Tuntuuko, että pää hajoaa? Edessä kaikki ja ei mitään? Omat voimavarat heikentyneet?
Uramuutos, kuten kaikki muutostilanteet, voivat viedä energiaa. Eteesi voi tulla uudenlaisia jännittäviä tilanteita, mutta samalla kasvat ja kehityt täydempään potentiaaliisi. Ota tilanteet rauhallisesti vastaan, valmistaudu ja pidä ykkösprioriteettinasi oma hyvinvointisi.
Listaa huolenaiheesi ja erota toisistaan ne asiat, joihin voit vaikuttaa ja ne, joihin ei kannata käyttää energiaa.
Tiedät ehkä hyvin, että myönteiset ajatukset, unen laatu, ravinto ja harrastamasi liikunta vaikuttavat hyvinvointiisi. Päivittäiset rutiinisi ratkaisevat kuitenkin sen, saatko niistä hyödyt itsellesi.
Mitä teet ensimmäiset 15 minuuttia herättyäsi? Entä mitä teet viimeiset 15 minuuttia ennen nukahtamistasi?
Oman ajankäytön ja ajattelun laatu määrittää eniten elämäsi laatua.
Jokainen meistä saa joka päivä uuden lahjan, uudet 24 tuntia käyttöönsä. Miten käytät ne, on oma valintasi. Vakavasti sairastuneet, onnettomuuksiin joutuneet ja muut kuoleman porteilla käyneet oivaltavat lähes poikkeuksetta ajan olevan lahja, joka nähdään arvokkaimpana mitä on. Terveille se on usein vihollinen tai niukka negatiivinen resurssi.
Kahdeksan vinkkiä hyvinvoinnin vahvistamiseen arjessa
1. Pyhitä aamun ensimmäiset minuutit itsellesi. Kuulostele, mikä sinussa on elossa juuri nyt. Mitä tunnet, mitä tarvitset ja mitä toivot alkavalta päivältäsi? Sano sisäisesti jotain rohkaisevaa, mikä virittää päivääsi positiivista energiaa.
2. Lisää hyvänolon hormoneita kehoosi: venyttele, liiku, käy ulkona, juo vettä, hoida kehoasi.
3. Tee kotiisi tai työhuoneeseesi paikka, jossa ”sielusi lepää”. Jos kaikki tuntuu kaoottiselta, hae voimaa turvapaikastasi.
4. Tee loppuviikosta suunnitelma tulevalle viikollesi. Määritä yksi tärkeä tavoite ja rytmitä (esim. työnhaun) toimenpiteet eri päiville sopiviksi paloiksi: some-aamupäivä, puhelinsoitot kiinnostaville työnantajille, sparraajien tapaaminen, tiedonkeruuhaastattelut. Lisää mukaan harrastuksesi ja muut mieltäsi piristävät asiat.
5. Tee päivän alussa päivän vaikein ja tärkein työ, tai edes osa siitä. Palastele isolta tuntuvat tehtävät pieniin palasiin ja aloita heti. Lykkääminen syö kaiken energiasi, joten tunnista ja hoida haastavat jutut heti.
6. Pidä taukoja. Laita kännykkä muistuttamaan tauoista. Kuuntele lempimusiikkiasi täysillä, tanssi, hypi trampoliinilla, käy lenkillä tai meditoi työpaikan sohvalla, tee mitä haluat. Salli itsellesi lataavaa lepoa työskentelyjaksojen välissä.
7. Huomioi tarpeesi. Kysy itseltäsi ja laita kysymys näkyville: Mitä tarvitsen juuri nyt? Kunnioita tarpeitasi ja salli niiden toteutuminen joka päivä. Jos jokin lataava tekeminen peruuntuu, siirrä se, mutta älä unohda sitä.
8. Tee jotain rauhoittavaa viimeinen tunti ennen nukahtamista. Ota rutiiniksesi vaikka itsellesi ja perheenjäsenellesi esitetty kysymys: Mitä hyvää tänään tapahtui, mikä oli päivän kivoin juttu?
Voit tehdä mitä vain, muttet kaikkea samaan aikaan. Elämä on suora lähetys, valitse viisaasti!
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Kevät on villin kokin kulta-aikaa, koska minne ikinä luonnossa menetkin, kaikkialla näkyy ruokaa. Marjojen ja sienten lisäksi, luonnosta löytyy yllättävän paljon syötävää, joka sopii vihannekseksi, mausteeksi, teeksi ja rohdoksi. Kevät on mitä parhainta aikaa puhdistaa kehoa villivihannesten voimalla, herkutella parhailla luonnon antimilla, innostua ruuanlaitosta ja nauttia luonnon kokonaisvaltaisesta parantavasta voimasta.
Ruoka olkoon rohtomme
Villivihanneksiin on hyvä tutustua ihanien reseptien kautta, kerätä alkuun itselle tuttuja kasveja ja lisätä uusia makututtavuuksia mukaan pikkuhiljaa. Monet luonnonkasvit ovat myös mietoja rohtokasveja. Villivihannekset ovat vähäkalorisia, joten niiden avulla voi keventää ruokavaliotaan. Painonhallinnan ohella villivihanneksilla on lukuisia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia kuten lisääntynyt mielen virkeys, stressin väheneminen, parantunut suoliston toiminta, parempi immuniteetti ja tulehdusten esto. Ne toimivat ennalta ehkäisevinä ja hoitavina poistaen kehosta kuona-aineita. Kuona-aineita kertyy elimistöön vuosien varrella ja varsinkin talven jälkeen saatamme kärsiä kevätväsymyksestä, iskias-säryistä ja nivelien kolotuksista. Villivihannes -puhdistuskuurit tai silkka villiyrteillä herkuttelu tarjoaa mitä parhaimpia suojaravinteita keholle lisäten hyvinvointia ja elinvoimaa.
Vihreät vitamiinipommit
Villivihanneksina käytetyt luonnonkasvit sisältävät useita kymmeniä kertoja enemmän hivenaineita ja vitamiineja kuin mm. tavallinen lehtisalaatti tai pinaatti. Villivihanneksissa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, kasvihormoneja, entsyymejä, antioksidantteja, orgaanisia happoja, rasvahappoja, haihtuvia öljyjä, kuituja ja mm. polyfenoleja, jotka nostavat ihmisen vastustuskykyjä. Omega-3-rasvahappoihin kuuluvaa α-linoleenihappoa on villivihanneksissa paljon. Niissä on runsaasti bioaktiivisia aineita ja ihmisen terveydelle hyödyllisiä puolustusmolekyylejä. Monissa villivihanneksissa on erittäin paljon folaattia, jokavahvistaa hermoja, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, parantaa veriarvoja, vahvistaa antioksidanttipuolustusta sekä suojelee muistia. Villivihanneksissa on runsaasti C-vitamiinia ja monia erilaisia fenoleita.Ne ovat erinomaisia antioksidantteja, jotka suojaavat elimistöä hapettumisvaurioilta. Ne myös osallistuvat immuunipuolustukseen, ehkäisevät allergioita, torjuvat bakteereja ja viruksia sekä suoliston haitallisia bakteereja.
Villivihannesten ja yrttien keräys
Tärkeintä on tuntea keräämänsä kasvit ja tietää, että ne ovat myrkyttömiä. Kasvit kerätään kuivalla säällä ja keruuastiaksi käy esim. kori, jossa kasvit voivat olla mahdollisimman väljästi. Poimi terveet ja virheettömät kasvinosat villiruokaan kun ne ovat vielä pehmeitä esim. omalta pihaltasi tai muuten puhtailta alueilta, ei kaupungeista tai teiden varsilta.
Tärkeää on olla liikkeellä oikeaan aikaan: lehdet kerätään ennen kukintaa, kukat juuri puhkeamisensa jälkeen, koko kasvi kukinnan aikana, juuret varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja kuoret keväällä. Siemenet, marjat ja hedelmät poimitaan luonnollisesti niiden ollessa kypsiä. Oikeaan aikaan kerääminen on tärkeää kasvin vaikuttavien aineitten kannalta. Aamu on ihana aika lähteä luontoon ja kasvit ovat kasteen jälkeen täynnä elinvoimaa.
Yrtit on poimittava puhtaalta alueelta, jotenon hyvä syy samoilla syvemmälle metsän rauhaan.On hyvä välttää asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten läheisyyttä. Teitten varsilta yrttejä ei liioin voi poimia: valtateihin on pidettävä 300-500 metrin välimatka, maanteihin vähemmän (alkaen 100 metristä, liikenteen määrästä riippuen) ja kärryteillä on huomioitava pölyraja. Niin ikään vältetään alueita, joilla on käytetty keinolannoitusta tai torjunta-aineita, ja vanhoja saha-alueita, joilta voi löytyä jäämiä kyllästeistä, sekä kaatopaikkojen ympäristöä. Islanninjäkälää ei voi kerätä radioaktiivisilta alueilta (ilmatieteen laitokselta saa tietoja laskeumista). Nokkosta kerättäessä varotaan navetan seinustoja ja muita runsaasti typpeä sisältäviä kasvupaikkoja, sillä nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka ihmisessä muuttuu nitriitiksi estäen veren hapenottokykyä. Nokkonen kerätään tästä syystä myös aurinkoisena päivänä, jotta nitraatti pystyy muuntumaan aminohapoiksi.
Kerättäessä on kuitenkin muistettava jokamiehen oikeuden rajat: toisen tonttia on kunnioitettava ja suurien yrttimäärien keräämiseen on myös saatava maanomistajan lupa, samoin kuin puiden lehtien, neulasten, kuorten, mahlan, jäkälien ja sammalten keräämiseen. Lupa tarvitaan myös silloin, kun kasveja kerätään myyntiin. Kunnon kerääjä kunnioittaa luontoa ja jättää pienet esiintymät ja suojeltavat sekä uhanalaiset lajit koskematta eikä kerää suurtakaan esiintymää kokonaan. Kasveja on kohdeltava hyvin: esim. horsman lehtiä kerättäessä katkaistaan koko kasvi eikä irroteta pelkästään lehtiä kasvavasta kasvista. Luonto kiittää kauniista kohtelusta!
Villiinny villivihanneksiin
Jos villivihannekset ovat sinulle uusi maailma, näistä kolmesta voimayrtistä on hyvä aloittaa: nokkonen, voikukka ja siankärsämö.Mikä nautinto on kerätä kevään ensimmäinen villivihannes-salaatti.
Nokkonen
Nokkosesta (Urtica dioica) saadaanrunsaasti hivenaineita ja vitamiineja sekä tukea luustolle ja hermostolle. Se vahvistaa munuaisia, jotka rasittuvat etenkin stressin vaikutuksesta. Nokkonen ennaltaehkäisee virtsatietulehduksia, poistaa kehosta nesteitä ja turvotusta. Nokkonen elvyttää suoliston toimintaa, tasaa verensokeria ja verenpainetta. Se kohottaa verenkuntoa, nostaa hemoglobiinia aneemisella ja väsyneellä.Jos Kippari-Kalle olisi tämän tiennyt, se olisi vaihtanut pinaatin nokkoseen, koska sen rautapitoisuus on pinaattiin nähden 7-kertainen. Nokkonen sisältää myös 60 kertaa enemmän piitä kuin tavallinen lehtisalaatti. Piitä ihminen tarvitsee aivojen, sydämen, verisuonien sekä ihon terveyteen. Samoin nokkosen sisältämä kalkki on hyvin imeytyvässä muodossa. Lisäksi nokkonen elvyttää asetyylikoliinin avulla aivojen välittäjäaineiden toimintaa. Näin nokkonen elvyttää muistia ja aivotoimintaa, sekä estää allergioita. Nokkosen siemeniä on käytetty myös potenssilääkkeenä.
Nokkosta kannattaa käyttää kaikenlaisessa ruoanlaitossa ympäri vuoden. Se on antioksidantti- ja ravintoainepommi, täynnä pohjolan auringon elinvoimaa. Vain mielikuvitus on rajana mihin kaikkeen nokkonen sopii. Kokeile keittoihin, smoothieihin, jogurtin ja puuron päälle, paistoksiin, pizzoihin, nokkospestoon. Kokeile ja löydä omat lempparisi.
Voikukka ja Siankärsämö – kevätenergiaa maksalle
Voikukan lehdet ovat valtava A-vitamiinin lähde. Niissä on 20 kertaa enemmän karotenoideja kuin porkkanassa. Kukat ovat pehmeän makuiset ja oivat myös salaatissa. Myös sen varsia voi käyttää ja juuria voisi paistaa, jos vain viitsisi niitä nostaa maasta. Voikukan juurikahvi on vanhanajan maksaa hoitava kahvinkorvike.
Siankärsämön lehdet ovat voimakkaan mausteisia. Käytä niitä vihersalaatissa silloin kun ne ovat vielä nuoria. Siankärsämö vahvistaa koko olemusta, nostaa vastustuskykyä, hoitaa ruoansulatusta, keuhkoja ja puhdistaa elimistöä. Se on Suomen kansan ykkösyrtti – tuhattaituri vaivaan kuin vaivaan.
SUOMEN LUONNON KASVIT JA NIIDEN KÄYTTÖ
(esimerkkejä)
Villivihanneksiaja rohtoyrttejä voi talven varalle myös kuivata, pakastaa tai hapattaa.
Kuivia yrttirouheita voi kätevästi lisätä ruokien ja smoothien sekaan. Myös hapattaminen on oiva tapa säilöä villivihanneksia ja hapatuksessa muodostuu kasvissyöjälle tärkeää B12 -vitamiinia. Villivihannesten hapatus tapahtuu samaan tapaan kuin hapankaalin valmistus. Kokeile mm. vuohenputkea, nokkosta, voikukan nuppuja ja lehtiä.
Kun yrttejä ei käytetä heti tuoreeltaan, ne laitetaan kuivumaan mahdollisimman pian keruun jälkeen, etteivät ne kuumene keruuastiassa. Kuivauslämpötila, jossa kasvin entsyymit säilyvät, saa olla korkeimmillaan vähän alle +40oC. Yrtit kuivataan varjoisassa paikassa ohuena, ilmavana kerroksena puhtaiden ritilöitten tai papereitten tai puhtaan kankaan päällä. Kuivuminen tapahtuu 2-4 vrk:ssa, kosteus on tuolloin 9-14 kosteusyksikköä, mikä merkitsee jopa 70 % painon menetystä alkupainosta. Kuivat yrtit on hyvä murskata heti, ne pakataan tiiviisti kaksinkertaisiin paperipusseihin tai mieluiten tummiin lasipurkkeihin, jotka säilytetään viileässä ja kuivassa auringonvalolta suojattuna. Pussiin tai purkkiin merkitään kasvin nimi ja keruuaika. Yrtit säilyttävät tuoksunsa ja makunsa sekä tehoaineensa usean vuoden ajan, mutta kun saa uuden sadon, voi ylivuotiset yrtit käyttää hyvin vaikkapa jalkakylpyihin.
Kuivatut yrtit tuovat luonnon elinvoimaa jokaiseen vuoden aikaan. Jos itsellä jää villivihannekset keräämättä, Frantsilan luomu Nokkosmurske ja Aurinkovoima –viherjauhe ovat täynnä vitamiineja ja hivenaineita.
VILLIVIHANNEKSET KEVÄISEN PUHDISTUSKUURIN TUKENA
Keväinen vihersmoothie
Murskaa tehosekoittimessa villivihannesten lisäksi ja maun mukaan luovasti mm. omenaa ja liotettuja pähkinöitä ja/tai 1/2tl pellavansiemeniä sekä vaikka koivunmahlaa nesteeksi. Saat näin uutta energiaa päivääsi
Vihermehu
Jos haluat oikein tehokkaasti puhdistaa kehoasi, tee villivihanneksista esim. omenan, porkkanan, sellerin ja punajuuren kanssa mehua mehulingolla. Juo sitä yksi mukillinen pari kertaa päivässä. Pidä loppumehu jääkaapissa.
MUITA HERKKUJA
Horsmapaistos
Aikaisin keväällä kun horsmat pistävät päätään noin 15cm:ksi, ne ovat paistettuina herkullisia. Niiden ohut kuori on hieman karvasta, jolloin sen voi ensin vedellä pois. Ne voi myös höyryttää ja laittaa voisilmän mukaan – ovat kuin parsaa.
Villivihannessalaatti:
kerää mm. mustaviinimarjan, vuohenputken, voikukan, siankärsämön, savikan, piharatamon, litulaukan, peltokanankaalin ja koivun lehtiä, pieniä horsman alkuja sekä kuusenkerkkiä. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Tarjoile salaattikastikkeen kera, jossa on esim. 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyä, ½ osaa sitruunanmehua ja maun mukaan vähän hunajaa.
Osa villikasveista on myös mausteita. Kerää niitä voileivän päälle ja mausteiksi mihin vaan. Kokeile!
Keväinen kasvis-nokkoskeitto
½ litraa nokkosen lehtiä yht. noin 2dl porkkanan, sellerin, palsternakan, perunan ja tomaatin paloja – kasvikset voi jättää myös kokonaan pois 1-2l vettä (osa maitoa, jos haluat) ¼ – 1/2dl maissitärkkelystä tai kokojyvävehnäjauhoja mausteeksi kuminaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, valkopippuria ja soijakastiketta tai suolaa
Suurusta vesi maissi- tai kokojyväjauhoilla sileäksi. Paloittele kasvikset ja lisää ne seokseen ja keitä noin 5 minuuttia niin, että juurikkaat ovat puolikypsiä. Lisää huuhdellut ja murskatut nokkoset ja mausteet ja anna hautua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoile vaikka lämpimän ruisleivän tai rieskan kera, jonka valmistuksessa voit myös käyttää nokkosta ja muitakin villivihanneksia. Jos käytät pelkkää nokkosta, laita mausteeksi meiramia, kuminaa ja valkopippuria suolan lisäksi ja tee samalla tavalla kuin pinaattikeitto. Jos vähennät nesteen määrää, saat muhennoksen.
Voikukan lehtikääryleet
keitetty ohra-, riisi-, tattari- tai hirssipuuro porkkana- tai muita juuresraasteita vuohenputken lehtiä timjamia, kuminaa, basilikaa sekä mustapippuria maun mukaan soijakastiketta tai suolaa maun mukaan
Sekoita ainekset keskenään ja levitä kokkareeksi suurikokoisten pestyjen voikukan lehtien päälle. Kääri lehdet sivuistaan ensin keskelle ja sitten lehden pituussuunnassa kerälle. Kääriminen tapahtuu helpoiten, jos lehdet on kastettu ensin kuumaan veteen. Paista kääryleitä öljyssä tai voissa pari minuuttia pannulla tai 200 asteisessa uunissa. Tarjoile keväisen villivihannessalaatin ja nokkosmuhennoksen kera.
Yrttinen villivihannesvoi
½ kg voita 3 dlkylmäpuristettua luomu kasviöljyä (esim. oliivi) 2 dlvettä persiljanippu 3 dlmustaviinimarjan lehtiä
Vaihtoehtoisesti maun mukaan mm. persiljaa, mäkimeiramia, ranskalaista rakuunaa, rosmariinia tai jauhettua kuminaa. Vatkataan huoneenlämpöisinä tehosekoittimessa voidemaiseksi. Säilyy jääkaapissa pari viikkoa.
Kiinnostuitko villivihanneksista ja niiden käytöstä? Tutustu Frantsilan Luomuyrttitilan kursseihin aiheesta TÄÄLLÄ.
Itsensä kehittäminen on itsensä ja elämänsä tietoista ohjaamista kohti vapautta, onnellisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Kun tiedät mitä haluat, voit kirkastaa tavoitteitasi ja poistaa mielesi rajoitteita niiden saavuttamiseksi. Uskon, että useimmilla meistä on tarve kulkea kohti parempaa. Rajoittavista uskomuksista tietoiseksi tuleminen voi muuttaa elämää ratkaisevasti paremmaksi.
Mutta entä jos sitä varten ei tarvitsisi tulla paremmaksi ihmiseksi?
Entä jos mielen rajoista ei tarvitsekaan vapautua täysin?
Voisinko olla vapaa myös silloin, kun mukana kulkee pelkoja, epävarmuutta ja vanhaa kuormaa?
Eräs asiakkaani kertoi äskettäin, että hän tunnisti retriittimme aikana itseltään kipeän haavan. Se nosti hänessä tunteita pintaan ja hän pohti, miten jatkaa elämää tuon satuttavan havainnon myötä. Hän halusi tietää, voiko rajoittavista uskomuksista oikeasti päästä kokonaan eroon. Se on hyvä, mielenkiintoinen ja tarpeellinen kysymys. En rehellisesti sanottuna tiedä vastausta. Eri asia on, tarvitseeko niin edes tapahtua.
Sinussa voi samaan aikaan olla paitsi heikkouksia ja haavoja, myös uskomatonta vahvuutta ja sitkeyttä. Voit pelätä ja kuitenkin tehdä sen, mikä sinua pelottaa. Voit olla epävarma ja silti toimia. Ehkä uskot, että et osaa jotakin, mutta voit alkaa harjoitella. Ehkä uskot, että et ole ansainnut hyvää, mutta voit silti ottaa sen vastaan, häkeltyneenä ja ihmeissäsi.
Jokaisen horjuvan askeleen myötä pelkosi, epävarmuutesi tai rajoittava uskomuksesi muuttaa muotoaan. Se on ehkä edelleen tallella, mutta jotain on liikahtanut uuteen suuntaan. Seuraavan askeleen ottaminen on jo helpompaa. Rajoittava uskomus ei ole ainoa piirre sinussa – sinussa on myös luontaista voimaa, joka vain on hautautunut rajoitteiden alle.
Sinun ei tarvitse korjata itsessäsi mitään. Hyväksyntä paradoksaalisesti korjaa sitä, mikä sinussa tuntui väärältä. Anna sen, mikä joskus on mennyt rikki, näkyä ja tuntua. Heikkouden myöntäminen voi sattua, mutta se on mitä kauneinta itsensä hoitamista ja vahvistamista. Kun otat itsessäsi lämpimästi vastaan kipeimmänkin kohdan, olet kokonaisempi kuin koskaan.
Näin uskomus muuttaa muotoaan: 1. Tietoisuus. 2. Hyväksyntä. 3. Uudelleenmäärittely.
Tietoisuuden ja hyväksynnän jälkeen voimauttavin vaihe on kipeän kohtansa määritteleminen uudelleen. Ehkä et olekaan riittävä ja arvokas haavastasi huolimatta, vaan nimenomaan sen ansiosta. Ehkä elämäntarinasi kaoottisin vaihe onkin oppiläksy, josta vielä syntyy elämäntehtäväsi. Rakastan joskus kuulemaani sanontaa ”Your mess is your message”. Se mikä elämässäsi on tuntunut sotkulta, onkin viestisi maailmalle. Kun tunnistat ja omistat haavoittuvuutesi, olet valmis astumaan aitoon voimaasi, jossa heikkouksia ei tarvitse hävetä, vaan niistä voi ammentaa. Oma voima on eheyttä juuri sellaisena kuin olet, sotkuinesi kaikkinesi.
Kokonaiseksi tuleminen ja kaaoksen kääntäminen voitoksi ovat Katri Syvärisen joogatuntien teemoja Namaste Himos -joogafestivaalilla 16.-18.8.2019.
Jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana muutoksia, käännekohtia, joissa oman elämäntarinan luku vaihtuu kokonaan uuteen. On aikoja, jolloin iloa ja kauneutta löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista, hetkiä, jolloin suru käpristää sydämen ja paikkoja, jolloin pitää vain uskaltaa laittaa silmät kiinni ja hypätä. Näissä tienristeyksissä kaipaamme toisten ihmisten tukea ja läsnäoloa.
Kirjailija Johanna Elomaan uutuuskirja Suuria hetkiä toimii joka kodin käsikirjastona, josta voit poimia lohdullisia ja rohkaisevia ajatuksia itselle, ystävälle tai läheiselle elämän taitekohtiin. Kirjasta löydät sopivat sanat hääparille, valmistuneelle, eronneelle, läheisensä menettäneelle ja tukea tai inspiraatiota kaipaavalle.
Johanna uskoo, että jokainen elämänkokemuksemme vahvistaa sisäistä voimaamme. Tässä Johannan 5 asiaa, jotka kannattaa muistaa, kun elämä tuo eteesi muutoksia:
1. Älä pelästy muutoksen tuomaa stressiä – se kuuluu asiaan
Elämän suurimmat stressitilanteet liittyvät muutokseen. Oli muutos sitten lähtöisin ilosta tai surusta.
Stressaavimmat elämäntilanteet ovat tutkimusten mukaan läheisen kuolema ja parisuhteen päättyminen. Mutta heti niiden jälkeen tulevat iloiset muutokset — muutto uuteen kotiin ja työpaikan vaihtaminen.
Ihminen on syntyjään muutosvastarintainen. Suuri osa meistä saattaa kokea positiivisenkin muutoksen jopa fyysisenä kipuna, sairastumisena tai henkisenä ylikuormittumisena.
2. Ole armollinen itsellesi – jälkikäteen jossittelu ei kannata
Ihminen on harvoin täysin valmis tuntemattomaan. Koskaan ei ole takeita siitä, että uusi alku olisi vanhaa parempi. Jos muutos liittyy unelman toteuttamiseen, milloinkaan ei ole varmuutta siitä, että unelmasta tulisi täysin totta tai että unelma olisi ollut kaiken muutosvimman väärti. Muutoksen tai uuden tarinan aloittamisen tietää oikeaksi vasta jälkikäteen.
Jälkikäteen jossittelu ei kuitenkaan kannata. Päätös on syntynyt kussakin hetkessä olevan tiedon ja taidon seurauksena. Siksi päätös, jonka olet tehnyt, on aina oikea.
3. Muutoksen voi tehdä pienin askelin
Suuria päätöksiä voi tehdä myös pienin askelin. Jos suunnittelee uranvaihtoa, on kenties helpompaa aloittaa se nykyisen työn ohessa ja tunnustella mahdollisuuksia ennemmin kuin irtisanoutua ja perustaa oma yritys saman tien. Voi olla järkevää ottaa aikalisä parisuhteeseen ja muuttaa hetkeksi eri osoitteisiin kuin myydä kaikki ja päättää ero kertaheitolla. Joskus on järkevämpää aloittaa uusi alku pienin askelin nyt kuin tehdä suuri loikka myöhemmin.
Muutos on pienenkin unelman toteuttamista; uuden kurssin aloittamista, uuden ystävyyssuhteen solmimista, kodin sisustamista harmaasta violetiksi.
4. Älä kasaa muutokselle liian suuria paineita
Suurille muutoksille lastatut odotukset eivät aina vastaa todellisuutta. Joskus on tavoitellut vahingossa haavekuvaa. Mutta toisaalta siitä syystä muutoksen on uskaltanut tehdäkin. Vaikka määränpää ei lopulta olisikaan täsmälleen sellainen kuin oli ennalta kuvitellut, elämänkirjan sivuille jää muutoksesta aiheutunut matka. Tieto siitä, että ylitti itsensä ja käytti voimia, joita ei kuvitellut olevankaan. Löysi rohkeuden yrittää.
5. Älä pelkää epäonnistumista – se on mahdollisuus
Muutoksen edessä pelottaa monesti epäonnistuminen. Silti paradoksaalisesti epäonnistumisen pelko antaa myös mahdollisuuden onnistua. Sillä jos ottaa pelostaan huolimatta riskin, se kertoo unelman tärkeydestä ja vahvuudesta. Silloin on aidompi mahdollisuus onnistua.
Jos aikaa seksille ei tunnu löytyvän kiireisen arjen keskellä, se löytyy ehkä yllättävästä paikasta – kalenterista!
Sopikaa yhteisestä ajasta, jonka vietätte omassa makuuhuoneessanne tai jossain muussa rauhallisessa tilassa. Käyttäkää aika suhteen hoitamiseen, halailuun, koskettamiseen, rakasteluun ja syvälliseen keskusteluun sen mukaan, mikä teistä kummastakin tuntuu oikealta juuri siinä hetkessä. Kannattaa ehkäpä käyttää termiä ”parisuhdeaika”, jos aikaa seksille tuntuu tuovan paineita. Seksi ei suju käskystä!
Parisuhdeaika on hetki, jossa voitte:
nauttia toistenne seurasta
rentoutua yhdessä
nauraa ja pitää hauskaa yhdessä
rakentaa luottamusta ja läheisyyttä
päästä toisianne lähelle
vahvistaa yhteyden tunnetta
unohtaa arkiasiat
keskittyä rakkauteen
antaa erootiikan ja seksin tapahtua, jos se tuntuu luontevalta.
Älkää jutelko parisuhdeaikana arkiasioista.
Tämä vahvistaa tärkeää viestiä: arkiasiat voivat odottaa, suhteenne ei voi.
Sopikaa aika sellaiseen kohtaan päivää, jolloin muut asiat eivät kaipaa välitöntä huomiota
Sopikaa aika sellaiseen kohtaan päivää, jolloin ette ole väsyneitä. Jättäkää illalla sarjat, WhatsApp-viestittelyt ja muut häiriötekijät väliin, jotta teillä on virtaa.
Ladatkaa akkuja ennen yhteistä aikaa. Suihku, kävely, lenkki, venyttely… mikä palauttaa sinua, mikä kumppaniasi? Molemmilla teistä saattaa olla erilaisia tarpeita ja keinoja palautua.
Jos arkenne on todella kiireistä, aloittakaa vähästä. Varatkaa vaikka puoli tuntia yhteistä aikaa, jos tuntikin on kiven alla.
Kun tiedätte, että parisuhdeaika on kalenterissa, se auttaa teitä jaksamaan. On ihanaa odottaa yhteistä kohtaamista!
Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Pelko tuleeko hyväksytyksi, pelko miten selviää, pelko epäonnistumisesta, pelko virheiden tekemisestä, pelko yksinjäämisestä, pelko omasta terveydestä…
Erilaiset pelot ovat osa ihmisyyttä. Pelko on yksi perustunteistamme, josta ymmärrettävästi haluamme usein äkkiä eroon. Näin saattaa olla, että suojaudumme itsekään näkemästä pelkoamme, esim. ylisuorittamisen tai kontrolloimisen taakse. Mutta pelko ei katoa niin, sen päälle vain tulee ahdistusta.
Kysyy rohkeutta sallia ja suostua katsomaan pelkoaan. Sitä ei tarvitse selittää, järkeillä, meikata kauniimmaksi. Riittää, että lempeästi sanoo itselleen ”Nyt mua pelottaa”.
Pelon salliminen ja kohtaaminen ei tarkoita pelolla mässäilyä. Ainakin oma mieleni osaa syöttää hyvin yksityiskohtaisia kauhuelokuvia siitä, miten pahimmat pelkoni toteutuvat. Tämä ei ole pelon kohtaamista. Minun on täytynyt opetella vetämään raja omalle mielelleni. Hyväksyn pelon tunteen, olen sen kanssa, mutta mieleni kauhuelokuville sanon jämäkästi SEIS. Ne eivät kyllä useinkaan lopu ihan heti, vaan saan usein jämäkästi toistaa intentiotani rajata.
Kun tunne saa rauhassa tulla nähdyksi eikä vastaantaistelluksi, voi olla hyvä hetki kysyä itseltään: ”Miten voisin tukea itseäni tässä?”
Joskus myös ns. realitychekit eli todellisuustarkistukset auttavat, eli pelkojen realistisuuden tarkistaminen. Pelko saa olla ja on osa ihmisyyttä. Sen noustessa tarvitsemme itsestämme rakastavan aikuisen lämpöä ja tukea.
Miten sinä voisit tukea itseäsi, silloin kun tunnet pelkoa – antamatta sen tehdä valintoja puolestasi?
Haluatko harjoitella olemaan itsellesi armollisempi?
Luultavasti tiedätkin jo, että se ei onnistu pelkällä tahdonvoimalla, eikä se onnistu kieltämällä vaikeita tunteita kuten riittämättömyyttä, itsevihaa ja häpeää. Verkkokurssilla käsitellään armottomuuden takana olevia syvempiä syitä ja harjoitellaan inhimillisiä keinoja luoda itseen hyväksyvää, levollista ja myötätuntoista suhdetta.
Eevin Ole itsellesi armollinen verkkokurssi on nyt tarjouksessa 29€ (norm. 59€)
Pyysimme teitä Facebookissa ja Instagramissa jakamaan parhaan opin, jonka olette saaneet äidiltä tai isoäidiltä. ♥ Kiitos tunteita herättävistä vastauksista. Valitsimme niistä muutamia jaettavaksi:
”Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, voi olla hiljaa.”
”Ennen kuin tuomitset toisen käyttäytymisen, tutkiskele ensin mikä on sen takana.”
”Vihaisena ei mennä nukkumaan.”
”Joskus pitää vain olla.” – äidin oppi
”Luonnon tutkiminen ja ihastelu: kevään ensimmäiset kukat tai kaunis auringonlasku.”
”Edesmenneen äitini sairastaessa syöpää lapsuuteni ajan, hänen tärkein oppi oli sen kaiken tuskankin keskellä: ”Älä koskaan luovu toivosta””.
”Siivoa vähän vähemmän ja ole lasten kanssa vähän enemmän (95v. mummilta).”
”Nukutaan yön yli ja katsotaan asiaa sitten uudelleen.”
”Ei sole niin justhiinsa.” – Tarkoittaa sitä, ettei elämässä tarvi pingottaa, päteä tai suorittaa, vaan tavallinen riittää.
”Asioilla on tapana järjestyä, ja se on pitänyt tähän mennessä paikkaansa aina.”
”Rakas mummoni sanoi aina, että ”maasta se pienikin ponnistaa”, joka silloin lapsen mielestä liittyi eniten ihmisten kokoon, mutta näin aikuisena tuossa lauseessa osaa nähdä muitakin puolia.”
”Kaikki elämä on arvokasta.”
”Niin pahaa asiaa ei olekaan, mitä ei voisi äidille kertoa.” Tämän ovat kuulleet myös tyttäreni.
Nämä ihanat kirjat löydät Suomalaisen kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta
Vuosien ajan äitienpäiväaamuisin halusin hautautua peittojen alle ja unohtaa koko päivän. Varoin kuuntelemasta radiota, aukaisemasta televisiota tai lukemasta lehtiä, jotka olivat täynnä juttuja äitiydestä, sen merkityksestä ja arvosta. Naisena, joka oli halunnut omia lapsia eikä ollut koskaan niitä saanut, tuo juhla oli suunnaton muistutus epäonnistumisesta. Huonommuuden tunne ja kipeä suru täyttivät jokaisen äitienpäiväni.
Äitienpäivä on ollut minulle myös syntymättömien lasteni päivä. Niiden lasten, joiden elämää olen kuukauden pätkissä mielessäni elänyt. Olen kuvitellut lapseni haparoivat ensiaskeleet, tuntenut hänen kätensä omassani ensimmäisenä koulupäivänä, ottanut vastaan harrastuksistaan innostuneen varhaisteinin ja laskenut rippijuhlien ajankohtaa. Ja joka kuukausi tuo unelma on kuollut. Kuukausi kuukauden perään surin lastani, joka ei koskaan saanut olla olemassa.
Silti vuosien ajan toive lapsesta syntyi aina uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen jouduin pettymään. Tuo pettymys tuntui fyysisenä kipuna kohdussani, joka ei koskaan tulisi tuntemaan vauvan ensimmäisiä liikkeitä. Tunsin itseni vajavaiseksi, puoli-naiseksi, sillä en koskaan saisi kokea, miltä tuntuu luoda elämää omassa kehossaan, kantaa lastaan sydämensä alla ja synnyttää hänet, uuden ihmisen, ihmeiden ihmeen. Jos en kykene äitiyteen, olenko edes nainen? Oli aikoja, jolloin halusin paeta kaikkea äitiyteen liittyvää, koska suru ja häpeä tuntuivat liian rankoilta kantaa. Välillä sisälläni huusin voimatonta vihaa elämän epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Jokaista soluani riipi luopumisen tuska, vaikka tiesin, että tämän toiveeni joutuisin hautaamaan ja luopumisen joskus hyväksymään.
Onnekseni minulle tarjoutui mahdollisuus maalata kaikki nuo tunteeni näkyviin. Samalla maalasin ne pois itsestäni. Eräänä päivänä laitoin surusta kipeät taulut riviin eteeni. Katsoessani niitä kuulin sisälläni äänen ’Tapahtukoon sinun tahtosi! Olkoon sitten näin!’ Sillä hetkellä opin hyväksymään itseni ja elämäni lapsettomana. Samalla hetkellä tunsin, miten pääsin irti surustani. Se ei enää hallinnut minua ja olin vapaa siitä.
