Mitä tärkeämpi ihmissuhde on kyseessä, sitä enemmän koskee, kun joutuu siinä pettymään. Jos luottamustasi käytetään väärin tai sinua satutetaan tavalla, johon et osannut varautua, voi toipumiseen mennä pitkä aika. Rikottua ei saa enää ehjäksi, mutta sirpaleista voi rakentaa uutta, joskus parempaakin. Ennen kaikkea särkynyt ystävyys tai parisuhde auttaa sinua tulemaan läheisemmäksi itsesi kanssa. Se avaa mahdollisuuden tutkia omaa kaikupohjaa.
Kun sisimpään koskee, on kysymys aina jollain tavoin hylkäämiseen, eristämiseen, häpeään tai alistamiseen liittyvistä tunteista. Kun sinua satutetaan, koet helposti olleesi vastuussa toisen käyttäytymisestä. Niin ei kuitenkaan ole, ihminen on aina vastuussa itse siitä, kuinka toimii toista kohtaan.
Ystävyyden päättyminen voi olla yhtä tuskallista, kuin parisuhteenkin loppuminen. Mitä yllättävämmin se käy, sitä traumaattisempi kokemus voi olla. Sanotaan, että oikea ystävyys kestää myös hankalien asioiden ilmaisemisen, mutta voisiko ajatella, että kaikki asiat voivat tulla kerrotuksi kasvattavalla ja toista arvostavalla tavalla? Tarvitsemmeko ilkeyttä, ylimielisyyttä ja vihaa läheisissä ihmissuhteissamme?
Ansaitseeko henkilö toisen mahdollisuuden? Varmasti, useimmiten. Jos toinen on mokannut pahasti, voi luottamuksen löytämiseen mennä aikaa. Kuitenkin, jos hän osoittaa vilpitöntä halua korjata tilanne, kannattaa sinun pohtia, olisiko suhteessanne tilaa anteeksiantamiselle ja tilaa uudelleen aloittamiselle.
Tämä edellyttää, että toinen aidosti kantaa vastuun omasta teostaan ja että sinä olet valmis jättämään tapahtuneen taakse.
Jos halu anteeksipyytämiseen ja tapahtuneen hyvittämiseen puuttuu, ei kyseessä todennäköisesti ole aito ystävyys- tai rakkaussuhde, vaan vuorovaikutuksenne perustuu dynamiikkaan, joka palvelee jotain aivan muuta. Silloin sinun on syytä pohtia, mitä vierelläsi oleva ihminen käytöksellään viestii? Haluatko olla tällaisen ihmisen lähellä?
Kun herkkyysmaisema, arvot ja ihmiskäsitys eivät kohtaa, välillänne jää paljon muutakin tärkeää vaihtamatta ja läheisyyttä ei pääse syntymään välillenne. Silloin on aivan turha pohtia, satuttiko toinen sinua tahallaan vai ymmärtämättömyyttään. Tai oletko sinä kenties liian herkkä ja loukkaantuva. Lopputuloksena on joka tapauksessa suhde, joka ei toimi.
Rakkaudellinen teko tällaisessa kohdassa on tehdä johtopäätös suhteen tilasta ja lähteä eri suuntiin. Jos yhteistä kieltä ei ole, ei ole myöskään kohtaamisen mahdollisuutta.
Ihmisyys on paranemista, muutoksen virrassa olemista hetkestä toiseen, elämämme loppuun asti. Paraneminen on oman eheyden, aidon minän tiedostamista. Tässä tilassa kehomieli elää tasapainoisemmin elämän sykleissä, sairaudestakin huolimatta. Englanninkielinen sana healing tarkoittaakin kokonaiseksi, eheäksi tulemista.
Joskus käy niin, että meissä aina olevan eheyden tiedostaminen katoaa. Saatamme eri tavoin oireilla tai sairastua. Sairaus on joidenkin mielestä heijastusta elämän virran pysähtymisestä tai hidastumisesta. Useimmiten, tietoisesti tai tiedostamatta, saamme elinvoiman ja ”virtauksen” takaisin ja pääsemme jatkamaan paranemispolkua eteenpäin.
Jos paranemisemme pysähtyy, tyydymmekö siihen vai tarkastelisimmeko asiaa syvemmin?
Ihmisellä on perustavaa laatua oleva tarve sopeutua siihen ympäristöön missä hän elää. Erityisesti pitkään sairaana ollessamme koetamme sopeutua tilanteeseen, läheisten lisäksi. Sairas ihminen voi tarvita monenlaista apua ja tukea. Läheiset useimmiten haluavat auttaa ja tukea, ja he ottavat sitä kautta uuden roolin, aivan kuin sairas ihminenkin elää omassa roolissaan.
Kukapa meistä haluaisi olla sairas – sairaana tai jollakin tavoin oireilevana elämä voi tuntua jatkuvalta kärsimykseltä. Sairas tai oireileva ihminen voi jumittua ajatukseen, että tämä on hänen kohtalonsa ja muutkin voivat alkaa ajatella samalla tavoin.
Mutta mitä jos sairas ihminen havahtuisikin toivomaan muutosta, jos hänessä heräisi syvä kaipaus sitä aitoa itseä kohtaan, joka hänessä on olemassa ja jonka sairastuminen osaltaan jähmetti?
Ehkä hän tunnistaisi omistavansa terveyttä ja eheyttä sairaudesta huolimatta? Ehkä hän oivaltaisi sen, että sairastuminen on osa hänen elämänmittaista paranemisprosessiaan, jossa ainoa ennustettava asia on muutos? Jäädäkö jumiin vai muuttua?
Kun sairastunut ihminen alkaa voimaantua, hänen ajattelunsa, tunteensa ja koko elämänsä muuttuu. Sairaudesta huolimatta valoa on nähtävillä sekä sisäisesti että ulkoisesti. On helpompi liikkua ja hengittää, kun pelko alkaa väistyä ja vapauden tunne kasvaa. Silmissä loistaa usko ja toivo.
Tämä voi hämmentää totuttuihin rooleihin sopeutuneita läheisiä niin paljon, että he selviytyäkseen tilanteesta alkavat vastustaa muutosta. Herkillä oleva eheytyvä ihminen alkaa helposti itsekin epäillä kykyään muutokseen. Mikäli tämä kaikki tapahtuu edes osittain ei-tietoisella tasolla, on vaarana, että parantuja luovuttaa.
Voi olla, että on paljon helpompaa jäädä vakiintuneisiin rooleihin, näin siinäkin tapauksessa, vaikka jokainen osapuoli olisi uupumassa omaan rooliinsa kuuluvan taakan alle.
Molemminpuolinen läheisriippuvuus kasvaa kasvamistaan, jopa katkeruus lisääntyy. Kukaan ei voi hyvin. Tämän kaiken vuoksi on elintärkeää, että tämä ilmiö aluksi tunnistetaan.
Paranemisprosessissa oleva voi kysyä itseltään: Mikä todella estää minua paranemasta ja sallimasta muutoksen tapahtua? Olenko tämän muutoksen arvoinen? Minkä ja ketkä koen tässä muutoksessa uhkana? Miten reagoin omaan pelkooni? Miten reagoin omiin toiveisiini, siihen sisäiseen elämänvoimaan, josta jo ehdin saada maistiaisen? Voinko antaa itselleni täyden luvan ja tuen kasvaa täyteen mittaani itsenäni? Vapauttaa toivottomuus ja kärsimys, ja ottaa tilalle elämän hyväksyminen sellaisena kuin se on?
Parantujan läheiset voivat kysyä itseltään: Mikä minua oikein hämmentää tai pelottaa siinä, että sairastunut läheiseni alkoi muuttua? Yritänkö estää häntä muuttumasta? Millaisia sisäisiä ajatuksiani tämä läheiseni muutos uhkaa? Mitä ajattelen omasta tukijan roolistani tällä hetkellä, kuormittaako se minua vai saanko siitä tyydytystä? Miltä tuntuisi luopua tästä roolista ja antaa enemmän tilaa läheiseni omille toiveille, olla hänen rinnallaan tarjoten tukea vain jos hän sitä tarvitsee? Iloita hänen kanssaan jokaisesta askeleesta kohti eheytymistä? Olla läsnä silloin, kun elämä tarjoaa takapakkeja?
Muutos ja muuttuminen on pelottavaa, vaikka se tarkoittaisi eheäksi ja autenttiseksi itsekseen tulemista.
Pelko voi olla läsnä sekä paranemisprosessia elävässä että hänen ympärillään elävissä. Voiko tähän muutokseen luottaa? Voinko luottaa itseeni, entä toiseen? Voinko luottaa elämään? Voinko luottaa prosessiin, joka on paljon enemmän kuin fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta paranemista? Mitä se paraneminen sitten lopulta oikein on – tässä kysymyksiä kerrakseen meille kaikille.
Lahjojen antamisen kausi lähestyy. Olen viime aikoina pohtinut sitä, mitä kaikkea liittyy toisille antamiseen ja toisten auttamiseen. Kirjoitan antamisen ulottuvuuksista kolmen blogin sarjan, koska aihe on äärimmäisen antoisa ja henkiselle kasvullemme tärkeä. Toisille antamiseen liittyy paljon enemmän kuin nopeasti kuvittelisi. Siihen liittyy universaali energian laki, myötätuntoa, iloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vapautta.
1. Antaminen koskettaa, koska se vapauttaa.
Mary Jaksch sanoo, että antaessamme jotakin hyvää toiselle vapaudumme hetkeksi täysin omista ajatuksistamme liittyen siihen, miltä näytämme, mitä muut meistä ajattelevat ja miten meidän pitäisi toimia. Vapaudumme ”minä-nauhan” pyörittämistä ajatuksista päässämme.
Olen päättänyt alkaa pitämään päiväkirjaa, johon kirjaan joka päivä jonkin hyvän teon jollekin toiselle ihmiselle, eläimelle tai luonnolle. Se on yleensä pieneltä tuntuva teko, kuten rohkaisu, hieronta, ruoan laittaminen tai kyydin antaminen. Kun tiedostan, että olen tekemässä päivän hyvää tekoa, olen tästä hellästä pysähtymisestä sanomaan tai tekemään asioita hyvillä mielin sen sijaan, että kiireessä tulisin äreäksi, kun pitäisi ehtiä tekemään monta muutakin asiaa.
2. Kun annamme toisille avoimin sydämin, muistamme, että emme ole yksin.
Mary Jaksch kysyy, kuinka suuri osa ajatuksistasi liittyy omaan työhösi, ihmissuhteisiisi tai tulevaisuutesi miettimiseen? Minulla näihin liittyvät suurin osa ajatuksistani. Huomaan, että antaessani tällaiset ajatukset unohtuvat ja katsantokantani laajenee. Tällöin huomaa paremmin muut, joilla on myös paljon ongelmia ja tarpeita, kuten Mary Jakschkin sanoo. Tuntuu hyvältä ja on itselle vapauttavaa laajentaa huomiota omista ajatuksista ulospäin.
3. Tunnemme enemmän iloa antaessamme puhtaasta sydämestämme.
Mitä tarkoittaa antaa puhtaasta sydämestä? Mary Jakschin mukaan sitä, että emme vaadi mielessämme vastinetta, anna saadaksemme palvelusta tai puhtaan omantunnon. Minusta tuntuu, että suurin osa nuoruudestani meni lähinnä ajatuksessa saada itselle jotakin. Lahjojen antaminenkin tapahtui, koska niin on tapana toimia. Antamisella voi onneksi olla aina arvoa, vaikka omat ajatukset eivät olisi olleet täysin puhtaat, koska se on hyvin inhimillistä.
Keskittyessäni enemmän antamiseen, saan suurempaa tyydytystä toisten eteen tekemistäni pienistä teoista kuin koskaan aiemmin. Voin jopa sanoa niistä tulevan osa elämäntehtävääni, josta saan iloa.
4. Jokaisen meidän sisässä on erilaisten kerrosten alla odottamassa hyvyys, joka tahtoo tulla ilmaistuksi.
Mary Jaksch sanoo, että aina kun kosketamme sisäistä hyvyyttämme, tunnemme liikutusta. Todellinen antaminen kumpuaa samasta paikasta kuin syvin onnellisuus. Ne ovat erottamattomasti yhteen kietoutuneet. Ystäväni puolestaan oli lukenut, että ennen jotkin yhteisöt perustuivat lahjojen antamiselle, kun nyky-yhteiskunta puolestaan perustuu lainaan. Voimme vain yrittää kuvitella, miten tämä vaikuttaa syviin ajattelutapoihimme.
Ehkä sinun ja minun ajattelutavan muuttaminen voi alkaa vaikuttamaan ympäristöömme myönteisesti tuottamalla lisää hyvää oloa.
”Jokainen ihmissuhde on antamista ja vastaanottamista. Antaminen synnyttää vastaanottamista ja vastaanottaminen antamista. Mikä lähtee, tulee myös takaisin. Todellisuudessa vastaanottaminen on sama asia kuin antaminen, koska antaminen ja vastaanottaminen ovat eri puolia universaalista energiavirrasta.” Deepak Chopra
Ensimmäinen merkittävä haavoittuvuuden muisto elämässäni on viiden vuoden takaa, kun paljastin blogissa olevani uupunut. Pelkäsin valtavasti, mitä siitä seuraa – olinhan hyvinvointialalla. Minun jos kenen kuuluisi osata pitää huolta itsestäni!
Tunnustus piti minua valveilla muutaman yön, enkä tajunnut ollenkaan, että se olisi vasta alkua. Että kasvupolullani olisi tulossa vielä satoja samanlaisia tilanteita lisää: sen sanomista ääneen, mitä tunnen ja koen, ja mikä eniten pelottaa.
Henkinen kasvu on muurien murtumista, suojakerrosten purkamista ympäriltään, sydämensä salojen avaamista. Niin että tutustuu ensin paremmin itse itseensä, sitten uskaltaa näyttää sisimpänsä myös muille.
Kun sinussa jokin liikahtaa auki, se väistämättä liikauttaa myös muita ympärilläsi. Toiset ehkä ilkkuvat, koska eivät ole valmiita kohtaamaan vielä samaa tunnetta itsessään – mutta toiset kiittävät kauniisti, ainakin sisimmässään. He tietävät nyt, että eivät ole yksin.
Joku voisi todeta, että kukaan ei pakota minua jakamaan ajatuksiani julkisesti. Tavallaan ei pakotakaan – paitsi oma sisäinen ohjaukseni. Tunnen sen konkreettisesti kehossani ja mielessäni, mitä minun milloinkin kuuluu sanoa ääneen – asiat vain haluavat tulla ulos. Pitkään ne ovat tulleet kirjoitetussa muodossa, nyt myös ääneen sanottuina sanoina. Samalla opettelen elämään epätäydellisyyteni kanssa uudella tasolla: tekstejä olen voinut halutessani viilata loputtomiin ja muokata myöhemminkin, mutta puhe on luonteeltaan erilaista. Siihen en enää jälkikäteen pääse käsiksi.
