Tiesitkö, että villasukissakin voi treenata – vieläpä tehokkaasti! Testasimme Anna SaivosalmenTreenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia -kirjan IHANIA villasukkatreenejä.
Tässä artikkelissa saat neljä villasukkatreeniä, joista voit koostaa vaikka 10 minuutin kotitreenin. Artikkelin kuvat ovat Annan kirjasta, josta löydät valtavan määrän kotitreenejä sisälle ja ulos.
Anna ohjeistaa kirjassa villasukkatreenin alkuun:
”Aseta timeri näyttämään 30 sekuntia työosuuksia ja 15 sekuntia lepo-osuuksia varten. Tee jokaista liikettä vuoron perään 30 sekuntia ja vaihda tauon aikana seuraavaan liikkeeseen. Tee yhteensä kaksi kierrosta. Yhden jalan liikkeissä tee liikettä kummallakin jalalla 30 sekuntia.”
Hidasta elämää -toimituksen Susanna testasi kaikki nämä liikkeet työpaikalla – löydät testivideot jokaisen liikkeen kohdalta. Susanna kommentoi treenejä:
”Työpaikalla tein lyhyemmän setin, mutta ihanasti lähti veri kiertämään kehossa ja päässä. Sain hyvin energiaa loppupäiväksi! Ja mikä huippu idea treenata villasukissa!”
1. Askelkyykky taakse
Kuva: Jenni Virta / kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia
2. Lankku & nousu ylös
Kuva: Jenni Virta / kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttiaKuva: Jenni Virta / kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia
3. Askelkyykky sivulle
Kuva: Jenni Virta / kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia
4. Vuorikiipeilijä
Kuva: Jenni Virta / kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia
Totesimme, että kirjan harjoitukset sopivat:
taukojumpaksi töissä tai kotona,
telkkarin katselun oheen,
mökkijumpaksi,
kunnon hikijumpaksi,
vaihteluksi perustreeniin.
Kirjan plussat testin ja lukemisen perusteella:
Treenin aloittamiseen ei tavitse valtavaa määrää välineitä (tai salille liittymistä!) – miltei kaikki tarvittava löytyy jo kotoa (esim. tuolit, tyynyt, villasukat).
Liikkeet olivat tehokkaita mutta eivät monimutkaisia. Kokenut treenaaja saa koostettua tehotreenin ja kokemattomammalle liikkeet ovat riittävän simppeleitä.
Kirjaa voi hyödyntää juuri omaan tahtiin ja silloin, kun treenille on vaikka 10 minuutin väli. Ei vaadi koko elämän pistämistä uusiksi treeniohjelman ehdoilla.
Villasukkatreeni nauratti, koska se oli niin erilaista.
Joskus kuulee ihmisiä, jotka tuovat keskusteluissa jatkuvasti esiin sen, miten heitä on kohdeltu väärin tai miten vaikeaa elämä on ollut. Vaikka he olisivat tänään ulkoisesti kuinka menestyneitä, vanhojen asioiden kertaaminen pitää heidät yhä kiinni menneisyydessä. Se voi olla raskasta kuulijalle, mutta ennen kaikkea se on raskasta hänelle, jonka elämää ohjaavat menneisyyden kokemukset.
Turhaan ei puhuta menneisyyden vangeista. Vankeuden vastakohta on vapaus, jonka saavuttaa tekemällä sovinnon menneisyytensä kanssa. Sisäisesti vapaa ihminen ei katso maailmaa traumojensa läpi ja tulkitse kaikkea rajoittavien uskomusten kautta. Menneisyyden painolasteista, kokemuksista ja uskomuksista vapaa ihminen pystyy kuulemaan oman intuitionsa ja olemaan tuoreesti läsnä tässä hetkessä.
Ihminen on vapaa menemään eteenpäin vasta, kun päästä irti vanhasta. Kukaan ei toki pääse täysin irti menneisyydestä, joka on muovannut meitä siitä lähtien, kun olemme syntyneet. Mutta on mahdollista saada mielenrauha käsittelemällä pahimmat kipupisteet, joita muu maailma tuntuu jatkuvasti törkkivän.
Totuus vapauttaa
Jotta voi olla vapaa menneisyydestään, tulee ensin kohdata totuus: mistä minun tulee päästää irti? Mikä minua pelottaa, mikä hävettää? Mistä tunnen syyllisyyttä? Kuka minä todella olen? Jos niitä seikkoja ei tiedosta, ei voi mitään muuttaakaan.
Sisäinen vapaus vaatii raakaa rehellisyyttä itselleen, eikä se aina ole helppoa. Jos se olisi helppoa, me emme kiertelisi ja kaartelisi kipujemme ympärillä ja keksisi mitä tahansa välitöntä palkintoa, ”mielihyväkiksiä”, josta saamme paremman olon nyt heti. Eikä vasta sitten, kun joudumme ensin kokemaan nuo ikävät tunteet uudestaan ja menemään niiden läpi.
Moni tekee asioita, joita ei haluaisi tai joista ei nauti, koska ei uskalla myöntää rehellisesti itselleen, mitä oikeasti haluaa. Moni ei edes tiedä, mitä haluaa, koska on joko valinnut tai ajautunut tiettyyn rooliin, joka tekee elämän ehkä näennäisen helpoksi. Ehkä siten saa toisten ihmisten hyväksynnän, kun on kiltti ja mukautuva? Elämässä pitää toki tehdä myös kompromisseja, mutta sellainen kompromissi, joka syö omaa elinvoimaa, on vääränlainen.
Jos päättääkin lopettaa elämästä toisten odotusten mukaan, se voi ensin järkyttää kaikkien läheisten tasapainoa. Voi olla kipeää myöntää itselleen, että on käyttänyt jo pitkään aikaa ja energiaa ihan väärään työhön tai väärään suhteeseen. Voi olla kipeää huomata, miten läheiset eivät hyväksy sitä, että sinä haluat lähteä elämään omannäköistä elämää. Siitä saattaa tulla riitaa ja joku loukkaantuu. Siksi rehellisyys voi aluksi satuttaa ja vituttaa – mutta sen jälkeen totuus aina vapauttaa.
Vapauteen tarvitaan rohkeutta
Matka omannäköiseen elämään saattaa vaatia paljon rohkeutta, jopa kapinaa. Mitä omaperäisempi olet, sitä enemmän koet vastustusta. Hankalia tunteitaei kuitenkaan pidä pelätä. Aggressiokin voi olla hyvinkin tärkeä eteenpäin vievä voima. On myös hyvä muistaa, että jokainen on lopulta vastuussa vain omista tunteistaan. Ehkä loukkaantujan tulisi itse tutkia itseään, miksi suututtaa niin paljon, että toinen haluaa elää kuten haluaa?
Eräs viisas ystäväni tuumi näin: ”Vapaus ja rohkeus on jotenkin sukua. Rohkea käyttää vapauttaan ja vapaa rohkeuttaan. Eikä kapinallisuus olisi kapinallisuutta, jos kapinallinen ei ajatuksineen erottuisi ympärillä olevien ajatuksista. Jos kaikki haluaisivat ja tekisivät samaa, ei tulisi kitkaa, mutta ei myöskään uusia ajatuksia. Eli kaikilla olisi tylsempää.”
Olen aina sanonut, että jos haluat elää elämääsi omalla tavallasi, niin älä pyydä siihen muilta lupaa tai hyväksyntää. Älä odota, että kaikki ymmärtäisivät. Ei heidän tarvitse ymmärtää. Niin kauan kuin omat valinnat eivät vahingoita ketään, jokaisella on oikeus päättää, mikä tekee itsensä onnelliseksi. Minäkin olen suututtanut vanhempani monta kertaa tekemällä omat ratkaisuni, jotka eivät aina näytä niin ”järkeviltä”, mutta ovat sitä mitä sieluni huutaa. Olemme kuitenkin tulleet tänne elämään omaa elämäämme. Mieti, millainen elämä on sinulle merkityksellistä? Sitä eläessäsi olet vapaa. Mikä saa sinut innostumaan? Se saa sinut voimaan hyvin. Kuuntele omaa sydäntäsi. Muista, että kun olet itse onnellinen, silloin sinäkin pystyt antamaan muille enemmän.
Ihana rauha
Helpointa vapaus on siinä vaiheessa, kun ei enää tarvitse suuttua. Kun ei enää välitä, mitä muut ajattelevat, eikä ota toisten reaktioita omaan sydämeensä. Yksi juttu, jonka oivalsin juuri kaksi viikkoa viettämälläni Espanjan reissulla oli se, että minun ei tarvitse enää olla koko ajan henkiset nyrkit pystyssä. Minun ei enää tarvitse kuuluttaa kovaan ääneen maailmalle, että ”mähän teen mitä haluan!”. Sen kuin vaan teen. Ja nautin. Minä ehdottomasti olen tarvinnut kapinaani, jotta olen pystynyt tekemään asiat omalla tavallani, ihmisenä ja etenkin naisena. Mutta se vasta onkin ihanaa, kun on yhtä maailman kanssa: olla osa sitä, eikä sellainen, joka joko pyrkii siihen sisään tai irti siitä.
Elämä lähtee virtaamaan positiivisuuden kautta. Sitten kun voi vilpittömästi keskittyä siihen, mitä haluaa, eikä siihen mitä ei halua, alkaa vetää enemmän puoleensa hyviä ja toivottuja asioita. Vapaa ei yritä hallita elämää tai muita. Kun suhtautuu elämään joustavasti, energia virtaa. Se antaa ja ottaa. Vapaan ihmisen mieli on selkeä, eikä pompi kuin superpallo seinästä toiseen. Selkeys tuo mielenrauhaa.
Osin näistä aineksista syntyy myös luovuus, joka vaatii virratakseen vapautta ja intohimoa. Niistä lisää vapaustrilogian viimeisessä osassa.
Minulla on ollut onnea ja rakkautta: olen saanut kohdata ja jakaa elämääni tosi monen sellaisen naisen kanssa, joka on nähnyt, tukenut, kannustanut, rakastanut ja tarpeen tullen myös kannatellut ja potkinut persauksille. Nämä naiset ovat myös antautuneet rakastettavikseni. He ovat itkeneet, raivonneet, pelänneet, yllättäneet, kreiseilleet ja uskaltautuneet sydänyhteyteen, kaikkiin puoliinsa ja kasvuun kanssani. Se on kauneimpia asioita, joita olen saanut ihmisenä ja naisena kokea.
Sitten on niitä toisenlaisia kohtaamisia. Ne alkoivat jo päiväkoti-ikäisenä. Ihmettelin, miksi toiset supattavat selän takana. Miksei voida leikkiä yhdessä? Olin pitkään ihan pihalla sosiaalisista peleistä, mutta opin niitä kyllä itsekin. Hetkellisesti päässä saattoi suhista erikoinen mielihyvä, kun yhdistyin toiseen tyttöön ja käänsin selkäni maailmalle. Joskus maailma oli vain joku kolmas tyttö, jolle selän kääntämisestä sai voimaa. Hetkellistä oman haavoittuvuuden unohtamista. Jonkinlaista oikeanlaisena olemisen katoavaa tunnetta. Se ei ollut tarkoituksellista vaan jotenkin melkein sisäänrakennettua. Sitä, että yhteyttä haki pikemminkin ulko- kuin sisäpuoleltaan, poissulkemisen keinoin. Mutta siitä jäi aina pohjimmiltaan myös yhteydettömyyden olo.
Tyttöjen ja naisten liittyessä sydänten kautta yhteen joukossa tai kaksikossa on ihan valtavaa iloa, luovaa rakkautta, sydänvoimaa, kyliä rakentavaa energiaa, turvaa, viisautta, lempeyttä, tukea ja kasvua
Samoihin yhdistymistansseihin olen tärmännyt koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän. Oikeastaan kaikki naiset, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, tunnistavat saman ilmiön. Naisten välinen yhdistyminen voi olla todella voimauttavaa rakentavalla tavalla. Tyttöjen ja naisten liittyessä sydänten kautta yhteen joukossa tai kaksikossa on ihan valtavaa iloa, luovaa rakkautta, sydänvoimaa, kyliä rakentavaa energiaa, turvaa, viisautta, lempeyttä, tukea ja kasvua.
Ja yhtä lailla yhdistymiseen voi liittyä kilpailua, pelkoa, vertaamista, kateutta, hierarkioita, selän kääntämistä ja toiminnan, ajattelun ja tunteiden jaottelemista ”oikeisiin” ja ”vääriin” tai ” toivottaviin” ja ”ei-toivottaviin”. Kiinnostavasti usein juuri henkisissä viitekehyksissä ilmenee paljon yhteenliittymisen varjoja. Olen kulkenut ”henkistä” polkua ihan nuoresta tytöstä asti ja hämmennyin tästä yhteenliittymisen kirrauksesta johon törmäsin myös siellä, missä ykseydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta puhuttiin kenties kaikkein eniten.
Elämme tosi ihmeellistä tietoisuuden heräämisen aikaa, jossa pitkään epäbalanssissa olleet maskuliini- ja feminiinienergiat alkavat herätä sisällämme tasapainon kutsuun. Ja tietysti se silloin näkyy maailmassakin. Mutta mitä jos on niin, että tämän tasapainottumisen prosessinkaan ei tarvitse olla minkään ideaalin mukainen? Olisi tavallaan ihanaa nojata kukkeuteen siitä, kuinka uuden ajan ja tietoisuuden naiset tukevat toisiaan eivätkä kilpaile tai tunne kateutta.
Mutta voisimmeko antaa itsellemme ja toisillemme luvan siihen, ettei sisaruuden tarvitse olla mikään ideaali kukkalandia? Eikö sekin ole epätasapainoisesta maskuliinisesta nouseva, kontrolloiva vaatimus, että ”henkinen” tai ”rakkaudellinen” nainen tai ihminen on tällainen tai tuollainen? Kenen speksien mukaan? Mahtuvatko mukaan inhimillisyys ja vaikeat tunteet? Mahtuvatko nekin sisaruuteen? Mitä, jos syvään sisaruuteen kuuluukin sekä valon että varjon tunnistaminen ja juhlistaminen? Mitä, jos pyhä feminiininen onkin neidon ja suden yhtä-aikaista olemassaoloa, tanssia, luovaa voimaa?