Samalla oivalsin, että sydämeni on täynnä emorakkautta. Vaikka en ole yhtään lasta synnyttänyt, tajusin äitiyden syvimmän ytimen olevan kyvyssä rakastaa. Rakastaa ehdoitta jokaista lasta. Emorakkaudessa ei ole kyse minusta, vaan kyvystä ja halusta rakkaudella suojella ja ravita jokaista pientä ihmisen alkua tai omaa polkuaan etsivää nuorta. Rakkaudella valaa häneen uskoa, että hän on kaiken rakkauden arvoinen juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen emorakkauttaan antava vahvistaa lasta kasvamaan ja kukoistamaan omana upeana itsenään. Niinpä annoin itselleni luvan rakastaa jokaista elämääni tulevaa lasta. Ja miten uskomattoman ihania lapsia ja nuoria elämääni onkaan siunaantunut.
Emorakkautta kannattaa juhlia ja sille antaa oman päivänsä. Niinpä sinä ystäväni, joka olet joskus kokenut saaneesi emorakkautta tädiltäsi, kummiltasi tai jolta kulta muulta elämääsi kuuluneelta ihmiseltä, lähetä hänelle äitienpäivänä kortti, laita viesti tai vie kukkia. Tee äitienpäivästä emorakkauden päivä.
Ja sinä ystäväni, joka et koskaan ole saanut omia lapsia, äitienpäivä on sinun emorakkautesi päivä. Ole ylpeä halustasi ja kyvystäsi rakastaa muiden lapsia. Kukaan ei saa liikaa rakkautta. Sinun rakkautesi saattaa olla arvokkaampaa kuin ikinä itse pystyt kuvittelemaan.
Onnellista emorakkauden päivää sinulle! Ja kaikille lapsia rakastaville!
Rakkaus ei ole tilaustuote. Se saapuu luoksesi kun on aika. Silloin, kun rakkautta vähiten odottaa ja usein vähän yllättäen. Suuria hetkiä -kirjassani kirjoitan rakkauden voimasta ja siitä, miten rakkaus on itse asiassa kaikkialla. Parisuhdetta ja Sitä Oikeaa odotellessa kannattaa rakastaa elämää. Nimittäin rakkaus toisen ihmisen muodossa on luultavasti jo matkalla luoksesi.
JONAIN PÄIVÄNÄ
Kun rakkaus tulee, tietää aiemmat harjoitteluksi
Tunteet liioitelluiksi ja sanat harkitsemattomiksi
Rakastan Sinua
Vielä joskus sen sanoo niin, että tietää tarkoittavansa aina
Rohkeus ei landaa meihin yhtäkkiä jostain taivaan tuulista. Eikä myöskään välttämättä selkeys. Tai varmuus siitä, että suunta on oikea. Tarvitseeko? Mitä jos polku valaisee itse itsensä askel askeleelta? Entä jos et tarvitsekaan näkymää koko horisontista, jotta voit ottaa polulla askeleita?
Väitän, että tosi moni meistä luulee ja odottaa, että olo jotenkin kirkastuu, vahvistuu ja varmistuu, ennen kuin voi kokeilla, ottaa suuntia, tehdä valintoja. Ja tästä samasta syystä moni meistä jumittaa ja ihmettelee, että mikähän mussa on vikana. Mikään ei ole vikana.
Entä jos on niin, että matka itsessään on ihan oikeasti se pointti? Entä jos on niin, että tarinan juoni voi alkaa kehkeytyä vasta kun tarinaa alkaa itse kertoa ja kirjoittaa?
Entä jos Elämä isolla E:llä alkaa todella, kun ei tarvitse olla satavarma, itseään tai ketään muutakaan varten? Entä jos on ihan okei, että olet juuri siinä elämäntilanteessa jossa olet? Niine spekseine, kuin sun elämässä on. Ehkä ruuhkavuosien keskellä, ehkä uuden edessä. Ehkä vanhan hiipumisen tunnussa, surussa, pelossa, jänskäyksessä, uudessa kutkutuksessa?
Entä jos sun elämässä on ihan kaikki mitä siihen juuri nyt tarvitaan? Ei mitään enempää, ei mitään vähempää. Entä jos voisitkin antaa itsellesi luvan keskittyä nyt siihen, mikä juuri nyt tuottaa iloa? Entä jos ihan miniminiaskeleet riittää omia unelmia kohti kulkemiseen? Entä jos mitään sellaista mitä nyt et tiedä, ei tarvitsekaan tietää?
Jos askelmallasi on iloa ja myötätuntoa ja lempeyttä itsellesi nyt, polullasi on iloa, myötätuntoa ja lempeyttä myöhemminkin
Ei meistä oikeasti tarvitse tulla rohkeampia, vähemmän epävarmoja tai osaavampia, jotta voimme alkaa ottaa askeleita siihen suuntaan mihin sydän huhuaa (vaikka ei edes oikein olisi tolkkua siitä, mitä sydän itse asiassa huhuileekaan). Tämä ei tarkoita vain asioita joita me tehdään vaan kaikkea elämässä. Millaisissa ihmissuhteissa haluan olla? Kuinka haluan kokea itseni? Millaista elämää haluan elää?
Riittää, että on halu jeesata itseään. Riittää usko siitä, että elämä voi oikeasti olla kivaa ja ihanaa, että sillä on mulle vielä jotain ihanaa tarjolla. Ja vaikka ei olisi uskoakaan, ei ehkä tarvita kuin pieni kipinä sydämessä. Siitä voi alkaa vaikka millainen elon tuli. Eikä tarvitse odotella mitään ylimaallista selkeyttä. Se selkeyden tai varmuuden odottaminen on usein turvattomuutta meissä – siis ihan yleistä ja tavallista. Mutta sen sijaan että pitää tulla rohkeaksi ja hirmu (itse)varmaksi, voisiko kysellä itseltään: hei, kamu, mitä sä tarvitset, mikä sua tukisi, kuka sua auttaisi, mikä toisi lempeyttä ja myötätuntoa ja turvaa, jotta voisit ottaa polulla askeleita?
Ei meidän tarvitse tietää mitä viiden askelen päästä tapahtuu, vaan ottaa vain se ensimmäinen askel. Joskus se askel on sitä, että hirmu vastustutuksesta ja lamaantuneisuudesta huolimatta tekee jotain hyvää ja hellää itselleen. Keittää teetä ja juo sitä lempikupistaan, antaa itselleen vartin ja kuuntelee lintujen laulua. Suunnaksi riittää se, mikä nyt juuri kiinnostaa, inspiroi, tuottaa iloa ja kutsuu.
Koska jos askelmallasi on iloa ja myötätuntoa ja lempeyttä itsellesi nyt, polullasi on iloa, myötätuntoa ja lempeyttä myöhemminkin.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Ehkä olet nähnyt kuvan, jossa on pieni ympyrä ja jossa lukee:” mukavuusalue (comfort zone).” Sitten paperissa on toinen kohta, jossa lukee:” missä taika tapahtuu (where the magic happens).” Tässä viitataan yleensä epämukavuusalueen kasvattavaan voimaan. Eli jokainen varmasti kaipaa aika ajoin uusille alueille menemistä ja sopivasti haasteita. Kasvu tapahtuu juuri epämukavuusalueella, tai näin usein sanotaan.
Itse uskon kuitenkin, että toinen ainakin yhtä suuri kasvamisen taikapaikka on supermukavuusalue tai maksimaalinen mukavuusalue.
Palautuminen on tärkeää ihmisolemukselle niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Kaikessa elämässä on rytmi: hengitys sisään hengitys ulos. On vuorovesien liike. Jos aiot hypätä syvälle taikojen alueelle eli epämukavuusalueelle, voisi sanoa, että silloin tulisi välillä uppoutua ainakin yhtä syvälle supermukavuusalueelle. Toisaalta supermukavuusalue ei ole vain tasapainottaja epämukavuusalueelle, vaan se on ihmeiden paikka jo itsessään.
Olet jo ollut supermukavuusalueella
Kesällä tuohon supermukavuusalueeseen on voinut saada yhteyden esimerkiksi kesämökillä rentoutuessaan riippumatossa tai kalliolla maatessaan. Supermukavuusalueella tarkoitetaan tässä tilaa, jossa kaikki unohtuu ja kuitenkin ollaan hereillä jollakin tasolla. Ei siis olla unessa. Tässä tilassa unohtaa ajan, paikan, kehonsa, itsensä ja koko maailman. Mieli on jäänyt kauas taakse tarinoineen itsestä ja maailmasta. Eikä nyt olla välttämättä paljonkaan läsnä tässä ja nyt. Nyt levätään syvällä itsessä. Tämä on ”nollaus”.
Tässä paikassa ollaan palattu kuin kotiin pitkien matkojen ja seikkailujen jälkeen ja ollaan ilman vastuuta, hallintaa sekä tarvetta tehdä mitään. Tämä on supermukavuusalue, joka lataa syvällisellä tavalla ja sulattaa jännityksiä pois. Sieltä palatessa usein näkökulmat maailmaan, itseen ja haasteisiin ovat muuttuneet. Sitä kokee itsensä vapaammaksi, tyynemmäksi ja selkeämmäksi.
Mitä tapahtuu aivoissa?
Miten tämä unohduksen kokemus ja ”nollaus” voisi näkyä aivoissa? Minusta tätä kuvastaa myös tapahtumat aivoissa syvässä meditaatiossa ilman kohdetta, jota kutsutaan joskus passiiviseksi meditaatioksi, ja jossa ollaan vain avoimia kokemuksille.
Dr Shanida Natarajan kirjassa ”The Blissful Brain” kuvataan passiivisen meditaation vaikutuksia päälaki- eli parietaalilohkon alueeseen, johon liitetään orientaatio tilaan ja aikaan sekä jako itseen ja maailmaan (orientation association area). Passiivisessa meditaatiossa ja erityisesti transendenttisessa kokemuksessa on huomattava aivojen aktiivisuuden vähentyminen tällä alueella. Aivotkaan eivät pidä siis enää kirjaa minästä ja ei-minästä ja ajasta ja paikasta.
Ihmisillä on erilaisia keinoja etsiä ja mahdollisesti löytääkin tämä syvä mukavuuden ja unohtamisen kokemus. Tämä on yksi parhaita stressiä psyykkisesti purkavia kokemuksia.
Stressi liittyy selviytymiseen
Kaikki stressi syntyy intentiosta selviytyä tietyssä rakenteessa, todellisessa tai kuvitteellisessa. Pitää tapahtua näin ja näin ja ei saa tapahtua näin. Yleensä tämä suoriutuminen on vielä sidottu vielä paikkaan ja aikaan – tiettyyn aikatauluun. Onkin täysin ilmiselvää, että vastuullinen ihminen ei voi selvitä elämässä ilman tällaista stressiä. Tällaisen stressin potentiaali on aina tavallisessa arjessa läsnä. Onneksi meillä on kykyjä selviytyä peruselämän haasteista eikä normaalissa tapauksessa esimerkiksi ruokakaupassa käynti synnytä massiivisista stressireaktiota.
Mutta kuinka sitten uppoutua supermukavuusalueeseen? Alla on yksi lyhyt harjoitus, joka on myös osana metsään uppoutumisen menetelmää. Tästä kokemuksesta kerrotaan myös enemmän Metsässä-kirjasta. Kirjan toisessa osassa syvennytään juuri metsään uppoutumisen menetelmään.
Harjoitus supermukavuuteen ja ”nollaukseen”
Valitse miellyttävä ja turvallinen paikka. Voit istua tai maata esimerkiksi kalliolla, hiekkarannalla, sängyllä tai lattialla. Luonnossa oleminen voi tuoda harjoitukseen hyviä lisäsävyjä.
Tee lyhyt ohjattu rentoutus. Eli käy huomiolla kehosi läpi ja sano mielessäsi:” Päästän leuan lihakset ja posket rennoiksi. Annan kaikkien pienten lihasten silmien ympäriltä rentoutua. Päästän otsan, ohimon ja takaraivon rennoiksi ja niin edelleen”. Käy koko kehosi läpi. Päästää kehosi kokonaisuudessaan rennoksi ja anna jo nyt maailmaan, aikaan ja itseesi tarttumisen hellittää.
Koe kuinka luiden, nivelten, lihasten ja sisäelinten väliin tulee lisää tilaa. Koe kuinka tilaa, jota on kehon ulkopuolelta, löytyy nyt myös kehon sisältä.
Sitten on unohduksen ja supermukavuusalueeseen uppoutumisen hetki. Sano itsellesi ja pidä sopivasti taukoa jokaisessa välissä. Tämä on suoraan Metsässä-kirjasta.
1 – Unohda missä olet – anna ympäristön kadota.
2 – Unohda mitä olet tekemässä.
3 – Unohda kaikki asiat.
4 – Unohda kaikki ihmiset, aivan kuin olisit ainoa olento koko universumissa.
5 – Unohda fyysinen keho ja kaikki hienovaraisetkin aistimukset.
6 – Lopuksi unohda itsesi. Anna kaiken unohtua ja kadota. Mitä ikinä
nouseekaan pintaan, unohda se yhä uudestaan ja uudestaan.
Keholliseen läsnäoloon palaamisen tärkeys
Samoin tämä seuraava vaihe on Metsässä-kirjasta:
Orientaatio takaisin kehoon
Tämä on erittäin olennainen osa kokonaisuutta eli anna sille aikaa.
1 – Muutamien sekuntien jälkeen kaiken unohdettuasi tule tietoiseksi
kehostasi istumassa. Liikuttele hieman sormiasi ja varpaitasi. Jatka
sitten oikomalla raajojasi ja venyttelemällä koko kehoasi, kuten
aamulla herätessäsi. Anna sitten silmiesi avautua, kun sinusta tuntuu
siltä. Kun silmäsi ovat avautuneet, älä heti tartu huomiollasi mihinkään
asiaan. Ole kuin musta aukko, johon kaikki aistimukset ja todellisuus
vain virtaavat sisään.
2 – Hetken kuluttua hiero kevyesti mutta rivakasti päätä, käsivarsia,
kaikkia kohtia, joita taputtelit aikaisemmin. Lopuksi vielä taputtele ja
koputtele kehoasi, jotta tuntuu, että olet todella ankkuroitunut tähän
ja nyt -hetkeen.
Halutessasi ja tarvittaessa kertaa loppupäiväsi tärkeimmät kolme tavoitetta ja mitä aiot tehdä seuraavaksi. Voit muistuttaa myös itseäsi omasta nimestäsi ja sinulle tärkeistä ihmisistä.
Tämä harjoitus syvän rentoutuksen kanssa voi olla todella vahva. Sitä voisi kutsua myös joogiseksi Samādhi-harjoitukseksi.
