Puuttuvatko puutarhastasi hyödylliset leppäkertut? – Suosi näitä kasveja

 

ULLA-MAIJA_BLOGI

Leppäkertut – nuo pienet, tehokkaat puutarhurin apulaiset! Sydämessäni on sulostuttavan lämmin  tunne, kun ajattelen kaikkia leppäkerttuja, jotka ainakin toivottavasti ovat löytäneet kodikkaan talvikodin pihamaallemme jätetyistä syksyn lehdistä sekä kaikesta muusta kuihtuneesta kasvillisuudesta. Siellä uinuvat untansa pehmeää, ovat sitten hekin virkeinä keväällä asemissaan. Kaikkien tuntema punainen seitsenpirkko on maamme yleisin kerttulaji ja tärkeä ystävämme, joka pitää kirvat ruodussa. Onpa heidän ajateltu tuovan myös hyvää onnea ja myötäilevin liikkein ennustavan hyvää säätä.

 

Nämä sympaattiset, hyödylliset, maanläheiset seitsenpirkot talvehtivat aikuisina kuulemma isoissakin porukoissa, ovat semmoisia sosiaalisia kerääntyjiä, aika ihmeellistä ja hassuakin jollain tapaa. On äärettömän tärkeää jättää kuolleita lehtiä kukkapenkkeihin, jotta heillä on koti talveksi. Steriili ympäristö tuppaa köyhdyttämään puutarhan ekosysteemiä kun hyönteisten luontaiset suoja- ja talvehtimispaikat katoavat. Tasapainoinen, rakkaudellinen laiskuus siis kunniaan. Mietiskellään puutarhassa vaikka tunnettua Zen-sanontaa : ” Hiljaa istuen, tekemättä mitään, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään.”

DSC_0212

Minulla oli viime kesänä ilo tarkkailla leppäkerttuja vartiotorneissansa, eli heidän suosimissaan kasveissa. Huomasin tuolloinkin puutarhan heijastavan paljolti kaikkea sitä, mitä kiireinen mieli ei kenties näe. Kiireinen mieli ei näe heitä, eikä kenties tunnista heidän kauttaan osaksemme tulevaa pyyteetöntä apua.  Rauhoitutaan siis. Pidän hyvin tärkeänä tarjota leppäkertuille heidän suosimiaan kasveja ja tukea kaikin puolin heidän(kin) elinympäristöään. Yleensäkin suosin puutarhassa ymmärrystä siitä, että kasveilla on monta tehtävää. Yksi kasvi saattaa tarjota ravintoa ja rohtoja niin minulle kuin maaperällekin, suojaa pienille otuksille, iloa, kauneutta, harhautusta ja vaikkapa tuulensuojaa. On hyvin kiehtovaa tutkia ja pyrkiä ymmärtämään näitä tehtäviä sekä kaiken välisiä yhteyksiä. Tukea tätä vuorovaikkutteista verkostoa ja sukeltaa syvemmälle ja syvemmälle suuren, kiehtovan, ekologisen puutarhasuunnittelun saloihin.

 

Leppäkertut ovat tehokkaita apureita osana puutarhan pyhää monimuotoisuutta. Pidän kyllä ikuisesti puutarhamme avoimena heille. Leppäkertut pitävät erityisesti sellaisista hieman lättännöistä kukista, joille on hyvä laskeutua, jättäytyä ilmavirtojen suhinasta, ja joista on hyvä tehokkaasti ja tarkkaavaisesti tähystellä saalista. Yksi sankari-leppäkerttu syö elonsa aikana tuhansia kirvoja ja jo toukkavaiheessakin satoja, joten heistä on todellakin suuri apu puutarhan tasapainon ylläpitämisessä!  Ahopirkot syövät kirvojen sijaan homeita eli yhdenlaisia sienirihmastoja – äärettömän hyödyllisiä siis hekin. Heitä saattaakin bongata hurmiollisesti nautiskelemasta esimerkiksi siperianhernepensaan härmäisissä lehdissä ja onpa niitä näkynyt Herttatuvalla myös kesäkurpitsan kookkailla lehdillä – niihinkin kun härmä tarttuupi helposti. Muistuttaisin tässä vielä, että kemialliset tuholaisten torjunta-aineet päättävät yleensä elämän myös hyödyllisiltä otuksilta, joten niitä emme omassa puutarhassamme käytä.

 

Parhaat kasvit leppäkerttujen suosimiseen

Sarjakukkaiskasvien perheeseen kuuluvat kasvit houkuttelevat  puutarhoihimme lukuisia leppäkerttuja ja samalla toki muitakin hyödyllisiä otuksia. Iso osa näistä kasveista vieläpä hivelee niin  kulinaristin makunystyröitä kuin luonnonrohtojen keräilijää. Leppiksien lempikasveihin  kuuluvat mm. lipstikka, saksankirveli, väinönputki, vuohenputki, karhunputki, siankärsämö, korianteri, tilli, fenkoli – suosin siis näitä. Myös porkkana, persilja ja sipulikasvit kukkiessaan tarjoavat luonnonläheisen pysähtymispaikan näille merkittäville otuksille. Avataan sydämemme näiden otusten tuntemiseen ja  kunnioittamiseen.

DSC_0093

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: