Nautinto muuttaa koko elämäsi. Olen tavannut lukemattomia naisia , joilla on ”kaikkea”: Hyvä työ ja ura, kaunis koti, vaatteita, ystäviä, personal trainer, auto, terveet ruokailutottumukset, lomamatkoja, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan.
Valmennuksissa naiset kertovat minulle: ” Tuntuu, että minussa on jotain sisäisiä lukkoja, jotka estävät antautumasta täysillä elämän virtaan.”
”Ihan kuin tuli olisi sammunut. Luovuuteni tempoilee enkä osaa keskittyä mihinkään. Olen menettänyt jopa elämänhaluni.”
”Olen ottanut hoitaakseni ja kantaakseni liian paljon asioita ja samalla kadottanut feminiinisen puoleni, voimani ja paloni. Olen kyllä pärjäävä ja vahva, mutta en enää löydä sisäistä naistani roolien ja odotusten keskellä. ”
Arvaat varmasti, mitä minä sanon: ” Se puuttuva palanen on sinun Nautintosi.”
Minä tiedän, koska olin tuo nainen.
Tunsin valtavan kaipuun johonkin, jota en osannut edes sanoittaa. Tunsin tyhjyyden ja tunteen, että ”tässä ei ole vielä kaikki”.
Muutos
Se mikä on tuonut minulle kokonaisvaltaisen täyttymyksen tunteen, on syvä, nautinnollinen ja rakastava yhteys seksuaalisuuteeni.
Olen nähnyt saman muutoksen asiakkaissani. Olen nähnyt heidän elämänsä muuttuvan, kun he ovat vahvistaneet yhteyttä seksuaalisuuteensa ja alkaneet kunnioittamaan ja rakastamaan itseään seksuaalisina kuningattarina:
”Tunnen seksuaalisen, elinvoimaisen yhteyden itseeni ja muihin”
”Olen ylpeä ja riemuitsen seksuaalisuudestani”
”Koen erilaisia orgasmeja ja orgastista energiaa, jotka ravitsevat kehoani, mieltäni ja sieluani”
”Tunnen ja osaan asettaa rajani. Tiedän, koska ja mihin sanon ” ei ” ja koska sanon ” kyllä”
”Tunnen itseni ja rakastan itseäni aivan uudella tasolla. ”
”Pystyn aitoon intiimiin yhteyteen tunteiden ja mielen tasoilla sekä seksuaalisuudessa kumppanini kanssa.”
Tämä on nautinnon voima. Nainen syttyy ja muuttuu itsevarmaksi, säteileväksi ja luovaksi, kun hän antautuu nautintoonsa.
On normaalia, että muutosten tekeminen pelottaa meitä. Ihminen hakee turvaa tutuista ja vahoista tavoista. Haluan kuitenkin kannustaa sinua lähtemään rohkeasti tutkimusmatkalle nautintoosi. Olet sen arvoinen.
Kuva: Cottonbro/ Pexels
Kuningatar O- antaudu intohimollesi verkkokurssini alkaa 23.5. Myös muut kurssit ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ
Kysyimme teiltä lukujoilta parhaita tapoja pitää mielen hyvinvoinnista huolta. Tässä 100 vinkkiä, jotka annoitte ja joista voi poimia omaan arkeen parhaat mielen tasapainottajat:
1. Metsälenkit oman koiran kanssa. / Juokseminen koiran kanssa. Nollaa pään tehokkaasti.
2. Yöunen pidentäminen auttaa aina.
3. Oman ajan etsiminen ja sen käyttäminen äänikirjoihin tai lukemiseen on minulle parasta palautumista.
4. Hengitys esim. neljään laskien nenän kautta sisään ja hitaasti suun kautta ulos neljään laskien auttaa.
5. Puiden ja lintujen katsominen ikkunasta tai kuistilta.
6. Sanat: ”Asiat voisivat olla pahemminkin ja asioilla on tapana selvitä, sotkuisimmillakin.”
7. Sanat: ”Elä ja anna elää.”
8. Sen hyväksyminen ettei aina ”pidä”. Väsytin itseni siihen ajatukseen et ”mun pitää vielä noi pyykit, sit vielä noi ja tuoki pitää vielä ehtiä..”. Teen asiat sillä painolla ku ne tuntuu luonnolliselta ja jaksan paljon paremmin.
9. Jalkojen rasvaus ja hieronta ennen nukkumaanmenoa.
10. Musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssiminen.
11. Rehellisenä peiliin katsominen.
12. Mindfullness. / Päivittäinen meditaatiohetki. / Meditointi painopeiton alla.
13. Omien tunteiden sanoittaminen (tai ainakin yritys sanoittaa).
14. Talvi-/kylmäuinti ja sen tuomat endorfiini- ja dopamiinibuustit.
15. Säännöllinen ulkoilu säästä riippumatta.
16. Käsi sydämelle, kun tarvin itsemyötötuntoa ”kaikki hyvin”. Nukkuessa mietin neutraalia sanaa ”että….että…että”, kun ajatukset pyörii päässä ja uni ei tule.
17. Luonnossa kiitoskävely ja luonnon ihmeiden ihmettely.
18. Lempeä syvä hengitys/huokaisu ja kasvojen rentoutus: kuvitettelen lyhyen hetken, että otsa ja leuka sulavat kuin jäätelö maata kohden.
19. Maalaaminen ja piirtäminen; saa käyttää luovuuttaan, rauhoittaa mielen.
20. Tietoinen läsnäolo eläinten kanssa. / Kissojen silittely.
21. Somen käytön vähentäminen.
22. Varaamalla kalenteriin omaa aikaa itselle – ja arvostamalla sitä yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin menoa: sitä ei peruta eikä mielellään siirretä. Hyvin nopeasti tämän myötä konkretisoituu, kuinka tärkeää on nostaa omat tarpeet tärkeysjärjestyksessä listan yläpäähän.
23. Käytän paljon erilaisia kortteja: lemppareina Voimauttavat kysymykset ja Sielun sopukoita -kortit.
24. Tähtitaivaan katsominen on suosikki asia rauhoittumiseen.
25. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa mietin vähintään pari asiaa, mitkä oli hyvää siinä päivässä. Auttaa konkreettisesti näkemään myös kaiken kaaoksen keskellä jotain hyvää, ja tuo levollisen olon just ennen yöunia: ”Kaikki päivät ei ole hyviä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää.”
26. Kun olen todenteolla pahoittanut mieleni ja suruissani, menen jonkin pihapuuni juureen, painan käteni sitä vasten ja sanon hiljaa: ”Ota tämä kipuni ja kasvata siitä uusi ja vahva oksa.” Sen jälkeen kiitä puuta taakkani kantamisesta ja tunnen oloni paljon kevyemmäksi ja paremmaksi.
27. Pienet tavoitteet ja iloitseminen niiden täyttämisestä.
28. Sanat: ”Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu!”
29. Ystävällinen teko tuntemattomalle.
30. Neulominen. Vuoden lopussa menetin tärkeän läheisen, se lamaannutti niin totaalisesti, että en pystynyt tekemään juuri silmukkaakaan. Kun suru hiukan helpotti, tein kolmessa viikossa 3 villapuseroa, sen jälkeen on tahti onneksi hidastunut, mutta on helpottanut surun ja muiden tunteiden käsittelyä.
31. Kasvohieronta guasha-kammalla ennen nukkumaanmenoa, parantanut unta.
32. Tärkein hyvinvointivinkkini on, että aina kun huomaan murehtivani tulevaisuutta tai mennyttä kysyn itseltäni: ”Onko sinulla jotain hätää juuri nyt?”
33. Saliharrastuksen aloittaminen on lisännyt työssä jaksamista ja auttaa pääsemään eroon kasaantuneesta negatiivisesta energiasta.
34. Istuminen terassilla/parvekkeella kaukaisuuteen/merelle katsellen. Antaa ajatusten tulla ja mennä/olla ajattelematta yhtään mitään. Kuunnella luonnon ääniä tai hiljaisuutta ympärillä.
35. Kävely meren rannalla on erittäin puhdistavaa ja virkistävää. Siellä parit syvät hengityksen ja venyttelyt tekevät hyvää niin mielelle kuin keholle.
36. Ilmajooga on muuten ihan älyttömän kivaa ja ihan parasta, kun saa olla läsnä itsensä kanssa.
37. Perheen ja ystävien kanssa ajanviettäminen ja kuulumisten/ajatustenvaihto tuottaa mielihyvää.
38. Kiitollisuuspäiväkirja yhteisesti koko perheen kesken. Kaikkien päivän kohokohta muistiin!
39. Ulkoilut säässä kuin säässä. Päämäärä ei ole tärkein, vaan ulos lähteminen, ja kävellä niin kauan kuin olo on parempi kuin lähtiessä.
40. Yritys avata tunnelukkoja. / Itsetutkiskelu on kaiken a ja o.
41. Kirjoittaminen: saa jäsenneltyä ajatuksia.
42. Sanat: ”Kaikki on hyvin, joskus vain tuntuu siltä, että ei olisi.”
43. Taipuisuus, eli sen ymmärrys, että kaikki muuttuu, muokkaantuu ja elää sykleissä.
44. Ruokapreppaus! Säännöllisyyttä ja terveellisyyttä ruokailuun ennakoinnin kautta.
45. Aamulenkit auringonnousun aikaan — on vain heräilevä luonto ja sen tuhannet äänet. / Aamujooga ja lenkkeily luonnossa. Hiljaisuus.
46. Mulla toimii rauhallinen venyttely, kun joutuu kuuntelemaan kehoa. Se toimii jopa meditaationa. Suosittelen lämpimästi muillekin.
47. Avoimesti puhuminen, omassa päässä asioiden läpi puinti ja itsensä lohduttaminen, tieto siitä että asiat on ennenkin järjestynyt tavalla tai toisella.
48. Sauna ja sen yhteydessä joko talviuinti tai jääkylmä suihku! Palauttaa todella hyvin kehoon ja tähän hetkeen ja nollaa ylikierroksilla käyvän mielen.
49. Minimalismi, hidastaminen ja se, että sen mitä teen, teen rauhassa!50. Aamuisin sanon: tästä tulee hyvä päivä. Illalla nukkumaan mennessä sanon: kiitos tästä päivästä.
51. Työyhteisössäni olen joskus tehnyt jokaiselle työkaverilleni hyvän mielen purkin kahvihuoneen pöydälle. Purkit on varustettu nimillä ja jokainen työyhteisön jäsen kirjoittaa pikku lappuselle jotain hyvää purkin omistajalle. Lopputulos on iloinen mieli jokaisella. Kehuja ei koskaan tule sanottua liikaa.
52. Lopetin suorittamisen ja aloin nauttia siitä, mitä milloinkin teen.
53. Henkisesti välillä rankkaakin työtä tehdessä on tärkeää muistuttaa itseään ja työkavereitaan että ”teimme parhaamme, me riitämme”. Sekä olemaan armollinen itselleni ja muille.
54. Tiedosta olen saanut paljon omaa apua, koska olen saanut ymmärrystä omasta tilanteesta ja käytösmalleista. En enää anna ”vaiston” viedä, jos triggeröidyn. Kiintymyssuhdemalleista kertova kirjallisuus ollut ensiarvoisen tärkeää.
55. Oman hetken ottaminen. Välillä kuppi kahvia jossain mieleisessä paikassa ilman häiriötekijöitä, riittää mielen piristeeksi.
56. Lähiympäristön tutkiminen ”uusin silmin”.
57. Töissä: käyttämällä hetki aikaa työkamujen kanssa juttelemiseen muista kuin työasioista. Se on yhteisöllistä ”liimaa”. Asia ei saa olla muiden arvostelua eikä negatiivisuutta ruokkivaa.
58. Kohtaa ihmiset aidosti ja läsnäolevasti. Pyri tunnistamaan toisen tarve sillä hetkellä: joskus riittää pelkkä läsnäolo, joskus taas tarvitaan rohkaisun ja toiveikkuutta. Ihmisyyttä kohti, sinä riität sellaisena kuin olet.
59. Ymmärrä, että jokaisella on myös menneisyys, älä tuomaroi heti, kuuntele, ole läsnä.
60. Oppia hyväksymään huonotkin päivät, koska ne tekevät hyvistä päivistä vielä parempia.
61. Hengitysharjoituksia ennen nukahtamista, auttaa unen saantiin. / Juuri oppimani hengitysharjoitukset ovat auttaneet minua heräämään virkeämpänä.
62. Mietin usein asioita, joista voin olla kiitollinen. Ilahdun pienistä. Yritän kukan lailla kääntyä valoon päin. Katselen kauniita asioita ja pidän mielessä mummin voimalauseen ”kyllä kaikki järjestyy”.
63. Laitan silmät kiinni, kuuntelen ja hengitän syvään. Yhtäkkiä alan kuulemaan tarkkaan kaiken ympärilläni olevan, hengitys rauhoittuu, käsille tulee lämmin ja olen taas valmis uuteen hetkeen.
64. Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan! Yksi esimerkki on, miten puhun itselleni eli en ota enää itseäni niskasta kiinni vaan ojennan auttavan käden.
65. Laitan usein musiikin soimaan ja tanssin sen tahtiin!
66. Asioista puhuminen eikä niiden panttaaminen sisälleen.
67. Merivesi joko virkistävänä pulahduksena, avarana katselmuksena ja kuunneltavana… Löydät itsesi pienenä ja näet luonnon kauneuden.
68. Se, että saa olla oma itsensä töissä ja vapaalla.
69. Ihan sama, miten iso tunneryöppy onkaan, niin ei tarvitse tehdä muuta kuin hengittää ja se riittää.
70. Terapeuttinen kirjoittaminen.
71. Tajuaminen, että myös itseä kannattaa helliä, hoivata, arvostaa ja rakastaa.72. Hitaat aamut hyvän teen kera ja illalla sängyssä kiitollisuushetki juuri ennen nukkumaanmenoa keskittyen kaikkeen, mistä olen kiitollinen.
73. Sanat: ”Rohkeus ei aina karju, joskus se on se pieni ääni päivän lopuksi joka sanoo että yritän huomenna uudestaan.”
74. Kun lähtee kävelylle luontoon ja löytää sopivan kannon tai kiven, istuu sille ja antaa ajatusten antaa virrata vapaana, saa mielen pikkuhiljaa rauhoittumaan. Täytyy vain rauhoittua ensin kuuntelemaan luontoa ja nähdä, kuinka se ja koko universumi kuuntelee sinua
75. Töissä ja kiireessä auttaa huumori. Ilman sitä ja hyvää työyhteisöä ei jaksaisi.
76. Kuusimetsän polut, haapojen havina, lintujen laulu, suot lampineen, maaseudun pellot, vaarojen ja tuntureiden huiput, purojen solina, meren aallot, järven rannat – se mistä tulemme, myös hoitaa, parantaa ja vahvistaa. Luonto <3
77. Rehellinen itsetutkiskelu esim.jonkun kirjan tehtävien kautta.
78. Äänimaljat ja reiki. / Energiahoito.
79. Hevosten hoitaminen, erityisesti harjaaminen ja halihetket suloisten jättiläisten kanssa.
80. Pieni pianoiluhetki töiden jälkeen tekee ihanasti tilaa ajatusten väliin. Yleensäkin VAIN musiikin kuuntelu hoitaa koko eukkoa, eli keskittyminen ainoastaan soivaan kappaleeseen.
81. Ihan parasta mielen terapiaa on lähteä metsään, ripustaa riippumatto, ja kömpiä lämpöiseen makuupussiin katselemaan taivasta ja puiden latvoja. Kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa. Siihen on hyvä nukahtaa pienille päiväunille, ja herättyä keittää lämpöistä kaakaota. Aina ei tarvi edes lähteä mihinkään, vaan riippumaton voi virittää kotipihallekkin. Ja nyt kun kesä koittaa, niin tarkoitus on yöpyä metsässä koko yö. Tai jonkin ihanan lammen rannalla.
82. Taide. Mielikuvitus,maalaaminen ja musiikki. Käytän vain värejä joista tulee hyvä mieli ja rauha. Maalaan itselleni ilman paineita ja suorittamista. Aiheet kumpuavat luonnosta ja eläimistä.
83. Tunteista kirjoittaminen. Negatiiviset tunteet eivät katoa yrittämällä tukahduttaa ne. Kirjoittamalla saa jäsenneltyä ajatuksia ja purettua tunnekokemukset. Kirjoita 15-20 minuuttia päivittäin ja tuhoa kirjoitukset heti kirjoitettuasi.
84. Hömppäsarjat TVstä. / Netflixin katselu iltaisin sohvalla.
85. Kiireisessä keski-iässä on auttanut asioiden asettaminen mittasuhteisiin. Joko niin, että ”Jupiterista katsoen tämä näyttäisi kovin pieneltä” tai sitten yhdeltä mentorilta opittu ajatus siitä, että on parempi keskittyä siihen, mitä omaan syliin mahtuu (kun ei koko maailmaa voi pelastaa).
86. Puran vaikeimmat tunteet ja asiat kirjoittamalla esim. lyriikoita, fiktiivisiä novelleja, joissa saatan käyttää pohjana omia haaveitani, joita en usko pystyväni oikeassa elämässä toteuttamaan. Olen myös läpikäynyt joitain syviä traumoja paperille, mutta kirjoituksessani ne kipeät asiat ja tilanteet tapahtuvat jollekin toiselle henkilölle, ja joskus myös muutan tarinan kulkua niin, että päähenkilö ei jääkään uhriksi lopuksi vaan selviytyy tilanteista voittajana ja/tai pystyy tekemään rohkeampia ratkaisuja kuin mitä itse olin tai olisin pystynyt tekemään.
87. Aamuiset kahvi hetket ja ajatusten kirjoittaminen vihkoon auttanut paljon. Kirjoitan vihkooni päivän motivaation, hyvät asiat, odotukset…
88. Kun murehdin tai olen huolissani, siirrän huomion jalkapohjiin – mahdollisimman kauaksi päästä.
89. Omien ajatusten ja oivallusten jakaminen instagramissa vertaistuellisesti.
90. Jos minulla on paha olla, sanon tai teen jotain hyvää toisille, jotta se ilo valaisee myös minun päiväni. Esim. kehun toisen pirteyttä tai asua, lähetän ”kiitos, kun olet olemassa” -viestin, annan vaikka tikkarin. Jotain pientä mutta silti suurta.
91. Hyvän puhuminen selän takana.
92. Hyvän äänikirjan kuunteleminen.
93. Ota etäisyyttä ihmisistä, jotka syö energiaasi.
94. Mietin, mitä tarvitsisin juuri nyt, erityisesti jos uuvuttaa tai väsyttää.
95. Retkien tai pikku matkojen suunnittelu jo tekee mielen mukavammaksi, kun tietää että jotain kivaa tekemistä luvassa. Se, että tietää, että tulevassa on luvassa jotain mielekästä, auttaa jo kummasti voimaan paremmin.
96. Pysyn poissa draamailusta, en yritäkään olla kaikkien kaveri. Pidän aika tiukasti kiinni omista rajoistani.
97. Mulla on apuna eteeriset öljyt ja tuoksupuikot. Auttaneet mua pahoissa paikoissa pitempään jo ja edelleen.
98. Opettelin huomaamaan hyvän olon, ei vain huonoa oloa.
99. Aloin merkitä tarralla ja päiväyksellä kalenteriin hyviä oloja: kolme kuukautta kesti ekan kymmenen tarran ”saavuttamisessa”. Mutta se merkitsikin ihan kaikkea: tämä kolme kuukautta ei ollut mennyt hukkaan niin kuin koin jo pitkään ajan menneen. En ollu ollut ”vain” masentunut, vaan myös (ainakin hetkittäin) ihan ok. Myöhemmin hienosäädin prokkistani huomaamalla, minkälaisia yhtäläisyyksiä hyvien ja huonojen olojen tilanteisiin liittyi, olinko syönyt mitä ja milloin, kuinka olin nukkunut ym.
100. Puhtaat ihanalta tuoksuvat ja tuntuvat lakanat.
Jos kaipaat parempaa oloa ja syvempää yhteyttä itseesi, tutustu Hetki itselle– Rauhoittavaan äänipalveluun, joka sisältää yli 100 meditaatiota. Äänitteet auttavat sinua löytämään levollisen suhteen itseesi ja lisäämään sisäisiä voimavarojasi välillä haastavissakin olosuhteissa. Tutustu palveluun TÄÄLLÄ.
Espanjassa asuessani, kaduilla iloista puheenpulputusta ja kovaäänistä naurua kuunnellessani mietin, että ihan kuin ilo olisi suomalaisille jonkinlaista luksusta, ylimääräinen bonus. Ensin pitää selvitä kiireestä, stressistä ja huolista, ennen kuin voi tuntea iloa – ”ei tässä nyt ole aikaa iloitsemiseen”. Ja silti olen satavarma, että juuri iloa moni kaipaa elämäänsä.
Aloin pohtia ilon anatomiaa. Onko se nauramista? Tai onnellisuutta? Täytyykö iloa etsiä vai tuleeko se luonnostaan? Mistä ilo löytyy?
Kysyin myös Instagram-seuraajiltani, mitä ilo heille tarkoittaa. Vastaukset olivat hyvin erilaisia: yhden mielestä ilo syntyy yhteydestä läheisten kanssa ja yhteisestä huumorista, johon riittää jopa katse.
Iloa saa siitä, että parisuhde tai muut ihmissuhteet voivat hyvin. Lapset ja eläimet tuovat iloa elämään.
Iloa voi tuntea myös yksin pienissä läsnäolon hetkissä, kun huomaa ympärillään kauneuden ja pysähtyy sen äärelle. Ilon hetkellä kaikki muu unohtuu.
Iloa tuovat tunnelmallinen musiikki, kynttilät, kukat ja tuoksut.
Minulle itselleni ilo on ollut elämää ylläpitävä voima ja selviytymiskeino, joka on tullut tosi syvältä silloinkin, kun olen tuntenut muuten olevani aivan pimeässä. Siksi olen vaalinut iloa kaikin keinoin ja etsinyt edes ilon läikähdyksiä valaisemaan pimeää. Jo ne läikähdykset ovat olleet terapeuttisia hetkiä.
Trampoliinista apua suruun
Ilo ei mielestäni tarkoita sitä, että pitäisi olla valmiiksi hyvällä tuulella tai aina iloinen. Tai että asioiden pitäisi olla ensin hyvin, ennen kuin voi tuntea iloa. Eivät asiat Espanjassakaan olleet ikinä täydellisesti – päinvastoin! – mutta se ei estänyt ihmisiä olemasta iloisia.
Itse en ole mitenkään erityisen riehakkaan iloinen ihminen. Olen toisinaan hauska ja hassu, sekä helposti innostuva, mutta myös helposti masentuva. Otan raskaasti monet sellaisetkin asiat, joita muut eivät ota. Jos en hakisi iloa etenkin pimeinä, harmaina ja synkkinä päivinä ja vuodenaikoina, vaan antaisin itseni vajota melankoliaan, vajoaisin todella syvälle. Ja olen käynyt todella syvällä. Juuri silloin alan tietoisesti hakea iloa elämääni.
Joskus tuntuukin, että itku ja nauru ovat lähellä toisiaan. Kun ensimmäinen koirani kuoli, mikä oli minulle todella musertavaa, ilmoittauduin sirkuskouluun. Tiesin, etten olisi saanut itseäni ulos pimeyteen ilman jotain todella innostavaa syytä. Pomppiessani trampoliinilla, roikkuessani trapetsilla ja heittäessäni puolivoltteja minä siis surin koiraani.
Saan myös väreistä aivan mielettömän paljon iloa. Kun suomalaiset normaalisti syksyn ja talven tullen alkavat pukeutua mustaan ja harmaaseen, minä pidän edelleen kiinni voimakkaista väreistäni. Olen ympäröinyt itseni etenkin punaisella, lilalla, fuksialla ja keltaisella, koska juuri silloin, kun ulkona on harmaata, värejä tarvitsee eniten.
Huumorilla hereille
Olin ensimmäisen kerran masentunut lukioiässä. Tuntui, etten ollut hymyillyt varmaan kahteen vuoteen, kun satuin katsomaan jonkin jakson I love Lucy -show’ta telkkarista. Muistan nauraneeni ääneen oikein antaumuksella ja tunteneeni, miten olin herännyt eloon. En ikinä unohda sitä fiilistä. Olen sen jälkeenkin ollut komedioiden ja komiikan suurkuluttaja. Viihteellä voi olla mullistava merkitys.
Viime talvena voimani olivat jälleen loppu. Kun voimat hieman palasivat, ilmoittauduin stand up -kurssille. Siellä käänsin näkökulmia ympäri ja katsoin itseäni humoristisesta vinkkelistä. Samoihin aikoihin aloin tehdä myös hauskoja Tiktokkeja. Minulla ei ollut mitään sen korkeampia tavoitteita, kuin saada sinä päivänä meikattua ja ehkä vähän hihitettyä itselleni. Se oli minun mielenterveysprojektini.
Siispä minun iloni tulee syvältä. Se tulee vastakohdista. Ilo tuo minulle innostusta ja naurua. Ilossa on myös jotain todella koskettavaa – siksi en yleensä itkekään surusta, vaan ilosta. Itken esimerkiksi, jos kuulen iloista musiikkia, kuten salsaa. Itken, jos joku sanoo jotain kaunista tai tekee jollekin toiselle jotain suoraan sydämestä, vilpittömästi. Mistä se kertoo? Ainakin ilon kaipauksesta.
Huomaatko usein suostuvasi toisten tahtoon ja sen jälkeen tunnet pahaa mieltä? Ajatteletko, että sanoessasi toiselle ei, teet väärin? Käytätkö usein sanaa me, puhuessasi parisuhteestasi? Kyseessä saattaa hahmoterapeuttisen näkemyksen mukaan olla konfluenssi, yksi mielen kontaktityyleistä, joka on myös usein läheisriippuvuuden taustalla.
Kun rakastumme, koemme ikään kuin sulautuvamme toiseen. Kaksi minää onkin nyt ME. Tätä ilmiötä sanotaan konfluenssiksi. Myös fuusio ja symbioosi kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Konfluenssi-termi kuvaa kahden veden samansuuntaista virtausta ja mielestäni hyvin kahden ihmisen samansuuntaisuutta. Ilman sitä emme voisi rakastua ja muodostaa suhteita tai ryhmiä.
Ongelmalliseksi konfluenssi voi muodostua silloin, kun tervettä erillisyyttä ei tapahdukaan. Parisuhteessa tämä voi näkyä epäterveenä me-ajatteluna eli toisen on tärkeää olla samaa mieltä toisen kanssa tai tehdä samoja asioita. Tämä dynamiikka voi myös ilmetä miellyttämisenä ja passiivisaggressiivisuutena: sanon kyllä, vaikka haluaisin sanoa ei. Konfluenssi voi olla tapa ilmaista läheisyyttä tai pelkoa hylkäyksestä. Jälkimmäinen selittää osittain läheisriippuvuuden dynamiikkaa.
Vaikka konfluenssi on yksi kontaktityyleistä, epäterveessä konfluenssissa ei ole todellista kontaktia, yhteyttä. Toisen erillisyys voi tuntua niin pelottavalta, että oman käytöksen sopeuttaminen toisen tahtoon on ainoa tapa tuntea olo turvalliseksi.
Omassa elämässäni konfluenssi on ollut yksi vahvimmista tavoista olla yhdessä. Olen pidättänyt omaa tahtoani, aistien mitä muut tarvitsevat, näin sivuuttaen usein omat tarpeeni kokonaan. Tämä johti usein turhautumiseen ja kiukutteluun, joka taas rapauttaa suhdetta. Kannoin pitkään uskomusta, että erimieltä oleminen on sama kuin olla hankala.
Surullinen totuus on kuitenkin, että jos aina sivuuttaa omat tarpeensa, ei koskaan näytä omaa itseään toiselle. Näin jopa intiimissäkin parisuhteessa toinen voi jäädä tuntemattomaksi ihmiseksi toiselle. Tämä voi osittain selittää joskus parisuhteessa tulevaa tunnetta, ettei enää tunne toista. Ihminen, joka yhtäkkiä kertookin oman mielipiteensä joka poikkeaa totutusta, voi nyt tuntuakin vieraalta. Tämä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus tutustua toiseen uudelleen.
Työelämässä konfluenssi voi ilmetä seuraavin tavoin: henkilö, joka aina odottaa, että muut puhuvat ennen kuin kertoo samansuuntaisen mielipiteensä. Konfluenssi on yleistä tiimeissä, joissa johtaja ympäröi itsensä ”hyvillä tyypeillä”. Tällöin terve haastaminenkin, asioiden kyseenalaistaminen voidaan nähdä ongelmana. Kuitenkin hyvä ja aikaansaava työyhteisö sallii eriävät mielipiteet.
Konfluenssia pitää yllä omien tarpeiden sivuuttaminen tai alaspainaminen. Näin ollen epäterveen konfluenssin purkaminen lähtee omien tarpeiden tiedostamisesta ja rajojen vahvistamisesta.
Voit omassa elämässäsi miettiä niitä ihmissuhteita, joissa oman tahtosi ilmaisu pelottaa. Mikä estää sinua sanomasta omaa mielipidettäsi? Mitä sinä todella haluaisit? Miten voisit kertoa sinun tarpeistasi toiselle?
Voit myös miettiä omia kehollisia tuntemuksia noissa suhteissa. Tunnetko itsesi vai huomaatko kenties katoavasi ”toiseen”? Jos huomaat näin tapahtuvan, niin miten voisit vahvistaa maadoittumistasi? Millä keinoilla tuntisit oman, terveen erillisyytesi toisten läsnäollessa kehollisesti? Usein jo omien jalkapohjien tunteminen maata vasten palauttaa tähän hetkeen ja takaisin itseesi.
Kaikki elämän eri sävyt voivat olla olemassa yhtä aikaa. Arki on harvoin pelkkää auringonpaistetta ja toisaalta myrskyn keskelläkin on mahdollista löytää edes pieni pilkahdus valoa. Toisinaan kaikki elämän ääripäät tunneskaaloineen sattuvat omalle kohdalle samaan aikaan.
Olet kenties valmistautumassa suureen juhlaan, kun yhtäkkiä läheisesi sairastuu vakavasti. Tai olet saanut viimein unelmaduunin, mutta samaan aikaan eroamassa. Voimakas ristiaallokko saa sydämen hämmennyksiin.
Voi tuntua väärältä sallia itselleen iloa silloin, kun arjen taivas täyttyy mustista pilvistä. Tai vastaavasti saatat haluta pitää ilosta niin kovasti kiinni, että blokkaat itseltäsi vaikeat tunteet. Sysäät varjot sivuun, vaikka tiedät, että ne on vielä joskus kohdattava. Kumpikin näistä reagointimalleista ovat itselleni tuttuja.
En ole aina pystynyt pitämään sisälläni elämän kaikkia sävyjä. Tunneaallot ovat yksinkertaisesti lyöneet ylitseni niin voimalla, että jotakin on pitänyt padota pitääkseni itseni kasassa. Pikku hiljaa olen kuitenkin oppinut kannattelemaan yhä isompia virtauksia.
Vaikka se on välillä vaikeaa, ja joskus yksinkertaisesti liikaa, on mahdollista antaa kaikkien tunteiden olla osa kokemusmaailmaa samaan aikaan. Tuntea suurta kiitollisuutta kaikesta hyvästä ja pitää hellästi sylissään surua, huolta ja pelkoa.
Heräätkö aamulla tehtävälista päässä ja suhisevatko suoritettavat asiat päässäsi suihkussakin? Oletko huolissasi siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen ja valmistaudut vimmatusti kaikkeen mahdolliseen. Mieli on tiheänään kaikkea sitä, mitä pitäisi ehtiä ja mihin varautua. ”Pitäisi, täytyisi, on pakko…” alkuiset ajatukset kiertävät päässä. Hengitys hypähtää palleasta rintakehään. Kehosi syö aamiaista, mutta mielesi ei sitä huomaa kun se kehrää huolihuntua ja loikkii kiireisenä asiasta toiseen. Huono omatunto painaa harteita kun ei ole ehtinyt kaikkea. Äidillekin pitäisi soittaa…
Tällaisilla hetkillä on hyvä ottaa miniloma. Pysähtyä hetkeksi. Se on juuri se, mitä mieli ei missään nimessä halua tehdä, mutta tee silti. Jo minuutin loma ajatuksistasi lataa ja selkeyttää. Ja voit sujauttaa tämän miniloman mihin kohtaa päivää tahansa. Hassulla tavalla tämä pikkuruinen ajatuspaussi tuo tilaa ja aikaa päivääsi – ja ihan erilaisen fiiliksen.
Aamu lähtee aivan uudella tavalla käyntiin, jos et pomppaa heti pystyyn vaan käytät minuutin siihen, että herättelet aistisi – tunnustelet miltä tyyny tuntuu pään alla, miltä peitto kehon päällä. Miltä makuuhuoneessa tuoksuu? Ja tuon tunnusteluminuutin jälkeen voit antaa ajatuksille taas vallan ja nousta päivän puuhiin.
Voit pitää minilomasi ajatuksista keskellä päivää tuomalla huomion kehoon ja aisteihin. Voit katsella tarkasti kukkivaa puuta, lintuja, kahvikuppia – mitä haluat. Ja katso sitä ihan uudella tavalla – kuin et olisi nähnyt moista ihmettä koskaan aikaisemmin.
Tai voit hupsauttaa huomion hetkeksi jalkapohjiin ja tunnustella miltä niissä tuntuu. Millainen on tuntuma tuossa kehon osassa, joka on mahdollisimman kaukana aivoista ja ajatuksista? Lämmin, kylmä, kihelmöivä, vai eikö ehkä tunnu mitään? Sekin on ok. Vain tunnustele.
Ja tämän pikalaturissa olon jälkeen voit taas jatkaa päivääsi ihan normaalisti, mutta jotenkin eri kohdasta. Selkeämmin ja levollisemmin.
Väitän, että suurin osa meistä on läheisriippuvaisia / toipumismatkalla. Kulttuuriamme leimaa rakenteellinen arvottomuus: riittämättömyyden, huonouden, arvottomuuden, häpeän ja rakkauden eteen ponnistelemisen kokemukset ovat aivan kollektiivisia. Meillä on yleistä turvattomuutta ja tunneyhteyden puutetta, eikä se ole kenenkään syytä. Yksi tekijä siinä on sotien myötä meitä kollektiivisesti traumatisoinut lähihistoriamme, jonka vaikutuksia elämme sisäisyyksissämme yhä.
Ytimekkyydessään: läheisriippuvuus tarkoittaa mm. aikuisuuteen asti jatkuvaa uskomusta siitä, että omat tunteet ja tarpeet ovat toissijaisia, ja että ne voivat täyttyä vain ulkoisen / toisen kautta. Läheisriippuvuus syntyy, kun normaali riippuvuus on jollakin tapaa uhattuna varhaisissa vaiheissamme ja elämämme kaarella: emme ole täysin voineet luottaa ehdottomaan turvaan, hoivaan ja rakkaudellisuuteen kehitysvaiheissamme.
Jotta voi erillistyä, tarvitaan turvallista kiintymystä. Sen syntymiseen tarvitaan sitä, että hoivaajilla / aikuisilla itsellään on riittävästi turvaa ja sydämen luottamusta siihen, että kaikki on ihan okei. Sukupolvelta toiselle periytyneiden sotatraumojen ja turvattomuuden myötä aika monella ei tätä tunnelmaa ole ollut, vaan turvattomuuden, arvottomuuden, häpeän ja riittämättömyyden alitajuisia kokemuksia. Jotenkin on pitänyt nitkutella, mutta erityisen sydänaukisesti ei silloin ole voitu pyyhältää.
Jos kiintymyksemme muotoutuu turvattomaksi, on vaikeaa uskoa olevansa tarpeidensa täyttymisen arvoinen. Alkaa alitajuisesti luulla, että pitää vääntyä mutkalle ja vedellä läpi temppuradoista saadakseen mitä tarvitsee: turvaa, hoivaa, nähdyksi ja kuulluksi tulemista, rakkaudellisuutta. Siten syntyvät erilaiset selviytymis- ja puolustuskeinot, esimerkiksi suorittaminen, yksinpärjääminen, ”tarvitsemattomuus”, miellyttäminen, kontrolloiminen, itsen sivuuttaminen, vetäytyminen, rajattomuus ja erilaiset tavat väistää omia tunteita.
Ja vaikka emme olisi nuoruudessamme erillistyneet ja oppineet sisäsyntyistä arvoamme, rakkaudellisuutta itsemme kanssa ja luottamusta siihen että olemme rakastettavia juuri näin, voimme oppia tätä aikuisenakin. Myös aikuisuudessa on mahdollista kokea turvallisen kiintymisen eheyttävää pöhinää läheisten / turvallisen auttajan / oman sisäisen turvan ja itsearvostuksen syvenemisen myötä.
Tarpeet pysyvät meissä aina. Voimme kasvaa ihanan terveen erillisiksi, iloisiksi ja hyvinvoiviksi – ja silti tarvitsemme toisiamme. Se on ihmisyyden perushommaa.
Läheisriippuvuuden vastakohta on aito läheisyys ja rakkaudellisuus. Se ei tarkoita, ettemme enää tarvitse mitään – päin vastoin, ihmisyyteen kuuluu tarvitsevuus, mutta se voi olla myös erillistä, vähemmän toisista riippuvaista ja enemmän tasapainoisella tavalla toisiin liittyvää. Silloin se perustuu syvenevään rakkaudellisuuteen ja pikku hiljaa sen oppimiseen, että olen rakastettava ja ihana ja saan olla kokonainen oma pörhelöni, eikä mun tarvitse jahdata rakkautta, turvaa, hoivaa ja nähdyksi tai kuulluksi tulemista. Siinä auttaa läheisyyden opettelu itsemme kanssa. Sisäisen turvan, hoivaavuuden, tunne- ja tarveyhteyden löytäminen – ja siinä tarvitaan toisia!
Itseään alkaakin löytää voimaantuneempana: enemmän totuudellisena, vähemmän rajattomana, rehellisempänä ja vastuullisempana omasta kommunikaatiostaan, uskalluksena tuoda omaa säröistä haavoittuvuuttaan ja vaikeitakin tunteitaan esiin ja ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan. Se ei tarkoita yksin pärjäämistä ja tarvitsemattomuutta, eikä varsinkaan mitään täydellistä eheyttä tai taas jotain suoritusta. Vaan kypsymistä, kasvureissua, sydämen avautumista.
Ja se on kenties koko elämän mittainen reissu, tutkimusmatka.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Onko olosi koko ajan uuvahtanut? Onko kepeän ja iloisen tekemisen energia kadoksissa? Onko elämä muuttunut arjen läpi kahlaamiseksi ja päivistä selviämiseksi?Jos olosi on koko ajan väsynyt, on korkea aika pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä mitä voisi tehdä toisin.
Usein silloin, kun energiatankkimme on tyhjenemässä yritämme silti vain kaasuttaa eteenpäin. Päälle juuttunut suorittamisvaihde pakottaa jatkamaan väsymyksestä huolimatta. Tahdon voimalla etenemme varatankilla. Emme huomaa tai halua huomata, että nyt joku varoitusvalo vilkkuu punaisella. Jatkuva väsymys on merkki siitä, että on aika muuttaa jotain toiminta- ja ajattelutavoissaan.
Elämä ei ole pelkkää suorittamista. Se, mitä saamme ulkomaailmassa aikaiseksi ei ole elämämme onnistumisen tai ihmisarvomme mittari. Olemme arvokkaita ja tärkeitä ihan vain koska olemme. Ja meillä on valta ja vastuu pitää huolta itsestämme. Huolehtia jaksamisestamme.
Kaikki elämä koostuu aktiivi- ja lepovaiheista. Ei voi ohittaa lepo- ja latausvaiheita tai ajelee voimansa loppuun. Pysähdy ja mieti miten voisit tankata itseään voimaannuttavilla asioilla ja levolla.
Keho on aina puolellamme. Se haluaa meille vain hyvää. Kun keho kertoo muutoksen tarpeesta sen viestiä ei todellakaan kannata ohittaa.
Jarruta hetkeksi. Anna keholle ja mielelle huomiotasi. Mitä ne tarvitsevat? Mikä saisi sinut energisoitumaan ja voimaan paremmin? Mitä keho ja mieli haluavat sinulle kertoa?
Selkeyttääksesi tilannetta voit tehdä seuraavan harjoituksen:
• Listaa ylös asioita, jotka lataavat sinua – tuovat energiaa ja iloa elämääsi. Minkä kaiken tekemisestä nautit? Mikä antaa sinulle voimaa?
• Tarkastele listaasi rehellisesti: montaako näistä asioista teet ja sallit elämääsi tällä hetkellä? Moniko sinua lataava juttu on nyt kiireen tai muun asian takia ”tauolla” ja palaat niihin sitten kun tilanne rauhoittuu?
• Kirjoita ylös asioita, jotka vievät sinulta voimaa. Minkä tekeminen ja minkälainen tekeminen uuvuttaa? Millaiset asiat stressaavat juuri nyt? Mikä tai ketkä väsyttävät sinua? Kuluttavat asiat tunnistaa usein siitä, että niitä pitää tehdä, on pakko tehdä tai velvollisuus hoitaa.
• Katso, onko kuluttavia ja lataavia asioita yhtä paljon vai onko kuluttavia enemmän kuin lataavia?
Usein kiireessä karsimme voimaa antavia asioita koska ne vievät aikaa pakollisilta tekemisiltä. Pienen kuormitushuipun kestää kyllä, mutta jos lataus ja kulutus ovat koko ajan epätasapainossa vauhti hyytyy ja muuttuu ilottomaksi puurtamiseksi. Elämän värit haalistuvat ja haaveiden tilalla näkyy kohta vain to-do -lista.
• Mitä sinun pitäisi lisätä elämääsi ja mitä vähentää, jotta voimaa vieviä ja tuovia asioita olisi tasapainoisesti?
Energia-akkuasi ei voi vaihtaa. Ole itsesi puolella ja huolehdi siitä, että energiaa virtaa myös sisään.
Muista, että elämä on seikkailu – ei suoritus.
Harjoitus kirjasta Katajainen, Lipponen, Litovaara: Voimavarat käyttöön
Uskon, että jokainen meistä kaipaa joskus omaa aikaa. Jotkut tarvitsevat oman rauhallisen hetken useamman kerran päivässä, toiset ehkä harvemmin. Ihmisten välillä on paljon eroja.
Huomaan itse melko extroverttinä nauttivani ihmisten seurasta, saan siitä itselleni uutta energiaa arkeen. Introvertti läheiseni taas kaipaa heti töiden jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, päivän sosiaalisuuden tarve on täyttynyt työpäivän aikana.
Siitä huolimatta, että olemme kaikki persoonallisuudeltamme erilaisia, jokaisella meistä on tarve välillä levätä ja antaa aikaa omille ajatuksilleen.
Itse opin asian vasta silloin, kun minusta tuli äiti. Ennen en osannut pysähtyä arjen keskellä ja ahdistuin helposti, jos vapaapäivälle ei oltu suunniteltu jo valmiiksi erilaista ohjelmaa. Nyt huomaan nauttivani melkein eniten siitä, että saan olla kotona yksin. Tätä lausahdusta en olisi uskonut kuulevani omasta suustani, jos asiaa olisi kysytty vaikka kymmenen vuotta sitten.
