Sivu 395 – Hidasta elämää

Puhdasta hyvää oloa: Puhdistuskuuri

Kirjoitus on mainosyhteistyö PUR-kaupan kanssa. Kirjoittaja Aino on yksi myymälän työntekijöistä.

Parhaillaan joka paikassa kuhistaan detoxista ja monia varmasti mietityttää sen salat. Detoxissa on kyseessä elimistön omien luontaisten puhdistusprosessien tukemisesta eikä tarkoita suinkaan paaston tavoin pelkkää veden lipittämistä päivästä toiseen. Tavanomaiseen paastoon verrattaen detox onkin mahdollinen suorittaa myös tavallisen arjen keskellä, normaaleja arkirutiineja suorittaen ja samanaikaisesti kehoa puhdistaen helpottaen sen kuormaa nautiskellen sitä hellivästä ravinnosta. Omasta mielestäni detoxissa onkin ehdottomasti parasta ihanan kevyt olo ja energinen fiilis, jotka se saa aikaan normaaleja elintoimintoja tukemalla.

Harvoin tulee edes ajateltua kuinka paljon altistumme päivittäin ympäristön myrkyille ja miten helposti elimistömme kerää itseensä kuonaa. Molempiin voi tietysti vaikuttaa hyvin paljon elämäntavoilla ja ruokavaliolla, mutta nykypäivän elinolosuhteet ovat muuttuneet niin radikaalisti ettei pieni puhdistuskuuri silloin tällöin ole kenellekkään pahitteeksi – saamme nimittäin kehoomme myrkkyjä myös muun muassa ulkoilmasta, käyttämistämme muoviastioista, meikeistä ja kassakuiteista. Niinpä!

Kun elimistöön kertyy näitä myrkkyjä alamme myös oireilemaan – etenkin, jos ruokavalio sisältää paljon sokereita, valkojauhoja sekä teollisesti prosessoitua ruokaa ja lisäaineita. Yhdistettynä nykypäivän kiireisiin ja osittain stressaavaan länsimaiseen elämäntapaan ei ole mikään ihme, että elimistön oma puhdistusmekanismi väsyy jolloin sen toimintaa onkin hyvä tukea luonnollisin keinoin.

Oma elämäntyylini on hyvin terveellinen ja ruokavalioni pääsääntöisesti erittäin puhdas enkä syö gluteenia, maitotuotteita tai sokereita. Harrastan paljon liikuntaa sekä parhaani mukaan myös huollan kehoa sekä annan sille lepoa. Silti myös minun kehoni tarvitsee välillä aikaa palautua ja puhdistautua detoxin voimin.

Viime syksynä, juuri ennen kuin pahin pimeys lankesi Helsingin ylle, puhdistin kehoani PURin Hellävaraisella detoxilla, jonka on suunnitellut PURin oma dipl. ravintoterapeutti Hanna. En suosittele kenellekkään detoxia ominpäin tehtäväksi sillä erinäisistä syistä riippuen puhdistusoireet voivat olla hyvinkin voimakkaat. PURin puhdistuskuurit sisältävätkin kaiken tarpeellisen elimistön oman puhdistusjärjestelmän tukemiseen minkä vuoksi kuuri oli helppo noudattaa enkä kymmenen päivän aikana tuntenut kertaakaan nälkää.

Oikeastaan puhdistuskuuri sujui kokonaisuudessaan aivan loistavasti! Mietin pitkään kahden vaihtoehdon, hellävaraisen ja nestemäisen, välillä päätyen hellävaraiseen runsaan aktiivisuuteni vuoksi. Valinta osuikin nappiin sillä jaksoin normaaliin tapaan treenata ja lenkkeillä ystävieni kanssa, vaikka vähensinkin määriä ettei urheilu veisi liikaa energiaa itse puhdistautumiselta.

Puhdistuskuurin avulla sain myös ruokavalioni tasapainotettua säännölliseksi ja pääsin eroon turhasta napostelusta. Pimeyden keskellä, muiden valittaen väsymyksestä, itse puolestani tunsin energiatasojeni nousevan entisestään! Innostuin keittiössä Puhdistuskuurin mukana tulleista resepteistä niin paljon, että osa kuuluu edelleenkin omiin päivittäisiin suosikkeihini.

Monesti detoxin aikana podetaan päänsärkyä ja kiukkuisuutta, mutta itse selvisin ilman kyseisiä oireita. Kysyinkin Hannalta asiasta ja sainkin erittäin pätevän vastauksen:

”PUR Puhdistuskuuri sisältää ainesosia, jotka auttavat kofeiinivieroitukseen ja parantaa verenkiertoa mikä helpottaa alkuvaiheen oireita. Kiukkuisuuteen vaikuttaa puolestaan aiempi ruokavalio ja esimerkiksi runsaasta sokerista vieroittautuminen voi kestää useamman päivän. Puhdistuskuuri olisi hyvä suorittaa vähintään kaksi kertaa vuodessa ja sen vaikutukset säilyvät niin pitkään, kun jatkaa hyviä elämäntapoja.”

Nyt vuoden alun kunniaksi aion puhdistaa taas kehoani sillä tunnustan Joulun aikaan syöneeni myös hieman ruokavalioni ulkopuolelta sekä nautiskellen vapaista hieman rennommalla otteella. Huomasinkin heti kuinka paljon se vaikutti olotilaani: olin väsyneempi, voimattomampi ja välillä jopa kärttyinen. Tällä kertaa aion toteuttaa kuurin nestemäisenä sillä koen olevani valmis jo hieman voimakkaammalle puhdistukselle aikaisempien detox-kokemuksien jälkeen.

Viestinten tiedejutut unohtavat terveyden evoluutiobiologisen perustan

Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan lehdistötiedote 14.1.2015

2000-luvun terveyspuhetta mediassa sävyttävät sekulaari rationaalisuus ja ihmiskuvan välineellisyys. Onko median arvostaman elämän tavoittelu ihmiselle hyväksi, kysyy Helsingin yliopistossa väittelevä Vienna Setälä-Pynnönen.
Viestinten tiede- ja terveysjutut ohjaavat lukijaa konkreettisiin suorituksiin ja yksilöllisiin, terveyttä edistäviin mittauksiin. Ne eivät kuitenkaan käsittele koetun toimintakyvyn, varhaisen yksilönkehityksen ja ihmissuhteiden laadun vaikutusta terveyteen, ja niiden kuva biotieteistä on naiivi. Havainnot käyvät ilmi FL Vienna Setälä-Pynnösen väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa lauantaina 24. tammikuuta.

– Ihmisen lajiominaisuus on, että tarvitsemme toisia ihmisiä terveenä pysymiseen. Nyt evolutiivisesti toiselle ihmiselle kuuluva rooli on annettu tieteelle ja teknologialle, Setälä-Pynnönen sanoo.

Tutkija huomasi, että terveysjutuissa ei käsitelty psyykeä, tai se oli alisteinen fyysiselle keholle. Terveyden perusta nähtiin yksilön kehityksestä irrallisina elämänvalintoina ja tahdon asioina tai sitten ulkoistettiin kokonaan ”geeneille”. Kuitenkin varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys muun muassa itsehahmotukseen, stressin sietoon ja vastustuskykyyn aikuisena.

– Sairastuttavat elämänkokemukset luovat perusluottamuksen puutetta, joka voi korjaantua, jos myöhemmin saa toistuvia hyväksytyksi tulemisen kokemuksia.

Suojaan tunteilta ja heikkoudelta

Suomalaiset luottavat joukkoviestimiin tiedettä ja terveyttä koskevan tiedon lähteinä. Viestinten terveys- ja ihmiskuva on rationaalinen, välineellinen ja vapauteen vetoava. Vapautta on kuitenkin varsin vähän, koska lukija pääsee vain valitsemaan muodikkaan ja epämuodikkaan treenin välillä. Hän ei saa mallia omaehtoiseen ajatteluun ja vajavaisuuden hyväksyntään.

Mediassa esiintyvien viihdejulkkisten, toimittajien ja asiantuntijoiden puheessa näkyy luonnontieteen vankka asema. Median käsitys biotieteistä ja yksilönkehityksestä on kuitenkin monin paikoin virheellinen. Terveyskuva kiinnittyy mielikuvaan teknologisesti mitattavasta ruumiista, lukkoon lyödystä perimästä ja molekyyleistä.

2000-luvun ihannepuhe keskittyy terveyden ja lapsenomaisen tyydytyksen tavoitteluun, kun 1980-luvulla sama paikka kuului sivistykselle, koulutukselle ja solidaarisuudelle.

Tieteeseen nojaavat terveysjutut puhuvat oikeista asioista – liikkumisesta, hyvästä ravinnosta ja kohtuullisesta painosta – mutta Setälä-Pynnösen mukaan liian itseisarvoisesti.

– Kokemustiedolle ja koetulle hyvinvoinnille voisi antaa enemmän arvoa määrällisten mittausten rinnalla. Ihmissuhteiden ja koetun perusluottamuksen yhteyttä terveyteen pystyy tukemaan tutkimustiedolla. Voi myös kysyä, mikä yhteys suorituskeskeisellä arvokulttuurilla on isoihin kansanterveysongelmiin, kuten masennukseen, oppimisvaikeuksiin, allergioihin ja uupumukseen.

Setälä-Pynnönen analysoi tutkimuksessaan laajoja laatumedia-aineistoja ja kävi läpi neljä tapaustutkimusta. Tutkittavat mediat olivat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Ylen TV2 ja Anna.

Setälä-Pynnönen on taustakoulutukseltaan geneetikko (FM) ja evoluutiobiologi (FL). Terveysaiheiden kautta hän on erikoistunut ihmisluontoon, yhteiskuntaan ja yksilötasolla koettuun toimintakykyyn.

FL Vienna Setälä-Pynnösen väitöstutkimus ”Tiedejournalismi inhimillisen epävarmuuden palveluksessa: Tutkimus suomalaisen joukkoviestinnän tiedepuheesta, terveyskäsityksestä ja ihmiskuvasta” tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa lauantaina 24. tammikuuta 2015 kello 12.15. Viestinnän alaan kuuluva tutkimus yhdistelee mediatutkimusta, terveyssosiologiaa ja tiedeviestintää.

Meitä koetellaan joskus kovastikin, jotta näkisimme väärät olosuhteet

Luin Paulo Coelhon kirjan Alkemisti. Olin sen lukenut jo aiemmin, mutta eri lukukerroilla tarttuu mukaan eri asioita ja oma ymmärryskin on saattanut matkan varrella lisääntyä. Kun omat kokemukset ja toisen viisaus kohtaavat, ymmärtää usein syvällisesti. Luin kirjaa alleviivaten – Coelhon teksti on uskomattoman viisasta ja kaunista.

Taakse jäänyt vuosi oli monelle raskas, myös itselleni; työstettiin suruja ja mentiin syvälle itseen ja pohdittiin koko elettyä elämää. Uuden vuoden kynnyksellä on niin hyvä tunne siitä, että voi putsata pöydän ja aloittaa tämä elämä taas kerran jotenkin alusta.

Matkaeväs, jonka kirjasta poimin, oli seuraava: ”Se [kirjassa puhutaan aavikosta, voipa sen ymmärtää elämäksikin] koettelee meitä jokaisella askeleella nähdäkseen olemmeko sopusoinnussa sen kanssa, jos olemme, pääsemme keitaalle”.

Lähdetäänpä purkamaan. Oletko huomannut, miten lähelläsi olevat ihmiset elävät onnettomina niissä purkeissaan, jotka ovat ihan itse rakentaneet? Miten he vuosia ja vuosia asustelevat itseään kiusaavissa olosuhteissa ja kuvittelevat olevansa jonkun ihmisen tai elämäntapahtuman uhreja? En puhu nyt yhtäkkisistä kriiseistä, jotka heilauttavat elämän hetkessä raiteiltaan vaan niistä valinnoista, joita olemme tehneet ja joihin jäämme niin helposti kiinni. Liimana voi olla esimerkiksi pelko, velvollisuudentunne tai syyllisyys, jotka rajoittavat elävää elämää. Ja jos peilin kääntää toiseen suuntaan, saattaapa olla niinkin, että myös itse elää vierustoverin tavoin rajoitteista elämää, kai me kaikki jollain tavalla.

Olosuhteet, jotka joskus olivat hyviä ja toimivia, eivät välttämättä ole sitä aina. Kun itse muutun, voi jokin osa minussa alkaa vaatia muutosta. Eikö ihminen olekin joka päivä vähän erilainen kuin eilen tai ihan hetki sitten? Allekirjoitan niin tuon Coelhon lauseen; meitä koetellaan joskus kovastikin, jotta näkisimme väärät olosuhteet. Elämä kyllä osoittaa uusia ovia ja polkuja, joita voi vaihtoehtoisesti lähteä kulkemaan, jos on oikein tarkkana ja aistit valppaina. Vihjeet ovat kokemukseni mukaan usein aluksi lempeitä ja nostavat äänenvoimakkuuttaan, jos ei suostu näkemään ja kuulemaan.

Elämässä oppii usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmisellä on lupa erehtyä ja tehdä kaikenlaisia reissuja ja palata sopusointupolulle – eksyäkseen taas. Siitä elämä on niin ihana matka, että se on jatkuvaa tasapainon hakemista. Iso haaste on sekin, että hyväksyy elämän alati muuttuvana areenana. Antaa kengän lipsua, siinä se elämä kulkee mukavan elämyksellisesti ja vedetään henkeä silloin, kun saa hetken elää sopusoinnussa ja kiitollisuuden tilassa.

Millä tavalla sopusointu tai epäsointu tuntuu kehossasi ja mielessäsi? Itse tunnistan sopusoinnun sisäisenä hiljaisuutena ja kehon tasapainona – perillä olemisen tunteena, keitaana. Erityisherkkänä joudun olemaan jatkuvasti hyvin tietoinen siitä, missä kuljeskelen ja kenen kanssa ja nipistän riittävästi aikaa yksinololle. Ja sitten taas aina unohdan itseni ja menen maailman tuulissa uupumukseen asti.

Ihana sana muuten tuo sopusointu. Sopu, olla sovussa, harmoniassa. Ja sitten sana sointu. Sointu voi tarkoittaa tietysti montaa asiaa, mutta minulle herää mielikuva omasta värähtelystä. Kun asiat, ihmiset vastaavat omaa värähtelyäni, olen sovussa itseni ja ympäristöni kanssa. Eikö valinta ole sitä, että otan vastuun siitä, että etsin kaikkea sitä, mikä värähtelee itseni kanssa samantahtisesti ja saa kehoni ja mieleni kehräämään. Kyse on tietysti pelkojen voittamisesta, luottamuksesta ja itsensä rakastamisesta.

Soiko sisimpäsi tänään riemulaulua, säveltä, joka kertoo sinun voivan täydellisen hyvin?

Pakurikääpä – Opas lääkinnällisten sienten maailmaan

Sanat pakurikääpä ja Jaakko Halmetoja kulkevat kiistatta käsi kädessä. Myös ensimmäinen oma kosketus tähän tuhansia vuosia tunnettuun sieneen tapahtui Jaakon luennon kautta. Halmetoja onkin ollut merkittävässä roolissa pakurikääpätietouden levittämiseen Suomessa. Pakurikääpäkirjan (Mividata 2014) ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2012 ja viime vuoden lopulla julkaistu uudempi painos syventää aihepiiriä sekä sivuaa myös muita lääkinnällisiä sieniä.

Kirjan esipuheen jälkeen lukija on kuin puulla päähän lyöty. Monet lääkinnällisistä sienistä ja varsinkin pakurikääpä sisältävät niin monipuolisen ja vaikuttavan määrän erilaisia vaikuttavia ainesosia, että tämä 360 miljoonaa vuotta vanha lajiryhmä ansaitsee todella tulla esitellyksi laajemmassa kontekstissa. Itse en myöskään tajunnut ennen kirjan lukemista, kuinka merkittävässä roolissa ekosysteemimme kannalta sienet itse asiassa ovat ja kuinka perinteisten ruokasienten lisäksi on mahdollista ja helppoa hyödyntää myös lääkinnällisiä ominaisuuksia sisältäviä sieniä.

Selkeän pohjustuksen jälkeen kirjassa esitellään pakurikäävän biologiaa ja historiaa eri maissa. Erityisesti Kiinassa sienet ovat näytelleet merkittävää roolia jo tuhansia vuosia, mutta pakurin sijaan merkittävämmässä roolissa ovat olleet lakkakääpä, kiinanloisikka sekä monille tuttu siitakesieni. Kaikista vahvin käyttöhistoriaa pakurilla onkin ollut Venäjällä ja siellä sitä on jo vuosisatoja suositeltu käytettävän muun muassa erilaisten syöpien tukihoidoissa.

Kirja käsittelee laajasti pakurin aktiivisia aineosia sekä pakurilla tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia. Tämä tuo lukijalle tunteen, että erilaisille väitteille on myös tieteellinen perusta. Myös pakurin turvallisuutta, siihen mahdollisesti imeytyvien ympäristömyrkkyjen määrää sekä pakurin ja eri lääkeaineiden yhteisvaikutuksia käsitellään ja yleisesti ottaen pakurin käytön katsotaan olevan turvallista. Uskon, että skeptisinkin vastaanottaja kirjan luettuaan tiedostaa, kuinka huikean potentiaalin ja hyödynnettävyyden kyseinen lääkinnällinen sieni pitää sisällään.

Kirjassa käydään myös läpi pakurin kerääminen, tunnistaminen ja erilaiset käsittely- ja käyttötavat. Perinteisin tapa on nauttia pakuri teenä, mutta myös erilaiset tinktuurat, uutteet sekä kuivatut jauheet ovat mahdollisia ja jopa suositeltavia. Halmetoja suosii omassa käytössään vahvoja uutoksia, jolloin pakurista irtoaa eniten aktiivisia aineosia hyödynnettäväksi. Kirjassa on myös muutamia reseptejä ja perinteisen pirtelön sijaan halusin kokeilla, miten pakuri istuu esimerkiksi salaatinkastikkeeseen. Halmetojan kehittämään ”Ranskalaiseen chaga-salaatinkastikkeeseen” tarvitset seuraavat ainesosat:

4 tl sinappia
1 tl pakurijauhetta
3 tl kuivattua basilikaa
1 tl raffinoitamatona merisuolaa
2 rkl sitruunamehua
4 rkl pakuriteetä
6 rkl oliiviöljy-pakuriuutetta
1 rkl kotimaista hunajaa

Sekoita 1 tl pakurijauhetta ja 6 rkl laadukasta oliiviöljyä. Anna uuttua yön yli vesilasissa. Sekoita tämän jälkeen kaikki loput ainesosat joko lusikalla tai sauvasekoittimella ja säilö ilmatiiviiseen valolta suojattuun lasiastiaan. Kastike on parhaimmillaan 24h päästä valmistuksesta.

* * *

Huom! Etukoodilla Hidasta pääset tilamaan Pakurikääpä-kirjan ja muita Mividatan julkaisemia teoksia -15% alennuksella Terveyskirjat.fi -verkkokaupasta.

Uuden ajan henkisyys

Artikkeli perustuu tunnetun brittiläisen kirjailijan ja poliittisen psykologian tohtorin William Bloomin Uuden henkisyyden voima teokseen (2013).

Uuden henkisyyden taustalla on käsitys universumin hyvyydestä. Taustalla on ajatus yksittäistä ihmistä laajemmasta ja kaikissa elävissä olennoissa vaikuttavasta elämänvoimasta. Tähän perustuu universaali tunne osallisuudestamme maailmankaikkeudessa ja sen energiakentässä. Ihmisessä on sekä yksilöllinen kasvuympäristöön ja genetiikkaan perustuva, että universaali henkinen ulottuvuus, joka mahdollistaa syvän yhteyden ja henkisen tiedostavuuden.

Uusi henkisyys eroaa perinteisistä uskonnoista siinä, että sillä ei ole mitään agendaa, kohderyhmää tai selkeitä uskomuksia – vaan henkisyyden lopputulos ilmenee myötätuntona ja valaistuneisuutena, rakkautena ja tietoisuutena – tässä hetkessä ohjaten valintoja ja ratkaisuja kohti parempaa huomista ja kaikille omistettuna. Henkisen yhteyden, itsetutkiskelun ja palvelemisen kautta tulemme yhä tietoisemmin myötätuntoisiksi, aidosti hyvinvoiviksi ja kiitollisiksi.

Bloom sanoo, kuinka uutta henkisyyttä kritisoidaan taipumuksesta narsismiin ja pikaratkaisuihin. Minun hyvinvointini. Minun menestykseni. Minun onnellisuuteni. Saattaa näyttää, että ollaan pakkomielteisiä itsensä kehittämisen suhteen, eikä tunnuta välittävän laajemmasta kokonaisuudesta.

Tiedämme kuitenkin, ettei ole hyötyä kehittää yhteyttään itseensä ja elämän taikaan, jos se ei lopulta jalostu haluksi palvella muita. Ideaalikuvamme on rakastava ihminen, joka jakaa rakkautta ja hyvää myös muille. Olennaisin todiste henkisen matkan aitoudesta, sydämen kehittyneisyydestä ja tietoisuutemme laajenemisesta on kasvanut myötätuntomme ja halu huolehtia muista.

Henkisyyden avaintaidot ovat rauhoittuminen, tarkkaavaisuus ja antautuminen. Pysähtyminen ja tietoisena oleminen ei tarkoita, että fyysinen liike täytyisi välttämättä pysäyttää. Pysähtyminen on psyykkistä ja mentaalista. Se tapahtuu tietoisuudessasi, sanoo Bloom. Olet sitten tekemässä töitä tai tanssimassa, voit jatkaa liikettäsi. Tällöin vain tulet todella tietoiseksi siitä, mitä olet tekemässä. Toimit valppaana ja tietoisena. Henkinen pysähtyminen, tyyni läsnäolo, tarkoittaa kokonaan uutta dynamiikkaa, uutta asennetta, uutta kemiaa ja uusia hermoratoja. Tarvitaan itsekuria pysähtyä säännöllisesti tietoiseen läsnäoloon mutta sen harjoittaminen helpottuu alun jälkeen.

Tietoisuuden painopisteen pudottamista päästä ja ajatuksista kehoon kutsutaan maadoittumiseksi. Tietoinen kehollinen läsnäolo on tila, jossa henkisiä elämyksiä voi saavuttaa. Kehossa läsnäoleminen on aistillinen, tasapainoinen ja terveellinen tila, jossa ihminen on luonnostaan silloin, kun ei ole stressaantunut ja ajattelu on rauhallista. Tietoisesti siihen voi päästä, kun ottaa hetken sille, että kohdistaa sisäistä huomiota kehon tuntemuksiin, esimerkiksi hengittämiseen.

Henkisen kasvun herättäjä toimii yleensä tyytymättömyys ja meitä ajava halu sisäiseen parantumiseen ja eheytymiseen. Tähän tarvitsemme epäonnistumisia ja kriisejä, jotka havahduttavat.

Bloom nimeää ensimmäiseksi esteeksi matkalla henkisen kasvun tiellä mielemme, joka on tottunut olemaan toimelias. Toinen este on takertuminen ja muutosvastarinta. Vaikka tiedämme, että meidän on aika muuttua ja kasvaa, emme kuitenkaan muutu – ennen kuin kohtaamme totuudellisuuden, rakkauden ja pelot ja löydämme yhteyden.

Henkisyys tukee terveyttä ja saa aikaan sellaisia hermostollisia ja hormonaalisia tiloja, jotka ovat myös terveen immuunijärjestelmän ja yleisen hyvinvoinnintunteen perustana. Bloom sanoo, että henkisyyden harjoittaminen on sekä psyykkisesti voimaannuttavaa että fyysisesti terveydelle hyödyllistä, koska se vähentää stressiä ja mahdollistaa rentoutumisen. Ei ole olemassa syvempää menetelmää kudosten avaamiseksi ja virtaavuuden parantamiseksi tai immuunijärjestelmän vahvistamiseksi. Kokiessaan henkisen yhteyden ihminen avautuu vastaanottamaan terveyttä antavaa elinvoimaa. Tästä seuraa kaksinkertainen fysiologinen hyöty, kudokset avautuvat joustavammiksi ja samalla ihmiseen virtaa elinvoimaa, mikä muodostaa hyvän terveyden ja toimintakyvyn perustan.

Henkistymisestään voi olla hankala puhua. On ihmisiä, jotka ovat asiasta mielellään julkisuudessa mutta varovaisemmin asennoituvien ei ole yhtä helppo puhua henkisyydestään. Yksi syy on se, että moderni henkisyys on niin nuorta, että sen kieli ja käsitteet ovat vasta kehittymässä.

Elämän flow: Tykkää musta, niin sit mäkin tykkään musta!

Kun surffailen somessa, erityisesti Instagramissa, voin välillä vähän huonosti. Ahdistusta aiheuttaa erityisesti teinien suosima selfieiden alalaji: huulet töröllä, muikea ilme, tarkkaan harkittu kuvakulma yläviistosta. Se, jossa pyritään näyttämään mahdollisimman ihkulta. Sitten kaverit tykkää ja hihkuu, että vitsi sä oot kaunis.

Luulen tietäväni, mistä ahdistukseni johtuu.

Mietin, miltä minusta olisi tuntunut, jos reilut 20 vuotta sitten kulttuuri olisi ollut samanlainen kuin nyt. Kameroita jokaisella, nettiyhteydet jatkuvasti käytössä, lukuisat mediat klikkauksen päässä odottamassa – ja tämä kaikki yhdistettynä nuoruuden epävarmuuteen, oman kehittyvän kehon kummasteluun sekä suunnattomaan tarpeeseen tulla hyväksytyksi.

Kuinkahan monta Facebook-kaveria minulla olisi ollut? Olisiko minun selfieistäni tykätty? Olisinko uskaltanut postata sellaisia kuvia kuin olisin oikeasti halunnut, vaikkapa itsestäni ja hoitohevosestani?

Oikeassa elämässä minua kiusattiin jo ihan riittävästi. En halua tietää, millaiseksi elämä olisi muuttunut sosiaalisen median myötä silloin, kun itseluottamusta ei vielä ollut ja elämä oli yhtä lauman luomaan muottiin asettautumista. Kuinka paljon enemmän olisin yrittänyt, jotta olisin kelvannut? Millaisia töröhuuliselfieitä olisin postannut? Miltä olisi tuntunut, jos niistä ei olisi tykätty?

Nyt aistin sen, mikä monien huoliteltujen ja glitterinhohtoisten selfieiden taustalla piilee: salainen toive saada hyväksyntää ja rakkautta. Kun kuvastani tykätään, minusta tykätään. Sitten minäkin tykkään itsestäni.

Erityisesti nuorena olemme kovin riippuvaisia muiden mielipiteistä. Se, mitä lapsuus- ja nuoruusvuosina opimme muilta itsestämme, kulkee kuitenkin mukana elämässä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ne ”totuudet”, joihin uskoen kasvamme, saattavat värittää elämää hamaan loppuun, jos ei jossain kohtaa ala tietoisesti pohtia, mitä itsestään oikeasti ajattelee – ja haluaa ajatella.

Henkisen hyvinvoinnin valmentajana olen tottunut etsimään perimmäisiä syitä erilaisten henkisten haasteiden taustalla. Usein ongelmat, jotka pinnalta vaikuttavat aivan erilaisilta, pohjautuvat samaan ydinongelmaan: arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteisiin. Pintatasolla ne voivat aiheuttaa muun muassa liikaa suorittamista, mahdottomuuksiin kasvavaa kunnianhimoa, itsensä syyttelyä, häpeän tunnetta, kiltteyttä ja kynnysmattosyndroomaa sekä omien tarpeiden, tunteiden ja unelmien hautaamista ja hylkäämistä. Jotta nämä päällimmäiset ongelmat voidaan muuttaa, täytyy ensin rakentaa taustalle uusi uskomus itsestä: olen hyvä, riittävä ja rakastettava tällaisena kuin olen.

Itsensä terveen rakastamisen ei tarvitse olla sitä, mitä perinteisesti ajatellaan negatiivissävytteisenä itserakkautena. Se ei ole toisten katsomista nenänvartta pitkin tai kuvitelmia, ettei itsessä ole minkäänlaisia vikaa. Kun ihminen rakastaa itseään terveellä tavalla, hän tuntee sekä vahvuutensa että heikkoutensa ja hyväksyy ne ilman, että kumpaakaan tarvitsee erityisesti korostaa. Hän ei vahvuuksien ansiosta nosta itseään muiden yläpuolelle, mutta ei myöskään ruoski itseään heikkouksien takia, hän ei anna puutteidensa pysäyttää itseään.

Jos keskittyy hakemaan tykkäämistä muilta, saa koko elämänsä mukautua muiden vaihteleviin toiveisiin. ”Muut” on valtava massa ihmisiä, joilla on kaikilla oma mielipiteensä asioista. Jos kelvatakseen yrittää olla sitä, mitä muut (ehkä) haluavat sinun olevan, katoaa itse kokonaan. Siksi hyväksynnän ja arvostamisen tunne on ensin löydettävä omasta itsestä. Kun osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttaan, on helpompi nähdä kauneus myös muissa.

Kuvat: 123rf.com

Viisaan miehen 10 neuvoa elämään

Älä toivo täysin sairaudetonta kehoa. Jos et koe sairautta, sorrut ylimielisyyteen ja näin moraalittomaan käytökseen.
Viisaan miehen 1. neuvo: Sinun tulee ajatella sairautesi lääkkeenä, joka opettaa.

Älä toivo elämää ilman vastoinkäymisiä. Ilman vastoinkäymisiä, sinusta tulee ylimielinen ja leuhka.
Viisaan miehen 2. neuvo: Hanki viisautesi elämässäsi tapahtuvien esteiden avulla.

Älä luule oppivasi itsekuria ilman kärsimystä. Ilman kärsimystä, oppimisesi tulee aina olemaan vajavaista.
Viisaan miehen 3. neuvo: Suhtaudu elämän esteisiin jokapäiväisinä mahdollisuuksien ilmestymisinä.

Elämässäsi tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät sovi suunnitelmiisi, mutta ilman heitä, et koskaan oppisi.
Viisaan miehen 4. neuvo: Ole ystävä ihmisille, jotka ovat sinua vastaan, jotta he voisivat auttaa sinua oppimaan.

Älä odota suunnitelmiesi toteutuvan helposti. Jos näin tapahtuu, olet altis röyhkeydelle.
Viisaan miehen 5. neuvo: Nauti vastoinkäymisten kukistamisesta. Olet taas oppinut lisää.

Älä ole ystävä jollekin vain oman mielenkiintosi vuoksi. Jos olet, satutat vain itseäsi.
Viisaan miehen 6. neuvo: Etsi ystäviä, jotka ovat usein eri mieltä kanssasi. Heiltä opit eniten.

Älä odota muiden olevan aina samaa mieltä kanssasi. Jos he ovat, luulet myös aina olevasi oikeassa.
Viisaan miehen 7. neuvo: Etsi elämääsi ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Voit oppia heiltä ja tulla viisaammaksi.

Kun autat toista, älä odota vastapalvelusta. Kun oletat jotain, sinusta tulee altis ylimielisyydelle.
Viisaan miehen 8. neuvo: Ole tyytyväinen vain apuun, joka sinulle annetaan.

Älä odota saavasi enempää kuin olet panostanut. Jos saat enemmän, saat huonoja ajatuksia, jotka häiritsevät kehitystäsi.
Viisaan miehen 9. neuvo: Tyydy vaatimattomiin voittoihin.

Älä aina yritä todistella uhriksi joutumistasi. Jos leimaat itsesi uhriksi, leimaat jonkun toisen samalla syylliseksi.
Viisaan miehen 10. neuvo: Kun et ajattele itseäsi uhrina, ovi itsekuriin aukeaa.

Lähde: earthweareone.com

Mikä on mieleenpainuvin opetus tai mietelause, jonka olet löytänyt jostain kirjasta? Jaa omasi HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA.

Vastustuskyky – terveenä pysymisen salat

Tähän aikaan vuodesta ihmiset ovat valmiita saamaan kaikenlaisia pieniä pöpöjä kehoonsa ja sitä kautta saamaan itsensä sairaaksi – hetkelliseen epämukavaan oiretilaan. Tämä on hyvä uutinen kaikille, jotka tuottavat rokotteita, sun muita tuotteita, joiden luvataan pitävän sinut terveenä.

Harvoin kuitenkaan kuulee sanottavan valtamediassa, miten pitäisimme itsemme terveenä kaiken aikaa. Miten TUKISIMME omaa vastustuskykyämme, jotta se toimisi meidän puolesta, eikä meitä vastaan? Tämä kirjoitus hyppää siihen, mitä sinä voit ITSE tehdä omasta puolestasi, ilman ulkoisia potentiaalisesti vaarallisia aineita kehoosi laittamatta. Ei vastustamalla, vaan tukemalla, hypätään immuniteettiimme.

Mikä tähän vaikuttaa?

Jotta voisimme ymmärtää sitä, mikä voimistaa meitä, on meidän hyvä ymmärtää myös se, mikä heikentää meidän vastustuskykyämme. Tässä mielestäni tärkeimmät:

1. Henkinen ja tunteellinen kuormitus

Jokainen tietää jo tässä vaiheessa, että stressi ei ole jatkuvasti hyväksi kehollemme. Pienissä määrin se voi olla meidän kumppanimme, nostamaan valmiuttamme, mutta pitkään jatkuessaan se syö meidän voimavaroja. Viime vuosina olen paljon pyrkinyt ymmärtämään mielen toimintaa ja sen fyysistä vastinetta kehossamme. Nopeasti huomaamme, että tunteellinen, sekä henkinen kuormitus on yksi raskaimmista taakoista, joita voimme kantaa.

Viha, suru, sekä huoli ovat parhaimpia aseita laskemaan omaa vastustuskykyämme. Raskas kuormitus, jota kannamme pitkän aikaa tuottaa negatiivisia ajatusmalleja, joita pyöritämme päässämme. Näitä ajatuksia keho tulkitsee stressimekanismein, tuottaen entistä enemmän kortisolia, joka taas laskee meidän immuniteettiämme harmittavan paljon.

Jokainen meistä kokee kuormitusta mentaali- ja henkisellä tasolla ajoittain. Kuitenkin nämä tilanteet ja tunteet on mahdollista kokea, tuntea, sekä hyväksyä, jolloin voimme päästää niistä irti ja tuoda rakkautta, turvallisuutta, sekä luottamista elämäämme, joka alentaa meidän stressikuormaa, näin ollen nostaen vastustuskykyämme.

2. Kemiallinen kuormitus

David Wolfen mukaan toisen maailmansodan jälkeen meille on esitelty yli 70 000 synteettistä kemikaalia, jotka löytyvät ravinnostamme, sekä hygienia-/kodin tuotteista. Se on aikamoinen hyppäys puhtaammasta maailmasta, suoraan 2000-luvun haasteisiin. Tämä kuormitus on meidän keholle haaste, josta kannattaa olla tietoinen, mkäli tarkoituksenasi on nostaa omaa vastustuskykyä.

Yksi harvoin mainittu seikka, varsinkaan detox-kuureja suosittelevilta ihmisiltä on se, että kehomme on kykeneväinen puhdistautumaan itse. Se on suuri ymmärrys, pienessä lauseessa, joka vaatii toistamisen; KEHO KYKENEE PUHDISTAUTUMAAN MYRKYISTÄ ITSE – Mikäli emme kuormita sitä liikaa ja annamme sille peruspalikat toimimiseen.

Ratkaisu on kovin yksinkertainen ja monille tuttu. Syömällä puhtaampaa ruokaa, jossa minimoidaan kemialliset aineet, suosien fermentoituja (maitohappokäymisellä tehtyjä) ruokia ja juomia. Suosia kannattaa myös haasteellisissa suolistotilanteissa hyvälaatuista probioottivalmistetta. Myös hyvälaatuinen proteiinivalmiste on paikallaan. Heinäsyötöllä olleista eläimistä saatu heraproteiini, nostaa kehomme glutationitasoja, joka on enemmän kuin plussaa kehollemme. Glutationi (antioksidanttien mestari) on kehomme voimakkaimpia antioksidantteja, joka puhdistaa kehoamme, nostaa vastustuskykyämme, korjaa suolistoa, sekä taistelee lähes kaikkia länsimaalaisia oiretiloja vastaan. Tässäkin luonto on vetänyt pitemmän korren, sillä ravinnosta saatu toimii paremmin, kuin eristettynä lisäravinteena.

Panosta myös vahvaan d-vitamiiniin, sinkkiin, seleeniin, k2-vitamiiniin, c-vitamiiniin, magnesiumiin, sekä ennenkaikkea fermentoituihin ruokiin, jotka auttavat suolistobakteereita tekemään tehtävänsä. Myös sienillä on positiivisia vaikutuksia meidän vastustuskykyymme. Myös vahvat mausteet, kuten inkivääri, valkosipuli, kurkuma, sekä yrteillä on hyviä ominaisuuksia. Unohtamatta kotimaisia marjoja, sekä hyvälaatuisia proteiini- ja rasvanlähteitä. Suolisto on kuitenkin huomattavasti merkittävämmässä roolissa vastustuskyvyssämme, kuin monet muut tekijät.

Sokeri ruokkii parasiittejä ja vähentää kehomme tärkeitä ravinteita, kuten c-vitamiinia, glutationia, sinkkiä yms. Juuri näillä ravinteilla on tärkeä rooli vastustuskyvyllemme. Sokeri myös kuormittaa soluja, sekä suosii epänormaalia solutoimintaa. Jos siis haluat heikentää vastustuskykyäsi, niin suosi sokerisia tuotteita, sekä valkaistuja ja puhdistettuja viljatuotteita, erityisesti vehnätuotteita.

3. Fyysinen kuormitus

Keho tarvitsee liikettä, seisomista, kävelyä ja kyykistymistä. Tämän ajan istumailmiö tukkeuttaa kehon omia mekanismeja, joita tarvitsemme terveenä pysymiseen. Huono asento vaikeuttaa myös vastuskykyämme toimimasta täydellä teholla. Paikallaan oleminen vaikeuttaa lymfajärjestelmämme toimintaa, joka on äärimmäisen tärkeä ”puhdistuspartio” kehossamme.

Solumme tarvitsevat happea, mieluusti syvähengitystä raikkaassa ulkoilmassa luonnon keskellä. Se tuskin yllättää ketään, mutta ehkä antaa lisämotivaatiota, hyppäämään pihamaastoon heti tämän kirjoituksen jälkeen! Tai vielä parempaa, hypätä avantouinnin mahtavaan maailmaan.

Kävely, syvähengitys, sekä intensiivisempi, raskaampi painoharjoittelu nostaa hormonitasojamme, joka auttaa vastustuskyvyssämme huomattavasti. Harjoittelu antaa kudossoluille happea ja nostaa energian tuotantoa vastustuskyvyllemme.

4. Uni & vesi

Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joille ruokimme hyvinvointiamme. Se on kaiken pohjusta, että nukumme riittävästi. Jos nukumme liian vähän, nostamme tulehdustilaamme, joka altistaa kaikille perussairauksille. Näin ollen se myös laskee vastustuskykyämme.

Sama homma on riittämättömän veden saanti. Monet oireista voidaan linkittää riittämättömän veden saantiin. Tai tarkemmin imeytymättömän veden saantiin. Harva putkistovesi on enää käsittelemätöntä vettä, joka imeytyisi kehoomme täydellisesti.

Yksi helppo tapa lisätä puhdistettuun veteen mineraaleja, on lisätä puhdistamatonta merisuolaa veteen. 1 l vettä + 1tl puhdistamatonta suolaa ajaa hyvin asian. Toki ei tämä lähdevettä korvaa, mutta joillekin se on helppo tapa aloittaa veteen panostamisen, joka ruokkii myös kehon omia puhdistusmekanismeja, näin ollen auttaen vastustuskykyämme kukoistamaan.

Loppupäätelmät

Kiehtovaksi homma menee siinä vaiheessa, kun tulemme tietoisen mielemme vaikutuksiin vastustuskykyymme liittyen. Aiheesta on jonkin verran tutkimuksia ja hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa entistä enemmän. Voimme tässä vaiheessa jo käyttää kuitenkin hyväksemme vanhaa ymmärrystä, jota nykyaikainenkin tieto tukee; meditaatio on erittäin tehokas tapa nostaa tietoisuuttamme, sekä nostaa aivojen kapasiteettia työskennellä, rentouttaa aivojen hermoratoja, vähentää sydänkohtauksen riskiä, parantaa muistia, rauhoittaa keskushermostoa ja näin ollen myös nostaa vastustuskykyä.

Vielä voimakkaampi keino parantaa vastustuskykyäsi on rakastua. Jokainen joka on ollut joskus rakastunut tietää, kuinka voimakas tunne se on. Rakastuminen tuottaa positiivista stressiä keholle, joka näkyy elinvoimana, innostuneisuutena, aivokemian muuttumisena (mm. serotoniinin, dopamiinin ja oksitosiinin nousuna), sekä suunnattomana ilona. Kaikki ovat ominaisuuksia, jotka vähentävät kortisolin vaikutuksia, laskien stressitilaa ja nostaen omaa vastustuskykyä. Silloin, kun ihmiset innostuvat esim. ravinnosta, yksi tekijä on juuri tuossa innostumisessa, joka tuo heille hyvää oloa. Samoin ihmissuhteissa, uusissa harrastuksissa ja muutenkin iloisissa elämäntapahtumissa.

Mitä voimme sitten oppia tästä kaikesta?

Meidän kehomme on vahvin vastustuskykyä tukeva tekijä. Haasteena on se, että meille on opetettu sen olevan heikko, hauras ja kykenemätön selviämään omillaan. Tämä uskomus itsessään luo meissä tiettyjä kemiallisia reaktioita, kuten myös positiivisessa mielessä.

Tämän hetken parhaimpia tekoja mitä voimme tehdä, on alkaa luottamaan kehon ja luonnon viisauteen, joka meille on annettu. Ruokkia itseämme parhaalla mahdollisella tavalla, pienentää kuormitusta siinä mittasuhteessa mitä pystymme ja luottaa elämän monimuotoisuuteen myös kehomme sisällä.

Emme ole särkyviä otuksia, vaan voimakkaita ekosysteemiin kuuluvia luonnon kappaleita, joilla on jo kaikki tieto itsessään sisään rakennettuina. Hyppäämällä ulkoilmaan, hakeutumalla luontoon, kaivamalla puutarhaa tai marjametsää annat itsellesi luvan olla kosketuksissa siihen osaa itseäsi, josta olemme pyrkineet erkaantumaan ihmisrotuna jo pitemmän aikaa. Luotetaan, vahvistutaan ja pysytään elinvoimaisina.

Terveydeksi ystäväni!

Kurkkaa myös kollegani Erkki Palviaisen kanssa tehty haastattelu, jossa Erkki vie vastustuskyvyn ja terveyden uudelle tasolle. Kurkkaa video TÄÄLTÄ

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Täydellisyys on luonnonvastaista

Luomuperunoissa on useita mustelmia ja epätäydellisyyttä. Luomusitruunat ja luomuavokadot ovat pienempiä, eivätkä luomuomenat ole niin kiiltäviä kuin ihmisen muovaamat. Ihmisen luoma keinotekoinen täydellisyys ei löydy luonnosta. Luonto on rehellisen epätäydellinen, eikä se sitä pyytele anteeksi ja se tekeekin siitä täydellisen ja kauniin.

Ihminen on kautta aikojen päättänyt mikä on täydellistä milläkin hetkellä. Armollisuus itseä kohtaan on unohdettu ja ihmisillä on huimat odotukset itseltään, puolisoltaan sekä lapsiltaan. Suurin osa viesteistä siitä, millaisia heidän tulisi olla, tulee ulkopuolelta.

Ego on katala ja haluaa erotella meidät. Se haluaa erottaa meidät muista ihmisistä, se haluaa, että me kaikki pyrkisimme ulkopuolisten arvojen orjiksi tavoittelemaan täydellisyyttä. Silloin me hukkaamme oman itsemme ja yhteyden toisiimme ja sitä ego haluaa. Epävarmuus kasvattaa egon valtaa.

Kysytkö koskaan itseltäsi, kuka sinä olet? Elätkö omaa elämääsi, vai muiden ohjaamaa elämää? Kuka sinua kontrolloi? Kontrolloitko sinä yhtä paljon muita? Teetkö asioita vain siksi, että muut odottavat sitä sinulta? Hoidatko lastasi ulkopuolisten antamien ohjeiden mukaan, vaikka sydän sanoo, ettei se tapa sovi teille? Miten kuvailisit itseäsi, jos et saisi sanoa titteliäsi tai ammattiasi? Pyritkö täydellisyyteen ja oletko onneton, koska et sitä voi saavuttaa? Kuka on määritellyt sinun ajatuksesi täydellisyydestä?

Meidät on luotu olemaan onnellisen epätäydellisiä, luonnollisia. Meidät on luotu asumaan perheissä, kommuuneissa, kylissä ja yhteisöissä. Meidät on luotu täydentämään toisiamme. Siksi lapsellakin on erilaiset ja toisiaan tasapainottavat vanhemmat ja sukua ympärillä. Äiti ei voi antaa lapsellensa samaa kuin isä voi ja toisinpäin. Me emme voi olla kaikkea kaikille. Täydellisyyttä ei voi ikinä saavuttaa.

Mikä helpotus olisikaan olla oma itsensä, niin epätäydellisenä kuin on. Olla ylpeä epätäydellisyydestään! Kerätä ympärilleen niitä ihania ja arvokkaita ihmisiä, jotka täydentävät sinua. Olla vain yksi pala universumin palapelissä, ei yrittää olla kaikkia palasia. Oman epätäydellisyyden myöntäminen antaisi vapauden tunnistaa itsessään asioita. Voisi tarkastella omaa elämäänsä ja vapauttaa asioita, jotka eivät sinua tee onnelliseksi ja lisätä asioita, jotka saavat sinut hymyilemään onnesta.

On suurinta itsepetosta teeskennellä elävänsä onnellista elämää, jos ei edes tiedä, mistä tulee onnelliseksi. Jos huomaat olleesi jo kauan tyytymätön, jos olet sairastellut ja elämäsi on ilotonta puurtamista, lataa elämäsi akut uudelleen ja tee muutoksia itseäsi kuunnellen.

Wayne Dyerin kirjassa ”Uskalla rikkoa rajasi” kehoitetaan tunnistamaan itsesi. Vain niin voit alkaa ohjata elämääsi oikeaan suuntaan, vapauden suuntaan. Voit harjoitella itsesi tunnistamista vaikka muutaman alla olevan kysymyksen avulla.

