Sivu 62 – Hidasta elämää

Miten suhtaudut mokaamiseen? – Näin se voi vaikuttaa onnistumiseesi jatkossa

”Me haluamme onnistua.” Haluan säilyttää tämän uskon haastavissakin tilanteissa. Ajattelen, että mielikuvana se on vahva ja auttaa eteenpäin.

Onnistuminen voi toki olla vaikeaa, jos epäonnistumiset raahataan valokeilaan. Yllättävän usein olen kohdannut työkulttuuria, jossa kytätään virheitä ja sivuutetaan onnistumiset. Ajatus “virheistä opitaan” voi olla vinksallaan eikä kyttäyksen vaikutusta ilmapiiriin tai työntekijöiden motivaatioon tunnisteta.

Minulla on omakohtainen kokemus siitä, mitä keskittymisen siirtäminen virheistä onnistumisiin voi saada aikaan.

Pelasin nuorena baseballia sm-sarjassa. Kausi 2001 oli joukkueellemme erityisen vaikea. Jäimme pienessä sarjassa harmillisesti mitalien ulkopuolelle ja joukkuehenki oli surkea.

Miten suhtaudumme mokiin?

Ongelma oli asenteemme mokiin. Kun virhe sattui, yritimme sitä hädissämme paikata – ja yleensä siitä syntyi vain uusia mokia. Jouduimme kierteeseen. Huusimme toisillemme. Tappiot ärsyttivät ja väsymys koko touhuun joukkueen sisällä kasvoi.

Kauden lopulla valmentajamme otti asian puheeksi. Eräs moka pisti meidät erityisesti miettimään tilannetta: yksi pelaajamme loukkaantui pahasti ja joutui lopettamaan pelaamisen kokonaan. Se herätti meidät.

Kukapa tekisi tahallaan virheitä? Ei kukaan. Tämä oli meidän ensimmäinen läksymme: kun pelataan, jokainen yrittää parhaansa ja silti tulee virheitä. Kukaan ei yllä joka kerta parhaaseen suoritukseen. Sovimme, että virheen sattuessa ei enää ärjytä toisillemme. Huudetaan mieluummin positiivisesti, kun onnistutaan! Näin opettelimme kuittaamaan virheet nopeasti ja nostimme pienetkin hyvät suoritukset jalustalle. Tällä oli positiivinen vaikutus joukkuehenkeemme.

Onnistumiset ruokkivat onnistumisia

Toinen haasteemme oli mokien kierteeseen joutuminen. Miten siihen tartuimme? Aloitimme siitä, että kun kentällä tuli virhe niin yhdessä rauhoitimme tilanteen. Hädässä tehdyt ratkaisut olivat lähes aina johtaneet vain uusiin mokiin. Ne piti saada loppumaan. Vastustaja saattoi yhden mokan vuoksi mennä edelle, mutta joka kerta mokien kertyessä he olivat menneet selvästi johtoon. Malttamalla saimme pidettyä eron pienempänä ja pysyimme mukana pelissä.

Ehkä suurin syy tappioputkiin oli kuitenkin se, että negatiivisen ilmapiirin vallitessa jokainen pelkäsi mokaamista. Jotkut viisaat sanovat, että tällaiset pelot toteutuvat kovin herkästi. Mielikuvien muutokseen ryhdyttiin treenaamalla enemmän perusasioita ja sitä kautta onnistumisten määrää lisäämällä. Usko omiin kykyihin kasvoi. Huomion arvoista oli myös se, että hyvä kehitys toi tuurin pelissä puolellemme.

Minkälaista ilmapiiriä itse luot?

Joukkueen tai työpaikan tunnelma on aina ihmisten vallassa. Jos muutoksia tarvitaan, on jokaisen otettava vastuu omien askelten luotsaamisesta siihen suuntaan, mihin halutaan kulkea. Kuinka usein pohdit sitä, minkälaista ilmapiiriä sinä luot ympärillesi?

Hyvä johtaja tai valmentaja luo uskoa ja motivaatiota joukkueelleen. Pelkästään se, että me lopetimme toistemme moittimisen, paransi huomattavasti joukkuehenkeä. Hyvässä ilmapiirissä oli kivempi treenata ja syntyi tulosta. Palkkioksi voitimme baseballin Suomen mestaruuden vuonna 2002. Onnistuminen toi tulosta!

Kurkkaa Riidan ratkaisu -kortit:

Onko elämässäsi kaikki ihan hyvin, mutta silti epämääräinen ahdistus vaivaa?

Kaisa Kimari on elämän monimuotoisuutta ja ihmisyyttä eri kulmista tarkasteleva syvällinen pohtija. Aitouden, totuuden, rehellisyyden puolesta puhuja ja etsijä sekä Ihminen tavattavissa – terapeuttiopiskelija.

Elätkö sinäkin täysin normaalia elämää, elämää missä kaikki on ihan hyvin?

Vai toistuuko elämässäsi kenties joitain outouksia, mitä olet hieman ihmetellyt, mutta et kuitenkaan sen tarkemmin pysähtynyt pohtimaan voisiko siinä olla myös jotain tärkeää viestiä itselle?

Ajatellaan tilanne, että kaikelle epämääräiselle pahalle ololle, ahdistukselle, mitä elämän tiimellyksessä ei aina välttämättä huomaa, löytyisi hyvä selitys.

Me ihmiset olemme kovin taitavia monesti järkeilemään asioita ja jopa unohdettu, mitä kehomme ja ympäristömme meille yrittää viestiä. Eikä aina niinkään unohdettu, vaan emme koskaan ole saanut mallia ja oppia siitä miten olla yhteydessä erityisesti omien tunteiden kanssa ja kuinka voisimme niiden avulla kuunnella tärkeitä tarpeita, joita meillä kaikilla on ja jotka kätkeytyvät tunnemaailman taakse.

Joskus saattaa olla, että pohtii, mitenkäs minulle nyt näin kävi ja miksi nuo muut ihmiset käyttäytyvät huonosti minua kohtaan. Miksi minulle aina käy näin?

Mitä jos nyt tietäisit ja ymmärtäisit, että kehossasi saattaa asustella jotain jälkiä, jotka muotoilevat tämän hetkistä elämää ja tulevaa. Jos tietäisit ja tunnistaisit tämän, miten toimisit? Jos tietäisit, että elämästä saattaisi tulla tasapainoisempaa?

Nämä kysymykset nousevat tähän, sillä kuljemme elämän kiertokulkua ja erilaisia vaiheita. Elämme elämäämme totutulla tavalla, mukaudumme kaavoihin, jotka tuntuvat tutun turvallisilta ja saatamme jopa elää elämää missä ulkoiset asiat määrittävät elämäämme hyvin pitkälle. Otamme ulkoa, jopa muilta ihmisiltä ajatuksia ja neuvoja vastaan siitä miten meidän tulisi elää meidän omaa elämää. Tästä syntynee hämmennystä ja ihmetystä, pahaa oloa, mutta emme ymmärrä mistä se kumpuaa. Vain räpiköimme tavallamme siinä.

Kun synnymme perheeseen, ympärillämme on tekijöitä, jotka vaikuttaa meihin. Täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan, joten kaikki me kohtaamme kehityksemme varrella asioita, joista muodostuu sisäinen rakenne ja tapa suhtautua asioihin ympäristössä, jossa elämme. Yksi lähestymistapa siihen miten olemme oppineet selviytymään on selvitymisstrategiat, jotka ovat muodostuneet todellisen minän päälle kerroksina. Samaan aikaan kun selviytymisstrategiat palvelee meitä elämän eri tilanteissa, voivat ne myös estää meitä esimerkiksi kokemasta yhteyttä ihmissuhteissa. Saatamme kokea, että olemme uhrina tilanteissa ja ettemme sen vuoksi voi itse vaikuttaa asioihin, vaikka sisällä on toive jostain aivan muusta. Muutos on mahdollinen ja se lähtee siitä, että alamme pikku hiljaa tiedostamaan malleja meitä ohjaavasta toiminnasta.

Selviytymisstrategioita on useampia ja saatamme omaksua ja käyttää näistä useampaa kuin yhtä selviytymiskeinona elämässä.

Tässä 3 lyhyttä esimerkkiä:

1. Voi olla, että lapsena on saanut tunnustusta ainoastaan tekemistään asioista tai jätetty yksin, kun olisi tarvinnut eniten tukea, ja strategiaksi on muodostunut Sankari- strategia.

2. Lapsi kantaa lapsena vastuuta lapselle kuulumattomista asioista ja oppii lukemaan mitä muut tarvitsevat. Hän omaksuu strategiakseen Taakankantaja – strategian.

3. Perheessä ei ole riittävästi voimavaroja tai tilaa olla läsnä lapselle ja hänen perustarpeilleen, ja lapsi omaksuu tavan olla kiltti, vaivaton ja tämän myötä strategiaksi muodostuu näkymättömän ja kiltin – strategia.

Näin selviytymisstrategiat voivat näyttäytyä aikuisena elämässä:

-Elät ”sitten kun” elämää
-Olet kiireeseen sidottu ja kiire on läsnä elämässä
-Ajattelet ja huolehdit usein asioita toisten kannalta
-Olet kiltti, etkä uskalla sanoa ääneen omia mielipiteitä

Asiat ovat aina monimuotoisia ja laajempia kuin yhdessä kirjoituksessa voi käsittää ja jakaa. Tämän kirjoituksen tarkoitus on lempeästi kutsua tarkastelemaan sitä mikä minussa ja sinussa on sellaista, mikä estää tai ei estä olemasta ja elämästä erilaisissa tilanteissa.

Miten voisi lempeydellä lähestyä näitä puolia itsessään ja oivaltaa jotain uutta?

”Äiti elää pääni sisällä kriittisenä, kyseenalaistavana äänenä” – Tältä tuntuu olla äidin arvostelevan katseen alla

Annan tarina:

Äitini elää pääni sisällä kriittisenä, kyseenalaistavana äänenä. Väittelen hänen kanssaan jatkuvasti. Nykyään osaan onneksi jo sanoa vastaan. Hän ei enää lytistä minua. Mutta kriittinen ääni sisälläni on usein läsnä, oli kyse sitten tiskaamattomista tiskeistä tai suurista elämänvalinnoista.

Äitini ei ehkä uskoisi, miltä minusta tuntuu. Hänen näkökulmastaan olen luultavasti käyttäytynyt toisin kuin kriittinen sisäinen ääni sanoo, koska olen toiminut vastoin odotuksia. En ole vastannut hänen tarpeisiinsa. Olen uhmannut, ollut etäinen ja itsepäinen.

Olen kokenut äidin katseen ensisijaisesti arvostelevana. Edelleen tunnen samoin, kun hän katsoo minua. Minussa herää voimakas tunne, että minussa on jokin pielessä. Odotan seuraavaa iskua.

Parisuhteissa tämä on näyttäytynyt vaikeutena tulla nähdyksi, vaikka mieheni osaa tukea minua täydellisesti, eikä minun tarvitse pelätä hänen arvosteluaan. Mutta kun hän katsoo minua ihaillen, tuntuu kuin hänen katseensa porautuisi juuri siihen haavaan, jonka äidin kriittinen katse on jättänyt. Ei ole ollut helppoa oppia ottamaan ehdotonta rakkautta vastaan. Opettelen sitä yhä.
– Anna, 42

Oletko kokenut arvostelua ja syyllistämistä oman äitisi suunnalta? Lohtua, vertaistukea ja voimauttavia ajatuksia äiti-tytärsuhteiden ristiriitoihin löydät Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Riidan aikana ei kannata uskoa omia tulkintoja parisuhteen tilasta – Kysy nämä kysymykset, kun tunnekuohu on laantunut

Parisuhteessa ollessa lähes vääjäämättä joskus jokin toisen käytös (tai ilme, ele, tms) osuu johonkin haavaamme. Usein tämä käy tiedostamatta eikä se ole tarkoituksellista.

Näissä tilanteissa teemme tulkintoja haavojemme kautta ja ja alamme elämään kuin tulkintamme olisi jo totta.

Tulkintoja voi olla esim.

”Hän ei välitä minusta”

”En riitä hänelle”

”En ole koskaan tarpeeksi”

”Olen jo mokannut kaiken”

”Tästä ei enää selviä”

tms.

Kun olet triggeroituneessa tilassa, voi olla hyvä muistaa että tunnekuohussa omiin tulkintoihin ja ajatuksiin ei voi välttämättä luottaa. Silloin ajatukset ovat usein helposti mustavalkoisia ja dramaattisia. Se on ymmärrettävää, kun tunnehaavaan osuu, menemme usein hätätilaan ja reagoimme siitä käsin voimakkaasti.

Tällaisessa tilanteessa tarvitaan aikaa ja tilaa rauhoitella itseäään, jotta voi tarkastella tapahtunutta muistakin näkökulmista. Vasta kun on rauhoittunut, pystyy erottamaan mikä omasta reaktiosta tulee menneisyyden latauksesta ja mikä liittyy nyky hetkeen. Tästä syystä myös parisuhteessa joskus hetken ”aika-lisät” voivat olla todella toimivia, jos kumpikin oikeasti pyrkii tutkailemaan mitä itsessä on pintaa syvemmällä herännyt.

Harjoittele kysymään itseltäsi:

Mistä tilanteesta tämä muistuttaa minua?

Kenestä tämä tilanne muistuttaa minua?

Minkä ikäiseksi tunnen itseni?

Minkä roolin olisin itse taipuvainen ottamaan?

Kun parilla on kykyä reflektoida itsekseen ja toivottavasti myös yhdessä tällaisia tilanteita, voi triggerit lopulta jopa lisätä niin itsen kuin kumppaninkin syvempää ymmärrystä.

Ja ei, henkinen väkivalta tai toisen tarkoituksellinen satuttaminen ei kuulu kunnioittavaan ja turvalliseen parisuhteeseen.

Haluatko ymmärtää syvemmin parisuhteessa esiin nousevia tunteita ja reaktioita?

Ymmärrä tunteitasi – Terapeuttiset tunnetaitokortit sekä Ymmärrä itseäsi – terapeuttiset itsetuntemuskortit auttavat tunnistamaan ja ymmärtämään omia tunnereaktioita ja niiden aiheuttamia kaavoja, joihin usein tiedostamattamme ajaudumme.

Tunnistatko äitisuhteesi tästä? Arvostelu, vaativuus, jatkuvat odotukset, syyllistäminen…

Jos sinulla on vaikea äitisuhde, kyseessä voi olla ilmiö, josta käytetään nimeä äitihaava.

Äitihaava voi näkyä äidin käyttäytymisessä tytärtä kohtaan muun muassa seuraavasti:

Arvosteluna, kritiikkinä ja vaativuutena: Äidiltä itseltään on vaadittu paljon, joten hän vaatii samaa tyttäreltään.
Syyllistämisenä ja velvoittamisena: Äitisi käyttäytyy ikään kuin sinä tyttärenä olisit hänelle jotakin velkaa.
Tarvitsevuutena ja ottamisen energiana: Äiti on jo antanut kaikkensa sekä omalle äidilleen että lapsilleen, hänen tarpeitaan eivät ole muut täyttäneet, eikä hän ole osannut täyttää omia tarpeitaan.
Tyttären ottamisena uskotuksi, niin että tyttären tulee olla äidin paras kaveri, terapeutti tai vanhempi, jota äidillä ei ollut.
Marttyyrin ja uhrin roolina: ”Minä uhrauduin jo, nyt on sinun vuorosi.”
Häpäisemisenä: ”Mitä oikein itsestäsi kuvittelet?”
Edellä mainittujen käyttäytymismallien kieltäminen tai kääntäminen tyttären syyksi tai kiittämättömyydeksi, koska on liian tuskallista kohdata oma osuutensa kivussa, jota tytär yrittää ilmaista.

Joskus äidin haastava käyttäytyminen voi johtua ilmeisistä, päällepäin näkyvistä tunne- ja toimintamalleista. Ne voivat näyttäytyä eriasteisena narsismina, lapsen hylkäämisenä tai pettämisenä tai äidin oman elämän ongelmina, kuten riippuvuuksina tai sairauksina, joiden vuoksi tytär joutuu huolehtimaan äidistä. Roolit kääntyvätkin ympäri.

Äitihaava voi ilmetä myös piilevinä ja ristiriitaisina toimintamalleina. Lapsen asiat näyttävät ulospäin olevan kunnossa – mutta eivät ole niin tunnetasolla.

Ristiriitojen sävyttämässä suhteessa äiti sanoo rakastavansa lastaan, mutta tiedostamattomat kipukohdat estävät häntä toimimasta aidosti rakastavalla tavalla. Järjellä äiti toivoo tyttärelleen hyvää mutta alitajuisesti ei. Hän ei pysty tarjoamaan tyttärelleen sitä tukea, jota tämä tarvitsisi.

Tunnistatko äitisuhteesi tästä? Mikäli näin on, et ole kokemuksesi kanssa yksin.

Äitihaavaa on kuitenkin mahdollista hoitaa ja käsitellä – myös siinä tapauksessa, ettei äiti ei enää ole elämässäsi lainkaan. Voimaantuminen on ensisijaisesti sinua itseäsi varten.

Jos aihe koskettaa sinua, tutustu Katri Syvärisen kirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö. Siitä saat tukea vaikean aiheen käsittelyyn.

Onko sinulla paha olo ihmissuhteissasi? – Yhteen asiaan keskittymällä voit huomata muutoksen

Mikä on kaikista tehokkain tapa vaikuttaa omiin vuorovaikutustaitoihin? Oman ura- ja koulutustaustani takia minulta pyydetään usein koulutuksissa pikaisia kikkoja tai jippoja, joiden avulla vuorovaikutustilanteissa voisi pärjätä ja pelata nohevammin, mutta tiedätkö mitä: tässäkään asiassa ei ole toimivia pikavoittoja. Pinnallisilla vuorovaikutuksen kikoilla voi ehkä tsägällä onnistua hetkittäin, mutta ne ovat pitkässä juoksussa yhtä toimivia, kuin pikavipit. Perästä kuuluu ja tuplana.

”Jaahas, minähän näköjään luuppaan näitä paskoja ihmissuhteita.”

Kaikista tehokkaimmat keinot eivät ole nopeimpia, mutta ehdottomasti toimivampia ja kestävimpiä ja nyt ollaan sellaisen äärellä. Kaikista tehokkain keino vaikuttaa omiin vuorovaikutustaitoihin on hankkia ympärille yksi tai useampi tukiasema ja mitä se sitten tarkoittaa.

Tukiasema on usein se ”viisas vanha nainen/mies”, joka tarjoaa meille psyykkisesti ja hermostollisesti turvallista läsnäoloa. Jonka ansiosta ehkä ensimmäistä kertaa elämässä opimme muodostamaan yhteyden toiseen ihmiseen ja kiinnitymme. Joka auttaa meitä turvallisesti ja viisaasti vaikeissa hetkissä nousemaan pystyyn ja jatkamaan matkaa kohti tavoitteita. Kyse on itsetunnon paranemisesta ja tätä kautta vuorovaikutustaidoista, jotka tulevat luontaisesti seurauksena sen enempää kikkoja miettimättä. Kaikki tämä vähentää haastavaa vuorovaikutusta.

Miten hakeutua itselle parhaaseen mahdolliseen seuraan, kun samaan aikaan karttaa sen tyylisiä ihmisiä? Turvalliset tyypit tuntuvat jotenkin niin lällyiltä!

Osa meistä on saanut jo äidin maidon mukana psyykkisen ja fyysisen tunteen turvallisen ihmisen läsnäolosta, kun omat vanhempamme ovat tarjonneet juurevaa ja turvallista läsnäoloa pienestä lapsesta lähtien. Kaikille ei ole käynyt näin onnellisesti ja silloin hermostomme sekä alitajuntamme puolesta emme edes osaa välttämättä hakeutua aidosti turvalliseen seuraan. Usein juuri se, millainen suhde meillä on ollut isään tai äitiin vaikuttaa siihen, millaista meidän vuorovaikutus on kyseiseen sukupuoleen.

Se mikä tässä on erityisen hyvää, tilanteen voi muuttaa missä tahansa kohtaa elämää. Tukiasema on aikuisiällä usein turvallinen ystävä, se voi olla vaikka esihenkilö tai terapeutti, mutta myös paikka tai eläin. Ihminen tai asia, joka tuo suojaa, varmuutta, on roolimalli ja voiman lähde sekä auttaa kohtamaan haasteita. Jos tällaiseen turvantunteeseen ei ole aikaisemmin tottunut, niin se voi tuntua jopa vastenmieliseltä: keho vieroksuu ja tässä piileekin ehkä juuri teeman liittyen suurin haaste. Miten hakeutua itselle parhaaseen mahdolliseen seuraan, kun samaan aikaan karttaa sen tyylisiä ihmisiä? Turvalliset tyypit tuntuvat jotenkin niin lällyiltä!

Asian tiedostaminen onkin varmasti ensimmäinen askel asiassa. ”Jaahas, minähän näköjään luuppaan näitä paskoja ihmissuhteita.” Tiedostamisen jälkeenkin alitajuisesti hakaudumme edelleen rikkoviin ihmissuhteisiin, mutta ensimmäinen askel on jo otettu. Alamme huomata, että ympärillä onkin epäterveitä tukiasemia, näitä voi yllättäen olla vaikka juuri omat vanhemmat, opettaja tai ystävä, joka pyrkii nousemaan ylemmäs sinun kustannuksella. Miten en ollut aikaisemmin tajunnut tätä? Tulee päivä, kun keho ja mieli ei enää työnnä luota turvan tunnetta tarjoavia yksilöitä.

Terveen tukiaseman puuttuminen elämässä voi aiheuttaa monenlaisia haasteita, kuten ylensyöminen, liika lörpöttely, kyynisyys, kyvyttömyys käsitellä stressiä, luottamuspula, ailahteleva mielentila ja monta muuta. Kyse toimivan vuorovaikutuksen pohjalla on siis paljosta muusta. Keskeistä tähän liittyen on myös se, että meidän tulee muistaa surra tukiasemien menettäminen. Näin käy kaikille, kun esimerkiksi turvallinen isoäiti sairastuu ja kuolee jossakin kohtaa. Seuraukset siihen, että emme sure näitä menetyksiä voivat olla yhtä tuhoisia kuin se, että meillä ei ole tukiasemia elämässä. Mieti loppuun vielä näitä: Kuka on sinun tukiasemasi tai kenen tukiasema ehkä itse olet?

Tutustu myös Riidan ratkaisu -kortteihin.

“Tunne siitä, että toinen on siinä silloinkin, kun itse ei näe” – 3 lohdullista rakkausrunoa sinulle, joka tiedät, miltä pimeä tuntuu

Me kaikki kohtaamme elämässä tilanteita, joissa tunnemme varjot sisällämme. Tilanteita, joissa tunnemme jäävämme yksin syvimpien tunteidemme ja kokemustemme kanssa. Sellaisia tilanteita, joissa jokainen hapuileva säde on tärkeä.

Joskus tarvitsemme toistemme valoa nähdäksemme taas elämän kauneuden ja vahvuuden, sen kaikki eri sävyt – eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä kolme lohduttavaa rakkausrunoa sinulle, jota myös pimeä on koskettanut.

Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Katariina Souri: ”Kun huomaa, ettei pysty kaikkeen, on vain hengitettävä”

Mainosyhteistyössä Like Kustannuksen kanssa.

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Perinnetilaa pyörittävä taiteilija ja kirjailija Katariina Souri kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen.

LUONTO – Kaikkein keskeisin ja koko terveyden ja hyvinvonnin peruspilari. Olen kokenut konkreettisesti, miten luonto parantaa. Kun asuin Helsingin keskustassa, minulla oli paha paniikkihäiriö. Koin intuitiivisesti, että on mentävä luontoon, ja muutin Suomenlinnaan merimaiseman ääreen, jossa paniikkihäiriöni alkoi parantua. Nykyisessä kodissani perinnetilalla Sipoossa olen joka päivä luonnon keskellä, juoksen metsässä ja katselen järvelle. Hoidan itseäni luontoyhteydellä.

KASVU – Mieleni on virkeä ja haluan pitää myös kehoni kunnossa, jotta voin ja jaksan tehdä asioita, joita haluan. Kasvusta tulee mieleen kasvuhormoni, joka on kiinnostava asia: mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän meissä erittyy kasvuhormonia, joka korjaa kehon vaurioita. Sitä pystyy kuitenkin lisäämään esimerkiksi pätkäpaastolla, paastolla tai HIIT-treenaamisella, jossa vuorotellen juostaan kovaa ja sitten taas hengähdetään. Se on sitä samaa, jota ihminen on aikanaan tehnyt juostessaan leijonaa pakoon.

LUOVUUS – Sitä mystifioidaan, mutta minulle luovuus on itseni ilmaisemista, ajatusten pohtimista, yritystä ymmärtää maailmaa ja ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Kytkeytymistä esivanhempiin, alitajuntaan sukeltamista ja syvyyteen laskeutumista. Moni pyrkii nousemaan ylös valoon, mutta pitää myös pystyä laskeutumaan ja katsomaan omia vaikeita ja kipeitä asioita.

TUNTEET – Koko tunteiden skaala on tärkeä. On vaarallista ajatella, että vihaa, raivoa, katkeruutta tai kateutta ei saisi olla tai että ne pitäisi tukahduttaa. Vihaa ja raivoa ei kuitenkaan pidä sylkeä muiden niskaan. Ihmiset eivät pidä siitä, jos nainen raivoaa. Ajatellaan, että hänellä on jokin henkilökohtainen ongelma. Olen harvoin vihainen, mutta tässä maailmassa on paljon ongelmia, joista saa ja pitääkin vihastua.

PERHE – Elämme perhekeskeisessä kulttuurissa. On tehty virhe, kun ollaan irrottauduttu suvusta ja pienistä perinteisistä yhteisöistä ja korvattu ne ydinperheillä, jotka hajoavat yksi toisensa jälkeen – tai perheen korvikkeilla, kuten kimppakämpillä ja vanhainkodeilla. Suku antaa sellaisen turvan, jota yhteiskunta tai sen luomat perheen korvikkeet eivät pysty antamaan. Ja kun ihminen tuntee olevansa turvassa, hän pystyy auttamaan myös muita.

RAKKAUS – Rakkaus on arvostusta itseä kohtaan. Sen ymmärtämistä, että tässä ovat minun rajani, näin haluan elää ja näin teen asiat. Kun tämän tasapainon saavuttaa, on ihanaa olla muille ihmisille läsnä ja auttaa. Rakkautta on myös oppia ihmisenä olemisesta ja siitä, miten tällä maapallolla pitäisi toimia miten ja palvella toisiamme.

LUOTTAMUS – Huumorintajuinen isosetäni Aarne Souri, joka eli melkein 103-vuotiaaksi, sanoi aina: ”Älä koskaan luota muihin kuin sukulaisiin – eikä niihinkään voi aina luottaa. Sillä tavalla ihmisiä voi jopa rakastaa. Luota itseesi.” Olen usein pettynyt ihmiseen. Jos meille on liian tärkeää luottaa toiseen ihmiseen, emme ehkä luota itseemme.

HERKKYYS – Vaihdevuosisiirtymän mukana olen saanut kokea upeaa uudenlaista herkkyyttä ja vahvuutta. Keski-iässä moni nainen joutuu tosi tiukkaan paikkaan. Omat vanhemmat sairastuvat ja kuolevat, lisäksi huolehdittavana ovat vielä omat lapset ja heidän haasteensa. Samalla nainen käsittelee omaa suurta murrosvaihettaan. Kun huomaa, ettei pysty kaikkeen, on vain hengitettävä. On luotettava, että elämä kantaa. Sen jälkeen herkkyys ja empatia nousevat aivan uudelle tasolle. Tunteet tulevat ja ovat pinnassa ja silti samaan aikaan voi olla rauhassa. Olen niin herkistynyt, että kun vain näenkin Käärijän, minua alkaa itkettää. Hänessä on jotain niin koskettavaa, että tunteet tulevat vahvoina. Ja se on ihanaa – ei epätasapainoista, vaan hienoa!

ELÄMÄNTARINA – Koen vahvasti, että etenkin isäni puolen naisten ketjussa on pitkä linja lahjakkaita, älykkäitä ja kyvykkäitä naisia, joista moni ei päässyt toteuttamaan itseään. Minä olen se, jonka tehtävä on tehdä kaikki mitä haluan – välittämättä siitä, mitä muut sanovat. Elämäntarinani ei ole vain minun vaan sukuni naisten tarina, johon kytkeydyn.

MIELEN HYVINVOINTI – Yritämme usein vaikuttaa mieleen mielen avulla, ja monesti se on väärä reitti. Toki tarvitaan joskus terapiaa ja aina keskusteluja. Mutta se on vain pieni osa hyvinvoinnin hoitamista. Mielen hyvinvointia ei luoda omassa päässä pyörimällä. Kehon kautta ja kehon hyvinvoinnista huolehtimalla pääkin alkaa parantua.

MENNEISYYS – Mitä vanhemmaksi tulee, sitä syklisemmäksi elämä muuttuu. Siihen asti kun täyttää 40, elämä on lineaarinen viiva, katsotaan eteenpäin. Neljänkympin kohdalla aletaan mennä sivuun aikajanalta, kaikki limittyy ja lomittuu keskenään. Nyt 54-vuotiaana elän tätä hetkeä, lapsuutta ja vanhuutta. Kaikki ovat läsnä tässä hetkessä.

TULEVAISUUS – Viidenkympin tienoilla oli pari vaikeaa vuotta. Ajattelin, että elämä on loppulaskussa eikä mitään ihmeellistä tapahdu. Sitten tapahtui! Vaihdevuodet olivat uuden elämän alku. Yhtäkkiä olin rinteen päällä katsomassa kaukaisuuteen, jossa näen tulevaisuuden tosi kiinnostavana ja täynnä mahdollisuuksia. Elämä on nyt parasta ja jännittävämpää kuin koskaan aikaisemmin. On mahtavaa olla itsekseen, ilman etsimistä, toivetta tai odotusta parisuhteesta.

ELÄMÄN TARKOITUS – Elämän tarkoitus on oppia ihmisyydestä, tasapainon löytämisestä ja siitä, miten maapallolle luodaan kestävä tapa elää. Minulle elämäni tarkoitus on arkiperinteen merkityksen oivaltaminen ja siihen palaaminen. Alan ymmärtää konkreettisesti, miten kaikki pyörii täällä kotitilallani, ja miten asiat ovat yhteydessä toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä onni ja ilo on olla luonnon ja eläinten palveluksessa.

Lisää Katariina Sourin ajatuksia ja hänen elämänsä kiehtovan tarinan voit lukea Eveliina Talvitien kirjoittamasta uutuuskirjasta Kata. Kirjan löydät kirjakaupoista ja Suomalainen.comista TÄÄLTÄ.

Menikö töissä kuppi nurin pienestä loukkauksesta? Kärsit ehkä vähättelystressistä

Oletko kohdannut tilanteen, jossa jouduit jälleen kerran taistelemaan työyhteisössäsi arvostetuksi tai kuulluksi tulemisesta? Kun tilanne toistui uudelleen, meni sinulta viimeinkin kuppi nurin ja huomautit ikävästä käytöksestä.

Samassa tilanteessa saattoi myös olla niin, etteivät esihenkilösi tai muut työtoverit ymmärtäneet, mikä käytöksessä oli epäasiallista tai loukkaavaa. Ehkä sinulle huomautettiin takaisin, että pahastuit muiden mielestä pienestä asiasta. Samaan aikaan sinä itse olit turhautunut, koska samankaltainen vähättelevä tai huono käytös oli toistunut jo useamman kerran, etkä jälleen kerran tullut kuulluksi.

Minulla on sinulle hyviä uutisia – reaktiosi on normaali ja ymmärrettävä. Kyse on ilmiöstä, jota kutsun vähättelystressiksi. Moni tunnistaa ilmiön.

Vähättelystressi on sana, jonka olen esitellyt kirjassani Se ei johdu sinusta – Vähättelyn historia työelämässä. Se kuvaa kuormaa, jota kertyy sietäessä pieniä vähätteleviä tekoja, kuten ohittamista, nauramista tai ilmeilyä ideoille, tiedon ulkopuolelle jättämistä tai palkankorotuksen unohtamista. Teot olisivat yksinään kestettävissä, mutta toistuessaan niistä muodostuu iso kuorma jaksamiselle.

Vähättelystressi on sukua vähemmistöstressi-käsitteelle. Vähemmistöstressi kuvaa kuormitusta, jota vähemmistöön kuuluvalle kerääntyy toistuvista ulossulkevista tai hienovaraisesti loukkaavista kokemuksista.

Jokainen ulossulkemisen kokemus voi olla itsessään pieni ja siedettävissä sekä kestettävissä. Kuormitus kuitenkin kasvaa, kun näitä samankaltaisia kokemuksia alkaa kerääntyä liian paljon.

Jos olet törmännyt keskusteluun siitä, että vähemmistöön kuuluvat suuttuvat niin pienistä asioista, selittää vähemmistöstressi ilmiötä. Kun vähemmistöön kuuluva on kohdannut liian monta pientä ulossulkemisen kokemusta tai hyväntahtoista loukkausta, kuppi voi mennä nurin muiden mielestä pienestä asiasta – joka on toistunut vain liian monta kertaa.

Puutu – vähättelyn sietäminen ei ole sinulle hyväksi

Hienovaraisista vähättelevistä eleistä, sanoista, asenteista ja ohittamisesta voi myös kasvaa iso kuorma, joka nakertaa itsetuntoasi ja jaksamistasi huomaamatta. Työpäivät voivat olla todella väsyttäviä ja ärsyttäviä, jos joutuu koko ajan tai usein tekemään työtä tullakseen kuulluksi ja otetuksi tosissaan.

Kun siedät pitkään huonoa käytöstä, yksi pieni lausahdus tai kokemus ohittamisesta voi saada kaiken kuohumaan yli niin, että muut hämmentyvät reaktiosta, joka voi vaikuttaa heidän mielestään ylimitoitetulta loukkaukseen nähden.

Siksi vähättelevään käytökseen on puututtava työyhteisössä – huomauta siis vähättelevästä käytöksestä. Tee se mahdollisimman ajoissa, jotta mittasi ei ehdi täyttyä. Silloin pystyt vetämään rajasi rakentavasti ja perustellen.

