Sivu 153 – Hidasta elämää

4 askelta uuvuttavista uskomuksista vapautumiseen – Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta voit kirjoittaa tarinasi toisin

Uupumuksen taustalla on usein se, että päivämme ja viikkomme täyttyvät pakollisista suorituksista ja elämäämme jää liian vähän tilaa sille, mikä innostaa, elvyttää ja antaa voimia. Mielissämme elää monenlaisia uskomuksia:

”En minä mitään tarvitse.”
”Sitku olen tehnyt tämä ja tuon, voin ehkä levätä.”
”Jos minä en huolehdi siitä, ei kukaan mukaan.”
”Ei tarvitse auttaa, pärjään kyllä.”

Syviä, sisäänrakennettuja uskomuksia voi olla vaikea muuttaa yhdessä yössä. Joskus muutokseen riittää se, että ihminen tulee tietoiseksi rajoittavasta uskomuksesta. ”Näinkö minä olen ajatellut? Mutta eihän tämä voi pitää paikkaansa.” Usein tarvitaan pidempi muutosprosessi. Kaikki kuitenkin alkaa omien ajatustensa tiedostamisesta.

Henkisen hyvinvoinnin valmentaja Katri Syvärisen uutuuskirja Sinun tarinasi voima – Vapaudu vanhasta ja uskalla loistaa tarjoaa tukea oman sisäisen maailman ymmärtämiseen sekä tietoa uskomuksista ja niiden muuttamisesta. Kirja kannustaa vapautumaan vanhoista rajoituksista ja tekemään omasta tarinasta voiman lähteen.

”Näen työssäni jatkuvasti ihmisiä (useimmiten naisia), jotka eivät ole vuosiin asettaneet itseään etusijalle, tuskin edes muistaneet omia tarpeitaan. Lopputulos on usein uupumus”, kertoo Katri.

Kun yhteys omaan itseen katoaa, katoavat myös terveet rajat. Ei enää tiedä, mikä on itseä ja mikä on muita. Kuka olen silloin, kun en huolehdi muista?

”Monet meistä on kasvatettu aiempien polvien ahtailla ajatuksilla ja kyllästetty lapsuuden ankeilla kokemuksilla enkä tiedä, voiko kaikesta edes täysin vapautua. Mutta ei tarvitsekaan. Tärkeämpää on, miten suhtaudut kortteihin, jotka sinulle on jaettu”, muistuttaa Katri.

Tässä Katrin 4 askelta uuvuttavista uskomuksista vapautumiseen:

1. Tietoisuus. Kun huomaat kuormittuvasi tai vaativasi itseltäsi liikaa, tunnista, millaisia ajatuksia toimintasi taustalla on. Näin rajoittavat uskomukset pääsevät vähitellen esiin. ”Huomaan, etten ole koskaan riittänyt itselleni.”

2. Tunteet. Uskomukset nostavat pintaan kipeitä tunteita. Ne voivat liittyä uskomuksen syntymiseen tai siihen, miten ankara olet ollut itseäsi kohtaan. Miksi olen kohdellut itseäni näin? Milloin tämä uskomus oikein syntyi? Miksi minulle rakas ihminen kohteli minua kurjasti? Miksi elämä järjesti minulle näin vaikeita kokemuksia? Mieli haluaa ymmärtää, mutta joskus se on vaikeaa. Kipu on tärkeää uskaltaa kohdata, vaikka juuri siltä olet yrittänyt suojautua.

3. Hyväksyntä. Kipukohdista tietoiseksi tuleminen voi muuttaa elämää ratkaisevasti paremmaksi. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi korjata itsesi, ennen kuin olet vapaa. Usein ainoa asia, mikä meissä on vikana, on se ajatus, että meissä on jotain vikana. Hyväksyntä paradoksaalisesti korjaa sitä, mikä sinussa tuntui väärältä. Tunteiden kohtaamisen myötä voit opetella hyväksymään ajatuksesi, kokemuksesi ja itsesi. Hellitä, vihdoin.

4. Uudelleenmäärittely. Voimauttavin vaihe on kipeän kohtansa määritteleminen uudelleen. Mitä olet oppinut? Mitä voisit ammentaa kokemuksestasi? Ehkä et olekaan riittävä ja arvokas haavastasi huolimatta, vaan sen ansiosta. Anna sen, mikä joskus on mennyt rikki, näkyä ja tuntua. Heikkouden myöntäminen sattuu, mutta se on mitä kauneinta itsensä hoitamista.

Jokaisen horjuvan askeleen myötä uskomuksesi muuttaa muotoaan. Se on ehkä edelleen tallella, mutta jotain on muuttunut. Kun otat itsessäsi lämpimästi vastaan kipeimmänkin kohdan, olet kokonaisempi kuin koskaan.

🎧 Kuuntele kirja BookBeatissa TÄÄLLÄ.

Jos sinulla ei vielä ole BookBeat-tiliä, saat käyttöösi maksuttoman kokeilujakson TÄSTÄ.

Rap-artisti Uniikki: ”Vaikka välillä ei voi kuin toivoa, aina on toivoa”

Kaiken takana on ihminen -juttusarja

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa rap-artisti Dan ”Uniikki” Tolppanen kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

KASVU – Pituuskasvuni päättyi varhain, mutta onneksi henkinen kasvu on jatkunut etenkin viime vuosina valtavasti. Yksi parhaista asioista aikuistumisessa on ollut se, että on oppinut nauramaan omille virheilleen ja olemaan armollisempi itselleen. Se on helpottanut elämää valtavasti: teen parhaani ja se riittää.

Myös oman Uniikki elämä -kirjan tekeminen oli kuin lähes vuoden mittainen, erittäin intensiivinen terapiaprosessi. Sen kautta opin vielä entistäkin paremmin tunnistamaan ne asiat, joihin haluan elämässäni fokusoitua sekä vastaavasti ne asiat, joista haluan luopua.

MUSIIKKI – Ehdottomasti isoin kutsumukseni ja asia, joka on eniten muokannut identiteettiäni. Olen etuoikeutettu, kun saan ilmaista itseäni musiikin kautta sadoille tuhansille kuulijoille ja koska olen saanut tehdä rakastamaani työtä jo yli 20 vuoden ajan. Myös suuri osa läheisimmistä ihmisistäni on löytynyt musiikin kautta.

Musiikkini esittäminen on parasta mitä tiedän – kun olen lavalla, se on oma ”happy place”:ni. Sitä tunnetta, jonka saan itseni ja yleisön välisestä energiasta ei voisi korvata millään muulla. Toki varjopuolena – kuten viime vuosikin näytti – on se, että alalla työskentely on erittäin epävarmaa ja siten myös stressaavaa. Siksi nautinkin jokaisesta päivästä, kun saan toteuttaa itseäni. Toivon mukaan tulen aina työskentelemään jollain tavalla musiikin parissa.

PERHE – Minulla oli turvallinen ja onnellinen lapsuus. Olen aina arvostanut suuresti sitä, että omat vanhempani ovat edelleen yhdessä. Isäni oli nuoruudessani alkoholisti, mistä koitui jonkin verran riitoja. Nyt hän on ollut jo 16 vuotta juomatta, ja välimme ovat todella lämpimät – siitä olen mielettömän onnellinen.

Myös ystäväni ovat minulle kuin perhettä. Meillä on todella tiivis porukka, ja olenkin aina sanonut, että yksi suurimpia saavutuksiani on hmiset, jotka olen vuosien varrella saanut ympärilleni.

ONNELLISUUS – Uniikki elämä -kirjassani vieraileva onnellisuusfilosofi Frank Martela sanoi mielestäni hienon oivalluksen: ”Onni ei ole mikään päämäärä, jota tulisi jahdata, vaan se syntyy siitä, että matkallamme teemme itsellemme merkityksellisiä asioita tässä ja nyt.

Ajattelin ennen liian usein niin, että kun saavutan jonkin tietyn tavoitteen, niin sitten olen onnellinen – oli kyseessä sitten parisuhteeni tai urani. Nyttemmin osaan nauttia jokapäiväisestä tekemisestäni enemmän.

Se, että saan toteuttaa itseäni unelma-ammatissani ja sen kautta auttaa muita, läheiseni sekä mielettömät kokemukset matkani varrelta tekevät elämästäni onnellisen.

ROHKEUS – En ole mikään mieletön hurjapää, vaan rohkeus elämässäni on konkretisoitunut enemmänkin työurallani. Kun perustimme levy-yhtiö Rähinän, ei meillä oikeasti ollut hajuakaan, miten levybisnestä pyöritetään. Yritimme, epäonnistuimme, otimme opiksi, yritimme uudestaan ja nousimme yhdeksi Suomen suurimmista indie levy-yhtiöistä.

Läheiseni kuvailevat minua välillä jopa hieman liian kiltiksi, ja joskus saatankin tehdä asioita vain muiden mieliksi. Viime aikoina olen kuitenkin oppinut sanomaan sellaisille asioille ei, jotka eivät tunnu sisimmässäni hyvältä. Myös se on mielestäni rohkeutta.

ELÄMÄNTEHTÄVÄ – Tunnen, että elämäntehtäväni kulminoituu vahvasti musiikkiin. Olen huomannut, että kaikkein henkilökohtaisimmista biiseistäni olen saanut eniten positiivista palautetta. Esimerkiksi Korkki Kii -biisini käsittelee isäni alkoholismia, Valitsen Elämän sekä uusin kappaleeni Ehjää puolestaan mielenterveysongelmia sekä kriiseistä selviämistä.

On uskomattoman hienoa, että voin vaikuttaa tekemiselläni tuhansien ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja olen jopa saattanut pelastaa jonkun elämän. Siksi myös Uniikki elämä -kirjassani halusin avata sisimpäni kokonaan, koska tiesin sen jatkavan tuota samaa työtä. Toki muiden auttamisen lisäksi urani on rikastuttanut elämääni monin tavoin.

MIELENRAUHA – Elämäni on hetkittäin todella hektistä ja stressaavaa. Viime vuosina olen saanut voimaa motivaatio- ja self help -kirjoista. Mainittakoon näistä Gary John Bishopin Unfu*k Yourself ja Eckhart Tollen Läsnäolon Voima. Lisäksi reissaaminen ympäri maailman on psyykkisesti rentouttavaa.

Vaikka onkin kivaa että on paljon faneja, on välillä raskasta, että tunnistetaan joka paikassa. Siksi onkin kiva mennä paikkoihin, joissa voin rauhassa olla kuin kaikki muutkin. Aina, kun kone laskeutuu uuteen maahan, tuntuu kuin päässäni kääntyisi jokin vipu ja stressi hellittää välittömästi. Käyn myös täällä Suomessa paljon patikoimassa ja kalastamassa, ja Suomen kaunis luonto on minulle myös todella rauhoittava elementti.

RAKKAUS – Tunnen että elämäni on täynnä rakkautta. Mahtava perhe, ystävät ja fanit. Viime vuonna erosin pitkästä suhteesta, joka tietenkin surettaa edelleen, vaikkei ero mitään draamaa sisällään pitänytkään.

Toisin kuin monet, en koe, että menneet suhteet olisivat olleet ajantuhlausta. Minulla on niitä takana useita, ja yritän ennemmin arvostaa niitä hyviä hetkiä yhdessä, vaikkeivat suhteet loppuun asti kestäneetkään.

Toki minulla on jo sen verran ikää, että olisi ihanaa löytää vierelle nainen, jonka kanssa perustaa perhe. Suhteissa minulla on tapana rakastua palavasti ja mennä aina sydän edellä, joskus ehkä liikaakin.

TULEVAISUUS – Tulevaisuudelta toivon, että ajat normalisoituisivat pian ja pääsisin toteuttamaan taas suurinta intohimoani eli esiintymistä. Ja toki toivon, että saisin työskennellä musiikin parissa mahdollisimman pitkään.

Toivon myös, että koronan myötä maailma heräisi muihinkin uhkiin, kuten ilmastonmuutokseen ja ihmisten henkiseen pahoinvointiin, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten sanottu, haluaisin perheen ja ainakin yhden lapsen, jolle jättää maailma, jossa olisi hyvä elää.

TOIVO – Niin kuin kaikki muutkin, olen käynyt läpi lukuisia kriisejä. Minulla suurimmat niistä ovat liittyneet mielenterveyshäiriöihin, uraani sekä ihmissuhteisiin. Välillä on käyty todella pohjalla, mutta uskoani paremmasta huomisesta en ole koskaan menettänyt.

2020 oli suurelta osin aivan kauhea – alta lähtivät sekä työt että parisuhde. Sain loppuvuodesta kuitenkin julkaistua Uniikki elämä -kirjani sekä yhden kaikkien aikojen suosituimmista biiseistäni, ja lisäksi olen saanut paljon henkistä tukea läheisiltäni ja usko tämän vuoden onnistumisiin on kova.

Vaikka välillä ei voi kuin toivoa, aina on toivoa.

Lisää Dan ”Uniikki” Tolppasen ajatuksia sekä hänen kiehtovan ja kannustavan tarinansa löydät kirjasta Uniikki elämä, Otava 2021. Tilaa kirja Suomalainen.comista.

Ethän anna itsesi tottua siihen, että elämä tuntuu pahalta – Anna tunteiden nousta ja kuuntele niiden viesti

Tavallaan on ihan hyvä, että kestämme sopivasti ikäviä asioita, tilanteita ja ei-niin-ihania ihmisiä. Tänään tunnen silti tarvetta nostaa tapetille sen, ettei huonoon turtuminen todellakaan aina palvele meitä ja kehitystämme.

Siedättyminen on juuri sitä, miltä kuulostaa: Ensin jokin aiheuttaa vastareaktion, mutta ajan kanssa se himmenee ja hälvenee. On hienoa siedättyä allergeeneille tai vaikkapa liikunnan aiheuttamalle rasitukselle, mutta kun kyseessä on epäoikeudenmukaisuus tai turhan kuluttavat tilanteet, se tuskin on toivottavaa.

