Kirjoittaja Marja Simonen on kulttuuriantropologi, shiatsu-hoitaja, apiterapiasta kiinnostunut mehiläistarhaaja ja sisällöntuottaja. Marja toimii päätoimisesti Fiksukuluttaja-blogin sisältövastaavana: löydät blogin osoitteesta www.fiksukuluttaja.fi.
Kipuiletko sen takia, ettet voi tehdä työtä itsellesi tärkeiden asioiden parissa? Ehkä unelma-ammattisi on jokin aivan muu kuin se, mitä tällä hetkellä teet työksesi?
Minulla on kokemusta siitä, miten oman urapolun päätä ei vain tunnu löytyvän. Tiedän myös sen epätoivon, mitä pelko urahaaveiden kariutumisesta aiheuttaa.
Tässä artikkelissa kerron tarinani siitä, miten kriisiin voi löytyä ratkaisu yllättävälläkin tavalla.
Vaikka yritykseni kaatui, uusi suunta löytyi nopeasti
Aivan vuoden 2020 alussa perustin yrityksen yhdessä mieheni kanssa. Tässä vaiheessa emme osanneet kuvitellakaan, miten korona tulisi vaikuttamaan elämäämme.
Kevät ja kesä 2020 olivat hankalaa aikaa taloudellisesti ja henkisesti. Yrityksemme toimi tappiollisesti kesään 2021 saakka, jolloin meidän oli laitettava lopullisesti pillit pussiin.
Syksyllä 2020 löysin kuitenkin ratkaisun avaimet yllättävältä taholta. Pääsin mukaan tekemään taloudenhallintaan keskittyvää Fiksukuluttaja-blogia – ensin sivutoimisesti ja myöhemmin lähes kokopäiväisesti.
Kun sain turvattua toimeentuloni työllä, missä sain hyödyntää intohimoani kirjoittamiseen, sain voimaa järjestää konkurssikypsän yrityksen asiat kuntoon ja miettiä uusia tapoja luontaishoitojen tarjoamiseen.
Nykyään voin toimia kolmessa unelmatyössäni. Päätoimisesti kirjoitan, ja sivutoimisesti tarjoan shiatsu-hoitoja sekä kuppausta (koronatilanteen sallimissa puitteissa).
Kesäaikaan keskityn enemmän mehiläistenhoitoon. Tässäkin kohtasin onnenkantamoisen: ensimmäisen kesän koko hunajasato ostettiin jo etukäteen erään paikallisen yrityksen markkinointitarkoituksiin. Myös toisen kesän sato myytiin saman tien.
Kriisi opetti minulle ainakin 5 asiaa, mitkä esittelen alempana.
1. Uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimesti
Opin kriisin myötä ainakin sen, että uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimin mielin. Jokin uusi kontakti tai tilaisuus voi osoittautua kultaakin kalliimmaksi.
Unelma voi käydä toteen yllättävällä tavalla – eikä välttämättä lainkaan siten kuin kuvitteli.
Esimerkiksi oma liiketila ei ole välttämätön: vaikka minulla ei olekaan omaa luontaishoitolaa, voin tarjota esimerkiksi shiatsua kotikäynteinä. Oman yrityksen sijaan voi hyödyntää laskutuspalvelua, ja niin edelleen.
2. Kompromissi ei aina ole pahasta
Unelma-ammatissa toimiminen voi vaatia kompromissiratkaisuja, eikä se välttämättä ole lainkaan huono asia.
Kompromissi voi tarkoittaa vaikka sitä, että toimii unelma-ammatissa vain osa-aikaisesti.
Tulevaisuudessa hybridiammatit tulevat uskoakseni vain lisääntymään.
Itse koen olevani sisällöntuottaja-luontaishoitaja-mehiläistarhaaja. Mieheni on nykyään valokuvaaja-tuotantotyöntekijä. Joku muu voi olla vaikkapa kuvataiteilija-siivooja.
3. Epävarmuuden sietämistä voi opetella
Epävarmuudessa ja keskeneräisyydessä eläminen ei ole helppoa, mutta niitä voi opetella sietämään.
Itselleni parhaita stressinhallintakeinoja ovat olleet jooga ja luonnossa liikkuminen. Silloin, kun oikeaa suuntaa ei tunnu löytyvän, muistan Mikko Kuustosen laulun sanat: “ole rauhassa levoton”.
4. Avun hakeminen kannattaa
Kaikki mahdollinen apu ja tuki kannattaa hyödyntää. Aina apua ei saa (en esimerkiksi täyttänyt koronatuen saamisen ehtoja), mutta silloinkin voi saada maksutonta neuvontaa (esimerkiksi uusyrityskeskuksista).
Kannattaa kääntyä myös ammatinvalintapsykologien, talousneuvojien ja kollegoiden puoleen apua saadakseen. Huomasin myös sen, että jos aikoo yrittäjäksi, on hyvä kirjanpitäjä uusi paras ystävä.
5. Muista levon merkitys
Uusia ideoita ja ratkaisuja ei löydy uupuneena. Joskus on otettava välimatkaa ongelmiin.
Kun deadlinet painavat päälle, vapaapäivä tai viikonloppuvapaa voi tuntua huonoimmalta mahdolliselta idealta. Silloin on hyvä muistaa, että levänneenä olet tehokkaampi kuin loppuun uupuneena.
Levon merkitys on ehkä tärkein asia, minkä olen viime vuosina oppinut. Aikaisemmin en sallinut itselleni juurikaan lepoa.
Loppusanat
Minulle kävi erinomainen tuuri. Ihanteellinen kompromissiratkaisu, minkä myötä pääsin työskentelemään kolmessa unelma-ammatissani, löytyi sattumalta.
En voi luvata sinulle vastaavaa onnenkantamoista. Voin vain rohkaista suhtautumaan avoimesti erilaisiin mahdollisuuksiin ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja – myös yrittäjyyttä ja eri ammattien yhdistämistä.
Törmäsin somefiidissäni väitteeseen, että “sotapelottelu on vain show”. Pian vastaan tuli rakkausmeditaatioita ja kehoitus keskittyä (vain) rakkauteen. Toivon, että sotapelottelu olisi vain show. Toivon myös, että voisin keskittyä vain rakkauteen.
Jäin miettimään miten löytyy tasapaino realiteettien näkemisen ja tyynenä pysymisen välillä? Mistä se syntyy? Entä milloin yritys pysyä tyynenä kääntyy todellisuuspaoksi, jolla voi olla kova hinta? Että ummisti silmänsä, käänsi päänsä pois, tutkiskeli omaa keskikohtaansa, kun olisi ollut hyvä nähdä, tuntea — ja toimiakin, jos mahdollista?
Monet meistä ovat tottuneita ajattelemaan rakkautta perimmäisenä voimana, johon kaikki lopulta palautuu. Niinkuin ehkä palautuukin, jostain kulmastra katsottuna. Mutta esoteerisen ja eksistentiaalisen pohdiskelun sijaan usein olennaisempi kysymys on se, miten rakkautta toteutetaan? Miten sitä eletään todeksi? Myös vaikeimpana hetkenä?
Luin jokin aika sitten artikkelia väkivallasta. Filosofi Thiemo Breyer nosti väkivaltakokemuksen ytimeen ihmisyyden perustavan relationaalisuuden: olemme maailmassa syvästi, kokonaan ja irroittamattomalla tavalla suhteessa toisiimme. Väkivalta koetaan suhteessa toisiin. Kukoistamme ja kärsimme suhteessa toisiimme. Olemme onnellisia ja onnettomia suhteessa toisiimme. Saamme voimaa ja olemme voimattomia suhteessa toisiimme.
Olemme kaiken aikaa olemassa katse toisia kohti käännettynä, käsi toisia kohti ojennettuina. Ihmisyyden lamauttavimmat kokemukset koemme silloin, kun olemme vailla toivoa kasvoista, jotka kääntyisivät meihin tai käsistä, jotka ojentuisivat meitä kohti.
Ulkopuolella ja yksin.
Ihminen on sekä mikro- että makroperspektiivista tarkasteltuna sosiaalinen eläin. Suhteet ensin hoivaajiimme ja sitten läheisiimme värittävät koko olemassaolomme. Se on ehkä vakiintuneempi tapa ajatella rakkauden ja myötätunnon verkkoa ja vaikutusyhteyksiä. Mutta samaa tajua riippuvuudesta toisiin ja siteisiin, joiden varassa maailmaa koemme ja voimme elää voi soveltaa myös isommassa mittakaavassa. Myös yhteisöt tarvitsevat toisiaan ja kukoistavat toistensa rinnalla ja kanssa — kuten myös menettävät toivonsa ja luhistuvat suhteessa toisiinsa.
Jos tietoisuutta perustavasta relationaalisuudesta sovelletaan yhteisöihin, se tarkoittaa riippuvuutta solidaarisuudesta ja kokemuksesta, ettei ole yksin. Wikipedia määrittää solidaarisuuden (lat.in solidum) yhteisvastuullisuudeksi, yhteenkuuluvuuden tunteeksi ja myötämielisyydeksi kanssaihmisiä kohtaan. Solidaarisuus ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
Tämä voi tarkoittaa sitä, että kasvojen kääntäminen pois voi olla lamaannuttava kokemus niin pienten inhimillisten kokemusten näkökulmasta, kuten yhteisöjen välisiä suhteitakin ajatellessa.
Palaan rakkauteen. Historioitsija Yuval Noah Harari The Guardianin kirjoituksessaan nostaa rakkauden sijaan muutosvoimaksi vihan, tunteista ”vastenmielisimmän”. Vihakin voi olla “kätketty aarre”, vastarinnan energia. Toivo ei välttämättä synny vain rakkaudesta. Viisaskaan toimintakyky harvoin on rakkauden varassa, vaan syntyy joukosta tunteita.
Palaan yrityksiin etsiä tasapainoa. Kaaoksen ja pelon keskellä on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä todellisuuspako ja sydämen sulkeminen kääriytymällä itseen — ja toisaalta realiteettien näkeminen sekä keinot rauhoittua ja ylläpitää toimintakykyä.
Se voi tarkoittaa meditointia, se voi tarkoittaa uutisten ja somevirran säännöstelyä. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa ympärillä tapahtuvan kieltämistä ja pakoa tästä hetkestä.
On tärkeää olla käyttämättä rakkautta verukkeena kääntää katsetta pois hädästä ja avuntarpeesta. Todellinen rakkaus on yhteyttä toisiin. Se näkyy tekoina ja ojennettuina käsinä.
Sillä rakkaus on suuri sana, joka viime kädessä on muun muassa symboli siteelle itsen ja toisten välillä. Hylkäämällä toiset hylkää lopulta myös itsensä.
Sen miettiminen onko suhde terveellä pohjalla ei ole aina ihan simppeliä. Ennenkaikkea siksi, että kukaan muu kuin suhteessa olijat eivät todella todella tiedä mitä suhteessa tapahtuu. Ja kumpikin vieläpä kokee suhteen omalla tavallaan. Nämä kokemukset saattavat varsinkin traumakemia suhteessa olla hyvin toisistaan poikkeavia tapoja. Ja sitten ei aina tiedä itsekään enää, mikä on totta.
On toki selvää, että kaikissa suhteissa on joskus haasteita ja suhteet voivat nostaa meissä esiin hyvin vaativia tunteita, silloinkin jos suhde on turvallinen. On totta että tänä päivänä parisuhteisiin voi liittyä valtavia myyttejä ja epärealistisia odotuksia ja samaan aikaan on totta että moni on epäterveessä suhteessa eikä tiedä odottaa toiselta juuri mitään, joka kuuluisi turvalliseen vuorovaikutukseen.
Tällä kirjoituksella koitan selventää rajapintoja, mitä kuuluu terveeseen suhteeseen, mikä menee epäterveen puolelle ja mikä on suorastaan kaltoinkohtelua.
Terveessä suhteessa:
Avoin kommunikaatio
Toista kunnioittava kohtelu
Tasavertaisuus
Luottamus
Selkeys yhteisistä rajoista
Epäterveessä suhteessa:
Paljon sanomattomia asioita ja välteltäviä aiheita
Epäkunnioittava kohtelu
Epärehellisyys
Vastuun välttäminen
Epätasavertainen (valta-asetelmia, ylivastuullinen ja alivastuullinen, yms.)
Kaltoinkohtelevassa suhteessa:
(Sisältää usein myös kaikki tai ison osan epäterveen suhteen kohdista)
Naiset ovat pitkään (jopa lain edessä) olleet heikommassa asemassa kuin miehet – ja ovat monessa maassa ja kulttuurissa yhä. Yhteiskunnan normit ja käytännöt ovat luoneet naisille vahvoja uskomuksia arvostaan – tai lähinnä arvottomuudesta.
Vahvat, itsenäiset naiset eivät ole kokeneet turvaa, saati arvostusta. Heitä on halveksittu, häpäisty, vangittu ja jopa tapettu. Naiset ovat selvinneet hengissä tottelemalla ja toteuttamalla kulttuurin luomia odotuksia oikeanlaisesta naiseudesta.
Heikossa asemassa naiset ovat joutuneet tietoisesti ja tiedostamattaan luomaan erilaisia selviytymis- ja puolustusmekanismeja.
Yksi selviytymisen malli on itsensä pienentäminen. Naispolvet toisensa jälkeen ovat opettaneet tyttärilleen, että pienempänä olet parempi. Pienempänä pysyt turvassa.
Itsensä pienentäminen on edelleen suojamekanismi, johon moni nainen turvautuu – ja jos ei turvaudu, hän tuntee usein syyllisyyttä tai häpeää.
Mistä tiedät pienentäväsi itseäsi?
– Et uskalla kertoa mielipidettäsi silloin, kun sille olisi paikkansa (tai jos kerrot, pyydät sitä anteeksi).
– Vähättelet tarpeitasi (koska toisten tarpeet ovat aina tärkeämpiä kuin sinun).
– Pelkäät ottavasi liikaa tilaa itsellesi (”Taas olin kamalan kovaääninen!”).
– Piilottelet tunteitasi (tai tunteiden ilmaisemisen jälkeen morkkistelet).
– Peittelet feminiinisiä piirteitäsi, kuten herkkyyttä, pehmeyttä ja luovuutta – mutta myös naisellista voimaasi.
– Kyseenalaistat jatkuvasti itseäsi tai elämääsi (”Tuntuu, että elän ja olen aina jotenkin väärin.”)
– Et tavoittele unelmiasi, jotta et vahingossakaan epäonnistuisi – tai menestyisi, sillä se voisi olla vielä vaarallisempaa. Saattaisit kohdata kateutta tai häpäisemistä, tulla hylätyksi.
Miten voimme päästä eroon itsensä pienentämisen mallista?
1. Normalisoidaan erilaiset tunteet, myös ne vaikeat. Naisen kiukku tai viha ei todennäköisesti ole vain PMS-oire, josta on hyväksyttävää aukoa päätään – luultavammin se on merkki siitä, että joku on ylittänyt hänen rajansa. Meidän pitää alkaa luoda ilmapiiriä, jossa tunteiden voima ymmärretään ja jossa naisen voimakkaat tunteet ovat yhtä hyväksyttyjä kuin miehen. 2. Opetellaan kunnioittamaan sekä omia että toisten tarpeita. Ymmärretään, että on ok pitää itsensä puolta ja sanoa ei kuormittaville asioille. Rajojen asettaminen on normaali itsestään huolehtimisen tapa. Siitä ei tarvitse ketään syyllistää. 3. Hyväksytään se, että joskus aiheutamme vaikeita tunteita toisille. Jos yritämme aina välttää konflikteja muiden ihmisten kanssa ja miellyttää heitä, luultavasti saamme aikaan konflikteja itsemme kanssa. Omassa voimassa ihminen löytää tasapainon sen välille, milloin myötäillä toisia, milloin taas pitää kiinni omasta kannastaan. 4. Tehdään tilaa erilaisille puolille itsessämme ja toisissamme. Annetaan välillä tilaa toisille, välillä otetaan sitä rohkeasti itselle. Jos tilan ottaminen ja itsensä ilmaiseminen nostattavat häpeää, opetellaan tuntemaan ja kohtaamaan sekin, ja siten hoitamaan häpeän kerroksia meissä kaikissa. Oma voima ilmenee monin tavoin: kenenkään ei tarvitse olla vain yhdenlainen saadakseen hyväksyntää.
Lue lisää omaan voimaan astumisesta Katri Syvärisen kirjasta Sinun tarinasi voima.
Tunnen näinä päivinä paljon myötätuntoa, surua ja auttamisenhalua kaikkien kärsivien ja pelkäävien puolesta. Kun tunnen myötätuntoa toisten puolesta, tunnen myös heidän surujaan ja pelkojaan. Pelko voi olla periytyvää, jopa kolmen sukupolven yli siirtyvää epigeneettistä traumaa. Nykyinen tilanne voi aktivoida erilaisia vanhojakin pelkoja, koska sotatraumat eivät ole vielä kaikilta osin puhdistuneet suomalaisissa.
Pelko voi olla myös opittua ja ehdollistunutta – jolloin siitä voi myös oppia pois. Olemme nykyelämässä oppineet pelkäämään asioita, jotka eivät millään lailla uhkaa henkeämme. Ihmisten yleinen pelko on läheisten menettäminen tai sairastuminen, mikä mielikuva ymmärrettävästi tuo ahdistusta pintaan. Pelon voi oppia yhdessä tilanteessa, jos siinä kokee kauhistuttavaa. Sen jälkeen pelko voi yleistyä muihin vastaaviin tilanteisiin, vaikka niissä ei olisikaan samaa kauhistuttavaa tapahtumassa.
Pelkojaan ymmärtämällä voi lieventää ahdistusta
Itse uskon, että pelkääminen ei tuo itselleni mitään hyvää. Mutta saamme pelätä. Pelko on hengissä selviytymisen kannalta olennainen tunne. Mediasta näkee ja kuulee asioita, mistä voi olla huolissaan ja peloissaan. Entä, jos…Entä, jos….Entä, jos….on luonnollista pelätä. On myös luonnollista olla pelkäämättä sellaista, mitä ei ole tapahtunut.
Ihmisyyteen kuuluu myös toisten tunteiden tunteminen peilisolujen avulla. Toisen tunteeseen ei tarvitse mennä mukaan, vaikka onkin vahvasti myötätuntoinen toisen kokemusta kohtaan. Voi pyrkiä ymmärtämään toisia, heidän tunteitaan pyrkimättä korjaamaan, muuttamaan tai poistamaan niitä. Olemalla vain siinä toista varten autat yleensä eniten. Minua on auttanut oppia ymmärtämään, mitä ja miksi pelkään, jotta voin hyväksyä pelkojani.
Jokaisen on käytävä oma polkunsa ja käsiteltävä pelkonsa tässä elämässä, mutta voimme olla toisillemme onneksi tärkeänä tukena.
Pelon tunnetta voi vahvistaa tai lieventää eri asioilla, joista jälkimmäisiin keskityn tässä blogissa omien kokemusteni kautta. Uskon, että tunteet ovat tunnettava ja kohdattava, jolloin ne hellittävät otettaan ja niiden kautta oppii itsestään. Uskon traumojen käsittelyyn ja terapiaan sen ollessa toimivaa. Mielen vahva voima on tärkeä myös uusien toimintatapojen luomisessa omaan elämään. Lopulta aika moni asia on osoittautunut omassa elämässäni valintakysymykseksi. Haluan valita ilon ja rakkauden useimmiten.
Mitä kaikkea sinä pelkäät? Tiedätkö miksi tai mistä kukin pelko on syntynyt?
Olen elänyt pelossa osan elämästäni. Ulospäin se on näyttänyt rohkeudelta, koska olen kanavoinut pelon päinvastaiseen suuntaan. Jossain vaiheessa tuli isoja herätyksiä alkaa opettelemaan pois pelossa elämisestä. Elämä näytti, miten pelko syö elämänilon ja kiitollisuuden aamupalaksi. Halusinko elää niin? En todellakaan. Koen elämän niin arvokkaaksi, että päätin alkaa työstämään pelkojani eri tavoin. Opiskelin, kävin terapiassa, opettelin arjen tilanteissa reagoimaan luottamuksella pelon sijaan. Kaadun ja kompastelen paljon matkan varrella, mutta polku on antoisa ja palkitsee.
Voi olla pitkä tie opetella olemaan murehtimatta sellaista, mikä ei ole tapahtunut. Suurin osa ihmisen peloista liittyy asioihin, jotka eivät koskaan edes tapahdu. Pelko vie helposti tilan elämästä nauttimiselta varsinkin, jos emme voi edes vaikuttaa pelkoa aiheuttavaan asiaan. On minusta sääli, jos käytän voimani etukäteen murehtimiseen, koska tilanteen vaatiessa oikeaa reagointia olisi voimani jo käytetty.
Elämän rajallisuus on auttanut keskittymään hyvään
Elämä on ainutkertainen matka, jossa jokainen päivä lasketaan. Jokainen päivä on yhtä arvokas, vaikka toiset tuntuvatkin kevyemmiltä kuin toiset. Noin 40-vuoden jälkeen tajusin, että elämä on todella rajallista ja minäkin vanhenen joka päivä kehon tasolla. Tänäkin aamuna sadat tuhannet ihmiset eivät enää heränneet elämään tätä elämää vaan lähtivät täältä. Minä heräsin ja sinä myös.
Haluatko hellittää murehtimisesta otettasi?
Pysähdyn faktojen äärelle
Tällä hetkellä faktoja itselleni ovat seuraavat:
Suomessa ei ole sotaa enkä henkilökohtaisesti usko sellaista tulevankaan
Minulla on koti, ruokaa ja läheisiä ihmisiä
Minulla on upea luonto ympärillä ja aurinko paistaa juuri nyt
Minulla on ihanat ystävät ja työ, mitä rakastan
Mediassa on aina joku asia, mitä voisi pelätä
Edellisten kahden vuoden mediamyllytyksen jälkeen ihmiset eivät enää pelkää vanhaa aihetta, tilalle tuli nyt uusi mihin pelon voi siirtää, jos on tottunut elämään pelossa
Minun ei tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia asioista, joihin en voi millään tavalla suoraan vaikuttaa
Varaudun tilanteeseen, mitä pelkään
Mieti mitä voin tehdä? Jos en mitään konkreettista, keskityn tässä hetkessä oleviin hyviin asioihin. Jos voin tehdä tai varautua jotenkin, mietin suunnitelman. Autossa laitan turvavyön ja kotiin hankin palovaroittimen. Sen jälkeen unohdan kauhukuvan ja keskityn nauttimaan tämän päivän pienistä ilon hetkistä. Onko olemassa tervettä pelkoa? Vai vain tervettä varautumista?
Vaikka pelot voivat olla luonnollisuutensa lisäksi myös periytyviä ja syvällä olevia, voin usein hallita omaa mieltäni ja pysähtyä pohtimaan, miten minä haluan suhtautua vallitsevaan tilanteeseen. Sitä vapautta ei voi kukaan missään tilanteessa viedä minulta pois. Voin aina myös tukea muita elämällä omannäköistä elämääni. Sinunkin esimerkin voima on suurin muutosvoima muille. En tiedä, miten muiden pitäisi elää elämäänsä. Tiedän, miten minä elän omaani ja se riittää.
Vaikka tämä ei auta nyt vallitsevaan tilanteeseen, olen silti miettinyt, olisko sotia ollut ikinä tai tällä hetkellä, jos yksikään ihminen ei suostuisi olemaan muiden ohjailtavana tehden itseään ja arvojaan vastaan. Tekisi, mikä omassa sydämessä tuntuu oikealta. Hectorin laulussa käy hyvin ilmi, mitä seuraa siitä, kun on isosti muiden ohjailtavana sikäli, kun se vie vapauden itseltä tai muilta.
”Hän tietää, ettei tappaa saa, mutta tappaa kuitenkin. Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan, ilman häntä Ceasar yksin jäänyt ois.” -Hector/Palkkasoturi-
Milloin sinä teet jotain, vaikket haluaisi tai vaikkei se tuntuisi oikealta? Haluatko olla muiden ohjailtavana pelinappulana elämässä, vaan ohjata itse omaa elämääsi?
Keskityn siihen, mitä minä haluan ja mikä on tärkeintä
Rakastan rauhaa. Helpointa minulle on luoda sitä sisälleni. Vahvistan rauhaa joka päivä monin tavoin. Teen tilaa tunteille, mitä kukin tilanne herättää. Oleilen luonnossa, juttelen läheisten ihmisten kanssa, kirjoittelen ajatuksiani, teen aamujoogan, katson elävää tulta ja hengitän. Tässä hyvä kirjoitus hengittämisestä ja helppo hengitysharjoitus, jota itsekin teen päivittäin. Hengitysharjoitukset laskevat kierroksia ja rauhoittavat ylivirittynyttä hermostoa.
Visioin tulevaa kesää ja kaikkea ihanaa tulevaisuuteen. Odotan hyvää tapahtuvaksi ja koen tunteita kuin hyvä olisi jo tapahtunut. Kirjoitan joka ilta viiden vuoden päiväkirjaani asiat, mistä olen tässä päivässä kiitollinen. Kuuntelen musiikkia, josta tulee hyvä olo. Tässä muutamia itselleni rauhaa vahvistavia kappaleita:
Läsnäolo hetkessä ja kehossa auttaa aina. Opiskelen tällä hetkellä Zen Coachingia Ruotsissa. Sen perusajatus on keskittyä olemaan tässä ja nyt, kehossa pyrkien hyväksymään kaikki mitä on. Sekin, ettei pysty hyväksymään kaikkea mitä on. Vaan olla sen kanssa mitä on yrittämättä muuttaa sitä. Tuntuu toimivalta ja mielenkiintoista harjoitella tätä haastavissa tilanteissa.
Mitä sinussa tapahtuu juuri nyt?
Voitko hyväksyä sen, mitä sinussa juuri nyt tapahtuu?
Jos et, voitko hyväksyä senkin, ettet voi hyväksyä?
Pyrin koko ajan hyväksymään kaiken, mitä elämässäni tapahtuu. Pyrin hyväksymään senkin, että elämässä voi tapahtua mitä vain. Kaikki ei ole minun hallinnassani, vaikka mieli haluaisikin välillä kontrolloida tapahtumia. Kotonani hallitsen sitä, miten tavarat siellä ovat. Hallitsen mieltäni useimmiten ja pyrin elämään sydämeni ohjauksessa. Mutta paljon muuta en voi maailmassa hallita. Jos jo valmiiksi hyväksymäni asia tapahtuukin tosielämässä, se vaan eletään sitten läpi eikä se tule niin suurena shokkina. Paljon olen jo tähän asti nähnyt ja kokenut. Aina, kun taistelen todellisuutta vastaan, se voittaa. Koska se on totta. Jäljellä jää vapaus suhtautua vallitsevaan todellisuuteen kuten haluan.
Vahvistan hyvinvoinnin kuplaani ja uskon kykyihini selvitä
Voin aina luoda ympärilleni hyvinvoinnin kuplan, josta pääsee kaikki hyvä läpi, muttei mikään maailman paha. Kuplastani käsin voin auttaa ja tukea muita ja tuntea rauhassa tunteitani. Tunnen valtavasti myötätuntoa kaikkia kärsiviä ihmisiä kohtaan. Suren sitä, kun pelko voittaa joidenkin ihmisten mielen ja lamaannuttaa. Sallin itselleni kaikenlaiset tunteet ja olen oppinut olemaan enemmänkin sivustaseuraaja niille kuin niiden vietävissä. Okei, meillä naisilla voi olla hormonaalisesti kerran kuussa vahvemmin se aika, kun voimme olla enemmän tunteidemme vietävissä. Silloin auttaa se, että on valmistautunut siihenkin.
Voin myös aina tehdä muistilistan itselleni, mitkä asiat tukevat sitten, kun mielessä on todella haastavaa tai pelot alkavat tulla. Olen tietoinen siitä, että mieli voi lähteä helposti laukalle ja minä ohjaan sitä korkeammasta viisaudestani käsin enkä halua olla pelokkaan mieleni ohjauksessa.
Uskon, että minun polulleni ei ole tulossa mitään sellaista, mistä en selviäisi. Sitten kun aikani on lähteä, se tapahtuu, vaikka istuisin kotisohvalla.
Elämä on tässä ja nyt. Minun, sinun ja meidän kaikkien elettävänä.
Juuri niillä pelimerkeillä, mitä tällä hetkellä on käytössä. Tehdään niistä hyvä peli, jossa voi olla joka hetki voittaja. Sodassa kukaan ei voi voittaja, rakkaudessa ja rauhassa kaikki ovat voittajia.
Valoa sinun päivääsi, rauhaa mieleesi, rakkautta sydämeesi.
Lämmöllä,
Riikka
***
Jos haluat lisää keinoja oman hyvinvoinnin vahvistamiseen, pääset lataamaan ilmaisia lahjojani tästä.
Jos haluat tutustua palveluihini, pääset niihin tästä.
Maailmantilanne on koetellut pitkään koko ihmiskuntaa ja se koettelee yhä. Me suomalaiset olemme tutkitusti maailman kärkipäässä huonoimmin epävarmuuden tunnetta sietävä kansakunta ja monia meistä koettelee tällä hetkellä epävarmuuden tunteen lisäksi myös ahdistus ja pelko, sekä hyvin kovakin stressi.
Koemme kuitenkin tätä kaikkea yhdessä. Kukaan meistä ei ole yksin näiden tunteiden kanssa, aina on joku, joka tuntee ihan samoin. Huomaan näitä tunteita niin itsessäni, kuin tutuissanikin, sekä asiakkaissani ja myös perheessäni ja läheisissäni.
Jaamme samaa tuskaa oman lajimme edustajien kanssa, vaikka usein saatammekin luulla, että olemme vaikeuksiemme kanssa ihan yksin.
Helppo hengitysharjoitus mieltä ja kehoa rauhoittamaan
Silloin, kun meitä ahdistaa ja kun mieltä ihan todella painaa jokin vaikea asia saatamme usein alkaa tiedostamatta hengittämään hyvin pinnallisesti, jonka keho voi tulkita merkkinä vaarasta. Keho menee ikään kuin oikosulkuun, joka taas lisää ahdistuneisuutta.
Rauhallinen syvä hengitys vie hermostolle viestiä siitä, ettei ole hätää. Hengitys onkin yksi nopeimmista ja tehokkaimmista keinoista helpottaa vaikeaakin ahdistusta.
Tekstini lopusta löydät helpon syvähengitysharjoituksen, jota teen itsekin päivittäin automatkalla töihin tai kauppaan, nukkumaan mennessä ja aina ennen kuin otan vastaan uuden asiakkaan.
Syvähengitysharjoitusta voi ja kannattaa tehdä päivittäin ilman, että olisi ahdistunut tai voisi muuten huonosti. Näin annamme keholle, mielelle ja hermostolle pieniä taukoja ja rauhan hetkiä pitkin päivää, joka auttaa ennaltaehkäisemään liiallista kuormitusta.
Hengitysharjoitukset laskevat kierroksia, ikään kuin painaisit jarrua, jotta kierrokset eivät mene äärimmilleen, eikä keho ylivirity tai pääse olemaan ylivirittyneessä tilassa liian pitkiä aikoja.
Helppo syvähengitysharjoitus
Sulje silmäsi ja ota hyvä ryhdikäs istuma-asento tai voit myös makoilla lämpimän viltin alla. Rentouta hartiat.
Hengitä syvään nenäsi kautta ja annan ilman virrata vatsaan, niin että vatsa pullistuu ulos.
Laske rauhallisesti kolmeen aina, kun hengität sisään.
Puhalla ilma ulos suusi kautta laskien samalla rauhallisesti kuuteen.
Muista aina, että uloshengitys on reilusti pidempi, kuin sisäänhengitys, se on jutun ydin.
Jatka niin kauan, kunnes olosi rauhottuu ja helpottuu.
Mitä enemmän teet hengitysharjoituksia, sitä paremmin ja nopeammin ne tehoavat.
Kriisi ei ole mustavalkoinen kokemus. Kriisit koskettavat meitä läheltä ja kaukaa, eri mittakaavassa eri tavoin, eri syistä. Mutta koskettavat silti.
Tunteet eivät ole mustavalkoisia kokemuksia. Mullistavissa tilanteissa saatat tuntea monia tunteita yhtä aikaa, omituisena sekamelskana.
Vaikeassa tilanteessa voit…
…lähettää myötätuntoa niille, jotka pelkäävät henkensä puolesta JA tuntea huolta omasta tulevaisuudestasi, vaikka perusasiat juuri nyt ovatkin paremmin kuin monella muulla.
…muistaa, miten olennaisia perusasiat ovat JA kiinnittää huomion merkityksettömiltä tuntuviin pikkuasioihin – nekin saavat olla tärkeitä.
…toivoa, että rakkaus voittaa JA surra niitä tilanteita, joissa näin ei käy.
…tukea kriisien uhreja JA antaa itsellesi jotain, mikä helpottaa oloasi.
…luoda yhteyttä muihin JA asettaa myös rajoja, jotka suojaavat sinua.
…kannatella toisia JA pitää huolta itsestäsi.
…vaalia oman voiman tunnetta JA tuntea kiukkua, turhautumista, pettymystä.
…tiedostaa maailmantilanteen JA välillä unohtaa sen kokonaan, keskittyä hetkeksi johonkin muuhun.
…korostaa rakkauden voimaa JA ymmärtää, että joskus maailman epäreiluus nostattaa myös vihaa.
…toivoa parasta JA pelätä pahinta.
…murehtia sen menettämistä, mikä sinulle on tärkeää JA olla kiitollinen siitä, mitä sinulla on nyt.
”Hän oli aluksi ihan erilainen, ihan kuin toinen persoona. Olen nähnyt hänen hyvyytensä ja olen ihan oikeasti saanut myös kokea sen. Ei meillä aina ole näin kamalaa, on myös paljon hyvää ja paljon hyviäkin aikoja.”
Narsistiset suhteet alkavat tavallisesti ihan todella ihanasti, täynnä suurta vetovoimaa, sekä molemminpuolista intohimoa. Suhde etenee nopeaa ja sitoutuminen tapahtuu yllättävänkin helposti, sekä nopeasti. Rakkauden ja viehätyksen kupla on säteilevä ja harvinaisen virheettömän oloinen. On saatu siis kokea illuusio jostain, mitä ei todellisuudessa ole olemassa, kuin hetken.
Kun maskit tippuvat ja valheet, sekä manipulointi paljastuu valtaa narsistisen ihmisen läheisen yleensä hämmennys, sekä epätoivo. Mitä ihmettä tapahtuu ja miksi? Onko tämä kaikki syytäni vai keksinkö itse kenties tämän kaiken?
Narsistinen ihminen manipuloi läheistään lisää vetoamalla syyllisyyden tunteeseen, sekä omaantuontoon ja syyllistää häpeilemättä toista omista teoistaan. ”Sä todella keksit tän kaiken ihan itse, kuinka sairas mielikuvitus sulla onkaan, tarvitset pikaisesti hoitoa ja ammattiapua!”
Konflikti ja uhkatilanteet rauhoittuvat usein siten, että narsistisen persoonan läheinen pyytää anteeksi, vaikkei siihen olisi syytä. Tämä voi olla ainoa tapa rauhoittaa tilanne, vaikka anteeksipyynnön tulisikin tulla täysin toiselta suunnalta.
Anteeksipyytelyvaiheen jälkeen alkaa hyvittelyvaihe ja tuhannet upeat lupaukset muutoksesta.
”Hän on vakuuttanut ymmärtävänsä nyt sen, kuinka vahingollisesti ja ilkeästi on minua kohtaan toiminut. Hän on luvannut muuttua jos vain palaan takaisin ja annan anteeksi. Haluaisin niin kovasti uskoa, että hän puhuu totta, mutta mistä voisin tietää, että onko hän tällä kertaa ihan oikeasti tosissaan?”
Voiko narsisti/narsistinen ihminen siis muuttua ja mitä aito, sekä pysyvä muutos edellyttää?
Muutospuheet eivät itsessään saa aikaan muutosta
On tärkeä tietää, että narsismi on pysyvä luonteenpiirre ja tapa toimia. Tämä pysyvyys on nähtävissä siten, että narsistisen ihmisen aiheuttamat ongelmat ovat näkyneet läpi hänen elämänsä niin lähisuhteissa, kuin muissakin elämän eri osa-alueissa.
Jotta narsistinen ihminen ihan oikeasti muuttaisi hänelle ominaista ja niin vahingollista tapaa toimia vaatisi se ensinnäkin sen, että hän kykenisi näkemään ja myöntämään omassa toiminnassaan jotain sellaista, jota hän haluaisi ja kokisi itsekin tarpeelliseksi muuttaa.
Pitäisi siis kyetä myöntämään, ettei ole täydellinen, eikä oikeutettu kaikkeen siihen pahaan, jota on tehnyt ja tekee.
Lisäksi tarvittaisiin motivaatiota muutokseen, sekä sen verran tervettä nöyryyttä ja henkistä voimaa, että hän kykenisi katsomaan sitä mitä todellisuudessa on ja miten muut ihmiset hänet kokevat. Tämän narsismi tavallisesti estää.
Narsistinen ihminen voi muuttua, mutta patologinen narsisti ei yleensä muutu
Narsistisia piirteitä voi esiintyä eri määrin eri ihmisissä. Jos narsistisia piirteitä esiintyy vain vähissä määrin on mahdollista, että ihminen kykenee muuttamaan haitallista toimintatapaansa. Hänen tarvitsee kuitenkin olla itse se, joka kokee aidosti halua muuttaa elämäänsä ja omaa toimintaansa.
Vahvasti narsistinen persoona yleensä vastustaa hoitoon hakeutumista, eikä näe itsessään mitään vikaa. Syy on tavallisesti kaikissa muissa paitsi hänessä ja hän pitää tiukasti kiinni omasta ajatusmaailmastaan.
Vaikean narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan hoito on hyvin vaativaa ja pitkäkestoista. Psykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg on arvioinut, että psykoterapiasta on valitettavan harvoin apua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville. Hoito kaatuu usein ihmisen kykenemättömyyteen sietää sitä kipua, joka muutoksesta seuraa: pitäisikin sietää heikkoutta ja tarvitsevuutta itsessä.
Narsististen piirteiden vahvuus ja vaikeusaste vaikuttavat siis siihen, minkä verran terapiasta on hyötyä vai onko ollenkaan.
Mitä voimakkaammat narsistiset piirteet ovat, sitä vaikeampi ihmisen on nähdä itsensä sellaisena, kuin hän todellisuudessa on.
Jos narsistityyppisiin piirteisiin puututtaisiin reilusti ennen teini-ikää, on ihmisen mahdollisuudet oppia esimerkiksi myötätuntoa ja toisen ihmisen huomioon ottamista todennäköisesti paljon paremmat kuin myöhemmin.
Psykiatrian erikoislääkäri ja koulutuspsykoanalyytikko Gustav Schulmanin mukaan terapia voi olla hyvinkin kannattavaa silloin, jos ihminen pystyy tiedostamaan käyttäytymisessään piirteitä, jotka aiheuttavat vahinkoa ja kärsimystä hänelle itselleen ja muille.
Muutos vaatii paljon aikaa sekä erittäin pätevää ja osaavaa pitkäkestoista ammattiapua. Yhdestä tai kahdesta terapiakerrasta ei ole apua narsistille.
Jotta aito ja pysyvä muutos ihan oikeasti tapahtuisi vaatisi se myös sen, että narsistinen ihminen olisi aidosti motivoitunut omaan hoitoonsa ja hänellä olisi kykyä sietää vastoinkäymisiä sekä nähdä itsessä aiemmin ylpeyttä herättäneet piirteet sittenkin erittäin vahingollisina.
Taitavinkaan ammattilainen ei pysty muuttamaan toista ihmistä. Ellei ihmisellä itsellään ole tahtoa muuttaa ajatus- ja toimintamallejaan hyväksi katsomastaan syystä, hän ei muutu.
Lisää tietoa ja käytännön keinoja vaikeista kokemuksista toipumiseksi löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.
Olisi ihana voida uskoa aina rauhaan ja rakkauteen. Maailma jossa elämme, pitää sisällemme myös paljon muuta. Valitettavasti on olemassa myös sokeutta, valtavaa tunnekylmyyttä, narsismia, psykopatiaa ja pahuutta.
Miten säilyä jotakuinkin terve järkisenä, kun joudumme kohtaamaan elämän hyvinkin varjoisia ja hyvin epäinhimillisiä kohtia? Tarjolla olisi varmasti moniakin defenssejä, kuten kieltää pahan olemassa olo, tai toksinen positiivisuus jossa kaikki on rakkautta ja niin edelleen.
Ihmisyyttä on, että meidän on vaikea sietää epätietoisuutta. Mielemme haluaa etsiä asioille selityksiä ja merkityksiä. Monille asioille voimmekin löytää syy yhteyksiä ja nimiä, mikä on hienoa. Mutta elämässä on myös asioita, joita on mahdotonta täysin tietää taikka hallita mielellä. Näin saa olla. Kaikkea ei tarvitse voida ymmärtää.
Joskus elämässä joudumme kohtaamaan suurta avuttomuutta. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Pelkoa. Vihaa. Ne ovat tunteina niin vaativia, että ei ihme että koitamme tehdä kaikemme, etteivät ne saisi tuntua.
Saa tuntua. Tiedän paremmin kuin hyvin, että se että suostumme kokemaan epäoikeudenmukaisuutta ei auta heitä jotka nyt kärsivät. Mutta se voi auttaa sinua. Olemalla kontaktissa siihen mitä tunnet.
Saa tuntua. Antaa tuntua.
Niissä hetkissä, kun oma ymmärrykseni ei riitä, en osaa muuta kuin laittaa kädet ristiin ja rukoilla.Niissä hetkissä päädyn halaamaan lapsiani normaalia pidempään, vaalimaan sitä mikä on tässä ja nyt tärkeää.
Vinkkaan myös lukemaan tämän kirjoituksen MLL sivuilta, jossa käsitellään sitä miten sodasta voi puhua lapsen kanssa ikätasoisesti. Vaikka ei olisikaan lapsia, suosittelen lukemaan.
Marjaana Herlevi (KM) on on opinto-ohjaaja, sosiaalikasvattaja, esiopettaja, työkykyvalmentaja, tietokirjailija ja life coach master. Opinto-ohjaajana Marjaana on työskennellyt perusasteella, lisäopetuksessa, lukiossa sekä yksityisesti yrityksissään Urataival ja OpoCoaching. Marjaana on myös kouluttanut uraohjaajia Jyväskylän yliopistossa. Hän on pitkän linjan varhaiskasvattaja sekä TAITE-museopedagogisen toimintamallin kehittäjä.
Monen nuoren elämässä saattaa olla juuri nyt monenlaisia huolia ja paineita. Joissakin perheissä esimerkiksi eletään juuri nyt sitä aikaa, kun ollaan siirtymässä perusasteelta toiselle asteelle tai lukiosta eteenpäin, mahdollisesti korkeakouluun. Ehkäpä keskusteluissa vilahtaa aika ajoin eri tulevaisuusvaihtoehdot ja jatko-opiskelupaikat. Tai sitten tuntuu siltä, että ajatuksissa ei ole mitään vaihtoehtoja, tulevaisuus vaikuttaa pelottavalta, tummalta hämärältä, jonne ei uskaltaisi vielä siirtyä. Nuoren epävarmuus kotona saattaa näyttäytyä kiukutteluna, poissaolevuutena, itkun purkauksina, puhetulvana tai vaitiolona, kullakin yksilöllisesti.
Myös sinä vanhempana olet mahdollisesti huolissasi. Riittävätkö pisteet jatkoon? Onko keskiarvo tarpeeksi hyvä? Pääseekö nuori pääsykokeisiin? Entä pääsykokeissa onnistuminen? Onkohan tämä nyt oikea valinta? Olisiko sittenkin pitänyt priorisoida hakujärjestys toisin? Kunpa nyt yo-kirjoituksissa kaikki menisi nappiin! Olethan varmasti lukenut tarpeeksi? Eikö sinun pitäisi lukea enemmän? Milloin alkaa pääsykokeisiin lukeminen?
Lukuisia kysymyksiä mahdollisesti tulvahtelee mielelle ja kielelle. Olet huolissasi. Jopa hädissäsi.
Mieti, miten silloin toimit.
Osoitatko nuorellesi hätää huokailemalla ja patistamalla? Pulputtamalla jatkuvaa kysymystulvaa nuorellesi? Puhumalla nuoren kuulleen ystävillesi, kuinka huolissasi olet tai kuinka et vieläkään ole nähnyt, että nuori olisi aloittanut lukemista tai ryhtiliikettä koulun suhteen.
Mitäpä luulet, auttaako huolipuhe ja huokailu?
Oletko miettinyt, että kuinka paineistetussa tilanteessa nuori on jo muutenkin? Kyllä hän tietää, mikä hänen tilanteensa on. Siitä ovat opettajat ja opinto-ohjaajat pitäneet huolen jo kuukausien ajan. Osa kertomalla faktoja, osa kiristämällä, osa patistamalla, osa kannustamalla. Puhetta jatkosta on ollut varmasti. Ja sama paine jatkuu koulun käytävällä kavereiden kesken. Mieti hetki, miltä tuntuisi, jos sinun työpaikallasi olisi jatkuva epävarmuuden ilmapiiri ja sama keskustelu jatkuisi vielä tauoilla ja kotona. Innostuisitko vai lamaantuisitko? Mitä siinä tilanteessa todella haluaisit?
Muistatko, kuinka kannustit lastasi, kun hän opetteli kävelemään? Olit innoissasi, hymyilit ja kannustit häntä kädet ojossa: ”Hyvä, juuri noin! Hienosti menee!” Tai kun hän lähti ensimmäistä kertaa yökylään yksin tai aloitti koulutien. Kuinka sinuakin vanhempana jännitti, mutta kuitenkin kannustit. Nyt tarvitaan juuri sitä samaa vanhempaa, joka katsoo ystävällisin, rakastavin silmin, kannustavin sanoin: ”Riittää, kun teet parhaasi. Sinä riität. Tulet löytämään paikkasi maailmassa. Minä olen sinun tukenasi. Kaikki järjestyy.”
Miten puhut nuorestasi? Miten puhut nuorellesi?
Me kaikki tarvitsemme kannustuspuhetta. Jos jo luontaisesti kannustat, hyvä! Mutta tuplaa vielä annos! Jos taas olet taipuvainen huolestumiseen, ole tietoinen, että voi valita viisaammin. Nyt tarvitaan huolenpitoa ja hymyä vieläkin enemmän. Kannustavia katseita ja leppoisaa läsnäoloa. Kodin turvallista ja paineetonta ilmapiiriä.
Hyvä sinä vanhempi, hienosti olet jaksanut jo vuosien ajan. Jaksa vielä.
Murehtiminen on monelle tuttu tapa käyttää aikaansa. Murehtijasta voi tuntua, että hän ei voi ajattelulleen mitään tai hän voi oikeuttaa sen itselleen järkeilemällä sen osoittavan hänen olevan välittävä ihminen. Murehtiminen on kuitenkin omien tunteiden välttelyä, joka johtaa siihen, että murehtiminen vain ajan kanssa lisääntyy.
Tästä ajatuksesta voi tuntua hankalalta ottaa kiinni,, jos ei ole aiemmin pohtinut asiaa. Minulle ainakin oli, kun puhuin siitä ensi kertaa oman terapeuttini kanssa vuosia sitten. Olennaista on oivaltaa, että kun murehdit, et ole läsnä nykyhetkessä. Vietät siis aikaasi menneisyydessä tai pelkäät tulevaisuudessa odottavia asioita. Murehtiminen saa aikaan ahdistusta, siksi murehtimisen vähentämiseen on tärkeää kiinnittää huomiota. Onneksi meillä on siihen keinoja.
Monen vaikeista tunteista kärsivän ihmisen oirehdinnan syy on juuri siinä, että pelot ja katastrofointiajatukset valtaavat liikaa tilaa omassa mielessä. Aika kuluu pohtien asioita, joille ei voi mitään. Mieli etsii ratkaisua asioihin, joihin ei voi enää vaikuttaa tai joista ei voi tietää etukäteen. Mitä enemmän murehtii, sitä enemmän ahdistus kasvaa. Samalla analysointi etäännyttää sinut tärkeämmästä tehtävästä; tässä hetkessä olemisesta.
Kun ajatukset jumiutuvat ja alkavat ahdistaa, voit kokeilla One mind -harjoitusta, joka kuuluu dialektisen käyttäytymisterapian työkalupakkiin. Sen tarkoitus on vahvistaa nykyhetkessä olemisen taitoja:
One thing at the moment (Ota yksi asia kerrallaan)
Now (Pysy nykyhetkessä)
Enviroment (Keskity ympäristön havainnointiin)
Moment (Palaa heti nykyhetkeen, kun mieli alkaa murehtia)
Increase senses (Käytä aistejasi, ole niiden avulla läsnä)
Nonjudgemental (Älä tuomitse tai jaottele asioita hyviin tai huonoihin, näe ne erilaisina)
Descripe (Havainnoi ja kuvaile, älä analysoi)
Kun harjoittelet tätä säännöllisestä, huomaat, ettei mielesi lähde niin helpolla enää laukalle ja opit laskemaan ylivireystilaasi omin avuin. Sinä et ole sama asia kuin ajatuksesi tai tunteesi. Sinä olet paljon enemmän.
Jos huomaat vältteleväsi hankalia tunteita, niin muista että voit toimia niistä huolimatta arvojesi mukaisesti. Välttelemällä ahdistusta annat ahdistukselle vain enemmän valtaa elämässäsi. Muistathan, että vain tehty harjoitus auttaa. Tunnesäätelytaitoja voivat harjoitella ihan kaikki ja niistä on hyötyä meille kaikille elämässämme. Älä siis jää murheidesi vangiksi vaan tartu toimeen harjoittelemalla.
Hyvä uutinen on, että tämä harjoitus vähentää todennäköisesti myös tunnehaavoittuvuuttasi, koska opit paremmin näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat, et murheidesi kautta.
Omalla läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä yksi todella tärkeä aihe alue on ollut kiintymyssuhdemalliin perehtyminen ja sen tuoma ymmärrys siitä, miksi olen tuntenut ja reagoinut niin kuin olen. Miksi suhteet nostivat niin helposti ahdistusta, turvattomuutta ja pakonomaista kelaamista esiin?
Aikuisista kiintymyssuhteista olen kirjoittanut aiemmin mm. täällä ja täällä.
Tällä kirjoituksella haluan hieman avata, mitä pelkoja ja syvempiä tunteita ristiriitaisen ja välttelevän kiintymystyylin taustalla on.
Tiivistetysti:
Ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu herkästi erillisyydestä, pelkää yhteyden menettämistä ja hylätyksi tuloa ja alkaa reagoimaan mm. ”jahtaamalla” toista yhteyteen, vaatimalla yhteyttä tai vetäytymällä mielenosoituksellisesti – pyrkimyksenä saada toinen havahtumaan.
Välttelevästi kiintynyt taas ahdistuu herkästi haavoittuvaisuudesta, tarvitsevuudesta ja haluaa säilyttää vapauden ja tietyn etäisyyden. Välttelevästi kiintynyt reagoi vetäytymällä, välttämällä vaikeita keskusteluja ja pitämällä toisen aina emotionaalisesti muutaman metrin päässä.
Suhdedynamiikka menee typistetysti jotenkin näin:
Mitä enemmän ristiriitaisesti kiintynyt ahdistuu- >hän pyrkii löytämään varmistusta ja turvaa (joskus myös intensiivisesti vaatien), sitä enemmän välttelevästi kiintynyt taas vetäytyy, puolustautuu ja muuttuu etäisemmäksi. Ja sitä enemmän toinen ahdistuu ja pyrkii yhteyteen ja toinen vetäytyy lisää…
Satuttava ja kiperä kuvio joka helposti toistaa itseään, jonka äärellä koemme suhteessa ymmärrettävästi avuttomuutta ja keinottomuutta.
Kehä saattaa pyöriä muutaman kierroksen, päättyä voimakkaaseen irtiottoon tai jäädä käsittelemättä kokonaan
Toista emme voi muuttaa, mutta ymmärtämällä oman mallimme taustalla olevia haavoittuvaisia tunteita, voimme alkaa ilmaisemaan herkemmin tarpeitamme reagoimisen sijaan. Se ei ole tae suhteen paranemisesta mutta se on tae syvemmästä suhteesta itseemme ja omaan kokonaisuuteemme.
Omia toimintamalleja ihmissuhteissa voi tutkia ja ymmärtää paremmin esimerkiksi Ymmärrä itseäsi -korttipakan avulla. Tutustu korttipakkaan tarkemmin TÄÄLLÄ.
