Sivu 364 – Hidasta elämää

Elämä yltäkylläisyyden keskellä

Keskivertosuomalaisella on kaikkea mitä hän tarvitsee. Aina voi haaveilla hienommasta autosta, isommasta asunnosta, tottelevaisemmista lapsista, rakastavammasta puolisosta, uusista kengistä ja lottovoitosta, mutta suurimmalla osalla meistä perusasiat ovat hyvinkin kunnossa. Ei ole pakko syödä perunaa, lanttua ja suolasilakkaa koko talvea, vaan ruokavaliota voi piristää ananaksella, avokaadolla ja manteleilla.

Elämme aivan käsittämättömän yltäkylläisyyden keskellä.

Suomessa on köyhiä, tiedän sen. On paljon ihmisiä, joiden rahat eivät riitä ruokakaupassa puhvelimozzarellaan tai joilla ei ole varaa pitää autoa. Mutta silti, jonkinlainen perusturva koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Yltäkylläisyys on ympärillämme, jos nyt vaikka vertaa irakilaisen turvapaikanhakijan kotioloihin.

Uutisia seuratessa huomaa tällä hetkellä pelon: osa suomalaisista pelkää muutosta ja on valmis taistelemaan sitä vastaan kiviä ja polttopulloja heittämällä. Mutta muutos, se on vääjäämätön.

Elämme nyt kaoottisempaa aikaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Asiat eivät ole yhtä suoraviivaisia ja loogisia kuin ennen. Vaikka hankit hyvän koulutuksen, et välttämättä saa töitä. Vaikka teet kaiken niin hyvin ja oikein kuin osaat, saatat saada yt-neuvotteluissa potkut. Vaikka asut Suomessa, ei sitä ole varattu vain suomalaisille.

Muutosta ei ole mahdollista jarruttaa. Siihen ei auta kuin sopeutua. On hyödytöntä marssia Ku Klux Klanin hupussa Suomen lippua heiluttamassa. Kaikkein eniten muutosta vastustamalla tekee hallaa itselleen.

Muutos on arvaamaton ja siksi aina tavallaan pelottava. Pelko taas on inhimillistä, mutta sen kanssa on opittava elämään, ja siitä voi päästää irti monin keinoin. Muutokseen sopeutuminen on helpompaa, jos sitä edes yrittää.

Tasapainoa on tässä ajassa hyvin vaikea löytää ulkoapäin. Pitkät parisuhteet, vuosikymmenten mittaiset työsuhteet, sama asuinpaikka ja elinympäristö eivät ole enää kovin tavallisia. Se on ajan henki. Siitä ei kannata syyttää itseään.

Tasapainoa on nyt mahdollista löytää lähinnä sisältäpäin, omasta muuttumattomasta ytimestä. Samalla, tämä pieni pala ikuisuutta meidän jokaisen sisällä, sydän, sielu tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on jatkuva yhteytemme muihin. Pohjimmiltamme olemme aivan samanlaisia.

Aleksis Kivi kirjoittaa jälleen kerran ajankohtaisessa Nummisuutareissa ”Ihminen on kovakorvainen, niskuri ja tyhmä myös. Tyhmä, koska ei ymmärrä mitä rauhaansa tulee. Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia.”

Käytämme aivan mitättömän pientä kapasiteettia omasta potentiaalistamme. Muutoksen myötä myös ihminen kehittyy jatkuvasti.

Juttelin pari päivää sitten turvapaikanhakijoita Forssassa vastaanottaneen SPR:n vapaaehtoisen kanssa. Hän oli hyvin vaikuttunut turvapaikanhakijoiden kiitollisuudesta, kohteliaisuudesta ja siitä, miten vähästä he ovat onnellisia. He ovat tahtomattaan käyneet läpi niin valtavan myllerryksen, että heillä on kyky olla kiitollisia vähästä.

Se voi olla ihan valtava voimavara, joka parhaimmillaan avartaa myös suomalaista ajattelua; kehittää empatiakykyä, kiitollisuutta, myötätuntoa ja hyvää tahtoa. Kenties se on seuraava askeleemme? Näin ihmiskunta kehittyy.

Maailmanrauha. Nyt.

”Juu, olisi kiva tavata… palataan asiaan, sitten kun se rauhoittuu”.

Näin kuulee usein sanottavan. Nythän on niin kiire. Mutta kunhan ”se” rauhoittuu. Mikä se? Odotammeko, että maailma ympärillämme rauhoittuu? Onko ajatuksena, että minä rauhoitun, kunhan ulkoiset häiriöt loppuvat?

Eivät ne lopu. Lopeta odottaminen.

Olisiko rehellisempää sanoa: ”Palataan asiaan, sitten kun minä olen rauhoittunut”. Sinun rauhasi, ja rauhattomuutesi, on sisälläsi ja sinun vallassasi. Jos haluat rauhaa, rauhoitu nyt. Ei joskus myöhemmin.

https://youtu.be/qzLdjOEU3Eo

Rauha on paikka, tai oikeammin mielentila, jossa oleminen on olennaisempaa kuin tekeminen. Rauha houkuttaa luokseen rauhaa – harmoniaa, armoa, rakkautta, selkeyttä, myötätuntoa ja voimaa. Vai onko rauha matka, omakohtaisen uudistumisen polku, jota kuljemme koko elämämme ajan? Läsnäolo on rauhaa. Läsnäolosi rauhoittaa muita ympärilläsi. Läsnäoleva mieli on rauhanenkeli.

Ole se rauha, jonka haluat maailmassa nähdä.

Mikään ei niin yksinkertaista kuin olla oma itsesi. Mikään ei ole niin voimakasta ja vaikuttavaa kuin olla oma itsesi. Tarvitset vain rauhan sisääsi. Eikä sitä tarvitse hakea kaukaa, ulkopuoleltasi. Sinun rauhasi on jo sinussa. Hyväksy se, ole sitä.

Maailma on se miten sen koet. Sinä olet oman maailmasi luoja. Mikä etuoikeus, mikä vastuu! Rauha sinun maailmaasi. Anna sen tarttua jokaiseen alttiiseen mieleen, jonka polullasi kohtaat.

Maailmanrauha. Työrauha. Nyt.

https://youtu.be/WlFK4ziXpuw

– Pexi

Täydentävät hoitomuodot ja integratiivinen lääketiede

Tunteen ja älyn liitto –kirjassani kerron mielen ja kehon yhteyksistä, miten tunteet vaikuttavat terveyteen ja miten kokonaisvaltaista hyvinvointiaan voi yksinkertaisilla keinoilla parantaa. Kirjassani myös esittelen erilaisia täydentäviä hoitomenetelmiä. Tässä tekstissä olen hyödyntänyt tohtori Pauliina Aarvan Parantavat energiat -tietokirjaa. Aarva on tutkinut täydentävien hoitomuotojen historiaa ja nykypäivää.

Monet terveysalan ammattijärjestöt Suomessa suosivat termiä vaihtoehtohoidot kuvaamaan muita kuin virallisen terveydenhuollon hoitomuotoja. Maailman terveysjärjestö WHO käyttää termiä perinteiset ja täydentävät hoitomuodot. Se on parempi termi, joka ei luo vaikutelmaa vastakkainasettelusta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset käyttävät täydentäviä hoitoja yleensä terveyttä edistämään ja tavanomaisten hoitojen täydennyksenä.

Täydentäville hoitomuodoille yhteinen lähtökohta on, että mielen- ja tunnetilamme vaikuttavat fysiologisiin toimintoihimme. Elämäntapamme, esim. stressaantuneisuus, voi estää elämänenergian virtaamista, joka voi aiheuttaa fysiologisia oireita ja elämänilon katoamista. Tähän voidaan pyrkiä vaikuttamaan tunnetilojen kautta tai suoraan kehoon, esim. ravinnon tai kehoterapian avulla. Yleensä huomiota kiinnitetään kokonaisvaltaisesti molempiin. Täydentävissä hoitomenetelmissä puhutaan usein kehomielestä, tietoisuudesta, hormonitoiminnasta, solumuistista ja epigenetiikasta.

Täydentäviä hoitomuotoja ovat esimerkiksi kiinalainen lääketiede (akupunktio), ayurveda, osteopatia, kiropraktiikka, Alexander-tekniikka, mindfulness ja meditaatio, perinnehoidot kuten kalevalainen jäsenkorjaus, EFT ja energeettiset hoidot ja hieronnat. Täydentävät hoidot muuttuvat ja kehittyvät, kuten koululääketiede ja muutkin asiat yhteiskunnassamme.

Maailmalla puhutaan hitaasta lääketieteestä ja kokonaisvaltaisesta (holistisesta) sekä funktionaalisesta lääketieteestä. Ne tarkoittavat huomion kiinnittämistä pikaisen oireen hoitamisen sijaan ihmisen koko elämäntapaan ja sen tasapainoisuuteen. Integratiivisessa lääketieteessä pyritään yhdistämään länsimaista lääketiedettä ja muita hoitomenetelmiä. Siinä tarjotaan pidempiä konsultaatioaikoja, selvitetään onko lääkkeitä ja leikkauksia mahdollista välttää elämäntapamuutoksilla, kehomielilähestymistavalla ja ravitsemuksen korjaamisella. Tällöin voidaan koululääketieteen hoitojen lisäksi suositella joogaa, akupunktiota ja ravintolisiä. Yhdysvalloissa integratiivinen lääketiede alkaa jo olla osa tavanomaista terveydenhuoltoa.

Enkeli- ja energiahoidoissa käymisestään kertovat julkisesti ja kahvipöydissä jo aivan normaalit ihmiset, eivät vain hipit ja hörhöt. Täydentävät hoitomuodot tarjoavat virallista koululääketiedettä useammin inhimillistä vuorovaikutusta, lämpöä ja rakkaudellista asennoitumista. Vaaratilanteet ja väärinkäytökset ovat mahdollisia ihmisten välillä aina, niin perinteisessä lääketieteessä kuin täydentävissä hoidoissa, ja maalaisjärkeä tarvitaan. Täydentäviin hoitoihin keskimäärin liittyy pienempiä riskejä kuin leikkauksiin ja lääkkeisiin. Haasteena on tutkimuksellisen tiedon puuttuminen, jotta kaikkia täydentäviä hoitoja ei leimattaisi humpuukiksi.

Olisi hyvä nähdä tiede tutkimuksineen, lääketiede mukaan lukien, nykyisinä parhaina näkemyksinä mutta ei lukkiutuneina tai lopullisina totuuksina. Tieteen, henkisyyden, ihmisen, evoluution ja universumin kehitys menee jatkuvasti eteenpäin, eikä ole koskaan pysähtynyt, vaikka ihminen on jokaisella vuosituhannella kuvitellut saavuttaneensa viimeisen käsityksen maailmasta. Varmaa on, että kaikkea totuutta maailmasta emme vieläkään tiedä ja uudenlaisille kokemuksille kannattaa olla avoin.

Suomen yliopistoissa ei ole vielä perinteisten ja täydentävien hoitojen professuuria eikä täydentävien hoitojen tutkimusohjelmaa, vaikka WHO ja EU näyttävätkin jo asialle vihreää valoa. Rahoituksen järjestäminen hoitomuodoille, joita ei voi patentoida, voi olla vaikeaa. Täydentävät ja perinteiset hoitoperinteet ovat kaikkien käytettävissä, eikä niitä voi patentoida kuten lääkkeitä, joiden tutkimukseen lääketeollisuus käyttää valtavia summia. Maailmalla perinteisten ja täydentävien hoitomuotojen tutkimus on vilkastumassa.

Täydentävien hoitojen käyttäjät ovat usein päättäneet kokeilla ja testata erilaisia hoitoja. He eivät usko sokeasti hoitoihin tai tee jyrkkää eroa eri hoitomuotojen välille. He yhdistelevät ja päätyvät kokemustensa kautta johonkin, joka toimii heidän kohdallaan.

Keinotekoista vastakkainasettelua ei kannata ylläpitää, kaikessa hoitamisessa pyritään auttamaan ihmistä ja löytämään juuri hänen tilanteeseensa sopivimmat menetelmät ja terveyttä edistävät hoidot. Onnettomuuksissa kirurgia on parhaimmillaan ja pelastaa henkiä, kun taas kroonisissa ja selittämättömissä vaivoissa elämäntapamuutokset niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla voivat olla paras keino tervehtyä pysyvästi. Tiede ja henkisyys tai lääketiede ja vaihtoehtohoidot eivät ole toistensa vastakohtia.

Aikanaan nykyisille hoitomuodoillemme tullaan nauramaan kuten nykyään nauramme muinaisille menetelmille. Tai kuten vuosikymmen sitten nauroimme akupunktiolle. Lääkäreiden ylimmän arvonimen omaavan arkkiatri Risto Pelkosen sanoin: ”Kaikki me olemme oman aikamme lapsia – ja aina vähän likinäköisiä.” (Aarva, 44)

Terveys 2050 –tutkimusraportin mukaan tulevaisuudessa: ”Terveyspalveluissa ihmisten tehtävänä on tarjota empaattista, vahvistavaa hoitoa, kun teknologia huolehtii rutiineista. Lääkärit ovat mentoreita, jotka käyvät asiakkaan kanssa läpi haitallisia elämäntapoja ja miettivät, minkälaisia muutoksia tai mahdollisia hoitokeinoja tulisi käyttää.” (Aarva, 331)

Lue lisää:
Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista; kehomielen tuntemuksen lisäämisen vaikutuksista terveyteemme, ihmissuhteisiimme ja työhömme: Sari Laine, Tunteen ja älyn liitto
Täydentävistä hoidoista: Pauliina Aarva, Parantavat energiat

Miten päästä kuopasta ylös ja miten kehittää mitä vain

Mieleeni muistui yksi asia, mikä unohtuu helposti. Itselleni tämä on ollut yksi tärkeimmistä asioista oppia.

Jos haluat minkä tahansa asian muuttuvan, niin muista, että isokin muutos koostuu hyvin pienistä asioista.

Esimerkiksi, jos parisuhteessa menee todella huonosti, niin voi olla vaikea nähdä sitä, miten koko muutos parempaan tapahtuu. Saattaa jopa tuntua siltä, että se ei tule koskaan onnistumaan.

Epäusko tulee usein siitä, että kuvittelee ne kaikki ISOT askeleet ja ne tuntuvat mahdottomilta tästä hetkestä katsottuna.

Olen huomannut, että eteenpäin auttaa aina tämä kysymys:

Mikä on pienin asia, minkä uskon / haluan / pystyn tekemään?

Parisuhteessa se voi olla se, että unelma-arki voi tuntua mahdottomalta, mutta esimerkiksi halaaminen tai toisen katsominen silmiin tuntuu mahdolliselta.

Älä mieti, mitä sinun tarvitsee tehdä tuon ensimmäisen ”pienen” asian jälkeen.

Pienelläkin askeleella tulee olemaan iso merkitys, mutta mitään ei tapahdu, jos et anna mitään tapahtua.

Aloita aina siitä, mihin pystyt.

Toinen esimerkki rahaan liittyen:

Jos olet veloissa tai haluaisit saada tilanteen, jossa sinulla on aina tililläsi halumasi summa, niin lopputulos voi lähtötunteella tuntua mahdottomalta. Silti voit luoda itsellesi haluamasi tilanteen, riippumatta siitä, mikä on taustasi ja tilanteesi nyt

Se onnistuu, kun kysyt itseltäsi, mikä on pienintä, mitä voit / uskallat / pystyt tehdä?

Aikoinaan opin tämän Tony Robbinsilta, kun hän kertoi koulutuksessaan, että voit aina tehdä jotain joka vie eteenpäin. Hänen esimerkkinsä mukaan yksi tapa kehittää esimerkiksi parisuhdetta, on antaa joka päivä hieman pidempi suudelma.

Mikä on sinun pieni askel eteenpäin?

Ihan pihalla – Maastossa tasapainoillen

Ihan pihalla – Osa 2

Juoksulenkin lopuksi on hyvä tasoitella syke ja antaa kehon viilentyä kevyen liikkeen kautta sekä venyttää jalkojen ja lantion seutua ja keskittää mieli esimerkiksi tasapainoillen. Tasapainoilu on yksi joogan tärkeimmistä harjoituksista. Tietoisuuden keskittäminen tapahtuu väistämättä, muuten horjahtaa. Erilaiset tasapainoasanat voivat olla näyttäviä, mutta seuraavana esittelemäni jalan nostaminen ja hengityksen seuraaminen näennäisen helpossa asanassa on terapeuttista.

Yhden jalan tasapaino

Yhdellä jalalla tasapainoiluun voi lähteä liikkeelle ryhdikkäästä seisoma-asennosta jalat vierekkäin. Keskity tuntemaan molemmat jalat syvällä maassa ja pidennä selkää. Tuo sitten painoa vasemmalle jalalle. Tunne jalkapohja, polven takaosa ja vasen istuinluu linjakkaasti päällekkäin. Älä anna lantion romahtaa vaan kannattele vasenta puolta pitkänä kuin puun runko. Hitaasti lisää painoa vasemmalle, niin että oikea jalka kevenee ja lopulta nousee ylös. Koukista vasen polvi ja tuo kädet ristiin polven yli. Ojenna selkää, suorista tukijalkaa ja paina kevyesti takaraivoa taaksepäin. Tunne linja päälaelta kantapäähän saakka.

Katseen keskittäminen eli drishti on hyvä apukeino balanssin ylläpitämiseen ja katseen sisäänpäin kääntämiseen eli pratyahara. Voit tuoda harjoitukseen haastetta lisäämällä siihen kierron. Vaihda vastakkainen käsi pitämään polvesta kiinni ja kierrä rintakehää kohonneen jalan suuntaan. Lopuksi avaa käsi ja käännä katse vasemman käden sormenpäihin. Hengitä 8 hengitystä. Ennen seuraavaa puolta tunne molemmat jalat maassa. Toista toinen puoli yhtä suurella rakkaudella ja hitaudella.

Valokuvat: Doris Novak, Sarwayoga

Kuoleman kaunis kosketus

Viimeisellä vuoteellaan äiti hymyilee lapselleen ja sanoo hiljaisella lämpimällä äänellä: ”Olen kiitollinen, että olen saanut ruokkia teidät”. Edessäni on pitkän sairauden uuvuttama, hauras linnunluinen hahmo. Hetken hereillä, hetken unessa, pitkiä jaksoja jossain unen ja valveen välimaastossa.

On aikaa ajatella, aikaa muistella.

Vielä kaksi viikkoa sitten muistelimme yhdessä menneitä, hyräilimme muistotilaisuuteen tulevan laulun säveliä ja etsimme muistin kätköistä oikeita sanoja säkeistöihin. Jutustelimme ja välillä vain olimme hiljaa. Hetkittäin jopa vitsailimme. Lähtiessäni halasimme tietoisena siitä, että seuraavaa kertaa ei ehkä tulekaan.

Nyt hyvää tarkoittavien sanasikermien tulva tiivistyy mielessäni muutamiin lauseisiin. Pulputtava yrittäminen ja omaa helpotusta hakeva vouhotus väistyvät taka-alalle.

Jäljelle jää läsnäolo, huomaavaisuus, hyväksyntä, kanssakulkeminen, myötäeläminen ja irti päästämisen pelottava hallitsemattomuus. Kiitollisuus ja mystinen luottamus.

Suru kurkistaa jo nurkan takaa. Mitä jäi tekemättä? Mitä jäi sanomatta? Kuinka usein korvieni välissä jäkättävä kriitikko sai valitsemaan sen vähemmän kauniin tavan toimia?

Viikkoa myöhemmin vuoropuhelu on ohi. Jäljellä on kosketus, kuunteleminen, pienet eleet ja ilmeet.

Pitkittynyt kipu herättää kysymyksiä kärsimyksen mielekkyydestä ja tarkoituksesta. Armottomalta tuntuva aikalisä antaa kuitenkin meille muille tilaisuuden valmistella itseämme väistämättömään, mahdollisuuden kohdata elämän ainutkertaisuus ja rajallisuus tässä ulottuvuudessa. Samalla pintaan nousee tarve tarkistaa oman polun suunnan mielekkyyttä ja arvovalintoja.

Vielä yksi päivä ja yksi ilta. Katkeileva hengitys ja kiivas syke kaulavaltimossa. Kipulääke. Hiipuminen.

Yö. Vuorokausi vaihtuu. Kaikki hidastuu. Ilma ympärillämme tiivistyy. Väri alkaa kadota kasvoilta.

Pysähtyneisyys. Loppu. ”Hyvää matkaa…” Hiljaisuus.

Kuoleman kaunis hipaisu tuntuukin paradoksaalisesti juuri oikealta, jopa helpottavalta ja samalla niin järisyttävän peruuttamattomalta.

Ajan yössä nukkuvan Nummelan läpi. Ympärillä kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja silti – kaikki on muuttunut hieman erilaiseksi. Vai muutuinko minä?

Aikaisin seuraavan aamun kirpeässä usvassa seuraan katseellani hanhien syysmuuttoa. ”Hyvää matkaa…” Väsyneillä, kuivaksi tihkuneilla silmilläni näen ristikkäin mieleeni tallentuneita kuvia ja järven rantamaisemaa.

Pienten asioiden tekeminen kaikessa rauhassa tuntuu merkitykselliseltä.

Mihin meillä onkaan niin kauhea kiire? Sinne, minne lopulta olemme menossa, ehtinee hitaastikin.

In memoriam Pirjo Ali-Mattila 1941-2015

Älä elämää pelkää,  älä sen kauneutta kiellä. Suo sen tupaasi tulla, tai jos liettä ei sulla,  sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää. Älä haudoille elämää lymyyn kulje: Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,  älä viipyen menneen rauniolla  nykyhetkeä häädä. Suo jääneen jäädä,  suo olleen haudassa olla, tulevaa koe vastaan mennä. Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:  On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano: ”Tämä on iäti minun.” Elon maljasta juovu, taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. On maailman rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano.

Elä pelotta varassa yhden kortin: Näet aina avoinna kuoleman portin.

Kaarlo Sarkia

Kuvat: Syyskuu, Heikki Tuuli & Höyhen, M. Bland

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kirjailija Gretchen Rubin: ”Luo rennompi elämä tapojen avulla”

Jos sinulla elämässäsi on jokin asia, jota haluat tehdä johdonmukaisesti ja säännöllisesti, sen tekeminen onnistuu paremmin, jos teet siitä tavan. Näin väittää amerikkalainen kirjailija ja entinen lakinainen Gretchen Rubin, joka kirjassaan Tee siitä tapa (Nemo, 2015) tutkailee tapojen muodostamista ja sitä, miten erilaisin keinoin eri ihmistyypit voivat luoda pysyviä tapoja.

Tapa ohjelmoi sinut toimimaan automaattisesti, mikä vapauttaa voimavaroja

Gretchenin mukaan tavat ovat tärkeitä ihmisen onnellisuudelle ja hyvinvoinnille. ”Jos yrität tehdä suuren muutoksen, joka vaatii jatkuvaa huomiota, se onnistuu paremmin tapojen avulla – jos esimerkiksi haluat syödä paremmin, sen täytyy olla tapa, koska syöt päivittäin jokaisena elämäsi päivänä”, Gretchen kuvailee.

Tavat ovat energisoivia ja vapauttavia: kun kerran teet päätöksen, että haluat tehdä jotain asiaa elämässäsi säännöllisesti – ja myös teet siitä tavan – sinulta vapautuu valtavasti voimavaroja, sillä tapa ohjelmoi sinut toimimaan automaattisesti, eikä sinun tarvitse käyttää energiaa sen miettimiseen, tekisitkö kyseisen asian vai et. Et esimerkiksi joka ilta erikseen pohdi, pesisitkö tänään hampaasi, vaan hampaiden pesu on sinulle itsestäänselvyys, koska se on tapa.

Tapojen omaksuminen, ylläpitäminen ja purkaminen voi käydä mitä erilaisimmin keinoin, ja kullekin meistä sopivat näihin erilaiset strategiat, luonteenlaadustamme riippuen. Usein isoa tai pienempääkin elämänmuutosta koitetaan puskea läpi pelkän itsekurin ja tahdonvoiman avulla, mutta ne eivät todellakaan ole ainoita, saati sitten kaikille toimivia vaihtoehtoja.

”Tapojen omaksumiseen ei ole mitään taianomaisia, kaikille sopivia ratkaisuja, sillä mikään yksittäinen keino ei toimi kaikille.” – Gretchen Rubin

Kirjaansa varten tekemiensä tutkimusten ja haastattelujen pohjalta Gretchen on luokitellut ihmiset neljään eri ryhmään sen perusteella, miten he suhtautuvat ulkoisiin ja sisäisiin odotuksiin. Miten toimin, kun joku ulkopuolinen taho odottaa minun tekevän jotakin – ja vastaavasti, miten toimin, kun itse asetan itselleni velvollisuuksia?

Näitä toimintamalleja, eli luonteen päätaipumuksia, on Gretchenin mukaan neljä: ylläpitäjä, kyseenalaistaja, velvoittaja ja kapinoitsija. Kuhunkin ryhmään kuuluvat ihmiset suhtautuvat tapoihin hieman eri tavoin, ja kullekin taipumukselle sopii hieman eri strategiat uusien tapojen oppimiseen ja vanhoista luopumiseen.

Ylläpitäjä toteuttaa suosiolla sekä ulkoisia että sisäisiä vaatimuksia omatoimisesti.
Kyseenalaistaja suhtautuu lähtökohdiltaan kriittisesti kaikkiin vaatimuksiin ja toteuttaa niitä vain siinä tapauksessa, että velvoite tuntuu hänestä järkevältä.
Velvoittajat vastaavat ulkopuolisten tahojen vaatimuksiin, mutta heidän on vaikea toteuttaa itse itselleen asettamiaan velvollisuuksia.
Kapinoitsija-tyyppi vastustaa kaikkia vaatimuksia ja velvoitteita, sekä ulkoisia että sisäisiä.

Esimerkiksi ylläpitäjien on yleensä helppo omaksua ja ylläpitää erilaisia tapoja, jopa siinä määrin, että ulkopuoliset alkavat ihmetellä. ”Ylläpitäjiä pidetään usein jäykkinä ja itselleen ankarina, mutta ylläpitäjä itse ei näe asiaa noin. Hänen mielestään tilanne on terveellinen ja energisoiva”, kuvailee Gretchen, joka tunnustautuu itse ylläpitäjäksi.

Suuri muutos pyyhkii vanhat tavat pois, jolloin uusia voi tulla tilalle

Joka kerta kun elämässämme tapahtuu jokin suuri muutos – vaikkapa vuodenvaihde, muutto tai läheisen kuolema – meille avautuu tilanne, jota Gretchen kutsuu puhtaan taulun strategiaksi. Tällöin kaikki olemassa olleet tavat pyyhkiytyvät pois, jolloin uusia tapoja voi tulla tilalle. ”Tämä voi olla hyvä tai huono asia”, Gretchen toteaa.

”Esimerkiksi lemmikkikoiran kuolema voi merkitä siihen liittyvän lenkeillä käymisen tavan päättymistä”, Gretchen kertoo esimerkkinä. ”Jos huomaat murroksen ja tapojesi muutoksen, voit vaikuttaa tilanteeseen. Mutta jos vain annat muutoksen ikään kuin lipua ohi, saattaa mennä vuosikin ennen kuin havahdut siihen, ettet liiku entiseen tapaan. Kun alat miettiä miksi, ymmärrät sen johtuvan siitä, että koirasi kuoli vuosi sitten.”

Ulkoiset muutokset, tunteet, toiset ihmiset… Monet meistä eivät ole kovin tietoisia siitä, mikä kaikki vaikuttaa meihin, mutta ympäristön merkitys yksilön tavoille on valtava, sanoo Gretchen. ”Instituutioilla, järjestöillä, elinympäristöllä, toisilla ihmisillä, kaikenlaisilla muutoksilla – kaikilla näistä on valtavia seuraamuksia meidän tapoihimme liittyen. Myös me itse vaikutamme toisten ihmisten tapoihin, mitä harvemmin ehkä tulee ajateltua”, Gretchen toteaa.

”Joka kerta, kun teet valinnan, voit tehdä väärän valinnan. Ja joka kerta kun valitset, väsytät itseäsi. Lakkaa valitsemasta! Valitse kerran, ja sen jälkeen lakkaa valitsemasta.” – Gretchen Rubin

Kun oivallat, mitkä kaikki asiat sinuun vaikuttavat ja miten itse suhtaudut ulkoisiin ja sisäisiin odotuksiin – toisin sanoen, kun tunnistat luonteesi päätaipumuksen, sinun on helpompi alkaa ottaa vastuuta omasta tilanteestasi, sen sijaan, että olet vain kaikkien eri vaikutusten pommitusten alaisena, uskoo Gretchen.

”Joskus ihmiset sanovat minulle haluavansa elää tehden joka päivä hyviä valintoja, ja minä vastaan ’etkä halua!’”, Gretchen nauraa, ”koska joka kerta, kun teet valinnan, voit tehdä väärän valinnan. Ja joka kerta kun valitset, väsytät itseäsi. Lakkaa valitsemasta! Valitse kerran, ja sen jälkeen lakkaa valitsemasta. Kun otat tavat avuksesi, sinun ei tarvitse jatkuvasti käyttää itsehillintääsi tai tehdä päätöksiä.”

Kirjailija Gretchen Rubinin 3 vinkkiä parempien tapojen juurruttamiseen

1. Tunne itsesi
Ensimmäinen asia, joka sinun tulee tehdä, on tutustua itseesi. Et voi muuttaa tapojasi, jollet tiedä itsestäsi riittävästi ymmärtääksesi, mitkä keinot tapojen muuttamiseen todennäköisesti toimivat kohdallasi.

2. Nuku tarpeeksi
Riittävä uni on tärkeää, jos aiot pitäytyä hyvissä tavoissasi, sillä kaikki on helpompaa, kun on nukkunut tarpeeksi.

3. Älä päästä itseäsi liian nälkäiseksi
On hyvin vaikeaa tehdä hyviä päätöksiä ja ylläpitää hyviä tapoja nälkäisenä.

Lue lisää: Gretchen Rubin: Tee siitä tapa (Nemo, 2015), Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti (Nemo, 2013)

Mitä opin 33 päivän somepaastosta

Olin kesällä 33 päivää ilman sosiaalisen median palveluita – Facebookia, Instagramia, Twitteriä ja Snapchatia. Teen ammatikseni somemarkkinointia ja olin huomannut kehittäneeni someriippuvuuden – avasin Facebookin ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa tarkistin päivitykset. Työpäivät kuluivat somessa ja vapaa-aikani tylsillä hetkillä, kuten junassa tai kotisohvalla nenäni oli kiinni puhelimessa.

Vaikka päivittäin myös meditoin ja pyrin olemaan sosiaalisissa tilanteissa erittäin läsnä, halusin täydellisellä somepaastolla selvittää, miten riippuvainen todellisuudessa olen ja mitä nuo digitaaliset palvelut todella merkitsevät elämässäni. Kuka oikeastaan olin ilman sosiaalista mediaa? Mitä voin tehdä kaikella ajalla, jonka käytän somessa?

Some-minä vai minä

Sain heti ensimmäisen somepaastoviikon aikana oivalluksen, joka heilautti minä-kuvaani. Huomasin rakentaneeni sosiaaliseen mediaan siloteltua minä-kuvaa, paranneltua versiota itsestäni, johon kuuluivat elämäni huippukohdat ja saavutukset. Ilman tätä ”kulissia” koin itseni jotenkin vajavaiseksi ja pienemmäksi.

Huomasin kaipaavani tätä ”ulkokuorta” – lentokentällä reissuun lähtiessä harmittelin, kun en voinut postata tietoa lähdöstä someen. Tapahtuiko matka ollenkaan, kun en voinut siitä kertoa? Ymmärsin pitäväni enemmän tästä täydellisen näköisestä some-minästä kuin siitä minästä, joka kurkkasi aamulla peilistä ja jonka tiesin olevan inhimillinen ja keskeneräinen. Jouduin kyseenalaistamaan, olinko oikeasti se ihminen, jonka somessa ihmisille olin esitellyt vai jotain aivan muuta.

Olenko hyväksytty?

Ihmisen syviä perustarpeita ovat tarve olla hyväksytty, rakastettu ja kuulua joukkoon. Sosiaalinen media on yksi väylä näiden tarpeiden tyydyttämiseen.

Kun jäin somepaastolle, laitoin juuri ennen h-hetkeä Facebookiin tiedotuksen asiasta. Oli haastavaa olla katsomatta, miten ihmiset ilmoitukseen reagoivat. Mietin, saikohan postaus tykkäyksiä, sainkohan kannustusta, tuomitsikohan joku minut. Ymmärsin käyttäväni somea sen peilaamiseen, hyväksyykö ulkomaailma tekemiseni. Vaikka ihmisten ajatuksilla ei periaatteessa ollut väliä, osa minusta kuitenkin janosi tietää. Tämä halu kuitenkin laantui ja unohtui kuitenkin parissa päivässä.

Pohdin somepaaston aikana myös pari kertaa, unohdetaanko minut, kun en ole enää somessa läsnä. Jäänkö jostain tärkeästä paitsi, missaanko jonkun tärkeän tapahtuman tai tilaisuuden.

Jossain vaiheessa kuitenkin oivalsin, että ”todellisen maailman” asiat olivat paljon kiinnostavia kuin somen tapahtumat. Kun seuralaiseni somettivat ravintolapöydässä, itse tarkkailin ihmisiä ja koin sen paljon merkityksellisempänä. Elämä alkoi saada enemmän värejä ja aistit herkistyivät. Italian matkalla junassa juttelin ventovieraiden kanssa ja katsoin, kun naapuripenkillä jotkut pelasivat korttia. Harva oli uppoutunut oman puhelimensa maailmaan toisin kuin Suomessa.

Some kutsuu väsymyksen hetkellä

Mielenkiintoisinta oli tarkkailla, minkälaisissa tilanteissa someen teki eniten mieli mennä. Vaikeinta sieltä oli pysyä poissa silloin kun oli yksin tai kun oli väsynyt.

Havaitsin, että sosiaalinen media on väylä olla yhteydessä omaan yhteisöön, omaan ”heimoon”, johon tuntee kaipuuta niinä hetkinä, kun on yksin. Ja silloin kun on väsynyt, stressaantunut tai muiden negatiivisten tunteiden vallassa, tunteita voi paeta aivottomaan some-selailuun. Tämä tarve ei poistunut koko some-paaston aikana, vaan ilmaantui aina väsymyksen hetkellä. Käyttäytymismalli oli automatisoitunut niin, että kun saavuin sohvan tai sängyn luo ulkoretkiltä ja kävin pitkäkseni, meinasi puhelin tulla käteeni lähes automaattisesti.

Somen selailu tuntui toimivan samanlaisena turruttajana kuin televisio tai jotkut riippuvuutta aiheuttavat asiat: ottavan kärjen pois negatiivisilta olotiloilta sen sijaan, että itsensä kohtaisi ja tunteet tuntisi. Ihan kuin mieli-keho-kokonaisuus huutaisi ”give me a break” ja haluaisi hautautua maailmaan, jossa voi passiivisesti lillua ilman vastuunottoa.

Ennen ja jälkeen

Kun paasto lähentyi loppuaan, en kokenut juurikaan tarvetta palata sosiaaliseen mediaan. Takaisin paluu ei aiheuttanut suuria tuntemuksia tai fanfaareita: somessa ei näkynyt tapahtuneen juurikaan mitään – ei maailmaa mullistavia yhteydenottoja tai elämää tärkeämpiä muutoksia, kaikki oli samalla tavalla kuin lähtiessä.

Itse olin kuitenkin muuttunut. Minusta on edelleenkin mukavaa käydä somessa tykkäilemässä kuvia, vastailemassa ystävien viesteihin tai luomassa sisältöjä, mutta hahmotan sen eri tavalla kuin ennen: välineenä. Välineenä olla yhteydessä rakkaisiin ihmisiin maailman toiselta puolen, välineenä jossa voi kertoa tarinoita tai välineenä rakentaa yhteisöjä ja helpottaa jakamista. Välineenä, joka on aika laittaa kiinni silloin kun on mahdollista syventyä läsnäoloon ja yhteyteen – itsensä ja ympäristön kanssa.

Some-paasto sai minut myös muuttamaan käyttäytymistäni. Ostin herätyskellon ja tein makuuhuoneesta kännykättömän tilan, päätin alkaa soittaa useammin some-näpyttelyn sijaan ja ryhdyin tarkkailemaan, että some-käyttäytymiseni olisi tiedostettua automaattiohjauksen sijaan.

Elämän värit todellisessa elämässä ovat kuitenkin kirkkaampia, yhteys ihmisiin todellisempaa ja sydämen viestit kuulee tarkemmin, kun antaa itsensä vain olla läsnä tässä hetkessä, ilman että pakenee digimaailmaan. Toisaalta somen käyttämisessäkään ei ole mitään pahaa, kunhan sen tekee tietoisesti ja kohtuudella. Sitä voi käyttää välineenä edistämään hyviä asioita, helpottamaan yhteydenpitoa ja yhteisöllisyyttä. Some on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Atshiuh!? – Näin taltutat flunssaa kiinalaisin konstein

Flunssa on vaivoistamme yleisin, mutta sen täsmällinen hoito tuntuu yhä olevan suuri arvoitus. Kiinalaisen lääketieteen avulla on mahdollista ymmärtää selkeämmin sitä, kuinka tätä arkista vaivaa voidaan akuutissa vaiheessa hoitaa itse.

Kylmäoireet

Jos alkuoireina ovat vilunväristykset, hieman vuotava nenä ja lievä kurkkukipu, katsotaan niiden olevan kylmäoireita. Mahdollinen kuume ei tällöin nouse korkeaksi. Samana päivänä oireiden ilmaannuttua tulisi hikoilla reilusti, niin että hiki muuttuu lämpimäksi. Näin oireet voivat kadota tässä vaiheessa jopa kokonaan. Lisäksi olisi hyvä nauttia verenkiertoa edistäviä ja mausteisia makuja sisältäviä lämmittäviä ruokia ja yrttejä, kuten inkivääriä, mustapippuria, kanelia sekä lämpimiä maustettuja keittoja. Erityisen tehokkaana tunnetaan lämmin inkivääri-sitruuna-hunajajuoma.

Kuumaoireet

Jos alkuoireina on kuumetta, lihassärkyä ja voimakas kurkkukipu, tulisi juoda mahdollisimman paljon sitruunaa, piparminttu- ja sitruunamelissateetä. Lisäksi voi nauttia vesimelonia ja retiisiä.

Alkuvaiheen eli yleensä muutaman päivän jälkeen kaikki flunssat muuttuvat kuumaoireisemmiksi. Tällöin runsasta inkiväärin tai muiden tulisten yrttien nauttimista tulisi vähentää. Myös punaisen lihan syöntiä olisi hyvä välttää, kunnes flunssa on kokonaan ohi.

Kaikenlaisiin kurkkukipuihin on mustaseljanmarjamehu erinomainen apu. Lisäksi voi nauttia ratamouutetta, salviaa ja propolista ja kurlata suolavedellä.

Jos flunssaan liittyy paljon limaisuutta hengitysteissä, tulisi maitotuotteet, leivät ja sokeri jättää kokonaan pois kunnes tauti on ohi. Sen sijaan mustaviininmarjamehusta, sipulikeitosta, timjamista, tuoreesta inkivääristä, shiitakesienestä, ratamosta, retiisistä, valkosipulista ja piparjuuresta voi olla apua.

Hyvää helpotusta yskään saadaan yrteistä kuten timjamista, aniksesta, fenkolista, iisopista ja lakritsinjuuresta. Jos yskä on luonteeltaan kuivaa nautitaan säännöllisesti päärynöitä kuorineen.

Laajakirjoisten maitohappobakteereiden käyttöä kannattaa lisätä melkoisesti koko flunssan ajan. Ruokavalion tulisi olla melko kevyt. Immuniteettia yleisesti vahvistavia rohdoksia ei yleensä käytetä akuutin sairauden aikana.

5 tekemistä rajoittavaa sisäistä puheenpartta

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt sisäistä oppikoulua, jossa olen yrittänyt muuntaa sisäistä puhettani sellaiseksi, ettei se lannistaisi ja passivoisi minua. Onhan ihan hölmöä olla tekemättä asioita vain siksi, että sisäinen puheenparsi on lamaannuttavaa. Iloinen toiminta jää toteutumatta, jos jo ajatuksen tasolla estelee itseään.

Kun olen päässyt eroon rajoittavista puheenparsistani, on alkanut tapahtua! Kun sain tehtyä sisäisiä muutoksia, syntyi Stressinhallintakortit, useampi verkkokurssi ja viimeisimpänä Voimauttavat kysymykset -kortit, jotka olen kuvannut, suunnitellut, piirtänyt ja toteuttanut aivan itse.

Muutama vuosi sitten olisin sanonut tästä hetkestä: ”Ei ole mahdollista minulle, ei ole totta!” Niin kaukaiselta asia silloin tuntui. Tässä viisi rajoittavaa puheenparttani ja kuinka muutos tapahtui.

1. En minä osaa

Olen koulutukseltani suomen kielen maisteri, eli minun pitäisi tehdä asioita, joita koulutukseni pohjalta parhaiten osaan. Kirjoittamistaitoon nähden en todellakaan osaa piirtää, valokuvata, tehdä graafista suunnittelua tai taittaa. Ajattelin pitkään, että olen kirjoittaja, mutta en osaa muuta. Kun ajattelin näin, en todellakaan osannut, koska en opetellut – koska en osannut. Eli en tehnyt.

MUUTOS: Jossain kohtaa sisäinen paloni ohitti ajatukset. Luomisen vimma kasvoi niin suureksi, etten malttanut enää odotella, että joku muu tekee minulle sitä, mitä ”en osaa”. Aloin ottaa kuvia puhelimella – ilman päämäärää. Aloin harjoitella puhelimen appsilla kuvankäsittelyä ja myöhemmin opettelin saman koneella. Tiedättekö mitä tapahtui? Opin. Mutta ennen kaikkea tein, enkä vain estellyt itseäni tekemästä!