Toisille oman ajan saaminen on helpompaa kuin toisille. Erityisesti lapsiperheiden välillä on suuria eroja. Toisten lähipiiri täyttyy vapaaehtoisista lastenhoitajista, naapurit pyytävät lapsia pihalleen leikkimään ja sukulaiset kysyvät, kenen luokse lapsi menee ensimmäisenä yökyläilemään kesälomalla. Joidenkin sosiaalinen piiri on olematon, ei ole ketään kenelle soittaa, jos tarvitsisi hetken aikaa vain itselleen.
Meidän on helppo pyytää apua lastenhoitoon esimerkiksi silloin, kun tarvitsee päästä lääkäriin tai hoitamaan tärkeitä pankkiasioita. Mutta monelle on vaikeaa pyytää apua silloin, jos haluaisi hetken omaa rauhaa. Ehkä kyseessä on menneiltä sukupolvilta opittu tapa ja ajattelumalli, että yksin on pärjättävä ja turhasta ei valiteta. Ehkä olemme liian kilttejä, ettemme halua vaivata toisia pyytämällä apua.
Siksi tässä asiassa on hyvä heittää pallo läheisille, ja toisaalta katsoa itsekin peiliin, voisiko auttaa toista.
Älä jää odottamaan, että sinulta pyydetään apua, tarjoa sitä itse.
Moni ei kehtaa pyytää apua, mutta ottaisi avun ilolla vastaan, jos joku tarjoaisi.
Samalla avun tarjoaja kääntää asetelman päälaelleen. On suuri ero, kuinka apua tarjotaan tai saadaan.
Kumman sinä haluaisit mieluummin kuulla?
Minä haluaisin, että lapset tulevat viikonloppuna luokseni!
Minä suostun auttamaan ja ottamaan lapset luokseni kylään.
Moni uupunut havaitsee itsessään, ajattelussaan ja suhtautumistavoissaan hälytysmerkkejä jo paljon ennen varsinaista loppuunpalamista. Yksi hälyttävin muutos on kyynisyyden ja välinpitämättömyyden lisääntyminen. Pitkään jatkunut kuormittuminen, tunne siitä ettei ole oman elämänsä ohjaksissa, jatkuvat pettymyksen tunteet itseen tai ulkoisiin olosuhteisiin, menetykset ja käsittelemättömät traumat sekä ilon ja toiveikkuuden vähentyminen kulkevat käsi kädessä lisääntyneen kyynisyyden kanssa.
Kyynisyys ajattelussa ja asenteissa on todellinen hälytysmerkki, johon tulisi suhtautua vakavasti. Se viestii oman voiman ja merkityksen tunteiden katoamisesta, toisin sanoen yhteydettömyydestä omaan sisimpään. Kyynisyydestä et pääse eroon sitä vastaan taistelemalla, vaan kohtaamalla lempeästi syvimmät toiveet, tarpeet sekä halut. Tarvitset peiliksi luotettavan ja turvallisen ihmisen, jonka kanssa voit laskea suojamuurit, kohdata hellästi ihmisyyden kipupisteet sekä tunnistaa sisälläsi uinuvan muutoksen potentiaalin.
Mikäli kaipaat elämääsi positiivista muutosta, on tärkeää tiedostaa ja havainnoida omaa ajattelua, onko siinä merkkejä kyynisyydestä. Näiden kysymysten avulla voit tunnistaa kyynisyyden itsessäsi:
Onko sinun vaikea innostua enää mistään tai tuntea vilpitöntä iloa itsesi ja muiden puolesta? Kyynisyyteen kuuluu ilon ja innostuksen tunteiden merkittävä väheneminen. Saatat jopa tuntea alitajuisesti syyllisyyttä ja uskoa olevasi “paha ihminen” kun et kykene yhtymään muiden iloon. Tämä voi jopa heikentää itsetuntoa.
Mitätöitkö jatkuvasti itseä ja muita? Et koe olevasi hyvän arvoinen tai olevasi riittävä etenkään muiden seurassa. Huomaatko toistuvasti mielessäsi arvostelevasi itseäsi ja muita? Pienennätkö itseäsi? Yksi merkki voi olla vaikeus ottaa kehuja vastaan.
Etkö näe omia mahdollisuuksiasi muuttua tai vaikuttaa elämääsi? Saatat tuntea olevasi “jumissa” tai vanki omassa elämässä. Kyyniseksi muuttunut ihminen kaipaa sisimmässään kipeästi muutosta elämään tai jopa koko maailmaan, mutta ei yksinkertaisesti tiedä MITEN sen voisi toteuttaa. Kaipuun suojaksi kehittyy kyyninen ajattelu ja suhtautuminen. Kyynisyys on aivan kuin mielen suojapanssari, jolla peität haavoittuvuuden ja avuttomuuden tunteet.
Oletko menettänyt kiinnostuksen elämään? Etkö jaksa innostua mistään uusista asioista tai ideoista? Kyynisyyden lisääntyessä elämästä alkaa hiljalleen kadota värien kirjo. Elämä näyttäytyy tasaisen, ironisen ja puuduttavan harmaana. Jos tunnet itsesi lisääntyvästi alakuloiseksi, on syytä pohtia, tarvitsetko ammattiapua.
Oletko jatkuvasti tyytymätön elämääsi? Tunnetko sisälläsi salaa halveksuntaa tai joskus jopa halua loukata tai sanoa pahasti muille? Ehkä suustasi pääsee välillä sammakoita tai lauseita, joita säikähdät hieman itsekin? Siinä tapauksessa heijastat jotakin itsestäsi ulospäin. Ehkä jonkinlaista pettymystä tai liiallista kritiikkiä, ankaruutta ja täyttymättömiä odotuksia suhteessa omaan itseen? Miten voisit herättää itsemyötätunnon, lempeyden ja arvostuksen tunteet sisälläsi?
Otatko kaiken liian vakavasti ja pelkäät pettymyksiä? Sinulla on todennäköisesti menneisyydessä käsittelemättömiä vihan, surun, pettymyksen ja katkeruuden tunteita. Ehkä pelkäät epäonnistumista, hylkäämistä, väheksyntää tai torjuntaa? Nämä tunteet ja niiden takana olevat pelot olisi hyvä kohdata, jotta voit vapauttaa itsesi sisäisesti taas tuntemaan elämäniloa ja leikkisyyttä. Sisäisen lapsen kohtaaminen on avain tunnelukkojen vapauttamiseen.
Kukaan ei synny kyynisenä tähän maailmaan, ei kukaan. Jokainen lapsi on lähtökohtaisesti täynnä elämänvoimaa ja uteliaisuutta oppia uutta. Niin sinäkin olet ollut ja sisimmässäsi olet edelleen. Ympäristö, pitkään jatkunut kova kuormitus ja useat sietämättömiltä tuntuneet pettymykset ovat saattaneet muovata ajatteluasi ja viilentää tunteitasi matkan varrella.
Hyviä uutisia: aivosi ovat jatkuvasti muovautuvat! Sinä pystyt muuttumaan ja oppimaan uusia ajattelun tapoja. Sinulla on mahdollisuudet vapautua kyynisyydestä. Ei ole mitään syytä tuomita ja nähdä itseäsi epäonnistuneena. Muutos on mahdollista aivan jokaiselle.
Paras vastalääke kyynisyydelle on opetella rentoutumaan elämänvirtaan sekä vahvistaa ilon ja kiitollisuuden tunteita suhteessa itseen sekä omaan elämään. Muistatko miltä tuntui, kun kaikki näytti mahdolliselta?
Uskon sielujen sopimukseen. Siihen, että olemme tulleet parantamaan toisiamme tavoilla, joihin kukaan muu ei välttämättä pystyisi. Kuin sanattomasta sopimuksesta. Syvimmällä tasolla se on kaunista, mutta valitettavasti pintaan se usein näyttäytyy aivan muuna. Kipuna, vihana ja suruna.
Usein juuri läheisimmät ihmiset onnistuvat koskemaan haavoihimme, jotka olimme miltei jo unohtaneet. Ja kun haavoihin koskee, on kuin aika katoaisi ja kaikki koettu tuska tulvahtaa tuoreena pintaan. Usein luulemmekin tuskaa vain tuoreeksi, kunnes itsetutkiskelun ja läpikäytyjen keskustelujen kautta voi löytyä maaginen johtolanka menneisyyteen.
”Minä en siedä tuota käytöstä, koska koko lapsuuteni jouduin sitä katselemaan!”
Tuo oli lauseeni erään kerran, kun puoliso oli nostattanut minussa tuskan esiin. Johtuiko tuska nykyhetkestä vai lapsuudesta, sitä on vaikea piirtää selkeästi. Selvää kuitenkin on, että noussut raivoni oli vahvaa. Se puhdisti jotain sisältäni.
Sanat, jotka olisivat kuuluneet lapsuuteni hahmolle vyöryivät nyt toiselle kohteelle. Rajat, jotka olisivat tuolloin kuuluneet ympärilleni minua suojaamaan, nousivat paikoilleen nyt.
Ja kun rajat ja sanat ovat piirtyneet, muuta ei tarvita. Ei terapiaa tai paluuta menneisyyteen. Ei vatvomista ihmisten kanssa, jotka eivät nykypäivänä ole minua lähellä. Sanat ja rajat piirtyivät minuun, minulle. Itsearvostus kasvoi pintaani kauniina kukkina. Jotta voisin vihdoin saavuttaa sen turvan ja hyvinvoinnin, jota aina kaipasin, mutten koskaan ennen osannut saavuttaa. Tarvitaan vain ihminen, jolle tehdä asiat selväksi nyt – ja tuo ihminen on usein läheinen ihminen.
Puolisoni ei ollutkaan pahis, vaan ”avulias” katalyytti. Koska se, että jotain ihmistä kohtaan joutuu laittamaan rajat ei kerro siitä, että tuossa ihmisessä olisi jotain vikaa. Sellaista ihmistä, jota varten rajoja ei tarvita, ei nimittäin ole olemassa.
Se, että jotain ihmistä kohtaan joutuu laittamaan rajat ei kerro siitä, että tuossa ihmisessä olisi jotain vikaa.
On myös muita läheisiä ihmisiä, jotka ovat osoittaneet heikkoja kohtiani ja sisään painettuja kipujani. Joskus olen antanut liikaa vain siksi, etten ole mitenkään osannut sanoa ei. Tämäkin asia juontuu lapsuuteeni ja tarpeeseen tulla hyväksytyksi. Minulle jäi aikanaan vahva uskomus, että vain olemalla kiva voisin olla hyväksytty ja rakkauden arvoinen. En kuitenkaan koskaan olisi törmännyt omiin uskomuksiini, ellei joku tarpeeksi läheinen olisi tuskallisuuteen asti käyttänyt ominaisuuttani hyväksi (muilla ei ollut siihen mahdollisuutta, sillä heitä en tarvinnut samalla tapaa).
Epäkiitollinen tehtävä
Läheisyydessä emme pääse pakoon itseämme vaan joudumme ennen pitkää kohtaamaan meissä ne haavoittuneet alueet, jotka kohtaamista kaipaavat. Valitettavasti nuo samat läheiset ihmiset saavat usein myös tuta vihamme kun haavoihimme sattuu. Ei ole kiitollinen tehtävä olla se pelastava enkeli, joka toiminnallaan osoittaa rajattomuutesi. Ei ole kiitollinen tehtävä muistuttaa toista lapsuuden ahdistavimmista asioista ja saada sen ansiosta toinen käsittelemään niitä uudelleen.
Paitsi vuosien (tai jopa vuosikymmenten) jälkeen, kun sama ihminen näkee ja ymmärtää tuon kaiken. Silloin arvostus voi nousta yhä korkeammalle tasolle.
Autoit minua kehittymään. Se ei ollut helppoa ja silti olet yhä siinä. Muistutit minua sisälleni syntyneestä vankilasta, autoit murtautumaan sieltä ulos. Autoit minua asettamaan puuttuvat rajani ei vain sinua, vaan samalla kaikkia kohtaan. Kiitos.
Rajojen tarve ei poistu koskaan, mutta kiitollisuus ja kunnioitus sen sijaan voi kasvaa puolin ja toisin. Ymmärrys siitä, että olemme täällä kehittymässä ja voimme kaikkein parhaiten kun käymme kukin oman, paikoin kivisenkin, polkumme. Annamme anteeksi ja hyväksymme, ettei kukaan ole täydellinen.
Kun teemme niin, meissä syntyneet haavat paranevat. Iho vihdoin arpeutuu ja luo uuden terveen kerroksen. Niin kimmoisan ja vahvan, että vaikka jokin tökkäisikin, mikään ei vuoda enää. Kiitos siis teille, läheiseni – Kiitos ja anteeksi.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
Sumutus on psykologinen manipulaation muoto, jota tapahtuu lähes poikkeuksetta epäterveissä parisuhteissa.
Sumutuksen tarkoitus on ”auttaa” sumuttajaa välttämästä vastuu ja vaalimaan itsestään tai todellisuudesta tietynlaista kuvaa, joka palvelee sumuttajaa itseään.
Jos olet joutunut kohtaamaan sumutusta, olen tosi pahoillani puolestasi – se on hirveää!
5 esimerkkiä sumutuksesta
Kun tuot esiin vaikean aiheen -> keskustelu harhautetaan siihen, miten väärin otit aiheen esiin tai sitten sinua syytetään juuri siitä, mitä toinen on tehnyt itse.
Suora valehtelu: ”En minä ole koskaan niin tehnyt!”
Muihin vetoaminen: ”X ja Y ajattelevat myös näin. Ja C j B ovat susta huolissaan.”
Uhriksi tekeytyminen suoraan tai epäsuoraan. Pyritään vetoamaan tunteisiin, ja tilanne kääntyykin päinvastoin.
Toisen syyttäminen tai psykologisointi (ilman pohjaa): ”Nämä ovat vain sinun traumojasi! Huomaatko sä, miten sä projisoit muhun haavojasi?”
3 tapaa miten suhtautua sumutukseen
”Näemme asian eri tavoin.”
”Minä tiedän, mitä näin.”
”Tätä keskustelua ei ole viisasta jatkaa.”
Älä yritä vääntää sumuttajalle rautalangasta, että hän sumuttaa. On normaalia toivoa, että jos toinen tajuaisi mitä hän tekee, että hän lopettaisi – pyytäisi anteeksi ja muuttaisi toimintaansa. Jos sumuttaminen on kroonista ja jatkuvaa, on äärimmäisen epätodennäköistä että toinen yhtäkkiä valaistusi ja tajuaisi.
Sumutus kirjaimellisesti sumentaa, hämmentää ja vie valtavasti psykologista voimaa.
Älä jää vänkäämään, kulutat vain omaa happeasi turhaan.
On surullisen tyypillistä, että sumutuksen uhri alkaa syyllistämään ja epäilemään itseään. Se myös tekee usein epäterveestä suhteesta irtaantumisesta vaikeaa, sillä uhri todella epäilee itseään.
