Sivu 10 – Hidasta elämää

Elämäsi itsestäänselvyydet ohjaavat valintojasi – Näin raivaat mielesi luomia esteitä

Rajoittavista uskomuksista vapautuminen ja itsensä puolella oleminen tuovat elämään uudenlaista vapautta, mutta vaativat samalla lempeää ja pitkäjänteistä työstämistä. Uusien ajatusmallien sisäistäminen ottaa aikansa, joten älä vaadi itseltäsi liikoja.

Sinulla on mahdollisuus vapautua kaikista esteistä, jotka pitävät sinua vanhassa kiinni. Uudet uskomukset avaavat silmämme sille, mitä kaikkea elämä voi olla ja antaa.

Yksi uskomus kerrallaan

Rajoittavat uskomukset syntyvät erilaisten vuorovaikutustilanteiden ja toisten ihmisten muovaamina. Ne ovat kuin pakonomaisia ohjenuoria omassa mielessämme, joita seuraamme usein laput silmillä. Ja ne vievät helposti elämästämme vapauden.

Uskomukset ohjelmoituvat pikkuhiljaa järjestelmäämme ja lopulta emme osaa enää edes kyseenalaistaa niitä. Ne ovat asioita, joista meillä ei ole tarkkaa, tutkittua tietoa, mutta jotka mielestämme ovat sataprosenttisia totuuksia.

Ne ovat käsityksiä, jotka ovat ajan ja kokemusten myötä muuttuneet mielessämme tosiksi. Eräänlaisia ”tarralappuja”, joita vanhemmat, puolisot, ystävät, sukulaiset, opettajat tai me itse olemme itseemme liimanneet.

Osa uskomuksista on voinut syntyä perimänä ja jopa kansallisten sanontojen kautta, kuten ”Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” – ei kovin rohkaiseva ajatus, joka pahimmillaan voi estää meitä tavoittelemasta unelmiamme.

Esimerkkejä rajoittavista uskomuksista, joita minulla on aiemmin ollut: ”Herkkyyteni takia olen vaikea ihminen.” / ”Jos olen tehokas, minua arvostetaan enemmän.” / ”On minun vikani, että sairastuin.”

Kun pidät jotain asiaa absoluuttisena totuutena, havainnoit kokemuksistasi enimmäkseen asioita, jotka tukevat uskomustasi. Siksi uskomukset muokkaavat tulevaisuuttasi ja jäsentävät menneisyyttäsi. Ne ovat läsnä koko ajan ja kaikkialla. Uskomukset vaikuttavat tulkintoihisi sinua ympäröivästä maailmasta ja voivat ohjata myös väärään suuntaan, poispäin itsesi luota. Minullekin kävi juuri näin.

Uskomukset alkavat kehittyä jo varhaisessa lapsuudessa ja vaikuttavat usein aikuisenakin elämäämme, valintoihimme, päätöksiimme ja reaktioihimme. Niiden muodostuminen ja oppiminen tapahtuu niin huomaamatta, että siihen voi olla joskus jopa mahdoton puuttua.

Uskomuksia saa ja voi muokata

Kun uskomukset alkavat kääntyä omaa elämää, kehitystä ja kasvua vastaan, olisi tärkeä pysähtyä tunnistamaan ne ja pikkuhiljaa muokkaamaan uskomuksia rakentavampaan suuntaan.

Uskomuksia voidaan muokata esimerkiksi asteittain eli lieventämällä mielestämme sataprosenttinen totuus vain osittaiseksi totuudeksi lisäämällä lauseeseen pehmentävä sana, kuten: ”Minä AJATTELEN, että…”, ”Se NÄYTTÄÄ minusta…”, ”Se TUNTUU minusta…” ja niin edelleen.

Näin se on edelleen sinun kokemuksesi, mutta siitä tulee hieman kevyempi versio, kun otamme mukaan sanat ”minusta tuntuu”. Voit myös lisätä uskomukseesi jonkun seuraavista sanoista: toisinaan / nyt / tällä hetkellä / tänään / joskus. Sen sijaan, että niin sanotusti ikuistaisimme jonkun aina tapahtuvaksi totuudeksi, voimme lieventää sitäkin pehmentävillä apusanoilla.

Katsotaan seuraavaksi vielä konkreettinen esimerkki uskomuksen muokkaamisesta edellä mainittuja lievennyksiä hyödyntäen. Jos rajoittava uskomuksesi on esimerkiksi: ”Kipu on este hyvälle elämälle.” Voit lieventää lausetta seuraavaan suuntaan: ”Minä ajattelen, että kipu on toisinaan este hyvälle elämälle”. Saatko kiinni ajatuksestani?

Toinen, hieman isomman askeleen tapa muokata uskomusta on kääntää ne kokonaan uusiksi. Usein uskomukseen liittyy jokin negatiivinen adjektiivi ja pelkkä adjektiivin vaihto lauseessa voi muuttaa kokemuksen asiasta kokonaan. Uskomusta muokatessa on tärkeää pitää aikamuotona preesens. Myös ei-sanan käyttöä tulisi välttää eli tarkoituksemme on lisätä positiivinen tunnelataus yhdistettynä uuteen uskomukseen.

Esimerkkinä eräs oman elämäni uskomus; ”Rakkaus on vaikeaa” muuttuu aivan uudenlaiseksi, kun adjektiivi vaihdetaan ja sanan vaikeaa tilalle kokeillaan vaikka sanaa mahdollisuus – eli uusi uskomus kuulostaakin tältä: rakkaus on mahdollisuus.

Mistä uskomuksesta sinä haluaisit vapautua?

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lempeämpään elämään lataamalla itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä.

Narsistin uhri saattaa epäillä olevansa itse narsisti – Terapeutti: ”Uhreilla on usein vääristynyt käsitys itsestään”

Ei ole harvinaista, että narsistin uhri epäilee, että hänellä itsellään on narsistisia piirteitä, terapeutti, kirjailija ja pappi Miia Moisio kertoo.

Terapiatyössään hän on kohdannut monia narsistisessa suhteessa haavoittuneita ihmisiä. Miialta on myös ilmestynyt kirja Toivon kirja narsistin haavoittamalle (Bazar 2024), jossa hän kuvaa narsistisessa suhteissa eläneiden kokemuksia ja antaa keinoja selviytymiseen ja eheytymiseen. Tässä hän puhuu työssään kohtaamistaan kokemuksista ja havainnoista ja pohtii niitä.

Narsistin uhri näkee itsensä kuin vääristyneestä peilistä. Tunnelukkoterapeutti, kirjailija ja pappi Miia Moisio kirjoittaa aiheesta kirjassaan Toivon kirja narsistin haavoittamalle (Bazar 2024). — Miia Moisio

– Narsistin uhrin minäkuva on usein vääristynyt. He eivät läheskään aina näe itsessään niitä hyviä ominaisuuksia, joita terapeuttina heissä näen.

Sisäinen puhe tai puhe itsestä voi olla esimerkiksi tällaista: ”Varmaan vaadin liikaa. Minussa on varmaan itsessäni narsistisia piirteitä. Olisin voinut olla kärsivällisempi. Miksi ajoin suhteen siihen pisteeseen? Olisin voinut ottaa enemmän vastuuta.”

Uhrille on tyypillistä ajatella, että aina voisi ottaa itselle lisää vastuuta, vaikka oikeastaan jo pitäisi lopettaa vastuunkanto ja antaa toisen pärjätä itse. Kun vääristynyttä minäkuvaa lähdetään oikaisemaan, uhri alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin todella on.

Narsistin uhri on usein tällainen

Narsistien uhreista löytyy paljon yhteistä, Miia Moisio kertoo.

– Vastaanotolleni tulleet narsistisessa suhteessa eläneet uhrit ovat usein herkkiä tai erityisherkkiä ihmisiä. He ovat erittäin empaattisia, jopa överiempaattisia. He ovat kilttejä, auttavaisia, toisten tarpeet ja tunteet huomioivia ihmisiä, jotka kannattelevat muita ja yrittävät loputtomasti ymmärtää toista ja ikään kuin kasvattaa toisesta ihmisestä aikuista. He jaksavat aina toivoa ja uskoa siihen, että toinen vielä muuttuu, kun on luvannut.

Usein uhrilla on myös voimakas syyllisyyden tunne, joka yhdistyy ylivastuullisuuteen. Syyllisyys tuntuu siltä, että jatkuvasti kokee, että itsellä on tekemättömiä asioita. Tätä tunnetta pyritään sitten helpottamaan ottamalla liikaa vastuuta kaikesta.

– Jos ihmisellä on aina syyllinen olo – riippumatta siitä, onko hän syyllistynyt johonkin vai ei – ajattelen, ettei tunne voi liittyä siihen, että tämä ihminen tekisi koko ajan väärin. Kyse on jostain muusta.

Miksi narsistin uhri jää koukkuun?

Mikä narsistia ja hänen uhriaan vetää yhteen?

– Voisi ajatella, että narsistilla ja hänen uhrillaan voi olla vastakohtaisia piirteitä, jotka sopivat yhteen. Jos asiaa katsoo tunnelukkojen eli skeematerapian näkökulmasta, narsistilla ja hänen uhrillaan voi olla ikään kuin vastakkaiset tunnelukot.

Narsistilla on voimakas oikeutuksen tunne ja siihen liittyvä oikeutuksen tunnelukko. Hänellä on siis mielestään oikeus tehdä, mitä hän haluaa, eikä hän ota siitä mitään vastuuta tai häpeä tekojaan. Uhrilla voi puolestaan olla vajavuuden tunnelukko, joka ylläpitää häpeän ja arvottomuuden tunteita. Hän on ylivastuullinen ja ottaa kopin vastuusta, jota narsisti ei suostu kantamaan.

Suhteessa voi myös olla aiempiin henkisiin haavoihin liittyvä traumasidos. Se voi näkyä niin, että suhteessa on välillä hellää rakkautta ja välillä henkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua. Uhri ei kaltoinkohtelusta huolimatta pysty lähtemään vaan kokee pakottavaa tarvetta olla yhdessä kaltoinkohtelijansa kanssa.

On hyvä muistaa, että narsistiin lankeaminen ei ole tyhmyyttä, vaan narsistin manipulointi on kuin henkinen koukku, jota on vaikea vastustaa.

Millainen ihminen ei viehäty narsistista?

Yksi rakastuu heti korviaan myöten, mutta toinen ei tunne minkäänlaista vetoa narsistiin. Millaisia ovat ihmiset, jotka eivät joudu hurmaavan narsistin pauloihin?

– Näillä ihmisillä hälytyskellot alkavat ehkä soida jo rakkauspommituksen vaiheessa. Tutustumisvaiheessa narsisti tulee lähelle tosi nopeasti. Hän saattaa tunnustaa rakkautensa jo ensitreffeillä. Hänellä on tarve edetä nopeasti, muuttaa yhteen, sitoutua tai hankkia lapsia. Narsisti suitsuttaa ja ylistää kohdettaan ja nostaa tämän jalustalle.

Heille tulee ehkä tunne, että tässä on nyt jotain hämärää. Rakkauspommitus on heille liikaa ja he tunnistavat, kun heidän rajojaan yritetään ylittää. Jos ihmisellä on terveet rajat ja hän kuuntelee niitä, hän ei lähde rajattoman matkaan.

Jos toinen puhuu ”hullusta eksästä” tai rahahuolista, jotka ovat aina muiden syytä, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen alkaa kyseenalaistaa, että mistähän tässä oikeasti onkaan kyse.

Yksi tapa katsoa asiaa voi olla miettiä sitä, me ihmiset toisiltamme haluamme. Etsimmekö ehkä turvaa tai pelastusta toisesta ihmisestä?

– Jos ihmisessä on turvaa itsessään ja rajat ja itsetunto kohdillaan, hän ei kovasti kaipaa jotain itsensä ulkopuolelta. Hänellä on ikään kuin juuret maassa kiinni, eikä hän ehkä hae toisesta ihmisestä turvaa tai pelastusta. Silloin narsistinen ihminen ei myöskään pysty vetoamaan tällaiseen kaipaukseen.

Narsistin uhrien tunnistaminen ja tukeminen on tärkeää

Miia Moisio toivoo, että narsistisesti käyttäytyvien ihmisten uhreille olisi tarjolla apua ja että koko ilmiö tunnistettaisiin paremmin. Ilmiö olisi hyvä tuntea auttamistyön tekijöiden parissa sekä hierarkisissa organisaatioissa.

– Auttajien olisi olennaista oppia tunnistamaan, kuka on tarinan narsisti ja kuka hänen uhrinsa. Narsisteja ja narsistien uhreja on erityisen paljon siellä, missä tehdään jonkinlaista auttamistyötä tai ollaan hierarkkisissa organisaatioissa.

Narsistiset ihmiset ja heidän uhrinsa kansoittavat oikeusjärjestelmää, lastensuojelua, väkivaltaan erikoistuneita yksiköitä, auttavia puhelimia ja niin edelleen. On hyvä muistaa myös, että narsistisia ihmisiä on kaikissa ammattiryhmissä.

Miia Moision Toivon kirja narsistin haavoittamalle sisältää tietoa ja kokemuksia narsistisessa suhteessa elämisestä sekä antaa keinoja selviytyä kokemuksesta ja vahvistua henkisesti.

Voit tutustua kirjaan TÄÄLLÄ.

Minikokoiset banaaniherkut makeannälkään

Nämä minikokoiset banaaniherkut saivat alkunsa, kun halusin valmistaa reilu 2-vuotiaalle, uhmaikäiselle lapselleni, joka rakastaa banaaneja, aamiaisen joka maistuisi ilman tahtojen taisteluita. Herkut maistuivat ja itsekin popsin niitä päiväkaffin seurana. Kokeile sinäkin!

Ohje on gluteeniton eikä siinä ole lainkaan valkoista sokeria.

Ohje:

4 mustapilkkuista banaania

2,5 dl kaurahiutaleita

2,5 dl piimää (tai muuta nestettä)

2 kananmunaa

1 tl soodaa

1 tl kardemummaa

1tl kanelia

Ripaus suolaa

Loraus hunajaa

VAIHE 1) Viipaloi banaanit

VAIHE 2) Sekoita kaikki taikinan ainekset yhteen tehosekoittimessa (banaaneja lukuun ottamatta)

VAIHE 3) Kastele banaaniviipaleet taikinassa ja paista öljytilkassa molemmin puolin

”Sinulla on lupa irtautua ihmissuhteista, jotka ainoastaan kuluttavat energiaasi” – 5 voimakuvaa irtipäästämisestä

Ihmissuhteista voi olla helppo päästää irti joissakin tilanteissa. Silloin kun irtipäästäminen on vaikeaa, voisitko ajatella päästäväsi irti saadaksesi itsesi takaisin?

Lisää voimakuvia löydät Instagram -tililtämme @hidasta.

Unelma Afrikasta vei suomalaisnaisen hurjaan seikkailuun ja intohimoiseen rakkauteen – ”Mikään ei lopulta merkitse mitään ilman toisiamme ja iloa ohikiitävästä hetkestä”

Mainosyhteistyössä Atena Kustannus.

Nuori suomalaisnainen lähtee Tansaniaan toteuttamaan unelmaansa ja päätyy kehitysyhteistyöprojektin kautta hurjaan seikkailuun, joka tempaa hänet intohimoiseen rakkauteen afrikkalaisen heimopäällikön kanssa ja itäafrikkalaisten mediayhtiöiden johto- ja kehitystehtäviin.

Leena Hirvosen ja Katariina Laurilan kirjoittama Heimopäällilkön morsian (Atena 2024) kertoo Kangasalta kotoisin olevan toimittaja, psykologi ja teatterintekijä Katariina Laurilan kokemuksia hänen vuosistaan Afrikassa. Se on yhtä aikaa hengästyttävä seikkailu ja myrskyisä rakkaustarina, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Laurila kohtaa vaaroja, lannistavalta tuntuvia vastoinkäymisiä ja uskomattomia tilanteita, mutta niistä huolimatta elämä Afrikassa on myös täynnä onnea.

”Vaikka kaikki ympärillä olisi rempallaan, mitään tuskin lainkaan, tansanialaiset osaavat nauttia elämästä. Tällaista on aito hyvinvointi, puhdas ja vailla odotuksia oleva elämänlaatu. Enkä minäkään ole missään, laihtumisesta ja kivuista huolimatta, voinut niin hyvin kuin täällä. Ollut näin onnellinen. — Elämän arvo puhtaimmillaan on kauneinta Afrikkaa ja arvo, jonka jokainen saisi sisäistää, sillä kaikki se, mitä ympärillemme haalimme, työt, tavoitteet, kiire ja paineet, raha ja sen keräämisen kiima, eivät lopulta merkitse mitään, ellei meillä ole toisiamme ja iloa tai ymmärrystä ohikiitävästä hetkestä.”

Tässä joitain asioita, joita Katariina Laurila otti mukaansa Afrikasta. Lainaukset ovat kirjasta Heimopäällikön morsian.

Kärsivällisyyttä oppii viimeistään pakon edessä

”Kun odottaa tunteja, jopa päiviä, yhtä haastattelua tai sitä, että sähköt toimivat päivien jälkeen tai sitä, että vesi virtaisi vesiputkiin, on pakko kehittää kärsivällisyyttä. Afrikassa asiat tapahtuvat harvoin silloin kuin niitä itse haluaa – ne tapahtuvat, kun ne tapahtuvat. Kaikella on aikansa.”

Elämää ei voi hallita

”Afrikassa ihminen kasvaa väkisinkin vastakkain sen tosiasian kanssa, että elämää ei voi oikeasti kontrolloida. Elämän kontrollointi on länsimaisen ajattelun harha, jolla tavoitellaan turvallisuuden tunnetta.

Länsimaissa hallinnan tunteen voi ehkä joskus hetkellisesti saavuttaa, mutta Afrikassa ympäristö pakottaa ihmisen sellaiseen hallitsemattomuuden tilaan, jossa on päästettävä irti kontrollista ja annettava elämän viedä. Toki myönnän, että turhauduin ajoittain, esimerkiksi yrittäessäni kehittää uutistyön ennakointia, mutta lopulta ohjelmat menivät lähetykseen joka päivä, tavalla tai toisella, eikä mitään sen suurempaa tapahtunut. Kukaan ei kuollut. Elämä jatkui.”

Usko on turvan lähde

”Usko on Afrikassa tärkeää. Se antaa turvan tunnetta hallitsemattomassa kaaoksessa. Länsimaisittain havahduttavaa oli, että esimerkiksi Itä-Afrikassa niin kristityt kuin muslimit elävät sovussa rinta rinnan omine tapoineen ja tottumuksineen. Itä-Afrikan maissa noin puolet väestöstä on kristittyjä ja puolet muslimeja. Heimopäällikkö oli kasvatettu molempiin uskontoihin. Hän asui jossakin vaiheessa muslimi-enonsa luona, mutta sai kotona kristityn kasvatuksen. Itä-Afrikassa ihmiset tulevat ensin, eikä uskonnosta tehdä numeroa. Jokaisen uskonnollista taustaa kunnioitetaan. Ihmistä kunnioitetaan. Ja mikä parasta, kaikki juhlivat kaikkien juhlapyhät.”

Onnellisuus syntyy ihmisistä

”Afrikassa tapasin poikkeuksellisen onnellisia ihmisiä. Missään muualla en ole nähnyt niin paljon iloa, hymyä ja onnellisuutta kuin Afrikassa, siitäkin huolimatta, että ympärillä on köyhyyttä ja epävarmuutta.

Opin, että tavarat ja maallinen mammona eivät tee ihmistä onnelliseksi. Onni kumpuaa ihmisistä, yhteisöstä. Afrikassa ei kukaan voi olla yksinäinen, se on mahdotonta, koska yhteisöllisyys on niin vahvaa. Koska yhteisöstä ei voi jäädä ulkopuolelle, ihminen hyväksytään rosoineen, puutteineen ja jopa pahoine tekoineen. Ihminen nähdään Afrikassa jotenkin moniulotteisempana kuin länsimaissa, ei yksinkertaisesti hyvänä tai pahana, vaan samanaikaisesti sekä että. Ihminen voi tehdä huonoja valintoja ja pahaa, mutta on silti hyväksytty ja rakastettu.

Tekojensa perusteella ihmistä ei lopullisesti tuomita. Tätä afrikkalaisten kykyä antaa anteeksi ja unohtaa, nähdä ihmiset kokonaisvaltaisemmin, moninaisemmin, olen aina ihaillut ja tulen aina ihailemaan.

Työssäni minulle on ollut apua myös afrikkalaisen yhteisöllisyyden kokemuksesta. Olen havainnut, että monet mielenterveyden ongelmat ovat vahvasti arkipäivää länsimaissa, mutta eivät niinkään Afrikassa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että yhteisöllisyydellä on tässä merkitystä. Kun yhteisöllisyys vähenee, välittäminen vähenee ja ihminen ei voi hyvin. Tarvitsemme toisia ihmisiä.”

Armollisuus ja anteeksianto ovat kestävien ihmissuhteiden salaisuus

”Kun kuulin, että Heimopäällikön veli oli varastanut heidän isältään suuren summan rahaa, ihmettelin, että miten ihmeessä he kaikki kuitenkin olivat veljen kanssa tekemisissä ja hyvissä väleissä – isäkin. Heimopäällikkö selitti minulle silloin, nehän olivat pahoja tekoja silloin aiemmin, nyt asiat on jo sovittu. Lause ’nyt asiat on sovittu’ kuvastaa afrikkalaista armollista näkemystä ihmisestä. Tämä näkemys on auttanut minua työssäni psykologina merkittävästi.”

Vaikeat kokemukset voivat kasvattaa vahvaksi

”Vuodet Itä-Afrikassa opettivat minulle tärkeän ja lohdullisen asian: Vaikeista kokemuksista, monistakin, voi eheytyä. Ja niistä voi vahvistua. Henkinen kestävyys kasvaa, kun tietää selviävänsä. Puoliksi huumorilla ja puoliksi tosissani sanonkin aina, että tärkein korkeakouluni elämässä on ollut Afrikka. Sieltä valmistuttuani mikään muu kuin kuolema ei voi minua pysäyttää.”

Kirja on omistettu inspiraatioksi ja rohkaisuksi kaikille, jotka kaipaavat lisää rohkeutta eivätkä vielä uskalla elää sellaista elämää kuin aidosti haluavat. Haaveet voivat toteutua myös silloin, kun elämä asettaa tielle esteitä.

Leena Hirvosen ja Katariina Laurilan kirjan Heimopäällikön morsian voit tilata itsellesi TÄÄLTÄ.

Joskus on keskityttävä vahvistamaan omaa sisintä, jotta voi taas ammentaa itsestään muille

Filosofi Frank Martela on kiteyttänyt elämän merkityksen yhteen lauseeseen: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille”.

Olen miettinyt tätä lausetta paljon viime aikoina. Sen jälkimmäinen osa, ”tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille” on ollut itselleni nuoresta asti kirkkaana mielessä. Olen aina halunnut toimia jonkinlaisessa auttamistyössä, parantaa edes hippusen verran maailmaa täällä ollessani. Kunnes myötätuntouupumuksen myötä jouduin tarkastelemaan arkeani ja arvojani uudestaan, toteamaan, että olin kaikessa omistautuneisuudessani unohtanut itseni ja omat tarpeeni.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin voin ilokseni todeta löytäneeni paitsi itseni takaisin, myös ne asiat, jotka ravitsevat sieluani ja joiden kautta pystyn toteuttamaan itseäni. Väliin on mahtunut vuosien edestä tasapainoilua lauseen molemmissa päissä.

Toipuminen edellytti, että annoin auttavien käsieni levähtää ja keskityin sen sijaan vahvistamaan itseäni ja omaa sisintäni. Toisinaan se tarkoitti sitä, mitä usein kuuluu kutsuttavan ”oman navan ympärillä pyörimiseksi”. Minulle se oli paranemisen aikaa, oman sydämen äänen ja sielun polun vahvistamista. Pikkuhiljaa pystyin jälleen ammentamaan myös ympärilleni – luovin, mutta vielä varovaisin askelin.

Tänä päivänä koen merkityksellisyyden tunteen kytkeytyneen jälleen vahvasti siihen, että pystyn omalla sielun työlläni palvelemaan mahdollisimman hyvin muita. Oma kasvupolkuni on opettanut katsomaan paitsi itseäni myös kanssakulkijoita armollisemmin.

Jokaisella meistä on omat haasteemme, vastoinkäymisemme ja sielun pimeät yömme. Se, mikä jonkun mielestä näyttää itsekkäältä oman navan tuijottelulta, voi toiselle olla taistelua ulos uupumuksen ja masennuksen syövereistä.

Itsensä kuuntelemisen ja toteuttamisen tärkeydestä ei puhuta suotta. Moni meistä tarvitsee tukea, kannustusta ja rohkeutta löytääkseen sen, mikä tuntuu itsestä merkitykselliseltä. Jos filosofiaa on uskominen, se on kuitenkin vasta ensimmäinen askel.

Emme ole täällä voimaantumassa vain itseämme varten, vaan pystyäksemme palvelemaan paremmin toisia ihmisiä – ja elämää ympärillämme. Yksilökeskeisessä kulttuurissamme jälkimmäinen helposti unohtuu. Ehkä olisikin aika rummuttaa myös merkityksellisen elämän sosiaalista ulottuvuutta.

Se, että onnistuu löytämään oman autenttisen elämänpolkunsa on itsessään arvokas etappi, mutta elämän merkityksellisyys rakentuu myös suhteessa toisiin ihmisiin, elollisiin olentoihin ja tähän ihmeelliseen planeettaan, jonka kyydissä saamme kulkea. Siksi ”Miten voin toteuttaa itseäni?” -kysymyksen rinnalle tarvitaankin jatkokysymys: ”Miten voin palvella elämää?” Joskus jälkimmäinen kannattaa esittää ensin. Siitäkin huolimatta, että joutuisi vielä palaamaan takaisin lähtöruutuun.

Lähde: Frank Martela, Elämän tarkoitus. Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus?

Suurin osa ihmisistä moittii itseään enemmän kuin kehuu – Näin kriittinen ääni päässämme vaikuttaa meihin

Milloin viimeksi olet moittinut tai epäillyt itseäsi? Kuullut pääsi sisältä arvostelevia ajatuksia? Tai tuntenut olosi huonoksi, vääränlaiseksi ja riittämättömäksi?

Milloin viimeksi olet kiittänyt itseäsi hyvästä suorituksesta, iloinnut onnistumisestasi ja saavutuksistasi tai sydämessäsi nauttinut taidoistasi ja niiden lopputuloksista? Milloin olet viimeksi kehunut itseäsi – edes salaa?

Useimmat meistä herkemmin moittii kuin kiittää itseään. Olemme syvästi sisäistäneet Suomessa korkealle arvostetun vaatimattomuuden kulttuurin, jossa pienikin – vaikka aiheellinenkin – oma kehu heti haisee.

Huomasin tämän itse tässä yhtenä päivänä erään julkisen esiintymisen jälkeen. Tiesin, että tilaisuus oli mennyt hyvin, mutta koin, että minulla ei ollut oikeutta sanoa sitä ääneen. En voinut mennä someen hehkuttamaan, että puhuinpa minä viisaasti tai miten iloinen olin onnistumisestani. Sellainen käyttäytyminenhän on täysin kiellettyä, ellei halua itsekeskeisen, omaan napaan tuijottelijan leimaa.

Itseään ei saa tuntea hyväksi, mutta sen sijaan saamme täysin vapaasti mollata itseämme. Voimme ihan huoletta kritisoida ja väheksyä itseämme, myös muiden kuullen.

