Olen huomannut, että sinulla on välillä sivuutettu olo. Olen siitä todella pahoillani. Aikuisen elämä näyttää sinusta ehkä tärkeilyltä. Me aikuisetkin leikimme, yleensä roolileikkejä joista suurin osa aika tylsiä, teennäisiä ja vakavia.
Tiedän että kaipaisit enemmän tilaa herkille tunteille: ujoudelle, naurulle, puhdistaville kyynelille ja nopeasti unohtuvalle äksyilylle. Haluaisit ilmaista iloasi hyppien ympäriinsä. Ihmettelet niin ihanan vilpittömästi, miksi kaiken pitää olla niin hillittyä ja totista. Nauru, tanssi, laulu, piirtäminen, ystävien kanssa oleminen, luonnossa oleilu – kaikki hauska on aikuisen silmin niin kontrolloitua, opeteltua ja varovaista.
Sinä opetat minua olemaan rohkea, vaikka tämä toisinaan minua hävettääkin – minunhan piti olla sinun tukenasi, eikä toisinpäin. Toisaalta, kaikkihan me opetamme toisiamme. Kiitos sinulle.
Muista, että vaikka joskus hillitsen sinua, ei sinussa ole mitään vikaa. Älä koskaan toivo, että olisit toisenlainen. Olet ihana, täydellinen ja saat kokea elämän ihmeitä rauhassa. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olet.
Otan sinut syliini aina kun haluat. Olet aina tervetullut, ihailtu ja kaivattu.
Sisäinen lapsi, sinä olet tärkeä!
Katselen tähtiä kanssasi ja juoksen kanssasi uimaan iloisesti nauraen. Makaan kanssasi viltin alla, kun olo on surullinen ja herkkä. Potkin kanssasi lumikasoja, kun kiukuttaa.
Anna rakkauden tuoman lohdutuksen voittaa pettymys, pelko ja jännitys. Anna luottamuksen voittaa pelko, ahdistus ja viha. Ja anna tietoisuuden näyttää sinulle maailman todellinen suuruus, myös silloin kun haluaisit mielessäsi kutistaa maailman pieneksi ja tylsäksi paikaksi.
Olen pahoillani siitä, että olen joskus hävennyt suoruuttasi. Aikuisuuden suojakuori on helppo vetää päälle, sillä sitä ei kukaan voi loukata, toisin kuin sinun vilpittömiä tunteitasi.
Olen joskus piilotellut sinua ja valinnut ylpeyden vilpittömyyden sijaan. Tiedän, että se on hämmentänyt ja loukannut sinua. En ole tehnyt sitä tahallani, vaan olen yrittänyt suojella sinua. Olen kuitenkin rikkonut itseäni peittämällä todellisia tunteitani. Koetan jatkossa olla rohkeampi!
Olet tärkeä osa minua. Olen ylpeä sinusta. Ja se tärkein:
Olet turvassa ja sinua rakastetaan.
P.S. Jos sisäiseen lapseen tutustuminen kiinnostaa, suosittelen IFS-tekniikkaa (Internal Family Systems)! Löydät tästä psykoterapian tutkitusta menetelmästä paljon tietoa ja harjoituksiakin kätevästi netistä!
Vanhempi – lapsi dynamiikka on varsin yleistä parisuhteissa ja hetkittäin täysin inhimillistä ja normaalia.Haasteita on kuitenkin vastassa silloin, jos suhteessa ollaan vähän kuin jatkuvasti lapsi -vanhempi rooleissa. Tällöin suhde alkaa tuntua usein turhauttavalta ja kaavamaiselta.
Parisuhde on niin intiimi suhde, että se lähes vääjäämättä nostaa meissä esiin alitajuisia selviytymismalleja sekä myös niin sanottuja kesken jääneitä kehitystehtäviä.
Se joka ottaa suhteessa herkemmin vanhemman roolia, on jo lapsena ja nuorena oppinut kantamaan vastuuta ehkä liiaksikin ja huolehtimaan ihmisistä joiden olisi kuulunut huolehtia hänestä. Tällöin huolehtimisella ja ylivastuullisuudella yrittää usein ”kasvattaa” toista. Jotta tämä toinenkin ottaisi vastuun ja huolehtija voisi kokea olevansa turvassa. Eli vanhemman roolin ottaminen ei suinkaan tarkoita sitä että olisi jotenkin ”parempi” – vaikka tosin vanhemman roolin ottaja usein kokeekin tietävänsä mitä toisen vaan pitäisi tehdä, oivaltaa ja ymmärtää. ( Ja toki voi olla monessa asiassa ihan oikeassakin, mutta ongelma on vaan se että emme pysty toisia muuttamaan).
Vanhemman rooliin kuuluu usein toisen neuvominen, ohjaaminen ja ehkä kontrollointi. Sekä tietysti loukkaantuminen, jos toinen ei otakaan hyviä neuvoja vastaan! Vanhempi koittaa välttää ongelmia ja ottaa siten ylivastuuta, kantaa asioita jotka kuuluisi suhteen toisen aikuisen vastuulle.
Se joka ottaa suhteessa herkemmin lapsen roolia on taipuvainen välttämään vastuuta. Ehkä lapsena ei oikein ollut rajoja, ehkä rajat olivat äärimmäisen tiukat? Ehkä ei nähnyt mallia tasavertaisesta ihmissuhteesta? Syitä ja vaikuttimia voi olla monia. Yksi mahdollinen skenaario on myös se, että on oppinut ihanteen yksin selviämisestä – jolloin kyllä ottaa roppakaupalla vastuuta vaikkapa työelämässä ja asioissa jotka taas eivät liity suhteeseen. Voi myös olla että lapsen roolin ottaminen on alitajuinen yritys saada viimein ”vanhemmalta” huomio. Se voi olla se tapa, jonka tunnistaa rakkaudeksi.
Lapsen rooliin kuuluu usein sekä vaikeutta ottaa itse asioita vastuulle, mutta toisaalta myös vanhempaa vastaan kapinointi.
Kuten aina, ihmisyys on ihmeellistä ja monisyistä. Tarkoitus ei ole väittää että kaikki johtuu aina lapsuudesta, vaikkakin ajattelen että lapsuuden tunneilmastolla, opituilla malleilla ja ”elämän totuuksilla” on iso merkitys. Ja aikuiset suhteet ovat välillä kirvelevän kirkkaita peilejä meille itsestämme. Suhde voi tehdä näkyväksi jotain sellaista itsestä, jota on vaikea nähdä.
Tiedostaminen on ensimmäinen askel vastuunottoon, jos näin valitsemme.Se mahdollistaa tasavertaisen kohtaamisen, jossa ei ole tarvetta vanhemmoida toista, eikä sen puolin kapinoida vastaan tai ulkoistaa omaa vastuutaan.
Hyvissä ja tasapainoisissakin suhteissa tulee luultavasti hetkittäin ”tipahtamisia” lapsen ja vanhemman rooleihin, eikä näitä termejä kannata ottaa käyttöön syyttämis mielessä vaan tutkimis mielessä. Mitäköhän meidän välillämme oikein tapahtuu?
Päivisin tehtävää on paljon, ja öisin miettii eilisiä ja huolehtii tulevia. Mitä olen unohtanut? Mitä tänään jäi tekemättä? Seuraavan päivän minuuttiaikataulukin odottaa jo aamua tietokoneen ruudulla. Pitäisi hengähtää ja palautua, mutta missä välissä?
Kun jaksamisen raja on hävinnyt horisonttiakin kauemmaksi, päähän ei mahdu enää mitään. Se on ihan täynnä, uudelle ei ole tilaa, vanha ei prosessoidu. Asiat eivät loksahtele järkeville paikoilleen eivätkä ne jäsenny loogisiksi riveiksi, jonoiksi eivätkä varsinkaan muodosta uusia kokonaisuuksia. Luovuus on luovuttanut. Sekään ei jaksa.
Pään sisällä silti huudellaan. Siellä kipakka ääni kertoo, että kyllä pitää jaksaa, muutkin jaksavat. Kyllä pitäisi, pitäisi, pitäisi. Muuten kaikki kaatuu. Korttitalot, tehtävälistat, deadlinet. Lapset kasvavat kieroon, työnantaja menee konkurssiin, villakoirat sänkyjen alla hukuttavat nukkujat. Kukaan ei voi pärjätä, jos minä vähän hellitän.
Vai voisiko? Onko pakko aina jaksaa? Kuka käskee?
Tunnolliset suorittajat eivät tee tarpeeksi. He tekevät aivan liikaa. Suorittajan ääni pään sisällä on armoton vaatija, ja sitä on kovin vaikea hiljentää. Vastustaminenkin on tuskallista. Siksi suorittaja tekee sen sijaan enemmän. Aina vain vähän enemmän. Ja samalla hän miettii, että sitten helpottaa, kun on loma, kiirepiikki mennyt, tehty se, valmistunut se toinen ja korjattu se kolmas. Suorittaja juoksee läkähdyksissä porkkanan perässä, jota itse pitää kepin nokassa edessään. Hänet pitäisi pelastaa itseltään.
”Anna itelles armoa, relaisit joskus.” ”Jos olet väsynyt, nuku.” Hyvää tarkoittavat neuvot ovat yhtä vaikeita toteuttaa kuin addiktin pitäminen etäällä aarteestaan. Ongelma on paljon syvemmällä.
Mikä ajaa minut suorittamaan ja siten väsymään? Onko syynä kiltteys, tunnollisuus, riittämättömyyden tunne, halu osallistua ja olla kaikessa mukana, delegoimisen vaikeus, kontrollin tarve, perfektionismi, fear of missing out, ei:n sanomisen vaikeus vai joku muu? Syyt ovat mykkyrällä ja sotkussa, mutta selvitettävissä.
Suorittamisen ydinjuuret eivät aukene hetkessä. Taikaiskusta kukaan tai mikään ei muutu, mutta ensimmäisen askeleen voi ottaa. Suorittaja voi alkaa ujutella omaan mieleensä uutta ja ehkä radikaalia ajatusta: kaikkea ei pidä kantaa eikä aina tarvitse jaksaa.
Voisiko se olla totta?
Ajatuksen voi antaa mielessään hiljaa muhia ja piipitellä totuuttaan. Samalla sitä voi epäuskoisena ihmetellä. Jo kyseenalaistaminen on todella iso alku. Ja se riittää tällä erää.
Olet todennäköisesti ollut joskus tilanteessa, missä on paljon ihmisiä. Et tunne entuudestaan kaikkia ja kyseessä voi olla esimerkiksi jokin juhla. Tällaisessa tilanteessa nostamme automaattisesti esiin omat sosiaaliset tuntosarvemme. Paikalle voi olla tuttuja ihmisiä, joiden kanssa on helppo ja välitön jutella. Jonkun toisen kanssa taas on haastava kohdata, koska väliin on jäänyt joitakin selvittämättömiä asioita. Uusien tuttavuuksin kanssa taas tunnustelemme. Osa näistä keskusteluista lähtee soljumaan aivan itsestään, mutta toisten kanssa vuorovaikutus ei etene alkukankeutta pidemmälle.
Mistä yhteydessä ihmisten välillä on kyse ja mistä kaikista asioista yhteys rakentuu ja mitä sillä tarkoitetaan? Mihin seikkoihin toimivan yhteyden muodostamisessa olisi hyvä kiinnittää huomiota? Psykologi Tony Dunderfelt kuvaa ihmisten välistä yhteyttä sosiaaliseksi kentäksi. Kyse on sanallisten ja sanattomien viestien muodostamasta tilasta.
Voidaan sanoa, että sanaton viestintä jättää sanat varjoonsa
Kyse on paljolti sanattomasta viestinnästä, mitä on tutkittu 1800 luvun lopulta lähtien. Tutkimuksissa on pystytty löytämään kaikkiaan yhdeksän erilaista sanattoman viestinnän muotoa. Näitä ovat ilmeet, eleet, nonverbaalinen ilmaisu, kehon kieli ja asento, henkilökohtainen tila, katse, kosketus, ulkomuoto sekä objektit ja esineet.
On sanottu, että tunnemme yhteyden muodostumisen aikana, miten aaltopituudet resonoivat joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tutkimusten mukaan keho voi alkaa jäljitellä toisen reaktioita esimerkiksi nostamalla tai laskemalla sydämen sykkeen samaan nopeuteen. Kyse on biologisesta ilmiöstä, jota voidaan kutsua tunne-elämän tiiviiksi paritanssiksi.
Tutkimusten mukaan keho voi alkaa jäljitellä toisen reaktioita
Kyse on paljolti rytmistä, jota aistimme viestinnässä. Samalla pyritään sovittamaan omaa toimintaa toisen tahtiin: milloin on sopiva edetä, milloin jakaa kokemus ja milloin kuunnella. Voidaan sanoa, että sanaton viestintä jättää sanat varjoonsa. Sanattoman vuorovaikutuksen havainnointijärjestelmä on kuitenkin hierarkinen: yksi negatiivinen ilmaisu kumoaa alleen kaikki positiiviset merkit, kuten vaikka hymyn. Näin ollen pienikin ylimielinen vilkaisu katkaisee jo muodostetun yhteyden. Tämän jälkeen uuden yhteyden muodostaminen vaatii viisinkertaisen positiivisen panoksen.
Vuorovaikutustilanteissa meille ihmisille on luonnollista tuoda esiin omaa peruskäyttäytymistä. Hyvät vuorovaikutustaidot ja yhteyden muodostaminen vaativat kuitenkin meiltä joustavuutta ja sopeutumista. Voidaan puhua tietyn tyylisestä kameleonttimaisuudesta. Jatkuva sopeutuminen on kuitenkin kuluttavaa ja tämän suhteen voidaan puhua sosiaalisesta kompetenssista. Siitäkin huolimatta muovaudumme jatkuvasti osana yhteyden muodostamista. Ellei sitten halua vain tuijottaa omaa napaa.
Viimeinen tunne on kaikista pysyvin vaikutelma
Siinä missä usein puhutaan ensivaikutelmasta suhteessa toiseen yksilöön, niin haluan korostaa myös ajatusta viimeisestä vaikutelmasta. Kyse ei niinkään ole siitä, että mitä ihmiset muistavat meidän sanoneen. Kyse on enemmänkin siitä, että mitä saimme heidät tuntemaan. Viimeinen tunne on kaikista pysyvin vaikutelma.
Useilla ihmisillä on kiirettä, kun vaativa työ yhdistetään perhearkeen ja harrastuksiin. Monella meistä on mielekästä ja merkityksellistäkin tekemistä, mutta sitä vain on ajoittain liikaa. Taukoamaton touhuaminen ilman pysähtymisen hetkiä kasvattaa riskiä uupumiseen ja voimavarojen ehtymiseen. Monen johtajan ja asiantuntijan kohdalla vanhan neuvon ”Älä nyt vaan seiso siinä, vaan tee jotain.”, voisikin päivittää muotoon ”Älä nyt vaan tee jotain, vaan seiso siinä.”
Turun yliopiston johtamisen ja organisoinnin aineelle tekemässäni väitöstutkimuksessa tutkin johtajien itsetietoisuutta ja itsensä johtamista. Haastattelen mindfulnessia pitkään harjoittaneita johtajia selvittäen heidän kokemuksiaan siitä, ovatko he havainneet mindfulnessin vaikuttavan ajattelutapoihin, tunnereaktioihin tai suhtautumistapoihin. Onko tämä vaikuttanut heidän toimintaansa, jaksamiseensa tai tapaansa kohdata ihmisiä?
Kyseessä on organisaatioiden ja johtamisen näkökulmasta vielä melko vähän tutkittu aihe, jonka merkityksellisyys on kuitenkin tunnistettu tuhansien vuosien ajan ja joka voi auttaa nykyihmistä palautumaan sekä kehittämään itsesäätelyn avulla niin tunne- kuin ajatteluntaitoja.
Aiemmin tapahtuneen tai tulevaisuuden jatkuva pohtiminen kuluttaa paljon energiaa ja voimavaroja. Jos oma ajattelu on ylikierroksilla, ei hermoston saaminen lepotilaan ole usein helppoa, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mindfulness, meditaatio ja jooga tarjoavat mielen huomion nykyhetkeen suuntaamisen kautta tavan rauhoittaa omaa ajattelua. Mindfulness on ihmiselle luontainen mielen tietoisuustaito, vaikka sanana se usein samaistetaan harjoitusohjelmiin.
Esimerkiksi rusinan hidas mutustelu on mindfulness -harjoitus, jonka tarkoituksena on saada sinut kiinnittämään huomiota aistituntemuksiisi ja kehollisiin toimintoihisi. Aistitoiminnot aktivoivat aivojen oikeaa puoliskoa, kun taas analyyttinen ajattelutoiminta aktivoi vasenta aivopuoliskoa, joka on monesti yliaktiivinen.
Yhtenä pyrkimyksenä mindfulness -harjoittelulle on aivotoiminnan ja hermoston tasapainottaminen. Evoluution muokkaamat aivomme ovat kovia huolehtimaan. On tehtävä töitä ajattelun uudelleen suuntaamiseksi, jotta voimme antaa itsellemme hetkittäin luvan päästää irti jännittyneisyydestä ja tuntea olomme turvalliseksi, rennoksi ja luottavaiseksi. Tämä edistää aivojen ja hermoston palautumista.
Harjoittelu voi myös tuoda tilaa hallita omia tunnereaktiota paremmin ja suhtautua hyväksyvämmin niin itseen kuin muihin. Omat tunnereaktiot ja ajattelu tulevat uudella tapaa itselle näkyväksi, jolloin niihin voi pystyä paremmin vaikuttamaan. Jokaisella meistä on paljon opittuja reagointimalleja, lukkiutuneita suhtautumistapoja ja psykologisia puolustautumismekanismeja, joista tietoisemmaksi tuleminen voi tuntua vapauttavalta ja auttaa elämässä monella tavalla eteenpäin.
Narsistisella kaltoinkohtelulla tarkoitetaan esimerkiksi parisuhteessa tai perhesuhteissa tapahtuvaa erittäin haitallista ja huonoa kohtelua, jossa narsistisesti käyttäytyvä ihminen ohittaa täysin toisen ihmisen toiveet ja tarpeet ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle keinoja kaihtamatta.
Ohittamisen lisäksi narsistiseen kaltoinkohteluun liittyviä piirteitä ovat mm.: alistaminen, nöyryyttäminen, kontrollointi, rajoittaminen, pelottelu, uhkailu ja kiristäminen erilaisin keinoin. Tutkimukset ovat osoittaneet erityisesti henkisen väkivallan esiintyvän narsistisissa suhteissa.
Narsistinen kaltoinkohtelu aiheuttaa itsetunnon ja iteluottamuksen rajua laskua, oman todellisuuden ja arviointikyvyn kyseenalaistamista, sekä laajan joukon muita erilaisia henkisiä ja fyysisiä oireita.
Narsistista kaltoinkohtelua kokeneen tukemisen ja auttamisen lähtökohtana ja perustana ovat suuri empatia ja ymmärrys, sekä luvan antaminen kaiken sen vääryyden sanoittamiselle ja toteamiselle, jota hän on joutunut kokemaan. Suhteessa toistuneen mitätöinnin ja oman arviointikyvyn kyseenalaistaminen muilta tahoilta voi olla äärimmäisen haitallista toipumisen kannalta.
Sanat, joita narsistisen kaltoinkohtelun kokeneen ei koskaan pitäisi kuulla missään tilanteessa, ei varsinkaan terapiassa:
”Mitä sinä itse ensin sanoit tai teit, jotta hän teki/sanoi sinulle niin?”
Tämä kysymys ohittaa kerralla sen yksinkertaisen faktan, ettei narsistisissa suhteissa ole normaalia ja tervettä kahden ihmisen välistä vuorovaikutussuhdetta. Narsistinen persoona tulkitsee usein väärin toisen toimintaa ja sanoja ja narsistin äärimmäinen loukkaantumisherkkyys, sekä impulsiivisuus nostaa konfliktin ja väkivallan riskiä olemattomistakin tilanteista.
Muista siis välttää tämä suuri sudenkuoppa narsistista kaltoinkohtelua kokeneen seurassa ja vältä ehdottomasti kysymästä häneltä, että mitä hän itse ensin teki (kokijan omaa toimintaa korostavalla ja vastuuttavalla tavalla) jotta toinen kohdisti häneen jatkuvia pieniä ja suuria julmia tekoja.
”Oletkohan sittenkin kuvitellut kaiken, tai ehkä vain reagoit liian voimakkaasti? Hän ei vaikuta yhtään sellaiselta.”
Tätä narsistisen henkilön vaikutuspiirissä oleva kuulee jatkuvasti ja tätä narsistisessa suhteessa kutsutaan sumuttamiseksi (engl.gaslighting). Näin narsisti mitätöi ja vähättelee toisen reaktioita, joka aiheuttaa narsistin lähellä elävälle omien ajatusten ja tunteiden täydellistä kyseenalaistamista.
Terapiatilanteessa kyseisen lauseen kuuleminen on äärimmäisen vahingollista, koska näin terapeutti voi tahtomattaan ja tietämättään vahvistaa narsistisen manipuloinnin seurauksena syntynyttä oman todellisuuden ja mielenterveyden kyseenalaistamista.
Vastavuoroisuus ja joustaminen toimivat terveissä ja tasavertaisissa ihmissuhteissa, kun taas narsistisissa suhteissa ne ovat kääntyneet täysin päälaelleen, eivätkä ns.normaalien ihmissuhteiden lainalaisuudet päde millään tavoin.
”Me emme diagnosoi täällä ketään narsistiksi”.
Tämä kommentti sulkee pois luvan puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jolloin ei voida keskustella siitä, mitä todella oikeasti voi kyseisen ihmisen elämässä tapahtua. Nykyään tietoa narsismista on jo hyvin saatavilla ja usein ihmiset kykenevätkin tunnistamaan narsismin piirteitä hyvin omissa ihmissuhteissaan.
Narsismi pitää ilmiönä sisällään paljon muutakin, kuin vain diagnosoidun persoonallisuushäiriön. Narsistisia piirteitä voi esiintyä hyvin vahvastikin ilman, että henkilöllä olisi diagnosoitua narsistista persoonallisuushäiriötä.
Siksi suosittelenkin käyttämään termiä narsistinen, kun nostetaan esiin vahingollinen narsistityyppinen toiminta, ilman että henkilöllä olisi diagnoosia narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Näin vältytään leimaamasta ketään narsistiksi, mutta nostetaan esiin henkilön haitallinen narsistinen käyttäytyminen, joka voi aiheuttaa hyvin monimuotoisia ja vaikeita ongelmia henkilön ihmissuhteissa ja erityisesti hänen lähellä eläville.
Ylläolevien kommenttien sijaan voit sanoa narsistista kaltoinkohtelua kokeneelle esimerkiksi näin:
”Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. En tiedä mitä sanoa, mutta olen tässä ja kuuntelen.”
”En voi käsittää miten tuollaista voi olla olemassa, olen pahoillani, tuollainen kohtelu ei ole oikein.”
”Kuulostaa tosi raskaalta. Kerro, jos voin jotenkin olla avuksi.”
Ylläolevien sanojen avulla kokija saa tunteen siitä, että hänellä on lupa puhua omista kokemuksista niiden oikeilla nimillä ja hänellä on lupa ajatella ja tuntea juuri niin kuin hän on ne kokenut.
Lupa olla oma itsensä ja ilmaista itseään turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä auttaa jäsentämään ja ymmärtämään vaikeita kokemuksia, jotka taas ovat oleellisia askelia kohti eheytymistä ja toipumista.
Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita, terapeuttista apua ja tukea narsismia lähisuhteissa kokeneille löydät esikoiskirjastani Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä
Hei ihana! Täällä kirjoittelevat Lotta ja Laura. Chihuahuamme Lyyli tietenkin kyhnöttää vieressä. Meille tarjoutui ihan uudenlainen tilaisuus olla toisistamme täysin erossa parin viikon ajan eräässä tv-ohjelmassa, jossa kummankaan ei tarvinnut huolehtia mistään arjen asioista. Meillä ei ollut puheyhteyttä toisiimme, eikä myöskään ulkomaailmaan. Olimme ilman puhelimia ja päivien kulku päätettiin puolestamme. Tuo etäisyys toi pintaan paljon ajatuksia niin hyvässä kuin pahassa. Se herätti monenlaisia tunteita ja loppujen lopuksi se lähensi meitä enemmän kuin mikään muu tähän mennessä yhdessä kokemamme.
Parisuhteessa, ainakin meidän kohdalla, eletään arkea saman katon alla. Käydään kaupassa yhdessä, nukutaan yhdessä, tehdään töitä yhdessä eli ollaan siis paljon yhdessä erilaisen tekemisen puitteissa. Helposti ajautuu huomaamatta tilaan, jossa toisesta tulee itsestäänselvyys. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta silloin tietynlainen romanttinen taistelu toisesta puuttuu ja toisen näkeminen erillisenä yksilönä saattaa hämärtyä. Se voi pitkällä ajalla latistaa suhdetta ja pienentää kipinöitä.
Se, mitä nyt on, on kultaa ja siitä tulee olla kiitollinen
Meillä on paljon rakkautta, mutta välillä unohtuu ajatus siitä, että mikään ei välttämättä ole ikuista Parisuhteeseen astuessa sitä lupautuu samalla siihen, että toisella on oikeus lähteä, jos hän haluaa. Juuri tämä mystisyys ja vapaaehtoisuus luovat intohimoa kahden ihmisen välille, joten sitä ei pidä unohtaa.
Parisuhteessa voi hyvin ottaa omaa aikaa ja fyysistä etäisyyttä. Hyvin useasti tämä oma aika pitää sisällään sen, että puhelin on kädessä ja tekstareita kirjoitetaan kumppanille joka tapauksessa. Missä se oma aika siis on? Jos ei olla fyysisesti yhdessä, niin ainakin puhelimen päässä. Harvoin siis on tilannetta, jossa toinen ei ole ollenkaan tavoitettavissa päiviin tai ehkä viikkoihinkaan.
Me saimme tilaisuuden kokeilla tällaista asetelmaa. Molemmat kävivät treffeillä muiden ihmisten kanssa. Jäljelle jäivät silloin omat ajatukset ja spekuloinnit siitä, mitä oma kumppani ajatteli treffikumppaneistaan ja yleensäkin sinkkuelämästä. Ottiko yliajattelu koskaan vallan? Kyllä!
Tämä erikoinen kokemus lähensi ja maadoitti meitä. Saimme täysin uudenlaisen mahdollisuuden katsoa omaa parisuhdetta ja sitä, minkälainen kumppani itse ja toinen on. Saimme nähdä, mitkä ovat olleet kipeitä asioita suhteen aikana ja mitä toivoisimme enemmän omalta kumppaniltamme. Kun on toisessa koko ajan kiinni, kaikella rakkaudella, sitä kasvaa yhdessä ja vähän yhteenkin, eikä pysty näin ollen välttämättä aina huomaamaan suhteen eikä myöskään omia henkilökohtaisia kehityskohteita.
Etäisyys toiseen toi pintaan myös omia varjoja, jotka kaipasivat selvästi huomiota ja hyväksyntää. Varjoja, jotka eivät suhteessa ja toisen ollessa fyysisesti läsnä voisi edes ilmaantua. Etäisyys ehdottomasti oli suuri muistutus siitä, että toinen ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja hänestä kuuluu taistella rakkaudella ja romantiikalla.
Jos ikinä saat tilaisuuden olla kumppanistasi oikeasti hetken erossa, ota se tilaisuus vastaan. Tulet näkemään suhteesi, itsesi ja kumppanisi täysin uudesta perspektiivistä ja uusin entistä kirkkaammin silmin. Se taatusti tulee joko lähentämään tai ehkä jopa viemään teitä erilleen. Sitäkään ei pidä pelätä, koska etääntyminen jostain tai jostakusta voi tuoda sinut lähemmäksi jotain muuta entistä parempaa ja ainakin lähemmäs todellista itseäsi.
Etäisyys toi nämä 3 oivallusta meille:
Luota omaan parisuhteeseesi
Luota siihen, mitä kumppanisi sanoo. Luota rakkauteen ja yhteiseen elämään, jonka olette valinneet ja luoneet. Luota siihen, että toinen ei lähde ja jos lähtee, luota siihen, että se ei riko sinua.
Älä yliajattele ja luo kauhuskenaarioita
Kun annat ajatuksillesi tilaa, sieltä saattaa tulla yllättäviäkin asioita pintaan, jotka kumpuavat menneisyydestäsi. Älä siis sekoita menneen elämän tapahtumia nykyhetkeen, äläkä anna ajatuksille liikaa valtaa.
Pidä yllä romantiikkaa suhteessa, äläkä anna sen lipua tasapaksuun ja itsestäänselvään arkeen
Jos tiedät toisen nauttivan siitä, että esimerkiksi laitat vähän enemmän meikkiä, niin mikset laittaisi? Miksi pidät vanhoja samoja kotiverkkareita vuodesta toiseen, jos kumppanisi nauttii kauniista kotivaatteista? Jos tiedät kumppanisi haluavan sinun halata häntä riitatilanteessa, mikset tekisi sitä vaan kääntäisit hänelle selkäsi? Ne ovat ne arjen pienet asiat, jotka vaikuttavat eniten parisuhteesi ja siihen, kuinka hyvä teidän on olla yhdessä. Parisuhde on onnellinen silloin, kun arki tuntuu kauniilta ja siinä väreilee molempien läsnäolo.
Meillä työssäkäyvillä on usein tapana ottaa itsemme aika vakavasti. Kuljemme virallisen näköisinä, virallisen näköisissä rakennuksissa ja virallisissa asioissa. Näemme paljon vaivaa, jotta olisimme uskottavia tekijöitä omalla alallamme. Venytämme jaksamisemme rajoja, jotta meidät huomattaisiin. Luomme uraa, vaikka sitten umpihankeen. Tätä kokonaisuutta kutsumme työelämäksi.
Paradoksaalista kyllä, nykyään työ, jonka tulisi tarjota meille toimeentuloa ja merkityksellisyyden kokemuksia, johtaa valitettavan usein uupumukseen, joka vie meiltä nämä molemmat. Jatkuvan kasvun nimeen vannova työelämä unohtaa, että tavallisten ihmisten voimat harvoin kasvavat samassa suhteessa kuin pörssikurssit.
Voidaan perustellusti kysyä, onko lopulta mikään työ uupumisen tai sairastumisen arvoinen? Voisimmeko ehkä yrittää hieman löysätä vaatimuksia itseämme kohtaan ja opetella aika ajoin hyväntahtoisesti nauramaan itsellemme ja muille työn sankareille? Harvan meistä työ on nimittäin oikeasti kovin vakavaa, eikä kenenkään tehtäviin kuulu palaa loppuun. Pidemmällä tähtäimellä vain onnellinen ja hyvinvoiva työntekijä on myöskään oikeasti arvokas työnantajalle.
Työ on toki tärkeää ja usein myös välttämätöntä. Olisiko kuitenkin niin, että työ on meitä varten, emmekä me työtä varten? Harva kuulemma on vanhana harmitellut, että voi kun tuli tehtyä liian vähän töitä ja stressattuakin ihan liian vähän.
Yksittäisen työntekijän on tietenkään vaikea muuttaa koko työelämää, mutta se miten suhtaudumme itseemme ja toisiimme luo uutta työkulttuuria. Jos itse osaamme ja uskallamme asettaa työn sen oikeasti ansaitsemaan mittakaavaan ja perspektiiviin, ei se välttämättä valtaa koko elämäämme ja sitä kautta määritä arvoamme. Toki monelle työ on iso osa identiteettiä, mutta se valinta täytyy saada tehdä itse.
Lopulta me olemme niin paljon muutakin kuin titteleitä, asemia ja cv-merkintöjä.
Murheet ja huolet ovat osa jokaisen elämää, mutta toisiin meistä nuo tunteet ikään kuin tarttuvat kiinni – aivan turhaan.
Hidasta elämää -sivuston toisen perustajan Sanna Wikströmin ja NLP-kouluttajana ja työnohjaajana työskentelevän Reija KönösenLempeästi eroon murehtimisesta on täytettävä tehtäväkirja, joka tutustuttaa erilaisiin ajattelu-, uskomus- ja toimintamalleihin, jotka ylläpitävät murehtimisen kehää. Kirja antaa välineitä huolten syntysyiden löytämiseen ja murehtimisen vähentämiseen. Tehokkaiden harjoitusten avulla opit laskemaan huolirepun selästäsi. Kun et käytä energiaasi murehtimiseen, voit käyttää sen johonkin, mikä on sinulle hyväksi.
Muista aina, että huolet ja murheet ovat vain mielen värittämiä tarinoita todellisuudesta – eivät totuuksia tai ennustuksia tulevasta. Tässä muutama vinkki Sannalta ja Reijalta huolitilanteisiin:
1. Tee erottelu: Voitko juuri nyt vaikuttaa asiaan vai et?
Kun huomaat huolehtivasi, pysähdy ja mieti, voitko tehdä jotain huolehtimallesi asialle Jos voit, niin tee se, mitä voit. Ellet voi vaikuttaa asiaan, sano itsellesi ”Tämä on vain murehtimista. En voi tehdä asialle mitään. Luotan, että asia järjestyy.”
2. Tuo huomio kehoosi
Jo huomion siirtäminen ajatuksista kehoon tuo helpottavaa etäisyyttä ja antaa tilaa ajatella erilaisia ajatuksia tai tarkastella asiaa eri näkökulmasta. Reijan spesiaali pikaharjoitus: Siirrä huomio jalkapohjiin – mahdollisimman kauas päästä ja ajatuksista.
3. Pohdi erilaisia tulkintamahdollisuuksia tilanteesta
Huoliajatukset ovat sinun tulkintasi jostain tapahtumasta. Millainen muu tulkinta tilanteesta olisi mahdollinen? Entä jos kaikki meneekin hyvin? Kun pohdit erilaisia tulkintoja, voit havaita, että on monta erilaista suhtautumistapaa samaan tilanteeseen.
4. Katso huolehtimaasi asiaa kauempaa
Usein etäisyyden ottaminen omaan ajatteluun tuo kykyä tarkastella asiaa selkeämmin. Voit esimerkiksi kysyä itseltäsi: Mitä ajattelen tästä huolenaiheesta kymmenen vuoden päästä?
5. Harjoittele ajatuksesta irti päästämistä
Hengitä syvään sisään ja rauhallisesti ulos. Anna uloshengityksen aikana huoliajatusten irrota sinusta. Voit ajatella ajatukset vaikka värinä, joka tulee sinusta ulos höyrynä kuin pakkashengitys.
Yksi isoista myyteistä on, että seksi ”tapahtuu ihan itsestään”. Ideaalitapauksessa näin voisi olla, mutta ikävä kyllä, alamme pienestä pitäen vastaanottamaan negatiivisia viestejä ja oppeja seksuaalisuudesta, nautinnosta ja kehostamme. Nämä muokkaavat meitä ja rajoittavat sitä, kuinka syvä yhteys meillä on seksuaalisuuteemme ja mitä annamme itsemme tuntea seksin aikana.
Jos haluat kokea upeaa ja nautinnollista seksiä sinun täytyy tietoisesti opetella uusia positiivisia keinoja, joilla voit vapauttaa, aktivoida, elävöittää koko seksuaalisen kapasiteettisi.
Mitä enemmän ”elät pääsi sisällä”, sitä vähemmän tunnet ja aistit kehossasi. Usein kehoon kohdistuvat ajatuksemme ovat kriittisiä. Olemme oppineet vahvasti kontrolloimaan kehoamme, sitä miten liikumme ja miltä se näyttää. Mahdollisuudet suurimpaan keholliseen nautintoon lukkiutuvat – ne tajunnan räjäyttävät orgasmit ja upea seksi. Usein ajattelemme, että ”minun seksuaalisuuteni nyt vaan on tällaista”, emmekä ymmärrä, miten meidät on ohjelmoitu ja kuinka kontrolloitua seksuaalisuutemme on.
Sinun täytyy aktivoida syvemmät osat aivojasi, jotta voit saada hekumallisia seksikokemuksia. Kehomme tietää, miten nauttia, mutta olemme unohtaneet tämän sisäsyntyisen kyvyn, kun meistä on tullut äärimmäisen kontrolloivia mielen tasolla.
Nämä 5 työkalua ovat yksinkertaisia, mutta ne vapauttavat hienovaraisesti negatiivisia ehdollistumia. Pääset lempeästi purkamaan traumoja ja astumaan ulos itsesi tuomitsemisen ja negatiivisen ajattelun kehästä. Tämän myötä astut omaan voimaasi kaikilla muillakin elämän osa-alueilla.
Missä tahansa vaiheessa elämääsi oletkin menossa, nämä työkalut näyttävät sinulle, että sinä pystyt aktivoimaan seksuaalisia huippukokemuksia. Kaikilla on kyky kokea järisyttäviä orgasmeja ja eeppistä seksiä, mutta se vaatii, että olet valmis työskentelemään seksuaalisuutesi kanssa. Vapautuminen on matka ja prosessi, erittäin kiinnostava sellainen!
# 1 Mindfulness
Tietoisen havainnoin kautta saat enemmän yhteyttä kehosi tuntemuksiin. Olet läsnä kaikilla tasoilla: kehossa, tunteissa ja mielessä. Tämä muuttaa radikaalisti seksin kokemista.
Jos ajattelet tekemättömiä asioita, luot fantasioita tai kritisoit kehoasi, se vaikuttaa kokemukseesi, kuinka paljon nautintoa ja läheisyyttä tunnet toisen kanssa ja kuinka paljon rakastelu koskettaa sinua.
Kun tuot huomion aistimuksiisi ja kehosi tuntemuksiin, kontakti omaan kehoosi syvenee ja aktivoi suurimmat nautinnon kokemukset. Alat vapauttamaan aistillisia mysteereitä: Voit kokea villiä, vapaata ja syvästi merkityksellistä seksiä, joka koskettaa sinua syvälle ytimeesi asti. Se, mihin viet huomiosi, vahvistuu.
#2 Liike
Liike vapauttaa jumissa olevaa seksuaalista energiaa, edistää nautinnon kokemista ja antaa ilmaisun sille, mitä koet kehosi sisällä. Tämä voi tuntua itsestään selvältä, mutta usein liikekielemme on hyvin rutiininomaista tai hyvin kontrolloitua.
Opettele antamaan täysi lupa seksuaalisen energian ja nautinnon ilmaisulle liikkeen kautta. Sen sijaan, että ajattelet, mikä on nättiä, kilttiä, viehättävää tai seksikästä, anna itsesi ilmaista aidosti, ilman kontrollia. Kun keho on kontrolloimaton, se aukaisee portin voimakkaisiin seksuaalisen nautinnon tiloihin.
#3 Ääntely
Ilmaiset kehosi kokemuksia myös äänen kautta. Äänen avulla voit liikuttaa jämähtänyttä energiaa kehossasi, joka estää nautinnon tuntemusten kokemisen. Ääntely vapauttaa tunteita, joita olet painanut alas ja jotka vievät paljon energiaa ja huomiota. Ääni rentouttaa vagus -hermoa ja aktivoi parasympaattista hermostoa, mikä edistää rentoa ja nautinnollista seksikokemusta.
Äänenkäyttö vapauttaa alkukantaista seksuaalisuuttasi. Kun uskallat päästää ääntä, se saa koko kehosi energian värähtelemään ja tämä mahdollistaa koko kehon kattavan orgasmin ja nautinnon kokemisen. Pitkäkestoiset orgasmin ja ekstaasin kokemukset voimistuvat, kun käytät ääntäsi seksin aikana.
#4 Hengitys
Intohimon tuli tarvitsee happea. Hengitys on yksi kaikkein vahvimmista työkaluista, koska sillä on kyky hiljentää aivokuoren kontrolli. Syvä hengitys saa sinut tilaan, jossa tunnet herkemmin aistimuksesi. Tässä tilassa kehosi viisaus ja kyky parantua ottaa ohjat käsiinsä ja pääset vapauttamaan syvimpiä ehdollistumia ja tukoksia seksuaalisuutesi ympäriltä.
Erilaiset hengitystekniikat auttavat sinua myös rentoutumaan ja hidastamaan rytmiä. Hengitys herkistää kehosi, lisää yhteyttä itsesi ja kumppanisi kanssa. Se aktivoi syvän kiihottumisen tilan lisäten nautinnon kokemusta ja voi viedä sinut ekstaattisiin tiloihin.
#5 Energia
Viimeiseksi vielä tantrisen energia työskentelyn näkökulma: Jos olet kuullut puhuttavan tunteja kestävistä orgasmeista, siinä on kyse energiasta. Tai jos olet kuullut jonkun sydämen avautuneen ihmeellisellä tavalla seksin aikana, puhutaan sydänorgasmista ja energiasta. Tai kun rakastavaiset yhdistyvät rakastelun aikana niin syvästi, että he tuntuvat sulautuvan toisiinsa, puhutaan energiasta.
Sinä pystyt aktivoimaan energeettisen systeemisi ja voit vapauttaa sen jumiutuneesta tilasta. Energiatyöskentelyn kautta opit edistyneitä työkaluja, jotka avaavat portteja tantriseen kokonaisvaltaiseen ja nautinnolliseen seksuaalisuuteen.
Nämä työkalut ovat muuttaneet minun elämäni. Ne ovat vieneet minut kipeää tekevästä seksistä ja haluttomuudesta uskomattomiin nautinnon kokemuksiin, joita en edes osannut kuvitella. Sillä matkalla olen vieläkin, opettelemassa ja avautumassa kerros kerrokselta lisää. Tälle matkalle haluan myös rohkaista sinua.
Tämä teksti on syntynyt mainosyhteistyössä Atena Kustannuksen kanssa.
Outi Pikkuoksa on psykologi, joogaopettaja ja joogaterapeutti. Hänen uutuuskirjansa Mielijoogaa – Irti huolista, alakulosta ja kielteisistä ajatuksista (Atena / Kustannusosakeyhtiö Otava 2022) syntyi yli 30 vuoden rakkaussuhteesta joogaan sekä ammatillisesta kiinnostuksesta kehollisiin menetelmiin. Kirjan helpot joogaharjoitukset lievittävät stressiä, auttavat sietämään hankalia ajatuksia ja purkamaan kehosta tunteita, joita voi olla muuten vaikea tavoittaa.
Koetko usein, että stressi kasaantuu ulkopuolelta etkä mahda ulkoisille tekijöille mitään? Työelämän, opiskelun ja joskus vapaa-ajankin stressiä aiheuttaviin vaatimuksiin saattaa tuntua vaikealta vaikuttaa. Omasta palautumisestaan voi kuitenkin aina pitää huolta. Jos tunnet olevasi uupunut, tärkein askel kohti tervehtymistä on asennemuutos ja omien hyvinvoinnin tarpeiden asettaminen etusijalle.
Tässä 4 palauttavaa vinkkiä sinulle, joka tunnet väsymyksen merkkejä ja mietit, miten voisit katkaista kuormituksen kehän. Sisältö on poimittu Outi Pikkuoksan kirjasta Mielijoogaa (Atena, 2022).
1. Kartoita oma palautumisen tilasi.
Yksi helpoimpia tapoja testata omaa palautumisen tilaansa on kysyä itseltään seuraavat kysymykset:
Heräänkö viikon useimpina aamuina virkistyneenä ja innostuneena odottaen, mitä uusi päivä tuo tullessaan?
Riittääkö virtaa vielä iltapäivälläkin hoitaa myös kohtalaisen vaativia tehtäviä?
Jaksanko työpäivän tai vastaavien velvoitteiden jälkeen tehdä myös itselleni tärkeitä vapaa-ajan asioita?
Nukahdanko illalla rauhallisin mielin, viimeistään tunnin sisällä nukkumaanmenosta ja nukun yöni niin, että tunnen aamulla saaneeni riittävästi unta?
Jos vastaat johonkin kysymykseen kieltävästi, kannattaa omaan palautumiseen kiinnittää enemmän huomiota.
2. Kiinnitä huomiota siihen, miten suhtaudut itseesi.
Sanonta: ”Aseta ensin happinaamari omalle naamallesi ja auta sitten muita” on varmasti tuttu, mutta toimitko sen mukaisesti? Itsensä huomioimisessa kyse ei ole itsekkyydestä, vaan itsearvostuksesta ja myötätunnosta. Jostain syystä olemme taitavampia osoittamaan sitä toisille ja asettamaan muiden tarpeet omiemme edelle. Jos kuitenkin kysyisit läheisiltäsi, haluaisivatko he sinun kärsivän heidän vuokseen, mikä mahtaisi olla vastaus?
3. Kysy itseltäsi seuraava kysymys: Mikä elämässäni on oikeasti tärkeää?
Vastaus saattaa antaa suuntaviivoja kohti sitä, mihin kannattaa jatkossa keskittyä. Onko prioriteettisi työnantajan liikevaihto vai sinun terveytesi? Onko se tahraton koti, isompi auto vai onnelliset muistot yhteisistä hetkistä läheisten kanssa?
4. Panosta palautumiseesi.
Hyvä palautuminen alkaa elämän perusasioista, kuten riittävästä levosta, terveellisestä syömisestä, sopivasta liikunnasta, hyvistä ihmissuhteista ja palautumista tukevista ajatusmalleista. Yksi tutkitusti palautumista edistävistä keinoista on jooga. Jooga auttaa muun muassa vähentämään stressiä ja masennusoireita. Se on todettu auttavan myös traumasta toipumisessa.
Jos haluat tutustua syvemmin joogaan ja löytää tutkitusti toimivan keinon arkisen palautumisen tueksi, tutustu psykologi Outi Pikkuoksan kirjaan Mielijoogaa:
Eevi Vuoristo (ent. Minkkinen). Kuva Arto Wiikari 2019.
Parisuhde on usein elämämme intiimein suhde, joka suuntaa kohdevalon haavoittuvuuteemme, kipukohtiimme ja tiedostamattomiin toimintamalleihimme niin hyvässä kuin pahassakin. Tuomme suhteisiin pelkomme, ainutlaatuisuutemme, valomme ja lahjamme.
Parisuhteessa on lähes varmuudella hetkiä, jolloin huomaamme toistavamme vanhaa kaavaa. Alitajunnasta nousevat tunteet, roolit ja selviytymiskeinot saattavat silti yllättää meidät itsemmekin. Miten tällä kertaa tehdä asiat toisin?
Itsetuntemusohjaaja ja pariterapeutti Eevi Vuoriston (ent. Minkkinen) uutuuskirja Tunne itsesi parisuhteessa on kannustava opas, joka tarjoaa tietoa ja työkaluja parisuhteen ymmärtämiseksi. Kirja on kuin vertaistuki, joka kulkee rinnallasi kohti tietoisempaa parisuhdetta.
Tässä Eeviltä 6 askelta, joiden avulla parisuhteen osapuolet voivat ymmärtää toisiaan paremmin parisuhteessa:
1. Kukaan toinen ei voi pelastaa sinua etkä sinä et voi pelastaa toista. Voimme kulkea rinnalla.
2. Parisuhde on niin intiimi suhde, että se lähes vääjäämättä nostaa esiin haavoittuvaisia kohtiamme ja pelkojamme sekä erilaisia defenssejä. Kun toisen syyttelyn sijaan alamme kumpikin katsomaan mitä itsessä tapahtuu, voimme oppia valtavasti.
3.Kaikissa suhteissa ei ole mahdollista kasvaa. Itseensä voi silti vaikuttaa ja joskus suurinta kasvua onkin hellittää yliyrittämisen sijaan.
4. Harjoittele tunnistamaan tekemiäsi tulkintoja ja kysymään: Tarkoititko tätä? Ole mielelläsi väärässä, jos olet ymmärtänyt väärin.
5. Harjoitelkaa olemaan samalla puolella, älkää toisianne vastaan. Kysykää vaikeissa tilanteissa yhdessä: Mitä meidän välillämme tapahtuu?
6. On täysin normaalia kaivata myös omaa aikaa ja tilaa – ja se tekee suhteellekin hyvää!
