Sivu 173 – Hidasta elämää

Mitä suuremmalla rakkaudella huolehdit itsestäsi, sitä enemmän rakkautta sinulla on antaa muille.” – 5 voimakuvaa Sinulle

Muistathan, itsestään huolen pitäminen ei ole itsekkyyttä. Älä unohda itseäsi❣️

Lisää voimakuvia löydät Instagramista @hidasta.

“Kaiken päälle voi ottaa vielä kunnon päikkärit ilman huonoa omaatuntoa” – Miten sinä haluaisit viettää luppopäiviä?

Kysyimme teiltä Facebookissa mainosyhteistyökumppanimme Asokotien kanssa, mitä tehdä eläkkeellä, kun on paljon aikaa ja mahdollisuuksia? Vastauksissa korostuivat: VAPAUS, TAVALLISET TOIMINNAT RAUHASSA, IHMISSUHTEET, LUONTO.

Tällaisia vastauksia te annoitte:

“Nautin siitä ettei ole mitään aikataulua. Voi lukea kirjoja silloin kun haluaa ja viedä koiran kävelylle keskellä päivääkin. Kaiken päälle voi ottaa vielä päivällä kunnon päikkärit tuntematta huonoa omaatuntoa.”

“Kotoilen, vaellan, elän prinsessaelämää, tukka hyvin, tukka takussa, lehtiä päässä. Teen just sitä mitä minä ja mieheni sillä hetkellä haluamme.”

“Extempore retket ja patikoinnit ystävän kera, pullakahvit kannon nokassa, päiväunet, aamupäivän liikunta hetket, puutarhan laittaminen, tehdä mitä milloinkin huvittaa 😊. Sitä odottelen … 💗😅”

“Luen. Luen. Ja luen.”

“Jos eläkkeelle joskus pääsen niin aion keskittyä omaan hyvinvointiin.. nyt menee etusijalle perhe ja työ.”

“Panostaisin lapsenlapsiin, perheeseen ja sukulaisiin…Ja itseni huolehtimiseen.. Aika on arvokasta”

“Ihminen, joka ei koskaan ole ollut vapaa, osaa todella arvostaa eläkepäiviä. Aivan uskomaton vapaus. On kuin lintu, joka leikkii ilmavirrassa, ilman huolen häivää.”

“Tuijottelisin järvelle ja nauttisin elämästä! 🦋”

“Matkustelisin, tapaisin muita eläkeläisiä! Olisin vaan ja nauttisin olosta!“

“Ihmettelisin maailman menoa..ilman sen kummempia aikatauluja.”

“Elän hetkessä, kiitän ja odotan iloiten huomista”

Mitä sinä tekisit, kun olisi aikaa päivät pääksytysten?

Asokodit (Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy) haluaa mahdollistaa helpon asumisen myös unelmiaan toteuttaville eläkeläisille niin, että aika ei kulu kodin ylläpitämiseen ja remonttien tekemiseen. Asokodit kannustaa eläkeläisiä seikkailemaan ja toteuttamaan niitä unelmia, jotka ovat jääneet aiemmin kiireen jalkoihin. Palvelukeskus auttaa asumiseen liittyvissä asioissa puhelimitse vuorokauden ympäri, jos esimerkiksi hana alkaa tippua tai jääkaappi tulee tiensä päähän. Asokodeilla on asumisoikeusasuntoja 31 paikkakunnalla, niin kerros-, rivi-, omakoti- kuin paritaloissakin. Onnella on osoite!

Päättämätön tuhlaa elämänsä välitilaan, jossa ei uskalla avata uutta ovea eikä sulkea vanhaa

Päättämättömyys on yksi elämän syvimmistä juoksuhiekoista, upottavimmista soista ja elämää hukkaavimmista ominaisuuksista. Päättämättömyys saa ihmisen polkemaan paikallaan vuodesta toiseen hävittäen vaihtoehdot ja avoimet ovet yksi kerrallaan.

Päättämätön ei ymmärrä, että juoksuhiekkaan jääminen on päätös sekin. Se on päätös, jossa paikallaan polkija antaa elämän juosta itsensä ohi.

Päättämätön voi haaveilla uudesta työpaikasta, perheestä tai parisuhteesta, mutta päätyy aina tilaisuuden tullen olla tarttumatta ojennettuun käteen. Päättämätön kavahtaa aina kauemmaksi, kaivautuu aina vielä vähän syvemmälle turvalliseen hiekkaan, jos kuulee seireenien kutsua rohkeampaan elämään. Ovia näkyy avoinna siellä täällä, mutta päättämätöntä uutuus ahdistaa ja kirkkaus kauhistuttaa. Silloin päättämätön säikähtää ja katsoo pois.

Päättämättömille annetaan aina auliisti ohjeita. Yksi on erittäin hyvä: ”Kirkasta arvojasi, niin tiedät mihin sinun kannattaa navigoida”. Päättämätön katsoo taivaallaan killuvia arvotähtösiä, elämää ohjaavia kompasseja ja eksyy samantien otaviin, pikku-karhuihin, orioneihin ja pohjantähtiin.

Onko tärkeintä usko, toivo vai rakkaus? Entäpä rehellisyys, perhe, luottamus vai ilo? Mutta olisi myös rauha, jännitys, vapaus, luovuus ja minä itse sekä toiset.

Päättämätön-parka katselee hedelmäpelinä viliseviä arvoja, eikä tiedä, missä kohti on parhainta painaa stop-nappulaa. Missä on THE arvo, joka vie häntä kohti merkityksellistä elämää? Kohti sitä elämää, jota hän haluaa pohjimmiltaan elää.

Päättämättömiä ja elämäänsä eksyneitä etsijöitä on paljon. On vaihtoehtojen paljouteen hukkuneita, jotka voivat huonosti vain siksi, että hyvän elämän naruja vedettäväksi on liikaa. On niin monta vihreämpää ruohoa ja vähintään ne viisikymmentä harmaan sävyä, että oman elämän polku alkaa polkea paikallaan.

Päätöksentekoa tutkineen psykologi Barry Schwartsin mukaan vapaus lisää onnellisuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaihtoehtojen paljous tekeekin onnettomaksi.

Jokaisella on vain yksi elämä, johon olisi tärkeää valita vain ne merkityksellisimmät ja onnelliseksi tekevät asiat. Silloin päättämätön odottaa intuitiota, taivaanrantaan syttyvää oivalluksen valopallosta, joka kertoisi mihin mennä ja mitä valita. Vuodet kuluvat ja siinä oman elämänsä juoksuhiekkaansa talloessaan hän saattaa alkaa miettiä, ettei se kaiken valaiseva intuitio ehkä sittenkään tule.

Päättämätön tietää, että juoksuhauta ei ainakaan ole se paikka, mihin haluaa elämänsä lopulta päättää. Jahkailu on uuvuttavaa. On tehty plus ja miinus -listat, puntaroitu ja pohdittu, järkevästi jahkattu. Entä jos kuuntelisi muita? – Mutta entä jos koko ongelma on juuri se, että on koko elämänsä kuunnellut muita? Ollut se kiltti, joka uskoo, että viisaammat sanat ja elämisen suunnat tulevat muilta? Ehkä päättämättömäksi on tullut juuri siksi. – Siksi, ettei löydä omaa ääntään.

”Kuuntele sydäntä”, sanoo joku. Mutta vaihtoehtoihin hukkunut sydän on oikukas elin. Se on joko vauhkoontunut eläin, jonka mielipuoliset silmät eivät näe eteen eivätkä taakse, tai syväjäähän sidottu turta lihaköntti, joka ei tunne enää mitään. Sydän on päättämättömällä yhtä eksyksissä kuin mieli.

Ja niin päättämätön saattaa päättää silmät ummessa. Kohottaa sormen ja tökkää sen umpimähkään “kas noin, tuohon” ja painaa ovikelloa. Hän avaa oven, astuu sisään, katselee ympärilleen – ja saa vetopaniikin. Muutos on aina pelottavaa, ja jossittelu tuo siihen turvallisen ratkaisun. Päättämätön panikoi ja on rynnätä takaisin turvalliseen juoksuhiekkaansa.

Jos päättämätön tällöin saa käteensä toisen rauhoittavan käden, toisen hiiren askelin vieressä kulkevat askeleet ja luottamuksen narun, hengitys voi alkaa hiljalleen rauhoittua. Päättämätön tarvitsee aikaa ja rauhaa, jotta hän voi irrottaa mielestään jossittelun, loput vaihtoehdot, vihreät ruohot ja pyyhkiä viimein viimeisetkin hiekat jaloistaan.

Jos päättämätön saa edetä tarpeeksi hitaasti, hyppiä hyväksyvästi paniikkinsa seinille, kasvattaa luottamustaan siihen, että valinta oli hyvä ja vakaa, levottomat juoksuun tottuneet jalat alkavat hiljalleen hidastua. Lopulta hän voi olla se, joka päättää tehdä paikastaan pesän. Paikan, jossa vihdoin saa päätöksessään levätä. Sillä sitä päättämätön eniten maailmassa toivoo.

Erityisherkkä kulkee tuntosarvet pystyssä 24/7 – on helpotus huomata, että jokaista tunnetta ei kannata ottaa niin vakavasti

Meille erityisherkille on annettu keskimääräistä intensiivisempi kyky tuntea ja aistia. Niin psyykkiset kuin fyysisetkin tuntemukset ja aistimukset ovat uskollisia seuralaisiamme. Tämä rikastuttaa elämää monella tapaa, mutta välillä tunneähky on sitä luokkaa, että houkutteleva vaihtoehto olisi hypätä aistieristettyyn tyhjiöön.

Itse olen joutunut opettelemaan jopa ajoittaista tylyyttä tuntemuksiani kohtaan. Jokaista henkistä risahdusta ja rasahdusta ei nimittäin kannata ottaa niin vakavasti. Jokaiselle tunteelle ei kannata antaa valtaa määrittää sitä, mitä minä olen.

Omasta erityisherkkyydestä voi myös repiä huumoria. Aika ajoin hymähtelen itsekseni kuinka dramaattiselta herkkä hermostoni saa huonosti nukutun yön tuntumaan tai kuinka jokin tietty tunne koittaa taas puskea sisälleni ilman sen näkyvämpää syytä. Usein tunteet tulevat ja menevät ja jokaiselle niistä ei kannata antaa sen suurempaa painoarvoa.

Nykyisin pyrin suhtautumaan vaihtelevaan tunne-elämääni vähän rennommin ja ennen kaikkea nauttimaan sen hyvistä puolista. En tarvitse viihtyäkseni sambakarnevaaleja tai välkkyviä ilotulituksia. Vilkas sisäinen elämäni auttaa nauttimaan pienistä asioista, ja tavallinen arki tarjoaa parhaimmillaan isoja elämyksiä.

Tunteet ja aistimukset.
Kiitos siitä, että teette elämästäni mielenkiintoista ja vaihtelevaa.
Kiitos siitä, kuinka pidätte minut elämässä kiinni.
Kiitos siitä, että saan tuntea.

Jokaista teistä tunteista en kuitenkaan suostu ottamaan sydämeeni.