Kun olemme siedättyneet johonkin tilanteeseen, emme enää kunnolla aisti sen aikaansaamaa reaktiota itsessämme. Kerta toisensa jälkeen olemme tylsyttäneet ja turruttaneet sen pois. Hukanneet yhteyden tärkeään sisäiseen palautteeseen:

Kun jokin kalvaa, tuskin huomaamme sitä. Kalvaminen on yhä pohjalla, mutta päällä on paksu turruttava peitto. Siihen voi kuulua ajatuksia, kuten että näin on paras tai ettei muu ole mahdollista. Kun kalvaminen nukkuu peittonsa alla, on mahdoton muuttaa mitään.

Epätietoisuuden kohtaaminen

Monesti siedätymme vallitsevaan tilanteeseen, koska koemme muutoksen tuskallisena, vaikeana tai lähes mahdottomana. On hankalaa kohdata tyytymättömyytensä johonkin näkemättä minkäänlaista ratkaisua edessään. Avuttomuus ja epätietoisuus ovat tunteita, joita usein pyrimme välttelemään.

Olen kuitenkin huomannut, että kaikki tunteet kannattaa katsoa loppuun asti. Mennä niiden läpi, ihan pohjalle.

Pohja nimittäin on paljon lähempänä kuin uskoisi. Sen kohdattuamme seisomme omilla jaloillamme ja hengitämme. Mikäli emme koskaan katso tunnetta loppuun, uiskentelemme pinnassa vältellen ikuisesti jotakin tuntematonta, vaaralliseksi luulemaamme. Vaikka siedättyminen kuulostaa passiiviselta asialta, se sisältää usein tällaista aktiivista toimintaa, jolla olemme tottuneet vastaamaan tilanteeseen. Se ei ainoastaan kuluta energiaa, vaan myös elämämme kallisarvoista aikaa.

Oikeus tuntea

Edes parantumattomaan sairauteen tai vaikkapa läheisen poismenoon ei tarvitse siedättyä niin, ettei reaktiota enää nousisi.

Kun sanotaan, että hyväksy kaikki sellaisenaan, unohtuu helposti, että myös omat tunteemme ja reaktiomme ovat osa sitä kaikkeutta, joka tulisi hyväksyä eikä tukahduttaa. Mikään ei kestä ikuisesti muuttumattomana. Joskus valtava lohduttomuus omasta kohtalosta tai menetyksestä voi olla alkuunpaneva voima muutokselle.

Meissä on paljon piileviä tunteita ja tarpeita, jotka olemme vaimentaneet siedättymällä vallitseviin olosuhteisiin. Ne kaikki on tarkoitettu kohdattaviksi. Tunteilla on sanomansa ja ne ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Kenties löytämään ratkaisun, joka koskaan ennen ei ole tullut mieleen.

Joskus vaikea tunne, kuten viha tai epätoivo, voi toimia porttina, josta ihmisen on kuljettava päästäkseen uuteen maisemaan. Henkisesti tai ihan konkreettisesti.

Siedättymisen vastakohta on herkistyminen

Olen aikanaan siedättynyt hyvin moneen asiaan, jotka tuntuvat nyt hätkähdyttäviltä. Kun vähitellen aloin kuunnella enemmän sisäistä palautettani, aloin jälleen herkistyä sille, miltä minusta tuntuu. Joissain tapauksissa olen kulkenut ääripäästä toiseen: siedättymisestä yliherkistymiseen.

Kun jotain on sietänyt liian kauan, on iso todennäköisyys, että vastareaktio nousee. Mitä kauemmin, sen suurempi hyökyaalto. Eikä silloin sietokykyä ole jäljellä enää yhtään. Jo pelkkä muistutuskin asiasta voi olla liikaa.

Aivan kuten siedättyminen, vie herkistyminen oman aikansa. Vaikka joku muu olisi jo niin pitkällä, ettei suojamuureja enää tarvita, minä tarvitsen vielä vahvat reaktioni. Muistuttamaan siitä, mitä en halua. Varmistamaan, etten käänny takaisin.

Kuiskaamaan korvaani, etten tyytyisi huonompaan versioon maailmasta, jossa kaikki on mahdollista.

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

Entä jos stressi ei kaikkoa hyvilläkään menetelmillä?

Stressi on normaali ja tarpeellinen osa elämää, mutta kun stressi ylittää sietokykymme rajat, alamme oireilla monin eri tavoin. Toisilla oireet ilmenevät enemmän psyykkisellä tasolla, toisilla fyysisellä, esimerkiksi kipuina. Monilla oireilu on kaikilla elämisen ja olemisen tasoilla, tai saattaa lopulta käynnistää voimakkaan uupumuksen tai jopa traumaperäisen stressin oireet.

On tärkeää oppia erilaisia keinoja stressin hoitamiseen ja säätelyyn. Onnistunut stressinsäätely edellyttää sen kuuntelemista, millä tavoin juuri minun kehoni ja mieleni tasapainottuu parhaiten. Toisille toimii mindfulness ja meditaatio paikallaan ollen, kun taas toisille tämäntyyppinen rauhoittuminen ei sovi lainkaan. Heille voisi sopia paremmin kehon tietoiseen liikkeeseen pohjautuvat keinot tai pelkkä arkeen integroitu tietoinen tekeminen.

Kohtaan työssäni usein epätoivoisia ihmisiä, jotka ovat kokeilleet vähintään 20 erilaista ”temppua” stressin taltuttamiseen, mutta mikään niistä ei ole toiminut, vaikka kuinka olisi koittanut niitä harjoittaa – ja lopulta pakonomaisesti suorittaa.

Tämä on myös itselleni tuttu tarina: ammattilaisena olen innolla opiskellut aina vaan uusia ja lupaavampia menetelmiä, joita voisin itse hyödyntää sekä ohjata asiakkailleni. Näitä menetelmiä onkin repussa valtava määrä. Mutta miksi se ei lopulta useinkaan ole ratkaisu siihen, että voisimme paremmin ja saisimme kehomme ja mielemme, ehkä koko elämämme, parempaan tasapainoon?

Muistutan tässä samalla siitä, ettei näissä menetelmissä itsessään ole yhtään vikaa, päinvastoin ne ovat loistavia ja tutkittujakin keinoja edistämään toipumista erilaisista oireista. On kuitenkin olemassa ulottuvuus, jonka poissaolo voi olla esteenä näiden menetelmien vaikuttavuudelle.

Toipumiseen ja tasapainottumiseen harvoin riittää se, että yritämme hoitaa sen yksin ja itsenäisesti. Onkin sanottu, että liiallinen pyrkimys itsenäisyyteen ja yksin pärjäämiseen on itsessään traumaperäinen selviytymisstrategia!

Olemme ihmisiä, nisäkkäitä ja siten pohjimmiltamme kaikki laumaeläimiä, jotka toimimme yhteydessä muihin ihmisiin. Filosofi Frank Martelan mukaan olemme suhdeloita, emme yksilöitä. Meihin on siis sisäänrakennettu hermostollinen pyrkimys toimia yhteistyössä muiden kanssa sekä siten saada myös turvaa muilta ihmisiltä – ei tarvitse jäädä yksin selviytymään. Voimme hyvin, kun yhteissäätely muiden kanssa on toimivaa ja kaikki yhteisön jäsenet tasapuolisesti huomioivaa.

Polyvagaalinen teoria antaa konkreettista ja syvällisempää ymmärrystä siitä hierarkkisuudesta, miten olemme hermostollisesti virittäytyneet ensisijaisesti sitoutumiseen muiden ihmisten kanssa.

Paljon keskustelua herättänyt vagushermomme on tämän teorian mukaan eriytynyt toimimaan kahdella tavalla: kun kohtaamme turvallisuutta huokuvan ihmisen, vagushermon etummainen osa aktivoituu, jolloin me itsekin rauhoitumme tilanteessa.

Mikäli taas hermostomme aistii jonkinlaista turvattomuutta tässä kohtaamisessa, ensin syttyy sympaattinen eli taistele-pakene -järjestelmä (eli meidän stressitaakkamme entisestään kasvaa). Mikäli tämäkään ei riitä selviytymään tilanteesta, lamaannumme, jolloin takimmainen vagushermon osa aktivoituu.

On siis tärkeää erilaisten stressinhoitokeinojen lisäksi pyrkiä hakemaan elämään turvallisia ihmiskontakteja.

He voivat olla läheisiä, sukulaisia, ystäviä, kollegoita tai vaikkapa harrastuksista tuttuja ihmisiä. Mikäli on tarve hakea ammattiapua, kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita traumainformoitu ammattilainen, jonka kanssa tuntee olonsa turvalliseksi ja johon voi luottaa.

Kirjassamme Yhteinen kieli – Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen (Basam Books 2020) käsittelemme mm. näitä turvallisia, traumainformoituja yhteisöjä, sekä niiden merkitystä – ei vain apua tarvitseville ihmisille, vaan myös auttajille.

Me kaikki olemme lopulta samassa veneessä, kaikki tarvitsemme turvallisia kohtaamisia, kehoturvaa, arvostavaa ja toinen toistaan kunnioittavaa läsnäoloa. Nyt jos koskaan tämän kaiken ymmärtäminen on tärkeää toipumisen tukemiseen, ilon ja toivon lisäämiseen sekä siihen, että luomme parempaa tulevaisuutta myös tuleville sukupolville.

Artikkelikuva: Unsplash

Pelkäämme päivittäin asioita, joita ei ole olemassakaan – Näin pelosta voi saada hyvän palvelijan

Maailma muuttuu nopeammin kuin me. Virukset leviävät, talous horjuu ja suurvaltiot uhittelevat.

Ainakin tältä minusta usein tuntuu.

Havaintoni arjessa perustuvat usein kausaliteettiin eli siihen, että kaikkea ohjaa selkeä syy-seuraussuhde. Jokin asia on seurausta jostain aiemmin kokemastani. Näin sen täytyy olla, ajattelen. Olen oppinut olemaan varuillani, jos siihen ilmenee pienintäkään tarvetta. Evoluution armolahja.

Reagoin päivittäin tilanteissa, joissa koen olevani uhattuna tai vaarassa huolimatta siitä, onko vaara todellinen vai ei. Tämän seurauksena mieli junnaa usein kehässä, jonka päättymätön kiertäminen johtaa kehon jatkuvaan kuormittumiseen ja sitä myötä uupumiseen.

Pelko on oiva tarinankertoja

Olen elämässäni kuunnellut ja katsellut vaaran ja pelon sävyttämiä tarinoita, jotka ovat iskostaneet pääni sisään mielikuvia ja ohjanneet käytöstäni. Vuosikymmeniä sitten Tappajahai-elokuvat olivat nannaa pienen pojan mielikuvitukselle, jonka myötä tummasta järvivedestä muodostui uhkaava näky. Se kiehtoi, mutta myös pelotti.

Lukemattomien eri uhkakuvien alleviivaaminen sai minut myös arkailemaan kiven alle menemistä, vaikka sieltä löytyneet onkalot houkuttelivat. Mitä jos jotain kamalaa tapahtuu, minulle toistettiin.

Niin ikään, ihmissuhteissa olen toisinaan altistunut tarinoille ja “totuuksille”, jotka olen kiltisti liittänyt osaksi minuuttani.

Tällainen minä varmaan sitten olen, koska niin kerrotaan.

Mutta hetkinen, eivätkö kaikki edellä mainitut esimerkit ole ulkoisia tekijöitä omassa elämässäni? Sellaisia, jotka ovat todellisuudessa paljon monimuotoisempia kuin oman pääni sisällä jylläävät mustavalkoiset tarinat niistä.

Kun kausaliteettia aletaan korvata tietoisuudella, asetelma uhkaa keikahtaa nurin. Kenties kyse ei olekaan muista vaan minusta? Siitä, mitä jokin asia minussa herättää.

Vaikka houkutus penätä vastuuta muualta on alati läsnä, pohjimmiltaan ainoa oman elämäni tarinankertoja olen minä itse!

Pelko ohjaa kehon toimintaa

Vaikka toisin kuvittelen, tarinankertojana en ole kovinkaan omaperäinen tai edes moderni. Ennemmin kuvailisin itseäni oman historiani bestselleriksi.

Juoni on usein toistuva. Kun koen uhkaa, puolustusjärjestelmäni aktivoituu ja alkaa etsiä ympäristöstä vaaraa, jotta osaisin sen välttää. Ajoittain elintärkeä toiminta synnyttää harmittavan paljon virhetulkintoja, jonka myötä asiat (ja ihmiset) jotka eivät vaadi suojautumista tuntuvat vaarallisilta.

Keho reagoi siihen tarinaan, jota sille on syötetty. Se voi uskoa, että valkohai käy kimppuuni, luola sortuu päälleni, tai että läheinen ihminen yrittää satuttaa minua.

Tämän seurauksena jähmetyn paikoilleni uhan alla. Pelkään, enkä luota kykyyni selviytyä. Muutun olosuhteiden uhriksi.

Kunnes päätän alkaa toimia.

Opiskelin vuosituhanteen alussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Yksi tärkeimmistä prinsiipeistä muistan olleen, että tarina ja varsinkin päähenkilön tekemät valinnat ja arvomaailma tulee ilmetä toiminnan, ei dialogin kautta.

Tuttu ajatus myös lukuisista psykologiaa ja filosofiaa käsittelevistä teoksista, ja äärimmäisen tärkeä työväline oman elämänsä tarinankertojille.

Pelkoon tulee kyetä reagoimaan

Pelolla on lamaannuttava vaikutus, jos siihen valitsee olla reagoimatta. Tietoisuuden lisääntyessä pelko voi olla kuitenkin alkukantainen opas modernissa maailmassa. Erinomainen renki, uuvuttava isäntä.

Koen syvempää yhteyttä itseeni ja mahdollisuuksiini usein juuri silloin, kun oloni on uhattu, mutta tilanteesta huolimatta luottavainen. Tällöin aistin pelon hermojärmestelmässäni, mutta en usko siihen. Teen tietoisen valinnan.

Pelolla on usein joku muoto. Se voi olla valkohai, luola tai vaikka joku tietty henkilö. Kun pelon ääriviivat kohtaa tarpeeksi usein, mielikuva ei toimi enää ja se lakkaa olemasta. Ehkä ei kokonaan, mutta siedettävästi.

Samalla avautuu mahdollisuus ymmärtää piirun verran paremmin sitä, mitä on aiemmin pelännyt. Kuten vaikka, että satojatuhansia vuosia vanha luola ei sorru tyhjästä, eikä valkohai revi rautaista häkkikehikkoa auki.

Eikä se pelottavalta tuntuva ihminenkään suunnittele pahuuksia selkäsi takana tai toteuta pääsi sisäistä uhkakuvaa, vaan mitä todennäköisimmin iloitsee, suree, pelkää ja rakastaa omassa elämässään, niin kuin kuka tahansa meistä.

Katso siis tarkkaan oman pelkosi muotoa ja havainnoi, kuinka todellinen se onkaan!

Tunne pelkosi, vapaudu elämään on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta täältä.

Syömisestä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä edes lomien jälkeen – Keho ei kaipaa laihdutuskuureja

Tammikuu on aikaa, jolloin usein media, työpaikkojen kahvihuoneet ja yleinen keskustelu täyttyvät laihdutusjutuista ja -vinkeistä. Kuinka saadaan pöhötys pois, miten pitäisi liikkua, miten syödä, miten palata ”ruotuun” joulun ja uuden vuoden pyhien jälkeen.

Eikä huomioni mukaan tämä vuosi ole poikkeus. Jos kuulisitte ääneni, kuulisitte syvän huokauksen.

Syömishäiriövuosina tämä aika oli pahinta itsensä rääkkäämistä. Jos pyhinä jotenkuten selviydyin syömistilanteista, alkuvuodesta kaikki kehoni kovasti kaipaama ravinto oli jollain keinolla kulutettava. Välttämättä ei tarvitse sairastaa syömishäiriötä tunnistaakseen tällaista kokemusta. Itsekin vielä pitkään toipumisen jälkeen koin, että on normaalia kiristää itsekurin otetta jokaisen iisimmin otetun vaiheen jälkeen.

Mutta onko todella niin, että syyllisyyden tunteminen lomasta, nautinnosta, levosta sekä hyvästä ruoasta on normaalia?

Vai voisiko olla niin, että kehomme kiittää jokaisesta suupalasta, rennommin otetusta hetkestä, kontrollittomuudesta – ja sinne omaan tavalliseen arkeen palatessa olo tasapainottuukin luonnollisesti?

Harvemmin oma olo itseään piiskaamalla tai laihdutuskuurilla kituuttamalla ainakaan paremmaksi muuttuu. Ennemmin päin vastoin.

Syöminen on todellisuudessa jotain aivan muuta kuin painon tarkkailua ja kontrollointia.

Jos keskitymme vain siihen, olemmeko laihtuneet tai lihoneet tai jos jatkuvasti takaraivossa kolkuttaa, ettei housunvyötärö saa puristaa tippaakaan, unohdamme syömisen perimmäisen tarkoituksen. Miettimällä kehomme puolesta valmiiksi, montako kilokaloria se juuri tänään tarvitsee, unohdamme, että kehomme osaisi homman ihan itsekin.

Keho on hyvin viisas luomus. Jos menemme syömisen alkujuurille, tiedämme tarvitsevamme ruokaa, jotta solumme saisivat riittävästi rakennuspalikoita. Jotta jaksaisimme tehdä, elää, olla. Ilman ravintoa emme selviydy, eikä meidän ainutlaatuinen kehomme voi riittämättömillä rakennuspalikoilla hyvin. Jos kehomme ei voi hyvin, ei meillä ole kovin hyvä olla.

Jos muutoksia ruokavaliossaan haluaa tehdä, voisiko niitä laihduttamisen tai syyllistämisen sijaan tehdä siksi, että haluaa voida hyvin? Että oma keho ansaitsee hyvää?

Oman kokemukseni mukaan syömisestä ei pitäisi tuntea syyllisyyttä koskaan. Ei edes joulun, juhannuksen, juhlapyhän tai kesäloman jälkeen. Meillä on lupa nauttia ruoasta. Vaikka ruoka on elintärkeää polttoainetta keholle, on muistettava, että se saa olla myös nautinnon lähde.

Lisää lempeää keho- ja syömissanomaa sekä harjoituksia oman kehoyhteyden vahvistamiseen löydät kirjasta Kotona kehossa.

Rakennatko vuonna 2021 siltoja vai muureja?

Tervetuloa vuoteen 2021. Numeroiltaan se on vitosvuosi (2+0+2+1=5).

Numerot ovat symboleja siinä kuin muutkin käyttämämme symbolit (risti kuvastaa uskoa ja uskontoa, sydän rakkautta jne.) Symbolit kantavat itsessään monenlaisia merkityksiä ja puhuvat omaa kieltään. Kyse ei ole ennustuksesta, vaan jonkinlaisten kollektiivisten virtausten tunnistamisesta: niiden havaitseminen saattaa auttaa ymmärtämään, tuoda kärsivällisyyttä ja armoa.

Vuosi 2020 oli joogisen numerologian mukaan sydämen (4) vuosi. Sydän sisällyttää myös paljon kipua.

Jokaisen ihmisen polku kulkee kohti omaa sydäntään (ja sen läpi). Tämä vaatii suurta sitoutumista ja luottamusta. Ulkoisten rakenteiden murtuessa, globaalin epävarmuuden keskellä, luottamus on todennäköisesti ollut koetuksella. (Näin kirjoittelin vuosi sitten uuden vuoden energioista.)

Vuosi 2021 edustaa numeron 5 energiaa. Lukujonossa 1–9 viisi on keskimmäinen, puhelimen näppäimistöllä keskellä, se on silta ja yhteyskohta.

5 on symboli esimerkiksi paradoksille, puhumattomuudelle, hermoromahduksille, yhteydettömyydelle, tasapainottomuudelle, ääripäille ja oppimisesta kieltäytymiselle.

5 on symboli myös yhteydelle, kommunikoinnille, sanalle, sillalle, kynnykselle, muutokselle, uhrautumiselle, oppimiselle, opettamiselle, fyysiselle keholle ja oman identiteetin kokemiselle.

Ainakin omassa elämässäni olen jo vuodenvaihteen tienoilla huomannut paradokseja, joiden hyväksyminen, sietäminen ja omaan elämään sisällyttäminen helpottuu, kun muistan, että tällaisesta oppimisesta vuoden 2021 energiassa on paljolti kyse.

Kenties 2019 (3) ohjasi sydämen äärelle, 2020 työnsi syvemmälle, jopa läpi ja 2021 auttaa ilmaisemaan sitä, mitä sydän sisältää?

Tasapaino ei ole staattinen, vaan dynaaminen prosessi. Se tarkoittaa jatkuvaa kynnyksen ylittämistä puolelta toiselle. 2021 on mahdollisuus rakentaa siltaa erilaisten ääripäiden välille, ylittää kynnys aina uudelleen. Siltaa on mahdollista rakentaa niin pään ja sydämen kuin itsen ja muiden ihmisolentojen välille.

Yhteys edellyttää jonkinlaisia uhrauksia, ainakin minuuden erillisyydestä. Uhrattava on joko totuus tai omat pelot ja epäilykset.

Iso harjoitus tälle vuodelle voisi olla sanojensa takana seisominen. Puhu vain sellaista, mikä tuo sinulle kunniaa. Seiso omissa kengissäsi, selkä suorana, omana itsenäsi. Anna toiminnan tukea sanojasi, puhu totta ja ole kiinnostunut totuudesta – itsesi tähden.

