Sivu 263 – Hidasta elämää

Emme aina voi vaikuttaa toisen ihmisen tulkintaan – joskus sanat eivät vain mene perille

Eveliina Holm on joogaopettaja, mindfulness-ohjaaja CFM® ja bloggari, joka pyrkii tutkimaan elämää lempeästi ja hyväksyen. Jooga ja meditaatio ovat Eveliinan näkemyksen mukaan elämämme tilaisuuksia, joiden aikana voimme asettua oivaltamaan, tuntemaan sekä olemaan jatkuvan tekemisen ja suorittamisen sijaan. Löydät Eveliinan tunnit, tapahtumat, kurssit ja blogin osoitteesta www.eveliinaholm.com

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sanat ovat paljon muutakin kuin pelkkiä sanoja? Kommunikointi näyttelee suurta roolia elämässämme ja monen ihmissuhteen kulmakivi on toimiva viestiminen. Sanoissa on paljon energiaa ja kun viestimme, emme vaikuta ainoastaan vain toisiin ihmisiin, vaan myös itseemme.

Sanojen energia

Miten sanat sitten vaikuttavat meihin? Sanon monesti meditaatiota ohjatessani, että se, mihin kohdistat huomiosi, lisääntyy elämässäsi. Where attention goes, energy flows. Ehkä tiedät sen tunteen, kun olet sanonut jotain, joka on loukannut toista ihmistä. Todennäköisesti tiedät myös sen, miltä tuntuu, kun sanoistasi on ollut apua toiselle ihmiselle. Näissä tunteissa on aika paljon eroa, eikö? Kehittämällä kykyä käyttää sanoja viisaasti ja ystävällisesti, sekä puhumalla sydämestämme, vilpittömästi ja totuudenmukaisesti, lisäämme näitä asioita elämässämme.

Oppimani mukaan on tiedetty jo pitkään, että sanoissa on voimaa. Buddhan yksi ohje oli, että valheellisesta puheesta tulisi pidättäytyä. Patanjalin joogasutrasta löytyy puolestaan kohta ”satya”, joka yksinkertaisesti käännettynä tarkoittaa totuudellisuutta sanoissa, ajatuksissa ja teoissa. Näissä ohjeissa puhutaan valehtelusta, mutta myös totuuden ilmaiseminen niin, että se aiheuttaa kärsimystä, ei ole viisasta. Emme edistäisi mitään sanoessamme ystävällemme, että hänellä on päällään kamalin paita, jonka olemme koskaan nähneet.

Puhe on myös yhteyttä itseen ja muihin

Yksi asia, joka sai minut pohtimaan aihetta, on sosiaalisen median lisääntynyt käyttö viestinnässä. Elämme tällä hetkellä 24/7 elämää ja viestejä lähetetään kiireessä ja väsyneinä. Viesteissä on se haastava puoli, että niistä jää puuttumaan tärkeitä elementtejä, kuten äänensävyt ja eleet, jotka antavat vastaanottajalle tietoa esimerkiksi siitä, puhummeko sydämestämme vai emme. Emojitkaan eivät voi kokonaan korvata nonverbaalista viestintää, sillä ääni resonoi eri tavalla, kuin kuva. Puhe on paitsi informaation jakamista, myös yhteyttä. Joskus valitettavasti yhteys katkeaa viestittelyssä.

Eräs seikka sanojen voimaan liittyen on myös vastaanottajan subjektiivinen tulkinta. Se tapahtuu aina, oli kyseessä puhe, ele tai viesti. Viesteissä käytämme nykyään paljon lyhenteitä ja vieraskielisiä ilmaisuja, kuten ”asap & sorry”, jotka voidaan tulkita helposti väärin. On hyvä tiedostaa, että toiselle ”asap” voi tarkoittaa jyrkkää ”lopeta kaikki muu välittömästi heti ja tee tämä nyt”, vaikka lähettäjä olisikin tarkoittanut lempeää ”olisitko niin ihana ja teet tämän kun ehdit”. Toiselle taas ”sorry” on vilpitön anteeksipyyntö ja toiselle se on välinpitämätön heitto. Toisen ihmisen tulkinta on jotain, mihin emme voi vaikuttaa, mutta tämä on hyvä tiedostaa, eikö vain? Ehkä voimme myös välttää sitä, ettemme tarkoituksenmukaisesti puhu tai elehdi tulkinnanvaraisesti.

Lempeys ja armollisuus

Täydellisiksi emme luultavasti tule koskaan ja joskus voi tuntua vaikealta kommunikoida ystävällisesti ja rehellisesti. Siihen, mitä kussakin tilanteessa sanomme, vaikuttavat monet seikat, kuten vaikka kiire tai tiedostavalta mieleltä piilevä pelko, joilta emme tule koskaan välttymään kokonaan. Usein me ihmiset haluamme todistaa, että olemme oikeassa tai joskus kostamme sanomalla ilkeitä asioita, kun meitä on loukattu. Haastavia tilanteita ja konflikteja tulee, se on varmaa.

Olen huomannut, että tärkeää on se, miten olemme sen kanssa, kun koemme pahaa oloa siitä, että kommunikointi on ollut haastavaa, olemme ehkä kertoneet valkoisen valheen tai loukanneet toista ihmistä. Olisiko mahdollista lempeästi myöntyä tapahtuneelle ja antaa anteeksi itsellemme omat sanamme? Uskoen, että meissä on kyky toimia toisin ja toisaalta tietäen, että kommunikaatio ei ole taas uusi rasti listalla, joka meidän pitäisi suorittaa mahdollisimman hyvin ja ruoskia itseämme, mikäli emme suoriutuneet tehtävästä.

Ajattelen, että myöntyminen, lempeys ja armollisuus edistävät suhdetta itseemme ja muihin.

Arjen vinkit

Haluan tähän loppuun jakaa muutaman vinkin, joita käytän itse omassa arjessani voimavarojeni mukaan. Minun, tai sinun ei tarvitse pystyä näihinkään joka kerta.

Ehkä seuraavan kerran kun olet kommunikaatiotilanteessa, joka voisi kääntyä konfliktiksi, kokeile pysähtyä hetkeksi. Kysy itseltäsi, mitä oikeasti haluat sanoa? Onko se totuudenmukaista ja ystävällistä?
Huomaa, miten puhut itsellesi. Jos huomaat olevasi ankara, voit vaikka kokeilla vaihtaa toisenlaiseen, lempeämpään sävyyn. Mitä jos voisit joskus puhua itsellesi niin kuin haluat muiden puhuvan sinulle?

Kukaan ei voi ulkoapäin kertoa, onko masennukseen syytä vai ei

Puolet meistä on joskus kärsinyt masennuksesta

Lehdistä saa joskus lukea julkkisten tarinoita uupumuksesta ja masennuksesta. Ja heti kirjoitusten perään kommentteja suuntaan ja toiseen: ”Kiva että näistä puhutaan vihdoin ääneen” tai: ”Mitä tuo valittaa, sillä on rahaa ja oikeasti kaikki hyvin”.

Kadulla kulkiessa noin suurin piirtein kaikki ihmiset näyttävät jotenkin tavallisilta ja siltä, että heillä on elämä ihan mallillaan. Kun katsoo masennustilastoja, voi todeta, että oikeasti melkein puolet vastaantulijoista on kärsinyt masennuksesta jossain elämänsä vaiheessa. Liian moni kahlaa masennuksen suossa tälläkin hetkellä.

Jokaisen kokemus on tärkeä

Oman masennuskokemukseni ja -käsitykseni mukaan masennuksen yksi juonne on itsestä etääntyminen. Se että ei ole osannut tai pystynyt huomioimaan omia tarpeita. Onko siis lupa masentua, jos on rikkautta, kultaa ja mainetta?

Masennus on myös kärsimyssairaus, joka ruokkii itseään. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Joskus melkein voi luulla, että masennusta pidetään palkintona, joka saadaan kaiken muun kurjuuden lisäksi. Ihan pähkähullu ajatus. Vai iloitseeko joku salaa siitä, että Roope Ankka masentuu? Siitä sai, sanoo kateus.

Masennus ei ole rahallisesti tai maineellisesti hyvä- tai huono-osaisten sairaus. Masennus on hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ole hyvin. Kukaan ei voi ulkoapäin kertoa, onko masennukseen syytä vai ei. Varmasti on, jos masennuksesta kärsii. Ja se riittää. Jokaisen kokemus on juuri oikea ja sitä saa kuunnella.

Kuuntele, mitä masennus haluaa kertoa

Oletpa köyhä, rikas tai jotain siltä väliltä, yksinäinen, perheellinen, lapseton tai lapsellinen ja kärsit masennuksesta, katso ja kuuntele sitä, mitä masennus haluaa sinulle kertoa. Mitä toivoisit itsellesi, mutta mitä vaille jatkuvasti jäät? Rakkautta, hyväksyntää, omaa aikaa, fyysistä läheisyyttä, taloudellista turvaa, työtä? Missä olet kaiken kiireen ja kuonan keskellä? Tiedätkö, kuka olet ja mitä haluat ja onko sinulla mahdollisuutta elää tavalla, joka tukee hyvinvointiasi?

Mariskan kappaleen ”Itserakkausjuttuu” sanoilla tähän päivään:

”Tykkään itestäni
Viihdyn mun nahois
Mä väsyn jumittamaan
Fiiliksis pahois
En dissaa vaan kehun ja kiitän
Kyl kelpaan jos tälleen mä riitän
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks
Teen sovinnon ja annan itelleni anteeks
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu
Kaikki tarvii itserakkausjuttuu”

Lisää aiheesta Miian kirjassa Toivon kirja masennuksesta.

Hetki, jonka jätin tänä aamuna elämättä

Aamurutiineihini kuuluu huiskuttaa miehelleni työhuoneeni ikkunasta hänen lähtiessään töihin. Niin tänäkin aamuna asettauduin ikkunan ääreen valmiina tuohon hetkeen. Sillä aikaa kun hän pakkasi tavaroita autoonsa, minä rupesin tutkimaan ikkunan edessä olevaa orkideaa. Huomasin siitä lehden, joka oli kuivumassa ja sen alta löytyi täysin kuollut lehti. Samalla totesin, ettei kahteen muuhunkaan orkideaan ollut ilmestynyt kukkavartta tänä keväänä. Toisin sanoen nekään eivät tulisi kukkimaan aikoihin.

Kuinka ollakaan päässäni alkoi soida vanha virsi: Minä olen surkea kasvien kanssa. En saa yhtään kukkaa enkä viherkasvia pysymään hengissä. Ruukkukasvit eivät kerta kaikkiaan halua elää kanssani. Sen takia leikkokukat ovat helpompia, koska ne saavatkin kuolla… Tuon tutun valituksen jauhaessa pääni sisällä huonommuuden tunnetta päätin hakea kastelukannun ja pelastaa, mitä pelastettavissa oli.

Kasteltuani kukat ykskaks havahduin kauhuissani. Olinko vilkuttanut miehelleni? Minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa tuosta hetkestä. Yritin muistella, olinko lähtenyt hakemaan kastelukannua ennen lähtövilkutusta vai olinko kenties sittenkin tavalliseen tapaan huiskuttanut hänelle ja vasta sitten hoitanut kukat.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tilanteesta ja koska tiedän, miten tärkeää lähtövilkutus on miehelleni, niin tilanteen noloudesta huolimatta päätin soittaa hänelle. Sainpahan edes puhelimen välityksellä paikata tilannetta ja toivottaa hänelle mukavaa työpäivää. Yllätyksekseni kuulin, että olin kuulemma huiskutellut hänelle ja jopa lähettänyt lentosuukon. Auts!

Vaikka olin automaattiohjauksella toiminut ihan oikein ja korrektisti, en ollut kuitenkaan tuota kaunista hetkeä oikeasti elänyt. Ajatukseni olivat vanginneet minut kokemaan huonommuutta. Valitusvirsi ja siitä seurannut tunne olivat kaapanneet minut täysin irti kauniista hetkestä elämässäni johonkin alakuloiseen valveuneen.

Sain todella konkreettisella tavalla muistutuksen siitä, kuinka helposti mielemme siirtää meidät tästä hetkestä jonnekin ihan muualle. Kuinka helposti hukkaamme hetkiä, joita emme saa koskaan takaisin.

Onneksi mieheni vain nauroi minun täydelliselle läsnäolottomuuden kokemukselleni. Siinä yhdessä nauraessamme koin täyttyväni säteilevällä ja puhtaalla läsnäolon energialla. Tunsin, miten voimakkaasti läsnäolo ja läsnäolottomuus eroavat toisistaan.

Vain ollessamme läsnä voimme tuntea elämänvirran voimakkaan energian ja antaa sen elävöittää itsemme ja elämämme. Vain ollessamme läsnä voimme oikeasti elää elämämme hetket.

Samansisältöinen teksti läsnäoloharjoitteineen on julkaistu myös Iloversumin sivuilla, jonne löydät TÄSTÄ

Eikö uni meinaa tulla iltaisin? – Tässä 9 käytännön vinkkiä nukahtamiseen

Pyysimme Facebookissa lukijoitamme jakamaan omat parhaat univinkkinsä rauhalliseen ja hyvään yöuneen. Tässä muutama esimerkki, miten hienoja vinkkejä saimme:

9 käytännön vinkkiä nukahtamiseen

1. ”Paras päätös paremman unen takaamiseksi on ollut herätyskellon ostaminen, jotta puhelimet voi jättää makuuhuoneen ulkopuolelle.” – Reetta

2. ”Olen vähän huonouninen, joten olen opetellut hengittämään täysin nenän kautta (hitaasti, rauhallisesti, pienesti). Tätä hengitystä kuuntelen ja siihen palautan keskittymisen, kun ajatus villiintyy ja karkaa tekemättömiin töihin, murehtimisiin yms unen tuloa häiritseviin asioihin.” – Anna-Liisa

3. ”Ulkoilu, sauna, kevyt iltapala ja peiton alle! Tuossa järjestyksessä.” – Saara

4. ”Raikas, pimeä ja viileä makuuhuone. Illalla hyvissä ajoin rauhoittumista ja ei tuhtia iltapalaa.” – Tupu

5. ”Tietoisesti oon opetellu sanomaan ’en mahda tälle asialle juuri nyt mitään’.” – Heli

6. ”Itselleni toimi parhaiten makuuhuoneen sisustuksen ”riisuminen”. Kun karsii näköpiiristä ylimääräiset tavarat ja esimerkiksi siirtää työpöydän olohuoneeseen, on makuuhuoneessa rauhallinen fiilis ja helpompi nukkua.” – Jenna

7. ”Sekoitan pieneen määrään vartaloöljyä pari tippaa eteeristä laventeliöljyä ja hieron sen jalkapohjiin. Vaihtoehtoisesti tiputan yhden tipan laventelia tyynyliinalle. ” – Sike

8. ”Kun menee nukkumaan, ei laitakaan heti silmiä kiinni, vaan katselee silmät auki kattoon ja tavallaan ’vastustelee’ unta niin kauan kuin pystyy, jolloin silmät menevät sitten ihan itsestään kiinni.” – Kaisa

9. ”Huolihetki illalla ennen nukkumaanmenoa, näin huolet ja murheet eivät valvota yöllä.” – Eeva

Jos haluat kantaa oman kortesi kekoon, vinkkien keruu on edelleen käynnissä! Jaa omat parhaat uni- tai nukahtamisvinkkisi Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.

Yhteistyössä oleellisinta on ihmisten välinen luottamus

Teemu Naumanen toimii palvelujohtajana K-ryhmän Päivittäistavarakaupassa ja opiskelee Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa tietojohtamista ja johtajuutta. Mielenkiintoisista töistä ja uuden oppimisesta nauttiva Teemu saa energiansa ihmisistä sekä kohtaamisista, joita päivät ovat onneksi pullollaan. Kotona Itä-Uudenmaan rauhassa patterit latautuvat perheen kanssa puuhaillessa ja luontoharrastusten parissa.

Mitä luottamus on? Erään määritelmän mukaan se on luottamusta siihen, että toinen tarkoittaa minulle hyvää, tai ei ainakaan pahaa. Mielestäni tämä on aika hyvä perusmääritelmä. Jos tarkastellaan luottamusta työelämän ja johtamisen näkökulmasta, havaitaan, että määritelmiä ja tarkastelukulmia on paljon. Horisontaalinen, vertikaalinen, ei-henkilöityvä, organisatorinen, ja niin edelleen. Koetan tässä tekstissä olla sotkeutumatta liikaa luottamuksen eri ulottuvuuksien teoreettiseen tarkasteluun ja keskityn kirjoittamaan luottamuksesta ”yleisemmin” ihmisten välisenä toimintana omiin kokemuksiini nojaten.

Johtamisen näkökulmasta ihmisten välinen luottamus on nähdäkseni oleellisinta, sillä ihmisten johtamisestahan siinä on kyse. Usein kuulee puhuttavan myös asioiden johtamisesta, mutta me ihmiset taidamme olla kuitenkin aika lailla kaikki, mitä meillä organisaatioissa on. Jos ihmiset otetaan pois yhtälöstä, mitä jää? Asiat? Mitä merkitystä asioilla on ilman ihmisiä? Enpä tiedä. Asiat saavat merkityksensä kontekstissa ihmiseen eli siihen, mitä ne merkitsevät jollekin ihmiselle jollakin ajan hetkellä. Jos tätä merkitystä ei ole, onko koko asiaa tai asioiden johtamista olemassakaan?

Oho, menipäs diipiksi. Pointtina oli kuitenkin se, että ihmisten välinen luottamus on keskiössä johtamisessa, koska ihmiset.

Organisaatiossa luottamuksen ilmapiiri tarkoittaa myös sitä, että jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Tämä on sekä hyvinvointia tukevaa että myös helkkarin siistiä. Sitä paitsi jonkin muun kuin itsensä näytteleminen on pidemmän päälle varsin kuluttavaa ja turhaakin. Eräs hieno kollegani on joskus sanonut, että hän on oppinut nauttimaan ihmisten erilaisuudesta. Mielestäni tämä on upea mindset ja loistava tulokulma aiheeseen.

Olen onnellinen siitä, että saan työskennellä päivittäin ihmisten kanssa, joihin luotan ja jotka luottavat minuun. Luottamus tuntuu hyvältä.

Entä business?

Kyky innovoida on tunnetusti vaikeasti kopioitava kilpailuetu. Luottamuksella on tässäkin yhteydessä valtava merkitys, koska innovaatiot syntyvät harvemmin yksin. Ne vaativat syntyäkseen ihmisten luottamuksellista yhteistyötä, jossa on aitoa halua luovuttaa omaa hiljaista tietoa yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Kun rakennetaan kulttuuria, jossa inhimillinen pääoma säkenöi täysimääräisesti, on luottamus valuutta, jonka kurssia kannattaa varjella kaikin tavoin.

Luottamus on myös tehokkuutta. Sillä säästetään se transaktiokustannus, joka syntyy siitä, että jokainen asia täytyy erikseen varmistaa ja kysyä toiselta. Kun luottamusta on, etenevät asiat jouhevasti ihmisten tehdessä turvallisen tunteen vallitessa päätöksiä ja toki myös virheitä pelkäämättä ”ristiinnaulitsemista”. Tällaisen tunnelman aikaansaaminen vaatii paljon dialogia ja aitoja kohtaamisia, mutta mielestäni on aina yhtä palkitsevaa huomata, kun toisen kanssa syntyy yhteys ja sen jälkeen lähestulkoon tiedetään kysymättäkin, mitä ollaan asioista mieltä.

Vaikka luottamuksesta puhutaan usein ”pehmeänä” arvona, kuulostavat edellä mainitut asiat omiin korviini aika kovilta jutuilta!

Kenties pehmeästä on tulossa uusi kova.

Haastan seuraavaksi kirjoittajaksi ArtSense Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Huhtimon.

Teemu Naumanen
Palvelujohtaja
Kesko Oyj, Päivittäistavarakauppa

Uskallatko katsoa ongelmaa suoraan silmiin? Vaikka tekisi mieli katsoa muualle…

Ravintovalmentajaystäväni kehotti minua menemään verikokeisiin. ”Kuulostaa Katri siltä, että sinun olisi hyvä tarkistuttaa veriarvosi.” Varasinko ensi tilassa verikoeajan? En varannut. Sen sijaan mutisin jotain ympäripyöreää. ”Joo joo, katsotaan. Kyllä tää tästä.”

Todellisuudessa en halunnut mennä verikokeisiin. En halunnut kohdata taas uutta terveysongelmaa, joka vaatisi selvittelyä, hoitamista ja loputonta kärsivällisyyttä. En ollut huomaavinani oireita, joihin ystäväni viittasi. Taisi olla vasta kolmas huomautus, kun sain itseni labraan asti.

Mieli rakastaa mukavaa, helppoa ja kivaa. Kukapa pitäisi hankalasta, epämääräisestä, työläästä tai kivuliaasta? Jos jotakin sellaista on näköpiirissä, katsomme usein toiseen suuntaan. Mutta ikävyys ei sillä häviä, vahvistuu vain.

Jos olo tuntuu nihkeältä tai epämääräiseltä, kannattaa esittää itselleen yksi kysymys: Mitä minä yritän vastustaa juuri nyt? Vastustus on sitä, ettet uskalla kohdata jotakin ajatusta, tunnetta tai asiantilaa suoraan vaan yrität kiertää ja kaartaa, ajattelet muita asioita. Ei tässä nyt mitään. Et ole ihan rehellinen itsellesi.

Vastustuksen takana on tyypillisesti pelko. Pelko siitä, että esiin nousee jotakin, mitä pitää osata, kestää, jaksaa, ymmärtää, surra, hävetä. Asiat eivät olekaan niin kuin olet toivonut niiden olevan. Mutta tyypillisesti ongelmat eivät selvitä itse itseään, vaan ne pitää ratkaista, ja sitä ennen ne täytyy nähdä. Näin tämä asia nyt vain on.

Jo sillä, että katsot ongelmaa suoraan silmiin, on suuri vaikutus. Päätös kohdata tilanne rehellisesti selkiyttää oloa ja alkaa tuoda sinua kohti omaa voimaasi – ja siten kohti ratkaisua. Siksi se kannattaa tehdä heti, kun huomaat vastustelevasi. Rohkeasti vain, pystyt siihen kyllä!

Lisää ajatuksia mielen vastustuksesta ja sen purkamisesta Taikaelämää-podcastissa, kuuntele alta:

Kun haluat lukea lisää erilaisten arjen hetkien hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, tutustu Katrin uutuuskirjaan Vuoden paras päivä.

Tutustu kolmeen klassiseen defenssiin ja siihen miten ne toimivat

Ensimmäisen osan defensseistä voit lukea ja kuunnella TÄÄLTÄ.

Defenssien teema jatkuu ja nyt tutkitaan kolmea muuta defenssiä. Projektiota, Introjektiota ja Projektiivista identifikaatiota. Sanahirviöitä, tiedän.

Tässä toivottavasti lyhyesti mutta ymmärrettävästi kuvaus miten nämä mielen heijasteet toimivat.

Projektiossa ihminen näkee muissa ihmisissä piirteitä, tapoja ja käyttäytymismalleja joita ei kykene itsessään kohtaamaan. Tämä ei siis tapahdu ilkeyttä vaan tiedostamattomuutta. Projektiossa toiseen tai toisiin voidaan siirtää joko ns. vaikeina pidettyjä tunteita tai hyvinä pidettyjä tunteita ja piirteitä. Projektion, kuten muidenkin defenssien tarkoitus on välttää kohtaamasta todellisuutta sellaisena kuin se on.

Introjektiossa ihminen sisäistää ulkopuolelta tulevat, ääneen sanotut tai sanomattomat arviot, tuominnat tai ihanteet osaksi itseään, ilman että käyttää niitä erottelukykynsä läpi. Itse hahmotan introjektion helposti esimerkiksi syyllistymisen kautta. Lapsi voi esimerkiksi kokea, että vanhemman stressi ja kireys on lapsen syytä introjektion kautta. Karkeasti voisi sanoa, että jos projektiossa siirretään asioita itsestä ulospäin, introjektiossa ulkoapäin tulevat asiat otetaan omalle ”vastuulle”.

Projektiivinen identifikaatio (Sanahirmujen sanahirmu) on hyvin alitajuinen prosessi jossa Ihminen A projisoi ihmiseen B jotain, ja ihminen B ottaa tämän projision tiedostamattaan vastaan, ja alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Esimerkiksi: Naisella on projektio, jossa hän näkee miehen pelastavan hänet, täyttävän hänet. Naisen projektio on niin vahva, ja miehellä ei ole tietoisuutta ”kieltäytyä” projektiosta, ottaa mies alitajuisesti projektion vastaan ja alkaa käyttäytyä (hetkellisesti) naisen proketion mukaan. Projektiiviset identifikaatiot ovat yleisiä rakastuessa ja niihin liittyy usein rakastumisen huuman laannuttua kipua. Paljon. Se ei tarkoita, että täytyy erota tai että suhde olisi ollut ”väärä”. Projektiivisia identifikaatioita on mahdollista (joskaan ei ihan helppoa) purkaa myös ihmissuhteessa ja se on aina suurta kasvua molemmille suhteessa oleville.

Defenssit ovat osa ihmisyyttä, ei jotain josta voisi tai pitäisi päästä eroon. Tietoisuutta ja armollisuutta lisäämällä ja KÄRSIVÄLLISELLÄ itsetuntemustyöskentelyllä defenssien hallitsevuutta voi lähteä purkamaan. Defenssit ilmiönä eivät kuitenkaan katoa.

Todellisuuden kohtaaminen on välillä kipeää. Joskus se on ollut niin kipeää, niin suuri pala purtavaksi, että nämä defenssit ovat rynnänneet apuun. Sitäkin on ihmisyys.

Kuuntele lisää podcastilta!

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/defensseista-osa-2

Eevin itsetuntemusohjauksiin voit tutustua täältä.

Trauma voi olla portti kehollisen valaistumisen kokemuksiin

Edellisessä kirjoituksessani kuvasin omaa havahtumistani ”villeyden pyhyyteen” – kuinka vavisuttavaa on ollut löytää kaikki etsimäni kehoni syvyyksistä ja avautua omalle primitiivisyydelleni ja eläimellisyydelleni. Tässä artikkelissa tuon samaan teemaan fysiologista näkökulmaa.

Vetämäni Häpeän Alkemia -kurssit ovat myös itselleni jatkuva oppimisen matka. Ihan alusta asti oli ilmeistä, kuinka häpeä on myös trauma – oikeastaan enemmän kokonaisvaltainen traumamekanismi kuin tunne – ja että hyvin usein häpeän vapautumiseen liittyy voimakas pyhyyden kokemus – hyvin kehollinen pyhyyden ja mysteerin kokemus. Kurssipäivän tunnelma koskettaa itseänikin edelleen aina yhtä syvästi, ja yleensä yllättää osallistujat täysin – kuinka niin kamalan aiheen kuin häpeä käsittelyssä voi kokea sellaista rakkauden, yhteyden ja jaetun auvon tilaa!

Iloni olikin korkealla, kun löysin selityksiä kokemiini havaintoihin. Syvenenvä uteliaisuuteni kehon viisauteen ja kykyyn parantaa itseään innoitti minut aloittamaan TRE (Trauma and Stress Releasing Excersices)-ohjaaja koulutuksen, ja kurssin myötä käsiini tarttui Peter A. Levinen aivan erinomainen teos In an Unspoken Voice – How the Body releases Trauma and Restores Goodness. (Sanaton ääni – kuinka keho vapauttaa traumaa ja palauttaa hyvyyden). Peter A.Levine on kehollisen traumaterapian edelläkävijä ja Somatic Experience (SE) -metodin kehittäjä.

”Trauma” on kehon reaktio siihen, kun se ei ole pystynyt purkamaan vaarallista tilannetta normaalilla taistele/pakene -reaktiolla, vaan jännitys on jäänyt pysyväksi ”jäätymiseksi” kehoon. Äärimmäinen reaktio uhkaavassa tilanteessa on jähmettyminen (tekeytyä kuolleeksi, jossa elintoiminnotkin hidastuvat). Eläimillä nämä tilat puretaan vaaran mentyä ohi kehosta vapinan kautta, mutta ihminen on erkaantunut tästä luonnollisesta mekanismista ja tällainen ”puolikuollut” jähmeys voi jäädä pysyväksi tilaksi. Onneksi nykyään osataan uudelleen aktivoida kehon omia paranemismekanismeja, ja jopa ihan varhaisimmat traumat voi parantua ja keho ”herätä henkiin” ja täyteen elinvoimaansa.

Huomioitavaa on, että tämän kaltainen trauma ei tarvitse erityistä onnettomuutta tai yksittäistä tapahtumaa, vaan kasvaminen tunnekylmässä ympäristössä riittää traumatisoimaan pienen vauvan ja lapsen, ja saamaan aikaan syvän hylkäämistrauman.

Levine toteaa, että trauman ja häpeän psykofysiologinen toimintamalli on sama, joten traumalla ja häpeällä on luontainen yhteys, erityisesti silloin kun puhutaan – meille suomalaisille niin yleisestä – varhaisen kiintymyssuhteen häiriöstä, eli turvattomuudesta suhteessa pääasialliseen hoitajaan (yleensä äitiin). Eli häpeä on myös trauma – ja traumaan liittyy häpeä, nämä ovat erottamattomat. Kehollinen häpeätyöskentely turvallisessa ympäristössä tutustuttaa meidät tähän omaan mekanismiimme ja sen yhteyteen syvimpiin osiimme – ja aktivoi kehon oman paranemis- ja korjaamisprosessin.

Mutta erityisen kutkuttavavia ovat Levinen havainnot traumasta vapautumisen ja henkisten (spirituaalisten) kokemusten yhtäläisyydestä!

Luku Trauma ja spirituaalisuus alkaa Levinen omasta ihmetyksestä trauman ja henkisen heräämisen kokemusten yhteydestä – kuinka kehossa olevan trauman vapautuminen johtaa ekstaattiseen iloon, selkeyteen ja fokukseen sekä kokonaisvaltaisen ykseyden kokemuksiin, myötätuntoon ja rauhaan. Pyhyyden ja oman hyvyytenstä kokemiseen.

Syvimmillään trauma jähmettää ihmisen elinvoiman (survival energy), ja kun trauma purkautuu, vapautuu tämä aivan ytimessämme oleva puhdas ja kirkas alkuvoima. Levine viitaa Roland Fisherin tutkimuksiin ja havaintoihin siitä, kuinka spirituaaliset kokemukset ovat fysiologiesesti yhteydessä meidän kaikkein primitiivisimpiin tasoihimme – parasympaattisen (autonomisen) ja sympaattisen (vaistonvaraisen) hermostomme aktivoitumisen yhteys mystisiin ja meditatiivisiin kokemuksiin. Eli trauman transformaatioprosessi on samankaltainen – ja jopa yhtä kuin – spirituaalinen kokemus; voimakas trauman vapautuminen tuottaa myös voimakkaita henkisen heräämisen kokemuksia. Kokemusta tästä tilasta kuvataan usein oseaaniseksi, valtamerelliseksi.

Levine on myös tutkinut trauman vapautumisprosessin (traumatransformaation) ja spontaanin Kundalini-energian heräämisen ilmeistä yhteyttä – mikä tämäkin vahvistaa omia kokemuksiani ja havointojani.

Yhä useammin törmään käsitteeseen kehollinen valaistuminen – embodied enlightenment. Tämä kuvaa hyvin sitä tuntemusta mitä syvimmillään voi hetkittäin kokea. Suosittelen esim. amerikkalaisen modernin mystikon Amoda Maan kirjoituksia aiheesta.

Kaikki tämä vahvistaa luottamusta kehon ihmeelliseen viisauteen: kuinka kaikki tieto on meissä itsessämme – siinä kaikkein primitiivisimmässä ja eläimellisimmässä osassamme – sisältäen avaimet kykyyn olla aidossa läheisyydessä ja yhteydessä toisiin ihmisiin aina syvimpiin ja ekstaattisimpiin spirituaalisiin kokemuksiin. Avaudumme rakkaudelle, yhteydelle ja ikiaikaiselle tiedolle uskaltamalla avata kehomme syvimmät tasot. Ja kuinka häpeäkin voi olla portti kaikkein pyhimpään meissä.

If you bring forth that which is within you,

Then that which is within you

Will be your salvation.

If you do not bring forth that which is within you,

Then that which is within you

Will destroy you.

(The Gnostic Gospels)

Onnesi tulee siitä, mihin keskityt ja mille antaudut

”Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus, vaan uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi.”
– Martin Buber

Onnellisuus ei tule saavuttamisesta. Ajattelemme usein ja helposti, että kun vain saavutamme sitä, tätä ja tuota, niin olemme onnellisia. Kun sitten saavutamme nuo asiat, ei onni tulekaan, vaan karkaa uudelle, kaukaisemmalle kukkulalle odottamaan. Tätä todistavat useat tutkimuksetkin.

Toisaalta tutkittua on sekin, että päämääriemme saavuttaminen on vahvasti yhteydessä kokemaamme hyvinvointiin.

Edelleen tutkimustulokset osoittavat, että se mille antaudut, lisääntyy ja vahvistuu elämässäsi. Sinusta tulee se, mitä teet ja mihin keskityt. Jos nyt sitten oikein kovasti keskityn onneen, niin eikö sen pitäisi lisääntyä tuplasti? Miksi niin ei käykään?

Jonkin näissä eri tutkimuksissa täytyy mättää. Vai täytyykö?

Pisti pohdiskelemaan.

Jospa onkin niin, että ratkaisevinta on se, mitkä ovat todella ne tärkeimmät asiat omassa elämässämme, joiden vahvistamiseen ja toteutumiseen olisi syytä keskittyä. Joille olisi hyvä antautua, jotta oma tarina tulisi eletyksi täydeksi ja todeksi. Oma Sun Juttusi.

Jospa on viisasta keskittyä vähän epätoivoisen ja ensisijaisen onnen tavoittelun sijaan päämäärään sekä tekemiseen, joka on oman sydämen puheen, omien arvojemme sekä itsellemme merkityksellisten asioiden kanssa täydessä harmoniassa? Tekemiseen, jota rakastamme, josta innostumme ja jossa voimme käyttää kykyjämme, oppia ja kehittyä.

Tekemiseen, joka jo itsessään saa kokemaan onnea.

Joku on sanonut onnen olevan ongelmanratkaisukykyä. Pitäisikö hamuta mahdollisimman paljon ongelmia ja ratkoa niitä oikein urakalla, jotta tulisi onnelliseksi?

Kyse lienee siitä, että pystyy kohtaamaan haastavat tilanteet, epämukavat tunteet, pettymykset, erheet ja epäonnistumiset. Pystyy oppimaan niistä ja palautumaan – irtipäästämään – suhteellisen nopeasti.

Ehkä eniten on kyse siitä, että näkee tilanteessa kuin tilanteessa – hyvässä ja huonossa – ulottuvillaan olevat mahdollisuudet. Myös kyvystä säilyttää tyyni mieli sekä usko ja intohimo omaan tekemiseen monenlaisen ”häiriköinnin” keskellä. Kyvystä olla läsnä tässä ja nyt.

Monet tiet johtavat päämäärään. Aina on vaihtoehtoja. Tärkeä kyky on tunnistaa ja valita itselleen oikeat. Tämä edellyttää mahdollisimman hyvää itsen ja omien arvojen tuntemista.

Mitä paremmin tunnet itsesi, sen enemmän rohkenet luottaa itseesi. Mitä enemmän sinussa on rakkautta, sen kirkkaammin tiedät, mitä elämältäsi haluat. Sen paremmin tunnistat myös mahdollisuutesi ja valitset vaihtoehdot, jotka johtavat itsellesi merkityksellisiin päämääriin.

Arvojesi vaikutus elämässäsi on voimallinen. Voit kyllä ladella arvoinasi hienon listan jalouksia, mutta todelliset arvosi näkyvät valinnoissasi ja teoissasi. Siinä, mihin todella keskityt.

Jos arvosi ovat hukassa, olet helposti kaikkien tuulien riepoteltavana. Teet valintoja ja päätöksiä, jotka eivät johda sinua hyvään. Jos taas tunnistat arvosi, mutta joudut toimimaan pitkään niiden vastaisesti, on seurauksena todennäköisesti ahdistusta, uupumusta ja jopa masennusta.

Kun tiedostat arvosi ja niiden syvän merkityksen ja toimit niiden mukaan, et lannistu etkä luovuta uskoasi Sun Juttuusi yksittäisten pettymysten ja ikävien tapahtumien vuoksi.

Vaikka itsen ja omien arvojen tunteminen on tärkeää, on hyvä tiedostaa, että et kuitenkaan muutu (uusiudu), jos määrittelet itseäsi vain itsesi ja oman napasi kautta. Muuttuminen vaatii myös muita ihmisiä.

Uudet ihmiset, uusi ympäristö ja uudet ärsykkeet tarjoavat sinulle tarvittavan muutosvoiman. Käyt kyllä itse omaa prosessiasi, mutta pääset (joudut) kyseenalaistamaan minuutesi rajoja, näkemyksiäsi, ajatuksiasi ja uskomuksiasi – maailmankuvaasi. Samalla saat kuitenkin muiden tukea ja rakkautta.

Kun haluat elää oman tarinasi täydeksi ja todeksi, älä jää pyörimään oman napapiirisi sisään. Porukassa uskallat keskittyä Sun Juttuusi nopeammin ja paremmin. Uskallat muuttua. Uskallat antautua onnelle.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

Pähkinäiset suklaasuukkokeksit ovat terveellisiä kahvipöydän herkkuja

Entäpä jos kahvipöydän antimet hellisivät kehoasi? Näinkin voi olla, kun käytät vain ripauksen mielikuvitustasi. Kokeile sekoittaa taikinakulhossa vaihteluksi terveellisempiä ainesosia. Saatat löytää aivan uusia makuja. Minun mielikuvitukseni loihti eräänä päivänä näitä aivan ihania pähkinäisiä suklaasuukkokeksejä. Ja hups, taisin nauttia useamman keksin kerralla. Tässä onkin minun vinkkini hieman terveellisempiin herkkuihin. Näissä kekseissä pintaan sulatettu raakasuklaa napsahtaa houkuttelevasti hampaiden välissä. Lopuksi makuelämys saavuttaa keksin kuohkean pehmeän sisuksen.

Lisäksi suklaasuukkokeksit sisältävät huomattavasti paremmat ravintoarvot kuin useimmat kaupan hyllyiltä löytyvät verrokit.

PÄHKINÄISET SUKLAASUUKKOKEKSIT

Noin 150 g cashewvoita

2 rkl riisiproteiinijauhetta

2 luomu kananmunaa

1 dl kookossokeria

6 rkl kaurahiutaleita

0,5 tl soodaa

0,5 tl suolaa

ripaus vaniljaa

VAIHE 1) Laita cashewvoi pehmenemään omassa astiassaan kuumaan vesihauteeseen siten, että saat massan sekoitettavan notkeaksi.

VAIHE 2) Vatkaa kananmunat ja kookossokeri yhteen.

VAIHE 3) Yhdistä kaikki aineet ja maista taikinaa. Lisäile mausteita tarvittaessa.

VAIHE 4) Lusikoi taikinasta pieniä kokkareita leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista 180 asteessa, noin 12-15 minuuttia kunnes keksit ovat saaneet hieman paahtuneen pinnan.

VAIHE 5) Pilko raakasuklaa astiaan ja sulata se juoksevaksi esimerkiksi kuumassa vesihauteessa. Dippaa keksit suklaakastikkeeseen ja nauti heti tuoreina.

Päästä välillä irti – paitsi menneestä, myös tulevasta

”Elämä lähettää monesti ensimmäiset vihjeet höyhenenkevyesti. Jos ei höyhentä huomaa, saa läpsäyksen poskelle. Jos vielä tarvitaan huomautusta, herättelijänä toimii nyrkki ja lopulta lapio.” (Löydä elämän taika)

Käyn samaa koulua ties kuinka monetta kertaa. Ehkä olen astetta itsepäisempi, mutta muutamassa asiassa olen jäänyt kerta toisensa jälkeen luokalle.

Minun toistuva oppituntini on irtipäästäminen. Siitä puhutaan henkisen hyvinvoinnin maailmassa väsymiseen asti. Mutta minun läksyni ei ole päästää irti menneestä, kuten monilla, vaan tulevasta. Takerrun toistuvasti tehtäviin, jotka haluan saada valmiiksi, ja suorituksiin, joita kuvittelen, että minulta odotetaan. Yhtäkkiä huomaan (jälleen kerran), että en osaa hellittää.

Luulin oppineeni tästä jotain jo viitisen vuotta sitten, mutta hah. (Luulisi minun oppineen jo senkin, että ei kannata ajatella olevansa elämässä kovinkaan valmis.) Työmyyrän taipumukset eivät ole poistuneet minusta lopullisesti, vaikka olen jo hidastanut elämääni vanhaan nähden valtavan paljon: niin paljon, että olen luullut sen riittävän. Mutta jälleen kerran minua ohjataan hidastamaan ja rauhoittumaan.

Onneksi olen saanut myös huomata, että kun on aikoinaan pudonnut isompaan kuoppaan, elämän lähettämät muistutukset ovat taas hellempiä. Jos kuusi vuotta sitten havahduin nyrkistä, nyt riitti läpsy avokämmenellä poskelle. Olin jo tunnistanut, kuinka kireäksi olin muuttunut, mutta en ollut osannut päästää irti – sitten nousi kuume. Huokaisin syvään ja annoin itseni olla. En yrittänyt enää päästä mihinkään.

Irtipäästämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei tekisi mitään. Olennaisempaa on se, millä energialla ja asenteella teet sen minkä teet. Onko sinun koko ajan pakko päästä jonnekin? Minun oli, mutta nyt ei enää. Kireänä mikään ei sujunut, mutta rennosti ja vapautuneena elämä virtaa.

Lisää aiheesta Taikaelämää-podcastissa, kuuntele alta:

Irtipäästäminen on yksi monista teemoista Katrin uutuuskirjassa Vuoden paras päivä, joka kertoo henkisen kasvun ja luovuuden luonnollisista sykleistä. Tutustu ja tilaa!

Näin voit tasapainottaa mieltä ja tunteita ayurvedan avulla

Kirjoittaja Eeva Ruotsalainen on valmistunut Ayurvedic Life Style Consultant -nimikkeellä ayurvedalääkäri David Frawleyn kurssilta American Institute of Vedic Studies -koulutuskeskuksesta. Hänellä on shiatsuterapeutin diplomitutkinto vuodelta 2007. Hän on harjoitellut astangajoogaa yli 10 vuotta ja saanut vuonna 2017 opetusluvan astangajoogan primary ja intermediate -sarjaan. www.eevaruotsalainen.com

Ayurveda on tuhansia vuosia vanha intialainen luonnonlääketiede, jonka keskeinen näkökulma on auttaa meitä kiinnittäämään huomiota sekä ulkoisiin että sisäisiin tekijöihin, jotka vievät omaa yksilöllistä kehotyyppiämme epätasapainotilaan.

Omakohtainen kokemuksemme ja havaintomme siitä mitkä eri tekijät vaikuttavat omaan terveyteemme ja hyvinvointiimme on ayurvedan mukaan tärkeä ja keskeinen prosessi. Sen kautta opimme havainnoimaan kuinka ulkoisen ympäristön konkreettiset ja energeettiset elementit sekä myös omat käytäyttämis- ja ajattelutavat vaikuttavat meihin.

Terveen ja hyvinvoivan mielen kannalta on hyvä ymmärtää tiettyjä perusperiaatteita ja prosesseja, jotka vaikuttavat omaan elämänlaatuumme.

Ayurvedan mukaan jokainen meistä koostuu kolmesta eri doshasta, jotka ovat vata, pitta ja kapha. Yleensä yksi näistä on dominoivassa asemassa kehossamme, jolloin joudumme kiinnittämään erityistä huomiota juuri sen doshan tasapainottamiseen. Joutuessaan epätasapainoon doshat alkavat kerääntymään kehossamme aiheuttaen sairauksia ja epätasapainotiloja.

Vata tarkoittaa ”tuulta” ja vata-tyypit ovatkin nopeita liikkeissään, puheessaan ja toiminnassaan. He saattavat olla lyhyitä tai erittäin pitkiä, hoikkia, luovia ja nopeita omaksumaan uutta tietoa. He saattavat kärsiä kuivasta ihosta ja palelevat helposti.

Pittan elementti on tuli ja se saattaa näkyä myös heidän äkkipikaisessa luonteessaan. Pitta-tyypit ovat fyysiseltä keholtaan normaalirakenteisia, he ovat yritteliäjäitä visionäärejä, täsmällisiä ja hyviä puhujia. Lisäksi heillä on hyvä ruoansulatus ja tasaisen lämmin keho.

Kaphan elementtejä ovat maa ja vesi, joka tekee tästä kehotyypistä voimakkaan ja kestävän. Kapha-tyypit ovat hitaita ärtymään tai kiihtymään, he myös saattavat olla tapoihinsa kiintyneitä ja pitävät nukkumisesta. Heillä on pehmeä ja hieman öljyinen iho sekä hidas ruoansulatus.

Tunteiden merkitys

Ayurvedan mukaan ruokavaliolla on suurin vaikutus kehotyyppimme tasapainossa pysymiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Ruoansulatusjärjestelmän lisäksi on myös muita reittejä ja tekijöitä, jotka vaikuttava doshien tasapainoon. Näistä erityisen tärkeitä ovat tunteet ja ajatukset.

Kaikilla negatiivisilla tunteilla on vaikutuksensa kaikkiin kolmeen doshaan. Ne häiritsevät mielen tasapainoa ja vähentävät selkeyttä ja kirkkautta eli sattva gunaa, mikä on yksi tärkeimmistä hyvinvointia ylläpitävistä tekijöistä. Yleisluontoisesti voidaan sanoa, että pelko nostattaa vataa, viha lisää pittaa ja kiintymys materiaan, tunteisiin tai ajatuksiin lisää kaphaa. Vaikka tasapainottaisimme omaa kehotyyppiämme oikean ruokavalion avulla, tunteiden puolella ärsyyntyessään doshat ikään kuin vuotavat kehon puolelle aiheuttaen erilaisia fyysisiä oireita.

VATAa nostattavia tunteita ovat pelko, kauhu, ahdistus, epävarmuus, turvattomuus ja riippuvaisuus. Vataa tasapainottavat rakkaus, rauha, usko, rohkeus ja pelottomuus.

PITTAa nostattavat viha, kateus, mustasukkaisuus, epäluuloisuus ja ylpeys. Pittaa tasapainottavat rakkaus, myötätunto, rauha, anteeksianto ja kohtuullisuus.

KAPHAa nostattavat ahneus, kiintymys, himo, omistushalu ja sentimentaalisuus. Kaphaa tasapainottavat tyytyväisyys, kohtuullisuus, rohkeus ja irtipäästäminen.

Ajatusten merkitys

Myös ajatuksillamme on vaikutus kehotyyppimme tasapainossa pysymiseen. On hyvä huomata, että tietynlaiset negatiiviset ajatukset paitsi vähentävät mielen tasapainoa eli sattva gunaa, vievät myös doshia epätasapainotilaan.

Vata-tyypit ovat mentaliteetiltaan yleensä ylisensitiivisiä ja defensiivisiä. Se aiheuttaa heissä pelkoa, huolta, epävarmuutta ja päättämättömyyttä. Pitta-ihmiset puolestaan ovat jyrkkiä mielipiteissään tai jopa itsepäisiä. Se aiheuttaa heissä kriittistä mielenlaatua, fanaattisuutta ja negatiivista asennetta suhteessa itseen ja muihin. Kapha-ihmiset ovat hitaita ja puntaroivia sekä pohdiskelevia ja kiinnittyneitä yhteen näkökulmaan. Tämä pysäyttää heidän ajatusprosessinsa ja luo sosiaalisissa tilanteissa vastustusta, tylsyyttä, saamattomuutta ja letargisuutta.

VATA-mieltä ärsyttää liiallinen ja turha mentaalinen aktivitetti kuten huoli ja huolehteminen, liika laskelmointi ja tilanteiden kalkulointi. Mielen yliaktiivisuus, epäröinti, ajatusten harhailu ja katkeaminen lisäävät vataa mielessä. Vata-ihmisten ei tulisi lukea liikaa sanomalehtiä tai aikakausilehtiä tai katsoa runsaasti tv-ohjelmia. Heidän tulisi ehdottomasti välttää useiden tehtävien samanaikaista suorittamista päällekäin. Mieltä stimuloivien tekijöiden rajaaminen on vata-ihmiselle erityisen tärkeää, varsinkin sosiaalisen median ja massamedian seuraaminen. Heidän tulisi välttää pikkutriviaa, tilastoja ja pinnallisia ajatuksia ja ideoita. Luontoyhteys ja ajatusten suuntaaminen kohti pintaa syvempää olevaa totuutta rauhoittavat puolestaan vataa.

PITTA-mieli ärsyyntyy liian kilpailevasta asenteesta sekä ylikriittisestä, hyökkäävästä, kärsimättömästä ja argumentoitavasta lähestymistavasta. Pitta-ihmisten ei tulisi pyöritellä liikaa toisten vikoja vaan nähdä hyvää kaikessa. Heidän tulisi suunnata kriittinen älykkyytensä löytääkseen syvempi elämän totuus eikä niinkään keskittyä ulkoisen maailman yksityiskohtiin. Pitta-ihmisten tulisi kääntää oma tietoisuuden tuli enemmän sisäänpäin kuin suunnata se toisia vastaan.

KAPHA-mieltä ärsyttää mentaalisen aktiviteetin puute, tylsyys, hitaus, mentaalinen laiskuus, päiväunelmointi, fantasiointi ja paikoillaan pysyvä toiminta. Kapha-ihmisten on hyvä ylläpitää mielen fokusta ja valppautta esimerkiksi lukemalla, kirjoittamalla ja opiskelemalla. Heidän on myös hyvä kehittää selkeää itseilmaisua ja pyrkiä erottamaan tunteet ideoista.

Yleisestiottaen voidaan sanoa, että ulkoisen tason doshan epätasapainotila, kuten vääränlainen ruokavalio heijastaa sisäisen tason epäbalanssia, toisin sanoen vääränlaisia ajatuksia tai negatiivisia tunteita. Optimaalinen tapa tasapainottaa kaikkia kolmea doshaa on työskennellä sekä ulkoisella että sisäisellä tasolla ja antaa kummallekin tasolle oikea prioriteetti ja asianmukainen korjausliike!

Vinkki: Oletko tutustunut Hidasta elämää -ashwagandhaan? Lue lisää täältä.