Sivu 8 – Hidasta elämää

Ennen kuin eroat, pohdi vielä tätä asiaa

Parisuhteen aikana voi hiipiä mieleen ajatuksia siitä, että onko nykyinen kumppani se oikea? Olisiko sittenkin se entinen kumppani ollut sopivampi tai löytyisikö onni uudesta? Jos huomaat miettiväsi parisuhdettasi näin, voisi olla hyvä kääntääkin huomiosi toisesta itseesi.

Kun ihastumme toiseen, ihastumme myös hänen piirteisiinsä. Se, mitkä piirteet toisessa ovat meille merkityksellisiä, ovat piirteitä, jotka ovat myös meissä. Nämä piirteet voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Toisen kautta voimme esimerkiksi kokea jotain osaa itsestämme, jota emme koe kokevamme muuten. Esimerkiksi jos koet olevasi vilkas ja hätäilevä, toisen rauhallinen olemus voi tuntua turvalliselta ja omaa itseä täydentävältä.

Jokaisella piirteellä on polariteetti eli vastakohta. Jos koemme olevamme esimerkiksi hätäisiä ja nopeita liikkeissämme, on meissä myös sen piirteen vastakohta eli rauhallisuus. Emme vaan välttämättä koe sitä itsestämme jostain syystä. Mahdolliset syyt voivat löytyä omista uskomuksista, jotka olemme pureksimatta nielleet esimerkiksi omilta vanhemmiltamme, joiden puheissa liika tekemättömyys on ollut laiskuuden merkki. Siksi emme anna itsemme levätä. Näin voimme kuormittaa itseämme jopa uupumukseen asti.

Ihastumisen jälkeen, kun parisuhde on vakiintunut, voivat toisen piirteet alkaa samaan uusia merkityksiä. Aiemmin rauhallinen olemus voikin tuntua nyt negatiiviselta piirteeltä, esimerkiksi passiivisuudelta. Syy tähän kuitenkin löytyy itsestä ja omasta suhtautumisesta omiin piirteisiin, sillä jos emme pysty hyväksymään esimerkiksi tässä esimerkissä kerrottua rauhallisuutta, niin se tyytymättömyys voi aktivoitua muissakin ihmissuhteissa.

Sen sijaan että tyytymättömyys kumppaniin herättäisi ajatuksia entisestä tai uudesta paremmasta vaihtoehdosta, voisiko tyytymättömyys olla kutsu sinulle tarkastella itseäsi syvemmin ja oppia tuntemaan omia piirteitäsi paremmin? Käymällä läpi toisessa haastavat piirteet miettien omaa suhdettasi niihin itsessäsi, voi avata uudenlaisen suhteen itseesi. Tämä itsetuntemuksen lisääminen ja jakaminen toiselle voi myös syventää nykyistä suhdetta, sillä kun hyväksyt itsesi, niin hyväksyt myös toisen.

Omien piirteiden, niiden inhottavalta tuntuvien piirteidenkin, hyväksyminen on tie omaan haavoittuvuuteen. Ja kun olemme kytköksissä omaan haavoittuvuuteemme ja uskallamme jakaa niitä tunteita ihmissuhteissa, voimme aidosti olla yhteydessä toiseen. Ja kun ihmissuhteessa molemmat hyväksyvät omat piirteensä, on heillä aina mahdollisuus löytää yhteys toiseen. Näin suhde kestää haastavatkin tuntee, joita kaikille varmasti välillä nousee.

Voit tutustua erilaisiin piirteisiin esimerkiksi Valot ja varjot minussa-korttien avulla.

Tulet aina olemaan jollekulle liikaa – lakkaa siis kutistamasta itseäsi

Krooninen itsensä kutistaja odottaa, että jonain päivänä vihdoinkin saapuisi messevä elämäntyöpalkinto kaikesta elämänmittaisesta venymisestä, joustamisesta, barbababana kulloisenkin tilanteen vaatiman muodon ottamisesta. Breaking news: Ei saavu!

Mielessä voi kyteä hiljainen odotus, että ”kai ne nyt joskus tajuavat, miten paljon olen itseäni tähän uhrannut”. Lisää uutisia: ei ole muiden tehtävä tajuta – SINÄ sen sijaan voit sen tajuta, ja piirtää rajasi uusiksi.

Itsensä pienentämistä on muun muassa:

– niellä, vähätellä tai ohittaa omia tarpeita ja tunteita ja siten jättää niitä ilmaisematta
– säästää toisia vaikeilta tunteilta oman hyvinvoinnin ja etenemisen kustannuksella
– sabotoida omia unelmia ja mahdollisuuksia
– ylijoustaa omista rajoista
– ylikannatella toisia.

Itsensä pienentäminen oirehtii esimerkiksi seuraavasti:

– sisällä kytevänä tulivuorena, aggressiona, joka voi sisäänpäin kääntyessään näyttäytyä masennuksena, alakulona, uupumisena, itselle tai muille haitallisena käytöksenä. Katkeruutena, marttyyriytenä, passiivis-aggressiivisuutena tai ulospäin räjähtelynä.
– kateutena ja ärsyyntymisenä niitä kohtaan, jotka ilmaisevat itseään ja ottavat tilansa
– häpeäkäyttäytymisenä
– olona, että elämä menee ohi eikä ole itse yhtään ohjaksissa.

Saat astua kokoosi – se olisi ihanaa!

Reitti omemman kokoisiin saappaisiin ja omaan mittaan oikenemiseen vaatii omiin tunteisiin ja tarpeisiin havahtumista. Oma turhautuminen ja ketutus kielii, että omat rajat on ylitetty ja ”tarttis tehdä jotain”. Parasta salvaa tälle on tuetusti oppia ilmaisemaan rakentavasti itseään ja tunteitaan, tarvittaessa psykologian ammattilaisenkin avustuksella.

Sydämeni iloitsee, kun asiakkaani kertoo edistysaskeleistaan itsensä ilmaisemisessa ja hei: status, ikä tai mikään muu määre eivät kerro, etteikö voisi olla itsensä kutistaja. Olen käynyt näitä keskusteluita johtajienkin kanssa. Teemme tätä duunia vielä myös kollektiivissa, naisina. Haluan visualisoida meidät piiriin, jossa jokainen sanoo seuraavalle vieressään:

Saat astua kokoosi, se olisi ihanaa!

Aloitan ja sanon sen sinulle: saat todella astua kokoosi ja se totta tosiaan olisi ihanaa.

Koossaan oleva ja itseään ilmaiseva voidaan kokea hankalana tai haastavana

Kun tekee sitoumuksen lakata pienentämästä itseään, altistaa itsensä epämukavuudelle. Oman tilansa ottaessaan voi kohdata uusia reaktioita ympäristöstä tai tulla leimatuksi hankalaksi, haastavaksi tai vaativaksi tyypiksi.

Muistan parikymppisenä palautteen, että tuttavani oli kokenut minut kovin tilaa ottavana – järkytyin, sillä olin aina ollut maailman mukautuvaisin, se ”hyvä tyyppi”, joka nimenomaan ei sotke pakkaa tai varasta showta. Järkytyksen jälkeen tajusin, etten ollut tehnyt mitään väärin. Olin ollut läsnä hyvällä intentiolla, mutta toiset barbababat reagoivat kun ex-fulltime-barbababa ei mukaile ja myötäilekään aivan kaikkea.

Ei ole mitään show’ta varastettavaksi, meillä on vain tämä yhteinen elämänsoppa, joka syntyy vain siitä, että kaikki antavat siihen mausteensa. Et ole assistenttina tässä vaan yhtä kokki kuin kaikki muutkin.

Kolmekymppisenä silloinen ihana pomoni eritteli palautteessaan, että työparini on aina niin optimistinen ja joustava (ja no doubt niin todella oli ) ja minä herkkä ja haastava. Ensin sapetti ja sitten nauratti. Sittemmin tajusin, että ”haastavuutenihan” oli nimenomaan kykyäni vetää rajani, ilmaista mielipiteeni eikä niellä kaikkea kokonaisena. Herkkyyteni puolestaan oli ja on kykyäni lukea rivien välitkin ja olla hyvin intuitiivinen.

Omassa koossaan oleva nainen koetaan ja tullaan taatusti vielä tovi kokemaan haastavana, herkkänä ja tilaa vievänä.

…siitä huolimatta ja juuri siksi: anna itsesi näkyä

Kolmas jymyuutinen: tulet AINA olemaan jollekulle liikaa! Ihan varmasti. Sitä päivää ei tule, jolloin maailma nyökkäilisi kaanonissa presenssillesi ja valinnoillesi kaikki yksimielisenä. Kumarrat jonnekin ja pyllistät toisaalle. Lakkaa kumartelemasta ja kerro, mitä sydämesi laulaa. Parempi, että teet olosi itselle mukavaksi, heität omat mausteesi tähän soppaan just niin kuin ne ovat, ja nautit!

Kun haitallisesta tavasta ei pääse irti – 3 tärkeintä pointtia avuksi

Ihan liikaa nettiä, liikaa sokeria, liikaa töitä, liikaa tupakkaa, liikaa alkoholia, liikaa treeniä… Hyvänolontunteiden haluaminen ja epämukavien tunteiden välttely ajavat sinua kohti sijaistoimintoja, jotka saattavat olla jo elämäsi keskipisteessä niin ajallisesti kuin energeettisestikin.

Voi olla, että sinulla on uskomus, että onnellisuus on sitä, että elämästä puuttuu epämukavuus. Selität itsellesi käytöstäsi sillä, että tarvitset rahaa perheen elättämiseen tai että sinun pitää olla näkyvillä somessa. Et halua jäädä paitsi. Sitä paitsi on ihan ookoo rentoutua ja nauttia elämästä.

Tämä on ihan totta. Vaikka toimintamme on meille haitallista, se täyttää tiettyjä tarpeita. Ja kaikista tärkeimpänä tarjoaa meille ulospääsyn epämukavuudesta nopeiden kiksien kautta.

Järjellä tiedät, ettei tässä ole mitään järkeä.

Saattaa olla, että olet huomannut, ettet itse pysty muuttamaan suuntaa tahdonvoiman avulla. Tai edes vähentämään. Toisaalta, kun pystyt olemaan muutaman päivän tai viikon sokeri- tai somedetoxilla ja laitat työläppärin kiinni neljältä silloin tällöin, on se sinulle merkki, että ongelmaa ei ole. Sama ralli saa jatkua.

Aikamoinen noidankehä.

Miksi et sitten muuta suuntaa tai hae apua?

Pakenemisen harhan takana on pelko

Yksi yleisimmistä syistä on pelon luoma harha ja sen monet tarinat. Se on yksi yleisimmistä juurisyistä pakoiluun. Se estää pakoilun lopettamisen. Se on avun hakemisen esteenä.

