Selailetko sinäkin somen kuva- ja videovirtoja iltaisin? – Tästä syystä se turruttaa ja tekee olon entistä kurjemmaksi


Elämä saattaa välillä tuntua todella alavireiseltä. Saatamme todeta, että omassa elämässä ei tapahdu mitään kivaa. Kaikki on vaan jotenkin ankeaa, harmaata ja raskasta. Vähän niin kuin omasta elämästä puuttuisivat värit.

Samaan aikaan somen käyttömme lisääntyy koko ajan. Ihanista värikkäistä kuvista ja iloisista videoista on vaikea irtaantua. Juutumme herkästi somen syövereihin.

Some koukuttaa meidät, koska sen toimintamekanismi hyödyntää meidän aivoissamme olevaa mielihyvää tuottavaa, alkukantaista etsintäjärjestelmää. Järjestelmän perimmäisenä tarkoituksena on ollut houkutella ihmiset tutkimaan ympäristöään ruuan ja turvallisen yöpymispaikan löytämiseksi.

Yhä nykyisinkin aivomme pumppaavat mielihyvähormoni-dopamiinia, kun etsimisen ja ponnistelun jälkeen löydämme tai saamme aikaiseksi jotain kivaa. Jokainen, joka on sieniretkellä osunut loistavaan kanttarellipaikkaan tai tiiviin aherruksen jälkeen onnistunut kokoamaan ostamansa lipaston, tunnistaa tuon ilahtumisen tunteen. Tuollaisina hetkinä koemme olevamme jotenkin enemmän sisällä elämässämme. Koemme vahvemmin elävämme.

Valitettavasti somen ja netin instant-kulttuuri tukkii tuon mielihyvää tuottavan etsintäjärjestelmän. Nettikaupat pursuvat helposti ostettavaa tavaraa ja some tuuttaa loputtomasti uusia kuvia ja videoita. Vaikka etsintää ja palkkion eteen tapahtuvaa ponnistelua ei enää tarvita, jatkamme selaamista, koska historian saatossa aivomme ovat oppineet odottamaan löytämisestä seuraavia hurmiohetkiä.

Koska jokaisella swaippauksella saamme katsottavaksemme jotain uutta, dopamiinipiikkejä tulee todella tiuhaan. Runsaiden mielihyväpiikkien voisi luulla tekevän meistä todella iloisia. Mutta tilanne onkin päinvastoin.

Tiuhaan toistuvat dopamiinipiikit ovat haitallisia aivoillemme, koska jokaisen piikin jälkeen dopamiinitaso jää aiempaa matalammalle tasolle, kuten neurotieteen tutkija Veera Virintie toteaa Hesarin artikkelissa Opeta aivosi keskittymään . Toisin sanoen kuva kuvalta, video videolta dopamiinivarastomme hupenevat ja tunnetilamme painuu alemmas ja alemmas.

Vaikka jokainen meistä tunnistaa, ettei hyvä olo löydy somea selaamalla, valitettavan usein pakenemme alakuloamme ja pahaa oloamme somen maailmaan. Tämä vain pahentaa tilannetta turruttaen ja lamaannuttaen meitä yhä lisää. Lisää iloa ja elävyyden tunnetta löydät elämääsi, kun vapaudut somen turruttavasta voimasta.

Vapaudu somen voimasta

1. Tutki toimintatapaasi: kumpi on pomo, sinä vai some? Teetkö tietoisen päätöksen selata somea vai ajaudutko jotenkin sen valtaan? Vietätkö enemmän aikaa somessa ja netissä kuin haluaisit? Miten haluat muuttaa suhdettasi älylaitteestasi avautuvaan maailmaan?

2. Sovi itsesi kanssa pelisäännöt somen ja netin käytölle. Mitä vaikeampi siitä on irrottautua, sitä kipeämmin tarvitset siitä taukoa. Aloita pienesti, vaikka vain tunti somevapaata aikaa illassa. Tauon ajaksi laita kännykkäsi tai padisi sellaiseen paikkaan, mistä se ei vahingossa osu käteesi.

3. Kysy sydämeltäsi, mikä sellainen, minkä voit itse tehdä, toisi pikkiriikkisen lisää iloa ja väriä elämääsi. Toteuta tuo sydämesi toive, oli se sitten lempimusiikin tahtiin tanssimista, pullan leipomista tai palapelin kokoamista. Anna itsellesi lupa ilahtua tekemisestäsi.

4. Lähde kävelylle ilman kännykkää. Ole valmis huomaamaan kauniita juttuja ympäristöstäsi. Hengitä nautinnollisesti raikasta ilmaa, tunne itsesi ja kehosi. Ole läsnä jokaisessa askeleessasi. Ole avoin hyville asioille ja anna itsesi nauttia ilman tarvetta raportoida näkemääsi ja kokemaasi kenellekään.

5. Aseta itsellesi päivittäin pieniä somevapaita tavoitteita. Kannusta myönteisin sanoin itseäsi, kun toimit tavoitteesi eteen edes pikkuisen. Olemme usein liian ankaria ja vaativia itsellemme. Käännä tuo toimintatapa nyt toisinpäin ja ole itse itsesi paras ja herkin kannustaja. Sillä olet kaiken kannustuksen arvoinen.

Lue lisää, miten voit lisätä hyvää elämääsi, kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Onko sinunkin herkkyyttäsi ihmetelty tai vähätelty? – 5 helpottavaa faktaa erityisherkkyydestä

Todella moni erityisherkkä on saanut osakseen ihmettelyä, vähättelyä ja arvostelua. He ovat saaneet muun muassa kuulla olevansa ylidramaattisia, yliherkkiä, epäsosiaalisia, outoja, laiskoja, joustamattomia, nirsoja, turhantarkkoja, liian tunteellisia, ja niin edelleen. Moni on saanut kuulla myös lääkäriltään tai terapeutiltaan ettei sellaista ominaisuutta ole olemassakaan.

Erityisherkkyyttä on tutkittu jo 90-luvulta saakka ja psykologisen tutkimuksen sekä aivokuvantamismenetelmien avulla siitä tiedetään jo paljon. Vakuuttavaa on sekin, että ominaisuus ei koske vain meitä ihmisiä, vaan se on löydetty myös yli sadalta eläinlajilta ja sitä esiintyy ihmisten ja eläinten keskuudessa samassa laajuudessa; noin 20% populaatiosta on erityisherkkiä. Keräsin tähän artikkeliin tutkitusti todistettuja faktoja erityisherkkyydestä, jotta jokainen herkkä ja erityisherkän läheinen saisi lisää ymmärrystä ja voisi suhtautua asiaan luontevana osana ihmisen persoonallisuutta. 

Fakta 1: Herkkyys on periytyvä ja luonnollinen temperamenttipiirre. Se ei ole häiriö, neuroottisuutta tai vika, vaikka monet terveydenhuollon ammattilaisetkin saattavat sekoittaa sen mm. autismin kirjoon ja muihin neuropsykiatrisiin häiriöihin.

