja heikkouden esilletulo on viimeinen asia, jota he elämässään haluavat. Nämä ihmiset eivät pelkää – ehkä mitään. He ovat uhkarohkeita seikkailijoita, extremeä eri elämänalueilla harrastavia ja saattavat ottaa elämässään isoja riskejä. Pahimmillaan he saattavat elää vihansa kautta ja toimia hyvin empatiakyvyttömästi muita ihmisiä kohtaan, eiväthän he tunnista omaa aitoa sisäisyyttään, jota he ovat oppineet eri tavoin pakenemaan.
Näin me huomaamme, ettei liian tehokkaasti toimiva eikä myöskään kehomielen syvimpiin kerroksiin haudattu turvatutka kumpikaan ole lopulta toimiva juttu ihmiselle. Kummassakaan tilanteessa ja toimintastrategiassa uhkaavaa tai pelottavaa asiaa ei kohdata sellaisena kuin se on. Toinen ääripää ylireagoi ja toinen alireagoi pelon viisaaseen viestiin. Ylitehokas turvatutka tulkitsee pienimmätkin asiat vaaran merkeiksi, kun taas pienille tehoille asetettu turvatutka ei varoita sellaisistakaan asioista, joita oikeasti tulisi varoa tai esim. harkita ryhtymästä liian riskialttiisiin tekoihin.
Tiedätkö sinä, missä tilassa sinun kehomielesi on tältä osin? Oletko liiankin helposti triggeröityvä tai reagoiko kehosi kovin herkästi kaikkeen erilaisin oirein, vaikkei suoranaista tiedostettua pelkoa kokisikaan? Entä oletko rohkelikko, mitään pelkäämätön, riskejä ottava ihminen? Ihminen, joka on täyttä teflonia ja kovaa kuorta, joka ei itke eikä näytä heikkouttaan kenellekään? Sinäkin voit silti oireilla kehollisesti ja myös psyykkisesti, muttet ehkä halua oireitasi kohdata ja tunnustaa?
Vai oletko ihminen, joka tunnistaa tunteensa ja ymmärtää, että tunteet eivät ole pelkkiä ajatuksia tai tunnesanoja, vaan tunteet ovat kokonaisvaltainen kokemus minussa, kehossani? Tunnistatko ahdistavan olon alla olevat tunnekerrokset, sieltä kerroksista löydät myös pelon? Tai kykenetkö huomaamaan ne tilanteet, joissa yrität liikaa tai et tee järkisyihin, vaan pelkoon perustuvia valintoja? Siinä ei ole todellakaan mitään väärää, se on inhimillistä, mutta jossakin vaiheessa on hyvä pysähtyä pelkonsa äärelle, jotta pystyy tekemään viisaita päätöksiä siitä, mihin seuraavaksi ryhtyy.
Ihminen, joka on tietoinen itsestään tuntevana ihmisenä, hyväksyy tämän eikä pelkää tunteitaan, pystyy valitsemaan hyödyllisellä ja terveellä tavalla ne keinot, miten selviytyä hankalista tilanteista. Autopilottia toki edelleenkin tarvitaan äkillisissä uhkaavissa tilanteissa, siihenhän se on luotu, elossa pysymiseen. Kun turvatutka toimii optimaalisesti, se on oppinut hälyttämään suurimmaksi osaksi vain sellaisten uhkien kohdalla, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Näin energiaa ei kulu turhaan stressaamiseen, pelkäämiseen tai toisaalta tunnepanssarien ylläpitoon ja kompensoivien tunnetilojen, kuten vihan purkamiseen itseen tai muihin.
Meille aikuisille tämä on senkin vuoksi tärkeää, että näin voimme olla malliesimerkkinä tuleville sukupolville, miten tunteita on mahdollista vastaanottaa ja kokea ilman, että mitään pahaa tapahtuu meille – silloin kun ei ole kyse akuutista tilanteesta, joka vaatii välitöntä reagointia. Voisimmeko olla jopa turvassa pelon tunteen kanssa? Pelko tunteena on ok, mutta pelon pelkääminen on jo toinen asia, samoin kuin pelon pakeneminen.
Kun tunnemme kehomme tässä hetkessä, voimme aistia maadoittumisemme, eli sen miten maa tai kulloinenkin alustamme kannattelee kehoamme joka hetki. Tämä vakauden tunne tuo hermostolle turvaa aina kun maltamme pysähtyä tämän tuntemuksen aistimiseen. Maadoittumisen lisäksi kehossa olevien rytmien aistiminen auttaa meitä purkamaan esimerkiksi pelkoon liittyvää jähmettymistä. Yksi luonnollisesta rytmeistämme on hengitys.
Maadoittuneena ja luonnollisen hengityksen sallien, voit olla pelkosi kanssa turvassa. Kun näin tapahtuu, olet itse kunnioittanut sisäistä tunnettasi sallimalla sen tulla – ja lopulta mennä. Joskus on myös hyvä sanoittaa itselle hiljaa: juuri nyt ei ole mitään hätää, olen turvassa, vaikka pelkäänkin. Tämäkin tunne menee ohi.
Kunnioittamalla pelkoasi ja luomalla siihen hyväksyvän suhteen, tuot itsesi takaisin turvaan ja luottamukseen. Juuri nyt se on sitä, mihin voin vaikuttaa. Seuraava hetki on uusi, elämä kantaa silloinkin.
Haluaisitko lukea lisää tältä kirjoittajalta? Karita Palomäen uutuuskirjan Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD löydät täältä.
Tein hiljattain videon tunteen kohtaavasta ja rauhoittavasta Energy EFT-tapping -harjoituksesta. Pääset siihen TÄSTÄ LINKISTÄ.
Luonnossa toteutuu rytmi, jota ihminen on lähtökohtaisesti tottunut myötäilemään. Tuota rytmiä säätelevät muun muassa valo ja pimeys, eri vuodenajat, sekä syntymä ja kuolema.
Tässä ajassa vallalla oleva teknologinen vallankumous osaltaan sekoittaa tuota rytmiä. Sormi ei osoita itse teknologiaan vaan ennemmin tapaamme käyttää sitä ilman ennalta luotua strategiaa. Esimerkiksi älypuhelimet yleistyivät arjessamme niin salakavalasti, että monilta osin olemme yhä hukassa sen suhteen, koska ja missä niitä on suotavaa käyttää.
On paradoksaalista, että samalla kun enenemissä määrin vapaudumme ajasta ja tilasta, vangitsemme itsemme kiireeseen.
Kirjakauppojen hyllyt ja podcastien vaihtoehdot pursuavat kädenojennuksia, jotka tarjoavat apua jaksamiseen. Ihmisen fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä ominaisuuksia peilataan kuitenkin yhä useammin vasten tehokkuutta.
Lepää, että jaksat juosta pidemmälle, älä suinkaan siksi, että sinua väsyttää. Tehokkuudesta palaudutaan, jotta siihen voidaan palata.
Tehokkuuden messun rytmi on usein perin yksioikoinen. Itse asiassa siinä ei ole lainkaan rytmiä, pelkkää junttaamista.
Ja kun rytmi katoaa, äänet puuroutuvat. Tällöin on vaikea erottaa yksityiskohtia, ja pahimmillaan kuuroutuu äänille, jotka viestivät omasta hyvinvoinnista.
Rytmi on koko olemassaolomme lähde, kenties loputon sellainen. Se yhdistää niin kasveja kuin eläimiä. Primitiivinen ihminen noudattaa sitä luonnossa ollessaan. Rytmi on läsnä kaikessa hänen toiminnassaan, liikkeissään ja havainnoissaan.
Moderniin kulttuuriin eksynyt ihminen ei kykene tähän, koska kontakti ja yhteys luontoon on heikentynyt.
Luojan kiitos olemme kansakunta, jonka pitkälti jokaisella jäsenellä on mahdollisuus irtaantua luontoon lähes päivittäin. Rytmin ääreen voi aina palata. Sen tavoittaa jo sillä, että astuu metsään ja aistii ympäristöä. Ruokailemalla ulkosalla tai yöpymällä taivasalla puhutaan jo lähes sinfonisesta elämyksestä.
Harri-Pekka Pietikäisen kirjoittama Luolatarinoita – suomalaisen luolan filosofia ja muotokuva (Docendo 2022) on julkaistu, ja löytyy useimmista kirjakaupoista ja äänikirjapalveluista. Se on tarinallinen tietokirja kotimaamme jännittävistä ja vähemmän tunnetuista luontokohteista, joita harvat osaavat etsiä. Se on myös kiehtova kuvaus omien pelkojen kohtaamisesta sekä koskettava kuvaus ihmisen luontokokemuksesta.
Tutkin tässä taannoin supersankarikuvastoa, ja olin hieman kauhuissani siitä, että supersankarit, joihin lapset haluaisivat samaistua ovat ruumiinrakenteeltaan kuivan lihaksikkaita ja muutoinkin tarjoavat lapselle saavuttamattoman samaistumispinnan.
Ymmärrän kyllä, että superit ovat supereita, koska he ovat epärealistisia satuhahmoja. Sitten aloin pohtia sitä, että miten jokainen lapsi voisi oppia todellisia supersankarin ominaisuuksia. Ja mitä nuo ominaisuudet voisivat olla?
Tässä supersankarin todelliset taidot, joita jokainen lapsi voi oppia:
1. Keskittyminen
Supersankarin pitää osata rauhoittaa itsensä – muuten hän ei pysty keskittymään supersankarin tehtäviin. Vain rauhoittamalla itsensä pystyy toimimaan myös silloin, kun esimerkiksi pelottaa tai jännittää.
Supersankarin yksi supervoimista on SUPER10: Hän hengittää keskittyneesti sisään ja ulos jokaisen sormen kohdalla: peukku, etusormi, keskisormi, nimetön, pikkusormi – ja sama toisen käden sormille.
2. Uteliaisuus
Supersankarin tulee olla utelias eli avoin kaikelle tiedolle, mitä hän saa. Hänen pitää pystyä pitämään aistinsa avoinna, suunnata huomionsa siihen, mistä haluaa saada tietoa: ääniin, tunteisiin, ajatuksiin tai omiin kehotuntemuksiin. Tällainen utelias ja avoin huomion tuominen on Mindfulness-metodille ominainen tapa. Ei arvioida tai arvostella vaan huomataan ja liikutellaan omaa huomiota.
Kun supersankarilla on paha mieli, hän tuntee sen kehossaan. Hän tutkii tunnetta uteliaana supersankari-aisteillaan. Missä kohtaa kehoa paha mieli tuntuu? Laita käsi siihen kohtaa kehoa, missä paha mieli tuntuu.
3. Kannustaminen
Sisäisen puheen positiivisuus on supersankarille supertaito, koska tiukoissa tilanteissa hän tietää, miten voi kannustaa itseään – ja osaa sitten kannustaa myös muita. Kun supersankari osaa kannustaa itseään, hän antaa itselleen mahdollisuuden onnistua.
Jännittävässä tilanteessa supersankari hengittää rauhassa sisään ja ulos, ja kuiskaa itselleen kannustussanan. Mikä voisi olla sinun kannustussanasi? Kokeile yhdistää sanasi hengitykseen: Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos, sitten kuiskaa supersanasi.
4. Ystävällisyys
Supersankari on aina hyvän eli ystävällisyyden puolella. Ystävällisyys tarkoittaa myötätuntoa muita mutta myös itseä kohtaan. Supersankari voi pelastaa maailman vain, jos tunnistaa sen, mikä tekee hyvää ihmiselle.
Supersankari tietää, mikä on reilua ja hän toimii sen mukaan. Millaiset asiat ovat sinun mielestäsi reiluja? Entä epäreiluja?
5. Tunnetaidot ja muut salaiset supersankaritaidot
Tunnetaidot ovat yksi supersankarin salaisista supersankaritaidoista. Supersankari tunnistaa tunteita ensin itsessään, jotta voi tunnistaa niitä myös muissa. Näin supersankari saa sellaista salaista tietoa ihmisistä, mitä usein yritetään piilotella.
Herkkä ihminen on myös herkkä aistimaan. Hän usein haluaa, että toisia ja myös itseä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja lämmöllä.
Jos herkän keskustelukumppani on esimerkiksi väsynyt, voi hän huomaamatta vaikuttaa tylyltä nopeine vastauksineen ja poissolevine olemuksineen. Herkän ihmisen tuntosarvet ovat alati pystyssä — ajatusvirta ei pysähdy, ja toisen käytös tulkitaan usein syvempänä ja vakavampana kuin arki antaisi myöten.
Herkkä ottaa usein vastuun epäonnistuneesta viestinnästä: ”Teinkö tai sanoinko jotain väärää? Voinkohan korjata tilanteen?” ”Voisinkohan auttaa jotenkin?” Jos keskustelukumppanin välinpitämättömyys johtuu esimerkiksi huonosti nukutustuista yöunista, ei vastapuoli voi tehdä mitään — paitsi lopettaa ylitulkitsemisen, vikojen etsimisen itsestään ja sitä kautta itsensä turhan kuormittamisen.
Helpommin sanottu kuin tehty — tämän varmasti jokainen herkkä tietää. Kun ajatuksenjuoksu pääsee valloilleen, on sitä hankala pysäyttää. Omaan arkeen voi kuitenkin ottaa tietoisia työkaluja näitä tilanteita helpottamaan.
Mitä tehdä ajatusvirran lähtiessä hallitsemattomaksi?
Kun ajatuksen virta lähtee hallitsemattomaksi, voit tietoisesti hengittää muutaman kerran syvään, toistaen rauhalisesti pään sisällä jotain itselle sopivaa mantraa, kuten: ”En voi vaikuttaa tähän asiaan” tai vaikkapa: ”Hänen käytöksensä ei johdu minusta”. Ajatusketju on hyvä saada pysähtymään ennen kuin ahdistus kasvaa liiaksi.
Aina ei ole sopivaa kysyä suoraan, miksi toinen on vaisu, mutta tarpeeksi läheisen ihmisen kanssa se usein kannattaa. Omien ajatusten sanoiksi pukeminen helpottaa. Voit aloittaa esimerkiksi näin: ”Minusta tuntuu, että olet vaisu. Johtuuko se minusta tai tekemisistäni?” Usein tilanne paljastuu ylitulkituksi ja toisen käytökselle on jokin hyvin looginen selitys — yleensä tilanteeseen täysin liittymätön sellainen.
Joskus on myös hyvä pysähtyä miettimään, miksi toisen käytös aiheuttaa niin valtavia tunteita itsessä. Jotta ylitulkinnan saa hallintaan, täytyy itsetunnon ja -arvostuksen olla kohdillaan. Jos syyttää lähtökohtaisesti itseään, kokee epäoikeudenmukaisuutta ja päätyy ottamaan kaiken vastuun haastavissa tilanteissa, on taustalla usein asioita, jotka tällaisen ajatusmallin aiheuttavat.
Olemme erilaisia, jotkut puhuvat ja näyttävät tunteensa suoraan. Toiset ovat tottuneet toimimaan sovinnaisesti ja mielipahaa viimeiseen asti välttäen. Kumpikaan ei ole oikein tai väärin, mutta on hyvä ymmärtää, että toisen hankalalta vaikuttava käytös ei hänestä itsestään aina tunnu hankalalta vaan aivan tavanomaiselta. Samoin herkkyyttä ja sen mukanaan tuomia tilanteita olisi suotavaa oppia ymmärtämään — herkkyys on suuri voimavara, jos ympäristö on siihen salliva.
TOIMITUKSEN VINKKI: Herkän voimien elvyttäjä ja itsearvostuksen vahvistaja
Herkkyys voi tuntua ihmissuhteissa kuormituksena tai vahvuutena. Herkän voimakortit auttavat nauttimaan herkkyydestä ja ottamaan käyttöön herkkyydessä piilevän voiman.
Kortit auttavat vähentämään riittämättömyyden kokemusta ja parantamaan omanarvontuntoa: ne kannustavat huolehtimaan itsestä, muistuttavat herkän kauniista ominaisuuksista sekä auttavat tunnistamaan ja vahvistamaan omia voimavaroja.
Meitä ympäröi valtavasti erilaisia asioita: osa tuntuu ikävältä, osa kivalta. Huomiomme kohdistuu kuitenkin helposti niihin asioihin, jotka eivät ole hyvin – koska se on ollut aivan olennainen taito ihmisen hengissä selviytymisen kannalta. Uhkien, ikävyyksien tai ”mitä minulta puuttuu” -asioiden skannailu kuitenkin uuvuttaa meitä ihmisiä. Myös lapsia. Siksi kiitollisuuden harjoittaminen on ikään kuin loma, jonka voimme antaa itsellemme hankalista tunnemaisemista.
Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että kielletään tosiasiat. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että meillä on ikään kuin valonheitin, jota ohjailemme omalla huomiollamme. Maailmassa on ikäviä ja hyviä asioita – koko ajan, yhtä aikaa. Jos aina valaisemme ja katsomme mahdollisia kurjuuksia, uuvumme. Kun taas välillä siirrämme veloheittimme asioihin, jotka ovat hyvin, saamme pienen loman.
Sanotaan myös, että kiitollisuus ei ole sitä, että odottaa hetkeä, jolloin on onnellinen, jotta voi olla kiitollinen. Vaan se on sitä, että oppii olemaan kiitollinen, jolloin tulee myös onnelliseksi. Kiitollisuuden harjoittaminen – eli hyvän huomaaminen – rauhoittaa meitä, koska tunnemme sillä hetkellä, että asiat ovat hyvin – ei tarvitse pinnistellä, ponnistella tai saada jotain lisää. Vaan tässä, juuri näin, voi saada hyvän tunteen aikaiseksi itsessä.
Tässä 6 syytä, miksi lapselle kannattaa opettaa kiitollisuustaitoja:
1. Kiitollisuus rauhoittaa oloa, koska tuntuu, että ei tarvitse pinnistellä, ponnistella ja olla tai saada yhä enemmän: tässä on hyvä.
2. Kiitollisuus palauttaa. Se on kuin pieni aurinkoinen tyven tunnemyrkyjen ja elämän karikoiden keskellä.
3. Kiitollisuus tekee onnelliseksi. Onnellisuus on kaiketi jonkinlaista luottamuksen tunnetta elämää kohtaan. Koska kiitollisuus rauhoittaa olon, se palauttaa myös luottamuksen kokemuksen.
4. Kiitollisuus auttaa näkemään hyvän itsessä. Se parantaa itsetuntoa, kun ei aina katso itsessä vain sitä, mikä on heikkoa tai huonoa, vaan vahvistaa hyvien puolien näkemistä.
5. Kiitollisuus auttaa näkemään mahdollisuuksia. Kun ei ole koko ajan suojauksessa mahdollisia epäonnistumisia, uhkia tai ikäviä asioita kohtaan, mieli vapautuu näkemään ja oppimaan uutta.
6. Kiitollisuus auttaa myös kohtaamaan hankalalta tuntuvat tunteet. Vaikeista tunteistakin voi oppia olemaan kiitollinen, koska niillä on aina viestinsä ja tarkoituksensa.
Jokainen meistä reagoi omalla tavallaan maailman tapahtumiin ja kriiseihin. Toisilla itsesuojeluvaisto saa eristäytymään ulkomaailmasta ja käpertymään sisäänpäin, toiset etsivät turvan tunnetta asiantuntijoiden lausunnoista tai vaihtoehtoisista uutisista. Toiset keskittyvät välittömästi toimintaan ja olemaan hyödyksi. Toiset myötäelävät niin vahvasti, että meinaavat uppoutua koko sydämellään kärsimykseen. Suurin osa meistä seikkailee näiden välimaastossa koittaen etsiä itselleen oikealta tuntuvaa tapaa sopeutua tilanteeseen ja elää omaa arkeaan.
On normaalia tuntea henkistä väsymystä tilanteissa, jotka ovat epänormaaleja ja epäinhimillisiä. Joskus kuormittuminen on kuitenkin niin voimakasta, että se saa ihmisen lamaantumaan tai koko elämän pyörimään kriisitapahtumien ympärillä. Tilanne saattaa nostaa esiin myös omiin tai ylisukupolvisiin traumoihin liittyviä ajatuksia, tunteita ja reaktiota. Olo voi tuntua siltä kuin vaappuisi taistele, pakene ja lamaannu -tilojen välimaastossa.
Myötätuntouupumuksesta tai sijaistraumatisoitumisesta puhutaan paljon ammattiauttajien keskuudessa. Myötäelämiseen perustuvaa uupumusta kokevat usein muun muassa hoito- ja sosiaalialalla työskentelevät ihmiset, omaishoitajat ja yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tekevät aktivistit. Globaalien kriisien kautta myötätuntouupumus, maailmantuska, ilmastosuru ja -ahdistus ovat asioita, jotka koskettavat yhä useampaa meistä ammatista riippumatta.
Myötätuntouupumus ilmenee esimerkiksi nukkumiseen liittyviä vaikeuksina, ahdistuneisuutena, masentuneisuutena, erilaisina kipuina ja kehollisina oireina, syyllisyyden, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteina. Pahimmillaan myötätuntouupumus voi saada valon ja toivon katoamaan näköpiiristä.
Myötätuntouupumuksen taustalla on varsin tärkeä ja inhimillinen taito, empatia ja samaistumisen kyky, jonka avulla ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan ja kokemaan syvää yhteyttä häneen. Empatia on auttamisen edellytys, yhteyttä luova ja liikkeelle saava voima, jota tässäkin maailman tilanteessa eniten tarvitaan.
Albert Einstein on sanonut: ”Myötätuntoiset ihmiset ovat elämäntaiteen neroja, tärkeämpiä ihmiskunnan arvokkuudelle, turvallisuudelle ja ilolle kuin tieteentekijät.”
Itse olen kokenut myötätuntouupumuksen ihmisoikeustyössä, jolloin vuosien varrella koko persoonani muuttui toiveikkaasta kyyniseksi, tarmokkaasta uupuneeksi. Sittemmin olen huomannut samoja kuormittumisen oireita globaalien kriisien aikana. Ukrainan tilanne on nostanut esiin paljon voimakkaita tunteita, kuten surua, pelkoa, vihaa, myötätuntoa, voimattomuutta sekä vanhoja kehollisia muistoja. Vahvan myötäelämisen vastapainona joudun pitämään huolta siitä, etten päästä itseäni hukkumaan huoleen. Alla oma muistilistani sisäisen rauhan vahvistamiseen – ehkä siitä on hyötyä myös sinulle.
Jos tiedostat olevasi altis myötätuntouupumisen merkeille, kokeile seuraavia keinoja:
1. Muista hengittää ja vahvistaa yhteyttä kehoosi. Kun hermostosi kierrokset tasaantuvat, myös mieli rauhoittuu. Ilmaisia kehoa rauhoittavia harjoituksia löydät esimerkiksi Oivamieli-sivustolta.
3. Itke, kun itkettää ja anna kaikille tunteille tilaa olla. Itku on myös kehon tapa purkaa stressiä.
4. Tee jotain, mikä maadoittaa ja vie ajatukset hetkeksi muualle. Muun muassa liikunta auttaa rauhoittamaan mieltä ja vahvistamaan yhteyttä kehoon.
5. Kirjoita, runoile, tanssi, maalaa tms. – luo tuntemukset ulos.
6. Rajoita tarvittaessa uutisaikaa ja suojaa itseäsi kaikista järkyttävimmiltä materiaaleilta.
7. Kanavoi suru, viha ja epätoivo toimintaan ja auta itsellesi sopivalla tavalla – lahjoita keräykseen, osallistu mielenosoitukseen tai ammenna osaamisestasi ympärillesi.
8. Kiinnitä huomiota myös hyvään kuten arjen pieniin asioihin ja ihmisten solidaarisuuteen.
9. Pidä huolta itsestäsi ja ihmisistä ympärilläsi.
10. Ruoki rauhaa – meditoi, rukoile, käänny luonnon tai jonkun muun itseäsi suuremman puoleen.
Tutustu myös Lempeyttä keholle -kortteihin, jotka auttavat lisäämään itsemyötätuntoa ja rauhoittumaan oman kehon äärelle:
