Sivu 45 – Hidasta elämää

Armottomat vaatimukset itseä kohtaan voivat johtaa uupumukseen – näistä merkeistä tiedät, että vaadit itseltäsi liikaa

Liiallinen vaativuus omaa itseä kohtaan voi olla yksi masennuksen ja uupumuksen henkisistä juurisyistä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettet tiedä mikä tekeminen on riittävästi ja milloin riität itse. Pohjattomalta tuntuva riittämättömyyden tunne on yksi merkki tästä. Sen lonkerot tuntuvat suorastaan kuristavan oman ihmisyyden kasaan.

Mikäli olet sisäisesti liian vaativa ja samaan aikaan liian kiltti, sinulla saattaa olla vaikeuksia tunnistaa, missä kulkee terveen ja epäterveen itsekkyyden raja. Kilttinä itseään pitävä pyrkii olemaan muille “helppo”, mutta voi olla itselleen hyvin ankara. Liian kilttinä ja samaan aikaan sisäisesti vaativana pidät tarpeettomasti itseäsi itsekkäänä tilanteissa, joissa yrität vaatia sinulle kuuluvaa oikeutta, kohtuutta ja huomiota. Et välttämättä uskalla tulla täysin näkyväksi omien tunteiden ja tarpeiden kanssa ja koet niistä kohtuuttoman kovaa syyllisyyden tunnetta. Toisin sanoen, et oikein osaa asettua itsesi puolelle tilanteissa, joissa se olisi hyvä tehdä ja jos asetut, koet siitä herkästi huonoa omaatuntoa.

Toinen vaihtoehto on, että ärsyynnyt helposti ihmisille, jotka sallivat itselleen sinun näkökulmastasi liikaa oikeuksia ja nautintoa, koska alitajuisesti kiellät ne itseltäsi. Kateuden tunne voi johdattaa sinut näiden haitallisten uskomusten äärelle.

Liiallinen vaativuus omaa itseä kohtaan voi saada sinut kieltämään itseltäsi nautinnon, levollisuuden ja hyvän olon. Koska et usko ihmisenä olevasi riittävä, sinun on oltava koko ajan toimelias, tehokas ja touhukas. Kelpaavuutesi ja arvosi on ehdollistunut suoritusten määrään, ei aitoon ihmisarvoon. Uskot, että kaikki hyvä pitää ensin ansaita kovalla työllä ja raatamisella. Lopulta tämä kierre voi johtaa piilevään henkiseen alakuloon, jolloin elämästä katoaa pikkuhiljaa värit ja mielekkyys. Olet luisumassa hyvää vauhtia kohti masennusta ja uupumusta.

Uskomus siitä, että on oltava jatkuvasti tekevä ja tehokas sekä muiden, että omissa silmissä, ajaa sinut suorittamaan elämää hampaat irvessä ja niska limassa. Suorittaminen taas voi olla alitajuisesti omaksuttu toiminnan ja elämisen malli jo lapsuudesta, mutta myös eräänlainen selviytymiskeino tai tapa torjua vaikeita tunteita. Suorittajaksi itsensä tunnistavat ovat lähes poikkeuksetta sisäisesti hyvin vaativia itselleen.

Liiallinen vaativuus itseäsi kohtaan voi saada sinut asettamaan itsellesi koko ajan uusia tavoitteita, standardeja ja saavutuksia, pieniä ja isoja, joista uskot merkityksen tunteen löytyvän. Samalla jatkuva asioiden ja menestyksen tavoittelu tai pakonomainen touhuaminen vie läsnäolosi pois nykyhetkestä sekä estää sinua olemasta tyytyväinen itseesi ja elämääsi tässä ja nyt. Lisäksi saatat ohittaa omia perustarpeita, koska “asiat ja työt täytyy hoitaa ensin ulkoisesti vimpan päälle”.

Kenties tunnet helposti myös kateutta ja alitajuisesti vertailet sekä kilpailet muita tai itseäsi vastaan? Peilaat sisäistä riittävyyttä näin hyvin epäterveellä tavalla, joka tekee olosi entistä kurjemmaksi. Et oikein koskaan tiedä riitätkö varmasti. Tämä saa olosi pohjimmiltaan hyvin epävarmaksi ja itsetunnon matalaksi.

Liiallinen vaativuus omaa itseä kohtaan voi nostaa herkästi huonommuuden, riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteita, joita pyrit ehkä välttelemään viimeiseen asti. Huonommuuden tunne voi saada sinut vetäytymään tai vaikenemaan sosiaalisista tilanteista ja siten vahvistaa välttelyyn perustuvaa käyttäytymistä. Toisessa ääripäässä taas saatat jatkuvasti yrittää loistaa, ponnistella sekä ylisuorittaa ja sillä tavoin poltat itsesi loppuun. Tämä pahentaa huonommuuden kokemusta ja heikentää itsetuntoa entisestään.

Moni uupunut on kertonut kärsivänsä suorastaan murskaavasta huonommuuden tunteesta. Huonommuuden tunne voi liittyä sisäiseen arvottomuuden kokemukseen, jolloin et koe olevasi ihmisenä hyvä ja arvokas tai vaihtoehtoisesti osaamisesi ei koskaan riitä vaatimuksiisi tai odotuksiin. Silloin sisäinen rimasi on aivan liian ylhäällä ja saatat kärsiä huijarisyndroomasta, jolloin kyseenalaistat koko ajan omaa osaamista ja kyvykkyyttä. Tämä on henkisesti raskasta sekä äärimmäisen väsyttävää ja kuluttavaa.

Kysy itseltäsi, vaaditko itseltäsi liikaa? Kyse voi olla vaativuuden tunnelukosta, joka on ottanut liikaa valtaa tunne ja uskomus maailmassasi. Se voi saada sinut uskomaan, ettet koskaan riitä tai kaiken pitää aina olla täydellistä ja vastata sinun korkeita sisäisiä odotuksia. Tai pelkäätkö epäonnistumista, pettymyksiä ja kritiikkiä niin paljon, että et edes uskalla yrittää? Tällä tavoin sabotoit itse itseltäsi onnistumisen mahdollisuudet. Nämä molemmat ovat kolikon kaksi eri puolta, jotka ilmenevät ihmisillä eri tavoin eri tilanteissa.

Täydellisyyden tavoittelu on kuin sisäinen vankila: se kahlitsee sinut tavoittelemaan jotakin fantasiamielikuvia itsestä ja maailmasta, mutta sulkee sinut samalla tiukkaakin tiukempaan lokeroon. Tavoitteista voi muodostua lopulta sisäisiä vaatimuksia, joilla punnitset oman arvosi. Pian huomaat olevasi jumissa juoksupyörässä, joka ei koskaan vie sinua perille. Täydellisyys ja kontrolli ovat pelkkää (mielen) illuusiota: ne eivät ole totta. Ihmisyys on hyvin epätäydellistä, kompleksista ja keskeneräistä.

Ja samalla olemme aina täysin riittäviä, siis ihan aina!

Olen huomannut, että mitä enemmän yritän hallita ja kontrolloida asioita, sitä stressaantuneemmaksi tulen. Ja mitä enemmän yritän tietää ja olla perillä asioista, sitä enemmän huomaan oman tiedostamattomuuden, keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden. Ah, kuinka vapauttavaa sallia ne! On kuin saisi sisäisesti enemmän tilaa hengittää, kun riittämättömyyden tunteen kuristus hellittää otettaan.

Sisäiset vaatimukset eivät ole muuta kuin useimmiten kuviteltuja tulkintoja siitä, millainen pitäisi olla tai mitä oletan muiden minulta odottavan! Tämän oivalluksen turvin olen pystynyt punnita haluanko ylläpitää vaatimuksia vai voisinko sallia itselleni hieman rennompaa asennoitumista itseäni kohtaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tietenkään aina suju kuin tanssi.

Lempeys omaa itseä kohtaan ei ole suorittajalle mikään uusi päämäärä, jota kohti lähteä kulkemaan, vaan valtavan iso asennemuutos, joka kysyy pitkäjänteistä sisäistä siivoustyötä. Vastalääke on opetella pysähtymään myös vaikeiden tunteiden kuten pelkojen, häpeän, syyllisyyden ja riittämättömyyden äärelle sekä hyväksyä itsensä tässä ja nyt, eikä “sitten kun…”

Rakkautta tai hyväksyntää ei koskaan tarvitse ansaita, edes itseltään.

Kokosin loppuun vielä merkkejä siitä, miltä liiallinen vaativuus voi näyttää käytännössä.
Itselleen liian vaativa ihminen mm.

Kritisoi helposti itseä ja muita
Ohittaa omia todellisia tarpeitaan ja tunteitaan
On taipuvainen yliajatteluun, liialliseen loogisuuteen, järkeilyyn ja analysointiin
On sisäisesti itselleen hyvin ankara ja ruoskii itseään koko ajan
Ahdistuu herkästi tekemättömistä töistä ja koko ajan ”PITÄISI olla jossakin muualla”
Pinnistelee, ponnistelee ja pyrkii kontrolloimaan kaikkea eikä edes huomaa sitä aina itse, vaan pitää sitä virheellisesti normaalina
Ajaa itsensä helposti ylikuntoon tai ylikierroksille ja ahdistuu paikallaan olemisesta
On kyvytön rentoutumaan ja nauttimaan elämästä
Tavoittelee täydellisyyttä kaikessa, koska vähempi EI RIITÄ
Ei koskaan ole tyytyväinen itseensä tai muihin, vaan löytää aina virheitä ja parannettavaa, josta voi seurata uusia korkeampia tavoitteita
Ei osaa antautua ja pysähtyä nauttimaan niistä hyvistä ja arvokkaista asioista, joita elämässä juuri nyt on
Tuntee jatkuvia suorituspaineita, stressiä, kiirettä, vastuullisuuden ja velvollisuuden tunteita
Pitää tunteita, lempeyttä, pysähtymistä ja armollisuutta hömpänpömppänä, joka ei käytännössä koske itseä
Ei siedä itseltään virheitä tai epäonnistumisia
Panostaa jatkuvaan tekemiseen, menestykseen ja puurtamiseen sekä laiminlyö siksi läsnäoloa läheisten kanssa
Tuntee tietoisesti tai alitajuisesti kovaa syyllisyyttä, joka estää hyväksymästä omaa inhimillisyyttä ja keskeneräisyyttä

Kiitollisuus auttaa parisuhdetta kukoistamaan – nappaa tästä 7 ihanaa tapaa keskittyä kiitollisuuteen

Kiitollisuus on paljon esillä, niin paljon että toisinaan se tulee ohitettua: ”Joo joo, totta kai olen kiitollinen.” Mutta kiitollisuuden ääreen kannattaa todella pysähtyä. Kiitollisuus muokkaa aivojamme onnellisimmaksi ja auttaa hormonejamme tuottamaan meille enemmän mielihyvää. Loistava diili, eikö?

Lisää kiitollisuutta elämääsi ja parisuhteeseesi esimerkiksi näin:

Kun heräät, sano ääneen ”Kiitos.” ja pohdi kiitollisuuden aiheita elämässäsi. Sillä ei ole väliä, ovatko kiitollisuuden aiheesi pieniä vai suuria, mutta sillä on, ovatko ne aitoja. Vaikka sinusta tuntuisi hassulta olla kiitollinen siitä, että sinulla on keittiön pöydällä kulhossa pähkinöitä, niin pistä se listallesi, jos se ilahduttaa sinua! Kaikkien kiitollisuuden aiheiden ei todellakaan tarvitse liittyä parisuhteeseesi, sillä kuten tiedät, onnellisuus ja tasapaino lähtevät aina sinusta itsestäsi. Kun koet luontaista onnellisuutta sydämessäsi, se heijastuu kauniisti myös kumppaniisi.
Kiitä kumppaniasi arkisista teoista – myös silloin, kun olet vähän ärsyyntyneellä tuulella! ”Kiva kun veit kierrätykset, hait lapset, teit ruokaa…” Luo tapa siitä, että sanot ääneen vähintään yhtä paljon hyviä asioita kuin huonojakin, jollet enemmänkin!
Kun keskustelette jotain parisuhteenne liittyvää, nosta aina esiin myös hyviä asioita: ”Tykkään siitä, että osaamme suhtautua pieniin riitoihin huumorilla, että halaamme joka ilta kunnolla, että ymmärrät ja tuet luovuuttani…” On helppoa keskustella siitä, mitä voisitte tehdä paremmin, mutta on vähintään yhtä tärkeää olla kiitollinen siitä, mikä välillänne toimii. On todella lämmittävää keskittyä hyviin asioihin parisuhteessa esimerkiksi riidan jälkeen!
Kiitä myös itseäsi ja näe, mitä kaikkea ihanaa sinussa on. Keskity näihin asioihin vaikkapa kun matkustat paikasta toiseen, kun olet suihkussa, ennen kuin menet nukkumaan tai kun katsot itseäsi peilistä. Kun arvostat itseäsi, osaat arvostaa myös rakastasi.
Suhtaudu elämään kiitollisesti. Elämässäsi on paljon hyvää. Jo se, että pystyt lukemaan tämän artikkelin, todistaa sen että moni asia on elämässäsi hyvin – osaat lukea, sinulla on jokin laite mistä lukea artikkeli, sinulla on sen verran aikaa että ehdit tekemään sen… Yleinen asenteesi koko elämää kohtaan heijastuu tietysti myös suhteeseesi.
Lähetä erikseen viesti tai sano erikseen, että arvostat yhdessäoloanne: ”Ihanaa että olemme yhdessä, kiva kun olet siinä vieressä, olet rakas ja tärkeä…” Tämä herättää molemmat joka kerta siihen, että on oikeastaan suuri etuoikeus jakaa elämää toisen ihmisen kanssa.
Panosta parisuhteeseen harjoitusten avulla. Tehkää parisuhteeseen liittyviä keskustelu- ja kosketusharjoituksia säännöllisesti. Näin lisäätte lämpöä ja luottamusta välillänne, hiotte kulmia ja osoitatte sekä itsellenne että toisillenne suhteen olevan tärkeä. Kun olet kiitollinen, et pidä parisuhdetta itsestään selvänä, vaan lahjana ja mahdollisuutena. ❤️

Mitran ihana uutuuskirja Meidän vuosi – lempeä matka parille nyt HE-puodissa – kurkkaa kirja tästä!

