Jatkuva selviytymistilassa eläminen vie valtavasti voimia – syynä voi olla pitkäkestoinen stressi tai traumaoireilu

 

Todella moni elää jatkuvassa “selviytymistilassa”. Mitä tarkoitan tällä? Tarkoitan pitkittynyttä stressiä, joka kuormittaa sinua tietoisesti sekä alitajuisesti. Uupumus on yleensä seurausta tästä. Jokaisella on toki täysin yksilöllinen ja ainutlaatuinen tarina taustalla. Itselläni kesti vuosia, ennen kuin oivalsin uupumusteni todellisia juurisyitä. Alitajunnan mätä juurakko ulottui pitkälle menneisyyteen ja lapsuuden pitkäkestoiseen traumatisoitumiseen. Juurakko sisälsi paljon purkamatonta tunnelastia, pelkoja sekä haitallisia uskomuksia itsestäni ja maailmasta.

 

Selviytymistilassa eläminen vie aivan valtavasti energiaa sekä fyysisesti että henkisesti. Se kuluttaa sisältäpäin: kuin sammuttelisit tulipaloja sisälläsi, ollen jatkuvassa sisäisessä vauhdikkaassa hälytysajossa tai vähintäänkin hälytysvalmiudessa valmiina reagoimaan seuraavaan vaaraan: “missä on seuraava minua uhkaava asia tai tilanne?” Näin kysyvät aivosi ja kehosi täysin automaattisesti jo ennen kuin tietoinen mielesi ehtii huomatakaan. Mielesi on virittynyt turvattomuuden linssien läpi skannaamaan uhkakuvia itsestäsi tai ympäristöstäsi ja hermostosi käy ylikierroksilla. Saatat olla tiedostamattasi joko taistelemassa, pakenemassa tai vaihtoehtoisesti syvän lamaantumisen vallassa. Tämä voi tehdä käytöksestäsi hyvin defensiivistä: olet puolustamassa minuuttasi ja uskomusjärjestelmääsi aseet tanassa.

 

Pitkäkestoinen stressi eli jatkuva selviytymistilassa oleminen vaikuttaa tutkimustenkin mukaan immuunipuolustusta heikentävästi. Pelkäämisellä, murehtimisella, huolehtimisella ja katastrofiajattelulla on siis “hintansa”. Tuo hinta on sinun fyysinen, psyykkinen ja henkinen hyvinvointi.

Valitettavasti stressiin tottuu ja pitkällä aikavälillä myös addiktoituu tiedostamattaan: sisäinen kemia muuttuu ja lopulta se tuntuu ainoalta mahdolliselta todellisuudelta elää. Koko huomio kiinnittyy elämästä selviytymiseen ja elämästä nauttiminen voi tuntua mahdottomalta. Tarve lepoon ja rentouteen kolkuttaa jossakin syvällä taustalla, vaimeana hätähuutona. Kunnes tulee todellinen seinä vastaan eli elämän tarjoama pakkopysäytys (uupuminen, sairastuminen tai jokin muu elämän kriisi). Kamelin selän katkeamista edeltää kuitenkin pitkä sinnittelyvaihe, jolloin itselleen uskotellaan: “kyllä kai tämä tästä, pakko yrittää pärjätä!”

 

Hyvin yleinen syy selviytymistilaan on posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD). Traumaattisessa tapahtumassa koetaan kuoleman, vakavan loukkaantumisen, fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen tai näiden uhka. Traumaattisiin tapahtumiin liittyy voimakas pelko, kauhu sekä avuttomuus ja usein myös sosiaalisen tuen vaillejäämisen kokemus. PTSD on kyseessä silloin, kun traumaoireet ovat kestäneet yli kuukauden ajan. Tyypillisiä traumaoireita ovat voimakkaat pelkotilat, toistuvat takaumat ja painajaisunet, ongelmat vireystilan ja tunteiden säätelyssä, välttämiskäyttäytyminen, ulkopuolisuuden tunteet, itsetuhoisuus, dissosiatiiviset takaumat tai dissosiaatiohäiriö, korostunut valppaus ja säikkyminen sekä yleistynyt ahdistuneisuus, riippuvuudet tai erilaiset pakko-oireet. Mikäli epäilet itselläsi olevan PTSD hakeudu osaavan ammattiavun piiriin.

 

Vaikka traumatietoisuus lisääntyy hurjaa vauhtia, oma kokemukseni on, että pitkäkestoisen traumatisoitumisen oireita tunnistetaan yhä huonosti. Oireileva ei itse osaa yhdistää epämääräisiltä tuntuvia oireita traumaan ja toisaalta traumojen luonteeseen kuuluu “piiloutuminen”. Aika parantaa-uskomus ei päde traumojen kohdalla. Mieli pyrkii unohtamaan vaikeat tapahtumat, mutta alitajunta, hermosto ja keho eivät. Traumatriggerit ovat automaattisia ja voimakkaita (kehollisia) reaktioita, jotka kumpuavat, kun jokin sisäinen tai ulkoinen ärsyke muistuttaa vanhasta vaarasta.

 

Selviytymistila voi siis olla överiksi mennyttä ja pitkään jatkunutta arjen kuormitusta ja stressiä tai hoitamattomista vanhoista traumoista johtuvaa oireilua. Niin tai näin, suunta on selvä: tila olisi hyvä purkaa tavalla tai toisella. Keskuteluapu on hyvä alku, mutta ei useinkaan yksinään riitä, vaan rinnalle tarvitaan erilaisia kehollisia menetelmiä ja rutkasti kärsivällisyyttä sekä itsemyötätuntoa. Päätavoitteena syystä riippumatta on aina turvan tunteen vahvistaminen ja elämänlaadun parantaminen.

 

Kokosin loppuun vielä merkkejä, joista tunnistat, elätkö jatkuvassa selviytymistilassa:

  1. Näet ympäristössä kaiken aikaa erilaisia uhkia
  2. Pelkäät jatkuvasti, että pahin tapahtuu ja on vain ajan kysmys milloin?
  3. Olet niin tottunut pitkäkestoiseen stressiin, ettet enää edes huomaa sitä (siitä on tullut normaali olotilasi)
  4. Olet ärtynyt, etkä oikein “oma itsesi”
  5. Säikyt helposti, olet koko ajan varuillasi ja valppaana
  6. Elät menneessä ja epämiellyttävissä muistoissa (vahvistaen ja kokien tapahtumia uudelleen ja uudelleen…)
  7. Hermostosi seilaa yli- ja alivireyden välillä eli yhtenä hetkenä olet superpirteä ja seuraavaksi aivan voimaton
  8. Sinulla on vaikeuksia keskittyä ja olla läsnä
  9. Sinulla on vaikeuksia rentoutua ja nukkua (erilaiset unihäiriöt)
  10. Tunnet toistuvasti ja hallitsevasti ahdistusta, pelkoa, vihaa, kateutta, surua, inhoa, toivottomuutta, katkeruutta, syyllisyyttä tai häpeää

 

Väittääkö joku sinua narsistiksi?– Nämä 10 kysymystä auttavat tunnistamaan, onko sinulla narsistisia piirteitä

Narsisti -termiä tulee käyttää vain silloin, jos kyseessä on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö.