En olisi löytänyt omaa sydänvoimaani ilman, että moni nainen on peilannut minulle sisäistä suttaan
Siksi haluan sanoa: siskot, me saamme olla toisillemme susia ja me saamme olla siskoja. Saamme kaikki olla kaikkea. Saamme olla kaikki juuri siinä missä olemme, omassa kohdissamme matkaa. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia eikä erilaisia. Rakastan, että maailmassa ja omassa maassamme puhutaan sisaruudesta uuteen kannustavaan sävyyn. Mutta olen joskus kokenut, että samat, jotka puhuvat toisten tukemisesta osaavat myös edelleen kääntää selkänsä. Siksi voi olla liian iso vaatimus toisille tai itselle, että pitäisi koko ajan osata olla jotenkin hienosti rakkaudellinen ja toisia tukeva. (Niin ihanaa kuin sekin on, silloin kun siitä saa nauttia). Voisiko sisaruus olla myös sitä, että näistä hankalista asioista puhutaan enemmän ääneen, uskaltaudutaan katsomaan niitä? Mistä syntyy kateus ja kilpailu, mistä johtuu, ettei aina tueta vaan otetaan ylä- tai alastatus tai käännetään selkä?
Me saamme kilpailla, me saamme kokea kateutta ja me saamme vertailla. Ne ovat osa itsensä löytämisen matkaa; pelkoja, joiden takaa rakkaus lopulta löytyy. Varjojen ei tarvitse olla tabuja. Toisin kuin usein ajatellaan, vaikeat tunteet eivät estä rakkautta tai henkisyyttä. Niistä ei tarvitse päästä eroon tai teeskennellä, ettei niitä ole. Silloin mennään syvemmin solmuun. Varjojen hyväksyminen on integraation prosessia, kokonaiseksi uskaltautumista ja tulemista. Esimerkiksi kateuden hyväksyminen ei tarkoita, että meistä tulee karmeita toisillemme – päin vastoin sen avoimesti ja myötätunnolla kohtaaminen avaa mahdollisuuden transformaatiolle ja todelliselle, aidolle yhteydelle.
Uskon, että naisten liittymisen pulmat nousevat usein siitä, että pelon johdannaiset – siis inhimilliset, hankalat ja varjoisat tunteet ovat niin kiellettyjä ja kielteisiksi leimattuja, että niille ei oikein ole lupaakaan. Ja se juuri synnyttää kaikenmoista epäsuoraa kirrausta sisällämme, (työ)yhteisöissä, kanssakäymisissä ja naisten välillä usein ylipäänsä.
Olen ottanut homman näin: aina, kun kohtaan mitä tahansa inhimillisiä (naisten) kotkotuksia, tsekkaan itseltäni, onko jokin kohta jossa piilotan tai himmaan omaa valoani tai voimaani? Ei siis voimaa ylitse muiden vaan oman sydämeni selkeää ja simppeliä ääntä, jonka mukaan toimia. Onko jotakin, jota en omassa naiseudessani nyt kuule tai arvosta? Jyräänkö sisäistä tietoani toimimalla sen mukaan, mitä järki (tai joku muu) selittää? Onko minulle tilaa vailla titteleitä, saavutuksia, suunnitelmia, seuraavia etappeja, onnistumisia? Silloin kun olen synkassa itseni kanssa, sisaruudessa ja veljeydessä itseni kanssa, kuulen itseäni ja toimin sen mukaan.
Eikö sekin ole epätasapainoisesta maskuliinisesta nouseva, kontrolloiva vaatimus, että ”henkinen” tai ”rakkaudellinen” nainen tai ihminen on tällainen tai tällainen?
Mitä siis, jos olisi ensin itselleen hellästi sisar eikä vaatisi toisilta mitään oikeanlaista nais- tai sisaruusenergiaa? Totta kai tuntuu aivan ihanalta, kun toinen näkee, on kiinnostunut, rakastaa ja kannustaa. Tuntuu edelleen ihan yhtä kurjalta kuulla, että joku on puhunut minusta ei-kunnioittavaan sävyyn selkäni takana. Mutta mitä, jos seuraavan kerran ”naisten kotkotuksiin” törmätessään kumartaisikin mielipahassaan syvään omalle sydämelleen. Yhtyisi itseensä siellä, missä ei ainakaan juuri nyt tunnu voivan yhtyä toiseen. ”Voinko sallia sisäisyydessäni myös epäharmonian kokemuksen? Voinko rakastaa itseäni tässäkin, tuomitsematta itseäni tai toista? Voinko sallia itsessäni ja maailmassa sen kauneimman peilin; valon ja varjojen tanssin?
Vain hyväksymisen kautta itseään kykenee tukemaan kaikkeudessaan – myös vaikeissa ja niin inhimillisissä tunteissaan. Silloin saman voi suoda toisillekin. Ja sen myötä voi löytää itselleen ne oikeat siskot, joihin kulloinkin liittyä. Ja kenties silloin voi tuomitsematta arvostaa sekä suden että sisaren kauniita, voimallisia elementtejä itsessään ja jokaisessa naisessa.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Kysyimme lukijoiltamme Facebookissa, minkä yhden asian he haluaisivat sanoa kaikille maailman naisille. Näin ihania ja voimauttavia vastauksia he antoivat:
”Kukaan muu ei ole kuten sinä; juuri se on sinun vahvuutesi, siunauksesi. Sinä löydät heidät, jotka näkevät kauneutesi ja tukevat/kannustavat kasvuasi naisena.”
”Meillä kaikilla on oikeus olla turvassa ja saada tasa-arvoista kohtelua, ihan jokaisessa maailman kolkassa, riippumatta siitä, mihin me uskomme, mistä me tulemme, miltä me näytämme tai ketä me rakastamme.”
”Uskalla. Älä mieti mitä joku muu ajattelee tai sanoo. Elä juuri oman näköistäsi elämää. Sellaista, jonka juuri sinä haluat ja ansaitset.”
”Olet arvostellut itseäsi ja ulkonäköäsi kaikki nämä vuodet, eikä se ole johtanut mihinkään muuhun kuin surumieleen. YRITÄ rakastaa itseäsi, koska se johtaa vuosien saatossa onneen ja valoisaan mieleen.”
”Naiseudessa on valtavasti voimaa, käytä sitä viisaasti.”
”Olet vahvempi kuin luuletkaan. Ja se vahvuus löytyy meistä kaikista naisista. Se näkyy kyyneleinä, nauruna, suruna ja ilona. Ja se näkyy rakkautena. Anna vahvuutesi näkyä.”
”Asuimme sitten missä tahansa maailmaa, oli ikämme mitä tahansa numero, olemme KAIKKI tärkeitä sieluja. Arvostakaamme itseämme ja toivottavasti myös muut osaavat arvostaa meitä, sillä olemme kultaisia sieluja. Rakastan sinua ihana sielu.”
”Toisen menestys/kauneus ei ole sinulta pois. Sinä olet kaunis. Sinäkin pystyt saavuttamaan hienoja asioita työnteolla ja ahkeruudella. Älä alennu painamaan muita alas vaan jaa hyvyyttä ja rakkautta ympärillesi.”
”Sä olet paras omana itsenäsi. Tuu valoon, me halutaan nähdä sut.”
”Me kutsumme sitä epäonnistumiseksi, mutta se tarkoittaa pikemminkin: ’Tämä ei toiminut, ja minä olen ongelmanratkaisija, joten kokeilen jotakin muuta.'” –Carol Dweck, psykologi
Hyviä uutisia – asenne ennustaa paremmin menestystä kuin älykkyys. Mitä paremmin pystyt käsittelemään epäonnistumisia, sitä todennäköisemmin tulet menestymään elämässäsi. Ihmiset, jotka ovat valmiita kasvamaan, toivottavat takapakit tervetulleeksi. He pitävät haasteita mahdollisuutena oppia jotakin uutta. Vaikka aina tulee olemaan joku, joka on sinua luonnostaan lahjakkaampi tai älykkäämpi, voit korvata puutteesi intohimolla ja oikealla asenteella.
Tarkkailemalla, miten reagoit arkipäivän asioihin, voit harjoittaa asennettasi paremmaksi joka päivä. Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla treenaat itsellesi timanttisen asenteen:
1. Kohtaa tunteesi, mutta älä jää avuttomuuden tilaan
Älä jää avuttomaksi. Kaikki me kohtaamme joskus hetkiä, jolloin tunnemme itsemme avuttomiksi. Ratkaisevaa on, miten reagoimme tähän tunteeseen. Voimme joko oppia siitä ja jatkaa eteenpäin tai antaa sen vetää mielemme matalaksi. Moni menestyneistä ihmisistä ei olisi koskaan tehnyt läpimurtoaan, mikäli he olisivat antautuneet avuttomuuden tunteille. Ihmiset, joilla on kasvumyönteinen asenne, eivät menetä toivoaan. He tietävät, että saavuttaakseen menestystä, on oltava valmis epäonnistumaan ja nousemaan uudelleen.
2. Keskity intohimoihisi ja vahvista niitä
Oman voimansa löytäneet ihmiset toteuttavat intohimoaan lakkaamatta. Vaikka aina tulee olemaan joku, joka on luonnostaan lahjakkaampi kuin sinä, voit korvata puutteesi intohimolla. Menestys, joka perustuu intohimoon, saa ihmisen kehittämään jatkuvasti osaamistaan. Voit tunnistaa todelliset intohimosi niin kutsutulla 5/25 tekniikalla: kirjoita ensin ylös 25 asiaa, joista välität kaikista eniten. Sen jälkeen viivaa yli 20 vähimmän tärkeintä. Jääneet viisi asiaa ovat todellisia intohimojasi – keskity niihin.
3. Toimi nyt, sillä oikeata hetkeä ei ole olemassakaan
Toimi nyt, sillä täydellistä hetkeä ei ole olemassakaan. Ihmiset, joilla on kasvumyönteinen asenne, eivät ole sen rohkeampia kuin muutkaan. He vaan keskittyvät toimintaan pelon ja ahdistuksen sijaan. Miksi siis odottaa oikeaa hetkeä? Toimeen ryhtyminen auttaa muuttamaan huolesi ja epäonnistumisen pelkosi positiiviseksi, keskittyneeksi energiaksi.
4. Anna aina parhaasi
Intohimosta käsin toimivat ihmiset tekevät aina parhaansa – jopa huonoimpina päivinään. Älä aseta itsellesi etukäteen rajoitteita ja uskalla mennä mukavuusalueesi ylitse. Vain siten voit ylittää itsesi.
5. Odota onnistuvasi
Usko siihen, että onnistut. Ihmiset, jotka ovat valmiita kasvamaan, tietävät, että he tulevat epäonnistumaan aika ajoin. Se ei kuitenkaan estä heitä odottamasta tuloksia. Oman työn tulosten odottaminen pitää sinut motivoituneena ja ruokkii voimaantumisen sykliä. Loppujen lopuksi: jos et usko, että tulet onnistumaan, niin miksi edes yrittää?
6. Ole joustava ja suhtaudu vastoinkäymisiin mahdollisuuksina
Ole joustava. Jokainen kohtaa odottamattomia vastoinkäymisiä. Ihmiset, joilla on kasvulle avoin asenne, näkevät vastoinkäymiset esteen sijaan mahdollisuutena kehittyä. Siis seuraavan kerran, kun kohtaat odottamattoman vastoinkäymisen, jousta, ja huomaat, että kokemuksella on sinulle jotakin annettavaa. Vaikka asiat eivät menisi niin kuin olit suunnitellut, vältä tippumasta valittamisen ansaan. Valittaminen on merkki lukkiutuneesta asenteesta. Kasvulle avoin asenne näkee mahdollisuuksia kaikkialla.
Tämän artikkelin otsikko on oikeastaan hieman harhaanjohtava, sillä D-vitamiini on siinä mielessä poikkeuksellinen aine, että se on todellisuudessa hormonin esiaste eli hormonin kaltaisesti vaikuttava aine. D-vitamiini vaikuttaakin jokaisessa elimistön solussa D-vitamiinitumareseptorin (VDR) kautta 37 eri elimessä ja yli 2000 geenin toimintaan. D-vitamiinia on useita eri muotoja, jotka vaikuttavat elimistössä eri tavalla ja eri paikoissa. D-vitamiinin muotoja ovat D1-vitamiini, D2-vitamiini (ergokalsiferoli) ja D3-vitamiini (kolkalsiferoli). Näistä pääasiallinen vaikuttava hormoni on D3-vitamini, jota ihminen tuottaa auringonvalon UVB-säteilyn vaikutuksn kautta ihossa ja myöhemmin munuaisissa sekä maksassa.
D-vitamiinia saa ravinnosta merenelävistä, kalanmaksaöljystä, maitotuotteista, kananmunasta ja sienistä (pääasiassa D2-vitamiini). Useimmiten ravinnosta saatava D-vitamiinin määrä ei riitä täyttämään elimistön tarpeita, mikäli samalla auringonvaloa ei saada ympäri vuoden.
D-vitamiinin tuotanto ihossa ja munuaisissa edellyttää myös riittävää magnesiumin saantia. Suomalaisten puutteellinen magnesiumin saanti myötävaikuttaa osaltaan D-vitamiinivajeeseen. Magnesiumin ja D-vitamiinin samanaikainen puutos häiritsee kalsiumin aineenvaihduntaa, aivojen ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa sekä altistaa autoimmuunisairauksille ja mielenterveysongelmille.
