Itsemyötätunto (Self-Compassion) elämän vaikeuksissa
Kun elämän musta – tai sanotaanko opettavainen huumori – ilmestyy, osaatko kääntää hankaluudet huumoriksi ja nauraa?
Valmistuin alkukesästä 2016 mindfulness-ohjaajan työkalupakkiani vahvistaakseni itsemyötätunto-opeksi (MSC, Mindful Self-Compassion teacher-in-training) ja elämä on antanut runsaasti mahdollisuuksia elää niin kuin opetan 🙂 Kiitos siitä! Viimeiset puoli vuotta ovat olleet heittämällä elämäni vaikeimmat ja haasteellisimmat – eli teemoja riittää tuleviin blogeihin! Toki myönteisiä kokemuksia on ollut siinä rinnalla paljon. Ne ovat aivan yhtä hyviä inspiraation lähteitä ja muutenkin tärkeitä tukipilareita sekä pilkahduksia vaikeuksien keskellä.
Haluan jakaa muutamia tärkeimpiä teemoja, jotka auttoivat minut yhä uudestaan ja uudestaan nousemaan kuopan pohjalta. Ymmärrän, että lukijana voit olla minua paljon viisaampi sekä kokeneempi näissä asioissa ja sinulla on mahdollisesti vielä parempia keinoja – olisi kiva kuulla niistä. Tämä ei ole absoluuttisen timanttiseksi hiottu lista, ei kaiken kattava, eikä tärkeysjärjestyksessä, vaan suoraan oikeasta elämästä – ne keinot mitkä intuitiivisesti valitsin monien työkalujen joukosta. Kenties toisessa kohtaa lista näyttää erilaiselta. Toivottavasti voit saada sopivaa inspiraatiota tästä omaan elämääsi.
1. Ihmiset – tukiverkko
Olen reipas poika hakemaan apua. Yleensä vaikeuksien kohdatessa tartun hanakasti luuriin – ainakin mindfulness-meditoinnin (Loving-Kindness), itsemyötätuntoharjoituksen tai muun reflektoinnin jälkeen. Ei avun tarvitseminen ja sitä pyytäminen aina niin miehekästä ole ja ego voi olla sitä mieltä että kyllähän tässä pärjätään – ei tehrä tästä numeroo! Numeron tekeminen on onneksi helpottunut ja numeron valitseminen puhelimesta sujuu jo ilman suurempia pelkoprojektioita. Aiemmin kävin välillä pitkiäkin keskusteluja itseni kanssa ennen kuin uskalsin soittaa ja pyytää apua. Ehkä joku tunnistaa tällaista ihanaa sisäistä puhetta: en mä voi taas soittaa ja pyytää apua, ehkä ystävälläni on kiire eikä se voi puhua, ehkä siitä tuntuu että aina mä kaadan omat harmini sen niskaan, onko liian noloa tai häpeällistä soittaa, uskallanko sanoa ääneen näin ison tekemäni virheen, mitähän ystäväni ajattelee minusta, jos kerron tämän…
Onneksi yhä useammin löydän rohkeuden päästä näistä sisäisistä esteistä yli. On suloisen lohduttavaa ja inhimillistä, että kaikki me tarvitsemme toisiamme – ei tarvitse pärjätä yksin. Ja miten helpottavaa ja lähentävää on sanoa tärkeälle ihmiselle ääneen omat vaikeudet ja vajavaisuutensa. Frank Martela määrittelee hauskasti, että emme ole yksilöitä vaan ”suhdeloita” – merkityksellinen elämä rakentuu yhdessä toisten ihmisten kanssa. Totta kai fyysinen läheisyys, läsnäolo, hellyys ja paijaukset ovat parasta balsamia haavoille – on hyvä muistaa että perheellä ja ystävillä on omat elämät ja sen takia rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset eivät aina ole fyysisesti saatavilla. Varsinkaan avioerotilanteessa (joka oli yksi isoimmista haateistani keväällä 2016). Puhelimessa puhuminen on minulle riittävän hyvä apukeino. Kiitos tärkeille ja rakkaille ihmisille ympärilläni!
2. Itsemyötätunnon (Self-Compassion) harjoittaminen
Jos mindfulness kysyy: mitä on läsnä tässä hetkessä, itsemyötätunto kysyy: mitä tarvitsen tässä hetkessä? Mindfulness-harjoittaminen auttaa pysähtymään hankaluuksien äärellä ja muistuttaa, että rikkaaseen elämään kuuluu vaikeudet. Ja vaikeuksien äärellä voin valita itseruoskinnan ja eristäytymisen sijaan lempeyden, ystävällisyyden, rakkauden, lämmön ja itsemyötätunnon. On vaivatonta tuntea myötätuntoa muita kohtaan, joten meillä on jo tämä taito – kunhan muistaa ja valitsee kohdella itseään samalla tavalla hankaluuksissa.
Myötätuntoon liittyvien tunteiden kokeminen kehossa on vähintäänkin lohduttavaa, usein voimauttavaa. Ja tämä on juuri sitä mitä tarvitsen vaikeuksissa – myötätunnon kampea, joka nostaa ylös kuopan pohjalta. Koin äärimmäisen tärkeäksi myös pienet arkiset itsemyötätunnon teot: itsen paijaaminen olkavarresta ja päästä – nää on ihan luksusta! Parasta näissä on, että ne on aina saatavilla eikä riipu lähimmäisen läsnäolosta. Joskus, kun oli niin väsynyt etten jaksanut isommin silitellä, silitin yhdellä sormella toista sormea 🙂 Kevät osoitti minulle miten tärkeää itsemyötätuntoinen asenne ja harjoittaminen on. Itsemyötätunnon harjoittamisen hyötyjä on tutkinut mm. Dr. Kristin Neff.
3. Sallia itsen vain olla ja levätä
Muodollisten MSC-meditaatioiden lisäksi keväällä koin todella tärkeäksi antaa itselleni luvan lysähtää sohvalle vaikka kesken työpäivän lämpimän huovan alle lepäämään. Kuulostaa naurettavalta itsestäänselvyydeltä, mutta en ole aiemmin viettänyt niin paljon aikaa vilttiperunana 🙂 Tämän salliminen on ollut iso opetteleminen tavoitekeskeiselle, tehokkuusajattelua suosivalle ex-huippu-urheilijalle! Toki ymmärrän työhyvinvoinnin ammattilaisena lepäämisen ja palautumisen tärkeyden, enemmänkin olin ihmeissäni valtavasta pötköttämisen tarpeestani.
Puhun tässä sallimisesta, joka kumpuaa koko olemuksesta, arvoista, asenteista, uskomuksista, jne. Tietoisesti on suht helppoa valita lepääminen ja löytää siihen riittävät perustelut – se, että jokainen solu itsessä on samaa mieltä, on ainakin mulle ollut eri stoori. Mindfulness-harjoittaminen on helpottanut sallimisprosessin etenemistä hyväksyvän asenteen tietoisella viljelyllä. Paradoksaalisesti harjoittaminen on myös nostanut tietoisuuteen kehomielen vastustusta ja esteitä sallimiseen. Voi veljet, että saan lepäämisen kuulostamaan vaikealta! Toisaalta uskon, että suomalainen yhteiskunta on tehnyt ”hyvää työtä” siinä, että ainakin silloin tällöin saattaa pieni sisäinen ääni kuiskutella: ethän sä nyt vaan voi tässä vetää lonkkaa! Kas, tällainen ajatus, tervetuloa tietoisuuteen vanha frendi!
4. Luottaa siihen, että jokin viisaampi on järjestänyt aikatauluni
Jos olisin muutama vuosi sitten katsonut tämän kevään ja syksyn kalenteriani, olisin yrittäjänä ollut tukevasti huolissani. Sieltä löytyi vapaita päivä ja jopa viikkoja, jolloin ei ollut muutamaa palaveria, mindfulness-kurssia tai luentoa kummempaa sovittuna. Todellisuudessa nämä vapaat hetket tulivat tarpeeseen. Aika usein juuri ”vapaapäivien” kohdalla levon ja palautumisen tarve oli suurin. Nuorempana olisin pitänyt näitä päiviä suurin piirtein hukkaan heitettynä aikana – mitä, enkö mä oo tienaamassa keskellä työviikkoa ja tekemässä jotain merkittävää ja tuottavaa!!! Niinpä, onneksi on muitakin näkökulmia kuin rahan ansaitseminen 🙂
Ja voitte kuvitella, että muiden näkökulmien omaksuminen ja hyväksyminen on vienyt aikaa – ensimmäinen lapsuuden idolini oli Roope Ankka! Koko elämän perspektiivistä olen alkanut luottamaan, että asioille on tarkoituksensa ja elämä kantaa. Huvittavaa on, että näitäkin sanoja olen kuullut ja lukenut tuhansia kertoja – oppiminen vie joskus aikaa. On arvokasta herkkyyttä osata tunnistaa milloin pusken väkisin liian tavoitteellisesti eteenpäin ja milloin voin ottaa luottavaisesti löysemmin rantein, kuitenkaan passivoitumatta. The learning continues!
5. Vaihtoehtoiset näkökulmat
Mitä rakkaus sanoisi tähän asiaan? Millä tavalla myötätunto / itsemyötätunto on läsnä? Mitä anteeksi antaminen voisi tarkoittaa tässä kohtaa ”prosessia”? Mistä voin olla kaikesta huolimatta kiitollinen? Miltä tilanne näyttää ja vaikuttaa 10 vuoden päästä? Mitä Elvis, Jeesus, Einstein, (lisää oma idolisi tähän __________), jne sanoisi asiaan? Mitä näkökulmaa en ole vielä pohtinut? You get the point. Näkökulmat on super työkalu tarkastella asioita eri etäisyyksien päästä ja puntaroida omaa suhdettaan sekä suhtautumistaan X:ään. Rumi, majatalo
6. Muiden ihmisten onnellisuus
Minulle on ollut vaikeaa jakaa ja fiilistellä omia tai läheisieni onnistumisia, jos ystävälläni on ollut vaikeaa. On tuntunut epäreilulta ja jopa nololta sekä häpeälliseltä oma hyvä meininki, kun on kuunnellut ystävän hankaluuksia. Järjen tasolla tiedän, ettei minun onnellisuus ole keltään pois ja hyvä meininki ruokkii hyvää meininkiä. Koin samaa asetelmaa omissa vaikeuksissani. Ystäväni eivät tuoneet (ymmärrettävästi!) mukavia asioita esiin ilman kaivamista. Paradoksaalisesti tämä olisi ollut juuri sitä mitä kaipasin ja tarvitsin vaikeuksissa! Kun lopulta kuulin hyvistä jutuista, oli upeaa huomata miten tärkeää buustia sain muiden onnistumisista, hyvästä tuurista ja muista myönteisistä asioista oman elämäni harmauteen. Tämä kokemus antaa minulle jatkossa luvan loistaa – ainakin tarkoituksenmukaisemmalla tavalla 🙂
7. Uudet mahdollisuudet
Kenties olen porissut lapsesta asti Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyden padassa (rakas äitini Anneli on yksi Ratkes-yhdistyksen perustajista) ja tästä syystä mieli suuntaa nopeasti siihen, mitä haluan lähteä vahvistamaan – mitä uutta on syntymässä? Mitä on tulossa hyvässä tulevaisuudessa? Mitä haluan ongelman sijaan? Missä olen nyt 0–10 janalla? Mitä on kympissä? On monta eri tapaa mennä elämässä eteenpäin ja tärkeää on, että on itselle sopivat keinot matkassa, jotka innostavat, motivoivat ja vahvistavat resilienssiä sekä merkityksellisyyden kokemista. Angela Duckworth kiteyttää eteenpäin menemisen voiman tyylikkäästi sanaan Grit. Tämä tarkoittaa Passion (intohimon) ja Perseverance (sinnikkyys) yhdistymistä – sitä kai suomalainen Sisu on parhaimmillaan!
8. Hymy ja nauru
Because of your smile, you make life more beautiful. – Thich Nhat Hanh
Myönnän myötätuntoisesti, että melkein unohdin tämän kohdan – vaikka tykkään hymyillä ja nauraa ihan simona! Ei paha, sanoisi Jorma Uotinen 🙂 On huvittavaa, että välillä parhaat ja helpoimmat työkalut hukkuu tai jää hankaluuksien varjon alle. Onneksi sain kaivettua näitäkin super tärkeitä elementtejä esiin silloin tällöin. Taitaa olla niin, että juuri silloin kun viimeiseksi tekisi mieli harjoittaa naurujoogaa, sitä tarvitsee eniten.
Kiitos, kun jaksoit lukea blogini loppuun asti, hyvä sä! Jo tämä kertoo upeista ominaisuuksistasi ja vahvuuksistasi nauraa yhdessä elämän kanssa, hihiii!
