Värien avulla voi päästä kiinni syvimpiin tunteisiinsa – energisoiva keltainen tasapainottaa syvän sinistä surua

”Syvän sininen suru”

Näin tämän määreen ystäväni instagram-kuvan yhteydessä pyhäinmiesten päivänä. Minä, joka olen aina hieman halveksinut sinistä väriä ja pitänyt sitä mitään sanomattomana virkamiehen sinisenä, olen alkanut pitämään väristä, jopa niin paljon, että Aalto-yliopiston lopputyössäni värjäsin tekstiileitäni sinisen eri sävyillä.

On sanottu, että sinisellä on rauhoittava vaikutus. Tutkimusten mukaan sininen väri lisää luovuutta ja luovaa ajattelua. On myös väitetty, että pitkään siniselle altistuminen lisäisi surullisuuden tuntemuksia ja masennusta. Englanninkielinen ilmasu I feel blue (”olen surullinen”) kertoo myös mihin väri yhdistetään. Sinistä pidetään ns. virallisena ja kylmänä värinä – poliisit, bussikuskit ja virkamiehet pukeutuvat usein siniseen.

Pysähdyin tuohon määreeseen syvän sininen suru. Tuo väri on nimittäin puhutellut minua vuoden ajan monessa eri kohdassa. Ja kuinka ollakkaan se myös näkyy väreissä, joihin kiinnitän huomiota tai käytän työskennellessäni. Huomasin myös instatiliäni plärätessäni kuvanneeni niin sinisiä seiniä, rakennuksia, pintoja kuin tekstiileitäkin. Omassa tulevassa mallistossani olen värjännyt tyynynpäällisiä sinisen eri sävyillä.

Mutta kas kuinka ollakaan, kun tarkastelen tunnepuoltani, olen ollut surullinen pitkään. Kuten eräs viisas ihminen sanoi, vihan jälkeen tulee suru. Sekundaaritunteemme viha peittää alleen usein primaaritunteen nimeltä suru. Vihaiset, puolustautuvat, agressiiviset, hyökkäävät, aina äreät ihmiset ympärillämme ovat usein pohjimmiltaan niitä surullisimpia. Mutta jos et salli itsellesi vihan tunnetta, et myöskään tunnista sitä ja pääse sen allensa jättämiin primaaritunteisiin. Itsekin huomasin lopulta usein vihaisena ollessani olevani pohjimmiltani surullinen.

Siksi kaikkien tunteiden tunnistaminen ja niiden äärelle pysähtyminen on varsin tärkeää ja tunnetyöskentely pitäisi kuulua koulun opetussunnitelmaan ja joka kodin arkeen. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sallivat itsellensä vain positiiviset tunteet, samalla kieltäessään ne tärkeät muut tuntemukset, jotka johdattavat meidät lopulta oikean äärelle.

Odottaville äideille ja isille olisi hyvä järjestää tunnekoulutusta ja tunteiden tunnistamista neuvolan toimesta. Sen sijaan, että synnytysvalmennuksessa näytetään tarkkaakin tarkempia videoita synnytyksen kulusta, olisi hyvä puhua synnytyksen, raskauden ja lapsen aiheuttamista tunnemyrskyistä, pelosta, vihasta, surusta, jännityksestä, yksinäisyydestä, väsymyksestä jne.

Värien ja värityöskentelyn kautta on siis mahdollista päästä kiinni syvimpiin tunteisiinsa. Itse tein erästä harjoitusta liittyen opintoihini Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen puolella. Tällaista harjoitusta tehdessä huomasin, että olin intuitiivisesti maalannut surun ja turvan samalla värillä. Minulle siis se tunnistamaton primaaritunne suru oli sama kuin turva. Olin vuosien varrella koteloinut surun itseeni ja pitänyt itseni täten ”turvassa”= surussa turvassa. Vasta vihan tunteen kautta pääsin käsiksi tähän syvimpään tunteeseeni ja aloin työstämään sitä ja asetuin tunteen äärelle oikein kunnolla. Seuraava työni kantoikin jo nimeä ”surun kautta tulee ilo”.

Sen lisäksi, että huomasin kuvanneeni sinistä puoli vuotta melko tiiviisti, olin myös pimeän syksyn tullen kuvannut keltaista, tuota energeettistä väriä.

Väriä, joka energisoi ja tuo voimaa. Olen siis intuitiivisesti hakenut keltaisesta väristä voimaa suruni  ja syksyn pimeyden keskellä. Mielenkiintoista, ajattelin jäkeenpäin. Näinkö se mieli toimii ja hakee väreistä intuitiivisesti oikeita kohtia ja sävyjä.

Keltainen energisoi

Sininen rauhoittaa

Käsittelemättömät tunteet kuten esim. viha ja suru aiheuttavat masennusta. Kun ihminen ei kohtaa niitä raadollisimpiakin tunteitaan, hän usein masentuu tai hänestä voi tulla suorittaja, työnarkomaani, piinkova bisnesihminen, ikävä pomo, ikävä alainen, aina äreä vanhempi, alakuloinen, seksiaddikti, kontrollifriikki, alkoholisti, ylivahva, alisuoriutuja, määreitä riittää loputtomiin. Jos et kohtaa syvimpiä tunteitasi, et myöskään pysty päästämään niistä irti. Ne koteloituvat ja määrittelevät sinut vihaiseksi,negatiiviseksi, hankalaksi, äreäksi, kireäksi, apaattiseksi, hulluksi, masentuneeksi.

Kun tunteisiin pääsee käsiksi, ne saattavat aluksi lamauttaa, mutta sinnikkään työskentelyn ja/tai terapian kautta ja ajan kanssa ne helpottavat. Luova työskentely ja värit ovat yksi keino monen muun keskusteluterapian, hengitysharjoitusten, mindfulnesin ohessa päästä käsiksi johonkin syvimpään itsessä. Liike, tunteet ja värit, niillä saatat päästä käsiksi johonkin piilossa olleeseen, ehkä jopa sellaiseen, mihin ei ole sanoja.

Seuraavassa  on yksi esimerkki, värin ja kuvan sekä liikkeen yhteisvaikutuksesta. Asemoin siniseen ”pyörrepilveen” isäni, vaarini ja mummoni, Jaakkolan suvun kuolleet, sekä on siellä vuosiluvuissa toinenkin mummo äidin äiti. Maalasin suurta ympyrää intuitiivisesti melko suurin liikkein ja sitten tiputtelin varovasti mustetta sekaan. Lisäsin lopuksi jostakin syystä keltaista. Oliko se energiaa ja valoa minulle, ehkä kuolleet Jaakkolat lähettävät sitä aina minulle kun aurinko paistaa.  Minä ikuinen aurinkoaddikti.

Voimaa pimeään marraskuuhun! Ota värit esiin ja rupea räiskimään, lopputuloksella ei ole merkitystä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Etsijän kirja – Mitä on olla ihminen?

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Tikapuut rakkauteen -kirja

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin