Yhteyttä etsimässä

Valtaosa meistä täällä etsii jotain sellaista, mitä ilman olo tuntuu jollain tapaa vaillinaiselta. Kaipaamme yhteyttä ihmiseen tai omaan sisimpään. Usein sekä-että.

Kaipuun oikeaa kohdetta on vaikea tunnistaa. On vain epämääräisen levoton olo, johon mikään ei tuo kuin korkeintaan hetkellisen helpotuksen. Halutaan löytää jotain mikä antaisi rauhan, mutta etsintä ei tunnu auttavan.

Tunnustan olleeni tällä tiellä jo parikymmentä vuotta. Matkan puoliväliin ahmin kaikki käsiini saamani kirjat, videot ja artikkelit. Nautin suunnattomasti tilaisuuksista jakaa tietoa ja näkemyksiä siitä, mikä oikeasti on tärkeää, mistä elämässä oikeasti on kyse ja mihin huomio kannattaisi seuraavaksi kohdistaa. Mikään tieto tai maailmanselitys ei tuntunut riittävän sammuttamaan tiedonjanoani.

Kymmenisen vuotta sitten sain ähkyn, joka ei ole vieläkään laantunut. Lakkasin etsimästä uutta, palasin vanhoihin juttuihin ja aloin katsella niitä uusin silmin. Yritin hahmottaa yhteisiä tekijöitä eri viitekehyksissä. Halusin rajata, supistaa ja yksinkertaistaa. Otin käteen occamin partaveitsen ja kaivoin esille yksinkertaisinta mahdollista vastausta. Löysin Tollen ja tuntui, ettei yksinkertaistukselle enää ollut tarvetta.

Nyt. Tässä. Hiljaisuus.

Pysähtynyt hetki ulos- ja sisäänhengityksen välissä.

Tietäminen on kuitenkin eri asia kuin ymmärtäminen. Jotta opetukseen  pääsee sisään, on elettävä sen kanssa. Seuraavien vuosien aikana palasin näihin teksteihin säännöllisesti ja useasti. Ajatuksen tasolla tunsin ymmärtäväni asian, mutta jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Lopulta  pysähtyminen ja hiljentyminen tuotti tulosta, ja tunsin löytäneeni etsimäni.

Joku sanoisi sitä flow-tilaksi, sillä ajantunne katosi ja koin iloa tekemisestäni. Tuo tila syntyi kirjoittaessani ensimmäistä runoani. Tuntui, kuin pitkästä aikaa olisin löytänyt jotain aivan uutta, ja että se olisi avannut oven sisimpääni. Tunsin tulleeni kotiin ja tunne oli intensiivisyydessään verrattavissa lähinnä ihastumiseen.

Olen tätä jälkeenpäin paljon miettinyt. Mitä yhteistä on yhteydellä omaan sisimpään ja rakastettuun? Mistä yhteys syntyy ja mihin se perustuu? Koska yleistäminen näin subjektiivisista kokemuksista on hankalaa, jatkan ääneen ajattelua omista kokemuksistani.

Nuoruudessa ihmissuhteet tuntuivat perustuvan lähinnä kemialle, vaikka ne joskus sydäntä särkivätkin. Vanhemmalla iällä taas tunnistan suhteessa enemmän tasoja ja merkityksiä. Tietoisuutta. Tietoista läsnäoloa. Myös muissa kuin parisuhteessa.

Suhde itseen on yhteydessä suhteeseen toisiin ihmisiin. Tästä on monta totuutta.  Joku väittää, että suhde syntyy ihmisten välille, kun näkee itsensä toisessa. Tommi Hellstenin mukaan monet parisuhteet kaatuvat siihen, etteivät kumppanit kykene kunnioittamaan toisen persoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät näe toisen ihmisen erillisyyttä eivätkä anna tilaa sille.

Tommin tapaan olen oppinut pitämään paradokseista.

Kasvamalla erilliseksi voi luoda aidon yhteyden. Tämä pätee niin itsensä löytämiseen kuin parisuhteeseenkin. Jopa siihen, mille on joskus niin vaikeaa löytää oikeaa sanoitusta. Yhteyteen johonkin meitä isompaan, joka kuitenkin on meidän sisällä. Hengellisyyteen.

Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image
-20% alennusta tarjouspaketeista etukoodilla TARJOUS20 
PUOTIIN
close-image
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
Saat kaupan päälle TSEMPPITARRAT kun ostat Perhekalenterin tai Hidasta elämää -kalenterin
PUOTIIN
close-image
24 tunnin ajan -50% etukoodilla TAKATALVI Pipo ja huivi -paketti 
PUOTIIN
close-image