Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Otavan ja Liken kanssa.
Artikkelin otteet on poimittu uutuuskirjasta Kirjeitä, jotka mullistivat maailmaa (Shaun Usher, Like 2019). Maailman eri kolkista kerätyt henkilökohtaiset kirjeet tuovat palasen historiaa, ihmiskohtaloita ja viisautta vuosien takaa nykyhetkeen.
Rakkaus on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua
Kirjailija John Steinbeckilta (mm. Hiiriä ja ihmisiä) hänen 14-vuotiaalle pojalleen Thomasille (1958):
“Ensinnäkin: jos olet rakastunut, sehän on hyvä, suurinpiirtein parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Älä anna kenenkään vähätellä tai leikitellä sellaisella asialla. Toiseksi: on monenlaista rakkautta. Eräs rakkaudenlaji on itsekäs, ilkeä, takertuva egoistisuus, jossa rakkautta käytetään pönkittämään omaa itsetuntoa. Se on rumaa ja vammauttavaa. Toinen rakkauden laji on kaiken hyvän tulva: ystävällisyyden, huomaavaisuuden, kunnioituksen, joka syntyy kun näkee toisen ainutlaatuisuuden ja arvon. Ensimmäinen mainitsemani rakkaudenlaji tekee sairaaksi, pikkumaiseksi ja heikoksi mutta toinen pystyy vapauttamaan voimia, rohkeutta, hyvyyttä ja jopa ennen kokematonta viisautta.”
Steinbeck kirjoitti pojalleen sisäoppilaitokseen. Kirjeessään hän antoi pojalleen neuvoja rakkaudesta.
Elämä on arvokkain asia, josta tiedämme mitään
Kirjailija Henry Jamesilta (Naisen muotokuva) ystävälleen Grace Nortonille (1883):
“En tiedä miksi elämme – en tiedä mistä elämän lahja on peräisin ja mitä tarkoitusta varten, mutta uskon, että jaksamme elää siitä syystä, että elämä on (tiettyyn pisteeseen asti) arvokkain asia, josta tiedämme mitään, ja siksi lienee suuri virhe luovuttaa, jos kupissa on jäljellä edes tilkka elämäneliksiiriä.”
Grace oli perheenjäsenensä yllättävän kuoleman jälkeen masentunut ja kaipasi suuntaa elämälleen.
Elämä on lahja
Kirjailija Fjodor Dostojevskilta hänen veljelleen Mihailille (1849):
“Kun katselen menneeseen ja ajattelen, kuinka paljon aikaa on valutettu hukkaan kuinka paljon aikaa on hukattu harhakuvitelmiin, virheisiin, laiskotteluun, tietämättömyyteen siitä miten elää, kuinka vähän minä aikaa arvostin, kuinka usein minä tein syntiä sydäntäni ja sieluani kohtaan – sydämeni vuotaa verta. Elämä on lahja, elämä on onnea, jok’ikinen hetki olisi voinut olla onnellisuuden aikaa.”
Dostojevski kirjoitti veljelleen vankilasta, jonka järkyttäviä tapahtumia ja siitä seuranneita oivalluksia hän kuvasi kirjeessään.
Maailmankaikkeudessa ilmenee paljon ihmisiä korkeampi henki
Albert Einsteiniltä Phyllis -nimiselle tytölle (1936):
“Tiedemiehet uskovat, että jokainen tapahtuma, ihmisolentojen toimet mukaan lukien, johtuu luonnonlaeista. Siksi tiedemies ei luultavasti ole taipuvainen uskomaan, että tapahtumien kulkuun on mahdollista vaikuttaa rukouksen avulla, toisin sanoen yliluonnollisin keinoin ilmaistulla toiveella.
– – – Mutta toisaalta jokainen vakavasti tieteen edistämiseen paneutunut vakuuttuu siitä, että maailmankaikkeuden laeissa ilmenee jonkinlainen paljon ihmisiä korkeampi henki. Tässä mielessä tieteen harjoittaminen johtaa tietynlaiseen uskonnolliseen tunteeseen, joka on epäilemättä hyvin toisenlaista kuin yksinkertaisempien ihmisten uskonnollisuus.”
Kuudesluokkalainen tyttö kirjoitti Einsteinille kysyäkseen, rukoilevatko tiedemiehet.
Teillä on mahdollisuus estää sota
Mohandas Gandhilta Adolf Hitlerille (1939):
“On selvää, että tällä hetkellä juuri teillä on mahdollisuus estää sota, joka saattaa alentaa ihmiskunnan raakalaislaumaksi. Onko päämääränne, jota niin kalliina pidätte, sen arvoinen? Tartutteko sodankäyntiä menestyksellisesti kaihtaneen miehen vetoomukseen? Joka tapauksessa pyydän anteeksi, jos kirjeeni teille on virhe.”
Maailman hyvätahtoisimmalta mieheltä yhdelle maailman väkivaltaisimmista miehistä.
Kirjeiden koko sisällön ja tarinat niiden takaa löydät uutuuskirjasta Kirjeitä, jotka mullistivat maailmaa.
(Shaun Usher, Like 2019) Kirjassa on kokonaisuudessaan yli 100 kirjettä ja ihmiskohtaloa.
Perhelomamme sai hieman stressaavan päätöksen Kanarialla, kun lasten ollessa vielä aamukylvyssä ja matkalaukut odottivat pakkaamista, puhelin soi ja hotellin respasta tuli puhelu, että kyytimme lentokentälle on saapunut. Hotellilta saamiemme tietojen mukaan bussin ei olisi pitänyt saapua vielä pariin tuntiin. Nyt siellä on bussi täynnä matkustajia, jotka odottavat meitä. Meillä oli kaikki tavarat pakkaamatta, kolme lasta kylvyssä ja mieheni oli juuri matkalla respaan vielä varmistamaan noutoajan varmuuden vuoksi.
Tunsin, kuinka kiirepaniikki alkoi nousta ja ajatukset veivät murehtimaan erilaisia katastrofiskenaarioita. Tajusin, että jos aiomme selvitä tästä jotenkin, niin nyt ei panikoiminen auta, vaan minun on ensin rauhoitettava oma mieleni.
Hengitin rauhallisesti syvään ja rauhoittelin itseäni lempeällä sisäisellä puheella ennen kuin menin lasten luo kertomaan tilanteesta. Vanhin alkoi itkeä, että ei ehditäkään hotellin aamupalalle, ja se lietsoi nuorimpia murehtimaan samaa asiaa. Tiedostin, että emme selviäsi ajoissa lentokentälle mitenkään ilman lasten pakkaamisapua ja täyttä toimintakykyä pukea itsensä ja laittaa itsensä valmiiksi, joten käytin aikaa seuraavaksi heidän mielen tyynnyttämiseen, en stressaamiseen siitä, kuinka kiire meillä on.
Pyysin hengittämään rauhallisesti syvään ja sitten rauhoittelin heitä lempeästi kertoen, että “Ei ole hätää. Me ehdimme kyllä koneeseen, otamme taksin ja jos teemme yhteistyötä, saamme tavarat pakattua nopeasti ja ehdimme hakea vielä aamupalalta jotain mukaan taksiin”.
Ja näin kävi. Lapset rauhoittuivat, me vanhemmat olimme rauhallisia, tavarat oli pakattu nopeasti ja ehdimme jopa istahtaa aamupalalle 15 minuutiksi. Taksimme oli kentällä hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä ilman mahdotonta stressiä ja kiirettä.
Tämä tapahtuma saikin minut pohtimaan kiirettä ja kiireen tuntua istuessani taksissa matkalla kentälle. Tunsin edelleen kiireen aiheuttaman stressireaktion kehossani. Samalla mietin, että kuinka paljon me ihmiset pidämme kiirettä yllä omassa arjessamme. Luomme kiirettä, vaikka voisimme samaan tapaan luoda tyyneyttä ja rauhallisuutta arkeemme. Tuntuu, että vastaukset kysymykseen “Mitä kuuluu” on usein “Olen niin kiireinen” tai “Kiirettä pitää” ja nämä ovat hyväksyttäviä tai jopa ihailtavia vastauksia tehokkuutta ihannoivassa kulttuurissamme.
Tämä kiireen tuntu saa kuitenkin stressireaktion aikaan kehossa ja jatkuva stressi aiheuttaa uupumusta ja altistaa monille sairauksille. Kiire myös vaikuttaa kykyymme toimia. Jos stressireaktio on päällä kehossamme, ei aivojemme etuaivolohkon kuoren työskentely, jossa sijaitsee ajattelu, tunteiden säätely ja mm. intuitio, toimi samalla tavalla. Emme siis ole edes yhtä tehokkaita kiireessä ja teemme enemmän virheitä. Kiireestä kärsivät myös ihmissuhteemme. Emme voi olla läsnä perheillemme ja ystävillemme kiireessä. Erityisen tärkeää on myös ymmärtää, että kiire tarttuu ja jos olet vanhempi tai työskentelet lasten kanssa, stressaat myös lapsia kiireelläsi.
Miten laannuttaa kiire?
1. Seuraavan kerran, kun huomaat kiirehtiväsi kysy itseltäsi “onko se totta”?
Voit kyseenalaistaa ajatuksesi. Onko se totta, että nyt on aivan tulipalokiire, ja että kannattaa ajaa itsensä stressitilaan. Usein näin ei ole. Usein, kun pysähdymme miettimään asiaa, meillä ei ole oikeasti hengen hätä tai kiire mihinkään. Ja jos on, niin silloinkin kannattaa käyttää hetki aikaa mielensä tyynnyttämiseen.
2. Rauhoita keho ja mieli rauhallisella syvällä sisään ja ulos hengityksellä. Tee lyhyt stop-harjoitus.
Akronyymi STOP auttaa sinua muistamaan kolme tärkeää vaihetta mielen tyynnyttämiseksi. Stop-harjoituksen voit tehdä 30 sekunnissa tai jos mieli kaipaa enemmän tyynnyttelyä, voit käyttää harjoitukseen minuutista jopa viiteen minuuttiin.
S tulee sanasta STOP, pysähdy tietoisesti. T muistuttaa tuomaan huomio hengitykseen, O on ole tietoinen kehosta (Esim. tunne jalan pohjat lattiaa vasten) ja P tulee sanasta palaa tekemiseen.
3. Käytä rauhoittavaa sisäistä puhetta
Rauhallinen lempeä sisäinen puhe saa mielemme rauhoittumaan ja jopa oksitosiini-hormonin virtaamaan kehoomme. Oksitosiini on rauhoittava ja rentouttava hormoni, jota saamme itsekin erittymään kehoomme lempeällä kosketuksella, kuten laittamalla oman käden sydämen päälle ja puhumalla itselle lempeästi ja rauhoittavasti.
Kyky rauhoittaa oma mielensä kiireen keskellä on myös vastuunottamista omasta käytöksestään. Sinun arkesi on sinun arkeasi 24/7 ja myös lastesi ja perheesi arkea. Luovu kiireestä, voi paremmin, opettele tyynnyttämään mielesi ja olemaan läsnä.
Kiekkoleijonien rauhallista, hyväksyvää ja keskittynyttä otetta kehuttiin mediassa. Vaikka tuntuisi siltä, että valittamisen aihetta riittää vastapelaajien tyylissä tai tuomarien tavoissa, pysy tyynenä. Älä mene mukaan mielen lietsomaan ajatusmyllyyn, sillä silloin kaikki tuntuu hankalalta.
Kun et anna valtaa mielelle, keskityt vain olennaiseen. Mielen luonne on liikkuva, jankkaava ja jahtaava. Sisäinen rauha taas saa sinut toimimaan intuitiivisesti, sydämellä, ilosta ja läsnäolosta käsin. Elämä on nautinnollista ja teet aidosti parhaasi, kun keskityt olemiseen etkä asioiden mielessä pyörittelyyn. Tämä pätee yhtä lailla huippusuorituksiin kuin arkipäiviinkin!
2. Arvosta tiimipelaajiasi
Joskus olet tiimisi tai perheesi suurin tähti, joskus taas joudut jäähylle joko omasta tai toisen syystä. Kummassakin tapauksessa olet yhä sinä, yhtä arvokas ja tärkeä tässä hetkessä. Joskus kaikki mokailevat, joten on turhaa jäädä voivottelemaan.
Kun loistat, tuuleta kunnolla, ja muista arvostaa toisten panosta onnistumisesi taustalla. Ja kun joku tiimipelaajistasi hehkuu, iloitse täysillä hänen puolestaan.
Valitse sellaiset tiimipelaajat, joihin luotat ja jotka koet oikeiksi. Älä välitä, vaikka jonkun mielestä he olisivat vääränlaisia tai vaikkapa liian nuoria.
Kun toimittaja hehkutti kapteeni Marko “Mörkö” Anttilan finaalimaaleja, hän vastasi tyynesti hymyillen: “Ihan sama se on, kuka sen sinne laittaa.” Oman panoksen korostaminen ei kiinnostanut, vaan kiitoksia jaettiin koko joukkueelle hierojia myöten. Kaikkien panos on tärkeä, ei pelkästään näkyvimpien tekijöiden.
3. Keskity nykyhetkeen
Kun semifinaaliottelu päättyi, maalivahti Kevin Lankinen vajosi polvilleen. Hän oli ollut täysin keskittynyt otteluun, yksi sekunti kerrallaan. Näin tekivät muutkin pelaajat, Kevinistä tämä vain näkyi voimakkaimmin. Keskity vain tähän hetkeen niin et lipsu pohtimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu etkä murehdi siitä, mitä tapahtui äsken.
Läsnäolo ei ole väkisin väännetty tila, jossa rauha yritetään puskea esiin kasvot kireinä. Läsnäolo on rentoa ja elämälle avointa olemista …kireydestä huolimatta. Harmia ja kireyttä ilmenee, mutta sen voi antaa olla ja mennä. Siihen ei tarvitse identifioitua.
Voit kokea rauhaa juuri nyt, vaikka olosuhteissasi olisi kuumottaviakin paikkoja.
P.S. Kertoo paljon ajankuvastamme, miten mies puhuu onnistumisestaan urheilusuorituksessa julkisuudessa: “Olemme pelanneet nämä viikot isolla sydämellä ja luottaneet omaan tekemiseen.” Näin Kevin Lankinen kertoi Ylen uutisille. Leijonat puhuivat haastatteluissa koskettavan vilpittömästi mestaruushaaveistaan ja tiimin vahvuudesta. Naljailu, kovistelu ja egoilu loistivat poissaolollaan.
Sydän avoimena, luottamus itseen ja tiimiin, hetki kerrallaan. Siinäpä ne, kiekkoleijonien kolme elämänohjetta toisin muotoiltuna. Kuulostaa hyvältä, kokeiluun menee!
Lisää ihmisläheisiä oivalluksia? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Storytel-kirjapalvelu julkaisee yhteistyössä Hidasta elämää -hyvinvointimedian kanssa laajan kokonaisuuden hyvinvointiaiheista kuunneltavaa. 20 audioartikkelin sarja julkaistaan tänään 24.5. ja meditaatiot viikkoa myöhemmin.
Kuunneltaviin artikkeleihin on poimittu Hidasta elämää -sivuston suosituimpia blogikirjoituksia ihmisyyden haasteista ja mahdollisuuksista. Teemoja ovat muun muassa omien vahvuuksien löytäminen, rajojen asettaminen ja erosta selviäminen. Artikkelit lukee ääneen näyttelijä Satu Silvo, ja jokainen niistä kestää noin 10-15 minuuttia.
Viiden, 10 ja 15 minuutin pituiset meditaatiot taas ohjaavat stressinhallintaan, kehorentoutukseen, unelmointiin ja kiitollisuuteen. Meditaatio-ohjaajina kuullaan Hidasta elämää -sivuston perustajia Pequ Niemistä ja Sanna Wikströmiä.
”Olemme todella innoissamme yhteistyöstä Storytelin kanssa. Hidasta elämää -sivuston suosittuja kirjoituksia ja suomenkielisiä ohjattuja meditaatioita on toivottu meiltä audiomuotoon jo useiden vuosien ajan. Storytel mahdollistaa sisältöjemme jakamisen helposti ja keskitetysti. Nyt lukijat löytävät yhdestä paikasta Hidasta elämää -äänikirjat, hittiblogit ja meditaatiot”, kertoo Hidasta elämää -sivuston toimitusjohtaja Pequ Nieminen.
Hyvinvointiin ja elämäntaitoon liittyvät äänikirjat ovat olleet Storytelissä pitkään erittäin suosittuja. Myös Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala iloitsee siitä, että Hidasta elämää -yhteistyön myötä Storytel voi tarjota käyttäjilleen uudenlaista hyvinvointiaiheista sisältöä.
“Lyhyet artikkelit ovat sopivan pituisia kuunneltavaksi esimerkiksi työmatkalla tai nukkumaan mennessä. Myös suomenkielisille ohjatuille meditaatioille on varmasti kysyntää”, Vesala sanoo.
Tarkoitus on jatkossa laajentaa yhteistyötä ja tuoda kuulijoiden ulottuville yhä monipuolisempaa hyvinvointiaiheista sisältöä.
Kuuntele tästä näyte Suvi Bowellanin artikkelista Sinä saat laittaa rajat
Hyödynnä lukijaetu: Pääset uutena asiakkaana kokeilemaan Storytelin palveluita kuukauden ajan ILMAISEKSI kun rekisteröidyt tästä linkistä.
Työni on hyvin kiitollista siinä, että pääsen näkemään, kuulemaan ja seisomaan rinnalla tukien siinä prosessissa, kun ihmiset lähtevät vahvistamaan tietoisuustaitojaan, kykyä tunnistaa tunteita ja ajatusprosesseja sekä kehittämään hyväksyvää, uteliasta, avointa ja myötätuntoista suhtautumista siihen, mitä on olla tunteva ihminen.
Ohjaan myös pitkiä mindfulness-ohjaajakoulutuksia, jossa saan lukea oppimispäiväkirjoja läpi, jossa ohjaajaksi opiskelevat reflektoivat sitä tietoista prosessia, jonka aloitamme ensin itsestämme. Pääsen kurkistamaan sisään siihen prosessiin, miten ihminen voi oppia tiedostamaan tunteitaan ja ajatuksiaan taidokkaasti lempeästi hyväksyen.
Myötäilon kyyneleet ovat virranneet, kun pääsen todistamaan sitä, miten se muuttaa ihmisten elämää, kun tunne- ja tietoisuustaidot vahvistuvat ja myös negatiivisille tunteille voi tehdä tilaa ne hyväksyen lempeydellä ja myötätunnolla osaksi elämää. Saan myös väitöskirjatutkijana tutkia tätä prosessia hyvinvoinnin ja tunneälyn näkökulmasta.
Voimme vahvistaa kykyämme tunnistaa ja nimetä tunteita
Aivomme ovat hyvin muokkautuvat, ja vanhakin koira voi todellakin oppia uusia temppuja. Tietoisuustaitojen avulla kykymme tunnistaa ja nimetä tunteita ja tunnereaktiota kehossamme kasvaa. Hyväksynnän avulla opimme vastaanottamaan tunteita, ilman tarvetta työntää niitä pois, maton alle.
Meille kaikilla ei ole ollut tunnetaidokkaita vanhempia, joilla olisi ollut kyvyt opettaa tunnistamaan ja nimeämään tunteita. On helppoa opettaa lapselle, että tuo tuossa on kukka, mutta monille haastavaa opettaa, mitä on pelko tai vaikka kiitollisuus ja miten nämä tunteet voi tunnistaa.
Aikuisina me kuitenkin olemme itse itsestämme vastuussa ja me voimme ihan eläkeikään asti tutustua itseemme ja tunteiden kokemisen rikkaaseen maailmaan. Jos tunnetaidomme ovat heikot, on kuin eläisi mustavalkoelokuvassa, elämästä saattaa puuttua värit. Kun opimme kokemaan tunteitamme rikkaasti ja kykymme tuntea ja tunnistaa ihan kaikkia tunteita kehittyy, saa elämä väriä.
Tunnetaidot ovat myös tunteiden taidokasta säätelyä
Myötätunnon kehittyessä opimme pitelemään tunnetta lempeydellä ja päästämään irti tunteesta siinä vaiheessa, kun tunne on tullut nähdyksi ja kuulluksi, kertonut tärkeän viestinsä. Tämä tietoinen prosessi saa myös meidät toimimaan tietoisemmin ja vaikuttaa hurjasti myös sosiaalisiin taitoihimme. Opimme säätelemään tunteita, pysähtymään ja harkitsemaan sen ollessa tarpeen tai toimimaan ja laittamaan rajoja, jos se on tärkeää hyvinvoinnillemme.
Tunnetaidoilla on valtava vaikutus hyvinvointiimme
Hyvinvointi ja hyvä elämä on sen hyväksymistä, että aina ei paista aurinko, vaan välillä myös sataa. Se on myös sen ymmärtämistä, että sateella voi käyttää sateenvarjoa eli apua voi aina pyytää ja kääriä itsensä myötätunnon lempeään syliin.
Täyttä elämää on myös se, että elämästä voi nauttia myös silloin kun sataa – ei tarvitse työntää pois niitä vaikeitakaan tunteita, joilla on aina myös tärkeä tehtävä, tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Singing and dancing in the rain – taitoa elää elämän kaikkia hetkiä täydesti.
Moni kertoo tulevansa mindfulness-kurssille, koska on niin stressaantunut, että stressi näkyy jo fyysisinä oireina kehossa, muisti pätkii ja olo on ärtynyt ja väsynyt. He kertovat, kuinka kroppa sanoi sopimuksen irti. Keho pysäytti, kun ei itse tajunnut, kuinka stressaantunut oli.
Amerikkalaisen kyselytutkimuksen mukaan, joka tehtiin amerikkalaisia kuvaavassa ihmisryhmässä vuonna 2014 77% koki jatkuvasti fyysisiä oireita stressin takia ja 73% koki säännöllisesti psykologisia oireita stressin takia sekä 48% kertoi kärsivänsä uniongelmista stressin takia.
1. Ilman stressiä et menesty
Pysähdyn usein ihmetellen sen äärelle, kuinka meillä viisailla ihmisillä on uskomuksia siitä, että ilman stressiä ei voi menestyä tai saavuttaa asioita. Yritämme jatkuvasti tehdä enemmän ja uskottelemme itsellemme helposti, että ylikierroksilla eläminen kuuluu menestyneiden ihmisten elämään.
2. Kärsimys on ainoa tie menestykseen
On hyvin yleistä uskoa myös, että kärsimys on ainoa tie menestykseen ja sinnikkyys uupumukseen asti on menestyksen salaisuuksia. On totta, että sinnikkyys on yksi ihmisen luonteenvahvuuksista ja erittäin tarpeellinen, mutta sinnikkyyttä uupumukseen asti käyttäen kaikki energiansa keskittyen tavoitteeseensa ei ole tervettä sinnikkyyttä. “Älä luovuta“, “Suomalaisella Sisulla“, “Jaksaa Jaksaa” ovat paljon viljeltyjä heittoja kulttuurissamme ja jopa ihailtuja sellaisia.
3. Älä lakkaa suorittamasta
Uskotaan, että olemalla itselleen tiukin kriitikko pysyy varmasti ruodussa ja huomaa omat heikkoutensa. Näin keskittyy siihen, että asiat tulevat tehdyksi sataprosenttisesti ja pysyy kilpailukykyisenä.
Tällaiset menestyksen salaisuudet ovat itseasiassa todella ontuvia. Ehkä jotkut ihmiset saavuttavat menestyksensä näillä keinoin, mutta mikä on silloin menestyksen hinta?
Onnellisuus on menestyksen edeltäjä
Onnellisuustutkija ja psykologian tohtori Emma Seppälä kumoaa nämä kaikki uskomuksemme menestymisestä ja kertoo, että juuri nämä uskomuksemme saattavat olla menestymisemme ja onnellisuutemme esteinä. Ne estävät meitä antamasta parastamme.
Kun pidämme huolta omasta hyvinvoinnistamme ja jaksamisestamme, voimme olla onnellisia ja antaa parastamme. Onnellisuus ei ole menestyksen seuraus, vaan sen edeltäjä. Mindfulness on juuri näitä itsensä johtamisen taitoja – kykyä huomata, mikä oma vointi on juuri nyt ja siten tehdä korjaavia liikkeitä jo ennen kuin stressi pääsee krooniseksi. Mindfulness kehittää myös kykyä elää ja nauttia tästä hetkestä, kykyä vahvistaa positiivisia tunteita ja työskennellä taidokkaasti ongelmallisten ajatusten kuten murehtimisen tai märehtimisen kanssa. Mindfulness on hyvinvointitaito, joilla voi ennaltaehkäistä ja vähentää stressiä ja uupumista.
Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus on pop. Ihannoimme (tai ainakin media yrittää kovasti uskotella niin) tyyppejä, jotka liihottavat sulavasti sosiaalisesta tilanteesta toiseen, kestohymy tatuoituna naamalleen. Työpaikan kahvihuoneesta löytyy aina se tyyppi, joka ottaa suvereenisti sosiaalisen ilmatilan haltuunsa. Itse työpaikkoja haettaessa pätevyys ei ratkaise, vaan se kuka osaa kertoa itsestään mahdollisimman houkuttelevasti, ja se joku on yleensä ulospäinsuuntautunut ekstrovertti.
Tarvitaan meidän mieluummin sisään- kuin ulospäin kääntyvien hiljaisten sankareiden kunnianpalautus.
Meilläkin on nimittäin paljon hienoja ja arvokkaita ominaisuuksia. Tässä niistä viisi.
Kuuntelutaito. Kun ei ole tarvetta olla itse koko ajan äänessä, on aikaa kuulla ja kuunnella. Me olemme usein luotettavia ystäviä, joille voi kertoa mitä tahansa. Myös työmarkkinoilla kuunteleminen on arvokas taito. Esimerkiksi paras myyjä ei välttämättä ole se suulain kaupparatsu, vaan ihminen, joka malttaa pysähtyä kuuntelemaan ja kohtaamaan.
Syvällisyys. Pinnalliset small talk -tilaisuudet ja kuulumisten vaihtamiset saavat meissä aikaan lähinnä allergisia reaktioita. Kuitenkin kun pääsemme käymään syvällisiä ja merkityksellisiä keskusteluita olemme elementissämme. Meistä löytyy paljon erilaisia mielenkiintoisia kerroksia kuorittavaksi.
Huomaavaisuus. Asetumme usein tarkkailijan rooliin, jolloin meillä on aikaa kiinnittää huomiota monenlaisiin asioihin. Siksi olemme huomaavaisia ja hyviä lukemaan sosiaalisia tilanteita sekä toimimaan niin, että kanssamme on hyvä ja turvallinen olla.
Herkkyys. Aistimme herkästi erilaisia tunnetiloja. Osaamme nauttia elämän pienistä iloista ja kauniista yksityiskohdista, emmekä tarvitse suuria väkijoukkoja tai yleisötapahtumia viihtyäksemme.
Harkitsevuus. Jotkut sanovat meitä hitaiksi. Kuitenkin juuri siksi, ettemme välttämättä pysty nopeisiin spontaaneihin päätöksiin, päätöksemme ovat punnittuja, tarkkaan harkittuja ja ne yleensä pitävät.
Palasin juuri viikon matkalta New Yorkista, kaupungista, jonne en uskonut koskaan lähteväni lomalle. Erityisherkkänä ajatus ihmismassoista, metelistä ja kiireisestä elämäntyylistä hermostutti, mutta kuinka kävikään?
Ensikohtaamiseni New Yorkin kanssa oli jokseenkin shokeeraava. Saavuimme perille puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen väsyneinä ja nälkäisinä. Matkustimme metrolla JFK:n kentältä Manhattanille ja ensi vaikutelma kaupungista oli ruuhkainen, meluisa ja likainen. Tunnelmaa latisti sekin, että satoi vettä ja lämpötila oli vain 11 astetta. Kämpille päästyämme kävimme suoraan nukkumaan seitsemältä illalla paikallista aikaa. Vinkki: JFK:n kentältä pääsee nopeasti, edullisesti ja mukavasti keskustaan vajaassa 40 minuutissa ottamalla kentältä Airtrain-junan Jamaica Station:ille ja siitä paikallisella LIRR-junalla (Long Island Rail Road) Manhattanille. Matka maksaa 12,75 dollaria. Airtrain + Metro on halvempi vaihtoehto (7,75 USD), mutta kestää lähes tunnin ja on ruuhkaisempi ja menee maan alla.
Seuraava aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Olimme hereillä jo ennen kuutta ja nälkä kurni vatsassa. Tässä tilanteessa paljastui yksi kaupungin hyvistä puolista: joka nurkalla on diner-tyyppisiä kahviloita, joista saa aamupalaa jo aamun varhaisina tunteina ja moni ruokakauppakin on avoinna ympäri vuorokauden. Lampsimme lähimpään kahvilaan aamiaiselle ja se jo itsessään oli elämys kaltaiselleni ihmiselle, joka rakastaa istua kahviloissa, fiilistellä tunnelmaa ja katsella ihmisiä. Vinkki: aamiaisruuhkaa riittää aamuvarhaisesta noin puoli kymmeneen saakka. Valtaosa tosin syö aamiaisensa ”on the go” eli matkalla töihin, joten aamiaiskuppiloista löytyy kyllä istumapaikkoja. Jonoon ei kannata mennä ennen kuin tietää mitä tilaa, sillä näissä paikoissa toimitaan vauhdilla. Tilaus vikkelään tiskin takana hääräävälle kokille ja maksu kassaan ja sitten onkin jo seuraava asiakas vuorossa. Näissä paikoissa ei hidastella.
Seikkailimme viikon aikana siellä täällä ilman sen kummempia suunnitelmia. Aamulla mietittiin, mikä olisi kivaa ja mentiin fiiliksen mukaan. Viikon lopulla olin jo rakastunut kaupunkiin. Tässä muutamia juttuja, joista pidimme mieheni kanssa.
The Metropolitan Museum of Art
The MET oli ensimmäinen nähtävyytemme. Valtavassa museossa on lukuisia näyttelyitä ja siellä voi käyttää vaikka koko päivän. Paikka on valoisa ja tunnelmaltaan rauhallinen. Suuntasimme ensimmäisenä Egypti-osastolle hämmästelemään ikivanhoja esineitä, joita museosta löytyy n. 26.000 kpl. Vinkki: Museoon kannattaa suunnata arkipäivänä heti aamusta. Puolen päivän tienoilla porukkaa alkaa olla runsaasti ja näyttelyissä käy turistien lisäksi lukuisia koululaisten ryhmiä.
Keskuspuisto
Keskuspuisto on todella kaupungin keuhkot. Siellä ollessaan ei uskoisi olevansa suurkaupungin vilinässä. Ilma on puhtaan ja pehmeän tuntuista. Puistoon voi istahtaa levähtämään, loikoilla nurmikolla lueskelemassa kirjaa, nauttia piknikistä, käydä lenkillä, mennä hevosajelulle ja käydä läpi kaikki elokuvista tutut paikat tai vaikka meditoida. Olipa yksi nuori nainen jopa ripustanut riippumaton varjoisaan paikkaan puiden katveessa. Vinkki: Jos majoitut kauempana, metrolla pääsee nopeasti Keskuspuiston kupeeseen ja sieltä voi halutessaan kävellä kuuluisaan 5th Avenue:ta alaspäin kohti keskikaupunkia. Matka ei ole niin pitkä kuin miltä se näyttää. Reissuun kannattaa varata mukavat lenkkitossut tai tennarit, sillä askelia tässä kaupungissa kertyy runsaasti per päivä.
Empire State Building
Mietimme haluammeko maksaa yli 30 dollaria siitä, että pääsemme korkealle katsomaan maisemia. Teimmekin päätöksen vasta viimeisenä päivänä ja suuntasimme legendaariselle pilvenpiirtäjälle lähtöpäivän aamuna. Kyllä kannatti! Rakennus itsessään huokui menneen maailman charmia ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Vinkki. Tähänkin kohteeseen kannattaa suunnata arkipäivänä ja mahdollisimman varhain. Me pääsimme näköalatasanteelle ilman minkäänlaista jonoa kun menimme sinne maanantaiaamupäivällä.
Soho
Majoituimme keskikaupungilla ja jo siellä oli niin paljon nähtävää, että viikko ei riittänyt kaikkien ympäröivien alueiden tutkimiseen. Yksi paikka minne kuitenkin suuntasimme oli Soho. Alueella oli aivan toinen viba, kuin keskikaupungin pilvenpiirtäjien keskellä. Matalia viehättäviä tiilitaloja ja kiva tunnelma. Löysimme Prince Streetin ja Lafayetten kulmasta tunnelmallisen Soho Park -kahvila-ravintolan, jossa söimme aamiaista. Näitä tunnelmallisia kuppiloita löytyy alueelta pilvin pimein. Vinkki: Hyppää metroon ja jää pois Spring Streetin asemalla. Siitä on vain neljän korttelin kävely Broadwaylle, joka on täynnä kauppoja shoppailusta kiinnostuneille. Huom! Kutosjunalla ei yllättäen päässytkään takaisin (uptown), mutta Prince Streetiltä kun hyppää R- tai W-junaan, niin pääsee takaisin Manhattanin keskikaupungille.
Whole Foods
New York on aarreaitta terveellistä ruokaa ja luontaistuotteita rakastavalle. Whole Foodsista löytyy valmista ruokaa, elintarvikkeita, lisäravinteita, luontaislääkintätuotteita ja kosmetiikkaa. Ihastuimme kauppaan niin, että kävimme siellä lähes joka päivä hankkimassa jotain evästä. Löytyipä miehelleni homeopaattista flunssatroppiakin, kun kurkku alkoi tuntua karhealta matkan loppuvaiheessa. Vinkki: Suosikkikauppamme löytyi Bryant Parkia vastapäätä 6th Avenuen ja West 42nd Streetin kulmasta. Bryant Park on kiva keidas keskellä kaupunkia, jossa on nurmialue ja pöytiä, joiden äärellä istuskella. Osta vaikka evästä Whole Foodsista ja nauti ulkoilmalounas puistossa.
Westerly Natural Market
Tämä terveysintoilijan paratiisi löytyy 8th Avenuen ja West 54th Sreetin kulmasta. Kaupasta löytyy hyllymetreittäin luontaistuotteita ja myös ruokaa. Siitä on myös lyhyt matka lampsia Columbus Circle:n kautta Keskuspuistoon. Ostimme täältä ison pullon alkalista puhdistettua vettä ja supershotit, joissa oli inkivääriä, kurkumaa, sitruunaa ja cayennepippuria. Nam! Vinkki: Jos tykkäät hamstrata luontaistuotteita, kannattaa varata tilaa matkalaukkuun. Sitä tavaraa nimittäin löytyy New Yorkista. Kannattaa tosin olla tietoinen siitä, mitä kaikkea Suomeen saa tuoda. Westerlyssä oli iso valikoima mm. homeopaattisia lääkkeitä, kukkatippoja, yrttejä, hampputuotteita ja ayurvedisia rohtoja.
Shoppailu
En juurikaan nauti shoppailusta, mutta halusin löytää lapsille jotain kivaa tuliaisiksi. Tutkin parhaat ostospaikat jo kotisohvalla ennen matkaa. Läpi tuli koluttua mm. 5th Avenue ja Sohon pää Broadwaysta, joita suositeltiin. Skeittaavalle pojalleni löytyi kivoja juttuja Vansin liikkeestä 5th Avenue:lta. Sieltä löytyy myös kirjakauppa Barnes & Noble kirjojen ystävälle. Suuntasin suoraan Self-help ja psychology –hyllyille. Paras ostoskatu oli mielestäni kuitenkin 7th Avenue, jota kutsutaankin Fashion Avenue:ksi. Sieltä löytyi kaikkea, mitä kuvitella saattaa, eikä tarvinnut kävellä kuin yhtä katua pitkin. Sketchers-liikkeissä on todella makeita tennareita ja hinnat ovat edullisemmat kuin esim. Zalandolta tilattaessa. Kiva vaatekauppa, josta löytyi teinille ja 9-vuotiaalle kivoja vaatteita oli esim. Old Navy. Varoituksen sana: 7th Avenue on Times Squaren aluetta ja ihmisiä on PALJON. Vinkki: Säästät aikaa ja hermoja, kun tutkit ostospaikat etukäteen. New Yorkin ulkopuolella on Outlet Mall –ostoskeskuksia, joissa alennukset ovat jopa 70% ja niihin pääsee busseilla, joihin voi varata paikan etukäteen. Lomaviikollamme Staten Islandille avattiin upouusi Outlet. Sinne pääsee lautalla ilmaiseksi.
Majoitus
Ensimmäinen majapaikkamme oli Airbnb:n kautta varattu pieni studioasunto keskikaupungin itäpuolella kivenheiton päässä Lexington Avenue:lta. Paikka oli rauhallinen, ja siitä oli helppo kävellä joka paikkaan. Viimeiset kolme päivää olimme aivan ytimessä 7th Avenuen ja West 35th Avenue:n kulmassa modernin hotellin 35. kerroksessa. Sieltä avautui huikeat näkymät. Oli hauska vaihtaa majapaikkaa ja kokea sekä kotoisa pieni asunto, että hieno hotelli. Vinkki: Manhattanilla majoittuminen on varsin kallista. Jos haluaa säästää rahaa, kannattaa tutkia myös lähiseutuja ja varata majapaikka vähän kauempaa, mutta kuitenkin niin, että on helppo kulkea metrolla.
Liikkuminen
Metrolla pääsee näppärästi paikasta toiseen. Kävelimme tuntikausia päivittäin, mutta siinä vaiheessa kun jalat alkoivat huutaa armoa, hyppäsimme metroon. Kannattaa ostaa Metro Card, johon voi ladata arvoa tai vaikkapa 7 päivän rajoittamattoman matkustusoikeuden metroasemien lippuautomaateilta. Vinkki: New Yorkissa on helppo suunnistaa kun hankkii metrokartan ja netistä löytyy samantyyppinen reittiopas kuin monissa suomalaisissa kaupungeissa (esim. HSL:n reittiopas Helsingissä).
Ruoka
Ruoasta ei tässä kaupungissa ole pulaa. Joka kulmalla on kahviloita ja ravintoloita sekä diner-tyyppisiä paikkoja, joista saa lämmintä ruokaa take away –periaatteella. Voit valita rasiaan ruokia buffetista ja maksat painon mukaan. Monissa ruokakaupoissa on vastaava palvelu. Emme käyneet tällä reissulla ravintolassa syömässä kuin vasta viimeisenä päivänä ennen lentokentälle lähtöä. Alkumatkasta kokkasimme jonkin verran itse ja haimme usein ruokaa Whole Foodsista tai diner-tyyppisistä paikoista, joissa oli buffet. Ruokaa saa myös tilattua suoraan ”kotiovelle” lähes mistä tahansa ravintolasta. Vinkki: Isojen kahvilaketjujen kahvista ja aamiaisesta saa maksaa enemmän kuin pikkukahviloissa. Löysimme mm. hotellimme kulmilta 7th Avenuelta The Bread factory –nimisen aamiaispaikan, jossa aamukahvin & aamupalan sai nautittua huomattavasti edullisemmin kuin viereisessä Starbucksissa tai ympäri kaupunkia olevissa Pret A Manger –ketjun kahviloissa.
Kaiken kaikkiaan New York oli yllättävä nautinto. Alkujärkytyksen jälkeen vilinä ja äänet eivät häirinneet lainkaan, kun välillä kävi lepäämässä. Tekemistä ja näkemistä on loputtomiin ja viikko tuntui vähintään kahdelta. Ison kaupungin sykkeessä ajatuksetkin alkoivat lentää ihan uudella lailla. Jos olet kaltaiseni elämyshakuinen erityisherkkä, voin suositella kaupunkia lämpimästi.
Ikinä koskaan milloinkaan ei tarvitse muuta ollakaan. Et koskaan ole huono, sinussa ei koskaan ole mitään vikaa.
Joskus kova halu parantua, eheytyä, notkistua, henkistyä, lakata syömästä liikaa ja niin edelleen, mitä näitä meillä kaikilla nyt on, on turvan, rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta – ja tarpeet ovat tärkeitä ja okei – niiden tunnistamaan oppiminen on itselleen turvalliseksi aikuiseksi kasvamista.
Outouden ja erilaisuuden tunteet, haavat tai säröt eivät ole mitään, mitä tarvitsee korjata ”pois tieltä”. Spiritti, henki, jumaluus, sielu tai kosmos on niin rakastava, että se on aina meidän kanssa rakastava juuri sellaisina kuin olemme. Yritys tulla henkisemmäksi tai eheytyä täydellisemmäksi “pois jostakin” ja “kohti jotakin” on piilotettua, tunnistamatonta arvottomuutta ja turvattomuutta. Se, että meissä on säröjä tai eheytymättömyyttä ei ole heikkous – rakkaus kumpuaa juuri siellä, missä on tila kaikkeudellemme. Sieltä nousee herkin voima, sydänvoima. Täyteys, jossa todella saa olla mitä on.
Minulle itsensä rakastaminen on tämän syvästi huomaamista, se on suorastaan kehollinen tunne. Olen rakas ja tärkeä ja arvokas ja kultsibeibe ja ihmeellinen olento juuri näin. Kun tulee rakkautta ja turvaa olla mitä on, säröt alkavat säihkyä – ne eivät olekaan mikään estävän tuntuinen likakaivo vaan kaikkea sitä, mikä meitä lopulta auttaa voimautumaan. Kun mistään ei tarvitse päästä eroon voi olla kaikkea mitä on.
Kenen kanssa saat kokea ehdotonta rakkautta ja turvaa? Kuka sinua muistuttaa siitä, että saat olla mitä olet ja että eheytyminen voi tapahtua siellä, missä sinun ei TARVITSE eheytyä? Siellä, missä ei tarvitse päästä mistään eroon tai kohti mitään – missä sielunsa kanssa syvä yhteys löytyy juuri sellaisena kuin on? Jossa saa tuntea olevansa totaalisen rakkauden arvoinen juuri näin eikä vasta sitten joskus kun on vähän joogisempi, tervehenkisempi, vähemmän addiktiivinen, enemmän sitä tai vähemmän tätä?
Mitä jos itselleen antautuminen turvassa ja rakkauden sylissä sellaisena kuin nyt on, on juuri se mikä transformaation mahdollistaa? Mitä jos on lupa olla eheytymättä? Eheytymisen halun ja kaipuun takana on tarve, ja mitä jos olennaisinta onkin kohdata juuri tuo tarve? Entä jos tuo kuuluisa “eheytyminen” onkin pohjimmiltaan tarpeiden täyttymistä, vihdoin. Sitä, että alkaa omassa lempeydessään – aluksi vaikka toisen avulla – kuulla ja kohdata tarpeitaan?
Voisiko sellainen turvallinen, sinut sellaisena kuin olet näkevä ja rakastava ihminen löytyä, vaikka ammattiauttaja? (En voisi lämpimämmin suositella esimerkiksi Ihminen tavattavissa -mentorointia. Ja munkin luo voi tulla.)
Rakkautta säröillesi!
JÄLKIKIRJOITUS: olen saanut jutusta ihanaa palautetta, kiitos! Eräs herra lähetti meiliä ja kysyi, että miten tämä juttu olisi erilainen, jos huomioitaisiin tilanne jossa henkilö x on mokannut eikä ole kuullut henkilön y toistuvaa EI-ilmaisua. Siihen ilmineeraisin: mokasiko henkilö x koska hänessä on vikaa? Vai tapahtuiko moka, koska henkilö x on IHMINEN? Mikä on parasta, mitä mokissa voi tapahtua? Voiko pyytää anteeksi, kasvaa, antaa sydämen avautua? Tarkoittaako eheys, rakkaudellisuus ja säröjenkin kanssa synkassa oleminen, ettei koskaan mokaa? Miksi ei saisi mokata? Voisiko mokista seurata EHEYTYMISTÄ?
(Itse mokasin juuri pari päivää sitten ihan tuntuvasti. Olen kirjoittanut paljon häpeän kanssa olemisesta, joten en mene siihen nyt, mutta sanoisin, että mokastani seurasi itselleni kivun lisäksi herkkää sydän auki -olemista, halua ymmärtää itseäni ja itsestäni lisää. Lempeästi.) Itsensä rakastaminen on minulle sitä, että suostuu inhimillisyyteensä, kypsyy itselleen ymmärtäväksi aikuiseksi. Henki/jumaluus/rakkaus on inhimillisyydessämme ihan täysillä läsnä.
Kuva: Unsplash / Kari Shea
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Meillä jokaisella on ollut matkallamme opettajia, jotka eivät ole opettaneet pelkästään kouluaineita vaan myös elämää.
Muistan, kuinka ala-asteella miellä oli tiukka ajanjakso, kun murkkuikä alkoi puskea päälle. Luokassa oli levottomuutta ja rajojen kokeilua. Muistan myös, miten opettajamme ei yrittänyt olla kova vaan osoitti rajansa näyttämällä tunteensa. Hän näytti, että hänellä oli paha mieli. Näin muidenkin pahalle mielelle oli tilaa. Luokassa itkettiin lopulta yhdessä, olimme entistä vahvempi tiimi. Myöhemmin työelämässä, esimiesasemassa, minulla oli kaksi vaihtoehtoa: vedänkö kovaa linjaa vai osoitanko rajani kertomalla tunteistani. Valitsin opettajani tavoin jälkimmäisen. (Ja se muuten toimi toistamiseen!)
Yläasteella minulla oli valloittava, lahjakas ja herkkä nuori luokanvalvoja. Hän oli aina meidän puolellamme, kannusti ja kertoi rehellisesti, mitä koki. Kerran hän tuli murheen murtamana luokkaan. Rehtori oli tylyttänyt häntä asiasta, jolle hän ei voinut mitään. Juttelimme pienellä porukalla opettajan kanssa asiasta, hän kertoi tilanteesta enemmän meille. Lähdin siltä istumalta juttelemaan rehtorin kanssa. Halusin, että rehtori kuulee myös muiden mielipiteen siitä, mitä luokkahuoneessa todella tapahtuu.
Nuo keskustelut ja se, että opettaja piti meitä ihmisinä eikä vain oppilaina, opettivat, kuinka toisen ihmisen voi kohdata aina kunnioittavasti. Hierarkiat tai roolit eivät poissulje sitä, etteikö voisi käydä keskusteluita, joissa on läsnä kunnioitus ja luottamus.
Tässä on vain kaksi esimerkkiä siitä, miten opettajat laittavat koko persoonansa ja sielunsa likoon oppilaiden kanssa. Esimerkkejä varmasti riittää – meillä kaikilla. Kuinka suuri vaikutus sillä onkaan, että opettajat ovat kulkeneet lapsuuttamme ja nuoruuttamme matkan, joka on opettanut enemmän elämästä kuin Suomen järvistä tai possessiivisuffikseista. Tällaiset yhdessä jaetut hetket kantavat pitkälle elämässä ja antavat valmiuksia ihmisenä olemiseen.
Liian harvoin tulee kiitettyä niitä opettajia, jotka ovat antaneet tärkeitä eväitä elämään ja sanoneet ehkä juuri niitä sanoja, jotka ovat keikauttaneet epävarman lapsen mielessä palikat oikeaan järjestykseen: Ehkä minä osaankin! Ehkä minä pystynkin! Ehkä minäkin olen arvokas – tällaisena!
Jos et voi enää kiittää omia opettajiasi, kiitä lastesi opettajia, lastenlastesi opettajia tai yleisesti kaikkia opettajia. Minä kiitän erityisesti Maijaa ja Ainoa: KIITOS! Ketä sinä haluat kiittää?
Oma polkuni seksuaalisuuden maailmassa on ollut kiehtova ja opettavainen. Olen vasta aikuisiällä alkanut ymmärtämään sen vaikutuksen omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Helposti seksuaalisuus jätetään meidän hyvinvointi keskusteluista poissa, vaikka mielestäni se olisi hyvä nostaa sinne tärkeimpien asioiden joukkoon. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa seksuaalisuudessa sen peilaamiset meidän omaan itseemme. Kuinka näemme kehomme, kuinka kohtelemme itseämme ja toisia, sekä miten puhuttelemme itseä päämme sisällä.
Nämä ovat kiehtovia teemoja, jotka voivat avata suuriakin blokkeja, mitä elämässä saattaa tulla. Minulla ainakin on ollut paljon blokkeja, jotka ovat vaikuttaneet omaan jaksamiseen. Tässä kolme tärkeää teemaa, jotka ovat auttaneet minua pääsemään noista blokeista eteenpäin.
1. Oletukset
Meillä kaikilla on oletuksia, mutta usein nuo oletukset eivät ole meillä kaikilla samoja. Sen takia varsinkin seksuaalisuudessa, nuo oletukset voivat aiheuttaa haasteita ihmissuhteissamme. Mikäli miehellä tulee oletukset seksiin pornosta ja naisella disney elokuvista (tai toisinpäin), niin on itsestäänselvää, että jollain tulee harmittamaan noiden oletuksien kohdatessa, ellei niitä tuoda esille. Siitä päästäänkin toiseen teemaan..
2. Kommunikaatio
Jos mietin itseäni nuorenpana ihmissuhteissani, minulla oli vaikeaa puhua omasta seksuaalisuudestani tai siihen liittyvistä teemoista. Ne jäivät juurikin oletuksien alle, enkä koskaan itseasiassa kertonut mitä ajattelin ja koin omassa kehossani. Väkisinkin tulee mietittyä, kuinka paljon kommunikaatiolla pystyisi vaikuttamaan seksuaaliseen hyvinvointiin. Tottakai, kaikkea ei tarvitse koko ajan olla kommunikoimassa (se voi olla jopa tiellä tietyissä hetkissä), mutta jossain kohtaa olisi hyvä olla aikaa myös kommunikaatiolle. Ja mieluusti kommunikaatiolle, joka olisi..
3. Rehellisyys
Rehellistä puhetta omista toiveista, oletuksista, ajatuksista, kokemuksista, haavoista ja siitä mitä toiselta kaipaa. Mikäli sitä ei koskaan edes itselle pysty rehellisesti myöntämään, mikä on itselle tärkeää, kuinka ihmeessä sitä kukaan muukaan voi tietää? Tämä varmasti tuntuu itsestäänselvältä, rehellisyys, helppo juttu. Minulle se on ollut kaikkea muuta, kuin helppoa olla rehellinen. On pelottanut myöntää se, kuinka seksuaalinen olento sitä onkaan, pelottanut se, että minua ei nähdä tai hyväksytä olemukseni kanssa. Tai yleensäkin se, että pelottaa, että kukaan ei varmasti rakasta minua, jos olen rehellinen näin alastomasta asiasta, kuin seksuaalisuus. Nämä ovat usein kuviteltuja pelkoja (ei aina), joiden kanssa suosittelen tulemaan rehelliseen kohtaan, ainakin oman itsensä kanssa. Se voi jo vapauttaa suunnattomasti energiaa elämään itseensä.
Tässä vielä video, jossa käyn näitä kolmea teemaa läpi. Suosittelen myös tutustumaan kortteihini, jotka toivottavasti jatkavat tätä keskustelua ja avaavat meidän kaikkien seksuaalisuutta siihen potentiaaliin, joka siellä on.
Viime aikoina olen pohtinut paljon itseni ja ystävieni kanssa positiivista elämänasennetta tai positiivista ajattelua. Sana positiivisuus on todella mielenkiintoinen sana. Positiivisuus voidaan ajatella niin monella tavalla ja se on aihe, joka joillekin on jo kirosana.
Positiivisuus mielletään myönteiseksi. Positiivinen ajattelu mielletään tavaksi kääntää asiat positiiviseksi miettimällä positiivisia asioita, asioita, jotka tuovat hymyn huulille. Positiivisuus nähdään asenteena kohdata vaikeita asioita myönteisyyden kautta.
Minusta on tärkeää olla myönteinen ja nähdä valoa asioissa, ihmisissä ja tapahtumissa. Minusta yhtä tärkeää on myös nähdä elämän ja asioiden sekä tunteiden pimeys, mustuus. Se voidaan luokitella negatiivisuudeksi, mutta minulle se ei ole sitä. Positiivinen ajattelu tai positiivisuus ei saa syrjäyttää kaikkien tunteiden kohtaamista tai kaikkien elämänvärisävyjen olemassaoloa.
Positiivisuus on minusta kaksiteräinen miekka. Sitä voi käyttää itseään ja toisiaan vasten. Kun postiivisuuden ymmärtää käsittelevän elämänasennetta tai tapaa suhtautua asioihin, kaikkiin asioihin, tunteisiin ja ihmisiin näkemällä kokonaisuus, silloin siitä tulee voimavara.
Kun ihminen kohtaa elämässään vaikeita asioita ei niiden kanssa jatketa positiivisuudella ja välttelemällä negatiivisuutta, vaikeita tunteita, kuten saatetaan positiivisuuden harhassa mieltää. Kun tyttäreni kuoli, haastoi menetys minut pohtimaan tunteita. Koin surua, ikävää, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja vihaa. Nämä tunteet olen itsekin mieltänyt negatiivisiksi, kielteiseksi ja jotenkin vääriksi tunteiksi.
Tunteet ovat yhtä arvokkaita
Ymmärsin kuitenkin pian, että tunteet ovat kaikki samanarvoisia. Ilo, rakkaus ja viha sekä pelko ovat yhtä arvokkaita. Silti me helposti miellämme ne eriarvoisiksi. Saatamme ajatella, että positiivisuuteen ei kuulu viha, pelko tai syyllisyys. Se miten käyttäytyy ilossa tai vihassa näyttäytyy eri tavoin. Ilo voi pahimmillaan kääntyä maaniseksi toiminnaksi tai viha voi pahimmillaan kääntyä toista satuttavaksi toiminnaksi. Ääripäät ovat aina vaarallisia.
Kaikki tunteet ovat vahvoja. Kaikki tunteet ovat normaaleja. Jokainen tunne voi viedä meidät mustuuteen, joka on äärimmäistä negatiivisuutta tai äärimmäistä positiivisuutta. Jos ei näe ja koe kaikkia tunteita, ei voi olla vain positiivinen. Jos taas viha ja pelko valtaavat meidät kokonaan saatamme olla katkeria ja arvostelevia. Silloin negatiivisuus on saanut meistä yliotteen ja valolle ei ole tilaa meissä.
Puhutaan myös siitä miten olisi tärkeää välttää negatiivisia ihmisiä. Jos kieltää ympäriltään ihmiset, jotka ovat negatiivisia, on tärkeää kysyä itseltään monia eri kysymyksiä.
Tunnistanko tunteen, jota toinen ihminen todella tuntee, kun hän käyttäytyy kuten käyttäytyy?
Onko ihminen todellakin negatiivinen/ energiasyöppö/narsistinen, kuten väitän?
Heijastanko minä ihmiseen, jotakin itsessäni olevaa piilotettua tunnetta tai uskomusta?
Onko ihmisen rajaaminen elämästäni lähtöisin rakkaudesta vai pelosta?
Tarvitsisiko tämä ihminen apua, rakkautta, ihmiskontakteja, jotta hän voisi paremmin kuin sen, että minä hylkään hänet, koska hän on negatiivinen?
Tarvitsenko minä tässä tilanteessa apua enemmän toisentyyppisiltä ihmisiltä ja on minun tärkeää rajata kenen kanssa vietän kallisarvoista aikaani?
Silloin, kun tunteet vievät meitä, emme välttämättä ole kovin tietoisia kaikesta meihin vaikuttavasta. Kovin vahvan tunteen vallassa ei kannata tehdä myöskään kovin suuria tulkintoja muista ihmisistä tai lähteä rajaamaan ystäviään tiukalla kädellä. Kun tunne on päällä, on tärkeää tutustua siihen. Hyvin harva ihminen on täysin negatiivinen tai täysin positiivinen, ehkei kukaan.
Positiivinen ajattelu/asenne on minun mielestäni parhaimmillaan antautumista elämän kaikkeudelle, sille pimeydellekin, mitä tulee eteen kaikille oli elämänasenne mikä. Negatiivisuus tai toksinen positiivisuus saa ihmisen välttelemään esimerkiksi ihmisiä, joilla on vaikeaa tai pitämään yllä kulissia, joka näyttää positiiviselta, mutta pinnan alla on paljon pahoinvointia. Kuvasin eräälle ystävälleni tilanteen olevan silloin, kuin yrittäisi kiillottaa ruostunutta metallipintaa.
Positiivisuudella voimme näyttää valolla siihen mikä on tummempaa. Tärkeintä on kuitenkin nähdä ja tuntea jokainen tunne, eikä luokitella elämäntilanteita, ajatuksia ja tunteita arvoasteikolla.
Elämä on kaikki. Se on valo ja varjo. Se on negatiivisuus ja positiivisuus. Ilman toista ei ole toista.