Haluamme muutosta, mutta pelko estää sen. Entä jos epäonnistun ja nolaan itseni? Entä jos en osaakaan kohdata elämää ilman näitä sijaistoimintoja? Entä mitä elämääni tulee sen tyhjiön tilalle, jota nämä haitalliset käyttäytymismallit täyttävät? Kuka edes olen ilman näitä elämäni keskiössä olevia asioita?

Pelko kaventaa elämäämme. Yritämme vältellä sitä mitä mielikuvituksellisimmin keinoin ja lukitsemme sen mielen kellariin. Käytämme haitallisia käyttäytymismallejamme pitämään sen lukkojen takana. Kun notkumme somessa, juomme, pelaamme, uhraudumme pelastaessamme läheisiämme, ostamme uskomattoman halvasta nettikaupasta kymmenen samalaista paitaa kaikissa eri sateenkaaren väreissä, koemme hallitsevamme elämäämme. Koemme olevamme vapaita. Kunnes tulemme siihen kohtaan, että tajuamme elämämme tyhjyyden.

Pelkojen tuolla puolen on vapaus

Tämä kaikki edellä kuvattu on ihan täysin normaalia ihmisen ajatuksen- ja elämänkulkua. Tiedän sen, koska olen itse kokenut ihan samat pelot, haitalliset käyttäytymismallit, harhaisen hallinnan tunteen – ja tyhjyyden.

Pelko on sabotoinut minunkin yritykseni vapautua haitallisista tavoista ja raitistua eri riippuvuuksista. Se on sabotoinut mahdollisuuteni saavuttaa aito tunne-elämän tasapaino. Se on sabotoinut toipumiseni, koska niin kauan, kun minulle ei ole ollut työkaluja kohdata sitä, se oli elämäni keskiössä. Sen välttelystä tuli täyspäiväistä työtä.

Hyvät uutiset on, että peloista on mahdollista oppia vapautumaan. Niitä on mahdollista alkaa kohtaamaan silmästä silmään yksi kerrallaan niin, etteivät ne enää rajoita elämää. Etteivät ne enää ole esteenä vapaalle ja merkitykselliselle elämälle.

Miten peloista vapautuminen sitten tapahtuu?

Keinoja pelkojen kesyttämisen on monia. On oleellista todeta tässä kohtaa, ette tule ikinä pääsemään niistä eroon. Pelolla on tärkeä tehtävä. Ne varoittavat meitä uhista ja varmistavat näin eloonjäämistämme. Ongelma tulee siinä, kun pelot alkavat elää omaa elämäänsä.

Kaiken kokemukseni ja ammattitaitoni pohjalta olen koonnut kolme tärkeintä pointtia pelkojen kesyttämiseen.

Tiedostaminen – Tärkeintä on tunnistaa, että tunnet, kun tunnet. Tunteiden tunteminen on niiden tehokkainta käsittelyä. Ne ovat kehollisia ilmiöitä. Siten niiden tunteminen kehossa purkaa sitä.

Hyväksyminen – Marika Borg sanoi, että hyväksyminen on sitä, että päästää irti asiaan liittyvästä negatiivisesta energiasta. Onko siis mahdollista sallia pelon nousta ja kuulla sen viesti. Pelko ei ole virhe. Sinä et ole virheellinen.

Lempeys – Pelon alla on haavoittuvuuden kokemus. Haavoittuvuus taas tarvitsee turvaa ja ystävällisyyttä. Onko siis mahdollista olla itselle ystävällinen pelon hetkellä?

Kriittisyys ja välttely piilottavat haavoittuvuuden, kovettavat sen, hautaavat sen selviytymisen prosessien alle. Tiedostaminen, hyväksyminen ja lempeys avaat, hellivät ja parantavat. Ne luovat lisää tilaa.

Niiden kautta on mahdollista päästä elämää rajoittavien pelkojen tuolle puolelle. Siellä on haitallisista tavoista vapaa elämä.

Proteiinipitoinen porkkanakakku on maukas ja helppo leipoa

Rakastan porkkanakakkuja ja siitä tulikin mieleeni kehitellä herkullisen makuinen treenaajan välipalakakku.

Me kaikki hyödymme sopivasta määrästä proteiinia ruokailujen yhteydessä. Aktiivinen elämäntyyli lisää proteiinin tarvetta ja onkin karkeasti arvioitu, että kestävyyslajien harrastajien päivittäinen proteiinin tarve on noin 1,2–1,4 grammaa proteiinia painokiloa kohti, kun taas voimaharjoittelua harrastavien proteiinin tarve on 1,5–1,8 grammaa painokiloa kohti.

Tässä kakussa onkin herkullisen maun lisäksi mukava määrä proteiinia, nimittäin 9 g/ kakkuviipale.

Proteiinipitoinen porkkanakakku

(Yhdestä taikinasta tulee noin 7 kakkupalaa ja kakkuviipaleessa on noin 130 kcal/ 9 g proteiinia)

2,5 dl porkkanaraastetta

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl maustamatonta proteiinijauhetta

3 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia

1 dl kauramaitoa

1 kananmuna

0,5 dl vaahterasiirappia

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

2 tl kuivattua neilikkaa

0,5 tl inkiväärijauhetta

2 tl vanilja-aromia

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

Ripaus suolaa

VAIHE 1) Raasta porkkanat ja appelsiinin kuori

VAIHE 2) Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa.

VAIHE 3) Tarkista maut ja lisäile esim makeutta tarvittaessa

VAIHE 4) Paista 180 asteessa, noin 30 min.

Valmiin kakun päälle: Vaniljanmakuista rahkaa

Tutkimuksissa suomalainen on onnellinen, mutta käytännössä moni kokee toisin – Mitä onnellisuus todella tarkoittaa?