Fakta 2: Erityisherkkiä on monenlaisia ja eri ihmisillä korostuvat eri herkkyyden piirteet. Erityisherkkiä kuitenkin yhdistävät seuraavat neljä ominaisuutta:  kuormittumisalttius, aistiärsykkeiden ja aistitiedon syvällinen prosessointi, tunne-elämän voimakkuus ja empatia, sekä tarkka havainnointikyky.

Fakta 3: Erityisherkkyys on ja pysyy eikä siitä pääse tai tarvitse päästä eroon. Pyrkimys muuttaa omia luontaisia reagointitapoja tuottaa harvoin hyvää tulosta. Se saattaa päinvastoin vain lisätä riittämättömyyden tunteita. Herkkä kuitenkin hyötyy erityisen paljon tunteiden käsittelyn taidoista, itsetuntemuksesta ja stressinhallintakeinoista. 

Fakta 4: Herkkyys ympäristön vaikutukselle toimii erityisherkillä myös voimakkaan positiivisesti. 
Erityisherkät hyötyvät muita enemmän myönteisistä kokemuksista, ympäristöistä, kannustuksesta ja itsensä johtamisen taidoista. Toisin sanoen, kun herkkä ihminen saa oikeanlaista tukea, hänellä on loistavat edellytykset voida hyvin ja menestyä elämässään.

Fakta 5: Erityisherkkä ihminen ei ole synnynnäisesti arka, ujo tai epäsosiaalinen. Herkkyyteen kuuluu täysin luonnollinen taipumus tarkkailla tilanteita ja puntaroida asioita. Se, että herkkä on useimmiten harkitseva ja tarvitsee aikaa ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että hän haluaa varmistua, että asia on hänen ja kenties muittenkin kannalta järkevä, ja ettei se aiheuta hänelle liiallista ylivirittymistä. Kaikki herkät eivät myöskään ole vetäytyviä ja introvertteja, vaan herkkien joukossa on myös hyvin elämyshakuisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. 

Erityisherkkyyteen tulisi suhtautua täysin luonnollisena ominaisuutena. Se on osa normaalia temperamenttien ja persoonallisuuksien kirjoa.

Jatkuva ahdistus ja uupumus pakottivat etsimään vastauksia – Clara sai 42-vuotiaana tietää olevansa autisti

Mainosyhteistyössä Atena Kustannuksen kanssa.

Kun Clara Törnvall sai 42-vuotiaana autismidiagnoosin, moni asia hänen elämässään sai selityksen. Kriitikoiden ja yleisön ylistämässä kirjassa Naisia autismin kirjolla (Atena, 2023) yhdistyvät kirjailijan oma tarina, muiden autististen naisten kokemukset sekä uusin tutkimus. Tekstin lainaukset ovat kirjasta.

Clara Törnvall. Kuvaaja: Clara Törnvall.

”Olen yrittänyt samaistua naisten yleisimpiin mielenterveysongelmiin. Olen pohtinut, vaivaisiko minua syyllisyys, häpeä tai liiallinen miellyttämishalu, olenko uupumukseen asti huipputunnollinen tyttö, täydellisyyttä tavoitteleva syömishäiriöinen, joka inhoaa vartaloaan. Ehkä olen vain kroonisesti masentunut?

Mutta kun en ole mitään niistä. Päinvastoin – en voisi monesti vähempää piitata siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Pärjään, mutta vain sellaisissa asioissa, joista olen kiinnostunut. Sivuutan kaiken pitkästyttävän. En ole ensinkään kiinnostunut vartalostani. Ystävien kanssa jutellessa saatan joskus esittää piittaavani sokerista ja treenaamisesta, kuten naisten oletetaan tekevän, mutta oikeasti syön mitä tykkään. En ole koskaan kokenut, että ihmisarvoni riippuisi vartalostani.

En kuitenkaan pääse ahdistuksesta enkä lamaannuttavasta uupumuksesta. Onko nukkuminen vaikeaa? Ei suinkaan, iltaisin sammun kuin saunalyhty.

Asioille on oltava jokin selitys.”

42-vuotiaana Clara Törnvall oli niin ahdistunut ja uupunut, että hänen oli pakko saada selville, mistä hänen ongelmissaan oli kyse. Kun oikea lääkäri löytyi ja oikea testi tehtiin, diagnoosi oli selvä – Clara täytti reilusti aiemmin Aspergerin syndroomaksi kutsutun diagnoosin kaikki kriteerit.

Autismi on poikien diagnoosi – Naisten lievä autismi jää usein huomaamatta

Niin sanotusti hyvätasoinen tai lievä autismi oli kauan poikien diagnoosi, Törnvall kirjoittaa. Uskottiin jopa, ettei autistisia tyttöjä ole olemassakaan.

”Pitkään aikaan psykologit eivät pitäneet tyttöjen mielenkiinnonkohteita ”oikeina”, ja sen vuoksi tyttöjen autismi jäi piiloon. — Vaikka tyttö olisi kerännyt 75 My Little Ponya, sitä ei olisi pidetty erityismielenkiinnonkohteena. Mieslääkärit eivät kysyneet My Little Ponyista, he keskittyivät erityismielenkiinnonkohteisiin, joihin saattoivat itse samaistua.”

”Yleiseen tietoisuuteen pääsee harvoin sellainen autistinen nainen, joka on kirjoittanut väitöskirjansa teoreettisesta filosofiasta mutta joutuu miettimään, miten leipää leikataan, tai sellainen, joka kerää teekuppeja mutta joutuu lepäämään kokonaisen päivän tavattuaan ystäviään, tai sellainen, joka rakastaa eläimiä, mutta välttää katsekontaktia.”

Autistinen nainen ei sovi perinteiseen naisen rooliin

Naisten autismia ei huomata, sillä tytöt oppivat piilottelemaan sosiaalisia haasteitaan. Toisaalta naisilta odotetaan monia sellaisia ominaisuuksia ja asioita, jotka ovat autisteille hankalia.

”Naisten autismi poikkeaa miesten autismista osittain ympäristön tytöille ja pojille esittämien erilaisten odotusten vuoksi. Autistiset tytöt oppivat varhain piilottamaan sosiaaliset haasteensa, mutta silti he jäävät pahemmin ulkopuolisiksi, koska naisten oletetaan olevan miehiä sosiaalisempia ja huolehtivan toisten hyvinvoinnista.

”Monet autistisista piirteistä sopivat huonosti perinteisen naisen rooliin, kuten esimerkiksi se, ettei mielellään puhu tunteista ja ihmissuhteista tai että viihtyy yksin huoneessaan uppoutuneena omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai se, ettei ymmärrä piilomerkityksiä eikä osaa pehmentää sanomisiaan.”

Kiltit, ujot ja mukautuvat tytöt jäävät huomiotta

”Maskaaminen eli mukautuminen on alitajuista. Lapsi aloittaa sen varhain opiskelemalla ja matkimalla samanikäisten leikkejä ja puhetta. Usein autistiset lapset vetäytyvät ja tekeytyvät näkymättömiksi tarkkaillen samalla muita huolellisesti. Myöhemmin he pyrkivät matkimaan näkemäänsä. Autistisia tyttöjä pidetään usein kiltteinä, ujoina ja mukautuvina, he jättäytyvät ryhmässä sivuun eivätkä ole muille vaivaksi.

Aikuisena maskaaminen voi olla niin automaattista, että heistä tulee taitavia näyttelijöitä ja sosiaalisia kameleontteja, jotka sujahtavat sulavasti seuraan kuin seuraan. Tosin siinä vaiheessa pitkään jatkunut todellisen minän piilottelu on usein johtanut uupumukseen ja masennukseen.”

Ahdistus ja masennus hellittivät, kun synkkyydelle löytyi syy

”Psykologini kertoo, että lähes kaikilla vastaanotolle päätyvillä on ollut ahdistusta ja masennusta. Niitä kutsutaan sekundäärisiksi oireiksi. Autismi aiheuttaa masennusta: Jos tulkitsee todellisuutta eri tavalla kuin muut, on todennäköisyys voida huonosti merkittävästi suurempi. Monien masennus lievittyy diagnoosin jälkeen, kun synkkyydelle löytyy vihdoin jokin syy.”

”Usein autismitutkimukset vanhemmalla iällä läpikäyneet autistit ovat ehtineet kokeilla monenlaisia hyödyttömiksi jääneitä hoitoja, mutta lääkkeistä, kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tai psykoanalyysistä ei ole apua, jos ihminen ei tiedä olevansa autistinen.”

Clara Törnvallille autismidiagnoosi antoi vastauksia hänen kysymyksiinsä ja selitti monta asiaa. Hän alkoi jopa tuntea ylpeyttä itsestään.

”Diagnoosin saaminen oli itsetuntoni kannalta paras kokemani asia. Tieto kantoi minua eteenpäin. Tutkimuksissa kuluneiden kolmen kuukauden aikana olin muuttunut onnettomasta neurotyypillisestä henkilöstä tavalliseksi autistiksi. Joukkoon kuulumisen synnyttämää onnen ja helpotuksen tunnetta on mahdotonta kuvata. Ymmärsin, kuka olen, hyväksyin sen ja löysin rauhan. Vasta diagnoosin saatuani tunsin todella olevani oikeasti ihminen.”

”Taustalla saattoi olla diagnoosin lisäksi myös ikä, mutta aloin suhtautua positiivisesti kummallisuuksiini. Sain voimaa luopuessani asioista, joita olin ennen pitänyt pakollisina. — Rajasin elämääni, luovuin tavaroista ja velvollisuuksista ja puolustin niitä asioita, joista tuli hyvä mieli. Aloin olla ylpeä erityisyydestäni.”

Ajatuksia herättävän, silmiä avaavan ja koskettavan Naisia autismin kirjolla voit kuunnella äänikirjana esimerkiksi BookBeatista.

Yhtä kirkas kuin on aurinko, on sen taakse heijastuva varjo – Pelkkään hyvään oloon pyrkimällä unohtaa sen, mikä on elämässä aina läsnä

Yksi isoimmista asioista, joilla ihminen voi itseään kiusata, on ajatus siitä että asiat ovat joko hyvin tai huonosti — ja jos ne eivät ole ensimmäistä vaihtoehtoa, on piiloteltava kun on vaikea tulla nähdyksi ilman hyvää kerrottavaa.

Kuitenkin jokainen tietää, ettei ole valoa ilman pimeää.

Samaan aikaan elämässä voi olla todella hyvää ja jollain osalla samaan aikaan sotkua, jota setvitään yksi solmu kerrallaan.
Toisinaan ääripäiden kontrasti on vain kevyempi, toisinaan syvempi.

Elämä ei lakkaa olemasta elämää, vaikka kuinka prosessoisi, meditoisi tai tutkisi omaa sisintään — elämä on elämää eikä kenenkään tarvitse muuttua yli-ihmiseksi, joka ohittaa sen erilaiset vaiheet. Hyvässäkin arjessa sattuu ja tapahtuu, ja niin saakin olla.

Joten mitä jos kaikki onkin täydellistä juuri näin?

Se osa sinussa, joka on kaikkialla kotonaan.
Se osa, jotka piilotat.
Se särkyminen joka muutti suuntaa ja se muutos, joka johti lopulta parempaan paikkaan.

Sekin aamu, jolloin heräät väsyneenä, kypsänä ja kaikkeen kyllästyneenä.
Se viha, joka läikkyy sisällä kun lakkasit sanomasta kaikkeen kyllä.
Sekin hetki, kun jokin viimein järjestyy ja kiität siitä että kuljit kaikkien vaiheiden yli ja ylipäätään luotit.

Elämä on valojen ja varjojen jatkuvaa tanssia. Ja mitä ihminen voi sen keskellä tehdä, on oppia nojaamaan kaikkiin 206:teen luuhunsa tietäen, että yhtä kirkas kuin on aurinko, on myös sen taakse heijastuva varjo.

Ja vaikka tanssi keinuttaa, sen äärellä voi oppia seisomaan jalat tiiviisti maassa — toisinaan mudassa — mutta yhtä kaikki kokonaisena.

Pienten ja isojen kontrastien kanssa kotona, ja matkakaverina pilke kummassakin silmäkulmassa.

Kuuntele ja katso runoteos aiheesta:

Tunteiden säätely voi parantaa ihmissuhteitasi – 2 tunnetaitojen kompastuskiveä, joihin voit yhä vaikuttaa

Miten tunteiden säätely ja asenne liittyvät toisiinsa?

Hyvä kysymys, joka minulle esitettiin ja jota tässäkin pohdin.

Eipä liene asiaa, jonka kanssa tunteilla ei olisi tekemistä. Myös asenteemme pääainekset: ajatukset, uskomukset ja arvot ovat varsin tunnepitoisia. Tunteet ovat asenteen suola, pippuri ja kaikki muutkin mausteet. Ne saavat elämän maistumaan elämältä.

Tunteet vaikuttavat siis vahvasti asenteessamme ja niiden myötä myös tunnesäätely.

Tunnesäätely on taito, jota voi opetella ja oppia. Se on kykyä tunnistaa, hyväksyä, nimetä ja ilmaista tunteita viisaalla ja hyvää tuottavalla tavalla.

Erityisen tärkeitä tunteet ovat ihmistenvälisyydessä ja siksi tunnesäätelytaidot tai niiden puute näkyvätkin juuri ihmissuhteissamme.

Yhteys omiin tunteisiin edistää hyvinvointia ja mahdollistaa yhteyden myös toisten ihmisten tunteisiin ja niiden ymmärtämiseen.

Suojatunteet suojaavat herkkiä pohjatunteita

Tuntuvissa ja usein ulospäinkin näkyvissä tunteissa on kyse pinnalla olevista, niin sanotuista suojatunteista. Suojatunteita ovat esimerkiksi ärtyneisyys, viha, turhautuminen, epätoivo ja tuska. Pinnan alla piilee kuitenkin se varsinainen tunne, jota kutsutaan pohjatunteeksi. Pinnan alla oleva pohjatunne voi olla esimerkiksi riittämättömyys, huonous, sivuutetuksi tuleminen tai pettymys.

Taitamattomuutemme olla tunteiden kanssa aiheuttaa usein niiden ali- tai ylisäätelyä.

Tunteitaan ylisäätelevän ihmisen toiminta on hillittyä, hallittua ja harkittua. Hän saattaa näyttäytyä muille vaikeasti lähestyttävänä, etäisenä, kylmänä ja järkiperäisenä. Hän on usein tunnollinen suorittaja, joka kaihtaa noloja tilanteita ja kasvojensa menettämistä. Tekemisestä ja elämästä uupuu usein innostus, ilo, rentous ja nautinto.

Ihmissuhteet, kuten parisuhdekin, saattavat jäädä hyvin pinnallisiksi. Parisuhteessa esimerkiksi päällisin puolin kaikki näyttää olevan hyvin, erimielisyyksiä ja riitoja on saatu välteltyä ja arjen rutiinit sujuvat, mutta suhde tuntuu kuitenkin jotenkin ontolta, etenkin kumppanista. Suhteesta puuttuu syvä tunneyhteys, tunneturva.

Tunteiden alisäätely ilmenee puolestaan pikkulapselle ominaisena reagointitapana. Tunteiden säätelemättömyys onkin pääosin perua lapsuudestamme. Lapsella ei ole vielä taitoja työstää tunteitaan, hän ilmaisee niitä voimakkaasti ja estottomasti. Lapsen mieli on kiukutteleva, vastuuton ja herkästi puolustuskannalla, jos joku on sanonut tai tehnyt hänen mielestään jotain ikävää. Syy tunteisiin on aina jossain ulkopuolella. Kun kerran olen loukkaantunut, niin minua on loukattu.

Aikuisen purkauksen taustalla on myös tuo lapsen avuttomuuden tunteesta johtuva paha olo, jos ja kun ei ole aikuisenakaan ottanut vastuuta tunnetaitojen opettelemisesta.

Tunteiden alisäätely aiheuttaa ärtymystä, kiukkua, epätoivoa, vihaa ja verenpaineen nousua. Mitä voimakkaampi tunnepurkaus on, sen loitommalle loogiset ajatukset pakenevat, sen kapeammaksi ajattelumme muuttuu ja sen omituisemmilta saattavat syyttelymme ja selittelymme kuulostaa. Me tyhmennymme.

Samankaltaisten hankalien tunteiden ja niiden aikaansaamien ennalta ennustettavien ja haitallisten reaktioiden toistuessa kaavamaisesti, on tärkeä päästä käsiksi niiden taustalla vaikuttaviin pohjatunteisiin.

Utelias ja hyväksyvä tunteiden ja reaktioiden tarkkailu ja tutkiskelu paljastaa todennäköisesti myös johtolankoja pohjatunteeseen liittyviin uskomuksiimme, jotka ovat useimmiten muodostuneet jo varhaisessa lapsuudessamme.

Kysymyksiä, jotka auttavat ymmärtämään tunteitasi

Kun haitallisen kaavan tunnistaa ja tunnustaa, sen syntysyihin voi päästä kiinni esimerkiksi apukysymysten avulla.

  • Mitä tapahtui ja mitä ajattelin, kun tunne taas kerran nousi?
  • Miten se vahvistui?
  • Miltä ja missä se tuntui kehossani?
  • Miten reagoin siihen?
  • Mikä mahtaakaan olla tunteen takana oleva tarve, pettymys tai pelko?

Tunnetaidoista ehkä tärkein onkin juuri pohjatunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen ja sitten näkyvämpien suojatunteiden ja niistä aiheutuvien reaktioiden viisas ja vastuullinen säätely.

Voit lukea lisää asenteesta, tunteista ja tunnesäätelystä kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit tutustua kirjaan ja ostaa sen tästä. 

 

Onko sinun vaikea tunnistaa omia tarpeitasi ja asettaa rajoja? – 9 merkkiä, että äitihaava on voinut vaikuttaa sinuun

Äitihaava tarkoittaa epäterveitä toimintamalleja sekä niiden taustalla vaikuttavia rajoittavia uskomuksia ja kipukohtia, jotka periytyvät naislinjoissa, äideiltä tyttärille.

Tunnistatko itseltäsi seuraavia tunnetottumuksia tai käyttäytymismalleja?

• Sinulla on vaikeuksia asettaa rajoja. Sinun on vaikea sanoa ei. Haluat olla kaikille mieliksi.
• Tuntuu, ettei mikään tekemäsi ole oikein tai riittävästi. Koet, että olet vääränlainen, että sinussa on jotain vikaa.
• Kuulet usein mielessäsi äidin kriittisen äänen. Mitä tahansa teetkin tai jätät tekemättä, tiedät hyvin, mitä äitisi tässä tilanteessa sanoisi.
• Toivot, että äiti päästäisi irti sinuun kohdistuvista odotuksista ja hyväksyisi sinut, näkisi sinut sellaisena kuin olet.
• Omaksut maskuliinisia toimintamalleja selviytyäksesi esimerkiksi työelämässä. Yrität piilottaa väsymyksesi tai feminiiniset piirteesi, kuten tunnereaktiot, herkkyyden tai äitiyteen liittyvät ongelmat.
• Et tunnista tai tunnusta fyysisiä, emotionaalisia, henkisiä tai taloudellisia tarpeitasi. Keskityt huolehtimaan toisten tarpeista. Kannattelet muita kaikin voimin, mutta sinulla on vaikeuksia asettua itse kannateltavaksi, ottaa vastaan tukea tai pyytää apua.
• Tunnet syyllisyyttä, jos et ole äitisi käytettävissä silloin, kun hän sanoo tarvitsevansa sinua – myös silloin, kun koet hänen toiveensa epäreiluina ja ylimitoitettuina. Kuormitut hänen toiveistaan usein.
• Elämäsi on tasapainoilua. Väistelet konflikteja, etkä uskalla tehdä valintoja tai suututtaa ketään. Pelkäät tuoda itseäsi esiin tai sanoa mielipidettäsi.
• Elämäsi on selviytymistä. Et anna itsellesi lupaa nauttia elämästä, kasvaa, saati menestyä. Et koe olevasi unelmiesi arvoinen.

”Tuntuu, etten ikinä ole tarpeeksi”

Saatat myös tunnistaa itsessäsi esimerkiksi seuraavia rajoittavia uskomuksia:

Olen vähemmän kuin muut. Olen huonompi kuin muut. En ole yhtä arvokas kuin muut.

Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun. Omista tarpeista välittäminen on itsekästä.

En saa näkyä enkä kuulua. Minun ääneni ei ole tärkeä. En ole tarpeeksi, mutta en saa myöskään olla liikaa.

Minulla ei ole lupa asettaa rajoja. Olen muita varten. Muiden hyvinvointi on minun vastuullani.

Minussa on jotain vikaa. Minua ei voi rakastaa. Minun pitää olla tietynlainen, jotta kelpaan.

En ikinä riitä sellaisena kuin olen.

Nämä rajoittavat uskomukset ovat äitihaavan ydin.

Rajoittavat uskomukset voivat heijastua vahingollisesti monille elämänalueille. Niistä vapautuminen auttaa voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin ja elämään vapaammin omasta voimasta käsin, ilman turhaa syyllisyyttä.

Kurkkaa Katrin uutuuskirja:

 

Oletko ajatusharhailija? – Ajatusten harhailu voi olla myös vahvuus

Olen ollut lapsesta asti ”haaveilija” sekä ajatusharhailija, johon termiin törmäsin kuunnellessani Johann Harin kirjaa Kadonnut keskittymiskyky. Olen koko elämäni ajan uppoutunut omiin ajatuksiini, mielikuvitukseen, ehkä joskus myös paennut senhetkistä todellisuutta johonkin toiseen ulottuvuuteen. Meditaatiokin minulta on onnistunut vain niin, että pystyn samaan aikaan laskemaan hengityksiäni ja ajattelemaan ajatuksiani – pelkkään hengitykseen keskittyminen ei minulta onnistu. Ajatusten harhailua on siis monenlaista, mutta useimmiten se koetaan negatiiviseksi ihmisen piirteeksi, josta tulisi päästä eroon.

Ajatusten harhailun piirteeni on minulle ollut sekä taakka että vahvuus. Usein on käynyt niin, että jollakin syvemmällä tietoisuuden tasolla olen itse ymmärtänyt tämän piirteeni olevan hyödyllinen, mutta ympärilläni olevat ihmiset ovat kokeneet sen minussa olevaksi virheeksi, josta minun tulisi päästä eroon.

Kun vuosien myötä olen löytänyt ne omat ”sydänjuttuni”, asiat ja työn, josta itse olen kiinnostunut, tämä ajatusharhailun ja haaveilun salliminen on tuottanut elämääni pääasiassa hyvää. Aiemmin, kun itsekin koin sen minussa olevaksi viaksi, ja jonka vuoksi en ollut ihmisenä tarpeeksi tehokas, koin tästä piirteestäni jatkuvaa stressiä, riittämättömyyttä ja huonommuutta. Miksi en pysty samaan kuin muut? Miksi en kykene olemaan samalla tavoin keskittyneen tehokas ja järjestelmällinen kuin monet ystäväni ja esimerkiksi (ex)puolisoni tai työkaverini?

ADHD ja ajatusharhailu

Sain ADHD-diagnoosin viisikymppisenä ja ADHD:n alamuotoni on juurikin ADD eli keskittymis- ja tarkkaavuushäiriö ilman merkittävää ylivilkkautta. Diagnoosin saaminen oli käänteen tekevä asia minulle, koska sitä kautta pystyin alkaa määritellä itseäni uudelleen. Synnynnäisten piirteitteni suhteen en olekaan pelkkä ongelmakimppu, jonka tulisi yrittää muuttua toisenlaiseksi, hyväksytymmäksi ihmiseksi. Olen oppinut hitaasti mutta varmasti näkemään myös hyvää näissä piirteissäni, vaikka kyllä ne – rehellisesti sanottuna – välillä myös kuormittavat tavallista elämää ja arkea, myös läheisiäni.

Tällä ajatusharhailullakin on monta nimeä: se tyypillisesti nähdään haaveiluna tai jonkinlaisena häröilynä. Vaikeutena fokusoida yhteen asiaan, liian monesta asiasta innostuvana, jolloin on vaikea päättää mikä on se tärkein asia, johon keskittyä. Nämäkin ovat totta, kolikon toinen puoli.

Minua on joskus kutsuttu niiden tutumpien nimien, kuten laiska ja saamaton, lisäksi myös taivaanrannan maalariksi. Olen ihminen, jolla on vahva tarve ymmärtää asioiden ja ilmiöiden yhteyksiä, joten olen oppinut ymmärtämään tämänkin piirteeni viisaita puolia. Taivaanrannan maalari minussa visualisoi kaiken joka mieleen juolahtaa, luo asioista visuaalisia verkostoja ja yhteyksiä, jotka lopulta ajan (ja ajatusharhailun) myötä kirkastuvat uusiksi oivalluksiksi ja ideoiksi. Toisin sanoin silloin, kun muut näkevät minut vain taivaanrannan maalarina ja haaveilijana, joka istuu ja tuijottaa kaukaisuuteen, minä luon sellaista uutta, josta voi parhaimmillaan olla hyötyä muillekin kuin itselleni 🙂

On totta, että me tarvitsemme kykyä fokusoida ja keskittyä asioihin. Samalla uskon, että me jokainen tarvitsisimme myös aikaa, kykyä ja lupaa harhailla ajatustemme kanssa. Näiden kolikon eri puolien välinen suhde on jokaisella omanlainen – siinä mielessä meidän ei tule yrittää saada kaikkia ihmisiä samaan muottiin. Mutta koska ajatusharhailua yleisesti pidetään pääosin negatiivisena piirteenä, emme ole tottuneet näkemään mitään hyvää haaveilutaipumuksissa.

Mikäli elämme jatkuvien huolien, pelkojen ja stressaavien elämäntilanteiden keskellä, tällöin ajatusharhailumme saattaa muuttua negatiivisten nauhurien päälle jäämiseksi ja ikävien asioiden jatkuvaksi vatvomiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin vapaa ajatusharhailu, joka on mahdollista tapahtua meissä ennemminkin turvan kuin ahdistuksen ja pelon tilassa.

Ajatusten vapaa harhailu ei ole keskittymiskyvyn negatiivinen vastakohta

Mielestäni on todella tärkeää ymmärtää, että ajatusten harhailu ei ole vain huono asia ja tehokas tehtäviin keskittyminen ja siihen pyrkiminen ainoa hyvä ja tavoiteltava asia. Johann Hari avaa teoksessaan ajatusten harhailulle useita samaa tarkoittavia termejä, jotka auttavat ainakin minua ymmärtämään ajatusharhailua entistä laajemmin: vapaa assosiaatio, ajatusten liihottelu, henkinen aikamatkailu, joitakin mainitakseni.

”Luovuus ei ole sitä, että luodaan jokin uusi asia, joka syntyy aivoissa. Kyseessä on pikemminkin kahden jo olemassa olevan asian liittäminen toisiinsa uudella tavalla. Kun mieli pääsee harhailemaan, se mahdollistaa pidempien ajatuskulkujen avautumisen, mikä puolestaan mahdollistaa uusien yhteyksien luomisen.”

Voimme siis saavuttaa uusia ja jopa ainutlaatuisia oivalluksia vapaan assosiaation avulla. Ja kun olemme tietyissä hetkissä keskittyneet intensiivisesti, sen jälkeen aivoille tulisi antaa mahdollisuus sulatella sitä, mitä on ollut meneillään ja miksi, ja mitä olisi hyvä tapahtua seuraavaksi. Tällainen tyhjä tila ja oleminen ei olekaan tuottamattomuutta, vaan joskus sen ansiosta voimme synnyttää uutta tehokkuutta ja uusia toimivia ideoita.

Keskittymisongelmat ovat nykyajan vitsaus

Oletko koskaan miettinyt, että fokuksen ylläpidon haasteiden lisäksi ihmisen ongelmana voi tässä hektisessä elämässä olla myös vapaan ajatusharhailun katoaminen? Mikäli sinulla on mitä tahansa keskittymisen pulmaa, mitä jos antaisitkin enemmän tilaa ja aikaa vapaalle ajatusten harhailulle sen sijaan, että yrittäisit vain väkisin keskittyä ennalta määrättyihin asioihin?

Mitä jos oma oravanpyörä katkeaisikin paradoksaalisesti sillä, että pysähtyisimme itsellemme turvalliseen ajatusharhailuun, mielikuvitteluun ja mielleyhtymien vapaaseen virtaan? Millainen olisi sinun vapaan assosiaation ja ajatusten liihottelun hetki?

Olisiko se kävelylenkki luonnossa ilman laitteita, kalliolle istahtaminen ja katseen vaeltelu maiseman ja omien ajatusten ääressä tai vaikkapa katukahvilassa istuminen ja mielen vaeltelun salliminen samalla, kun annat ihmisvilinän ja ympäröivien äänten virrata ohitsesi?

Mitä tahansa se olisikin, voisitko lähteä uteliaasti sallimaan itsellesi tällaista ajatusharhailua ja vapaan assosiaation tilaa säännöllisesti? Jos keskittymiseen itsensä pakottaminen ei ole tuottanut tulosta, ehkä kannattaa kokeilla jotakin uutta – esimerkiksi henkistä aikamatkailua 🙂

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Tutustu myös kirjaani Kuhiseva mieli – Nainen ja ADHD. Löydät sen TÄÄLTÄ!

Miten tavaroiden karsiminen voi tuoda lisää vapautta elämään?

Marja-Maija Valtonen on yrittäjä, joka suhtautuu intohimoisesti Lapin luontoon sekä ekologiseen arkeen. HEMPEA -brändinsä kautta hän haluaa tuoda esille hampputekstiilejä ja luonnon inspiroimaa yksinkertaista kauneutta koteihin.

Kodin tavaroiden karsiminen on usein minimalistisen elämäntyylin keskiössä. Syitä minimalismiin on monia, kuten ekologinen elämäntyyli, yksinkertaista kauneutta huokuva koti tai henkinen hyvinvointi, jota tavaroiden karsiminen tuo.

Miten tavaroiden vähentäminen kodissa voi tuoda elämääsi ja arkeesi kokemuksen vapaudesta?

Tässä kirjoituksessa kerron muutamia ajatuksia siitä, miten tavaroiden karsiminen voi tuoda sinulle lisää vapautta ja henkistä hyvää oloa.

Tavarapaljous täyttää elämämme

Onko sinullekin tuttua tunne, kuinka kodin epäjärjestys ja nurkissa lojuvat tavarakasat kuristavat kurkkuasi ja kiristävät otsaasi? Tuntuuko sinustakin vaikealta tarttua ruoanlaittoon, harrastuksiin tai muihin tehtäviin, kun haluat ensin saada kodissasi vallitsevan kaaoksen hallintaan?

Omistamistaan tavaroista täytyy huolehtia. Niille täytyy olla säilytystilaa ja ne on pidettävä järjestyksessä. Niitä on huollettava, korjattava ja vakuutuksetkin täytyy pitää mielessä.

Mitä vähemmän sinulla on tavaroita, sitä vähemmän aikaasi ja energiaasi kuluu niistä huolehtimiseen. Tarvitset vähemmän aikaa tavaroiden huoltamiseen, järjestelyyn, siivoamiseen ja esimerkiksi pyykkihuoltoon. Mihin käyttäisit tuon tavaroiden karsimisella vapautuvan ajan?

Tavaroiden karsiminen tuo vapauden valita

Palattuasi kotiin työpäivän jälkeen haluaisit vain nauttia kupillisen teetä terassilla, katsella lempisarjaasi tai lähteä lenkille. Mutta, ensin täytyisi siivota keittiön pöytä ja järjestellä vaatekaappi. Lakanatkin odottavat silitystä ja lasten vaatepino kierrätystä.

Ympäröivät tavarat tuovat meille velvollisuuksia, jotka voivat alkaa määritellä elämäämme ja sitä mitä teemme päivittäin.

Kun kodissasi on vähemmän tavaroita, on kaikkea niihin liittyvää tekemistäkin vähemmän. Et ole sidottu tavaroiden tuomaan ajanviettoon, vaan voit vapaasti valita mitä haluat tehdä. Tai voit pysähtyä hetkeksi ja olla tekemättä mitään.

Vähentämällä kuluttamista, säästät ajan lisäksi rahaa

Kun vähennät tavaramäärää ja karsit omistamiasi tavaroita, säästät ajan lisäksi rahaa.

Kun ostat vähemmän ja harkiten, on se myös taloudellisesti kannattavaa. Voit saada rahaa myös myymällä tarpeettomia tavaroitasi.

Et myöskään tarvitse rahaa vakuutuksiin, korjauksiin ja huoltotöihin. Et tarvitse tavaroille säilytyspaikkaa, mikä voi olla merkittävä kuluerä isommalle omaisuudelle. Toisaalta myös kodin pienet, arkiset tavarat voivat viedä kokonaisuudessaan yllättävän paljon tilaa.

Ehkä voit jopa asua pienemmässä kodissa, kun et tarvitse niin paljon tilaa kaikelle omaisuudellesi.

Säästyvän rahan ja ajan voit käyttää vaikkapa matkusteluun tai itsesi hemmotteluun hieronnassa tai joogatunnilla.

Yksinkertaisuus tuo tunteen vapaudesta

Kun kaapit eivät tursuile täpötäysinä ja kodissasi on sinulle sopiva määrä tavaraa, vapautuu myös mieleesi enemmän tilaa.

On yllättävää, miten paljon omaisuus sitoo meitä, sekä henkisesti että fyysisesti.