Tässä Taikaelämää-podcastin jaksossa jaan tunnelmia syyskuisesta viikosta, jolloin haavoittuvuuden teema oli jatkuvasti esillä arjessani. Tunteet olivat niin pinnassa, että kesken nauhoituksen meinasin purskahtaa itkuun. Mutta en halunnut leikata sitä poiskaan, koska jokin minussa sanoi, että tämäkin kuuluu nyt jakaa. Tunteet ovat uusi musta, aitous on uusi normaali.
Kun viisi vuotta sitten aloin toipua uupumuksesta, kävin kanavoijan luona. Hän sanoi, että kylläpä sinun sisälläsi on paljon asiaa tulossa ulos. ”Kirjoitatko sinä?”, hän kysyi.
Kyllä minä kirjoitin, olin kirjoittanut aina. Journalistina ja kirjailijana työkseni, päiväkirjojen ystävänä salaisiin arkistoihini. Mutta en ollut koskaan kirjoittanut niin, että kirjoittaminen olisi aidosti hoitanut minua. Päiväkirjoissakin huomasin suodattavani sanojani, yritin kuulostaa viisaalta ja mietin jatkuvasti, mitä muut ajattelisivat, jos ajatukseni paljastuisivat.
Mutta uupuneena tunsin, että pääni oli täynnä vähemmän kauniita ajatuksia: sekavia mielikuvia, stressaavia odotuksia ja vaatimuksia, väsyttävää hälinää. Päätin, että tuo kuorma oli aika purkaa ja sumu hälventää ympäriltäni.
Yhtäkkiä tuntui siltä kuin tulppa olisi otettu pois tunteideni tieltä.
Seuraavan vuoden aikana kirjoitin ison pinon muistikirjoja kannesta kanteen. Purkauduin, valitin, päästin pihalle kaiken sen mitä olin kantanut mukanani. Kysyin itseltäni kysymyksiä enkä aina löytänyt niihin vastauksia, mutta jokaisen kirjoituskerran jälkeen jokin osa minusta tuntui kirkkaammalta ja kevyemmältä. Vähitellen alkoi helpottaa.
Vuotta myöhemmin aloin perehtyä siihen, miten kirjoittamisen avulla voi edistää ihmisen hyvinvointia. Tutkimuksia ja vastauksia löytyikin. Erityisesti kiinnostuin James Pennebakerin havainnoista: Alitajuisten asioiden piilottelu on ihmiselle stressin aihe, joka heikentää terveyttä ja jaksamista. Kun asiat pääsevät pintaan, olo vapautuu ja kevenee. Se heijastuu ratkaisevasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Näiden oivallusten ja NLP-kouluttajataustani myötä syntyi ensimmäinen intuitiivisen kirjoittamisen verkkokurssini. Sittemmin kursseillani on ollut jo tuhansia ihmisiä.
Nyt päivänvalon on nähnyt ensimmäinen intuitiivisen kirjoittamisen tehtäväkirja.Löydä elämän taika – inspiraatiota sisäiselle matkalle auttaa tulemaan tietoiseksi ja vapautumaan rajoittavista uskomuksista, vanhojen tarinoiden taakoista sekä turhan tiukoista vaatimuksista itseään kohtaan. Siinä käydään samoja aiheita kuin varsinaisessa Löydä elämän taika -kirjassakin. Tehtäviin tarttuminen ei kuitenkaan edellytä aiemman kirjan lukemista.
Löydä elämän taika -tehtäväkirja sisältää yli sata kysymystä virikkeeksi kirjoittamiseen. Mukana on myös mielikuvaharjoituksia ja inspiroivia otsikoita. Tehtävien lomassa on sopivasti tilaa kirjoittamiseen.
Pääset kysymään itseltäsi samoja kysymyksiä, joita itse kävin läpi toipuessani uupumuksesta. Kysymyksiin ei kuitenkaan tarvitse vastata orjallisesti. Tarkoituksena on vain saada kirjoitusprosessi liikkeelle, tunteiden tulppa irrotettua, ja tunnistaa, missä olet menossa nyt.
Kauniilta ja viisaalta ei tarvitse kuulostaa eikä tekstin muodolla ole merkitystä! Kielioppisäännöt kehotan unohtamaan heti ensi metreillä. Vähitellen sivuista syntyy sinun näköisesi kirja, joka kertoo, missä olet menossa juuri nyt. Matkaan voit ottaa niin paljon aikaa kuin haluat ja tarvitset.
Hengitys – tuo ikiaikainen ja tylsältäkin tuntuva aihe. Huomaan, että palaan siihen aina ajoittain ja koen uusia ahaa-elämyksiä siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti se liittyy elämääni.
Olen tehnyt yöllä herätessäni oivalluksia hengityksestäni, joskus päivisinkin, mutta erityisesti yöllä, kun ei ole muuta tekemistä ja hengitykseen malttaa keskittyä. Olen todennut, että muutaman tunnin unien jälkeen ei kannata nousta, vaan pyrkiä syventämään ja rauhoittamaan hengitystä, joka on ehkä paras keino auttamaan uudelleen nukahtamisessa.
Uskon, että jos oppii hengittämään rennosti, luottavaisesti ja syvästi, voi päästä erilaisista selittämättömistä uniongelmista eroon tai lieventää niiden oireita, kuten kuorsausta, uniapneaa, hampaiden yhteen narskuttelua tai katkonaista unta. Hyvä hengitystapa rentouttaa kurkun, rintakehän ja selän lihakset joka hengityksellä. Myös astmaatikot, selkäkipuiset ja jännittäjät voivat saada helpotusta oireisiinsa. Hengitysterapiaa, neuvontaa ja -kursseja pitäisi mielestäni olla terveydenhuollon kautta tarjolla paljon enemmän, koska se voisi auttaa montaa ihmistä erilaisissa vaivoissa ja vaikuttaa jaksamiseen samalla myönteisesti!
Hengitystapa on yksilöllinen. Hengitystapamme on normaalisti tiedostamatonta lihastoimintaa ja siitä pitää ensin tulla tietoiseksi tarkkailemalla rauhallisessa tilassa omaa hengitystä. Se on mielenkiintoisempaa kuin uskoisi ja paljastaa monia asioita itsestä!
Pyrin tiedostamaan kehoni tavan syvähengittää, kuten se parhaalla mahdollisella tavalla osaa, ilman, että ajatukset puuttuvat peliin, ja nopeuttavat hengitysrytmiä. Mieli pitää meitä vireys- ja jännitystilassa niin helposti.
Kohdistan huomiota sitkeästi keskivartalooni, erityisesti alavatsan ja pallean seudulle, ja odotan, että hengityslihakset siellä aktivoituvat. Pyrin päästämään irti tavastani vetää ilmaa sisään ylemmillä hengityslihaksilla. Annan kehoni ikään kuin laskeutua ja rauhoittua olemaan ja hengittämään luontaisesti.
Kuulin hyvän neuvon, joka auttaa rentouttamaan kiristyneitä hengityslihaksia. Haukottelen tai kuvittelen haukotuksen, jolloin huomaan, miten kaulan lihakset laajenevat ja kurkkuun tulee tilan tunnetta. Tätä tilan tunnetta ja lihasrentoutta haetaan myös äänenkäyttöharjoituksissa, joita olen alkanut tekemään.
Suun purentalihakset sekä kaulan että niskan lihakset rentoutuvat parhaiten hengittämällä oikein. Hieronta auttaa hetkeksi, mutta jos rentouttaa oman uloshengityksen, lihakset saa rentoutumaan joka hengityksellä.
Miten itsevarma tunne siitä tulekaan, kun huomaa hengittävänsä koko kehollaan. Kun minä hengitän, enkä ole ikään kuin hieman poissa itsestäni ja hengityksestäni! Kun pystyn luottamaan hengitykseeni ja siihen, että ”hallitsen sen”, vaikka en joka hengenvedolla. Ymmärrän hengitystäni sekä sen viestejä, voin luottaa kehooni, itseeni ja ilmaista itseäni koko täyteydestäni.
Äänenkäytössä tarvitaan samoja lihaksia kuin hengittämisessä. Äänenkäyttövalmentajani sanookin, että kun voi luottaa omaan ääneensä ja siihen, että se kantaa, eikä ole käheä tai sorru, on paljon itsevarmempi esiintyessä ja kaikissa sosiaalisissa tilanteissa – eli jatkuvasti. Ei ole väärin rakastaa tervehenkisesti omaa ääntään.
Voit siis tulla itsevarmemmaksi yksinkertaisesti oman kehosi tietoisuutta laajentamalla ja hengitystäsi tarkkailemalla sekä syventämällä. <3
Oletko koskaan kokenut tunnetta, että sinulla ja kumppanillasi menee hyvin, kunnes jokin muuttuu salamannopeasti? Mies sulkeutuu, hiljenee, häviää paikalta, joko fyysisesti tai emotionaalisesti, usein molemmin tavoin. Miksi näin tapahtuu ja mitä voimme oppia tästä?
Yleistettynä, mies ja nainen suhtautuvat stressiin eri tavalla. Mies ”taistelee, pakenee tai jäätyy” kun taas nainen haluaa jakaa, kontaktoitua ja tuntea emotionaalista turvaa. Roolit voivat olla (ja usein nykyaikana ovatkin) myös toisinpäin. Useiden miesten tapa reagoida stressiin on sulkeutua, tarkastella asiaa, peilata, pohtia ja etsiä ongelmaan ratkaisua. Kun mies haluaa mennä luolaan, onko hänen hyvä antaa vain mennä? Vai pitäisikö häntä auttaa? Mikä häntä vaivaa?
Hyvä ymmärtää, miksi mies pakenee ja sulkeutuu
Se on aikaa latautua.
Se rauhoittaa ja tasapainottaa, täten myös vahvistaa hänen omaa olemistaan. Vetäytyminen tuo mahdollisuuden löytää hänen oman keskuksensa.
Hyväksy ja anna hänen mennä.
Kyse ei ole (välttämättä) toisen ihmisen tai ihmissuhteen väheksymisestä.
Minkään ei tarvitse olla ”vialla” tai ”huonosti”, kun mies tarvitsee omaa aikaa. Usein kuitenkin jokin stressaava tilanne voi luoda tarpeen vetäytymiseen.
Häntä ei tarvitse auttaa tai tehdä onnelliseksi (pienemmissä tilanteissa siis, järjen käyttö on sallittua).
Mikäli mies on uupunut, todennäköistä on, että hänen testosteroninsa on korvaantunut estrogeenillä (aromataasi). Mikäli tätä jatkuu pitkään on seurauksena ylipaino ja valittava ukko! Vetäytyminen auttaa kuormituksen vähentämisessä, auttaen testosteronia jälleen palautumaan. Tämän vuoksi useat miehet tykkäävät katsoa tv:tä, lukea lehteä tai nykyään meditoida ja tehdä omia projektejaan. Tämä ei tarkoita tietenkään pelkkää vetäytymistä tai omia puuhasteluja. Tunnistatko onko kyseessä todellinen tarve (usein muutamista tunneista korkeintaan muutamaan päivään) vai jatkuvaa laiskottelua, joka ei palvele kumpaakaan.
Miksi mies sulkeutuu? Tähän kysymykseen on monta syytä, mutta näkisin että nämä ovat yleisesti taustalla:
Hän kokee väheksyntää läheisessä ihmissuhteessa.
Hän kokee ”tarpeettomuutta”, eli häntä ei tarvita mihinkään.
Hän on ylikuormittunut ja kaipaa nollausta (minkä hiljaisuus usein tuo miehelle).
Hän on peloissaan. Varsinkin läheisessä ihmissuhteessa vetäydymme silloin kun pelkäämme ihmissuhteemme puolesta. Varsinkin silloin kun kumppani tuo jollain tasolla ilmi epävarmuutensa miestä kohtaan esille.
Toki on mahdollista, että hän on paskiainen eikä välitä kenestäkään. Sekin on aina mahdollista, mutta monesti taustalla voi siinäkin olla pelko ja osaamattomuus.
Häntä loukataan epäsuorasti, viittaamalla esim. siihen mitä asioita on vielä tekemättä. Vaikka tarkoitus sanomisessa olisi hyvä, se voi hukkua tunteisiin. Usein asiat ovat pieniä, mutta miehet ovat yllättävän herkkiä otuksia, varsinkin silloin, kun he ovat avanneet sydämensä. Silloin pienikin asia voi hermostuttaa, koska se avaa vanhoja haavoja, usein lapsuudesta. Näihin usein ylireagoimme, koska hermostomme antaa vanhan ärsykkeen, jonka tunnemme kehossamme. Usein asia liittyy äitisuhteeseemme. Mutta keskitytään nyt tähän hetkeen, mitä voimme tehdä, sekä miehenä että naisena?
On hyvä ymmärtää, että voimme harjoitella toimintatapojamme. Kaiken ei tarvitse olla ennalta määrättyä, kuinka toimimme ja miten reagoimme. Voimme harjoitella (myös miehinä) emotionaalista viisauttamme. Äärimmäisen tärkeää on huomioida meidän keskushermostomme, johon olemme saaneet nuoruudessamme ärsykkeen, jota kannamme mukanamme koko elämän. Tai ainakin siihen asti kunnes asetamme ”käyttöjärjestelmäämme” uuden ohjelman. Käyttöjärjestelmällä tarkoitan meidän koko olemista, erityisesti tässä yhteydessä meidän keskushermoston oppimaa ohjelmointia lapsuudesta. Tämä ”ohjelma” on se sama reagointitapa, jota toteutimme lapsena kun äiti (tai muu läheinen) torui tai neuvoi meitä. Mielellä ymmärrämme, että nykyinen ihmissuhteemme ei ole vanhempamme mutta hermosto ei tätä eroa näe. Se vain toteuttaa sille opetettua ohjelmaa.
Opettelemalla voimme kasvaa, kehittyä ja luoda myös uudenlaisia tapoja meidän olemiseen, reagointiin ja ennen kaikkea rakastamiseen! Tämä on miehisyyden vallankumous, jota suuri osa ei ole vielä koskaan kokenut! Nyt voimme opetella rakkauden samurai taitoja täysin uudella tavalla.
Mutta mistä lähteä liikkeelle?
Ymmärrä (sekä mies että hänen kumppaninsa), että kyseessä on vain tunnereaktio. Jo tämän sisäistäminen voi olla ison muutoksen mahdollistaja. Me emme ole tunteemme, meillä on tunteita.
Kysy itseltäsi, mitä tässä tapahtuu, mikä on totta! Usein tapahtumat joita koemme, eivät ole samoja mitä oikeasti tapahtuu! Monesti olen kysynyt kumppanilta, että mitä tarkoitit sanoillasi. Kumppanin selittäessä ymmärrän, että en ymmärtänyt mitään. Olen keksinyt tarinan omassa päässäni (tai hermostossani).
Päätä jo etukäteen toimintamallisi! Tämä on tärkeää, sillä tunteiden keskellä emme ajattele järkevästi. Tilanteessa on turha enää yrittää miettiä mitään oleellista. On hyvä päättää etukäteen miten toimia, jos puukko iskeytyy liian syvälle. Itselläni on toiminut seuraavat:
1. Sulje silmät, hengitä syvään ja rentouta keho.
2. Mikäli homma lähtee lapasesta, mene toiseen huoneeseen, makaa, rentoudu ja toista 1. kohdan toimet.
3. Ja sitten kun nekään ei auta, niin lähde ulos kävelylle. Usein vahvan hengityksen, puhinan ja mekastamisen kanssa. Tämä on toiminut joka kerta tähän asti. Palaa vasta kun hermosto on rauhoittunut ja aivot saavat jälleen happea ja verta. Selvitä tilanne.
Yksi merkityksellinen oivallus oli se, kun tajusin, että vetäytymisestä palaa mieluusti, jos on jotain syytä palata. Eli toisin sanoen palaamiselle on merkitys. Mikäli minua tarvitaan, minulla on merkitys eli voin antaa omista superlahjoistani maailmalle. Kuulostaa kornilta, mutta me olemme hassuja otuksia. Me (tai minä ainakin!) haluamme olla sankareita, erityisesti meidän rakkaille. Se on yksi parhaita tuntemuksia kun koen, että olen antanut jotain hyvää, jotain rakkaudellista maailman kauneimmalle otukselle. Nainen jos uskaltaa avata sydämensä, lähestyä pehmeästi, rakastavasti, se sulattaa miehen sydämen erittäin nopeasti. Tämä on tietenkin mahdottoman pelottavaa ja sen takia moni ei sitä käytä, koska mahdollisuus torjumiseen on olemassa. Mutta omassa kokemisessani, kumppanini tätä tehdessä, se on välitön sydämen avaaja. Toki vastuu ei ole pelkästään naisella, myös miehen on tärkeää opetella tätä ja sosiaalisia taitoja. Mutta sanonpa vaan vielä kerran, teillä naisilla on paljon avaimia mitä voisitte käyttää meidän jäyhien sydämien avaamiseen. Riskinsä, mutta hei, elävässä elämässä niitä on aina!
Ennen kuin päästän sinut harjoittelemaan, niin on hyvä muistaa, että kaikki on mahdollista. Me (sekä miehet että naiset) voimme kehittyä rakastamaan syvemmin ja aidommin. Ei ole pakko, mutta kasvaminen on erittäin mahdollista. Useille meistä ei ole annettu järkeviä toimintamalleja, puhumattakaan rakkauden käyttö-opasta. Ne ovat taitoja, joiden eteen meidän pitää työskennellä, jotta opimme niitä käyttämään todellisessa elämässä.
Yllä olevat asiat ovat tietenkin yleistyksiä ja eivät päde kaikkiin tilanteisiin. Oletan että sinä lukijana osaat navigoida omassa elämässäsi tarpeellisiin suuntiin. Mikäli miehesi ainoastaan makaa sohvalla katsoen tv:tä, puhuen sinulle alentavasti ja sabotoiden omaa sekä sinun elämääsi, on todennäköistä että sinulla on poika talossa. Lue lisää pojista ja miehistä TÄÄLTÄ.
On myös äärimmäisen hyvä muistaa, että vetäytyminen olisi hyvä päättää aina yhdistymiseen, yhteyden luomiseen. Mikäli elämä on pelkkää vetäytymistä, ilman yhteentulemista, kyseessä on jotain muuta, kuin mitä tässä tarkoitan. Ymmärrän, että monilla naisilla on ehkä huonoja kokemuksia miehistä, vetäytymisestä, niinpä tämäkin on helppo lukea haavojen kautta. Siitä nousee seuraava ajatus.
Mikäli kohtaat tämän hetken menneisyyden haavoilla, ei tulevaisuus ole välttämättä niin rakkaudellinen kuin se voisi olla.
Ymmärrän myös sen, että roolisekoittumisen vuoksi myös nainen voi kokea suurta tarvetta luolaansa. Varsinkin nykyajan suurissa vaatimuksissa tämä on erittäin ymmärrettävää. Useat ihmiset käyttävät paljon voimavaroja eteenpäin menemiseen, käyttäen testosteroni tyylistä elämäntapaa alustanaan ja silloin tarpeet ovat erilaiset. Toivon, että otat tämän tekstin enemmän peilausalustana, kuin ahdasmielisenä ehdottomuutena.
Sinulla, minulla ja meillä on valtavan suuri rakkauspotentiaali käyttämättä. Me voimme oppia valjastamaan joka solumme kokemaan ja vastaanottamaan valtavaa rakkautta. Usein meidän läheiset ihmissuhteemme ovat loistava paikkoja harjoitella hyväksyntää, irti päästämistä ja uusien toimintamallien oppimista. Me olemme suuri rakkauslahja tälle maailmalle. Uskalletaan itsemme loistaa ja annetaan läheisten ihmistemme loistaa myös!
Yksi asia on varmaa, inhimillinen kasvu ei ole kaikille samaa. Ei ole olemassa mitään sääntökirjaa, joka sanoo mitä kaikkien tulisi tehdä tai olla tekemättä kasvaakseen.
Se mikä aidolle kasvulle tuntuu olevan yhteistä, on se että se tuo ihmistä lähemmäs ydintään, herkästi ja vahvasti.
Inhimillinen kasvu voi olla esimerkiksi:
Sitä että harjoittelee olemaan omalla puolellaan
Sitä että sallii sen ettei tiedä, ja ottaa aikansa tunnustellakseen mikä on itselle totta
Sitä että uskaltaa sanoa elämälle kyllä
Sitä että uskaltaa sanoa ei
Sitä että ottaa aikalisän
Sitä että pyytää tukea
Sitä että voi olla itse keskeneräinen ja silti myös muille tukena
Sitä että tunnistaa omat rajansa, sellaisissakin asioissa joita pidetään yleisesti ihailtuna
Sitä että kuuntelee rehellisesti mikä on itselle inhimillistä ja realistista, riippumatta ihanteista
Sitä että hyväksyy että on myös tarpeen levätä ja katsoa netflixiä jäätelökulhon kera
Sitä että harjoittelee pyytämään anteeksi, myös itseltään
Sitä että harjoittelee antamaan anteeksi, myös itselleen
Sitä että hyväksyy senkin, että ei kykene olemaan kokoajan läsnä
Sitä että itsensä tuomitsemisen sijaan, pyrkiikin ymmärtämään
Sitä että hyväksyy itsessä nousevan vastustuksen
Sitä että harjoittelee hyväksymään raadollisienkin ajatuksien ja tunteiden nousemista
Sitä että ottaa vaikeat asiat puheeksi
Sitä että ei ”rehellisyyden nimissä” kaada omaa p*skaansa toisen niskaan
Ja sitä että jos niin tekee, uskaltaa pyytää anteeksi
Sitä että harjoittelee istumaan epämukavien tunteiden kanssa, ei siksi että se olisi urotyö vaan siksi, koska tietää että sisäinen levollisuus ei löydy pakoon juoksemalla
Sitä että on armollinen itselleen siitä, että ei aina kykene istumaan vaikeiden tunteiden kanssa
Joskus se on sitä että uskaltautuu jollekin kurssille
Joskus se on sitä, että uskaltaa olla menemättä ja harjoittelee arjessaan aiempien kurssien oppeja
Se on erottelukykyä, mikä tuntuu minulle todelta ja mikä ei
Sitä että uskaltaa ottaa paikkansa elämässä, herkästi ja vahvasti
Sitä että uskaltaa antaa muille tilaa olla mitä he ovat
Sitä että hyväksyy, että täällä tuskin kukaan tulee valmiiksi, eikä tarvitsekaan
Sitä että vaikka miten haluaisi nähdä asiat sydämellä, ei aina heti näe. Ja voi silti rukoilla, että kun on valmis, voi sydän nähdä sen mitä on tarkoitus nähdä.
