Sivu 9 – Hidasta elämää

Kun kiltti ihminen alkaa vetää rajoja, näin se näkyy ja tuntuu hyvinvoinnissa

Kun kiltti ihminen vetää rajansa…

Kun kiltti ihminen, joka ei ole aiemmin osannut tai uskaltanut vetää rajojaan, opettelee rajanvetoa, seuraa paljon hyviä asioita. Terveet rajat tekevät hyvää emotionaaliselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, ne helpottavat ajankäyttöä, selkiyttävät ihmissuhteita, jämäköittävät työelämässä ja syventävät suhdetta itseen.

Terapeutti ja kirjailija Suvi Bowellan kirjoittaa kiltteydestä ja rajojen vetämisen vaikeudesta ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista kirjassaan Nyt riittää – rajat kiltteydelle (Bazar, 2024). Oletko pohtinut, miten rajanveto voisi muuttaa elämääsi? Alla olevat kohdat ovat poimintoja kirjasta.

Kun kiltti ihminen alkaa vetää rajoja, tapahtuu paljon hyviä asioita. Terapeutti ja kirjailija Suvi Bowellan käsittelee rajanvetoa ja sen hyviä vaikutuksia kirjassaan Nyt riittää – rajat kiltteydelle (Bazar, 2024). — Suvi Bowellan

1. Tunteiden tarttumisen aiheuttama henkinen kuormitus helpottaa

Tunteiden tarttuminen on todellinen asia, joka on hyvä tiedostaa. Mitä herkempiä olemme toisten tunteille ja mitä voimallisemmin koemme omat tunteemme, sitä tärkeämpää oman jaksamisen kannalta on asettaa emotionaalisia rajoja.

Näitä rajoja ovat esimerkiksi se, että emme suostu keskustelemaan, jos meille huudetaan, emme suostu tunteittemme manipulointiin (esimerkiksi syyllistäminen) tai tunteittemme vähättelyyn. Emotionaaliset rajat tarkoittavat myös sitä, että toisten tunteet ovat heidän vastuullaan ja kannamme myös itse vastuun omista tunteistamme.

Emotionaalisten rajojen asettaminen vähentää henkistä kuormittuneisuutta, selkeyttää ihmissuhteita, auttaa eriyttämään itselle ja muille kuuluvat tunteet, suojaa kaikenlaiselta henkiseltä hyväksikäytöltä ja aggressioilta ja lisää turvallisuuden tunnetta. Meiltä säästyy myös paljon energiaa, kun lakkaamme kanniskelemasta, ratkomasta, liennyttämästä ja hyssyttelemästä toisten tunteita ja niistä kumpuavaa käytöstä tai paapomasta muita ihmisiä, jotta heidän ei tarvitsisi kohdata itseään.

2. Fyysinen terveys ja hyvinvointi kohenevat

Kun meillä on selkeät emotionaaliset rajat, säästymme monelta henkiseltä stressitekijältä, ja se vaikuttaa lopulta myös fyysiseen elinvoimaan ja terveydentilaan.

Rajat oman ajankäytön suhteen pitävät huolen siitä, että meillä on riittävästi aikaa palautumiselle ja itselle tärkeiden asioiden tekemiselle. Aineellisista rajoista ja resursseista huolehtiminen vähentää materiaalisiin tarpeisiin liittyviä stressinaiheita. Mentaalisilla rajoilla vähennämme muun muassa altistumista negatiivisille uutisille ja pelon lietsonnalle, ja sosiaalisilla rajoilla säätelemme sosiaalisen kanssakäymisen laatua ja määrää.

Tyypillisiä kehollisia stressioireita, joita olen vuosien varrella havainnut rajattomilla ihmisillä, ovat selkävaivat, vatsavaivat, päänsärky ja migreeni, krooninen väsymys, kilpirauhasongelmat, autoimmuunisairaudet, iho-oireet ja erilaiset jännitystilat, kuten niska-hartiaseudun vaivat. Totta kai näiden vaivojen taustalla on myös fysiologisia syitä, mutta ne eivät ole ainoa selittävä tekijä. Tunnetaakoilla on iso vaikutus esimerkiksi kivun kokemiseen.

3. Aikaa jää sille, mikä on todella tärkeää

Ylenpalttinen informaatio- ja ärsyketulva, kiivas elämäntahti, tehokkuuden ihannointi ja teknologian mukanaan tuomat vaatimukset vievät helposti mennessään ellemme osaa pitää huolta siitä, miten käytämme aikaamme. Nykyelämän vaatimukset saattavat näkyä esimerkiksi ongelmina keskittymisessä, muistissa, tunteiden säätelyssä ja impulssien kontrolloinnissa.

Kukaan meistä tuskin harmittelee päiviensä lopulla, ettei tehnyt enemmän töitä, sanonut kaikille kyllä, postannut useammin someen tai vastannut välittömästi WhatsApp-viesteihin. Kun tekomme vastaavat arvojamme, käytämme aikaamme niihin asioihin, joilla on meille todellista merkitystä. Se lisää elämän mielekkyyden tunnetta ja saamme enemmän aikaiseksi kuin säntäilemällä sinne tänne. Kun osaamme asettaa ajankäytöllemme rajat, meillä on enemmän aikaa itsellemme ja läheisille ihmisille, ja virtaa nauttia elämästä ja edistää tärkeitä asioita.

4. Ihmissuhteista tulee terveempiä ja turvallisempia

Uudet selkeämmät rajat voivat aiheuttaa myllerrystä sellaisissa suhteissa, joissa toinen osapuoli on jollain tapaa hyötynyt rajojen puutteesta. Itseä suojaavat ja omia tarpeita kunnioittavat rajat ovat kuitenkin olennaisen tärkeät, jos haluamme voida hyvin läheisissä suhteissamme ja muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Selkeät rajat vähentävät väärinkäsityksiä ja osoittavat toisille, miten haluamme tulla kohdelluiksi. Kun yhteiset pelisäännöt suhteissamme ovat selvät ja kunnioitamme toinen toisiamme, se lisää turvan tunnetta ja mahdollistaa aidon läheisyyden.

Meillä on lupa olla eri mieltä, meidän on turvallista ja sallittua ilmaista tunteemme ja tarpeemme, ja meistä välitetään silloinkin, kun näytämme haavoittuvan tai vähemmän aurinkoisen puolemme.

5. Työelämässä jaksaa ja menestyy paremmin

Terveet rajat vahvistavat itseluottamusta ja auttavat saamaan omat vahvuudet käyttöön myös työelämässä.

Työelämässä eivät useinkaan etene he, jotka tekevät tunnollisesti kaiken mitä pyydetään, auttavat aina muita, ovat mukavia työkavereita, uhrautuvat tiimin hyväksi, suostuvat jatkuvasti ylitöihin, joustavat työnantajan kulloistenkin vaatimusten mukaisesti ja hallitsevat työnsä moitteettomasti. Edellä mainitut ominaisuudet ovat arvokkaita, mutta ilman itsekunnioitusta ja terveitä rajoja mukavat, ahkerat ja taitavat työntekijät jäävät valitettavan helposti toisten jalkoihin. Ilman terveitä rajoja nämä ”ihannetyöntekijän” ominaisuudet voivat johtaa työuupumukseen.

Vastuullisiin tehtäviin harvemmin valitaan ihmisiä, jotka pelkäävät ristiriitoja eivätkä uskalla tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät aina miellytä kaikkia. Työelämässä menestyminen vaatii ammattitaidon lisäksi itsensä ja muiden ihmisten johtamisen taitoa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että osaa keskittyä olennaiseen ja saada muista ihmisistä heidän parhaat kykynsä esiin. Se ei tapahdu mielistelemällä ja välttelemällä epämukavia keskusteluja, vaan vaatii uskallusta kohdata hankalatkin asiat ja ohjata ihmisiä ja asioita oikeaan suuntaan positiivisella ja määrätietoisella otteella.

6. Omanarvontunto ja suhde itseen vahvistuvat

Heikko käsitys omasta arvosta johtaa rajattomuuteen. Rajattomuus taas johtaa monenlaiseen hyväksikäyttöön ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Ikävät kokemukset aikaansaavat surua, kiukkua, voimattomuutta ja itseluottamuksen puutetta. Ne synnyttävät negatiivisia uskomuksia ja ikävää sisäistä puhetta, jotka ruokkivat juuri sitä, mitä emme halua kokea. Saamme lisää todistusaineistoa sille, että meitä kohdellaan huonosti ja syitä sättiä itseämme huonommuudesta. Tällaisen negatiivisen kierteen katkaisemisessa rajat ovat tärkeitä.

Voimme muuttaa omaa kokemustamme elämästä ja itsestämme tunnistamalla omat rajamme ja alkamalla huolehtia niistä. Kun näkee itsensä arvokkaana ja tärkeänä, on mahdollisuus rakentaa elämä, jossa voi hyvin.

Mistä rajattomuuden tunnistaa? Miten rajoja aseteteaan?

Lempeää ja jämäkkää rajojen asettamista voi opetella Suvi Bowellanin uutuuskirjasta Nyt riittää – rajat kiltteydelle.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa sinulle, joka…

…koet hankalaksi kieltäytyä tai asettaa rajoja työssä tai henkilökohtaisissa suhteissa.
…haluat oppia sanomaan “ei” ilman turhaa syyllisyyttä.
…huomaat, että kiltteyttäsi käytetään hyväksi.
…kaipaat selkeyttä ja parempaa tasapainoa ihmissuhteisiisi.
…haluat pitää parempaa huolta omista tarpeistasi ja jaksamisestasi.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Moni jää huonoon suhteeseen siksi, että pelkää yksinjäämistä

Haluaisitko päättää parisuhteesi, mutta et saa lähdetyksi?

Tiedätkö sen tunteen, kun tunnet, että sinulla on parisuhteessasi paha olla, mutta et tiedä, mitä tekisit? Kun koko oma olemus huutaa sitä, että pitäisi lähteä eikä jäädä, mutta et saa lähdetyksi.

Minun terapiavastaanotolleni hakeudutaan monenlaisista syistä. Useimmiten kuitenkin minun luokseni hakeudutaan kirjoittamieni tietokirjojen ja näiden Hidasta elämää -tekstien ääreltä. Olen kirjoittanut erityisen paljon masennuksesta, häpeästä, surusta, tunnelukoista ja narsismista.

Moni hakeutuu terapiaan uupumuksen vuoksi

Ihan ilman muuta ykkössyy terapiaan hakeutumiselle on uupumus. Uupumus on aina monen tekijän summa. Yleensä kysymys on kuitenkin hyvinkin pitkään jatkuneen stressin aiheuttamasta tilasta, joka on saanut hermoston ja hormonitoiminnan epätasapainon tilaan.

Hyvin tavallista on se, että keskusteluihin hakeudutaan sellaisista syistä kuin työ tai muu arkikuorma. Työssäni olen kuitenkin huomannut, että suurin yksittäinen tekijä ihmisten pahoinvoinnille on parisuhde.

Nykyään erotaan liian helposti

Parisuhteeseen liittyvä pahoinvointi on kuitenkin usein vaikea asia kohdata. Tiedän itsekin, miten älyttömän vaikeaa on tehdä päätös lähteä, vaikka haluaisi jäädä. Usein suhteessa on tilanne, jossa toinen haluaa ja pystyy kasvamaan ja toinen ei. Jos yhteistä kasvua ei ole, yleensä molemmat voivat huonosti. Hyvin tavallinen tilanne on se, että kasvua toivova hakee parisuhteen ongelmiin ja omaan huonovointisuuteensa apua yksin, koska toinen on haluton lähtemään esimerkiksi pariterapiaan. Moni kokee hyvin satuttavana sen, ettei toinen ole halukas tekemään töitä suhteen eteen.

Parisuhteen päättämiseen liittyy tosi paljon pelkoja ja jo pelkkä ajatus erosta vavisuttaa elämän perusturvapohjaa. Olen nähnyt parisuhteissaan hyvin huonosti voivia ja kaltoinkohdeltuja ihmisiä, jotka eivät uskalla tehdä sitä päätöstä, joka voisi vapauttaa paljon voimavaroja.

En ole lainkaan sitä mieltä, että nykyään erotaan liian helposti. Näen kaikkialla juuri päinvastaista kipua – parisuhteen päättäminen on niin vaikeaa, että se vie ihmisiltä kaikki voimat, näivettää kehoa ja vie elämänilon. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa on tehty jo kaikki, mitä tehtävissä on eikä siltikään osata päästää irti. Tiedätkö, mikä on tavallisin pelko tai kysymys, joka niillä ihmisillä on, jotka eivät uskalla päättää huonoa parisuhdetta?

”Mitä jos en enää koskaan löydä ketään?”

Tuo kysymys paljastaa tosi paljon. Se kertoo muun muassa siitä, ettei kysyjä usko pärjäävänsä ilman kumppania. Kysymys paljastaa joskus pelkoa kohdata sisällä olevaa yksinäisyyden kokemusta ja kaiken pohjalla olevaa turvattomuutta. Meissä on hyvin syvään juurtuneita uskomuksia liittyen parisuhteisiin ja omaan pärjäämiseen taloudellisesti, yksin lasten kanssa ja niin edelleen. Moni tuntee alitajuisesti, että parisuhde on ratkaisu pahaan oloon ja turvattomuuteen.

Moni jää eikä lähde siksi, että pelko yksinjäämisestä voittaa pahoinvoinnin. On niin tärkeää, meille kaikille, kasvattaa sisäistä, vastuullista aikuisuutta niin, että voimme itse tarjota itsellemme turvaa ja luottamusta. Mitä turvattomampi ihminen on, sitä enemmän hän hakee sitä itsensä ulkopuolelta. On tietysti oikein tarvita toisia ja saada turvaa.

Älä hylkää itseäsi toisen vuoksi

Olisi hyvä rakastaa itseä niin paljon, ettei anna kenenkään kohdella itseä loukkaavasti, hylkäävästi, epäkunnioittavasti tai muulla tavoin huonosti. Älä aina vaan ymmärrä ja selittele toisen huonoa käytöstä pois vaan katso rehellisesti, mitä joudut kokemaan ja miltä tuo kaikki sinusta tuntuu. Lakkaa tuijottamasta sen toisen käytöstä ja saamaan selitystä, miksi on paha olla. Tunnustele, tunnusta se, miltä sinusta tuntuu ja miten voit. Muuta ei oikeastaan tarvitse tietää.

Jos kipuilet suhteessa narsistisen ihmisen kanssa, kurkkaa uusin kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Suomalaisen sisun kieroin ilmentymä on itsensä uuvuttaminen työllä

Muistan taannoisilta vuosilta tapauksen, jossa lounastin yhdessä työtoverini kanssa. Olimme asiantuntijatyössä ja molemmat samassa positiossa. Hommaa riitti. Totesin ääneen, että työpöytäni on niin täynnä, että en pysty ottamaan enempää asiakkaita. Näin ollen kieltäydyn, mikäli niitä minulle ylhäältä päin tarjotaan.

”No just joo, arvaatko kenen pöydälle ne siitä sitten tippuvat?”

En muista, vastasinko ääneen vai ajattelinko vain mielessäni, että se on asia, josta en voi ottaa vastuuta. Voin kantaa omat työtehtävän ja niistä kumpuavat tunteet sekä vetää rajani, en muiden.

Luterilaisen työeetoksen perverssi paatos

Suomalaisen sisun perverssein ilmentymä on ihminen, joka lyhentää eliniänodotettaan vääntämällä selkärankansa mutterille. Usein asioiden vuoksi, joista hän ei liiemmin edes välitä. Äärimmillään sellaisten, joilla ei loppupeleissä ole suurempaa merkitystä.

Mutta perkele, en luovuta!

Kuinka tiukasti kannammekaan mukanamme luterilaista työeetosta. Sitä harhaista pyrkimystä, että kaikki työt tulee hoitaa kunnialla. Paino sanalla kaikki. Ja niitähän riittää, töitä nimittäin. Aniharvoin pysähdymme pohtimaan yksittäisten töiden tai kokonaisten työtapojen todellista merkitystä.

Edistääkö jokainen palaveri työn tavoitteita?
Onko se oleellista, että työaikaani ja sen käyttötarkoitusta valvotaan tarkasti?
Tuleeko minun vastata välittömästi sähköposteihin ja olla alati tavoitettavissa?

Ulospäin näkyvä kiire on ansio, joka kuormittaa

Työelämässä tuntuu usein olevan tärkeintä se, miltä tekemäsi työ näyttää ulospäin. Tällä kertaa paino sanalla näyttää. Asioiden järkevintä mahdollista edistämistä tärkeämpää on se, miten viestit työstäsi – sanoin ja teoin.

Moderni asiantuntijuus kaapataan argumentein. Viisain ei enää voita, vaan viihdyttävin. Jos et ole taitava viestimään työstäsi, jäät helposti joko seinäruusuksi tai keisariksi ilman vaatteita. Asetelma on kuluttava ja epäreilu.

On itselleen hyödyllistä hyväksyä, että emme tule koskaan saamaan kaikkea ansaitsemaamme arvostusta työelämässä. Suorittaessamme onnistuneita tehtäviä, seuraavia tulvii jo ovista ja ikkunoista. Jokaisella on omat rastinsa hoidettavana ja ristinsä kannettavana.

Ei myöskään kannata laskea sen varaan, että kun nyt tsemppaan, niin kohta kiire helpottaa. Kiire on siitä velmu velikulta, että se pysyy aina tavoittamattomissa. Kun luulemme saavuttavamme sen, harommekin tyhjää. Kiire pysyy aina edellämme, jos jahtaamme sitä.

Uupuneen ihmisen yksi ilmentymä on usein se, että henkilö paahtaa tukka putkella, mutta ei silti saa aikaiseksi tarpeeksi. Kone hyrrää jatkuvasti täysillä, mutta vaihde tuntuu koko ajan liian pieneltä.

Voit valita, poltatko itsesi vai suojeletko jaksamistasi

Esiin nostamani ongelmakohdat eivät ole kokonaan yksilön ratkaistavissa. Päinvastoin, uskon pitkäaikaiseen muutokseen vain, mikäli kollektiivi valitsee muuttaa suuntaa. Jatkuvan kasvun polulta olisi syytä siirtyä jatkuvan välittämisen polulle. Vain toinen niistä on kestävä.

Voit silti joissain kohdin valita, poltatko itsesi pelistä, josta et liiemmin edes välitä. Usein muutoksen edessä seisovat omat ennakkoluulomme. Harha siitä, että minut hylätään, mikäli teen asioita toisin.

Oma jaksamisesi on aina tärkeämpää kuin yksikään työtehtävä. Se ei tarkoita, ettetkö voisi ottaa vastaan kuormitusta. Ennemminkin sitä, että vain sinä voit asettaa itsellesi rajat, jotka kunnioittavat omaa jaksamistasi. Kuten olet huomannut, kukaan muu ei sitä tee. Ne rajat valjastavat myös ammattitaitosi todellisen potentiaalin.

Palataan alussa kertomaani esimerkkitapaukseen. Huomasin, että vastaukseni (etten aio ottaa enempää asiakkaita itselleni) herätti työtoverissani ärtymystä. Ikään kuin olisin päättänyt poiketa yhdessä sovituista pelisäännöistä. Siitä, että on tärkeää olla alati kiire ja jatkuva tuska päällä. Muuten joku huomaisi huijarisyndrooman, eikä siitä hyvää seuraisi.

Valitsin tehdä toisin, itselleni kestävämmin.

En saanut potkuja, eikä minua hylätty.

Selän takana käytyjen kahvipöytäkeskusteluiden supinoista en voi mennä takuuseen, mutta toisaalta, ne eivät liene tässä yhteydessä minun teekuppini.

Lisää Harri-Pekan ajatuksia erilaisten pelkojen ja epävarmuuksien kohtaamisesta voit lukea kirjasta Tunne pelkosi, vapaudu elämään.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ.

Miksi rajaaminen ja ei:n sanominen voi olla niin megavaikeaa? (Ja mitä tehdä asialle)

Olet ihan puhki ja lupautunut muuttamaan ystävääsi lauantaina. Kenen tarve on tärkeämpi, muuttoapu ystävälle vai lepohetki itsellesi? Mahdollisesti et salli itsellesi edes harkitsevaa ajatusta siitä, että voisit toimia niin kuin itsellesi olisi hyväksi. Elämä on silloin usein täynnä pitäisejä, ei-pitäisejä ja olisi pitänyitä. Olo voi olla aika uupunut ja mieli usein matala. Lisäksi silti piinaamme itseämme siitä, että ihmissuhteissamme sakkaa tai emme uskalla kulkea kohti sydämen kutsuja. Tai ihmettelemme, miksi ahdistaa niin paljon ”vaikka kaikki on ihan hyvin”.

Ilman rajoja ei voi olla syvästi hyvinvoiva olo. Eikä rajoja voi olla ilman sisäistä turvaa. Erittäin monella meistä suomalaisista kuitenkin on pikemminkin paljon sisäistä turvattomuutta kuin turvaa. Hyvä uutinen on, että sisäistä turvaa voi löytää ja vahvistaa minkä ikäisenä tahansa. Voi oppia kuulemaan ja tunnistamaan tarpeitaan ja rajojaan – ja toimia niiden mukaan.

Muuttamisesta kieltäytyminen voi herättää ihan hirmu määrän syyllisyyttä: kenen tarve ja tunne on oikea? Saatko olla väsynyt ja pötköttää sohvalla, kun tiedät toisten kantavan sohvaa seiskakerrokseen? Rajaaminen herättää usein pohjimmiltaan jäätävää ja usein tunnistamatonta pelkoa: jäänkö yksin? Tulenko torjutuksi ja hylätyksi? Saanko ikinä itse muuttoapua sitä tarvitessani, jos en nyt mene vaikka olen valvonut viikon?

Rajaaminen herättää yleensä myös akuutisti enemmän tai vähemmän pelkoa. Jotkut tilanteet herättävät traumaresponssin, ja silloin rajaaminen on erittäin vaikeaa ilman sisäisen turvan ja itsensä rauhoittamisen työkaluja. Se on syy, miksi jäämme itsellemme haitallisiin ihmissuhteisiin ja tilanteisiin.

Syyllisyys ja pelko, joita emme ole vielä uskaltaneet tai osanneet kohdata ja kannatella ilman että ohjaudumme niiden kautta, estävät meitä rajaamasta. Käytännössä rajaaminen tarkoittaa siis omien tunteiden kohtaamista. Omia tunteitaan voi kohdata ja kannatella vasta, kun siihen on turvaa eli yhteyttä kehoon, kykyä hermostonsa rauhoittamiseen ja omassa joukkuessaan olemiseen.