Voit luetuttaa työtovereillasi tämän kirjoituksen sekä edellisen kirjoitukseni vähättelystä. Voit löytää kirjoituksistani lisää perusteluita sille, miksi vähättelystressiä aiheuttavaan käytökseen on puututtava.

Olet nimittäin oikeassa – sinulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin ja arvostavasti työpaikallasi. Vähättely on henkistä väkivaltaa, jolla voi olla vakavia vaikutuksia terveydellesi.

Aistit toisten tunteet vahvasti, joustat liikaakin välttääksesi ristiriitoja ja väsyt nopeasti – Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat olla erityisherkkä?

Vaikka erityisherkkyyttä on tutkittu vuosikymmeniä ja siitä on vahvaa näyttöä ja tietoa pilvin pimein, silti tuo tieto ja ymmärrys ei aina tavoita herkkiä ihmisiä tai heidän läheisiään niin hyvin kuin olisi tarpeen. Moni erityisherkkä ihminen kokee edelleen tarpeetonta riittämättömyyttä ja erilaisuuden tunnetta, ja jää vaille ymmärrystä ja tukea. Ominaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen lisäävät itsetuntemusta ja itsemyötätuntoa, jotka ovat herkän ihmisen hyvinvoinnin tärkeitä tukipilareita. Kun tuntee itsensä on helpompi tunnistaa tarpeensa, asettaa rajoja ja suunnitella elämäänsä omat luontaiset ominaisuutensa huomioiden.

Erityisherkkyydestä kertovat muun muassa

vahva tunne-elämä
emotionaalinen reaktiivisuus
herkkyys kritiikille
ikävistä tilanteista ja tunnelmasta kuormittuminen
sosiaalisista tilanteista väsyminen
oman tilan, rauhan ja hiljaisuuden kaipuu

Erityisherkkyyttä käsitellään turhankin paljon sen mukanaan tuomien haasteiden kautta. Edellä mainitut ominaisuudet voivat tottakai tuntua taakalta ja näistä ominaisuuksista on saattanut saada asiattomia kommentteja osakseen. Herkkyys tuo kuitenkin mukanaan myös aivan upeita ominaisuuksia, taitoja ja ymmärrystä. Jokaisella meistä on omat heikkoudet ja vahvuudet, eikä kenenkään pitäisi tuntea huonommuutta synnynnäisen temperamenttinsa tähden. Tässä muutamia hienoja ominaisuuksia, joita herkiltä ihmisiltä löytyy:

myötäelämisen kyky
hyväntahtoisuus
kauneudentaju
tarkkanäköisyys
intuitiivisuus
luovuus
kokonaisuuksien hahmottamisen kyky
vahva oikeudentaju
eläytymiskyky
rikas mielikuvitus
herkkyys havaita hienovaraisia signaaleja
kyky itsereflektioon eli oman toiminnan tarkastelun ja arvioinnin kyky

Erityisherkillä on taipumusta arvioida itseään negatiivisemmin kuin olisi tarpeen tai todenmukaista. Sen tähden me herkät tarvitsemme puolueetonta tietoa, itsemyötätuntoa, itsearvostusta ja positiivista vertaistukea. Niiden avulla saamme herkkyytemme lahjat käyttöön ja pysymme mahdollisimman hyvin tasapainossa tässä kiivastahtisessa ja vaatimuksia pursuavassa maailmassa.

Kurkkaa herkän voimakortit puodista:

Tunnetaidot ovat aivojumppaa, jota pitää harjoitella – Niitä ei voi oppia lukemalla tietoa kirjoista

Toukokuu on mielen hyvinvoinnin kuukausi eli MIELIKUU. MIELIKUU painottaa hyvinvointitaitojen opettelemista eri tavoin ja eri ympäristöissä, jotta jokaisella ihmisellä olisi valmius ja mahdollisuus vaikuttaa oman mielen vointiin.

Tunnetaitoja voisi verrata pyörällä ajamisen taitoon. Kukaan ei opi ajamaan pyörällä lukemalla siitä, miten pyörällä ajo tapahtuu – tai miten joku muu on oppinut ajamaan pyörällä. Pyörällä oppii ajamaan ajamalla pyörää. Haparoiden. Kaatuen. Kokeillen. Uskaltaen. Onnistuen.

Sama pätee tunnetaitoihin. Tunteiden toimintamekanismia aivoissa ja kehossa voi oppia ymmärtämään lukemalla tietoa tunteista. Tunnesanavarastoa voi kartuttaa opettelemalla erilaisia tunnenimiä. Mutta tunnetaitoja oppii vain harjoittelemalla.

Joskus – ja totta puhuen usein – tunnetaitojen harjoittelu on jäänyt aikuisuuteen. Kaatumisen, kokeilemisen ja onnistumisen kautta alamme vähitellen oppia, mitä itsessä tapahtuu eri tunteiden noustessa. Tällaista jumppaa meidän pitäisi tehdä koko ajan ja kaikkialla: kotona, työpaikalla, harrastuksissa, ystävien kesken.

Lyhyt oppimäärä – joka ei muutu taidoksi vain lukemalla tämän – on seuraava:

1.Huomaa, kun tunnet mitä tahansa tunnetta. Huomaa myös, millaisia ajatuksia hetkeen liittyy. Huomaa, miltä kehossasi tuntuu.

2. Hyväksy tunne – älä yritä siitä eroon, vaikka se tuntuisi ikävältä. Anna sen olla kehossasi ja mielessäsi. Nimeä tunne: Tunnereaktiossa aivojen mantelitumake aktivoituu. Kun tunne sanoitetaan, se aktivoi aivojen otsalohkoa, jonka toiminta vaikuttaa tunteisiin. Otsalohko on ikään kuin tunteiden lennonjohtotorni, joka jäsentää kokemusta.

3. Hengitä. Keskity erityisesti huomioimaan eritysesti rauhallista ja pitkää uloshengitystä, sillä uloshengitys aktivoi parasympaattista hermostoa. Tämä tarkoittaa sitä, että sydämen syke hidastuu ja olo rauhoittuu

4. Havainnoi ja tarkkaile, mitä sinussa tapahtuu. Älä arvostele, analysoi tai päättele. Älä yritä muuttaa mitään. Keskity havainnoimaan. Saatat huomata jotain kokonaan uutta. Tai sitten et. Tärkeintä on opetella havainnoimaan rauhassa, mitä itsessä tapahtuu.

5. Helli eli sano itsellesi jotain kannustavaa, hyvää tai kaunista. Ei ole merkityksetöntä, miten puhumme itsellemme. Itsemyötätuntoinen puhe auttaa olemaan läheisempi itseään ja omia kokemuksiaan kohtaan. Itseen kohdistuva myötätunto auttaa ymmärtämään, että tunteet ovat tärkeitä, ne kertovat tarinaa kokemuksistasi – mutta eivät todellisuudesta. Erään tutkimuksen mukaan itsemyötätunnon harjoittaminen vähensi lääkäreiden uupumusta ja stressiä.

Muistisääntö tunnetaitojen opettelemiseen – ja toistamiseen.

Ja sitten on sen harjoittelun aika. Olemme yrittäneet luoda Hidasta elämää -maailmaan mahdollisimman erilaisia ja toimivia tunnetaitojen keinoja, koska tarvitsemme yhä enemmän tällaista aivojumppaa koteihin, työpaikoille, parisuhteisiin, harrastuksiin, kauppareissuille – ihan kaikkialle, missä ihminen itsensä kanssa liikkuu.

Tässä muutamia välineitä tunnetaitojen harjoittelemiseen nuorille ja aikuisille:

Hetki itselle – Rauhoittava äänipalvelu sisältää äänitteitä, joiden avulla voi harjoitella tunnetaitoja, kehotuntemusta ja oppia seuraamaan mielen liikkeitä. (Oma osionsa myös lapsille rauhoittumiseen ja nukkumaanmenoon!) Lue lisää TÄSTÄ.

Puhutaan tunteita -keskustelukortit avittavat keskustelujen alkuun ja löytämään sanoja erilaisille tunnekokemuksille. Lue lisää TÄSTÄ.

Kun tuntuu pahalta – Lohtukortit ahdistuneelle auttavat löytämään ahdistuksen kokemuksen ahtaasta laarista sanoja ja harjoituksia, jotta olo jäsentyy ja helpottuu. Lue lisää TÄSTÄ.

Ymmärrä tunteitasi –Terapeuttiset tunnetaitokortit antavat sanoja erilaisille tunteille ja kysyvät tärkeitä kysymyksiä tunteisiin liittyen. Lue lisää TÄSTÄ.

Tunnetaitojen ystäväkirja on täytettävä kirja, jonka avulla tutustut hauskalla tavalla erilaisiin tunteisiin. Lue lisää TÄSTÄ.

Lempeyttä keholle -kortit luovat kehoyhteyttä, jotta on helpompi huomata tunteita ja tuntemuksia. Lue lisää TÄSTÄ.

Oletko hyvä tyttö tai ylisuorittaja? – 12 tapaa, miten äitihaava voi näkyä elämässäsi

Ristiriitaisen tai vaikean äitisuhteen jäljet voivat näyttäytyä tyttären elämässä haastavina tunnetottumuksina ja toimintamalleina, kuten huonona itsetuntona, arvottomuutena, ylikiltteytenä tai voimattomuutena.

Tyypillisiä naislinjoissa periytyviä ongelmia ovat muun muassa

• hyvä tyttö -syndrooma, ylikiltteys, konfliktien välttäminen
• toisten ihmisten tunteista huolehtiminen, ylivarovaisuus, myötäily
• ylisuorittaminen, siitä johtuva uupumus
• kontrollin tarve, perfektionismi
• epäaitous, roolien taakse piiloutuminen, eri puolien (erityisesti feminiinisenä pidettyjen piirteiden) piilottaminen itsessä
• itsemyötätunnon ja itsearvostuksen puute, itsen kritisointi, epäileminen ja kyseenalaistaminen, jatkuva syyllisyys, riittämättömyys
• voimattomuuden tunne, vastuun siirtäminen omasta elämästä muille, ongelmien syiden etsiminen itsen ulkopuolelta, haluttomuus nähdä ratkaisuja
• läheisriippuvuus
• kilpaileminen toisten naisten kanssa, kateus, ylikriittisyys muita naisia kohtaan, itsen vähättely tai korostaminen suhteessa muihin
• itsen pienentäminen tai sabotoiminen, näkymättömyys, häpeän tunne
• pelot, kuten hylätyksi tulemisen pelko, pelko äidin hyväksynnän menettämisestä
• vaikeus tehdä omannäköisiä valintoja elämässä.

Johtuvatko kaikki edellämainitut automaattisesti äitihaavasta tai äitisuhteesta? Eivät välttämättä.

Muillakin epäterveillä ihmissuhteilla saattaa olla samantyyppisiä seurauksia. Henkisten haasteiden syyt voivat ylipäätään olla moninaisia.

Mutta kun oppii hahmottamaan äitihaavaa ilmiönä, on helpompi ymmärtää, miksi naiset painivat loputtomalta tuntuvien ristiriitojen kanssa.

Jos tunnistaa monia haastavia tunne- ja toimintamalleja ja on työstänyt niitä pitkään, voi niistä vapautuminen tuntua mahdottomalta. Äitihaavaan perehtyminen tuo helpotusta. Et ole aiheuttanut itse ongelmiasi, äitisi ongelmia tai suhteenne ongelmia, ja se oivallus itsessään on vapauttavaa.