Voiko intuitio olla väärässä?

NOORA_BLOGI

”Jos jostain herää intuitio, sitä ei kannata aina ottaa totuutena”, sanoi psykologian tohtori Tapani Riekki huhtikuun alussa Helsingin Sanomien artikkelissa. Hän kehotti suhtautumaan intuitioon epäillen, sillä käsitys intuitiosta yhtenäisenä, kaikkitietävänä sisäisenä äänenä on hänen mukaansa virheellinen.

Näillä sivuilla moni artikkeli kuitenkin korostaa intuition tärkeyttä. Miten tähän kannattaa suhtautua?

*

Aivomme ovat ensisijaisesti intuitiiviset, ja analyyttinen päättely tulee perässä, jos tulee. Siitä olemme yhtä mieltä Riekin kanssa. Hän laskee kuitenkin intuitioon kuuluviksi myös tietyt tunteet (kuten pelon) sekä yleiset ajatteluvirheet (kuten ”pitkät miehet ovat parempia johtajia”). Minun mielestäni ne liittyvät egoon, mieleen ja rationaaliseen päättelyyn.

Joogisen käsityksen mukaan intuitio on hienovarainen sisäinen ääni, joka löytyy jokaiselta. Se on sisäisen opettajan ääni, joka ohjaa aina oikeaan suuntaan. Aina.

Riekki sanoo intuition joskus ohjaavan kohti lopputulosta, joka ei ole ”toivotunlainen”. Mutta millainen itse asiassa on toivotunlainen lopputulos?

Usein emme tiedosta, mitä oikeasti toivomme. Vedämme puoleemme asioita tietoisesti ja tiedostamatta.

Joogisen käsityksen mukaan intuitio ei voi johdattaa harhaan, mutta ihmisellä saattaa olla harhakäsitys siitä, mikä on hänelle parasta. Joskus suuret koettelemukset ovat avain suureen autuuteen ja vaikeuksista versoo jotakin upeaa. Harva kuitenkaan haluaisi polulleen suuria koettelemuksia.

Mikään ei tapahdu sattumalta. Näennäisen huono lopputulos (joka ei muuten ole lopputulos vaan vaihe) voikin olla tarpeellinen kehityksen ja kokonaisuuden kannalta. Mikä minä olen universumin keinoja arvioimaan?

Tämä ei ole fatalismia, jolloin omaan polkuunsa ei voisi vaikuttaa. Ihminen on omassa elämässään aktiivinen toimija, ja jokaisella on vastuu omasta onnestaan. Yleensä tunnemme oman polun ja onnen suunnan paljon paremmin intuitiolla kuin järjellä.

Intuitio

Olemme tottuneet elämään mielen ja egon hallitsemassa maailmassa, ja mieli ja ego ovat edelleen hyvin tarpeellisia. Samalla kuitenkin tarvitsemme entistä enemmän intuition luovaa voimaa. Aika muuttuu, tahti kiihtyy, eikä ihminen yksinkertaisesti ehdi ja kykene tekemään päätöksiä ainoastaan järjen avulla.

Mieli ja ego ohjaavat rationaalista ajattelua, päättelyä, syyn ja seurauksen suhdetta. Tunteiden energiat ja alitajunta vaikuttavat mieleen. Mieli ei siis tee päätöksiä ”puhtaalta pöydältä” (ellemme kouluta mieltä siihen esimerkiksi meditaatiolla). Ego on ikään kuin oma suojamekanismimme raakaa todellisuutta kohtaan; tietynlaiset silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Ego suojelee, mutta tekee sen välillä erikoisilla tavoilla.

Mielestäni ainut epäilyttävä asia intuitiossa on sen tunnistaminen. Se ei nimittäin ole aivan helppoa, sillä intuitio sekoittuu helposti pelkoon, mielikuvitukseen, toiveajatteluun tai ajatteluun yleensä. Sisältäpäin kumpuaa monenlaisia ääniä – mistä erottaa intuition?

Yleensä, sen vain erottaa. Jostakin asiasta vain tulee selittämätön, rauhallinen varmuus. Tässä tulee kuitenkin muutamia vihjeitä intuition tunnistamiseen.

*

  1. Ego on looginen, intuitio luova

Egon neuvot perustuvat menneeseen kokemukseen (”tämä on joskus toiminut jollekin”). Intuition ratkaisu saattaa olla yllättävä, uusi – ja odottamattomalla tavalla toimiva.

  1. Ego pohjautuu pelkoon, intuitio rakkauteen

Egon ääni neuvoo esimerkiksi välttämään jotakin epäonnistumisen pelossa tai tekemään jotakin hyväksynnän tai miellyttämisen vuoksi.

Intuition ääni muistuttaa, että universumi kannattelee minua joka askeleella. Usein intuitio ei keskity valtavaan kokonaisuuteen, vaan yhteen askeleeseen kerrallaan. Kaikki menee hyvin, parhaalla mahdollisella tavalla.

  1. Ego on määräävä, intuitio neutraali

Ego osaa tuomita ja kertoa ikäviä asioita minusta, se saa minut toimimaan armottomasti ja vahingollisesti itseäni kohtaan, unohtamaan omat tarpeeni, toiveeni ja unelmani. Egon ääni on voimakas ja pakottava, kärsimätön, ”minä halua nyt!”.

Intuition energia on neutraali ja sen viestit saavat minut kohtelemaan itseäni rakkaudella, armolla ja kunnioituksella. Intuition ääni on hienovarainen ja herkkä. Se ei kuulu kaiken muun mölinän yli, vaan sille pitää avautua, hiljentyä kuulemaan.

  1. Ego suojaa mielikuvaa, intuitio sielua

Ego haluaa pitää kiinni mielikuvasta, joka minulla on itsestäni (”näin äidit / naiset / siskot / työntekijät / ammattilaiset / joogit tällaisissa tilanteissa käyttäytyvät” tai ”näin minua kuuluu kohdella”). Jos joku ei ole mukana oman egoni pelissä, ego tuntee olonsa uhatuksi.

Intuitio näkee totuuden kaiken takana: se näkee meidät saman universumin ja jumaluuden osina, sieluina keskellä kokemusta ihmiselämästä. Intuition näkökulmasta ei ole mitään mitä puolustaa. Olemme aidosti samanarvoisia, eikä todellista olemusta voi vahingoittaa. Kehut tai haukut eivät vaikuta sieluun, sillä seon aina yhtä arvokas.

  1. Ego hyppelee, intuitio on pysyvä

Egon ohjeet hyppelehtivät viestistä toiseen, itsekin omaan nokkeluuteensa seoten. Intuition viestit ovat pysyviä ja jatkuvia: samat sanat saattavat kuulua kerta toisensa jälkeen, samalla hienovaraisella äänellä, kunnes lopulta kuulen ne.

Listan lähteenä on käytetty kansainvälisen kundaliinijoogayhteisön sivustoa 3HO.org

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: