Viha – Mitä rehellisemmin tunne koetaan sekä sanoitetaan, sitä varmemmin kokemus muuttuu

Kuvaan sinulle kokemustani vihasta ja siitä, miten sitä lähestyn ja mihin tämä lähestyminen johtaa.

Koen vihan turtuutena, kovuutena ja konemaisena kokemuksena itsestäni. Tunteet ja empatia puuttuvat. Se on kokemus siitä, että millään ei ole mitään väliä ja kaikki on mahdollista sillä minussa ei ole mitään inhimillistä sitä estämässä. Olen vapaa ihmisyydestä. Olen kaukana tunteettoman suoja takana.

Kun tunnen ja aistin kokemuksen, se muuttuu ällöttäväksi tuntemukseksi kehossa. Turhautumiseksi. On kuin kehoni olisi täynnä piikkilankaa ja tuo piikkilanka on uitettu jossain tervan kaltaisessa. Tunnistan vahvan vastustamisen tätä kokemusta kohtaan. Terva tuntuu olevan kuin tuo vastustus.

Minussa tuntuu olevan valmius tuhoamiseen. Tämän kokemuksen tuhoamiseen. Ohitseni lentää perhonen ja toivon, ettei se tule liian lähelle, sillä minussa on valmius lopettaa se.

Tunnen hullun kaltaisen halun kokea lisää tätä valheellisen tuntuista ja epäinhimillistä voimaa. Halun tulla hulluksi ja toimia tästä lakkauttamisen halusta sekä vihasta käsin. Se saa tuntemaan olon voimakkaaksi, kuin mikään ei voisi koskettaa. Kuin olis kaiken yläpuolella. Kuin olisit jumalan hulluus. Tämän halun tunteminen vie syvemmälle kokemukseen.

Kokemus mustasta piikkilangasta ja tervasta alkavat muuttua kokemuksesksi siitä, että musta mönjä täyttää minut.

Mitä suoremmin ja rehellisemmin kokemus koetaan sekä sanoitetaan, sitä enemmän laskeudun siihen. Se ei poistu, mutta se muuttuu. Tunnen edelleen voiman, mutta samalla myös rauhan. Kaikki tasaantuu. Olemukseni raukeaa ja laajenee. Minä olen rauha ja voima, mutta erona aiempaan minulla on myös sydän. Avoin, tunteva sydän, joka myös opastaa toimintaani ja vaikuttaa kokemukseeni kaikesta.

Kokemus on samettinen. Kuin rauhaisa syvyys. Kuin luoja lepäisi ja minä lepäisin luojassa. Olen kuin syvässä ja ikuisessa nesteessä, johon voin upota syvemmin. Vapautus, koska ei ole enää mitään mikä estäisi vain olemasta. En ole kukaan enkä mitään. Vain rauhaisaa voimaa. Olen vain.

Viha itsessään ei ole voimaa. Se pohjautuu voiman puutteelle ja imitoi voimaa. Mutta se on myös ovi voiman luokse, sillä kun se koetaan tietoisesti, se paljastuu voimaksi. Rauhaksi, joka ei perustu oman kokemuksen tai minkään muun lakkauttamiseen vaan niiden totaaliseen syleilyyn.

 

Kuva: Julian Böck , Unsplash

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Hidasta elämää -kuvakortit (Uusi versio)

    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Tikapuut rakkauteen -kirja

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin