Viha – Mitä rehellisemmin tunne koetaan sekä sanoitetaan, sitä varmemmin kokemus muuttuu

Kuvaan sinulle kokemustani vihasta ja siitä, miten sitä lähestyn ja mihin tämä lähestyminen johtaa.

Koen vihan turtuutena, kovuutena ja konemaisena kokemuksena itsestäni. Tunteet ja empatia puuttuvat. Se on kokemus siitä, että millään ei ole mitään väliä ja kaikki on mahdollista sillä minussa ei ole mitään inhimillistä sitä estämässä. Olen vapaa ihmisyydestä. Olen kaukana tunteettoman suoja takana.

Kun tunnen ja aistin kokemuksen, se muuttuu ällöttäväksi tuntemukseksi kehossa. Turhautumiseksi. On kuin kehoni olisi täynnä piikkilankaa ja tuo piikkilanka on uitettu jossain tervan kaltaisessa. Tunnistan vahvan vastustamisen tätä kokemusta kohtaan. Terva tuntuu olevan kuin tuo vastustus.

Minussa tuntuu olevan valmius tuhoamiseen. Tämän kokemuksen tuhoamiseen. Ohitseni lentää perhonen ja toivon, ettei se tule liian lähelle, sillä minussa on valmius lopettaa se.

Tunnen hullun kaltaisen halun kokea lisää tätä valheellisen tuntuista ja epäinhimillistä voimaa. Halun tulla hulluksi ja toimia tästä lakkauttamisen halusta sekä vihasta käsin. Se saa tuntemaan olon voimakkaaksi, kuin mikään ei voisi koskettaa. Kuin olis kaiken yläpuolella. Kuin olisit jumalan hulluus. Tämän halun tunteminen vie syvemmälle kokemukseen.

Kokemus mustasta piikkilangasta ja tervasta alkavat muuttua kokemuksesksi siitä, että musta mönjä täyttää minut.

Mitä suoremmin ja rehellisemmin kokemus koetaan sekä sanoitetaan, sitä enemmän laskeudun siihen. Se ei poistu, mutta se muuttuu. Tunnen edelleen voiman, mutta samalla myös rauhan. Kaikki tasaantuu. Olemukseni raukeaa ja laajenee. Minä olen rauha ja voima, mutta erona aiempaan minulla on myös sydän. Avoin, tunteva sydän, joka myös opastaa toimintaani ja vaikuttaa kokemukseeni kaikesta.

Kokemus on samettinen. Kuin rauhaisa syvyys. Kuin luoja lepäisi ja minä lepäisin luojassa. Olen kuin syvässä ja ikuisessa nesteessä, johon voin upota syvemmin. Vapautus, koska ei ole enää mitään mikä estäisi vain olemasta. En ole kukaan enkä mitään. Vain rauhaisaa voimaa. Olen vain.

Viha itsessään ei ole voimaa. Se pohjautuu voiman puutteelle ja imitoi voimaa. Mutta se on myös ovi voiman luokse, sillä kun se koetaan tietoisesti, se paljastuu voimaksi. Rauhaksi, joka ei perustu oman kokemuksen tai minkään muun lakkauttamiseen vaan niiden totaaliseen syleilyyn.

 

Kuva: Julian Böck , Unsplash

7 oivallusta, jotka antavat elämälle merkityksen – Jos onnistut nauttimaan tekemisestä enemmän kuin palkkiosta, olet tehnyt itsestäsi läsnäolon mestarin

Läsnäolo, luovuus, sitkeys, kauneuden ja pienten yksityiskohtien arvostaminen sisältyvät japanilaiseen ajatukseen hyvästä elämästä. Hyvän ja merkityksellisen elämän ytimessä on oma ikigai: se arvo, jonka mukaan elät, se syy, mikä saa sinut nousemaan aamulla sängystä, se syy, joka saa sinut uppoutumaan johonkin sinua kiinnostavaan asiaan niin, että unohdat ympäröivän maailman.

Kun löydät oman ikigain, jota voidaan kutsua myös elämän tarkoitukseksi, voit nauttia itsesi näköisestä, omien arvojesi mukaisesta elämästä, harmoniassa itsesi, toisten ihmisten ja ympäristön kanssa.

Tokiolainen aivotutkija ja tietokirjailija Ken Mogi johdattaa lukijan ikigain kiehtovaan maailmaan kirjassaan Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan. Kirja on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys. Poimimme kirjasta 7 vinkkiä hyvään elämään.

1. Sinun ei tarvitse saavuttaa elämässäsi mitään merkittävää menestystä tai hyötyä, jotta voisit elää hyvää elämää

”Elämme maailmassa, jossa menestys määrittelee ihmisarvoa ja käsitystämme omasta arvostamme. Monet ihmiset ovat liian kovan henkisen paineen alla. Saatat kokea, että asioilla on merkitystä vain silloin, jos niistä seuraa konkreettista hyötyä: esimerkiksi ylennys tai tuottoisa sijoitus.”

Voit rentoutua! Sinulla voi olla oma ikigai, arvo, jonka mukaan elät, ilman että sinun tarvitsee todistaa omaa arvoasi konkreettisin saavutuksin.

2. Mitä tahansa teet, muista säilyttää uteliaisuutesi ja aloittaa pienesti

”Kun olet nuori, et voi aloittaa asioita isosti. Mitä tahansa teetkin, sillä ei ole maailmalle suurta merkitystä. Sinun täytyy aloittaa pienesti. Nuorilla on runsaasti avomielisyyttä ja uteliaisuutta. Ne ovat omistautumisen parhaita alullepanijoita. Lapset ovat aina tiedonhaluisia, joten voi nähdä, mikä on yhteys uteliaisuuden ja ikigain välillä.”

3. Kun teet jotain, tee se kunnolla – riippumatta siitä, miten pienestä asiasta on kyse

”Japanissa on edelleen paljon perinteisiä käsityöläisten valmistamia tuotteita. Käsityöläisiä, jotka eivät yleensä ole suulaita tai mahtipontisia, pidetään korkeassa arvossa ja heillä on keskeinen rooli yhteiskunnassa. Heidän elämäänsä pidetään usein ikigain ruumiillistumana – elämänä, joka on omistettu luomaan yksi ainoa asia kunnolla, olipa se miten pieni tahansa.”

4. Älä odota teoistasi palkintoja tai kiitosta – yritä löytää onnellisuus tekemisen ilosta

”Joskus elämässä panemme tärkeysjärjestyksen ja merkityksen vääriin paikkoihin. Liian usein teemme jotain palkinnon takia. Jos palkintoja ei ole näköpiirissä, olemme pettyneitä, ja menetämme kiinnostuksen ja intohimon työtä kohtaan. Tämä on yksinkertaisesti väärä lähestymistapa. Yleisesti ottaen toiminnan ja palkinnon välillä on viive. Vaikka saat hyvän työn valmiiksi, palkintoja ei välttämättä ole luvassa: vastaanotto ja arvostus tapahtuvat sattumanvaraisesti, riippuen asioista, jotka ovat oman kontrollin ulottumattomissa. Jos pystyt muuttaman vaivannäön itsensä tärkeimmäksi onnellisuuden lähteeksi, olet onnistunut elämäsi tärkeimmässä haasteessa.

Joten tee musiikkia, silloinkin kun kukaan ei ole kuulemassa. Piirrä kuva, kun kukaan ei ole katsomassa. Kirjoita novelli, jota kukaan ei lue. Sisäinen ilo ja tyydytys tulevat olemaan enemmän kuin tarpeeksi siihen, että jatkat elämässä eteenpäin. Jos olet onnistunut tässä, olet tehnyt itsestäsi tässä ja nyt olemisen mestarin.”

5. Voit elää hyvää elämää riippumatta siitä, mitä elämässäsi tapahtuu

”Ihminen on kuin metsä, yksilöllinen, mutta silti yhteydessä toisiin ja riippuvainen toisista kasvaakseen. Se, että joku on elänyt pitkän aikaa, on melkoinen saavutus tämän usein ennalta-arvaamattoman maailman ylä- ja alamäissä. Loppujen lopuksi elämän pitkässä prosessissa joskus kompastuu ja kaatuu. Silti myös silloin, kun olet tappioputkessa, sinulla voi olla oma ikigai. Ikigai pähkinänkuoressa on kirjaimellisesti kehdosta hautaan, riippumatta siitä, mitä elämässäsi tapahtuu.

Kuvittele, että olet rauhallisessa metsässä. Hengitä syvään, ja sen jälkeen mieti, mitä tarvittaisiin tuon metsän ylläpitämiseen.”

6. Voit löytää elämällesi merkityksen riippumatta siitä, millaisia omat suorituksesi ovat

”Kuten elämässä usein käy, sinun täytyy hyväksyä se, mitä sinulle on annettu, ja sen jälkeen tehdä parhaasi pärjätäksesi asian kanssa. Biologisesta näkökulmasta tarkasteltuna ikigain löytämistä tietyssä, tai oikeastaan missä tahansa ympäristössä, voitaisiin pitää eräänlaisena sopeutumisena, erityisesti henkisen sopivuuden kannalta. Missä tahansa ympäristössä on periaatteessa mahdollista löytää oma ikigai, syy elää, riippumatta siitä, millaisia omat suoritukset ovat.

Ikigai ei ole vain voittajille. Voittajilla ja häviäjillä voi aivan samalla tavalla olla ikigai tässä valtavassa koordinoidussa tanssissa, jota elämä on. Ikigain sisäisestä näkökulmasta katsottuna raja voittajan ja häviäjän välillä sulaa vähitellen. Loppujen lopuksi voittajien ja häviäjien välillä ei ole eroa. Kaikessa on kyse ihmisenä olemisesta.

Monien japanilaisten mielessä ikigain laulu on laulu altavastaajille, tai ainakin ihan tavallisille ihmisille kaikilta elämänalueilta. Sinun ei tarvitse olla huippusuoriutuja, jotta sinulla voi olla ikigai. Itse asiassa ikigain voi löytää kilpailuasetelmassa jokaiselta hierarkian tasolta. Ikigai on universaali hyödyke, joka tarjotaan jokaiselle, jolla on silmää sille.”

7. Luovu kuvitelmista, millainen sinun tulisi olla, ja hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet

”Ollakseen onnellinen tulee hyväksyä itsensä. Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista tehtävistä, jotka elämässämme kohtaamme. Itsensä hyväksyminen on todellakin yksi yksinkertaisimmista ja palkitsevimmista asioista, jonka voi tehdä itselleen – se on edullinen ja huoltoa kaipaamaton kaava onnellisena elämiseen.

Ahaa-elämys tässä on se, että paradoksaalisesti itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on pitää usein sisällään itsen vapauttamisen. Varsinkin silloin, jos sinulla on kuviteltu käsitys itsestä, jota pidät toivottavana. Sinun täytyy päästää irti kuvitteellisesta itsestä, jotta voit hyväksyä aidon itsesi ja olla onnellinen.”

Lue lisää kirjasta:

Anna huomiota rakkaallesi – ja muita arjessa toteutettavia meditaatioharjoituksia

Mitä on meditaatio? Tästä on monia näkemyksiä. Yksi klassinen jako on jakaa kaikki meditaatiot kahteen ryhmään: meditaatioon kohteen kanssa ja meditaatioon ilman kohdetta.

Meditaatio kohteen kanssa

Meditaatioharjoituksia kohteen kanssa on keksitty lukematon määrä. Kohde voi olla esimerkiksi mantra, lause, hengitys tai vaikka hengitysten laskeminen. Se voi liikemeditaatiossa olla liike, staattisen jooga-asanan aistimukset tai myös aivan arkinen asia, vaikka tiskauksessa lautasen ja tiskiharjan kohtaaminen yllä tiskialtaan. Vuorovaikutustilanteissa voi hyvin harjoittaa meditaatiota kohteen kanssa kuuntelemalla ja katsomalla toista ihmistä – olemalla läsnä.

Huomion annetaan siis levätä kohteessa. Jos huomio lähtee vaeltamaan esimerkiksi mieleen (ajatuksiin), niin huomio lempeästi palautetaan taas uudestaan kohteeseen. Voisi sanoa, että meditaatiossa kohteen kanssa tartutaan lempeästi vain yhteen asiaan. Tässä on blogitekstini sopivan herkästä tarttumisesta, jota haetaan myös meditaatiossa kohteen kanssa.

Meditaatio ilman kohdetta

Meditaatiossa ilman kohdetta ei sitten tartuta yhteenkään kohteeseen. Tarkoitus on antaa tietoisuuden sisällöksi tulla vapaasti mitä tahansa. Ollaan vain tietoisuuden hyväksyvä avaruus. Milloin vain syntyykään halu / refleksi tarttua miellyttävään tai epämiellyttävään tietoisuuden sisältöön, niin annetaan vain tuon tarttumisen hellittää yhä uudestaan ja uudestaan.

Päästä kaikki vapaaksi ja kaikki päästävät sinut vapaaksi.

 

Kuten meditaatiohetkessä kohteen kanssa saatetaan kymmeniä kertoja palata huomion kanssa valittuun kohteeseen, niin taas meditaatiossa ilman kohdetta saatetaan päästää irti sisällöistä ja erilaisista huomion kohteista kymmeniä kertoja. Monet kokevat meditaation kohteen kanssa olevan aluksi helpompaa.

Tässä on linkki YouTube-videooni muutaman vuoden takaa, jossa puhun meditaatiosta kohteen kanssa ja ilman.

Jos ollaan oikein tarkkoja, niin minusta ei tulisi oikeastaan puhua edellisissä tapauksissa meditaatiosta, vaan meditaatioharjoituksista. Itse koen, että meditaatio ja meditaatioharjoitus ovat kaksi eri asiaa. Vaikka toki meditaatioharjoitus ilman kohdetta on hyvin lähellä itse meditaatiota. Meditaatioharjoitus on oikein hyödyllinen ja suositeltava harjoitus kuten vaikka kävely, uiminen tai muu kuntoilu. Meditaatioharjoituksilla on myös tutkittuja hyvinvointivaikutuksia.

“Meditation happens beyond mind. No technique can go beyond mind.”

-OSHO

Juuri nyt. Juuri nyt jokin on hereillä ja tästä hereillä olemisesta jokin katsoo näitä sanoja. Meditaatio on jotakin, joka on kaiken ytimessä. Meditaatio on se, joka sinä olet pohjimmiltasi – hereillä oleva tietoisuus. Jos olisit taivas, niin mikään pilvien muodostelma ei voisi lopulta koskaan kuvata sitä mitä sinä olet tai palauttaa sinua taivaaksi. (Toki on ”paikka”, jossa myös tietoisuus ja kohde -jaottelu katoaa.)

Koen, että tietoisuuteen voi havahtua, vaipua, pudota, luiskahtaa ja säpsähtää aivan kuin vahingossa. Kuten opettaja nimeltä Adyashanti on sanonut ”falling awake” eli tietoisuuteen havahtuminen on kuin nukahtamisen prosessi illalla. Se on spontaani ja hallitsematon prosessi eikä sitä voi pakottaa ja kuitenkin illalla voit luoda nukahtamiselle sopivia olosuhteita. Moni tietää myös kuinka luoda illalla olosuhteita, jolloin ei ainakaan nukahda.

Meditaatioon vaipumiseen, tietoisuuteen palaamiseen, voit luoda ja kultivoida sopivia olosuhteita esimerkiksi meditaatioharjoituksilla, luontoaltistuksella, kehotietoisuusharjoituksilla, itsetutkiskelulla ja meditaatiosta kiinnostuneella seuralla.

PS. Luomani uudet, inspiroivat ja oivalluksiin palauttavat Metsä & meditaatio -kortit löydät nyt täältä.

Tavataan meditaatiossa!


Unsplash kuvat: Simon Rae Robin Benad 

Mitä on henkinen vauraus – ja miten sitä voi lisätä?

Sisäinen rikkaus. Sisäinen kauneus. Aineeton, ajaton hyvä. Joillakin taskut ovat täydet, vaikkei niissä olisi ropoakaan. Henkinen vauraus kumpuaa sydämestä, elämänkokemuksesta ja kaiken kauniin huomaamisesta. Se on rikkautta, jonka kurssi ei laske.

Oletko miettinyt minkälaista aarretta etsit ja miten määrittelet menestyksen? Jos raha ei olisi este, mitä tekisit elämälläsi? Tyytyisitkö yksinkertaiseen elämään vai syntyisikö sinussa yhä uusia materiaalisia toiveita?

Kokemis-, havainto- ja luomisyhteiskunnassa kuluttaminen ei ole keskiössä. Niissä sijoitetaan henkiseen vaurauteen. Henkistä vaurautta on kaikki hyvä ja arvokkaaksi koettu sisäinen rikkaus. Esimerkiksi:

  • luovuus
  • rakkaus
  • merkitys, tarkoitus, mielekkyys
  • yhteys
  • rehellisyys
  • ilo, innostus
  • intohimo
  • kauneuden arvostaminen
  • totuuden tavoittaminen
  • viisaus, ymmärrys, älykkyys
  • myötätunto
  • luontevuus
  • kiitollisuus
  • rauha
  • selkeys

Jos sinulla on näitä, sinun ei tarvitse hyvitellä oloasi materiaalisilla palkkioilla, mittareilla tai huonoin ehdoin hankitulla hyväksynnällä. Joskus saattaa kyllä tuntua, että rikkautesi on väärän maan valuuttaa, sillä onnentunteilla ei suoranaisesti osteta ruokaa. Henkinen vauraus voi materialisoitua myös maalliseksi, ajalliseksi hyväksi.

Henkinen = älyllinen, sielullinen, psyykkinen, aineeton, abstrakti; hengen-, sielunelämään kuuluva tai sitä koskeva.

Vauraus = varakkuus, rikkaus, hyvinvointi.

Henkinen vauraus lisääntyy jakamalla

Henkisen vaurauden ominaispiirre on, että se lisääntyy jakamalla. Se ei rajoitu kolikkomääriin, vaan sitä voi luoda loputtomasti. Se kasvattaa toisten ja tulevien elämänedellytyksiä. Se on rikkautta, joka ei riistä, kuten materiaalisiin päämääriin keskittyvä rikkaus joskus tekee.

Miten henkiseen vaurauteen voi sijoittaa?

Tässä tiivistetty resepti sinulle, joka haluat sijoittaa henkiseen vaurauteen:

Koe, havaitse, luo ja rakasta. Auta, kiitä, pysähdy ja keskity. Ota ja anna aikaa. Huomaa hyvä!

Olisiko nyt sopiva aika sijoittaa henkiseen vaurauteen?

Artikkelikuva: Susanna Erätuli / Yyteri

Miksi salaa arvostamme niitä, joilla ei ole aikaa? – Ja samalla kaipaamme kipeästi aikaa

”Haluatko arvoa vai aikaa?”, kysyi kioskin myyjä, kun ostin bussilippua.

Tuohon lauseeseen kiteytyy paljon yhteiskunnastamme. Tuntuu, että aika ja arvo todellakin ovat vaihtoehtoisia ja niitä on vaikea saada samaan pakettiin.

Ajasta on tullut luksustuote.

Omaa aikaa, laatuaikaa, vapaa-aikaa, yhteistä aikaa tai edes aikaa ajatella ei tahdo löytyä. Ja kun löytyy, se näkyy Instassa ja Facessa. Mutta niitä, joilla ei ole aikaa, arvostetaan – he ovat yhteiskunnan tuottavia ja siten arvokkaita jäseniä.

Samaan aikaan ne, joilla on aikaa, eivät kuulu yhteiskunnan kermaan. Vanhukset, lapset ja nuoret, työttömät, sairaat, syrjäytetyt ja vammaiset nähdään usein kuluerinä ja heidän arvokkuutta ja ihmisarvoaan poljetaan. Poikkeuksena ne, jotka ovat vapaaehtoisesti hypänneet suorittamisen oravanpyörästä, joista kirjoitetaan naistenlehdissä ja joita ihaillaan.

”Ottaisin, kiitos, molempia – sekä arvoa että aikaa”, teki mieleni vastata. Ottaisin arvoa – sekä omissa että muiden silmissä siitä huolimatta mitä ulkonaisesti olen, teen tai saan aikaan. Sekä aikaa – pysähtyä sekä kuulostella, kohdata ja ihmetellä itseäni, ympäristöäni, ilmiöitä sekä muita ihmisiä.

”Herkkyys ei ole heikkoutta – Herkkäkin ihminen voi olla henkisesti suunnattoman vahva ja peräänantamaton”

Tässä viisi voimakuvaa Hidasta elämää -kirjailijoilta.

Koko muu maailma kaipaa jotain, mitä sinulla olisi antaa – Ole rohkea ja paljasta lahjasi!

Kaipaatko muutosta työelämääsi, oletko kenties jonkin uuden edessä? Mitä ajatuksia käsite unelmatyö herättää? Uskotko, että sellainen on sinullekin? Vai onko se joillekin, ja muut tekevät sitten niitä perushommia, jotka pitää myös tehdä? Minulta kysyttiin juuri podcastissa, no entäs esimerkiksi siivoustyö? Podcastissa keskustelemme tästä, voiko mikä tahansa työ olla unelmatyö.

Kyse ei olekaan työstä, vaan sinusta. Sinulla on selkeä syy, miksi olet täällä.

Sinut on luotu tekemään jotain, sinulle on annettu tietyt kyvyt, lahjat ja motivaatiot, jotta voit toteuttaa itseäsi luonnollisesti ja innostuneesti. Sinussa on niin paljon jotain, mitä muut vain ihailevat. Näen työssäni, miten paljon upeaa potentiaalia jää käyttämättä. Vain siksi, että ihminen ei itse usko itseensä. Ei uskalla olla sellainen, kun oikeasti ja aidosti on. Kenties elämässä on ollut läheisiä ihmisiä, jotka ovat yrittäneet muovata tiettyyn suuntaan.

Koko muu maailma kuitenkin kaipaa jotain, mitä sinulla olisi antaa. Odottavat malttamattomina, milloin Sinä itse uskallat hyödyntää omat lahjasi! Ole rohkea ja pysähdy hetkeksi.

Mikä sinua vetää puoleensa, mutta tukahdutat sitä, koska se on jotain liikaa, liian vähän, jonkun mielestä huono idea tai ei-järkevää? Olisiko aika katsoa peiliin ja kuunnella sitä ääntä, joka sinulle kuiskii?

Sinun unelmatyösi on se, jossa viihdyt, hymyilet, koet olevasi tärkeä, koet antavasi jollekin jotain ja jossa saat käyttää luontaisia vahvuuksiasi. Se yksinkertaisesti tuntuu oikealta. Se voi olla mikä tahansa tekeminen, josta joku muu saa lisäarvoa ja mikä parasta, joku haluaa maksaa sinulle siitä.

Jos jokin tuntuu hyvältä, se todennäköisesti on sinulle hyväksi. Jos jokin tuntuu pahalta, se todennäköisesti on sinulle väärä suunta.

Elämä antaa tästä sinulle merkkejä joka päivä. Kun teet itsellesi oikeita asioita, tie edessäsi järjestyy. Oikeat ihmiset sattuvat eteesi, keskustelut johtavat maagisesti oikeaan suuntaan, ihmeellisen vaivattomasti. Tällöin on aina läsnä suurempi hyvä. Sinulla on jotain, mistä joku muu hyötyy. Jotain, mikä auttaa muita. Jotain, minkä ansiosta muiden elämästä tulee jotain suurempaa. Voit tehdä aivan mitä vain, niin tämä toteutuu. Ainoa ehto on se, että sen täytyy tuntua Sinusta oikealta. Aidolta.

Tuleva työsi ei ehkä löydy MOL.fi:stä, mutta se löytyy varmasti sisältäsi.

Jos kaipaat konkreettisia työkaluja uuden työn löytämiseen piilotyömarkkinoilta, katso tämä video.

Ole rehellinen itsellesi

Vaikka olisit ollut johtaja, esimies ja vastannut miljoonien budjeteista, voit olla tällä hetkellä onnellisempi osa-aikaisessa työssä tehden käsilläsi jotain. Eräs asiakkaani alkoi kuuntelemaan itseään ja siirtyi 15 vuoden vaativan IT-uran jälkeen vähitellen korutaiteilijaksi ja yrittäjäksi – on kuulemma onnellisempi nyt kuin koskaan ”huippuvuosinaan”.

Vastaavasti toinen asiakkaani, joka on ollut 15 vuotta assistenttina melko stabiilissa ympäristössä, nauttii nyt vaativasta ja dynaamisesta työstään henkilöstöpäällikkönä rekrytointialalla. Joka hetki on mahdollisuus luoda jotain uutta. Me emme ole menneisyytemme vankeja, ellemme itse valitse niin.

Uralla eteneminen voi tapahtua mihin suuntaan vain. Sinun on tarkoitus edetä omassa elämässäsi. Olen todistanut kymmenien esimiesten siirtymistä takaisin asiantuntijatehtäviin, koska johtaminen ei ollutkaan se oma juttu. Jokainen meistä tietää esimiehiä, joiden ei pitäisi missään nimessä olla esimiestehtävissä.

Itsensä tuntemus on elämänmittainen, kiehtova matka kohti aitoa ja kestävää hyvää oloa itselle ja ihmisille ympärillään.

Reittejä unelmatyöhön on monia

Jollekin riittää, että on edes joku työ, toinen haluaa kiinnostavat tehtävät ja kolmas puhuu elämäntehtävästä. Kaikkien ei tarvitse nousta intoa puhkuen sängystä joka päivä ja ideoida mielettömissä flow-virroissa taukoamatta.

Jollain intohimoisesta harrastuksesta tulee vähitellen työ, toinen on tiennyt haluavansa lentäjäksi/lääkäriksi/kaupanmyyjäksi 2-vuotiaasta. Kolmas löytää oman juttunsa viiskymppisenä irtisanomisten jälkeen. Ja kyllä, lähipiirissäni on sähköyhtiöllä uransa tehnyt energinen 70-vuotias, joka löysi unelmatyönsä lastenhoitajana ja leikittäjänä vasta eläköidyttyään!

Sinullekin on olemassa tehtävä ja useampikin, joita rakastat.

Jokaisella meistä on ainutlaatuiset lahjamme tälle maailmalle. Kun tunnistat vahvuutesi ja intohimosi, löydät lahjasi. Miten tunnistaa omia vahvuuksiaan ja osaamistaan? Nappaa käytännön työkalut aiemmasta blogistani.

Keskity omiin vahvuuksiisi, älä negatiiviseen uutisointiin

Fokus, fokus, fokus! Sinun tehtäväsi on luoda sinulle onnellinen työelämä. Mitä enemmän keskityt lannistaviin tekijöihin, sitä enemmän lannistut unelmatyön löytämisessä. Älä seuraa uutisointia! Käytä se aika omien vahvuus- ja intohimokarttojen tekoon, oman unelmaelämäsi suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sivuuta siis uutiset, joissa toitotetaan siitä, miten huono työmarkkinatilanne milloinkin on. Ne ihmiset, jotka näkevät asioiden myönteiset näkökulmat, ovat halutuimpia myös työnantajien mielestä. Asenne ja motivaatio ratkaisee, aiempi työkokemus ja osaaminen on tutkimuksen mukaan vasta viidenneksi tärkein valintakriteeri.

Kun keskityt vetovoimatekijöihin, kuten mikä sinua innostaa, mikä on osaamistasi, vahvuuksiasi ja arvomaailmasi mukaista työtä, sitä enemmän näet mahdollisuuksia toteuttaa itseäsi.

Kaikki työelämässäsi on valmistellut sinua tähän hetkeen

Ole huoleti, mikään ei ole mennyt väärin etkä ole tehnyt virheitä urasi suhteen.

Olet joka hetki juuri siellä, missä sinun kuuluukin olla, jotta oppisit asiat, jotka sinun kuuluu nyt oppia, jotta voisit olla koko ajan lähempänä aitoa itseäsi ja omaa totuuttasi.

Uskallatko nähdä oman valosi? Olisko jo vihdoin tullut sinun vuorosi loistaa?

Liittolaisesi unelmatyösi löytämisessä,

Riikka

Kuuntele maaliskuussa 2019 pitämäni FB-live: Urakriisistä unelmatyöhön – kohti omannäköistä työelämää tästä.


Tutustu Riikan valmennuksiin ja Montevistaan lisää tästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lakkaa toivomasta, että olisit toisenlainen – Sinä olet arvokas juuri sinuna

Sanotaan että syvimpiä pelkojamme on torjutuksi- ja hylätyksi tulo. Allekirjoitan. Vaikka aina kehotetaan olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, pystyykö joku siihen ihan ihan oikeasti täydellisesti? Tuskin.

Me olemme sosiaalisia olentoja, joita toisten mielipiteet kiinnostavat. Yksi iso ja elämän mittainen harjoitus on kulkea omaa tietään siitä huolimatta, että muiden mielipiteet saattavat koskea. Olla se kuka on, vaikka ei olisikaan niin sanotusti ”everyone’s cup of tea”.

On useimmiten helpompaa sietää torjutuksi tulon kokemukset vierailta ihmisiltä. Oma lukunsa on läheiset ja perhe. Ihmiset, joista vain välitämme, jo ihan biologiamme puolesta. Me vain rakastamme.

Torjunnat ja hylätyksitulon kokemukset eivät suinkaan ole pelkästään selkeitä jättämisiä tai lähtemisiä. Toistuvat kokemukset siitä, että ei tule kuulluksi, että omia tarpeita ei huomioida tai omia rajoja rikotaan, luovat hiljaisia hylätyksitulon kokemuksia. Kaikki meidät on joskus torjuttu, isommin tai pienemmin. Se on sattunut. Ja sellaisessa elämän kohdassa, että ei ole ollut keinoja kohdata sen tuottamaa kipua.

Tällöin alamme suojautua. Saattaa olla että lähdemme leikkimään ”En tartte ketään” -leikkiä, koska silloin ei varmaan sattuisi. Saattaa olla, että yritämme tulla niin miellyttäviksi ja täydellisiksi, ettei kukaan voisi torjua meitä. Tai ehkä kovetamme sydämemme niin, ettei meitä ikinä sattuisi. Ehkä emme uskalla sitoutua tai päästää ketään tunnetasolla lähelle.

Suojakuori koskee

Olen yrittänyt esittää niin vahvaa, etten tarvitsisi ketään. Melkein uskoin itsekin. Yritin tulla niin täydelliseksi ettei kukaan ikinä satuttaisi. Arvatenkin, epäonnistuin. Koitin pitää tunteet poissa turruttamalla. Sa sattuikin vain enemmän.

Lopputulemana oli elämä, jossa ympärillä oli ihmisiä, mutta olin silti yksinäinen. Joskus uskallamme alkaa avautumaan läheisyydelle vasta, kun sen puute koskee liikaa.

Niin minäkin aloin harjoittelemaan. Paljastamaan sitä, mitä aiemmin häpesin, ja kertomaan tunteistani, joita aiemmin panttasin ja tukahdutin. Myönsin, että kyllä, pelottaa. Kyllä, tunnen epävarmuutta ja vertaan itseäni muihin.

Aloin sanomaan minua kuluttaville asioille ei. Harjoittelin pyytämään apua. Harjoittelin olemaan yhteydessä ystäviin juuri silloin, kun olisi tehnyt mieli olla kertomatta kenellekkään, mitä koen tai miten olen reagoinut. Harjoittelu on kysynyt sitä, että ottaa askeleen vastustuksen läpi. Paljastaa panssaroinnin sijaan.

Se ei ole ollut helppoa, mutta se on ehdottomasti ollut sen arvoista. Välillä se tapahtuu kaksi askelta eteen ja yksi taakse periaatteella. Ja välillä paljon hitaammin kuin haluaisin. Välillä unohdan hetkeksi tämän kaiken, kunnes jostain saan taas muistutuksen.

Tällä tiellä olen todellakin myös tullut torjutuksi. Monesti. Eikä tuntunut missään. Ja se on sattunut. Se on saanut itkemään silmät punaisiksi.  Ja kuitenkin se on aina selkeyttänyt elämässä sitä, mikä on minulle tärkeää ja totta.

Mitä tarkoittaa se, ettei ei anna torjutuksi tulemisen pelon hallita?

Minulle se on tarkoittanut sitä että kerron toiveistani ja tarpeistani rehellisesti. (Niin, minun ajatuksiani ei vieläkään lueta!) Se on tarkoittanut sitä, että olen se mitä olen, yrittämättä muokata itseäni. Se on sitä, että pysähdyn itse kuuntelemaan, mikä on minulle totta yrittämättä miellyttää muita hinnalla millä hyvänsä.

Se on vaikeiden tunteiden paljastamista piilottamisen sijaan. Se on sitä, että olen uskaltanut olla ihminen. En ole aina hyvällä tuulella, en ole aina jaksava, enkä ainakaan ole aina viisas ja kärsivällinen.

Joskus käy niin, että ihmissuhteet eivät kestä sitä, että oletkin rohkeammin se, kuka olet. Kun toimii toisin kuin aiemmin, joku joka oli tottunut sinuun toisenlaisena, torjuu. Mutta et enää halua leikkiä sitä leikkiä, että kelpaat, kunhan olet tietynlainen. Olet jo nähnyt, että se ei toimi.
Joskus käy niin, että päätät itse lopettaa suhteen, jossa toistuvat hiljaiset hylätyksitulon kokemukset, uudestaan ja uudestaan.

Kaikki tämä kirvelee. Tuntuu surua, pelkoa, vihaa, epäilee omaa arvoaan. Jossain hiljaisuudessa voi palata syvän tosiasian äärelle: Toisen ei tarvitse hyväksyä minua. Hänen ei tarvitse tukea minua. Mikään laki ei sano niin. Olin uskotellut itselleni tarvitsevani hänen rakkauttaan. Ja sen vanki olin. Toivon, että hän hyväksyy. Toivon, että hän tukee.

Torjutuksi tuleminen voi olla lahja. Se voi auttaa tietämään paremmin, missä itse seisoo. Tietää paremmin olla torjumatta itseään. Sillä minä olin se, joka minua torjui. Syytin häntä leikistä, jonka minä aloitin.

Tämä antaa mahdollisuuden ymmärtää, että en oikeasti tarvitse toista hyväksymään minua, mutta tarvitsen itseni. Ja kun minä hyväksyn minut, muutkin voivat sen tehdä tai yhtä hyvin olla tekemättä. Elämään löytyy ne ihmiset jotka haluavat olla elämässäsi koska sinä olet sinä. He kohtelevat sinua vilpittömästi, ilman pelejä.

Sinulle (ja minulle), joka pelkäät tulevasi torjutuksi:

Mitä uskaltaisit antaa itsestäsi tulla näkyville jos et pelkäisi torjutuksi tuloa?

Jos et pelkäisi torjutuksi tuloa, mitä sydämesi haluaa tehdä?

Jos tietäisit, että olet riittävä sellainena kuin olet, mitä lakkaisit tekemästä?

Sinä olet arvokas sinuna.

Torjunta ei määrittele sinun arvoasi ihmisenä, se ei tee sinusta riittämätöntä.

Unohda kaikki ”jos vain olisin toisenlainen” -ajatukset.

Sinä olet sinä.

 

”As I look back on my life, I realize that every time I was being rejected from something good, I was actually being re-directed to something better.”

-Dr. Steve Maraboli


 

Sellaista, jota ei ole itse saanut, on myös vaikea antaa eteenpäin

Kirjassani Ole itsellesi armollinen kirjoitan psykologisen turvallisuuden rakentumisesta ja niistä osa-alueista, mistä se koostuu. Monilla meistä on enemmän tai vähemmän vaillejäämisiä turvallisuuden alueella ja siksi näiden teemojen reflektoiminen voi olla todella arvokasta. Se auttaa löytämään ymmärrystä sellaiselle sanattomalle kivulle, ehkä ahdistuksellekin, jotka kulkevat ehkä jatkuvasti taustalla. Kuten aina sanon, menneisyyteen katsomisen tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä vaan ymmärrystä.

Yksi tärkeä teema psykologisen turvan rakentumiselle on rakkaudellinen ja lämmin kohtaaminen, sekä rakastava kosketus. Rakkauden, hyväksyvän huomion ja koskettamisen voima on valtava. Rakkaus on jotain, jota syvästi kaipaamme, mutta usein suurimmat haavammekin ovat juuri sen alueella, joten rakkauteen liittyy myös paljon pelkoa.

Lapsi on syntyessään ja pitkään sen jälkeen riippuvainen vanhemmistaan. Pelkkä ruoka, puhtaanapito ja yösija ei riitä. Lapsi tarvitsee hyväksyviä katseita, sylissä oloa, silittämistä, rakkauden sanallista ilmaisua ja aikaa. Sitä että tulee näkyväksi itsenään. Sitä että TUNTEE olevansa rakastettu, omana itsenään.

Rakkaudellinen tunneilmasto lapsuudenkodissa ei ole mikään itsestäänselvä juttu. Vanhemmilla on omat taakkansa ja historiansa, eikä ole kauaakaan kun pelättiin että ”lapsen voi pilata liialla rakkaudella”. Perheissä voi olla mielenterveyden ongelmia, addiktioita tai muita draamoja, jotka tulevat ikään kuin rakkaudellisen kohtaamisen tielle. Se ei tarkoita, etteivätkö vanhemmat rakastaisi. Rakkaus on paljon muutakin kuin tunne, se on myös taitoja ja toimintaa. Taitoja ja toimintaa, joita on mahdollista opetella, riippumatta omasta historiasta.

