Kohonnut verenpaine ja luonnollinen hoito (osa 1/2)

Verenpaine on kiehtova asia, meille Suomalaisille varsin tuttu nykyajan ilmiö. Yleensä verenpainetta ajatellaan pahana asiana. On sitä sanottu hiljaiseksi tappajaksikin. Pitkään jatkuessa se toki on vaarallinen. Mutta myös samaan aikaan, se on hieno asia. Kyllä luit oikein, toivottavasti luet eteenpäin, jotta saan hieman kertoa enemmän kyseisestä oireesta. Verenpaine on tila, se kertoo minkälaisella koetuksella keho on. Se on hieno asia siksi, koska se ilmaisee kehon rasitusta ja antaa kantajalleen merkkejä muuttaa jotain.

Verenpaine ei ole mikään vakiona pysyvä asia. Se vaihtelee päivän aikana moneen otteeseen. Erilaiset reaktiot, jotka tulevat ärsykkeiden seurauksena päivän tapahtumista, luovat kehomme tilan. Verenpaine vaihtelee siis päivittäisistä rutiineistamme riippuen. Sydänrytmi vaikuttaa suoraan verenpaineeseemme. Tämä  tieto on hyvä ymmärtää, koska kun sydämen rytmi nousee, nousee myös verenpaine.

Suomalaiset syövät lähes eniten verenpainelääkkeitä maailmassa. Kohonnut verenpaine ei ole lääkkeiden puutostila. Se on enemmänkin valinta, joko tiedostamaton tai tietoisesti tehty teko, joka vaikuttaa henkilön olotilaan.

Silti usein suositellaan lääkitystä verenpaineen laskemiseen. Tällöin keskitymme oireeseen, emmekä siihen mikä aiheuttaa oireita. Verenpaine aiheutta pelkästään yhdysvalloissa useiden miljardien kuluja. On jälleen hyvä muistaa, että kuka hyötyy lääkityksistä eniten. Kaikista parhaat tulot tulevat oireiden hoidosta, joita joudutaan jatkamaan yleensä koko elämänverran. Mutta se tarinointi jääköön toiseen kertaan, keskitytään nyt vahvistumiseen, voimistumiseen ja kehon tasapainotilan luomiseen.

Mitkä asiat vaikuttavat verenpaineeseen?

Hormonit, lääkitykset, huumeet, sekä lailliset, että laittomat, liikunta määrittävät verenpainettamme. Myös ravinto ja hermoston toiminta, eli elimistön reaktio stressiin. Kuinka näemme ja koemme jokapäiväiset haasteet, vaikuttavat suoraan siihen kuinka jaksamme juurikin noita haasteita kohdata. Ei meitä stressi ole tappamassa, vaan reaktiomme siihen. Ja näihin reaktioihin voi halutessaan vaikuttaa.

Verisuonten tila vaikuttaa hyvinkin siihen, mikä on verenpaineemme. Erityisesti kalkkiutuminen on monella tilana, mikä nostaa verenpainetta. On useita tutkimuksia, jotka eivät puolla kalkkilisäravinteita, niiden jopa luodessa enemmän sydänkohtauksia, kuin vähentäessä niitä.

Mutta se tärkein tekijä?

Stressi. Stressihormonit tulevat suoraan vereen, joka voi hankaloittaa veren kulkemista mutkattomasti. Tämä on suora reaktio stressiärsykkeisiin. Vaikkakin stressilläkin on paikkansa, nykyisessä maailmassa me elämme monesti niin suuresti näiden ärsykkeiden alaisena, että se syö kehomme voimavaroja. Ja kaikista hassuinta asiassa on se että, stressiä aiheuttavat vaaralliset leijonat on korvattu paperileijonilla. Elimistömme ei vaan tunnista tätä vaaran muuttunutta muotoa, vaan antaa edelleen saman ärsykkeen, kuin aikoinaan metsässä kohdattuun vaaraan.

Kuten alussa jo mainitsin, kohonnut verenpaine on loistava asia. Se kertoo muutoksen tarpeesta hyvin selkeästi. Meillä on uskomattoman viisas keho, joka tietää kaiken aikaa, milloin epätasapainotila pääsee kehoon valloilleen. Se pyrkii meille aina kertomaan, että ”hei, kuule rakkaani, nyt olisi syytä tehdä jotain. Jooko? Ei oo vielä mitään hätää, mutta kohta voi tulla, mikäli emme saa tätä rakkaussuhdettamme toimimaan. Ymmärrätkö rakas”? Ilman näitä signaaleja, emme välttämättä koskaan huomaisi muutoksen tarvetta.

Kuinka ravinto vaikuttaa?

Yllättäen syömämme ruoka vaikuttaa suoraan siihen, kuinka voimme. Kyseessä on varsin yksinkertainen asia, joka usein jää käsittelemättä. Verenpaine nousee kasvaviin insuliinitasoihin. Mikäli tämän lauseen ymmärrämme, voimme heti muuttaa ravinnosta saataviin insuliinipiikkeihin. Kyse on valinnoistamme. Ei sen kummallisempaa. Sanon varmuuden vuoksi asian vielä toistamiseen. Insuliini nostaa verenpainettamme. Mitä enemmän valkaistuja hiilihydraatteja, sekä prosessoituja ruokatuotteita, sen kohonneemmat insuliinitasot. Liialliset määrät huonolaatuisia hiilihydraatteja vaikuttavat verenpaineeseemme kohottavasti.
Liian yksinkertaista? Älä minua usko, vaan kokeile itse.

Ravinnossa se tarkoittaa lähes kaikkea käsiteltyä ruokaa aina pastasta, kekseihin, karkeista, riisiin, leipiin, muroista, jopa makkaroihin, jotka harvemmin ovat lihaa nähneetkään. Markkinoilla kovasti käytetty sana ”kokojyvä” on yleensä, vain loistavasti naamioitu väite, jolla pyritään löytämään asiakkaita ostamaan kyseisiä tuotteita. Seuraavan kerran, kun näet kokojyvätuotteen, niin pysähdy ja mieti hetki. Jos laitan nämä kokojyvät maahan tai multaan, niin kasvaako niistä uutta jyvämuotoa? Kasvaako kyseisestä tuotteesta uutta elämää?

Suola ei ole koko tarina.

Monesti puhutaan suolasta, siitä kuinka paha ja haitallinen asia se on. Ensinnäkin aina viitataan teolliseen suolaan, josta on luontaiset mineraalit puhdistettu ja poistettu. Ja toiseksi, kyseessä on huomattavasti isompi kokonaisuus, kehon tarpeet huomioiden, suola on elinehto. Täysin suolaton ei ole millään tavoin olemuksellemme täydellinen tila. On toki täysin eriasia saada päivittäinen suola-annoksensa käsitellyistä juustoista, kuin puhdistamattomasta merisuolasta. Niinkuin aina, kyse on tässäkin tapauksessa laadusta, määrästä ja käyttötavoista.

Suolaa tarkastellessamme huomaamme tärkeän asian. Missä on suolaa, on myös vettä. Vesi seuraa suolaa. Neste on yksittäisistä osista helpoin ja vaivattomin lisätä päivittäisiin rutiineihimme, joka vahvistaa kokonaisolemustamme. Annan sinulle esimerkin, joka iski minulle istuessani trooppisessa vesisateessa.

Mieti, että olet saasteisessa, tai muuten vaan kuivassa ympäristössä, jossa on epämiellyttävä hengittää. Kuiva, epäpuhdas ilma, joka ikäänkuin leijuu lähistöllä, vaikuttaen siihen, kuinka voit ja jaksat. Mutta yllättäen alkaa satamaan, pilvet aukeavat ja symbolisesti ilmassa oleva vesi puhdistaa maata lempästi ja suvaitsevasti. Miten käy ilmanlaadulle? Yhtäkkiä kuivuus ja epäpuhtaus on kaikonnut ja sen tilalla ilmassa leijuu puhdas, raikas, syvähengitettävä ilmamolekyyliarmeija. Tätä vedettäessä sisuksiin, olo on hyvin erilainen, kuin ilman vesisadetta. Tämä kyseinen ilmiö tapahtuu myös kehomme sisällä. Mikäli emme saa riittävästi vettä, kaikki elintoiminnot vaikeutuvat. Elimistön epäpuhtaudet leijailevat samoin kehossamme, samoin kuin epäpuhtaassa ympäristössämme. Kun nesteytämme itsemme hyvälaatuisella vedella on soluilla mukavampi olla.

Tämä on tärkeää tietää myös kohonneessa verenpaineessa. Nesteytys helpottaa elimistön toimintaa.

Sisäelinten toimivuus ja niiden ymmärtäminen.

Yksi tärkeimmistä elimistä elimistä mikä säätelee verenpainetta on munuaiset. Kun saamme liikaa sokeriyhdisteitä, se nostaa hormonia, joka vaikuttaa munuaisiin. Ja taas voimme ymmärtää, että verenpaine on yksi tärkeimmistä tekijöistä munuaisongelmiin. Tehostamalla munuaisten toimintaa alennamme verenpainettamme. Alentamalla verenpainetta tehostamme munuaisten toimintaa. En tiedä sinusta, mutta minusta tämä yksinkertaisuus on ihan käsittämätöntä ihmeellisyyttä. Keho on täydellinen kokonaisuus viisautta, joka mahdollisuuden saadessaan, toimii niin hyvin kuin siinä hetkessä on mahdollista.

Auttamalla sisäelimiäsi, autat itseäsi. Jatkamme seuraavalla kerralla, jolloin käymme 8 askelta, joilla voit alentaa verenpainettasi helposti ja vaivattomasti.

Sitä ennen, elä sydämelläsi ja keskity olennaiseen.

Artikkelin toinen osa löytyy täältä.

Luonto on paras maadoittamo

Istuin viime viikonloppuna saunan jälkeen ensimmäisen kerran talven jälkeen terassilla paljain jaloin, jalkapohjat tiiviisti koleaa maata vasten. Maa oli vielä oljenkeltainen ja viherrystä näkyi tuskin nimeksi. Silti varpaat kaipasivat maan kosketusta. Sormilleni olin antanut jo maadoittumishoitoa pitkin kevättä, kosketellut kukkien ja yrttien multaa ja möyhinyt sitä sormillani.

Kaipuu maan yhteyteen on ollut minulle luontainen jo lapsesta asti. Äitini kertoo mielellään tarinaa ojassa möyrivästä pörrötukkaisesta olennosta, joka hänen kauhukseen paljastui minuksi. Lapsena tongin multaa, kuljin metsissä ja keräsin lasipurkkeihin horsmakiitäjän toukkia ja monenlaisia koppakuoriaisia. Luonto oli paras temmellyskenttä.

Luonto on edelleen paras lataamoni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän löydän tieteellisiä syitä luonnon ylivertaisuuteen ihmisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kehtona. Luonto on samanaikaisesti leikkipuisto, rentoutuskeidas, maadoittamo, virikepankki ja ruoka-aitta. Vaikka olen matkustellut maailmalla ja nähnyt paljon, voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan missään muualla päässyt samanlaisiin tiloihin ja onnellisuuteen kuin luonnossa.

Lataamoa tarvitaankin tämän päivän maailmassa, sillä nykyihmisen arki on täynnä sähköistä tykitystä ja langatonta saastetta. Mitä enemmän perehdyn tutkimuksiin ja tapaan tutkijoita maailmalla, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että langattomat verkot, kännykät, tukiasemat, nettitikut sekä WLAN-modeemit ja niiden säteily kuormittavat todella paljon terveyttä. Siksi kannustan kaikkia laitteitaan räpeltäviä irrottautumaan kaikesta teknologiasta ja menemään ainakin kerran päivässä luontoon.

Luontoäiti hoitaa stressaantuneen ruumiin, alentaa stressihormoni kortisolin tason, rentouttaa ja rauhoittaa, laskee sydämen sykkeen ja verenpaineenkin. Siinä samalla luonto myös piristää ja aktivoi. Luonto onkin paras mahdollinen lääke arjessaan säteilystä ja stressistä kuormittuneelle.

Kun käppäröin keväästä pitkälle syksyyn paljain jaloin pihalla, meren tai järven rannalla, kun möyhin multaa tai istuskelen nurmikolla piknikillä ystävien kanssa, hoidan terveyttäni. Tätä samaa olen tehnyt aina, mutta nyt tällaisesta elämäntavasta on tehty lukuisia kirjoja ja tieteellistä tutkimustakin. Maailmalla kohistaan maadoittumisesta, joka on juuri sitä mitä minäkin olen vuosikymmeniä  harrastanut.

Maadoittumisen terveyshyöty on erittäin tärkeää myös sähkömagneettiselle säteilylle vahvasti altistuvalle. Moni miettii elämäänsä ja terveyttään vasta kun jokin paikka oireilee, kun syöpä vie pohjan pois elämältä, kun verensokerin tasot kertovat karua viestiä aikuistyypin diabeteksesta tai kun sydän ei pysy enää arjen tahdissa. Ennaltaehkäisy ei kuulosta seksikkäältä eikä innostavalta. Moni tyrmää suojautumisen ja varautumisen, mutta on halukas kuuntelemaan kaiken mahdollisen tiedon silloin, kun arjen tasapaino järkkyy mielen tai ruumiin sairastumisen tähden.

77-vuotias äitini kertoo tarinaa lapsuuden kotikylänsä kunnanlääkäristä, joka hoiti kaikki kotikäyntinsä kävelemällä keväästä loppukesään paljain jaloin. Mies oli tyylikäs tummassa puvussaan mutta aina ilman kenkiä. Hän myös kehotti kaikkia kyläläisiä kävelemään kesäisin paljain jaloin ja hoitamaan näin terveyttään.

Tämän enolaisen kunnanlääkärin 70 vuotta sitten jakelemat opit ovat tänä päivänä suurinta huutoa terveysrintamalla maailmalla. Paljasjalkakävely, paljasjalkajuoksu, nurmikolla istumiset ja makailut on nostettu esiin uudessa valossa. Maadoituksesta on tehty bisnestä, joka ulottuu hiirimattoihin, lattiamattoihin, lakanoihin ja makuupusseihin.

Mitä jos tämä kevät ja kesä pyhitettäisiin maadoittumiselle ja seurusteltaisiin vähemmän laitteiden kanssa? Mitä jos kesään kuuluisi aistillisia paljasjalkakävelysessioita, auringonottoa paljasta kalliota vasten, rantahiekalla ilman pyyhettä makailua, vesirajassa kävelyä niin, että varpaat uppoavat viileään hiekkaan. Entä jos tänä kesänä nurmikolla istuskeltaisiin porukalla ilman huopia ja iltakahvit juotaisiin pihalla niin, että paljaat varpaat koskettavat maata? Ja mitä jos metsäretkillä nojailtaisiin ikivanhoihin honkiin ja pötköteltäisiin sammalikossa? Aika ihanaa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja aivojen autuutta, ainakin minun mielestäni. Maadoittuminen on hieno termi, mutta toiminta on niin kovin yksinkertaista. Tutkijoiden mukaan vain 40 minuuttia maadoittumista päivässä pitää niin pään kuin kehon kunnossa.

Meillä Kivimetsässä maadoitutaan kohta myös hortoilemalla intohimoisesti pihapiirissä, lähiniityillä ja -metsissä. Villivihannesvauvoja on jo näkyvissä, mutta suuren sesongin makuun päästään normaalivuonna äitienpäivän tienoilla. Hortoilu on ihanaa ja voimaannuttavaa. Oma oloni on keväisin ja kesäisin kuin varsalla, joka on päästetty laitumelle kirmaamaan. Vaaleanvihreää ihanuutta ympärillä ja niin herkullista ja ilmaista syötävää!

Leikikkö mun kaa?

Sain lapseni iltapäiväkerhosta lapun, jossa kerrottiin siitä, miksi leikkiminen on lapselle tärkeää. Lapussa on lista asioista, jotka leikin avulla kehittyvät ja mihin leikki vaikuttaa:  suunnitteleminen, aistihavainnot, joustavuus, tasa-arvoisuus, käsitteen muodostaminen, eläytyminen, keskittyminen, kieli, sukupuoliroolit, säännöt ja normit, hienomotoriikka, karkea motoriikka, ongelmanratkaisu, ristiriitojen selvittäminen, huomaavaisuus, kehon hahmottaminen, ilo, ystävyys, tilan hahmottaminen, ajattelu, pettymys (tarkoittanee, että saadaan kokemuksia pettymyksistä ja niistä selviytymisestä), kommunikaatio, vastuun ottaminen, havainnoiminen, turvallisuus, identiteetti, ”irrottelu”, itsenäisyys, mielikuvitus, itsenäisyys, itsehillintä ja luovuus.

Edellä kuvatun listan luettuani alkoi mieleen hiipiä ajatus: tuossa saattaisi olla jotain vähän isommallekin ihmiselle. Taidan opetella uudelleen leikkimisen jalon taidon. Ryppy otsalta vähän vähemmälle, pipoa löysemmälle ja tolkkuruuvi tosi pitkälle. Mutta asiantuntija-apu, se on tarpeen. Siksi kysyinkin lapsiltani, että miten aikuinen voi leikkiä. Tässä haastattelun tulos: ”emmä oikein tiiä”. ”Ne voi vaikka painia”. ”Onkohan juoksukisa leikkiä?”. Missäköhän noikin lapsen on kasvatettu, kun ne ei sitä tiiä, että miten aikuiset voi leikkiä? Meillä. Mun kotona. Voi apua. Oikeesti. Lapseni eivät tiedä, koska eivät ole nähneet, miten aikuiset leikkivät.

Miten minä leikin? Miten sinä leikit? Aikuisten leikkejä – nehän me siis tiedetään, mutta jotain uuttakin vois keksiä (*hymiö*) Minä tanssin, leikin vakavilla asioilla, kirjoitan (rennosti ja vakavasti) ja askartelen aarrekarttoja. Mutta hitsi jos heittäisin ranttaliksi, laittaisin kumpparit jalkaan ja pyöräilisin vesilätäköissä, laittaisin neljä palaa vaaleanpunaista Hubba Bubbaa yhtä aikaa suuhun ja tekisin maailman isoimman purkkapallon, vaklaisin naapureita aidan takaa, tekisin kurakakkuja paljain sormin ja paistaisin kakut takapihan kaasugrillissä, kieputtaisin perunamuusia täysiä lautasella niin, että muusi lentäisi pitkin keittiön pöytää, kaataisin sokeria kokislasiin ja levittäisin kaikki kodin tyynyt lattialle enkä saisi astua lattialle ollenkaan. Että tekis hyvää. Ja mikä estää? EI MIKÄÄN! Ja sitten voisinkin jo leikkiä aikuista ja sanoa, että ”se joka sotkee, siivoaa myös”. Joo ja se ilo olis sitten siinä.

Mihin ihmeeseen leikki jää, vaikka sisäinen lapsi asuu meissä aina ja ikuisesti? Jossain kohtaa elämää saatamme pahoinvoinnin kautta huomata sisäisen lapsen olemassaolon, olotilan ja opimme hoivaamaan häntä ja ottamaan syliin. Tästä usein kirjallisuudessakin puhutaan. Onkohan leikillä, ilolla ja sisäisellä lapsella jotain tekemistä keskenään? Jospa onkin niin, että leikki, mitä ikinä se itse kullekin merkitsee, herättää ilon ja hoivaa sisäistä lasta, ennaltaehkäisee pahoinvointia, hykerryttää, naurattaa ja nostattaa energiaa? Ja leikkikavereita tarvitaan kans: ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo”.

Leikikkö mun kaa? 🙂

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Sarastus: Pam, tässä se on!

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen. 

Minulla on ollut paljon aikaa ajatella. Liikaakin. Etsiä merkitystä. Pohtia mistä tässä kaikessa on oikeastaan kysymys: miksi en innostu elämästäni, mikä tässä maailmassa mättää?

Helsinki talvella on yksi universumin lamaannuttavimmista paikoista. Ihmiset tungeksivat kaduilla eteenpäin kovaa vauhtia, katse maassa. Kukaan ei hymyile, on pimeää ja kylmää. Sisällä sielussakin. On kiire. Mihin?

Minä olin tuollainen. Suoritin tehtävääni. Juoksin eteenpäin rahan, asiakkaiden ja menestyksen perässä. Halusin olla jotain.

Olinkin jotain: asiantuntijayrityksen omistaja ja johtaja. Kun katsoin työyhteisöämme, tuntui, että meiltä puuttui jotakin. Jokin energia esti meitä kehittymästä. Olin viestintäkonsultti; rakensin menestystä ja myyvempää sanomaa. Katsoessani asiakasyrityksiäni huomasin niistäkin puuttuvan jotain. Stressienergia esti innostuksen ja luovuuden!

Meillä on päämäärä, tavoitteet ja selkeä suunta. Olemme vakavia aikuisia! Istumme tietokonepäätteillämme ja kuormitamme aivojamme; tavaraa tungetaan päähämme kovaa vauhtia, ja uutta pitäisi puskea sieltä ulos vielä nopeammin. Meidän täytyy tuottaa. Ja samalla pyöritämme itsemme syvemmälle väsymykseen, ilottomuuteen ja haluttomuuteen. Olemme menettäneet yhteyden kehoomme ja tunteisiimme.

Jokin tässä ei täsmännyt. Miten voimme olla tuottavia, jos olemme aivan lukossa?

Ja sitten tuli se yksi kummallinen päivä, jolloin päätin lähteä. Hypätä tuntemattomaan. En jaksanut enää. Piste.

Heti yrityksestä luovuttuani ajauduin kuin jonkin suuremman ohjauksesta opiskelemaan teatteria ja näyttelijäntyötä. Pieni, silloin todella tyhmältä ja nololta tuntunut ajatus johti opintoihin hakemiseen ja kurssille pääsemiseen. En tiennyt miksi olin mukana, en nähnyt opintojen päämäärää tulevaisuuteni kannalta. Mutta päätin heittäytyä mukaan ja katsoa mitä syntyy. Ilman että minulla on ennalta suunniteltua ja laskelmoitua tavoitetta – toisin, kuin elämässäni aina ennen.

Me leikimme, heittäydymme, mokailemme, tutkimme itseämme ja teemme havaintoja maailmasta, hiljennymme ja keskitymme. Jo ensimmäisen opiskelupäivän jälkeen huusin ääneen: miksi en ole pitkiin aikoihin tehnyt tällaista, mikä nuoruudessani oli yksi suurimmista intohimoistani! Ja miksi tämä ei ole pakollista kaikille: jokaisen tulisi kokea tällainen vapautumisen tunne, naurun ja kehollisuuden voima, kuinka ne puhdistavat mieltä ja antavat uutta voimaa!

Kun sitä tarkastelen nyt ajassa taaksepäin, elämäni tuntuu olleen aika hullua; täynnä odottamattomia, kummallisia tapahtumia. Epätoivoa, rakkautta, pelkoa, täyttymystä ja pettymystä. Polku, jota en millään tavoin suunnitellut päättäessäni luopua entisestä – silloin päästin vain irti, pyysin apua ja antauduin elämälle.

Ja nyt – vihdoin! – jokin on muuttunut. Viimeisten viikkojen aikana olen tuntenut uskomattoman sisälläni kasvavan voiman. Virran joka tunkee lävitseni.

Aivan yhtäkkiä ymmärsin, että minusta on kadonnut ilo ja leikkimielisyys. Siksi voin pahoin. Siksi en ole ollut innostunut elämästäni.

Ja minä luulen että siitä tässä kaikessa on kysymys; että en vain minä, vaan meidän yhteiskuntamme, yrityksemme, koulumme – koko maailmamme – on ajautunut pois leikistä ja leikkimielisyydestä.

Pam. Tässä se on. Tiesin heti. Minun tehtäväni on puhua ilosta, leikistä ja leikkimielisyydestä, ja kertoa kuinka minä olen nyt ymmärtänyt näiden olevan elämän ydin, voimamme lähde. Maailma tarvitsee lisää leikkimielistä asennetta, ja minä haluan saada kaltaiseni vakavat, itsensä aikuisuuden vaateiden alle hukanneet ihmiset leikkimään ja nauramaan: heittäytymään, kokeilemaan, tuntemaan, mokailemaan ja juhlimaan epäonnistumisiaan. Ja siten voimaan paremmin, jaksamaan arjessa ja työssä.

Pam.

Resepti: Viljattomat tuulihatut

Lapsena suosikkiherkkuni oli tuulihatut. Mielestäni ne oli todella helppo tehdä ja kivaa niissä oli myös se että niistä voi tehdä sekä makeita, että suolaisia versioita.

En tosiaan ole mikään sokerileipuri, koska en juuri välitä makeasta. Mutta nyt olen hiukan testaillut viljattomia leivonnaisia ja tässä lapsuuteni klassikko sovellettuna nykyiseen ruokavaliooni. Vehnäjauhot korvasin kookosjauhoilla ja perunajauhoilla. Myös riisijauhot toimii varmasti hyvin perunajauhojen tilalla. Tein myös suolaisen kinkku, kurkku, majoneesi täytteen, mutta tässä nyt se perinteisempi makea versio;  kermavaahdolla ja vadelmahillolla. Hyvää oli.

Tuulihatut

100 g voita

3 dl vettä

1 dl kookosjauhoja (myös mantelijauhot käy)

1 dl perunajauhoja (myös riisjauhot käy)

1/2 tl leivinjauhetta

3 munaa

täytteeksi: 

vispattua luomukermaa

hyvää vadelmahilloa

Mittaa voi ja vesi kattilaan ja lämmitä niitä liedellä kunnes voi on sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon kookosjauhot (ei vielä perunajauhoja) kokoajan puulastalla sekoittaen. Kun seos on hiukan jäähtynyt voit lisätä myös leivinjauheen ja perunajauhot (jos laitat perunajauhot kuumaan nesteeseen ensiksi, ne jähmettyy klimpiksi – testasin tämänkin). Lisää lopuksi jäähtyneeseen nesteeseen kananmunat sähkövatkaimella sekoittaen. Nostele taikinasta lusikalla nokareita pellille. Paista 200 asteessa noin 20 – 25 minuuttia, kunnes hatut on päältä valmiin näköisiä. Älä avaa uunia ensimmäisen 15 minuutin aikana. Halkaise hatut ja laita väliin vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Nauti.

 

 

Energian Ihme: Meditoiva Bisnesmies – Sydämen asialla

Sampo vaalea taustaOnpa ollut tuuhea alkuvuosi. Kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle mutta meditoinnit ovat pysyneet matkassa. Tietenkin. Viimeksi jäimme siihen, että valmistelin sinua meditointiin ja pyysin sinua lataamaan tueksesi tekemiäni äänimeditaatioita, toivottavasti olet kokeillut niitä. Ne auttavat sinua laskeutumaan tämän arkisen hälinän tuolle puolen.

Sydämen ääni

Meditaatio on rauhoittumista ja sisäiseen hiljaisuuteen laskeutumista. Se on sisäisen viisauden kuuntelemista ja sen nostamista mukaan jokapäiväiseen elämään. Tuo niin sanottu Sydämesi ääni, Sydämesi viisaus tai minkä nimen sille nyt haluatkin antaa, on aina tiennyt mikä on sinulle parhaaksi. Se ei ole ollut ikinä väärässä, eikä tule olemaan. Sinun pitää vain tunnistaa tuo ääni ja ottaa sen vinkeistä vaari.

Aivojen uusi aika

Samalla kun alat kuulla sydämesi ääntä, alkavat aivojesi sähköiset kytkennät mennä uusiksi. Se, minkälaisia reittejä pitkin signaaleja on aikaisemmin kuljetettu, muuttuu. Ne eivät enää mene niin reaktiivisia polkuja pitkin kuten ennen vaan mukaan tulee mahdollisuus kuunnella tuota äsken mainittua sydämen ääntä. Uusi reitti on rauhallisempi ja rakastavampi. Tämän allekirjoitan mieluusti.

Meditaatio on hyväksymistä.

Kun päästät irti tarpeesta taistella oman käsityksesi puolesta, sallit samalla uuden tulla mukaan kuvaan. Uusi näkökulma, uusi ymmärrys ja uusi viisaus saa nyt mahdollisuuden. Se mitä olet haaveillut tai se mitä olet toivonut ja pyytänyt, saa tuekseen universumin voiman koska kaikki mikä on sydämen äänesi mukaista, alkaa vahvistumaan. Sinussa on todellakin tilaa uudelle.

Get yourself a life.

Meditaation myötä suhtautumisesi päivittäisen elämän haasteisiin alkaa muuttumaan ja sinusta alkaa huokumaan uudenlainen rauha. Et olekaan enää se sätkynukke, joka säpsähtää jokaista ulkoista ärsykettä. Alat elää omaa elämääsi, tehdä omia valintojasi ja asiat alkavat hakeutua kohti sisäistä ja ulkoista tasapainoa.

Yoga ja Meditaatio

Ja tasapainosta tässä nimenomaan on kysymys. Juuri siitä mitä tämä ikivanhan Yoga tradition henkinen ulottuvuus pohjimmiltaan tarkoittaa. Yoga tarkoittaa liittoa ja tasapainoa, harmoniaa eri asioiden kesken. Se on ulkoisen ja sisäisen yhdistymistä, se on henkisen ja fyysisen harmoniaa, se on hyvinvointia.

Hyvinvoiva Sinä

Aivan kuten Yogakin, meditaatio voi laukaista meissä käyntiin puhdistumisprosessin, joka tekee tilaa uudelle ajattelulle, uusille arvoille. Meditaatiossa ohitamme mielen mylläkät ja annamme itsellemme luvan voida hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se antaa kehollemme ja mielellemme mahdollisuuden parantaa itsensä ja usein tekeekin sen. Mielen merkitystä hyvinvoinnissa ja paranemisessa aletaan pikkuhiljaa ymmärtämään yhä paremmin ja paremmin ja viesti on selvä: Mielen merkitys on hallitseva, suorastaan määrävä. Siksi meditaatio nousee tärkeään rooliin.

Parantajan avain

Meditaation on todettu vaikuttavan selvästi niin fyysiseen kuin henkiseenkin terveyteemme ja siksi yhä useampi lääkärikin suosittelee Meditaatiota vähintään osaksi potilaidensa parantamisohjelmaa. Soluissamme syntymähetkellämme ollut täydellinen immuniteetti katoaa vuosien saatossa mutta kehityskulku on käännettävissä toisin päin. Meditaatio todellakin edistää immuniteetin palautumista ja säilymistä. Meditaation myötä myös sinulle itsellesi avautuu mahdollisuus hallita elintoimintojasi aivan uudella tavalla. Vai mitä sanoisit  vaikkapa kyvystä säädellä sykettäsi tarpeen mukaan?

Aivot narikkaan

Ensi kerralla jatkamme näiden vaikutusten seuraamista yhden sortin tieteellisellä ”eläinkokeella”: Laitoin nimittäin itseni alttiiksi perusteelliselle aivomittaukselle, jossa seurataan muutoksia aivojeni toiminnassa kun muutan meditaatiotapaani ja muutamia muita tekijöitä. Ensimmäinen mittaus on tehty ja jo sen anti on mielenkiintoinen. Pysykää kanavalla ja jatkakaa meditointia. Se kannattaa varmasti!

Namaste.

Onko elämällä tarkoitus?

Hittolainen, onko joku löytänyt jotain punaista lankaa elämästä? Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse? Onnistumisesta? Suorittamisesta? Elämänkoulusta? Onnellisuuden maksimoinnista? Menestyksestä?

Tuntuu kuin olisin viime aikoina ollut linkoavassa pesukoneessa, ja nyt kömmin sieltä ulos tällaisen ajatuksen kanssa:

Ehkä elämäntarkoitus on tulla siksi, mitä olen. Ei siksi, mitä muut haluavat minun olevan. Ei siksi, miksi itse haluan tulla. Vaan siksi, mitä olen. Tai paremminkin: elämäntarkoitus on hahmottaa itsensä.

Olen tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että kyse taitaa olla nimenomaan itsensä hahmottamisesta. En koskaan pääse täysin selvyyteen siitä, kuka tai mitä olen ja miksi olen täällä, mutta pystyn elämänkokemuksieni myötä tuntemaan itseni hahmon. Epämääräisenä, mutta ajan kuluessa yhä tarkempana. Mutta en koskaan täysin selvärajaisena ja kirkkaana.

Olen myös huomannut, että itseni hahmottaminen toimii poissulkumenetelmällä. Jotta voin tietää, mitä haluan, minun pitää ensin hahmottaa se, mitä en halua. Jotta voin tietää, mitä olen, minun täytyy saada kokemusta siitä, mitä en ole.

Koska näen, että elämäntarkoitus on itsensä hahmottaminen kokemusten kautta, ja nimenomaan sen kautta, mitä en ole, näen myös, että epäonnistumisia ei ole olemassa. Ei ole myöskään kokemuksia, jotka olisivat turhia – kaikessa kipeydessäänkään. On vain kokemuksia, jotka vievät minua lähemmäksi itseäni.

Voin toivottaa kaikki vaikeudet ja hankalat ihmiset tervetulleeksi elämääni, kun ymmärrän, että ne ovat oppiläksyjä minusta itsestäni, omasta hahmostani. Kun saan kokea, mitä en halua tai mitä en ole, olen taas vahvemmin ja enemmän minä. (En tarkoita, että pitäisin tunteista, joita vaikeat hetket ja ihmiset aiheuttavat. En todella. Mutta ne on helpompi ottaa vastaan, kun ymmärtää, että itsen hahmottaminen tapahtuu aina epämukavuusalueella, sen kautta, mitä en ole tai mitä en halua.)

Koen siis, että elämäntarkoitus on ottaa vastaan kaikki elämän mukanaan tuomat kokemukset pyrkimättä laimentamaan ja lievittämään niiden särmiä. Valitettavasti esimerkiksi raha saa monet pitkäänkin pysymään omalla mukavuusalueellaan: ostaminen ja omistaminen, menestyminen ja onnistuminen ovat yleisesti hyväksyttyjä laastareita. Mukavuusalueella pinnistely pitää oman hahmon epämääräisenä ja pirstaleisena.

Samalla tavalla kuin en vastustele elämääni saapuvaa hyvää, en vastustele sitä, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Sillä elämässä on kyse nauttimisesta, ilosta mutta myös oppimisesta. Niistä koostuu elämäni virta, tarkoitus.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Detox – Puhdistukseen tarvetta?

Tässä ajassa monet tarjoavat ratkaisuksi hyvinvointiin erilaisia puhdistuskuureja, joilla luvataan hyvinvointia pitkäksi aikaa. Tässä pieniä ajatuksia siitä onko niistä hyötyä, vai jopa jossain tilanteessa haittaa elimistön omille toiminnoille.

Ensinnäkin on sanottava, että jokainen meistä tarvitsee jonkinasteista puhdistusta elimistöömme. Elämme aikakautta, jolloin kemikaalien ja muiden aineiden lisääntynyt käyttö on lähtenyt monessa mielessä täysin käsistä. Mutta minkälaisia keinoja käytämme ja millä motiiveilla toteutamme asioita? Kurkataanpa hieman.

Oma & ympäristön vaikutus

Tiedosta omaa rooliasi hyvinvoinnissa. Mikä on ruokavaliosi, minkälaisia aineksia saat jokainen viikko kehoosi? Joka päivä? Minkälaisessa ympäristössä olet? Kun kirjoitin pohjustuksen tähän juttuun, kirjoituspaikkana oli Kaakkois-Aasia, jossa ilman laatu ja varsinkin suurkaupunkien liikenne pistää elimistölle huomattavan erilaisen ärsykkeen, kuin mitä koti Kuusamon metsissä oleilu.

Entäpä kodin materiaalit ja ainekset joita käytät ihonhoidossa? Kuinka suuri kasauma niistä tulee? Puhtaana pysymisessä on kyse yhteismäärästä, elimistön kunnosta, sekä jokapäiväisistä valinnoista joita teemme, tai jätämme tekemättä.

Kun tiedostaminen on alkanut, on helpompi valita käytäntöjä, jotka palvelevat juuri sinua. Ja tähän väliin on sanottava, että ainoat käytännöt, jotka toimivat ovat ne mitä toteutaan säännöllisesti. Oli ne käytännöt mitä tahansa. Tieto ei ole vielä avain, vaan tiedon käyttöön ottaminen ja sen toteuttaminen omista näkökulmista.

On myös hyvä muistaa, että keho toimiessaan oikein puhdistaa itseään jatkuvasti. Emme välttämättä tarvitse mitään kummallisia välineitä puhdistukseen, mikäli homma luistaa muutenkin. Usein perusteisiin panostaminen on helppouden lisäksi myös huomattavasti tehokkaampaa. Ei välttämättä niin mediaseksikästä, muttta kokonaisuuden kannalta toimivampaa. Niin kuin kaikesta, myös kehon puhdistuksesta voi tehdä äärettömän helppoa, vaivatonta ja ennenkaikkea hauskaa. Ei erillisenä ihmeellisyytenä, vaan osana elämää.

Motiivi?

Yksi kysymys mikä on hyvä esittää on motiivi puhdistumisen takana. Miksi haluan puhdistautua? Onko kyseessä oikea tarve, vaan jonkin paljon syvemmän asteisen tapahtuman jatkumo? Koenko olevani täydellinen juuri nyt, vai tarvitseeko minun muuttua, jotta olisin ”parempi ja puhtaampi”? Onko puhdistautuminen vain ulkokuori, jollekin syvemmälle kuopan täyttämiselle?

Puhdistukselle on paikkansa, mutta mikäli halu siihen säilyy vuosia, kyseessä on varmasti jo muutakin, mihin voisi katseensa kääntää. Ehkäpä itsensä hyväksymiselle?

Henkilökohtaisesti koen, että äärimmäiset detox-kuurit, eivät sovellu itselleni. Syitä on monia. Ensinnäkin koen, että on järkevämpää pitää päivittäiset toiminnot mukana elämässä, jotka tukevat luonnollista puhdistautumista kaiken aikaa. Toiseksi, panostamalla omilla valinnoillaan, voi vaikuttaa siihen, ettei äärimmäisyyksiin meneviä detox-kuureja tarvita. Ainakaan siinä mittakaavassa. On hyvä tietää, että voit tehdä itsellesi enemmän hallaa kuin hyötyä, mikäli et tiedä mitä teet ääripäässä. Voit vahingoittaa suolistoasi, tai heikentää kehoasi, mikäli teet asioita tiedostamatta. Jos koet, että näistä on sinulle hyötyä, niin ehdottomasti niitä kannattaa silloin käyttää. Mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi vieruskaverille. Kokeile ja löydä omat tapasi. Ennenkaikkea tutustu aiheeseen, mitä tahansa päätät tehdä. Kysele, opiskele ja vertaile eri tapoja. Joissain tapauksissa ääri puhdistukset ovat tarpeen ja keho niistä hyötyy niistä.

 

Parhaita tapoja puhdistaa elimistön kuonaa.

Lähes kaikki parhaat jutut ovat ilmaisia, tai ainakin puoli-ilmaisia.

Niinkuin sauna. Suomalainen keksintö, joka rokkaa kaikkialla. Sauna ansaitsisi vähintään yhtä suuren kunnioituksen keksintöjen rinnalle, kuin pyöräkin. On se vaan hienoa, että ollaan synnytty Suomeen.

Sauna pistää elimistön hikoilemaan ja tätä myötä myös poistamaan epäpuhtauksia kehosta. Mikä parasta hikipisarat tulevat ihon pinnalle ilman, että niiden tarvitsee rasittaa maksaa tai munuaisia. Tämä tuo kuonat syvältä kudoksista iholle ja sitä kautta pois elimistöstämme. Hyvin nopeaa ja helppoa puhdistumista, kehoa säästäen.

Toinen keino on lymfajärjestelmän aktivointi, eli liike ja solujen haastaminen tärähtelyllä, joka pistää puhdistumiskanavamme käyntiin ja virtaamaan.

Vesi ja puhdas ilma puhdistavat elimistöä kaiken aikaa. Panostamalla näihin, saat mukavaa lisäetua omaan oloosi. Hyvin helposti ja ilmaiseksi. Kun lisäät vielä sopivan kuormituksen syvähengityksellä, liiallisen rasituksen ja kulutuksen sijaan, niin keho kiittää ja kumartaa.

Mielen vaikutus?

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on mentaalinen puhdistus. Meillä monella on niin vanhoja asioita, olettamuksia, ajatuksia ja toimintatapoja, jotka eivät enää tue matkaamme. Usein nämä tuppaamme piilottamaan, tai emme ole niistä tietoisia, mutta taustalle ne voivat soittaa omaa rikkoutunutta levyään kaiken aikaa.
Mieti sitä vanhaa cd levyä, jota kuuntelit ala-asteella. Se soittaa edelleen niitä samoja biisejä joita silloinkin. Toimiiko ne enää tähän hetkeen? Osa voi toimia, osa ei.

Kuinka tärkeää on tallata nuo mieltä syövät ötökät ja mahdollistaa jonkin uuden kasvun. Mielellinen puhdistus voi olla hyvinkin yksinkertaista, tai sitten äärettömän kivuliasta, aivan kuten fyysinenkin puhdistus. Tapoja on monia, mutta ne tavat mitkä päätät ottaa päivittäiseen arsenaliiniisi auttavat polulla vaeltamista. Päivittäinen hiljentyminen, ajatusten uudelleenkirjoittaminen, oman kauneuden muistamisesta tahi muistuttamisesta, lempeämpi tapa suhtautua asioihin, joissa voit vielä kasvaa ja kehittyä. Pienillä askeleilla tallustaen. Hitaasti, mutta varmasti. Pysähy ja hengitä, ei se elämä niin vakavaa koskaan ollutkaan.

 

Puhdistukselle on paikkansa myös pienemmässä mittakaavassa. Nämä olen kokenut helpoiksi ja toimiviksi asioiksi jokaisen arkeen.

Savi tai Zeoliitti – Aamusavivesi on helppo, vaivaton ja tunnet vaikutukset takuuvarmasti.

Sitruunavesi – Aamudrinkki helpoimmasta päästä. Aamulla tyhjään mahaan otettuna pistää elimistön nesteet liikenteeseen ja puhdistusviemärin toimimaan.

Suolavesi – Litraan 1tl puhdistamatonta suolaa. Ei enää halvemmaksi taida päästä.

Jos se sinua kutsuu, niin panosta lähdeveteen.Vedestä koostamme veremme, joten panosta laatuun.

Päivittäinen liike. On se sitten aamukävely, päivä joogat tai iltapäivä pelit ystävän kanssa. Liike liikuttaa ja puhdistaa kokonaisvaltaisesti elimistöä.

Muista myös rakennusaineet

Usein unohdetaan mainita, että puhdistumiseen tarvitaan myös proteiineja. Helposti ajatellaan, että vihermehut ovat ainoita asioita, jotka puhdistavat. Samoin on rasvojen laita. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut eläinrasvojen puhdistavan kehoa? Yksi parhaista tulehduksen ehkäisijöistä ja laannuttajista on kalaöljy. Harvoin kuulee puhuttavan, mutta tässäkin on kyse laadusta ja määrästä mitä kehoon pistetään. On myös hyvä muistaa, että mikäli kehossa on paljon kuonaa, varsinkin jos rasvasolut ovat täynnä kaikkea epähaluttua tavaraa. Tällöin on hyvä puhdistua ensin perusteellisesti, jotta saadaan laadukkaat kaverit soluja taas täyttämään.

Milloin pitkät paastot eivät välttämättä sovi?

Raskaana ollessa
Heikkoustiloissa
Erityisen laihoille
Raskaan fyysisen kuormituksen aikana

Erilaisia paastoja:

– Raakaruoka “viikko”. Pelkästään tuoretta ruokaa viikon verran.
– Yhden ruuan kuuri. Syö 3-6 päivää pelkästään yhtä ruokalajia. Linssikuuri on yksi yleisimmistä.
– Vihermehu kuuri. Juo tuorepuristettuja vihermehuja 1-5 päivää, aloita aina pienestä ja kasvata aikaa ajan myötä.
– Merilevä kuuri. Spirulina & Chorella kuurissa, saat myös rakennusaineita soluille proteiinin muodossa. Voi yhdistää loistavasti mehujen kanssa.
– Pelkkä vesi kuuri. Kuulostele ja aloita aina pienestä.

Puolipäivä paaston olen henkilökohtaisesti kokenut kaikkein toimivimmaksi osaksi joka päiväistä elämää. Lue siitä lisää TÄÄLTÄ.

Miksi paastota?

Auttaa kehoa puhdistautumaan
Voimme luopua tunnesidoksista ruokaa kohtaan
Osana henkistä harjoitusta, sekä mielen vahvistumista
Selkeämpi olotila
Kehon kuuntelun vahvistaminen, oikean nälän tunnistaminen
Parantaa ravinteiden imeytymistä oikein toteutettuna

Loppuun listaan vielä 8 erittäin puhdistavaa ja kehon toimintoja parantavaa ruokaa.

Hedelmät. Vesipitoiset hedelmät auttavat kehoa huuhtelemaan myrkkyjä ulos tuoden samalla ravinteita.
Vihreät ruuat. Lehtivihreä on äärimmäisen tärkeää meille, eikä vähimpänä sen kyvystä napata raskasmetalleja ja myrkkyjä kehostamme. Lehtivihreä auttaa myös maksaamme loistavasti, mikä on yksi tärkeimmistä puhdistajistamme.

  1. Sitrus-hedelmät. Näistä löytyy mm. c-vitamiinia, joka muuttaa myrkkyjä sulatettavaan muotoon. Nämä antavat myös kehollemme loistavasti entsyymejä ja ruuansulatusta avittavia elementtejä.
  2. Valkosipuli. Kuinka moni on joskus kuullut valkosipulin uskomattomista vaikutuksista? Hyvin moni, myös puhdistukseen se toimii ihan loistavasti. Suurin vaikutus on kuumentamattomalla valkosipulilla, jolloin mm. sen rikki-yhdisteet säilyvät ruuassa. Mutta myös keitetylle valkosipulille on ehdottomasti paikkansa. Mausta ja nauti. Niin ne jutut pysyvät parhaiten elämässä mukana. Nautinnollisesti.
  3. Idut. Jos et ole vielä tutustunut ituihin, niin suosittelen. Maailman helpoin tapa tehdä elävää ruokaa omassa keittiössäsi. Se on niin helppoa, että jopa reissatessa, ilman keittiötä kyseistä toimintaa pystyy harrastamaan.
  4. Vihreä tee. Auttaa mm maksan toimintaa ja puhdistaa kehoamme turhista aineista.
  5. Raa’at vihannekset. Toki myös höyrytettyinä, keitettyinä ja ruokiin lisättynä kasviksia kannattaa nauttia, mutta suurimman elimistöä puhdistavimman vaikutuksen saat, kun käytät niitä tuoreena joka semmoisenaan tai mehustettuina. Kokeile lehtivihreitä, juureksia, sekä yrttejä ja mausteita.
  6. Pähkinät ja siemenet. Keho tarvii myös puhdistusprosessin aikana proteiineja, sekä rasvaa, jota löytyy monesta ruuasta luonnollisesti. Näistä esimerkki on pähkinät ja siemenet. Muistamisen arvoisia on myös oliiviöljy, avokado, sekä chia & pellavasiemenöljy.
  7. Vesi ja happi. Panostetaan perusteisiin. Näin kevään aikana luonto tarjoaa mitä loistavimpia keinoja puhdistautumiseen. Ota voikukkaa kädellesi, ihmettele sitä ja tee sille jotain, että se menee kukkailemaan kehoosi. Tee teetä, pureskele raakana, mehusta, heitä tehosekoittimeen, lisää salaatteihin. Lehtivihreän lisäämisessä on toki vaaransa! Saatat kokea lisääntynyttä energiaa, ihmeellistä hymyilyä, halaamisen tarvetta, rakkaudellisten tunnustusten levittämistä. Ole tarkkana näiden ääri-ilmiöiden hallitsimisien kanssa. Toisin sanoen, älä edes yritä hallita, vaan anna kaiken kukkia kaikessa kukoistuksessaan. Niinkuin luonto, myös meidän on aika heivata vanha ja keskittyä uuteen, tukevaan kokonaisuuteen, nimeltä hyvinvoiva ihminen. Nautinnollista kevät aikaa ystävä hyvä!

Laaja kulma: Luova tila

Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän “pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.

Jokaisella on jossakin luova tila. Se voi olla fyysinen paikka (mökki, meren ranta, metsä, koti, työpöytä) tai sitten se voi olla mielentila. Minulla se on ollut viime vuodet mielentila, josta käytetään nimeä kulttuurishokki.

Kun saavuin Vietnamiin, en tiennyt, mitä odottaa. Lähes kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä. Rutiinit ovat syntyneet. Mutta sen sijaan, että ajattelisin tietäväni, mitä tapahtuu, olen opetellut luopumaan ajatuksesta, että tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vieraassa kulttuurissa ei voi hallita, ei ennakoida, mitä odottaa. Moni asia oikeasti tapahtuu ensi kertaa. Ensi kertaa minulle, ei välttämättä muille.

Tämä kulttuurishokin keskellä olen pohtinut luovuutta. Olen myös tajunnut pienuuteni, luopunut vanhasta ja mikä parasta, kokenut melkoisia oivalluksia. Kulttuurishokki ja sen avullani kokemani oivallukset itsestäni, mutta myös yhteiskunnasta ja maailmasta, ovat muodostaneet luovan tilani.

Luovassa tilassani olen kokenut paljon myös pelkoa ja ahdistusta. Se ei ole ollut mikään turvasatama. Olen kokenut turvattomuutta turvaverkkojen puutteesta. Opetellut hyväksymään sen, ettei välillä ole ketään, jolla on vastauksia ja johon voisi nojata. Etenkin silloin, kun pienet lapseni ovat sairastaneet. Luova tilani ei ole ollut huoleton taiteellinen tyhjiö, vaan pikemminkin pelokas, stressaantunut ja täysi mieli. Ja juuri silloin, kun on ollut vaikeaa ja olen halunnut luovuttaa, olen luovuttanut. Ja oppinut: vaikeana hetkenä voi olla hyvinkin luova, yrittämättä, pinnistämättä. Vaikeat hetket laittavat minut kirjoittamaan, ajattelemaan, tuntemaan ja näkemään. Vaikeiden hetkien hyväksyminen on taitolaji, joka vaatii työtä, mutta joka myös palkitsee tekijänsä – tosin usein odottamattomalla tavalla.

Luovuuteen, jopa siitä puhumiseen tai kirjoittamiseen, liittyy paljon riskejä. Saa(n) ylimielisen leiman. Kokee olevansa luova, vaikka se sitä olekaan (jonkun muun tai yleisen mielipiteen mielestä). Luovuus, itsensä toteuttaminen, onkin riskinottoa. Samoin riskinottoa on oman luovan tilan ottaminen missä tahansa. Joskus riskit palkitsevat, joskus taas eivät.

Arkisen oman luovan tilan hyödyntäminen on oikeastaan hyvin pieniä asioita. Sitä, että tekee rutiinit toisin. Sitä, että haluaa ratkaista ongelmia, omia tai yhteisiä. Luova ihminen on oikeastaan realisti ja hyväksyy, että välillä asiat onnistuvat ja välillä eivät. Luova ihminen ei ota asioita liian vakavasti, vaikka olisikin vakava tai ymmärtäisi tilanteen vakavuuden.

Aina luovaan tilaan ei pääse, eikä tarvitsekaan päästä. Mutta miten sinne voisi päästä? Ei ainakaan liikaa yrittämällä. Ehkä rentoutumalla. Tai vaihtamalla maisemaa, jopa kulttuuria. Menemällä mökille. Leikkimällä lasten kanssa. Istumalla kokouksessa. Kiipeämällä vuorelle. Mahdollisuuksia on ääretön määrä. Mitähän kokeilisin seuraavaksi?

 

Hirssilaatikko

Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että ihminen on kuin puu; jos juuret eivät ole kunnossa, ei mikään kehossa toimi niin kuin pitää. Suolistossa syömämme ravinto virtaa samalla tavoin kuin vesi ja ravinteet puun juurissa. Kun suolisto ja vasta toimii oikein, ihminen kukoistaa. Siksi terve suolisto voi parantaa vakavistakin sairauksista.

Perna on kiinalaisen lääketieteen mukaan ravinnonjakelukeskus. Perna ja vatsalaukku on ensimmäisenä ottamassa ruoan vastaan suusta, joten on tärkeää että tämä ”etulinja” on kunnossa. Pernan ja vatsan toimintaa voi ylläpitää vaikkapa hirssin käytöllä. Hirssi on oletettavasti maailman vanhin vilja ja luontaisesti gluteeniton. Se on ravintoarvoiltaa parasta mahdollista viljaa ja se on helposti sulavaa, eli sopii hyvin vatsavaivaisille. Hirssi on emäksistä, se poistaa elimistöstä haitallista limaa ja aiheuttaa vain harvoin allergiaa. Hirssi sisältää paljon rautaa, magnesiumia, sekä kaliumia ja sillä sanotaan olevan pernaa ja vatsaa suojaava vaikutus.

Vaikka pyrinkin välttämään kaikkia viljoja mahdollisimman paljon, hirssiä vasani tuntuu sietävän hyvin. Hirssi on myös miedon makunsa vuoksi loistava raaka-aine korvaamaan esim. erilaisissa laatikoissa perinteistä makaronia. Lapsesta saakka hirssipuuro on ollut minulle myös puurojen aatelia…

Tässä kehittelemäni Hirssi-laatikko, jonka tein jääkaapin jämistä (luomujauheliha minulla on tosin aina pakkasessa). Pitkästä raaka-ainelistasta huolimatta ruoka on erittäin helppo valmistaa. Maku oli suhteellisen mieto ja koostumus oli sopivan kevyt. Eli siksi tässä mielestäni oikein toimiva arkiruoka. Reseptin kasviksia kannattaa vaihdella oman maun mukaan ja sen mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Kasvisversion saa myös helposti jättämällä jauhelihan pois ja lisäämällä vain kasvisten määrää. Vaihtoehtoisesti taas täysin viljattoman laatikosta saat, kun jätät hirssin pois, tällöin kannattaa nesteen määrää hiukan vähentää.

Huom! Tämä resepti on tehty 1000g jauhelihamäärän mukaan ja siten annos on melko iso. Sopivan n. 4 hengen laatikon saat kun puolitat reseptin annoksen.

Hirssilaatikko

3 dl hirssiä

1 rkl voita ja oliiviöljyä paistamiseen

1 sipuli

3 isoa porkkanaa

6 kynttä valkosipulia

1 kg luomujauhelihaa

1 – 2 tl ruususuolaa (maun mukaan, mutta muista myös fetan suolaisuus)

1 rkl kuivattua oreganoa

1 rkl kuivattua basilikaa

0,5 – 1 tl cayennepippuria

½ parsakaali

½ kukkakaali

200 g herneitä

200 g maissia

4 dl luomukermaa tai kaurakermaa (myös kookoskerma toimisi varmasti)

4 dl vettä

4 kananmunaa

mustapippuria

200 g fetajuustoa

Keitä huuhdotut hirssisuurimot lihaliemessä tai suolavedessä noin 10 min. Kuullosta sipuli ja valkosipuli oliiviöljy/voi seoksessa. Lisää pilkotut porkkanat ja paista hetki. Lisää vielä jauheliha ja mausteet, paista kunnes jauheliha on lähes ruskistunut.

Lisää lopuksi pilkotut kaalit sekä herneet ja maissit (itse käytin pakasteherneistä ja maisseja). Sekoita joukkoon siivilöidyt, keitetyt hirssit ja fetajuusto. Laita seos voideltuun uunivuokaan ja kaada joukkoon muna-kerma-vesiseos ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista vuokaa 200 asteessa noin 45 – 60 minuuttia, tai kunnes se on sopivasti jähmettynyt. Tarjoa vaikka salaatin ja puolukkahillon kera.

Sielunsäteitä: Ego on ihan hyvä koira mutta tosi huono isäntä

Sanna aloitti maaliskuussa 2013 puolen vuoden mittaisen Intuitiivisen parantamisen koulutuksen Origonovassa. Sielunsäteitä-blogi keskittyy matkaan, joka suuntaa kohti omaa ydintä, sielunsäteitä. Blogissa vierailee myös kouluttaja Heli Heiskanen.

”On vain yksi askel, anna sille siksi täysi huomiosi. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettet tiedä, minne olet matkalla. Se tarkoittaa, että tämä askel on tärkein, määränpää toisarvoinen. Se, mitä kohtaat määränpäässäsi sinne päästyäsi, riippuu tämän askeleen laadusta.” (Eckhart Tolle: Uusi maa, Basam Books 2007)

Tollen sanat kuvaavat täydellisesti sitä kokemuksellista oppia, jonka sain Heli Heiskasen Intuitiivinen parantaja -koulutuksen ensimmäisenä viikonloppuna. Sanoin Helille viikonlopun jälkeen, että jokainen tehty hoito tuntuu olevan kuin pieni elämä. Jokaisen hoidon aikana opin suhtautumaan elämään intuitiivisemmin – eli rennommin. Siis miten?

Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt intensiivistä koirakoulua egoni kanssa, mutta vielä sitä on jatkettava. Luultavasti koko lopun elämäni. Koulu ei tarkoita mielestäni egosta irrottautumista (koska se on osa meitä), vaan egon temppujen tiedostamista sekä omassa elämässä että ympäröivässä maailmassa. Ego on nimittäin ihan hyvä koira mutta tosi huono isäntä.

Koulutusviikonloppuna tulin kovin tietoiseksi egon piirteistä. Ego haluaa tietää: Teenkö oikein vai väärin? Mitä tämä kaikki tarkoittaa, mihin tällä pyritään? Mikä pointti on toimia tietyllä tavalla tietämättä, miksi niin toimii? Jos en ymmärrä jotain, miten se muka voi olla olemassa? Jos en itse(?) tiedä, johda, yritä, kontrolloi ja päätä, kuinka voi tapahtua mitään?

Ego menee koirakoulussa eniten hämilleen, kun se saa temmeltää ihan rauhassa. Annan sen hyppiä esteitä ja kiertää keiloja omien sääntöjensä mukaan. Välillä se käy ajatusruokakupilla tankkaamassa – koska sieltä se saa elinvoimaa. Seuraan hetken sen touhuja mielenkiinnolla, näen sen ominaisimmat käyttäytymispiirteet ja suljen silmäni.

Kun suljen silmäni ja annan läsnäolevan hetken olla sellainen kuin se on, alan toimia kuin ohjauksessa. Ohjaus ei tule ajatuksista, se ei tule itseni ulkopuolelta, vaan minusta itsestäni. En ymmärrä, mitä hoidettaessa tapahtuu: Miksi käteni haluavat pysähtyä tiettyihin kohtiin? Miksi tunnemme hoidettavan kanssa samanaikaisesti samat tuntemukset kehossamme? Miksi esimerkiksi hoidettavan paineentunne helpottaa vähitellen, kun pidän käsiäni kohdassa, johon ne ovat lukkiutuneet? Kuulen, kuinka ego läähättää ihan lähellä, silti pidän silmäni kiinni.

Viikonlopun jälkeen tarkkailen ympäröivää maailmaa eri tavoin. Huomaan, kuinka ego läähättää joka suunnasta: työssä, vapaa-ajalla, perheessä. Se haukkuu: Olenko hyvä vai huono? Olenko riittävä vai riittämätön? Olenko menossa tiukasti kohti päämäärääni, vaikka väkisin? Jos teen näin, saanko sen, minkä haluan saavani? Kuinka jokin sellainen voi olla hyväksi minulle, minkä olemassaolosta en tiennyt tai mikä ei näytä tämänhetkisessä ymmärryksessäni vievän minua kohti haluamaani?

Palaan Tollen sanoihin: ”Se, mitä kohtaat määränpäässäsi sinne päästyäsi, riippuu tämän askeleen laadusta.” Tämän askeleen laatu on mielestäni suoraan verrannollinen herkkyyteen kuulla haukunnan ja läähätyksen takaista ääntä, intuitiota. Äänen kuunteleminen on sisäisen viestin uskomista ja siihen luottamista – ei ymmärtämistä. Kun teen itselleni rehellisiä päätöksiä elämässäni juuri nyt (vaikka en ymmärräkään miksi), päädyn itselleni parhaaseen päämäärään.

Vanha koira ei välttämättä opi uusia temppuja, mutta vanha koira nukkuu usein ja pitkään. Silloin voi paistatella omassa sisäisessä ohjauksessa, sielunsäteissä.

—

Tiedoksi kiinnostuneille: Heli Heiskanen järjestää seuraavan matkan sielunsäteisiin eli Intuitiivisen parantamisen koulutuksen pääkaupunkiseudulla alkaen 28.-30.6.2013. Lisätietoja saa Heliltä: heli.heiskanen(@)origonova.fi

Miehen Tie: Luotanko elämään?

Istun Helsingin Kalliossa. Autossa. Käyn parhaillaan mielessäni läpi päivän kulkua. Mitä on tapahtunut ja mitä se kaikki merkitsee? Hymyilen. Väliin vakavoidun huomatessani jonkin uuden yksityiskohdan johon tapahtumat vaikuttavat. Päästän irti ja hymyilen jälleen. Kyyneleet valuvat hetkin enemmän, välillä ne tyrehtyvät vain hieman silmiä kostuttavaksi kasteeksi.

Joudun kysymään itseltäni, onko tämä todella näin helppoa? Huijaanko itseäni? Hymyilen. En enää jaksa kyseenalaistaa. Minä luotan. Luovutin jo aikaa sitten, mutta nyt luotan.

Paikka jossa istun ei ole mikä tahansa paikka. Tällä paikalla on erityinen merkitys. Kun saavuin tänne toissavuoden syksyllä, olin lähdössä matkalle jonka sisältöä en voinut arvata. Olin aloittamassa matkaa miehen voiman ymmärtämiseen. Minut oli kutsuttu paikalle ja minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta kirja. Tämä kaikki tapahtui jo silloin selvästi jonkin minua suuremman älykkyyden tahdosta.

Tänään, puolitoista vuotta myöhemmin, kun vihdoin olen kirjoittanut ensimmäisen kirjani viilausta vaille valmiiksi, sisällöltään kokonaiseksi ja matkalla tuottanut parin muun kirjan aihiot jatkoa varten, vuodatan kyyneleeni tässä samassa paikassa. Hymyilen.

Hymyilen, sillä juuri tänä aamuna tietokoneeni kovalevy hajosi. Peruuttamattomasti. Ja automaattinen varmuuskopioita napsiva ulkoinen laite kertoo automaattisen kopioinnin päättyneen viime vuoden maaliskuussa.

Voisin sanoa menettäneeni paljon. Paljon muutakin kuin kirjani. Suunnitelmat, kaiken valmistellun, valmennusmateriaalit, kaiken kuvamateriaalin. Vuosien työn, ennenkaikkea viimeisen vuoden työn. Itseasiassa muuta asiaa oli niin paljon, että kirjat eivät heti edes muistuneet mieleeni. Kunnes ensimmäinen esitti huolissaan olevan kysymyksen “miten kirja?”

Siinä hetkessä jalat tuntuivat hetken huterilta. Etsin juuri välitystoimistoa josta voisin noutaa avaimet tänään minulle luovutettuun uuteen kotiini. Huomasin käveleväni edestakaisin katua. Ja pysähdyin. Suljin silmäni ja suntasin ne kohti aurinkoa. Vedin syvään henkeä ja päästin irti. Itkin. Tunsin. Samaan aikaan sen mistä päästin irti ja sen, että todella päästin siitäkin irti.

En ole menettänyt. Olen saanut jotain todella arvokasta. Kokemuksen ja varmistuksen siitä, että minä luotan. Asioilla on tarkoitus. Suunta jota en voi arvata mutta jonka kuulemista saan harjoitella joka hetki.

Se on kaikki poissa. Samana päivänä siirrän itseni mieleni maisemissa uuteen kotiini, jota en koskaan etsinyt vaan joka tuli luokseni ja kutsui sydäntäni vaikka yritin sitä hetken kaarrella. Kun kävin katsomassa asuntoa jo jokin aika takaperin, ihmettelin tunnetta joka siellä heräsi. Minusta tuntui, että se on paikka jossa kirjoitan kirjaa. Nyt ymmärrän. Ja hymyilen. Kaikki menee juuri kuten pitääkin. Kirjoitan entistä paremman kirjan tänä kesänä.

Kiitos.

sydämellä, aaro