Amerikkalainen Bernardo LaPallo eli 114-vuotiaaksi. Hän kävi kävelyllä joka aamu ja korosti levon ja hyvän ruokavalion merkitystä terveydelle ja pitkälle iälle. Bernando söi itse paljon luomuhedelmiä ja -vihanneksia, eikä punainen liha tai pikaruoka kuulunut hänen ruokavalioonsa. Hän mainitsi erityisesti viisi ruoka-ainetta, joita hänen lääkäri-isänsä opetti hänet syömään.
Valkosipuli
Valkosipuli on luonnon vastine antibiooteille ja se sisältää flavonoideja, vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja. Valkosipuli tuhoaa bakteereja ja sieniä ja muun muassa alentaa verenpainetta, pitää flunssan loitolla, sekä puhdistaa vartaloa myrkyistä.
Hunaja
Hunaja on jo pitkään ollut suosituimpien superruokien joukossa, sillä se on antibakteerinen, antiseptinen ja siinä on paljon antioksidantteja. Sillä voi hoitaa mm. yskää sekä kurkkukipua.
Kaneli
Kaneli on erityisen rikas kuidun, magnesiumin ja kalsiumin lähde. Siinä on runsaasti antioksidantteja ja se tuhoaa bakteereja ja sieniä. Kanelia on käytetty vuosisatojen ajan mausteena ja lääkkeenä esimerkiksi diabeteksen ja nivelreuman hoidossa ja mm. sydänsairauksien ehkäisyssä.
Suklaa
Käsittelemätön, kaakaopuusta saatava tumma suklaa on superruoka joka pitää meidät terveenä ja maistuu herkulliselta. Tummassa suklaassa on kasviperäisiä flavonoideja, antioksidantteja sekä tulehduksia hoitavia ainesosia. Tumma suklaa voi muun muassa alentaa kolesterolia ja näin voi vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä sekä hidastaa muistin rappeutumista iän karttuessa.
Oliiviöljy
Oliiviöljy on täynnä hyviä rasvoja jotka pitävät sekä sydämen että aivot terveinä. Oliiviöljy voi ehkäistä osteoporoosia ja kognitiivisten toimintojen rappeutumista sekä alentaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
Muutkin elämäntavat vaikuttavat suotuisasti elinikään ja elämänlaatuun. Japanin rannikolla olevan Okinawa-saaren pitkäikäisten asukkaiden ohjeet hyvään ja pitkään elämään ovat:
Voimistele sekä fyysisesti että henkisesti.
Syö vähän suolaa mutta paljon hedelmiä ja vihanneksia sekä muita ruokia, joissa on runsaasti kuituja ja antioksidantteja.
Älä syö liikaa. Hyvä muistisääntö on, että vatsasi tulee olla 8/10 täynnä kun lopetat ruokailun.
Syö ruokia jossa on paljon E-vitamiinia, sillä se pitää aivot elinvoimaisina. Esimerkiksi pähkinöissä, avokadossa ja kalassa on paljon E-vitamiinia.
Juo yrttiteetä. Varsinkin vihreässä teessä on paljon terveellisiä ainesosia.
Ota päiväunet. Iltapäivän torkut voivat vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja nostavat energiatasoasi.
Syö tuoreita vihanneksia, joko perinteisiä vihanneksia tai vielä terveellisempiä pienvihanneksia.
Rentoudu. Matalat stressitasot ovat pitkän iän ja terveyden salaisuus. Jatkuva stressi lisää riskiä sairastua muun muassa sydänsairauksiin, ruoansulatusjärjestelmän sairauksiin ja masennukseen.
Positiivisen etsiminen ja kriisien välttäminen on muodissa. Monelle hyvän elämän ohjenuora on: tunnista asiat, joista nautit ja rakenna niistä oma ihana nurkkasi universumiin.
Mutta, niin. Pilvilinna poksahtaa jossakin kohtaa. Kriisitön ja kivuton elämä ei ole mahdollista. Eikä sen johdosta ole syytä tuntea itseään epäonnistuneeksi. Sellaista elämä on meillä kaikilla.
Todellisuutta on tasapaino: ilman antamista ei voi saada, ja saavutusten eteen on tehtävä uhrauksia. Jokaisella voitolla on hintansa, jokaisella tappiolla on kipunsa. Ja se on ihan ookoo.
~ ~ ~ ~
Elämä saa totta kai olla nautinnollista. Mutta kaikki myös pelkäävät joskus. Ja jos pelkoa, vihaa tai pettymystä yrittää jatkuvasti peittää kääntämällä niitä positiivisiksi, nakertavat ne pilvilinnan perustuksia sisältäpäin. Pelkojen on hyvä tulla pintaan, sillä siten niistä on mahdollista tulla tietoiseksi ja kohdata niitä.
Tunteita ei pääse pakoon. Ne ovat energiaa, tärkeitä viestejä syvältä sisimmästä. Itsensä ja totuuden kohtaaminen on pelottavaa. Samalla pelko on iso harjoitus. Se on tunne, joka kertoo jostain tärkeästä. Oma mukavuusalue ylittyy.
Vaikka emme voisi vaikuttaa kriisien ja kivun määrään, voimme vaikuttaa siihen, miten ne kohtaamme.
Pelko on aina mahdollisuus rohkeuteen, sillä rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelottaa.
~ ~ ~ ~
Jotkut ihmiset osaavat ilmentää rohkeutta ja voimaa olemattomalla varoitusajalla, silti ilman vihaa ja aggressiota. Heitä voisi kutsua valon sotureiksi, jotka toimivat rohkeudesta, ystävällisyydestä, myötätunnosta ja kiitollisuudesta käsin. Heissä on rakkaus työnsä loppuun saattamiseen.
Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka uskovat johonkin suurempaan voimaan, ovat onnellisempia. Henkinen selkäranka tuo luottamusta elämään. Tämä ei tarkoita passiivista, fatalistista elämänasennetta, vaan voimaa ja uskoa siihen, että osana suurempaa voimaa jokaisella on myös vaikutusvaltaa siihen, miltä kokonaisuus näyttää ja mitä omassa elämässä tapahtuu.
Sitoutuminen omaan elämään, harjoitukseen ja itsensä tutkimiseen ovat onnellisen elämän edellytyksiä. Altistamalla itsensä elämälle oppii jatkuvasti lisää.
Maailma vaatii tällä(kin) hetkellä rohkeita tekoja. Henkisen soturin voitto on rauha. Se on nautintoa siitä, että tämä tässä juuri nyt on elämää ja se virtaa täysillä minun lävitseni!
Joogit sanovat, että se joka valloittaa mielensä, valloittaa koko maailman. Taistelut käydään ennen kaikkea oman pään sisällä, usein itseä vastaan.
Saamme sitä mihin keskitymme. Jos identifioidumme tunteisiin (pelkoon, vihaan, katkeruuteen), meistä tulee sellaisia. Mutta et ole yhtä kuin pelkosi. Olet jotain paljon suurempaa.
Harjoitus: Joskus kannattaa kokeilla, miten vapauttavaa on vaihtaa mikä tahansa ajatus sen vastakohtaan. Olen surullinen – minä en ole surullinen. Minä istun – minä en istu. Mutta yritä olla identifioitumatta vastakohtaankaan: ajatuksesta tai tunteesta voi sitä kautta kenties ihan vaan päästää irti?
Intuition voima
Tuleeko jokin toive tai ongelma sinusta vai universumista? Haetko lyhyen tähtäimen nautintoa ja vahvistusta egolle vai kaikkien kannalta parasta mahdollista ratkaisua? On hyvä miettiä, miten valinnat vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin, maapalloon ja tuleviin sukupolviin. Syntyvätkö päätökset intuitiosta vai egosta käsin? Monet meistä jäävät jumiin pään ja sydämen väliin, logiikan ja intuition keskelle.
Harjoitus: Meditointi kaikissa muodoissaan auttaa ymmärtämään omaa sydäntä, puhdistamaan alitajuntaa ja keskittymään nykyhetkeen. Se vaikuttaa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ja sietokykyään, hermostooan ja mielenrauhaansa vahvistaa parhaiten edes pienellä päivittäisellä harjoituksella.
Puheen voima
Sanat sisältävät suuren energian, jota lähetämme eteenpäin. Joskus rohkeus tarkoittaa hiljaa olemista, joskus taas suunsa avaamista oikealla hetkellä.
Harjoitus: Kokeile kysyä itseltäsi ennen puhumista: Onko tämä totta? Onko tämä ystävällistä? Ja onko tämän sanominen tarpeellista? Tällä yksinkertaisella ohjeella ratkeaisi moni riita.
Myötätunto & viisas sydän
Meillä kaikilla on elämässä monenlaisia kiinnikkeitä, ja usein erehdymme pitämään kiintymystä (attachment) rakkautena. Todellinen rakkaus yhdistää koko luomakunnan lämpimällä ystävällisyyden, huolehtimisen ja kunnioituksen energialla. Mitä enemmän antaa sydämestään, sitä enemmän saa.
Harjoitus: Pyyteetön hyvän tekeminen ja toisten palvelu, seva, on suuri harjoitus. Sevaa voi tehdä omien resurssiensa puitteissa: vie ruokailun päätteeksi kaverinkin astiat pöydästä tai tarjoa apua ihan pienessäkin asiassa. Se on antamista.
Taitava toiminta
Tärkeää ei ole se mitä teet, vaan miksi ja miten. Kiihkeässä nykymaailman rytmissä päätöksiä on tehtävä nopeasti ja pelottomasti, neutraalin mielen kirkkaudella, intuitiivisesti ja sydämen rohkeudella.
Harjoitus: Mieti, mitä toimintasi taustalla on. Tämä liittyy kohtaan 2 eli nouseeko tarve toimintaan egosta vai intuitiosta?
Lisään loppuun vielä kuudennen: Kaikkivoipa hengitys
Hengitys on ihmelääke läsnäoloon. Joogit sanovat myös, että se joka pidättää hengitystään pisimpään, voittaa taistelun. Hengitys on yksi harvoista asioista, joita voimme elämässä hallita. Hengityksen kontrollointi on portti mielen kontrollointiin – ja vapaampaan elämään.
Näiden pienten harjoitusten tarkoitus on tutustua itseensä paremmin; myöntää ja ymmärtää. Ja kasvaa sitä kautta rohkeammaksi, arkielämän soturiksi.
Välillä elämä yllättää totaalisesti. Juuri kun luulet, että asiat ovat jollakin tietyllä tavalla, voivat ne muuttua silmänräpäyksessä. Kertaheitolla. Näin kävi minulle ja miehelleni joitakin kuukausia sitten.
Olin raskaana 12. viikolla, ja menimme innostuneen jännittyneinä ultraäänitutkimukseen näkemään, kenet ihanan pienen ihmeen saisimme syliimme kevään koittaessa.
Alkuraskaus oli mennyt kaikkien oppikirjojen mukaisesti. Erona aiempaan raskauteeni olivat vain voimakkaammat oireet. Ultraäänitutkimus kuitenkin paljasti meille täyden yllätyksen.
Kätilö ei löytänyt sikiön sydänääniä tai muitakaan elonmerkkejä. Enkelilapsemme ei ollut selvinnyt mukana matkassa, vaikka raskaus oli muutoin jatkunut hormonaalisesti. Kätilö kertoi tämän olevan yllättävän yleistä. Joka päivä heillä tulee ainakin yksi samanlainen tilanne vastaan.
Tämä keskenmeno pysäytti minut taas voimakkaasti itseni äärelle. Suru ja kiukku nousivat pintaan. ”Kaikkihan näytti menevän niin hyvin. Eihän näin pitänyt käydä”, huomasin itseni ajattelevan.
Siinä hetkessä kun annoin periksi ja hyväksyin sen mitä oli tapahtunut, huomasin jonkin muuttuvan. Surun alta paljastui rauha. Jokin syvempi tietous siitä, että se mitä tapahtui, sen kuului tapahtua. Miksi? Sitä en ehkä koskaan saisi tietää.
Tuosta rauhan paikasta käsin pystyin näkemään myös tämän surullisen kokemuksen kauneuden. Haluaisinkin nyt jakaa kanssasi, mitä tämä kokemus minulle opetti.
1. Voit huomata vaikeuden hetkellä, että elämässäsi on paljon hyvää, jota olet aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä
Tämän kokemuksen kautta näin sen, miten suuri määrä rakkautta ja tukea minulla onkaan elämässäni. Valtava kiitollisuuden tunne tästä sai minut myös näkemään, miten ankara olin ollut itseäni kohtaan viime aikoina. Muilta saamani rakkaus toi näkyväksi tavat, joilla en ollut rakastanut itseäni ja pystyin toisten rakkauden energiassa alkaa taas tehdä tietoisesti asioita itseni rakastamisen eteen. Ihan jokapäiväisessä arjessani.
2. Vaikeuksien kautta voit nähdä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää
Huomasin, että vaikka elin unelmieni elämää, olin täyttänyt sen niin täyteen erilaisia kiinnostavia asioita ja projekteja, että tilaa vauvalle ei itseasiassa elämässäni olisi edes kunnolla ollut. Tuli aika kohdata itseni rehellisesti sen suhteen mihin aikani käytin. Kysyin itseltäni ”Mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät asiat, jotka haluan pitää ja mistä voin karsia? Mihin suuntaan haluan elämääni kuljettaa?”
3. Ikävät tapahtumat, voivat olla juuri se, mitä tarvitset kasvaaksesi suuntaan, jonka sielusi tunnistaa oikeaksi
Jälleen kerran sain nähdä, miten paljon sisäistä rikkautta ja selkeyttä voi haasteellinen elämäntilanne antaa, kun uskaltaa pudottautua rauhan paikkaan, joka surun ja kiukun alla asustaa. Haastepaikka voi tarjota todella arvokkaita vastauksia omasta itsestä ja elämästä, jotka auttavat sinua kulkemaan oikeaan suuntaan.
4. Vaikeuksien hyväksyminen vahvistaa yhteyttä intuitioosi
Olen huomannut, että jokainen kerta kun lakkaan vastustelemasta elämää ja sen ikäviäkin käänteitä, löydän vahvemman yhteyden intuitiooni. Hyväksynnän kautta olen aina päässyt käsiksi rauhan paikkaan, jossa näen asiat selkeämmin ja sisäisen viisauteni ääni on päässyt voimakkaammin esiin.
Vaikka sinä et olisi koskaan kokenut keskenmenoa, niin melko varmasti jokainen meistä kokee joskus elämämme aikana asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa. Asioita, jotka voivat tuntua kipeiltä ja mahdollisesti laittaa koko elämän uuteen uskoon. Emme ehkä pysty estämään näitä tapahtumia tapahtumasta, mutta voimme hyväksyä ne ja muistaa, että juuri nuo asiat saattavat olla avautuneita ovia uusiin mahdollisuuksiin ja syvempään itsesi ymmärtämiseen.
Elämän todellinen kauneus paljastuu usein vasta vaikeiden tilanteiden kautta. Jos olet valmis näkemään mitä opetettavaa ja annettavaa elämän karikoilla on, voivat ne muuttua hetkessä timanteiksi, joista voit olla syvästi kiitollinen.
Jokainen meistä haluaa olla onnellinen, tai vähintään vapaa kärsimyksestä. Tässä seitsemän asiaa, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, koetko onnellisuutta vai et.
1. Muistot
Onnelliset muistot elävät mielessämme pitkään – myös tunnemuistoina. Kun kohtaat uusia hetkiä elämässäsi, voi olla, että pyrit toistamaan muistojesi onnellisia hetkiä. Jos muistot linkittyvät vahvasti tiettyihin ihmisiin, tapahtumiin tai ikäkauteen, on mahdotonta palauttaa elämään noita onnellisuusankkureita. Kun kurkkaa ihmisten, tapahtumien tai tilanteiden taakse, omaan olotilaan, on helpompi irroittaa onnellisuus ulkoisista olosuhteista ja muistoista.
2. Kiitollisuus
Kiitollisuus ei ole seurausta onnellisuudesta, vaan onnellisuus on seurausta kiitollisuudesta. Kun opettaa aivoja huomioimaan elämässä hyviä asioita, voi kokea onnellisuutta pienistäkin asioista. Kiitollisuus auttaa myös luottamaan elämään, mikä on onnellisuuden perusta.
3. Läsnäolo
Kun keinuu tässä hetkessä luottavaisena kuin lapsi kehdossa, voi kokea, että kaikki on hyvin, olet turvassa ja voit luottaa. Läsnäolo saa aikaan seesteisyyden, jossa ei märehditä menneitä tai murehdita tulevaa, vaan keinutellaan täydellisessä tässä hetkessä ja annetaan sen avautua joka hetki uutena. Annetaan asioiden olla, miten ne ovat, eikä vängätä niitä sellaiseksi kuin haluaisimme niiden olevan. Läsnäolo on avain onnellisuuteen.
4. Koko tunneskaalan kohtaaminen
Onnellisuus ei ole ikuista auringonpaistetta, ilotulitusten räiskettä tai elämää, jossa kaikki on täydellisesti. Ihmisyyteen kuuluu koko tunneskaala, jossa on tunteita, jotka tuntuvat hyvältä ja tunteita, jotka eivät tunnu hyvältä. Onnellisuutta on se, kun luottaa, että vaikka tulee suru ja itku, ei ole mitään hätää – tunteelle on tilaa ja aikaa, siitä ei tarvitse päästä eroon. Surullisenakin voi olla olla onnellinen.
5. Sisäinen puhe ja itsensä rakastaminen
Yksi suurin asia, joka syö onnellisuutta, on se, että ohittaa omat tarpeet, toiveet ja lopuksi vielä puhuu itselleen rumasti. Jos myrkyttää itseään sisäisesti, käy koko ajan itsensä sisällä kamppailua: se, jonka pitäisi rakastaa ja helliä, ruoskii ja panettelee. Ainoa ihminen, jonka kanssa kuljet koko tämän elämäksi kuljetun matkan, olet sinä itse. Tee itsestäsi paras ystäväsi, johon luotat, jolle puhut kauniisti ja jota hellit – ihan jokainen päivä.
6. Yhteys muihin ihmisiin
Ennen kuin voi olla syvässä yhteydessä muihin, on löydettävä syvä yhteys itseenä. Kun tietää, miltä luottamus, kunnioitus ja rakkaus tuntuu, voi luoda samanlaisen suhteen muihin. Tutkimuksissa on havaittu, että yksi eniten ihmisen onnellisuuteen vaikuttavia asioita on luottamukselliset ihmissuhteet. Ei Facebook-kavereiden määrä, vaan niiden ihmisten määrä, joiden läsnäolo tekee sinulle hyvää. Kuinka ihanaa onkaan jakaa yhteinen kokemus jonkun toisen ihmisen kanssa tai luoda yhdessä jotain kaunista!
7. Merkityksellisyys
Mikä on elämäntarkoituksesi? Silloinkin, kun teet asioita tai vaikkapa työtä, joka ei tunnu ihan parhaalta mahdolliselta, tekemisessä voi olla olla oma sydämentehtävä mukana. Kun luottaa siihen, että omalla olemisella, omilla tekemisillä ja elämällä on merkitys, voi kokea onnellisuutta riippumatta siitä, missä on, mitä tekee tai mitä tapahtuu. Oman intohimon, sydämenpalon tai unelman seuraaminen on mahdollista, koska olemme syntyneet tänne elämään uniikkeina yksilöinä, jotka voivat aina valita sydämensä tien.
Haastattelin väitöskirjaani varten hevosavusteiseen johtajuusvalmennukseemme osallistunutta naista. Kysyin vaikuttavimmasta tapahtumasta. Hän kertoi. Samaan valmennukseen haastateltavani kanssa osallistui nainen, joka sairasti masennusta. Hän kaipasi huomiota muuta ryhmää enemmän. Naisen paha olo esti osallistumasta kaikkiin harjoitteisiin ja hän joutui lepäämään välillä. Haastateltavani oli ärtynyt naisen vaatimasta erityiskohtelusta ja huolissaan toteutuuko valmennus suunnitellusti laisinkaan.
Samanaikaisesti tällä kurssilla oli erityinen lahja. Saimme viettää aikaa laumassa, jossa oli vapaana 11 tammaa varsoineen. Keskityimme läsnäoloon, aistimisen herkkyyteen ja hienovaraiseen kieleen hevosten kanssa, kun yht’äkkiä masentunut nainen käpertyi itkuisena maahan. Muut kurssilaiset katselivat toisiaan hämmentyneinä, vaivautuneena ja vähän ärtyneinä, kun toinen meistä ohjaajista tarkasti, että kaikki on fyysisesti kunnossa. Haastateltava kertoi, että tilanne näytti lähinnä teeskentelyltä ja huomionhakuisuudelta.
Naisen lyyhistyessä maahan lauman johtava tamma nosti 30–40 metrin päässä päänsä ylös, ja hiljeni tarkkailemaan koko suuri olemus liikkumattomana tapahtumaa. Välittömästi sen jälkeen hän käveli rauhallisesti paikalle naisen luokse, painoi päänsä, hörisi hiljaa, asetti sieraimensa naisen kasvoille, hengitti yhdessä ja lopulta kosketteli hyvin hellästi turvallaan naisen koko kehoa. Rauhallisen tutkimisen jälkeen hän kääntyi, kokosi kauempana laiduntavat varsat mukaansa ja paimensi molemmat naisen luo. Tämän jälkeen koko loppupäivän tamma seurasi varsoineen naista. Rauhallisena, valppaana, turvallisena.
Systeeminen havainnointikyky on hevosilla kehittynyt erittäin korkealle. Pakoeläimenä hevosen kyky aistia toisen todellinen tunnetila on kehittynyt uskomattoman herkäksi. Hevosilla ei ole erillistä aivojen otsalohkoa, ja he eivät pysty erottelemaan tunteita ja toimintaa. Yksinkertaisesti he toimivat aina sen mukaan mitä tuntevat.
Haastateltavani sanoi: ”Tamma kykeni aistimaan naisen hädän. Tamma näki, että nainen kaipasi lohdutusta. Minä en. Olen aina uskonut olevani myötätuntoinen olento. Tämän tapahtuman jälkeen jouduin toteamaan kykeneväni myötätuntoon silloin, kun sitä kaipaava käyttäytyy minulle sopivalla tavalla. Minun myötätuntoni oli ehdollistunutta, hevosen ei.” Tilanteessa hevonen oli ensimmäinen, joka todella osoitti jakamattoman hyväksyntänsä ja myötätuntonsa naiselle silloin, kun me ihmiset vielä mietimme, mitä tehdä. Tamma mallinsi meille, miten järisyttävältä näyttää vuorovaikutuksessa systeemisen havainnoinnin, tunneyhteyden ja välittömän toiminnan saumaton suoruus.
Tamma osoitti suurinta mahdollista myötätuntoa tuomalla arvokkaimpansa eli lauman varsat naisen ympärille. Tamma muodosti naisesta ja varsoista oman sisäisen hoivaavan systeemin kokonaislauman sisälle, ja samalla esitti kaikki naiselle kaikki mahdolliset merkit omasta vaarattomuudestaan ja tarjoamastaan fyysisestä turvasta. Tamma toimi luonnollisen, elämän älykkyyden ohjaamalla tavalla samoin kuin villissä hevoslaumassa. Kun hevoslaumaan syntyy heikompi varsa, lauma tuo terveet varsat pienimmän ympärille tukemaan ja antamaan suurimman mahdollisen tuen ja avun heikommalle varsalle voimistua ja vahvistua elinvoimaiseksi osaksi laumaa.
Tiedetään, että ihminen tuntee helpoiten ja syvimmin myötätuntoa silloin, kun hän samaistuu siihen olentoon, joka kärsii. Jos toinen tuntuu tarpeeksi erilaiselta ja kaukaiselta suhteessa itseen, myötätunto ei aktivoidu. Tällöin meissä ei aktivoidu halu auttaa vaan pikemminkin ottaa etäisyyttä. Systeemiäly, eli kyky toimia älykkäästi elämän monikerroksellisuudessa, versoo meidän jaetusta yhteenkuuluvuudesta ja jakamattomasti riippuvuudesta suhteessa toisiimme ja elämään. Kun hevonen hyväksyi ihmisen osaksi laumaansa, yhteenkuuluvuus ja yhteys olivat hänelle itsestään selviä. Tamma oli kyselemättä valmis antamaan huolenpitonsa ja turvansa sitä tarvitsevalle – vaikkakaan se toinen ei osannut samaa kieltä, oli mekko päällä, eikä ollut lainkaan oikeanlaisen hevosen näköinen.
”Love and compassion are necessities, not luxuries. Without them humanity cannot survive.” – Dalai Lama
Oletko kohdannut ihmisen, jonka kanssa – jostain oudosta syystä, jota et pysty selittämään – tunnet syvää yhteyttä sellaisella tavalla, jota et ole kokenut kenenkään toisen kanssa aiemmin? Olet saattanut kohdata sielunkumppanisi.
Monet luulevat sielunkumppanien olevan pelkkä romanttisten tarinoiden tai satujen myytti, jossa kaksi ihmistä kohtaa ja rakastuu toisiinsa silmänräpäyksessä. Näitä tapahtuu kuitenkin myös ihan tosielämässä.
Päätä pahkaa rakastuminen ei kuitenkaan vielä ole yksiselitteisesti merkki siitä, että olet löytänyt sielunkumppanisi, sillä sielunkumppanuus on paljon muutakin kuin kaiken läpäisevää rakkautta.
Tässä on 13 merkkiä, joiden perusteella voit päätellä, onko löytämäsi ihminen kenties sielunkumppanisi:
1. Ajattelet jotakin, ja kumppanisi tietää, mitä ajattelet, pelkästään katsomalla sinua, aivan kuin lukisi ajatuksesi. Sanaton viestintä toimii välillänne uskomattoman tehokkaasti.
2. Jos et muista, millaista elämäsi oli ennen kuin löysit kumppanisi – etkä haluakaan – olet saattanut löytää sielunkumppanisi.
3. Sielunkumppanit haastavat toistensa ajattelutapoja ja toimintaa päivittäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita riitelyä, vaan lempeää kyseenalaistamista ja toistensa tukemista, johon ei kuulu toisen vähättely. Tällä tavoin he tukevat toinen toisensa kasvua ihmisenä.