Ajattelemme rajoja herkästi mustavalkoisesti: joko tai. Joku kärsii, jos minä en jousta. Kun turva vahvistuu, luova ajattelu vahvistuu: lepään lauantaina ja ehdotan, että menisin jeesaamaan ystävää laatikoiden purkamisessa sunnuntaina. Tai vien meille retkilounaan uudelle asunnolle. Omien rajojen valitseminen ei tarkoita, että niitä tarvitsee kuitenkaan kompensoida. Saat valita itsesi – ja silloin vasta oikeastaan ilmaannut aikuisena ystävyyteenne muuttajakamusi kanssa. Ystäväsi voi oppia luottamaan, että sinä huolehdit itsestäsi ja se tuo suhteeseen turvaa. Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen ja yksinjäämisen pelot eivät ”kaadu” suhteenne päälle. Ne saavat olla olemassa, mutta nyt otatkin niistä koppia itse.

Voimme alkaa tunnistaa toimintaamme (ja rajattomuuttamme) ohjaavia pelkojamme kun turvamme vahvistuu. Emme enää itse jätä itseämme vaan alamme pikku hiljaa yhä enemmän ohjautua itsestämme käsin. Silloin otamme vastuumme omasta hyvinvoinnistamme, ja voimme oikeasti alkaa voida syvästi hyvin.

Kun uskaltautuu opettelemaan rajaamista, alkaa käytännössä saada voimaansa takaisin. Sillä puolestaan on suora yhteys esimerkiksi uskallukseen toteuttaa unelmiamme. Loppujen lopuksi rajaamiseen, pyytämiseen, kohti kulkemiseen, uskaltamiseen ja itselle hyvän sallimiseen tarvitaan pohjimmiltaan ihan samaa asiaa: turvallista, kannattelevaa yhteyttä itseen.

Videolla avaan tarkemmin, miksi rajaaminen voi olla niin vaikeaa ja herättää vaikeita tunteita ja kuinka alkaa opetella rajaamista.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Et koskaan yllä ihannekuvaan itsestäsi, mutta olet silti rakkauden arvoinen – Tämän oivaltamien mullistaa elämän

Yksi suurimpia esteitä itsemme rakastamisen tiellä on, että yritämme oppia rakastamaan itseämme egomme eli minäkäsityksemme tasolla.

Uskomme, että jos vain jollakin tavoin oppisimme täyttämään mielemme ylituomarin asettamat ehdot, ylettyisimme minäkäsityksemme vaatimuksiin, olisimme rakkauden arvoisia ja osaisimme rakastaa itseämme.

Yrityksistämme huolimatta se ei onnistu, koska egominä ei osaa rakastaa. Ego on erillisyyden ilmentymä, sillä ilman erillisyyttä ei olisi egoakaan eli minää, johon vahvasti samaistumme. Niinpä egolle rakkaus ja siihen sisältyvä yhteys on täysin käsittämätön, jopa äärimmäisen pelottava ajatus, sillä yhteydessä erillisyys katoaa. Rakkaudessa egomme ja mielen ylituomari lakkaavat olemasta.

Saatamme estellä rakkaudelle avautumista, koska pelkäämme menettävämme vaivalla rakennetun minäkuvamme. Olemme satsanneet niin paljon minäkäsitykseemme ja yrittäneet olla egon luoman mielikuvaminämme kaltaisia, että emme ihan herkästi halua luopua siitä.

Olemme jopa saattaneet käyttää minäkuvaamme tarinoineen valuuttana, jolla olemme hankkineet huomiota ja välittämistä. Ei siis ihme, jos pelkäämme tuon kuvan rikkoutumista.

Totta onkin, että mielikuva on hyvin hauras. Vaikka olemme vahvasti samaistuneet minäkäsitykseemme, syvällä viisautemme pohjavireessä tiedämme sen olevan vain kuva. Se ei ole totuus meistä.

Sinä et ole mielikuva itsestäsi.
Minäkäsityksesi ei ole todellinen minuutesi,
joka on jotain paljon kauniimpaa ja suurempaa.

Niinpä rakkaudelle antautuminen mullistaa ja muuttaa tarinaa itsestämme. Vaikka tuo muutos olisi pelkästään hyvää tuottava, voimme silti pelätä sitä.

Ego vakuuttelee meille, että parempi tuttu tuska kuin tuntematon rakkaus. Kauhuissaan se muistuttaa meitä, että emmehän me voi olla varmoja, onko muutos kaiken vaivan arvoinen.

Voimme myös pelätä, että minäkäsityksemme takaa paljastuu jotain ikävää. Saatamme uskoa, että pohjimmiltaan meissä on jotain pahaa – ja eihän kukaan halua nähdä omaa pahuuttaan. Tai jos tutun minäkäsityksen ja tarinan takana onkin pelkkää tyhjyyttä? Tai jotain sellaista, josta emme pidä?

Olotila on kuin uimaan opetellessa, kun ei tiedä, missä on pohja ja minkälaisia petokaloja uiskentelee jalkojemme ympärillä. Kun menetämme mielikuvan itsestämme, on kuin menettäisimme lapsuuden uimarenkaamme. Pelkäämme hukkuvamme ja katoavamme pois. Niinpä mieluummin luotamme, että minäkäsitys takaa turvallisuutemme.

Koska koemme olevamme erillisiä rakkaudesta, uskomme herkästi olevamme vastakkaisella puolella kuin rakkaus. Erillisyydestä elinvoimansa saavat ego ja mielen ylituomari taistelevatkin kaikin voimin rakkautta vastaan.

Mielen ylituomari pyrkii olemaan ohjaksissa ja kontrolloimaan, hallitsemaan ja käyttämään valtaa elämässämme. Se saa meidät pelkäämään, että menetämme rakkaudessa riippumattomuutemme ja hallinnantunteemme. Se saa meidät puolustautumaan rakkautta vastaan, koska pelkäämme rakkauden alistavan meidät ja muuttavan meidät tahdottomiksi tossukoiksi.

Halussaan kontrolloida elämäämme mielen ylituomari uskoo olevansa paljon pätevämpi kuin rakkaus ikinä olisi, joten se saa meidät epäilemään rakkauden riittävyyttä ja kyvykkyyttä hoitaa hommat. Voimme pelätä, että rakkaus ei riitä korvaamaan sitä, minkä menettäisimme luopuessamme egon ja ylituomarin rakentamista puolustus- ja selviytymismekanismeista.

Pelkäämme, että rakkaus on liian vähäpätöinen, vaikka samalla voimme tuntea itsemme pieniksi ja voimattomiksi rakkauden mahtavan voiman edessä.

Ja kuitenkin rakkaus antaa meille ilmaiseksi ja vaivatta sen, mihin mielen ylituomarin komennossa epätoivoisesti ja ikuisesti pyrimme.

Kun avaudut rakkaudelle, oivallat:

Sinä olet puhdasta rakkautta.
Olemassaolomme on rakkautta.

Miten päiväsi muuttuisi, jos hyväksyisit olevasi rakkautta juuri tässä ja nyt?

Teksti pohjautuu kirjaani Avaudu rakastamaan itseäsi, jonka avulla ymmärrät, miten egominä ja mielen ylituomari toimivat estäessään meitä rakastamasta itseämme.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Maailma ei kaadu, jos olemme vähän vähemmän vaativia itsellemme

Itseltään vaatiminen on selviytymiskeino. Se näkyy kaikenlaisena puskemisena ja ponnisteluna, pitäiseinä ja ei pitäiseinä, itsekkyyden ja lepsuuntumisen pelkona ja niin, että taistelee tunteidensa kanssa. Vaatiminen on itsensä lempeästi kannustamisen ja uteliaasti suhtautumisen vastakohta.

Kun vaatii itseltään, menee herkästi rajojensa yli, koska toimii tunnistamattomien pelkojen ja arvottomuuden ajamana. Voi olla tosi vaikeaa rajata tai edes ajatella, että voisi tehdä ja elellä sen mukaan, mikä itselle on hyväksi. Ei se ole itsekkyttä, eikä tarkoita ettemme huomioisi myös muita tai osaisi joustaa.

Usein vaativuus on ihan huomaamatonta – pakotamme itsemme taipumaan tilanteisiin, jotka eivät tunnu hyvältä tai suostumme jatkuvaan ponnisteluun, koska pelkäämme valita itsellemme hyvää.

Pelkäämme, ettei meitä voi hyväksyä tällaisenamme. Kun vaadimme itseltämme, yritämme suojautua arvostelulta, mutta sisäisesti piiskaamme itseämme tai ajattelemme ihan rajattomasti, että ”kyllä mun nyt pitää”.

Emme pääse suojaan elämän myrskyiltä tai tule kaikissa tilanteissa ymmärretyksi tai tuetuksi, vaikka kuinka runttaisimme itseämme ruotuun. Olemme kaikki keskeneräisiä; jonkun ihana on jonkun ärsykki – aina. Maailma ei kaadu, jos olemme itsellemme vähän lempeämpiä. Päin vastoin: saamme voimavaroja kannatella ja kohdata vaikeita tunteita, uskallamme rajata enemmän ja olla kiltimpiä itsellemme. Vaativuuden takana on arvottomuudella maustettua turvattomuutta. Emme eheydy ankaruuden myötä ja yrittämällä niin hitsisti olla kelpaavia ja parempia ja rankaisemalla itseämme. Eheydymme sisäisen turvan ja lempeyden vahvistamisen myötä.

Miksi olemme niin vaativia itsellemme? Millaisia himmaavia uskomuksia vaatimusten alla on? Mitähän tehdä asialle? Katso videolta lisää.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Miksi narsistin uhri huutaa ja ”sekoilee”?

Olenko itse narsisti?

Olen saanut työssäni kohdata lukuisia narsististen ihmisten uhreja. Mitä enemmän ilmiötä tutkin, näen yhä enemmän sitä, millaisten asioiden kanssa uhrit suhteissaan ja itsensä kanssa painiskelevat. Minulle yllätys on ollut se, miten samankaltaisia piirteitä narsistisissa parisuhteissa kipuilevissa uhreissa on. Uhrit ovat hyvin usein herkkiä, empaattisia, hyvin vastuullisia ihmisiä, jotka uskovat ihmisistä hyvää ja ovat valmiita tekemään (liikaa) töitä ihmissuhteen eteen.

Tässä tekstissä haluan keskittyä aiheeseen, joka on hyvin kipeä asia poikkeuksetta kaikille narsististen ihmisten uhreille. Siihen tosiasiaan, että uhri alkaa usein suhteessa huutaa, reagoida voimakkaasti, heitellä tavaroita ja jopa kajota toiseen fyysisesti. Näitä reaktioita on ihmisillä, jotka eivät ole aiemmin olleet millään lailla äärikiukkuisia tai huutavia raivopäitä.

Edellä kuvatut reaktiot saavat uhrin kyselemään poikkeuksetta yhtä ja samaa kysymystä: ”Olenko itse narsisti?”.

Uhrin reaktioita käytetään häntä vastaan

Edellä esitetty kysymys juontaa ehkä juurensa siitä, että narsististen ihmisten kohdalla puhutaan aina narsistisesta raivosta. Narsistin uhrin voimakkaat reaktiot saavat narsistin käyttämään tässäkin asiassa sumutusta. Narsistinen ihminen saa toisen raivon valtaan ja kun saa toisen raivostumaan, on hänellä jälleen yksi keino käsissään, jolla voi toista satuttaa. Eli narsisti nimittää huutavaa uhriaan sekopäiseksi hulluksi ja narsistiksi.

Tiedän monia narsistien uhreja, joiden voimakkaita tunnereaktioita on käytetty heitä vastaan esimerkiksi lapsia koskevissa oikeudenkäyntiprosesseissa. On tosi vaikeaa puolustaa itseä, kun tietää, että se on totta, että huusi ja raivosi ja epäilee itsekin, että on narsisti tai vähintäänkin tulossa hulluksi. Moni uhri sanoo uudelleen ja uudelleen, ettei oikeasti ole sellainen kuin on suhteen aikana ollut. Ja se on ihan totta.

Narsistin uhrin hermosto reagoi alistamiseen ja kaltoinkohteluun

Totisinta totta on kuitenkin ainoastaan se, että suhde narsistisen ihmisen kanssa on uhrille hyvin kuormittavaa ja uuvuttavaa. Uhrit ovat sumutuksella ja manipuloinnilla sekoitettuja ihmisiä, jotka eivät enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. He eivät tiedä, näkevätkö asiat oikein vai väärin. Eivätkä he useinkaan ymmärrä, miksi reagoivat kuten reagoivat.

Narsistisissa suhteissa on niin paljon kaikkea outoa, päätöntä ja raskasta, että uhrin hermosto kärsii. Ja kun hermosto on kovilla, alkaa uhri kärsiä unettomuudesta, hikoilusta, ahdistuneisuudesta, muistivaikeuksista, keskittymiskyvyn puutteesta, ärtyneisyydestä ja lopulta uupumuksesta. Sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla, joskus iskee lamaannusvaiheen (masennuksen) päälle ja ihmisen sisin huutaa epätoivosta.

Narsistin uhri ei ole narsisti, vaikka hän ”sekoilee” ja huutaa. Uhri huutaa epätoivoa, koska joko alistuu suhteessa tai tappelee raivokkaasti jatkuvaa alistamista vastaan. On normaalia reagoida epätoivoisella huutamisella kaikkeen siihen älyttömyyteen, jota joutuu kokemaan.

Positiivinen puoli tuossa on se, että oma tahto, voima ja rajat lähtevät nousemaan, kun mitta tulee täyteen alistamista ja kaltoinkohtelua.

Jos aihe koskettaa ja kiinnostaa, kurkkaa teokseni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Itsetunto vai itsetuntemus – kumpi on tärkeämpi?

Moni meistä toivoo parempaa itsetuntoa. Itsetunto rakentuu läpi koko elämän. Hyvä itsetunto perustuu kahteen myönteistä ja voimaannuttavaa olotilaa tuottavaan ihmisenä olemisen tapaan: ensiksikin kykyyn tehdä asioita ja saavuttaa toiminnan kautta haluamansa ja toivomansa. Toiseksi hyvä itsetunto rakentuu toisiin ihmisiin liittymisen, luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kokemuksen kautta.

Toivotko sinä parempaa itsetuntoa? Oletko kenties tottunut elämään toisten ohjauksen ja käskyjen varassa tai jopa alistamisen uhrina?

Odotuksemme ja toiveemme, jotka eivät koskaan näe päivänvaloa ja täyty ja jotka hautautuvat toisten meille asettamien odotusten, käskyjen, alistamisen ja ohjauksen alle ja joiden täyttäminen ei tunnu hyvältä, nakertavat omaa voimaamme. Toisten odotusten täyttäminen vie meidät pikku hiljaa yhä kauemmas omasta taidostamme elää tässä ja nyt, omista arvoistamme ja mikä on meille merkityksellistä. Toisten odotusten täyttäminen horjuttaa perustavanlaatuisella tavalla yhteyttä itseemme, itsetuntemustamme ja itsetuntoamme.

Itsetunto ja itsetuntemus kulkevat käsi kädessä

Jotta voisi kokea omaavansa hyvän itsetunnon, on tiedettävä oma arvonsa, mitä haluaa ja on pystyttävä käyttämään omaa voimaansa. Mitä oma voima sitten on? Omassa voimassaan elävä ihminen pystyy luomaan omaa elämää, jolloin omasta voimasta tulee loputon hyvän energian lähde. Omassa voimassaan elävä ihminen kykenee hallitsemaan ajatuksiaan, myös hermostoaan ja elämään tässä ja nyt. Hyvän itsetunnon omaava, omassa voimassaan elävä ihminen hyväksyy myös rosoisuutensa, hän kykenee ohjaamaan valoaan ja varjoaan, hän kykenee ohjaamaan ajatuksiaan hyvältä tuntuvaan suuntaan. Hyvän itsetunnon omaava ihminen löytää omalta polultaan eksyneenäkin takaisin aitoon itseensä, omaan ytimeensä ja valoonsa.

Hyvän itsetunnon rakentaminen alkaa itsetuntemusta lisäämällä. Toimi näin, jos haluat lisätä itsetuntemustasi ja sitä kautta itsetuntoasi:

Suuntaa huomio sinusta itsestäsi hyvältä tuntuviin asioihin ja tekemisiin, asioihin, jotka eivät vahingoita sinua.
Tutustu ajatuksiisi, tuntemuksiisi ja uskomuksiisi. Mitkä niistä ovat totta ja mitkä niistä tukevat sinua elämän mittaisella matkallasi.
Tutustu myös kehoosi ja sen tuntemuksiin läsnäolo- ja tietoisuustaitoja kehittämällä.
Ole valmis vaihtamaan näkökulmaa.
Opettele käyttämään omaa voimaasi ja suuntaamaan ajatuksesi kohti sinulle merkityksellistä ja arvokasta.
Tunnista omat rajasi.
Havainnoi, miltä hyvässä tunnetilassa eläminen voi tuntua. Pohdi, oletko joskus elänyt hyvässä tunnetilassa, miten siinä onnistuit ja mitä siitä seurasi?
Makustele sanaa tahdonvoima ja mitä pienikin askel oman tahdonvoiman suuntaan voisi sinun elämässäsi käytännössä tarkoittaa juuri nyt.
Haasta itsekriittinen puheesi, miten voisit myötätuntoisemmin, kiltimmin ja rakentavammin puhua itsellesi.
Kommunikoi selkeästi.

Itsetuntemus auttaa vaikeuksissa

Elämässä tulee aina eteen asioita ja tilanteita, jotka eivät tunnu itsestä hyvältä. Hyvä itsetuntemus auttaa kuitenkin selviytymään ja menemään eteenpäin. Itsessään joutuu hyväksymään myös sen, että ei ole kaikessa hyvä, oikeassa, mokaa, satuttaa toista tai epäonnistuu. Haavoittuvuus, kärsimys ja virheet ovat osa kaikkien elämää ja osa jaettua ihmisyyttä. Itsemyötätunto ja armollisuus auttavat kestämään elämän iskuja ja haasteita, mutta ennen kaikkea kasvattamaan voimavaroja ja omaa voimaa.

Itsetuntoaan voi vahvistaa parhaiten vahvistamalla itsetuntemustaan, laajentamalla itsensä hyväksynnän ja myötätunnon aluetta haavoittuvuuteen, epäonnistumisiin ja siihen, ettei aina osaa kaikkea. Hyvän itsetunnon perusta nojaa itsetuntemukseen ja itsemyötätuntoon. Kun olet seuraavan kerran itsetuntoasi horjuttavassa tilanteessa, kysy itseltäsi: ”Mikä olisi parasta minulle juuri nyt?”

Artikkelikuva Mellamed on Pexels.

Tutustu työhöni täältä.

Hyvä nykyhetki vai tulevaisuudessa siintävä tavoite – kumpi on tärkeämpi sinulle?

Voit ajatella aktiivisesti mitä tahansa hetkeä, paitsi juuri tätä kyseistä hetkeä. Ainoa, mitä voit tässä ja nyt tehdä, on havainnoida ja olla läsnä. Ajatukset kurottavat väen väkisin joko menneeseen tai tulevaan. Ja koska molemmat eivät ole todellisia vaan kuvastimia jostain, ei omiin ajatuksiin kannata suhtautua kovinkaan vakavasti. Ei ainakaan useimmiten.

“Älä usko kaikkea mitä ajattelet” julisti sittemmin menehtynyt Björn “Natthiko” Lindeblad kirjassaan Saatan olla väärässä (Aula & co, 2021). Suosittelen lämpimästä tuon koskettavan ja viisaan teoksen lukemista tai kuuntelemista. Värikkään elämänsä aikana Lindeblad oppi, ettei omiin ajatuksiin kannata identifioitua. Ne saattavat toisinaan olla väärässä.

–––

Älyllinen ajattelu rakentuu lähes yksinomaan egon varaan. Sille käsitteiselle tarinalle, jonka läpi koemme itsemme sekä ympäröivän maailman. Ego on usein känninen isäntä, joka pauhaa ja vaatii. Se yrittää ymmärtää, saada selkeyttä. Toisaalta ei egoa soisi liiaksi myöskään moitittavan.

Se kun pistää meidät liikkeelle.

Ego saa meidät tavoittelemaan asioita. Se on ajuri sille, että ylipäätään saamme aikaan jotain. Haaste piilee siitä, että egosta juopuneena tavoittelemme asioita nimenomaan ego-lähtöisesti. Statusta, glooriaa ja mammonaa.

Kun kuvailemme menestynyttä ihmistä, teemme sen siveltimellä, jota ohjaa juurikin ego-lähtöinen ajattelu. Rikas ja kuuluisa liikemies on silmissämme menestynyt, mutta tukirahoilla arkea pyörittävä yksinhuoltajaäiti ei. Tämän seurauksena pyrimme tavoittelemaan ulkoista menestystä, joka siintää aina jossain kauempana.

Kaiken kruunuksi, tavoitteen saavuttaminen ei tee meitä onnelliseksi, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

–––

Elämän pelissä kysytään taitoja, jotka helpottavat arkea ja yhteistyötä. Ulkoisen menestymisen voi nähdä osana tätä peliä. Pelin ei ole tarkoitus olla halventava kuvaus, vaan ennemminkin havainnnollistava. Meidän on hyvä mukautua tiettyihin lainalaisuuksiin, jos haluamme luovia yhteisessä arjessa.

Samalla on tärkeää, että ihmisen tavoitteet lähtevät suurimmaksi osaksi ennemmin sielun pyrkimyksestä, kuin tarpeesta pelata elämän peliä.

Mihaly Csikszentmihalyi on popularisoinut flow:n käsitteen, joka nojaa juurikin sielulliseen tekemiseen. Siihen, että uppoudumme johonkin meille merkitykselliseen tavalla, joka läpäisee tietyn rationaalisuuden rajan. Emme aktiivisesti ajattele tekemistä, vaan annamme virtauksen viedä. Toimimme flow-tilasta käsin.

Kenties näiden kahden, elämän pelitaitojen sekä sielun pyrkimyksen, yhdistelemisessä piilee avain merkitykselliseen tavoitteellisuuteen. Voimme asettaa pitkän aikavälin tavoitteita ja pyrkiä kohti jotakin, mutta ennen kaikkea, meidän tulisi tavoitella hyvää nykyhetkeä.

–––

Haastan sinua pohtimaan omalla kohdallasi elämäsi tavoitteita? Onko kiikarisi kohdistettu siihen hetkeen kun saavutat ne? Oletko sitten onnellinen?

Vai oletko onnellinen jo nyt kun saat mahdollisuuden tavoitella itsellesi merkityksellisiä asioita?

Kenties yksi itsellesi suotuisin valinta on tavoitella tulevaisuutta ja tutkia menneisyyttä siten, että ne tuntuvat pääsääntöisesti hyvältä ja merkitykselliseltä juuri nyt.

Rakastaa tavoittelemista, ei tavoitetta.

Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirjaan voit tutustua TÄÄLLÄ.

Avaa ovi intuitiolle – Asiat voivat lutviutua paremmin kuin osaat kuvitella

Eihän tässä ole mitään järkeä! – ajattelet, kun olet saanut pähkähullun idean ja seuraavaksi päättänyt seurata sitä. Et vielä aivan tarkkaan tiedä, mitä on tulossa, mutta tätä kutsua piti seurata. Ja ei, todennäköisesti valinnassa ei olekaan ”järkeä”, sillä mikäli idea on vahvasti intuitiosi kypsyttämä, se ei ole tietoisen mielen ja loogisen päättelysi tuote. Intuitio ammentaa syvemmistä lähteistä, alitajunnastamme ja sieltä mitä parhaimmat tutkimuksemmekaan eivät taitavasti yllä selittämään, näkymättömästä.

Meillä kaikilla on kyky luontaiseen intuitioon

Me ihmiset olemme intuitiivisia. Kaikki meistä. Elämä ilman intuitiota olisi mahdotonta. Kysymys kuuluu ainoastaan, kuinka paljon painoarvoa kuulemallemme ohjaukselle kukin annamme. Sinulla on luontainen kyky vaistota, vainuta, aavistaa itsesi tai kokonaisuuden parhaaksi. Alun perin olemme tarvinneet tätä kykyä väistääksemme henkeä uhkaavat vaarat ja ollaksemme valppaita reagoimaan. Tänä päivänä päinvastoin aistit kuormittuvat kaikella, mikä sotkee oman autenttisen kyvyn tietää, mikä olisi paras ratkaisu. Omaa ohjausta on vaikeampi erottaa, kun on jatkuvasti kosketuksissa toisten elämiin ja kokemuksiin informaatiotulvassa.

Näen intuition eli kykymme kuunnella sisäistä ohjaustamme yhtenä ihmisen huimimmista supervoimista. Taiteen tohtori, intuition tutkija Asta Raamikin on sekä kirjassaan Älykäs intuitio (S&S, 2016) että luennoillaan todennut tutkimusten eri alojen nobelistien, visionäärien ja innovaattoreiden parissa osoittavan intuition olleen korvaamaton työkalu uuden hahmottamisessa ja monimutkaisessa ongelmanratkaisussa.

Olen henkilökohtaisesti saanut läpi aikuiselämäni kuulla olleeni rohkea elämänvalinnoissani. Tosiasiassa olen tainnut toistuvasti vain tehnyt valintoja, joissa ”ei ole mitään järkeä”. Eli valinnut vahvasti intuitioni tukemana. Niin on käynyt maailmanmatkojeni, kumppanini ja asuinmaani suhteen. Intuition varaan laskeutuessa kukaan ei anna takeita, että tästä valinnasta tullaan ehjin nahoin ulos. Intuition varaan laskeutuminen on tosielämän benjihyppy, uudestaan ja uudestaan. Se kutsuu toimimaan kehottamalla ensin vienosti ja sitten röyhkeämmin. Ohitatko vai kuunteletko? Jos intuitio kerran puhuu meille kaikille, kuinka ihmeessä omaa sisäistä navigaattoriaan voisi kuulla paremmin?

Steppejä intuitiivisempaan elämään

1) Tarkista oma kontrollintarpeesi. Mitä kaikkea koet tarpeelliseksi tietää ennalta ja varmistella? Intuitiivisen valinnan varaan laskeutuessa astut ei-tietämisen maalle. Ja se on paljon epämukavampi paikka kuin tietämisen maaperä.

2) Pyri erottamaan, mikä todella on omaa sisäistä ohjaustasi ja mikä muiden. Kenen äänet risteilevät päässäsi, kun teet arjen tai elämäsi valintoja? Tämä on kuin radiokanavan virittämistä. Kuka himmaa, toppuuttelee ja sabotoi? Onko se joku läheisesi vaiko sinä itse? Tyypillisesti sabotöörin paikalta löytyy oma sisäinen kriitikkosi, joka on voinut sisäistää elämäsi aiempien vaiheiden toppuuttelijoiden puheita. ”No, mutta kannattaisiko tuota vielä miettiä” ja ”Älä nyt hupsu ole, eihän kukaan luopuisi tuollaisesta diilistä” ja sitä rataa, voivat olla alun perin elämäsi kasvattajien: vanhempiesi, läheistesi, opettajiesi tai ystäviesi ääniä, jotka olet sisäistänyt. Sisäisen sabotöörin väistymiseen auttavat tarvittaessa myös keskustelut psykologin tai muun ammattilaisen kanssa.

3) Kun olet onnistunut seuraamaan intuitiotasi, joudut mahdollisesti sietämään pirullista oloa, kuin olisit tulossa hulluksi ja sekoamassa. Esimerkiksi vahvasti intuitionsa seuraamana voi lähteä parisuhteesta, hyvästäkin työpaikasta, kieltäytyä toisesta tai muuttaa itselle vieraaseen kaupunkiin. Kaikissa näissä olo voi aluksi olla kuin järkensä menettäneellä. Oman elämän asetukset nyrjähtävät, kun aluksi mikään ei ole paikallaan. Ehkä tosiaan menetit järkesi ja sait intuitiollesi vahvistusta siinä kaupassa?

4) Intuitiivisen valinnan tehtyäsi saat asettua alttiiksi ihmeille. Onneksi olkoon, olet tullut hullunmyllyn läpi, seurannut intuitiosi villiä ääntä ja nyt saat ottaa vastaan sen tarjoilemat lahjat.

Intuition seuraamisesta voi seurata ihmeellisiä asioita

Toistuvasti saan sekä itse huomata että asiakkaitteni kautta todistaa, että intuition seuraaminen todella ON rohkeinta, mitä voi tehdä ja altistaa meidät omaa käsityskykyämme ihmeellisemmille asioille tapahtua. Aivan kuten niille keksijöille ja nobelisteille, jotka ovat intuitiotaan käytettyään innovoineet jotakin, mitä eivät aiemmin osanneet kuvitellakaan.

Intuition ja loogisen päättelyn kautta eläminen eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Tarvitsemme niitä kumpaakin ihmiseloomme. Mitä enemmän annat sijaa sisäiselle ohjauksellesi, intuitiollesi, sitä enemmän avaat ovia ihmeelle.

Intuitiivinen elämä on elämistä ihmeessä. Arjessa, aivan kaikkien meidän ulottuvilla.

Tällaisesta ihmisestä voi tulla narsistin uhri – Moni narsistisen kumppanin kanssa elävä on kiltti ja herkkä vastuunkantaja

Narsistin uhri kysyy usein itseltään näitä kysymyksiä

Miksi olit niin sokea, ettet tajunnut, millaisesta tyypistä on kyse?

Miksi jätit ohittamatta varoitusmerkit?

Miksi jäit, vaikka sinua kohdeltiin niin huonosti?

Miksi jokainen narsistisen ihmisen läheisyydessä ollut ihminen tuntee itsensä huonoksi ja syylliseksi? Ehkä osittain siksi että hän kysyy noita kysymyksiä itseltään suhteen jälkeen. Edellä mainittuja kysymyksiä esittävät myös ne, jotka seurasivat suhdetta sivusta ja saavat uhrin tuntemaan itsensä entistäkin huonommaksi.

Kaikki eksät eivät ole narsisteja, mutta narsistisia piirteitä on monella

Kaikki eksät eivät ole narsisteja, eivätkä varsinkaan narsistisiksi persooniksi diagnosoituja ihmisiä, mutta totuus on, että vahvoja narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on keskuudessamme tosi paljon. Jokaisesta meistä löytyy kyky manipuloida ja temppuilla, mutta on ihan eri asia satuttaa, hyväksikäyttää ja kaltoinkohdella toista ihmistä ilman huonoa omaatuntoa siihen pisteeseen, että hänestä on imetty voima, ilo, itsetunto ja elämänhalu. Narsistinen ihminen oikeuttaa tekonsa aina toisen ihmisen kautta tyyliin: ”Jos sinä et olisi käyttäytynyt huonosti, ei minun olisi tarvinnut pettää sinua.”

Narsistinen ihminen imee uhrinsa tyhjiin kuin hämähäkki saaliinsa. Olen tavannut lukuisia narsistien uhreja, jotka voivat suhteessa ja suhteen jälkeen hirvittävän huonosti. Moni kärsii hermostollisesta oireilusta, univaikeuksista, ahdistuneisuudesta, paniikkikohtauksista, masennuksesta ja monenlaisesta post-traumaattisesta stressioireilusta.

Moni narsistin uhri tuntee herkästi syyllisyyttä

Yllättävän moni narsistin uhri on kiltti, herkkä ja toisten tarpeista huolehtiva vastuunkantaja, joka tuntee helposti syyllisyyttä. Uhrilla on usein myötätuntoinen sydän sekä paljon halua ja pitkämielisyyttä kasvaa ja kehittyä. He myös uskovat ihan viimeiseen asti siihen, että se toinen haluaa tuota samaa. Moni uhri uskoo ja toivoo, vaikka tosiasiat puhuisivat ihan muuta. Narsistin sanat ja teot ovat usein niin ristiriitaisia, ettei uhri voi tietää, mikä on lopulta totta ja mikä ei. On vaikea lopettaa suhdetta, josta ei tiedä, mikä on todellinen totuus: väärinkohtelu vai hyvinpitely.

Usein suhde päättyy vasta, kun se menee monella tavalla tosi rumaksi. Ja uhrin käteen jää se, ettei suhteen eteen tehdystä työstä välttämättä jäänyt jäljelle muuta kuin särkynyt sydän, tyhjä pankkitili ja monella tavoin kaltoinkohdeltu keho ja mieli.

Ja siltikin ajan saatossa voi käydä niin, että uhri nousee tuhkasta ja huomaa kasvaneensa henkisesti tosi paljon. Usein uhri jättää taakseen sen kiltin alistujan ja rajattoman itsensä uhraajan ja nousee omaan voimaansa. Hyvin monen elämän kipukohdan voi muuttaa henkiseksi kasvuksi, niin myös edellä kuvatun kokemuksen.

Uusin kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle käsittelee suhdetta narsistisia piirteitä omaavan henkilön kanssa, minäkuvan vääristymiä ja lopulta sitä, miten suhteen voi kääntää henkiseksi kasvuksi ja eheytymismatkaksi.

Miten traumaa voidaan hoitaa kosketuksen avulla? – Näin kosketus vaikuttaa trauma-aivoihin

Miten traumaa voidaan hoitaa kosketuksen avulla? Miten trauma vaikuttaa aivoihin? Mitä trauma-aivoissa tapahtuu ja miten kosketus vaikuttaa aivoihin? Traumaterapeutti vastaa.

Kirjoittaja Erika Louhivuori on Trauma Discharge -terapeutti, eli kehollinen traumaterapeutti, joka auttaa vastaanotollaan Helsingissä hermoston ja trauman kanssa kamppailevia asiakkaita. Erika kouluttaa alalle myös muita ammattilaisia ja pitää vireystilan säätelyyn liittyen verkkokursseja ja workshoppeja.

Tänä päivänä somaattisten menetelmien hyödyntäminen trauman hoidossa alkaa olla arkipäivää. Itse asiassa suurin osa maailman trauma-asiantuntijoista suosittelevat somaattista, eli kehollista, hoitoa perinteisen psykoterapian rinnalle. Myös kosketusta pystytään hyödyntämään trauman hoidossa.

Tieteellinen selitys siitä, miten traumaa voidaan parantaa kosketuksen avulla, liittyy mantelitumakkeeseen, eli meidän aivojen hälytyskeskukseen, ja siihen liittyviin muutoksiin traumaattisten tapahtumien yhteydessä.

Miten trauma vaikuttaa aivoihin ja hermostoon?

Normaalin vaaratilanteen sattuessa AMPA- reseptorit, mantelitumakkeen pinnassa löytyvät hermosolut stimuloituu, eli nousee pystyyn. Sitten kun uhka on ohi reseptorit uppoaa takaisin hermoseinämään normaaliin lepotilaansa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos kyseessä on riittävän voimakas tai tarpeeksi usein toistuva trauma AMPA-reseptorit jäävät kuitenkin pystyyn, eli ne ei palaakaan takaisin hermoseinämään. Kemiallisella tasolla fosforin määrä aivoissa lisääntyy voimakkaan tai toistuvan trauman yhteydessä, mikä ikään kuin “sementoi” nämä AMPA- reseptorit auki.

Toisin sanoen pysymme valppaana kaikesta sellaisesta, mikä saattaa muistuttaa alkuperäisestä traumasta tai ”triggeröidä” sen.

Traumaa voidaankin ajatella uhkareaktiona, joka ei ole saanut kulkea koko sykliään päätökseen. Se pysyy aktiivisena taustalla aiheuttaen ajatuksia, tunteita ja kehollisia vastineita, jotka olisivat sopusoinnussa uhan kanssa, vaikka sellaista ei todellisuudessa enää ole. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hermosto pysyy jatkuvassa ylivalppaustilassa, skannaten ympäristöä vaaran varalta.

Koska mantelitumake tallentaa traumaattisen tapahtuman emotionaalisen merkityksen aistinvaraisina osina, eli kuvina, tuoksuina, ääninä, makuina ja tuntemuksina, tarinan tai muiston sijaan, traumaa voi jälkeenpäin olla vaikeaa sanallistaa. Tästä syystä traumaa voikin olla helpompi lähteä hoitamaan kehollisin keinoin.

Trauma on siis hyvin vahvasti kehollinen, hermostollinen tila.

Miten traumaa voidaan hoitaa kosketuksen avulla ja miten kosketus vaikuttaa trauma-aivoihin?

Kosketuksen on tutkimuksissa todettu muodostavan kalsiumrikkaan ympäristön mantelitumakkeen sisälle, ja tämä kalsiumrikas ympäristö liuottaa “sementin”, mikä sitten mahdollistaa AMPA-reseptorien vetäytymisen takaisin normaaliin lepotilaan, eli mantelitumakkeen hermoseinämään.

Mikä tahansa kosketus ei kuitenkaan tässä toimi. Jotta kosketuksella olisi traumaa parantava vaikutus, sen on oltava turvallista, suostumuksellista ja traumatietoista. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kosketuksen vastaanottajan on pystyttävä vaikuttamaan siihen, mihin ja miten häntä kosketetaan.

Mitä enemmän traumaa ihminen kantaa mukanaan, sitä enemmän päätäntävaltaa hänelle on annettava hoitojen suhteen, jotta ne olisi mahdollisimman tehokkaita. Lempeä, turvallinen kosketus on tähän omiaan ja tarjoaa uuden ulottuvuuden trauman somaattiseen hoitamiseen.

Kuuntele podcast-jakso kosketuksen vaikutuksesta mielenterveyteen:

Entä jos -podcast, jakso 9: Entä jos kosketus voisi hoitaa mielenterveyttä ja hyvinvointia?

Löydät tämän ja muut podcastit maksutta lataamalla Hidasta elämää -sovelluksen.