Se on sitä että vaikka miten haluaa kasvaa, pyrkii muistamaan että on tässä ja nyt kokonainen, riittävä ja rakastettava, kaikkine inhimillisyyksineen.
Ihastu salaattiin, jossa kvinoan rapeus kietoutuu kermaisen pehmeästi avokadoon. Tämä lounasvaihtoehto suorastaan pullistelee upeita ravintoarvoja ja saa sinut lusikoimaan lautasellesi aina vain lisää kehoa hellivää herkkua.
Avokadon hedelmäliha on paitsi lempeän herkullisen makuista, se on myös täynnä upeita ravinteita. Avokado sisältää runsaasti pehmeää tyydyttymätöntä rasvaa. Pehmeä rasva on elimistölle hoitavaa ja se auttaa muun muassa alentamaan kolesterolia. Avokado sisältää myös kaliumia sekä B-, E- ja K-vitamiineja.
Kvinoa puolestaan on ihastuttava, hieman pähkinäisen makuinen, proteiinipitoinen siemenkasvi, joka on hyvien ravintoarvojen lisäksi täysin gluteenitonta.
KVINOA-AVOKADO-LEHTIKAALISALAATTI
Ohjeesta tulee noin 5 annosta
10 dl punaista kvinoaa
3 luomu avokadoa
1 luomu sitruuna
1 ps lehtikaalia
suolaa
VAIHE 1) Huuhtele kvinoa siivilässä ja keitä kypsäksi ohjeen mukaan suolassa maustetussa vedessä. Huuhtaise kypsä kvinoa.
VAIHE 2) Revi lehtikaalista noin suupalan kokoisia paloja leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Jätä varsi käyttämättä. Lorauta kaalien pintaan oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Levitä huolellisesti sormia apuna käyttäen öljy-suola seos kaalien pintaan ja paahda uunin keskiosassa 180 asteessa kunnes kaalin palat rapistuvat hieman.
VAIHE 3) Halkaise avokadot ja poista siemen. Lusikoin sisus leikkuulaudan päälle ja muusaa kevyeksi muusiksi. Purista pintaan sitruunan mehu sekä ripaus suolaa ja sekoita.
VAIHE 4) Yhdistä kaikki aineet kolhossa, lisää tarvittaessa suolaa.
Kirjoittaja Sanna Spohr on Health Coach -kouluttaja ja Hyvinvointiakatemian perustaja. Hyvinvointiakatemiassa koulutetaan tulevia Health Coacheja ymmärtämään hyvinvointia syvällisemmin, jotta he voivat inspiroida ja ohjata muita terveempään ja onnellisempaan elämään sekä kokea tekevänsä merkityksellistä työtä.
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että olet jumissa, vaikka todella haluaisit saada elämäntapasi kuntoon… koska haluat vihdoin saada oman parhaimman itsesi loistamaan kaikkien nähtäville?
Et todellakaan ole yksin tässä tilanteessa.
Tämä yleinen dilemma johtuu yhdestä yksinkertaisesta asiasta, mitä et ehkä ole tiedostanut: Mikäli pyrit muuttamaan itseäsi ja tapojasi vain ulkoisesti, tarkastelematta mielen toimintaa pintaa syvemmältä, muutoksesta ei yleensä tule vielä pysyvää.
Iso osa elintapasairauksista pystyttäisiin ehkäisemään verrattain pienillä elämäntapamuutoksilla. Miksemme sitten toteuta näitä muutoksia? Koska tieto ei automaattisesti johda omien tapojen muutokseen. Parhaat valmentajat tietävät tämän erittäin hyvin.
Jos nimittäin tieto ratkaisisi, olisimme jo selättäneet elintapasairaudet aikoja sitten ja olisimme kaikki terveitä – ovathan suomalaiset yksi maailman terveystietoisimmista kansoista. Todellisuudessa muutos ilman tukea, selkeää systeemiä ja vastuuttamista on kuitenkin haastavaa.
Toki myös sopivasti oikeanlaista tietoa tarvitaan, mutta lisäksi olisi tärkeää katsoa elämää aavistuksen pintaa syvemmälle. Usein on esimerkiksi helpompi napata jotain makeaa suuhun kuin käsitellä kiperää ongelmaa tai haastetta elämässä.
Entäpä jos kaikki mielitekosi, terveysvaivasi ja oireesi ovatkin viestejä, joilla on positiivinen tarkoitus… auttaen sinua astumaan parhaaksi versioksi itsestäsi?
Kun kolme elintärkeää aivojärjestelmääsi toimivat harmoniassa, alkaa todella tapahtua
Hiukan asiaa yksinkertaistaen meillä on kolme aivojärjestelmää: liskoaivot, limbinen järjestelmä ja neokorteksi.
Liskoaivot, joihin liittyy esimerkiksi ”taistele tai pakene” -reaktio, haluavat pitää kiinni kaikesta vanhasta: jos tietty käytös ei ennenkään ollut hengenvaarallista, sitä kannattaa jatkaa. Oli siinä järkeä nykytilanteessa tai ei.
Neokorteksi eli ”ihmisaivot” edustavat loogista puolta ja merkityksellisyyttä, ja tämä puoli haluaa puolestaan oppia uutta, kehittyä ja mennä eteenpäin.
Limbinen järjestelmä eli ”nisäkäsaivot” edustavat tunteita ja sukkuloi edellisten kahden aivonosasi välissä.
Sisäiset ristiriidat eri järjestelmien välillä johtavat siihen, että muutos ei etene halutulla tavalla tai ole pysyvää.
Varmasti tiedät joko omasta elämästäsi tai lähipiiristäsi esimerkin, jossa jokin muutos on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, mutta sitten ”tuli vähän muuta”. Ja hetken päästä ”tässä on ollut nyt vähän kaikenlaista”.
Syitä epäonnistumisille haetaan usein itsen ulkopuolelta: tuli juhlia tai työkiireitä tai riitaa kumppanin kanssa tai mitä tahansa, joka esti tällä kertaa onnistumasta. Varsinainen syy ”jumiin” jäämiselle tavoitteiden kanssa on kuitenkin, että alla vaikuttavat syyt on vielä käsittelemättä.
Parhaimmillaan valmennus pureutuu eri aivojärjestelmien väliseen dialogiin siten, että sisäisten ristiriitojen sijaan saadaan aikaan sisäinen harmonia, jossa sekä arvo- että tunnetasolla muutos tuntuu hyvältä ja pystymme lisäksi selittämään sen itsellemme järjellä.
Kaikista järjestelmistä on saatava ”vihreää valoa”, jotta muutos olisi mahdollista. Muutos ei myöskään saa uhata perustarpeitamme, kuten turvallisuuden tunnetta, hyväksytyksi tulemista tai joukkoon kuulumista.