4. Tuntuuko, että kumppanisi tuntee sinut läpikotaisin, vaikka olisitte tunteneet toisenne vasta vähän aikaa? Sielunkumppani tietää intuitiivisesti, miten esimerkiksi rauhoittaa hermostunutta kumppaniaan, miten auttaa tätä päästämään irti stressistä tai miten häntä tulisi piristää.
5. Se, että tunnet olosi kotoisaksi kumppanisi seurassa, on varma merkki siitä, että hän on sielunkumppanisi.
6. Sielunkumppanit osaavat kunnioittaa toisiaan silloinkin, kun ovat asioista eri mieltä – mutta kun on kyse elämän tärkeimmistä asioista ja suhteen isoista kysymyksistä, he ovat ajattelevat yleensä samalla tavalla.
7. Sinun ja sielunkumppanisi välillä on erityinen side, jota voi olla vaikea selittää ja jota kukaan toinen ei välttämättä halua tai kykene koskaan ymmärtämään.
8. Koet suurta rauhaa kumppanisi seurassa ollessasi. Kummallakaan ei ole tarvetta etsiä elämäänsä ketään toista ihmistä.
9. Sielunkumppanit auttavat toisiaan tulemaan paremmiksi ihmisiksi. He tuovat toisissaan esille hyvät puolet.
10. Todelliset kumppanit tukevat kumpikin toistensa unelmia ja tavoitteita ja kannustavat toisiaan niiden tavoittelussa. He ovat täydellinen tiimi.
11. Voit olla vapaasti oma itsesi kumppanisi seurassa – kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi – ja kumppanisi rakastaa sinua, niin hyviä kuin huonojakin puoliasi, täysin.
12. Tunne siitä, että suhteessasi olet täysin turvassa ja suojassa, on varma merkki siitä, että olet yhdessä sielunkumppanisi kanssa.
13. Joskus mitään sanoja ei tarvita, pelkkä tunne riittää. Jos henkilö on sielunkumppanisi, hänen kanssaan oleminen vain tuntuu oikealta – paitsi sinun mielestäsi, joskus jopa myös ystäviesi ja perheesi mielestä.
Minulla on keittiön kaapin ovessa sydämellä ympäröityjä lippulappusia joihin olen kirjaillut unelmiani. Ne julistavat, että olen vastuussa hyvinvoinnistani ja minulla on vapaus elää itseni näköisesti. Unelmoiminen on parhaimmillaan inspiroitunutta ja intuitiivista yhteyttä ajattomaan ytimeeni. Suunnan ottamista. Taustalla on ajatus siitä, että asiat eivät vain tapahdu meille vaan luomme todellisuutemme yhdessä universumin kanssa. Tai tarkemmin: olemme sisimmältämme samaa kuin kaikkeus ja todellisuutemme ilmentää suhdettamme siihen. Luominen ei ole mielen kautta tapahtuva teko vaan tietoisuuden ilmentymä – vedämme puoleemme sitä, mitä olemme.
Aiemmin, kun elämässäni oli shittiä ajattelin, että olen surkea luoja ja yhteyteni universumiin jotenkin katki. Syytin itseäni siitä, että sydäntä rusensi ja haastetta pukkasi. Tajunnan reunoilla kupli tunne, etten liene enemmän arvoinen. Joku tuumii, että vaikeudet ovat merkki siitä, että universumi on kääntänyt selkänsä, minä näin kärvistelyni jonkinlaisena rikkinäisyytenä.
Luomisen luonteen ymmärrykseni laajeni, kun eräässä mahtavassa terapiasessiossa näkösälleni oli ilmaantunut valtava määrä tiedostamatonta häpeää. Tunne nousi myös kehooni selkäsäryksi ja makasin akupunktiossa. Tajusin, ettemme monesti tiedä, mitä kaikkea tietoisuudessamme eli psyykessämme ja suhteessa itseemme ja maailmaan tapahtuu. Puhutaan uskomuksista, jotka estävät meitä vastaanottamasta sitä mitä haluamme. Uskomukset ovat sen kiteymiä, miten olemme oppineet suhtautumaan elämään.
Neulatuin säärin pötkötellessäni oivalsin miten olin vetänyt puoleeni tietynlaisen elämäntavan jossa koin usein uupumusta ja harvemmin totaalista sydämeni toteuttamisen riemua. Halusin aina eheytyä ja työstin itseäni lukemalla, prosessoimalla, hoidoissa ja terapioissa. (Tässä yhteydessä tarkastelun kohteena on motiivini, ei itse toiminta.) Nojauduin toisten näkemyksiin sieluni tilasta. Työelämässä puursin kilttinä jotta joku joskus huomaisi kykyni ja sitten pääsisin tekemään mitä haluaisin. Koko ”tietoinen luomisprosessini” oli aiemmin alisteinen tälle tiedostamattomalle, sisäiselle kuviolleni, jossa minun piti aina nähdä valtavasti vaivaa kaiken eteen. Taustalla vaikutti sama rikkinäisyyden tai keskeneräisyyden illuusioni – siis häpeäni. Saatoin vastaanottaa todellisuuteeni lähinnä sellaista, mikä tuohon kuvioon sopi. Vasta kun minä muutuin, se mistä unelmoin mahdollistui.
Väitän, että toisinaan aarrekarttojamme puuhatessamme emme ole yhteydessä sieluumme, vaan jämähtäneisiin käsityksiimme elämästä ja minuudestamme. Uskomusten alla on jotakin vielä syvempää: rakkaus tai rakkaudettomuus itseämme kohtaan. Tätä todellisuutemme ilmentää meille uskollisesti. Totta kai haluamme voida hyvin ja mieli ohjaa sinne. Mutta mitä jos sisäisyydessäni on tiedostamatonta itseni hylkäämistä? Omalla kohdallani tajusin, että esimerkiksi parisuhdefantasiani oli syntynyt niinä aikoina, kun olin jäänyt vaille huomiota, turvaa ja ehdotonta rakkautta jota silloin olisin tarvinnut. Parisuhde-unelmani oli syntynyt, ei pelkästä iloisesta intuitiosta vaan myös kivusta ja pelosta.
Elämä on huolehtinut siitä, että olen päässyt tutkimaan käsityksiäni rakkaudesta todellisen rakkauden äärellä. Kun pääsin kipuuni kiinni aikuisena aloin huomata, ettei rakkauden tarvitse näyttää samalta kuin visioissani. Että kysymys on kokemuksesta, ei siitä, minkälaisessa paketissa asiat elämäämme saapuvat.
Pointtini on tämä: voimme olla auki muutokselle, joka kivuliaallakin tavalla mahdollistaa, että unelmamme toteutuvat. Meistä kuoriutuu näkyville se, mikä estää meitä kokemasta toivomaamme. Se voi sattua, mutta olisi mahtavaa jos silloin muistaisimme, että olemme matkalla kohti suurempaa rakkautta, emme loppuasetelmassa. Tai sitten vastustamme tätä prosessia pitämällä kiinni aarrekarttojemme näkymistä. Roikumme uskomuksessa ettemme voi olla onnellisia koska sitä tai tätä.
Se, mihin ja miten katseemme kiinnittyy, voimistuu. Siksi elämämme ilmentää myös sitä, mistä yritämme päästä eroon. Luonnollisestikaan emme haluaisi lisää vaikeuksia. Mutta pyrkiessämme rajaamaan ulos jotakin elämän kokonaisuuteen kuuluvaa, aitaamme pois myös sitä, mitä tahtoisimme kokea. Elämä saapuu sellaisenaan, eikä murheen alhosta nousemiseen ole mitään pikavippejä. Mutta voisimmeko vaikeuksissammekin vaikka toisen avulla, sentti kerrallaan, keskittyä siihen mikä juuri nyt jeesaisi? Se on rakkautta.
Voisimmeko ajatella, että elämän aikeet ovat pohjimmiltaan hyvät? Että haasteet eivät ole olemassa siksi, ettemme ansaitsisi enempää vaan jotta löytäisimme kykymme rakastaa syvemmin? Että kärvistely ei ole ole ihanuuden este vaan väylä?
Myötätunto auttaa meitä lopulta näkemään miksi todellisuutemme on sellaista kuin on. Mitä uteliaampi ja hyväksyvämpi olen, sitä tietoisemmaksi tulen. Elämä tiedustelee haasteiden kautta myös, syytänkö jotakin ulkopuolellani olevaa. Tähän vastaaminen pyytää joskus ihan tajuttomasti rohkeutta katsoa (elämän) peiliin. Unelmien vastaanottaminen kysyy luottamusta ja antautumista – uhrittomuutta. Voi myös puhua luopumisesta. Mitä vähemmän tietoisuuteni on suuntautunut tuomitsemaan todellisuutta ja itseäni, sitä voimallisemmin olen yhteydessä ytimeeni. Jumaluuteen, sieluuni, universumiin, rakkauteen – miksi sitä haluaakin kutsua. Paradoksaalista kyllä, mitä vähemmän yritän puskea jotakin omaa agendaani elämän suhteen, sitä enemmän kaikkea ihmeellistä ilmaantuu.
Keittiöni unelmaseinällä on paljon tunteita kuvaavia sanoja. Syvät fiilikset ovat kirkkaammin yhteydessä sydämen inspiraatioon ja rajattomiin mahdollisuuksiin kuin mieleni tai egoni, jolla on aina tuhat pelkojen varjostamaa näkemystä siitä millaista ”hyvä elämä” olisi. Tutkin millaiset yllättävätkin asiat saavat minut tuntemaan enemmän haluamiani fiiliksiä. Koska yksikään reissu, rahamäärä, parisuhde tai tajunnanräjäyttävä projekti ei kuitenkaan tuo minulle sitä, mitä eniten haluan kokea: syvää rakkautta itseäni ja elämää kohtaan no matter what. Meidän on kuitenkin suostuttava kaikkiin tunteisiimme jotta elämä virtaisi. Silloin toteutamme itse hyvää itseämme kohtaan. Emme antaudu koska meiltä puuttuu ja haluaisimme jotakin vaan siksi, että näemme mitä meillä jo on: tämä maaginen, traaginen, koettelevainen, huikaiseva kokemus – Elämä.
Universumi vastaa:
Ai, moi rakkausreissulainen! No lisää rakkausasioita sit sulle? Tulee.
Kirjoittaja Marika Vepsäläinen on valmentaja, yrittäjä ja kirjoittaja, joka auttaa herkkiä, erityisherkkiä ja herkkyydestään kiinnostuneita ihmisiä lopettamaan itsensä ylikuormittamisen toisten tunteilla ja tarpeilla ja tekemään herkkyydestään voimansa ihmissuhteissa, työssä ja muussa elämässä.
Mikäli olet erityisherkkä tai keskivertoa herkempi ihminen, aistit vahvasti toisten ihmisten tunteita ja tarpeita ilman, että niitä sanotaan ääneen. Jos olet lisäksi överiempaattinen, et ainoastaan aisti muiden tunteita ja tarpeita, vaan otat ne lisäksi omalle vastuullesi.
Kun astut töissä täyteen kokoustilaan, pystyt aistimaan yleisen tunnetilan ja sen eri vivahteet parissa sekunnissa.
Pöydän ääressä kollegat juttelevat näennäisen kepeästi, vaikka näet heti, miten toinen heistä ei voi sietää juttukaveriaan, kun taas toinen hakee epätoivoisesti keskustelukumppaninsa hyväksyntää. Mikäli tapaamisen aihe on vaikea, koet huoneessa pinnan alla kiristyvän jännitteen eri puolilla kehoasi. Ehkä yrität purkaa sitä kyselemällä muiden vointia tai keventämällä tunnelmaa vitsailemalla. Tunnustelet tottuneesti, miten voisit helpottaa kaikkien oloa, jotta tilanne sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.
Tämä on erilaisissa tilanteissa se ratkaiseva kohta, jossa me herkät ihmiset luiskahdamme helposti rakentavasta myötäelämisestä överiempatian puolelle. Kun tunnemme, että tilanteessa ei ole kaikki hyvin, alamme automaattisesti tunnustella, mitä meidän tulisi tehdä, jotta se korjaantuisi.
Överiempaattisina olemme hioneet taitomme lukea toisten tunteita ja tarpeita intuitiivisesti ylikuntoon. Sen lisäksi koemme, että meidän täytyy vastata niihin jatkuvasti täyttääksemme odotukset ja ollaksemme tarpeellisia, hyödyllisiä, riittäviä ja hyväksyttyjä.
Jännittyneessä kokoustilanteessa överiempaattinen kokee, että on hänen vastuullaan helpottaa kaikkien oloa, vaikka hänen asemansa ei sitä millään tavalla vaatisi. Parisuhteessa, jossa tunteista ja asioista ei puhuta avoimesti, hän lukee jatkuvasti kumppaninsa mielialoja tämän sanattomista signaaleista ja muokkaa omaa käytöstään niihin sopivaksi, jotta harmonia säilyisi ja konflikteilta vältyttäisiin.
Överiempaattinen uskoo, että koska hän aistii niin vahvasti, miltä toisista tuntuu ja mitä he tarvitsevat, hänen täytyy myös ottaa heidän ongelmansa kantaakseen ja pyrkiä näin lieventämään heidän kärsimystään. Samalla hän ajaa itsensä jatkuvaan ylikuormittumisen kierteeseen.
Överiempaattinen yliherkistyy toisten tunteille jo lapsena
Överiempatia on ajattelun, tuntemisen ja toiminnan malli, jonka juuret ovat lähes poikkeuksetta lapsuudessa. Kun vahvasti sekä omat että toisten tunteet kokeva lapsi kasvaa ympäristössä, jossa erityisesti negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja, hän voi kehittää överiempatian selviytymiskeinokseen.
Herkkä lapsi aistii perheessä painekattilan lailla pakkautuvan tunne-energian voimakkaasti. Tämä saa hänet kokemaan olonsa turvattomaksi. Tunteakseen turvaa ja varmistaakseen huolenpidon lapsi venyttää kykynsä tulkita vanhempiensa tunteita ja tarpeita äärimmilleen. Hän alkaa uskoa, että hänen selviytymisensä riippuu siitä, miten hyvin hän pystyy lukemaan vanhempiaan rivien välistä ja sopeuttamaan omat tunteensa, tarpeensa ja toimintansa tasaamaan heidän tunnetilojaan. Lapsen mieli ehdollistuu luulemaan, että hänen omat tunteensa, jotka haittaavat tai heilauttavat vanhempien oloa, ovat vääriä.
Kun lapsi yliherkistyy toisten olotiloille saadaakseen hyväksyntää ja rakkautta, hänestä kasvaa överiempaattinen aikuinen, jonka omat tunteet ja tarpeet jäävät sivuun ja joka uuvuttaa itsensä jatkuvasti käyttämällä voimansa toisten tunteiden ja tarpeiden täyttämiseen. Hän voi jatkaa tätä niin kauan, kunnes joku kokemus, kuten uupuminen tai pahimmillaan sairastuminen, pysäyttää hänet ja pakottaa hänet viimein kääntämään katseen itseensä ja omaan hyvinvointiinsa.
Miten överiempatiasta voi vapautua?
Toisinaan me tarvitsemme useitakin kriisejä ja niihin liittyviä muutoksia, jotta huomaisimme oman herkkyytemme ja taipumuksemme vetää empaattisuutemme toisia kohtaan överiksi.
Erityisherkälle normaali työpäivä kohtaamisineen, hektisine palaveriputkineen ja tuntikausien koneella työskentelyineen on jo sinänsä kuormittava kokemus, josta palautumiseen tarvitsisi useamman tunnin rauhallista aikaa. Kun tähän vielä yhdistää överiempaattisen huolen yhteisistä hankkeista ja kaikkien murheista, on uupumisen kierre työelämässä todennäköinen.
Loppuunpalaminen voi tapahtua myös epätasapainoisissa ihmissuhteissa. Niissä överiempaattinen laittaa kaiken energiansa toisen kuulostelemiseen ja sivuuttaa omat tarpeensa, jotta suhde etenisi ja pysyisi kasassa.
Kävin itse uupumisen sekä työssä että ihmissuhteissa läpi useaan kertaan, kunnes aloin vaiheittain havahtua siihen, miten vähän olin antanut arvoa, huomiota ja tilaa omille tunteilleni ja tarpeilleni. Tunsin pettymystä ja surua.
Olin vihainen itselleni siitä, että olin toistuvasti hylännyt itseni ja hyvinvointini, jotta olisin kelvollinen parisuhteeseen, perheeseen, ystävyyteen ja työhön. Vaikka tunsin tuskaa, sen kautta myös oivalsin, miten syvästi överiempatia oli vaikuttanut päivittäiseen kokemukseeni elämästä. Samalla aloitin taakasta vapautumisen askel askeleelta.
Meillä herkillä ja överiempaattisilla ihmisillä on ilmiömäinen kyky asettua toisten asemaan heidän iloissaan ja suruissaan. Mikäli haluamme purkaa överiempatian kerää itsestämme, on meidän annettava myös itsellemme lupa olla herkkä, haavoittuva ja tarvitseva.
Rauhallinen ja turvallinen tila kokea tunteita
Jotta voimme olla paremmin perillä siitä, mitä me milloinkin tunnemme ja tarvitsemme, on meidän annettava omille tunteillemme ja tarpeillemme mahdollisuus nousta esiin semmoisina kuin ne tulevat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että välitämme itsestämme niin paljon, että luomme tunteillemme rauhallisen ja turvallisen tilan, jossa voimme kokea ne ilman torjuntaa, vastustusta ja arvottamista.
Tämä tila voi olla hetki luonnossa, meditaatio- tai läsnäoloharjoitus tai kymmenen minuuttia, jonka aikana kirjaat tunteesi ja tarpeesi ylös ja mietit, miten voisit täyttää ne tai saada apua niiden täyttämiseen.