1. Jos sinulla olisi puoli vuotta elämää jäljellä, mitä muutoksia elämääsi tekisit? Tunnista mistä olisit heti valmis luopumaan ja ole kiitollinen niistä hyvistä asioista joita sinulla on jo elämässäsi. Jos todella haluat jotain, älä odota parempaa hetkeä, tee se nyt!

2. Kenen kanssa ja missä haluat elää? Perustuvatko ihmissuhteesi vapaaehtoisuuteen tai velvotteisiin? Ketä ihmisiä arvostat ja tapaatko heitä tarpeeksi usein? Oletko onnettomassa suhteessa? Haluatko asua maalla vai kaupungissa? Mikä sinua pitää paikoillasi? Osaatko arvostaa perhettäsi ja kotiasi?

3. Jos et tietäisi ikääsi, kuinka vanha kuvittelisit olevasi? Käyttäydytkö tai pukeudutko tietyllä tavalla vain ikäsi vuoksi? Odotatko lapseltasikin iän mukaista käytöstä? Tavoitteletko isompaa asuntoa tai ylennystä johonkin ikään mennessä? Määräävätkö numerot elämääsi? Oletko päättänyt että olet liian nuori tai liian vanha tekemään jotain mitä haluat tehdä?

4. Jos voisit aloittaa alusta, niin millaisen persoonan valitsisit itsellesi? Oletko jo leimannut itsesi tietynlaiseksi ja elät niiden rajoitteiden mukaan? Voit olla ihan millainen haluat, se vaatii vain uskallusta! Jos haluat olla seikkailunhaluinen, niin aloita pienillä askelilla. Jokaisessa meissä asuu rohkeus, viisaus ja supervoimat, ne pitää vain kaivaa esille!

5. Mitkä ovat kolme elämänarvoasi, joiden mukaan teet päätöksiä? Osuvatko ne yksiin puolisosi arvojen kanssa, entä lastesi? Miksi teet asioita joita teet? Ovatko arvot omiasi, vai saneleeko niitä joku muu?

Jos tunnistat itsesi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, sinun on paljon helpompi hyväksyä myös puolisosi ja lapsesi, etkä odota täydellisyyttä heiltäkään. Älkää antako niin suurta arvoa menestymiselle kaikessa, mitä te tai lapsenne yritätte tehdä. Sallikaa itsenne myös epäonnistua täydellisesti.

Meillä on kaikilla oikeus olla epätäydellisiä ja silti tuntea itsemme rakastetuiksi. Se on vapautta.

Sirpa Levonperän valokuvanäyttely tutkailee kasvoja ja olemista

Valokuvaaja Sirpa Levonperän viikon kestävässä valokuvanäyttelyssä (12.–18.1.2014) yhdistyvät kasvot ja kasvojen kantamat tarinat, pohdinnat omasta olemisesta.

Sirpa Levonperä, kuka sinä olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
“Olen valokuvaaja, joka on juuri oivaltanut, mitä haluaa tehdä. Vasta uupumuksen pakottamana ymmärsin hypätä freelancer-kuvaajaksi ja alkaa vihdoin toteuttaa omaa unelmaa. Itsensä johtajana voi ja pitää tehdä sitä, mikä on oma juttu. Ensin pitää kuunnella itseä ja päättää, mitä haluaa. Haluan kuvata, tavata sitä kautta mielenkiintoisia ihmisiä, tehdä heistä tähtiä upeilla kuvilla ja pohtia ihmismieltä siinä samassa. Tällainen psykologian ja kuvaamisen yhdistäminen on järjettömän mielenkiintoista. Itse asiassa haluaisin tehdä tällaisen kuvaushetken ja pohtimishetken ihan kaikkien ihmisten kanssa.”

Kun katsot kenen tahansa ihmisen kasvoja, mitä näet ihan ensin?
“Asenteen. Ystävällinen ja positiivinen lähestyjä saa luottavaisen fiiliksen, yrmyt kasvot päinvastaisen. Ja oman asenteensa elämän suhteen voi todellakin valita. Ihan vaan ajattelulla on voimakas vaikutus.”

Miksi kasvot kiehtovat sinua?
“Oikeastaan siksi, että jokaiset kasvot kuljettavat tietynlaisia elämäntapahtumia mukanaan. Elämänvalinnat, asenne ja tapahtumat muokkaavat kasvojakin. Ja ihan se on kiehtovaa, kun olemme niin erilaisia! Jokainen on ihan omanlaisensa sekoitus.”

Onko näyttelyn kasvojen tarinoissa jotain yhteistä?
“Mielenkiintoista vastauksissa on se, että vaikka kysymykset olivat samat, vastaukset ovat hyvin erilaisia. Jokainen tulkitsi persoonallisella tavalla aihetta. Yhtäläistä on se, että on oikeasti pysähdytty pohtimaan omaa olemista. Sehän noin normaaliarjessa jää helposti tekemättä. Kuvattavien tarinoista paistaa mielestäni sellainen seikka, että kaikki vaikuttavat olevan hyvin sinut itsensä kanssa. Se on suorastaan upeaa. Olen kiitollinen siitä, että teemaa oikeasti pohdittiin ja vastaukset ovat syvällisiä ja paljaan rehellisiä. Minulle tulee siitä sykähdyttävä ja nöyrä olo.”

Millaisia oppeja sait itse kuvattavilta elämästä?
“Minusta tuntuu, että toisten kuvaushetkestä opin itsestäni aina jotain. Olen mielestäni rauhallinen, mutta kuvaustilanteet saivat minut tuntemaan, että kannattaa rauhoittua vielä lisää, että kaikki on hyvin.”

INFO:

Mikä?
Valokuvaaja Sirpa Levonperän valokuvanäyttely Sinä olet oman elämäsi tähti. Näyttelyssä on esillä henkilöiden kasvokuvia ja kasvojen tarinoita. Kuvattavat ovat ihmisiä, joilla on mielenkiintoinen tausta, ura tai persoona. Jokaisella on oma tarina mukanaan. Juuri nämä kasvot kuljettavat omanlaisiaan tapahtumia takanaan.

Miksi?
”Psykologiselta kannalta näyttelyn tarkoitus on herättää ihmisiä pohtimaan oman elämänsä kuljettamista, muistuttaa, että olethan sinä varmasti oman elämäsi tähti. Persoonallista juuri tässä valokuvanäyttelyssä on se, että jokaisen kuvan takaa paljastetaan tarina. Yhdeksän kasvoa, yhdeksän tarinaa, yhdeksän pohdintaa tästä elämästä.”

Missä ja milloin?
Lasipalatsin Akkuna-tila, Simonkatu 3, Helsinki
12.1.-18.1. ma-su klo 12-18

MAKUPALOJA NÄYTTELYSTÄ:

SANNA: “Olen ehkä ollut jotain, mitä olen ajatellut muiden haluavan. Yhtä aikaa olen ollut paljon ja en mitään.”

IGOR: “Vapaus, niin henkinen kuin fyysinenkin, ovat asioita mitä pohdin päivittäin.” — IGOR: “Vapaus, niin henkinen kuin fyysinenkin, ovat asioita, mitä pohdin päivittäin.”

ANNE: “Jostain kummasta syystä olen saanut järjettömän määrän 'sinnikkyysgeenejä', jotka ovat mielestäni aika epätyypillisiä.” — ANNE: “Jostain kummasta syystä olen saanut järjettömän määrän ’sinnikkyysgeenejä’, jotka ovat mielestäni aika epätyypillisiä.”

Mikko Palorantaa kiittäen ja rakkaudella muistaen

Sain valtavan koskettavan tehtävän kirjoittaa Hidasta elämää -yhteisön puolesta Mikko Palorannan muistokirjoituksen. Tänään olisi ollut Mikon vuoro julkaista vuoden ensimmäinen keskiviikkokolumni.

Yli kaksi vuotta sivuston keskiviikkokolumnistina toiminut Mikko kuoli 57-vuotiaana uudenvuodenaattona yllätyksenä kaikille. Mikko itse koki eläneensä ohuen langan varassa parikymppisestä asti, jolloin hän ensimmäisen kerran sairastui syöpään. Omien sanojensa mukaan hän pyrki elämään niin, että mikä tahansa päivä voisi olla levollisesti hänen viimeisensä. Mikkoa jäivät kaipaamaan vaimo, aikuisiksi ehtineet kaksospojat ja lukuisat muut ihmiset.

Mikko halusi olla luomassa merkityksellisiä asioita joka päivä. Hän nimitti itseään tietoisen johtajuuden aktivistiksi; hän toimi yrittäjänä Human Vision Oy:ssä. Mikko jakoi mielellään hyviä uutisia huonojen uutisten sijaan. Hän oli myös luomassa ”läsnäolon, kohtaamisen ja kuuntelemisen kansanliikettä”, Minulla on aikaa -tapahtumaa, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat halukkaita antamaan toisille aikaansa ja kuulemaan kuulumisia.

Mikko oli aina halukas keskustelemaan henkisyydestä, rakkaudesta ja hengellisyydestäkin. Kolumneissaan hän pohdiskeli muun muassa kiireeseen, vastuuseen, tuomitsemiseen, täydellisyyteen, kiitokseen ja kiitollisuuteen sekä itsensä rakastamiseen liittyviä teemoja. Itseäni tässä hetkessä koskettaa erityisesti teksti:

”Entä jos keskittyisin tänä jouluna kiitosten antamiseen? Sanoihin, jotka annan nauttien hänen katseestaan. Tai edes pieneen viestiin tai puheluun. Kertoisin läheisille ja ystävilleni, miten paljon he minulle merkitsevät. Kiittäisin avoimuudesta ja rehellisyydestä. Luottamuksesta ja kuuntelusta. Kärsivällisyydestä, erityisesti silloin, kun sitä on minulta puuttunut. Kiittäisin halauksista, joita olen saanut. Kertoisin miten suuri merkitys näillä asioilla on minulle ollut. Miten ne ovat melkein pysäyttäneet sydämeni ja saaneet minut tuntemaan itseni ihmiseksi. Sellaiseksi joka on hyväksytty sellaisena kuin on. Voinko saada sellaista paketista? Kiitos kaikki ystäväni. Nyt kerään rohkeutta kertoa tämän kaiken teille.”

Mikon kaiken olemisen ja ajattelun perusta oli rakkaus, jota hän välitti koko olemuksellaan. Mikolla oli tapana tulla lähelle, ottaa käsistä kiinni ja kysyä: ”Mitä sulle ihan oikeasti kuuluu?” Ja pysähtyi kuuntelemaan vastauksen.

Minä jään ikävöimään hassuja solmioitasi ja niin ihanaa nauruasi, kultasydämistä, ihanaa ystävää. Kotini nurkassa pulputtaa sinulta saamani lahja, iso akvaario, josta lupaan pitää oikein hyvää huolta.

Mikko Paloranta. Kuvaaja: Henriika Maikku

”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta pieninkään luuni ei ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Psalmi 139: 14-16)

Siunausta matkaan ihana Mikko, sinä olit suuri ihme. Lausumme yhdessä lämpimän kiitoksen siitä, että olit.

Koko Hidasta elämää -yhteisön puolesta,

Miia Moisio

Sielun soppa: Toivon, että teet virheitä

Toivon, että teet alkaneena vuonna virheitä. Toivon, että minä teen virheitä. Paljon virheitä. Todennäköisesti vanhoja virheitä, ja toivottavasti myös uusia. Hölmöjä virheitä ja hassuja virheitä.

Se että teet virheitä, on tärkeää. Se kertoo, että kokeilet uusia asioita ja yrität uutta. Otat haparoivia askeleita jossakin, jota et vielä osaa. Elät, opit, asetat itsesi epämukavuuteen ja haavoittuvuuteen. Toivon myös, että uskallat kuunnella sisäistä ääntäsi tietäen, milloin joku turhan suuri moka on vältettävissä sillä, että hidastat tai vaihdat suuntaa. Ja vielä enemmän toivon, että uskallat aloittaa uutta, tehdä toisin ja hypätä uuteen silloin kun sen aika on. Ja virhe – onnistuminen – kerrallaan kasvat itsenäsi, luot yhä tietoisemmin omaa elämääsi ja muutat maailmaa paremmaksi.

Ihminen unohtaa aika helposti, että myös tekemättä tai kokeilematta jättäminen on valinta. Valinta jolla voi olla valtavat seuraukset. “Vaikealta tuntuu. En lähtis kokeilemaan”, kiteyttää Saku Tuominen puheessaan meitä usein turhaan vaivaavan pidättäytymisen asenteen. Millä elämän osa-alueilla voisit pidättäytyä vähemmän ja kokeilla, heittäytyä, innostua enemmän? Kuunteletko lapsiasi tai ystäviäsi oikeasti? Kysytkö puolisoltasi aidosti kiinnostuneena, mitä hänelle kuuluu? Kiitätkö työkaveriasi? Annatko itsellesi armoa, myötätuntoa ja kannustusta silloin, kun pelottaa?

Lopulta vain teot ratkaisevat millaisen maailman me yhdessä luomme. Siksi toivon, että teemme alkaneena vuonna valtavan määrän ihmeellisiä virheitä, kauniita virheitä, huikeita virheitä. Toivon, että uskallamme yhdessä aloittaa uutta, astua tuntemattomaan, erehtyä ja antaa anteeksi. Toivon, että opimme antamaan virheemme anteeksi nopeammin. Itselle ja toisille.

Professori Carol Dweck on tutkinut miksi saman lahjakkuuden omaavista toinen saavuttaa oman potentiaalinsa ja toinen ei. Hän on erottanut kaksi erilaista ajattelumallia: suoriutumisorienteisen tai kasvurienteisen. Opittu ajattelumalli vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen erilaisiin tehtäviin ja haasteisiin, ja sitä kautta oman potentiaalin saavuttamiseen.

Suoriutumisorienteinen ajattelumalli puskee meitä alisuoriutumiseen ja virheettömyyden tavoitteluun. Siihen, että näyttäisimme ulospäin mahdollisimman hyviltä ja menestyneiltä. Suoritukset ovat oman älykkyyden ja lahjakkuuden osoittamista ja oman maineen vahvistamista. Epäonnistuminen on pelottavaa, koska se hajottaa kuoren ja tuntuu paljastavan sisäisen epäonnistujan. Sisäinen puhe on armotonta ja kovaa.

Kasvuorienteinen malli auttaa ihmisiä kukoistamaan. Se kannustaa kokeilemaan uutta. Ydinkysymys ei ole, olenko nyt älykäs tai lahjakas asiassa x, vaan miten voisin kehittää itseäni ja kasvaa lisää. On turvallista epäonnistua. On turvallista kokeilla. Olen arvokas, ehjä itsenäni. Kehityn, tutkin ja kasvan tietäen, että olen samanaikaisesti jo valmis, hyvä ja arvokas. Minun ei tarvitse olla muuta kuin olen. Minä riitän. Ja ehkäpä onnekkainta on, että voimme jokainen kannustaa itseämme ja toisiamme kasvuorienteiseen suuntaan – lempeämmäksi kasvussamme.

Alä siis turhaan pelkää virheitä. Elämän jäljet tekevät sinusta kauniin. Ei haittaa, jos asiat eivät mene mielesi mukaan ja täydellisesti. Elämä on aina sotkuista. Rakkaus, vanhemmuus, työ ja vapaa-aika on sotkuista.

Olkoon alkava vuosi villi, värikäs ja sopivasti sotkuinen! Jokainen on vuorollaan rähmällään, polvet ruvella ja virheistä väsyneenä. Toivon, että minä yhä useammin huomaisin antaa käteni ja auttaa kaverin takaisin tielle. Toivon, että katseeni on kiltti itselleni ja muille. Toivon, että kasvan näkemään mahdollisuudet jokaisessa tilanteessa – niissäkin, jotka aluksi tuntuvat emämunauksilta.

*** Henriika