Yksi suurimmista heikkouksistamme on muiden miellyttäminen. Se laittaa itsen solmuun. Palauta huomiosi siihen, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu sen sijaan, että tarkkailisit jatkuvasti, mitä muut tekevät. Suostu osaasi, olemaan sinä itse vapaaehtoisesti, älä odota että sinut pakotetaan.

Moni meistä etsii jatkuvasti valoa, vaikka meistä jokaisella on valo silmissämme. Omista silmistäsi loistavan valon tuominen tähän maailmaan, juuri sillä erityisellä tavalla, joka on mahdollista vain sinulle, on kaikkein tärkein tehtäväsi. Anna tämän valon ohjata toimintaasi.

May your words build bridges
May you change through exchange
May your exchange be conscious
May your meetings bring reconciliation
May our vibrations harmonize
May harmony radiate through the world
May the call of every soul
Resound and be known
As The Self
– Shiv Charan Singh

Viisautta, rakkautta ja syvää sydämen yhteyttä vuodelle 2021!
Kohti totuutta, Sat Naam ❤

Parisuhde on kuin valokeila, joka osoittaa haavoittuvaisiin kohtiimme

Voi miten romanttisesti nuorena uskoin aidon rakkauden olevan sitä, että toinen täydellisesti tietää mitä tarvitsen, toinen olisi täysin järkkymätön turvasatama eikä koskaan, ei koskaan tekisi, taikka sanoisi mitään mikä minua sattuisi tai loukkaisi. En tiedä mikä meininki muilla planeetoilla, mutta ihan inhimilliseltä ja ihmismäiseltä tuo fantasiani rakkaudesta ei enää (lukuisien pertymyksien) jälkeen vaikuta.

Niiden lukuisien pettymyksien jälkeen olen saanut muuttaa käsitykseni parisuhteesta lähes kokonaan. Jos nuorena haaveilin täydellisestä rakkaudesta joka ikäänkuin eheyttäisi kaikki haavani, olen oppinut että parisuhde on enemmänkin kuin peili haavoittuvaisiin kohtiini, niin minussa kuin toisessakin.

Se, että parisuhde nostaa väkisinkin kipuja esiin, ei kuitenkaan hetkeään tarkoita sitä että hiekkapaperilla toisen haavoihin hierominen, pettäminen, valehtelu, manipulointi tai alistaminen olisi ok. Ne asiat eivät ole ok. Omassa elämässäni olen silti valinnut nähdä nekin kokemukset opettajina, hyvin ei toivottuina, mutta sellaisina joista olen myös valtavasti lopulta oppinut. Tervettä itsekunnioitusta. Rajoja. Erottelukykyä. Syvempää itsetuntemusta, jonka tuella osaan jatkossa valita viisaammin. Ja toki olen myös itsessäni sen kohdaanut, että silloin kun olen itse toiminut vastuuttomasti ja toista satuttaen, taustalla ovat olleet oman alitajuiset tunnistamattomat kipuni.

Satuttavaa kohtelua ei ole ok normalisoida tai oikeuttaa, mutta silti joskus erityisesti niistä kaikissa läheisimmissä suhteissa reagoimme tavoilla joista emme ole ylpeitä, joita emme ehkä haluaisi itsessämme hyväksyä. Se miten suhteessa näitä vaikeita kohtia käsittelemme, on oleellista.

Parhaimmillaan parisuhde havahduttaa kummankin ottamaan vastuuta omasta osuudestaan, sillä kummallakin meillä sellainen on jos suhteessa olemme. Tämä kysyy valtavasti inhimillisen keskeneräisyyden hyväksymistä, anteeksiantoa niin itselle kuin toisella ja vielä kerran, vastuunottoa.

Parisuhde asenne joka auttaa valtavasti kulkemaan vaikeidenkin juttujen läpi, on se että me olemme tässä yhdessä, emme toisiamme vastaan. Voimmeko yhdessä tutkia, mitä välillämme oikein tapahtuu ja mikä siitä on minun osuuttani, mikä sinun? Mistä minä voisin ottaa vastuun dynamiikassamme, mistä sinä? Me olemme tässä yhdessä.

Katso lisää alla olevalta videolta

Sinä ansaitset yhtä paljon lempeyttä kuin paras ystäväsi – 5 voimarunoa, jotka muistuttavat sinua myötätunnosta itseäsi kohtaan

Moni meistä on luonnostaan lempeä muille – huolehtii toisten tarpeista, auttaa aina kun mahdollista ja haluaa kaikkien ihmisten ja elävien olentojen parasta. Samaa myötätuntoa voi kuitenkin olla vaikea kohdistaa itseen. Omat tarpeet saattavat jäädä kuulematta tai hukkua muiden auttamisen alle.

Voi myös olla, että itseltään vaatii sellaisia asioita, joita ei koskaan edes kehtaisi pyytää keneltäkään toiselta. Joskus oma sisäinen ääni on kaikkea muuta kuin lempeä. Tsemppaavien sanojen sijaan itselleen saattaa puhua käskevin, arvostelevin ja alentavin sävyin.

Onneksi itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella. Omaa itseään on mahdollista oppia kohtelemaan yhtä lämpimästi kuin hyvää ystävää.

Tässä 5 lempeää voimarunoa, jotka löydät myös kirjasta Kotona kehossa – Matka kehon ja sielun sopukoihin:

Mitä myötätuntoista sinä voisit sanoa tai tehdä itsellesi tänään? Lisää lempeää kehosanomaa, harjoituksia ja voimarunoja löydät kirjasta Kotona kehossa.

Kurkkaa Lempeyttä keholle -kortit:

Miksi valitsit juuri hänet? – ja muita tärkeitä kysymyksiä, jotka auttavat parantamaan parisuhdettasi

Olen kuullut lukemattomia kertoja asiakkailtani kuinka he ovat kertoneet huomanneensa suhteensa ongelmat jo aikoja ennen varsinaista kriisiytymistä. Haasteiden ja vaikeiden ajatusten esille tuominen on kuitenkin ollut vaikeaa.

On ollut helpompi käyttää Kaikki on hyvin -naamiota, kuin kertoa toiselle omasta pahasta olostaan. Tai jos on uskaltanut kertoa, on kokemus ollut haavoittava. Toinen on ehkä ottanut palautteen arvosteluna ja hyökännyt takaisin tai vetäytynyt yhä enemmän kuoreensa.

Asioiden käsittelemättä jättäminen on toisen harhauttamista, mutta myös itsensä huijaamista, joka johtaa etääntymiseen ja usein myös eroon. Näin ei tarvitsisi välttämättä tapahtua, vaikka monesti ero voikin olla parhain ratkaisu.

Miksi meitä pelottaa kertoa läheisille vaikeista tunteistamme tai vaikeista ajatuksistamme? Taustalla vaikuttaa pelko. Emme halua paljastaa sisimpiä ajatuksiamme, koska pelkäämme kohdata niiden aiheuttamaa häpeää.

On myös vaikeaa kertoa omista tarpeistaan, kun ajatuksissamme olemme vakuuttuneita siitä, että toinen kyllä antaisi meille automaattisesti sen mitä tarvitsemme, kunhan hän vain haluaisi. Näin riittämättömyyden tunteemme vahvistuu joka kerta kun valitsemme piiloutua tunteidemme kanssa.

Oletko ollut pitkään kumppanisi kanssa? Muistatko vielä miksi valitsit juuri hänet? Mikä veti sinut hänen puoleensa? Mitä sellaista sinä tunnistit, joka sai sinut tuntemaan täyttymystä ja iloa? Vai tunsitko edes? Kaikki suhteet eivät synny rakkauden tai himon tunteesta, joskus sitoutumiseen riittää se, että löytää tarpeeksi hyvän kumppanin, eikä tarvitse olla yksin.

Nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan omaa elämää ja suhteitaan. Jos olet parisuhteessa, mietit ehkä tulevaisuuttanne. Jos olet onnellinen kumppanisi kanssa, olet rikas. Iloitse siitä! Jos pohdit eroa, kannustan sinua vielä kerran miettimään, olisiko jotain tehtävissä paremman suhteen eteen. Olen saanut nähdä monen parin pystyneen lähentymään toisiaan vaikeiden vaiheidenkin jälkeen.

Jos tahtoa löytyy, niin keinotkin usein löytyvät. Kysymys on siitä, haluatteko sitoutua tietoiseen parisuhteeseen? Tämä onnistuu jos päätätte lähteä matkaan yhdessä. Tärkeää on tällöin pitää mielessä seuraavat asiat:

Avoimuus synnyttää läheisyyttä

Läheisyys on parisuhteen energiaa, ilman sitä suhde lakastuu. Läheinen ei voi kuitenkaan olla ilman avoimuutta. Toisaalta sanotaan, että voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itsensä kanssa. Tunnetko sinä itsesi? Oletko valmis tulemaan näkyväksi kumppanillesi? Sinä voit valita olla avoin ja kutsua näin myös hänet dialogiin. Vaikka hän ei vastaisi kutsuusi, sinä olet tehnyt parhaasi ja toiminut hyväksenne.

Katse itseen toisen syyttelyn sijaan

Pariterapiassa edistys alkaa usein siinä kohdassa, kun kumppanit alkavat luopua toistensa kritisoinnista. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmiseltä otetaan vastuu pois hänen omasta käytöksestään, vaan että hänelle tehdään tilaa havahtua huomaamaan se itse. Mitä sinä voit tehdä suhteenne eteen? Onko sinulla asioita kesken itsesi kanssa, jotka vaikuttavat suhteenne hyvinvointiin? Kuinka tietoinen olet siitä mitä tarviset ja oletko kertonut siitä kumppanillesi?

Kumppanisi on muutakin kuin se, mitä näet

Ihmissuhteissa harhaudumme usein ajattelemaan, että tunnemme toisen läpikotaisin, vaikka tosiasiassa tunnemme usein lähinnä ajatuksemme hänestä. Sen asian vahva oivaltaminen, että kumppanissasi on puolia, joita et ehkä ole vielä nähnyt, voi luoda välillenne uutta vetovoimaa ja kiinnostusta, joka todennäköisesti resonoi hyvällä tavalla myös seksuaalisuuden puolella. Kuinka näkyväksi itse olet tullut suhteessanne? Pidätkö piilossa jotain, minkä pitäisi tulla esiin?

Nykyhetki on turvapaikkasi

Kun huomaat eläväsi menneessä tai pelkääväsi tulevaa, muista, että elämä tapahtuu tässä hetkessä. Et voi muuttaa tapahtuneita asioita ja tulevaisuus syntyy parhaiten niin, että pidät huolta siitä mitä tapahtuu nyt. Anteeksianto on irrottautumista. Jos koet että läheisyytenne välissä on tapahtumia, joista teidän on mahdotonta päästä eteenpäin, niin hakekaa apua. Suhteen ulkopuolinen ammattilainen osaa usein kysyä tärkeitä kysymyksiä ja puhuminen on helpompaa.

Sinäkin olet luonnostasi hyvä uudistumaan – jos vain annat sen tapahtua

Uusi vuosi on uuden alku. Se kutsuu uusiutumaan ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Mutta uusiutuminen ei aina ole helppoa.

Luontainen uusiutuminen ikään kuin tarjoillaan eteemme. Se tulee kuitenkin tunnistaa ja sille tulee antaa mahdollisuus. Tulee uskaltaa päästää irti vanhoista toimimattomista asioista ja antaa itsemme uusiutua. Samalla tulee uskaltaa luottaa tulevaan ja prosessiin, jonka määränpäästä ja vaiheista ei vielä tiedetä.

Kvanttifysiikan mukaan kaikki – niin materia kuin ajatteleminen ja oleminenkin – on energiaa. Energian luonteeseen kuuluu liikkeessä oleminen ja uusiutuminen. Energiaa ei tule lisää eikä se katoa, se vain muuttaa jatkuvasti olomuotoa ja paikkaa.

Koska kaikki on energiaa, on tämä jatkuvan uusiutumisen koodi kirjoitettu kaiken ja samalla meidän ihmistenkin olemukseen. Meidät on tehty luonnostaan uusiutuviksi.

Luontaisessa uusiutumisessa energia saa liikkua vapaasti ja kehkeytymässä olevien asioiden annetaan tapahtua. Luontaisessa uusiutumisessa ei koskaan olla perillä eikä uusiutumisessa ole varsinaista lopputulosta. Uusiutuminen on jatkuvaa, virtaavaa ja päättymätöntä energian muodon muutosta, joka ilmentyessään jollakin tavalla jo valmistautuu ilmentymään taas jossakin muussa muodossa. Luontainen uusiutuminen ei kulu tai lopu käyttämällä, vaan päinvastoin – mitä enemmän heittäydyt uusiutumiseen, sitä enemmän sitä tapahtuu.

Asioiden syntyminen, mukautuminen ja lakkaaminen on energian luonnollista kiertokulkua. Tietoisuus tästä auttaa oivaltamaan, ettei ei ole tarvetta menettämisen pelossa pakonomaisesti pitää kiinni olemassa olevasta, vaan voi luottaa siihen, ettei mitään häviä, vaan että se vain vaihtaa olomuotoaan – esimerkiksi menneiden ajattelutapojen ja turvallisuutta tuovien rutiinien tilalle tulee uusia, entistä paremmin sen hetkisen todellisuuden tarpeisiin vastaavia.

Heittäytymällä tähän orgaaniseen liikkeeseen ja tapahtumien virtaan uusiutuminen tapahtuu ikään kuin itsestään. Tämä vaatii kyllä ponnistelua, eikä ole aina helppoa, mutta uusiutumisen perusolemus tarjoillaan meille ilman, että sitä täytyy itse luoda.

Uusi ikään kuin haluaa syntyä ja se muotoutuu, jos vain teemme sille tilaa ja annamme sen tulla näkyväksi.

Voimme toki tukahduttaa tällaisen luontaisen uusiutumisen prosessin ja estää sitä tapahtumasta, mutta on itse asiassa helpompaa antautua ja ottaa vastaan tämä uusi kuin yrittää taistella tätä todellisuuden olemusta vastaan.

Uusiutumisen virtaan astuminen edellyttää rohkeutta. Mutta se myös palkitsee – tähän virtaan astuttuaan saa olla kosketuksissa itse Elämän kanssa.

Kuva Gerd Altmann/Pixabay

Tutustu uuteen kirjaani Johda energiaa – Kohti uusiutuvaa organisaatiota tästä.

Raskaiden kokemusten tuomalle surulle on aikansa – mutta lopulta tärkeintä on se, mitä menneisyytemme meille opettaa

En sano, ettei raskas ajanjakso tai tapahtuma saisi tuntua siltä itseltään – tai että sitä pitäisi kauhoa läpi tyynenä tai olla siitä kiitollinen. Pah! Kukapa haluaisi vaikeita asioita elämäänsä.

Merkittävää on kuitenkin se, mitä tapahtuu tuon kokemuksen jälkeen. Ja itse asiassa se on paljon merkittävämpää, kuin tuo jo päättynyt tapahtuma, pala menneisyyttä, jota ei enää ole.

Kun ajattelemme, että jollain lailla ei olisi saanut olla tai jotain ei olisi saanut tapahtua, masennumme, koska emme hyväksy elämää sellaisenaan. Taistelemme totuutta vastaan. Ja vaikka oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu on tavallaan rakkaudellista ja hienoa, menneisyyden edessä olemme polvillamme. Mitään ei ole muutettavissa.

Ei ole väliä, kadummeko jotain itse tekemäämme (tai tekemättä jätettyä) vai harmittelemmeko sitä, millainen joku toinen ihminen – tai itse elämä – on ollut meitä kohtaan. Kyse on samasta asiasta: sisäisestä tarpeesta muuttaa faktoja aikana, jolloin ne olivat juuri niin kuin olivat.

Hyväksyntä parantaa

Hyväksyntä kulkee linjassa totuuden kanssa. Raadollisen, realistisen, aidon totuuden. Sen, joka on totta myös tunnetasolla.

Kun hyväksymme tapahtuneet asiat, se ei tarkoita, että valitsemme tai haluamme ne. Ainoastaan hyväksyntää, että niin oli. Pakoilemalla totuutta (esim. pyrkimällä unohtamaan tai ajattelemaan parempaa) jatkamme sisäistä syytöstä, ja niin alitajuinen masennus jatkuu.

Hyväksyntä tuo mukanaan uuden alun. Kun asiat on perinpohjaisesti kohdattu, syytös muuntuu. Tiedoksi, toteamiseksi. Kenties suruksi, joka sekin hälvenee. Vaikka asiat eivät muutu menneessä, paljon voi muuttua nyt.

Usein tämä muutos auttaa ymmärtämään taustoja ja ottamaan kaiken vähemmän henkilökohtaisesti. Pelkkinä ilmiöinä, tapahtumina, joihin vaikuttavat monet taustasyyt.

Hyväksynnän ehdot

Toisinaan hyväksynnällä on kuitenkin ehtonsa. Tällainen voi olla esimerkiksi se, ettei sama asia jatku enää. Jos varastin nuorena kaupasta, voin hyväksyä sen helposti, kun ymmärrän mitkä asiat minuun vaikuttivat silloin ja kun tiedän, että asiat ovat muuttuneet.

Samalla lailla voin hyväksyä minuun kohdistuneet kaltoinkohtelut, kunhan varmistan, ettei se toistu. Kun näen oman osuuteni ja vastuuni kaikissa ihmissuhteissa (rajat), menneen hyväksyntä helpottuu.

Joitain asioita on hankalampi hyväksyä kuin toisia, mutta mahdollista se silti on. Ajan kanssa, kun muut vaihtoehdot ovat saaneet puhua puheenvuoronsa loppuun.

Superlannoitetta kasvulle

Vaikeat elämäntapahtumat antavat kasvullemme aivan uudenlaista superlannoitetta. Ne vaativat kohtaamaan kahlitsevia pelkoja ja rajoitteita. Mikäli traumatisoidumme, tuo kohtaaminen voi odottaa vuosikausia, mutta silti se on jo lupauksena sisällämme. Eikä saavutettava taso ole sama kuin lähtötaso, vaan hyvin paljon enemmän.

Yleisesti ottaen muutos pelottaa. Siedämme paljon – ja välttelemme kauan – ennen kuin muutamme mitään. Jos vaikea ihmissuhde saa meidät rikkomaan vanhoja kaavoja, se on voitto, vaikka itse suhteesta ei jäisi käteen mitään. Tai jos oma virhe saa havahtumaan johonkin, se ei kenties ollutkaan täysin turha asia.

Asioilla on aina monta puolta. Jos jokin ei mennyt, kuten toivoisi, se kenties opetti enemmän kuin muut asiat yhteensä. Tai jos oppi ei ole vielä laskeutunut ja kaikki tuntuu turhalta, se saattaa olla vasta tulossa.

Omasta menneisyydestäni olen oppinut valtavasti vasta pitkän ajan jälkeen ja opin jatkuvasti lisää. Yleensä saan ensin jonkin (tuskallisen) kimmokkeen nykyisyydessä, joka johdattaa sitten alkuperäisen asian äärelle.

Menneisyydestä vapautuminen

Mutta miksi elämä sitten on pelkkää oppimista? Siihen en osaa vastata muuta kuin, että turhaan emme täällä ole. Kyllä tämä jonkinlainen koulu on. Eikä elämä nyt sentään ihan pelkkää oppimista ole. Kyllä puhdasta iloa ja nautintoakin on saatavilla.

Itse asiassa mitä enemmän opimme pois menneisyyden ikeestä, sitä vapaammin nuo asiat ovat saatavillamme. Se on vähän kuin haittaohjelman purkaminen, joka jokaisen on suoritettava.

Kun katson nyt taaksepäin, mikään ei välttämättä ole väärää, kenties vain harmillinen ilmiö, joka aikanaan on ollut miltei ”pakollinen”. Niillä asetuksilla, jotka tuolloin vallitsivat. Vapaus valita on ollut enemmän tai vähemmän läsnä, vaikken ole aina huomannut sitä. Lapsenakin: vapaus tuntea ja tietää tosiasiat.

Suuri kivi vierähti harteiltani, kun ymmärsin pitkän vaikean ajanjakson valmistelleen minua siihen, miksi lopulta tulisin. Itseni ja muiden hyödyksi. Kasvoin moninkertaisesti yli sen ihmisen, joka luulin olevani. Kärsimys ei ollutkaan turhaa eivätkä pelot ikuinen kohtaloni, vaan vihollinen, jonka yli lopulta vyöryisin niin, ettei vauhti enää pysähtyisi. Tullakseen voittajaksi täytyy olla jotain, mikä voittaa. Valitettavasti.

Menneisyyttä ei enää ole, ja sama pätee menneisiin kärsimyksiin. Harmille ja surulle on paikkansa, mutta lopulta vain opittu jää. Vain lahjat. Elämä on unenkaltaisia kokemuksia, joita kuljetamme mukana vain mielessämme. Kuten unesta, voi menneisyydestäkin havahtua aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Joka on aina ollut odottamassa.

Näin on tapahtunut minulle, ja siksi haluan siitä kertoa.

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.