2. Joku on aina parempi

Kun olin vähän oppinut uusia taitoja, ajattelin, että en voi näyttää niitä muille tai ainakaan julkaista, sillä ammattilaiset osaavat paljon paremmin. Omat visuaaliset räpellykseni ovat varmaan tosi säälittäviä niiden mielestä, jotka ovat tottuneet ammattilaisten hienoilla vehkeillä ja rautaisella ammattitaidolla tehtyihin pläjäyksiin.

MUUTOS: Eräs viisas (graafisen alan) ystäväni oli sanonut joskus sanat, jotka jäivät mieleeni pyörimään: ”Kuka tahansa voi sanoa, että asian voisi tehdä paremmin, mutta pointti onkin siinä, kuka tekee.” Tajusin, että arvostelijoita ja analysoijia riittää, tekijöitä ei aina niinkään. Toinen graafisen alan ystäväni sanoi, että ammattilaisen näkemykset ovat vain mielipiteitä, ja niitä on yhtä monta kuin tekijää. Tämä auttoi minua ymmärtämään, että ei ole vain hyvä-huono-asteikkoa, vaan jokaisen erilaista näkemystä kaivataan.

3. Tää nyt on vaan tämmöne

Pelko ja häpeä pitävät tiukasti vakan alla osaamista ja sitä, mitä voisimme muille antaa. Ajattelin, että ”nää nyt vaan on tällaisia säälittäviä räpellyksiä”. Kuinka voi auttaa tai tehdä toisten hyväksi jotain, jos ei usko pystyvänsä auttaa?

MUUTOS: Eräs nuori mies tuli luentoni jälkeen kerran sanomaan, että ”tajuatteko, kuinka monen ihmisen elämän olette luultavasti pelastaneet?” (viittasi Hidasta elämää -sivustoon) En, en ollut tajunnut. Mutta tajusin, että jos voin pelastaa yhdenkin ihmisen elämän tai tuoda toisen ihmisen elämään jotain hyvää, se on riittävä syy olla pitämättä osaamista ja asioita vakan alla.

VK1 — Voimauttavat kysymykset -korttienkin avulla voi tutkailla omaa sisäistä maailmaa ja mikä tekemistä rajoittaa. Lue lisää täältä.

4. En minä tiedä

Minua on ohjannut vahvasti myös sellainen uskomus, että minulla ei ole riittävästi tietoa toteuttaa asioita. Ajattelin, että tarvitsen pitkät koulutukset siihen, että voin aloittaa kuvaamisen tai kuvankäsittelyn tai graafisen suunnittelun. ”On varmasti jotain pyhiä salaisuuksia, joita muut osaavat.” Ja samalla olen aina ollut se, joka haluaa laittaa ensin kädet saveen ja itse kokea, miltä se tuntuu.

MUUTOS: Kun laitoin kädet saveen ja aloin harjoitella, minua ei enää yhtäkkiä kiinnostanutkaan tieto, vaan jokainen pieni onnistuminen sai iloitsemaan. Tiedän, että on tietoa, joka helpottaa luomista ja tuo siihen uusia ulottuvuuksia, mutta sen aika tulee, kun olen valmis. Haluan, että luomisessa säilyy ilo – tällä hetkellä se ei synny lukemalla vaan kokemalla.

5. Teen sitten joskus

Kun ajattelee, ettei osaa, ajattelee myös, että ”opettelen sitten joskus”. Toisin sanoen aloittaminen siirtyy ja siirtyy. Innostus alkaa muuttua vähitellen laimeammaksi, eikä tekemiseen tule tartuttua silloinkaan, kun siihen olisi aikaa. Sitten tulee se hetki, kun tajuaa, että joku muu on toteuttanut oman idean, kun itse on jäänyt pyörimään päässään pientä kehää.

MUUTOS: Olin saanut monta ideaa, ja kuitenkin jouduin katselemaan vierestä tai kaukaa, kun joku muu toteutti MINUN ideoitani. Kunnes tajusin, että kaikki ideat on koko ajan kaikkien saatavilla ja vastaanotettavissa. Näen ideat ikään kuin leijumassa ilmassa – se, joka on vastaanottavainen, voi napata ideoita tuosta kaikkien saatavilla olevasta luovuudenlähteestä. Siksi samat ideat syntyvät usein samanaikaisesti useammassa paikassa. Tämä auttoi minua ryhtymään toimeen heti – ottaen kuitenkin huomioon, että tekemisessä säilyy hyvä flow eikä sitä tarvitse runnoa eteenpäin väkisin.

Toivoisin, että tämä kirjoitus vapauttaisi edes yhden ihmisen yhden turhan esteen, jotta hyviä asioita ei jäisi tekemättä tai iloa tuomatta konkreettiseksi.

Tämän tekstin löydät Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin Tsemppikirjasta.

6 täsmävinkkiä vastustuskyvyn parantamiseen

Syksyn mittaan kesällä ladatut akut tyhjenevät tasaisesti. Toisilla hitaammin, toisilla nopeammin. Mitä hektisempää elämää elämme, sitä ravintorikkaampaa ruokaa kannattaa syödä. Jos tuntuu, ettei millään pysty paneutumaan oman vastustuskyvyn hoitamiseen juuri nyt, kannattaa ainakin välttää sokeria ja valkoisia viljoja, vaikka iltojen pimetessä houkutus kasvaa käpertyä sohvan nurkkaan ja palkita itseään herkuilla.

Tässä kuusi täsmävinkkiä vastustuskyvyn parantamiseen Pur-hyvinvointikaupan ravintoterapeutti Hanna Huttuselta:

1. Pidä suolisto suojassa turhalta rasitukselta

Kaikki lähtee suolistosta, joka on immuniteettimme kannalta tärkein paikka. Suolistoa tulisi suojella turhalta rasitukselta, jotta se voi tehdä tärkeää työtään vastustuskykymme hyväksi. Sokeri ja valkoiset jauhot rasittavat immuniteettiä kaikkein eniten. Mitä puhtaammin syö, sitä paremmat eväät itselleen antaa. Kannattaa suosi aitoja, vähän prosessoituja raaka-aineita ja tukea hyvää bakteerikantaaa esim. hapatetuilla kasviksilla tai probioottivalmistein.

Ruokavaliota kannattaa siis rikastaa suolistoa hellivillä ruoka-aineilla ja soluja suojata antioksidantein. Jos se ei onnistu, niin terveyskaupoista saa hyviä marjauutevalmisteita. Kookosöljyllä on tulehdusta sammuttavia ominaisuuksia, ja se kannattaa ottaa osaksi jokapäiväistä ruoanlaittoa. Kun haluaa ”lohtua”, niin perussuklaan sijaan voi ottaa tummaa raakasuklaata, josta saa antioksidantit kaupan päälle tai jäätelönhimon taltuttaa smoothiella.

2. Riittävä D-vitamiinitaso

Pidä huolta, että D-vitamiinitaso on riittävän korkea, koska vitamiini vaikuttaa solutuman kautta ja siten säätelee kaikkea. Riittävä taso on eri asia kuin saantisuositukset. D-vitamiinin muodoilla on merkitystä, mukana pitäisi olla riittävästi rasvahappoja jotta vitamiini imeytyy.

D-vitamiinia on tunnetusti hyvin esimerkiksi kananmunissa ja rasvaisissa kaloissa. Pelkällä ruoalla riittävää tasoa on kuitenkin melko mahdotonta pitää yllä. Vitamiinilisän ottaminen on siis ihan suositeltavaa.

3. Pakurista hyödyllisiä antioksidantteja

Elimistö tarvitsee vapaita radikaaleja, mutta kun niitä on liikaa, syntyy ongelmia. Antioksidantit suojaavat liiallisilta vapailta radikaaleilta ja hiljentävät matalaa tulehdusta. Pakurissa voi olla antioksidantteja jopa 5000 kertaa enemmän kuin mustikassa. Pakuria löytyy monessa muodossa: paloina, teenä ja kahvina. Jopa helpoissa instant -pusseissa.

4. Ternimaidosta eläviä vasta-aineita

Pakastekylmäkuivattu ternimaito sisältää eläviä vasta-aineita noin kolmesataa. Ternimaito on hyvä pöpöjen ennaltaehkäisyssä, mutta auttaa myös siinä vaiheessa kun kurkkua alkaa jo aristaa. Maitoallergiset ja muut maitoa välttelevät pystyvät yleensä käyttämään ternimaitoa sen normaalista maidosta poikkeavan koostumuksen ja erilaisen käsittelyn ansiosta ja eettisyydestäkään ei tarvitse kantaa huolta, vasikat saavat varmasti oman osansa.

Good herbs and spices on old table — Hyödynnä lämmittäviä ruoka-aineita.

5. Lämmitä kehoa ruoka-aineilla

Kun energiat ovat vähissä, on väsynyt ja vetämätön olo, niin lämmittävät ruoat ja mausteet ovat hyviä energiatason nostajia. Tällaisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi chili, valkosipuli ja inkivääri. Palelijoiden kannattaa pitää nämä ruoka-aineet jatkuvasti hyllyssään. Kun ulkona on kylmää ja märkää, on ihana lämmittää itseään raakasuklaasta tehdyllä kaakaolla, jossa on ripaus chiliä.

Ruokavalioasioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Syksyllä mennään Työväenopistoon tai jollekin kurssille opettelemaan jokin uusi taito. Itsestään huolehtiminen on myös tällainen uusi taito, jota kukaan ei osaa harjoittelematta. Apua saa aina tarvittaessa.

6. Ulkoile

Vietämme liikaa aikaa sisätiloissa. Vaikka olisit kuinka väsynyt, mene edes hetkeksi puistoon tai metsän reunaan. Kaupungissa elävillä voi olla liian vähän kontaktia maaperäiseen bakteerikantaan, joka auttaisi vastustuskyvyn kehittämisessä. Stressi pahentaa kehossa olevia ongelmia, eli olisi hyvä olla stressaamatta. Jos tämä ei onnistu, vinkit voivat olla sinulle tarpeen.

Lähde: Hyvinvointikauppa Pur:in ravintoterapeutti Hanna Huttunen

Tunteiden hallinta vai sallinta?

Mitä tarkoittaa tunteiden hallinta? Voiko tunteita oikeastaan hallita? Ja tarvitseeko niitä hallita? Oman näkemykseni mukaan me emme voi hallita omia tunteitamme, eikä meidän edes tarvitse pyrkiä tunteiden hallintaan.

Tunteet useimmiten tapahtuvat ja ilmaantuvat kehossamme jo ennen kuin tiedostamme tuntevamme jonkin tunteen. Tunnereaktioni on aina täysin yksilöllinen. Voi olla jopa niin, että sydämeni jo tietää ennakolta asioita, ennen kuin aivot edes rekisteröivät jonkin aistimuksen ja tapahtuneen asian.

Minussa olevat tiedostamattomat ja esitietoiset osat vaikuttavat paljon siihen, miten reagoin tunteillani. Se mikä minussa on ei-tietoista, sitä en voi tunnistaa. Keho kuitenkin elää myös tiedostamattomat asiat luomalla stressireaktioita ja sytyttämällä erilaisia tunteita – tai rauhoittumalla, jos mitään ”vaaraa” ei ole.

Nykyajan yksi haasteista on tunnottomuus. Monille voi olla vaikeaa, suorastaan mahdotonta, tunnistaa erilaisia tunteita kehossaan, koska keho itsessään on heille vieras. Voi olla, että ihminen tunnistaa vain kaksi tunnetta, hyvän ja huonon. Ja huono tunne, paha olo, on ikävä kokemus, jonka kanssa oleminen ja jonka hyväksyminen voi olla hyvin vaikeaa.

Yksi tapa selviytyä tunteiden kanssa on yrittää hallita itseään ja tunteitaan. Tämä tapa kuitenkin kuluttaa valtavasti kehomielen voimavaroja, varsinkin jos tunteet joutuu säilömään kehoon. Tunteiden liiallinen hallinta näkyy ajan myötä myös solutasolla erilaisina oireina ja sairauksina.

Ajattele jos tunnereaktio olisi kuin palava tuli. Tuli sammuu kyllä itsestään ajallaan, ja niin sammuu tunnekin, kun sen sallii tulla ja olla niin kuin se on. Mutta jos yrität tukahduttaa tulen liian aikaisin, jokin jää kesken. Sama ilmiö tapahtuu kehossasi; näitä tukahdutettuja ja säilöttyjä tunteita me kannamme paljon mukanamme lapsuudesta asti. Erilaisina jännityksinä, puristuksina, kiristyksinä ja hengityksen epätasapainona, muun muassa. Nämä läpikäymättömät tunteet myös pitävät sisällään monenlaisia uskomuksia itsestä ja elämästä.

Mitä jos alkaisimme yhä enemmän sallimaan tunteita? Miltä maailma näyttäisi, jos tunteita enemmän hyväksyttäisiin ja sallittaisiin? Uusi sukupolvi oppisi enemmän tunnetaitoja ja sitä kautta terveitä rajoja, omista tunteista vastuunottoa, itsensä ja muiden hyväksyntää – erilaisuuden sallimista myös.

EFT on ollut itselleni tärkeä keino oppia tunnistamaan, sallimaan ja hyväksymään omia tunteitani. EFT (emotional freedom techniques) on itsehoitokeinona loistava avaamaan omaa kehotietoisuutta, koska siinä tunteet otetaan vastaan hyväksyen ja havainnoiden nimenomaan sitä, miten juuri minun kehoni tämän tunteen kokee. Akupunktiopisteiden naputtelu tietyn protokollan avulla vapauttaa kehosta sellaiset tunne- ja stressijumit, joita olen jostakin syystä joutunut sinne säilömään. Näin minulle vapautuu enemmän energiaa muuhun, tärkeämpään. Ja kun oppii sallimaan omat tunteet ja ottamaan niistä vastuun, on paljon helpompi kohdata myös muiden tunteita hyväksyvällä tavalla!