Minut kutsuttiin panelistiksi tapahtumaan Los Angelesissa keskustelemaan onnellisuudesta. Kalifornian osavaltio haluaa aloittaa asukkaidensa onnellisuuden mittaamisen, ja pääsin “maailman onnellisimman maan” edustajana pohtimaan asiaa.

Muistutin, että Suomi ei tietenkään ole maailman onnellisin kansa. Meillä vain sattuu olemaan yhteiskuntarakenne, joka vastaa lähes täydellisesti niitä tekijöitä, joita YK:n vuotuinen tutkimus mittaa.

Itse asiassa kotimaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten onnellisuudessa on tapahtunut romahdus. Vuonna 2020 suomalaisista 82 prosenttia koki onnellisuutta, mutta pandemian ja Ukrainan sodan jälkeen luku on nyt vain 57 prosenttia.

Mitä onnellisuus todella on?

Jokainen kokee onnellisuuden omakohtaisesti. Oma reseptini on, että jokaisen meistä ytimessä on onnellisuus ja rauha. Kestävä onnellisuus on sisäinen hyvinvoinnin tila, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Onnellisuus on aina läsnä ja saatavilla. Tehtävämme ei ole etsiä tai saavuttaa onnellisuutta, vaan muistaa ja sallia se.

Onnellisuus on kuin valo sisällämme. Meillä on taipumus luoda mielellämme tämän onnellisen ytimen ympärille valoa peittäviä kerroksia: pelkoja, olettamuksia, takertumista muistoihin ja rajoittaviin uskomuksiin. Nämä kerrokset himmentävät onnellisuuden valoa. Joskus se kuitenkin välkehtii kaiken tuon läpi ja valaisee myös muita ympärillämme.

Elämä tuottaa meille kärsimystä ja menetyksiä. Onnellisuuden kadottaminen, tyytymättömyys ja kärsimys ovat osa inhimillistä kokemusta. Emme voi hallita sitä, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten reagoimme. Kun tulemme tietoiseksi siitä, että mikään ei ole pysyvää ja että meillä on voima valita suhtautumisemme kaikkiin tapahtumiin, voimme ymmärtää, että pidämme itse yllä omaa kärsimystämme ja stressiämme. Ne ovat itseaiheutettuja ja oman mielemme tuotteita.

Tämä ajatus saattaa tuntua täysin epäreilulta ja ylivoimaiselta, varsinkin jos olemme traumaattisten tapahtumien uhreja. Itsekin uhrin roolissa rämpineenä tunnistan, että matka reaktiivisesta uhriutumisesta proaktiiviseen onnellisuuden palauttamiseen ja omistamiseen ottaa aikaa ja vaatii tukea. Lopulta voimme kuitenkin nähdä nämä tapahtumat asioina jotka eivät määrittele meitä. Ne muuttuvat opetuksiksi.

Silloin pääsemme hyväksymään irti päästämisen ja anteeksiannon voiman, ja onnellisuutemme loistaa jälleen kirkkaana.

Tutustu Riston kirjaan Kaikki valo maailmassa TÄÄLLÄ.

Onko parisuhteen hoitaminen tylsää? Ei, jos teette sen näin!

Parisuhteen hoitaminen ei sisällä lainkaan välttämättä raskaita keskusteluita, ongelmista jankuttamista ja yleistä tyytymättömyyttä. Aivan kuten kehon hoitaminen voi tarkoittaa virkistävää lenkkiä, voimistavaa treeniä tai suloista saunahetkeä, voi myös parisuhteen hoitaminen olla samaan tapaan jotain kevyttä ja innostavaa – sekä silti hyvin syvällistä.

Parisuhde on monille yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kaikkeen elämässä tärkeään panostetaan aikaa ja vaivaa – töihin, opiskeluun, terveyteen, perheeseen. Miksei siis myös parisuhteeseen?

Parisuhteen hoitaminen voi näyttää vaikkapa tältä:

yhdessä nauraminen
maisemien katselu lähekkäin
kosketuksesta nauttiminen – ilman suorituspaineita
kevyt keskustelu, joissa pyritään ymmärtämään toista
maanläheinen keskustelu, jossa sovitaan yhdessä helppoja, konkreettisia ratkaisuja käytännön ongelmiin
kiinnostavan parisuhdeharjoituksen tekeminen yhdessä. Löydät niitä ihanista kirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi! Voitte myös kuunnella parisuhdeäänitteitä hakemalla äänikirjapalvelusta ”Meidän vuosi”)
yhteinen hierontahetki
parisuhdeaika erotiikalle – jälleen ilman mitään paineita, tavoitteena nauttia toisen läheisyydestä juuri siten, kun se siinä hetkessä tuntuu parhaalta
ruoan laitto tai ulkona syöminen yhdessä
kävelyretki yhdessä
kynttilöiden polttelu ja lähekkäin istuminen ilman ruutuja
musiikin kuuntelu sylikkäin tai tanssien
hiljentyminen, meditaatio
joogailu, venyttely, treenailu
lautapelin pelailu
konsertti, näyttely
rauhassa saunominen
jäätelön syöminen keskellä etätyöpäivää

HARJOITUS: Pohdi hetki itseksesi: Mitä parisuhdetta hoivaavia asioita sinä teet kumppanisi kanssa? Mitä haluaisit tehdä enemmän, mitä taas vähemmän?

Parisuhteen hoitaminen on asennekysymys

Jos miellät parisuhteen hoitamisen velvoitteena – tylsinä keskusteluina, vaatimuksina ja muistutuksena asioista, jotka pitäisi hoitaa aina vaan paremmin, et varmaankaan innostu siitä kovinkaan helposti.

Entä jos ajattelisitkin, että sinulla on mahdollisuus tehdä suhteestasi parempi? Avaimet suhteenne onnellisuuteen ja tasapainoon ovat teidän kahden käsissä. Jos sinulla on omia uskomuksia ja tunnelukkoja, jotka estävät läheisyyttä, voit hoitaa näitä ongelmia. Jos teillä ei ole tarpeeksi läheisyyttä, voitte keskustella avoimesti läheisyyden tarpeistanne ja varata kalenteriin aikaa läheisyydelle.

Parisuhde ei ole kasa ongelmia, vaan mahdollisuuksia. Ongelmat kannattaa pyrkiä ratkaisemaan. Hyvistä asioista kannattaa olla kiitollinen ja myös osoittaa sitä kumppanille.

Jos suhteen ”parantamisessa” keskitytään ainoastaan ongelmiin, jotka odottavat ratkaisemistaan, homma menee suorittamiseksi ja tunnelma saattaa latistua. Kukaan ei halua kokea jatkuvaa epäonnistumista, vaan iloita niin arkipäivän kuin ison skaalan onnistumisistakin.

Innostuitko? Löydät Mitran kirjat Meidän vuosi ja Sydämen seksi TÄSTÄ!

Tunteiden opettaminen on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka voit antaa lapselle – 6 vinkkiä opettamisen tueksi

Tunteiden opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta se on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka voit antaa lapselle. Hyvät tunnetaidot nimittäin tukevat lapsen henkistä hyvinvointia koko elämän ajan.

Mitä paremmin lapsi oppii ymmärtämään omia tunteitaan, sen paremmin hän oppii myös ymmärtämään miltä muista tuntuu. Hyvät tunnetaidot tukevat myös mielenterveyttä. Kun lapsi pystyy käsittelemään omia tunteitaan, tunteiden negatiivinen vaikutus vähenee ja hän alkaa tuntea enemmän tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

Tässä 6 keinoa tunteiden opettamisen tueksi:

Nimeä tunteita

Käytä arjessa tunnetta kuvaavia sanoja ja puhu niistä ääneen.

Esimerkiksi:

”Nyt minua kyllä harmittaa paljon, koska..”

”Olen tosi iloinen siitä, kun..”

”Tulen surulliseksi siitä, kun..”

Opeta, että kaikki tunteet ovat sallittuja

Kerro, että me kaikki koemme erilaisia tunteita päivän ja viikon aikana. Tunteet tulevat ja menevät ja ne kestävät vain hetken aikaa.

Anna aikaa

Anna lapselle aikaa tunteiden käsittelyyn, sen sijaan, että pyrit siirtämään huomion toisaalle. Voit myös kysyä, että haluaako lapsi aikuisen apua tunteen käsittelyssä. Auttaisiko esimerkiksi halaus tai se, että lasketaan kymmeneen tai hengitellään hetki rauhallisesti yhdessä. Vai haluaa lapsi ehkä olla hetken yksin tunteensa kanssa.

Opeta empatiaa

Keskustelkaa muiden tunteista. Kun lapsi huomaa jonkun läheisen olevan esimerkiksi surullinen, voit kysyä häneltä, että miltähän läheisestä ihmisestä mahtaa tuntua? Myös leikit, tai vaikkapa piirtäminen ovat hyviä työkaluja erilaisten tilanteiden läpikäymiseen ja ymmärtämiseen. Tunteita käsittelevät kirjat, kuunnelmat ja muskarit ovat myös hienoja oppismenetelmiä lapsen tunnetaitojen vahvistamisessa.

Oma esimerkki

Sinä olet paras opettaja omalla esimerkilläsi. Lapsi oppii parhaiten esimerkin kautta, muiden käytöstä seuraamalla. Kun sinä hallitset, ymmärrät ja sanoitat tunteitasi sekä puhut kunnioittavasti muista ihmisistä, myös lapsi oppii tämän mallin.

Kehu lasta

Muista kehua lasta, kun hän onnistuu sanoittamaan omia tunteitaan tai ottaa muut huomioon. Tämä toimii tehokkaana kannustimena ja auttaa lasta kehittämään tervettä itsetuntoa. Kehut toimivat myös motivoijina jatkamaan tunne-oppimista.

Narsistisessa suhteessa luottamus särkyy – luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja toipumisrauhaa

Parisuhde vahvoja narsistisia piirteitä omaavan ihmisen kanssa on henkinen kölin alta veto

Suhde narsistisen ihmisen kanssa on monella tavalla satuttava. Suurin osa narsistien uhreista joutuu kokemaan suhteensa aikana monenlaista väkivaltaa: psyykkistä, hengellistä, seksuaalista, taloudellista ja fyysistä.

Narsistinen suhde, joka alkaa aina rakkauspommitusvaiheella, paljastuu lopulta ihan muuksi kuin sielunkumppanuussuhteeksi. Narsisti jarruttaa kurpitsavaununsa kanssa uhriksi valikoimansa ihmisen kohdalla ja aloittaa piirityksen ja puhumisen, joka pistää herkän ihmisen pään ihan sekaisin.

Miksi uskoit tuota ihmistä?

Niinpä niin. Miksi uskoit sitä, joka alusta asti korotti sinut jalustalle, joka puhui sinusta sielunkumppaninaan ja puolisonaan melkein jo ensitreffeillä, joka halusi sinun kanssasi kaiken ja vielä enemmän? Miksi uskoit sitä, joka todella osasi puhua ja pussata ja joka tuntui haluavan hakea sinulle kuun taivaalta ja tähdet myös. Miksi uskoit sitä, joka tahtoi olla tukesi ja turvasi tästä hetkestä ikuisuuteen saakka?

Siksi ehkä, että olit kaivannut kaikkea sitä, mitä tämä ihminen tuntui haluavan sinulle tarjota?

Joku, joka ei ole kokenut narsistista rakkauspommitusta voi ihmetellä sitä, miten tuollaista höpöhöpöä uskoo kukaan. Voin sanoa, että ihan helposti voi uskoa. Aikamoinen noita ja näkijä saa olla, jos rakkauspommitusvaiheessa osaa erottaa sen, mikä on totta ja mikä ei.

Kylmä pohjoistuuli alkaa puhaltaa

Jos olet kokenut suhteen narsistisen ihmisen kanssa, olet kokenut myös sen, miltä tuntuu, kun rakkauspommitus vaihtuu hiljalleen kylmyydeksi. On todella raastavaa joutua kokemaan se, että on ensin avannut toiselle sydämensä ja sielunsa ja päästänyt tosi lähelle ja sitten tulla satutetuksi kaikilla niillä tavoilla, joilla narsistinen ihminen satuttaa.

Kun satuttavuus alkaa, yrittää uhri usein kaikin tavoin sopeutua. Uhrin pää ei ymmärrä, miksi niin ihana tyyppi muuttui viileäksi ja satuttavaksi. Uhrin hermosto alkaa reagoida ja sitä myötä unet häiriintyä. Uhriin tulee levottomuutta ja kummallisia aavistuksia, jotka narsisti pyyhkii pois puhumalla mustan valkoiseksi ja toista syyttämällä.

Narsistin uhrin itseluottamus murentuu

Uhri ei ajan saatossa enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Hänen itseluottamuksensa murenee vähä kerrassaan, koska hänelle näytetään vuoroin peiliä, jossa hän on maailman ihanin olento ja sitten sitä peiliä, joka sanoo hänelle, miten ilkeä, epäilevä, mustasukkainen, syyllistävä ja rajoittava tämä on. Uhri menettää vähitellen kosketuksen itseensä ja voi tosi huonosti.

Narsistinen ihminen saa hallintaotteen uhristaan sillä, että sekoittaa ja pyörittää asioita niin paljon, ettei siinä pelissä enää näe totuutta. Oikeasti totuus lopulta on se, että kaikki oli valhetta.

Käteen jää huono itsetunto ja epäluottamus toisiin ihmisiin

Narsistisessa suhteessa ollut ihminen menettää suhteessa sekä kosketuksen itseensä ja hyvin usein luottamuksen toisiin ihmisiin ja rakkauteen.

Moni uhri kipuilee epäluottamuksen kanssa vuosia narsistisen suhteen jälkeen. Tuo epäluottamus näkyy usein niin, että uhri tuijottaa uuden kumppanikandidaatin mahdollisia narsistisia piirteitä, näkee helposti varoitusmerkkejä, on hyvin epävarma ja huolestunut eikä oikeasti tiedä, voiko toiseen luottaa vai ei. Uhri on usein hyvin ahdistunut siitä, ettei enää uskalla luottaa omiin vaistoihinsa eikä toisiin ihmisiin.

Luottamus rakentuu hitaasti uudelleen

On tosi raskasta ensin luottaa täysin ja sitten menettää luottamus. Kun sattuu liikaa, joutuu sydän pistämään itsensä kiinni ja katsomaan uusia kumppaniehdokkaita etäältä. On tärkeää katsoa ja kuunnella ja olla ohittamatta varoitusmerkkejä. Se mikä tuntuu oudolta, on outoa. Jos kehosi sanoo, ettei kaikki ole kohdallaan, usko kehoasi.

Narsistisen suhteen jälkeen on viisasta ja oikein ottaa itselle aikaa katsoa rauhassa, antaa sydämen avautua vasta, kun se on täysin turvassa. Eräässä meemissä sanottiin mielestäni tosi kauniisti: ”Etene vain niin nopeasti, kuin hitainkin osa sinussa kokee itsensä turvalliseksi”.

Olen kirjoittanut näistä ja muista narsistiseen suhteeseen liittyvistä teemoista uudessa kirjassani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Miten asetan rajani loukkaamatta toista? – Tässä muutama helpottava ajatus

”Kuinka asetan rajat tuntematta siitä syyllisyyttä? Yritän tehdä sen kunnioittavasti, mutta olen aina huolissani siitä, että loukkaan toista. Siksi vältän usein rajan asettamista ja petyn itseeni.” Näin kertoi eräs tuttavani, kun juttelimme hänen rajojen asettamisen vaikeudestaan läheisessä ihmissuhteessa.

Sain yleisön joukosta saman kysymyksen kesällä, kun olin luennoimassa Hidasta elämää -festivaaleilla. Tässä muutama helpottava vinkki, jos rajojen asettaminen tuntuu hankalalta.

Hyväksy se, että tilanne saattaa tuntua hankalalta ja aiheuttaa syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Hankala olo ei tarkoita sitä, että teet väärin, vaan teet jotain uutta. Syyllisyys on vain yksi tunne muiden joukossa. Mitä rohkeammin asetat rajoja, sitä helpommaksi se muuttuu.
Aloita rajojen harjoittelu jostain pienestä asiasta, mihin ei liity valtavaa tunnelatausta. Näin rajan asettamisen kynnys ei nouse liian korkeaksi.
Opettele ilmaisemaan rajasi hyvissä ajoin. Siten et turhaan kerrytä mielipahaa ja rajan asettaminen neutraalilla tavalla on helpompaa.
Muista, että et ole vastuussa siitä, mikä tunnereaktio toisessa nousee kun asetat rajan. Olet vastuussa omasta käytöksestäsi ja siitä, että ilmaiset rajasi kunnioittavasti ja ilman syyttelyä.
Määrittele rajan asettaminen itsellesi niin, että kyse ei ole toista vastaan asettumisesta vaan keskinäisen kunnioituksen varmistamisesta. Annat toiselle mahdollisuuden rakentaa parempaa vuorovaikutusta ja luottamusta välillenne, kun ilmaiset hänelle tarpeesi.
Muista, että rajat ovat välttämättömiä hyvinvoinnillesi ja terveille ihmissuhteille.
Kokeile ilmaista rajasi niin, että pyydät toiselta yhteistyötä. Sen sijaan että sanoisit ”Tarvitsen sinulta tätä”, kokeile olisiko helpompi ilmaista rajasi pyytämällä ”Minulle on tärkeää että… miten voisit auttaa minua siinä?”

Jos kaipaat apua rajojen tunnistamiseen, asettamiseen ja ylläpitämiseen, kurkkaa uutuuskirja Nyt riittää – rajat kiltteydelle

Jos välttelet hankalia tilanteita tai tunteita, kyse voi olla tästä

Välttelykäyttäytyminen on usein turvakäyttäytymistä. Se voi olla niin automaattista, että emme itsekään huomaa tekevämme sitä. On täysin ymmärrettävää että haluamme mahdollistaa itsellemme mukavat olosuhteet, mutta jos hankalien tilanteiden väistely ottaa liikaa tilaa, voi olla että siitä alkaa tulla tapa, joka alkaa rajoittaa elämää. Lopulta vaikeiden tilanteiden ja hankalien ihmissuhteiden välttely voi johtaa siihen, että oma elämä kapeutuu liikaa. Olemme joutuneet itse luomaamme ansaan.

Ahdistuksen välttely johtaa usein ahdistuksen tunteen vahvistumiseen. Voidaksemme kesyttää ahdistuksen tunteen tarvitsemme altistusta tuolle hankalalle tunteelle. Sille suostumista, että nyt tuntuu ikävältä. Kun mielemme huomaa, että pyrimme hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on, ei se enää herätä meissä hätätilaa. Ahdistus on sietämätön olotila, jota kukaan ei haluaisi kokea. Se on kuitenkin samalla myös yksi tunteista. Kaikilla, vaikeillakin tunteilla on jokin hyvä tarkoitus. Joskus meidän vain garvitsee ottaa aikaa löytääksemme tunteen takana olevan viestin.

Varmistelu on usein tekemistä ja asioiden järjestelyä, jotta asiat sujuisivat mielemme mukaisesti. Se voi kuitenkin todella olla myös sitä, että pakenemme, väistämme ja viihdymme liikaa oman päämme sisällä. Itsensä seurassa viihtyvät ihmiset ovat usein herkkiä ja heillä on rikas mielikuvitus. On upea juttu, että yksinäisyys ei pelota, mutta tarvitsemme myös yhteyttä muihin ihmisiin. Merkityksellisimmät oivallukset syntyvät yhteydessä toisiin, koska saamme niiden kautta mahdollisuuden kehittyä ja tulla läheisimmiksi myös itsemme kanssa.

Kiinnostuitko aiheesta? Tutustu Marikan uuteen kirjaan täällä.

Mitä se tarkoittaa, että on yhteydessä itseensä?

Mistä yhteys muodostuu ja mitä se tarkoittaa, että on yhteydessä itseensä tai muihin?

En usko, että meille ihmisille on mahdollista elää täysin häiriöttömässä yhteydessä. Se ei ole tila, jonka joskus saavutamme, ja joka ei koskaan sen jälkeen katkeile.

Yhteys ei ole merkki siitä, että olemme vihdoin jalostaneet itsemme paremmaksi versioksi itsestämme. Se on ennemmin polkumme varrelle murusteltua tunnistettavaa kaipausta ja etäistä ymmärrystä siitä, mikä lepää pohjimmaisena.

Yhteys on jotain, mitä on perin hankala pukea sanoiksi. Jopa mahdotonta. Uppiniskaisuuteni ei anna silti periksi, joten haluan yrittää. Ota mitä otat, jätä mitä jätät. En usko, että loppupeleissä omaan tästä yhtään sen enempää tietoa, mitä myös sinä kannat mukanasi.

Minulle yhteys on rakkautta.
Se on selkeyttä ja esteettömyyttä.
Yhteys on vapaa ja vuolas virtaus.
Se riisuu kaikki keinotekoiset identiteetit
ja kurottaa kohti autenttista osaa meissä.

Kohti jotain, minkä tunnistamme.

Yhteys ei kiikaroi menneeseen tai tulevaan,
vaan haluaa pysyä tässä hetkessä.
Yhteys on kuin elämän portinvartija.
Se antaa meille ratkaisevan vihjeen,
mutta emme osaa sitä vielä lukea.

Tunnistamme silti viisauden,
jonka äärellä olemme.

Tunnistamme yhteyden.

Miten löysin yhteyden itseeni?

Minulta kysyttiin taannoin: ”kuinka löysit itseesi yhteyden?”

En ole löytänyt, en ainakaan pysyvästi. Mutta pieninä irti päästämisen hetkinä saan aavistuksen ja tavoitan taajuuden. Joskus se on kuin ohikiitävä henkäys, toisinaan taas vahvempi ja kauaskantoisempi ymmärrys.

Koen yhteyttä itseeni sukeltaessani syvälle järviveteen (vapaasukellus) tai kun ryömin ahtaaseen tilaan kiven alle (luolailu). Niihin hetkiin harvemmin mahtuu muuta, ainoastaan yhteys itseeni ja ympäristöön. Tunnistan saman myös kamppailu-urheilulajeissa, joita menneinä vuosina harrastin. Myös ne kysyivät minua olemaan läsnä ja yhteydessä, sekä itseeni sekä vallalla olevaan hetkeen.

Yhteys itseeni virtaa myös sanojen kautta kirjoittaessani tai lukiessani. Silloin olen yhteydessä sieluuni ja ajatuksiini. Yhteys itseeni tuntuu myös liikkuessani. Kun pelaan tai treenaan, olen yhteydessä sieluuni ja kehooni.

Syvin yhteys itseeni kätkeytyy hiljaisuuteen. Kun ympärillä oleva kohina (sekä fyysinen että henkinen) vaimenee, aukeaa väylä yhteyteen.

Miten olla yhteydessä muihin ihmisiin?

Yhteys muihin ihmisiin kumpuaa sananmukaisesti siitä ymmärryksestä, että meidät on tarkoitettu yhteen, ei eristykseen. Yksinäisyys on nakertava olotila, pitkäkestoisena tuhoava. Muihin yhteydessä oleminen on ensisijaisesti valinta. Valinta avautua ja altistua yhteydelle.

Yhteys kipinöi luvanvaraisessa kosketuksessa, avoimessa kanssakäymisessä sekä katsoessasi toista ihmistä silmiin. Varomaton saattaa nähdä jotain, mikä muuttaa aiemmin opittuja käsityksiä ja vallalla olevia luuloja.

Yhteys kysyy kykyä päästää irti. Se aukeaa ainoastaan silloin, jos suostuu keventämään otetta ja antautumaan sille mikä on.

Olemme monin paikoin rakentaneet maailman (sekä yhteisen että sisäisemme) sen kaltaiseksi, että kestääksemme elää kaiken keskellä, olemme rakentaneet erilaisia patoja. Ne ovat tarinoita ja identiteettejä, uskomuksia siitä, miten meidän kuuluu olla ja elää. Nämä padot estävät virtauksen. Uskomme usein vilpittömästi niiden olevan tärkeitä ja tarpeellisia elämässämme, tuovathan ne tunteen hallinnasta. Siitä, että elämän langat ovat käsissämme.

Silti vasta padon murtuminen ja siitä syntyvä virtaus vie meidät siihen soljuvaan yhteyteen, jossa meidät on tarkoitettu, ja johon meidät yhä uudestaan kutsutaan elämään.

Jotenkin näin sen koen.

Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään voit tutustua TÄÄLLÄ.

Jos koet nämä asiat haasteelliseksi, voit kaivata selkeämpiä rajoja

Puutteelliset rajat voivat aiheuttaa monenlaista hankaluutta elämässä. Rajojen tarkoitus on mm. suojata itselle tärkeitä asioita, pitää ihmissuhteet kunnioittavina, helpottaa ajankäytön hallinnassa, suojella henkistä ja fyysistä hyvinvointia, ja turvata se, että itselle tärkeät tarpeet ja arvot toteutuvat omassa elämässä. Aina emme osaa tai uskalla vetää rajoja ja se voi näkyä elämässä monin tavoin. Jos tunnistat joitain seuraavista, voit hyötyä selkeämpien rajojen määrittämisestä ja asettamisesta.

Kannat liiallista vastuuta toisten tunteista tai annat toisten tunteiden vaikuttaa itseesi liiaksi.
Sivuutat omat tarpeesi miellyttääksesi muita.
Tunteitasi ja tarpeitasi vähätellään.
Sinulla ei ole riittävästi omaa aikaa ja tilaa (kuormittavat elämäntilanteet ovat asia erikseen).
Koet, että mielipiteitäsi ei oteta huomioon.
Läheisesi ei osaa kunnioittaa yksityisyyttäsi.
Kumppanisi tekee tärkeitä päätöksiä kysymättä sinulta.
Olet tahtomattasi aina sovittelijana riitelevien perheenjäsenten välillä.
Hyväntahtoisuuttasi käytetään hyväksi.
Olet tukena ja kuuntelevana korvana muille, mutta et saa vastavuoroisesti tukea itsellesi.
Teet enemmän kuin oikeasti jaksaisit.
Olet väsynyt tai uupumuksen partaalla työssäsi.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, sillä rajat vaikuttavat niin moneen asiaan elämän eri osa-alueilla. Onneksi omat rajansa voi määritellä uudestaan ja asettaa aiempaa selkeämmin. Se voi tuntua hankalalta, jopa pelottavalta, jos on tottunut toimimaan tietyllä tavalla. Kannattaa varautua siihen, että uudet rajat vaikuttavat ihmissuhteiden dynamiikkaan ja saattavat aiheuttaa vastustusta. Kannustan kuitenkin huolehtimaan itsestä. Ne ihmiset, jotka aidosti välittävät meistä, oppivat kyllä uusille tavoille. Rajat voi mieltää niin, että niiden avulla annat itsellesi ja muille mahdollisuuden rakentaa hyvää ja arvostavaa keskinäistä suhdetta.