Minulta on pyydetty vielä osiota, joka käsittelisi sitä, miten turvatonta kiintymystyyliä voi lähteä eheyttämään kohti turvallista. Tärkeä kysymys, mutta ei suinkaan ihan yksinkertainen.
Tämän kysymyksen äärellä on valtavan tärkeä muistaa, että ihminen on aina paljon muutakin kuin kiintymystyylinsä. Siksi yhtä oikeaa eheytymisen malliakaan ei ole olemassa. Ihminen on moniulotteinen, herkkä ja ainutlaatuinen yksilö ja se on kaikessa eheytymisessä huomioitava.
Meillä on pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteemme, ihanteemme, uskomuksemme, tarpeemme, toiveemme ja ainutlaatuinen elämän polkumme. Ja tietysti myös ihmissuhteidemme turva vaikuttaa siihen miten itse koemme itsemme ja toisen.
Ja samalla, tietyillä kiintymystyypeillä on havaittu olevan hyvin samankaltaisia haasteita, ja on myös yhteisiä tekijöitä, jotka usein koskettavat saman kiintymystyypin jakavia ihmisiä.
Kaikille kiintymystyypeille on tärkeää vahvistaa sisäistä turvaa.
Tässä kuitenkin hyvin typistetysti, minkälaiset asiat auttavat sekä ristiriitaista että välttelevää kiintymystyyppiä eheytymään kohti turvallista kiintymystä.
Ristiriitaisen kiintymystyypin eheytyminen:
Vahvista tervettä itsekunnioitusta, sinä olet vastavuoroisen rakkauden arvoinen.
Kieltäydy lempeästi ja jämäkästi jahtaamasta/parantamasta tai muokkaamasta ketään. Ihmiset muuttuvat, jos he itse näin valitsevat.
Opi tunnistamaan omia syvempiä tarpeitasi ja harjoittele niiden viestimistä suoraan (Ristiriitaiiset ovat usein epäsuoran viestinnän kuninkaita ja kuningattaria).
Harjoittele tervettä erillisyyttä ja keskity siihen, mikä on sinun elämässäsi kiinnostavaa, tärkeää ja merkityksellistä – riippumatta toisesta.
Ristiriitaisesti kiintyneet usein häpeävät ja tuomitsevat tarvitsevuuttaan, joten: On ok tarvita. On ok kaivata. Huomiota, läheisyyttä, sitoutumista, yms. Muista, että ihmisellä on luontainen tarve turvalliseen kiintymykseen, se ei ole heikkouden merkki.
Tutustu rajoihisi, mikä on sinulle ok ja mikä ei ole. Rajat eivät ole kahlitsemassa, vaan luomassa turvaa ja yhteisiä pelisääntöjä parisuhteeseen.
Välttelevän kiintymystyypin eheytyminen:
Ala huomata milloin ja miten pidät etäisyyttä, miltä sinusta silloin oikeasti tuntuu?
Tutustu omaan haavoittuvaisuuteesi ja herkkyyteen, inhimilliset tunteet koskettavat sinuakin.
Harjoittele syventämään keskusteluja esim. kävelyllä tai tilanteessa jossa ei tarvitse katsoa intensiivisesti silmiin.
Kyseenalaista syväänjuurtunutta uskomusta siitä, että ”Minun täytyy selvitä yksin”.
Tutustu inhimillisiin tarpeisiin ja huomaa miten ne koskettavat meistä jokaista, sinuakin.
Kieltäydy pelaamasta pelejä.
Silloin kun mielesi tekee paeta, harjoittele jäämistä.
Ja kyllä, saat ehdottomasti tarvita edelleen omaa tilaa ja aikaa. Harjoittele ottamaan sitä ilman repivyyttä.
Lisää itsesi ymmärrystä tutustumalla ihmissuhde historiaasi. Minkälaisen mallin ihmissuhteista olet saanut?
Ajattelin aluksi kirjoittaa sulle tekstiä miehuuden nykytilasta. Kerron kuitenkin mieluummin jotain siitä, mitä olen oppinut omasta miehuudestani ja minuudestani matkani varrella.
Olet varmasti nähnyt elokuvissa ja tosi elämässäkin sen tyypin, joka vaikuttaa itsevarmalta vaikka pinnan alla on jotain hieman rikkinäistä. Tuo kaveri olin minä ja on edelleen osa minua.
Rikkinäisyys ja sisäinen ristiriita ei olleet mulle aiheena uusia, kun vuonna 2008 heräsin siihen, ettei elämä voinut jatkua samalla tapaa. Mun sisällä oli apua huutava pikkupoika, samalla kun päällimmäinen kerros mun olemuksessa oli jotain muuta. Puskuri, joka työnsi pois kaikkea sitä mikä muistutti tuosta sisällä olevasta heikkoudesta. Elämä maistui noihin aikoihin taistelulta, jossa juoksin haavaani karkuun.
En ole koskaan kirjoittanut asiasta suoraan. Aiemmin siksi, että haava on ollut herkkä paikka. Myöhemmin siksi, että aiheesta puhuminen herättää välillä muissakin vahvoja tunteita. Ystäväni muistutti kuitenkin taannoin jakamisen merkityksellisyydestä, kun hän mainitsi löytäneensä luottamusta nähdessään toisen eheytyneen huonoista lähtöasemista huolimatta.
Alemmuuden ja huonommuuden ympärille kietoutuva minuus
Mun lapsuus oli monilla tavoin hyvä. Moneen tarinaan verrattuna ruusuinen. Monen asian summana minuuteni alkoi kuitenkin muotoutua sen kokemuksen ympärille, että olen huono, häpeällinen, heikko ja jollain tapaa alempi ihminen. Kasvuympäristössäni kokemus alemmuudesta ja huonommuudesta oli vahvasti läsnä. Ja kuten jokainen tietää, tuollainen alemmuus ja sen synnyttämä viha siirtyvät jollain tapaa aina toisille.
Aikuistuminen on tarkoittanut sitä, että vapautan kasvuympäristöni vastuusta. Tarinasta on voinut vapautua kun
ymmärrän kokonaisvaltaisesti sen, mille minuuteni on rakentunut
otan vastuun itsestäni
kasvan itselleni siksi vanhemmaksi, joka eheytymiseen tarvitaan
Tämä prosessi on ollut vuosien työ ja jatkuu edelleen.
Työskentely ihmisten kanssa on johtanut siihen käsitykseen, että lähes jokaisessa ihmisessä on olemassa tällainen herkkä paikka. Haava, joka syntyi siitä, ettemme tulleet tarvitsemassamme määrin nähdyksi, arvostetuksi, kohdatuksi ja tuetuksi.
Narsistinen haava
Koska narsismi on nykyisin varsin laajasti käytetty termi, selkeytän sen verran, että en puhu nyt narsismista mielenterveydellisenä häiriönä, vaan jokaiseen persoonallisuuteen kuuluvana ilmiönä. Joidenkin kohdalla näistä ilmiöistä tulee keskeinen osa persoonallisuutta ja pienessä osaa ihmisiä nuo ilmiöt muodostavat sairauden.
Narsistinen haava on haava, joka muodostuu sen myötä, että alkuperäistä olemustamme ei todenneta meille. Meitä ei nähty silloin kun sitä kaipasimme tai sinä ihmisenä, joka olimme. Haavan ydin on kipu siitä, että menetimme itsemme. Sen ympärys muotoutuu jokaisella meistä erilaiseksi, riippuen siitä minkälaisia kokemuksia tuon ei -näkemisen ympärillä on.
Minun kohdallani haava on värittynyt sellaisilla teemoilla kuten energisyys, innostus, viattomuus, voima, miehuus ja itseni toteuttaminen. En ainoastaan menettänyt kontaktia näihin osiin vaan koin tulleeni myös torjutuksi, vihatuksi ja halveksutuksi. Tulkitsin kokemukseni niin, että se mitä pohjimmiltani olin oli jotenkin väärää.
Narsistiseen haavaan liittyvät aina myös seuraavat ilmiöt;
vihaisuus, jolla haavaa puolustetaan
yksinäisyys ja etääntyminen kaivatusta kontaktista
ulkoisesta palautteesta/kokemuksista/asioista muodostuva ravinto, jolla haavaa pyritään ravitsemaan ja haavalta suojaavaa minäkuvaa vahvistamaan
Näinpä omaankin elämääni ovat liittyneet sekä
haavan ympärillä pyöriminen, eli alemmuuden, huonommuuden, voimattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset
viha, aggressio, kapinallisuus. Oman heikkouteni kieltäminen sekä kyvykkyyteni todistaminen
toive tulla nähdyksi ja ne roolit, joiden kautta olen pyrkinyt saamaan hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kokemuksen siitä, että minusta on johonkin
Haavan hoitaminen
Hoitaminen on tapahtunut sekä sisäisen että ulkoisen tuen vaikutuksesta. Pohjimmiltaan sen kautta, että olen sallinut haavani olla näkyvillä. Ajattelen asian niin, että puhdas ilma on se, joka parantaa. Myös laastarilla on ollut oma virkansa niissä hetkissä, joissa haava on ollut tulehtunut. Mulle tuon laastarin virkaa on toimittanut hieman kova ja etäinen emotionaalinen oleminen.
Luottamus siihen, että haavan voi paljastaa on rakentunut pikkuhiljaa sen kautta, että olen kokeillut sitä turvallisissa tilanteissa. Luottamuksen kasvamisen myötä on lopulta ollut mahdollista kokeilla olla niitäkin asioita, joita en kokenut tervetulleeksi menneisyydessä. Tiivistäisin eheytymisen seuraavaan ketjuun:
Huomaan ja hyväksyn sen miten suojaan haavaani –>
suojien alla oleva kipeys tulee lähemmäksi –>
sallin niiden tunteiden ja kokemusten tulla esiin, jotka liittyvät haavaan –>
tunnen kaipuun menetettyä itseäni kohtaan –>
putoan syvemmälle siihen tyhjyyteen, joka sisälläni on tuon itseni paikalla –>
menetetty itse täyttää tyhjyyden.
Palaute ja kokemukset onnistumisesta
Vaikka positiivinen palaute ja kokemukset onnistumisista voivat olla narsistista ravintoa, ne voivat olla myös korjaavia tekijöitä. Minulle onnistuminen harrastuksissa ja menestyminen yrittäjänä ovat korjanneet käsitystä itsestäni. Työni valmentajana, kurssien järjestäjänä ja kirjoittajana on ollut eheyttävää onnistumisten, saadun palautteen sekä sen vuoksi, että olen tehnyt jotain, joka perustuu oman osaamiseni ja kokemusteni jakamiselle. Tervehdyttävin palaute on sitä, joka kohdistuu autenttiseen minuuteen, eikä vain niihin rooleihin, joilla palautetta etsitään.
Omat kiinnostuksen kohteet
Omien kiinnostusten seuraaminen on ollut korvaamattoman tärkeää. Kokemukset siitä, että asiat, jotka kiinnostavat lapsenomaisen tuntuisella tavalla ovat arvokkaita. Tanssiharrastus, kirjoittaminen, laulaminen ja ystävät ovat olleet minulle aiemmin jollain tapaa pahoja asioita, koska niillä on minulle aidosti merkitystä. Kiellettyjen asioiden listalla ovat olleet myös nopeat autot, kauniit vaatteet, seksuaalisuus, kilvoittelu, itsevarmuus ja oman mielipiteeni ilmaiseminen.
Ryhtyessäni antamaan näille asioille tilaa olen joutunut usein käymään läpi sen vaiheen, jossa taistelen luvastani olla näitäkin asioita. Ajan kanssa olen huomannut, että taistelun molemmat osapuolet ovat sisälläni.
Toiset ihmiset
Toiset ihmiset ovat auttaneet näkemään, että minussa on jotain hyvääkin. Se on ollut askel kohti sisäistä kokemusta arvosta. Sanotaan, että ihmissuhteissa syntyneet haasteet tervehtyvät ihmissuhteissa. Aitouteen pyrkivät ihmiset sekä ihmisyyden ammattilaiset ovatkin olleet arvokas tuki.
Haastetta ja oppia ovat tarjonneet myös ne ihmiset, jotka ovat tuominneet joko paljastamani autenttisen minuuden, tarpeeni ja haavani, tai toiminnan, joka on juontanut tuosta haavasta. He ovat tehneet haavastani näkyvämmän. Samalla on ollut tärkeää oppia tunnistamaan ne tervehdyttävät ihmissuhteet, jotka eivät toista aiemmin kokemaani torjuntaa.
Häpeällinen nähdyksi tulemisen tarve
Narsistiselle haavalle keskeinen nähdyksi tulemisen tarve on ollut yksi häpeällisimmistä asioista sallia. Että minulla olisi oikeus kaivata sitä. Tarve sille, että joku arvostaa ja näkee minut. Innostuu siitä mistä minä innostun, ymmärtää sisäistä maisemaani tai kiinnostuu minusta. Mitä sallivampi olen ollut tuota tarvetta kohtaan, sitä ohuemmaksi kaipuu ulkoiselle todistajalle on käynyt. Lopulta olennaiseksi on paljastunut se, että minä saan olla kiinnostunut siitä kuka olen.
Haavan pohjalla oleva tyhjyys
Tärkeää eheytymiselle on ollut se opastus, joka on auttanut ymmärtämään miten minuus vailla sen todellista pohjaa, essenssiä, on tyhjä. Ymmärrys antoi mahdollisuuden laskeutua pelottavaan kokemukseen itsestäni tyhjänä ilmapallona. Vasta tyhjyyden pohjalta on löytynyt se jokin, johon voin nojata.
Jos soittaisin tänään sille itselleni, joka olin kymmenen vuotta sitten, sanoisin seuraavat asiat
sun ei tarvi hävetä sitä, että jokin sussa tuntuu olevan rikki
sulla on aidosti oikeus kokea, että sulle on tehty jotain väärin. Salli se mut älä jää siihen kiinni. Yhtälailla sun on hyvä muistaa, että nuo haavat saa sutkin mokailemaan. Mut älä jää siihenkään kiinni
kato kuinka moni ihminen on tykännyt susta sun elämän aikana. Vaali noita ihmissuhteita ja oo vaan rehellisesti oma itses. Kyl sä tiiät, että sun omat tyypit ymmärtää. Sun ympärillä on aina ollut tosi hyviä ihmisiä
sä kerkeät toteuttaa kaikkia niitä asioita, jotka on sulle tärkeitä vielä myöhemminkin. Mitä nopeammin uskaltaudut ottaan sen ajan, että pysähdyt tutkiin itseäs ja otat siihen osaavaa tukea vastaan, sitä parempi. Tiedät tän itsekin, ihan kuten tiedät monta muutakin asiaa. Luota siihen viisauteen, jonka tiedät itseksesi. Se on se ääni, jonka kanssa sä oot sillon kun oot yksin ja kerrot itelles mitä sulle kuuluu
sun häpeä, vihasuus, tarve tuelle, kiinnostuksen kohteet, halu olla esillä ja halu toteuttaa itseäsi ei oo virheitä sussa. Ongelmat syntyy siitä, että nuo asiat ei saa olla olemassa ja tulla nähdyksi. Niihin syventyminen avaa sulle sen tien tässä elämässä, jota sä etsit ja toivot
älä pidä ihmisiä etäällä, mutta oo hereillä siitä, et ne lähelle päästetyt ihmiset ei ole niitä, jotka auttaa sua ylläpitämään käsitystä siitä, että joku sussa on väärää
sun ei tarvi olla mahdollisimman paljon, enemmän, parempi tai jotain muuta kuin olet, että voit saada paikkasi tässä maailmassa. Oot vain oma itsesi ja valitset ne asiat ja ihmiset, jotka tuntuu sulle hyviltä
se mikä sua kiinnostaa on ihan oikein riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelee
opettele laittaan itselle ja toisille rajoja, tää on yksi tärkeimmistä asioista sun elämässä
se, että sussa ei ole energiaa, voimaa, kiinnostusta, innostusta tai selkeyttä elämän suunnalle on suurin väärinkäsitys, joka sussa on. Kato tarkkaan sitä miten sä ylläpidät tätä käsitystä sun elämän toiminnoilla ja valinnoilla. Lopulta se minkä sä koet puuttuvan susta löytyy sieltä tyhjiöstä, joka sun sisällä on noiden asioiden kohdalla
kun alat suojautumisen sijaan kokeilemaan uutta tapaa olla, varaudu siihen, että olo on aika epävarma ja herkillä hetkittäin. Kuten myös turhautunut. Tässä on kyse oppimisprosessista ja siihen kuuluu kaikki edellämainittu. Meditoi niin sun kapasiteetti elää kaiken ton kanssa kasvaa
Ehkä tämä teksti tavoittaa jonkun, jolle nämä sanat ovat merkityksellisiä. Jos kirjoitus puhuttelee sinua, haluan sanoa, että tiedän missä menet. Jos et ole aloittanut töitä asian parissa, nyt on hyvä hetki aloittaa. Edessä on paljon matka, joka ei ole niin vaikea kuin luulisi. Pelko ja kuvitelmat siitä mitä tapahtuu kun kohtaat itsesi on heijastusta menneisyyden kokemuksista. Minun kokemukseni on, että duuni kannattaa.
Niille, joita teksti ei puhuttele millään tavalla; olen iloinen puolestasi.
Jos tunnet jonkun ihmisen, jolle tämä teksti voisi olla tueksi, ehdotan, ettet lähetä sitä suoraan vaan jaa se vaikka Face -profiilissa. Sillon tarjoat mahdollisuuden katsella asiaa omin ehdoin. Haava, josta puhun, on haava minuutemme ytimessä. Se on herkkä paikka.
Vaikka aihe ei kosketa kaikkia ainakaan sellaisena kuin sen esitän, koen nykymaailman olevan etäällä autenttisuudesta ja sen ymmärtämisestä mitä autenttisuus on. Elämme maailmassa, joka ei ole kosketuksissaan essenssinsä kanssa. Siitä johtuen narsistista haavaa voi sanoa yhdeksi aikakautemme keskeisimmistä ilmiöistä.
Toivon, että tämä teksti on yksi pieni korsi kasvavan autenttisuuden keossa. <3
Leena Maria Markkanen on sosiaalipsykologi ja Lightfulness Coaching® – henkisen hyvinvoinnin ohjaajakoulutuksen kehittäjä.
Asettelen kukkia keskellemme kauniisti maljakkoon. Istumme turvallisesti luottamuspiirissä avoimin mielin jakamaan oivalluksiamme ja vastaanottamaan niitä. On ihana rauha ja yhteys, sekä vertikaaliseen että horisontaaliseen suuntaan. Olen aloittamassa lightfulness-harjoitusta tietoisuuden valopolusta henkisen hyvinvoinnin ohjaajakoulutuksessamme.
Kuvittele eteesi vuori ja vuorelle nouseva polku. Polku kaartelee läpi metsien, välillä synkkienkin ja sitten läpi ihanien laaksojen kohoten päättäväisesti ylemmäksi, ylös kohti korkeinta vuorenhuippua, jota säteilevä aurinko valaisee.
Tämä vuoristopolku kuvaa sinun tietoisuuspolkuasi. Tietoisuuden valopolkua, jolle astuttuasi kohtaat sen, mistä on jo aika laskea irti päästäksesi elämään ihanaa, keveämpää ja valoisampaa elämää. Mistä sitten on aika laskea irti? On aika laskea irti kaikesta siitä, mistä olemme niin kovasti puristaneet.
Olemme pitkään eläneet raskaissa energioissa, pelkoihin pohjautuvissa tunnetiloissa ja toimineet pitkälti pelkojen ohjaamina. Olemme suorittaneet, kilpailleet, uhriutuneet, hävenneet, vihanneet jne. Ja tämä kaikki, koska olemme pelänneet, ettei meitä hyväksytä, ettei meistä välitetä, ettei meitä rakasteta. Olemme eläneet jatkuvaa draamaa, joka on kuluttanut voimavarojamme joskus ahdistukseen ja sairastumiseen asti.
Maailmalla puhutaan, että olemme elämässä siirtymäkautta raskaasta 3D-todellisuudesta 5D-todellisuuden keveyteen ja valoon. Se tarkoittaa, että olemme löytämässä luottamusta elämään, merkitystä ja tarkoitusta olemassaololle. On todellakin aika jättää vanha taakse ja löytää rakkaudellisuus itseä, toisia ja koko elämää kohtaan.
Tietoisuuden valopolku kuvaa matkaa päästä sydämeen; rationaalisuudesta sydäntietoisuuden avautumiseen. Se on keveyden ja valon löytämistä askel kerrallaan. Se on ensiksi suostumista siihen mitä on ja sitten antautumista siihen, mitä voisikaan olla. Se on sisäisen ohjauksen kuulemista. Jokaisella askeleellasi huomaat vapautuvasi vanhasta ja turhasta, jostakin sellaisesta, mikä ei enää palvele hyvinvointiasi. Elämä kevenee ja eteesi tulee näkymä kuinka edetä.
Kun havahdut siihen, että elämässä täytyy olla muutakin kuin tämä materiaalinen, fyysinen maailma sinussa alkaa tapahtua jotakin. Aivan kuin sisälläsi olisi kompassi, joka nyt aktivoituu ja alkaa kuljettaa sinua eteenpäin. Tuo valon lisääntyminen tapahtuu sinun mielessäsi, kun heräät oivaltamaan mikä sinun todellinen olemuksesi on.
Alat oivaltamaan, että et olekaan pelkkä keho tai mieli, vaan jotain paljon suurempaa. Ymmärrät, että olet korkeampaa tietoisuutta, joka asuu kehossasi ja toimii tässä fyysisyydessä sinun kauttasi. Korkeampi tietoisuus on se sinun todellinen olemuksesi. Se puhuu sinussa lempeällä äänellä ohjaten sinua iloon ja onnellisuuteen. Tiedä, että sinussa on myös toinen ääni, egomielen ääni, ja se on se joka komentelee, käskee, vähättelee, arvostelee jne. Tule tietoiseksi, että sinä et todellakaan ole tuo ego, vaan ego (earth guide only) onkin palvelijasi tässä elämässä. Tarkoitus on, että nämä kaksi toimivat yhdessä sinun elämäsi parhaaksi.
Kuulen usein työssäni ahdistuksen sävyttämän lausahduksen: ”Täytyy olla jokin toinen tie.” Lause kertoo ihmisestä, joka on kamppaillut aikansa ja väsynyt taistelemaan, väsynyt alati pyörivään kärsimyskehäänsä. Tämä ihminen on havahtunut siihen, että hän on kulkenut polullaan ei-toivottuun suuntaan ja että koordinaatit olisi nyt aika vaihtaa.
Tämä ihminenon heräämässä ymmärtämään, että suorittaminen ja puristaminen ei ole se oikea tapa elää, vaan että tarkoitus olisikin iloita – löytää oma ääni laulaa omaa sävelmää. Niin moni on sanonut elävänsä toisille ihmisille unohtaen itsensä, moni on alistunut ja antanut elämänsä ohjakset toisille ja hiljentänyt siten oman sydämensä ohjauksen. Se ei ole tarkoitus.
Sinä, minä, me – jokainen olemme tulleet maailmaan tiettyä tarkoitusta varten, ja jos emme etsi tuota tarkoitusta, estämme itseltämme kestävämpää onnellisuutta.
Valopolulla pysyminen vaatii tietoista, intensiivistä harjoittelua, sydäntietoisuuden kuulemista ja sen ohjaukseen luottamista. Huomaat ehkä aluksi eläväsi siksak-vaihetta, välillä ihanassa ilossa ja ehkä jo seuraavassa hetkessä huomaat putoavasi syyllisyyteen ja pelon syövereihin. Oletko ihmetellyt ”Miksi minulle aina käy näin?” ja etsinyt syyllistä ulkopuolelta.
Havahtuessasi elämän tarkoituksellisuuteen, huomaat sen mikä sinut pudotti alas raskaisiin tunnelmiin ja miksi. Näin opit kokemuksestasi, etkä seuraavalla kerralla enää putoa, vaan pysytkin tuolla korkeamman todellisuuden tasolla yhä pidempiä aikoja, pidempiä jaksoja… Sitten huomaat, ettei niin helposti enää putoakaan. Ja jos putoat, tiedät miten pääset takaisin ylös keveyteen.
Tiedätkö – tuon valopolun kulkemisen tarkoitus on se, että löydät oman paikkasi – sen missä sinä voit iloita ja kukoistaa omassa palvelutehtävässäsi. Ja mikähän se sitten on se itse kunkin palvelutehtävä, kysyy joku. Se on valon välittämistä sinun elämänkokemustasi, osaamistasi ja lahjojasi käyttäen missä tehtävässä sitten ikinä oletkin. Kunhan olet onnellinen. Ja tiedä – maailma tarvitsee juuri sinun ainutlaatuista valoasi. Sitä ei löydy mistään muualta!
Läheiseni jäi vuosi sitten pois töistä, koska oli niin uupunut. Kirjoitan tässä oivalluksistani, joita tuona aikana on syntynyt hänen palautumistaan sivusta seuratessa. Toivon yhteisten kokemustemme auttavan muita, jotka ovat toipumassa tai tukemassa uupuneita, ahdistuneita tai masentuneita läheisiään.
1. Lepo
Läheiseni on ollut vuoden vapaalla, nukkuen aluksi edelleen hyvin huonosti mutta nyt vuoden päästä jo paremmin. Lepo tuntuu olevan ensisijaisen tärkeää. Uupunut ei kuitenkaan pysty lepäämään, koska hermosto on ylivireystilassa, joka estää lihasten ja mielen rentoutumisen. Olen seurannut, kuinka palautuminen tapahtuu hitaasti. Uupuneen on vaikea uskoa, että olo ei heti parane, kun stressaava tilanne päättyy. Toipuminen vie vuosia, koska olotila on syntynyt ja kehollistunut vuosien aikana.
2. Ystävät
Läheiseni on pitänyt järjissään liikuntaharrastus, joka on ainoa päivittäin toistuva rutiini. Olemme huomanneet, kuinka tärkeää on pitää kiinni harrastuksista muodostuneista ihmissuhteista ja löytää uusia ystäviä. Hyvän olomme edellytys ovat ihmissuhteet ja ihmisten kanssa vietetty aika, vaikka uupuneena niitä ei jaksaisi ylläpitää.
3. Aikaa huomata omat ajatukset
Uupunut tarvitsee paljon aikaa omille ajatuksilleen. Päässä on paljon ajatuksia itsestä, jotka ovat negatiivisia, kun itsestä ja omista rajoista ei ole pystynyt pitämään kiinni. Uupunut on usein ikään kuin ajelehtinut auttamaan muita ja tekemään liian paljon asioita. On annettava omalle ajattelulle aikaa ja tultava siitä tietoiseksi esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa. Uupuneelle on annettava aikaa ja häntä on kuunneltava. On annettava itseen liittyvien ajatusten tulla ulos ja nähdyiksi.
4. Puhuminen
Uupunutta usein auttaa, jos hän puhuu ajatuksistaan mahdollisimman paljon ja avoimesti muille. Tällöin voi saada muilta silmiä avaavaa palautetta siitä, että asiat eivät olekaan niin huonosti, kuin oli kuvitellut. Läheiseni sanoo olevansa yhteiskunnan ulkopuolinen, koska hänellä ei ole työpaikkaa ja hän elää työttömyystuen varassa. Tämä on iso identiteettikriisi korkeakoulutetulle, hyväpalkkaisiin ja arvostettuihin työpaikkoihin tottuneelle.
Hän ei näe, mitä kaikkea hänellä on. Hänellä on hyvä asunto, korkeakoulututkinto, auto, harrastus, jossa hän on hyvä ja suosittu, tuore tyttöystävä ja edelleen säästöjä tilillä. Se on enemmän kuin suurimmalla osalla maailman ihmisistä. Listasin hänelle, mitä hänellä on. Toivon, että hän pystyy asian jossain vaiheessa sisäistämään, jolloin oma suhtautuminen itseen muuttuu. Sisäinen puheemme itseämme kohtaan on tärkein hyvän elämän tekijä, johon pystymme itse vaikuttamaan (vaikka se ei ole aina helppoa).
5. Kehotietoisuus
Uupuneen kannattaa lisätä kehotietoisuuttaan, koska uupumus on fysiologinen ilmiö. Se ei tapahdu vain pään sisällä, vaan koko keho reagoi ylirasitukseen. Olemme tehneet yhdessä hieronta- ja hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitus voi tarkoittaa vain sitä, että kuulostelemme, miten hengitämme. Vedänkö ilmaa ensisijaisesti keuhkoilla, vai toimiiko palleani? Tuleeko itselle omaa hengitystä kuulostellessa luottavainen ja turvallinen vai levoton olo.
Levoton hengitys on yhteydessä levottomaan olotilaan aivojen koko kehoon välittämien signaalien kautta. Tämän vuoksi omaa levotonta ja lepattavaa oloa ei monesti ymmärrä. Emme pysty ymmärtämään ajatuksilla kehon monimutkaista kemiaa, mutta pystymme vaikuttamaan palleaan tahdonalaisesti ja rauhoittamaan oloamme hiljentymällä ja tasapainottamalla hengitystä. Usein kaikki muu tekeminen päinvastoin kiihdyttää olotilaa.
Kerran ylikierroksilla ollut tuntee olonsa tulevan levottomaksi hyvin pienistäkin asioista, kuten aivan tavallisista menoista ja ihmisten tapaamisesta. Arkisetkin tekemiset voivat tuottaa ahdistusta, koska keho ei ole lähtökohtaisesti palautunut ja levollinen. Kun hengitystapa on rauhallinen, eivät tavalliset asiat tuota niin paljon jännitystä.
6. Kosketus
Jos sinulla on uupunut läheinen, parasta mitä voit tehdä, on rutistaa ja koskettaa häntä mahdollisimman usein ja pitkään lempeästi ja rakastavasti. Uupunut ei tunne olevansa turvassa kehossaan, mutta kosketus tuo alkuvoimaista turvallisuuden ja hyvän olon tunnetta.
Olen tehnyt huomioita siitä, missä kaikissa tilanteissa ikään kuin ”jäädyn”, jäykistyn ja energiani pienenee. Olen aika ajoin tällaisessa tilassa, vaikka sitä ei ulospäin huomaisi. Haluan vastapainoksi alkaa kohdistamaan huomioni vastaanottamiseen; rajoittamisen sijaan. Tein listan asioista, jotka voimaannuttavat, jos niille antaa luvan siihen. Monista asioista nauttiminen ei ole niin itsestään selvää kuin luulisi, koska joskus emme vain huomaa niitä, olemme niin ajatuksissamme tai jopa torjumme ja vähättelemme. ”Ota vastaan” tarkoittaa tässä erityisesti sisäistä asennetta. Voimme yrittää rohkeudella kohdata ja avoimesti ottaa vastaan niin hyvät kuin huonot tapahtumat.
Erityisesti toivon jokaiselle silmien ja sydämen avautumista hyville asioille elämässä.
Otan vastaan:
1. Levon
Mikään ei tunnu miltään, jos on uupunut. Ota levon tarve vastaan, mene aikaisin nukkumaan, vähennä töitä ja harrastuksia hetkeksi kerätäksesi voimia uuteen nousuun.
2. Ystävän kauniit sanat
Muiden kauniilla sanoilla on omanarvon tunteellemme suuri merkitys. Ethän sinä vähättele yhtään kaunista sanaa, joka sinulle sanotaan?
3. Lintujen laulun
Lintujen laulua kannattaa jäädä kuulostelemaan. Kohdista huomiosi korviisi ja kauniisiin ääniin stressaavien sijaan. Keväällä ja kesällä linnut tekevät pesiä ja laulavat ahkerasti. Niillä on erilaisia nuotteja, kirkkaita ja kuulaita, tasaisia ja terhakoita. Huomaatko lintujen laulun?
4. Kirjan sanoman
Nautin lukemisesta, kun saan lukea rauhassa ja tunnen aitoa kiinnostusta kirjan tai artikkelin aiheeseen, en välttämätöntä pakkoa ja kiirettä. Jos sosiaalisessa mediassa vilisevien juttujen selaaminen tuntuu toisaalta ahdistavalta, sen voi jättää tekemättä.
5. Rakkaan suukon ja halauksen
Ota kiitollisuudella vastaan läheisten ja joskus tuntemattomienkin hyvää tarkoittava kosketus. Kosketuksella on voima parantaa ja saada meidät tuntemaan, että olemme turvassa ja tässä hetkessä perillä siinä jossain, mitä etsimme.
6. Suklaakakun jumalaisen maun
Olkoon se luomu, vegaaninen tai raaka.
7. Tuulen tuiverruksen
Anna tuuleen heiluttaa hiuksia ja saada solusi nesteet liikkeelle. Tuulisella ilmalla kaikki on liikkeessä ja omasta tukkeutuneesta energiasta tai ahdistuksesta voi tulla erityisen hyvin tietoiseksi. Anna kehosi liikkua ja elämän energian virrata.
8. Lapsen naurun
Oman, tutun tai tuntemattoman lapsen nauru voi mennä ohitse niin, ettemme kiinnitä siihen suurta huomiota. Kun kohdistat huomiosi nauruun, reagoit ja tahdot itsekin nauraa vähän elämälle, joka ei oikeastaan ole niin ikävää, kuin välillä tuntuu.
9. Liikunnan ja laulun riemun
Jos olet löytänyt sinulle sopivan lajin, kuten vaikkapa tanssin, laulun, crossfitin tai uimisen, nauti harrastamisen hetkistä täysin sydämin.
Me kaikki elämme jonkinlaisissa ihmissuhteissa. Ne vaikuttavat meidän olemiseemme enemmän kuin arvaammekaan. Helposti kuitenkin jätämme tämän huomioimatta elämässämme.
Panostamme liikkumiseemme, lisäravinteisiin, unen laatuun, ruokavalion optimoimiseen ja stressin hallintaan. Ja sitten jätämme ihmissuhteet ja parisuhteet täysin oman onnensa nojaan, ilman yhtään panostusta niiden opetteluun.
Silloin käy yleensä niin, että menemme automaatiolla, eli toisin sanoen sillä miten olemme oppineet. Ja mistä olemme oppineet? Kulttuurista ja vanhemmilta, joille ei myöskään ole opetettu sitä, miten ihmissuhteissa voi rakastaa syvemmin, kunnioittaa toista omana yksilönään tai avautua sydäntasolla, kun ”kakka osuu tuulettimeen”.
Sitten käy niin kuin tässä yhteiskunnassa usein käy, ihmissuhteissa kolahtelee ja on vaikeuksia. Tässä muutama listaus omiin mokiini, joita olen polkuni varrella käynyt läpi kantapään kautta. Uskon, että en ole ainoa, joka on kompastellut tällä kivikkoisella rakkauden polulla.
1. Toinen kertoo jotain tosi innoissaan ja vastauksesi on jokin seuraavista: a) vähättelevä b) kritisoiva tai lempparini c) alentava.
Me tuomme vastaukset aina omasta kohdastamme, me siis reagoimme siten, miltä meistä itsestämme tuntuu sisällä. Mikäli toisella on iloa ja innostusta uuteen mutta meillä ei, niin yritämme helposti sabotoida toisenkin onnen.
2. Suhteen alussa on mahtavaa mutta sitten kaikki muuttuu. Miksi?
Kun olemme ihmissuhteiden alussa, tuomme itsestämme esiin parhaat puolet. Haluamme edustaa, saavuttaa toisen suosion. Kun ”paikkamme” on vakiinnutettu, miksi enää pitäisi panostaa kun toinen on kuitenkin siinä? Toinen ihminen ei välttämättä muutu, vaan me muutamme omaa käyttäytymistämme, koska pidämme toista itsestään selvänä. Itsestään selvyyksiin ei tarvitse panostaa niin paljon kuin asioihin, jotka ovat epävarmoja. Kohdellaan toista niin kuin kohdeltiin suhteen alussa, niin tilanne voi olla hyvin erilainen.
3. Se mikä aluksi kiehtoo alkaakin ajan kuluessa ärsyttämään.
Erilaisuudet viehättävät meitä. Me haemme täyttymystä erilaisuudesta, koska meissä itsessään ei välttämättä ole kyvykkyyttä kokea kaikkia puolia elämästä. Niinpä tykkäämme helposti erilaisista piirteistä ihmisissä, saatamme jopa niihin ihastua aluksi. Mikäli menet ihmissuhteeseen kyseisen henkilön kanssa, ajan kuluessa nuo samaiset ihastuttavat piirteet alkavat meitä ärsyttämään.
Mutta mitä tapahtuisi, jos muistaisimme, että kaikki ovat ihmisinä erilaisia ja se on hyvä niin? Mitä tapahtuisi, jos emme yrittäisikään tehdä toisista ihmisistä samanlaisia vaan arvostaisimme heitä juuri omalaatuisina yksilöinään. Tämä on loistava harjoitus ennen kaikkea parisuhteessa, jossa samankaltaisuus väkisinkin pyrkii nostamaan päätään.
4. Syytät kumppaniasi kaikesta
Syyttäminen ei vie meitä kovin pitkälle. Silti se on usein tapamme kommunikoida tärkeissä ihmissuhteissa. Syyttää toista, koska itsellä on paha olo. Syyttää, koska emme osaa muuta.
Mitä jos siirtyisimme syyttämisestä vastuuseen. Vastuusta hyväksyntään ja jonkin uuden opetteluun. Voimme syyttää toisia ja olla uhreja koko elämän tai… Voimme ottaa vastuun omasta olemisestamme, haavoistamme ja alkaa työskentelemään niiden kanssa lempeästi hyväksyen.
Lopuksi on tärkeää kysyä, haluatko opetella uusia ihmissuhdetaitoja, vai mennä niillä vanhoilla, joiden toimivuuden jo tiedän entuudestaan? Valitset mitä tahansa, niin tee se matka lempeydellä.
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on Vahva kurkumiini – tuote, joka voi tukea 2000-luvun stressaavissa hetkissä.
Onko elämässä tarkoitus antaa muille vai ajatella ensisijaisesti itseään?
Tällaiseen kysymykseen olen törmännyt monella joogakurssilla. Nykyään puhutaan paljon itsensä rakastamisesta ja huomioimisesta. Siitä, ettei antaisi rajallisesta voimastaan liikaa ja että muistaisi pitää hyvää huolta itsestään: sinä olet tärkein ihmissuhteesi, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Muun muassa joogan filosofia kuitenkin korostaa pyyteetöntä palvelua, eikä muiden palvelu historiallisestikaan ole kovin vierasta. Eikö hyvä emäntä syö vasta viimeisenä, äiti anna ensin lapsilleen ja kunnollinen henkisen tien kulkija luovu egonsa ajamasta edusta?
Kaikista uskonnoista löytyvä kultainen sääntö (kristinuskossa: kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille / rakkauden kaksoiskäsky: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) asettaa molemmat yhtä tärkeiksi. Perinteisesti vieraanvaraisuus ja anteliaisuus ovat olleet kauniita hyveitä.
~
Meistä kukaan tuskin ajattelee aina vain itseään tai toisaalta aina vain toisten parasta. Jos kaikki antavat eikä kukaan ota vastaan, maailma ei toimi. Energian (saamisen ja antamisen) on päästävä kiertämään.
Jokaisella on sekä saajan että antajan rooleja (mutta yleensä nämä roolit ovat pysyviä yksittäisissä ihmissuhteissa, parisuhteissakin). (Voi kuulostaa radikaalilta, mutta tätä on erittäin mielenkiintoista tutkia omassa elämässä.)
Meissä on molemmat puolet, eikä kumpikaan ole automaattisesti toista parempi (jos tiedostamme tämän, ovat ihmissuhteet huomattavasti helpompia). Molempia tarvitaan, jotta maailma pysyy liikkeessä.
~
Jos kuitenkin viemme kysymyksenasettelun laajemmalle tasolle kuin ihmisten välisiin suhteisiin, on joogalla tähän selkeä vastaus.
Joogan käsityksen mukaan ihmisen elämä muuttuu merkittävästi, kun hän tajuaa olevansa ottajan sijaan antaja. Kun arkikielessä puhumme antamisesta, kuulostaa se helposti siltä, että joutuu luopumaan jostakin. Nyt puhutaan kuitenkin muusta.
Jos ihminen huomaa olevansa jatkuvassa valon ja rakkauden virrassa suoraan taivaista, on hänellä mistä jakaa. Siihen perustuu joogan painottama pyyteetön auttaminen ja palvelu, seva. (Mutta jos tällaista elävää yhteyttä ei ole, muuttuu antaminen raskaaksi. Sitä voi – ja kannattaakin – silti harjoitella pienissä erissä.)
~
Isossa mittakaavassa kysymys, olenko itsekäs vai autanko muita, ei oikeastaan ole relevantti. Elämässä ei ole kyse ensisijaisesti muiden ihmisten – tai edes oman itsen – palvelemisesta, vaan olemme täällä palvellaksemme Elämää.
Ottajan roolissa elämä on minulle jatkuvasti velkaa: miksi muut saavat, mutta minä en koskaan? Miksi elämä kohtelee minua niin epäreilusti? Miksei minulla ole samoja mahdollisuuksia? Miksi en ikinä onnistu?
Antajan roolissa vaatimukset putoavat. Mutta tämä on tärkeää: kyse ei ole muiden palvelemisesta omasta rajallisesta energiasta käsin.
Joskus Elämää palvelee parhaiten muiden huomiointi oman edun kustannuksella. Joskus taas rajoista kiinni pitäminen ja oman itsen suojelu. Joskus elämä vaatii hempeitä, toisinaan hyvinkin kovia otteita.
Kysymys on nimenomaan siitä, mitä minä voin tehdä palvellakseni Elämää. Silloin annan itselleni, mutta myös muille. Ja saan valtavasti.
Yhteyden kokeminen toiseen ihmiseen on kiehtova, kaunis mysteeri. Yhtiä suurimpia kipuja taas ihmisyydessä on yhteyden puute tai sen katkeaminen. Yhteys ei tarkoita sitä, että meidän täytyisi olla samanlaisia, samaa mieltä tai kokenut samaa. Nämäkin voivat yhteydessä täyttyä, mutta ne eivät ole sen edellytys.
Ajattelen, että yhteys on kahden ihmisen kohtaamista näennäisyyksien läpi, jollakin syvemmällä ja paljaammalla tavalla. Keskeneräisenä, haavoittuvaisena, ja silti täydellisen riittävänä juuri siinä missä on. Yhteydessä on samalla jotain valtavan täyttävää.
Ja kuitenkin suurimmat haavamme tuntuvat olevan juuri yhteyden alueella. On kokemuksia torjutuksitulosta, hylätyksitulosta, siitä ettei tullutkaan nähdyksi, siitä ettei tullutkaan ymmärretyksi. Nämä haavat luovat yhteydelle esteitä. Joku on päättänyt, ettei yhteydelle altistuminen ole turvallista, ja välttää läheisyyttä hyvin alitajuisillakin keinoilla. Toinen taas on niin yhteyden nälkäinen, että koittaa hakea yhteyttä toiseen muuttumalla toisen mielen mukaiseksi, tai unohtamalla omat syvemmät tarpeensa.
Parisuhteissa käy helposti niin, että nähdään päivittäin, mutta toista ei ole kohdannut ehkä viikkoihin, kuukausiin tai jopa vuosiin syvemmin. Syvempi kohtaaminen kysyy haavoittuvaisuutta ja itsensä äärelle pysähtymistä. Se on keskeneräisyyden, kaikkien sävyjen ja vivahteiden sallimista itsessä. On vaikea kohdata toista, jos ei oikein ole kosketuksissa itseensä.
Ajattelen yhteyden olevan mysteeri, jota ei voi pakottaa. Mutta yhteydelle voi tehdä tilaa.
Näiden harjoituksien avulla yhteyttä kumppaniin voi mahdollistaa:
Kuuntele ja tule kuulluksi
Laittakaa ajastimeen aikaa 5 minuuttia ja sopikaa kumpi teistä puhuu ensin. Harjoituksessa toinen ensin saa tilan puhua 5 minuutin ajan. Ilman, että keskeytetään, kommentoidaan, kysytään, tuhahtelusta puhumattakaan. Voi lähteä puhumaan vaikka siitä mitä itselle kuuluu ja millaisia asioita elämässä on meneillään ja sallia puheen virrata sinne minne se menee, puheen ei täydy olla jäsenneltyä tai pysyä jossain tietyssä aiheessa. Kun kello soi, katsokaa hetki toisianne silmiin ja kiittäkää. Tehkää sama toisin päin.
Hyvin usein kuuntelemme vastataksemme. Ja vaikka vastavuoroinen vuorovaikutus on tärkeää myös, on myös paikkansa sille, milloin toinen saa oikeasti rauhassa tulla kuulluksi. Toistakaa 1–2 kierrosta ja jutelkaa sen jälkeen vapaasti.
Uteliaan kysymisen tekniikka
Uteliaan kysymisen tekniikassa, eli inquiryssa toistuu sama kysymys. Toinen on ensin kysyjä ja toinen vastaaja. Tässä ei nyt haeta ”oikeita” vastauksia, eikä sen puoleen pitkiä analyyseja, vaan vastauksen on hyvä olla aika lyhyt, ehkä jopa muutama sana tai maksimissaan lause.
Laittakaa ajastimeen 3–4 minuuttia ja sopikaa kumpi ensin kysyy ja kumpi vastaa. Tässäkään harjoituksessa kysyjä ei välissä kommentoi, ei kysy lisää vaan kysyy aina vastauksen jälkeen saman kysymyksen.
Käyttäkää ensimmäisessä osiossa kysymystä: Mitä sinun on vaikea kohdata suhteessamme?
Kun olette molemmat kysynneet ja vastanneet tähän, ottakaa toinen kysymyskierros, jossa kysytään: Mikä suhteessamme on sinulle arvokasta?
Harjoituksen jälkeen kiittäkää toisianne, ja voitte rauhassa, ilman liikaa analyysia keskustella harjoituksesta ja miltä se tuntui.
Äärirajojen silittäminen
Tässä harjoituksessa toinen menee makaamaan mukavalle alustalle ja saa rauhassa sulkea silmänsä. Pari lähtee silittämään kumppanin äärirajoja, käsiä, jalkoja, selkää, kylkiä ja kasvoja kaikessa rauhassa. Harjoituksessa ei ole tarkoitus puhua, vaan olla toiselle kehollisesti läsnä. Harjoituksen tarkoitus ei ole koskettaa seksuaalisesti. Sellaisillekin harjoituksille on paikkansa mutta tämä harjoitus on ennenkaikkea turvallista, hoivaavaa kosketusta, jonka tarkoitus ei ole ”johtaa mihinkään”. Jos haluatte harjoituksen tehtyänne rakastella, mikään ei sitä tietenkään estä.
Feminiinistä energiasta puhutaan tällä hetkellä paljon. Naiseuteen liittyy myyttejä, stereotypioita, joihin sorrumme arkiajattelussa jatkuvasti. Aihepiiri on valtava, mutta otetaan tarkasteluun niistä muutama.
1. Nainen on lempeä
Ensimmäinen myytti on ajatus Äitiydestä, hoivanpidosta ja lempeästä rakkaudesta. Mutta jos ajatellaan laajemmin, on suurin äitimme Äiti Maa, joka pitää sisällään tuhon ja uuden synnyn, meren tyyneyden ja laivat upottavat myrskyt. Viljaisat, hedelmälliset maat sekä kaiken alleen peittävän tulivuoren tuhkan.
Äitiyden alku on synnytys, jolloin naisesta purkautuu ulos villi huuto. Silloin hän on erottamattomasti osa luontoa, eikä palvele kuninkaita tai hae kunniaa. Synnytyksessä samanaikaisesti luovutaan vanhasta elämästä ja avaudutaan uudelle. Villi nainen on tietoinen luonnollisesta syklisyydestä. Se ei erottele, vaan ottaa kaiken sisäänsä, niin elämän ja kuoleman, sekä valot ja varjot. Joogan traditio pitää sisällään jumaltaruja, jotka edustavat ihmisyyden kaikkia puolia. Yksi hurjimmista hahmoista on tuhon jumalatar Kali-Ma, joka puolustaa raivoisasti heikompia, mutta samalla herkuttelee sodan uhreilla. Äitiys ei ole vain pehmeää silittelyä, vaan myös raivoisaa puolustamista.
2. Heikko nainen
Toinen myytti liittyy alistumiseen ja heikkouteen ja kontrollista luopumiseen. Alistuminen sekoitetaan antautumiseen, joka itseasiassa on vahvuutta. Se on luottamusta siitä, että elämä kantaa, eikä kaikkea tarvitse kontrolloida tai edes ymmärtää. Antautuminen nautintoon, tuskaan, ja kaikkiin tunneskaaloihin on voimallista fyysisyyttä. Villi nainen on kehollinen olento ja käsittelee tunteitaan koko kehonsa voimalla – välillä jopa luhistuen, eikä patoa sisäänsä sairastuttavaa stressiä. Kyyneleetkin ovat vahvuuden merkki ja kertovat vapaudesta. Onko mikään voimallisempaa kuin vapaus ilmaista? (Lue lisää itkun voimasta aiemmasta kirjoituksestani täältä.)
3. Siloiteltu nainen
Median luoma kuva naisesta on karvaton, kemikaalien kuorruttama ja kieli vyön alla muodin perässä juokseva, muovinen ihmisen varjo. Tässä kaikessa ei ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvä pysähtyä ajattelemaan onko se kuitenkaan ainoa tapa jolla tuomme itsemme näkyväksi maailmaan? Katso ympärillesi, me olemme kaikki erilaisia. Jokaisen ihon alla on tunteva, monimutkainen olento.