Itse harjoittelen tunteideni tuntemista mahdollisimman aidosti siinä hetkessä, kun ne nousevat. Mikäli en jostain syystä voi tai halua ilmaista tunnettani toisille juuri silloin ja sellaisena kuin se tulee, siirryn hetkeksi sivuun ja annan tunteen tulla siitä huolimatta. Saatan esimerkiksi purkaa jonkun tilanteen itkemällä hetken vessassa tai autossa ja kertomalla sitten muille, miltä minusta tuntuu, jos se on mahdollista.
Tärkeintä hyvinvoinnilleni on, että en jätä tunnetta kokematta, vaan käyn sen läpi ja päästän siitä sitten irti. Mikäli tunne patoutuu, se kerää voimaa ja purkautuu myöhemmin ahdistuksena, alakulona, räjähdyksinä tai fyysisinä oireina.
Kun sallimme ihmisyyden koko tunne- ja tarveskaalan itsellemme, uskallamme avautua ottamaan vastaan myötätuntoa, välittämistä ja rakkautta myös muilta. Se voi olla aluksi pelottavaa. Pelkäämme, että meidät hylätään, jos ilmaisemme omia tunteitamme ja tarpeitamme, koska olemme niin kauan uskoneet, että meidän on keskityttävä muihin, mikäli haluamme olla rakkauden arvoisia.
Jos olet aina piilossa överiempatian takana, muut eivät voi tietää, kuka sinä ihmisenä todella olet. Silloin he eivät voi myöskään vastata sinun aitoihin tunteisiisi ja tarpeisiisi. Kun tulet rohkeasti esiin herkkänä itsenäsi näennäisen vahvuuden ja jatkuvan toisista huolehtimisen takaa, pystyt viimein nauttimaan vapautuneesti siitä myötätunnosta, tuesta ja rakkaudesta, jota muut haluavat sinulle antaa.
Onko sinulle tuttu tilanne, jossa ympärilläsi olevat ihmiset vastustavat keksimääsi ideaa tai jotain mitä teet?
Kävin katsomassa pitkään odottamani Joy-elokuvan ja kirjoitan tämän nyt sen inspiroimana ja yhdistän tähän omia kokemuksiani.
Elokuvassa on kohta, jossa oman liikeidean toteuttanut Joy joutuu tilanteeseen, jossa yritys on isoissa vaikeuksissa ja koko hänen perheensä tekee päätöksen hänen puolestaan siitä, miten tilanteen tulisi jatkua. Perheen mielestä yritys pitäisi ajaa alas ja Joy taas olisi halunnut jatkaa toimintaa eteenpäin.
Tilanne on sinänsä erikoinen, varsinkin kun Joyn yrityksen ongelmatilanne johtui isolta osalta perheen muiden henkilöiden aiemmin tekemistä neuvoista ja päätöksistä ja Joy oli ehtinyt jo tehdä melkoisen läpimurron tuotteensa kanssa. Silti perhe oli sitä mieltä, että Joyn täytyy vain myöntää itselleen, että hänestä ei ollut nyt tähän leikkiin ja hänen tulisi laittaa yrityksensä konkurssiin.
Aina kun alat tekemään jotain erilaista tai kun saat aikaan jotain, keräät ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat olla mukana, auttaa ja neuvoa, tai sitten näille päinvastaisia asioita.
Kun kohtaat vastustusta tai toteutat unelmaasi/ideaasi, muista, että…
sinä itse vastaat omasta elämästäsi ja sen suurista sekä pienistä päätöksistä.
sinä tiedät aina parhaiten elämäsi ja ideasi. Sinulla on omat visiosi.
Muut eivät välttämättä koskaan ymmärrä niitä täysin tai ollenkaan ja se on ok.
sinulla on lupa ja sinun kuuluukin pyytää apua säännöllisesti lähelläsi olevilta ihmisiltä.
kun kysyt neuvoa, sinun tulee muistaa, että muut voivat neuvoa vain omasta maailmastaan käsin ja he eivät koskaan ole sinä. Siksi he voivat vain antaa neuvoja, mutta sinun tulisi itse tehdä varsinaiset päätökset.
vain sinä voit toteuttaa sinun visiosi. Monilla voi olla vastaavia, hyvin samanlaisiakin, mutta silti he ja heidän ideansa eivät ole sinä ja sinun ideasi. Muista, että tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee tehdä sitä yksin!
vaatii voimaa ja energiaa olla eri mieltä. Hyväksy se, että niin vain on.
Se, että muut ovat eri mieltä kanssasi, ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi olla heidän kanssaan samaa mieltä.
muistat tasapainon siinä kuinka paljon pidät kiinni omista ajatuksistasi ja kuinka paljon yhdistät siihen muiden ajatuksia.Tarvitsemme aina muidenkin ajatuksia ja ideoita.
yksin toteuttaminen on aina rajallista.
onnistumme yhdessä aina paremmin kuin yksin. Voit ottaa muita avuksesi, mutta sinulla on vastuu omasta ideastasi ja sen eteenpäin viemisestä, vaikka antaisitkin siitä vastuun jollekin toiselle.
kun jatkat oman visiosi toteuttamista yksin tai jonkun kanssa, se menee eteenpäin, vaikka muut eivät siihen uskoisikaan.
hyvät ideat käyvät aina läpi kolme vaihetta: Vastustus, hyväksyminen ja itsestään selvyys.
vain sinulla on varmuudella sydän ja tahto omaan asiaasi, koska se on sinun asiasi.
kaikki nämä asiat huomioon ottaen, voit aina kysyä mielipiteitä ja neuvoja keneltä tahansa. Tee kuitenkin viimeiset päätökset itse. Älä anna muiden päättää sinulle tärkeiden asioiden kohtaloa.
Joy ei muuten luovuttanut ja hänen yrityksestään tuli menestys. Mikä parasta, se ei ole vain tarinaa, vaan perustuu aitoon onnistumistarinaan Joy Manganosta.
Suosittelen tätä elokuvaa inspiraatioksi ja tsempiksi unelmien toteuttamiseen. Elokuvan trailerista et välttämättä saa kiinni, millainen elokuva on, mutta jos haluat saada luottamusta omaan ideaasi, niin tämän leffan katsominen kannattaa.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tämän kirjoituksen asiantuntijana on ollut lääkäri Kaarlo Jaakkola. Sarjan kustantaa Biomed Oy.
Jodion elimistöllesi välttämätön alkuaine, jota kilpirauhanen ottaa kiertävästä verestä ja liittää kilpirauhashormoneihin. Kilpirauhashormonit
aktivoivat rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaa,
säätelevät perusaineenvaihduntaa,
säätelevät kasvua ja sopeutumista pitkäaikaiseen stressiin, sekä
auttavat estämään hermoston vaurioita.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on nykyään nopeasti yleistyvä sairaus, jolloin kyseessä on joko kilpirauhashormonien toimintahäiriö tai niiden riittämätön tuotanto. Kilpirauhasen vajaatoiminta on seitsemän kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Tutkimusten mukaan jodilisällä on selkeä lääkkeellinen vaikutus kilpirauhasen autoimmuunisairauden aiheuttamaan vajaatoimintaan.
Jodin puutostilat aiheuttavat terveysongelmia lähes kaikkialla maailmassa
Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että koko maailman väestöstä noin 30 % ei saa tarpeeksi jodia. Eniten jodia on löytynyt valtameristä, kun taas maaperän jodipitoisuus vaihtelee suuresti. Mitä enemmän maata on käytetty ravinnon tuottoon, sitä enemmän jodia on vuotanut maaperän eroosiovesien mukana pois. Vuoristoseudut kuten Himalaja, Andit ja Alpit ovat laajoja jodinpuutosalueita. Runsaasti tulvivien jokien merkityksestä hyvä esimerkki on Ganges-joki Intiassa, jonka ympäristö on eräs merkittävimmistä jodinpuutosalueista maailmassa.
Kehitysmaissa jodin puutostilat vaikuttavat raskaana olevilla naisilla sikiön kasvuun ja kehitykseen. Jos jodista on suuri puutos, voi syntyä ns. synnynnäinen hypotyreoosi eli kilpirauhasen alitoiminta. Pahimmillaan jodin puute voi johtaa aivojen kehityksen häiriöihin aiheuttaen esimerkiksi vaikeita, parantumattomia oppimishäiriöitä.
Radioaktiivista jodia voi vapautua ympäristöön atomivoimaloiden lähettyvillä, jolloin kilpirauhanen kerää radioaktiivista jodia lisäten kilpirauhassyövän synnyn riskiä. Varsinkin lapset ovat tällöin vaaravyöhykkeellä. Näillä alueilla riittävä jodin saanti ehkäisisi kilpirauhassyövän yleistymistä.