Oletko koskaan ajatellut miten paljon ajatuksia käytämme tavaroiden miettimiseen? Siihen mitä kaikkea kaunista ja sillä hetkellä tarpeelliselta tuntuvaa haluaisimme kotiimme. Tai mitä tänään pukisimme päällemme niistä lukemattomista kaappimme täyttävistä vaihtoehdoista. Kuinka paljon yksinkertaisempaa olisi valita sopivat vaatteet, kun vaatekaapissa olisi vain tarkoin harkittu, yhteensopiva kokonaisuus vaatteita?

Fyysisesti tavarat voivat sitoa meitä tiettyyn paikkaan. Tavarapaljous voi määritellä meidät asumaan tietyssä paikassa, koska lähteminen tuntuu liian suurelta tehtävältä. Tai jopa matkustaminen voi vaatia liikaa ponnistuksia, koska tuntuu vaikealta jättää koti ja sen kaikki tavarat ilman hoitamista ja ylläpitoa.

Luopumalla tavarasta, voit saavuttaa yllättävän vapauden tunteen ja löytää oman polkusi elämässä.

Voisiko sinulla olla tavaroita, joista voisit luopua? Voisiko se tuoda keveyttä elämääsi?

Nuoret voivat pahoin – Mitä voimme tehdä?

Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti. Mikä aiheuttaa nuorten alati lisääntyvää pahoinvointia? Syitä on varmasti yhtä moni kuin huonosti voivia nuoriakin — onhan jokainen nuori yksilö yksilöllisine kokemuksineen ja tilanteineen. Jotta voimme auttaa pahoinvoivia nuoria, on kuitenkin tunnistettava yleisimpiä tekijöitä, jotka aiheuttavat nuorille ahdistusta ja terveyshuolia.

Pirstaleiset tulevaisuusnäkymät aiheuttavat ahdistusta ja huolta.

Maailmanlaajuiset kriisit, ympäristömme monimuotoisuuden tuhoutuminen sekä yhteiskunnallisten kysymysten polarisoituminen aiheuttaa ymmärrettävästi ahdistusta ja huolta. Suurin ahdistus kohdistuu nuoriin ihmisiin, jotka samaan aikaan kasvavat omaksi itsekseen etsien identiteettiään ja pohtivat huolestuttavia tulevaisuudennäkymiä osana tätä. Työelämä on pirstaloitunut ja koulutusvaatimukset kiristyneet — nuorten täytyy pohtia globaalien teemojen lisäksi sellaisia henkilökohtaisen elämänsä kysymyksiä, joihin heidän resurssinsa tai ymmärryksensä eivät vielä riitä eikä vielä kuulukaan riittää.

Tietoa on saatavilla valtavasti – mikä on minun identiteettini?

Nuoruusiässä identiteetti on rakentumassa, etsimme itseämme ja paikkaamme maailmassa. Nykypäivänä sosiaalinen media mahdollistaa tiedon, myös virheellisen, jatkuvan tulvan ja näin ollen omien arjen valintojen ja minuuden pohtiminen on päivittäistä.

Aina, kun nuori laittaa roskan roskakoriin, tekee hän ympäristövalinnan. Aina, kun nuoret puhuvat politiikasta, joutuvat he pohtimaan, millä asenteilla asioista uskalletaan ja halutaan puhua, jotta ei tule leimatuksi. Aina, kun nuori viettää vapaa-aikaansa, tekee hän valinnan, miten hän tätä aikaansa haluaa viettää lukuisien vaihtoehtojen keskellä. Nykypäivänä mahdollisuuksia ja tietoa on valtavasti. Informaatiotulvan keskellä elävät nuoret joutuvat painimaan suurien kysymysten kanssa päivittäin. Tämä on haaste, joka meidän täytyy ymmärtää, jotta voimme ymmärtää myös nykynuoren haasteita.

Nuoriso- ja mielenterveystyö tarvitsevat enemmän resursseja, aikuiset koulutusta ja tietoutta, nuoret tukea ja kuuntelijaa

Jotta nuoret voisivat tulevaisuudessa paremmin, täytyy nuorten haasteet tunnistaa ja reagoida niihin siten, että laadukas apu on tarjolla helposti ja nopeasti. Ennalta ehkäisevään työhön tulisi panostaa: meidän tulisi opettaa nuorille, miten kaikkien näiden paineiden keskellä voi tulla toimeen, käsitellä herääviä huolia ja muita tunteita ja elää onnellista nuoruutta.

Jotta tämä on mahdollista, tarvitsevat nuoria ympäröivät aikuiset koulutusta ja tietoa, jotta he voivat ymmärtää nykynuorten elämää ja niitä haasteita, joita meidän nuoruudessamme ei ollut. Usein tärkeimpiä tuen muotoja ovat kuitenkin empatia, pysähtyminen ja nuoren kuuleminen — kun asetumme nuoren puolelle ja pysähdymme kuuntelemaan sekä arvostelun sijaan ymmärtämään, on se ensimmäinen askel parempaan tulevaisuuteen.

Ota haltuun nämä kolme parisuhdetaitoa – Ne voivat avata suhteen solmuja

Parisuhteessa (ja toki muissakin läheisissä suhteissa) tarvitaan tunteiden lisäksi taitoja, erityisesti sellaisissa tilanteissa joissa koemme olomme jotenkin ahtaaksi tai latautuneeksi. Nämä taidot auttavat parhaimmillaan avaamaan mahdollisia väärinkäsityksiä, tulkintoja ja ne kutsuvat ”me- henkeen” vastakkain asettelun sijaan.

1.Harjoittele kysymään ja oikeasti kuuntelemaan: Mitä toivoisit minulta tässä tilanteessa?

Vaikka emme pysty välttämättä aina 100% täyttämään toisen toivetta, on se että aidosti kuuntelemme (emmekä ohita) toista, valtavan tärkeää. 

2. Tutkitaanko yhdessä, mitä tässä tilanteessa oikeastaan tapahtuu? 

Varsinkin latautuneissa hetkissä ajauduimme helposti ”eri puolille” ja alamme syyttämään toista. Tämä kysyminen kutsuu teitä samalle puolelle sen sijaan, että olisitte toisianne vastaan. 

3. Huomaan että minussa nousee tulkinta että kun ________ että se tarkoittaa sitä että _______.  Olenko ymmärtänyt ihan väärin? 

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei joskus tekisi tulkintoja jotka menevät ihan puihin. Vaatii rohkeutta ja tiettyä haavoittuvuuttakin jakaa tulkintoja ääneen, sen sijaan että ne alkavat pyörittämään tilannetta. 

Kaikki nämä kohdat ovat tietysti käytännössä paljon vaativimpia toteuttaa, mitä lukea. Mutta harjoitellaan, opetellaan ja tutkitaan.

Parisuhteen keskustelukortit auttavat teitä tutustumaan toisiinne yhä uudelleen ja syvemmin. Katso kortit täältä.

Jatkuva vertailu vie voimat ja ruokkii riittämättömyyden tunnetta – Pysäytä vaativat ajatukset tällä konstilla

Suuri osa elämään liittyvästä kärsimyksestä johtuu siitä että vertailemme itseämme muihin. Mieli mittaa ja arvioi, se muistuttaa meitä siitä kuinka jossain on joku toinen joka onnistuu meitä paremmin. Usein se joku on ihminen jonka tunnemme, mutta kyllä  oman itsen vertaaminen onnistuu hyvin myös aivan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan.  Onpa kyseessä sitten oma ulkonäkö, ammattitaito,  parisuhde, lahjakkuus, tyyli, menestyminen tai mikä tahansa.

Nykymaailma on luonut optimaaliset olosuhteet vertailulle. Sosiaalinen media vahvistaa meille omaa tulkintaamme siitä, ettemme ole tarpeeksi. Riittämättömyyden tunne on kansantauti, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja saa pahimmassa tapauksessa eristäytymään lisää, kun emme tunne pääsevämme tavoitteisiimme.  Itsemyötätuntoatutkija Kristin Neff haastaa meidät pohtimaan mitä tapahtuisi jos luopuisimme vertailusta ja arvostelusta? Jos pyrkisimme olemaan arvottamatta ja mittaamatta asioita ja ihmisiä? Voisimmeko vain nähdä asiat  ja ihmiset sellaisina kuin ne ovat? Vahvistaa katseessamme myötätunnon voimaa ja kauneuden näkemistä sielläkin, missä sitä ei ensivilkaisulla näe?

Hyvä alku tälle voisi olla se, että alamme puhua itsellemme kauniimmin. Vaativuuden ja tuomitsevien ajatusten vähentäminen on tässä olennaisessa asemassa. Se onnistuu harjoittelemalla uudenlaista tapaa suhtautua omiin ajatuksiiin, kohdistuvatko ne sitten omaan itseen tai toiseen ihmiseen. Ensin pitää havainnoida mitä ja miten ajattelee eli  huomata mitä omassa mielessä liikkuu. Ole utelias millaisin tuntein mietteesi ovat värittyneet? Mitä se kertoo tarpeistasi?  Kateus on tunne joka voi herätä vertailun tuloksena. Voisiko ajatuksillasi olla sinulle jokin viesti siitä, mikä kaipaa tulla näkyväksi omassa elämässäsi?

Hyvistä ajatuksista voi nauttia ja niistä saa olla kiitollinen. Emme kuitenkaan voi hallita kaikkia pohteitamme ja joskus ne voivat myös ahdistaa ja aiheuttaa meissä häpeää.  Silloin voi opetetella suhtautumaan oman mielen tuotoksiin  kyseenalaistaen ja ihmetellen.  Mielen tehtaan tehtävänä kun on tuottaa kaikenlaisia ajatuksia, sinun tehtäväsi on valita kuinka suhtaudut niihin.  Ajatuksiimme  vaikuttaa myös  se kuinka hyvin olemme nukkuneet tai syöneet,  haittaako stressi tai olemmeko käyttäneet päihteitä.  Et ole vastuussa ajatuksistasi, mutta olet vastuussa siitä, kuinka ilmaiset niitä. Huomaa myös hyvät ja lempeät ajatukset ja vahvista niitä. Anna kaunista palautetta silloin kun huomaat sen syntyvän sinussa.  Kaikki ihmiset tykkäävät kehuista kun sanat ovat aitoja ja vilpittömiä.

Kun siis haluat vahvistaa omaa hyvinvointiasi, ala vahvistaa itsessäsi olevaa hyvää.  Huomaa myös muissa oleva ainutlaatuisuus. Meistä jokainen on tärkeä ja rakkauden arvoinen.

Haluatko keinoja joilla pärjätä paremmin hankalien tunteiden kanssa? Marikan uusi kirja tarjoaa työklauja murehtimisesta kärsiville.

 

Ei ole olemassa mitään niin vahvaa kuin ihmisen sydän – mikä muu särkyy elämän aikana moneen kertaan ja silti kykenee rakastamaan uudestaan?

Ei ole olemassa mitään niin vahvaa, kuin ihmisen sydän. Sillä mikä muu särkyy yhden elämän aikana moneen kertaan, ja silti kykenee rakastamaan aina uudestaan ja uudestaan?

Kaikki ne kerrat, kun on saanut säröjä, luopunut, kiintynyt, eronnut, rakastanut uudestaan, luullut ettei selviä tällä kertaa
– silti, silti se jatkaa pulssiaan.

Ei ole olemassa mitään niin viisasta, kuin ihmisen sydän. Sillä mikä muu pitää sisällään niin paljon syvyyttä, muistoja ja tunnetta oikeasta?

Tiedäthän, niitä kutsuja, jotka väreilevät hiljaisuudessa solujen välisissä aalloissa. Niitä, joiden perusteella vastaa miksi -kysymyksiin varmana:
koska tämä tuntuu oikealta.

Kaikki ne kerrat, kun on seurannut vääriä polkuja, ihmisiä, rajoittavia sääntöjä, toisten toiveita, käynyt ojanpohjalla ja noussut uudestaan muuttamaan suuntaa
— kaiken jälkeenkin se jatkaa pulssiaan. Ohjaa kohti seuraavaa askelta.

Kuulin joskus ajatelman, miten maailma syöttää jatkuvasti ulkopuolelta informaatiota siitä, mikä kaikki on tärkeää: tämä, tämä ja tämä –  ja meidän tehtävämme on kääntyä sisään kohti omaa sydäntä ja sanoa: ei, vaan tämä on tärkeää.
Se ei sulje muuta maailmaa ulos, vaan hälyn keskellä vaimentaa sen, mikä ei ole oleellista.

Löytääkseen oman sydämen äärelle on siis lakattava etsimästä sitä itsensä ulkopuolelta, ja käännyttävä katsomaan ihon pinnan alta siellä väreilevää elämänvoimaa.

Sillä sydämen ääni vahvistuu hiljaisuudessa, ja luottamus siihen kasvaa vain kuuntelemalla.

Kukaan meistä ei saa syntymästä matkaan valmista karttaa miten elää ja olla, vaan on oltava riittävän rohkea kulkeakseen suuntia, joista ei ole mitään varmuutta.

Kokeilla, oppia, rakastaa lujaa
– ja luottaa, että tämä sydän kyllä selviää, tuli mitä tahansa.

Mitä vahvemmin omaan pulssiin kytkeytyy kiinni, sitä varmemmin sitä uskaltaa seurata kuin kompassia. Pitää elämää kädestä kiinni ja kulkea reittejä, joista ei ehkä koskaan ennen ole kulkenut.
Sitä varmemmin uskaltaa juurtua oman sykkeen äärelle, uudestaan ja uudestaan.

Ei ole olemassa mitään niin vahvaa ja viisasta, kuin ihmisen sydän.
Tunnetko sen pulssin, oman rintalastan alla?

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image