Useimmat haitalliset alitajuiset uskomukset liittyvätkin siihen, millaisia meidän tulisi olla muiden silmissä. Eli miten käyttäytyä tai mitä omistaa tunteaksemme olomme turvallisiksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi sekä kuuluaksemme joukkoon muiden kanssa. Näistä uskomuksista voi muodostua este etenemiselle tietoisesti haluamaasi suuntaan.
Haitalliset uskomukset ovat kuin kuminauha – harhaile liian kauas niin tulee näpeille!
Uskomuksia voisi ajatella ikään kuin kuminauhana vyötärösi ympärillä. Kuminauha on toisesta päästä kiinni pylväässä, joka edustaa tässä lähtöpistettä elämäntapamuutoksiin tähdätessä. Mitä kauemmas pylväästä ja lähtöpisteestä etenet, sitä kireämmälle nauha kiristyy vyötärösi ympärillä.
Ellemme oivalla miten työstää uskomuksia eli muokata tai jopa katkaista sisäinen kuminauha, se lopulta joko kiskaisee meidät takaisin lähtöpisteeseen. Tai jopa lähtöpistettä taaemmas! Tämä lannistava kokemus on monille tuttu esimerkiksi laihdutusyrityksistä – joista suurin osa epäonnistuu. Siinä tämä alitajuisen uskomuksen palauttava efekti näkyy erityisen selvästi, jopa fyysisesti.
Jos mietitään ruokavaliomuutoksien aikaansaamista, oleellista ei ole tarkastella ainoastaan mitä syömme, vaan myös sitä, ”mikä meitä syö”. Eli jokin negatiivisena kokemamme tapahtuma on saattanut jättää meihin syvän jäljen ja sitä seuraavan uskomuksen, joka ei kuitenkaan enää nykyhetkenä palvele hyvinvointiamme.
On tietysti hyvä myös kysyä, onko kaikkien edes tarpeen muuttua tietyn muotin mukaiseksi. Sillä terveyshän ei aina näy ulospäin, vaikka näin meille media toistuvasti uskottelee varsin voimallisesti.
Onnistunut muutos säteilee eteenpäin kaikille elämän osa-alueille
Eräs valmennukseen tullut naisasiakas oli entinen kova bilettäjä, joka elintapamuutoksen myötä kiinnostui drinkkien sijaan lähinnä vihermehuista. Muutos ei koskenut pelkästään elintapoja, vaan ulottui paljon laajemmalle koko hänen elämäntapaansa.
Hän innostui joogasta ja henkisestä puolesta, sekä hakeutui esimerkiksi työhön, joka oli linjassa näiden muutosten kanssa ja jossa hän pystyi kokemaan tekevänsä jotakin merkityksellistä. Muutoksen tehtyään hän ei kuitenkaan enää saanut kutsuja entisten kavereidensa juhliin. Muutama ”ystävä” taisi jopa ärsyyntyä hänen lisääntyneestä energiastaan ja aikaansaavuudestaan eri elämän osa-alueilla. Jopa oma kumppani suhtautui epäillen: tuo nyt on tuollainen villitys, se menee ohi.
Tässä kohtaa olisi ollut niin helppoa kääntyä vanhoihin tapoihin, etenkin kun hän samaan aikaan koki omat, aivan perustavaa laatua olevat tarpeensa selkeästi uhatuiksi. Valmennuksessa kyseinen asiakas kuitenkin ymmärsi, että ympäristön reaktioista huolimatta hän eteni täysin arvojensa mukaista tietä. Se ei ollut alkuun helpoin tie, mutta kuitenkin sellainen, mihin hänen oma sisäinen viisautensa kutsui.
Myös kehon viestit olivat lopulta aika yksiselitteisiä:
Päästettyään irti vanhoista ajatusmalleista, jotka eivät enää palvelleet muutosta, hänen pitkäaikainen ihottumansa rauhoittui.
Samalla yöunet paranivat ja hänen oli omien sanojensa mukaan helpompi hengittää. Toki elämään kuului edelleen normaaleja nousuja ja laskuja sekä tunteiden koko kirjoa, mutta elämä alkoi tuntua enemmän oman näköiseltä.
Onnistuminen vaati paitsi rohkeutta myös pintaa syvemmälle menemistä. Pysähtyminen hetkeksi omien syvimpien tarpeiden, arvojen ja uskomusten äärelle on hyvin erinäköinen tie muutoksiin kuin perinteisesti markkinoitu ”kaikki mulle heti tänne nyt” -tyyppinen pikakuuri.
Pysyvä onnistuminen vaatii hidastamista, pysähtymistä ja ennen kaikkea rehellisyyttä itseään kohtaan. Silloin voit alkaa poistaa esteitä positiivisen muutoksen tieltä. Kaikeksi onneksi nykyajassa tähänkin on edistyksellisiä oppeja, tietoa ja kannustusta runsaasti saatavilla!
Jos haluat viedä oman hyvinvointisi uudelle tasolle sekä auttaa myös muita eteenpäin omalla hyvinvointipolullaan, lähde nyt mukaan Helsingissä alkavaan vuoden mittaiseen, ammattiin valmistavaan Int Health Coach® -koulutukseen.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.
Oletko jo kuullut Luuliemestä?
Luuliemi on luonnollinen superjuoma, jonka käyttöhistoria yltää yli 2 500 vuoden päähän. Kyseessä on ikivanha ravintolisä, jonka ajatuksena alunperin oli hyödyntää koko eläin, ei vain lihaa luiden ympäriltä. Sen aikaiset ihmiset huomasivat, että luuta oli kuitenkin vaikea pureskella. Kuin sattumalta keksittiin keino lämmittää luita vedessä heittämällä sekaan kuumia kiviä. Niin luita alettiin hauduttaa pitkään ja lempeästi, saaden talteen myös luiden sekä luuytimien arvokkaat ravinteet.
Nopeasti liemellä huomattiin olevan vaikutuksia myös terveyteen. Näin ylijäämästä muodostui kallisarvoinen raaka-aine. Onkin epäilty, että jopa Hippocrates käytti luulientä aikanaan.
Luuliemi on luonnollinen ja monipuolinen yhdistelmä erilaisia ravinteita, jotka tukevat toinen toisiaan. Sen käytöllä on monia merkittäviä hyötyjä ja sitä onkin käytetty jo vuosisatoja mm. allergioihin, sekä hengitysteiden ja nivelten tukemiseen. Säännöllisesti nautittuna se edistää hyvinvointia ja auttaa moniin vaivoihin.
Seuraavassa listattuna merkittävimpiä vaikutuksia:
1. Vatsan ja suoliston hyvinvointi
Luuliemenkin sisältämän gelatiinin ja kollageenin on tutkittu vahvistavan suoliston kuntoa. Luuliemi on helposti sulavaa ravintoa, joten myös sen ravinteet imeytyvät helposti elimistön käyttöön. Terve suolisto imeyttää syömämme ruuan sisältämät ravinteet sekä vähentää yliherkkyyksiä, allergioita ja läpäisevyyttä. Myös suolistobakteeriemme on ilo elää hyvinvoivalla alustalla.
2. Vahvempi vastustuskyky
Vahvempi suolisto on vahvempi vastustuskyky. Terveellä suolistolla on kokonaisvaltainen vaikutus kehoon, myös immuunijärjestelmään. Esimerkiksi vuotava suoli lisää tulehdustilaa, kun vahingoittunut suolisto päästää haitallisia partikkeleita elimistöön. Kollageeni, gelatiini sekä aminohapot proliini, glutamiini ja arginiini auttavat suolistoa eheytymään ja näin ollen parantamaan vastustuskykyä.
3. Terve iho, hiukset ja kynnet
Gelatiini ja kollageeni pitävät ihon, hiukset ja kynnet terveenä ja hyvinvoivana. Kollageeni on sidekudoksen proteiini, jonka valmistuskyky ihmiskehossa heikkenee iän myötä. Iho on suoliston peili, sanotaan. Näin ollen terve suolisto heijastuu myös ulospäin.
4. Voidetta nivelille
Gelatiini on myös nivelten rakennusainetta. Se auttaa pitämään nivelemme joustavina ja terveinä. Gelatiinin lisäksi luuliemi on myös hyvä kondroitiinisulfaatin, glukosamiinin ja kollageenin luonnollinen lähde. Liemeen liuenneina ne imeytyvät helposti elimistön käyttöön ja ravinteita päästään hyödyntämään tehokkaammin.
5. Puhdistaa elimistöä
Nykypäivänä altistumme useille ympäristöstä tuleville myrkyille. Luulientä pidetäänkin hyvänä puhdistajana sillä se edistää maksan kykyä poistaa elimistöstä haitalliset aineet, sekä auttaa alentamaan elimistön tulehdustilaa. Luuliemen sisältämät kalium ja glysiini tukevat sekä solujen että maksan puhdistumista.
Luuliemi on lämmittävä, ravinteikas ja parantava apu moneen vaivaan.
Luuliemen valmistaminen
Luuliemen valmistusta varten tarvitset laadukasta putkiluuta, mieluiten riistaeläimen tai ruoholla syötetyn. Luun on hyvä olla poikki sahattua ja juuri sen verran että ne mahtuvat pataan tai kattilaasi. Tämän jälkeen pataan lisätään vettä, sen verran että luut peittyvät juuri ja juuri. Mukaan kannattaa laittaa vielä muutama ruokalusikallinen omenaviinietikkaa, jolloin ravinteet liukenevat liemeen tehokkaammin.
Tämän jälkeen liemen annetaan rauhassa hautua miedolla lämmöllä 1–2 vuorokautta. Voit tarvittaessa lisätä välissä vettä, jos nesteen pinta laskee luiden alapuolelle. Noin vuorokauden jälkeen poista luut liemestä, voit nautiskella luuytimen sellaisenaan tai lusikoida sen liemen joukkoon. Lisää liemen joukkoon haluamiasi yrttejä, villiyrttejä, mausteita, kuten laakerinlehtiä, inkivääriä, kurkumaa ja mustapippuria, kasviksia, kutensipulia, valkosipulia, selleriä ja porkkanaa, sekä suolaa ja hieman omenaviinietikkaa. Anna liemen porista miedolla lämmöllä mausteineen kannetta tunnin verran.
Nauti liemi sellaisenaan, säilö, pakasta, tai käytä ruokiin tai juomiin. Huomaa, että gelatiinista johtuen liemi hyytyy jäähtyessään. Se kuitenkin nesteytyy uudelleen lämmittäessä. Jäähtyessään pinnalle kertyy rasvakerros. Älä kuitenkaan poista tätä arvokasta, jumalten voiksikin sanottua kerrosta, tuo rasva nimittäin sisältää runsaasti hyödyllisiä, terveyttä tukevia ravinteita. Sitä voi käyttää paistamiseen, ruokien maustamiseen tai sen voi nauttia yhdessä liemen kanssa.
Paahdettu tomaattikeitto (Tämä ja 11 muuta reseptiä Biomedin Luuliemioppaassa -> Lataa tästä.)
1 kg tomaatteja
500 g kirsikkatomaatteja
6-8 valkosipulinkynttä
2 sipulia 6 luu- ja luuydinuutejääpalaa
2 rkl luomuvoita
2 rkl oliiviöljyä
puoli punttia basilikaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
Puolita tomaatit (kirsikkatomaatteja ei tarvitse puolittaa), kuori valkosipulit. Kuori ja lohko myös sipulit. Levitä kasvikset pellille, ripottele päälle oliiviöljyä ja paahda 225 ºC 20-30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hetki.
Soseuta paahdetut kasvikset liemineen joko blenderissä tai isossa kattilassa sauvasekoittimella. Lisää vettä kunnes saat haluamasi koostumuksen. Blendaa sekaan myös luu- ja luuydinuutejääpalat, voi, basilika ja balsamiviinietikka. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti!
Ellet pysty, jaksa tai ehdi itse valmistamaan luulientä, voit kokeilla Biomedin valmistamia valmiita luuliemijääpaloja. Suomalainen luu- ja luuydinuute on valmistettu pohjoisessa äärimmäisissä olosuhteissa vaeltaneesta porosta. Poro on karaistunut syömään kitukasvuisia, mutta ravinteikkaita Lapin luonnonkasveja. Sisulla se selviää haastavistakin ajoista. Poro onkin yksi puhtaimmista ja laadukkaimmista kotimaisista raaka-aineista.
Juttelin Suomen Sisustustakka Oy:n edustajan kanssa mökillämme olevasta vuolukivitakasta. Mökkimme on pieni, 28-neliöinen, 80-luvulla rakennettu pyöröhirsimökki. Pidämme mökkiä talvisin peruslämmöllä noin kuudessa asteessa. Haaste isossa vuolukivitakassamme oli kahdenlainen:
Ensinnäkin takka oli valtavan suuri pieneen tilaan. Kun mökin ovesta astuu sisään, se tulee vastaan ensimmäisenä.
Toinen, suurempi haaste siinä liittyi lämmittämiseen. Kun perjantaina saapui mökille, vuolukivitakka oli tietenkin varannut kiviinsä kylmyyttä. Sisällä oli usein kylmempi kuin ulkona. Luonnollisesti ison takan lämmittäminen vei aikaa. Parhaimmillaan lämpöä saatiin kunnolla vasta sunnuntaina iltapäivästä, kun oltiin lähdössä kotiin. Ongelma korostui talvella, koska takan palaminen vaatii paljon ilmaa, ja korvausilmaksi mökin sisälle virtasi lisää kylmää (pakkas)ilmaa. Kesällä taas, kun mökillä ollaan pidempiä aikoja, takkaa ei tarvita.
Keskustelujen tuloksena päädyimme vaihtamaan takan Conturan valkoiseen ja huomattavasti pienempään takkaan (malli Contura 596 style; vieläkin pienempiä malleja on saatavilla). Pohjatyöt teimme itse (vanha takka purettiin ja myytiin eteenpäin, ja katsoimme pari laatoitusvideota YouTubesta), ja Suomen Sisustustakka teki asennuksen parissa tunnissa.
Nyt koko tila tuntuu paljon isommalta, kun takka on sirompi. Saamme myös valoa takasta, kun myös sivuilla on ikkunat, joista loimun valo pääsee tilaan.
Mutta se suurin ja merkittävin asia: Koska takka on ilmakiertoinen, saamme jo ensimmäisestä pesällisestä lämpöä tupaan. Kun on muutamalla pesällisellä saanut peruslämpöä mökkiin, voi viimeisen pesällisen aikana ilmakierron sulkea, ja silloin takassa oleva lämpömakasiini alkaa varata lämpöä.
Ymmärsin kyllä jo keskustelujen pohjalta erilaisten takkojen erilaisia ominaisuuksia, mutta käytännössä takan vaihtaminen vaikutti valtavasti etenkin siihen päivään, kun lasten kanssa saavumme mökille.
Kuvissa voin välittää vain visuaalisen muutoksen, kunpa voisin välittää myös lämmön ja muun fiiliksen <3