Puunaako nainen itseään miellyttääkseen muita? Vai olisiko kampaajalla istuminen yleisesti hyväksyttyä oman ajan ottamista, pois perheen vaatimusten luota? Entä jos itsensä hierominen tuottaa nautintoa naiselle itselleen, eikä ole ihon pehmentämistä muiden kosketusta varten? Saan itse valtavasti visuaalista mielihyvää kun lakkaan kynteni huolellisesti kauniilla sävyllä. Koen luksuksena aamut, jolloin minulla on aikaa rajata silmät ajan kanssa. Nautin täysin rinnoin kaunistautumisesta, kun saan tehdä sen omilla ehdoillani. Luo oma totuutesi ja kauneudenkäsityksesi, äläkä vaadi muita astumaan muottiin, joka itselle tuntuisikin sopivalta.
4. Nainen puukottaa selkään toista naista
Minulla on paljon menestyviä naisystäviä, siskoja. He ovat kauniita ja kertakaikkiaan hurmaavia ihmisiä. Jo teininä, jolloin itsetuntoni oli hyvin horjuva, huomasin miten voin loistaa heidän valossaan. Heidän luonnollinen hehkunsa valaisee kaikkea ympärillään. Olen oppinut että menestyneen siskon ilo ja onnellisuus tarttuvat! Jos kuitenkin tunnet kateutta, kannattaa tehdä varjotyötä ja tiedostaa miksi ei voi nauttia toisten naisten onnistumisesta? Onko se todella itseltä pois? Opetellaan ilmaisemaan pettymyksen tunteita, niin ettemme siirrä sitä muihin. Kiitetään toisiamme ja huomataan lahjakkuudet ympärillämme. Puukko pysyy tupessa, kun ymmärrys laajenee. Päätä kannustaa, älä lannistaa.
Heti herättyäni kurkkaan ulos ovesta ja hymyilen nousevalle auringolle. Alkukesän aamu on uhkean vihreä, valoisa ja tulvillaan tuoksuja.
Mietin päivän askareita, joita on ihanan paljon valittavana. Tänään on mitä mainioin päivä mattojen pesulle, siispä valitsen sen. Itse asiassa mattoja voisi pestä minä kesäisenä päivänä tahansa, kuivattaminen on sitten jo haasteellisempaa. Tällainen aurinkoinen ja kevyttuulinen päivä on oikein hyvä.
Olen jo vuosia pessyt matot omalla pihalla painepesurilla, se on mainio apuväline. Järvenrantalaiturilla homma olisi toki tunnelmallisempaa, mutta kun sellaista ei ole tarpeeksi lähellä, teen pesun koneen avulla kotipihalla. Niin pääsen fyysisestikin helpommalla, tällä iällä se on huomion arvoinen seikka.
Lasken vettä isoon saaviin ja kaadan mäntysuopaliuosta sekaan. Haen pestävän maton aitasta ja upotan sen saaviin. Siinä se saa olla tunnin tai pari liossa ennen pesua.
Nostan maton pesualustalle ja päräytän painepesurin käyntiin. Vesi suihkuaa ja mäntysuopa kuplii, kun raita raidalta etenen. Värit matossa kirkastuvat, vaikka kovin likainen se ei olekaan. Välillä valtaa leikkimieli kesken kaiken ja suihkuttelen vettä ilmaan vain nähdäkseni sateenkaaren. Tosin suuntaan veden läheisille marjapensaille, sireenille tai omenapuulle. Sireeni on yleensä ollut kukassa mattojen pesuaikaan. Nyt kesäiset säät tulivat räjähtävän nopeasti, eikä sireeni ole ehtinyt avata nuppujaan. Olen tietysti iloinen, kun saan matot pestyiksi hyvissä ajoin ennen juhannusta.
Kaipaan ritariperhosta, joka aiempina kesinä ilahdutti matonpesijää tulemalla kukkivaan sireeniin. Se näyttää pitävän lilanvärisistä kukista. Sitruuna-, kaali- ja auroraperhosia ym. kyllä lentelee ympäristössä ilokseni. Pysäytän pesurin, kun perhonen lentää lähelle, etten vahingoittaisi sen herkkiä siipiä.
Aurinko helottaa pilvettömällä taivaalla ja saa matonpesijän hikoilemaan. Tuulenvire tulee avuksi heittämällä päälle vesisumua pesurista. Mattojen peseminen tällaisissa olosuhteissa on nautinto, eikä tunnu työläältä yhtään. Kun vesisuihku ei enää nosta mäntysuopajäämiä matosta, jätän sen pesualustalle valumaan. Siinä vaiheessa hemmottelen itseäni istahtamalla kumppanin kanssa pihakeinuun syömään lakritsavaniljajäätelöä. Sitten matto onkin valmis nostettavaksi telineelle auringon ja lempeän tuulen hoiviin. Illalla saa rullata kuivan maton ja viedä varastoon. Seuraavina päivinä seuraavat matot, kunnes kaikki tulevat pestyiksi.
Kun olen siivonnut tuvan jouluksi, haen puhtaat talvimatot varastosta lattialle. Ne tuoksuvat aavistuksen mäntysuovalta ja lempeältä kesätuulelta.
Kun istun takapihalla teekuppini kanssa pohtimassa haavoittuvuuden ja voiman suhdetta, jalkojeni juureen lennähtää pieni tintti. Se hypähtelee sinne tänne ja kaivaa nokallaan kivien koloista ja kukkapenkin reunalta syötävää. Täysin luottavaisena, tietämättä omaa pienuuttaan ja haavoittuvuuttaan. Nostan varovasti kupin huulilleni, jottei se säikähdä ja lennä pois.
Löydän työpöydältäni kärpäsen makaamassa siivillään. Todennäköisesti se on kuollut. Mutta nyt avuttomana tuo inhottu pörriäinen näyttää niin hauraalta, että kannan sen ulos kuistin kukkalaatikkoon sen sijaan, että heittäisin sen vessan pönttöön. Jospa se olikin vain pökertynyt ja vielä virkoaisi.
Istun keinutuolissa pieni rakas lapsi sylissäni väsyneenä päivän leikeistä. Nälkäkin jo on ja vielä pitää hetki odottaa ruoan valmistumista. Lapsi nojaa päätään vasten sydäntäni. Kiedon käteni hänen ympärilleen suojelemaan ja rohkaisemaan. Keinutaan yhdessä. Sinä jaksat vielä hetken. Sinä pieni rakas ihminen, vielä meistä muista riippuvainen.
Ystäväni soittaa ja kertoo sairaudestaan, epävarmuudestaan ja peloistaan. Jaksatko jutella teekupposen äärellä, kysyn. Saat itkeä olkaani vasten. Ja vaikka itken kanssasi, lupaan olla tukesi. Olla sinua varten vahvana.
Vuosien takaa muistan miehen, laitapuolen kulkijan, joka itki lohduttomasti ensiavun sisäänkäynnin kulmalla. Koko hänen olemuksensa huokui pohjatonta surua. Avasin hitaasti pyöräni lukkoa. Halusin suunnattomasti mennä tuon vieraan miehen luokse ja laittaa käteni hänen olkapäälleen. Lohduttaa. Mutta nuorena naisena en löytänyt itsestäni uskallusta ja kykyä lähestyä häntä. Niinpä hänen asentonsa ja surunsa piirtyi sisälleni ikuisiksi ajoiksi.
Haavoittuvuuden näkeminen herättää meissä halun auttaa, koska tunnistamme itsemme toisen kivussa ja herkkyydessä. Jokainen meistä on kokenut joskus kipua sisällään ja ymmärtää, että voisi ihan hyvin olla tuon toisen asemassa. Tuossa haavassa, tuossa kivussa me jokainen olemme samanlaisia, inhimillisiä ihmisiä. Tuo jaettu ihmisyys saa meidät tuntemaan läheisyyttä ja kokemaan yhteyttä toiseen ihmiseen. Se saa myötätunnon ja rakkauden virtaamaan. Haavoittuvuus saa ihmisen luontaisen rakkaudellisuuden ja hyväntahtoisuuden heräämään.
Kuitenkin pelkäämme paljastaa oman kipumme.
Pyrimme rakentamaan mahdollisimman kestävän suojamuurin haavoittuvuutemme ympärille, jottei kukaan koskaan voisi nähdä herkkyyttämme ja satuttaa meitä. Uskottelemme itsellemme, että maailma on vihamielinen paikka ja ilman muuria olisimme liian avuttomia emmekä selviäsi hengissä. Muuri saa meidät uskomaan, että olemme turvassa, koska olemme täysin eristettyjä muista ihmisistä.
Meidän on selvittävä yksinään, sillä kukaan ei koskaan pysty auttamaan meitä muurin taakse. Niinpä muurin suojissa pelokkaina, yksinäisinä ja surullisina nuolemme haavojamme näkemättä, että muuri eristää meidät myös kaikesta hyvästä. Itse asiassa juuri muuri aiheuttaa meille jatkuvasti kipua, paljon enemmän kuin joskus menneisyydessä saatu haavamme.
Mitäpä jos purkaisin muurini?
Mitäpä jos en pelkäisikään näyttää haavoittuvuuttani?
Mistä joutuisin luopumaan, jos ottaisinkin vastaan apua ja tukea?
Mitä tapahtuisi, jos hyväksyisin läheisyyden ja myötätunnon itseäni kohtaan?
Mitäpä jos antautuisin rakkaudelle?
On monia teitä kiitollisuuteen. Joillakin kiitollisuus nousee spontaanisti esiin elämän eri tilanteissa. He ovat siunattuja. Toiset taas ovat kokeneet kovia ja haastavia vaiheita. Nyt he ovat vain aidon kiitollisia, kun saavat elää tavallista arkea pienine iloineen ja suruineen. Jotkut ovat syvässä mylläkässä juuri nyt, mutta auringon säteet valaisevat kuitenkin kuin mustien pilvien raoista asioita, joista voi olla kiitollinen.
Voit kultivoida kiitollisuutta tietoisesti. Tarjolla on loistavia blogeja ja kirjoja täynnä hyödyllisiä vinkkejä ja ohjeita. Voit esimerkiksi kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, huomioida elämän pieniä ihmeitä tai kerrata ennen nukkumaan menoa kolme päivän tapahtumaa, joista voit olla kiitollinen.
Jotkut meistä eivät koe kiitollisuutta juuri ollenkaan, vaikka syitä olisi. Oma polkuni kiitollisuuteen on ollut kivikkoinen. Olen jäänyt luokalle kiitollisuuden kanssa monta kertaa. En ole saanut kutsua kiitollisuusbileisiin, joista niin monet puhuvat. Sanotaan, että kiitollisuus vetää puoleensa lisää kiitollisuuden aiheita. Olisi siis hyödyllistä olla kiitollinen.
Olen yrittänyt tietoista kiitollisuuden kultivointia, mutta esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjat ovat tuntuneet siltä kuin yrittäisin liimata tyhjiä sanoja todellisuuden päälle. Miten voisin sanoa tai kirjoittaa kiitollisuuden sanoja, jos en aidosti tunne kiitollisuutta. Se tuntuu pieneltä huijaukselta. Tässä on omien kiitollisuuden oivallusten yksi tärkeä elementti: tunne. Toinen on tietoisuus.
Oivallettuani tunteiden ja tietoisuuden merkityksen spontaania ja syvää kiitollisuutta on kuitenkin vain välähtänyt esiin. Välillä sydämeni on oikein kunnolla täyttynyt kiitollisuuden mannasta.
Minulle kiitollisuus on ennen kaikkea tunne rinnan alueella, kuin valtameren paljastuminen, jossa syvyyttä ja laajuutta on niin valtavasti, että se oikeastaan tuntuu syvältä rauhalta.
Tässä olen tiivistänyt kolme kiitollisuuden oivallustani ja annan muutaman idean siitä, kuinka sinä voisit saapua samojen oivallusten äärelle. Nämä ovat hyvin hienovaraisia prosesseja, joissa ollaan herkästi läsnäolon ja tietoisuuden oivallusten sekä tunteiden äärellä.
1. OIVALLUS: TIETOISUUS UPPOUTUU TUNTEISIIN
Kun tunnen haluavani vahvasti saada jotakin, niin sillä hetkellä kiitollisuuden tunne ei voi olla läsnä. Näin olen havainnut.
On toki erilaisia haluja. Jotkin halut tulevat syvältä olemuksen ytimestä eikä niihin liity minkäänlaista puutteen kokemusta ja täyttymyksen kaipuuta. Ne ovat enemmänkin ylitsepursuavasta sisäisestä runsaudesta nousevaa halua ilmaista. Sitten on niitä toisia haluja, joissa etsitään täyttymystä maailmasta, ihmisistä ja asioista. Kutsutaan näitä vaikka puutehaluiksi, niihin liittyy puutteen tunne.
Nyt ollaan melkein kaiken ytimessä. Havaintoni on, että nämä puutehalut ovat mielen hyvää tarkoittava yritys ratkaista sisällä oleva hienovaraisempi tai ilmeisempi tyytymättömyys (täyttymyksen puuttuminen). Kun tietoisuus on uppoutunut tuohon tyytymättömyyteen ja olen tuntenut sen ryhtymättä pakenemaan, toimimaan tai luomaan uusia tavoitteita ja haluja, niin on tapahtunut jotakin. Yhtäkkiä tyytymättömyys on sulanut pois. Alta on paljastunut kiitollisuus. En siis ole luonut kiitollisuutta, vaan on tuntunut, että se on luonnollinen olotila olemukseni ytimessä. Ajattelen, että syvä kiitollisuus on jokaisen ihmisen luontainen olotila silloin, kun tietoisuus on syvästi laskeutunut tunteisiin ja sydämeen.
TUTKI
Jos et tunne nyt kiitollisuutta, niin haluat ehkä jotakin lisää tai jonkin muuttuvan. Tutki, onko sinulla paljon haluja? Ohita halut ja palaa huomiollasi syvemmällä sisimmässäsi olevaan hienovaraiseen tai ilmeisempään tyytymättömyyteen. Kohtaa, koe ja ole suorastaan tyytymättömyyden tunne ja tunnelma. Älä taistele, pakene tai jähmety. Koe herkästi – antaudu sille. Sanat eivät ole kovin tarkkoja opasteita tässä, mutta kokeilu ja altistumisen asenne auttavat sinua.
2. OIVALLUS: KAIKKI ON OLEMASSA
Oli aivan tavallinen hetki. Taisin olla vain kaupungilla kävelyllä. Yhtäkkiä välähti kiitollisuus, että kaikki on vain olemassa. Ei siis mikään yksittäinen asia vaan kaikki asiat, joita näin ja koin. Kiitollisuus koko todellisuudesta. Kuinka helposti kaiken, koko universumin, voikaan tuttuna oletettuna ja odotettuna asiana ohittaa. Sitten tajunnassani välähti mustuus, että jos mitään, jota ympärilläni on, ei olisikaan. Olisi vain mustuutta. Tätä olemattomuuden mustaa kontrastia vasten kaikki olemassa oleva on ihmeellistä ja värikästä ja spontaania kiitollisuutta synnyttävää. Olin kiitollinen koko universumin olemassa olemisesta.
TUTKI
Kokeille väläyttää kokemusta, että se mitä aistit ympärilläsi, ei olisikaan. Sitten taas palaat siihen, että se todellakin on kaikissa sävyissä, muodoissa ja hahmoissa. Aivan kuin kaikki olisi vain olemassa sinua varten. Tavallaan se onkin. Se on lahja sinulle. Huomaa, että parhaimmillaan tämä on hyvin spontaania kiitollisuutta. Jos tämä tutkimus tuntuu sinusta mentaaliakrobatialta, kuten minusta monet kiitollisuusharjoitukset, niin silloin kannattaa uppoutua tunteisiin ja ensimmäiseen kiitollisuuden tutkimukseen.
3. OIVALLUS: OLEN ITSE OLEMASSA
Tämä väläys oli kiitollisuus siitä, että itse olen olemassa. Se on kuin pari edelliselle, kaiken olemassa olosta syntyvälle kiitollisuudelle. Ei siis kiitollisuutta mistään omista ominaisuuksista tai piirteistä, vaan yksikertaisesti kiitollisuutta omasta olemassa olemisesta.
TUTKI
Huomaa, että olet juuri nyt olemassa. Sinä olet itse oleminen eli tavallaan sen huomaaminen tulisi olla hyvin helppoa. Jos et pääse tähän oivallukseen käsiksi, niin ehkä meditaatio, sisäinen tutkimus tai muut harjoitteet voivat auttaa. Tutki sitten sitä mahdollisuutta, että olemista (sinua) ei olisikaan. Nyt saat kuitenkin olla olemassa ja kuinka ihmeellistä ja kiitollisuutta synnyttävää se on.
Unsplash kuvat: Rosie Kerr / Gabrielle Mustapich / Kevin Young
