Kun uskallamme tuntea tunteemme, ne luovat meille väylän kulkea vaikean ajan läpi

Maallamme on traumaattinen historia, vain pari sukupolvea ennen meitä eläneet ihmiset ovat kokeneet sodan kauhut. Voi vain kuvitella miltä tuntuu asettua tilanteeseen, jossa sinun tulee olla valmis tappaa tai kuolla. Vierellä haavoittuu ja menehtyy läheisiä. Kotonakaan ei ollut helppoa. Omaiset pelkäsivät rintamalla olevien läheistensä puolesta ja joutuivat elämään jatkuvan menettämisen pelon kanssa samalla kun huolehdittiin lapsista, eläimistä ja muista tärkeistä arjen asioista. Meidän isovanhempamme ovat eläneet tämän ajan läpi.

Tätä kirjoittaessani käydään Venäjän ja Ukrainan sodan ensimmäisiä päiviä. Se herättää valtavaa myötätuntoa ja halua auttaa. Samalla se muistuttaa omasta kipeästä historiastamme. Mietin usein omaa äitiniäitiä Elsaa, joka kuoli äitini ollessa 21-vuotias ja minun ollessani yksivuotias. Hänen miehensä Kalle kaatui Kuhmossa jatkosodan viimeisten päivien aikana ja Elsa jäi leskeksi neljän tytön kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi äitini, jolla Elsa antoi suuressa viisaudessaan nimeksi Sisko. Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa neljän muun tyttären oli ymmärtää tai hyväksyä pienen sisaren syntymä perheeseen, jossa ei ollut isää. Ei tilanne varmaan ollut Elsalle muutenkaan helppo, vaikka avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ei varmasti ollut harvinaisuus vuonna 1949 Kainuussa. Elsa huolehti naapuriavun turvin perheestään ja muutamasta eläimestään. Toppila-nimisessä pienessä torpassa oli tupa ja yksi huone. Pihalla oli lisäksi pieni aitta ja navetta. Vesi kannettiin lähteeltä sisään ja saunaan. Lampovaaran helmassa sijaitsevassa Tenämä-järvessä uitiin ja siitä saatiin kalaa. Elämä oli niukkaa, ja niin oli tunteidenkin osoittaminenkin, vaikka niitä varmasti oli paljon. Ei varmaan ihme, että äitini läheisimmät suhteet lapsena olivat talon eläimiin. Lehmät, kissat, lampaat ja kanat toivot iloa ja läheisyyden kokemuksia äidin elämään. Yhä tänään äitini elämässä eläimillä on tärkeä osa ja niiden hoitaminen rytmittää hänen arkeaan. Hän osoittaa vuolaasti rakkauttaan kissoilleen hoitaen niitä lempeästi. Hän myös toimii eläinten hyvinvoinnin eteen laajemminkin. Osallistuu mielenosoituksiin ja lähettää postia ministereille eläinten oikeuksista. Vaihtelee vegaanisten herkkujen reseptejä kavereidensa kanssa. Ihailen äitiäni paljon, hän on ollut aina hieno esikuva minulle. Ukrainan sodankin keskellä hän muistaa myös eläimiä.

Suuret ikäluokat kasvoivat aikuisiksi sodan jättämässä pitkässä varjossa. Heistä valtaosa on välttelevästi kiinnittyneitä. Se on ymmärrettävää, koska heidän vanhempansa eivät osanneet tai pystyneet osoittamaan välittämistä sillä tavoin kuin lapselle olisi tärkeää. Nämä mallit siirtyvät eteenpäin kasvatuksen ja kokemusten kautta. On sanottu, että tunnevajeen tunnelukko on suomalaisille yleisin. Tunnevajeella tarkoitetaan kokemusta siitä, etteivät omat tarpeet täyty suhteessa. Ihminen kokee jäävänsä paitsi sitä mitä kaipaa. Ikävä kyllä, tunnevaje luo hyvät olosuhteet itseään toteuttavalle ennusteelle (kuten toki myös muut tunnelukot). Kun ihminen alistuu ajatukselle, ettei hän ole tarpeeksi arvokas tai ettei hänen tarpeillaan ole väliä, hän alkaa käyttäytyä juuri niin, että näin tapahtuu. Kun ihminen taas ylikompensoi omaa tunnelukkoaan, hän voi alkaa käyttäytyä aivan toisin kuin tunnelukko kehottaa. 1970-luvun seksuaalinen vallankumous lienee joltain osin reaktiota tähän.

Miksi sitten tunteiden käsittely on ollut meille vaikeaa? Sodan lisäksi osansa on todennäköisesti ollut uskonnolla, kansallisella mentaliteetilla ja tietämättömyydellä. Traumatisoituminen, köyhyys ja osattomuus  ovat vahvistaneet varmasti omalla osallaan tilannetta. Me olemme myös tottuneet isoon omaan tilaan, jossa olemme saaneet olla rauhassa ylenmääräisiltä sosiaalisilta suhteilta ja niissähän meillä olisi valtavan hyvä mahdollisuus juuri oppia ja kasvaa. Tunteista siis ei ole ollut sopivaa puhua ja ne on ehkä jopa koettu vaarallisiksi. Sitä ne eivät missään nimessä kuitenkaan ole. Tunteet auttavat meitä menemään vaikeiden aikojen ja muutosten läpi. Ne luovat meille väyliä uuteen suuntaan. Meidän tehtävämme on antaa niiden hoitaa tehtävänsä.

Kun nyt joudumme seuraamaan vierestä Euroopassa käytävää sotaa, on tärkeää että toimimme kukin kykyjemme mukaan rauhan edistämisen eteen. Se antaa toivoa ja tunteen siitä, että voimme vaikuttaa asioihin. Lamaantuminen on huonoin selviytymiskeino kriisin keskellä. Älä jää yksin, jos koet jähmettyväsi pelon keskellä, koska sinä et ole yksin. me olemme tässä yhdessä.

Mitä voit tehdä paranteeksesi maailmaa ja omaa vointiasi Ukrainan tilanteen keskellä?

Lahjoita rahaa suurille ja luotetuille hyväntekeväisyysjärjestöille, jos voit.

Jaa some-kanavillasi oikeaa ja ajanmukaista tietoa.

Vaikuta mielenosoituksissa.

Mieti, voisitko tarjota majoitusta Ukraainan pakolaisille.

Seuraa järjestöjen tarjoamia toimintamahdollisuuksia.

Pidä toivoa yllä.

Huolehdi hyvinvoinnistasi, jotta jaksat päivän kerrallaan.

 

 

Kirjoitin kirjani  Luopumisen kauneus – kirja hellittämisestä ja hyväksymisestä sinulle, joka kaipaat apua ahdistuksen tunteiden kanssa.

Mitä tehdä, kun jatkuva riittämättömyyden tunne kalvaa?

Susanna Aarnikallio on uupuneiden oivalluttaja ja Oivallusten Olohuone-yrityksen perustaja, jossa hän tekee ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, ammattijärjestämistä sekä intuitiivisia energiahoitoja. Hän auttaa uupuneita ja henkisestä kasvusta kiinnostuneita. Susanna on kolmen lapsen äiti, entinen sairaanhoitaja ja uupunut itsekin elämässä kaksi kertaa. Hän on kiinnostunut ihmisyyden eri puolista, herkkyydestä, intuitiosta ja henkisen kasvun ulottuvuuksista.

Moni uupunut kokee syvää ja kalvavaa riittämättömyyden tunnetta. Riittämättömyyden tunne voi liittyä elämän eri osa-alueisiin kuten työhön, ihmissuhteisiin, kehoon/ulkonäköön, arjen velvollisuuksiin, mutta pahimmillaan riittämättömyyden tunne nielaisee koko persoonan ja ihmisyyden. Vallitseva ajatus ja tunne on: “en riitä sellaisena kuin olen”.

Riittämättömyyden tunteesta ja siihen liittyvistä ajatuksista on syntynyt hallitseva uskomus. Kaikista ponnisteluista huolimatta et koe itseäsi riittävänä, saati arvokkaana. Uskomus voi olla niin vahva, että se uuvuttaa ja lamaannuttaa täysin. Jatkuvat sisäiset vaatimukset saavat mielen ja kehon uupumaan ja voimaan huonosti.

Onko sinun haastavaa iloita arjen pienistä tai isoista asioista? Vaivaako sinua jatkuva tyytymättömyys itseen ja omaan elämään? Vai onko sinulla kenties taipumusta lamaantua helposti haasteiden edessä? Pelkäätkö epäonnistumista ja kritiikkiä? Saatat kärsiä alitajuisesta kalvavasta riittämättömyyden tunteesta, joka saa sinut tuntemaan syvää voimattomuutta, arvottomuutta sekä pettymystä omaan itseen.

Stressi ja kuormittuminen ruokkivat riittämättömyyden tunnetta entisestään. Syvästä riittämättömyyden kuilusta ei nousta pelkällä reippaudella, positiivisella ajattelulla tai hyvillä affirmaatioilla. Hyvin todennäköisesti tarvitset muutokseen sukellusta alitajuisten uskomusten ja tunteiden maailmaan.

Riittämättömyyden tunteen ympärille kietoutuu usein häpeää ja syyllisyyttä, jolloin niitä voi olla vaikeaa erottaa toisistaan erillisinä tunteina. Koko ihmisenä oleminen voi tuntua kohtuuttomalta taakalta ja pahimmillaan elämästä katoaa kaikki kaunis ja hyvä. Katsot maailmaa vääristyneiden linssien läpi ikään kuin ulkopuolisena nähden jatkuvasti itsessäsi vikoja ja puutteita.

Elämä ei vaadi sinulta täydellistä suoritusta, vaan sinä olet itse luonut sellaisia uskomuksia eli oletuksia itsellesi.

Miten päästä eroon kalvavasta riittämättömyyden tunteesta?

Mieti hetki, milloin sinä tunnet riittävyyttä suhteessa itseesi? Milloin riität? Mitä vahvuuksia sinulla on? Tee itsellesi vahvuuslista, johon kirjoitat ylös omat vahvuutesi.

Kiinnitä seuraavaksi huomiota sisäiseen puheeseen. Riittämättömyyden tunteen taustalla on usein ankara sisäinen puhe eli liian äänekäs sisäinen kriitikko. Voisitko opetella puhumaan ja suhtautumaan itseesi edes hieman lempeämmin ja sallivammin? Sinun ei tarvitse olla kohtuuttoman vaativa itsellesi. Sinä riität aivan varmasti kaikille muille, kunhan opettelet ensin riittämään itsellesi.

Riittävyyden tunteen taustalla on pohjimmiltaan itsemyötätuntoinen ajattelutapa. Se on taito, josta ei tarvitse tehdä itselleen liian ylevää tai vaikeaa. Mieti käytännössä: “mitä voin tehdä itseni ja hyvinvointini hyväksi tänään?”

Miten voisit pehmentää suhdetta omaan itseesi? Voisitko nähdä itsesi paremmassa valossa jatkuvien varjojen sijaan?

Lakkaa vahvistamasta haitallisia uskomuksia ja hae tietoisesti tilalle uutta näkökulmaa itseesi. Se mitä ajattelet ja tunnet itsestäsi, määrittää suhtautumisesi. Keskity ohjaamaan itseäsi kohti myötätuntoisempia ajatuksia. Mikäli myönteinen suhtautuminen itseen on liian kaukaa haettua, voit opetella ensin neutraalia hyväksyntää: tässä hetkessä sinussa on kaikki mitä tarvitset.

Pienet askeleet ovat avain pysyvään muutokseen. Uskomusten ja vahvojen negatiivisten tunteiden muuttaminen kysyy sinulta kärsivällisyyttä asettua itsesi puolelle yhä uudelleen. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, vaan tulet aina olemaan ainutlaatuinen SINÄ, juuri sellaisena kuin olet. Maailmalle sinä kelpaat ja riität!

Mikä avuksi, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle? – 6 arkisen lempeää vinkkiä selviytymisen tueksi

Jokaisella meistä on kokemuksia hetkistä, joissa maailma tuntuu kaatuvan päälle. Joskus kyse on omasta elämänpiiristämme, joskus rytisee isommassa mittakaavassa. Kun elämän mielettömyys tulee iholle, voi oma olo olla lamaantunut. Kenties hämmennymme, emmekä oikein tiedä enää miten ajatella tai toimia.
Lähdin etsimään lähipiiristäni vastauksia tähän kysyen ”mikä sua on auttanut, kun maailma kaatuu päälle?”

Vastausten kirjo ja arkinen kauneus liikuttaa ja ilahduttaa. Löydätkö näistä oman tutun selviytymiskeinosi tai saitko kenties oivalluksen jostain uudesta, joka voisi toimia myös sinulla?

1. Luonnon kauneus

Meitä ihmisiä taitaa yhdistää rakkaus luontoon: niin monen vastauksessa mainittiin tavalla tai toisella luonto tärkeänä voimavarana. Luonnossa asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan ja rytmiin, ihminen osaksi suurta kaikkeutta. Pihalintujen ruokkiminen ja niiden lentelyn seuraaminen keventävät oloa, eläinten puuhastelun katseleminen ilahduttaa ja puiden halaaminen maadoittaa. Kävelylenkit lähipoluilla tai uppoutuminen syvälle metsän siimekseen tuo rauhaa.

2. Toisiin turvautuminen

”Tuntuu olevan terapiaa kävellä toisen ihmisen kanssa ja puhua ihan mitä mieleen tulee.”

Hädän hetkellä moni meistä löytää turvaa läheisistä ihmisistä. Kokemus siitä, että ei ole yksin on tärkeää. Yksi juttelee ystävälle, toinen keskittyy touhuamaan lastensa kanssa, kolmas hakee vertaistukea someyhteisöistä. Ne, joille se on mahdollista, lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen.

”Vaikka olen vain pieni osa tätä maailmankaikkeutta, teen minkä pystyn.”

Läheiset ihmissuhteet eivät ole kaikille itsestäänselvyys. Yhteisöllisyyttä voi onneksi nykyään vaalia monella tavalla: esimerkiksi verkossa tapahtuvan toiminnan tai vapaaehtoistyön kautta.

”Lohduta ja auta muita, se auttaa myös itseä”.

3. Turvan luominen omaan kehoon

Huolet pyörivät joskus sitkeästi päässämme, vaikka emme voi murehtimalla parantaa maailmaa. Moni meistä rajaakin informaatiotulvaa tietoisesti ja rajoittaa esimerkiksi uutisten seuraamista.

Tehokeino murehtimisen helpottamiseen on kehoyhteyden vaaliminen: ”Mulle ratkaisu on palata mielen tasolta kehoon ja ohjautua sieltä käsin.” Fyysisiä ahdistusoireita voi helpottaa liikkumalla ja tanssimalla.

Omaa kehoa voi rauhoittaa hengitysharjoituksilla, kosketuksella ja puhelemalla itselle rauhoittavasti: juuri nyt ei ole hätää, olen turvassa.

4. Arkiset apukeinot

Käsillä tekeminen, jalkakylpy, saunominen, vastaantulijalle hymyily, kukkien ja kasvien hoitaminen, leipominen. Pienten arkisten asioiden arvostaminen: oman ajan ottaminen, kiitollisuuden tunteen vaaliminen.

Arkiset apukeinomme ovat verrattomia juuri siinä, että ne saattelevat meidät tiiviisti tähän hetkeen. Toimeen tarttuminen ja omasta ympäristöstä huolehtiminen auttaa.

”Kun oma pöytä on siistinä, on helpompi olla – siis myös konkreettisesti.”

5. Asenne

Kaikki se mikä nyt tuntuu mahdottomalta kestää tai hetkellisessä uutukaisuudessaan kovin yllättävältä, on jotain sellaista, joka maailman historian mittakaavassa on jo moneen kertaan nähty. Moni on löytänyt lohtua aikaperspektiivin ymmärtämisestä.

Kaikenlaista on tapahtunut maailman sivu ja monesta on selvitty.

”Saan lohtua siitä, kun katson taaksepäin ja tajuan miten jostain ylitsepääsemättömältä tuntuneesta on kuin onkin selvitty.” ”Olen perusasenteeltani positiivinen, uskon, että selviän.”

6. Hiljentyminen

Yksittäisen ihmisen voimattomuus maailman suurien liikahdusten edessä on usein turhauttavaa. Toisaalta sen hyväksyminen voi myös tuoda helpotuksen. Kuten iäkkäämpi läheiseni sanoo: ”Mikä ihmisen osa täällä on, se jää minulle arvoitukseksi.” Helpotusta tähän kokemukseen moni saa omaan maailmankatsomukseen sopivasta hiljentymisestä: meditaatiosta, rukouksesta tai vaikkapa musiikin kuuntelusta.

Haastavissa tilanteissa oman selviytymisen vahvistaminen, hiljentyminen ja oman sydämen kuuntelu on perusteltua siksikin, että kaoottisuuden tilasta emme saa aikaan rakentavia ratkaisuja ja toimintaa. Se rauha jota toivomme ympärillemme alkaa aina meistä itsestämme. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen – pienin arkisin keinoin – voikin olla radikaaleimpia tekojamme haastavan tilanteen keskellä.

 

Tunteita ei tarvitse työstää, vaan tuntea

 

Ensin tarvitaan turvaa, jotta voi olla kropassaan läsnä. Kun on kropassaan läsnä, voi tuntea tunteensa, koska ne ovat aina myös ja nimen omaan kehossa. ⁠Kun voi vain tuntea, voi antaa tunteiden tuoman viestin avautua, ja päästää myös irti. ⁠

Tunteesta voi ottaa breikkiä ja sitä voi säädellä. Sitä voi purkaa kehon kautta tai jakamalla tai luovin puuhailuin. That’s it. Eikä mitään työstelyitä tarvita – se on minusta tämän suorituskulttuurin luoma defensiivinen harha, että tunteita tarvitsisi hirveästi mentalisoida ja työstellä. Ja silti niitä voi oppia ymmärtämään ja kohtaamaan.⁠

Tunteet ovat vain tunteita, elämänvirtaa systeemissämme. Teemme tulkintoja ja kerromme mielessämme stooreja siitä, mikä tunteita aiheuttaa ja mistä mikäkin johtuu, ja jaotellaan hommeleita usein ”positiivisiksi” tai ”negatiivisiksi”. ⁠Jo tuo tunteiden leimaaminen osaltaan aiheuttaa sitä, että pyrimme tunteista herkästi poispäin. Tunteet ovat viestejä tarpeista, ja kun oppii kannattelemaan ja sietämään vaikeita fiiliksiä ihan hirmusti niitä arvottamatta, tunteita oppii myös kuulemaan ja ymmärtämään sinä neutraalina käyttövoimana tai virtauksena, jota ne ovat. Ja kun oppii hiffaamaan tunteitaan, niitä on tosi paljon helpompi myös kohdata itsessään ja toisissa. ⁠


Siinä on läheisriippuvuudesta vapautumisen avain: kun oppii kohtaamaan tunteitaan, niistä oppii myös kommunikoimaan läheisyyttä luovalla tavalla. Mutta suurin osa meistä myös pelkää (alitajuisesti) läheisyyttä, vaikka niin sitä haluaakin.⁠

Sanoisin, että tunnetaidot on aivan olennainen jutska, jos haluaa voida laiffissaan ja suhteissaan hyvin ja eheytyä läheisriippuvuudesta ja myös pyyhällellä kasvavaisesti kohti sydänkutsujaan. ⁠

Täällä videolla avaan hitusen tunnetaitoja (ja youtubekanavaltani löydät muitakin videoita sisäisestä turvasta ja tunteista, samoin kuin Insta-tililtäni @annataipale)

 

 


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

 

Pelko ei ole koko totuus – 10 keinoa huolestuneisuuden torjuntaan

Maailmalta kantautuvat uutiset saavat tänä(kin) keväänä monet huolestumaan. Sota on käsitteenä massiivinen, ja siihen liittyy monenlaisia henkilökohtaisia mielleyhtymiä.

Huolestuminen on pelkoa. Ja vaikkei maailmatilanne huolestuttaisi itseä, hirvittää se monia ympärillä olevia ihmisiä.

Pelko taas on voimakas tunne, ja kaikkien muidenkin tunteiden lailla se on liikkuvaa energiaa. Altistumme siis jatkuvasti myös muiden ihmisten energioille ja tunteille.

Jos pelko tuntuu rajoittavan elämääsi tai haluat pitää itsestäsi hyvää huolta muiden ihmisten pelon keskellä, kokeile jotakin näistä keinoista.

1. Huomaa, että pelko on ”vain tunne”
Pelko on ilman muuta inhimillinen tunne, mutta samalla pelko on kuin pisara mustetta, joka pudotetaan maitotonkkaan: se värjää koko maidon. Pelko rajoittaa elämää ja aiheuttaa niin henkisiä kuin fyysisiä stressireaktioita.

Tunteet ovat toki tärkeä osa ihmiselämää, mutta tunteisiin ei kannata identifoitua. Tästä kirjoitin enemmän pari vuotta sitten ilmestyneessä Selviytymisoppaassa elämän kriiseihin. Elämän rikkaus tulee tunteiden laajoista virtauksista, ja kaikki inhimilliset tunteet kuuluvat ihmisyyteen.

Tustustu pelkoon ja siihen, mihin sitä tarvitaan. Se käy esimerkiksi Tara Langen Tikapuut rakkauteen -kirjan avulla (äänikirja tai tehtäväkirja). Keskity siihen, mitä muuta on olemassa pelon lisäksi, sen rinnalla, alla ja poimuissa. Elämä on hyvin paljon laajempaa kuin yksittäinen tunne.

2. Antaudu elämän syklisyydelle
Elämä on samaan aikaan sekä lineaarista että jatkuvasti kiertävä sykli: kaikki elämässä alkaa, kasvaa ja kukoistaa, hiipuu ja kuolee. Kuolema ja tuhoutuminen ovat aina myös uuden alun mahdollisuus. (Aikakäsitteestä ja ikuisuudesta löytyy lisää tekstiä mm. vasta ilmestyneestä kirjasta Naisen elämänkaari.)

Uutta alkua edeltää usein jonkinlainen joutsenlento, grande finale, joka saattaa olla hyvin kivulias ja vaikea. Mikään kipu ei kuitenkaan kestä ikuisesti.

Keskity huomaamaan, mitä pelon kohtaaminen elämässä mahdollistaa. Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan rohkeus edellyttää pelkoa. Vain pelon läpi kulkemalla voi osoittaa rohkeutensa – ja syntyä uudelleen.

3. Älä lue uutisia jatkuvasti
Uutisotsikot provosoivat ja huolestuttavan kenet tahansa. Suojele itseäsi uutisilta ja sosiaalisen median kuvatulvalta rajoittamalla uutistenlukua. Uutisten seuraaminen ei ole välttämätöntä ollenkaan, mutta jos haluat tutkia maailmantilanteen muutoksia, varaa sille etukäteen tietty aika, esimerkiksi 15 minuuttia kerran viikossa tai joka kolmas päivä. Älä uppoudu internetin linkkitulvaan. Harjoittele kriittistä medianlukutaitoa. Keskity siihen, mikä on omassa elämässäsi totta.

4. Harjoita itsehoivaa
Pidä hyvää huolta itsestäsi. Siihen voit vaikuttaa. Pidä huolta perustarpeistasi: riittävästä unesta, ravitsevasta ruoasta, kävelyretkistä kevätauringossa – tai muista sinulle hyvää tekevistä asioista, jotka tuottavat oksitosiinia.

Pidä arjen lomassa minitaukoja (valmista kupillinen teetä ihan vain itsellesi, käy kylvyssä, hieronnassa, energiahoidossa, joogassa, lakkaa kynnet tai lue inspiroivaa kirjaa…). Keskity kauniisiin ja kohottaviin asioihin, taiteisiin, tanssiin, musiikkiin. Ja läheisiisi. Vinkkejä itsehoivaan löytyy lisää mm. kirjasta Nainen omassa voimassaan.

5. Meditoi
Rauha alkaa sinusta itsestäsi. Sinä voit pelon vastapainoksi säteillä rauhaa. Harjoita tietoista hengitystä, mindfulnessia, joogaa tai sinulle sopivaa meditaatiotapaa. Vaihtoehtoja on lukuisia. Jos et tiedä, mistä lähteä liikkeelle, pääset alkuun esimerkiksi kirjani Viihdy omassa arjessasi avulla. Kirjan meditaatioharjoituksia löydät myös täältä.

6. Istu ja katso
Kukaan ei juuri nyt näe kunnolla isoa kuvaa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Siksi ei ole myöskään tarpeen rynnätä nopeisiin johtopäätöksiin. Kirjoitin tammikuussa tämän vuoden ”teemasta” otsikolla valitsetko pelon vai luottamuksen.

Tämän vuoden teema on ole valmis – kuten soturi. Ole rukoileva soturi, joka ei taistele mitään vastaan, vaan ainoastaan tietoisuuden puolesta. Kuten oma opettajani Shiv Charan Singh sanoo: ”Älä taistele menneisyyttä vastaan. Puhu tulevaisuuden puolesta ja ole läsnä muille.” Jos et ole varma, että henki ohjaa toimintaasi, älä tee mitään. Älä vetäydy, vaan pidättäydy. Pysy. Hengitä. Ole valmis.

7. Rukoile
Rukoileminen liitetään uskontoon, mutta se ei ole minkään uskonnon omaisuutta. Rukous on puhetta tietoiselta itseltä tiedostamattomalle itselle. Se on siis kommunikaatiota itsen kanssa. Laita kädet yhteen ja anna sydämeni avautua. Rukoilemiseen ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Jos kaipaat inspiraatiota, löytyy aiempi tekstini rukoilemisesta täältä.

8. Päästä irti
Älä yritäkään kontrolloida tai pitää kiinni. Ystävien, puolison, työkaverien –  tai terapeutin kanssa on toki hyvä keskustella, mutta älä jää vatvomaan ja älyllistämään loputtomasti asioita, jotka eivät ole sinun hallinnassasi. Välillä voi olla hyvä juosta itsensä väsyksiin tai keskittyä ihan johonkin muuhun kuin huoliinsa. Samanaikaisesti voi olla olemassa monenlaisia tunteita tai ajatuksia. Harjoittele keskittymistä.

Ennen nukkumaanmenoa voit ihan tietoisesti päästää irti rukouksella, hengitysharjoituksilla tai molemmilla. Päivän lopuksi voit myös lähettää kauniin ajatuksen, toivon kyyhkyn tai siunauksen jollekin tai jonnekin, joka sitä tuntuu tarvitsevan. Ja päästää samalla itse irti, antaa itsellesi lupa rentoutua ja levätä.

9. Keskity solidaarisuuteen
Pelko eristää meitä yhteydestä – ja pelon vastalääke on myös yhteys. Näe inhimillisyys ja elämä ympärilläsi. Valitse myötätunto: valitse, sillä myötätunto on aktiivinen valinta.

Jos sinulla on mahdollisuus auttaa rahallisesti, voit tehdä lahjoituksen mm. SPR:n Katastrofirahastoon, UN Womenin hätäapukeräykseen tai löytää sopivan kohteen esimerkiksi näiden linkkien kautta. Tehokkain tapa konkreettiseen auttamiseen on kansainvälisten organisaatioiden tukeminen.

10. Hengitä
Lopuksi kaikkein tärkein neuvo: hengitä. Syvä ja tietoinen hengitys yhdistää sinut kehoosi, sydämeesi ja henkeesi. Liikuta napaa ja keskity sisään- ja uloshengitysten jatkuvaan virtaan. Voit tehdä myös erilaisia rauhoittavia hengitysharjoituksia, joihin löytyy vinkkejä esimerkiksi täältä.

Hengitys kiinnittää sinut elämänvirtaan ja läsnäoloon. Nojaa omaan selkärankaasi, anna painovoiman pitää sinut paikallaan, antaudu hengityksellesi ja anna kaiken virrata. Sinä olet turvassa itsessäsi.

Nämä ovat parisuhteen 9 peruspilaria – Kumppanin kanssa kommunikointi on muutakin kuin puhetta

 

Mistä siinä parisuhteessa ytimeltään on kyse? Parisuhdetta on vaikea tiivistää pieneen ”vinkkipakettiin”. Silti aina välillä niin teen, koska pariterapiaa työkseni tehdessä tietyt teemat nousevat toistuvasti esille. Näitä yhdeksää parisuhteen peruspilaria huoltamalla, huomioimalla tulemme parisuhteemme osaajiksi.

1. Kannustus vastaa hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen

Kumppani kannustaa unelmissa, heikkoina hetkinä, jopa silloin kuin oma sisäinen puhe on itselle vaativaa ja mollaavaa. Kumppani seisoo rinnalla, ottaa vastaan, haastaa, kyseenalaistaa mitä ikinä siiinä hetkessä onkaan tarpeen. Kannustamme toinen toisiamme aina tarvittaessa elämän pienissäkin hetkissä.

Kun kannustus alkaa vähentyä tai puuttua, reagoimme. Mihin kannustusta sitten tarvitaan? Se liittyy tarpeeseemme olla hyväksytty sellaisina kuin olemme ja koemme tarvetta liittyä muihin. Kun kumppani kannustaa, koemme että olen merkityksellinen. Unelmani merkitsevät, tekoni merkitsevät.

2. Turvan merkitys on yksilöllinen

Parisuhteessa saa olla osaamaton, avuton. On ok, että ajoittain tipahtaa pienen lapsen tasolle. Saamme tuntea kaikkia tunteita ja olla niiden äärellä osaamattomina, avuttomina. Kumppani ei halua pahaa eikä satuttaa henkisesti tai fyysisesti. Kumppani tunnistaa turvan itsessään ja silloin kykenee myös olemaan turva rinnallaan olevalle tärkeälle henkilölle.

Riippuen siitä millainen menneisyys meillä on ollut, osalla sisäistä turvaa löytyy ja osalla taas ei. Turva on meille kaikille myös eri asioita johtuen siitä millaista elämää olemme ennen eläneet. Parisuhteessa myös eri asioiden merkityksien sanoittaminen tarkasti avaa ymmärrystä kumppanimme tarpeille.

3. Menneisyys vaikuttaa nykyisyyteemme

Kompastelemme kaikki ihmissuhteissamme. Rakkaussuhteessa menneisyytemme vaikuttaa eniten. Ystäviemme kanssa voimme olla puolittain totta, mutta rakkaussuhteessa varjomme tulevat näkyvimmiksi.

Moni pohtii miksi ystävyyssuhteissa jotenkin ”onnistuu”, mutta parisuhteen pysyvyys, syvyys on niin vaikeaa? Joskus se voi juuri olla siitä, että elämämme kivut tulet parisuhteessa näkyväksi. Emmekä oikein tiedä mitä silloin tehdä.

Saatamme olla takertuvia. Jäämme toiseen kiinni, alamme hoivaamaan ja emme anna toisen olla oma erillinen yksilönsä. Saatamme olla vältteleviä. Olemme niin itsenäisiä ettemme liity syvemmällä tasolla kumppaniimme. Jäämme etäälle ja silti jokin meissä kaipaa rakkauden kokemusta. Jotta voimme ymmärtää miksi toimimme niinkuin toimimme, on meidän myös katsottava menneisyyteemme ja siihen mikä sieltä vaikuttaa nykyisyyteemme.

4. Kommunikointi on muutakin kuin puhetta

Kommunikointi on väylä toistemme maailmaan. Emme voi olettaa, luulla tai lukea ajatuksia, koska se ei ole vuorovaikutusta. Tunteet ja ajatukset on sanoitettava. Kommunikointi ei ole aina puhetta vaan se voi olla myös kirjoitettua tekstiä.

Kommunikointi on myös kuuntelua, tarkentavia kysymyksiä. Hyvä kommunikaatio perustuu todellisiin havaintoihin, siihen mitä kaikki voisivat todentaa todeksi, ei tulkintoihin.

5. Kosketus on väylä syvempään yhteyteen

Kosketus, fyysinen läheisyys on seksiä. Arkiset hipaisut, sivelyt ja halaus. Joskus sanat ovat vaikeita, niin silloin kosketus voi olla helpompaa ja kommunikointi voi tapahtua ihon kautta.

Ihostelu, iholla olo on intiimiyttä, joka on väylä yhteyteen. Kosketus luo syvempää yhteyttä. Sillä voi lohduttaa, puhua, tukea, olla turva, rakastaa ja rakastella. Usein kosketus on se, joka vähenee ja unohtuu kun aika ja arki menevät eteenpäin. Kuitenkin tämä on meille monelle se tärkeä syy olla parisuhteessa. Tulla kosketetuksi, tulla nähdyksi ja olla rakastettu. Tiedänkö miten kumppanini haluaa tulla kosketetuksi?

6. Katseemme kertoo läsnäolosta

Katseemme kohdistamisella tai pois kääntämisellä kommunikoimme paljon. Mitä katseemme kertoo tunteistamme? Miten katsomme? Katsoa silloinkin kun hävettää. Katsoa kun on ikävä. Katsoa kun janoaa iholle. Katse on paljon ja sillä voi viestittää joskus enemmän kuin sanoilla.

Meidän kannattaa kiinnittää katseen suuntaan huomiota tavallisessa arjessamme. Missä teemoissa katse on helppo kohdistaa kumppaniin? Missä taas vaikeampaa ja mistä se ehkä johtuu? Vai onko katse kohdistettu aina jonnekin muualle, ehkä laitteeseen? Katseemme kertoo myös läsnäolosta. Katsonko kumppaniani, kun hän puhuu minulle vai hääräänkö samalla omiani?

7. Tahto ihan tavallisessa arjessa

Kun elämässä tuulee ja sataa räntää suoraan naamaan, niin tahdonko edelleen olla juuri tämän ihmisen kanssa? Tahdonko oppia tuntemaan itseni? Tahdonko tutustua yhä uudelleen ja uudelleen kumppaniini? Tahdonko vaikka tahtoani koetellaan? Tahdonko olla kumppanina kumppanilleni parisuhteessamme?

Jotta tahtoni olisi vahvempi, miten minun olisi toimittava ihan arkisessa elämässä? Mitä tahto voisi olla tavallisessa arjessamme? Tahto vastaa tarpeeseemme liittyä toisiimme. Tahdolla me valitsemme olla toistemme kanssa.

8. Rakkaus on verbi

Rakastaminen on kaikkea ylläolevaa. Se on tekoja, sanoja, läsnäoloa, itsemme tuntemista, kumppaniimme uudelleen tutustumista, arjen jakamista. Joku on joskus sanonut, että rakkaus on verbi. Se on minusta aika hyvin sanottu. Rakkaus on valintoja arvojen mukaiseen elämään.

Valitsenko rakastaa vaikka kumppani ei olisi aina rakastettava? Antaudunko rakkaudelle ja osaanko rakastaa, kun rakastuminen on hiipunut? Uskallanko liittyä minuna kumppaniini, antaa rakkauden osua syvälle sieluuni?

9. Arki ja mikrohetket

Parisuhde elää arjessa ja siihen se myös usein kompastuu. Onko parisuhde arvoasteikolla aina sijalla viisi tai pidemmällä? Elämmekö parisuhteesamme sitkuelämää vai nyt tässä elämää? Usein jäämme odottelemaan aikaa, kun lapset ovat hieman vanhempia tai on aikaa tai rahaa hankkia lastenhoitaja tai töitä on vähemmän.

Ovatko mikrohetket parisuhteen polttoainetta parisuhteessamme? Näemmekö toisemme arjessa läsnäollen ja huomioonottaen? Vai odotammeko vain tulevaa lomaa tai kahdenkesken aikaa? Arjessa on kyse arvoista. Mille annan aikani ja huomioni? Mikä on minulle merkityksellisintä? Elänkö arjessani tässä ja nyt omien arvojeni mukaan?

Mihin näistä osa-alueista sinun olisi hyvä keskittää huomiosi parisuhteesi hyvinvoinnin takaamiseksi, parantamiseksi tai säilyttämiseksi?

Lisää parisuhteesta arjessa voit lukea kirjastani Rakkaus on tekoja arjessa. Voit kuunnella kirjan äänikirjana esimerkiksi Bookbeatista.

 

Miten rauhoittaa kuormittunutta mieltä? – 15 lempeää vinkkiä, joiden avulla jaksat paremmin

Viime aikojen suru-uutiset ovat laittaneet oman elämän taistelut uuteen perspektiiviin ja mittakaavaan. On ollut vaikea käsittää, mitä ympärillämme tapahtuu.

Mielessä myllertää nyt monestakin syystä ja välillä tuntuu vaikealta pysäyttää ajatusten kilpajuoksua. Olo tuntuu voimattomalta ja avuttomalta. Pelottaakin.

Miten mielen kuormittuminen näkyy arjessa?

Etenkin meidän erityisherkkien mieli kuormittuu herkästi, mutta nyt on ollut haastavaa varmasti ihan jokaisella. Miten mielen myllerrys sitten näkyy arjessa?

Omalla kohdalla murheet alkavat saada helposti uusia ulottuvuuksia, skenaariot ja ylianalysointi alkavat hallita mielen liikkeitä. Keskittymiskyky myös heikkenee eikä mieli rauhoitu edes nukkuessa.

Pelko, huoli ja murheet saavat liian suurta roolia. Jatkuva kädenvääntö alkaa uuvuttaa. On vaikea puhua jostain muusta kuin mielen päällä olevasta asiasta. Se ottaa haltuun jokaisen vapaan kolon mielen sopukoista.

Kun mieli on ylivirittyneessä tilassa, myös ongelmanratkaisukyky heikkenee ja hätäuloskäyntejä haitallisesta kierteestä voi olla vaikea löytää.

