Kokemuksiani ADHD-lääkityksestä: ”Lepoa ei voi korvata lääkityksillä, flow’lla, ruokavaliolla tai liikunnalla”

Olen Juliska Haapanen-Kallio, ikuinen taivaanrannan maalari varpaat savessa itseään ja ihmisyyttä etsimässä. Opetellut sekä luopumista että hyväksyntää, kuitannut monet kivut naurulla. Kohtaaminen hetkessä, yhdessä nauraminen, itkeminen ja joskus kiroaminen ovat sekä voima että elämän suola. Vahvasti elän todeksi, että kun tässä maailmassa huutaa apua, jostain löytyy se, joka juuri siinä kohdassa auttaa. Kokemusasiantuntiutta eläinlääkäriyden lisäksi äitiydestä, biologisesta lapsettomuudesta, ADHD:sta, häpeästä, vaihdevuosista, pitkästä parisuhteesta, kropasta joka pettää ja päästä joka brakaa.

Juliska Haapanen-Kallio

Lääkitys auttaa monia ADHD-kirjolla eläviä selviämään arjesta. Tavallisimmin käytetään stimulantteja, jotka voimakkaasti yksinkertaistaen potkivat aivojen unista keskittymiskeskusta. Sopivan lääkityksen etsimisessä voi mennä pitkäänkin, ja lääkityksiin liittyy monia haittavaikutuksia, kuten sydämen sykkeen nousua, verenpaineen nousua, ruokahaluttomuutta, levottomuutta ja tuskaisuutta, pinnan kiristymistä – lista on loputon ja yksilöllinen. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan halua vertailla lääkityksiä eikä minulla olisi siihen edes kompetenssia. Kerron vain oman tarinani lääkityskokeilustani.

Kun painetta ja kuormitusta tuli liikaa

Olen eläinlääkäri ja yrittäjä. Koronan kosahtaessa päälle kantautui Italiasta ja Keski-Euroopasta tietoa, että eläinlääkäriasemia meni konkurssiin asiakkaiden kaikotessa ulkonaliikkumiskieltojen ja ylipäätään ihmiskontaktien pelon takia. Ahdistus oli sitten aika suuri paitsi pelosta omien läheisten ja omankin terveyden suhteen, myös kaikkien työntekijöidemme pärjäämisen suhteen ja ylipäätään yrityksen jatkamismahdollisuuksien suhteen. Lomautuksiin ja irtisanomisiin valmistautuminen on ollut yrittäjyyteni karuin kokemus.

Suomessahan asia ei sitten edennytkään samoin, vaan meillä ihmiset sekä ottivat uusia eläimiä että ennen kaikkea harrastivat eläintensä kanssa ja tarkkailivat niiden vointia. Kaikki oli hankalampaa ja hitaampaa välimatkasääntöjen ja tarvikepulan takia, töitä oli tavallistakin enemmän, sairauslomia paljon. Yli puolen vuoden ajan tein kaikki eläinlääkäriemme sairauslomat ja työviikot olivat 50–60-tuntisia.

Ylivireyttä, liian vähän unta, liian vähän muuta kuin työtä ja kuitenkin ideoita ihan samoin kuin aina ennenkin. Ilmoittauduin yrittäjäkoulutukseen. Koulutus oli todella hyvä ja sain siitä paljon irti, mutta kokonaistilanteelleni ei ehkä ihan järkevin ratkaisu. Toisaalta ajatusten siirtäminen muuhun kuin päivittäiseen selviämiseen saattoi pitää minut pinnallakin. Asioita on ylipäätään turhan miettiä, ovatko ne hyviä vai huonoja: asiat ovat asioita ja niiden pyörittely jälkikäteen on turhaa ja kuormittavaa.

Tällaisessa tilanteessa aloitin stimulanttilääkitykseni. Se oli huikeaa, oikea kuningasfiilis. Pystyin keskittymään vaikka kuinka kuolettavan tylsään exceliin, tippumaan kunnon flow-tilaan ihan missä työtehtävässä vain. Ei tullut nälkä, jano, ei pissahätä tai väsy. Jossain vaiheessa ajattelin, että onpa siistiä, paitsi että saan aivan huikeasti aikaan, laihdun myös kuin vahingossa ilman pienintäkään vaivannäköä. Tätä kirjoittaessa melkein naurattaa, kuinka ilmeistä tulos oli, paitsi itselleni.

Huikeaa flow-tilaa seurasi uupumus

Huikea keskittyminen ja aikaansaaminen eivät estäneet uupumista. Lepoa ei voi korvata lääkityksillä, ei huikealla flow’lla, ei ruokavaliolla, ei liikunnalla. Olen aiemmin ollut masentunut, joskin näin ADHD-diagnoosin saatuani oletan masennukseni liittyneen suurelta osin paitsi biologiseen lapsettomuuteen myös kirjolla kompastelevan parisuhdehaasteisiin sekä muihin elämän eteen paiskaamiin tekijöihin. Tämä uupumus oli kuitenkin toisenlaista ja totaalista, jonkin rikkoutumista. Lääkitys ei missään nimessä ollut uupumiseni syy, mutta se mahdollisti minulle vielä viimeisen kiristyksen ruuviin, jonka jengat sitten vain rikkoutuvat.

Tällä hetkellä huolehdin rajoistani ja osaan sanoa myös ei niin töille kuin ideoilleni. Käytän lääkitystä vain satunnaisesti. Rajoitan käytön hetkiin, kun on puristettava jokin oikeasti tylsä kirjallinen homma kasaan tai perehdyttävä esim. lakiesityksiin. Kliinisessä työssä en onneksi lääkitystä kaipaa. Potilaan kanssa hyperfokus on kohdallaan ja minun supervoimani. Flow löytyy niin hengityksen helpottamisesta kuin tyrän korjaamisesta, elämänlaadun parantamisesta.

Pariterapeutti vastaa: Miksi tuntuu, että puhumme toistemme ohi?

Miksi tuntuu, että puhumme toistemme ohi?

Pariterapeutti vastaa:

Kommunikaatio on yllättävän vaativa laji. Varsinkin silloin, jos olemme jollain tavoin latautuneissa tunteissa tai koemme jonkin itselle tärkeän tarpeen olevan uhattuna. Yksi tyypillinen kommunikaatioon liittyvä haaste on oletukset ja tulkinnat, joita teemme tarkistamatta niiden paikkaansa pitävyyttä. Meillä jokaisella on oma uniikki elämänhistoria, jossa on omat haavansa ja kipupisteensä. Mielemme toimii niin, että se pyrkii suojautumaan tunnekivulta siten, että se alkaa ”ennustamaan” ja tekemään erilaisia nopeita johtopäätöksiä.

Näistä esimerkkejä voi olla:

”Jos kerron tarpeistani, minua pidetään heikkona”

”Konfliktit johtavat aina hylkäämiseen”

”Jos hän suuttuu minulle, jään lopulta yksin”

”Jos minuun petytään, ei ole enää mitään tehtävissä”

”Tarpeeni ovat vaan liikaa”.

Nämä tulkinnat aktivoivat herkästi parisuhteessa niin, että emme kerkeä kissaa sanomaan. Haaste on se, että emme oikeastaan edes huomaa olevamme tulkinnan imussa, vaan se tuntuu TÄYSIN todelta. Ja silloin taas alamme usein turvautua selviytymiskäyttäytymiseen ja defensseihin.

Käytännössä se tarkoittaa usein selittelyä, vaikenemista, välttelyä, vaatimista, vänkäämistä, vääntämistä…. Ja sitten jos kumpikin parista on omien tulkintojensa vietävissä, ei kumpikaan oikein tule kuulluksi. Tällöin ei välttämättä edes puhuta oleellisista asioista, ja kurjimmillaan tilanne menee siihen, että kokoajan tulee uusia loukkaantumisia ja väärinkäsityksiä. Pariterapiassa pyrin mm. auttamaan pareja tunnistamaan, että mitä tulkintoja he ovat toisen käytöksestä tehneet.Sitten tarkastellaan mitä tarpeita konfliktin takana on.

Tässä muutamia tyypillisiä esimerkkejä niistä löydöksistä, joita parien kanssa vastaanotolla teemme.

💛 Tarve tuntea olevansa toiselle tärkeä (ei vaan sanoissa, vaan teoissa ja valinnoissa)

💛 Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi (ei ohitetuksi, mitätöidyksi, jne.)

💛 Tarve läheisyyteen, rakastavaan kosketukseen (ei vaan seksiin silloin kun toinen sitä haluaa)

💛 Tarve kokea että voi luottaa toiseen ja että on turvassa toisen kanssa

💛 Tarve tasavertaiseen kohtaamiseen ja siihen että myös vaikeista asioista on turvallista keskustella

💛 Tarve myös omaan yksilöllisyyteen ja terveeseen erillisyyteen

Vain sellaista pystyy kommunikoimaan, mitä ensin itse tunnistaa. Siksi monesti varsinkin latautuneiden tilanteiden äärellä onkin ihan viisasta ottaa pieni rakastava tauko, jotta kerkeää itse tarkistamaan, että mitä minussa oikein aktivoitui?

Mitä tulkintoja tein?

Mitä ehkä kaipaisin?

Mikä toisi selkeyttä?

Kun kumpikin on hieman reflektoinut sisäistä maailmaan, on sitä helpompi sanoittaa toiselle.

Vaikka se voi ajatuksena tuntua hassulta, suosittelen varsinkin alkuun, että pari harjoittelee oikeasti vuorotellen kuuntelemaan toisiaan keskeytyksettä. Tähän käytän pariterapiassa apuna ajastinta. Ensin toinen saa kertoa havainnoistaan 5 minuutin ajan niin, että toinen kuuntelee keskeyttämättä. Sen jälkeen se, joka kuunteli, sanoittaa toiselle takaisin, mitä hänen puheestaan kuuli. On myös hyvä kysyä, että onko vielä jotakin mitä toivoisit et kuulen tai ymmärrän? 

Ja sitten tehdään sama toisinpäin, eli se joka puhui ensin kuuntelee ja se joka kuunteli saa puhua keskeytyksettä 5 minuuttia. Kannustan lämpimästi kokeilemaan.

Parisuhteeseen tulee uudenlaista rentoutta, jos opitte luottamaan että kumpikin teistä saa vielä tulla kuulluksi.

Toimituksen vinkki: Kurkkaa korttipakat läheisyyden vahvistamiseen ja yhteyden palauttamiseen parisuhteessa:

👉 Parisuhteen keskustelukortit

👉 Parisuhteen keskustelukortit 2

👉 Parisuhteen keskustelukortit – Läheisyys ja seksi

”Tämä polku ei ehkä ollut helppo, mutta se oli minun” – Lohdullinen ajatus sinulle, jota elämä on koetellut

Tämä runollinen ajatus on sinulle, jota elämä on koetellut ❤️

Poimi mukaan jokainen kivi matkasi varrelta,
ota matkaasi jokainen säde, jota olet seurannut.
Kulje hiljaa ihosi reunaa, pistä merkille jokainen elämän jälki.
Muista missä kohtaa toivo meinasi loppua ja pimeä astua varpaille,
mutta muista myös missä sydän uskalsi taas varovaisesti avautua.
Vaella läpi jokainen vuodenaika, jokainen vieras ja rakas maisema.
Sitten kun viimein tunnet olevasi perillä,
voit ottaa itseäsi kädestä ja kuiskata:

”Tämä polku ei ehkä ollut helppo, mutta se oli minun.”

– Ilari Torsti

Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Kun uskaltaa suuttua, palaa elämään myös ilo ja rohkeus

Kyvyllä käsitellä hankalia tunteita on todettu olevan selkeä yhteys terveyteen. Hätkähdin kuullessani, että 80 % autoimmuunisairauksista koskettaa naisia. Traumaterapeutti Gabor Maté puhuu siitä, kuinka tunteiden tukahduttamisella on seuraamuksensa: pahimmillaan pitkittynyt stressi aiheuttaa sen, että keho kääntyy itseään vastaan.

Kielletty vihan tunne

Naiset on perinteisesti opetettu olemaan kilttejä, miellyttäviä, muut huomioon ottavia ja sopuisia. Meillä on myös sosiaalisesti suurempi paine asettaa muiden tarpeet omiemme edelle. Siitä saattaa seurata vaikeiden tunteiden patoutumista. Vihan tunne on meille naisille erityisen vaikea, se on jopa täysin kielletty. Se on kuitenkin jokaiselle ihmiselle luonnollinen tunne, joka terveellä tavalla toimessaan suojelee meitä. Viha on kuin punainen lippu, joka nousee ylös merkiksi siitä, että nyt tapahtuu jotain sellaista, mikä ei ole omasta mielestä oikein.

Tukahduttamisen seuraukset

Vihan tukahduttamisen seurauksena saatamme hukata rajamme, ja irrottautua omista tunteista, omasta kehosta ja omista tarpeista. Olen kohdannut naisia, jotka ovat todenneet etteivät he enää edes tiedä keitä he aidosti ovat ja mitä he haluavat. Olo tuntuu jotenkin turtuneelta ja on helpompi uppoutua toisten palvelemiseen, kuin kohdata omat kipupisteensä. Yksi syy, miksi he ovat kertoneet luopuneensa tunteittensa ja tarpeittensa ilmaisemisesta, on häpeä ja syyllisyys. Heitä on syytetty ylitunteellisiksi, ylidramaattisiksi tai aggressiivisiksi ja tehty jollain tavalla naurunalaisiksi.

Jos tunneskaalaansa alkaa typistää ns. negatiivisesta päästä, se tavallisesti typistyy myös positiivisesta päästä. Toisin sanoen ilokin katoaa, jos viha ei saa olla olemassa. Jotta voi tuntea olevansa kokonaisvaltaisesti elossa, on tärkeää uskaltaa tuntea kaikenlaisia tunteita. Yksikään tunne ei ole väärä. Vaikeita tunteita voi oppia sietämään ja käsittelemään sellaisilla tavoilla, jotka ovat terveitä ja turvallisia.

Suuttumuksen avulla puolustamme rajojamme

Vihan, kiukun, ärtymyksen ja pettymyksen tunteiden salliminen ei tarkoita holtitonta raivoamista tai oman tunteensa kaatamista toisten niskaan. Se on tutustumista omaan voimaan ja omiin tarpeisiin, ja oman tunteiden sietämisen kyvyn kasvattamista niin, ettei tarvitse niellä kiukkuaan silloin kun on oikeasti syytä puolustaa rajojaan. Se on omiin luonnollisiin tunteisiin tutustumista, päätösvallan takaisin ottamista, itsekunnioituksen palauttamista ja sitoutumista siihen, että pitää huolta itsestään ja omista rajoistaan. Kirsikaksi kakun päälle saa myös entistä suuremman kapasiteetin nauttia omasta seksuaalisuudestaan, kun tunteet saavat virrata vapaina.

Kaipaatko apua omien tarpeittesi pohtimiseen ja rajojesi selkiyttämiseen? Tutustu Suvin uutuuskirjaan TÄSTÄ.

Narsistin uhrit kokevat paljon syyllistämistä – Terapeutin ohjeita myötätuntoiseen kohtaamiseen

Yli kymmenvuotisen urani aikana psykiatrisena sairaanhoitajana/terapeuttina narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden auttajana en ole tainnut kohdannut vielä yhtäkään asiakasta jota ei olisi jollain muotoa syyllistetty ja vähätelty kokemastaan väkivallasta.

Tämä kokemusperäinen tieto nyt jo tuhansien asiakkaiden kanssa kertoo paljon.

Se kertoo erittäin valitettavaa tarinaa ensinnäkin siitä kuinka narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa ja niiden olemassaoloa vähätellään pelkästään aiheena.

Ja se kertoo paljon myös siitä kuinka suuri puute näiden aiheiden syvään ymmärrykseen uhrin näkökulmasta käsin vielä on.

Hämmentävää syyllistämistä

Mistä uhrin syyllistäminen sitten johtuu ja mistä se kumpuaa?

Miten ihmismieli keksii syyttää kahdesta osapuolesta juuri häntä, joka on joutunut kokemaan jopa sietokykynsä ylittävää tuskaa?

Erityisesti psykologit uskovat, että taipumuksemme syyttää uhria voi paradoksaalisesti johtua syvästä tarpeesta uskoa, että maailma on hyvä ja oikeudenmukainen paikka.

Psykologi Melvin Lernerin uraauurtavan tutkimuksen mukaan tarve säilyttää uskomme oikeudenmukaiseen maailmaan voi olla syynä taipumukseemme syyttää uhreja.

Kun pahoja asioita tapahtuu jollekin, se uhkaa uskoamme, että maailma on oikeudenmukainen paikka ja ihminen voi ajatellea, että jos tuo toinen voi joutua pahoinpitelyn, raiskauksen, ryöstön tai hyökkäyksen uhriksi, ehkä minäkin voin joutua kokemaan sellaista joskus.

Joten helpottaaksemme ja lohduttaaksemme itseämme tuon hyvin huolestuttavan oivalluksen edessä ja säilyttääksemme ruusuisen maailmankuvan ihminen pyrkii pitämään itsensä kaukana ja erottamaan itsensä psykologisesti väkivallan uhrista ja alkaa ihmettelemään, että oliko tuo toinen itse tehnyt jotain aiheuttaakseen itselleen sen kamalan väkivaltaisen tragedian.

Itsesuojelu

Uhrin syyllistäminen esimerkiksi juuri narsistisen kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutumisesta piilee siis alitajuntaisessa ajatuksessa suojella itseä ja omaa siloteltua maailmankuvaa, sekä pyrkimyksessä vakuuttaa itselle, ettei minulle koskaan voisi tapahtua mitään sellaista pahaa mitä tuo toinen väittää kokeneensa.

Tämä on tietenkin hyvin ymmärrettävää, mutta ongelmaksi muodostuu toisen ihmisen uhraaminen oman hyvinvoinnin puolesta.

Siinä ei siis oteta huomioon todellisuutta, että rikosten tekijät ovat syyllisiä rikoksiin ja väkivaltaan, eivät uhrit.

Ohjeitani narsistista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa kokeneen myötätuntoiseen kohtaamiseen

  1. Narsistisen kaltoinkohtelun kokeneen/uhrin kova vastuuttaminen tai syyllistäminen ei auta.
  2. Kokija/uhri tarvitsee erittäin kunnioittavaa sekä lempeää ja myötätuntoista apua kaiken hänen kokemansa väkivallan jälkeen.
  3. Kaltoinkohtelua kokenut/uhri kyllä tietää olevansa vastuussa omasta elämästään, eikä sitä yleensä tarvitse hänelle erikseen kertoa.
  4. Jotta narsistisesta kaltoinkohtelusta voi toipua ja päästä eteenpäin on sitä saatava käydä rauhassa läpi kunnioittavassa ja turvallisessa ympäristössä ihan niin kuin mistä tahansa muustakin kriisistä toipuessa.

  5. Lempeys, myötätunto ja ymmärrys ovat parhaita keinoja auttaa. Tähän pystyy jokainen myötätuntoinen ihminen, jos haluaa.

Kirjoituksessa mainittu tutkimus/lähde: David B.Feldman.
”Why Do People Blame the Victim?” https://www.psychologytoday.com

Lisää tietoa narsistisista suhteista, lähisuhdeväkivallasta ja keinoja toipumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta (2024).

Mököttämisestä suoruuteen – kuinka vahvistaa rajoja, turvaa ja aikuisuutta ihmissuhteissa

Möksöttäminen on usein huomaamaton tapa ilmaista kiukkuaan silloin, kun ei ole rajannut ja sanoittanut toiveitaan tai tarpeitaan. Se ei johdu huonoudesta tai viallisuudesta vaan siitä uskomuksesta, ettei meillä oikeastaan olisi lupaa kuunnella itseämme, rajata tai saada (itseltämme) mitä tarvitsemme. Silloin toivoisimme, että muut lepyttelevät, tekevät kuten meille olisi hyvä ja tuntisivat nahoissaan, että homma ei nyt mielestämme mennyt putkeen.⁠ Hommasta on toimiva tie ulos – sellainen, joka ei luo turhaa säröisyyttä, etäisyyttä tai mielenpahoittelua ihmissuhteisiimme.

⁠
Kenellekään ei tule möksöttämisestä voimautunut olo, koska se on läheisriippuvainen selviytymiskeino jolla väistämme kiukun tunteen tuntemista. Olemme kiukun vallassa, mutta emme ohjaa sitä aikuisesti. Homma aiheuttaa turvattomuutta ihmissuhteisiimme ja vahvistaa vanhaa, kirraavaa uskomustamme siitä ettemme voi luottaa toisiin tai ettemme ole arvokkaita. 


⁠

Avain on oppia tuntemaan kiukkunsa, kannattelemaan sitä ja ohjaamaan sitä omien rajojen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Se on  supervoimauttavaa, koska silloin viha – eli neutraali elämänvoimaenergia – pääsee virtaamaan. Olemme sen arvoisia. Kun luulemme, ettemme ole arvokkaita, nielemme tunteemme, koska niin olemme oppineet toimimaan.

Rajaa ja pyydä suoraan:

  • Kun opit tunnistamaan, milloin kiukku tai turhautuminen herää, tiedät, että on aika rajata.

  • Mieti, mitä tarvitset. Kerro siitä. Rajaaminen ei ole selittämistä tai sen odottamista että muut toimivat rajojesi mukaan vaan että toimit itse sen mukaan. (Rajaamista avaan tarkemmin muilla videoilla ja teksteissäni).

  • Rajaaminen on elämänvoimasi eli kiukun tietoista käyttämistä. Silloin ei tarvitse syyttää, huutaa, mököttää tai kettuilla.

  • Pyytäminen on tarpeesi sanoittamista toiselle. ”Hei, voitaisiinko sopia tarkemmin siitä milloin aina tavataan tai ollaan yhteydessä”? Pyytäminen ei ole sama asia kuin kontrolli, jossa odotetaan tai vaaditaan toisen täyttävän toiveemme ja mökötetään jos ei saada mitä tahdotaan. Pyytäminen on omista tarpeista vastuun ottamista. Jos et saa pyytämääsi esimerkiksi kumppaniltasi, voit miettiä muita tapoja täyttää tarvettasi.

  • Kun opettelet rajaamaan ja pyytämään, otat aikuista vastuuta omista tarpeistasi etkä jätä niitä muiden ”armoille” läheisriippuvaisesti.

  • Itsearvostuksesi vahvistuu, kun opit mököttämisen ja marttyroimisen sijaan arvostamaan itse omia tarpeitasi pyytämällä ja rajaamalla.

Ihmissuhteiden pajatso räjähtää hyvällä tavalla aitoon, syvään läheisyyteen, luottamukseen ja turvaan⁠, kun opimme ilmaisemaan tunteitamme suoremmin ja tunnistamaan, ketkä kykenevät olemaan niille kuulolla. Meidän ei tarvitse myöskään jämähtää suhteisiin joissa ei tule kuulluksi vaikka miten rakentavasti rajaisi, pyytäisi ja sanoittaisi sisäisyyttään. Kun oppii tunnistamaan, että linttafiilis ja kiukku johtuu joskus siitä että vaikka olisi itse miten vastuullinen, kaikki eivät valitse tehdä omaa kasvuduuniaan. Silloin rajojamme suojaavaa ja kiukun eheyttävää käyttöä on rajaamalla tehdä tilaa sille mikä meille tekee hyvää.

Katso videolta esimerkki rajaamisesta, turvasta ja pyytämisestä ihmissuhteessa:

Kuva: Usplash, Worachat Sodshri
⁠

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Ujouden tunnelukko on kokemus siitä, että omassa ujoudessa on jotain vikaa – Näin tunnelukkoa voi lähteä purkamaan

Kuvittele mielessäsi seuraava tilanne: Olet työpaikan ruokalassa jonossa työkavereiden kanssa, kun ruokalan radiossa alkaa soimaan tanssittavaa musiikkia. Työtoverisi alkaa tanssimaan musiikin tahdissa ja osoittaa eleillään sinulle kutsua liittyä tanssiin. Olisiko sinun vaikea heittäytyä mukaan tällaisessa tilanteessa?

Kuvittele toinen tilanne. Istutte jo työkavereiden kanssa lounaspöydässä, kun yksi heistä vitsailee leikillään ja hyvässä hengessä kustannuksellasi. Menetkö joskus lukkoon tällaisessa tilanteessa ja keksit vasta myöhemmin sopivaa sanottavaa? Jos tunnistit jommastakummasta esimerkistä itsesi, olet todennäköisesti ujo ihminen.

Jos olet ujo, olet saattanut joskus myös kokea olevasi sosiaalisesti vääränlainen. Ehkä olet kokenut tällaisissa tilanteissa, että olet liian varautunut, jäykkä tai jopa tylsä muiden ihmisten mielestä. Ehkä olet toivonut joskus, että olisit avoimempi, spontaanimpi tai viihdyttävämpi kuin mitä koet olevasi. Jos puolestaan tunnistit tästä kuvauksesta itsesi, olet todennäköisesti ainakin jossain kohtaa elämääsi ollut kuormittunut omasta ujoudestasi.

Ujouden kehittyminen

Ujous kehittyy nykytietämyksen mukaan vauvaiän estyneestä temperamentista, kun lapsi kypsyy sosiaaliseksi olennoksi tarhaikään mennessä. Estynyt temperamentti on pohjimmiltaan ympäristössä tapahtuvien muutosten arvioimista riskeiksi mahdollisuuksien sijaan. Estynyt temperamentti kypsyy sosiaalisen kehityksen myötä taipumukseksi arvioida sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvia muutoksia riskeiksi.

Ujo tarhaikäinen suhtautuukin varauksella uusiin ja yllättäviin sosiaalisiin tilanteisiin. Hänen hermostonsa salpautuu tällaisissa tilanteissa, eli pysähtyy automaattisesti hetkeksi arvioimaan muutoksen merkitystä ennen toimintaa. Tämän vuoksi myös aikuisella ujolla spontaani heittäytyminen tilanteeseen voi olla vaikeaa ja lukkoon menemisen tunne sosiaalisissa tilanteissa on yleistä.

Ujouden tunnelukon kehittyminen

Ujouden tunnelukko on ympäristöstä omaksuttua kokemusta siitä, että omassa ujoudessamme on jotakin vikaa. Lapsen temperamentti vaikuttaa aina väistämättä siihen, miten ympäristö suhtautuu häneen. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, miten lapsi oppii suhtautumaan itseensä. Lapsi sisäistää ympäristön suhtautumisen itseensä omaksi käsityksekseen itsestään. Länsimaissa, jossa ekstroversio on ihanne, ujo lapsi omaksuu helposti negatiivisemman käsityksen itsestään. Ujo lapsi saa usein suoraan ja rivien välistä negatiivista palautetta perusluonteestaan ikätovereilta ja esimerkiksi vanhemmiltaan, jotka pyrkivät toistuvasti kasvattamaan ujoutta pois. Näin ujo lapsi saattaa sisäistää käsityksen, että hänen sosiaalisessa perusluonteessaan on jotain vialla.

Ujouden haavoittuvuudet liittyvät ensivaikutelmiin. Ujon aikuisenkin hermosto salpautuu herkästi uusissa ja yllättävissä tilanteissa, minkä vuoksi ujon saattaa olla vaikea olla oma itsensä. Ujo ihminen törmääkin työelämässä ja ihmissuhteissa usein palautteeseen, että hänen ujoudessaan on jotain vikaa. Erityisesti tällaisia tilanteita ovat esimerksi työhaastattelut tai romanttiset ensitreffit. Mitä voimakkaammin ujo ihminen kokee, että hänen ujoudessaan on jotain vikaa, sitä voimakkaammin ujo ihminen kuormittuu ujoudestaan.

Ujouden tunnelukkoa voi purkaa

Sosiaalista avoimuutta arvostavassa kulttuurissa on inhimillistä toivoa, että olisi itsekin sosiaalisesti avoimempi. Avain ujouden tunnelukon purkamiseen ei kuitenkaan ole ujouden muuttamisessa, vaan siinä että opimme näkemään ujouteen liittyvät sosiaaliset voimavarat. On tärkeä säännöllisesti muistuttaa itseään ujouteen liittyvistä sosiaalisista vahvuuksista ja oppia huomaamaan ne hetket, jolloin toimimme sosiaalisesti taitavasti.

Sen sijaan, että murehtisit ensivaikutelmista, keskity pitkän matkan suhteisiin. Pitkän matkan suhteissa yhteisökeskeiset vahvuutesi, kuten tunnollisuus ja yhteistyöhalukkuus pääsevät niille kuuluvaan arvoonsa. Älä ajattele, että sinun pitäisi olla karismaattinen johtaja, joka on suurten ryhmien huomion keskipisteessä kuin kotonaan. Ajattele enemmin, että olet diplomaatti, joka luovii taitavasti kahden keskeisissä pitkäaikaisissa suhteissa.

Älä ajattele, että sinun tulisi olla sosiaalisesti avoimempi. Ajattele mieluummin, että asettumalla sivuun annat muille tilaa. Asettumalla sivuun saat myös tilaa tarkkailla, havaita ja tehdä syvempiä johtopäätöksiä sosiaalisista tilanteista. Sen sijaan, että toivoisit olevasi puheliaampi, muista olevasi hyvä kuuntelija. Sen sijaan, että toivoisit olevasi spontaanimpi ja heittäytymiskykyisempi, muista olevasi harkitsevainen teoissasi ja sanoissasi. Muista, että vaikka et aina keksi nopeasti sanottavaa, juuri tästä syystä asetat sanasi harkiten ja hienovaraisesti, minkä vuoksi harvemmin myöskään loukkaat ketään.

Sen sijaan, että toivoisit olevasi kovanahkaisempi, muista olevasi sosiaalisesti herkkä. Se, että arvostat muiden mielipiteitä, on yhteiskuntaan sopeuttava voima. Muiden mielipiteistä välittäminen herkistää myös sosiaaliset tuntosarvesi muiden ihmisten mielten liikkeille ja tekee sinut sosiaalisesti tarkkanäköisemmäksi. Se antaa sinulle kognitiivista empatiaa, eli kyvyn tulkita muiden ihmisten kasvojen ilmeistä ja eleistä heidän mielen liikkeitään. Älä myöskään ajattele, että kokemasi sosiaalinen epämukavuus on pahasta. Muista, että kokemamme negatiiviset tunteet antavat meille tunnetason empatiaa muita kohtaan, eli kyvyn suhtautua myötätuntoisesti muihin ihmisiin.

Älä myöskään piilottele ujouttasi, koska pelkäät muiden arvioivan sinua sen vuoksi negatiivisesti. Muista, että huoneessa on todennäköisesti muitakin ujoja. Paljastamalla omat haavoittuvuutemme luomme muille turvallista tilaa paljastaa omiaan. Sen sijaan, että kokisit olevasi yksinäinen saari muiden ihmisten keskellä, pyri olemaan jollekin toiselle turvasatama. Kun ujoutemme kuormittaa, on inhimillistä haluta muuttaa sitä. Tällöin on kuitenkin hyvä muistaa, että oikein ymmärrettynä ja jalostettuna, ujous voi olla sosiaalinen supervoima.

Lukuvinkki ujoudesta ja sosiaalisesta herkkyydestä:

Psykologi Joni Martikaisen Rohkaisukirja ujoille avaa sosiaalisen herkkyyden periaatteita ja jännittämisen taustalla olevia uskomuksia. Kirja keskittyy erityisesti ujouden hyviin puoliin ja auttaa lukijaa hyväksymään oman sosiaalisen herkkyytensä sekä luomaan tasapainoisemman suhteen itseensä. Kurkkaa kirja TÄÄLTÄ.

Koetko olevasi väärien ihmisten ympäröimä? – Näin tunnistat erityisherkälle myrkyllisen seuran

Jokainen meistä on varmasti joskus joutunut myrkyllisen seuran vaikutuspiiriin ja tiedämme, millaisia jälkiä tällainen seura voi jättää; paha olo tarttuu ja satuttaa.

Pahimmillaan etenkin erityisherkän ominaisuuksia saatetaan käyttää hyväksi ja yhteys itseen katoaa. Myrkyllinen seura voi vaikuttaa negatiivisesti herkän itsetuntoon ja pahimmillaan traumatisoida.

Itse tunnistan useitakin tällaisia ihmisiä elämäni varrelta ja kerran olen päästänyt yhden tällaisen aivan liian lähellä ja aivan liian pitkäksi aikaa. Silloinen seura teki rumaa jälkeä mieleeni ja herkkyyteni kääntyi itseäni vastaan. Toki on hyvä muistaa, että kaikilla meillä on huonoja hetkiä ja elämänvaiheita.

Pahimmillaan etenkin erityisherkän ominaisuuksia saatetaan käyttää hyväksi ja yhteys itseen katoaa.

Mistä tunnistaa erityisherkälle myrkyllisen seuran?

Erityisherkälle ihmiselle myrkyllinen seura voi olla sellaista, joka jatkuvasti ylittää hänen henkiset ja emotionaaliset rajansa, aiheuttaen jatkuvaa stressiä ja ahdistusta. Tämä voi ilmetä monella eri tavalla:

  1. Jatkuva negatiivisuus ja kyynisyys
  2. Valehteleminen ja valittaminen
  3. Itsekeskeisyys
  4. Kontrollointi ja hyväksikäyttäminen
  5. Ilkeily ja pahan puhuminen
  6. Narsistiset piirteet ja manipulointi

Emotionaalisesti kuormittavat suhteet: Jos ympärillä on ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti negatiivisia, kriittisiä tai manipuloivia, koen erityisherkkänä usein suurta ahdistusta ja epävarmuutta. Erityisesti, jos koen, että tunteitani ei arvosteta tai niitä vähätellään, se voi olla myrkyllistä ja uuvuttavaa.

Yksipuoliset suhteet: Me erityisherkät olemme usein empaattisia ja annamme paljon toisille, mutta jos tämä tuki ei ole vastavuoroista, itse ainakin koen helposti oloni hieman hyväksikäytetyksi. Tämä voi johtaa siihen, että sitä tuntee olevansa jatkuvassa ”antamisen tilassa” ilman, että hän saa mitään palautetta tai tukea toiselta.

Stressaavat ja kaoottiset ympäristöt: Olemme usein myös herkkiä stressille ja ympäristön hälinälle. Myrkyllinen seura voikin olla myös sellaista, jossa on jatkuvasti levottomuutta, draamaa tai kiirettä, mikä voi aiheuttaa liiallista ylirasitusta.

Rajoituksia tai henkistä väkivaltaa: Jos seuraan kuuluu ihmisiä, jotka eivät kunnioita erityisherkän henkilökohtaisia rajoja, kyseenalaistavat hänen tunteensa tai vähättelevät hänen tarpeitaan, tämä voi olla hyvin myrkyllistä. Koen herkkänä tarvitsevani ympäristön, joka ymmärtää minua, tarpeitani ja kunnioittaa rajojani.

Sosiaalinen vertailu ja epävarmuus: Olen kokenut herkkänä itseni usein ulkopuoliseksi tai riittämättömäksi, jos seura ympärillä on jatkuvasti kilpailuhenkistä tai vertailua suosivaa. Tämä voi johtaa epävarmuuteen ja itsetunnon heikkenemiseen ja olla haitaksi pitkäkestoisesti erityisherkälle.

Erityisherkälle ihmiselle myrkyllinen seura voi olla sellaista, joka jatkuvasti ylittää hänen henkiset ja emotionaaliset rajansa, aiheuttaen jatkuvaa stressiä ja ahdistusta.

Miten selvitä myrkyllisessä seurassa?

Herkkänä on vaikea ohittaa huonoa käytöstä tai olla ottamatta itseensä loukkauksia. Tällainen seura osaa usein käyttää taitavasti hyväksi herkän kiltteyttä ja empatiaa – ja siksi herkän tuleekin olla erityisen tarkkana omasta seurastaan.

Jos on ajautunut tällaisen ihmisen seuraan, joka vie enemmän energiaa kuin sitä antaa, olisi hänen vaikutuspiiristään tärkeintä päästä mahdollisimman nopeasti pois. Suojele itseäsi siivoamalla negatiiviset ihmiset pois elämästäsi, vaikka se tekisi kipeää.

Ja sen sijaan, että yrittäisit parantaa tällaista ihmistä, keskity huolehtimaan itsestäsi. Oma hyvinvointi kannatta laittaa etusijalle silläkin uhalla, että joku ihmissuhde kariutuu. Voin kertoa, että lopulta se palkitsee.

Ensin voi tietysti lujan lempeästi ilmaista, ettei kuuntele negatiivista tai itsekästä puhetta enää ja sitten vasta toimia. Jos mikään ei kuitenkaan muutu, on parasta toimia omaksi parhaaksi ja poistua tällaisesta seurasta.

Sinulla on oikeus suojella voimavarojasi, mielenterveyttäsi ja jaksamistasi. Jos toinen ei pidä asettamistasi rajoista, on viesti melko selkeä: hän hyötyi siitä, kun rajoja ei ollut.

Erityisherkän kannalta myrkyllinen seura on siis sellaista, joka ei tarjoa tukea ja ymmärrystä, vaan lisää stressiä, ahdistusta ja tunteen, ettei itseään arvosteta tai kuunnella. Tällöin voi olla tärkeää etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka ovat myötätuntoisia, hyväksyviä ja jotka ymmärtävät herkkyyden tuomat erityispiirteet.

Suojele itseäsi siivoamalla negatiiviset ihmiset pois elämästäsi, vaikka se tekisi kipeää.

Vinkit myrkylliseen seuraan:

  1.  Älä huomioi ihmistä, joka haluaa aina kääntää katseet itseensä tai negatiivisuuteen.
  2. Vietä enemmän aikaa turvallisten ja energiaa antavien ihmisten seurassa.
  3. Tunnista manipulointi ja pidä omista rajoista kiinni. Sano myös EI.
  4.  Älä lähde mukaan draamaan, mielummin poistu paikalta.
  5. Älä hyväksy kiusaamista – itseäsi tai muita kohtaan.
  6. Yritä ohittaa loukkaukset ja jätä omaan arvoon tai vastaa hymyllä.
  7. Älä rohkaise valitukseen tai itsesääliin – vältä asenteen ruokkimista.
  8. Älä hyväksy syyllisyyden tai vastuun vähättelyä.
  9. Älä usko kaikkea.
  10. Älä jaa omia salaisuuksia tai henkilökohtaisia asioita.
  11. Yritä hallita omat tunteesi. Tee töitä itsesi kanssa, äläkä lähde mukaan.
  12. Keskity itse positiivisuuteen ja ratkaisuihin ongelmien sijaan.

Haluatko apua erityisherkkyyden? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Syvästi loukattuna ja surullisena – tarvitseeko antaa anteeksi?


Kovat sanat osuivat suoraan sydämeeni. Vielä päivienkin päästä sydämeni tuntui olevan vereslihalla. Mieleni takertui kiinni tuskaan ja sai minut kulkemaan kehää kärsimyspisteeltä toiselle. Se jopa kaivoi esille aiempia pettymyksiä ja loukkauksia, aivan kuin osoittaakseen, miten oikeutettu tunnetilani oli.

Välillä surun keskeltä nousivat vihan tyrskyt, jotka saivat haaveilemaan kostosta – yhtä kovista ja haavoittavista sanoista, jotka aiheuttaisivat myös toiselle samanmoisen tuskan. Silloin ei todellakaan ollut aikomustakaan antaa toiselle anteeksi ja päästää hänet kuin koiran veräjästä.

Ja kuitenkin, jos haluamme päästä eroon omasta tuskastamme ja kärsimyksestämme, ainoa tie on kulkea anteeksiannon kautta. Anteeksianto vapauttaa nimenomaa meidät kivusta. Anteeksianto on ensisijaisesti meitä itseämme varten.

Anteeksi antaessamme emme edes tarvitse tuota meitä loukannutta ihmistä olemaan läsnä. Voimme antaa ihan itsenäisesti anteeksi, jopa edesmenneille tai elämästämme muuten poistuneille ihmisille.

Emme myöskään tarvitse anteeksipyyntöä, jotta voisimme antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse saada toista ymmärtämään tekojensa seurauksia. Anteeksipyynnön odottelu vain pidentää meidän tuskaamme.

Kun annamme toiselle anteeksi, meidän ei tarvitse hyväksyä hänen tekoaan tai käyttäytymistään. Meidän ei pidä sanoa ”No ei se mitään” tai ”Pikkujuttu, ei se haittaa”, varsinkin jos nuo lauseet eivät ole totta. Voimme ihan hyvin ja rehellisesti todeta itsellemme, tai halutessamme tuolle toiselle, että en hyväksy sitä, mitä teit tai sanasi satuttivat ja loukkasivat minua. Kuitenkin haluan antaa sinulle anteeksi.

Miksi haluamme antaa anteeksi?

Ihan ensiksi meissä täytyy syttyä halu antaa anteeksi ja päästää irti tapahtuneesta. Kysy siis sydämeltäsi, miksi haluaisin tai miksi minun kannattaisi ihan aidosti antaa anteeksi. Ja kuuntele rauhassa vastaus, kyllä se sieltä tulee.

Saatamme haluta antaa anteeksi,

  • Koska haluamme vapauttaa itsemme tapahtuneen tuottamasta tuskasta.
  • Koska anteeksi antaminen avaa meissä armon, lempeyden ja rakkauden tunteet virtaamaan.
  • Koska haluamme oppia paremmin ymmärtämään itseämme ja tuota toista.
  • Koska emme halua menettää meille läheistä ihmistä tai emme halua suhteemme muuttuvan vaivaannuttavaksi.
  • Koska emme halua sattuneen jäävän ikäväksi energiamöykyksi energiakenttäämme tai karmaamme.
  • Koska emme halua luovuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksia menneisyyden kivuille.
  • Koska antaessamme anteeksi muille, pystymme antamaan anteeksi myös itsellemme kaikki ne sattumukset, joissa emme ole toimineet kovinkaan rakkaudellisesti.
  • Koska anteeksi antaminen vahvistaa meitä ihmisinä.
  • Koska haluamme antaa vain hyvää meitä loukanneelle, mutta rakkaalle ihmiselle.

Miten osaan antaa anteeksi?

Anteeksi antamiseen ei useinkaan voi hypätä suoraan tapahtuneesta. Anna tapahtuneen läpikäymiselle aikaa, mutta älä jää siihen kiinni. Älä jää kuuntelemaan mielesi pomoa ja sen tarinaa siitä, miten pahasti sinua on kohdeltu.

Sen sijaan anteeksiannolle on olennaista, että sallimme kaikenlaiset tunteemme. Ota siis vastaan kaikki ne tunteet, mitä tapahtunut sinussa aiheuttaa. Saatat löytää surua, pettymystä, loukkaantumista, vihaa, pelkoa, häpeää yms. ikäviä tuntemuksia.

Tutki tunteitasi ja koe ne puhtaasti ilman kärsimystarinaa niiden ympärillä. Voit esimerkiksi todeta: Aha, tämä on surua. Millä tavalla tämä tunne tuntuu? Missä kohdin kehoa tämä tunne tuntuu? Sen jälkeen hengitä ilmaa tuon tunteen ympärille.

aUsein loukkaantumisen tunteiden takaa löytyy hylätyksi tulemisen tunne. Tunne siitä, ettei meitä rakasteta, ei ainakaan sellaisina kuin olemme. Hylkäämisen tunne on kaikkien kipeiden tunteiden alla ja aina tuskamme ytimessä. Mutta se on niin kipeä tunne, että emme useinkaan uskalla kokea sitä suoraan, vaan sen päälle kasaantuu muita, helpommin koettavissa olevia tunteita.

Joka ikinen ihminen pelkää hylätyksi tulemista. Hylkäämisen pelko kuuluu osana ihmisyyteen emmekä pääse siitä eroon, vaikka haluaisimmekin. Hylkäämisen pelko huutaa rakkauden perään. Se hyvin suoraan ilmaisee, että pelkäämme joutuvamme rakkauden ulkopuolelle ja kaipaamme suunnattomasti rakkautta.

Kun suotumme kokemaan hylätyksi tulemisen tunteen ja hylkäämisen pelon, voimme ymmärtää, että tämä samainen kipu on kaikilla. Jopa hänellä, joka loukkasi minua. Ja hylätyksi tulemisen pelko saa ihmiset käyttäytymään huonosti, vaikka sitä ei toimija itse tiedostaisikaan. Ihmisinä pyrimme torjumaan hylkäämisen pelon muilla ikävillä tunteilla ja satuttavallakin toiminnalla.

Kun haluamme antaa meitä loukanneelle ihmiselle anteeksi, näemme tilanteen uusin silmin. Me voimme katsoa hänen sanojensa ja käyttäytymisemme taakse ja nähdä hänen syvän pelkonsa, hänen kipunsa ja tuskansa. Ja ymmärtää, että tuossa hylkäämisen pelossa me olemme yhtä, samanlaisia erehtyväisiä ihmisiä.

Silloin voimme löytää sisältämme myötätunnon ja armeliaisuuden. Voimme todeta, että vaikka en hyväksykään tekoasi, annan sinulle anteeksi, koska sinä et osannut tuossa tilanteessa toimia paremmin. Aivan kuten minäkään en osaa aina toimia kypsästi. Käännyn kipeiden tunteiden sijaan rakkauden puoleen ja annan sinulle anteeksi itsenikin vuoksi.

Lue lisää anteeksi antamisesta ja itsensä rakastamisesta kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Kerro mitä metsän antimia hyödynnät ja osallistu arvontaan! – Voita Karin havupuu-uutejuomaa loppuvuodeksi

Kerro meille, mitä metsän antimia olet oppinut hyödyntämään – ja kuka sen sinulle opetti? Mitä metsä merkitsee sinulle ympäristönä – ja kuka vei sinua lapsena metsään? Tai mitä muuta muistat?

🌲 Keräämme Ravintorenkaan kanssa Karin Havupuu-uutejuoman 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tarinoita siitä, mitä perimätietoa ja muistoja metsään liittyy. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme Karin Havupuu-uutejuomat loppuvuodeksi jollekin onnekkaalle.

Karin Havupuu-uutejuoma:

✅ Jo 50 vuotta sitten Kari ja Tuija Herttua ryhtyivät valmistamaan kansanperinteestä laajempaan tuotantoon kehitetyllä menetelmällä ensimmäisiä havupuu-uutejuomia.
✅ Karin Havupuu-uutejuoma valmistetaan puhtaasta lähdevedestä sekä nuoren luomumännyn kuoresta ja nilasta.
✅ Karin Havupuu-uutejuoman tulehduksen estokykyä on mitattu tutkimuksessa: soluviljelmissä tutkittaessa havaittiin, että männynkuoriuutteella on tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Lue lisää tutkimuksista ja tuloksista TÄÄLTÄ.

🌲 Nostalgian kunniaksi saat -25% Karin Havupuu-uutejuomista koodilla HIDASTA25 osoitteesta pinena.fi.

VASTAA maanantaihin 7.4.2025 klo 10 mennessä arvontajulkaisun kommentissa Hidasta elämää -Facebookissa tai Instagramissa.

Facebook-arvontaan pääset TÄSTÄ.

Instagram-arvontaan pääset TÄSTÄ.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Hidasta elämää (@hidasta) jakama julkaisu

Lapsuudesta asti mukanani kulkenut häpeä melkein tuhosi elämäni – Toipuminen alkoi, kun uskalsin kohdata tunteen

Häpeä. Jo pelkkä sanan mainitseminen saattaa saada aikaan sen, että kehoon ja mieleen hiipii epämukavuutta ja tämän tekstin lukemisen haluaa lopettaa. Välttely ei kuitenkaan ole toimiva keino. Se antaa meille helposti illuusion siitä, että asia on hoidossa. Mutta kaikki se, mitä mielen kellareihin työnnämme, nostelee puntteja.

Häpeä on ollut elämäni polulla hiljainen, jopa välillä mykkä matkaseuralainen. Sen juuret lähtevät varhaislapsuudesta, kun isäni juomisen ja äitini huolen seurauksena minun tunteilleni ja tarpeilleni ei jäänyt tarpeeksi tilaa. Käännyin sisäänpäin. Yhteys itseen ja muihin katkesi.

En tietenkään halua syyttää vanhempiani. Päinvastoin – tunnen syvää myötätuntoa. Heillä oli oma taakkansa kannettavana. Nyt on tarkoitus etsiä syitä – ei syyllisiä.

Vaikka en sitä silloin vielä ymmärtänyt, otin noista varhaisista vuosista mukaan uskomuksen siitä, että olen arvoton. Etten ole hyvän arvoinen. Häpeä oli saanut moottorin.

Toki tiettyyn pisteeseen asti häpeästä on hyötyä. Silloin se hoitaa sen omaa tehtävää, on palveluksessa johtamisen sijaan. Häpeä on nimittäin sosiaalinen tunne. Se auttaa meitä kuulumaan joukkoon.

Häpeän vallassa

Minun mukanani kantama häpeä sai kuitenkin haitalliset mittasuhteet. Sen kumppaniksi lyöttäytyi kolmikko: hylätyksi tulemisen, torjutuksi tulemisen ja paljastumisen pelko. Se kuiski: ”Jos minut nähdään kokonaan, minut torjutaan tai hylätään”.

Oli parasta alkaa suojautua. Miellyttäjä. Pikkukovis. Suorittaja. Riippuvainen. Nämä tavat toimia maailmassa suojasivat sitä, mikä oli herkintä – autenttista itseäni.

Riippuvainen käytös – varsinkin alkoholiriippuvuus 12- vuotiaasta lähtien ja siitä seuranneet sammumiset, muistinmenetykset ja sekoilut – aiheuttivat sen, että häpeä vain kasvoi.

Miten se oli mahdollista? Kun join, koin olevani vapaa. Kun en juonut, häpeä vahvistui sinnikkäämmäksi ja sinnikkäämmäksi. Se sai minut uskomaan omia totuuksiaan siitä, kuinka vääränlainen ja viallinen olin. Tarvittiin lisää alkoholia, aina uusia riippuvaisia ihmissuhteita, ostelua, pelaamista, sokeria – mitä vaan, että häpeä pysyisi käsivarren mitan päässä.

Kunnes tuli aika muuttua.

Kärsimyksellä on sellainen luonne, että se parhaimmillaan osoittaa sen, mikä kaipaa suurinta huomiota. Kun aikani jatkoin haitallista toimintaa, tulin pohjaan, jossa oivalsin muutoksen välttämättömyyden: en voinut enää juosta pakoon. Keinot olivat lopussa. Oli aika alkaa tutustua kaikkeen siihen epämukavuuteen, jotka riippuvuuden vapauden illuusio peitti.

Oli aika alkaa mennä läpi, että pääsisin yli

Alkoi vuosien, yhä jatkuva, tie itsetuntemukseen. Sen ensimmäisenä etappina oli tiedostaminen. Mitä minussa ja kokemuksessani tapahtuu? Kuinka häpeä vääristää tuota kokemusta? Mikä on oikeasti totta?

Hyväksyminen oli seuraava askel. Epätäydellisyyteni ei ollut osoitus siitä, että olen vääränlainen, vaan se on luonnollinen osa ihmisyyttä. 6/10 riittää.

Kaikkea tätä kannatteli alkuun niin vaikea lempeys eli itsemyötätunto. Sen harjoittelu oli alkuun pelottavaa: olinhan tottunut sättimään ja kritisoimaan itseäni. Olin kasvanut ja kasvattanut itseäni häpeällä. Vaikka tämä tyyli toimi, toi se mukanaan aina vain syvemmän riittämättömyyden kokemuksen.

Aloin ymmärtää, että riippuvuuteni oli vain yksi osa minua. Minussa oli myös paljon muuta. Paljon kaunista ja herkkää – ja samalla paljon lujaa ja voimakasta.

Häpeä ei ole poistunut elämästäni – eikä niin ole tarkoituskaan. Sen sijaan siitä on tullut minulle tuttu kaveri, joka silloin tällöin näyttäytyy. Sillä on oma tilansa, aikansa ja paikkansa.

Jos se alkaa vallata suurempaa kaistaa mieleni valtatiellä, pysähdyn, puhun, kirjoitan, hengitän, sanon itselleni lohduttavia sanoja. Kysyn itseltäni ”Mitä oikeasti tässä tilanteessa tarvitsen”.

Valloilleen päässyt häpeä katkaisee yhteyden itseen ja muihin. Tiedostaminen, hyväksyminen ja lempeys – itseä ja muita kohtaan – mahdollistavat tuon yhteyden uudelleenrakentamisen.

Rauhoita hermostoa, vähennä tulehdusta ja palaudu paremmin – Männystä saa tutkitusti tukea

Mänty tukee palautumista, rauhoittaa hermostoa, hoitaa haavoja ja estää tulehdusta. Tiesitkö nämä asiat sisukkaasta suomalaisesta voimapuusta?

Kaupallinen yhteistyö Ravintorenkaan kanssa.

Mänty kasvaa paikoissa, joissa moni muu ei pärjää. Se puskee kalliosta esiin kuin muistuttaakseen, että elämä löytää kyllä keinonsa. Jos suomalainen sisu olisi kasvi, se olisi varmasti mänty. Ihan periaatteesta se kasvaa vaikka kiven ympärille, jos niin päättää.

Kansanperinne kertoo, että männyn kuoresta on tehty pettua leipäjauhojen joukkoon, neulasista teetä tai kylpyvettä, pihkasta on saatu haavoihin suojaa ja rungosta tervaa – sitä turvallisen tuoksuista ainetta, jolla on kyllästetty niin veneet kuin varpaanvälitkin. Männyn kuoresta kansanparantajat ovat uuttaneet myös juomaa, jota on käytetty moneen vaivaan.

Voimaa, palautumista ja mielenrauhaa metsästä

Nykyään monet meistä etsivät samoja asioita kuin ennenkin: voimaa arkeen, tukea palautumiseen, keinoja rauhoittaa levoton mieli. Metsään meneminen auttaa siinä. Jos sulkee silmät ja nojaa männyn runkoon, voi melkein tuntea kevyen keinunnan, kun puu huojuu – latva tuulessa ja juuret tukevasti maassa.

Sitä, mikä ennen oli totta suullisessa kansanperinteessä ja tarinoissa, voidaan nykyään tarkastella tutkimuksissa. Niiden perusteella on havaittu pihkan hyvät ominaisuudet haavanhoidossa ja on tunnistettu männynkuoriuutteen sisältämät fenoliset yhdisteet, jotka vähentävät tulehduksia. Yhdisteiden on tutkimuksissa todettu estävän prostaglandiini E:n muodostumista ja näin ehkäisevän tulehdusreaktiota.

Lapsena uskoin, että puut puhuvat. Etenkin männyt – ne naksuivat, narisivat ja havisivat tavalla, joka kuulosti välillä tervehdykseltä ja välillä varoitukselta. Nykyään tutkimukset osoittavat, että puut todella keskustelevat. Ne eivät toki juttele ääneen, mutta maan alla kulkee laaja sienirihmastojen verkosto, jonka kautta puut vaihtavat viestejä ja ravinteita. Ne voivat varoittaa toisiaan vaarasta, tukea heikompaa naapuria tai ohjata energiaa sinne, missä sitä tarvitaan eniten.

Männyn viisautta ihmiselle

Mitä me ihmiset voisimme tästä oppia? Ehkä sen, että vahvuus ei ole yksin pärjäämistä. Tai että hitaasti kasvaminen on merkki siitä, että kasvaa sisältä vahvaksi. Joskus kiireen keskellä, kun ajatukset ovat jumissa, kysyn itseltäni: mitä mänty tekisi tässä tilanteessa? Vastaus on yleensä, että menisi ulos, heiluisi hitaasti tuulessa ja lähettäisi viestin juuriverkostoa pitkin naapurille. Ehkä joisi vähän vettä ja hykertelisi hiljaa, kun orava kiipeää runkoa pitkin. Sitten voi huomata, että omakin olo asettuu ihan juurilleen.

5 merkkiä männyn voimasta

1. Männyn neulaset – vitamiinipommi suoraan puusta

Tuoreet männynneulaset sisältävät runsaasti C-vitamiinia, erityisesti keväällä ilmestyvät uudet kerkät. Niitä voidaan käyttää kuten kuusenkerkkiä – teessä, siirapeissa, salaateissa tai mausteena. Kerkkiä tai neulasia saa kerätä vain maanomistajan luvalla.

2. Männyt kasvavat hitaasti – ja pitkään

Mänty on pitkäikäinen puu, joka elää satoja vuosia. Suomen vanhin mänty on tiettävästi lähes 800-vuotias. Mänty kasvaa hitaasti mutta kestävästi – ja sietää kuivuutta, pakkasta ja köyhää maaperää. Täydellinen vertauskuva ihmisellekin: ei tarvitse kiirehtiä kasvaakseen vahvaksi.

3. Männyn kuori sisältää tulehdusta alentavia yhdisteitä

Männyn kuoresta on valmistettu uutetta, josta on tutkimuksissa löydetty tulehdusta alentavia ja estäviä yhdisteitä, kuten antioksidantteja ja fenolisia yhdisteitä. Lisää männynkuoriuutteen kiehtovista ominaisuuksista voit lukea TÄÄLTÄ.

4. Mänty tukee palautumista ja hengittämistä

Japanilaisessa metsäkylpy-tutkimuksessa (shinrin-yoku) on havaittu, että havupuiden eteeriset öljyt voivat laskea kortisolitasoja ja rauhoittaa hermostoa. Suomessa on rakennettu aikoinaan keuhkoparantoloita mäntymetsiin, koska on tiedetty, että mäntymetsissä on helppo hengittää.

5. Kansanperinteessä mänty symboloi suojaa ja puhdistumista

Monissa kulttuureissa korkeat, taivasta kohti kurkottavat puut symboloivat yhteyttä henkimaailmaan. Mäntyä on pidetty pyhänä puuna, jolla on uskottu olevan suojeleva vaikutus. Sen uskottiin suojelevan pahoilta hengiltä ja “puhdistavan ilman”. Suomalaisessa kansanuskossa erityisesti suuria, vanhoja ja yksin seisovia puita on pidetty myös haltijoiden asuinsijoina.

Tiesitkö, että männyn voimista voi nauttia myös sisäisesti?

Männyn voimia voi nauttia myös sisäisesti siemailemalla männyn kuoresta valmistettua juomaa. Kotimainen luomusertifioitu Karin Havupuu-uutejuoma on saanut alkunsa perimätietona kulkeneesta reseptistä. Nykyään männynkuoriuute on yksi maailman tutkituimmista kasviperäisistä uutteista.

Tutkimus on osoittanut, että Karin Havupuu-uutejuoma on erittäin tehokas antioksidantti, ja se onkin jo 50 vuoden ajan ollut monen suomalaisen terveystuote-suosikki. Tästä kertoo myös se, että juoma on ainoa terveystuote, jolla on jo neljä terveystuotealan palkintoa. Alkuvuodesta 2025 Karin Havupuu-uutejuoma palkittiin harvinaisella Terveystuotealan klassikko -nimityksellä.

Karin Havupuu-uutejuoma viettää 50-vuotisjuhliaan vuonna 2025 ja se on vanhin Suomessa edelleen myynnissä oleva kotimainen terveystuote. Jos haluat itse kokeilla männyn voimaa, saat 25 % alennuksen ostoista koodilla HIDASTA25 TÄÄLTÄ.

Kirjoittaja Marja-Leena Liipo on Ravintorengas Oy:n markkinointi- ja viestintäpäällikkö sekä luonto- ja eräopas.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
BookBeat tarjous koodilla: hidastaelamaa60 👉 kuuntele maksutta 60 päivää – palaaville ja uusille BookBeat-asiakkaille
LUNASTA TÄÄLTÄ
close-image