5 tapaa jaksaa elämän haastavissa vaiheissa hieman paremmin – ilman suorittamista

Tuija Siljamäki on tiedetoimittaja (FM) ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä kahden nuoren aikuisen äiti. Hänellä on kokemusta on vaikeasti ruoka-allergisen ja tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kasvattamisesta sekä uupumuksesta. Häneltä on ilmestynyt tietokirja Kuokkavieraita: diabetes, allergia ja meidän perhe (Kirjapaja, 2020).

Tuija Siljamäki. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen

Kukapa ei haluaisi olla sinnikäs ja joustava kansalainen? Siksi me uupuneet koemme olevamme heikompia ja jotenkin huonompia. Resilienssi on ihanne, mutta usein unohtuu, miten vaikeaa on olla vahva yksin.

Syö vitamiineja. Osta jotakin kivaa. Jumppaa. Juokse. Punnerra. Pyyhi pölyt. Ota itseäsi niskasta. Lähde ulos. Pistä peitto heilumaan. Tällaisia neuvoja uupuneelle satelee.

Jokainen noista tehtävistä voi olla ylivoimainen. Jos se olisi näin helppoa, meillä ei olisi näin paljon uupuneita.

Jos on uupunut, se tarkoittaa, ettei jaksa nostaa itseään niskasta. Eihän murtuneella jalallakaan kehoteta lähtemään lenkille ja siivoamaan. Murtunut jalka kipsataan, mutta miten korjataan taakan alla murtunut mieli?

Ei ainakaan syyllistämällä, sillä uupunut on muutenkin kipeän tietoinen epäonnistumisestaan. Häpeä on valtava! Kukapa haluaisi myöntää – edes itselleen – ettei ollut riittävän kestävä ja joustava? Nyt tiedän, että olisin kaivannut enemmän tukea – niin ammatillista kuin yhteisöllistäkin. Niin monet äidit jäävät Suomessa liian yksin.

Mieli ry:n mukaan resilienssiä koettelevat arjen haasteet, muutokset ja stressi. Järjestö korostaa, että muiden tuki, avun pyytäminen ja tarjoaminen vahvistavat vaikeuksista palautumisen kykyä eli resilienssiä.

Usein resilienssi on kuitenkin käsitetty väärin ja mielletty vain yksittäisen ihmisen ominaisuudeksi. On unohtunut, että sitä vahvistaa yhteisön tuki, joka on kuin kipsi murtuneelle jalalle. Yhteisön tuen puutteen yhteydestä uupumukseen kertoo myös kansainvälinen tutkimus, jossa huomattiin, että vanhemman uupuminen oli yleisintä yksilöllisyyttä korostavissa maissa, kuten Suomessa.

Hyvä uutinen on se, että resilienssiään voi vahvistaa vahvistaa milloin vain, aikuisenakin, ja siihen tarvitsemme myös muita.

Amerikkalainen psykologi Carla Shuman listaa viisi vinkkiä erityisherkkien resilienssin vahvistamiseen, jotka ovat kokeilemisen arvoisia kaikille. Kolme niistä liittyy muihin ihmisiin ja kaksi yksilöön itseensä.

Löydä supervoimasi. Jos olet erityisherkkä, sinulla on todennäköisesti älyä, kuvittelukykyä, myötäelämisen kykyä, itsetuntemusta ja intuitiota. Minun supervoimani olivat sanat, käsin kauppalappuihin riipustetut kannattelevat sanat sekä kyky lumoutua pienestä, kuten lumihiutaleesta mustaa käsinettä vasten.
Työnnä varvas ulos mukavuusalueelta. Shuman puhuu mielen kuntosalista, itsensä altistamisesta vähitellen stressaaville asioille, jotka kuitenkin lopulta palkitsevat. Ajattelisin, että tämä toimii uupuneilla niin, että tekee itselleen mieluisia pikku juttuja, vaikka aluksi tuntuisi mahdottomalta. Esimerkiksi soittaa ystävälle, vaikka tuntuu ettei jaksaisi puhua. Tai vastaa myönteisesti kutsuun lähteä teatteriin, vaikka vilttiin kääriytyminen houkuttelisi enemmän.
Usko itseesi. Löydät kyllä omat luovat keinosi selvitä tästäkin vaikeudesta. Mieli ry:n mukaan luova toiminta – kuten terapeuttinen kirjoittaminen tai valokuvaaminen – vahvistaa resilienssiä.
Kerro muille kokemuksestasi. Näin voit paitsi saada tukea, myös levittää tietämystä niin uupumuksesta kuin erityisherkkyydestäkin.
Löydä omat ihmisesi. On tärkeää, että on joku, joka ymmärtää, miltä sinusta tuntuu, miltä uupumus tuntuu. Silloin on helpompi kestää myös ymmärtämättömyyttä, jota uupuneet ja herkät myös väistämättä kohtaavat.

Lähteet:

Roskam, I., Aguiar, J., Akgun, E. et al. Parental Burnout Around the Globe: a 42-Country Study. Affec Sci 2, 58–79 (2021). https://doi.org/10.1007/s42761-020-00028-4

Poijula, Soili: Resilienssi – Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja, 2018.

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/

https://www.psychologytoday.com/us/blog/from-trial-to-triumph/202307/how-to-be-resilient-when-you-are-highly-sensitive

Lue myös kirjoittajan aiemmat kirjoitukset:

Hymyä ja hammastenkiristelyä – Miksi nykyvanhemmuus uuvuttaa?

Vanhempien uupumus on vaiettua ja jää usein tunnistamatta – 3 hälytysmerkkiä

Tukistettu äiti tukistaa todennäköisemmin myös lapsiaan – Voiko väkivallan ketjun katkaista?

5 tapaa luoda uutta lämpöä suhteeseen, jonka kuumin liekki on hiipunut

Kun rakkaan näkeminen ei enää kutkuta vatsanpohjaa tai läikäytä sydäntä, mitä tehdä? Miten suhdetta voi lämmittää, kun toisen tavat alkavat jo ärsyttää, ja vanhat erimielisyydet palaavat hiertämään mieltä?

Hidasta elämää -kirjoittaja Mitra Vasara ehdottaa uudessa Meidän vuosi -tehtäväkirjassaan (Bazar 2023) pareille keinoja lämmittää suhdetta ja pitää yllä liekkiä. Kirjassa rakennetaan rakkautta sen päälle, mikä suhteessa on jo vahvaa ja hyvää sekä syvennetään suhdetta, ystävyyttä ja kumppanuutta entisestään. Tässä Mitralta viisi tapaa viritellä uutta lämpöä suhteeseen.

1. Katsastakaa, missä suhde menee nyt ja miltä se tuntuu

Mitä arvostatte toisissanne? Mikä ärsyttää? Mikä suhteessa toimii edelleen loistavasti? Mihin kaipaisitte muutosta? Pohtikaa asioita ensin yksin ja keskustelkaa sen jälkeen teemat läpi yhdessä. Antakaa kummallekin aikaa kertoa omasta kokemuksestaan keskeyttämättä.

Kun asiat eivät enää paina omaa sydäntä eivätkä ole välillänne, pääsette luomaan uutta puhtaalta pöydältä. Niin kauan, kun piilottelette todellisia tunteitanne (vaikkapa siinä pelossa, että toinen loukkaantuu), välillänne on turhaa etäisyyttä.