Kuuntele täältä luovan yrittäjän ja Hidasta elämää -blogistin Ilari Torstin Yle Radio Suomen haastattelu siitä, millaista on olla erityisherkkä mies.

Mies saa olla raju ja pehmeä – eikä hän silti ole kova tai nössö

Tämä kuva kertoo monta tarinaa yhtä aikaa.
Ja kuinka päätät sitä katsoa, määrittää mitä näet siitä.

Sisäiset vaatimukset miehenä

Minusta on tuntunut monta kertaa elämässäni, että en riitä miehenä. Olen myös kokenut sitä tunnetta, että riitän.

Mutta suurimman osan nuoruudestani, tunsin, että en ole tarpeeksi komea, vahva, kykeneväinen, saavuttava. En tarpeeksi hyvä, osaava, tunteva, tietyllä tavalla käyttäytyvä ja toimiva. Olen myös tuntenut, että ei ole tarpeellista olla mies ollenkaan.

Nyt musta tuntuu, että mitä jos olisimme itsellemme rehellisiä siitä, mitä olemme sisällä. Miksei juhlittaisi tätä ihmiskokemusta, se on aikamoinen trippi!!

Minulle miehenä oleminen ei ole pelkkää testosteronia ja aggressiivisuutta, MUTTA se on myös sitä.

Minulle miehenä oleminen ei ole pelkkää auki olemista, haavoittuvaisuutta ja pehmeyttä, MUTTA se on myös sitä.

Ja se on paljon muutakin ja ne ovat KAIKKI tarvittavia puolia. Jos se on pelkkää testoa ja aggrea, niin mulle se on epätasapainoa. Jos se on pelkkää pehmeyttä, niin mulle se ei tunnu kokonaiselta sekään.

Minusta tuntuu, että sisälläni on monta puolta ihmisyydestä, johon myös kehollisuus kuuluu hyvin vahvasti. Olisi erikoista kieltää sen olemassaolo, kun kerran nahkapuvussa eletään. Kaikki puolet tärkeitä, kaikki puolet kauniita. Minusta tuntuu, että olen mies, vaikka siitä kaikki eivät näytä tykkäävän.

Mä aion käyttää voimaani, jotta menen eteenpäin elämässä ja saan hommat hoidettua.

Mä aion käyttää mun raakuutta ja tulta suojelemaan, sitä mikä ansaitsee tulla suojelluksi – läheisiä ihmisiä.

On paljon sotureita, jotka kulkevat samaa polkua ja heistä olen super kiitollinen. Sotureita, jotka antavat jokaisen olla sitä mitä he ovat, samalla arvostaen sitä, mitä he itse kokevat olevansa.

Tämä kuva otettiin YLE perjantain kameroiden käydessä miesten viikonlopussa. Olo oli tässä vaiheessa jo hyvin väsynyt, mutta saunasta huutelevat miehet antoivat mulle jälleen voimaa. He eivät puskeneet ja painostaneet jatkamaan, he kannustivat ja tukivat panostamaan siihen mikä oli vielä tehtävä. Sitä on veljellinen tukeminen, yhdessä eteenpäin menemistä.

Ei alistamista, ei pakottamista, vaan sopivasti haastamista, jotta kasvaisimme ihmisenä eteenpäin.

Ole rehellinen siitä mitä sisällä itsesi koet olevan, ole ylpeä siitä mitä olet ja kanna se ryhdikkäästi. Ja salli toisille sama, vaikka heidän polkunsa lisi erilainen. Meitä kaikkia tarvitaan, jos haluamme yhdessä kasvaa ja kehittyä.

“Ettei nyt kukaan vaan vedä hernettä nenään” – mikä ihana tekosyy olla kunnioittamatta sitä, mitä SINÄ haluat

Miellyttäminen on itsesensuurin muoto. Täysin ymmärrettävä suojautumismekanismi, jonka vallassa ei kuitenkaan tarvitse viettää koko elämäänsä.

Ei myöskään tarvitse ajatella mustavalkoisesti, että jos mä tässä alan priorisoimaan siihen mitä itse haluaisin, musta tulee yhtäkkiä kamala tylyttäjä. Päinvastoin.

Itsekkyys ja tylyys kumpuaa sieltä, missä omia tarpeitaan ja tunteitaan ei ole oppinut kuulemaan ja tunnistamaan. Suurella osalla aikuisistakin on asian kanssa haasteita, koska kannamme paljon käsittelemätöntä tunnekuormaa sotien ajalta. Ei ollut tilaa kuulostella, mitä kukakin tuntee ja tarvitsee – piti vain selviytyä. Selviytymisen perinne on jatkunut sukupolvelta toiselle, ja miellyttäminen, omien tunteiden ja tarpeiden kieltäminen on yksi selviytymiskeino. Se periytyy vanhemmilta lapsille, mutta aikuisuudessaan kiellettyjä, sivuun työnnettyjä ja tunnistamattomia tunteita, tarpeita ja selviytymiskeinoja voi avata. Itseensä voi luoda aikuisen ja vastuullisen suhteen myöhemminkin elämässään, ellei siihen ole aiemmin saanut eväitä.

Vastuu ja aikuisuus itsessä on omien tunteiden ja tarpeiden kuulemista ja niistä kopin ottamista. Miellyttäminen on selviytymiskeino, joka on osa läheisriippuvaista dynamiikkaa. Huomaamattaan hakee hyväksyntää, turvaa ja rakkautta nielemällä sanoja, tunteita, todellisia ajatuksia ja kuulumisiaan. Menee virran ja muiden mukana ilman, että opettelee tunnistamaan mitä minä haluan, tarvitsen ja en halua. Kun sisäisyyteen syntyy turvaa (usein ammattiauttajan avulla), omat rajat vahvistuvat – syntyy yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin.

Itsestään vastuun ottava aikuinen on paradoksaalisesti paljon vähemmän itsekäs kuin miellyttäjä, joka ei pohjimmiltaan halua tehdä toisten elämää helpommaksi vaan omansa.

Olemme paljon helpompia toisille, kun omat rajamme ovat selkeät – muilla ihmisillä on parempaakin tekemistä kuin olla jatkuvasti hyväksymässä meitä tai arvuutella, että mitähän toi nyt taas tarkoittaa, kun se ei sano suoraan mitä haluaa ja mitä ei.

Miellyttäjyyttä itsessään tarvitse mitenkään “suorittaa pois” – itsekin huomaan välillä miellyttäväni tai hymisteleväni jotain, ja sekin on ihan okei. Mutta sitten voi huomata että aijaa, nyt mä toimin näin. Ja taas voi palata kuulostelemaan, että mitkäs mun omat tarpeet ja toiveet nyt taas olivatkaan. Niiden kuulemisesta lähtee rohkeuden kasvattaminen kohti omia unelmia ja elon suuntia.⁠ ⁠

Meillä itsellämmekin on erittäin paljon parempaa tekemistä – muun muassa elämästä nauttiminen ja itsemme toteuttaminen eri tavoin – kuin se, että yritämme koko ajan vääntyä jollekin mutkalle jotta jokin oletettu sopu säilyisi. Sitten ihmettelemme, kun elämä ei oikein tunnu tai maistu tai parisuhteessa ei ole säpinää ja kipinää. Vaikeaahan kipinän on elää ilman uskallusta kipunoivillekin näkyväksi tulemisen alueille – sinne, missä rehellisesti avataan omia tunteita, ajatuksia, toiveita, pelkoja, haluja ja rajoja. Mitä vähemmän huolehdimme siitä, josko joku vetää hernerokat nenään, sitä enemmän koemme elävyyden tunnetta laiffissamme.

Ja huom! Kuinka ihanaa onkaan tehdä mieliksi ja huomioida toista – ei siksi, että itse tulisi hyväksytyksi vaan siksi, että kun huolehtii omista tarpeistaan, on mistä antaa, ilman odotuksia toisen reaktioista ja tunteista. Itseään voi ilmaista myös kunnioittavasti. Silloin pääsee rakkaus ja elämänvoima virtaamaan. Voi toteutua suojautumisen sijaan.

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Kuva: Unsplash

8 asiaa, jotka saavat miehen halut heräämään

Halu, erektio, seksuaalisuus ja elinvoimaisuus. Monta tabua heti alkuun. Nämä ovat elämän perusasioita, joista edelleen tuntuu, että varsin vähän puhutaan. Ehkä olisi tarvetta, sillä näyttäisi vahvasti siltä, että nämä eivät ole enää perusasioita.

Nykyään miesten testosteronitasot monissa maissa ovat kokeneet suurta pudotusta. Tänä päivänä jopa parikymppiset miehet kokevat vaikeuksia saada erektioita ja monilla halut ovat täysin poissa. Näistä ei kuule juuri puhuttavan, koska aihe on monille liian arka.

Ja tiedän kokemuksesta, että se on kaikkea muuta kuin voimaannuttavaa.

Oma hyvinvointipolkuni lähti suuremmin liikkeelle vuonna 2003, kun oma isäni kuoli. Sen jälkeen kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan lisääntyi, mutta monia terveyshaasteitakin koin matkalla.

Yksi suurimmista herätyksistä oli se, kun alle 30-vuotiaana erosin pitkäaikaisesta suhteestani. Sen jälkeen olin 1,5 vuotta täydessä selibaatissa. Eikä se ollut edes vaikeaa! Ei haluttanut, ei ollut naisia, ei ollut mitään mielenkiintoa pitää yllä edes omaa henkilökohtaista huvittelua kehoni kanssa.

Libido oli niin matala, etten edes tunnistanut sen olemassaoloa.
Syitä oli monia. Olin lähes 20 kiloa keveämpi kuin nyt, söin raakaruokaa lähes puolitoista vuotta, ja kehoni oli rappeutumassa (lihas- ja luumassa sekä kokonaispaino).

Nykyisellä ymmärrykselläni uskoisin, että testosteronini oli pitkällä kesälomalla. Elämäntyylini oli kevyt, virtaava ja huoleton, toisin sanoen erittäin juureton. Alla oleva kuva on otettu 2010.

Koin kuitenkin lähes valaistumiseen verrattavan herätyksen eräänä iltana, kun nälissäni (mikä oli yleistä silloin, niin kuin se aliravitulla usein on) en löytänyt muuta kuin kananmunia syötäväksi.

Otin askeleen ja PAISTOIN kananmunat. Tämä oli tuohon aikaan kova juttu (tiedän, kuulostaa supertyperältä). Kehon reaktio yllätti minut. Tunsin lämpöä, tunsin virtausta, tunsin, että keho oli ravittu. Ja mikä siisteintä, koin erittäin spontaanin erektion, joka jatkui mukavan aikaa.

Tämä oli pysäyttävä hetki. Miksi koin yli vuoden tauon jälkeen ensimmäisen erektioni, ilman että olin edes millään tasolla ajatellut tai kokenut seksuaalista energiaa kehossani?

Siitä alkoi kyseenalaistaminen, uudelleen tarkastelu ja uusien toimintatapojen opettelu. Siitä lähti testosteroniin tutustuminen ja voi pojat, että muutoksia oli tulossa. Näistä lisää kirjassani ”Elinvoimaisen miehen kirja”.

Mutta palataan takaisin aiheeseemme. Haluttomuus ja erektioiden vähyys on paljon muutakin kuin kananmunien vähyys ruokavaliossa. Ne ovat usein paljon syvempi juttu, joihon on mahdollista vaikuttaa mikäli näin haluaa. Mutta mikä on tärkeä ymmärtää, että monilla haluttomuus, erektioiden puuttuminen ja ”kyvyttömyys” vaikuttaa mieleen vahvasti. Se luo kuvan, ettei kykene, ettei pysty. Tällä on valtavia vaikutuksia siihen, miten me koemme elämän.

Mikäli koemme vahvaa olemista, varmaa maskuliinista eteenpäin menemistä ja rehellistä miehenä olemista, erektiomme tulee myös sitä ilmentämään.

Se kuinka omistamme elämämme on suora viittaus siihen, kuinka omistamme oman seksuaalisen energiamme. Kuinka kannattelemme itseämme on yhteydessä siihen, kuinka kehomme kannattelee erektiota.

On hyvä ymmärtää, että penis on osa miestä, ei erillinen osa. Penis on siis suora viittaus miehen fyysiseen terveyteen ja mielen tilaan. Erektion puute voi olla jopa viittaus terveydellisiin haasteisiin, kuten sydänoireisiin.

Näin voit vaikuttaa omaan haluusi

Käytä tai menetä se! Rakastele tai kiihoitu 1–5 kertaa viikossa.
Lopeta tai vähennä pornon käyttöä. Jatkuvat dopamiinipiikit heikentävät halua, ja tarvitsemme jatkuvasti enemmän stimulaatiota.
Hengitä palleihin, opettele hengittämään syviin kudoksiin, myös genitaalialueelle.
Vähennä stressiä, tuo enemmän rauhoittumista. Rentoutumisesta on helpompi kasvaa. Ylikuormitus ei ole hyväksi.
Liiku, kävele ja nosta jotain raskasta. Lisää veren virtausta tärkeisiin alueisiin. Myös liiallinen treenaaminen voi vaikuttaa negatiivisesti.
Käytä järkeviä lisäravinteita. D-vitamiini, sinkki, valkosipuliuute yhdistettynä c-vitamiiniin ja ashwagandhaan.
Syö riittävästi ja rakentavasti. Hyvät rasvat, riittävä proteiinin saanti ja yleensäkin riittävästi kaloreita on hyvä saada. Mikäli jatkuvasti syömme liian vähän, sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia. En tarkoita nyt ylensyömistä, vaan riittävän ravinnon syömistä, jotta sinulla tulee hyvä olo.
Harrasta lajeja, jossa pääset käsiksi omaan voimaasi. Painiminen, voimaharjoittelu, nyrkkeily tai muu räjähtävä laji voi toimia tosi hyvin. Muista ettei enempi ole parempi. Jos kulutat kaikki energiasi harrastuksiin, ei erektiollesi välttämättä jää enää rakennuspalikoita.

Yksi asia, mistä on tärkeää puhua, on yhteys. Tai monesti yhteyden puuttuminen. Mikäli kumppani pelottaa, on ohjaksissa tai väheksyy sinua, harvoin on kiinnostusta ”yhtyä”. Yhteyden puuttuminen voi olla haasteiden takana. Tällöin on tärkeää selvittää kaunat, puhdistaa ilmaa ja löytää taas halua avata sydäntään.

Hengitä ja pidä ilma puhtaana, jolloin energia rullaa paremmin. Jos pidät jostain emotionaalisesti kiinni, se vaikuttaa meidän fyysiseen kehoon. Ne eivät ole erillisiä, vaan yksi toimiva kokonaisuus. Miehen erektio tai sen puuttuminen on suora viittaus hänen mielentilaansa.

Elämä ei ole pelkkää erektiota, eikä sen puuttumisesta tarvitse potea huonoa omatuntoa. Kuten ei myöskään tarvitse niellä ajatusta, etteikö asialle voisi tehdä jotain.

Usein käytämme kielessä termejä, jotka kastroivat miehiä. Älä missään nimessä usko, että termit voivat määrittää sinua. Olet vahva, täysin toimiva ihminen. Erinäisillä työkaluilla myös olet vahvan erektion omaava mies.

Omistatko elämäsi, annatko elämällesi kaikkesi, uskallatko ottaa koko potentiaalisi käyttöön, uskallatko ottaa itsevarmuutesi arjen hetkiin mukaan, annatko täyden rakkautesi kumppanillesi, uskallatko ottaa askeleen sitä kohti mitä haluat, uskallatko penetroida kumppanisi sydämen kokonaan? Mikäli vastasit kyllä, erektiosi kiittää sinua.

Kurkkaa Miehen vuoro tuntea -kirja:

9 syytä, miksi on niin vaikea pyytää apua

Avun pyytäminen voi olla todella vaikeaa. Joskus tuntuu, että mielemme vastustaa sitä viimeiseen – jopa hassuuteen – saakka. Seuraavissa vastauksissa 9 erilaista syytä, miksi apua ei voi pyytää. Mikä niistä kuulostaa tutuimmalta?

Miksi et pyydä apua?

1 – En halua pyytää enkä vastaanottaa apua, koska muut eivät osaa kuitenkaan tehdä asioita oikein tai kunnolla. Menee vain aikaa muiden virheiden korjailuun. Teen tämän nopeimmin, virheettömimmin ja parhaiten itse.