D-vitamiinin on havaittu vaikuttavan VDR-reseptorien kautta immuunijärjestelmässä, haimassa, sydämessa ja verisuonissa, lihaksissa ja aivoissa. Aiemmin D-vitamiinia pidettiin tarpeellisena lähinnä riisitaudin ja osteoporoosin ehkäisyssä, mutta viimeisten vuosikymmenien tutkimus on osoittanut, että D-vitamiinia tarvitaan käytännössä kaikkialla elimistössä.
D-vitamiinin puutos on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, eri syöpiin, MS-tautiin, reumatauteihin, metaboliseen oireyhtymään, fibromyalgiaan, masennukseen, eri neurologisiin sairauksiin, infektiotauteihin ja jopa kuolleisuuteen. Cambridgen Yliopiston vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan ihmisten kuolleisuus oli alhaisinta, kun D-vitamiinipitoisuus veressä (kalsidioli) on vähintään 90 nmol/l. Korkeilla pitoisuuksilla ei vastaavasti havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta kuolleisuuden lisääntymiseen.
Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella D-vitamiinin puutos saattaa olla suurempi kansanterveysongelma kuin aikaisemmin on ajateltu. Itä-Suomen yliopistossa on meneillään olevan FIND -tutkimuksen tarkoituksena on selvittää D-vitamiinilisän vaikutusta sydän- ja verisuonitautien ja syöpien ilmaantumiseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään D-vitamiinilisän vaikutuksia muihin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, masennukseen tai luuston terveyteen. Tutkittavat on arvottu syömään joko 0,40 tai 80 mikrogrammaa D-vitamiinia sisältävää valmistetta. Tutkimusvalmisteen lisäksi voi päivittäin nauttia nykyisten suositusten mukaisen D-vitamiinilisän, korkeintaan 20 mikrogrammaa päivässä. FIND -tutkimuksen päätuloksia on odotettavissa vuonna 2018.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore Finnriski-tutkimus on selvittänyt suomalaisten D-vitamiinin saantia (Raulio ym. 2017). D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä käyttämättömillä veren seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuudet olivat vuonna 2012 keskimäärin lähes 60 nmol/l. D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä käyttävillä pitoisuudet olivat vastaavasti yli 70 nmol/l. Luuston kannalta terveydelle optimaalinen taso on yli 80 nmol/l. Tutkijat päättelevät silti seuraavasti: ”Työikäiset eivät tarvitse D-vitamiinilisää, jos syövät kalaa ainakin kahdesti viikossa tai käyttävät säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita tai vitaminoituja rasvalevitteitä.”
Monien tutkimuskatsausten perusteella optimaalinen D-vitamiinitaso olisi erityisesti pitkäaikaissairaille pikemminkin 125–150 nmol/l:n tasolla. Harvardin Yliopiston ravitsemustutkijan tohtori Edward Giovannuccin mukaan ihmisen kehityshistorian aikana seerumin D-vitamiinin pitoisuus on ollut suurimman osan ajasta noin 125 nmol/l. Nykyään tämän tason saavuttaminen ilman D-vitamiinilisän käyttöä voi olla haasteellista.
Suomessa asenteet ja asiantuntijoiden suositukset D-vitamiinin saannin osalta ovat myös muuttumassa, positiiviseen suuntaan. Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan 2. vuosikurssin opiskelijoille (2018) D-vitamiinista esitelmöinyt professori suosittelee 100 mikrog/vrk annostusta.
Ennen D-vitamiinilisäravinteen mahdollista käytön aloitusta kannattaa mitata D-vitamiinitaso verestä (kalsidioli). Aina enemmän ei ole parempi, vaan on mahdollista saada myös liian suuria D-vitamiiniannoksia purkista. Jos käytät ravintolisää, mittaa arvo käytön aloittamisen jälkeen uudestaan esimerkiksi kolmen kuukauden kuluttua. Näin pystyt arvioimaan, miten oman elimistösi D-vitamiinitaso nousee. Annostus tulee säätää yksilöllisesti veriarvojen perusteella. Tarvittaessa voit konsultoida tästä aiheeseen perehtynyttä lääkäriä.
Mineraalilaboratorio MILA:n antamat suositusarvot D-vitamiinipitoisuudelle ovat seuraavat:
Alle 25 nmol/l: Vakava puutos
Alle 50 nmol/l: Puutos
50–75 nmol/l: Yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus
75–130 nmol/l: Tavoitepitoisuus
Yli 375 nmol/l toksinen pitoisuus
Vuonna 2015 julkaistun Birminghamin yliopiston tutkimuksen perusteella suositeltavat arvot ehkäisemään sydän- ja verisuonisairauksia:
D-vitamiini on aiheena niin laaja ja kiehtova, että tässä tekstissä on käyty läpi vain pieni osa siitä, mitä Ravitsemustila kuntoon -verkkokussilla käsitellään kyseisestä aiheesta.
Jos haluat oppia lisää D-vitamiinista ja muista mikroravintotekijöistä, lähde mukaan lääkäri Olli Sovijärven Ravitsemustila kuntoon -verkkovalmennukseen. Kyseessä on Suomen ensimmäinen lääkärin kokoama kokonaisvaltaisen ja tasapainoisen ravitsemustilan saavuttamiseen keskittyvä verkkovalmennus. Valmennus alkaa lokakuun alussa.
”Jokaisella meistä on erilainen reitti. Yhdenkin naisen kokemus voi kantautua meille kaikille. Yksi nainen on kaikki maailman naiset. Joten älä tuomitse muita naisia, vaan tue siskojasi.” Meri Mort, Lumoava nainen
Oletko kuullut sanonnan ”tytöt kilpailevat toisiaan vastaan, naiset tukevat toinen toisiaan”? Mihin ylipäätänsä tarvitsemme kilpailua?
Mitä jos uskaltaisimme ihailla avoimesti toinen toisiamme? Mitä jos sanoisimme ääneen ne kauniit sanat tai lähettäisimme tsemppiä siskolle, joka sitä tarvitsee? Minkälainen paikka maailma olisikaan, jos jokainen nainen olisi sisko? Vaikka ympäröivä yhteiskunta kannustaisi kilpailuun, arvottamiseen ja arvostelemiseen, voimme aina valita toisin.
Tässä 15 syytä, miksi siskoa kannattaa tukea:
1. Yhden naisen menestys on toisen inspiraatio.
2. Negatiivinen mieli ei koskaan tuo meille positiivista elämää. Positiivisilla ajatuksilla – ja niiden jakamisella – on käänteentekevä vaikutus.
3. Kyse ei ole kilpailusta. On kaikkien naisten etu, että tuemme toisiamme.
4. On yksinkertaisesti oikein kohdella muita hyvin. Tosinaiset tukevat toisiaan ja kieltäytyvät juoruamasta.
5. Jokainen tapaamamme ihminen käy kamppailua, josta emme tiedä mitään. Tämä pitää lähes aina paikkansa.
6. Kauniit sielut inspiroivat muita ja heillä on kyky saada aikaan positiivista muutosta.
7. Kun naiset kannustavat ja tukevat aidosti toinen toisiaan, syntyy uskomattomia asioita. Juuri sitä tämä maailma tarvitsee.
8. Kaikkien omaa voimaansa etsivien naisten tulisi kerääntyä yhteen ja keskittyä tekemään maailmasta parempi paikka. Tekemistä kyllä riittää.
9. Siskot pysyvät toistensa tukena, kun elämä koettelee, auttavat, kun apua tarvitaan ja nauravat yhdessä silloinkin, kun ei olisi mitään syytä. Naisilla on yksinkertaisesti mukavaa yhdessä.
10. Naisten väliset syvät ystävyyssuhteet ovat elämän parhaimpia ihmissuhteita.
11. Sen lisäksi, että harjoitamme rakkautta itseämme kohtaan, meidän tulisi kunnioittaa ja arvostaa myös toisiamme.
12. Muiden naisten ihaileminen ja toistemme tukeminen silloin, kun elämässä on hankalaa, auttaa meitä kasvamaan ihmisinä.
13. Elämä on helpompaa, kun on naispuolinen esikuva, johon nojata.
14. Jos emme seiso toistemme rinnalla, vaan toisiamme vastaan, taistelemme väärää taistelua.
15. Kun siskot yhdistävät voimansa, mielettömiä juttuja tapahtuu ja elämä on aika lailla mahtavaa.
Kaiken toimintamme takana on jokin pyrkimys. Usein todellinen pyrkimyksemme voi olla meiltä itseltämme visusti piilossa. Addiktioidemme takana on pyrkimys johonkin.
Emme käyttäisi niitä, ellei niistä olisi seurannut meille jotakin hyvää tai ainakin näennäisesti hyvää.
Esimerkiksi minun syömishäiriöni tarkoitus on ollut tuoda tunnetta kontrollista. Sen tarkoitus on ollut välttää arvostelluksi tuloa. Se koitti olla paras ystäväni, jokin joka ei hylkäisi. Syömishäiriö perustuu kontrollointiin ja se vie hitaasti mutta varmasti elämästä huolettomuuden ja rentouden. Mutta yritys oli hyvä.
Tottavie, se toi tunnetta kontrollista, mutta en todellisuudessa ollut kontrollissa. Ainoa asia, joka oli kontrollissa, oli tuo sairaus, en minä.
Se oli myös avunhuuto, se oli hyvin harhainen keino yrittää vahvistaa itsetuntoa. Todellisuudessa en ole koskaan ollut niin heikko, pelokas ja vihannut itseäni niin paljon kuin syömishäiriön ollessa vallassa.
Ihminen tosiaan usein valitsee mielummin tutun kärsimyksen kuin tuntemattoman vapauden. Todellisia syitä tunnistamalla voimme alkaa näkemään syvemmin mitä olemme todella hakeneet. Se tarjoaa myös mahdollisuuden päivittää ajatuksiaan: Tarvitsenko tätä keinoa enää? Olisiko jokin eheyttävä keino, joka voisi täyttää samaa kaipuuta?
Katso alla olevasta listasta esimerkkejä todellisista syistä, joita addiktioiden ja takana usein on. Kaikki alkaa itsensä armollisesta hyväksymisestä – juuri siinä kohdassa missä on.
1. Heikko itsetunto
Pelkään että menetän kontrollin
Olen arvoton
Olen huonompi kuin muut
Ei voi luottaa itseeni tai kykyyni tehdä päätöksiä
2. Tarve harhautukseen
Kun kontrolloin/teen töitä/treenaan/pelaan/juon/suoritan/ahmin, en ajattele muuta
Tarvitsen jotain joka turruttaa oloni etten kohtaisi tämän hetkisiä tunteitani (esim. Hämmennys, pettymys, ahdistus, suru, yksinäisyys, kaipuu, tms)
Painostani/työstäni/puolisostani/kontrolloinnin kohteesta murehtiminen pitää ajatukseni poissa jostain muusta
3. Tyhjyyden täyttäminen
Kaipaan jotain elämääni mutta en uskalla myöntää sitä tai toimia sitä kohti – täytän kaipuuta addiktiolla.
Olo tuntuu tyhjältä ja täytän sitä syömällä/juomalla/surffailemalla/tms.
Addiktioni ympärillä olevat “säännöt”ja rituaalit vievät aikaani ja täyttävät tyhjiötä
4. Myyttiin/ihanteeseen uskominen
Olen viimein hyväksytty/kelpaan, kun olen laiha/lihaksikas tai menestynyt/varakas/tms.
Hoikat ihmiset ovat onnellisempia/varakkailla on helpompaa/menestyneenä ei ole stressiä tms.
Minun on ensin oltava hoikka/varakas/parempi/myötätuntoisempi/tms. ennen kuin kelpaan
5. Täydellisyyden tavoittelu
Minun on oltava ykkönen kaikessa, oli kyseessä dieetti, koe tai se kuka on henkisin
Minulla on tahdonvoimaa muita enemmän
Joko tai. Olen joko Paras tai Huono. Silti en koskaan tunne itseäni parhaaksi.
Olen joko Onnistunut tai epäonnistunut
En siedä epävarmuutta tai harjoittelua. Jos en osaa, en tee tai suostu opettelemaan.
6. Tavoitekeskeisyys
Sisäinen paine ”tehdä kovaa”.
Tunne että on puristettava, vähempi ei tunnu missään,
Ainoastaan kovan itsekurin kautta tulee tuloksia – ajattelu
Kaipaisin ja haluaisin jotain ihan muuta, mutta käytän addiktiota esteenä
Kontrollointi on todellinen saavutus. ”Mind over Matter”
7. Halu olla Erityinen
Saan kehuja/huomiota tekemisestäni/kehostani ja aikaansaamisestani.
Minun kurinalaisuutta ihaillaan ja kadehditaan
Saan huomiota ja huolenpitoa
Tämä asia saa minut jotenkin eroamaan muista
En tiedä, kuka olisin tai mitä tekisin ilman tätä
Tämä on ainoa asia, jossa voin olla erityinen
8. Vaikeus kohdata ja ilmaista tunteita
En tiedä, kuinka kohdata ahdistusta/vihaa/turhautumista, joten uuvutan itseäni työllä /kuritan kehoani/tms.
Nielen helposti tunteeni ja mielipiteeni
En kestä konflikteja tai erimielisyyksiä, katoan omaan addiktiomaailmaani
Kontrollointi tuo tunteen, että hallitsen tunteeni
Syiden tiedostaminen on tärkeää, mutta älyllä kukaan ei parannu. Oman haavoittuvaisuuden paljastaminen on melkeinpä ainoa keino alkaa luoda todellista luottamusta elämään. Suosittelen turvallista ja luotettavaa terapeuttia tai ohjaajaa tueksi tai vaikkapa hyvää vertaisryhmää. Jos voisimme järkeillä tiemme toipumiseen, olisimme sen luultavasti jo tehneet.
Anna itsesi tulla näkyväksi. Anna sinun vastaanottaa tukea ja aitoa välittämistä. Älä yritä niin kauheasti yksin.
Parantumisen tiellä on kaksi tärkeää tasoa, syvempien syiden tiedostaminen sekä käytännön tasolla addiktiivisten käytösmallien normalisointi/vähentäminen/lopettaminen.
Sen jälkeen tulee tilaa harjoitella uusia olemisen tapoja ja tunnustella sydämestä käsin, mitä addiktion viemällä ajalla oikeastaan haluaa tehdä.
Tämä teksti on osittain poimittu kirjastani Ole itsellesi armollinen. Kirjassa käsitellään addiktioista ja riittämättömyyden tunteesta toipumista inhimillisesti ja maanläheisesti. Kirjan voit ostaa TÄÄLTÄ.
Eevin itsetuntemusohjauksiin skypessä tai Tampereella voit tutustua täällä.
Kirjoittaja on Niina Jormakka, elämää hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta pohdiskeleva nuori nainen Jyväskylästä.
Nainen, joka luet tätä: mietipä hetki kehoasi ja sen mahtavuutta. Elämän alkutaipaleella kehomme on pehmeä ja maailmaa tunnusteleva. Lapsuuden ja nuoruuden aikana käymme läpi suuria muutoksia, keho muuttuu, ajatus myllertää. Aikuistuessa kehon, ehkä mielenkin, myllerrys rauhoittuu. Aikuisiällä reagoimme ajanjaksoihin: stressaavina aikoina keho saattaa kerätä tukalaa oloa yrittäen viestiä huonosta olosta, kun vain kantaja sen huomaisi. Seesteisenä jaksona myös kehosi on seesteinen, hehkuva suorastaan.
Raskausaikana keho näyttää uusia puolia itsestään ja antaa muistoksi arvet. Arvet, jotka eivät ole hyvät tai pahat. Ne ovat vain muistoja siitä, kuinka ihmeellisiin asioihin kehosi kykenee. Vanhetessa saat juonteita, kuin fyysisiä polkuja kehossa kertomassa henkisistä poluista, jotka olet käynyt läpi. Keho kuihtuu ja pienenee, muttei samaksi pehmeäksi kuin silloin pienenä nyyttinä. Kuivaksi ja hauraan pieneksi, sellaiseksi me muutumme. Yhtä monta läikkää selässä kuin on tähtiä elettyinä öinä nähnyt. Yhtä pitkät pullottavat suonet kuin on matkat vanhoilla jaloilla kuljetut. Kehon toimintakyky ja ulkokuori heikkenevät hitaasti kuin varmistaen, että myös mieli pysyy muutoksessa mukana.
Kehon ja mielen myllerryksiin voi toki omilla elämänvalinnoilla vaikuttaa, mutta perusajatus on sama: keho muuttuu. Välillä olet isompi tai väsyneempi, välillä pienempi tai pirteämpi. Silti olet aina sopiva, kun vain sen siinä hetkessä ymmärtäisit. Sekin on rikkaus, kun tietää, millaista erilaisissa kehoissa eläminen on; ei suuret rinnat tai timmi peppu tuo onnea. Epävarmuus ei ole kehossa, se on mielessä. Mieli löytää kyllä aina jonkin kohdan, jota mollata. Kun antaa kehon elää ja rakastaa kehoaan kaikissa elämänvaiheissa, itsevarmuus tulee, oli keho sillä hetkellä minkämuotoinen tai -tuntoinen tahansa.
Itsensä kokonaisvaltainen hyväksyminen tuo sellaisen rauhan, ettei tarvitse määritellä itseään ulkopuolelta tulevan palautteen perusteella. Itsensä hyväksyvä pohtii mieluummin, onko itsellä hyvä olla näin. Ja jos itsellä on hyvä olla, jaksaa olla hyvä myös muille. Vaikka et itse vielä näkisi peiliin katsoessa kaunista, vahvaa naista, muista, että muut kyllä näkevät. Kun vielä itse ymmärrät tämän, sinusta tulee se nainen, jota joskus olet vain ihaillut kaukaa.
Kehomme on ihmeellinen: se varoittaa, kun menee liian lujaa. Ajattelu on levotonta ja palautumiskyky heikkenee, sydän ottaa ylimääräisiä lyöntejä muuttaen omaa rytmiään, jotta sinä muuttaisit omaasi. Keho rikkoo itsensä, jos sitä ei huolleta. Se kyllä näyttää, että nyt olet kohdellut minua väärin, kunnes ymmärrät antaa itsesi kuuntelulle aikaa ja tilaa. Tilaa annettuasi osaat taas arvostaa tätä yksilöllistä sisimpäsi koteloa taas hieman paremmin, kunnes tulee taas aika antaa tilaa. Kehon viesti täytyy kuulla ja siihen täytyy myös vastata.
Samalla tavalla kuin kehon ulkomuodon muuttuminen on jatkumoa, on myös kehon sisäisen olon muuttuminen. Ei koskaan saavuta tilaa, joka olisi pysyvä tai täydellinen. Siksi ainoa täydellinen on keho muuttuva keho.
Tässä on 9 voimavaraa, jotka usein vaikuttavat eniten siihen, millaisena elämän koemme. Monesti epämääräinen ahdistus voi olla kiinni yhdestä tai useammasta asiasta:
Keholliset voimavarat
1. Elinvoimainen ravinto
Oletko syönyt säännöllisesti? Oletko syönyt sellaista, mistä kehosi iloitsee? Onko ravintosi riittävän elinvoimaista ja tuoretta? Mikäli syöt epäsäännöllisesti, annat mielelle hetkellistä mielihyvää tai keholle kiireessä vain jotain polttoainetta, voi olla, että olisi syytä tehdä korjausliike kehon polttoaineen suhteen.
2. Liike
Annatko keholle riittävästi liikettä? Hytkytteletkö, pompitko tai juoksenteletko aina kuin mahdollista (kuten teit lapsena)? Tiedätkö millaisesta liikkeestä kehosi iloitsee? Jos vastaat näihin ”en”, voi olla, että kehon liikuttaminen antaa lisää iloista virtaa elämään.
3. Lepo
Nukutko riittävästi? Priorisoitko riittävän ja laadukkaan muiden asioiden edelle aina kuin mahdollista? Kuuletko kehostasi milloin se pyytää himmaamaan, hengittelemään, rentoutumaan tai unille? Riittävä ja laadukas uni on yksi suurimmista voimavarojen lisääjistä. Kun olet nukkunut riittävsti, fyysiset ja henkiset ponnistelut tuntuvat helpommilta.
Mielen voimavarat
4. Kyky suhtautua asioihin uudella tavalla
Tiedätkö, miten pystyt vaihtamaan näkökulmaa ja vapautumaan mielen jumeista, jotka vievät voimiasi? Jos kykenet muuttamaan näkökulmaa tai katsomaan asioita uudelleen eri tavoin, sinulla on käytössä suuri mielen voimavara, joka auttaa sukeltamasta mielen ja tunteiden syviin syövereihin. Tapahtumia ei voi valita, mutta suhtautumisen ja näkökulman voi.
5. Itsetuntemus
Kun sinua kiinnostaa koko elämäsi ajan, kuka sinä olet, lisäät myös mahdollisuuksiasi elämässä. Voit oppia menneestä, voit kehittää niitä puolia, jotka eivät palvele sinua ja muita sekä pystyt valjastamaan suuremman potentiaalisi käyttöön elämässäsi. Sinun suurin potentiaalisi on olla joka päivä enemmän sinä ja vähemmän sitä, mitä sinulle on tapahtunut.
6. Kyky sitoutua itseen
Yksi suurista elämän voimavaroista on kyky sitoutua itseen enemmän kuin muihin ihmisiin ja ulkopuolelta tuleviin toiveisiin. Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että arvostat itseäsi ja toimit sen mukaan. Olet myötätuntoinen paitsi muita mutta ennen kaikkea itseäsi kohtaan. Tiedät omat tärkeimmät arvosi ja sitoudut niihin. Sitoudut omaan ominaiseen elämänrytmiisi ja pyrit elämään sen mukaan: aktiivisuus ja lepo ovat tasapainossa. Sitoudut omiin vahvuuksiisi ja intohimoosi riippumatta, mitä muut ovat siitä mieltä. Sitoudut omiin valintoihisi oman hyvinvoinnin ja hyvän elämän tähden. Sinä olet ainoa, joka voi sitoutua tärkeisiin asioihin sinun puolestasi.
Sydämen voimavarat
7. Ilo ja leikkisyys
Muistathan leikitellä ja hullutella joka päivä? Ilo pitää sinut synkassa itsesi kanssa ja auttaa luottamaan elämään. Kaiken tämän suorittamisen ja monesti stressaavan elämän keskellä saattaa helposti kuvitella, että elämäntarkoitus on saada asiat tehtyä. Ei, elämäntarkoitus on iloita ja yhä uudelleen heittäytyä elämänvirtaan puhallettavan yksisarvisen kyytiin.
8. Luovuus
Milloin viimeksi loit näkyväksi jotain sellaista, jonka tekemisestä sydämesi iloitsi? Luovuus on sitä, että luot palan itsestäsi näkyväksi meidän muiden koettavaksi.
9. Oleminen
Puhtaan olemisen äärellä elämä ikään kuin laajenee, ja sinun sisäiset erityisyytesi nousevat pintaan. Pintaan nousevat erityisyytesi ovat sinun elämäsi tärkeimpiä tienviittoja ja suuria voimavaroja. Kuuntele hiljaisuutta ja anna olemisen olla sinun supervoimasi.
Oman syntymäpäiväni lähestyminen herätteli pohtimaan syntymän ihmettä syvemmin. Moni asia meissä syntyy ja kuolee joka päivä. Ilman syntymää ei ole kuolemaa – ja usein nämä kaksi ilmiötä lopulta ovatkin hyvin lähellä toisiaan.
Koska olen tässä ja kirjoitan, voin olla syvästi kiitollinen vanhemmilleni elämästä. Jokainen hedelmöittyminen ja syntymä on täydellinen ihme. Sinä ja minä olemme ihmeitä, me kaikki. Elämä kaikkine iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja vastoinkäymisineen on varsinainen vuoristorata, jossa välillä ei auta kuin vain koittaa pysyä kyydissä parhain mahdollisin keinoin. Kun välillä olemme toivottomuuden syövereissä kuilun pohjalla, josta on vaikea kavuta ylös, silloin on paradoksaalisesti juuri oikea hetki avautua ihmeille.
On mahdollista sallia sekin, että joudumme pysähtymään sinne pohjalle, vaikka se olisikin yhtä kärsimystä. Nämä pohjalla olemiset ovat nimittäin lopulta niitä, jolloin vanhaa kuolee ja uutta syntyy – jos vain tiedostamme ja sallimme sen tapahtua. Jos emme salli itsellemme kärsimystä ja sen alla olevia muita tunteita, itse asiassa silloin petaamme itsellemme pysyvää paikkaa oman kuilumme pohjalle.
Elämä on liikettä ja kiertokulkua, syntymää ja kuolemaa. Pohjalle jääminen ei ole syntymää eikä kuolemaa, se on välitilaan jäämistä, ja silläkin on oma tarkoituksensa. Jos tunnemme olevamme tällaisessa pysyvässä kärsimyksen, toivottomuuden ja uhriutumisen tilassa, yksi keino liikkeelle lähtemiseen ja luottamukseen on itsensä kohtaaminen, peiliin katsominen.
Usein teemme mitä tahansa välttääksemme kohtaamasta sisällämme olevia ikäviä tai pelottavia tunteita, kuten häpeää, syyllisyyttä tai vihaa. Jos emme voi nähdä ja hyväksyä näitä tunteita osaksi itseämme, projisoimme nämä tunteet johonkin, yleensä muihin ihmisiin. Tämä on juuri sitä, mistä oma kärsimys lopulta syntyy. Kärsimystä eivät aiheuta ne tunteet, joita yritämme eri keinoin vältellä kohtaamasta vaan se, miten itse ajattelemme ja toimimme välttelyn seurauksena.
Jos sinä koet jääneesi toivottomuuden tilaan, oman kuilusi pohjalle ilman selkeää suunnitelmaa, miten jatkat elämääsi, mitä voit tehdä?
Niin kuin edellä kirjoitin, kuilun pohjalla oleminen on sopiva paikka ihmeiden ajattelemiselle. Ihmeitä syntyy joka päivä, näemme niitä ne tai emme. Helppoahan se on uskoa ihmeisiin silloin, kun kaikki on elämässä mallillaan. Ihmeiden ajattelu voi lähteä vaikka siitä, että nimeät kokemasi kärsimyksen ja sen alla olevat aidot tunteesi kaikki ihmeiksi! Koska olet tämänkin hetken ja näiden tunteiden todistaja, OLET IHME.
Olet ihme huolimatta siitä, mitä tunnet tai ajattelet. Olet ihme, koska hengität. Olet ihme, koska aistit elämääsi kaikilla aisteilla. Olet ihmisenä ihme, riippumatta siitä millainen olet. Olet ihme osana yhteisöjä, osana maapalloa ja luontoa.
Kun ajattelet näin, mieti ensin: Minkä osan minusta on aika kuolla nyt, mistä voisin päästää irti?
Voit odottaa vastausta, mutta vaikka se ei heti tulisikaan, tee toinen kysymys: Minkä juuri nyt on aika syntyä, kun koen itseni ja kaikki puoleni ihmeenä?
Ei ole väliä kumman kysymyksen kautta pääset eteenpäin. Vastauksetkaan eivät aina tule totutulla tavalla sanoina, vaan ne voivat tulla hentoina tai vahvoina tuntemuksina kehoon, symbolisina mielikuvina jne. Joka tapauksessa kysymysten ilmaan heittäminen laittaa sisäisen prosessisi liikkeelle, ja auttaa sinua pääsemään takaisin luottamukseen ja elämän virtaan.
Luota prosessiin ja kiitä itseäsi siitä, että uskallat avautua ihmeille ja ihmeelliselle itsellesi!
Artikkelikuva: Anne Toivonen / Instagram: anne_toivonen
Lisätietoja psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.
