Valtaosa meistä täällä etsii jotain sellaista, mitä ilman olo tuntuu jollain tapaa vaillinaiselta. Kaipaamme yhteyttä ihmiseen tai omaan sisimpään. Usein sekä-että.
Kaipuun oikeaa kohdetta on vaikea tunnistaa. On vain epämääräisen levoton olo, johon mikään ei tuo kuin korkeintaan hetkellisen helpotuksen. Halutaan löytää jotain mikä antaisi rauhan, mutta etsintä ei tunnu auttavan.
Tunnustan olleeni tällä tiellä jo parikymmentä vuotta. Matkan puoliväliin ahmin kaikki käsiini saamani kirjat, videot ja artikkelit. Nautin suunnattomasti tilaisuuksista jakaa tietoa ja näkemyksiä siitä, mikä oikeasti on tärkeää, mistä elämässä oikeasti on kyse ja mihin huomio kannattaisi seuraavaksi kohdistaa. Mikään tieto tai maailmanselitys ei tuntunut riittävän sammuttamaan tiedonjanoani.
Kymmenisen vuotta sitten sain ähkyn, joka ei ole vieläkään laantunut. Lakkasin etsimästä uutta, palasin vanhoihin juttuihin ja aloin katsella niitä uusin silmin. Yritin hahmottaa yhteisiä tekijöitä eri viitekehyksissä. Halusin rajata, supistaa ja yksinkertaistaa. Otin käteen occamin partaveitsen ja kaivoin esille yksinkertaisinta mahdollista vastausta. Löysin Tollen ja tuntui, ettei yksinkertaistukselle enää ollut tarvetta.
Nyt. Tässä. Hiljaisuus.
Pysähtynyt hetki ulos- ja sisäänhengityksen välissä.
Tietäminen on kuitenkin eri asia kuin ymmärtäminen. Jotta opetukseen pääsee sisään, on elettävä sen kanssa. Seuraavien vuosien aikana palasin näihin teksteihin säännöllisesti ja useasti. Ajatuksen tasolla tunsin ymmärtäväni asian, mutta jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Lopulta pysähtyminen ja hiljentyminen tuotti tulosta, ja tunsin löytäneeni etsimäni.
Joku sanoisi sitä flow-tilaksi, sillä ajantunne katosi ja koin iloa tekemisestäni. Tuo tila syntyi kirjoittaessani ensimmäistä runoani. Tuntui, kuin pitkästä aikaa olisin löytänyt jotain aivan uutta, ja että se olisi avannut oven sisimpääni. Tunsin tulleeni kotiin ja tunne oli intensiivisyydessään verrattavissa lähinnä ihastumiseen.
Olen tätä jälkeenpäin paljon miettinyt. Mitä yhteistä on yhteydellä omaan sisimpään ja rakastettuun? Mistä yhteys syntyy ja mihin se perustuu? Koska yleistäminen näin subjektiivisista kokemuksista on hankalaa, jatkan ääneen ajattelua omista kokemuksistani.
Nuoruudessa ihmissuhteet tuntuivat perustuvan lähinnä kemialle, vaikka ne joskus sydäntä särkivätkin. Vanhemmalla iällä taas tunnistan suhteessa enemmän tasoja ja merkityksiä. Tietoisuutta. Tietoista läsnäoloa. Myös muissa kuin parisuhteessa.
Suhde itseen on yhteydessä suhteeseen toisiin ihmisiin. Tästä on monta totuutta. Joku väittää, että suhde syntyy ihmisten välille, kun näkee itsensä toisessa. Tommi Hellstenin mukaan monet parisuhteet kaatuvat siihen, etteivät kumppanit kykene kunnioittamaan toisen persoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät näe toisen ihmisen erillisyyttä eivätkä anna tilaa sille.
Tommin tapaan olen oppinut pitämään paradokseista.
Kasvamalla erilliseksi voi luoda aidon yhteyden. Tämä pätee niin itsensä löytämiseen kuin parisuhteeseenkin. Jopa siihen, mille on joskus niin vaikeaa löytää oikeaa sanoitusta. Yhteyteen johonkin meitä isompaan, joka kuitenkin on meidän sisällä. Hengellisyyteen.
Elämän kuuluisi olla helppoa, onnellista ja mukavaa. Positiivista, kiitollista, iloista.
Elämäntaito-opas ja kurssi toisensa jälkeen yrittävät opettaa meitä. Erilaisilla joogaharjoituksillakin on mahdollista saada hetkellisesti tajunnanräjäyttäviä wau-kokemuksia.
Hetkellisesti kaikki ehkä virtaa, mutta sitten taas ärähdämme, vihaamme, katkeroidumme, häpeämme, tulemme kateellisiksi ja pelokkaiksi, käyttäydymme epäreilusti ja syytämme muita. Mikä pettymys!
Onnellisuudesta on tullut pilvilinna. Elämän pitäisi olla tietynlaista, jotta voisimme olla onnellisia. Mitä enemmän onnen perässä juoksee, sitä kauemmas se karkaa. Ongelmana on, ettemme tavoittele totuutta vaan illuusiota. Onnellisuus on aikamme kenties suurin harha.
~ ~ ~
Onnellinen elämä on toki mahdollista, mutta pilvilinnassa eläminen ei. Käsitämme onnellisuuden väärin. Se ei ole positiivisuuden jatkuvaa ilotulitusta, vaan tasapainoa. Eikä tasapaino löydy ääripäästä vaan keskeltä.
Onnellisuus on tietoisuutta, rohkeutta, uteliaisuutta ja hyväksymistä. Se on tässä hetkessä hengittämistä, ei muualle pyrkimistä.
Tässä hetkessä ei välttämättä ole helppoa ja mukavaa. Esimerkiksi vihaisena saattaa olla lähes sietämätöntä pysyä itsensä kanssa.
Kun toivomme todellisuuden sijaan pilvilinnaa, katoamme pois tästä hetkestä, emmekä arvosta elämää sellaisena kuin se juuri nyt näyttäytyy. Onni on kuitenkin jotakin, mikä on joko nyt tai ei koskaan. Sellaista hetkeä ei tule, jolloin toiveiden pilvilinna olisi muuttovalmis.
Elämässä voi tietysti olla päämääriä. Päämäärät ovat hyvästä ja pitävät meidät liikkeessä, niiden eteen haluamme tehdä töitä, mutta se on eri asia kuin toivoa muutosta.
~ ~ ~
Real happiness lies in that which never comes or goes but simply is, sanoi Yogi Bhajan. Onnellisuus on perusvire, arvostus ja uteliaisuus elämää kohtaan.
Elämän ei tarvitse olla vain helppoa ja mukavaa. Valoa ei ole ilman pimeyttä. Ei ole mahdollista valita yhtä ilman toista, ja vastakohtien avulla ymmärrämme itseämme ja erotamme totuuden epätodesta.
Emme pääse pakoon tunteita. Viha tai pettymys ei katoa sillä että ne kieltää. Meissä kaikissa on paljon tiedostamatonta, joka tulee esiin harjoittelun myötä. Säännöllinen joogaharjoittelu on laajentanut ainakin minun tunneskaalani, kumpaankin suuntaan. Samalla olen saanut joitakin onnistumisen elämyksiä siitä, etten ole reagoinut tunteideni ohjaamalla tavalla, syössyt niitä läheisteni päälle, vaan tullut tietoisemmaksi omasta pelostani, riittämättömyydestäni tai surustani. Ottanut niistä vastuun, hengittänyt niitä arvostelematta. Ei se ole helppoa ja mukavaa, mutta silti juuri siinä piilee onnellisuuden salaisuus.
~ ~ ~
Elämä on onnellisuuden harjoittelua, ja harjoittelussa on sallittua epäonnistua. Se kuuluu asiaan! Olemme kaikki samanlaisia reppanoita, elämää tutkimassa. Silti, ihan vain elämällä arkea, kosketamme päivittäin monen ihmisen elämää. Se on hyvin arvokasta, ja se kannattaa panna merkille.
Onnellisuus on paljon hienovaraisempaa kuin usein kuvitellaan. Se on jatkuvasti läsnä hengityksessä, mutta monet alitajunnan tiedostamattomat esteet hämärtävät sitä. Harjoittelu tekee esteitä näkyviksi, auttaa ymmärtämään. Henkinen kasvu on sitä, että ymmärrys ja tietoisuus itsestä laajenee.
Onnellisuus on tähän hetkeen, harjoitteluun ja omaan hengitykseen sitoutumista. Se ei ole monimutkaista pilvilinnan rakentamista, vaan tässä, hengityksessä.
Tässä sinulle pieni video minkä tein liikkuvuudesta. Toivottavasti se antaa sinulle inspiraatiota kokeilla pieniä liikkeitä arjessasi. Video ei ole opastettu jumppatuokio, vaan enemmänkin sen tarkoitus on motivoida kokeilemaan oman kehon liikkuvuutta ja sen mahdollisuuksia liikkua. Taustani tanssin parissa on antanut minulle paljon iloa liikkumisen kanssa ja olenkin huomannut, että antoisin liike tulee silloin, kun liikumme omien mahdollisuuksien ja rajojen kanssa leikitellen. Antoisia hetkiä liikkeen parissa.
Pimeät illat ja pimeät aamut ottavat koville. Talviaikaan siirtymisen jälkeen elimistöni tuntuu muutenkin menevän kippuraan. Aivojen sisäinen keskuskello kärsii rytmihäiriöistä. Se välillä jätättää välillä edistää enemmän kuin tavallisesti. Kaltaisiani kaamoksesta rasittuvia on Suomessa noin 40 prosenttia väestöstä. Prosentilla valonpuute käy niin koville, että he vaipuvat masennukseen. Kun aivot ovat sekaisin, en ihmettele yhtään sitä, että tilastojen mukaan juuri talviaikaan siirtymisen aikoihin tapahtuu tavallista enemmän liikenneonnettomuuksiakin.
Toki kirkasvalo on käytössä päivittäin, ruusujuuri ja omegakolmoset sun muut, mutta silti sisäisen keskuskelloni häiriö tekee temppuja ruokahalulle. Se saa minut ja muut kanssakärsijäni kaipaamaan tavallista enemmän hiilihydraatteja sekä syömään ja myös napostelemaan enemmän.Valkoiset höttöhiilarit, perunalastut ja suklaakonvehdit kannattaa silti unohtaa kokonaan ja huijata aivoja ihastumaan herkullisiin ja terveellisiin vaihtoehtoihin, jotka koostumukseltaan ja suutuntumaltaan sopivat mitä parhaimmin lohturuokakategoriaan.
Mielestäni muhevat ja maukkaat tahnat ja siemennäkkärit ovat oivallista lohturuokaa. Pehmeä ja rasvainen avokadotahna on suoraan taivaasta, mutta myös erilaisista pavuista ja linsseistä on helppo valmistaa herkullisia tahnoja – vieläpä edullisesti. Suosikkitahnani ja herkkuni löytyvät kreetalaisesta ja kreikkalaisesta ruokakulttuurista.
Vietämme puolisoni kanssa useita viikkoja vuodesta Kreetalla ja viemme sinne myös ryhmiä hortoilemaan, patikoimaan ja nauttimaan monenlaisesta sadonkorjuusta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kotimaahan olen omaksunut kreetalaisesta ruokavaliosta rusinoita pullasta eli niitä mielestäni maukkaimpia ja parhaiten omaa hyvinvointiani tukevia ruokalajeja.
Tahnoilla verisokeri ei syöksy
Erilaiset kasvistahnat kuuluvat arkeemme erityisesti kaamosaikaan. Pimeällä ja kylmällä säällä kaipaan jotain lohduttavaa ja kehoa hellivää herkkua. Koska en ole sokerihiiri, en oikein syty munkeista, raakakakuista tai jäätelöannoksista, vaan kaipaan jotain suolaista, rouskuvaa ja “tahmaista” syötävää. Kreikkalaiset tahnat ja horta-siemennäkkäri vastaavat tähän kehon huutoon.
Keltaista favatahnaa rakastan. Sen maku on juureva ja mieto, sellainen jota on helppo rikastaa laakerinlehdillä ja laadukkaalla kylmäpuristetulla neitsytoliivöljyllä. Luomupunasipuli tai luomukepasipuli tuo tahnaan antioksidantteja ja kirpakkaa särmää. Tahna on koukuttavaa ja oloa tasapainottavaa. Tahnan vesiliukoiset kuidut, proteiinit ja riittävä rasvaisuus pitävät suoliston tyynenä ja verensokerinkin tasaisena. Mieto tahna maistuu myös lapsille ja vanhuksille.
Kreetalainen fava tehdään virnansukuisesta kasvista, jossa on ruskea kuori, mutta koti-Suomessa tahnan voi valmistaa vaikka keltaisista herneistä tai linsseistä.
Reippaasti valkosipulinen ja savunmakuinen munakoisotahna eli melitsanosalata vie jo tuoksullaan minut Kreetan lämpöön ja aurinkoon. Munakoison suutuntumakin on sopivan pehmeä ja suloinen. Se on oivallista lohturuokaa, joka ei kuitenkaan saa verensokeria matkaamaan vuoristoradassa.
Vaalea munakoisotahna saa kehon ja mielen hyrräämään.
Tuntoaistikin töihin
Hortasiemennäkkäristä on vain hyvää sanottavaa. Villivihanneksiin eli hortaan hurahtaneena laitan niitä kaikkiin ruokiin rikastamaan niiden makua ja ravintosisältöä. Luonnon villeissä antimissa on runsaasti antioksidantteja, vitamiineja ja kivennäisaineita luonnollisessa muodossa. Tästä syystä siemennäkkärikin saa vihreän hortakylvyn osakseen. Sitäpaitsi villi vihreä tekee hyvää koko keholle.
Ruuassa ei pelkästään maku ratkaise, vaan myös suutuntuma. Horta-siemennäkkäri rouskuu sopivasti suussa. Kuivatut villivihannekset maistuvat siinä hillitysti ja monenlaiset luomusiemenet hellivät suolistoa liukenevilla kuiduillaan ja hyvälaatuisella rasvallaan. Aivotkin nauttivat!
Siemennäkkäri on myös sormisyötävää, mikä saa tuntoaistin hurraamaan. Sormissa on tuntoreseptoreja 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi selän alueella. Vielä kaksi kertaa sormenpäitä enemmän tuntoreseptoreja on kielen kärjessä. Tuntoaisti on siis hyvin aktiivinen syödessä. Sitäpaitsi makuelämys on mitä ihanin kun siemennäkkärin päällystää lempeänmakuisella favalla tai valkosipulisella melitsanosalatalla. Arkena kyytipojaksi kelpaa luomutee ja juhlissa laadukas luomuviini.
Kaamos tulee joka vuosi, mutta joka vuosi löytyy myös oivallisia keinoja sen kanssa elämiseen.
Kaamos ei ole laihduttamisen aikaa eikä itsensä syyllistämisen ja piiskomisen aikaa. Kaamosaikaan nyhjätään sohvan nurkassa, poltetaan kynttilöitä sekä nautitaan elämästä sormet tahnasta tahmeina ja rouskutellaan mielin määrin siemennäkkäreitä. Näin aivot ja suolisto pysyvät tyytyväisinä, ja olo tuntuu tasapainoisemmalta ja vähemmän alakuloiselta.
Fava
2,5 dl favaa (chana dhall itämaisissa kaupoissa (kikherneet/ linssit tai härkäpapu sopivat myös tahnaan)
1 litra vettä
1 kepa- tai punasipuli
noin 1/2 -2 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
noin ¾-1 tl laadukasta suolaa
1-2 laakerinlehteä keitinveteen
Valmistus
Keitä favaa miedolla lämmöllä noin tunnin ajan kunnes fava on pehmeää ja vesi on haihtunut tai imeytynyt. Kuori vaahtoa välillä pois. (Keittoaika vaihtelee, noin 45-60 minuuttia riittää tavallisesti). Muusaa seos sauvasekoittimella tai monitoimikoneella tasaiseksi soseeksi. Lisää joukkoon hienoksi hakattu punasipuli ja kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy. Mausta suolalla ja tarjoile joko kylmänä tai huoneenlämpöisenä.
HUOM! Muista tsekata ennen keittämistä, että favan joukossa ei ole kiviä tai roskia!
Nauti favaa siemennäkkärin päällä, dippinä tai uunijuuresten kumppanina.
Raijan melitsanosalata eli munakoisotahna
1-2 munakoisoa
3-5 valkosipulin kynttä
suolaa maun mukaan
kreikkalaista/turkkilaista luomujogurttia tai majoneesia noin 2-3 rkl tai maun mukaan hieman enemmän
maustemitallinen muskottia
Valmistus:
Kypsennä munakoisoja 200–225-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia yhdellä kyljellä, sitten puoli tuntia toisella, kunnes munakoison kuorensisäinen solurakenne on luhistunut. Kuori munakoisot ja jäähdytä. Muusaa sauvasekoittimella, purista joukkoon valkosipulin kynnet, muskotti, majoneesi/jogurtti ja mausta suolalla. Sekoita ja nauti siemennäkkärin kera, dippinä tai uunijuuresten kumppanina.
Vinkki: Jos et syty jogurtista tai majoneesista, kokeile niiden sijaan kookoskermaa!
Horta-siemennäkkäri
1,5 dl pellavansiemeniä (surauta hieman rikki sauvasekoittimella)
2-6 rkl kuivattua nokkosta/vuohenputkea/siankärsämöä tms. murennettuna sormien välissä
maustemitallinen nokkosen siemeniä
1-2 tl Maldon-suolaa (osa taikinaan, loput sormisuolaksi päälle)
Valmistus
Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Lisää kiehuvan veden määrää, jos seos on liian paksua. Ota kaksi uunipeltiä ja laita niihin leivinpaperit. Jaa taikina kahteen osaan. Levitä taikina pellille leivinpaperia apuna käyttäen ohueksi levyksi ja ripottele pinnalle sormisuolaa maun mukaan. Viillä veitsellä taikinaan ruudut. Kun näkkäri on kypsää, siitä saa taiteltua helposti paloja. Kypsennä 150-asteisessa uunissa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea. Syö sellaisenaan tai päällystä favalla tai melitsanosalatalla. Niin hyvää ja niin tasapainottavaa!
Lisää innostavia ruokaohjeita löydät:Hulluna hortaan-kirjasta
Marraskuu on monien mielestä masentavin kuukausi kalenterissa. Varsinkin, jos lunta ei ole maassa, pimeys voi vetää mielen matalaksi, ja ajatukset karkaavat haaveilemaan auringonvalosta, lämpimistä päivistä ja kesän tuoksuista.
Jos kuulut tähän joukkoon, jolla pimeä vuodenaika pistää pipon kireälle, tässä sinulle kuusi kesäistä luontokuvaa Lapin lumoavilta lakeuksilta, tuokoon ne sinulle sydämeen ja mieleen keveyttä kaamoksen keskelle.
Pssst… Siltä varalta, jos näiden kuvien katselu ei vielä vie mielen päältä pimeyden peittoa pois, postauksen lopussa on varmuuden vuoksi video, jossa pääset ihailemaan kesäisen Kilpisjärven mahtavia, maagisia maisemia. Puoli tuntia luonnon rauhaa saattaa hyvinkin olla se, jota juuri nyt tarvitset.
Maksan toiminnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille on kiistaton. Millä tavalla tätä arvokasta ja elintärkeää elintä tulisi hoitaa, jotta säästyisi yleisimmiltä kansantaudeilta sekä muilta kehon toimintahäiriöiltä? Ravitsemustieteen maisterin Marja Ruutin Terve maksa – avain hyvinvointiin(Mividata Oy 2015) kirja on tuhti tietopaketti siitä, mitä voit tehdä maksasi hyväksi.
Viidesosa suomalaisista sairastaa jotain maksaan liittyvää sairautta ja Suomi on esimerkiksi yksi maksakirroosin kärkimaita. Alkoholin käyttöön liittyvät maksasairaudet ovat jo hyvin tiedostettuja, mutta myös alkoholista riippumaton rasvamaksa on yleistynyt nopeasti sekä aikuisilla että lapsilla. Se on seurausta länsimaisista elintavoista, joihin liittyy muun muassa runsashiilihydraattinen, sokeripitoinen ja huonoja rasvoja sisältämä ruoka, ylipaino, istumatyö, liikunnan puute sekä kakkostyypin diabetes. Myös normaalipainoisen ihmisen maksa voi rasvoittua esimerkiksi kroonisten infektioiden, lääkkeiden käytön tai virheellisen ruokavalion vaikutuksesta. Vaikka rasvamaksan taustalla on usein monia syitä ja itse hoitoon ei ole mitään varsinaisia lääkkeitä, tarjoaa kirja yli miljoonalle suomalaiselle rasvamaksan omistajalle kullanarvoisen muistutuksen: Ruokavalio ja muut elämäntapakeinot vähentävät maksan rasvaa tehokkaasti.
Kirjan alussa esitellään maksan useita tehtäviä sekä sen fysiologiaa. Maksasta ovat riippuvaisia kaikki solumme, kudoksemme ja myös muut elimet. Onkin oikeastaan aika uskomatonta, että näin merkityksellistä elintä laiminlyödään pahoin. Toisaalta kirjoittaja Marja Ruuti muistuttaa, että maksa on myös sitkeä elin, joka yrittää hoitaa elämää ylläpitäviä tehtäviä vielä silloinkin, kun 70–90 prosenttia sen kudoksista on tuhoutunut. Tällaisen maksan omistaja voi kuitenkin jo paljon aikaisemmassa vaiheessa huonosti.
Kirja käsittelee laajasti maksan erilaisia sairauksia, mutta erityisen paljon sen tervehdyttämistä. Ruoka on maksan paras lääke ja erilaisilla ruokavalioilla on mahdollista muun muassa tervehdyttää ja hoitaa maksaa, sammuttaa kehon tulehduksia sekä vahvistaa ja tukea sen toimintaa. Kuten monessa muussakin hoidossa, myös maksan hoidon kohdalla pyritään ensimmäiseksi saamaan suoliston toiminta tasapainoon, jotta se saadaan puhdistumaan ja sen seurauksena ravintoaineet imeytyvät paremmin ja maksan rasitteet vähenevät.
Ruokavalion lisäksi maksan toimintaa voi tukea myös muilla tavoin. Esimerkiksi liikunta, hikoilu (kuten saunominen), erilaiset ulkoiset hoidot (esim. kääreet, hauteet, kylvyt ja voiteet), hieronta ja lymfaterapia, akupunktio ja jopa suolenpuhdistus kaikki parantavat kehon aineenvaihduntaa ja toimivat hyvinä tukihoitoina.
Kirjan loppuun on koottu viikon esimerkkiruokalista, joka perustuu kirjassa kuvattuun maksan toimintaa tukevaan ruokavalioon. Ruokavalio on todella monipuolinen ja se sisältää runsaasti kasviksia ja kuituja, hyviä rasvoja sekä myös vaaleaa lihaa ja kalaa, jotka ovat suolistolle helliä sulatettavia. Lisäksi kirjassa on lyhyt reseptiosio, johon on koottu yksinkertaisia ruokaohjeita ilman valkoista sokeria, maitoa, vehnää, margariineja tai paistamista. Ikisuosikkini hummus sai kirjan reseptissä uudenlaista voimaa kausijuures nauriista ja siitä syntyi seuraavanlainen herkullinen versio:
Juureshummus
1 nauris 1 porkkana 1 sipuli 2 rkl oliiviöljyä 1 tl merisuolaa ½ tl kurkumaa ½ tl jauhettua kanelia (huom. käytä ceylon-kanelia, jotta säästyt maksalle myrkylliseltä kumariinilta) ½ tl mustapippuria 3 dl keitettyjä kikherneitä 3 rkl tahinia eli sesamtahnaa 1 rkl sitruunamehua
Keitä juurekset kuorineen vähässä, suolatussa vedessä. Kuori ja paloittele hieman jäähtyneet juurekset ja laita muiden ainesten kanssa monitoimikoneen kulhoon ja soseuta. Tarjoa pääruoan lisukkeena tai salaatin kanssa. Itse käytän hummusta paljon myös siemenleipien päällä sekä erilaisten juuresten kanssa dippailuun.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Laulaja ja lauluntekijä Mikko Harju julkaisi marraskuun 2015 alussa singlen Mä olen tässä, joka nousi nopeasti Spotifyn Finland Viral 50 -listan neljänneksi. Biisi syntyi Mikon kirjoittaman lauseen ”samaan tahtiin” ympärille, kun hän kysyi ystävältään mikä hänelle on tärkeintä parisuhteessa:
”Se, että tapahtuipa mitä vain, pitkiä työmatkoja tai riitoja, niin voi luottaa että toinen on siinä.”
Lupaus ”mä olen tässä” kannattelee myös laulua. Mikko halusi luoda kappaleelle videon, jossa olisi kuvia rakastavaisista. Hän aloitti Facebookissa kampanjan, jossa pyysi kuulijoitaan jakamaan kuviaan ja tarinoitaan parisuhteesta. Pyyntöön vastattiin enemmän kuin lämpimästi, sillä kuvia on ehtinyt tulvia jo yli tuhat kappaletta. Yhteisöllisyys osoitti voimansa, ja tulos on nyt ikuistettu musiikkivideoksi. (Voit katsoa sen yltä.)
Tässä on yksi rakkaustarinoista:
”Siit on yli 60 vuotta, kun ollaan ensimmäisen kerran tavattu, häät juhlittiin 6. heinäkuuta 1957. Asia oli nimittäin niin, että silloin tarvi olla 21-vuotias ennen ku sai mennä naimisiin ja mä odotin, että Irma pääsee siihen ikään. Mulla oli sillon sellanen siniharmaa Letukka, ei Suomessa ollut siihen aikaan ku vähän yli 100 000 autoa.
Oli kesäinen sunnuntaipäivä, kun heitin Irman kotiin viikonlopun jälkeen. Tuleva appiukko istui siinä portailla soittaen viisirivistä haitaria, tapasin hänet silloin ensimmäistä kertaa. Appi kysäsi, mitäs mä poika soitan sulle ja se oli ele, joka tarkoitti mun hyväksymistä vävyehdokkaaksi.
Siitä noin vuoden päästä tanssittiin meidän häitä. Puut kaadettiin metsästä, vietiin sahalle ja valmiista lautatavarasta me sitten veljen kanssa rakennettiin tuo kuvassa oleva tanssilava. Lava purettiin kun häät oli juhlittu ja puutavara tuotiin takas venesjärvelle kotiin, isä rakensi niistä sitten mökin.”
– Martti 88 v. ja Irma 78 v. –
Tuorepuuro on loistava tapa aloittaa aamu. Se on nopea valmistaa illalla jääkaappiin, jolloin aamulla sinua odottaakin mitä monipuolisin herkkuaamiainen. Itse en ole koskaan pitänyt makeudesta puurossa, niin siksi pidän oman tuorepuuroni mahdollisimman sokerittomana. Tämän vuoksi esim. banaani, jota usein tuorepuuroissa käytetään tuo mielestäni puuroon turhan paljon makeutta. Makuasioita kaikki, mutta tässä nyt resepti omaan versiooni, johon makeuden tuo ainoastaan marjat ja halutessasi voi lisätä joukkoon vaikka manuka- tai luomuhunajaa.
Ravintoarvoiltaan tuorepuuro on erittäin monipuolinen, joten se pitää nälkää helposti aina myöhäiseen lounaaseen saakka. Voit myös olla 100% varma, että mitkään vitamiinit ja hivenaineet ei ole tuhoutunut kypsennyksessä. Variaatioita tästä saa helposti vaihtelemalla erilaisia siemeniä ja pähkinöitä omien mieltymysten mukaan. Myös esim. omenalohkot, eri marjalajikkeet, hirssihiutaleet ja vaikkapa avocado tuo kivaa vaihtelua puuroon.
Tuorepuuro
100 g mansikoita
2 rkl luomukaurahiutaleita
1 rkl kauraleseitä
1 rkl manteleita
1 rkl pekaanipähkinöitä (hassel- ja saksanpähkinä käy myös)
1 rkl parapähkinöitä
1 – 2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
1 – 2 rkl auringonkukan siemeniä
1 tl chiasiemeniä
1 dl paksua kookoskermaa
1 dl vettä
hunajaa (ei välttämätön)
Päälle kookoslastuja
Laita kaikki kuivat ainekset sopivankokoiseen kulhoon. Lisää joukkoon kookosmaito ja vesi. Laita puuro jääkaappiin illalla ja nauti valmis puuro aamulla.
Avioeroprosessissa minulta jäi käsittelemättä yksi asia: miten pahasti sattuu, kun puolison kiinnostus kohdistuu nuorempaan. Tuntuu kuin kaikki muu tähän liittyvä olisi jo käsitelty: asianosaisille on annettu anteeksi ja kaikki ovat hyvissä väleissä keskenään. Love and let go. Mutta se kipu, joka syntyy pelosta että menettää jotain tärkeää ja rakasta siksi, ettei ole enää nuori, oli jäänyt loppuunkäsittelemättä. Että rakkaudella, iällä ja viehätysvoimalla voisi olla jotain tekemistä keskenään. Se oli minun kipuni, eikä siihen enää liittynyt syytöstä ketään kohtaan.
Universumi on siinä mielessä perusteellinen, että se toimittaa uusia mahdollisuuksia käsitellä kipeitä asioita. Epäilen, että se tekee palveluksia niin kauan, kunnes asia on käsitelty.
Jos ei usko universumiin – kuten en minäkään ole varma uskonko vai enkö, mutta minusta on silti hauska ajatus, että Unski puuhaa minun etuni mielessään kaikenlaista – asiaa voi ajatella myös puhtaasti yksilölliseltä kannalta.
Subjektiivin näkökulmasta ajatellen reagoimme käsittelemättömään asiaan niin kauan kun se on kipeä, haava. Ihmiset eivät reagoi asioihin, joilla ei ole heille merkitystä, joiden suhteen he ovat sinut. Iän ja viehätysvoiman välinen suhde ei ole universaalisti kipeä kohta kaikille.
Haavaan osuvaan asiaan reagoi aina moninkertaisesti voimakkaammin. Objektiivisesti ottaen asia voi näyttää merkityksettömältä, mitättömältä. Mutta haavoissa ei ole mitään objektiivista. Ne ovat puhtaasti subjektiivisia. Haava on kokijalleen tosi ja käsittelemättömänä saa reagoimaan voimakkaasti, tulkitsemaan tilanteita haavasta käsin. Siitähän on kyse, suolasta haavoille. Ehjällä tai arpeutuneella iholla suola ei saa aikaan samanlaisia vaikutuksia.
Käsittelemättöminä haavat vain voimistuvat ja saavat uusia ilmenemismuotoja, uusia tarinoita. Taustalla on usein jo lapsuudessa tapahtunut asia, lapsuuden haava. Siihen on helppo osua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Menneisyys näkyy nykyhetken tunnereaktioissa. Näennäisesti hassut ja jonkun toisen mielestä mitättömät asiat haavaan osuessaan aiheuttavat reaktioita, joilla ei ole mitään järjellistä selitystä. Eivätkä ne rationaalisesta ajattelusta kumpuakaan.
Facebookissa oli haaste jakaa 5 vähintään 15 vuotta vanhaa kuvaa itsestä. Yksi kuvistani oli tämä kuva minusta 20-vuotiaana. Katselen minua parin vuosikymmen takaa. Haluaisinko olla tuo tyttö? Suljen silmäni ja kuvittelen, miltä tuntuisi olla taas 20. Tulen nopeasti siihen tulokseen, etten haluaisi sitä. Kaksikymppisillä on omat juttunsa. Ne on koettu jo kerran, ja se riittää.
Kyse ei olekaan siitä, että haluaisi olla jälleen 20-vuotias, ikinuori tai kuolematon. Varmasti ikään liittyy myös nostalgiaa ja elinvuosien hupenemiseen liittyviä tunteita. Mutta haavassani ei nyt ole kyse siitä.
Kulttuurimme korostaa nuoruutta ja kauneutta, eikä anna ikääntymisen ulkoisille merkeille positiivista arvoa. Kuitenkin, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän viehätysvoima perustuu johonkin muuhun kuin ulkonäköön — ulospäin näkyvään kauneuteen, komeuteen, voimaan, terveyteen, hiusten pituuteen tai paksuuteen, ihon sileyteen, upeisiin lihaksiin tai johonkin muuhun ulkoiseen ominaisuuteen.
On aiempaa suurempi paine olla puhtaasti se, kuka on. Luottaa siihen, että se riittää. Olla se, joka sinusta on tullut elämänkokemustesi myötä, kokemiesi kipeiden asioiden kautta, lukemattomien naurujen ansiosta.
Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän viehätysvoima perustuu sisäiseen kauneuteen. Karisma ja loisto tulee sisältä. Ikä haastaa luottamaan siihen. Että parhaassa tapauksessa kaikki ne kokemukset ovat kuljettaneet lähemmäksi parasta versiota sinusta. Et ole vanhentunut ilman positiivista muutosta. Voi olla, ettei ulkomuotosi ole sama kuin ennen, mutta et ole sisältäkään sama. Päinvastoin. Olet kasvanut omaksi itseksesi, yksi askel kerrallaan.
Sitä tarkoittanee sisäinen kauneus käytännössä. Ihmistä joka on sinut itsensä kanssa siinä määrin, että se näkyy ulospäin. Kauneutena, viehättävyytenä. Jonain sellaisena, jonka lähellä haluaa olla.
Parhaimmillaan vuodet ovat antaneet mahdollisuuksia parantaa haavoja ja kasvaa rakkauden arvoiseksi. Sellaisena kuin on.
***
Samana päivänä kun kirjoitan tätä tekstiä, 3,5-vuotias kuopukseni pohtii matkalla päiväkodilta kotiin, ettei halua, että vanhenen. Hän tarkentaa alahuuli uhmakkaasti töröttäen haluavansa, että olen aina “äiti”.
Saman päivän iltana esikoiseni, 12-vuotias poika, seuraa kiinnostuneena, kun saunan jälkeen laitan hiuksiini kiharahoitoainetta. Kyselee mitä se on, ja miksi sitä laitan. Kuuntelee vastaustani tarkkaavaisesti ja toteaa sitten vilpittömän hämmästyneenä:
– Ai mä en tiennytkään että noinkin vanhat välittää siitä, miltä ne näyttää.
(Mitä h*******ä. Nämä lapset lukevat ajatuksiani. Hei, en ole vielä ruumis. Edelleen äiti, kiharatukkainen äiti. Selvästi elossa. FYI.)
Kun olet nukkunut useita tunteja, on selkä aamulla usein jäykkä. Aamujooga herättelee kehon tukilihakset ja kasvattaa hengityksen määrää. Jooga parantaa kehon koordinaatiota tulevan päivän haasteisiin.
Lonkkien spiralointi
Selän jäykkyys nousee useimmiten lonkista kohti niskaa, joten jännityksen purkaminen kannattaa aloittaa lantion seudulta. Tämä on helppo harjoitus! Ota käsillä rennosti kiinni polvista. Piirrä polvilla laajoja ympyröitä molempiin suuntiin. Kun polvet loittonevat vatsasta – hengitä sisään, kun polvet lähenevät rintakehää – hengitä kokonaan ulos. Tunne hengityksen jatkuva liike koko kehossasi. Ai niin! Pienikin hymyily tuottaa mielihyvähormooneja ja parantaa harjoituksen laatua.
Tunne hengityksen jatkuva liike koko kehossasi.
Luovaa liikettä lonkkiin
Kohota ja kurota jalat ja kädet kohti taivasta! Avaa sormet, kämmenpohjat ja jalkapohjat kohti taivasta. Löydä liikkeeseen vapautta ja luovuutta. Ota mallia lyhyeltä videolta.
Lopuksi palaa selällesi ja tuo polvet vatsan päälle. Ota käsillä kiinni polvista. Pidä hartiat rentoina ja rintakehä laajana. Tunne hengitys alaselässä. Tähän asentoon voit palata missä tahansa vaiheessa harjoitusta.
Valokuva: Kira Leskinen / Videokuvaus: Heta Koivusalo / Videolla Yo’a:n legginssit
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa laulaja ja lauluntekijä Lauri Tähkä kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
ONNELLISUUS – Onnellisuus koostuu pienistä elämän hetkistä ja asioista. Onnellisuus on yksinkertaisuutta.
ROHKEUS – Rohkeutta on olla oma itsensä. Rohkeutta on myöntää heikkoutensa. Rohkeutta on tuntea itsensä.
RAKKAUS – Rakkaus on peloton, ikuinen ja ajaton. Rakkaus voimaannuttaa, suojelee, jaksaa, ymmärtää.
ELÄMÄN TARKOITUS – Elämän tarkoitus on tehdä asioita, joista nauttii.
INTUITIO – Teen päätöksiä intuitiolla. Intuitiota ei pidä sekoittaa impulsiivisuuteen.
KIIRE – Kiire on itse aiheutettua.
IHMISYYS – Jaksan uskoa ihmisyyteen kaikesta huolimatta.
ILO – Ilo synnyttää rakkautta, ihmisyyttä, elämän tarkoitusta, rohkeutta, musiikkia, läheisyyttä.
MUSIIKKI – Ilman musiikkia en voisi elää. Ilman musiikkia olisin kuin pystyyn kuollut puu.
SANAT – Sanat lähentää, sanat puhdistaa, sanat yhdistää, sanat rikkoo, sanat eheyttää, sanat rakentaa ja parantaa…
YHTEYS – Yhteys ihmisten välillä voi olla myös sanaton.
LUOVUUS – Luovuus asuu kaikissa meissä. Luovuutta on saada aikaiseksi asioita, joista muut nauttii.