2 – Olen luonteeltani auttaja ja ylpeä kyvystäni auttaa. Eihän auttajan sovi pyytää apua. Eikä aina edes vastaanottaa sitä. Toki hiljaa mielessäni toivon muiden näkevän, milloin tarvitsen apua. Näenhän minäkin sen muista.

3 – Menestyneet ihmiset eivät tarvitse apua. He ovat päteviä ja osaavat hoitaa hommansa itse. Rutiinijutut voin helposti delegoida eteenpäin. Mutta ihan pyytäisin apua… Sehän tarkoittaisi sitä, etten olisi enää paras ja kykenevin.

4 – Minä yritän kyllä olemuksellani viestittää avuntarpeestani ja toivon, että minut pelastetaan. Jos toinen ei huomaa sitä, hän ei oikeasti näe minua. Jos pyytäisin suoraan apua, en enää tietäisi, rakastaako toinen todella minua vai ei.

5 – En minä halua, että muut puuttuvat elämääni ja tunkeutuvat henkilökohtaiselle alueelleni. Olen tyytyväinen, kun jätätte minut rauhaan. Ja sitä paitsi netti on täynnä vinkkejä, jos nyt jotain apua satun tarvitsemaan.

6 – Mistä minä voin tietää, onko toinen luotettava? Toisaalta haluaisin luottaa ja ottaa apua vastaan. Mutta jos luotan auttajaan liikaa, niin sitten olen riippuvainen hänestä. Ehkä kuitenkin on parempi olla luottamatta.

7 – Uskon, että minulla on kyky selviytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä paitsi avun pyytäminen vaatii inhottaviin asioihin keskittymistä ja minä kuljen mieluummin kadun aurinkoista puolta. Muut voivat auttaa sitten hauskanpidossa.

8 – Avun pyytäminen on heikkoutta. Jos pyydän apua, kerron olevani heikko ja osoitan haavoittuvuuteni, jolloin minua voidaan käyttää hyväksi. Parempi olla vahva, koska joudun kuitenkin kantamaan vastuun kaikesta.

9 – En minä tarvitse apua. En halua tehdä itsestäni numeroa. Harmonia ja rauha säilyvät paremmin, jos en tuo itseäni esille omine tarpeineni. Enkä minä tai minun toiveeni ole oikeasti mitenkään tärkeitä. Autan mieluummin muita.

Kun seuraavan kerran väsyt ja stressaannut hommiesi alla, kokeile tunnistaa sitkeytesi taustalla oleva syy olla pyytämättä apua. Naurahda sille lempeästi ja hyväksyvästi. Se on vain osa persoonallisuustyyppisi alitajuista selviytymisstrategiaa. Etkä sinä ole sitä tietoisesti valinnut.

Kuitenkaan tässä maailmassa kukaan ei pärjää yksin. Olet tänäänkin jo vastaanottanut apua. Jopa se kahvi tai tee, jota tänään olet juonut, on ollut juotavissasi ainoastaan, koska kymmenet ja kymmenet ihmiset ovat jo antaneet panoksensa sen valmistumiseen kahvipapujen tai teelehtien viljelijöistä lähtien.

Koska meitä autetaan koko ajan, ei ole mitään syytä olla pyytämättä apua. Voimme huoletta pyytää apua toinen toisiltamme.

Lue lisää erilaisten persoonallisuustyyppien tavoista toimia ja rajoittaa omaa onnellisuuttaan kirjastani Onni asuu jo sinussa

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Toivoa on silloinkin, kun et sitä näe – 10 vahvistavaa ajatusta toivottomaan tilanteeseen

Elämässä voi olla hetkiä, joissa tuntuu niin pahalta, ettei kerta kaikkiaan pysty eikä jaksa. Mutta sinä selviät kyllä. Sinussa on enemmän voimaa ja voimavaroja kuin uskotkaan.

Nämä 10 ajatusta on poimittu Miia Moision mieltä rauhoittavista Toivon korteista.

Mikään tunne ei kestä ikuisesti, mutta voimakkaat ja ikävältä tuntuvat tunteet voivat tehdä olon joskus toivottomaksi. Jos pystyt, anna tunteiden olla. Hengitys hengitykseltä voit hengittää itsesi tunteiden läpi.
Karsi sanavarastostasi täytyy, pitää, on pakko. Se, mitä juuri nyt jaksat ja mihin pystyt, riittää.
Yksin kaikki voi tuntua toivottomalta. Hakeudu sellaisten ihmisten läheisyyteen, jotka antavat sinulle sitä, mitä juuri nyt tarvitset.
Toivottomassa olotilassa tulevaisuus pelottaa ja mietityttää. Voitko antaa itsellesi lepohetken turhasta murehtimisesta?
Oma voima syntyy siitä, että on uskollinen omille tunteille ja tarpeille. Toivo herää, kun uskaltaa ja osaa ottaa vastuun omista tunteista ja tarpeista.
Oma voima vahvistuu, kun asettaa rajat. Esimerkiksi vihan tunne vartioi rajojasi. Kun viha näyttäytyy, on joku rikkonut tai uhannut rikkoa rajasi. Oma voima ja toivo kulkevat käsi kädessä.
Toivottuun olotilaan pääsee harvoin heti. On kuljettava kärsivällisesti pienin askelin.
Aina kun pienikin ilo ilmestyy, seuraa sitä. Ilo on polku uuteen.
Olet tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Ei hätää. Kaikki järjestyy.

Toivon korteista voit lukea lisää

TÄÄLTÄ

Kiltistä pojasta kasvoi miellyttäjämies, joka ei uskaltanut olla rehellinen – Panosta näihin 4 asiaan, jos tunnistat itsessäsi samaa

Olen aina ollut kiltti poika. Tehnyt sen mitä on pitänyt (noh, ainakin sinnepäin), käyttäytynyt sopivasti (ainakin melkein) ja pyrkinyt käyttäytymään nätisti. Muistelen, että tädit pitivät minusta pienenä poikana, ”voi, kun se on niin söpö ja kiltti”.

Se ehkä kuulostaa monesta hyvältä, mutta siinä on haasteensa. Varsinkin jos kiltti poika -mentaliteetti jää päälle aikuisenakin. Se tarkoittaa helposti sitä, että ihmissuhteissa pyritään olemaan järkyttämättä muita. Eikä siinä lähtökohtaisesti mitään vikaa ole, siinäkään.

Haaste on siinä, että silloin ei ilmennä omaa itseään, ei kerro rehellisesti mitä mieltä on tai ei tee niitä asioita, jotka toisivat arvoa omaan maailmaan. Kilttien ihmisten haaste on myös monesti, että heidän ylitseen kävellään, koska he eivät osaa tehdä rajoja tai kertoa mielipiteitään rehellisesti. Niinpä monet ihmiset, usein alitajuisesti, voivat jyrätä sinut alleen.

Ja varsinkin jos haluaa parisuhteita ja ihmissuhteita, jossa olisi jotain vetovoimaa, niin tämä ei toimi.

Miksi miehet miellyttävät?

Menettämisen pelosta
Opitusta tavasta
Muunlaisten toimintamallien uupuessa – roolimalleja ei välttämättä ole ollut
Äitisuhteen takia
Turvallisuuden puutteessa – jossa vaiheessa ei ollut ”turvallista” olla oma itsensä
Ja miljoonasta muusta syystä

Kiltin pojan ajatusmaailma helposti menee näin ”jos olen hyvä ja teen kaikki oikein, minua rakastetaan, saan toiveeni ja tarpeeni toteen ja elän elämää, jossa ei ole ristiriitoja”.

Lyhykäisyydessään, menemättä liian syvälle kaninkoloon, kiltti mies miellyttää, koska ei ole ollut hyväksyttävää ja turvallista olla oma itsensä.

Käyttäytyminen

Maailma on siinä mielessä ihmeellinen, että se näyttäisi antavan meille oppiläksyjä niin kauan kunnes opimme ne. Ellemme opi tai halua oppia, elämä tuo eteemme tilanteita, jotka saavat meidät sanomaan ”taas, miksi minä”, ”miksi tämä aina sattuu minulle” tai muita sanontoja, joilla ilmennämme sitä, että olisimme uhreja. Että tämä sattuisi vahingossa (vaikkakin 100:nen kerran) jälleen.

Mikäli opimme läksymme tässä elämässä, huomaamme oman käyttäytymismallimme ja tulemme niistä tietoiseksi ja näin ollen pystymme muuttamaan käyttäytymistämme.

Kun muutamme käyttäytymistämme, muutamme myös tilanteita, joita meille tapahtuu. Kyse on siitä, haluammeko nähdä oman vastuumme asioissa ja tilanteissa. Pitkään kesti ennen kuin tämän tajusin. Ajattelin, että kaikki on ennalta määrättyä. On helpompaa olla uhri, koska silloin ei tarvitse ottaa omasta elämästään vastuuta. Mutta kun tajuaa sen, että ”hei, mitä teen omassa elämässäni, joka tuo näitä toistuvia tilanteita vastaani?” voi jokin muuttua.

Minulla kiltti käyttäytyminen on edelleen vahvasti mukana, mutta nykyään olen myös tietoisempi omista rajoistani ja ennen kaikkea rehellisyydestäni. Minulle kiltin vastakohta ei ole tässä yhteydessä paha vaan ennemminkin rehellisyys. Elämän piti antaa vahvoja oppiläksyjä, jotta vihdoin tajuaisin tämän. Se on tuonut hajonneita ihmissuhteita, muuttunutta ystäväpiiriä ja eri näköistä tekemistä ja olemista elämässäni.

Kiltin pojan piti kohdata ihmisten hylkäämistä (mielen pelko) ja haasteita niin kauan, jotta ymmärsin mikä toimii mikä ei.

Ja tässä on myös syy, miksi kiltistä oli helppo pitää kiinni. Se tuo paljon isompia (ja rehellisempiä) kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa voidaan olla myös eri mieltä. Kilttinä en uskaltanut tätä kohdata, erimielisyyttä ja epämiellyttäviä kohtaamisia. Kilttinä pelkäsin rehellisyyttä, koska silloin on aina mahdollisuus, että minut jätetään yksin. Se ei myöskään tuo täyttymystä vaan enemmänkin tasapaksua elämää.

Ei minulla ole tasapaksua vastaan mitään, mutta epärehellisyyttä en halua omaan elämääni. Se kuulostaa karulta, mutta kiltin pojan oli kuoltava, että jotain uutta pääsi syntymään.

Tämä pätee kaikkiin vahvoihin rakenteisiin, joihin olemme jääneet kiinni. On luovuttava jostain, jonka tunnemme ja tiedämme, jotta jokin tuntematon pääsee nousemaan. Kaikki eivät tätä halua kokea ja sekin on kunnioitettavaa. Se ei ole vain oma polkuni. Kuolema ei ole päätepysäkki. Se on aina myös jonkin uuden alku, jonkin uuden syntymä.

Mikäli tunnistat itsessäsi kiltin miellyttäjän, panosta näihin

Omista pallit!

Tämä on vertauskuva, mutta tarpeellinen sellainen. Kun tunnistat, että sinulla on pallit, niitä voi myös käyttää rajojen asettamiseen.

Opettele tunnistamaan mitä todella kaipaat!

Tämä voi olla äärimmäisen vaikeaa, sillä muiden tarpeet saattavat mennä joka kerta sinun omiesi ylitse, niinpä omista tarpeista ei välttämättä ole tietoakaan. Mutta niitä voi opetalla tunnistamaan. Pysähdy, kysy itseltäsi kysymyksiä, niin saat kyllä vastauksia.

Millainen suhde sinulla on äitiisi?

Ei ole erityistä, että miellyttäjä on ollut miellyttäjä (joka pakosta tai tiedostamatta) myös lapsena. Omaa äiti (ja myös isäsuhdetta) on hyvä hetkeksi hyvä pysähtyä fiilistelmään. Kuinka paljon samaa käyttäytymismallia tuot mukana myös aikuisena? Oletko parisuhteessa vai oletko suhteessa oman äitisi kanssa?

Hengaa ukkojen kanssa!

Miehet kaipaavat miehiä ja noista kohtaamisista voi oppia paljon. Rehellisyys, näkyvyys, itselle näkyväksi tuleminen ja vahvistuminen vain muutaman mainitakseni.

Panosta fyysisyyteen ja vastuun ottamiseen omasta itsestä.

Kaipaus on elämän moottori, se johdattaa kohti omaa sydäntä

Ihmisyyteen on sisäänrakennettu suuri kaipaus. Kaipaamme yhteyttä muihin ihmisiin (kumppania, ystäviä) ja erilaisia asioita, jotka täyttävät sisäistä tyhjyyttä.

Harva viihtyy kaipauksen kanssa, sillä siihen liittyy aina surua, eikä surua välttämättä ole helppo ottaa vastaan. Kaipauksen huomiotta jättäminen aiheuttaa kuitenkin ongelmia: se saa meidät etsimään täyttymystä ulkopuolelta, materiaalisesta maailmasta, muista ihmisistä ja addiktioista.

Kaipaus on hyvin arvokas voima. Se on etsimisen ja uteliaisuuden, seikkailun ja elämän lähtökohta. Ilman kaipausta emme koskaan etsisi ja kohtaisi. Kaipaus on eteenpäinvievä voima, joka auttaa tunnistamaan itselle tärkeän suunnan.

Surun sisältämä kaipaus on henkistä pääomaa. Lääkkeet eivät voi parantaa kaipausta, vaan ainoastaan oman polun löytäminen ja oman todellisen viisauden ja kirkkauden ymmärtäminen tuovat siihen helpotusta. Vaikka olisit kuinka lähellä rakastamaasi ihmistä, saatat silti kaivata. Vaikka olisit juuri saanut kauan unelmoimasi työn, talon tai lapsen, sinussa on kaipausta.

Elämän ainoa päämäärä on se, mikä tai kuka sinusta tulee. Kaikki muu on välivaihetta, eikä sillä ole merkitystä ilman oman itsesi löytämistä. Ja silti, kaikki tässä elämässä on Luojan luomaa, saman syvän hengen ilmentymää. Jokainen välivaihe on tarpeellinen, vaikkemme sitä juuri sillä hetkellä ymmärtäisi.

Joogit sanovat, että olet maailmassa, et maailmasta. Sinun todellinen, alkuperäinen olemuksesi on tähdistä, Jumalasta tai rakkaudesta – miksi sitä haluatkin nimittää. Tätä on mahdotonta ymmärtää mielellä, mutta voimme tuntea ajatuksen sisältämän vetovoiman ja rauhan. Kaipuu yhdistää meidät pyhyyteen. Kaipaamme takaisin alkulähteeseen, eikä tätä kaipausta pysty kompensoimaan mikään maallinen.

Kaipausta ei voi irrottaa elämästä, sillä kaipaus on elämän alku. Se saa meidät hakeutumaan toistemme luo. Kaipaus toisen ihmisen syliin synnyttää uutta elämää ihan konkreettisestikin.

Jos tottelemme kaipauksen puhdasta kutsua, vie se meidät yhteyteen niin itsemme kuin kaikkeuden kanssa. Vain suuren kaipauksemme seuraaminen voi saatella meidät kotiin. Jos et suostu nostamaan kaipausta sydämeesi, eivät maailmankaikkeuden suurimmat salaisuudet voi aueta sinulle.

Vaikka kaipaus näyttäytyisi ulkoisena, kaipaamme siis oikeastaan itsemme luo. Kaipaamme oman sydämen viisautta ja oman polun tunnistamista. Tämän kaipuun täyttäminen ei onnistu muulla kuin oman sydämen voimalla: ihmisinä meillä on mahdollisuus elää todeksi sydämen totuutta ja kaikkia elämän nyansseja.

”Mitä syvemmälle olemukseesi suru kaivertuu, sitä enemmän iloa voit sisältää. Kun katsot syvälle sydämeesi, voit huomata, että vain se mikä on tuonut sinulle surua, voi todella tuoda sinulle myös iloa. Ja kun olet surullinen, katso taas sydämeesi ja huomaa, että todellisuudessa kyynelehdit sitä, mikä on ollut suuri ilahduttajasi”, kirjoittaa runoilija Kahlil Gibran.

Kaipaaminen ei ole vaarallista. Paradoksaalista kyllä, kaipauksen kuunteleminen voi osoittaa, ettei sinulta itse asiassa puutu mitään, vaan elät melkoisen yltäkylläisyyden keskellä. Mikään maallinen ei voi korvata oman sydämen viisauden kuulemista. Tämä ajatus voi olla syvästi rauhoittava ja auttaa muistamaan, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.

Teksti pohjautuu Nooran uutuskirjaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Kirjaan voi tutustua täällä ja sen voi ostaa mm. täältä.