Ulkoiset saavutukset eivät tee ihmisestä menestynyttä – Elämän merkityksellisyys löytyy omasta sisimmästä

 

Kirjoittaja Niina Jormakka on hyvinvoinnin parissa työskentelevä ja yrittävä, mutta ennen kaikkea elämän merkityksellisyyttä pohdiskeleva ja alati opiskeleva nuori nainen. Niina muistuttelee kirjoituksissaan, kuinka jokainen päivä tuo mukanaan vuorovaikutustilanteita, kohtaamisia ja ajatuksia, joiden myötä voit oppia uutta sekä itsestäsi että ympäröivästä maailmasta.

Millainen on menestynyt ihminen?

Menestyminen tuo käsitteenä monille mieleen esimerkiksi taloudellisen vakauden, suosittuuden, tehokkuuden. Voisi jopa sanoa, että nyky-yhteiskunnassa täydellisyyden kulissin onnistunut ylläpito on menestymistä parhaimmillaan. Tämän tiedostaminen aiheuttaa usein ahdistusta, sillä eihän täydellisyyttä ole olemassa. On vain yleisiä oletuksia siitä, mitä täydellisyys on.

Työelämässä olet menestynyt, kun etenet sekä statuksellisesti että taloudellisesti. Otat lisätöitä auttaaksesi muita, mutta ennen kaikkea kohottaaksesi omanarvontuntoasi. Parisuhteessa menestyt, kun näytät ulospäin edustavalta kumppanisi kanssa. Ystävänä olet menestynyt, kun perut harvinaisen koti-iltasi, jotta voit nähdä häntä, ketä et ole aikoihin nähnyt.

Saat kaiken haalimasi tehtyä, mutta keho varoittelee esimerkiksi unettomuutena, sairastumisena tai moninaisina kipuina, että hidasta ihminen! Mutta kun kerrot ääneen kaikesta tästä tekemisen määrästä, kukaan ei voi muuta kuin kehua, suorastaan ylistää. Olethan oikea tehopakkaus.

Hienoista saavutuksista on helppo kertoa. Kuitenkin, tämän kaiken menestyksen keskellä rintaa puristaa niin, että on vaikea hengittää.

Menestyksen jahtaaminen estää meitä menestymästä

Moni voi kokea olevansa arvoton esimerkiksi siksi, että ei ole saanut tavoiteltua opiskelupaikkaa tai arvostettua työtä. Joku kokee, että olisi arvokas, jos olisi muutaman kilon keveämpi, omistaisi Mersun, laajan ystäväpiirin sekä paritalon puolikkaan tai jaksaisi edes urheilla hieman enemmän. Jotain vikaa tai vajavaisuutta korjataan toisella, mikä ajaa loputtomaan tyytymättömyyden kierteeseen.

Entä, jos tässä itsesyyttelyn kierteessä pysähtyisit, hengittäisit ja ajattelisit, että olet arvokas juuri tuollaisena. Jokainen muhkura kehossasi on ikimuistoisten kokemuksien summa, jokainen ansaittu euro on auttanut sinua selviämään tähän päivään asti ja jokainen eletty hetki on antanut sinulle mahdollisuuden oppia jotain uutta. Jokainen tietoinen hengenveto auttaa kehoasi rentoutumaan ja saat palautettua ajattelun siihen hyvään, mitä juuri sinussa on.

Miten tulla oman elämänsä menestyjäksi?

Pysähdy aika ajoin miettimään elämääsi – mitä olet saavuttanut, oppinut ja kokenut? Jos hyvän löytäminen itsestä tuntuu yksin vaikealta, kysy rohkeasti ystävältä tai muulta läheiseltä, mitä hän sinusta ajattelee. Saatat yllättyä siitä, että muiden silmissä olet todella arvokas, todella menestynyt. Nämä sanat ja ajatukset voit tallettaa sydämeesi ja aina alakulon hetkellä kaivaa ne esiin.

Joku päivä ymmärrät ja alat toimia tämän hyvyyden pohjalta, ja et ehkä tarvitsekaan enää ulkopuolista hyväksyntää omille valinnoillesi. Alat edistää ja lopulta jopa saavuttaa asioita, joista olet haaveillut. Menestyjä ei tee paljon kaikkea, vaan fiksusti kaikkea, minkä kokee merkitykselliseksi.

Sinä, minä, me kaikki olemme oman arkemme menestyjiä, kun vain päätämme niin. Ja hei, tuon päätöksen voi tehdä uudestaan aina, kun tunnemme riittämättömyyttä.

Mitä jos lakkaisit esittämästä ja antaisit mennä? – Ristiriitaiset puolesi tekevät sinusta inhimillisen ja kiinnostavan

Olen erikoinen tapaus.

Tai ainakin luulen olevani, koska näistä asioista ei ole tapana puhua. Saatan kirjoitettuani rakkausrunon lähteä seuraavaksi lätkämatsiin harrastamaan alkukantaista mekastusta. Saatan nauttia samana päivänä syntisen pekonihampurilaisen ja sädekehää kirkastavan vihermehun. Saatan kirjoittaa syvällisenä pidetyn blogin hyvinvointisivustolle ja seuraavaksi lohkaista puberteettitasoisen vitsin rakkaani iloksi.

Yhdessä hetkessä saatan olla korostetun feminiininen ja toisessa korostetun maskuliininen.

Mutta mitä sitten? 

Miksi haluan kirjoittaa tästä?

Siksi, että uskon ja tiedän, että valtavan moni ihminen joutuu jatkuvasti, jos ei peittelemään, niin ainakin jarruttelemaan ja rajoittamaan itseään. Yhteiskunta ja kulttuuri ovat iskostaneet syvälle selkäytimiimme tietyt tavat, mallit ja normit, joita noudattamalla voimme elää huomaamattomina.

Ja mikäs sen mukavampaa! Minäkin tykkään elää huomaamattomana, enkä pidä huomion kohteena olemisesta. Ongelma tästä muodostuu kuitenkin siinä vaiheessa, jos joudumme tämän takia elämään säästöliekillä. Jos voimme paljastaa itsestämme vain puolet, jotta emme joutuisi ihmettelyn kohteeksi.

Uskon, että aika alkaa olla kypsä muutokselle.

Nuoret nimittäin elävät jo luonnostaan huomattavasti moniarvoisemmassa ja -ulotteisemmassa todellisuudessa, kuin monet pidempään näitä katuja kuluttaneet. Ehkä me akuutin nuoruuden jo ohittaneetkin voimme liittyä samaan vallankumoukseen. Lopetetaan taivastelu ja päivittely. Annetaan kaikkien värien näkyä.

Muistetaan, että kaikissa meissä on usein keskenään ristiriitaisia puolia ja se on ihan ok ja itse asiassa juuri se tekee meistä inhimillisiä ja kiinnostavia. 

Sillä niin kauan kuin ihmettelemme toistemme tekemisiä, emme voi itsekään olla vapaita.

Käveleminen on ehkä maailman helpoin tapa haihduttaa huolet – Näin teet metsäkävelystä vieläkin rentouttavamman

Keväällä metsät, rannat ja kukkulat ja muutkin luontopaikat kutsuvat entistä voimakkaammin. Toki monelle säällä tai vuodenajalla ei ole mitään väliä silloin, kun mennään metsään.

Luonto on mahtava ympäristö liikkumiselle. Luonnon synnyttämä, suorastaan huumaava hyvän olon tunne saattaakin liittyä siihen, että menemme metsään juuri kävelemään ja liikkumaan.

Kävelyn, juoksun ja ihmisten taika

Lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa liikunta helpottaa oloa. Olen myös kuullut arvioita, joiden mukaan ihmiselle lajityypillinen määrä kävellä ja juosta päivittäin olisi noin 20 kilometriä. Eli lihaksistomme, sydämemme ja hengityselimistömme on luotu liikkumaan joka päivä. Toki tuollainen määrä ei ole kaikille sovelias ja ehkä enemmänkin nuorille aikuisille sopiva määrä. Liikuntaa kannattaa lisätä aina maltillisessa ja lempeässä tahdissa, jos sellaiseen innostuu.

Kuitenkin se, että osa ihmisistä voi huonosti psyykkisesti ja fyysisesti voi johtua yksinkertaisesti siitä, että emme vain tee tarpeeksi ihmiselle lajityypillisiä toimintaa eli kävelyä ja juoksua. Samoin siihen voi vaikuttaa, että emme viettäneet aikaa lajityypillisessä ympäristössä, luonnossa, tai viettäneet tarpeeksi aikaa muiden ihmisten kanssa.

Olen lukenut arvioista, että aikojen alussa Afrikan savanneilla ihmiselle lajityypillinen ryhmäkoko olisi ollut 20–50 yksilöä. Tämä on myös hyvä hyvinvointivinkki. Panosta erilaisiin ihmissuhteisiin – kaikenlaisiin ihmissuhteisiin. Vietä myös aikaa paikoissa, joissa on muita ihmisiä, tuntemattomiakin. Etenkin, jos sinulla ei ole paljon erilaisia ihmissuhteita.

Toki on olemassa herkkiä ihmisiä, jotka kaipaavat paljon omaa tilaa. Mutta olen lukenut tutkimuksista, että keskimäärin niin ekstrovertit kuin introvertitkin kokevat olevansa onnellisemmillaan muiden ihmisten seurassa. Ehkä se on vuorovaikutukseen viritettyjen aivojen taikaa.

Lisätään meditaatio

Jos haluaa harjoittaa läsnäoloa ja lisätä meditatiivisuutta elämässään, niin yksi tie on harjoituksen tie. On toki muitakin polkuja. Läsnäoloon voi päätyä myös vain suoraan oivaltavalla olevansa jo tässä ja nyt.

Yksi hyvä paikka tutkia ja lisätä läsnäoloaan ovat päivittäiset tutut ja hyvin automaattiset ja rutinoituneet toiminnat kuten esimerkiksi syöminen, hampaiden pesu, tiskaaminen – ja kävelylenkki. Yhdistämällä näihin toimintoihin huomioimisen elementin niistä voi tehdä meditatiivisen harjoituksen.

 

Lisätään metsä

Nyt kutsunkin yhdistämään nämä kaikki kolme: luonnon, kävelyn ja meditatiivisuuden. Ehkä voit kutsua myös kaverisi mukaan ja lisätä myös tärkeän sosiaalisen elementin. Sopikaa kuitenkin, että osan kävelystä ja metsäretkestänne teette hiljaisuudessa. Näin luonnon aistiminen ja meditatiivisuuden syventäminen on helpompaa. Tässä on nyt todella hieno nelikko hyvinvoinnin lisäämiseen, jossa vielä kaikki voi vielä tapahtua samalla kertaa. Aika tehokasta?

Uudessa Metsässä-kirjassani kerron kuudesta tavasta kävellä luonnossa. Otin tämä kävelyn myös muillakin tavoilla mukaan kirjaani, koska todella koen, että yksi syvä tapa kokea luontoa on juuri kävellä ja vaeltaa siellä. Jos kävely ja vaeltaminen aiheena oikein kiinnostaa, niin vilkaise täältä ihmeessä myös aikaisempi blogiteksti intuitiivisesta vaeltamisesta.

Kaksi voimallista tapaa kävellä

Tässä on kaksi meditatiivisuutta lisäävää kävelytapaa metsiin tai miksei minne vain. Samoin voit yhdistää näitä harjoituksia luovasti omaa inspiraatiotasi seuraten.

 

MINIMIVOIMAKÄVELY

Kävelen niin rennosti, että perhosen laskeutuessa päälaelleni valahtaisin heti maahan.

Minimivoimakävely tai maksimaalisen rentona kävely. Oli sinulla rinkka, reppu tai ei mitään kantamuksia, tutki voisitko kävellä vielä aavistuksen rennommin? Päästä erityisesti kasvot rennoiksi ja anna lantion rentoutua. Voisiko koko kehosi olla vielä aavistuksen rennompi? Voisitko olla niin rento, että jos perhonen laskeutuisi päälaellesi, niin heti valahtaisit pientareelle?

Usein ihmiset käyttävät enemmän voimaa kuin on tarpeen. Mikä on pienin voima, jolla kävelysi voi edetä haluamallasi tavalla? Uudestaan ja taas uudestaan päästä kehoasi vielä aavistuksen rennommaksi. Kuinka rennosti kävelisikään kissa tai koira? Eläin, jolla ei ole mielen synnyttämiä jännityksiä, kuten meillä ihmisillä on niin usein. Myös huoli tai haluttomuus olla kokematta tunteita voi saada kävellessä jännittämään hartioita, vatsaa tai lantiota.”

HUOMIOINTIKÄVELY

Annan huomioni valokeilan ohjautua kehooni ja kiinnostaviin luonnon yksityiskohtiin ja asioihin.

Tässä harjoituksessa olet täysin vapaa matkaamaan huomiosi kanssa kaikkialle muualle paitsi mielesi kuplaan. Tässä kohtaa voi muistaa huomion kokeen. Voit huomioida rennosti, vaivatta ja herkästi hengitystäsi, kävelyn liikettä ja jalkapohjien aistimuksia. Voit kaikilla aisteilla huomioida ympärilläsi luontoa.

Vältät vain uppoutumista ajatuksiisi. Rentous ja vaivattomuus ovat tässäkin salaisuus, kuten kaikessa. Jos huomioimisesta tulee yrittämistä, samassa kehosi alkaa jännittyä. Riittää, että aistit sen, mitä aistit ja huomioit sen, mitä huomioit. Nyt ei tarvitse superhuomioida tai superaistia.

Hyväksyt yksinkertaisesti vain aistittavan todellisuuden, jossa tietenkin kehosi on olennainen osa. Joillekin rennon ja vaivattoman huomioimisen salaisuus on metsään uppoutumisen menetelmästä tuttu huomiolle vapauden antaminen. Huomion saa vapaasti antaa vaeltaa kehon eri kohdissa ja ympäristössä. Antaa itsensä yllättyä, mitä vapaan villivarsan lailla seikkailevan huomion valokeilaan tulee.”

 

Lopuksi on haluan muistuttaa, että vaikka harjoitukset ovatkin usein ihania, on tärkeää muistaa myös se luonnollinen tapa kävellä ja vain nautiskella kävelystä ja ympäristöstä. Eli leiki näillä kävelyharjoituksilla vain sen verran kuin se on hauskaa. Halutessasi voit laittaa myös viisi tai kymmenen minuuttia meditaatioajastimeen ja näin valita itsellesi sopivan mittaisen kävelyharjoitukseen uppoutumisen.

Ravitsevia ja metsäisiä kävelyretkiä!

 

Kurkkaa Jarkon uutuuskirja Metsässä.

 

Unsplash kuvat: Pablo Heimplatz / Jad Limcaco / Lukasz Szmigiel


Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

5 helppoa tapaa lisätä iloa elämään

Eräs viisas nainen sanoi minulle kerran, että eläminen oman mielensä kanssa ei ole ainaista ja kepeää kädenvääntöä, se on jatkuvaa sotaa. On pakko työntää negatiiviset ajatukset ja menneet pois mielestä vaikka väkisin ja keskittyä hetkessä olevaan hyvään. Se on ainoa keino saavuttaa ilo ja onni.

Mutta mieli ei paljon positiivisuudesta piittaa. Se rakastaa menneiden märehtimistä ja tulevaisuuteen liittyvien pelkojen lietsomista. Miksi parisuhteeni epäonnistui? Miksen valinnut toisenlaista työuraa? Olen onnellisempi sitten kun saan oman pihan ja puutarhan. 

Hetken arvostamisen lisäksi olen havainnut muitakin pieniä juttuja, joilla iloa voi juurruttaa jokapäiväiseen elämään. Kirjoitan niistä kirjassani Suuria hetkiä – voimaa ja viisautta elämän taitekohtiin.

1. Puhu muista ihmisistä hyvää. Se synnyttää positiivista energiaa ja aikaansaa itsellekin hyvän mielen.

Muiden arvosteleminen ruokkii pahaa oloa. Kukaan ei ole lopulta iloinen tapaamisen jälkeen, jossa on lynkattu jonkun toisen elämä. Sitä vastoin, että arvostelisi muita, jokaisessa voi nähdä jotain hyvää.

2. Opi jokaiselta ihmiseltä ja jokaisesta tilanteesta jotain uutta.

Sinusta poikkeavan ihmisen maailmankuva voi tarjota sinulle ihan toisenlaisen tavan ymmärtää ympäristöäsi. Jos antaisimme jokaisen tilanteen ja ihmisen opettaa meille jotain elämästä emmekä ylenkatsoisi ketään, olisimme luultavasti paljon rikkaampia, iloisempia ja onnellisempia.

3. Suhtaudu ympärillä oleviin ihmisiin ja asioihin lämmöllä.

Jokaisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta ihmistä voi silti ajatella lämmöllä. Jotain hyvää hänessäkin on. Uskon, että suhtautumalla muihin ihmisiin rakkaudella saan rakkautta itsekin osakseni. Hyvä energia tarttuu.

4. Vertaa itseäsi ainoastaan itseesi

Muiden ihmisten tai heidän saavutustensa kanssa kilpaileminen on loputon maraton. Aina löytyy joku parempi puhuja, kirjoittaja, kodinhengetär tai tyylitaituri. Jossain luultavasti elelee aina ihminen, joka on sosiaalisesti älykkäämpi, kuoreltaan kauniimpi tai teoiltaan rohkeampi. Siksi kannattaakin kilpailla ainoastaan itsensä kanssa. Verrata itseään pelkästään omiin taitoihinsa. Kehittämällä yksinomaan itseään saavuttaa elämässä onnistumisia ja niistä seuraavaa ilon tunnetta.

5. Kokeile ennakkoluulottomasti uutta

Osallistuin vähän aikaa sitten elämäni ensimmäistä kertaa naurujoogaan. Kun päästi irti itsensä nolaamisen pelolta, se ei ollut lainkaan vaivaannuttavaa. Tuli todistettua jälleen se, että nauru avaa sydämen ilolle, ja sydämestä lähtevä ilo tarttuu.

P.S. Sydämensä paraatipaikalle voi valita joko ilon tai surun, muttei molempia yhtä aikaa. 

Vinkit on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, joka käsittelee ilon lisäksi rakkautta, surua ja voimaantumista elämän suurten hetkien äärellä.

Vaikka olisit inhonnut kehoasi vuosikaudet, voit oppia pitämään siitä

Tällä hetkellä puhutaan paljon kehopositiivuudesta ja oman kehon hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Mikä on hyvä asia – niin kovin kaivattua ja tärkeää.

Kuitenkin ihmiselle, joka on vuosia, joskus jopa ihan lapsuudesta saakka, oppinut moittimaan, arvostelemaan ja inhoamaan kehoaan, ajatus ei välttämättä tunnu kovin helpolta. Vaikka kehon hyväksyminen tuntuisi enemmän kuin kutsuvalta ajatukselta, miten ihmeessä kelkan voi kääntää täysin eri suuntaan?

Muistan ajan, jolloin en olisi voinut kuvitellakaan, että voisin koskaan hyväksyä kehoni. Saati pitää siitä – se ajatus oli vielä kauempana. Olin juuri saanut taisteltua itseni syömishäiriö-oireilusta kuiville, terveen ihmisen saappaisiin. Seurasin silti päivittäin kauhistuneena kehoni muutoksia, pelkäsin hirvittävästi painon nousua, ja mikä pahinta, ajattelin etten tiedä miten voisin elää omassa kehossani. Kehoni tuntui vieraalta, oudolta.

Tuosta ajasta tuntuu olevan kovin pitkä aika, vaikka siitä on vain kuusi vuotta. Pitkältä se tuntuu siinä ajassa käydyn matkan takia. Olen oppinut inhoamisen sijaan hyväksymään, rakastamaan ja arvostamaan jokaista solua minussa. Ja mikä erikoisinta, en ole muuttanut kehossani mitään ulkoisesti – kaikki muutos on tapahtunut sisälläni.

Se mitä sisällä tapahtuu, on kaikkein tärkeintä, niin kliseistä kuin se onkin. Ulkoisia olosuhteita voi muuttaa. Kehoa voi muokata. Voi laihduttaa, nostaa painoa, kasvattaa lihaksia, laittaa täytteitä, tehdä jos jonkinmoisia puristuksia ja nipistyksiä muuttaakseen omaa ulkomuotoaan, ihan pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Kuitenkin, jos sisäinen pohjavire on se, että olen ruma ja arvoton, mikään ei koskaan riitä.

Sisäinen muutos on usein paljon vaikeampaa. Se vaatii pysähtymistä, oman sisäisen maailman tarkastelua. Silloinkin, kun ulkopuolelta saa viestiä, että kehosi on riittävä näin, ei mikään muutu niin kauan, kun ei korjaa sitä mitä on rikki sisällä.

Lähde liikkeelle pienestä, huomioimisesta. Millaisissa tilanteissa ahdistut? Kun aamulla kävelet peilin eteen, mikä on ensimmäinen ajatus? Missä ja milloin puhut kehollesi rumasti? Ja mikä vielä tärkeämpää, miten silloin toimit? Jos matkassasi on ollut pitkään ilkeä sisäinen arvostelija, sen ääntä ei noin vain hiljennetä. Mutta siihen, miten siihen reagoi, on helpompaa tarttua. Uskalla askel kerrallaan toimia toisin – tai jättää toimimatta.

Uskalla kysyä itseltäsi: tarvitsetko todella ainaista -5 kilon painonpudotusprojektia? Tarvitseeko sinun todella näyttää ja tuntua samalta kuin kymmenen vuotta sitten? Voisitko kunnioittaa sitä, miten kehosi antaa sinulle mahdollisuuden liikkua joka päivä, riippumatta siitä, millaisia muhkuroita tai muotoja se edustaa?

Tie kohti oman kehonsa arvostamista ja siitä pitämistä voi olla pitkäjänteinen ja turhauttava. Se vaatii mikrotason tarkkailua ja omien uskomusten purkua. Niiden uskomusten, jotka saavat sinut ajattelemaan, ettet voi pukea tietynlaista/väristä vaatetta, koska olet x-painoinen tai -muotoinen. Tai ettet voi aloittaa jotain uutta työtä tai harrastusta samasta syystä. Tai ettet voi mennä rannalle uikkareissa, jos pepussa on selluliittia. Tarkemmin, se vaatii sisäisen häpeän tunteen tarkastelua. Sen tutkimista, miksi ylipäätään häpeää itseään. Sillä ajattelen, että lopulta kehon häpeämisessä tai inhoamisessa on kyse itsensä häpeämisestä tai inhoamisesta. 

Vaikka tällainen tutkiskelu ja kysymysten esittäminen voi olla kipeääkin touhua, se on vaivan arvoista. Siinä vaiheessa, kun sisäinen matka on tarpeeksi pitkällä, sisäinen arvostelijasi – se ilkeinkin kiusaaja – saa vähemmän tilaa. Ajatuksia saa olla ja mennä, mutta se, miten niihin reagoi, on sinun vallassasi. Kun sisäisen matkan ohella harjoittelee pitämään huolta itsestään ja tutustumaan omaan kehoonsa – siihen millainen ruoka, millainen liike ja mikä määrä lepoa sinulle tekee hyvää ja sinua ravitsee, oma kehosuhde alkaa tuntua paremmalta. Lopulta sillä, miltä jokin kohta sinussa näyttää (oli se muhkurainen tai ei) ei ole enää niin suurta merkitystä.

Keho muuttuu läpi elämän, ja hyvä niin. Kehosi kertoo tarinaa, sinun tarinaasi. Se muuttuu ja pyöristyy, kapenee, kevenee tai pehmenee vuosien varrella. Kukaan toinen ei voi sanoa, millainen kehosi tulisi olla. Sinun kehosi on ainutlaatuinen.

Vaikka olisit kuinka pitkään inhonnut kehoasi, siitä on mahdollista oppia pitämään. Hitaasti, oman hyväksyvän katseensa alla, omaan itseensä tutustumalla.

Lapsen rasittava kyselytapa voi auttaa löytämään elämäntehtävän – ja valmistautumaan työhaastatteluun

Mikä on tärkein kysymys työhaastattelussa?

Mitä kannattaa aina korostaa eniten ja ensimmäisenä?

Mikä on työnantajien tärkein valintakriteeri tehtävään kuin tehtävään?

Mikä on tärkein oma valintakriteerisi työpaikkaa valitessasi?

Vastaus ylläoleviin kysymyksiin on motivaatio. Oma intohimosi ja kiinnostuksesi haettavaa tehtävää kohtaan määrittelee, oletko uskottava hakija ja viihdytkö aidosti työssäsi.

Taidot opit nopeasti, jos motivaatiosi on kohdallaan.

Asenne ja motivaatio ratkaisevat, ja aiempi työkokemus ja osaaminen ovat Duunitorin kansallisen rekrytointitutkimuksen 2018 mukaan vasta viidenneksi tärkein valintakriteeri. Jos pohdit alanvaihtoa tai olet vastavalmistunut työuran alussa, tämähän on loistava uutinen!

Erota haluaminen ja osaaminen

Olen valmennuksissani huomannut monen sekoittavan haluamisen ja osaamisen. Haetko sinäkin tehtäviä, joita osaat, mutta motivaatio vaihtelee? Joihinkin tehtäviin sinulla on kova palo, toiset taas eivät kiinnosta lainkaan. Nopein tapa työllistyä on hakea tehtäviä, joihin sinulla on sekä osaamista että vahva motivaatio. Motivaation avulla pääset jo pitkälle, sillä läheskään aina ei tarvita edes osaamista. Koskaan ei valita hakijaa, jolla ei olisi vahva motivaatio.

Vältä tyypillisimmät sudenkuopat haastattelussa

Rekrytoija kysyy sinulta, miksi haet juuri tätä tehtävää. Tai hauskemmin: Miksi meillä on ilo keskustella tänään? Motivaatiosi tehtävää kohtaan kiinnostaa työnantajaa. He kysyvät myös: Miksi haluat juuri meille? Miksi meidän kannattaisi valita juuri sinut? Ehkä sinäkin tuskailet näiden kysymysten kanssa ja vastaat yleisimmin ”koska haluan uusia haasteita” tai ”koska tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta”. Tässä on sudenkuoppa, sillä vastaukset eivät erotu edukseen.

Keskity kertomaan todelliset motivaattorisi eli juurisyyt, miksi todella haluat paikan ja mikä tehtävässä sinua kiinnostaa.

Opi lapsilta miksi-kysymyksen taktiikka

Lapset käyttävät tätä työkalua luonnostaan jatkuvasti. Tutkimusten mukaan esikouluikäinen kysyy miksi-kysymyksen jopa 76 kertaa tunnissa! Kävin seuraavan dialogin aikanaan 5-vuotiaan tyttäreni kanssa:

Minttu: Äiti miksi sinä lähdet töihin tänään?
Minä: Koska menen kouluttamaan.
Minttu: Miksi sinä koulutat?
Minä: Koska haluan antaa ihmisille työkaluja työnhakuun.
Minttu: Miksi sinä haluat antaa ihmisille työkaluja työnhakuun?
Minä: Koska haluan, että heillä on kivaa töissä.
Minttu: Miksi sinä haluat, että heillä on kivaa töissä?
Minä: Koska haluan, ettei kukaan saisi työuupumusta.
Minttu: Miksi sinä et halua kenenkään saavan työuupumusta?
Minä: Koska haluan tehdä kaikkeni, että ihmiset olisivat onnellisia, omia aitoja itsejään.

Näe haluamasi lopputulos ja kerro se!

Tämä tyttäreni kanssa käyty keskustelu oli merkittävä dialogi, jonka ansiosta tittelini muuttui ratkaisukeskeisestä valmentajasta onnellisen työelämän rakentajaksi ja yritykseni sloganiksi tuli ”Onnellinen työntekijä on yrityksen paras kilpailuetu.” 5-vuotias pääsi omaan ytimeeni parissa minuutissa viiden miksi-kysymyksen tekniikalla.

Eräs valmennettavani haki kunnanjohtajan paikkaa, ja harjoittelimme yhdessä tärkeää työhaastattelua. Kysyessäni miksi haet tätä paikkaa, hän vastasi: ”Koska olen kyllästynyt liian vaatimattomaan tehtävänkuvaani nykyisessä työssäni”. Sain viiden kysymyksen taktiikalla selville, että hänen intohimonsa oli rakentaa kyseisestä kunnasta Suomen hyvinvoivin kunta. Tämän hän myös kertoi haastattelussa, kun rekrytoija kysyi: Miksi haet meille kunnanjohtajaksi? Ero näiden kahden vastauksen välillä oli iso.

Ohjeet työkalun käyttöön:

Sinulla on uravaihtoehtoja, kiinnostavia tehtäviä tai yrityksiä mielessäsi. Kysy jokaisen kohdalla itseltäsi, miksi se kiinnostaa sinua. Kysy uudelleen viisi kertaa syventämällä aina edellistä vastausta uudella miksi-kysymyksellä. Kirjaa muistiin vastauksesi. Kun olet menossa haastatteluun, pohdi rauhassa kaikki motivaattorisi kyseistä työtä kohtaan ja valitse haastattelijaa kiinnostava näkökulma.

Jos pohdit yrittäjyyttä, mieti miksi haluat sitä. Jos voit saada samat asiat muillakin tavoin, mieti onko yrittäjyys paras strategia kyseisten asioiden saamiseen. Onko motivaatiosi riittävän aito, jotta jaksat nähdä kaiken sen vaivan? Sama pätee kaiken kohdalla, mitä haluat: ”Haluan väitellä tohtoriksi” -lauseen takaa saattaakin paljastua näyttämisen halu isälle, joka sanoi vuosikymmeniä sitten: ”Sinusta ei kyllä mitään tohtoria tule, et jaksaisi tehdä työtä, jonka väitöskirja vaatii.”.

Mieti siis aina ensin aidot syysi tehdä asioita, ja vältyt turhilta tekemisiltä ja energiasi riittää tärkeimpien tarpeidesi täyttämiseen.

Liittolaisesi oman näköisen elämäsi luomisessa,

Riikka

***

Tervetuloa mukaan 7 askelta unelmatyöhön – valmennusryhmään verkossa! Ryhmä alkaa 8.3. ja kestää 8.5.2022 saakka. Aloitamme yhteislähtönä ja sinulla on 7.3. asti aikaa ilmoittautua mukaan. Valmennus maksaa alle 5 euroa/päivä ja saat kaiken tarvittavan päästäksesi lähemmäs tai perille asti unelmatyöhösi. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan tästä.

Ps. Kirjani Omaa tehtävää etsimässä – löydä vahvuutesi ja intohimosi on nyt ennakkomyynnissä ja ilmestyi 1.5! Kirja sisältää 7 askelta ja yhteensä 27 käytännön työkalua oman näköisen työelämän luomiseen.

Kirja sopii uutta uraa etsivien ja työnhakijoiden lisäksi myös ura-asioiden parissa toimiville ammattilaisille, oppilaitoksiin ja kaikille työelämässä oleville sekä esimiehille tiiminsa vahvuuksien tunnistamiseen.

Lue lisää siitä, miten luot itsellesi onnellisen työelämän Montevistan sivuilta tästä.

Aito kosketus välittää rakkautta, intohimoa ja hellyyttä – pysäyttävä vinkki eroottisiin hetkiin

Aito kosketus on upeaa jakamista, jonka kautta ilmaiset syvintä tunnettasi, jota koet juuri sillä hetkellä. Kosketuksesi ei siis tapahdu rutiinien, ajatusten tai oletusten ohjailemana. Et kosketa sen mukaisesti, mikä tuntui hyvältä eilen. Et myöskään huolehdi, mitä kumppanisi mahtaa ajatella. Seuraat yksinkertaisesti sitä, mikä tulee luonnostaan.

Vaatiiko tämä rohkeutta? Tavallaan. Mieli tuo esiin pelkoja, ja saa sinut hakemaan turvallisia ratkaisuja kuten rutiineja tai ”varmoja” liikkeitä eli jotakin, joka yleensä toimii. Toisaalta mieli voi myös yllyttää sinua todistamaan itseäsi tekemällä jotakin ”jännittävää”. Kumpikin näistä lähestymistavoista voi toimia fyysisellä tasolla, mutta ne eivät ole aidon, läsnäolevan kosketuksen veroisia, sillä niissä et saa nauttia kokonaisvaltaisesta antautumisesta ja rentoudesta.

Mistä aito kosketus kumpuaa?

Vastaus on helppo: sydämestä. Kaikki aito mitä teet elämässäsi kumpuaa läsnäolosta, sisäisestä hiljaisuudesta. Kun sivuutat mielesi ja sen tarjoamat huolet, ajatukset ja ratkaisut, löydät tilaa kuunnella sydäntäsi. Silloin voit yllättää itsesi ja tehdä jotakin, jota itsekin hämmästyt. Se voi olla yllättävän herkkä tapa koskettaa tai ihmeellisen intensiivinen suudelma. Pysäyttävä vinkki kuuluu näin:

Kuuntele sydäntäsi ja kehoasi – miten haluat ihan oikeasti koskettaa juuri nyt?

Jos huomaat kesken eroottisen hetken toimivasi mielen tai kaavojen ohjaamana, pysähdy hetkeksi. Hengitä rauhallisesti ja anna itsesi laskeutua rentoon läsnäoloon, jossa saat kuunnella itseäsi ja sydäntäsi. Silloin sinun on helppo jättää ajatukset taaksesi. Kun pysähdyt, saat aina uuden mahdollisuuden rentoutua, aloittaa alusta, kohdata ja tulla kohdatuksi.

Sinun ei tarvitse murehtia, miten kumppanisi ottaa kosketuksen vastaan. Kun kosketat rakkaudella, hän kuulee sinua. Voit luottaa aitoon kosketukseen. Se kertoo tunteistasi, ja kumppanisi on hyvin helppo ottaa vastaan aidot tunteesi häntä kohtaan. Siksi teknisesti hyvä, mutta emotionaalisesti kylmä kosketus ei välttämättä kiihota.

Tunne ratkaisee

Panosta mieluummin tunteeseen kuin siihen, että teet vaikkapa montaa erilaista esileikkiä. Sinun ei tarvitse todistaa mitään itsellesi eikä kumppanillesi. Erotiikka on upea mahdollisuus olla toisen lähellä. Kummankaan teistä tarvitse suorittaa mitään, vaan nauttia!

Pelkkä kädenpuristus, johon on ladattu tunnetta, voi puhutella teitä kumpaakin kyyneliin tai nauruun asti. Intensiivinen kädenpuristus on itse asiassa parempi esileikki kuin rutiinilla suoritettu suudelma. Muista tämä, kun tunnustelet miten haluaisit koskettaa toista aidosti. Anna itsesi yllättyä! Aito kosketus voi olla eri hetkissä hyvin erilainen, vaikkapa runollisen herkkä tai villin eläimellinen – juuri sellainen, kun sinun aidoin olosi on sillä hetkellä.

Sinulla on mahtava mahdollisuus päästää irti kaikista turhista pohdinnoista, analyyseista, jännityksistä ja oletuksista. Voit koskettaa juuri niin kuin haluat, juuri niin kuin sydämesi sinua ohjaa tekemään. Olet täysin vapaa seuraamaan sydäntäsi ja nauttimaan!


Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Miksi joskus on niin vaikeaa olla myötätuntoinen itselleen tai muille? – Tunnista itsestäsi nämä 4 tilaa

Erilaiset minä-tilat kuvaavat hyvin sitä, miten esimerkiksi yhdessä hetkessä saatamme olla hyvin itsekriittisiä ja toisessa hetkessä taas on helpompi ja luonnollisempi löytää ymmärrystä sekä myötätuntoa itseään ja muita kohtaan.

Esimerkkejä minä-tiloista, jotka ovat luultavasti jollain tavalla tuttuja jokaiselle meistä

Sisäistettyjen vanhempien minä-tilat

Selvitäkseen lapsuutensa tunneilmastosta lapsi joutuu sisäistämään vanhempiensa ihanteet, toiveet, odotukset ja tavan olla vuorovaikutuksessa jotenkin itseensä. Jos on esimerkiksi kokenut lapsuuden tunneilmastossa paljon tunteiden mitätöintiä, tunteiden mitätöinti sisäistyy omaan mielen rakenteeseen, ja tätä samaa perinnettä jatkaa usein itselleen ja joskus myös toisille, jos ei valta-osan ajasta, niin aika ajoin. Jos sisäistettyjen vanhempien minä-tila on vaativa, ankara, kylmä tai jopa halveksuva, tämän minä-tilan aktivoituminen on usein hyvin kipeää ja epämukavaa. Parhaimmillaan turvallisessa kiintymyssuhteessa sisäistetty vanhemmuus on lämmintä, sensitiivistä, johdonmukaista ja turvallista. Tällöin sisäistetyt vanhemmat ovat minä-tilanakin turvaavia, myötätuntoisia ja suojaavia. Useimmilla meistä on monenlaisia vanhemmuuden tiloja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia. Itsestään voi esimerkiksi tavoittaa sekä hylkäävän vanhemman että rakastavan vanhemman.

Haavoitetun lapsen minä-tila

Lapsi on suhteessa vanhempaansa hyvin herkässä asemassa, riippuvainen vanhempiensa hoivasta, turvasta ja hyväksynnästä. On lapselle valtavan kipeää kohdata esimerkiksi alistamista, mitätöintiä, turvattomuutta ja draamaa. Tällöin usein defenssimme tulevat apuun ja dissosiodumme kokemuksesta. Dissosioutuminen on siis ikäänkuin kokemuksesta tunnetasolla irtaantumista, vaikka järjellä tietääkin, mitä kipeää esimerkiksi lapsuudessa on omalla elämänkaarella tapahtunut. Tunteesta erkaantuminen on joskus palvellut, suojannut ja sille on ollut tarkoituksensa. Se kuitenkin vaikuttaa edelleen elämään aikuisena, usein hankaluutena olla tunneyhteydessä itseen ja toisiin. Dissosiaatio vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Sen takana on kuitenkin haavoitetun lapsen minä-tila, jossa asuu edelleen haavoitetun lapsen suru, pettymys, pelko, avuttomuus, hätä, ehkä kauhukin. Tämä haavoitetun lapsen minä-tila aktivoituu usein aikuisena ihmissuhteissa ja voi tuntua hyvin kipeältä ja häpeälliseltäkin.

Selviytyjän minä-tilat

Haavoitetun lapsen on täytynyt löytää keinoja, kuinka selviytyä syvän kivuliaista tunteistaan, kuinka niitä välttää nousemasta pintaan ja miten ”varmistaa” ettei se sama tuskallinen tunne pääsisi enää toistumaan. Ja kuitenkin se lähes aina pääsee.

Selviytyjä-tilat ovat meillä hyvin erilaisia, ja jokaisella on näitäkin luultavasti useampia. Ylianalysoimista, huumoria silloinkin, kun sattuu, menestyksen jahtausta hinnalla millä hyvänsä, miellyttämistä, riippuvuuksia, välttämistä. Selviytyjä-tila on ihan oikeasti joskus auttanut meitä selviytymään, mutta usein juuri se polttaa meidät loppuun, uuvuttaa ja myöhemmin elämässä tuottaa jonkinlaista kärsimystä. Ja mikä ristiriita se onkaan, että juuri sillä millä selviytyi, nyt tuhoaakin itseään ja elämäänsä. Kukaan meistä ei myöskään aidosti ratkaise selviytyjän pyrkimyksiä järjellä. Selviytyjäänsä tutustuminen kysyy luottamusta, aikaa ja turvaa, sillä sen takana on kipua ja surua. Hyvässä terapiassa ajan myötä tai joskus yllättävänkin nopeasti selviytyjä uskaltaa väistyä ja tehdä tilaa sille, miltä se koetti suojautua. Selviytyjä ansaitsee myös tulla nähdyksi, ei tuomituksi tai mitätöidyksi. Se teki, mitä pystyi.

Autenttinen itse -tila

Ihan joka ainoa meistä on syntynyt tänne ainutlaatuisena, oman ihmeellisen olemuksensa kanssa. Elämä muokkaa, ja näin sen kuuluukin meitä jollain tavoin muokata, mutta siitä huolimatta että kasvamme ja kehitymme, meissä on aina jotain omaa, totta, ainutlaatuista, juuri meille autenttista. Se voi olla hyvinkin piilossa selviytyjä-tilan tai riippuvuuksien takana mutta siellä se on. Millainen olet, kun olet huoleton-rento-vapautunut? Mikä on juuri sinulle ominaista, luonnollista? Autenttisuutta ei voi esittää eikä siinä tilassa luultavasti kukaan ole 100% ajasta, ja sekin on ok. On aivan ihanaa, että autenttisuutta arvostetaan. Samalla ihan yhtä arvokasta ja totta on antaa huomio myös sille, että meissä ihmisissä tapahtuu erilaista liikettä, käymme erilaisissa tiloissa – ja sekin on osa ihmisenä olemista. Ne hetket, joissa on autenttisen itsen tilassa kannattaa kuitenkin merkitä itselleen. Mikä mahdollisti autenttisuuden? Missä ja kenen kanssa tai mitä tehdessä tämä tila on tavoitettavissa?


Ihmisenä oleminen on sisäistä liikettä, erilaiset elämänvaiheet, tilanteet ja kriisit saattavat aktivoida eri minä-tilojamme. Vaikka autenttisen itsen tilassa olo on levollisinta ja se on sen puolesta todellakin tavoiteltavaa, tie sinne kulkee kuitenkin sallimalla ja huomaamalla myös muut tilat osana itseään. Haavoitettu lapsi meissä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tuloa, rakastavaa vanhempaa tuekseen. Millaisen rakastavan vanhemman tilan sinä kaipaisit itsellesi?

Voit kuunnella lisää minä-tiloista alla olevalta podcastilta!


Eevin itsetuntemusohjauksiin Tampereella ja skypessä voit tutustua TÄÄLTÄ

”Jokaisella meistä on mahdollisuus muuttaa toisen maailmaa vain ottamalla aikaa ja kuuntelemalla häntä” – 7 voimakuvaa myötätunnosta

Tarvitsemme enemmän yhteyttä, myötätuntoa ja ymmärrystä toisiamme kohtaan. ♥ Lisää voimakuvia löydät Instagramista täältä.

@hidasta

Olen seksikäs ja tiedän sen – Kuka saa päättää, mikä on seksikästä?


Olen seksikäs ja tiedän sen! Onpas se pelottavaa sanoa. Koska… mitähän muut ajattelevat minusta: hän on liian vanha, itserakas, mikä se luulee olevansa, ei edes hyvässä kunnossa, liikaa sitä ja liian vähän tätä. Tällä tavalla me annamme voimamme pois, näille äänille päässämme. Annamme nautintomme pois, annamme pois elämänilomme ja elinvoimamme. Meitä on vuosikausia opetettu tähän, ja nyt olemme jo täysin tottuneet antamaan vallan jollekulle muulle määritellä meidät ulkoapäin.

Meille naisille on iskostettu vahvasti alitajuntamme että emme ole tarpeeksi, että meissä on jotain vikaa sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Elämme yhteiskunnassa, jossa on normaalia esineellistää nainen, tehdä hänestä objekti, mutta se että nainen on vahvasti omassa seksuaalisessa voimassaan, näyttää sen ja elää aktiivisesti seksuaalisuuttaan, ei ole täysin hyväksyttyä.

Ehkä pintapuolisesti, mutta vanhat opit ja pelot mielessämme jarruttavat sitä vielä tehokkaasti. Koemme tämän ristiriidan itsessämme ja siitä nousee häpeä ja hämmennys.

Sisäpiirin juttu

Samalla seksiä pursuaa joka tuutista. Luultavasti mikään muu asia ei ole yhtä kaupallistettu kuin seksikkyys. Se on ahdettu pieneen laatikkoon ja kapeisiin mielikuviin siitä mitä se on ja minkälaista sen pitäisi olla. Ja sitten meille myydään tuhansia tuotteita että saisimme edes hetken aikaa tuntea itsemme seksikkäiksi. Tämä koskee sekä miehiä että naisia.

On todella voimauttavaa ottaa takaisin oma seksikkyytemme. Se kuuluu meille. Seksikkyytemme pulppuaa sisältäpäin. Se on sisäpiirin juttu.

Alkuräjähdys

Kun opetan koko kehon orgasmia tantrakurssilla, johdatan lopuksi osallistujat mielikuva- ja kokemusmatkalle , jossa he rakastelevat luonnon eri elementtien kanssa. Kallioiden ja vuorten kanssa, järvien ja meren kanssa, räiskyvän tulen kanssa, lempeän tai myrskyävän tuulen kanssa, lopulta tähtien ja koko universumin kanssa. Voi kuulostaa hullulta mutta se on ollut huippunautinnollinen kokemus osallistujille. Onko alkuräjähdys orgasmeista suurin? Luonto on täynnä seksuaalista luovaa elinvoimaa. Luonto on hyvin, hyvin seksikäs.

Seksikäs luontomme

Me kaikki olemme seksikkäitä omalla ainutlaatuisella tavallamme, eri sävyin ja vivahtein. Naisena voit olla kurvikas ja ihanan ylitsepursuava tai enkelimäisen herkkä keijukainen, voit olla määrätietoinen businessnainen, bdsm-kuningatar, eläimellinen villinainen, arvoituksellinen androgyyni tai saunanraikas luonnotar.

Meidän luontomme on olla seksikäs. Anna lupa omalle autenttiselle seksikkyydellesi. Seksuaalisuus on säihkyvää elinvoimaa.

Kun nainen oppii syttymään itse omasta kehostaan, kun hän on läsnä kehossaan ja aisteissaan, hänestä tulee puoleensavetävä ja itsevarma. Hän säteilee feminiinistä luovaa energiaa ja intohimoa elämää kohtaan.

Anna seksikkyytesi virrata kehosi läpi. Se on koko kehon kokemus. Millaista on sinun seksikkyytesi?

 

Kuva: Dreamstime/ Kondradbak


Lämpimästi tervetuloa kursseilleni sekä valmennukseen. Lisätiedot löydät tästä

Itseään oppii arvostamaan enemmän, kun uskaltaa tehdä uusia valintoja – ilman että vaatii itseltään järjettömiä

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vanha vetää puoleensa; tiedät, mikä olisi oikea valinta itsesi hyväksi mutta pelkäät mitä seuraa jos täräytät uudet kortit pöytään. “Mitä jos homma menee ihan mönkään? Mitä jos mä jään yksin? Mitä jos nolaan itseni, mitä jos se ei kuitenkaan onnistu?”

Moni meistä odottaa, että olo olisi jotenkin hirmu itsevarma ja säkenöivän arvostavan lempeän tasapainoisen zen jotta voisi repäistä ja tehdä sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Sen sijaan pidämme kiinni ihmissuhteista, työasioista tai kuvioista joista seuraa jotakin melko ennaltakuviteltavaa – ja usein myös hämyistä ja vähän vaikeasti sanoiksi puettavaa oloa siitä, että en ihan määrää itse omasta elämästäni. Jos en täyty, toteudu ja tavoittele sitä mistä unelmoin, vaan luulen että unelmani ovat mahdottomia, tarpeeni turhia tai sydämeni kutsut ihme hapatusta, pysyn kiinni tutuissa ympyröissä ja menetän sisäsyntyistä sydänvoimaani (tai en koskaan saa siitä kiinni).

Miljuunan dollarin kasvun kohta on repäistä ja valita sitä mikä kutsuu ja tuntuu itselle tervehdyttävältä vaikka pelottaisi eikä näkisi eteensä ollenkaan. Se miksi uusi pelottaa niin kovasti johtuu siitä, että on juuri toteutumassa autenttisesti omana itsenään. On tekemässä itseä arvostavan valinnan. Itseä arvostavat valinnat nostavat usein esiin pelkoa, epävarmuutta ja epäilyksiä sen sijaan että yhtäkkiä sisäisyyteen landaisi joku täydellinen mielenrauha. Ei itsearvostus tunnu aina heti kukkean hehkeältä vaan usein kuin näkymättömillä silloilla kävelemiseltä.

Itsearvostus on usein sitä, että otat askelen, vaikka et olekaan (todellakaan!) varma kantaako mikään jalkojen alla – ja jos kantaa, mihin tämä heiluva mutta silti oikean tuntuinen silta johtaa. Itsearvostus on turvaa sanoa ei ja juu sen mukaan, mikä sydämessä kutsuu. Silloin menneisyyden haavat, jotka ovat tuottaneet alemmuudentunteita ja itsen liiskaamista, alkavat parantua.  Ensin ei siis tarvitse parantaa haavojaan – ne paranevat, kun alkaa tehdä uusia valintoja, eli toimia itseä kunnioittavammin.

Asiakastyössäni törmään usein siihen uskomukseen, että itsearvostus on tunne, ensisijaisesti hyvää fiilistä itsensä kanssa. Se on ollut omakin luuloni. Mutta miten realistista on, että hyvä fiilis landaa meihin yhtäkkiä, jos on sättinyt ja kritisoinut itseään vuosikymmeniä? Usein vaadimme itseltämme vähemmän itsekritiikkiä, enemmän lempeyttä, positiivisempia ajatuksia ja kykyä päästää irti jotta tavoittaisimme jonkin ihannekuvan itseään arvostavasta ihmisestä, mutta kas, olo ei parane tippaakaan, päin vastoin. Nousee vain enemmän häpeilevä fiilis siitä, että enkö mä nyt pysty perhana rakastamaan itseäni, mikä mussa on vikana.

Mutta hei, hyvä ihminen, jos ei ole turvaa ja työkaluja toteuttaa itsearvostavia valintoja, ei kai olokaan voi olla kovin hyvä. Moni meistä saa opetella aikuisena aaaaivan alusta, mitä itsearvostus on ja kuinka sitä toteutetaan arjessa.  

Näkymättömillä silloilla käveleminen alkaa pienistä asioista. Kun uskaltaudut tekemään uusia valintoja itsellesi järjettömiä vaatimuksia esittämättä, itsearvostuksesi kasvaa. Hyvää fiilistä seuraa kun tekee itselleen hyviä, arvostavia, uusia juttuja.

Olen itse ollut uuden edessä jo pitkään. Jokin on versonut sisälläni, uusi luova ilmaus, kokonainen universumi, jota olen synnytellyt sisäisyyteni hämärässä turvassa. Nyt on toiminnan aika. Olen toiminut esivalmistellen; sanoin esimerkiksi tarjottuun kustannussopimukseen (ainakin väliaikaisesti) ei kiitos justiin nytten tässä kohtaa.

Minua kiinnostaa mihin ihan uuteen ihanuuteen voin kasvaa seuraavaksi. Totta kai pelottaa, että mitä jos siitä ei tulekaan mitään. Jos homma lässähtää kuin pannukakku ja jutskani eivät ota ilmaa siipiensä alle. Pelko on okei ja rohkeus on sitä, että on oppinut kannattelemaan itseään peloissaan. (Okei, jotkut vaan puskevat pelkojensa läpi tai väittävät etteivät pelkää, mutta silloin pelko usein vuotaakin läpi sydänkiinninnäisyytenä tai ylimielisyytenä, eli se on sekoittunut häpeään, siihen ettei ole lupaa pelätä.)

Olen opetellut itsearvostavaksi vuosien myötä ja tiedän, että ensimmäinen askel näkymättömällä sillalla kipristää, ja se on kasvun kipua. Kasvan vastaanottamaan entistä suuremmin sitä mihin sydämeni on laajenemassa. Se on luonnollista sydämen avautumisen evoluutiota; kokea yhä syvemmin ja syvemmin elämässä, että olen hyvän – ja vielä entistä suuremman – arvoinen.

Tiedän, että sydämeni syttyy seikkailun tunteesta, juuri siitä etten tiedä mihin silta vie ja että olen valinnut jotakin sellaista, jossa tulen yhä vain näkyvämmäksi itselleni ja toisille. En tarvitse asiaa A jotta asia B voi toteutua; ajattelen tosi vapaamuotoisesti siitä mikä on mahdollista, koska ajattelen että ihan kaikki mitä minulla on pokkaa (eli itsearvostusta) tavoitella on mahdollista. En tarvitse sitä, että kukaan muu hyväksyy kasvun haluani. Aina on ihmisiä, joiden intresseissä olisi, että pysyisin pienenä, kilttinä, vähemmän säkenöivänä – koska silloin en painelisi kenenkään toisen arvottomuus- häpeä- tai pelkonappuloita.

Itsearvostuksen syvenemisen matkalla tarvitsee sanoa joillekin asioille ei ja suojata sitä, mikä sydämen syvyyksissä versoo. Joskus se on vanhoista tutuista jutuista etääntymistä. Ja se mikä meitä monesti pitää vanhassa kiinni on ei se, että vanha juttu olisi niin superhyvä tai ettei elämällä olisi tarjota meille sitä mitä niin haluaisimme vaan se, ettei tarvitsisi kasvaa kohti uusia ulottuvuuksia. Pelkäämme enemmän kasvun kipua ja sitä että unelmamme voisi toteutua kuin sitä että jäämme yksin ja että hommeli menee pieleen. Koska: niin kauan kuin teemme kompromissia siitä mitä oikeasti haluaisimme ja takerrumme vanhaan, jäämme jo tavallaan yksin, sydämessämme.

Olen valinnut elää elämääni niin, etten jätä itseäni enää yksin. Tähän asti se on toiminut paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan; kun olen arvostanut itseäni astelemalla aina uusille näkymättömille silloille, olen syvästi oppinut luottamaan siihen, että elämä kantaa. Ja paitsi että elämä kantaa, se laulaa, soi ja säkenöi.


Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Täydellisyyden tavoittelu tappaa unelmat – Se estää meitä tekemästä asioita, joita sydämestämme haluaisimme

Valmentajana olen havainnut asioita, jotka valitettavan usein estävät Sun Juttusi – unelmasi – todeksi elämisen. Jotka samalla estävät myös omana itsenä olemisen. Ovathan nämä kaksi symbioosissa keskenään.

Täydellisyyden tavoittelu ja siitä aiheutuva ikuisen tyytymättömyyden tunne on yksi olennaisimmista. 

Tyytymättömyys on hyväksi silloin, kun se havahduttaa tunnistamaan aiheuttajansa ja saa ihmisen korjaamaan suuntaa kohti omaa hyvinvointiaan. Mutta jos tyytymättömyys on alituinen seuralainen, saattaa kyse olla täydellisyyden ja kaiken hallinnan halusta, mikä ei ole hyväksi.

Täydellisyyden tavoittelija ei hyväksy sitä, mitä on. Voimavarat tuhlaantuvat olevan vastustamiseen. Kaiken hyvänkin. Voimista ei riitä ripettäkään omien unelmien toteuttamiseen. Ei oikein muuhunkaan ihanaan, iloiseen ja hyvään.

Kaikessa täydelliseen pyrkivä ihminen kokee syvällä sisällään arvottomuutta, riittämättömyyttä,  suoranaista huonoutta. Hän kohtelee itseään kaltoin – ruoskien ja soimaten.

Paradoksi on, että täydellisyyteen pyrkivä yrittää kaikin tavoin karttaa riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunnetta ja niiden aiheuttamaa kärsimystä, mutta todellisuudessa hän vain vahvistaa näitä omassa mielessään. Syntyy kärsimyksen kierre, josta on vaikea räpistellä irti.

Mikään ei riitä. Ikinä.

Täydellisyyden tavoittelijan suurin pelko on häpeän pelko.

Täydellisyys on suuri kupla. Vaarallinen illuusio. Harha, jota ei ole olemassa ja jota ei kukaan koskaan voi saavuttaa.

Vaarallinen siksi, että se

1. Estää olemasta oma aito itsensä. Oman epätäydellisen itsen suojeleminen syyllisyydeltä, arvostelulta ja häpeältä saa rakentamaan paksun suojakilven, jonka alle aito itse mullataan.

2. Estää tekemästä asioita, joita sydämestään haluaisi. Se lamaannuttaa ja jähmettää, niin ettei ryhdy alkuunkaan toteuttamaan unelmiaan virheiden, epäonnistumisen ja naurunalaiseksi joutumisen pelosta.

3. Musertaa ja lannistaa vastoinkäymisten kohdalla. Vastoinkäymiset vahvistavat huonouden ja kelpaamattomuuden tunnetta entisestään.

4. Saa alisuoriutumaan, koska se estää haasteellisiin tekoihin ryhtymisen. Täydellisyyden tavoittelija ei uskalla antautua epäonnistumisen riskille ja sabotoi siten mahdollisuutensa onnistua. On kuitenkin mahdotonta onnistua epäonnistumatta.

5. Saa houkuteltua keskittymään suurimman osan ajasta siihen, mitä muut ajattelevat ja sanovat. Saa myös vertailemaan itseä ja tekemisiään muihin. Nämä jos mitkä nakertavat energiaa.

6. Aiheuttaa riippuvuutta ja saattaa sairastuttaa mm. ahdistukseen ja masennukseen.

On piinaavaa, raastavaa ja epätervettä, jos tekee asioita oman egopuheen tai muiden ihmisten mielipiteiden käskyttämänä ja vielä täydellisyyttä tavoitellen.

Tervettä on tehdä valinnat, päätökset ja teot oman sydämen puhetta kuunnellen. Itsensä ja oman hyvinvointinsa vuoksi. Kun on ilo itselleen, on ilo myös muille.

Täydellisyyden pyrkimyksestä voi päästä eroon vain tietoisella ja hyväksyvällä itsensä havainnoimisella. On opeteltava olemaan itselleen lempeä ja myötätuntoinen. On opeteltava sietämään omaa vajavaisuuttaan, keskeneräisyyttään ja niistä aiheutuvaa häpeää. Oppimiseen suosittelen esimerkiksi lämpimästi Aaro Löfin kirjaa Rohkea elämä

On hyvä muistaa, että joka ainoa ihminen on keskeneräinen kuolemaansa saakka.  

On hyvä muistaa myös, että täydellisyyden tavoittelu tappaa. Unelmat ja elämän.

Jos haluat elää todeksi Sun Juttusi, ei toki pelkkä positiivinen ajattelu, manifestointi ja sohvalla haaveilu riitä. Tarvitset kyllä itseäsi kohtaan viisasta vaativuuttakin. Mutta se onkin aivan eri juttu kuin täydellisyyden vaativuus.

Riittää mainosti, kun teet parhaasi.

 


Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image