Vanhemmillamme on ollut omat paineensa, kiireensä ja haavansa. Sellaista, jota ei ole itse saanut, on myös vaikea antaa eteenpäin, ellei ole itse pysähtynyt asian ääreen ja tehnyt tietoista päätöstä toimia toisin. Ja sen päätöksenkin jälkeen, se vaatii harjoittelua. PALJON.

Lapsena meillä harvoin on keinoja tai emotionaalisesti turvallista ilmaista kaipuutamme rakkaudelle. Tukahdutamme kipumme ja sopeudumme tilanteeseen. Nämä kivut jäävät muhimaan alitajuntaamme ja löytävät usein tiensä ulos myöhemmin elämässä, varsin tyypillisesti parisuhteissa. Se on itse asiassa yksi hieno mahdollisuus vapauttaa sisään jäänyttä kipua. Parhaimmillaan olemme aikuisena suhteessa, jossa toinen kykenee näkemään ja hyväksymään sen kivun, joka piti joskus kieltää ja unohtaa. Toinen ei voi ottaa sitä pois, mutta voi tarjota turvallisen tilan jossa kipu uskaltaa vapautua.

Kuten moni muu, minäkin olin oppinut kieltämään rakkaudenkaipuuni ja kätkemään sen kivun, mitä sen vaillejääminen minuun jätti. Minun pakopaikkani oli addiktiot.

”Voi kun joku vaan pitäisi mua nyt sylissä”.

Tuli kuitenkin aika, kun nämä pienen tytön ajatukset pääsivät läpi tajuntaani. Olo oli ollut epämääräisen ahdistunut. Päätin kohdata kipua ja kävin makaamaan lattialle. Sanoin itselleni, että nyt saa kaikki tunteet tulla mitä on tullakseen. Makasin lattialla lähemmäs puoli tuntia. Ensimmäisenä vastassa oli ahdistus. Sen takaa tuli tilaa vihalle. Sen jälkeen vastassa oli pettymys. Pettymystä seurasi syvä suru. Surusta nousi kaipuu syliin. Tuntui kuin jotain hyvin syvälle piilottamaani olisi löytänyt takaisin kotiin.

Syömishäiriöstä toipuessani koin ajoittain voimakkaita kehovihakohtauksia. Silloin kaikista vaikeinta oli ottaa vastaan lämpöä ja hellää kosketusta. Ja sitä minä juuri tarvitsin. Lopulta opin ottamaan sitä vastaan. Pyysin puolisoani silittämään minua samalla, kun olin itsevihan kourissa. 

Lämmintä kosketusta voi lisätä elämäänsä vaikka ei olisikaan parisuhteessa. Ota tavaksi silittää itse poskeasi. Laita käsi sydämen päälle. Hiero jalkapohjia. Kosketa lämmöllä. Ja silti ihmisestä ei ole tarkoitus tulla olentoa, joka ei enää tarvitsisi ja kaipaisi rakkautta ja lämpöä muualta. Se kaipuu on ja pysyy inhimillisenä. Keinoin millä hyvänsä tai keneltä hyvänsä sitä ei kannata jahdata. Mutta tarve on maailman inhimillisin.

Kysymyksiä itsereflektioon:

Miten lapsuuden kodissasi on näytetty rakkautta?

Millainen suhde teillä on ollut läheisyyteen ja koskettamiseen?

Onko sinut otettu huomioon silloinkin, kun vanhemmilla on ollut vaikeaa?

Missä kohdissa olet kokenut jääneesi vaille huomiota?

Miten huomioit itseäsi tänä päivänä?

Miltä tuntuu olla kosketettavana?

Kirjoitus on osittain poimittu kirjastani Ole itsellesi armollinen


Tutustu Eevin itsetuntemusohjauksiin skypessä tai Tampereella täältä.

Entä jos tunnen sen, mitä pelkään tuntea? Päättyykö saman toistuminen?

Se tunne, kuin eläisin samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen.

Samat ajatukset ja ideat ohjaavat minua. Sama jano pitää minua liikkeessä ja toistaen samoja toimia, yritän löytää sen mikä minusta tuntuu puuttuvan.

Samoihin tunteisiin törmäten yritän vältellä niitä, jahdaten toisia.

Muuttumaton tarina. Olenko minä todella tämä tutun tuntuinen ketju tapahtumia ja tunteita? Onko tämä todella minun elämäni? Onko tämä elämistä? Ja kuka tätä elämääni elää toistaen samaa tarinaa?

Mitä tapahtuu, jos juoksemisen ja toimeliaana pysymisen sijaan pysähdyn näkemään? Entä jos todella katson?

Entä jos kohtaan janoni sen sijaan, että annan niiden viedä minua?

Entä jos teen elämästäni ja siitä, joka sitä elää uteliaisuuteni kohteen?

Entä jos tunnen sen, mitä pelkään tuntea?

Saapuuko huominen silloin?  Synnynkö uudelleen? Päättyykö tämä päivä viimein?

(Kuva: Jasper Boer, Unsplash.com)

Voisimmeko ajatella, että jokainen vanhempi on paras vanhempi juuri sellaisena kuin on?

Tämän päivän vanhemmuus on ydinfysiikkaa. Tai ainakin siltä se tuntuu. Erilaisia asiantuntijoita pukkaa joka tuutista ja vanhemmuus on usein suurennuslasin alla esimerkiksi mediassa. Vanhemmuuteen liittyvissä keskusteluissa asetutaan helposti jonkun asian puolesta tai vastaan. Erilaiset koulukunnat ja kasvatustyylit esitellään välillä toisensa poissulkevina ja vastakkainasettelulta on vaikea välttyä. Ajan henkeen kuuluu myös tarve menestyä. Elämässä pitäisi saavuttaa, olla jotain.

Välillä mietin, että sama menestymisen tarve pätee tämän päivän vanhemmuudessakin. Täytyisi olla kuunteleva, tunteita tunnistava ja tukeva vanhempi, mutta ei liian lepsu ja kaiken lapselle periksi antava. Täytyisi tietää kehitystä parhaiten tukevat leikit, ekologisimmat ja ergonomisimmat ratkaisut lastentarvikkeissa, olla läsnä ja samalla elää omaa elämää – olla paras vanhempi ja uraohjus. Tai vain superhyveellinen kotiäiti tai -isä.

Vanhemmuudesta vaikuttaakin tulleen kilpajuoksu siinä, kuka vastaa lapsen tarpeisiin parhaimmalla tavalla, kenellä on parhain mahdollinen tieto aiheesta, kuka ottaa asian rennoimmin (koska ei saa suorittaa, vaikka pitää menestyä) ja kenen lapsi kehittyy nopeimmin. Ei mikään ihme, että moni uupuu, kokee riittämättömyyden tunnetta ja on lopulta aika yksin vanhemmuudessaan. Keskustelua leimaa vertailu, epävarmuus ja ehkä ajoittain jopa häpeä.

Minulla on muutama ystävä keiden kanssa voin puhua vanhemmuudestani tai vanhemmuuteen liittyvistä aiheista täysin vapaasti, ilman vertailua tai tuomitsevuutta. Voin olla niin vaillinainen ja niin osaava, kuin olen. Minulla on kuitenkin liuta ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa en tunnu pääsevän samaan. Näiden ihmisten kanssa koen, että keskustelua sävyttää kuvitteellinen kilpailuasetelma, vanhemmuuden Graalin maljan tavoittelu. Välillä tuntuu, että onnistun pahoittamaan toisen mielen kertomalla jonkin mielipiteeni vanhemmuuteen liittyen tai vain iloitsemalla lapseni onnistumisesta jossain asiassa. Minulla on myös omat epävarmuuden hetkeni ja mietin, olenko huono vanhempi, kun en onnistu jossain samassa kuin joku muu.

Entä jos Graalin maljaa ei olekaan olemassa, vaan vanhemmuuden erinomaisia käytänteitä on juuri niin monta kuin on vanhempiakin? Voisimmeko ajatella, että jokainen vanhempi on paras vanhempi juuri sellaisena kuin on? On hetkiä, kun vanhemmuus ei riitä tai se on hukassa ja niitä hetkiä on ihan jokaisella. Virheistä oppiminen on jokaisen vanhemman etuoikeus. Se kasvattaa.

Kehotankin kaikkia vanhempia olemaan solidaarisia toisia vanhempia kohtaan. Seuraavan kerran kun kohtaat ihmisen, joka suorittaa vanhemmuuden ydinfysiikan tutkintoa, ota häntä kädestä kiinni ja sano: ”Sinä riität ja niin riitän minäkin”.

Oona Niskanen
asiantuntija
Kasper ry.

Addiktio on rakkauden korvike

Addiktio on aina rauhan, rakkauden, hyväksynnän tai läheisyyden korvike. Se valtaa mielen – ei sydäntä. Kun ihminen kokee jonkinlaista vajetta, ei hän aina osaa tai uskalla kääntyä sydämeensä, jossa vallitsee ikuinen tyytyväisyys ja tasapaino. Hän kääntyy sen sijaan mielensä ohjaamana jonkin turvallisen, enemmän tai vähemmän haitallisen, addiktion pariin.

Addiktio on sanana epämiellyttävä ja tuo usein mieleen alkoholin, peliriippuvuuden tai huumeet. Addiktioita on kuitenkin miltei kaikilla ihmisillä, ja monet niistä ovat jopa positiiviseksi miellettyjä. Vain asenne, sisäinen kokemus, määrittää onko kyseessä addiktio vai intohimo. Joku voi olla riippuvainen joogasta, joku taas henkisistä kursseista.

Sisäinen kokemus voi olla tunne siitä, että omaa suoritusta tulee parantaa, tai että suuri oivallus on jonkin työn takana. Tämän vajeen takia ihminen ei jätä itseään rauhaan, vaan ajaa itseään suorittamaan jotakin, tai hakee itselleen hyväksyntää vaikkapa yrittämällä olla paras.

Vaje voi ohjata ihmisen myös vaikkapa etsimään somesta jotakin piristävää, koska oma sisäinen rakkaudellisuus on hukassa, elämä liian hektistä, tai parisuhde jumissa. Addiktioon uppoutuminen tuntuu helpolta tavalta käsitellä tyytymättömyyttä kiireisessä arjessa, ongelmiin paneutuminen taas raskaalta ja epämiellyttävältä.

Voi silti hyvinkin olla, että saat sen, mitä eniten kaipaat, jos vaan uskallat myöntää todellisen halusi ja avata sydämesi.

Kun koet tarvetta kääntyä lohdukkeen puoleen:

  • Avaa itsesi rakkaudellisesti kaipuullesi, tunteillesi ja kaikelle inhimilliselle rikkinäisyydellesi. Voit avautua menemättä mukaan tarinoihin, joita mieli tilanteesta kertoo.
  • Anna tunteiden virrata ja purkautua – ja päästä niistä sitten irti.
  • Myönnä itsellesi, mitä oikeasti kaipaat ja tarvitset, ja mistä koet jääneesi paitsi.
  • Kuuntele ja hoivaa itseäsi kaikella mahdollisella hyväksynnällä ja rakkaudella, älä moiti itseäsi kaipuustasi tai addiktioista, joilla olet aidot tarpeesi sivuuttanut. Ole sen sijaan iloinen siitä, että näet nyt totuuden!

Addiktio voi muuntua elämäntilanteen mukaan. Jos olet päässyt jonkin addiktion yli, mutta sinut valtaa uudelleen tyytymättömyys elämääsi, saatat huomaamattasi kehittää uuden addiktion. Shoppailu voi muuttua sometukseksi, alkoholi työhön uppoutumiseksi tai liialliseksi kuntoiluksi.

Vaikkei addiktio veisi paljonkaan aikaa tai rahaa, se saattaa silti nakertaa tyytyväisyyttäsi.

Itsensä kanssa kannattaa olla tarkkana. Keskity omaan sisäiseen rauhaasi tai kokemuksesi rehelliseen kuuntelemiseen aina kun suinkin jaksat. Silloin pääset vapaaksi addiktion aiheuttamasta kireydestä, sekavuudesta ja tyytymättömyydestä.

Voit purkaa kaikki uskomukset rakkaudettomuudesta, suorittamisen tarpeellisuudesta, tarpeidesi näkymättömyydestä – aivan kaikesta, mikä saa sinut kääntymään pois mittaamattomasta rakkaudesta, joka hehkuu aina sisälläsi.


Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image