Olisikin tärkeää kirjoittaa itselleen toimiva lista toimintatavoista, joilla purkaa mielen umpisolmut ja johon tukeutua tiukan paikan tullen, kun järjen ääni menettää voimansa. Kartan avulla voi löytää takaisin turvallisille poluille.

Olisikin tärkeää kirjoittaa itselleen toimiva lista toimintatavoista, joilla purkaa mielen umpisolmut ja johon tukeutua tiukan paikan tullen, kun järjen ääni menettää voimansa.

Miten mieltä voi rauhoittaa?

Koen nyt entistäkin tärkeämmäksi olla itseni puolella ja suojella omaa jaksamistani – ilman syyllisyyttä.

Muistutuan itseäni myös siitä, ettei minun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos laitan itseni etusijalle tai jos puolustan omia rajojani. Meillä jokaisella on oikeus olla itsemme puolella – etenkin, jos hyvinvointiamme jokin uhkaa.

Joten erityisesti nyt koen tärkeäksi keskittyä lempeyteen ja niihin asioihin, jotka elämässäni ovat hyvin. Suunnata omat voimavarani siihen, että pidän itsestäni ja omista läheisistäni huolta.

Samalla voin lähettää rauhaa ja rakkautta niitä tarvitseville.

Meillä jokaisella on oikeus olla itsemme puolella – etenkin, jos hyvinvointiamme jokin uhkaa.

Lempeät vinkit jaksamisen tueksi:

  1. Opi tuntemaan itsesi – etenkin, jos sinulla on erityisherkän mieli. Ymmärrys ja hyväksyminen auttaa myös rauhoittamaan oloa – et ole vääränlainen.
  2. Huolehdi omista tarpeitasi, rajoistasi ja jaksamisestasi.
  3. Keskity asioihin, jotka ovat hyvin ja joihin voit vaikuttaa. Keskity kiitollisuuteen.
  4. Valitse, mitä uutisia seuraat ja millaisia asioita päästät mieleesi. Valitse kenen seurassa olet ja kenen ajatuksille annat tilaa.
  5. Vietä aikaa luonnossa – hengittele ja halaile puita. Pysähdy hiljaisuuteen.
  6. Varaa omaa aikaa. Välillä yksinolo on paras tapa löytää yhteys omaan mieleen.
  7. Huolehdi kehon ja mielen yhteydestä. Itseäni auttaa jooga, avantouinti, sauna, meditaatio ja hengitysharjoitukset.
  8. Liike on lääke. Anna mielen tuulettua, kun keho liikkuu.
  9. Älä jää ajatustesi kanssa yksin. Tukeudu ja turvaudu luotettaviin läheisiin sekä ystäviin. Pyydä ammattiapua matalalla kynnyksellä.
  10. Anna ajatuksille tilaa. Älä pakota niitä tiettyyn muottiin, vaan suhtaudu ajatuksiisi uteliaisuudella – anna niiden tulla ja mennä. Havainnoi ja päästä sitten irti.
  11. Löydä tapa sanoittaa tai kuvittaa mielesi liikkeitä. Kirjoita ajatuksesi ylös, runoile, maalaa, tanssi tai laula. Päästä ajatukset ulos!
  12. Touhua ihan jotain muuta: siivoa, laita ruokaa, tee lumitöitä tai leiki lapsien kanssa. Keinoja on monia!
  13. Anna mielellesi uutta ajateltavaa. Kuuntele lempi musiikkiasi, katso elokuvaa tai lue kirjaa. Uppoudu tarinaan!
  14. Nuku tarpeeksi ja anna unen hoitaa mieltä. Mielikin tarvitsee aikaa palautumiseen.
  15. Puhu itsellesi lempeästi ja rakastavasti – ole itsesi puolella. Sano mielellesi, ettei ole hätää.

Koen tärkeäksi keskittyä lempeyteen ja niihin asioihin, jotka elämässäni ovat hyvin. Samalla voin lähettää rauhaa ja rakkautta niitä tarvitseville.


Lue lisää Annukan ajatuksista Lempeämpi minä –blogista.

Runo sisäisyyden rikkinäisyydestä

Silmät ovat sielun peili,
sanotaan.

Toverini,
kun katson silmiisi,
en tiedä,
kumpi on mennyt rikki:
sielu vai peili.
Mikä on mennyt niin rikki,
että katsot maailmaa
ja haluat nähdä täällä
sen rikkinäisyyden,
joka sinussa on.

Me kaikki emme ole rikki,
eikä meitä kaikkia voi rikkoa.
Meidät sitoo yhteen sielujen
kudelma, jonka solmut kiinnitetään
yhteen syntymässä.
Elämän aamussa.
Sinä hetkenä,
kun rääkäisy tekee selväksi maailmalle,
että sielu on asettunut elämään.

Toverini,
ei sinua rikkonut elämän aamu.
Eikä sinulle jätetty antamatta solmua.
Sinäkin rääkäisit,
ja sinutkin otettiin vastaan.
Ja sinut otettiin vastaan ehkä siksi,
että minun vaarini jätti ampumatta
ja mummoni pelasti nälkäkuolemalta.
Ehkä sinun isäsi. Ehkä sinun äitisi.

Sinä rääkäisit,
koska maailmassa oli
enemmän rakkautta
kuin rikkinäisyyttä.
Enemmän välittämistä
kuin rajoja.

Toverini,
älä unohda,
että et saa rikki sellaista,
joka on syntyjään yhtenäistä,
hyvää, kaunista, ikuista.

©️Sanna Wikström

Lapselle (ja itselle!) voi opettaa, että myös hankalista tunteista voi olla kiitollinen – ja nekin kuuluvat elämään

Olen hieman allerginen sanonnalle ”negatiiviset tunteet”. Näin siksi, että negatiivinen tarkoittaa kielteistä, epäedullista tai huonoa – ja jos jokin on osa luonnollista elämää, se ei voi olla kielteinen epäedullinen tai huono. 

Mutta miksi hankalia ja vaikeita tunteita kutsutaan negatiivisiksi? Ehkäpä siksi, että ne ovat epätoivottuja. Ne sattuvat – ja ihminen luonnostaan välttelee kipua, sekä henkistä että fyysistä. Ja ehkä myös siksi, että kollektiivisesti meidän on edelleen vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan toisen ihmisen hankalaa tunnetta – koska se sattuu liikaa tai emme osaa suhtautua siihen.

Kuten huomaatte, puhun mieluummin hankalista, vaikeista ja ikävistä tunteista. On tärkeää ilmaista se, että tunne ei ole väärä tai huono, vaikka se tuntuu ikävältä. Ja kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös ne hankalat.

Usein ympäristö ei kannusta tunteiden näyttämiseen, ja siksi omia tunteitaan alkaa vältellä, piilotella ja kiertää. Tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaikka ne lakaisisi matoa alle – tai sisuksiinsa. Mitä kauemmin tunteita ohittaa, sitä vahvemmaksi ne sisuksissa kasvavat. Ja sitten jossain kohtaa purskahtavat yli äyräiden tai ovat aiheuttaneet pitkällä aikavälillä sisäistä vahinkoa: jos esimerkiksi vihaa ei päästä ulos, se alkaa kääntyä helposti itseen.

Tunteiden näyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuljemme kaupungilla kaatamassa sisäisyytemme painolastia muiden niskaan. Vaan se tarkoittaa oman tunteen tunnistamista, sen huomaamista kehotuntemuksina, tunteen nimeämistä ja myös tunteen kiittämistä. Yksikään tunne ei tule kiusaamistarkoituksessa vaan ne ovat viestintuojia. Ne auttavat ymmärtämään omaa sisäistä maailmaa ja yhdistämään oman sisäisen maailman ulkoisen maailman kanssa.

Tunnejumppaa kannattaa tehdä itsensä kanssa, jos haluaa, että lapsikin oppii suhtautumaan omiin tunteisiin niin, että tunteiden kanssa oppii elämään – myös niiden hankalien. Tunteista ei opi lukemalla vaan tuntemalla tunteet kehossa. Tekemissäni Lasten omissa kiitollisuuskorteissa on tunnetaitoharjoituksia, joita voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Tässä muutama esimerkki:

Onko sinusta tuntunut joskus epävarmalta? Millaisissa tilanteissa? Epävarmuuden tunne haluaa tulla kuulluksi. Laita käsi sydämellesi, ja sano epävarmuuden tunteelle ”kiitos, kuulin”.

Oletko ollut joskus vähän tai oikein vihainen? Millaisessa tilanteessa? Viha ei tunnu kivalta, ja joskus se saa tekemään ja sanomaan ikäviä asioita. Mutta viha ei ole väärä tunne, vaan se haluaa tulla kuulluksi. Laita käsi sydämellesi, ja sano tunteelle: ”kiitos, kuulin”. 

Kiitollisuutta voi harjoittaa paitsi suhteessa tunteisiin mutta myös suhteessa elämään: Elämässä tapahtuu koko ajan ikäviä ja kivoja asioita, pelottavia ja innostavia asioita, on räntäsadetta ja auringonpaistetta jne. Kiitollisuus on taito, jonka avulla voi suunnata huomionsa siihen, mikä on hyvin ja mikä tekee hyvää.

Opettele lapsen tai nuoren kanssa yhdessä kiitollisuustaitoja Lasten omien kiitollisuuskorttien avulla. Pakka sisältää 45 harjoituskorttia.

Oma polku voi avautua yllättävästä paikasta – 5 asiaa, jotka opin käytyäni umpikujassa

Kirjoittaja Marja Simonen on kulttuuriantropologi, shiatsu-hoitaja, apiterapiasta kiinnostunut mehiläistarhaaja ja sisällöntuottaja. Marja toimii päätoimisesti Fiksukuluttaja-blogin sisältövastaavana: löydät blogin osoitteesta www.fiksukuluttaja.fi.

Kipuiletko sen takia, ettet voi tehdä työtä itsellesi tärkeiden asioiden parissa? Ehkä unelma-ammattisi on jokin aivan muu kuin se, mitä tällä hetkellä teet työksesi?

Minulla on kokemusta siitä, miten oman urapolun päätä ei vain tunnu löytyvän. Tiedän myös sen epätoivon, mitä pelko urahaaveiden kariutumisesta aiheuttaa.

Tässä artikkelissa kerron tarinani siitä, miten kriisiin voi löytyä ratkaisu yllättävälläkin tavalla.

Vaikka yritykseni kaatui, uusi suunta löytyi nopeasti

Aivan vuoden 2020 alussa perustin yrityksen yhdessä mieheni kanssa. Tässä vaiheessa emme osanneet kuvitellakaan, miten korona tulisi vaikuttamaan elämäämme.

Kevät ja kesä 2020 olivat hankalaa aikaa taloudellisesti ja henkisesti. Yrityksemme toimi tappiollisesti kesään 2021 saakka, jolloin meidän oli laitettava lopullisesti pillit pussiin.

Syksyllä 2020 löysin kuitenkin ratkaisun avaimet yllättävältä taholta. Pääsin mukaan tekemään taloudenhallintaan keskittyvää Fiksukuluttaja-blogia – ensin sivutoimisesti ja myöhemmin lähes kokopäiväisesti.

Kun sain turvattua toimeentuloni työllä, missä sain hyödyntää intohimoani kirjoittamiseen, sain voimaa järjestää konkurssikypsän yrityksen asiat kuntoon ja miettiä uusia tapoja luontaishoitojen tarjoamiseen.

Nykyään voin toimia kolmessa unelmatyössäni. Päätoimisesti kirjoitan, ja sivutoimisesti tarjoan shiatsu-hoitoja sekä kuppausta (koronatilanteen sallimissa puitteissa).

Kesäaikaan keskityn enemmän mehiläistenhoitoon. Tässäkin kohtasin onnenkantamoisen: ensimmäisen kesän koko hunajasato ostettiin jo etukäteen erään paikallisen yrityksen markkinointitarkoituksiin. Myös toisen kesän sato myytiin saman tien.

Kriisi opetti minulle ainakin 5 asiaa, mitkä esittelen alempana.

1. Uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimesti

Opin kriisin myötä ainakin sen, että uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimin mielin. Jokin uusi kontakti tai tilaisuus voi osoittautua kultaakin kalliimmaksi.

Unelma voi käydä toteen yllättävällä tavalla – eikä välttämättä lainkaan siten kuin kuvitteli.

Esimerkiksi oma liiketila ei ole välttämätön: vaikka minulla ei olekaan omaa luontaishoitolaa, voin tarjota esimerkiksi shiatsua kotikäynteinä. Oman yrityksen sijaan voi hyödyntää laskutuspalvelua, ja niin edelleen.

2. Kompromissi ei aina ole pahasta

Unelma-ammatissa toimiminen voi vaatia kompromissiratkaisuja, eikä se välttämättä ole lainkaan huono asia.

Kompromissi voi tarkoittaa vaikka sitä, että toimii unelma-ammatissa vain osa-aikaisesti.

Tulevaisuudessa hybridiammatit tulevat uskoakseni vain lisääntymään.

Itse koen olevani sisällöntuottaja-luontaishoitaja-mehiläistarhaaja. Mieheni on nykyään valokuvaaja-tuotantotyöntekijä. Joku muu voi olla vaikkapa kuvataiteilija-siivooja.

3. Epävarmuuden sietämistä voi opetella

Epävarmuudessa ja keskeneräisyydessä eläminen ei ole helppoa, mutta niitä voi opetella sietämään.

Itselleni parhaita stressinhallintakeinoja ovat olleet jooga ja luonnossa liikkuminen. Silloin, kun oikeaa suuntaa ei tunnu löytyvän, muistan Mikko Kuustosen laulun sanat: “ole rauhassa levoton”.

4. Avun hakeminen kannattaa

Kaikki mahdollinen apu ja tuki kannattaa hyödyntää. Aina apua ei saa (en esimerkiksi täyttänyt koronatuen saamisen ehtoja), mutta silloinkin voi saada maksutonta neuvontaa (esimerkiksi uusyrityskeskuksista).

Kannattaa kääntyä myös ammatinvalintapsykologien, talousneuvojien ja kollegoiden puoleen apua saadakseen. Huomasin myös sen, että jos aikoo yrittäjäksi, on hyvä kirjanpitäjä uusi paras ystävä.

5. Muista levon merkitys

Uusia ideoita ja ratkaisuja ei löydy uupuneena. Joskus on otettava välimatkaa ongelmiin.

Kun deadlinet painavat päälle, vapaapäivä tai viikonloppuvapaa voi tuntua huonoimmalta mahdolliselta idealta. Silloin on hyvä muistaa, että levänneenä olet tehokkaampi kuin loppuun uupuneena.

Levon merkitys on ehkä tärkein asia, minkä olen viime vuosina oppinut. Aikaisemmin en sallinut itselleni juurikaan lepoa.

Loppusanat

Minulle kävi erinomainen tuuri. Ihanteellinen kompromissiratkaisu, minkä myötä pääsin työskentelemään kolmessa unelma-ammatissani, löytyi sattumalta.

En voi luvata sinulle vastaavaa onnenkantamoista. Voin vain rohkaista suhtautumaan avoimesti erilaisiin mahdollisuuksiin ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja – myös yrittäjyyttä ja eri ammattien yhdistämistä.

Todellinen rakkaus ei käännä katsettaan pois toisten hädältä – Rakkauden muutosvoima yhdistää ja saa auttamaan

Törmäsin somefiidissäni väitteeseen, että “sotapelottelu on vain show”. Pian vastaan tuli rakkausmeditaatioita ja kehoitus keskittyä (vain) rakkauteen. Toivon, että sotapelottelu olisi vain show. Toivon myös, että voisin keskittyä vain rakkauteen.

Jäin miettimään miten löytyy tasapaino realiteettien näkemisen ja tyynenä pysymisen välillä? Mistä se syntyy? Entä milloin yritys pysyä tyynenä kääntyy todellisuuspaoksi, jolla voi olla kova hinta? Että ummisti silmänsä, käänsi päänsä pois, tutkiskeli omaa keskikohtaansa, kun olisi ollut hyvä nähdä, tuntea — ja toimiakin, jos mahdollista?

Monet meistä ovat tottuneita ajattelemaan rakkautta perimmäisenä voimana, johon kaikki lopulta palautuu. Niinkuin ehkä palautuukin, jostain kulmastra katsottuna. Mutta esoteerisen ja eksistentiaalisen pohdiskelun sijaan usein olennaisempi kysymys on se, miten rakkautta toteutetaan? Miten sitä eletään todeksi? Myös vaikeimpana hetkenä?

Luin jokin aika sitten artikkelia väkivallasta. Filosofi Thiemo Breyer nosti väkivaltakokemuksen ytimeen ihmisyyden perustavan relationaalisuuden: olemme maailmassa syvästi, kokonaan ja irroittamattomalla tavalla suhteessa toisiimme. Väkivalta koetaan suhteessa toisiin. Kukoistamme ja kärsimme suhteessa toisiimme. Olemme onnellisia ja onnettomia suhteessa toisiimme. Saamme voimaa ja olemme voimattomia suhteessa toisiimme.

Olemme kaiken aikaa olemassa katse toisia kohti käännettynä, käsi toisia kohti ojennettuina. Ihmisyyden lamauttavimmat kokemukset koemme silloin, kun olemme vailla toivoa kasvoista, jotka kääntyisivät meihin tai käsistä, jotka ojentuisivat meitä kohti. 

Ulkopuolella ja yksin. 

Ihminen on sekä mikro- että makroperspektiivista tarkasteltuna sosiaalinen eläin. Suhteet ensin hoivaajiimme ja sitten läheisiimme värittävät koko olemassaolomme. Se on ehkä vakiintuneempi tapa ajatella rakkauden ja myötätunnon verkkoa ja vaikutusyhteyksiä. Mutta samaa tajua riippuvuudesta toisiin ja siteisiin, joiden varassa maailmaa koemme ja voimme elää voi soveltaa myös isommassa mittakaavassa. Myös yhteisöt tarvitsevat toisiaan ja kukoistavat toistensa rinnalla ja kanssa — kuten myös menettävät toivonsa ja luhistuvat suhteessa toisiinsa. 

Jos tietoisuutta perustavasta relationaalisuudesta sovelletaan yhteisöihin, se tarkoittaa riippuvuutta solidaarisuudesta ja kokemuksesta, ettei ole yksin. Wikipedia määrittää solidaarisuuden (lat. in solidum) yhteisvastuullisuudeksi, yhteenkuuluvuuden tunteeksi ja myötämielisyydeksi kanssaihmisiä kohtaan. Solidaarisuus ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.

Tämä voi tarkoittaa sitä, että kasvojen kääntäminen pois voi olla lamaannuttava kokemus niin pienten inhimillisten kokemusten näkökulmasta, kuten yhteisöjen välisiä suhteitakin ajatellessa.

Palaan rakkauteen. Historioitsija Yuval Noah Harari The Guardianin kirjoituksessaan nostaa rakkauden sijaan muutosvoimaksi vihan, tunteista ”vastenmielisimmän”. Vihakin voi olla “kätketty aarre”, vastarinnan energia. Toivo ei välttämättä synny vain rakkaudesta. Viisaskaan toimintakyky harvoin on rakkauden varassa, vaan syntyy joukosta tunteita.

Palaan yrityksiin etsiä tasapainoa. Kaaoksen ja pelon keskellä on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä todellisuuspako ja sydämen sulkeminen kääriytymällä itseen — ja toisaalta realiteettien näkeminen sekä keinot rauhoittua ja ylläpitää toimintakykyä.

Se voi tarkoittaa meditointia, se voi tarkoittaa uutisten ja somevirran säännöstelyä. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa ympärillä tapahtuvan kieltämistä ja pakoa tästä hetkestä.

On tärkeää olla käyttämättä rakkautta verukkeena kääntää katsetta pois hädästä ja avuntarpeesta. Todellinen rakkaus on yhteyttä toisiin. Se näkyy tekoina ja ojennettuina käsinä.

Sillä rakkaus on suuri sana, joka viime kädessä on muun muassa symboli siteelle itsen ja toisten välillä. Hylkäämällä toiset hylkää lopulta myös itsensä.

*

Helsingin Sanomat on koonnut sivuilleen listan, miten tavallinen suomalainen voi auttaa ukrainalaisia juuri nyt.

Mistä tiedän, onko suhteeni terve?

Sen miettiminen onko suhde terveellä pohjalla ei ole aina ihan simppeliä. Ennenkaikkea siksi, että kukaan muu kuin suhteessa olijat eivät todella todella tiedä mitä suhteessa tapahtuu. Ja kumpikin vieläpä kokee suhteen omalla tavallaan. Nämä kokemukset saattavat varsinkin traumakemia suhteessa olla hyvin toisistaan poikkeavia tapoja. Ja sitten ei aina tiedä itsekään enää, mikä on totta.

On toki selvää, että kaikissa suhteissa on joskus haasteita ja suhteet voivat nostaa meissä esiin hyvin vaativia tunteita, silloinkin jos suhde on turvallinen. On totta että tänä päivänä parisuhteisiin voi liittyä valtavia myyttejä ja epärealistisia odotuksia ja samaan aikaan on totta että moni on epäterveessä suhteessa eikä tiedä odottaa toiselta juuri mitään, joka kuuluisi turvalliseen vuorovaikutukseen.
Tällä kirjoituksella koitan selventää rajapintoja, mitä kuuluu terveeseen suhteeseen, mikä menee epäterveen puolelle ja mikä on suorastaan kaltoinkohtelua.
Terveessä suhteessa: 
  • Avoin kommunikaatio
  • Toista kunnioittava kohtelu
  • Tasavertaisuus
  • Luottamus
  • Selkeys yhteisistä rajoista
Epäterveessä suhteessa:
  • Paljon sanomattomia asioita ja välteltäviä aiheita
  • Epäkunnioittava kohtelu
  • Epärehellisyys
  • Vastuun välttäminen
  • Epätasavertainen (valta-asetelmia, ylivastuullinen ja alivastuullinen, yms.)
Kaltoinkohtelevassa suhteessa:
(Sisältää usein myös kaikki tai ison osan epäterveen suhteen kohdista)
  • Uhkaava, loukkaava ja ilkeä kommunikaatio
  • Kaltoinkohtelu henkisesti/fyysisesti/seksuaalisesti/taloudellisesti
  • Manipulointi/sumutus
  • Toisen syyttäminen kaikesta
  • Oman vastuun välttäminen ja kieltäminen
  • Selkeä ja räikeä epätasavertaisuus
  • Toistuvat epäterveet syklit joissa monesti myös ns. rakkauspommitus tai hyvittely vaihe joka vaikeuttaa suhdedynamiikan näkemistä.
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image