Tämä sisäinen keskustelu imee elämän sinusta

AARO_BLOGI

Oletkohan nyt ihan varma tästä? Entä jos tämä ei olekaan sitä mitä haluan? Tai entä jos tämä on väärin? Entä jos tämä on täysin egoistista? Kuulenko edes sydäntäni? Onko tämä minulle oikein? Miten muut tähän reagoivat? Mitä muut minusta ajattelevat jos toimin näin? Kuvittelenko tämän koko asian? Taidat olla itsekäs kun haluat tätä. Onko tämä edes minulle tärkeää? Onko minulla oikeutta nauttia? Onko väärin haluta tätä?

Kuulostaako tutulta?

Ketju menee usein niin, että jokin liikuttaa minussa jotain (ID). Tunnen halua asiaa kohtaan. Jokin koskettaa minua. Seuraavaksi mieleni (Ego) lähtee pohtimaan miten tämän heränneen halun voisi toteuttaa. Jonka jälkeen toinen ääni (Superego) mielessäni alkaa kyseenalaistamaan edellistä.

Alkuperäinen liikutus ja impulssi unohtuu pian, sillä mielessä käyty keskustelu vie kaiken huomioni.

 

Sisäiseltä keskustelulta on vaikea sulkea korviaan.

 

Sanat joilla Ego ja Superego keskustelevat sisälläsi voivat erota omistani, johtuen erilaisista taustoistamme. Yhteistä meille kaikille on kuitenkin se, että nämä äänet keskustelevat sisällämme. Alla eräs tuore muistiinpanoni.

”Innostuin eilen eräästä tilasta. Se tuntui kodilta ja olisin hyvin voinut myös työskenneltä sieltä käsin. Tunsin eilen myös vahvan liikuttumisen kun sanoitin haluni suomentaa erään kirjan. Minun oli hyvä olla. Tunsin vahvasti olevani yhteydessä itseni ja tunteitteni kanssa. Pohdin avoimesti ja vakavissani sekä asunnon vuokraamista että kirjan suomennoksen aloittamista.

Tänään kuulen vain kyseenalaistusta ja tuomintaa. Tuntuu, etten uskalla antaa tilaa halulleni asiaa kohtaan, sillä siitä seuraa välittömästi rangaistus. Häpeä siitä, että haluan. Syyllisyys siitä, että lähden suunnittelemaan jonkin näin egoistisen toteuttamista. Pelko siitä, että haluni asioita kohtaan paljastuu. Etsin automaattisesti sisältäni sitä väärää joka saa minut haluamaan tätä.

Ihoni kutisee. Tunnen ahdistusta. Tunnen jännitystä sukupuolielimissäni ja vatsassa. Sydämen alue tuntuu täysin tunnottomalta.

Tuntuu kuin kaikki mitä haluaisin olisi väärin. Että minun pitäisi vain tappaa kaikki haluni ja toiveeni. Olisi kiva innostua mutta mitä enemmän jostain liikuttuu, sen suuremmin tuomitaan. Miksi ei saisi olla iloinen ja nauttia. Miksi kaiken mitä mä haluan pitää olla väärin? Miksi mut on edes heitetty tänne jos mun pitää vain kuolettaa kaikki hyvältä tuntuva? Tuntuu kuin olisin jonkun sielunvihollisen riivaama. Sellaisen joka imee kaiken elämän musta.”

Yllä käyty keskustelu on Egon ja Superegon välinen. Ego on se joka kokee ja kärsii, Superegon eri äänien ollessa vastuussa arvioinnista, kyseenalaistuksesta ja rangaistuksesta.

Kaikkien äänien huomioiminen

Psykologia kertoo meille, että terveen Egon kehityksen kannalta Egolle olisi toivottavaa kasvaa niin vahvaksi, että se voisi ottaa huomioon sekä viettipohjan (ID) että Superegon äänen ja toteuttamaan ratkaisuja jotka ovat sille kestävällä tavalla tyydyttäviä. Huomattavaa on, että Egon vahvistumista nimenomaan toivotaan. Eikä Superegokaan ole vain negatiivinen asia.

Ihmisestä riippuen tilanteen saattaa voittaa joko ID, Ego tai Superego. Superegon voittaessa hankkeesta ja toiveista todennäköisesti luovutaan kokonaan ja jatkossa vastaavia impulsseja saatetaan pyrkiä repressoimaan. ID:n voittaessa viettimme ottaa meistä vallan ja toimimme täysin impulsiivisesti välittämättä seurauksista. Egon voittaessa molemmat äänet saavat tilaa ja ID:n halu, mikäli se ei ole vain hetkellinen, pyritään toteuttamaan kestävällä tavalla. Parasta olisi, että kaikki äänet saisivat olla olemassa.

Sisäinen työ ristiriitatilanteen kanssa

Kun huomaan tällaisen ristiriidan heräävän sisälläni, pyrin antautumaan sille tietoisesti. Ensin identifioidun siihen joka liikuttuu, tuntee halua ja innostun. Seuraavaksi sisältäni saattaa nousta ääni ja sen mukaiset tunteet jotka pahoinpitelevät minua henkisesti. Identifioidun myös tähän. Tämän jälkeen saatan olla se kärsivä osa joka yrittää selvitä näiden kahden vahvan äänen ristivedossa.

Olennaista on tehdä sisäinen maailma ja sen tapahtumat näkyväksi. Kokea kaikki tapahtuva henkilökohtaisesti ja samalla pysyä hereillä sille mitä tapahtuu (ei aina helppoa siinä hetkessä). Sisäisessä työssä ei pyritä ensisijaisesti ratkaisemaan ristiriitaa, vaan sitä pyritään sietämään, jotta se paljastaisi meille jotain. Prosessi tuo usein mukanaan myös ratkaisuja. Tai sen esille tuoma uusi informaatio voi auttaa tekemään järkevän ratkaisun.

Kun kaikki sisälläni sai tulla nähdyksi, sisälläni tuntui olevan jälleen tilaa ja rauhallista. Oli selvää, että haluan itselleni kauniin tilan, mutta rakennan kotini rauhassa. Ei ollut enää kysymys siitä, onko se oikein vai väärin. Enemmänkin siitä koska ja miten. Rennosti.

Oli olennaista sanoittaa kokemustani, antautua tuntemaan se kehollisesti ja emootionaalisesti – jopa korostaen tuntemaani halua, vastustusta, kipua ja ahdistusta. Olla pyrkimättä pois tilanteesta. Kun pyörremyrsky tuntui olevan ohi, antaa tietoisesti myös huomiota sille mitä myrskyn jättämään tilaan ilmestyy sen jälkeen.

Koska olemme luontaisesti tottuneita repressoimaan ristiriitoja ja ahdistukseen johtavia asioita, aktiivinen terapeutti tai ohjaaja on usein avuksi sisäisessä työssä.

Viimeiseksi vielä yksi tällä kertaa auttanut kysymys: entä jos ei olekaan kyse siitä onko se oikein tai väärin. Voisiko olla viisaampaa kysyä onko se käytännöllistä? Onko sen aika nyt? Mikä päätös on linjassa sen elämän kanssa joka on minulle hyväksi pitkässä juoksussa?

Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa sinua löytämään lempeyttä ja hyväksyntää sisäistä keskusteluasi kohtaan.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: