Perhonen. Kiidän kovaa vauhtia vesivirrassa vesipuiston liukumäessä. Riemua kuin lapsena. Vailla huolenhäivää. Ohikiitävän hetken näen perhosen, näen kuumuuden kuivattamia pensaita, vihreitä nahkealehtisiä puskia, kaktuksia, näen punaisia kukkia, pinkkejä kukkia, näen sinisen pilvettömän taivaan. Kuulen linnut ja naurua jostain veden solinan toiselta puolen. Vesi virtaa. Vauhti saa ilon tuntumaan kuplivalta, tiheältä. Ei ole tilaa millekään muulle. Vain ilo. Ja perhonen.
Hetki on ohi. Putoan vesialtaaseen ja lapset putoavat kohta omasta kourustaan viereeni. Olemme vesipuistossa kolmistaan ja juoksemme liukumäestä toiseen Espanjan kuivassa kuumuudessa. Keveinä kuin perhoset.
Kesän paras hetki.
Onni. Huikaisevia hetkiä, sekunteihin tiivistyvää tajua siitä, että juuri nyt minulla on kaikki mitä voin toivoa, olen vain tässä. Kuplin, liidän, leijun, nauran. Jaan sen ihmisteni kanssa. Olen puhdasta ja paljasta iloa, kaikki on tiivistynyt, on vain kesä ja lapset, ja vesipuiston kuumana hehkuvat kivikäytävät ja altaat, joihin saa paiskautua. Sininen vesi ja nauru. Keskinäinen kiusoittelu siitä, kuka uskaltaa ja mitä. Isoveli ja pikkuveli väittävät, että äiti näytti peuralta ajovaloissa, kun piti hypätä liaanilta veteen. Näitkö sä? Naurua.
Päivän jälkeen raukea väsymys.
Mitä on onnellisuus? Se on tuo hetki. Ja tuon hetken kaltaiset hetket.
Ja sitten, sen vastapainona vaihtelevien päivien virta. Tasapaksua arkea, heräämistä ennen päivänvaloa. Illallisia yhdessä ja kuulumiset. Minkälaista oli koulussa tänään? No ei mitään erikoista. Oli lihapullia ja Pate söi sata lihapullaa. Ja sitten on myös itkua ja surua. Pikkuveli on mennyt, en saa koskaan ikinä enää halata häntä, en nauraa yhteisiä asioita. Olen murtua ikävään. Kiireitä töissä. Avioero, yhteisvanhemmuutta, rakkaita ystäviä. Aamukahvit kaverin kanssa. Jalanjäljet vierekkäin lumessa ja kiihkeät jaetut sanat. Ystävien ja kavereiden suruja ja iloja. Hitaat aamut rakastetun kanssa. Pehmeä iho ja lämpö yön jälkeen. Elämän kirjavien, vaihtelevien päivien ja kokemusten tilkkutäkki.
Onnellisuus. Kokonaiskuva omasta elämästä, tila johon mahtuu kaikenlaisia tunteita, kaikenlaisia päiviä, kaikenlaisia kohtaamisia. Kykyni kantaa ja elää niitä kaikkia läpi, niiden kaikkien kanssa. Olla elossa kaikissa tunteissa ja silloinkin kun on hautautunut pimeään pelottavaan paikkaan. Uskaltaa. Valita mikä on minulle riittävää, mikä liikaa, osata rajata pois ja keskittyä, mennä kohti ja poispäin.
Onnellisuus ja ilo menevät helposti keskenään sekaisin. Jos odotamme onnellisuudeltamme jatkuvaa iloa, tulemme helposti asettaneeksi kohtuuttomia paineita itsellemme ja elämällemme. Ilo on tunne, joka syntyy monenlaisista asioista: jäätelöstä, saippuakuplista, auringosta, onnistumisista, kohtaamisista. Vesipuistoista. Onnellisuus on kokonaisvaltaista kokemusta hyvästä elämästä – myös niistä hetkistä, kun päällimmäinen tunne ei ole ilo.
Onnellisuuden sisään mahtuvat kaikki tunteet. Myös suru, viha, pettymykset. Onnellisuuden kokemus syntyy kyvystä elää läpi kaikkia tunteita, kaikenlaisia kokemuksia, kaikenlaisia vaiheita. Hengittää kaiken läpi.
Ja ilo, onni, kudottuna siihen sisään, elämänlankana muiden lankojen joukossa. Tätä se on. Huikaisevia hetkiä, kuin silmänräpäyksiä elämän virrassa, kuin perhonen pysäytetyssä kuvassa. Ja toisaalta se, kun kaikki saa kokonaisuutena onnen sävyt. Että se kaikki, elämäni hetket yhteen laskettuna ovatkin minulle onnellisuutta – että olen nähnyt, uskaltanut ja elänyt sen kaiken. Kokonaan. Hetki kerrallaan, kunnes ne joku päivä loppuvat ja vien ne mukanani. Perhosen, veden, naurun. Makaronilaatikkoa kohtaan tuntemani inhon.
Tietävätkö ne, joiden kanssa elämäni jaoin, että olin onnellinen? Että näin perhosen ja olin hetken puhdasta onnea ilman mitään muuta. Mutta minä olin. Iloa, onnellisuutta. Kumpaakin olin. Elossa. Välillä itkuinen, välillä täynnä riehakasta naurua – ja ne kaikki olivat yhtä totta. Olin onnellinen elämästäni. Kaikesta mitä se minulle antoi.
Minusta ei pitänyt tulla äiti. En pienenä hoitanut vauvanukkeja tai aikuisena koskaan haaveillut äidin roolista. Tämä elämä oli jo täyttä, mielekästä, hyvää ja rakkaudellista ennen perheen perustamista. Mutta tyttäreni ja minun sielut päättivät tulla yhteen jo kauan aikaa sitten.
Vuoden verran kuiskin tähtitaivaille, olisiko sieltä joku haluamassa tulla luokseni. Odotin merkkiä. Sitten löysin maasta pienen kultaisen kolibririipuksen. Hukkasin riipuksen monta kertaa, mutta jotenkin kummasti se aina löytyi ja muistutti itsestään. Ja kun sovimme rakkaan mieheni kanssa hänen nimensä, kun katselimme auringonlaskua Meksikossa, (ja löimme kättä päälle!), niin jotain avautui avaruudessa, hän kuuli nimensä ja lensi siitä hetken päästä sisälleni. Meillä on kumppanini kanssa ollut aina yhteinen kyky luoda näkyväksi toiveitamme, mutta lapsemme tuli nopeammin kuin osasimme arvatakaan.
Hän oli niin nopea, ettei mieleni ehtinyt mukaan ajatukseen vauvasta. Joten kutsuin häntä Kolibriksi raskausajan. Hän vipatti ja väpätti, supisteli ja pisti minut polvilleni puolet odotusajasta, mutta oli samalla ihmeellinen, kaikissa sateenkaaren väreissä elävä pieni olento. Hän ei vielä ollut tällä puolella ja oli silti jo niin vahvasti olemassa.
Olen kuullut sanottavan, että “Ei ole kokenut rakkautta ennen kuin on saanut lapsen.” Minusta se on surullinen ajatus. Rakkautta on niin monenlaista ja jokainen suhde on erilainen – rakkaudesta ja sen monimuotoisuudesta oppii jatkuvasti lisää. Olen kokenut äitinä rakastamisen näin: En ole aiemmin huolehtinut kenestäkään niin paljon kuin nyt. Rakkauteen liittyy niin voimakas halu olla palveluksessa, etten ole aiemmin kokenut vastaavaa. Lapsi tanssittaa vanhempiaan ympärillään oman sydämensä tahtiin. En ole koskaan ollut näin paikallani, ja kuitenkin tarvittaessa valoa nopeampi.
Kun hän kasvaa, samalla kaikki sisälläni liikkuu ja muutun enemmän Äidiksi joka päivä. Vaikka eihän minun pitänyt.
On monia syitä miksi kuukautissykliä kannattaa tarkastella. Fyysisen ja henkisen terveyden ymmärryksen lisäksi oman vuodon rytmin tunteminen lisää itsetuntemusta, tuo merkityksellisyyttä ja syvyyttä elämään ja auttaa naista koskettamaan syvintä voimaansa, kohtuansa.
Fyysinen kuukausittainen sykli jaotellaan yleensä neljään osaan, ja eniten huomiota saavat mehukkaat kautemme, ovulaatio ja vuoto. Taivaallisella kuulla on myös nämä neljä vaihetta. Kuun syklien seuraaminen juontaa juurensa jo ajasta, jolloin ihmiskunta tunsi lähinnä vain luonnon valon, auringon ja kuun tanssin taivaalla.
Haluan tällä kirjoituksella valottaa ajatusta kuukautiskierron energeettisyydestä, sen henkisen kasvun, parannuksen ja itseoivalluksen tarjoamista mahdollisuuksista.
Arkkityypit elävät kuukautissyklissämme
Ovulaatiota täysikuun aikaan kutsutaan valkoiseksi kuuksi, joka on yleinen aika ovuloida. Silloin hedelmällinen arkkityyppinen Nuori neito näyttäytyy täydenkuun valossa ja vetäytyy vuotamaan pimeämänä uutena kuuna. Tätä perinteisempää kiertoa sekä arkkityyppejä käsittelen kirjassani “Lumoava nainen – Tunne villi voimasi”. Mutta syklisi voi olla myös toisin päin! Vuotoaikaa täydenkuun aikaan kutsutaan punaiseksi kuuksi. Silloin valloillaan on Viisaan naisen ja Näkijän sykli, jolloin uuden kuun pimeys luo alitajuntaan sukeltavan maiseman aktiiviselle ovulaation ajalle.
Kuukautisesi eivät siis välttämättä seuraa taivaan kuuta valoisuudessaan ja pimeydessään. Tärkeämpää onkin tunnistaa oman rytmin eri kohdat ja hiljalleen alkaa ymmärtämään, että elämässä on läsnä monta sykliä, päällekkäin ja limittäin. Yleensä kuukautiset seilaavat eri aikakausina punaisesta kuusta valkoiseen, koska naisen elämään kuuluu muutos ja mikään ei ole täysin suoraviivaista tai samana pysyvää.
Punaisen kuun vuotosykli
Punainen kuu herättää parantajan
Nyt sukellan syvemmälle Punaisen kuun sykliin. Ovuloit siis silloin uutena kuuna ja vuodat täyden kuun aikaan. Kirjailija ja naisten henkinen valmentaja Miranda Grayn mukaan et ole tällöin välttämättä niin orientoitunut hedelmällisyyteen ja lapsen tekemiseen, vaan enemmänkin omistaudut henkiseen kehitykseesi. Siksi tätä aikaa kutsutaan myös “näkijän ajaksi”. Näkijä näyttäytyy silloin täydenkuun valossa, eli Viisaan naisen ja Parantajan kyvyt ovat enemmän läsnä! Punaisen kuun sykli ei tarkoita sitä ettet pystyisi saamaan lapsia tai ettet olisi hedelmällinen (esimerkiksi minä tulin raskaaksi punaisen kuun syklissä uuden kuun yönä) mutta niissä on erilainen energia. Kumpikaan ei ole “oikeanlainen”, vaan syklin arkkityyppinen tiedostaminen antaa mielenkiintoisen näkökulman syklisi ja koko olemuksesi, elämäntehtäväsi tarkastelulle.
Jos kiertosi osuu useamman kerran uudelle kuulle, voi olla aika nousta johtajuuteen ja mentorointiin. Ehkä olisit valmis punaisen kuun syklissäsi auttamaan ja parantamaan esille nousseilla piilevillä kyvyilläsi. Uudessa kuussa aktivoituu Viisaan naisen voima, joka kertoo syvemmän ymmärryksen lisääntymisestä ja intuition kasvusta. Sinulla voi olla voimaa auttaa muita, tai ehkä tarvitset itse enemmän parannusta, lepoa hämärässä ja unennäön ajassa. Kun olen itse punaisen kuun syklissä, käyn mielelläni mielihyvää lisäävissä hieronnoissa ja haen hoivaa ja vahvistusta ulkopuolelta, jotta voin paremmin prosessoida ja kääntyä sisäänpäin. Ja jos minulta kysytään jotain, niin vastaus tulee hyvin intuitiivisesti ja autenttisesti.
Täydenkuun aikana vuotaminen tuo konkreettisesti kuukautiset näkyvämmäksi valoon. Silloin voi tuntea olevansa osa maailmanlaajuista naisten nousua, jossa kuukausi kuukaudelta vähennetään kollektiivista häpeää ja hälvennetään tabuja terveen naiseuden ympäriltä.
Nauti uniikista rytmistäsi
Tarvitseeko sinun yrittää vaihtaa sykliä? Ei tarvitse. Nykynaisen sykli on usein lyhyempi ja elää valkoisen ja punaisen kuun syklissä vaihdellen. Toisinaan vuodamme täysikuun aikana ja toisinaan uuden kuun tienoilla. Jos sinulla on kuitenkin tasaisen mittainen ja pitkä sykli, tulee vuotosi luultavasti aina jompaan kumpaan aikaan, jolloin tästäkin tekstistä voi olla sinulle enemmän inspiraatiota.
Kohtusi on oma luova yksikkönsä.Älä luo odotuksia kierrollesi, vaan seuraa kehosi toimintaa rakkaudella.Älä yritä pitää kiinni kummastakaan syklistä, vaan huomioi mahdollinen synkronisaatio ja jos tuntuu hyvältä tutkia sitä aspektia, tee niin. Rohkaisen rakastumaan jokaiseen kierron hetkeen sellaisenaan kun se tulee. Kehosi on aina oikeassa! Kohtu keskustelee lävitsemme, ja jos emme kuule sen hiljaisia kuiskauksia, se alkaa kyllä huutamaan.
Jos käytät hormonaalista ehkäisyä, nämä ajatukset eivät toteudu omassa syklissäsi, koska vuotorytmi ei ole silloin luonnollinen. Mutta voit silti innoittautua Äiti Kuun seuraamisesta taivaalla ja huomata miten se vaikuttaa tunteisiisi, ajatteluusi ja energiatasoihisi.
Sain hetken aikaa sitten ehkä mielenkiintoisimman kuuntelijapalautteen podcastistani. Kuuntelijani (kiitos sinulle) kertoi, että tuntee jatkuvasti elävänsä vääränlaisten ihmisten keskellä; sosiaalisessa tilanteessa, josta ei saa tarvitsemiaan virikkeitä.
Jäin miettimään hänen kirjoittamaansa tekstiä moneltakin kannalta – myöhemmin keskustelin palautteesta vielä ystäväni kanssa. En välttämättä pysty vastamaan kuuntelijani varsinaiseen kysymykseen, mutta tällaisia ajatuksia siitä syntyi!
Viiden ihmisen summa – vai keskiarvo?
Törmäsin taannoin uudelleen ajatukseen, että olemme niiden viiden ihmisen keskiarvo, joiden kanssa vietämme eniten aikaa. Toisin sanoen, nämä viisi ihmistä kertovat, millaisia oikeasti olemme. Jos siis mietit nyt, kenen viiden ihmisen (tai ryhmän) kanssa eniten aikaasi vietät, voit päätellä, millainen ihminen itse olet. Vai voitko?
Haluatko olla keskiö vai keskiarvo?
Voisiko olla, että nuo viisi ihmistä tai ryhmää kertovat vain siitä, millaisessa tilanteessa tällä hetkellä olet ja elät? Keskustellessani saamastani palautteesta ystäväni kanssa, hän totesi itse elävänsä tilanteessa, jossa ei koe saavansa sosiaalisista suhteistaan sitä mitä tarvitsisi, joten entä jos tämä teoria käännettäisiin toisin päin? Eli, ei niin että olet viiden lähimmän ihmisesi muokkaama, vaan että todellakin voit muokata ympäristöäsi ja sitä mitä siitä saat irti. Toisin sanoen, voit muokata ympyröitäsi joko vahvistamaan sitä mitä haluat, tai vaihtoehtoisesti poistamaan siitä ne asiat, joita et halua. Yksinkertaistettuna, voisit kysyä itseltäsi ainakin kaksi kysymystä:
mitä sinä OPIT tai SAAT lähimmiltä ihmisiltäsi?
ovatko nämä asioita, joita haluat elämääsi?
mitä näistä asioista haluat lisää?
tuovatko tai tuottavatko olemassa olevat ihmiset elämääsi asioita, joita ET halua? Muistahan että myös turhautuminen ja pettymys ovat tällaisia asioita.
mitä sinä ET opi tai saa näiltä ihmisiltä?
mitä sinä haluaisit saada ihmisiltä ympärilläsi?
voisitko saada nämä asiat läheisimmiltä ihmisiltäsi?
keneltä voisit näitä asioita saada, jos et heiltä?
mistä löydät nämä ihmiset?
Teepä noista kysymyksistä vaikka mind map -tyyliset piirrokset ja tuijottele niitä hetki. Ja kun olet tarpeeksi kauan edellisiä kysymyksiä piirrostesi kanssa miettinyt, tee päätöksiä. Kyllä, sinulla on ihan täysi oikeus päättää, mitä haluat muilta ihmisiltä elämässäsi, ja myös oikeus tavoitella sitä. Tämä ei automaattisesti tarkoita kenenkään hylkäämistä tai karkottamista elämästäsi, vaan sitä että alat panostaa sinuun positiivisesti vaikuttavien ihmisten seuraan.
Mistä niitä ihmisiä löytyy?
Jos sinulta puuttuu mind mapistasi joku ihminen tai ryhmä, jonka siihen haluaisit (jokin asia, jota haluaisit elämääsi saada lisää), ratkaisu tähän on yllättävän yksinkertainen: kysy muilta läheisiltäsi! Voit yllättyä siitä, kuinka hyviä vinkkejä voit saada, kun vain kysyt. Jos sinua kiinnostaa romantiikan ajan ranskalainen musiikki ja arkkitehtuuri, mutta et tunne ketään, joka tästä tietäisi, kysy lähimmiltäsi! Eivät hekään välttämättä tiedä mutta ihan takuulla innostuvat auttamaan etsinnässä. Ja voi olla, että kysymällä yhdestä asiasta, löydätkin ihan jotain muuta, ehkä jotain mitä et vielä edes tiennyt haluavasi.
Terapeutin on tarkoitus olla se vanhempi, joka joskus jätti haavan pieneen lapseen meissä. Lisäksi on tärkeää, että terapeutin kanssa voi olla juuri sellainen kuin pohjimmiltaan on.
” Terapeutti vain nyökytteli asioilleni. Olisin kaivannut vuorovaikutusta. Olisin voinut yhtä hyvin puhua seinille kuin hänelle.”
Moni meistä muistaa sketsiohjelman hahmon Ymmin muutaman vuoden takaa. Ymmi oli ymmärtäjä, joka toisteli sanoja aivan ja kerro lisää. Ymmi oli parodiahahmo terapeutista, mutta ikävä kyllä moni meistä on myös kohdannut tämänkaltaisen terapeutin. Terapeutin, jolla on paljon ymmimäisiä piirteitä.
Pyysin seuraajiltani kokemuksia terapeutteihin liittyen, koska kuulen asiakkailtani kokemuksia terapeuteista, jotka eivät ole heitä kohdanneet tai toimineet jollakin tasolla todella epäammattimaisesti. Halusin tietää, mitä ovat ne asiat, jotka määrittävät milloin terapeutti onnistuu ja milloin epäonnistuu asiakkaan näkökulmasta.
”Jos terapeutti vaan kuuntelee ja nyökkäilee, niin se on turhauttavaa. Olisin kaivannut keskustelua, hänen antamansa herättelyn avulla olisin löytänyt uusia puolia itsestäni ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiini ja elämäntilanteisiini.”
Terapeutin rooli on hyvin tärkeä asiakkaan elämässä. Terapeutin rooli on olla niin moni. Terapeutilta odotetaan tiedostomattomasti tai joskus jopa tietoisesti sitä mitä vaille on jäänyt.
Terapeutin tehtävänä on ensisijaisesti luoda turvallinen paikka kaikille asiakkaan tunteille, ajatuksille ja kokemuksille.
Terapeutin tehtävänä on olla se, joka ottaa kiinni, kun itse ei jaksa.
Terapeutin tehtävänä on olla se, joka rohkaisee jaksamaan, kun on aika jaksaa.
Terapeutti on se, joka asettaa rajat jos asiakkaalle rajojen asettaminen on haaste.
Terapeutti on se, joka kohdistaa hellästi valoa siihen kohtaan, joka on jo liian kauan ollut piilossa ja peiteltynä.
Terapeutin tehtävänä on olla kuuleva, läsnäoleva
Terapeutin vastuulla on luoda turvan ja luottamuksen lisäksi hyvin vuorovaikutuksellinen tila terapiahetkiin. Terapeutti kuuntelee, mutta odotamme myös, että terapeutti reagoi, on läsnä ja vastaa kysyttäessä tai antaa neuvoa pyydettäessä. Terapeutti voi omilla havainnoillaan ja kuulemallaan auttaa asiakasta löytämään vastaukset itsestään. Asiakas löytää vastaukset oppimalla oman taustansa, elämänarvonsa, ajatusvääristymänsä, tunteensa ja oman kehon sekä niiden yhteyden siihen.
”Kävin terapeutilla ja hän ei toisella kerralla muistanut mitä olin edellisellä kertonut asioistani. Lisäksi hän ilmaisi oman mielipiteensä minusta ihmisenä, joka oli tahditon ja se loukkasi minua. Ei ole mukavaa, jos terapeutti ei ole keskittynyt kuulemaan ja näkemään asiakasta.”
On totta, että varsinkin ensimmäisillä kerroilla terapeutti kuuntelee paljon. On tärkeää saada kokonaiskuvaa asiakkaan nykyisestä tilanteesta ja siihen johtaneista seikoista. Tämän tilan hahmottamiseksi tarvitaan paljon tietoa. Silti näilläkin kerroilla terapeutti on vuorovaikutuksellinen. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä ja tarkistaa kuulemaansa, ymmärsinkö oikein, kun sanoit näin… Tärkeää on, että terapeutti muistaa asiakkaan aiemmin kertomat asiat, jottei joka kerralla tarvitse aloittaa alusta asioiden kanssa.
”Merkityksellisintä minulle on se, että luotan terapeuttiin, jolle uskon suurimmat, syvimmät ja arimmat kokemukseni ja asiani. Olen käynyt muutamalla eri terapeutilla ja koen, että olen aistinut heti terapiaan mennessä, että onko terapeutti sellainen ihminen, jolle kannattaa avautua vai ei. Häpeän tunne ja ns. synkkien salaisuuksien kantaminen on ollut jossain kohtaa elämääni erittäin raskasta. Minulle kävi niin hienosti, että pystyin vapautumaan niistä jo ensimmäisellä terapiakerralla, kun vain luotin ja sain sanottua kaiken ulos. Aistin terapeutissa aitoa empatiaa minua kohtaan. Ikinä en unohda sitä hetkeä. Se oli uskomatonta, ja olen ikuisesti kiitollinen terapeutilleni.”
Terapeutti ja asiakas luovat niin sanotun kiintymyssuhteen, joka voi olla parhaillaan korjaava ja eheyttävä suhde asiakkaan elämässä. Tärkeää on, että terapiasuhteessa asiakas saa kokea korjaavat kokemukset juuri niissä kohdin, missä on kokenut aiemmissa suhteissaan haasteita.
Terapeutin tehtävä ei ole olla tuomari tai moraalinvartija. Terapeutti toki nojaa lakiin ja on ilmoitusvelvollinen rikoksista tai jos kokee lapsen turvallisuuden olevan uhattuna jollakin tavalla. Terapeutin tehtävä on antaa asiakkaalle mahdollisimman paljon tietoa hänen asiaansa koskien sekä normalisoida asiakkaan tunteita ja ajatuksia.
”Terapeutti on hyvä, kun voin luottaa, että hän pitää asiani salassa, kannustaa ja rohkaisee minua sekä laittaa pohtimaan asioita eri näkökulmista. Pidän siitä kun terapeutti kysyy suoria kysymyksiä.”
Terapeutin omat uskomukset, vakaumukset ja kokemukset tulevat terapisuhteeseen. Ammattitaitoinen terapeutti ei kuitenkaan anna niiden vaikuttaa terapiasuhteeseen, vaan käsittelee nämä työnohjauksessa. Terapiassa terapeutti on ensisijaisesti ihminen toiselle ihmiselle.
Terapeutin vahvuus ystävään verrattuna on se, että hänellä on usean vuoden koulutus ihmisyyteen liittyen sekä samalla hän on käsitellyt oman elämänsä haavakohtia ammattilaisten kanssa. Lisäksi terapeutti on neutraali tai joissakin tapauksissa puolueeton.
”On ihanaa kun tulee kuulluksi terapeutin kautta ja tulee olo, että hän on puolellani.”
Terapeuttikin mokaa
Kuten normaaleissakin ihmissuhteissa, niin terapiasuhteissakin, terapeuttikin mokaa. Terapeutti saattaa olettaa tai kuulla jotakin, mikä ei pidä paikkaansa. Terapeuttikin myöhästyy, sairastuu ja joutuu perumaan aikoja. Tärkeää näissä tilanteissa on se, että terapeutti ottaa vastuunsa ja pahoittelee tapahtunutta.
”Minulla on kokemusta ryhmäterapiasta ja siellä yhdelle ihmiselle jäi välillä liian vähän aikaa. Alkuun koin, ettei terapeutilla ollut riittävää taitoa hoitaa isoa ryhmää. Lisäksi terapeutti ei puuttunut ryhmälaisten välisiin erimielisyyksiin.”
Terapiasuhde on sitoutumista suhteeseen molemmin puolin
Terapeutti sitoutuu terapiaan ja samaa terapeutti odottaa asiakkaalta.
Terapiasuhde on suhde, joka vaatii sitoutumista. Joskus, mutta hyvin harvoin asiat ratkeavat yhden- kolmen terapiakerran jälkeen. Moni kokemus vaatii pitkiäkin terapiajaksoja.
Kun asiakas kokee, että terapeutti on hänelle se sopivin on tärkeää, että terapeuttikin kokee olevansa se sopivin asiakkaalle hänen asiansa huomioiden. On tärkeää tuntea myös omat ammatilliset rajansa. Lisäksi terapeutti sitoutuu asiakkaaseen varaamalla kalenteristaan aikoja ja siihen, että kantaa sydämessään asiakasta ja tämän asiaa. Sitoutuminen on tärkeää olla molemminpuolista aivan kuten vuorovaikutuksenkin.
Terapeutti voi parhaimmillaan olla todella korjaava kiintymyssuhdekokemus ja pahimmillaan terapeutti voi syventää jo olemassaolevia haavoja.
Terapiassa suhde on aina vastavuoroinen, mutta niin, että asiakas on kuitenkin suhteen keskiössä aivan kuin lapsuudessa lapsi on vanhemman kanssa.
Mitä ajatuksia tämä runo sinussa herättää? 💖 Kysyimme tämän kysymyksen teiltä lukijoiltamme Instagramissa ja Facebookissa.
Näin ihania ja lohdullisia ajatuksia te jaoitte:
1. Kun asian sanoo ääneen, niin sen näkee eri tavalla. Jos vain pohtii asioita oman päänsä sisällä, ne tuppaa pahenemaan. Puhuminen avaa asioille uuden tai uusia näkökulmia. Ei kannata jäädä yksin pyörittelemään ajatuksia, vaan yrittää löytää joku, jonka kanssa jakaa nämä huolet.
2. Sinulla on oikeus väsyä, oikeus kertoa se, sinulla on oikeus lepohetkiin.
3. Näe pieni ihminen myös itsessäsi ja huolehdi siitä.
4. Olen hiljalleen tajunnut, että tietyille ihmisille en koskaan ole tarpeeksi ja on turha enää “taistella”, jotta saisin jonkun pitämään minusta. On parempi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joille kelpaan omanlaisenani.
5. Kun hyväksyy asian, ettei toista ihmistä voi muuttaa, saa rauhan ja alkaa keskittymään niihin asioihin, mihin itse voi vaikuttaa.
6. Kun jättää stressin pois ja antaa anteeksi, saavuttaa rauhan omassa elämässä. Ja alkaa elää.
7. Usein huomaa taistelevansa ns. turhia taisteluita, joskus on vaan parempi päästää irti.
8. Rehellisyys itseä ja muita kohtaan vaikeina hetkinä on parempi ratkaisu kuin itsensä tukahduttaminen. Puhumalla mieli vapautuu ja alat ihmisenä kukkimaan, aidosti, hyväksyntää etsimättä. Sinä riität.
9. “Saat sen mistä luovut.” On hyvä ja viisas neuvo.
Istun nojatuolissani kotona ja olen isojen asioiden äärellä. Elämääni ohjanneiden perustavanlaatuisten traumojen äärellä. Alan kirjoittaa tätä tekstiä tärisevin käsin. Tunnen jo aloittaessani, että tämä kirjoitus riisuu minut täysin alastomaksi.
En kirjoita tätä saadakseni sääliä tai tällä kertaa edes hyväksyntää. Kirjoitan täyttääkseni yhtä syvimmistä tarpeistani, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Tarvitsen siihen toista ihmistä – sinua, joka luet tätä kirjoitusta. Kirjoitan tuodakseni syvimmät traumani esille, käsiteltäviksi ja anteeksiannettaviksi. Ettei minun tarvitsisi enää elää niiden vallassa ja niistä käsin.
Isättömyys, seksi, seksuaalisuus, hylkäämiskokemukset suhteessa miehiin ovat pyörineet mielessäni toistuvasti lähipäivinä. Ne ovat kuljettaneet minua kipeisiin muistoihin läpi lapsuuden ja nuoruuden aina aikuisuuteen saakka.
Olen käsitellyt, itkenyt, hävennyt ja hyväksynyt. Yrittänyt kirjoittaa niitä pois itsestäni jo useamman päivän ajan. Havainnut miten ne näkyvät ja elävät minussa vielä tänä päivänäkin. Intuitioni kertoo, että nyt on tullut aika kohdata ne ja sitä kautta vapautua niistä.
Isättömyys elämässäni
Tajusin ensimmäistä kertaa viime syksynä Sisäinen lapsi -minussa päivässä, kuinka syvästi isättömyys on vaikuttanut minuun. Se on elämäni ensimmäinen ja syvin hylkäämiskokemus ja on ollut muiden kokemusten kanssa yhdessä merkittävä tekijä rakkaudettomuuden, arvottomuuden ja olemattoman itsetuntoni kehitykselle.
Riistävä ulkopuolisuuden, huonommuuden ja muista ihmisistä erillisyyden tunne on toiminut pohjavireenä kaikille ajatuksilleni, tunteilleni ja toiminnoilleni. Noiden tunteiden tuoma lähes sietämätön kipu ja sen kivun pakeneminen on ohjannut minua elämässäni.
Sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mukaan, isän kaipuu voi näyttäytyä esimerkiksi jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena. Olen varma siitä, että jokaisen ihmisen perustarpeisiin kuuluu tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, saada kokemus siitä, että on arvokas.
”Isä on tyttärelle peili, josta peilataan, onko rakastettava ja ihailtava. Peilin puuttuessa tai näyttäessä sinusta ei ole mihinkään – asennetta, tytär ei opi luottamaan itseensä.” – Saara Kinnunen
Isättömyys vaikuttaa siis ihan oikeasti ja ilman muuta minäkuvaan. Kuinka helpottavaa on löytää selkeät syyt, koko elämää piinanneen tuskan taustalla! Olen kyllä aikuisiällä tutustunut isääni Kadonneen jäljillä -ohjelman kautta, joka on sinänsä oma lukunsa. Tuo kokemus oli minulle äärettömän tarpeellinen, vaikkakin sen seurauksena tuo hylkäämiskokemus toistui.
Haavoitettu seksuaalisuus
Isättömyyden lisäksi koin lapsena törkeää seksuaalisten rajojeni rikkomista. Minun – viattoman lapsen – koskemattomuutta loukkaavia tekoja, omassa kotonani. Tällaiset kokemukset vaikuttavat väistämättä lapsen kehitykseen kaikilla mahdollisilla tasoilla. Mahdollisia oireita ja vaikutuksia on alan asiantuntijoiden mukaan monenlaisia. Omalla kohdallanikin vaikutukset ovat moninaisia ja on tässäkin asiassa haastavaa eritellä mikä on loppujen lopuksi johtunut mistäkin.
Noiden rajojen rikkominen on johtanut muun muassa siihen, että en ole tunnistanut minkäänlaisia rajoja. En tiedä missä minä lopun ja toinen ihminen alkaa. En tiedä mikä on hyväksyttävää käytöstä esimerkiksi parisuhteissa minua kohtaan ja mikä ei ole.
Isättömyyden ja edellä mainittujen kokemusten johdosta kuvittelin, että seksi ja seksuaalisuus liittyvät jokaisen naisen ja miehen väliseen kanssakäymiseen. Kasvaminen normaaliin seksuaalisuuteen tai mielenterveyden näkökulmasta normaaliin aikuisuuteen oli täysin mahdotonta näiden tapahtumien myötä. Saatan tänä päivänäkin alitajuisesti ajatella jonkun vieraan miehen lähestyessä minua ja etenkin ollessa mukava, että hän on varmasti mukava, koska haluaa harrastaa seksiä kanssani. Tunnistan kyllä heti, että ajatus on haitallisten uskomusteni tulos.
Seksi hyväksynnän haun välineenä
Ensimmäinen kokemukseni pojan kanssa 13-vuotiaana ei sisältänyt seksiä. Ainoastaan suutelua, kauniita sanoja ja lempeitä lupauksia ja toki pojan toivoa seksistä. Halusin kuitenkin tutustua ja odottaa. Minäkuvani oli täysin vääristynyt jo tuolloin – koin itseni rumaksi, arvottomaksi ja kelpaamattomaksi.
Olin joka tapauksessa tuona iltana täynnä ihastumisen hurmion huumaa ja ajattelin, että ehkä olenkin ihan kaunis ja riittävä, ehkä kelpaankin, koska tämä komea poika on kiinnittänyt minuun huomiota! Ilta päättyi, ja poika lupasi soittaa seuraavana päivänä. Hän totta tosiaan soitti, jo samana iltana. Hän soitti ja pyysi minua poistamaan puhelinnumeronsa, sanoi syyksi ”koska olet niin ruma”. Lamaannuin niin, etten saanut sanotuksia mitään muuta kuin ”Okei.”
Syvä häpeä omasta rumuudestani, huonoudestani ja kelpaamattomuudestani kietoi minut usvaansa niin että tunsin tukehtuvani siihen paikkaan. Tunnen sen sisälläni tänäkin päivänä. Häpeän, joka ei olisi tässäkään tapauksessa kuulunut minulle. En voinut kertoa kenellekään, koska häpesin niin paljon.
Siitä eteenpäin en enää vahingossakaan kieltäytynyt seksistä. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksin käyttäminen hyväksynnän haun välineenä. Testasin omaa kelpaavuuttani useilla irtosuhteilla. Hain sillä hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä. Kuvittelin seksin olevan yhtä kuin kiintymys, hyväksyntä, rakkaus, läheisyys ja arvostus. Uhrasin kauniin ja viattoman ruumiini täyttääkseni sisimpäni haavat, tunteet, tarpeet ja toiveet. Tahrasin sieluni ja kasvatin tiedostamattani itsessäni häpeää, jota yritin samaan aikaan niin kovasti paeta.
Luopuminen ja anteeksianto
Tänään, tässä hetkessä ja tässä tuolissa, ymmärrän miksi nämä tunteet ja ajatukset ovat nousseet toistuvasti mieleeni ja kehooni.
On tullut aika luopua tuosta häpeästä, joka ei kuulu minulle. Olen elänyt koko elämäni ajatus – ja kokemusmaailmassa, jossa toisten ihmisten ajatukset, tunteet ja toiminta kertovat minusta asioita. Ne ovat määrittäneet minulle minua. Jos joku ei pidä minusta, halua olla minun kanssani tai käyttäytyy ikävästi minua kohtaan. Se on aina ollut viesti minulle minun huonoudestani ja siitä, että minä olen viallinen yksilö, koska näin tapahtuu.
Tällä konseptilla olen kirjoittanut itselleni tarinaa itsestäni ja sen mukaiseksi olen itselleni tullut. Nyt on tullut aika kirjoittaa toisenlainen tarina. On tullut anteeksiannon ja vapautumisen aika. On tullut aika kasvaa ulos asioista, jotka opin haavoittuneilta ihmisiltä. Antaa anteeksi ensin itselleen ja sitten heille.
Lapsuutta ja menneisyyden kokemuksia on mahdotonta muuttaa. Mutta nykyisyyttä ja loppuelämää voi muuttaa aina. Minulla on mahdollisuus vapautua, katkaista tanssini menneisyyden haamujen kanssa ja ryhtyä tanssimaan itseni kanssa tässä ja nyt. Ja tästä eteenpäin.
Kiitos
Haluan kiittää sinua – kuka ikinä olet ja luet tätä tekstiä – siitä, että luit sen. Lukemalla sinä autoit aitoa minua tulemaan nähdyksi ja kuulluksi. Kiitos, että jaat sen jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkään samankaltaisia kokemuksia ja, jotka voisivat kirjoitukseni kautta saada kokemuksen siitä, että he eivät ole viallisia.
Kauniin tyttäreni pienet viattomat kasvot ovat nousseet mieleeni monta kertaa, tätä kirjoittaessani. Nuo puhtaat, tahrimattomat, valoisat kasvot. Haluan kiittää ex-miestäni, lasteni isää ja ystävääni. Ihmistä, jota olen monet kerrat arvostellut vanhemmuudessa ja monessa muussa asiassa, omasta huonommuuden tunteestani käsin.
Olen kiitollinen, koska minun tyttärelläni on isä. Tuolla kauniilla tytöllä on isä, joka todella ihailee häntä, arvostaa häntä ja rakastaa häntä, juuri sellaisena kuin hän on. Tuo ihailu näkyy isän silmistä, kun he kohtaavat ja loistaa peilin lailla tytön silmistä valaisten muun ympäristön. Isänsä rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän johdosta, tyttäreni ei tarvitse tulevaisuudessa hakea hyväksyntää epätervein keinoin miehiltä. Hän tuntee oman arvonsa ja kauneutensa, kiitos isänsä.
Haluan kiittää myös itseäni, tästä rohkeudesta tulla näkyväksi aitona minuna. Haluan kiitoksen siivittämänä kertoa sisäiselle lapselleni: Minä näen sinut! Sinä et ole viallinen! Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi ja tarpeitasi! Sinä olet rakkauden arvoinen, ihan vaan koska olet sinä!
Kiitos.
TOIMITUKSEN VINKKI: Rajojen vahvistaminen ja itsearvostuksen kasvattaminen auttavat pitämään itsestä huolta
Kiltin voimakortit toimivat rohkaisijana, ajatusten herättäjänä ja lempeänä muistuttajana siitä, että sinun tehtäväsi ei ole miellyttää muita ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti.
Kiltin voimakortit -korttipakka sisältää yhteensä 45 korttia ja 3 erilaista korttityyppiä: Vaaleanpunaiset VINKKI-kortit auttavat tunnistamaan omia totuttuja tapoja ja saamaan uutta perspektiiviä. Oranssit TSEMPPI-kortit rohkaisevat ja tarjoavat myönteisiä ajatuksia. Vihreät TEHTÄVÄ-kortit auttavat vahvistamaan itsetuntemustasi ja pitämään itsestäsi huolta.
Läheisen kokeman surun keskellä on monesti vaikeaa löytää sopivia sanoja. Tuntuu että jotain pitäisi sanoa, vaikka joskus hiljaisuuskin on lohtu itsessään.
Surijan läheiselle ei ole olemassa sääntökirjaa ja jokainen tilanne on erilainen. Surun hetkellä itselleni se yltiöpositiivisin ilopilleri on käynyt kaikista raskaimmaksi. Kaikesta ei nimittäin tarvitse löytää saman tien positiivista kulmaa. Negatiivisia asioita kartteleva positiivari saattaa pahimmassa tapauksessa saada surun, pelon tai ahdistuksen käännettyä syyllisyydeksi surijaa kohtaan tai vähäteltyä surua.
Ensi kesänä olet jo uusissa naimisissa, älä enää eroasi mieti!
Tämä menetys avaa portin ihan uuteen, ota tilanne siksi kiitollisena vastaan.
Siitä seuraa ihan varmasti jotain hyvää!
Itse olen surun hetkillä hakeutunut myötätuntoisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka ovat osanneet vain olla läsnä. Sellaisten, jotka eivät ole etsineet kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, johon sitä ei sillä hetkellä ole ollut.
Omassa surussani olen törmännyt kuitenkin myös erilaisiin möläyttelijöihin. Ihmisiin, jotka ovat tokaisseet asioita, joita olen itse päättänyt olla toistamatta, kun kohtaan toisen surijan, sillä oma mieli saattaa surun keskellä ottaa huolimattomasti lausutut sanat turhankin vakavana vastaan.
Keräsin Suuria hetkiä -kirjaani möläytyksistä sellaisia, jotka ovat painuneet omien surujen keskellä mieleen kuin superhyperpikaliima.
Möläytys nro 1:
Vieläkö sinä suret!?
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen varsinainen luuseri, heikkohermo, huomionkipeä masennusmörkö, kun en vain tunnu pääsevän tämän vuoren yli valoon. Surupäiviä on ollut jo 365. Ryhdistäydy nainen! Kaikki muut olisivat jo menneet eteenpäin.”
Möläytys nro 2:
Olet varmasti vahvistunut ihan kauheasti kokemastasi!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Ei, olen heikentynyt. Tunnen itseni tosi asiassa todella lannistuneeksi ja surkeaksi, vaikka kaikesta olisi pitänyt ottaa ihan hirveästi oppia ja vahvistua vähintään henkisesti. Evoluution pitäisi luultavasti karsia minut maankamaralta ensimmäisten joukossa.”
Möläytys nro 3:
Kaikella tällä oli varmasti tarkoitus, jonka myöhemmin vielä oivallat!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen miettinyt tarkoitusta jo vuosia enkä siitä huolimatta pääse pohdinnoissani kovinkaan pitkälle. Silti on ehdottoman tärkeää, että tämäkin asia pitäisi saada käsiteltyä ja aseteltua mappiin muiden ratkaistujen tapausten joukkoon. Raporttini ei vain tunnu valmistuvan. Olen epäonnistunut tässäkin.”
Möläytys nro 4:
Itse jäisin suremaan vuosiksi kotiin tai kuolisin!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Pitäisikö minunkin siis tehdä kodistani pimeä luola? Tai kenties kuolla, jotta osoittaisin varmasti surevani kunnolla?”
Möläytys nro 5:
Voi miten ihana nähdä, että osaat edelleen nauraa!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Hirveä syyllisyys naurusta ja ilosta minussa. Pitäisi olla edelleen vakava. Mutten tarkalleen tiedä kuinka kauan jaksan sitäkään. Ainakin pitää varoa, ettei naura mustalle huumorille.”
Möläytys nro 6:
Hienoa, että kaikesta huolimatta olet mennyt näin nopeasti eteenpäin ja löytänyt uuden kumppanin!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen varsinainen, jos en nyt haudan, niin Jumalan edessä solmitun liiton häpäisijä.”
Itse en hämmennyksissäni ole aina osannut vastata möläyttelijöiden kysymyksiin mitään. Myöhemmin olen ajatellut, että möläyttelijöille niiden kysymysten esittäminen on saattanut olla ihan yhtä vaikeaa kuin minulle niiden kuuleminen. Möläyttelijä ei ole osannut kenties muuta sanoa. Hänellä ei ole ollut sillä hetkellä antaa enempää. Mutta hän välitti minusta, sillä hän yritti sanoa edes jotain.
P.S. Asioita, jotka auttoivat minua suruni hetkellä:
Postikortti, jossa oli enkelin kuvan ja kääntöpuolella teksti: ”Halauksia”. T: Mira
Ystävä joka toi spontaanisti liljoja ja noutosushi-aterian oven taakse.
Viesti ystävältä: ”Olen täällä, jos tarvitset minua.”
Herkkyyteen sisältyy monia lahjoja. Yksi niistä on kyky kokea voimakkaasti niin omat kuin muidenkin tunteet. Tämä ominaisuus voi kuitenkin tuntua enemmän taakalta kuin lahjalta, jos oma energia on epätasapainossa ja raja sen välillä, mikä kuuluu minun ja mikä toisten vastuulle, on epäselvä.
Moni herkkä ja empaattinen on kuormittavassa tilassa, jota kutsun etukenoksi. Etukenossa herkän energia on kallistuneena eteenpäin, hänen huomionsa on keskittynyt hänen itsensä ulkopuolelle ja hän on pois omasta keskuksestaan.
Etukenossa oleva herkkä kokee vastuukseen lukea muiden tunteita ja tarpeita rivien välistä ja sopeuttaa omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Hän on jatkuvassa valmiudessa aistimaan, mitä muut tuntevat ja ottamaan vastuun jännittyvän, sakeutuvan tai tukahdutetun tunneilmapiirin harmonisoimisesta. Hänen koko olemuksensa on valjastettu palvelemaan sitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu eikä hänelle jää riittävästi tilaa kokea omia tunteitaan ja tarpeitaan.
Mitä jännitteisempi tilanne tai ihmissuhde, sitä jyrkemmässä etukenossa herkkä ja ylivastuullinen yleensä on. Ja mitä suurempi etukeno, sitä kuluttavammalta se itsestä tuntuu. Kun olen viettänyt aikaa ympäristössä, joka on sakeanaan tunnejännitteitä, on oloni ollut sen jälkeen usein kuin märällä rätillä. Lisäksi päässä pyörinyt kela siitä, oliko joku asia minun syytäni ja olisinko voinut tehdä jotain paremmin, on pahentanut tunnekrapulaa.
Kun olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut, ei herkkyyteeni liittyvien ominaisuuksien käyttäminen tavoilla, jotka olisivat tuntuneet itsellenikin voimallisilta, ole onnistunut. Se on aiheuttanut minussa turhautumista, lamaantumista, epätoivoa ja voimattomuutta. Silloin herkkyyteni on tuntunut lähinnä rasitteelta, joka vain vie voimia eikä anna mitään takaisin.
Miten saat voimasi takaisin
Kun olemme etukenossa, annamme voimamme pois. Kun annamme voimamme pois, annamme vallan itseemme ja oloomme jollekin itsemme ulkopuoliselle: toisille ihmisille, toimintamalleille, ympäristöille, ilmapiireille ja uskomuksille.
Herkkyydestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyvyssä kokea itseään ja ympäristöään voimakkaasti on myös mahtavat puolensa. Asioihin, tekemiseen, ihmisiin, tunnelmiin, ilmiöihin, musiikkiin, taiteeseen, elokuviin ja oman vilkkaan mielikuvituksen uumeniin sukeltaminen on ihanaa. Se tekee mahdolliseksi asioiden syvällisen ymmärtämisen, merkitykselliset ihmissuhteet ja sellaisten asioiden luomisen, jotka todella koskettavat sekä itseä että muita. Eräs henkilö kuvaili tätä osuvasti sanomalla, että “kun oma itse ei ole aina tärkein, maailma tulee lähelle”.
Etukenon puolelle mennään silloin, kun herkkä ottaa perusteettomasti vastuulleen ympärillään aistimiensa tunne-energioiden helpottamisen ja tekee sitä oman jaksamisensa kustannuksella. Keskeistä onkin löytää tasapaino itsessä olemisen ja maailman kokemisen välillä.
Nauttiakseen voimastaan herkän on tärkeää oppia huolehtimaan siitä, ettei hän tule huomaamattaan imaistuksi mukaan asioihin, tunneilmapiireihin ja ihmissuhteisiin, jotka pumppaavat hänen energiansa toistuvasti tyhjiin. Kun olet seuraavan kerran tilanteessa, jossa etukeno on lipsahtamassa päälle, voit kokeilla näitä kolmea askelta palauttaaksesi itsesi tasapainoon:
1. Tunnista etukeno
Koska herkkyys altistaa meidät voimakkaille kokemuksille niin omista kuin muidenkin tunteista, se luo myös hedelmällisen pohjan erottelukykymme vahvistamiselle.
Erottelukyvyllä tarkoitan sitä, että pystymme tunnistamaan, onko joku tunne, asia tai viesti lähtöisin itsestämme vai ulkopuoleltamme, onko se linjassa oman henkilökohtaisen totuutemme kanssa ja tukeeko vai haittaako se hyvinvointiamme. Kehoni kertoo sen minulle, jos vain suostun kuuntelemaan sitä.
Kun olen luiskahtamassa etukenoon, tunnen sen yleensä paineena tai puristuksena rinnassani eli sydänkeskuksessani. Joskus tunnen myös humahtavaa tai sameaa tunnetta pääni alueella, ikään kuin joku täyttäisi yhtäkkiä ympärilläni olevan tilan ja tulisin suljetuksi lasikupuun, joka tuntuu tukahduttavalta.
Nämä tuntemukset auttavat minua tunnistamaan, kun olen alttiina menemään mukaan raskaisiin tunne-energioihin, jotka eivät ole lähtöisin minusta ja joiden helpottaminen ei kuulu minun vastuulleni.
Mitä paremmin olen oppinut tunnistamaan etukenon, sitä tietoisemmin pystyn valitsemaan, mihin lähden mukaan ja mihin en. Harjoittelua se on toki vaatinut – ja vaatii edelleen. Kannattaa siis olla itselleen armollinen, jokainen kokemus opettaa lisää.
2. Kiinnitä huomiosi sydänkeskukseesi
Erottelukykymme toimii parhaiten, kun olemme läsnä itsessämme, emme kallistuneena energeettisesti eteen- tai taaksepäin. Yksinkertainen ja tehokas tapa palata omaan energiaamme on kiinnittää huomiomme rintakehämme keskelle sydänkeskukseemme.
Sydänkeskuksemme tarjoaa meille kiintopisteen, johon keskittymällä saamme yhteyden kehoomme. Se on samalla portti intuitioomme, jonka välittämä tieto on erottelukykymme perusta, olipa kyse sitten omien sisäisten liikkeidemme tai ulkopuolisen energian lukemisesta.
Omalla kasvun matkallani itseni hoitaminen sydänkeskukseni energialla ja muut sydänkeskusta vahvistavat harjoitukset ovat olleet keskeisiä työkaluja. Sydämen moninaisista kyvykkyyksistä saadaan jatkuvasti myös uutta tutkimustietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin sen roolia niin fyysisessä kuin henkisessä hyvinvoinnissamme. Ei siis ole sattumaa, että kun olen luiskahtamaisillani etukenoon, se on juuri sydänkeskukseni, joka ilmoittaa minulle siitä supistumalla ja paineen tunteella.
Kun tunnet olevasi etukenossa, kiinnitä siis huomiosi lempeästi sydänkeskukseesi, tunnustele sen energiaa ja näe, miten palaat kenosta takaisin keskukseesi.
3. Koe, mitä sinussa nousee
Olet voimakas, luova olento, joka vaikuttaa asioihin energiallaan. Sillä, mihin keskität huomiosi, on väliä. Jos keskityt jatkuvasti vain ja ainoastaan toisten tunteisiin ja tarpeisiin, omat tunteesi ja niiden viestit jäävät väistämättä sivurooliin.
Tuppaamme edelleen uskomaan, että kaikkia tunteitaan – ja etenkään niitä negatiivisia – ei saisi tuntea ja että olemme huonoja ja vaikeita ihmisiä, jos koemme niitä. Tämä uskomus on syvässä ristiriidassa sen kiistämättömän tosiasian kanssa, että ihmisinä meissä nousee tunteita laidasta laitaan.
Jos uskomme, että esimerkiksi viha on tunne, jota emme saisi kokea, meiltä jää huomaamatta sen tuoma viesti siitä, että joku asia ei toimi meille ja tarvitsemme muutosta. Jos sivuutamme sen jatkuvasti, emme opi vetämään selkeitä rajoja. Silloin meitä voi hallita ulkopuolelta ilman, että osaamme luottaa itseemme ja tehdä valintoja, jotka tuntuvat meille sopivilta. Lopulta löydämme itsemme keskeltä elämää, joka ei tunnu omalta.
Tunne-elämältään kypsä ihminen ei ole semmoinen, joka ei koe negatiivisia tunteita. Ennemminkin, hän sallii itselleen tilan, jossa hän voi kokea tunteitaan ilman, että hänen täytyy reagoida niihin autopilotilla.
Kun keskitymme tiukassa tilanteessa sydänkeskukseemme ja annamme tunteidemme tulla koettaviksi sen turvallisessa huomassa, meillä on paremmat mahdollisuudet olla luiskahtamatta etukenoon. Silloin emme ala automaattisesti vastata aina ensin toisten tunteisiin ja tarpeisiin tilanteiden ratkaisemiseksi.
Herkälle ja empaattiselle, jonka selviytymiskeinona on ollut keskittyä ensisijaisesti muihin, tilan tekeminen itselle voi tuntua isolta riskiltä. Silti se kannattaa. Vain kokemalla, mitä sinä tunnet, voit tietää, mitä sinä milloinkin aidosti haluat ja tarvitset. Haluatko oikeasti laittaa energiaasi tähän ihmiseen, tapahtumaan, ilmapiiriin tai asiaan vai teetkö sen vain, koska ajattelet, että niin sinun kuuluu tehdä?
Vaikka maailma tuntuisi vaativan nopeita liikkeitä ja salamareaktioita, sinun ei tarvitse toimia niin. Kun olet läsnä sydämessäsi ja koet sen, mitä sinussa nousee, pystyt päättämään tietoisemmin, mihin haluat huomiotasi ohjata. Se, mihin keskityt, kasvaa ja vahvistuu. Siksi on tärkeää, että et tukahduta, mitä tunnet, vaan kanavoit energiaasi olemiseen, tekemiseen ja ympäristöihin, jotka tuntuvat totuudellisilta ja hyviltä juuri sinulle. Silloin olet voimassasi ja näytät myös muille, miten he voivat olla omassaan.
Sanna Wikström ja Mia Sumell. Kuva Jonne Räsänen 2019
Villasukat voivat olla niin paljon enemmän kuin pelkkä jalkojen lämmike tai asuste. Villasukkiin kietoutuu paljon turvallista ja lämmintä tunnelmaa – kotoista fiilistä, joka muistuttaa, että nyt ei tarvitse hötkyillä, jännittää tai pinnistellä. Oikealla fiiliksellä neulotut villasukat ilahduttavat, rohkaisevat ja tsemppaavat.
Hidasta elämää -perustajan Sanna Wikströmin ja neulesuunnittelija Mia Sumellin uutuuskirja Hyvän mielen villasukat kannustaa neulomaan sukkiin mukaan lempeyttä, unelmia, rohkeutta, rakkautta, iloa, tsemppiä ja paljon hyviä ajatuksia. Kirjasta saa vinkkejä hyvän mielen neulomiseen, värien valintaan sekä hyvien tunteiden ja ajatusten välittämiseen.
“Kun lapsuudenystäväni ja tämän kirjan neulesuunnittelija Mia neuloi minulle villasukat muutama vuosi sitten, niistä tuli yhdet lempivillasukistani. Mia oli neulonut villasukkiin muistutusta kaikesta siitä, mitä halusin kokea ja välittää myös muille: rentoutta, iloa, voimaantumista ja kotoisuutta. Värikkäät sukat jalassa minusta tuntui, että olen kotona itsessäni”, kertoo Sanna.
Tässä Sannan kolme tapaa rentoutua villasukissa:
1. Rentoudu tanssimalla kotona yksin
Laita villasukat jalkaan, laita maailman nolointa musiikkia luureihin ja tanssi villisti.
2. Tee itsellesi unelmahetki
Laita villasukat jalkaan, ota kuppi kuumaa ja kirjoita paperille: Mitä toivon kaikkein eniten? Mitä toive saa minut tuntemaan? Kun löydät tunteen, laita silmät kiinni ja nautiskele fiiliksestä.
3. Päivittäinen huolettomuushetki
Laita villasukat jalkaan ja sano itsellesi: “Ei ole mitään tärkeämpää tekemistä juuri nyt. Minun ei tarvitse kannatella kaikkea. Annan itselleni luvan muutaman minuutin ajan olla huolehtimatta kaikista ja kaikesta.”
on helpompi kääntää huomio toiseen kiusaamalla, tuoda esiin hänen heikoin puolensa, jotta oma heikko puoli ei paljastuisi. Se heikko puoli, joka vimmaisesti yrittää pysyä piilossa hinnalla millä hyvänsä – jopa ikävillä teoilla muita kohtaan. Se kohta sinussa, jota yrität piilotella iltaisin nukkumaan mennessä, ennen kaikkea itseltäsi.
Kokemasi heikkous voi olla kipua siitä, ettei sinua nähty, vaikka olisit sitä tarvinnut. Tai sinua ei edelleenkään nähdä, vaikka juuri sitä eniten kaipaisit. Silloin on helpompaa kaivaa esiin toisen heikkous, että näyttäisi itse vahvemmalta. On helpompi osoittaa ilkeydellä toisen heikkoutta, ettei oma hiljainen heikkous, kaiken mesoamisen takaa, tulisi koskaan esiin.
Mutta heikkouden lisäksi sinussakin on vahvuus. Siellä kaiken pelkojen, epävarmuuden ja vihan alla. Sinun vahvuutesi nousee siitä, että et yritä enää niin kovasti olla jotain tai kääntää huomiota muihin. Vahvuutesi nousee siitä, että sanot, että sinuunkin sattuu. Sattuu niin syvälle, ettei sitä ehkä pysty katsomaan. Siksi haluat nähdä, miltä näyttää, kun muihin sattuu. Haluat nähdä oman sisäisyytesi toisessa ja nauraa sille, kiusata, ilkkua.
Kun kiusaat toista, kiusaat oikeasti itseäsi. Satutat satutettua. Sinua. Et ehkä muista, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut, mutta siellä on jotain sellaista, jota haluat kompensoida tai piilottaa kiusaamisellasi.
Sinun vahvuutesi löytyy siitä kohdasta, jossa näet toisen peilinä, samana. Näet, että teissä on enemmän samaa kuin eriä. Näet, että se on ok, sillä ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Halaat, kun toinen itkee. Kannustat, kun toinen tarvitsee tsemppiä. Autat, kun toinen kaatuu. Pyydät anteeksi.
Mutta siihen voi olla vielä pitkä matka. Ensin sinun on oltava itsellesi lempeämpi: tsemppaa itseäsi, auta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi. Sillä kukaan, joka on lempeä itselleen, ei ole ilkeä muille. Ja toisinpäin: julmuus tapahtuu aina ensin sinussa, sinulle, ennen kuin kohdistat sen muihin.
Sinun vahvuutesi voimistuu, kun itse itket ja annat toisen halata. Kannustat itseäsi ja otat vastaan muiden kehut. Kun kaadut, annat muiden auttaa, silittää ja puhaltaa. Annat anteeksi itsellesi ja niille, jotka eivät näe suojakuoresi alle. Niille, jotka näkevät kivussaan sinussa vain kiusaajan, mutta eivät sinun hiljaista kipuasi, jonka yrität iltaisin piilottaa tyynyn nurkkaan.
Heikkoutesi paljastuu aina kiusaamisessa ja vahvuutesi myötätunnossa. Myötätunnossa niitä kohtaan, jotka eivät ole antaneet sinulle tarvitsemaasi, myötätunnossa itseäsi kohtaan, myötätunnossa niitä kohtaan, joille olet ollut joskus julma ja myötätunnossa ketä tahansa ihmistä kohtaan.
Lisää parantavaa myötätuntoa meille kaikille – itseämme, muita ja elämää kohtaan:
Maailmalla tunnetaan nyt kaksi menestyksekkäillä maailmanlistoilla mainittua “suomalaista”: Suomen metsät ja valokuvaaja Ville Juurikkala. Nyt meidän metsänrakastajien iloksi maailman arvostetuin suomalaisvalokuvaaja Juurikkala on innostunut suomalaisen metsän valokuvaamisesta. Maailmantähtien (esim. Slash/Guns`N`Roses, Steven Tyler/Aerosmith) kuvaaja Juurikkala kuuluu ainoana suomalaisena legendaarisen Morrison Hotel Galleryn listoille 125 maailman arvostetuimman musiikkialan valokuvaajan joukkoon.
Myös Suomen metsät pääsivät juuri maailmanlistoille: Matkaoppaita julkaiseva Lonely Planet kertoi, että Suomi on valittu vuoden 2019 parhaaksi luontomatkailumaaksi. Listaus perustuu britannialaisen luksusmatkoja järjestävän True Luxury Travel -matkatoimiston kansainväliseen The Global Wildlife Travel Index for 2019 -vertailuun. (Asiasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Iltalehti.)
(C) Ville Juurikkala
Maailman parhaat luontokohteet 2019 TOP10:
1. Suomi
2. Ruotsi
3. Brasilia
4. Kanada
5. Yhdysvallat
6. Norja
7. Espanja
8. Saksa
9. Puola
10. Slovenia
Suomalainen metsä on noussut myös Juurikkalan arvoasteikolla bling-blingin ja ylellisen elämän ohi: ”Maailmantähtien kuvaajana oli oma hauskuutensa jonkin aikaa, mutta aitoa syvää onnellisuuden tunnetta siitä ei koskaan tullut. Ei tuonut urasaavutukset, seurapiirijuhlat, talo Hollywood Hillseillä tai pihatiellä odottanut Jaguar XK8. Kaiken tuon menettäminen sen sijaan toi. Oli upeaa vain kävellä metsissä ilman mitään – ilman mitään menetettävää. Metsän kautta pääsin kiinni läsnäolon todellisuuteen. Ja se onkin ainoa todellisuus, joka meillä on” Ville Juurikkala kertoo.
Mitä tästä kaikesta voimme oppia? Ei kannata lähteä omaa metsää edemmäs etsimään onnellisuutta. Meillä on täydellinen luonto, joka antaa joka hetki meille sen, mitä onnellisuuteen tarvitsemme: kyvyn olla läsnä itsellemme ja elämälle.
Ville Juurikkalan vaikuttavia metsäkuvia löydät Jarko Taivasmaan kirjasta Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään (Otava, Hidasta elämää -kirjasarja). Kirja auttaa sinua tyhjentämään mielen kuppia ja täyttämään elämän kuppiasi parhaassa mahdollisessa ympäristössä eli metsässä, luonnossa. Kirjasta puhuttaessa maailman tähtien kuvaaja herkistyy: ”Mun mielestä tää on niin kuvien kuin tekstisisällön puolesta tärkein kirja, mitä oon päässyt kuvaamaan.” HUOM! Hidasta elämää -puodissa KAIKKI KIRJAT koko syyskuun 2019 ajan OSTA 3, MAKSA 2!
Ville Juurikkalan Metsässä-valokuvanäyttely Espoon Kulttuurikeskuksessa 27.9.2019 saakka. Näyttely on avoinna näyttelytila AHJOssa, 1 krs. ma-pe klo 8-21 | la 9-18 | su 9-15. Näyttelyyn on vapaa pääsy.