2. Muistelkaa suhteen parhaita hetkiä, tunnelmia ja tapahtumia – sekä menneestä että nykyhetkestä

”Tykkään siitä, kun sinä…” Tämä herättää kiitollisuutta, positiivisuutta sekä toiveikkuutta. Suhteessanne on ollut ja on edelleen paljon hyvää. Stressaantuneena tulee keskityttyä helposti hankaliin tilanteisiin ja ympärillään näkee pelkkiä ongelmia – myös suhteessa. Kun stressaantunut asenne vaihtuu kiitollisuuteen, olo rentoutuu ja paineet helpottavat.

3. Tehkää tilaa teille

Vaikka teillä ei olisikaan aikaa kaikkeen mahdolliseen, voitte aina tehdä kalenteriinne hieman tilaa johonkin kohtaan, jollekin kivalle asialle. Tehkää yhdessä jotain hauskaa, ihanaa, rentouttavaa, lämmintä… Vaikkette pääsisikään kylpylään viikonlopuksi, voitte ehkäpä saunoa rauhassa tunnin. Tai mennä aikaisemmin sänkyyn ja jutella lähekkäin, maata sylikkäin tai ottaa aikaa erotiikalle – ennen kuin olette liian väsyneitä. Keskustelkaa yhdessä siitä, milloin voisitte pitää jonkin yhteisen hetken ja mitä toivoisitte, että se pitää sisällään.

”Parisuhdeaika” nostaa monille stressireaktion ja paineita. Unohtakaa koko käsite ja kaikki paineet. Mistä te oikeasti haluatte nauttia yhdessä? Jutella hassuja ja lusikoida jäätelöä samasta paketista? Tanssia olohuoneessa? Makoilla alasti pimeässä? Tehdä keskusteluharjoituksen, joka avaa teille jotain tiettyä teemaa tai tunnetta?

4. Kokeilkaa koskettamista

Kokeilkaa koskettamista myös silloin, kun se ei ensimmäiseksi tule mieleen. Keho on yllättävän usein valmis halaukseen, syliin tai erotiikkaan. Mieli sen sijaan ei. Kokeilkaa koskettaa toisianne jollakin rennon ja helpon tuntuisella tavalla myös sellaisessa hetkessä, jossa mieli näkee parempana pitää etäisyyttä.

Tietenkään omia tai toisen rajoja ei koskaan rikota – jos jompikumpi ei oikeasti halua halata tai muuten koskettaa, niin ei tietenkään tehdä. Harjoituksen ideana on päästä mielen tasolta kehon ja sydämen tasolle, sillä vaikka mieli näkee yleensä esteitä koskettamisen tiellä, keho on usein valmis nauttimaan ja sydän rakastamaan.

5. Keskittykää kiitollisuuteen

”Sä et tajuu.” vai ”Rakas.” – kummalla asenteella menet suurimman osan ajasta? Anna kiitollisuuden näkyä hymyssäsi, puheissasi ja katseessasi. Sinulla on mahdollisuus jakaa elämäsi tämän ainutlaatuisen ihmisen kanssa. Vietätkö sen ärsyyntyneenä tai toivoen, että toinen muuttuu? Vai vietätkö sen kiitollisena kaikesta hyvästä, jolloin lämpö ja läheisyys vahvistuvat välillänne entisestään?

Tarkkaile, millainen asenne sinulla on itseäsi ja rakastasi kohtaan, vaikkapa viikon ajan. Näetkö rakkaassasi enemmän korjattavaa vai ihailtavaa? Entä onko sinussa enemmän virheitä vai rakastettavaa? Jotkut virheet on toki syytä korjata, mutta kenestäkään meistä ei koskaan tule täydellistä. On parempi uskaltaa rakastaa itseään ja omaa rakastaan virheineen kaikkineen – jotenkin kummasti virheet myös vähenevät helpommin, kun annat kritiikin sijaan tukea, armoa ja rakkautta.

Mitra Vasaran uusi Meidän vuosi – lempeä matka parille (Bazar 2023) on tehtäväkirja, joka johdattelee vuoden mittaiselle matkalle, joka kuljettaa teitä kohti lämpimämpää, syvempää ja antoisampaa parisuhdetta.

Meidän vuosi on tehty Teille, jotka…

haluatte syventää parisuhdettanne, ystävyyttänne ja kumppanuuttanne
koette, että suhde jää arjen keskellä vaille huomiota
tahdotte kokea entistäkin enemmän lämpöä, lempeyttä ja läheisyyttä välillänne
haluatte ehkäistä kriisit ja panostaa suhteeseenne ajoissa
ette halua “työstää” suhdettanne, vaan kaipaatte helppoja tapoja panostaa siihen
sytytte ajatuksesta, että voitte syventää myös eroottista suhdettanne entisestään.

Voit tutustua kirjaan TÄÄLLÄ.

Viisi mukavaa vinkkiä ulkoiluun sadesäällä

Kun huomaat, että ulkona sataa, tekeekö mielesi lähteä ulkoilemaan? Usein sadesäällä jäämme sisälle ja yritämme keksiä tekemistä itselle ja lapsille, jotta viihtyisimme. Vettä saattaa sataa etenkin syksyllä useana päivänä peräkkäin. Meneekö yhteinen aikanne pilalle sateen vuoksi?

Oletko kysynyt lasten mielipidettä ulos lähtemiselle? Monestikaan lapset eivät lähtökohtaisesti näe sadetta esteenä ulkoilulle, mutta omaksuvat aikuisen nihkeän asenteen. Vaikka ulkoilu ei ensin houkuttaisi (lasta tai aikuista), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Mitähän kivaa voisitte keksiä yhdessä ulkona sateella?

Voitte tehdä yhdessä pienet eväät mukaan. Tai voit yllättää lapsen retkellä mukaan ottamillasi eväillä. Missä olisi hyvä paikka retkieväiden syömiselle?

Tässä viisi mukavaa vinkkiä sadesään ulkoiluun:

1. Kuuntele luonnon ääniä. Jos mahdollista, sulje silmäsi. Kuuntele ääniä, jotka ovat ihan lähellä. Mitä ääniä kuulet? Ovatko äänet peräisin luonnosta, vai ovatko ne liikenteen ääniä? Kuuletko eläinten ääniä? Keskity myös hetkeksi kuuntelemaan ääniä, jotka kuuluvat etäämmältä. Millaisia ääniä silloin kuulet?
2. Etsikää ötököitä. Voitte ottaa leikkimielisen kilpailun: kuka huomaa jonkin tietyn ötökän ensimmäisenä? Voitte myös ottaa ötökkähavainnoistanne kuvia. Kotona voitte etsiä ötököistä lisää tietoa.
3. Huomaatko luonnon tuoksuja? Etsikää luonnosta suosikkituoksunne. Auta lasta nimeämään valitsemansa tuoksu, jotta hän oppisi tunnistamaan erilaisia asioita luonnossa tuoksunkin perusteella. Jos lapsen valitsema tuoksu on peräisin esimerkiksi kasvista, voit ottaa siitä kuvan. Kuvia on mukava katsella jälkeenpäin sadepäivien ilona.
4. Löydätkö luonnosta sateensuojia? Kokeile, ovatko esimerkiksi kuusten alaoksat hyviä sateensuojia. Muista kuitenkin, että ukkosella ei kannata mennä puiden suojaan.
5. Pyydä lasta suunnittelemaan ja piirtämään aarrekartta, tai tehkää se yhdessä. Piirtäkää kuva esimerkiksi kotipihasta ja merkitkää karttaan aarteen kätköpaikka. Voitte käydä (tai voit itse käydä yllätyksenä lapselle) piilottamassa kätköpaikkaan pienen aarteen ja etsiä sen myöhemmin kartan avulla. Voitte kutsua aarrejahtiin myös tuttavia. Tämä on hauskaa ajanvietettä ja yhteistä tekemistä isommallekin porukalle!

Iloisia sadepäiviä!

Lisää luontoon liittyviä tehtäviä uutuuskirjassani Minun luontoseikkailuni. Kirjan tehtävät ohjaavat lasta tutustumaan luontoon mielekkäällä ja innostavalla tavalla.

Haluatko oppia elämään lempeämpää elämää kivun kanssa? – Nämä 10 askelta voivat olla avuksi

Minulle lempeys tarkoittaa tietoista valintaa; omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on usein päätös ja taito, jota voi yhtä lailla opetella. Se on tapa suhtauta itseen ja muihin ihmisiin sekä myös tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja.

Lempeys itseä kohtaan on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet – myös kivun kanssa. Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä – ajatusta, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.

Lempeys kivun kanssa

Kun elän kroonisten sairauksien ja kivun kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan – sitä, että voin luottaa, että toisenlaisiakin päiviä tulee. Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista.

Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää. Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.

Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin – joskus myös ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä. Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina.

Tällaisina päivinä tarvitaankin extra-annos lempeyttä ja rutkasti itsemyötätuntoa. Annan itseni myös olla keskeneräinen. Saan olla myös pieni, heikko ja tarvitseva. On avattava myötätuntoisuuden armollinen syli, joka luo tilaa olla pieni, huono, osaamaton, kykenemätön, riittämätön. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava myös lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.

Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti, ja kysyä itseltään; mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä?

Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi.

Mitä on lempeämpi elämä?

Minulle lempeämpi elämä tarkoittaa etenkin pysähtymistä, kiireetöntä arkea ja hitaita aamuja – myös kivun hyväksymistä ja sen kanssa sovussa elämistä.

Lempeämpi elämä tarkoittaa myös juuri sitä sinun näköistäsi elämää, jossa suorittamisen sijaan keskityt itsesi puolella olemiseen. Se on elämää, joka koostuu lempeistä teoista ja sanoista, jotka tukevat hyvinvointiasi. Se on myös irti päästämistä siitä, mikä ei enää palvele tai vie eteen päin. Luopumista siitä, mikä vie enemmän energiaa kuin antaa.

Lempeämpään elämään kuuluu vahvasti merkityksellisyyden tunne ja arjen pienet onnen hetket. Se on itsesi ja elämäsi arvostamista, hyväksymistä sekä rakastamista sekä myös kiitollisuuteen ja toivoon keskittymistä.  Lempeämpi elämä on omien arvojesi mukaista elämää ja omien tarpeidesi täyttämistä.  Se on oman hyvinvointisi etusijalle laittamista, tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista sekä itsesi kehittämistä ja itseluottamuksesi kasvattamista.

Lempeämpään elämään kuuluu sisäinen halu olla terve ja onnellinen – jos välittää itsestään, tekee kaiken oppiakseen ja kasvaakseen. Lempeämpi elämä on uskallusta tavoitella unelmia lempeys edellä. Elämää, joka tekee juuri sinut onnelliseksi – ilman kilpailua ja vertailua.

10 ensiaskelta, miten voit elää lempeämpää elämää kivun kanssa:

Kuuntele kehoasi ja rauhoita hermostoasi esimerkiksi lempeän joogan avulla.
Lähesty kipua meditaation avulla. Tunteet, ajatukset ja kipu havainnoidaan, koetaan ja hyväksytään sellaisenaan, tuomitsematta.
Pysähdy kivun tunteen äärelle. Hyväksy se, että nyt on näin ja se tuntuu pahalta.
Älä yritä muuttaa tai paeta kipua, vaan pyri tunnistamaan sen herättämät tunteet ja sitten anna tunteelle nimi. Ja ehkä jonkin paikan kehossa. Yritä ymmärtää kipua ja sen aiheuttamia tunteita. Yritä kuunnella, onko niillä sinulle jokin viesti.
Sanoita tai kuvita kipu – anna sen tulla ulos sinusta. Silloin kivusta voi syntyä myös voimavara – ensin itselle ja sitten myös muille.
Puhu itsellesi erityisellä lämmöllä ja myötätunnolla sekä lähetä kivulle sen tarvitsemaa rakkautta.
Vastoinkäymisten ja syyllisten etsimisen sijaan keskity niihin asioihin, mihin voit itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäsi ovat haasteista huolimatta hyvin.
Älä keskity kipuun vihollisena, vaan keskityn elämään sen kanssa sovussa.
Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja jotka tukevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointiasi.
Hae turvaa ja tukea läheisiltäsi. Yksin ei tarvitse pärjätä.

Tutustu Annukan Lempeämpi minä -sivustoon ja palveluihin täältä.

Tästä syystä omista näkemyksistä ei kannata jatkuvasti vaieta – Sinun ääntäsi tarvitaan siinä missä muidenkin

Vanha tarina kertoo kolmesta sokeasta miehestä, jotka kohtasivat tiellä kulkiessaan elefantin – heille kaikille entuudestaan oudon eläimen.
”Tässä on jättiläiskäärme”, huudahti sokea mies, joka kosketti norsun kärsää. ”Eikä ole, ei tämä ole edes eläin. Tämähän on selvästi puunrunko”, sanoi toinen sokea mies, joka taputteli norsun jalkaa. ”No ei todellakaan ole puu eikä käärme. Tämähän on ohut ja liikkuu – tämä on valtava viuhka”, kommentoi kolmas sokea mies, joka tunnusteli elefantin korvaa.

Ohikulkija osui paikalle ja kertoi miehille, että heistä jokainen on oikeassa, mutta kukin on kuvaillut vain osaa kokonaisuudesta. Norsulla on sekä pitkä kärsä, tukevat jalat että suuret korvat. Kaikki se on totta. Jokainen havaitsi ja kuvaili palan siitä, mitä on.

Me kaikki olemme omalla tavallamme sokeita ja näemme kukin vain osan todellisuudesta – sen mikä siitä juuri meidän näkökulmastamme näkyy. Ja oma kokemus on meille aina totta.

Jokaisen todellisuus on oman kokemushistorian värittämä. Tulkitsemme kokemuksiamme kukin ihan omalla tavallamme. Tulkitsemme maailmaa ja sen tapahtumia omaan sisäiseen tarinavarastoomme kokemustemme myötä muodostuneiden tarinoiden kautta.

Jotta voisimme ymmärtää kokonaisuuden eri asioista ja tilanteista, on tärkeää, että jokainen voisi kertoa avoimesti sen mitä hänen näkökulmastaan näkyy. Muuten jää jotain piiloon ja kokonaisuus jää vajaaksi. Avaamalla äänensä rikastaa muiden kuvaa maailmasta. Ja puhumalla omaa totuuttaan vahvistaa itselleen oman kokemuksen merkitystä.

Ja yhtä tärkeää kuin kertoa oma näkemyksensä on avata korvat kuulemaan toisten kokemuksia – totuus kun ei ole kenenkään yksityisomaisuutta.

Helposti käy niin, että elämän eri tilanteissa osa meistä sanottaa itselleen tärkeät kokemukset muille ja osa vaikenee – pitää käsityksensä ja kokemuksensa vain itsellään. Aina ei suutansa toki tarvitse avata. Eikä ehkä kannata ottaa kantaa joka asiaan ja toitottaa ulos kaikkia mielipiteitään. Itselle tärkeät asiat sen sijaan on hyvä sanoa ääneen. Avata suu silloin, kun asialla on itselle merkitystä. Jos on aina vaiti, viestii samalla itselleen, etteivät omat kokemukset ja ajatukset ole yhtä mielenkiintoisia ja tärkeitä kuin muiden. Silloin omat käsitykset alkavat hapertua ja haalistua.

”Ajattelin ennen, etteivät ajatukseni ja tunteeni ole kiinnostavia ja tärkeitä. Olen oppinut muista kaikenlaista heidän juttujaan kuuntelemalla, mutta muut eivät ole oppineet mitään minusta, koska en ole tuonut tilanteeseen mitään vastavuoroisesti. Nyt ymmärrän, että minun näkemykseni on osa kokonaisuutta. Vertauskuvallisesti voi ajatella, että jokaisella on kolikoita taskussaan, ja jos vain osa meistä laittaa kolikkonsa pöydälle, osa jää piiloon. On reilua tuoda omat kolikkonsa eli näkökulmansa mukaan keskusteluun. Sitten niitä voi tarkastella yhdessä. Jokainen näkökulma rikastaa keskustelua”, kuvailee kokemuksiaan sanottamaan opetellut Maria Rohkeasti Rehellinen -kirjassa.

Jokaisen ääni ja kokemus on yhtä tärkeä tai yhtä vähäpätöinen. Jos saadaan kaikkien ääni kuuluviin, on kuva todellisuudesta monipuolisempi.

Rohkeasti rehellinen -kirjasta löytyy vinkkejä siihen, miten voi oppia avaamaan suunsa ja viestimään omaa totuuttaan. Kirjaa varten on mallitettu ihmisiä, jotka ovat aiemmin pitäneet kokemuksensa sisällään ja myötäilleet muita ja sitten päättäneet ryhtyä sanottamaan omaa sisintään rohkeasti muillekin. Nämä rohkeasti rehellisiksi ryhtyneet jakavat kirjassa kokemuksiaan ja heidän muutosmatkansa askeleet on mallitettu poluksi, jonka askeleita seuraamalla muut voivat tehdä elämässään samanlaisen muutoksen. Avata oman äänensä maailmalle. Löydät kirjan täältä.

Anteeksipyytämisen taito tuo turvaa parisuhteeseen – Vaikka ylpeys haluaisi voittaa, sydän haluaa rakastaa

”Anteeksi, kulta.”

Onko sinusta helppoa pyytää anteeksi? Entä antaa?

Minun oli ennen todella vaikeaa pyytää anteeksi. Oikeutin huonon käytökseni sillä, että toinen oli tehnyt ensin jotain minua kohtaan. Tavallaan kumppanini oli siis aiheuttanut koko jutun! Kun todella sitouduin nykyiseen parisuhteeseeni, asuntolainaan ja perheen perustamiseen (noin kymmenen vuotta sitten), aloin ottaa sitoutumisen ja parisuhteessa kasvamisen tosissani. Minunkin olisi tärkeää myöntää virheeni eikä vaan oikutella tai siirtää vastuuta toiselle.

Hyvä parisuhde on molempien etu, joten kummankin kannattaa myöntää virheensä ja luoda siten turvaa parisuhteeseen.

Tämä oli hankala läksy, joka otti kovasti ylpeyteni päälle. Mutta koska tiesin, että haluan pysyä tässä suhteessa, halusin voittaa itseni – olihan puoliksi minun vastuullani tehdä suhteesta niin hyvä kuin vain mahdollista!

Anteeksipyyntöä ei tietenkään voi kiirehtiä niin, että asioita ei selvitetä. Kaikkea ei voi kuitata pahoittelemalla.

”Annan anteeksi.”

Joskus myös anteeksi antaminen tuntuu hankalalta. Mielessä olisi vielä kymmenen nasevaa vastausta ja olo on edelleenkin loukkaantunut. Joskus keskustelu ei kuitenkaan kerta kaikkiaan etene vaan molemmat vain riitelevät, kiukuttelevat tai mököttävät. Silloin on parasta tarttua tarjottuun anteeksipyyntöön ja antaa anteeksi, ja mahdollisesti myös pahoitella vielä omaa osuuttaankin. Joskus sitä saa todella taistella mielensä kanssa: ”Tiedän, että sanoin rumasti ja minun kuuluisi pahoitella käytöstäni. Minua ei silti huvita lainkaan pyytää anteeksi, sillä toinen sanoi näin, teki noin ja…”

Ylpeys haluaa voittaa. Sydän haluaa rakastaa.

Vilpitön pahoittelu lähtee tietysti sydämestä asti. Aina sinne ei meinaa yltää, mutta vilpitön yrityskin on hyvä. Kesken rasittuneen automatkan hieman kireä anteeksipyyntö voi olla parasta, mihin pystyy. Ja hieman huokailuja sisältävä anteeksianto saattaa myöskin olla sen hetken paras, vilpitön saavutus. Jo pelkkä halu sopia ohjaa oikeaan suuntaan – itsepäisyydestä, ylpeydestä tai eristäytymisestä sydämeen. Se tuo suhteeseen turvaa ja on selkeä viesti: haluan valita läheisyyden.

Todellinen anteeksianto saattaa tulla pienen hengittelyn jälkeen – tai koko riita saattaa unohtua seuraavan kymmenen minuutin sisään. Silloin ihmetyttää, miksi olikaan niin vaikeaa pahoitella tai päästä sopuun!

Mitran upea tehtäväkirja Meidän vuosi – lempeä matka parille on nyt saatavilla – löydät sen tästä!

Tunnetko sinäkin maailman tapahtumat ihosi alla? Maailma tarvitsee herkkiä ja empaattisia ihmisiä

Olen usein ajatellut, että elämä olisi paljon helpompaa, jos olisin vähemmän herkkä ja empaattinen. Tunnen vahvasti maailman tapahtumat – sodan ajatteleminen tuntuu fyysisenä pahoinvointina, eriarvoisuus saa veren kiehahtamaan, ilmastokriisi painaa rinnassa ja muistuttaa meidän kaikkien haavoittuvaisuudesta. Jos en ole tarkkana, minun on helppo upota ilmastoahdistukseen tai maailmantuskaan.

Myötätuntouupumuksen myötä olen joutunut harjoittelemaan rajojen vetoa ja tulemaan paremmin toimeen tunteideni kanssa. Vaikka sisimmässäni tunnen, että olemme kaikki yhtä niin luonnon kuin ihmiskunnan kanssa, on mielenterveyden kannalta tärkeä hahmottaa, mikä tunne on omaani ja mikä jonkun toisen; mihin pystyn tosiasiassa vaikuttamaan ja mihin en.

Oman rajallisuuden ymmärtäminen muistuttaa myös terveestä pienuudesta. Ei tarvitse yrittää olla kaikkeen pystyvä supersankarihahmo, mutta voi silti tehdä oman pienen osansa.

Halu tehdä hyvää ja parantaa maailmaa saa alkunsa herkkyydestä ja myötätunnosta. Kyvystä olla läsnä, kuunnella, tuntea ja myötäelää toisen ihmisen tai elollisen kokemusta. Herkkyyden ja empaattisuuden varjopuoliin liittyy muun muassa itsensä ja omien rajojen unohtaminen tai niiden tietoinen ”uhraaminen”, ylikiltteys ja ylivenyminen. Herkillä tuntosarvilla varustettu sielu väsyy helposti ja empaattisella voi mennä myötäeläminen ylitse.

Herkkyys ja empaattisuus ehtyvät, kun unohtaa itsensä ja antaa kaikkensa (aikansa, huomionsa, energiansa), mutta ei koskaan pysähdy vastaanottamaan. Vain palaamalla tietoisesti takaisin oman ytimensä äärelle, on mahdollista ravita sisintään niin, että rakkautta riittää jälleen jaettavaksi.

Tämä aika haastaa meitä, jotka olemme kiinni elämän pulssissa ja tunnemme maailman tapahtumat ihomme alla, mutta nyt jos koskaan maailma tarvitsee herkkiä ja empaattisia ihmisiä. Me ihmiskuntana emme saa sulkea silmiämme ihmisten kärsimykseltä, emme saa kasvattaa kuorta, jonka lävitse sydän ei enää näe toista.

Vaikka ympäröivä yhteiskunta muuta uskottelisi, ajattelen, että meissä jokaisessa on pohjimmiltaan olemassa herkkyys, joka yhdistää meidät toisiin ihmisiin ja elollisiin. Toisilla meistä tuo ominaisuus on vain enemmän pinnassa. Entä jos sillä on tarkoituksensa?

Kannustan kaikkia herkkiä ja empaattisia ihmisiä arvostamaan kyseisiä ominaisuuksia itsessään niin paljon, että on valmis pitämään itsestään ja herkkyydestään huolta. Kun antaminen ja saaminen ovat tasapainossa, on helpompi linjautua oman ydinolemuksensa kanssa ja löytää ne tavat ja keinot, joiden avulla ammentaa itsestään ympärilleen menettämättä kosketusta omaan sisimpäänsä.

Mitä jos seuraavan kerran ajattelisit herkkyydestäsi näin: Meidät ihmiset on tehty tuntemaan. Jos maailma pääsee ihosi alle, sinussa ei ole mitään vialla, vaan päinvastoin. Se on merkki siitä, että olet kosketuksissa ihmisyytesi kanssa.

Miten reagoit hyökkäävään käytökseen? Tämä lähestymistapa voi johtaa yllättävään lopputulokseen

Jokainen meistä tietää (toivottavasti) ainakin yhden yksilön, joka onnistuu aina jotenkin omalla toiminnallaan rauhoittamaan pian räjähtävän vuorovaikutustilanteen. Hänen edessään hyökkäävästi käyttäytyvän aggressio laantuu ja tilanne saadaan lopulta käytyä läpi huutamisen sijaan asiallisesti keskustelemalla. Lopuksi ehkä jopa naureskellaan yhdessä asioille. Samalla ei päädytä pitkään kestäneisiin vihan ja koston kierteisiin kuten kuluttaviin naapurus-, parisuhde- tai työpaikkariitoihin. Mistä voi olla kyse?

Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida hyökkäävään käytökseen? Miten toimit, kun toinen yksilö nostaa vuorovaikutuksessa asian esiin voimalla tai ehkä ilmassa leijuu valmiiksi syytellen katku. On niin helppoa ja tyypillistä nousta tässä kohtaa takajaloille ja antaa samalla mitalla takaisin. Aika usein bonuksen kera eli hyökkäävään käytökseen vastataan astetta hyökkäävämmin. Tästä seuraa usein koston kierre eli kierros kierrokselta panokset kovenevat. Pahaan vastataan usein pahalla tai vielä pahemmalla. Mitähän olisi tapahtunut jo ensimmäiseen syöttöön olisikin vastannut astetta kevyemmin takaisin? Meillä saattaisikin olla lyöntikisan sen sijaan yhteinen pallotteluhetki, kun pahaan vastataan neutraalisti tai jopa hyvällä.

Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida hyökkäävään käytökseen?… Pahaan vastataan usein pahalla tai vielä pahemmalla.

Tämä samainen teema on ollut vahvasti pinnalla jo aikaa sitten, jolloin Babyloniassa luotiin yksi varhaisimmista lakikokoelmista: Hammurabin laki. Tuo laki on käytössä edelleen kymmenissä maissa ja siinä puututaan esimerkiksi siihen, että millä mittakaavalla pahaan tulee vastata ja miten tuomioita jaetaan. Kyse on ”silmä silmästä” ja ”hammas hampaasta” ajatuksesta. Eli pahaan vastataan pahalla eli samalla mitalla. Laki on ankara, mutta samalla se ei hyväksy sitä, että pahaan vastataan vielä pahemmalla.

Hammurabin laki oli kovasta maineestaan huolimatta siis parannus entiseen. Se ei hyväksy vahvemman mielivaltaa tai kostamisen jatkuvaa kovenemista. Lyöntiin ei saa vastata puukolla tai puukkoon aseella. Laki on luotu reilut 3500 vuotta sitten ja ehkäpä olisimme seuraavaksi valmiita opettelemaan, että miten pahaan voi vastata vähemmän pahalla.

Hammurabin laki on ankara, mutta samalla se ei hyväksy sitä, että pahaan vastataan vielä pahemmalla.

Olin itse hiljattain tilanteessa, missä päätin testata tätä toimintaa käytännössä. Olin tallin pihassa painepesurilla pesemässä kuraista moottoripyörää, kun naapuripihan autohuoltamon työntekijä tuli juttelemaan. Tai ehkä enemmänkin purkamaan tunnetta, joskin aiheesta. Kävi nimittäin nopeasti selväksi, että hän oli ollut jo mahdollisesti pidemmän aikaa pettynyt siihen, että meidän pihan puolelta verkkoaidan välistä lensi usein kuravettä juuri pestyjen autojen päälle. Oman tulkintani mukaan pettymys purkautui ulos haastavaan sävyyn ja tuli tunne, että naapuri oli valmis taistoon asian puolesta.

Aidan takaa kuului pitkähkö kiihtynyt monologi ja sen päätteeksi olisin voinut hyvin puolustautua hyökkäämällä. Näin aika usein juuri esimerkiksi naapurusriidat alkavat. Päätin kuitenkin syöttää kevyesti lapaan takaisin ja sanoin, että ”olen pahoillani asiasta ja ymmärrän hyvin yskän”. Huomasin, kuinka naapuri äimistyi, leuka loksahti auki. Hän oli mahdollisesti valmistautunut taistoon joten kesti hetken aikaa tajuta, että olemme samalla puolella asian kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista seurata toisen reaktioita: ikävä odotus ei toteutunut ja pian keskustelimme vaihtoehdoista, miten korjata tilanne.

Tutkimuksissa on huomattu, että yksilöt jotka tuntevat itsensä aliarvostetuiksi ovat helpommin taipuvaisia kostotoimiin. Kosto nähdään usein keinona saavuttaa hallinnan ja vallan tunne.

Todettakoon kuitenkin, että en läheskään aina onnistu tässä asiassa. Miksi koston kierteen tyrehdyttäminen heti alkuun saattaa sitten olla vaikeaa? Tutkimuksissa on huomattu, että yksilöt jotka tuntevat itsensä aliarvostetuiksi ovat helpommin taipuvaisia kostotoimiin. Kosto nähdään usein keinona saavuttaa hallinnan ja vallan tunne.

Loppuun vielä hauska mielikuva. Jotta itse onnistuisin näissä tilanteissa jatkossa paremmin, olen ottanut ihailun kohteeksi eläimen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Vesisika eli kapybara on heinää puputtava ylikasvanut marsu ja tyyneyden perikuva. Sen selässä pienemmät eläimet kulkevat paikasta toiseen ja vesisika saattaa hengailla niin kilpikonnien kuin krokotiilien seurassa. Tämä esikuvallinen hahmo ei käy koskaan toisten eläinten kimppuun ja hänen seurassaan on muiden hyvä olla. Siinäpä tavoiteltavaa.

Tutustus Kristiinan Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

Näin voit suojautua, jos suhteessasi tapahtuu manipulointia

Manipulointi on valitettavan raskas ja samalla olennainen osa narsistista suhdetta.

Tyypillinen narsistinen manipulointikeino on toisen tunteisiin vetoaminen esimerkiksi:

pelottelemalla
uhkailemalla
kiristämällä
vetoamalla toisen omaantuntoon, sekä syyllisyyden tunteeseen.

Valehtelu, totuuden salaaminen, toisen vähättely ja mitätöinti, sekä toisen myötätuntoon vetoaminen ovat niin ikään manipulointia, jota hyvin yleisesti narsistinen persoona käyttää, jotta saisi oman tahtonsa periksi.

Manipuloijan tarkoitus ei koskaan ole päästä sopuun tai joustaa, vaan ajaa omaa asiaansa loppuun asti ja yleensä myös keinoja kaihtamatta.

Tämän vuoksi keskustelu on järkevintä päättää ennen kuin se oikeastaan ehtii edes alkaa.

Tässä muutamia vinkkejä miten voit vastata manipulointiin:

”Sehän oli vain vitsi! Eikö sulla ole yhtään huumorintajua?”

”Ei. En kaipaa tuollaista huumoria elämääni, enkä hyväksy sitä enää yhtään kertaa.”

Poistu tämän jälkeen paikalta, jolloin keskustelu päättyy eikä sinun tarvitse jäädä enää kuuntelemaan uusia syytöksiä.

”Olet taas vain keksinyt tuon kaiken ihan omasta päästäsi.”

”Se on sinun mielipiteesi ja tämä minun ja minä pysyn kannassani.”

Lopeta väittely toistamalla enintään kolme kertaa yllä oleva lause ja jos keskustelu ei muuta suuntaa, kerro että lopetat nyt keskustelun ja poistu paikalta. Muista toimia sanojesi mukaan, vain näin näytät, että olet todella tosissasi ja rajasi pitää.

”Mä olen niin huolissani susta. Hae itsellesi apua ja hanki lääkitys!”

”Ok, avun hankkiminen voisikin itse asiassa olla todella hyvä idea, kiitos vinkistä!”

Ja muistathan, että on täysin turhaa jäädä väittelemään kuka sitä apua nyt ihan oikeasti tarvitsisi.

”Etkö sä ymmärrä, kuinka naurettavalta tuo kuulostaa? Kukaan ei tule koskaan uskomaan sua ja mä pidän siitä huolen.”

”En kuuntele tällaista uhkailua, enkä aio keskustella kanssasi enää, näkemiin!”

Uhkailua sisältävään keskusteluun ei tarvitse koskaan jäädä. Huolet ja pelot, jotka uhkailusta mahdollisesti aiheutuvat on hyvä käsitellä ja purkaa luotettavan ystävän tai terapeutin kanssa, ei uhkailijan kanssa.

Katso Jenni Kiviniemen uutuuskirja:

Levonpuu® – Laske puhelin omalle paikalleen huilaamaan, jotta saat aikaa ja tilaa tärkeimmälle eli elämälle

Levonpuu® on käsin rakkaudella valmistettu puinen jalusta, jonka päälle voi jättää kännykän lepäämään, jotta mieli saa hetken levon ja läheiset arvokkaita läsnäolon hetkiä.

Moni pohtii ruutuajan vähentämisen tarvetta. Usein ahdistaa, että puhelin on magneetin lailla kädessä ja mielessä joka välissä, vaikka haluaisi keskittyä elämässä sellaisiin asioihin, jotka lopulta ovat niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Harva varmasti harmittelee elämänsä loppumetreillä, että tuli oltua liian vähän katse puhelimessa.

Levonpuu® on suunniteltu, jotta puhelimelle on kaunis paikka kotona silloin, kun päättää, että on levon aika. Jokainen Levonpuu® sisältää intention ja energian vapaudesta, läsnäolosta ja pienestä palasta luontoyhteyttä, maadoittavaa äiti maata. Levonpuu® -idea syntyi taiteilija Sirpa Levonperälle käänteentekevän kesän aikana, kun hän koki vahvan luontoyhteyden ilman kännykkää elämän sykähdyttävien, ohikiitävien hetkien äärellä.

Levonpuu® toimii konkreettisena merkityksellisten hetkien tuojana, kun kännykät ovat lepäämässä Levonpuun päällä. Sitä voi käyttää myös sisustuksellisena elementtinä kaunistamassa kotia ja tuomassa palan luonnon lämmintä tunnelmaa.

Sirpa kertoo tuotteesta ja sen valmistusprosessista – hän tekee jokaisen jalustan itse – intuisiivisesti ja kunnioittaen materiaalia sekä Levonpuu® -jalustan saajaa:

”Massiivitiikistä tehty puulevy on uniikisti alkuperäisen puun rungon muotoinen. Jalustan reunat ja puiset nappijalat on maalattu kyseiseen puuhun sopivalla sävyllä. Sävy on valittu intuitiivisesti – mikä on kutsunut ja henkinyt kyseistä puuta. Jokainen Levonpuu®-jalusta on uniikki. Pinta on hiottu sileäksi ja vahattu kestäväksi, sen voi helposti puhdistaa pyyhkimällä kostealla liinalla. Mikäli jalustassa olisi koloja tai halkeamia, niihin on sulatettu tummaa vahaa, jolloin pinta on yhtenäinen. Puu on elävä materiaali, joten halkeamien syntyminen on luonnollista. Halkaisijakoot vaihtelevat 30cm molemmin puolin: jalusta kannattelee levollisesti kaksi-neljä puhelinta. Levonpuun päälle voi toki laskea myös koruja, kiviä, avaimet tai vaikkapa vesilasin maadoittumaan.”

Superuniikki Levonpuu®, handmade by Sirpa Levonperä

Hinta: 180€ (sis. alv.24%)

Näin tilaat: Lähetä tilauksesi otsikolla Levonpuu-tilaus osoitteeseen: asiakaspalvelu(at)hidastaelamaa.fi. Laita meiliin nimesi, osoitteesi sekä tilaamasi tuotteen nimi.

Tuotteet (tuotekuvat alla):

Lempeä Aalto: koko n. 33×34 cm, sävy H440

Liila Dream: koko n. 28×35 cm, sävy S1040

Roosa Hattara: koko n. 33×34 cm, sävy H416