HUOM! Tämän harjoituksen jälkeen kannattaa huomioida, että joskus autolla ajaminen, työkalujen käyttäminen tai haastavat fyysiset toiminnat, esimerkiksi kiipeäminen, voivat olla tavallista vaikeampia toimintoja.
Samoin kaiken unohtaminen on tarkoitettu normaaleille psyykkisesti terveille ihmisille. Varmista lääkäriltä tai terapeutiltasi, sopiiko harjoitus sinulle, jos sinulla on psyykkisiä haasteita.
Jos olet elämässäsi ilman tehtäviä, tavoitteita ja aktiivisuutta, niin tätä harjoitusta enemmän varmasti palvelee lenkille lähtö, aktiivinen toiminta tavoitteiden suuntaisesti ja sopivasti epämukavuusalueelle hyppääminen.
Toivottavasti inspiroidut nyt lisäämään elämääsi sopivasti ihmeellisiä hetkiä supermukavuusalueella ja toisaalta saat lisää virtaa hypätä epämukavuusalueenkin taikojen keskelle.
Aurinkoista supermukavuusaluetta ja kesän odotusta!
Erityisherkillä ja empaateilla on yhteneväisiä ominaisuuksia. Uskon, että moni erityisherkkä on myös empaatti. Empaatiksi kutsutaan henkilöä, joka on poikkeuksellisen tietoinen toisten ihmisten tunteista, tarpeista ja jopa kehollisista tuntemuksista. Empaatin on erityisen tärkeää opetella asettamaan terveitä rajoja ja muistaa huolehtia omasta jaksamisestaan. Ylikuormittunut empaatti saattaa jopa sairastua, mikäli hän kanniskelee toisten ihmisten tunteita, kipuja ja kolotuksia liian pitkään. Maadoittuminen ja luontoyhteys ovat erityisen tärkeitä voimaantumisen lähteitä empaateille.
10 empaatille tyypillistä ominaisuutta
1. Aistit toisten ihmisten tunteet herkästi ja saatat jopa erehtyä luulemaan niitä omiksesi
Olen tavannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat niin herkkiä aistimaan tunteita, että eivät aina osaa tehdä eroa toisten ihmisten tunteiden ja omiensa välillä. Empaatti aistii tarkasti toisen ihmisen tunnetilan, vaikka tämä yrittäisi peitellä tunteitaan. Tämä voi aiheuttaa empaatissa ristiriitaisen olon, ellei hän ymmärrä, mistä on kyse. Ihminen puhuu yhtä, mutta koko hänen kehonkielensä, äänensä ja energiansa viestii jotain aivan muuta.
2. Tunnetilasi saattaa muuttua kuin taikaiskusta
Etenkin väkijoukoissa empaatin olotila saattaa muuttua hetkessä. Ikään kuin nappaat toisen ihmisen tai ihmisjoukon tunteet itseesi. Tämä on tapahtunut itselleni useaan otteeseen ja ensi alkuun se oli hämmentävää. Pikkuhiljaa opin huomaamaan, mitä tapahtui ja missä tilanteessa ja erottelemaan, onko tunne omani vai tuliko se jostain muualta. Jos tunnetila muuttuu äkillisesti, voi kysyä itseltään onko tunne oma vai toisen.
3. Ymmärrät sanomattakin, mitä toinen tarvitsee
Empaatit ovat erinomaisia tulkitsemaan sanatonta viestintää. Ymmärrät usein puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa tai mitä hän kaipaa. Vähänkin läheisempien ihmisten kanssa yhteys on suorastaan telepaattinen.
4. Sinulta kysytään neuvoja
Empaatin puoleen käännytään kun tarvitaan apua. Kävelet kadulla, ja vaikka ympärilläsi on kymmeniä muita ihmisiä, eksyksissä oleva turisti kääntyy puoleesi kysymään ohjeita. Ystäväpiirissäsi olet se, jonka puoleen käännytään kun kaivataan lohtua ja viisaita neuvoja.
5. Aistit ympäristösi ilmapiirin
Empaatikko kokee ympärillään olevan energian ja ilmapiirin voimakkaasti. Jostain selittämättömästä syystä et viihdy tietyissä paikoissa, kun taas toisaalla tunnet olosi rennoksi ja iloiseksi. Itselläni oli aikanaan työhuone alueella, jossa oli historian saatossa tapahtunut väkivaltaisia asioita. Tietämättä edes alueen historiasta, ennen kuin vasta jälkikäteen, muutin pian toiseen osoitteeseen, sillä tunsin oloni epämiellyttäväksi.
6. Väkivalta ja kärsimys tuntuvat niin pahoilta, ettet seuraa uutisia tai voi katsoa väkivaltaisia ohjelmia tai kauhuelokuvia
Jos joudut todistamaan toisten kärsimystä, vaikka se olisi vain keksittyä ja tv-ruudussa, saatat voida jopa fyysisesti pahoin. Eläydyt niin voimakkaasti muiden kokemuksiin (vaikka ne olisivat kuvitteellisia henkilöhahmoja), että jätät mieluummin moiset kokemukset väliin ja vältät painajaisunet.
7. Tunnet ylitsepursuavaa rakkautta ja suojelunhalua viattomia luontokappaleita ja lapsia kohtaan
Sinun ei tarvitse kuin katsoa hellyyttävää kuvaa suurisilmäisestä eläin- tai ihmisvauvasta ja tunnet sydämesi paisuvan rakkaudesta ja liikutuksesta. Sinulla on sisäänrakennettu halu suojella elämää. Saatat olla niin hellämielinen, ettet henno tappaa hyttystäkään ja pelastat kaikki pienetkin ötökät, jos ne ovat vaarassa tavalla tai toisella.
8. Aistit toisen ihmisen kivun omassa kehossasi
Kursseillani on ollut toisinaan niin herkkiä ihmisiä, että he ovat joutuneet jättämään koulutuksen kesken, sillä he ovat ottaneet muiden osallistujien vaivat itseensä. Muiden päänsäryt, selkäkivut ja kaikenlaiset kolotukset ovat tuntuneet liian voimakkaasti. Kuulostaa kenties uskomattomalta, mutta on arkipäivää monelle empaatille ja herkälle ihmiselle.
9. Tunnistat kun sinulle valehdellaan
Herkkä empaatti vaistoaa, kun ihmisen sanat, kehonkieli ja energia eivät ole linjassa keskenään. Pienet mikroilmeet ja äänensävy paljastavat valheen. Kenties muistat tilanteen, jossa sinusta tuntui siltä, että nyt ei jokin ole kohdallaan? Jälkikäteen sait tietää, että vaistosi oli ollut ihan oikeassa. Herkkä intuitiosi tiesi totuuden, vaikka kenties halusit uskotella itsellesi toisin.
10. Sinulla on rauhoittava vaikutus muihin ihmisiin
Ihmiset hakeutuvat usein empaattien läheisyyteen ja saattavat jopa ääneen todeta, kuinka rauhallinen olo heille tulee tällaisen ihmisen läsnä ollessa. Eräällä kurssilla mieheni viereen istahtanut ystäväni tuli jälkikäteen sanomaan, miten ihanan rauhoittavaa hänen vieressään oli istua. Empaatille on helppoa ja turvallista avautua henkilökohtaisista asioista ja usein käy niinkin, että ventovieras ihminen päätyy purkamaan sydäntään empaatille.
Jos englanninkieli sujuu ja kaipaat hyvää käsikirjaa aiheesta, suosittelen lukemaan psykiatri Judith Orloffin kirjan The Empath’s Survival Guide.