Tehokkaat kansainväliset ponnistelut ovat vaikuttamassa siihen, että jodin puutostila todetaan ja lääkitään paremmin kuin viime vuosikymmeninä. Puutostilan korjaamiseksi on suositeltu jodin lisäämistä ruokasuolaan, ja nykyään noin 70 %:ssa talouksista onkin käytössä jodisuola. Tämä ei kuitenkaan riitä täysin estämään jodin puutostiloja. Emme useinkaan tiedä, mihin ruokiin jodia on tai ei ole lisätty, joten riittävä jodin saanti pelkän ravinnon kautta on kyseenalaista.
Monet mikroravinteet vaikuttavat kilpirauhasesi terveyteen
Seleeni on jodin jälkeen merkittävin kilpirauhasesi toimintaan vaikuttava mikroravinne. Kilpirauhanen sisältää seleeniä (painoon suhteutettuna) enemmän kuin mikään toinen elin, ja seleenin puutostilat voivatkin aiheuttaa jodin puutostilan kehittymisen. Tutkijat ovat myös päätelleet, että ilman seleeniä runsas jodimäärä elimistössä johtaa kilpirauhasen solujen tuhoutumiseen. Seleenin korvauslääkityksellä on siksi suuri merkitys vaikean kilpirauhassairauden, mutta myös keliakiasairauden yhteydessä.
Jodin ja seleenin lisäksi kilpirauhashormonit ovat riippuvaisia sinkin, kuparin, A-vitamiinin ja raudan saanneista. D-vitamiinin puutostila voi johtaa kilpirauhasen autoimmuunisairauden syntyyn, ja useimmat kilpirauhassairaat hyötyvät myös C-, B3- ja B1-vitamiinilisistä sekä tyrosiini- ja glysiiniaminohapoista.
Lisäksi kilpirauhashormoneihin vaikuttavat
vapaiden radikaalien määrä,
raskasmetallimyrkytykset kuten elohopea-, kadmium- ja lyijymyrkytys,
muiden kivennäisaineiden ja hivenaineiden saanti,
vähäinen proteiinien saanti,
liiallinen hiilihydraattien ja haitallisten rasvahappojen saanti,
kortisonilääkitys,
diabetes,
heikentynyt maksan toiminta sekä
muut krooniset sairaudet.
Saatko jodia liikaa vai liian vähän?
Jodi imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti koko suoliston alueelta. Ylimääräinen jodi erittyy munuaisten kautta, joten akuutti jodimyrkytys on harvinaista. Myrkytys syntyy vasta päivittäisen useiden grammojen jodin saannin myötä.
Länsimaisessa ruokavaliossa jodin saanti on yleensä vain puolet maksimiarvosta (2000 µg). Kuitenkin esimerkiksi pohjoisilla merenranta-alueilla tai Japanissa jodin saanti saattaa nousta hyvinkin korkeaksi, jopa 25-kertaiseksi maksimiarvosta. Myrkytysoireita ovat polttava tunne suussa, kurkussa ja vatsassa sekä kuume, pahoinvointi ja oksentelu.
Ravintoaineet, jotka ehkäisevät elimistön mahdollisuuksia hyödyntää jodia, ovat esimerkiksi Kongossa käytettävä vilja cassava sekä ristikukkaiset kasvit, kuten parsakaali, kukkakaali ja brysselin kaali. Myös soijassa on ainesosia, jotka estävät kilpirauhashormien tuotantoa. Voit tarkistaa jodin saantisi tason mittauttamalla virtsan jodipitoisuuden, jolloin virtsasta mitataan myös kreatiniinipitoisuus mittaustuloksen vakioimiseksi.
Riittävän jodin saannin voit varmistaa laadukkaalla ravintolisällä, kuten Biomedin terapeuttisilla joditipoilla, jotka imeytyvät hyvin suun limakalvoilta. Jo yksi tippa täyttää päivittäisen joditarpeen (150 µg).
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Kun poikamme oli viisivuotias, hän piirsi kotkan, jonka siivet oli sidottu. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan tunteen. Piirustus viilsi sisintäni. En osaa sanoa, tunsiko poika vapauden loppuvan vai reagoiko pienen päiväkotiryhmän ahtaisiin tiloihin. Liikkuvainen lapsi olisi kasvattanut reviiriään, mutta saikin eteensä pienen, korkealla aidalla rajatun pihan.
Siivet sidottuina kotka ei pysty tekemään sitä, mitä se on luotu tekemään. Yhtä tuskalliselta voi tuntua, jos jää ihmisenä elämän jalkoihin, eikä saa sisällään tuntuvaa elämänvoimaa virtaamaan ulos sopivalla tavalla.
Olen itse kamppaillut asian – itseni – kanssa. Sisälläni on kokonainen maailma, jota on joskus haastavaa ilmaista, vaikka olen kokenut sen tehtäväkseni. Kuinka ilmentää ihmisyys kaikkineen, se mitä tuntee, näkee ja huomaa? Nekin puolet, jotka tuntuvat puhuvan eri kieltä kuin ympäröivä maailma.
Kuusivuotiaana yritin haparoiden ilmaista sisäistä kokemustani. En onnistunut kovin hyvin. Sain vastaukseksi kysyviä katseita ja puheenaiheen vaihdoksia. Yritin kertoa omalla tavallani, kuinka elämä yhtäkkiä hidastuu, ja hyvä, syvä hiljaisuus laskeutuu kaiken ylle ja vaimentaa läpäisevällä valppaudellaan ympäröivät äänet. Tuon tietoisuudentilan viesti oli aina sama. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, kuinka lapsuuden ja nuoruuden toistuva kokemus on ohjannut elämääni. Kerron sen tarinan toiste.
Minulle tapahtui kuten monelle. Hiljensin ääntäni, koska en löytänyt sille vastakaikua. Osa kokemastani jäi äänettömäksi. Sivuun, silti minuun. Oman äänensä voi sensuroida, mutta joskus sen tekevät hyvääkin tarkoittavat läheiset kehotuksillaan ja katseillaan.
”Why – did they shut me out of heaven? Did I sing – too loud?”
-Emily Dickinson
Tie oman olemuksen sisäistämiseen ja sen tasapainoiseen ilmaisemiseen voi olla tuskastuttavan pitkä, vaikka olennainen onkin koko ajan henkäyksen päässä. Joiltakin tämä itsensä todeksi eläminen tuntuu luonnistuvan helposti, toisilta se ottaa aikaa ja kolmansilta paljon mahdollista jää sivuun. Ehkä se ei haittaa.
Elämä kutsuu jokaista eri tyylillä ja intensiteetillä. Se houkuttelee mukaansa kevyesti ja huumorilla tai kosiskelee puolitosissaan. Minua se piirittää alituiseen, kysyen: Oletko jo ratkaissut? Oletko ymmärtänyt ja kommunikoinut? Jotain elämä on aina pyytänyt. Suoraa näkemistä, täyttä kokemista ja intohimoista suhdetta itseensä.
Olen ottanut elämän eteeni heittämistä tehtävistä koppia. Synnyttänyt lapsia, tutustunut sieluuni, opiskellut, opettanut ja matkustanut. Tehnyt töitä, tutustunut juuriini, ystävystynyt, avartunut ja rakastanut. Olen myös väistellyt taitavasti asioita, joiden kuvittelin tapahtuvan jo ajat sitten. Sisälläni on vielä monta kirjoittamatonta kirjaa, käsikirjoitusta, lyriikkaa, meditaatiota, puhetta, workshoppia ja nettisisältöä – ne odottavat ääntäni. Samoin tämä blogi. Monet sanovat, että kaikki tapahtuu ajallaan, mutta en ole varma. Ehkä me sallimme toiveittemme ja äänemme varastamisen, kunnes emme enää salli.
Arvaamattomat elämäntapahtumat ja suuret tunteet ovat joskus mykistäneet minua, samoin arkisemmat asiat, kuten ruuhkavuodet, epävarmuus, perfektionismi ja asioiden lykkääminen lupaavalta tuntuvaan tulevaisuuteen. Ääntä sisälläni en ole silti unohtanut. Kamppailen päivittäin vapauttaakseni sen.
Kun käyttää ääntään, ottaa riskin. Paljastuu piilostaan, eikä voi olla varma, lähtevätkö muut mukaan. En edelleenkään tiedä, ymmärtääkö joku, mistä kirjoitan. Kaikki eivät varmasti ymmärrä. Silti kirjoitan. Kuulen äänettömän kutsun ja annan sille ääneni.
”No I don’t care if I sing off key, I find myself in my melodies, I sing for love, I sing for me, I’ll shout it out like a bird set free”
-SIA, Bird set free
Jos ääni on kadonnut tai vaimentunut, sen voi taas löytää. Joskus riittää, että tuo jotain itsestään esiin, vaikka ääni väristen, punastuen tai huutaen. Silloin henki pääsee vapaaksi, ja alkaa toteuttaa toiveita sen sijaan että jäisi lampun vangiksi.
Mikä sinussa huutaa? Vai kuuletko hiljaisuuden? Yhden sävelen, kokonaisen sinfonian, melodian tai riitasoinnun? Sisimmän kuiskaukset, liikkeet, viestit ja värit tahtovat esiin ja niillä on siihen hyvät syynsä. Ne tuntevat ominaislaatusi ja tuovat sen näkyviin, jos tahdot.
En sano, että aidon itsen ilmaisu olisi helppoa, vaikka kyllä se sitä voi olla. Sielunsa kaltaiseksi tuleminen on intuitiivista ja joskus rankkaa hommaa. Eteen tulevat sekä omat pelot että ympäristön esteet. Ne ylitetään vaiston varassa.
Yksi kirjoitus ei ratkaise maailmaa, eikä yksi ääni, kenenkään. Valta ja vastuu on äänen käyttäjällä, mutta vasta kun useampi ääni on yhteyttä luovaa, eikä sitä hajottavaa, meillä on toivoa. Siksi ei ole merkityksetöntä, käyttääkö ääntään vai ei, ja minkä hyväksi sen tekee.
En voi vangita todellisuutta sanoin. Silti laitan sanoja peräkkäin, sillä niitä kuulen. Maailmakin puhuu koko ajan. Kun hahmottelin tätä kirjoitusta mielessäni, sain useana peräkkäisenä päivänä eteeni autot, joiden rekisteriotteissa olivat kirjaimet FLY. Ne ilahduttivat ja naurattivat.
Lentämiseen tarvitaan rohkeutta, luottamusta ja altis sydän. Hyvä tuuli kantaa. Ja jos siivet pettävät, maa ottaa vastaan.
Rehellisesti sanottuna en viihdy keittiössä tai pidä ruokakaupassa käymisestä. En aio hankkia mehulinkoa tai kuivuria (vielä), mutta haluan olla terve ja käydä tasaisella energialla.Joogaohjaajana ja ylipäätään liikkuvana ihmisenä treenaaminen rytmittää syömistä.
Ruuan tulisi olla helposti valmistuvaa, ravitsevaa ja hyvin sulavaa. Useat toimivat ja helpot reseptit olen löytänyt hyvinvointivalmentaja Hanna StoltinAamupala – hyvinvointi alkaa aamusta -kirjasta. Poimin kirjasta lempireseptini artikkelin loppuun ja haastattelin Hannaa tämän hetken kuumista perunoista!
Jaksamisen taso ja vatsan sopiva tyhjyys tulevat useasti esille keskusteluissa meillä kotona jossa kaksi joogia tasapainottelevat energiansaannin ja harjoituksen sujuvuuden kanssa. Makumaailmat ja sosiaaliset ruokahetket ovat minulle elämän suuria nautintoja. Seuraavassa muutamia vinkkejä siihen, kuinka säilyttää tasapainoinen harjoitus nälkää näkemättä.
Joogaharjoitus saattaa näyttää leppoisalta, mutta keskittyminen ja koko kehon tietoinen käyttäminen vie energiaa yllättävän paljon.
Näin saat pähkinät ja siemenet sulamaan paremmin
On jo yleisesti tiedossa että pähkinät ja siemenet ovat ravintorikkaita. Ne olisi kuitenkin hyvä ainakin liottaa, parhaassa tapauksessa myös idättää ennen syömistä. Liottaminen poistaa haitta-aineita ja idättäminen vapauttaa niissä aivan uudenlaisen energian sekä ravinteita jotka muuten säilyvät ”uinuvina”, valottaa Hanna ja kehottaa tutustumaan idättämiseen.
Olen päässyt siementen kanssa jo niin pitkälle, että jos olen tekemässä aamulla smoothieta tai raakapuuroa johon käytän pähkinöitä – laitan ne likoomaan veteen jääkaappiin edellisenä iltana. Pähkinät sulavat helpommin liottamisen jälkeen ja tehosekoitin kiittää pehmentymisestä.
Rasvaa sisäisesti nivelet laadukkailla öljyillä
Kuumennettaessa kannattaa olla rasvojen kanssa tarkkana, sillä väärä öljy, vaikka olisi miten terveellinen kylmänä, voi vahingoittua kuumuudesta ja muuttua haitalliseksi. Paistamiseen Hanna käyttää lähinnä punaista palmuöljyä, koska se kestää erinomaisesti kuumennusta ja sisältää paljon ravinteita, sekä kookosöljyä. Lisäksi miedolla lämmöllä paistaessa käytössä on oliiviöljy. Hanna ei suosittele teollisia maissi- ta auringonkukkaöljyjä. Niitä kutsutaankin usein roskaöljyiksi ja pikaruokaketjut käyttävät juuri niitä.
Itse otan myös ruokalusikallisen suomalaista hamppuöljyä joka päivä ja lorautan surutta luomu-oliiviöljyä kaikkeen ruokaan. Joogin on hyvä rasvata niveliä. Jos naisen kehon rasvaprosentti tippuu liian alhaiseksi, jopa kuukautiskierto voi häiriintyä. Kuiva keho ei ole terve keho. Joogaopettajani Helen Noakes kysyykin tunneilla: Are you feeling juicy? Onko mehukas olo?
Pysy kylläisenä jotta jaksat
Hannan mukaan on yllättävän vaihtelevaa mitkä ruoka-aineet pitää kenetkin pitkään kylläisenä. Ihmisten ruoansulatus toimivat niin eri lailla. Varmoja perusvinkkejä ovat kasvipohjaiset proteiinit. Hannan suosikkeja ovat mm. kikherneet salaatin kera, tai kikherneistä tehty levite siemenleivän päällä. Pähkinöitä voi lisäillä ruokaan kuin ruokaan. Hiilihydraateista saa hyvin nopeasti energiaa, mutta ei välttämättä juuri sitä pitkäkestoista.
Kikherneet ja mustapavut on myös meidän joogakodin ruokailun kulmakiviä. Purkkipavut tarvitsee vain huuhtoa, jonka jälkeen ne voi kipata salaattiin, wokkiin, pastan kanssa, pannuun, pataan, uuniin tai tehosekoittimeen. Yrtit antavat hyvin makua papuruokiin. Jos haluaa säästää rahaa ja omistaa ison pakastimen, voi kuivat pavut keitellä itse suuremmassa erässä ja laittaa pakkaseen sopivina kerta-annoksina.
Kun yhdistän kasvikset, kasvisproteiinin ja hieman hyvää rasvaa, jaksan vaikka mitä!
Hanna hakeekin ruoanlaitossaan hyvää kuitu+rasva+proteiiniyhdistelmää. Esimerkiksi vihreä salaatti jonka päälle Hanna laittaa linssejä tai kikherneitä ja lopuksi loraus hyvää öljyä ja ehkä pari pähkinääkin. Annosta voi koota sen mukaan, miten pitkään nälkä pitää pitää loitolla ja onko menossa urheilemaan. Pähkinät sulavat hitaasti, useimpien vatsa työstää niitä pidempään ja liian täysi olo voi sotkea joogaharjoitusta. Niitä ei kannata syödä siis liikaa.
Vain kokeilemalla tiedät
Hanna suosittelee usein omille asiakkaille pitämään ruokapäiväkirjaa parin viikon ajan ja kirjaa siihen ruokien lisäksi fiilikset, oman olon. Ennen ja jälkeen ruokailun ja sen miten hyvin ruoka toimi treenin kanssa yhteen: alkoiko heikottaa, oliko liian täysi olo, jaksoiko hyvin. Näin alkaa oppia paremmin kuuntelemaan omaa kroppaa ja löytää niitä juuri itselle paremmin toimivia vaihtoehtoja.
Joillekin raa’at ruoat ovat liian raskaita vatsan käsiteltäväksi – silloin kannattaa kuunnella omaa kehoa ja esim. kypsentää kasvikset lempeillä menetelmillä, kuten höyryttämällä. Kohtuus kaikessa, syö osa raakana ja kypsennä osa ruoasta.
Leivän päälle
Kasvissyöjänä arvostan herkullisia, ravintorikkaita leivänpäällisiä, joissa on hyvälaatuisia rasvoja. Monen veganismikokeilut tyssäävät juuston himoon. Se saattaa kieliä rasvan puutteesta ruokavaliossa. Mitä sitten leivän päälle ellei juustoa? Tätä levitettä laitan leivälle, lusikoin ruuan kylkeen ja sopiipa se suolaisten leivonnaistenkin täytteeksi. Valkosipulin korvaan wasabijauheella tai chilillä.
SIEMENLEVITE
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
1/2 valkosipulin kynsi
1/2 dl oliiviöljyä
ruususuolaa
Liota siemeniä vedessä parit tuntia ja huuhtele huolella. Laita kaikki ainekset paitsi suola tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä, kunnes seos on sopivan juoksevaa. Mausta valmis levite suolalla. Nauti maan antimista esimerkiksi hyvän leivän päällä tai salaattien kyljessä!
-kirjasta. Poimin kirjasta lempireseptini artikkelin loppuun ja haastattelin Hannaa tämän hetken kuumista perunoista!