Narsistinen -sana taas kuvaa ihmistä, jolla on narsistisia piirteitä, mutta ei dianosoitua peroonallisuushäiriötä ja joka aiheuttaa toiminnallaan jatkuvaa pahaa oloa erityisesti omille läheisille.

Kohtaan usein työssäni terapeuttina ihmisiä, jotka painivat narsisti-syytösten kanssa. Syytökset äärimmäisestä itsekeskeisyydestä ja toisen tahallisesta vahingoittamisesta on voinut lausua ihminen, joka omaa itse vahvasti narsistisia piirteitä ja käyttäytyy itse juuri sellaisella tavalla, josta syyttää omaa läheistään.

Itsereflektiokyvyn omaaville, lempeille ja empaattisille ihmisille narsisti-syytökset sattuvat ja voivat aiheuttaa suurta ahdistusta, sekä epävarmuutta.

Jos sinun tai jonkin läheisesi on sanottu olevan narsisti tai toimivan hyvin narsistisella tavalla voivat seuraavat kysymykseni auttaa selkiyttämään onko todella kyse narsimista vai esimerkiksi siitä, että narsistinen persoona haluaa tarkoituksella herättää läheisessään epävarmuutta ja pelkoa.

Huomioithan, ettei näiden kysymysten perusteella kuitenkaan voida diagnosoida narsistista persoonallisuushäiriötä, vaan kysymykset ovat suuntaa antavia.

Epäiletkö olevasi narsisti?

  1. Oletko tuntenut aitoa suurta iloa, jos joku sinulle tärkeä ihminen on onnistunut jossain hänelle merkittävässä asiassa, eikä asia tuota sinulle itselle minkäänlaista hyötyä, esimerkiksi: statustasi nostavaa, mainettasi korostavaa, taloudellista hyötyä tai materaalista hyötyä?
  2. Pystytkö asettumaan aidosti sinulle läheisen ja tärkeän ihmisen asemaan ja kuvittelemaan, miltä hänestä tuntuu esimerkiksi silloin, kun hän on menettänyt jonkun hänelle rakkaan ihmisen?
  3. Kuunteletko ja otatko tavallisesti huomioon läheisesi toiveita ja mielipiteitä ja joustat mahdollisuuksiesi mukaan?
  4. Luovutko ja joustatko joskus omissa mielipiteissäsi huomatessasi, ettei mielipiteesi ollutkaan koko totuus?
  5. Myönnätkö joskus olevasi väärässä ilman, että se olisi ollut ainoa vaihtoehto selviytyä tilanteesta ehjin nahoin tai että olisit pyrkinyt vetäytymiselläsi manipuloimaan toisia?
  6. Koetko olosi rennoksi ja miellyttäväksi jos huomio ja keskustelut eivät aina koske sinua?
  7. Jos olet päättänyt saada jotain, mutta saat tietää asian tuovan (suurta) vahinkoa läheisillesi, luovutko päätöksestäsi ja pystytkö hyväksymään sen?
  8. Ajatteletko yhteiskunnan lakien ja kulttuurissamme vallitsevien sääntöjen esimerkiksi läheisten ihmissuhteiden osalta koskettavan myös sinua?
  9. Pystytkö ottamaan vastaan kritiikkiä ilman, että kostat tai pyrit loukkaamaan tai satuttamaan kritiikin antajaa?
  10. Pystytkö pyytämään anteeksi ja oletko aidosti pahoillasi, jos huomaat loukkaavasi tai jos sinulle kerrotaan, että olet loukannut toisen tunteita?

Jos vastasit suurimpaan osaan edellisistä kysymyksiin “kyllä“, sinulla hyvin todennäköisesti on vahva kyky tuntea empatiaa ja pystyt asettumaan muiden ihmisten asemaan. Nämä piirteet eivät kuulu narsismiin.

Empaattinen ihminen, joka osaa tarkastella asioita toisen ihmisen näkökulmasta, tuntee tuskaa nähdessään kärsimystä.

Narsistinen persoonallisuushäiriö ja vahvasti narsistiset piirteet taas aiheuttavat kyvyttömyyttä empatiaan, jolloin ihminen joko luonnostaan ohittaa muiden huomioimisen tai valitsee tietoisesti toimia itsekkäästi ajaen kylmästi aina vain omaa etua.

Narsistisessa käyttäytymisessä on tyypillistä oikeuttaa itselle kaikki teot ja syyllistää muita, olipa kyse sitten pienistä tai suurista asioista. Tätä ilmiötä kutsutaan narsistiseksi peilaamiseksi.

Narsistinen persoonallisuushäiriö ja vahvasti narsistiset piirteet estävät näkemästä ja tunnistamasta omaa toimintaa ja toiminnan seurauksia niin itselle, kuin muille. Tämän vuoksi erityisesti ihmisen oma epäily narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on yleensä turhaa.

Ja niin kuin tekstin alussa jo mainitsinkin, on kuitenkin hyvin yleistä, että narsistin tai vahvasti narsistisia piirteitä omaavan kanssa lähisuhteessa oleva pohtii omaa mahdollista narsismiaan narsistisen henkilön yleisesti käyttämän syyllistämisen sekä manipuloinnin vuoksi.

Lisää tietoa narsismista, sekä konkreettisia keinoja ja terapeuttista apua ja tukea narsistisesta suhteesta toipumiseen kirjassani Toivu satuttavasta suhteesta.

Tummat tunteet ovat luonnollisia raskausaikana, eikä niitä tarvitse hävetä – Näin mieli valmistautuu äidiksi tuloon

Aikanaan Gimmelistä tutuksi tullut Susanna Berg on nykyään raskaana olevien ja vauvaperheiden kanssa työskentelevä kätilö, terveydenhoitaja ja doula. Häntä kiehtoo erityisesti äidiksi tulemisen psykologinen ja henkinen matka sekä vauvojen jo kohdussa kantama viisaus. Pohdintojaan näistä teemoista Susanna jakaa instatilillään @susannaberg_.

Oma matkani äitiyteen alkoi 23-vuotiaana, kun aloin odottaa esikoistani. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka suuren muutoksen äärellä olin. En myöskään osannut odotusaikana valmistautua tulevaan äidin rooliin ja uudenlaiseen elämään vastasyntyneen vauvan kanssa. Voi kunpa joku viisaampi ja kokeneempi olisi silloin kertonut minulle, että raskausaika ei ole ainoastaan vauvan kasvua ja kehitystä tätä maailmaa kohti vaan myös naisen valmistautumista niin vauvan kuin äitiydenkin vastaanottamiseen.

Esikoistaan kantava nainen on erityislaatuisessa vaiheessa – kahden eri elämänvaiheen ja identiteetin välissä. Tätä ajanjaksoa voidaankin tarkastella erityisenä herkkyyskautena naisen elämässä. Raskaana olevan aivoissa tapahtuu fyysisiä muutoksia, mielen rakenteet avautuvat sekä tulevat joustavammiksi. Näin mahdollistuu äidiksi tulemisen kannalta tärkeät muutokset. Odottajan mieli on kuin hedelmällinen maaperä, joka vastaanottavaisena kutsuu muokkaamaan, kitkemään ja istuttamaan uusia alkuja.

Pysähtyminen tulevan elämänmuutoksen herättämien ajatusten ja tunteiden äärelle voi kuitenkin tuntua vaikealta. Myös yleinen normi onnea hehkuvasta odottajasta sivuuttaa täysin raskausaikaan kuuluvat ristiriitaiset ja hankalatkin tunteet. Tämä kapeutunut näkemys voi saada tulevan äidin kokemaan häpeää ja syyllisyyttä, jolloin negatiivisiksi koetut tunteet on helpompi työntää syrjään ja niiden käsitteleminen jää välistä.

Uuden elämänvaiheen vastaanottaminen ja sisäistäminen on prosessi, joka vaatii aina samanaikaisesti päästämään irti tutusta ja totutusta. Ensimmäistä kertaa äidiksi tuleva on todennäköisesti voinut elää suhteellisen vapaata, itseään toteuttavaa arkea omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Luopuminen tästä voi ymmärrettävästi olla haastavaa ja tuntua tuskalliselta. Nämä hankalat tunteet ovat täysin luonnollisia myös niiden odottajien kohdalla, jotka ovat toivoneet vauvaa ja ehkä pitkäänkin odottaneet tulevansa raskaaksi.

Yllätyksenä voi myös tulla se, miten oma äitisuhde ja varhaiset hoivan kokemukset aktivoituvat raskausaikana usein ihan uudella tavalla. Omista lapsuuskokemuksista riippuen tämä voi nostaa pintaan myös vaikeita tunteita, mielikuvia ja muistoja. Nämä ajatukset ovat kuitenkin tarkoituksenmukaisia, sillä niiden tehtävänä on herätellä pohtimaan, millaisen äidin ja vanhemman mallin on kotoa saanut: Mikä on sitä hyvää, minkä haluaa jatkuvan omassakin äitiydessä? Mitä taas ei halua osaksi omaa vanhemmuutta? Onko jotain sellaista, mitä haluaisi antaa omalle lapselleen, mistä on itse jäänyt paitsi?

Nämä tärkeät pohdinnat kaipaavat aikaa ja tilaa. Lempeyttä ja rohkeutta ottaa vastaan, tuntea ja hyväksyä myös ristiriitaiset ja kielletyiksi määritellyt tunteet. Ne eivät tarkoita, että raskaus oli virhe. Ne eivät merkitse sitä, että odottaja on epäkypsä tai huono äiti. Sen sijaan ne ovat osa tärkeää sisäistä prosessia, joka mahdollistaa tietoisen, rakastavan ja vastuullisen Äitiyden syntymisen.

Nautinnollinen vastuuvapaa ja tekemätön aika – näin lomasta voi tehdä erityisen rentouttavan

Heräämme kesällä eloon. Loma antaa mahdollisuuksia, vaikka mihin, tai siltä se ainakin tuntuu. Muutamassa viikossa tai kuukaudessa meidän on koettava kaikki se ihmeellinen kesän taika, jota olemme koko vuoden odottaneet. Inhimillistä ja ymmärrettävää. Mutta miten sinne lomaan mahtuisi enemmän vastuuvapaata ja tekemätöntä aikaa?

Kun ei aina olisi kiire ja tarvitsisi suorittaa

Terapiassa tapaan asiakkaita, joiden ajatuksista voisin koota sanapilven, jossa isoimmalla fontilla lukisi ”kaipaan rauhaa ja lepoa”. Loma on tehty sitä varten, että tuo nautinto täyttyisi ja saisimme rellotella keho valuen ja mieli tyhjänä mahdollisimman paljon. Silti vaakakupissa painaa se kaikki, mitä loman aikana on myös ehdittävä toteuttaa.

Jos jatkamme loman ajan samaa kuin muutenkin, suoritamme lopulta lomankin

Vastuuvapaus on suotava itse

”Pitäisi” -tehtävät painavat vääjäämättä mieltä, jos emme itse anna niistä vapautta. Tässä kohtaa kesää vastuuvapautta kannattaa itseltään anoa ja myös erityisen hyvällä mielellä myöntää. Vapaus kaikesta pakosta on oman mielen hallintaa, ja moista ihanuutta kukaan ei tule sinulle ehdoin tahdoin tarjoilemaan. Vastuuvapaus on mielentila, jossa otat lomaa kaikesta siitä, mitä vaadit muuten itseltäsi.

Pötköttäisitkö pientareella hämmästellen pilvien kulkua ja puiden lehtien värinää tuulessa?

Vastuuvapaus on myös nautintoa ja läsnäoloa hetkestä, elämistä juuri siinä ja miettimättä tulevaa, toteutettavaa, tehtävää ja pakollisuuksia. Se ei ole laiskuutta, vaan ajan rajaamista myös olemiselle tekemisen sijaan.

Tekemätön aika on nautinnollista luksusta

Joutilaisuus määrittyy laiskuuden ja ansaitsemisen kautta. Tänä päivänä se näyttäytyy luksukselta, johon vain harvoilla on aidosti mahdollisuus. On kohtuullisen nautinnollista olla tekemättä mitään, vaikka monta päivää peräkkäin. Vielä nautinnollisempaa on, jos siihen antaa lupaa ja jopa pitää sitä niin tärkeänä itselleen, että kaiken voi raivata sen tieltä.

Pysähtyisitkö pientareelle tai puun kannolle istumaan ja kokemaan, miltä siinä kohtaa kesä näyttää, kuulostaa, tuoksuu ja tuntuu?

Tekemätön aika rauhoittaa hermostoa, antaa väsyneen kehon ja mielen levätä. Se lisää luovuutta, rohkeutta ja vaikuttaa hyvinvointiin valtavasti. Joutilaisuudesta nauttiminen on myös pysähtymistä omien tunteiden ja tuntemuksien äärelle. Aikaa itselle, ajatuksien rauhoittumiselle ja jäsentymiselle. Tekemätön aika auttaa kohtaamaan väistämättömän ja ennen kaikkea sinun elämäsi.

Kuinka paljon lomastasi on vastuuvapaata ja tekemätöntä aikaa?

Jos lomakalenteri on täynnä, voitko karsia jotain pois? Jos siellä on vielä tilaa, voisiko siinä kohtaa lukea ”nautintoaika”? Ja ne nautintohetket, voisiko ne täyttyä tyhjästä? Olisiko loman suurin tavoite löytää vapauden kokemus vastuuttomuudesta? Ja miltä tekemätön aika, missä saisit vain olla, kuulostaisi juuri nyt? Loma on sinun ja tarkoitus on levätä. Onko sitä suunnitelmissa mahdollisimman paljon?

Kannattaako suhdetta jatkaa? – Kysy itseltäsi nämä kysymykset ennen päätöstä

Voinko muuttaa kumppaniani? Voiko rakkaus parantaa? Jos vain tahdon tarpeeksi, voisiko tilanteemme muuttua?

Nämä ovat lauseita, jotka yhä uudelleen toistuvat keskusteluissa asiakkaideni kanssa. Joskus käyn niitä eropohdinnan keskellä olevan henkilön kanssa, joskus pohdimme näitä yhdessä parin kanssa. Voi olla vaikea suostua hyväksymään, että kaikki ei ole vain yrittämisestä tai tahdosta kiinni. Sanat eivät aina tavoita toisen luo, eikä yhteistä mielenmaisemaa löydy, vaikka kuinka haluaisi.

Rakkaus voi olla tahdon asia, mutta tunne siitä, että haluaa pysyä lähellä toista ja jatkaa yhteistä elämää, pitää sisällään paljon muutakin. Jos kumppanin tyytyväisyys ja kotirauha edellyttää oman itsen hylkäämistä, ollaan jo kaukana rakkaudesta. Jos joudut punnitsemaan ajatuksesi ennen niiden ilmaisemista jottei toinen suuttuisi, ollaan vaarallisella puolella.

Rakkaus on sitä, että molemmat saavat olla omia itsejään

Rakkaudellinen parisuhde elää turvallisessa mielenmaisemassa. Se antaa sinun olla kokonainen eri puolinesi. Vaatimukset, alentava ja vähättelevä puhe sekä kaikenlainen kontrollointi kertoo vallantarpeesta, ei tasavertaisesta ihmissuhteesta, jossa halutaan antaa toiselle parasta.

Joskus voi olla niin, että tunnet vetovoimaa ihmiseen, joka ei tee sinulle hyvää.  Mieli tunnistaa jotain jännittävän virittävää ja liittää sen seksuaaliseen haluun. Tämä kytkentä voi liittyä myös menneisyyden kokemuksiin. Voi olla hämmentävää huomata haluavansa seksuaalisesti ihmistä, jonka arvoja ei jaa. Yhtä hankalaa voi olla sen huomaaminen, ettei maailman paras kumppaniehdokas vain aiheuta minkäänlaista lemmekästä värinää.

Tunteet ovat mitä ne ovat, emme valitse niitä. Voimme kuitenkin päättää mitä tunteemme kanssa teemme. Haluammeko vahvistaa sitä valitsemalla sen osoittaman suunnan vai päätämmekö vain huomata ja hyväksyä tunteen ratkaisematta tai vahvistamalla sitä toiminnallamme?

Emme valitse keihin rakastumme, mutta jos yhä uudellleen löydät itsesi rakkauden kerjäläisen -positiosta, huomaat selitteleväsi itsellesi toisen tekoja parhain päin tai alat pelätä kumppaniasi, on aika pysähtyä. Sinun tehtäväsi on olla itsesi puolella. Rakkaus on todella teonsana. Pärjäät paremmin yksin kuin huonossa seurassa. Uskalla siis valita itsesi, rakkaus kyllä pysyy luonasi.

Kannattaako suhdetta jatkaa? – Nämä kysymykset auttavat tekemään päätöksen

Jos epäröit kannattaako suhdetta jatkaa, kysy itseltäsi nämä kysymykset. Vastauksien avulla voit saada rohkeutta ottaa puheeksi tärkeitä asioita ja vahvistaa näin suhdettanne tai tekemään päätöksen toimimattoman suhteen jatkamisesta.

  1. Koetko saavasi suhteesta yhtä paljon kuin annat?
    On selvää, etteivät toiveet aina mene tasan, mutta rakastavaan suhteeseen kuuluu haluta hyvää myös toiselle.
  2. Koetko turvaa kumppanisi lähellä? Onko suhteessa hyvä olla?
    Jos joudut arvioimaan mitä uskallat sanoa tai tehdä, on aika havahtua huomaamaan tilanne.
  3. Kuinka sinun  ja kumppanisi parisuhdetarpeet täyttyvät suhteessanne?
    Jos ette ole koskaan keskustelleet mitkä ovat tärkeimmät ydintarpeenne parisuhteessa, nyt on sen aika.
  4. Vastaako kumppanisi sitä henkilöä, johon rakastuit?
    Koetko suhteessasi yksinäisyyttä vaikka vierelläsi on ihminen, jonka valitsit? Voisiko olla että rakastuit haavekuvaan, jota pidät yhä yllä? On kaunista nähdä toisen potentiaali, mutta mielikuvitusihmisen kanssa ei kannata jakaa aikaa.
  5. Kuinka on, jos kumppanisi ei tee mielestäsi parastaan, niin oletko sinä tehnyt?
    On inhimillistä nähdä toisen käytöksessä enemmän vikoja kuin omassaan, mutta aina välillä kannattaa skannata myös itseään: Millaisia viestejä annan?

Lisää suhdetta selvittäviä ja yhteyttä voimistavia kysymyksiä löydät suosituista parisuhteen keskustelukorteista, joihin voit tutustua TÄÄLLÄ.

Lue käyttäjien palautteita ja kokemuksia Parisuhteen keskustelukorteista TÄÄLTÄ.

Teini vinkkaa teineille: Parhaat 15 kirjaa! – “Alusta asti hyvä eikä ollu tylsä”

Paljon hyvin erilaisia kirjoja kuunteleva 14-vuotias listaa PARHAAT kirjat, joita ehdottomasti haluaa suositella muille teini-ikäisille. Jokaisesta kirjan nimestä pääset lukemaan kirjan kuvauksen ja arvioimaan, onko kirja juuri omaan mielialaan sopiva (tai ehkä liian jännittävä!)

Lähetä lista teinille, jotta hän voi näiden vinkkien avulla sukeltaa kiinnostavien tarinoiden maailmaan (kuulemma opettajien vinkit on tylsiä, nämä ei!).

15 parasta:

1. Eikä yksikään pelastunut (Agatha Christie)

”Yllättävä!”

2. Kuiskailevan oven alla  (TJ Klune)

”Söpö!”

3. Kaikki on kemiaa (Bonnie Garmus)

”Kivasti kirjotettu!”

4. Ripley – Nopea yhteys (Annukka Salama)

”Ihan vaan aika hyvä.”

5. Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa (Annie Darling)

”Vähän hidas mutta sit se parani ja oli tosi hyvä ja pompin innosta.”

6. Outolintu (Veronica Roth)

”Kiinnostava ja niinku mietin ain et mitä ite tekisin niis tilanteissa”

7. Uinu, uinu lemmikkini (Stephen King)

”Pelottava. Tosi pelottava.”

8. Taikuri ja taskuvaras (Anniina Mikama)

”Alusta asti hyvä eikä ollu tylsä ja hahmot oli hyviä.”

9. Caraval (Stephanie Garber)

”Ihan hiton kiinnostava ja harmitti kun loppu.”

10. Olipa kerran särkynyt sydän (Stephanie Garber)

”Lliitty vähän niinku Caravaliin ja oli vielä parempi.”

11. Kissa joka suojeli kirjoja (Sōsuke Natsukawa)

”Sellanen rauhallinen ja söpösti kirjotettu.”

12. 10x sokkotreffit (Ashley Elston)

”Hauska!”

13. Viallinen (Cecilia Ahern)

”En ees tiiä miks oli niin hyvä mut teki mieli kuunnella koko sarja putkeen.”

14. Pikku naisia (Louisa May Alcott)

”Hahmot oli kivoja!”

15. Robinson Crusoe (Daniel Defoe)

”Kiinnostava oli, vaan kyllä tosi oudosti kirjotettu.”

Uutena BookBeat-asiakkaana kuuntelet maksutta näitä ja muita parhaita kirjoja 60 päivän ajan käyttämällä koodia HIDASTA, tarjouksen voit lunastaa TÄSTÄ LINKISTÄ. Tarjous sisältää 40h kuunteluaikaa. Tarjous on voimassa 31.7.2023 saakka.

Jatkuva loukkaantuminen on kuluttavaa – Tämä muutos ajattelussa voi auttaa

Muistamme usein helpommin muiden meitä kohtaan tekemät loukkaukset kuin sen, miten itse olemme toisia loukanneet. Yleisesti ottaen on myös huomattu, että kun ihmisiä pyydetään muistelemaan vanhoja asioita, niin arkipäiväiset positiiviset teot unohtuvat helpommin. Muistamme yleisesti ottaen menneestä ikävät asiat helpommin, kuten loukkaukset meitä kohtaan. Puhutaanpa vähän loukkaantumisesta sekä siitä, mikä muutos omassa ajattelussa voi vapauttaa meitä turhasta loukkaantumisen tunteen kahleesta. Jatkuva loukkaantuminen voi olla kuluttavaa.

Loukkaantumisen tunne sekä haastava vuorovaikutus ja riidat liittyvät usein vahvasti toisiinsa. Tutkijat ja lääkärit pitävät loukkaantumista tunteena, joka syntyy vasteena henkiseen vammaan. Loukkaantumista on usein vaikea eristää tai hallita ja siihen liittyy yleensä myös muita tunteita. Loukkaantuminen voidaan kokea joko lievänä tai voimakkaana ja mikä mielenkiintoista: toinen pyrkii piilottamaan loukkaantumisen, kun toinen taas mässäilee mielellään muiden seurassa asialla. Vuosien mittaan saatat kuulla saman ihmisen kertovan mennyttä tarinaa yhä uudelleen ja uudellaan. Samalla tarina myös yleensä kerta kerralta paisuu aina hiukan uuteen muotoon. Näin toimii ihmisen muisti eli mikä lopulta olikaan totta?

 

Muistamme usein helpommin muiden meitä kohtaan tekemät loukkaukset kuin sen, miten itse olemme toisia loukanneet.

 

Keskeistä loukkaantumisen suhteen on myös se, että onko loukkaus toteutettu tahallisesti vai vahingossa. Tutkimuksissa on huomattu, että tahallinen loukkaus koetaan voimakkaammin ja se aiheuttaa enemmän vahinkoa ihmissuhteissa kuin tahaton loukkaus. Useinhan käy myös juuri niin, että ihminen ei huomaa edes loukanneensa ja toinen loukkaantuu. Jokainen meistä on varmasti ollut myös tilanteessa, missä suu on tullut avattua liian nopeasti ja vasta sanotun jälkeen tajuamme loukanneemme toista. Tätä seuraa usein yritys paikata tilanne.

Jos loukkaaminen on toistuvaa, voi ihminen tämä johdosta alkaa kovettaa itseään. Näissä tapauksissa ikävään tilanteeseen alkaa tottua ja on huomattu, että edes tahalliset luokkaukset eivät tunnu enää niin pahalta. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa pitkään kestänyt parisuhde, missä puolin ja toisin tapahtuvaan piikittelyyn on vuosien mittaan alkanut tottua. Me tiedämme mitä sammakolle tapahtuu, kun se laitetaan kylmään veteen ja alkaa keittäminen. Ihmisillä on taipumus turtua loukkaaville tunteille.

 

Tutkimuksissa on huomattu, että tahallinen loukkaus koetaan voimakkaammin ja se aiheuttaa enemmän vahinkoa ihmissuhteissa kuin tahaton loukkaus.

 

Keskenään läheiset ihmiset ovat usein taitavampia loukkaamaan toisiaan, koska heillä on laaja tuntemus toisesta henkilöstä. On opittu tuntemaan toista sen verran hyvin, että tiedetään ”mihin kylkiluun väliin” sanan säilä uppoaa kivuliaimmin. On tosin myös huomattu, että suhteen laatu vaikuttaa siihen, että miten loukkaukset koetaan. Esimerkiksi ihmiset, jotka ovat erittäin tyytyväisiä romanttiseen suhteeseen arvioivat kumppanin negatiivisen käyttäytymisen vähemmän negatiivisena kuin ne, jotka ovat tyytymättömiä suhteeseensa.

Loukkaaminen ja loukkaantuminen ei kuitenkaan vaadi erityistä läheisyyttä. Täysin tuntematonkin voi onnistua halutessaan loukkaamaan pahasti. Ja tähän väliin myös muistuttaisin, että parhaimmillaan anteeksipyyntö usein sammuttaa loukkaantumisen tunteen liekit.

Mikä sitten ratkaisuksi, jos oma jatkuva asioille loukkaantuminen on alkanut tuntua taakalta? Yhtä varmasti kun meitä on loukattu, olemme itse loukanneet monia. Ja tämän hyväksyminen voi olla vaikeaa. Meissä kaikissa on se pimeämpi puoli ja tämän hyväksyminen tekee siitä puolesta vähemmän hallitsematonta. Se kuuluu ihmisyyteen ja on osa meitä, halusimmepa tai emme. Toki on sitten eri asia, että kuinka käytämme tuota puolta itsestämme suhteessa muihin ihmisiin. Jos ja kun loukkaamme, niin tapahtuuko se tahallaan vai vahingossa?

 

Yhtä varmasti kun meitä on loukattu, olemme itse loukanneet monia. Ja tämän hyväksyminen voi olla vaikeaa.

 

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja vuosien mittaan unohdamme myös helposti omat ikävät tekomme. Voi olla kovinkin kivuliasta, jos joku tulee niistä muistuttelemaan: ”sinäkin silloin parikytvuotta sitten teit niin ja näin”. Auts! Hävettää ja tekee mieli kieltää, mutta tässä piilee samalla myös mahdollisuus armoon. Kun tulemme tietoiseksi omasta epätäydellisyydestä, voimme olla armeliaampia itselle ja sitä kautta muiden loukkaavia tekoja kohtaan.

Parhaimmillaan tämä muutos omassa ajattelussa voi vapauttaa energiaa muuhun käyttöön, kun jatkuva katkeruus paljosta loukkaantumisesta ei kuluta virtaa. Voimme huomata, että se mistä olemme loukkaantuneet toiselle, niin olemme itse toimineet jotakin toista kohtaan juuri samalla tavalla muussa yhteydessä. Tuo tuolla petti minun luottamuksen, mutta itse tein aivan samoin toiselle ystävälle. Ja anteeksihan voi toki pyytää vuosienkin päästä.

Tähän lainaukseen kiteytyy paljon. Kyseessä Tapani Tullan Runoja rakkauden ripulista: ”Elämä alkaa kun huomaa, ettei meistä kukaan ole toista parempi, vaan enemmän tai vähemmän paska kuin joku toinen.”

Tutustus Kristiina Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

Miksi lomalla alkaa ahdistaa, vaikka kaikki olisikin ihan hyvin?

Mitä hitsiä? Juuri, kun kaikki on niin mukavasti; riippumatto paikoillaan, kirjapino vinksallaan, lasissa kylmää juomaa ja puissa huojuva humina, joku ihme shitti tärähtää tuulettimeen.

Kun pysähtyy, avautuu tilaa kaikelle arjen tohinan alle jääneelle. Hermosto alkaa rauhoittua ja sisäisyys saa viestin: “kaikki on ihan jees. Ei tarvitse paeta, taistella, hyytyä eikä mitään muutakaan. Nyt on tilaa itselle. Mitäs mulle oikein kuuluukaan?”

Kun alkaa ahdistaa, pelottaa, surettaa, ottaa pannuun tai kaivella se ei tarkoita, että mikään on välttämättä pielessä. Eivätkä noiden tunteiden tuottamat ajatuksetkaan välttämättä ole totta. Et kenties sittenkään ole tehnyt jäätävää virhettä, eikä haittaa jos surettaa. Raivosi ei tarkoita, että kumppanisi on hanurista vaan kenties jotakin on jäänyt rajaamatta, selvittämättä, sanomatta, pyytämättä.

Jeesaa itseäsi ahdistuksen keskellä. Hoivaa itseäsi, rauhoita hermostoa.

Kuulostele ja kannattele tunteitasi ihan rauhassa. Ehkä lomasi antaa sinulle juuri sitä mitä tarvitset eniten: syvempää, hoivaavampaa yhteyttä itseesi. Paluuta sen äärelle, kuka sinä olet ja mitä sinulle kuuluu nyt. Joskus tie kulkee ahdistusten ja tunnekärvistysten kautta, mutta syvä sydänpöhinä itsen kanssa avautuu, kun antaa itsensä olla sen kanssa, mitä nyt on.

 

Kuva:Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Lohtua, nautintoa vai riippuvuutta – Voiko sokerin kanssa löytää tasapainon?

Sokeri – lohtua, nautintoa ja riippuvuutta

Olen aina rakastanut makeaa. Ayurvedisestikin se sopii minulle loistavasti. En ole kohdannut terveysongelmia, vaikka olen syönyt herkkuja monta kertaa viikossa. Hampaissani ei ole yhtään reikää. Sokerinsyönti ei ole heilutellut painoani. Veriarvoni ovat loistavat.

105-vuotias mummoni ripotteli hymyssä suin sokeria lakkojen päälle ja tokaisi: “Sokerihan on terveellistä!” Hän oli tuolloin 95-vuotias. Monet avasivat suunsa esittääkseen vastalauseita, mutta tajusivat sitten ettei munan kannata opettaa kanaa – ainakaan miltei 100-vuotiasta ja tervettä sellaista.

Ehkäpä mummoni vilpitön usko sokerin terveellisyyteen teki siitä hänelle parempaa ravintoa. Hän antoi keholleen viestin siitä, että nyt on tulossa jotain tarpeellista – ei syntistä tai haitallista. Pula-ajan läpikäyneenä ihmisenä sokeri oli hänelle todellinen luksustuote.

Minä taas jäin sokerikoukkuun nuorempana. Sokeri ei ollut enää muutama keksi silloin tällöin, vaan asia jota kaipasin säännöllisesti ja jota ilman suorastaan hermostuin. Edelleenkin huomaan, että toisinaan syön aivan liikaa sokeria. Silloin päätän pitää ainakin viikon tauon kaikista herkuista.

Pelkoa ja sokeria keittiössä

Olen kuullut monesta lähteestä, miten sokeri on tappavaa, eikä sitä saisi syödä lainkaan. En kuitenkaan osaa pelätä sokeria. Olen perinyt mummoni mutkattoman suhtautumisen siihen herkullisena ruoka-aineena, tosin olen syönyt sitä välillä aivan liikaa. Syy saattaa olla sokerissa, sillä se on riippuvuutta aiheuttavaa. Rehellisyyden nimissä syy saattaa olla myös minussa.

Olen opetellut leipomaan todella herkullista piirakkaa, johon tulee pelkästään intiaanisokeria. Olen ollut sokerittomalla pidempiä aikoja, mutta huomaan että se herättää minussa lievää pelkoa: “Tämäkin soijajogurtti on varmaan pahasta.” Itselleni pelko on vaikuttanut sokeria haitallisemmalta.

Olisin teennäinen, jos sanoisin että olisin nauttinut kaikista juhlista yhtä paljon myös ilman herkkuja, sillä hedelmät ja taatelithan ovat ihan yhtä hyviä. Toisaalta huomasin PMS-oireiden olevan lievempiä, kun olin ollut sokerilakossa. Sokeri on tuonut minulle nautintoa, mutta myös rasitusta.

Nuorempana halusin “voittaa” sokerin ja ylpeillä sillä, etten tarvitse sitä. Söin silti silloin tällöin makeaa, ja sitten minua nolotti. Miten hassuihin kaavoihin sitä sortuukaan! Olin kerran Puolassa ekofarmilla, jossa oli joogisia nunnia vapaaehtoistöissä. He paistoivat illalla lettuja, ja epäröin niiden syömistä juuri syyllisyyden takia. Eräs taiwanilainen nunna tokaisi minulle: “Kun on aika nauttia, pelkästään nauti!” Se oli minulle vapauttava neuvo.

Jokainen tekee ruokavalioon liittyvät ratkaisunsa itse, tai tarvittaessa esimerkiksi hoitavan lääkärin kanssa. Olen oppinut, että minulle sopivat ratkaisut voivat olla toisille haitallisia. Ja että minun ei kannata noudattaa pelosta käsin kenenkään toisen antamia neuvoja.

Haluan nauttia sokerista tietoisesti eli siinä määrin, ettei se haittaa terveyttäni eikä mieltäni. Tasapaino. ❤️

Tutustu Mitran kirjaan Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi tästä!

 

 

5 tapaa löytää kadonnut ilo takaisin elämään – Näin luovut liiasta kontrollista ja virheiden pelosta

Ego, pelko ja häpeä puhuvat puutteesta käsin, kun ne yllyttävät meitä yltämään täydellisen ihanneihmisen mittaan. Egon mielestä mitta on saavutettavissa, kunhan vain hallitsemme, kontrolloimme ja varmistelemme kaikkea, mikä voisi uhata kolmikon luomaa harhaa. Harhan epätoivoinen ylläpitäminen nakertaa energiaamme ja saa meidät kadottamaan elämänilomme.

Hallinnan ja kontrollin taustalla on usein lapsuudessa omaksuttu ydinuskomus omasta riittämättömyydestä ja jopa vääränlaisuudesta. Uskomus omasta puutteellisuudesta.

Valmentajana olen havainnut, että usein juuri silloin, kun ihminen on matkalla kohti omaa unelmaansa, täydellisyyspyrkimys sekä virheiden ja epäonnistumisen pelko saattavat nousta esiin erityisen vahvoina. Itsensä soimaaminen voi olla viiltävää, kun asiat eivät aina sujukaan toivotulla tavalla. Unelmasta tulee suorittamista, tekemisestä katoaa ilo, intohimo, rentous ja luottamus itseen sekä unelman toteutumiseen.

Se, että tekee parhaansa, on aivan eri asia kuin täydellisesti tekeminen. Terve parhaansa tekeminen on sitä, että tekee sydämen puheen mukaisia asioita oman hyvinvointinsa vuoksi, täydellisyyden tavoittelu on epätervettä, egon sanelemaa, muiden vuoksi suorittamista.

Tunnollisuus ja aikaansaavuus ovat kohtuukäytössä innostavia ja energisoivia ominaisuuksia, mutta se, että vaatii itseltään koko ajan enemmän ja parempaa, vie ilon ja kaikki mehut. On ollut hämmentävää ja surullista kuulla, miten moni nuorikin on jo ehtinyt ajaa itsensä uuvuksiin useaan kertaan. Moni on kertonut ajattelevansa, ettei ole olemassakaan, jos ei ole ahkera ja tee koko ajan paljon.

Vinkkejä kadonneen ilon löytämiseksi ja vahvistamiseksi

1. Kohdista huomiosi heikkouksien ja puutteiden sijaan omiin vahvuuksiisi ja niiden runsauteen. Kirjoita ylös jokaista heikkoutena pitämääsi ominaisuutta kohti vähintään kolme vahvuuttasi.

Kun näet läheisissäsi tai työkavereissasi ominaisuuksia, jotka kenties jopa ärsyttävät sinua, kirjoita myös heistä kolme hyvää ominaisuutta yhden heikkouden sijaan. Kun opettelet näkemään toisessakin vahvuuksia sekä hyvää ja kaunista, opit näkemään niitä myös itsessäsi. Korvaamisharjoituksen vaikutus on kaksisuuntainen.

2. Mieti, minkälaista iloa vahvuuksistasi olisi itsesi lisäksi myös muille ihmisille. Olen aivan varma, että osaamisistasi ja intohimoistasi on iloa muillekin runsain mitoin. Eikä kyse ole useinkaan mistään supermega-ominaisuuksistasi, vaan ennemminkin pienistä ja arkisista jutuista.

3. Korvaa epäonnistuminen ajatuksella, että jokin asia ei vain toiminut, niin kuin odotit ja halusit. Korvaa toimimattomuus keskittymällä siihen, miten kyseinen asia voisi toimia. Mieti, mitkä ovat ne kolme tai viisi muuta tapaa, miten saisit sen toimimaan. Vuoren huipulle johtaa aina monta polkua.

4. Älä lykkää tai jätä mitään itsellesi tärkeää tekemättä virheiden ja epäonnistumisen pelon vuoksi. Korvaa pelkosi luottamuksella siihen, että kun teet sydämellä ja ilolla parhaasi, asiat tapahtuvat ja elämä kantaa. Elämän kannatteluun kuuluu toki myös vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, mutta niidenkin kohdalla voit keskittyä ajattelemaan, mitä opittavaa ne kenties tarjoavat.

5. Unohda ajatus, että tarvitsevuus olisi heikkoutta. Opettele sallimaan itsellesi toisten apu. He korvaavat omilla vahvuuksillaan asioita, joita sinun ei tarvitse osata ja jotka eivät sinua innosta. Kaikkea ei todellakaan voi eikä tarvitse osata. Me on aina enemmän kuin minä.

Suurin virhe ja ilottomuutta aiheuttava asia, on jättää itselle tärkeitä asioita tekemättä ja omia unelmia toteuttamatta. Sallithan kaiken mahdollisen ilon itsellesi ja muille.

Lue enemmän egon, pelon ja häpeän haitallisista puuhista uusimmasta kirjastani. Voit tutustua kirjaan ja ostaa sen täältä.

Näin vältät parisuhteen kriisit loma-aikaan – 6 vinkkiä


On tutkittu, että parisuhteet kriisiytyvät loma-aikaan. Ero-ja pariterapiaan pyrkivien piikki asettuu tammi- ja elokuulle. Parit, joilla on jo ennen lomaa haastavaa aikaa voivat ahdistua vahvastikin loman häämöttäessä.

Lomalla voi olla tauolla myös yhdessä aloitettu pariterapia. Se voi lisätä myös epävarmuutta. Molempia tai toista saattaa pelottaa kuinka meidän käy kun arjesta ei ehkä löydykään aikaa asettua parisuhteen ääreen.

Puhukaa odotuksista loman suhteen

Oli suhde kriisissä tai ei lomaa ennen on tärkeää puhua omista ja yhteisistä odotuksista loman suhteen. Usein meillä on odotuksia, mutta emme jaa niitä kumppanillemme. Sitten kun loma lähenee loppuaan saatetaan todeta olevan pettyneitä, koska omat odotukset eivät täyttyneet vaikkei niistä kumppani edes ollut tietoinen.

Viettää aikaa yhdessä vai mahdollisimman paljon erillään?

Kriisin äärellä saatamme ajatella hyvin eri tavoin yhteisestä ajasta ja erillään olosta. Siihen miten paljon toivomme yhteistä aikaa, yhdessä tekemistä vaikuttavat myös kiintymyssuhteemme. Oikein reittiä oikoen voisi hyvä ohjenuora olla, että välttelevästi kiintyneen olisi hyvä kiinnittää kriisissä huomiota yhdessäoloon vaikka mieli tekisi tehdä mahdollisimman paljon yksin asioita tai ilman kumppania. Ristiriitaisesti kiintyneen olisi hyvä sisällyttää lomaan erityisesti aikaa yksin.

Tasapainon löytäminen yhteisen ja oman ajan suhteen voi olla hyvin vaikeaa jos samalla myös täytyy huolehtia perheen muista jäsenistä. Puhukaa näistä avoimesti toisillenne ja puntaroikaa mikä on mahdollista ja mikä ei.

Viettäkää aikaa kaksin jos mahdollista

Yhteyden luomiseksi tarvitsemme parisuhteessa yhdessäoloa joten on tärkeää haastavan ajanjakson aikana myös viettää aikaa yhdessä ja mieluusti kaksin. Voi olla hyvä sopia milloin vaikeista teemoista puhutaan ettei loma mene tulenarkojen teemojen käsittelyyn tai niiden totaaliseen välttelyyn.

Pitäkää terapiasessio kaksin

Pariterapian ollessa lomallakin tauolla voi hyvin sopia milloin otetaan yhteisiä terapiahetkiä. Silloin molemmat pitävät mielentasolla terapiatilannetta yllä. Usein terapiassa olemme hienovaraisia terapeutin läsnäollessa ja ei haittaa olla välillä omassa arjessakin oman kumppanin kanssa ”paremmin käyttäytyvä”. Yhteisissä hetkissä voidaan keskustella vaikkapa teemoista, joita on tähän asti terapiassa sivuttu. Hyvin pieniäkin muutoksia voidaan nostaa esille.

Mikä on muuttunut parisuhteessamme?

Mitä terapialla on saavutettu molempien mielestä?

 

Etsikää se juttu mikä teillä sujuu

On hyvä myös etsiä se asia, joka sujuu yhdessä. Sen vaaliminen tai lisääminen lomalla voi olla hyvä juttu. Lapsille voi  ja kannattaa puhua ikätaso huomioiden avoimesti parisuhteen vaikeasta vaiheesta. Lapset ovat herkkiä aistimaan tunneilmapiirin vaikkei mitään sanoittaisi ääneen tai ei olisi kovaäänisiä riitoja. Lapset aistivat jännitteet.

Lomalla kumppanista ja itsestä voi tulla esiin uusia hyviäkin piirteitä

Loma on hyvää aikaa oppia tuntemaan kumppania uudella tavalla oli suhteessa sitten haasteita tai ei. Kun arki ei ole samanlaista, niin kumppanista ja itsestä voi löytää puolia, jotka jäävät arjessa pimentoon.

Oletko sortunut toksiseen tsemppaamiseen? – Seitsemän tapaa kerryttää aitoa onnellisuutta


Onnellisuudella ei ole mitään tekemistä ns. toksisen tsemppaamisen kanssa. Yhteiskunta on opettanut meille onnellisuudesta, että kun pinnistelet, pusket ja kärsit tämän hetken, niin kirkkaimman kruunun saat. Ikään kuin onnellisuus olisi tämän toksisen tsemppaamisen tulos. Monesti siitä saattaa seurata lopuksi helpotuksen tunne, mutta harvoin onnellisuutta.

Mitä siis on aito onnellisuus? Jotain, joka lähtee sisältäpäin. Jotain, joka ei ole otettavissa pois, vaikka elämä heittelee ja tarjoaa kierrepallojaan.

 

”Vaikka mitä tapahtuisi,
tähdet pysyvät taivaalla.
Niitä ei kukaan sinulta vie.”

 

Onnellisuus on henkistä pääomaa, johon meillä jokaisella on pääsy. Tätä henkistä pääomaa voi kerryttää tutkimusten mukaan seuraavilla tavoilla:

 

1. Meditoimalla päivittäin. Mindfulness auttaa meitä olemaan läsnä kokemuksellemme sellaisena kuin se on. Mielen tyyneydestä käsin olemme myös vähemmän reaktiivisia ja harkitut tietoiset reaktiot nousevat arvoistamme.

2. Hae yhteyttä toisiin ihmisiin ja koe jaettua ihmisyyttä tuomitsemisen sijaan. Toisten kritisoiminen vie meidät erilleen muista, lisää erillisyyttä ja yksinäisyyden kokemusta. Kun taas tietoisesti yhteyden hakeminen saattelee meitä kokemukseen siitä, miten me ihmiset olemme kaikki samassa veneessä kokemassa samoja tunteita, vain asiat tunteiden takana vaihtelevat.

3. Pidä huolta itsestäsi, suuntaa itsemyötätuntoa ja anteliaisuutta itseäsi kohtaan. Ei ole itsekästä välittää itsestään, vaan kun happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille, olet myötätuntoisempi ja anteliaampi myös toisia kohtaan.

4. Valitse kokemusten kartuttaminen tavaroiden sijaan. Tutkimusten mukaan onnettomat ihmiset kuluttavat eniten rahaa tavaraan, mutta uuden tavaran saaminen ei lisää ihmisen onnellisuutta. Taas kokemuksista läsnä olevasti nauttiminen tuo pitkäkestoista hyvää oloa.

5. Harjoita kiitollisuutta. Onnelliset ihmiset ovat kiitollisia ja kiitollisuus lisää onnellisuutta. Aloita kiitollisuuden harjoittaminen sinnikkäästi etsien kiitollisuuden aiheita, vaikka juuri sillä hetkellä et tuntisi luontaisesti kiitollisuutta. Huomaat, että kiitollisuus on taito, joka vahvistuu kuin lihas ja löydät elämästä koko ajan enemmän ja enemmän kiitollisuuden aiheita.

6. Harjoita anteliaisuutta. Voit antaa aikaasi, rahaa, kuunnella toista tai tarjota vastaantulevalle hymyn. Anteliaisuuden harjoittamisen vaikutukset onnellisuuteen on havaittu tutkimuksissa jopa aivojen tasolla.

7. Elä autenttisuudesta käsin. Omaan itseen tutustuminen, omien vahvuuksien ja heikkouksien hyväksyminen, rohkeus olla oma itsensä ja tietoisesti oman näköistä elämää eläen vahvistetaan onnellisuutta.

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image