Kehumisen tai arvostamisen sijaan hyvinkin menneestä esityksestä pitää yrittää kaivaa jotain korjattavaa ja arvosteltavaa. Olemme syvästi samaistuneet huonommuuteemme ja kehnouteemme, jota mielen ylituomari on meille toistuvasti jankuttanut yrittäen tehdä meistä vaatimattomia.

Koska itsemme kehuminen ja arvostaminen on kiellettyä, uskomme myös itsemme rakastamisen olevan väärin, kiellettyä, jopa syntiä. Kun mollaamme itseämme ja pyrimme tekemään oikein – vaatimattomuuden kulttuurin mukaisesti – suljemme oven itsemme rakastamiselta.

Itseruoskinnan avulla voimme myös yrittää saada myötätuntoa ja arvostusta muilta. Jos edes joku sanoisi, että juttusi meni ihan hyvin ja että suoriudut hienosti tehtävästäsi. Pohjimmiltaan toivomme, että muut ilmaisisivat meidän olevan hyviä, kelpaavia ja rakkauden arvoisia, koska itse emme kykene siihen uskomaan.

Odottaessamme arvostusta muilta olemme samalla oppineet uskomaan, että rakkaus on itsemme ulkopuolella. Emme koe luvalliseksi rakastaa itseämme, ellei joku ulkopuolellamme rakasta meitä ensin ja ellemme ole ansainneet rakkautta muilta.

Kaiken tämän moittimisen ja arvostelemisen takana on mielemme ylituomari, joka yrittää tehdä meistä hyviä ja ympärillä oleville ihmisille kelpaavia, jotta meitä ei hylättäisi. Mielen ylituomarin aikomus ja tarkoitus on hyvä, mutta sen toimintatavat saavat meidät kokemaan huonommuutta, syyllisyyttä tai jopa ahdistumaan.

Hyvä uutinen on, sinä et ole mielesi ylituomari. Sinä et ole kriittinen ääni päässäsi. Nuo mollaavat ajatukset ovat vain hylkäämisen pelossa kärvistelevän ja stressaantuneen mielen pelokkaita reaktioita, jotka meidän on syytä kohdata lempeästi ja rakkaudella.

Sillä pohjimmiltamme me olemme aina rakkautta. Todellinen minuutemme on rakkautta. Tunnemme tuon rakkauden välittömästi, kun annamme sille luvan säteillä. Ja silloin itsensä rakastaminen on täysin luontaista.

Tutustu kirjaani Avaudu rakastamaan itseäsi, josta saat vinkkejä, miten purkaa esteitä itsensä rakastamisen tieltä.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Positiivisuus ja puuhastelu olivat pakokeinoja, joilla vältin vaikeat tunteet – Kun uskalsin tuntea, yllätyin

Kuinka monta kertaa ollenkaan pelännyt tuntea vahvoja tunteita, kuten pelkoa, kiukkua tai häpeää. Syynä on ollut se, että olen luullut niiden kestävän ikuisesti. Jos raotan sitä vihan tunteiden arkkua, joka liittyy minua lapsuudessa väärin kohdelleeseen ihmiseen, jään jumiin kaunaan ja katkeruuteen. Jos annan häpeälle vallan, se jähmettää minut niin, etten saa enää mitään aikaiseksi ja tuhoudun.

Pystytkö samaistumaan?

Välttelyn lyhyt historia

Mitä sitten olen tehnyt sen eteen, ettei minun tarvitsisi tuntea? Tästä minulla on koko elämän kestävä kokemus. Olen tehnyt mitä vain, että minun ei tarvitsisi kohdata epämukavuutta.

Lapsesta lähtien olen ollut kova puuhastelemaan. Kun vauhti on päällä ja ajatukset koko ajan jo seuraavassa asiassa, on mahdollista mennä niin nopeasti eteenpäin, että epämukavuus ei saa minua kiinni. Minun sanottiin olevan ikäistäsi kypsempi ja vastuullisempi. En valittanut, vaan hymyilin. Olin aikuismainen. Positive vibes only.

Dissosiaatio sopi yhteen puuhastelun kanssa. Kaoottisissa tilanteissa ja todella haastavan äärellä, oli kuin ympärilleni olisi laskeutunut lasikupu. Sen sisällä minun ei tarvitse tarvinnut tuntea eikä ajatella mitään. Olin kuin robotti.

Jossain kohtaa kuvaan astuivat riippuvuudet. Läheisriippuvuus toi mukanaan kameleonttimaisuuden, jonka avulla muutuin sen mukaan, kenen seurassa olin. Saman riippuvuuden toinen puoli oli se, että en päästänyt ihmisiä lähelleni.

Päihteidenkäyttö, joka alkoi 12-vuotiaana ja kesti 28-vuotiaaksi oli todella tehokas keino pitää kaikki haastavuus, jos ei jossain syvällä, niin ainakin käsivarren mitan päässä. Raitistuessani hyppäsin huomaamattani vahvemmin muihin riippuvuuksiin: sokeririippuvuus, ostosriippuvuus, työnarkomania ja someriippuvuus kävivät hyvin tutuiksi.

Jos kaiken sen energian, minkä olen käyttänyt haastavan pakenemiseen voisi käyttää hyväksi, sillä saisi katettua pienen kaupungin sähköntarpeen. On nimittäin kyseessä eräänlainen ikiliikkuja.

Tunteita käsitellään tuntemalla

Onneksi se ei liikkunut kohdallani ikuisesti, vaan vain siihen asti, kun vakavan sairastumisen seurauksena aloin kiinnostua tiedostamisen taidosta. Sain sen ansiosta ymmärryksen siitä, että kaikki, mitä pakenen, menee mielen kellariin nostamaan puntteja. Toisin sanoen kaikki se käsittelemätön alkaa erää elää omaa elämäänsä. Kuten Jung sanoo: ”Ennen kuin tiedostat tiedostamattoman, ohjaa se elämääsi ja kutsut sitä kohtaloksi.”

Boom. Se oli tajunnanräjäyttävää.

Oliko oikeasti totta, että tunne menee ohi, kun sitä vaan suostuu tuntemaan? Näin se tuntui olevan. Ymmärsin, että se osa minussa, joka pelkää, että tunne kestää ikuisesti, onkin lapsen ääni. Se ääni on lapsen, jolla ei ollut niitä tunnesäätelyn keinoja, mitä minulla aikuisena on.

Sekunti kerrallaan kohti vapautta

Lähdin liikkeelle muutamasta sekunnista. Annoin tunteen tulla ja tunsin sen. Ei muuta. Ei tarvittu mitään ihmeellisiä poppaskonsteja tai tekniikoita. Muistan, kun ensimmäisen kerran istuin meditoimaan vanhan tutun hylätyksi tulemisen pelon kanssa. Ei mennyt kuin reilu minuutti, kun tunne hävisi. Se oli positiivisella tavalla hämmentävää.

Näistä kokemuksista alkoi treeni, joka jatkuu. Minulla on edelleen taipumus pakenemiseen. Joskus voi tietysti myös olla sellainen tilanne, että ei ole hyvä käsitellä tunnetta siinä kohtaa. Silloin voin vältellä tunnetta tietoisesti, mutta palaan siihen heti, kun vain mahdollista. Pääasiallisesti, kiitos vuosien treenin, uskallan istua ja olla tänä päivänä oikeastaan minkä tunteen kanssa tahansa.

Surun toiselta puolelta on löytynyt aito ilo. Häpeän toiselta puolelta itsemyötätunto. Kiukun toiselta puolelta kyky ilmaista omat tarpeet ja asettaa omat rajat tyynesti.

Tämä on ollut tie vapauteen.

Miksi joku onnistuu mutta toinen ei? – 5 onnistuneen elämäntapamuutoksen merkkiä

Mainosyhteistyössä Otava.

Moni meistä on joskus yrittänyt muuttaa elintapojaan. Kokemusta on ehtinyt kertyä monista erilaisista muutosohjelmista, ruokavalioista tai kuureista. Onnistumisiakin on tullut, mutta moni on myös huomannut, että elämä palautuu helposti takaisin tuttuihin uomiin. Hyvin alkanut muutos ei jää pysyväksi. Ehkä jaksaminen ei riitä tai tapahtuu jotain, jonka vuoksi uusien hyvien tapojen jatkamiseen ei riitä voimia.

Uutuuskirjassa Elämänmakua – Aikuisen ateriaviisaus (Otava, 2024) ravitsemuksen ja elintapojen asiantuntija ja valmentaja Patrik Borg kertoo tutkimuksen sekä oman kokemuksensa perusteella ehdot, joilla muutosta kannattaa lähteä tekemään.

Borg paneutuu kirjassaan siihen, miten elämäntapamuutos rakennetaan kestävälle pohjalle. Todellista hyvinvointia tavoitellessa tärkeintä on oivaltaa, miten muutos tehdään tavalla, joka tuntuu hyvältä, mahtuu omaan elämään ja voimavaroihin, tuo sen mitä toivotaan ja ei estä sinua elämästä sellaista elämää kuin haluat. Hyvinvoinnissa ei nimittäin ole juuri koskaan kyse vain pintatason konkreettisista muutoksista, joita moni itsekseen miettii.

Nämä viisi onnistuneen muutoksen tunnusmerkkiä on poimittu kirjasta Elämänmakua – Aikuisen ateriaviisaus.

5 asiaa, jotka ratkaisevat onnistumisen

1. Älä suostu tekemään mitään vaikeaa tai ikävää

Joskus alkuaskeleissa voi olla vaikeuttakin, mutta tekemisen mielekkyys ja helppous ovat avainasioita pysyvän muutoksen tekemisessä.

Kun aiot tehdä jonkin muutoksen, kysy itseltäsi: Olenko tekemässä asiaa tavalla, jota jatkaisin mielelläni seuraavat viisi vuotta? Jos vastaus on ei, voit oikeastaan lopettaa sen saman tien ja alkaa pohtia paremman laatuista tekemistä. Jos taas vastaus on kyllä, niin on todennäköistä, että olet hyvällä tiellä muutoksessa.

2. Tunnista keskeisimmät pullonkaulasi

Mitkä asiat tai tekijät todennäköisesti pilaavat muutoksen mahdollisuudet sinun kohdallasi? Monella on olemassa ainakin jokin tällainen pullonkaula, mutta usein sitä ei tunnisteta – ja siksi siihen ei voida vaikuttaa. Tutkimuksissa on nähty, että yleisimmät pullonkaulat ovat oman ajan puute ja jaksamisen puute.

Yksi yleinen muutoksen romuttaja on vaativa ajatusmalli, joka ajaa sinua jatkuvasti pyrkimään eteenpäin, etkä koskaan tyydy siihen, missä olet. Tällä ajatusmallilla ylität rajasi jaksamisessa, kehosi siedossa ja mielekkyydessä aivan varmasti.

Muutosta vastustaa myös se, että vaikka haluat muutosta, niin samaan aikaan muutos pohjimmiltaan pelottaa sinua, koska et tiedä mitä siitä voi seurata. Sseuraako siitä ehkä jotain huomiota, josta sinulla on huonoja kokemuksia? Tämäkin on yleistä ja lähes aina aluksi tiedostamatonta.

Yleisiin muutoksen esteisiin kuuluu myös kyvyttömyys höllätä tekemistä sellaisina aikoina, jolloin on enemmän haasteita. Innostutko esimerkiksi elintavoista aina kesällä mutta odotat itseltäsi samaa syksyn pimetessä, vaikka tiedät olevasi herkkä pimeän ajan väsymiselle? Keskeinen taito on osata muuttaa omaa tekemistä tilanteiden vaihtuessa – joustava mieli taipuu tilanteiden mukaan, mutta jäykkä mieli katkeaa, kun sen pitäisi taipua.

3. Keskity 1–3 asiaan kerrallaan

Ei ole olemassa varmaa tietoa siitä, kuinka moneen erilaiseen muutokseen ihminen pystyy kerrallaan keskittymään, mutta on selvää, että mitä harvempaan asiaan keskityt, sen paremmin keskityt.

Esimerkiksi liikunnan lisääminen, paremman ateriarytmin opettelu ja aikaisempi nukkumaanmeno voivat kuulostaa selkeiltä ja hyviltä samanaikaisilta tavoitteilta, mutta ne ovat kaikki isoja ja vaativia muutoksia ja ovat samanaikaisina liikaa melkein kenelle tahansa.

Väsyneen tai kuormittuneen ihmisen kannattaa keskittyä vain yhteen asiaan, ja asian tulee olla sellainen, joka varmasti tuo voimia. Silloinkin kun omaa aikaa ja voimia on runsaasti, kannattaa keskittyä maksimissaan kolmeen asiaan kerrallaan.

4. Älä yritä yksin, jos et todistetusti pärjää yksin

Kannattaa yrittää aina ensin itse – ainakin kerran tai pari. Jos kuitenkin huomaat, ettei tilanne lähde suhteellisen helposti taipumaan hyväksi muutokseksi, niin tarvitset jonkun apua – sillä yksin et osaa, eikä ole mitään syytä, miksi sinun pitäisi osata itse kaikki.

Elintapojen muuttaminen ei ole helppoa eikä ole mikään perusoletus, että siitä pitäisi selvitä yksin. Jos joku todella uskoo, että jokin hyvinvoinnin osa-alue ratkeaa ”vain tekemällä”, niin voi myös luulla omaavansa riittävät tiedot ja taidot: menee vain nukkumaan aikaisemmin, lähtee vain hölkkäämään tai jättää vain herkut kauppaan. Harvemmin tilanne on kuitenkaan tämä, vaan tarvitaan paljon laaja-alaisempaa näkemystä joltain, joka tekee tätä työkseen.

5. Hyväksy pitkäjänteisyys äläkä lopeta kesken

Elämäntapamuutosten opettelu kestää melkein aina kauemmin kuin haluaisit. Muutoksia opetellaan muutama kerrallaan, ja tarvittavia muutoksia voi olla 5–10 kappaletta. Yhden muutoksen oppimiseen menee helposti kuukausia, sillä elämä keskeyttää välillä oppimista. Lisäksi muutosten oppiminen tapahtuu esiin tulevien vaikeuksien ja niihin löytyvien ratkaisuiden kautta – ei suinkaan jatkuvien onnistumisten kautta. Hyvässä lähtötilanteessa opetteluun voi mennä alle puoli vuotta, useimmilla vuoden ja hankalammissa tilanteissa 1–3 vuotta.

Pitkäjänteisyyden opettelussa tärkein asia on hyväksynnän opettelu. On opittava hyväksymään, että elämä keskeyttää muutoksia ja myös epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Hyvin etenevään muutokseen riittää, että asiat enimmäkseen – mutta eivät täysin ja koko ajan – menevät parempaan suuntaan.

Muutoksessa tulee vaiheita, jolloin et ehkä pysty tekemään muutoksia tai ne eivät vain toimi. Joskus olet liian väsynyt, liian kiireinen, sairastut, olet matkoilla, tulee joku kriisi tai muutokset vain syystä tai toisesta jäävät sivuraiteelle – tai yksinkertaisesti olet vasta opettelun vaiheessa, jossa vanhat tavat ajoittain nostavat päätään.

Moni heittää hanskat tiskiin, menettää uskonsa muutokseen ja itseensä. Jotta et luovuttaisi, tärkeäksi asiaksi nousee pienistä epäonnistumisista yli pääseminen lannistumatta.

Lue lisää kestävän muutoksen tekemisestä Patrik Borgin kirjasta Elämänmakua – Aikuisen ateriaviisaus.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Rauhoittumiskortit – apu lapsen ja nuoren mielen ja kehon rauhoittamiseen

Rauhoittumiskortit on suunniteltu erityisesti lasten ja nuorten käyttöön. Korteissa on 45 erilaista rauhoittumisharjoitusta neljässä värikategoriassa:

Sininen = kehon rauhoittaminen

Keltainen = mielen rauhoittaminen

Vihreä = Lempeyden rauhoittava voima

Punainen = Liikkeen rauhoittava voima

Miksi?

Rauhoittumiskorttien harjoitukset opettavat lasta ja nuorta rauhoittamaan itse itsensä. Kyky rauhoittua omin keinoin on lasta ja nuorta palveleva taito, jota tarvitaan myös aikuisena.

Rauhoittumiskortteja on helppo hyödyntää erilaisissa tilanteissa. Lapsi tai nuori ei tarvitse ennalta mitään rauhoittumisen erityistaitoja, jotta hän voi tehdä harjoituksia. Jos lapsi ei osaa itse lukea, aikuinen voi auttaa.

Miten?

Sekoita pakka, ja nosta yksi tai useampi satunnainen kortti. Tee harjoitus. Voit myös nostaa ja tehdä useamman harjoituksen peräkkäin.
Kortit voi jaotella väriteemojen mukaan, ja tehdä erityyppisiä harjoituksia oman tarpeen mukaan.
Jos on kaksi pakkaa käytössä, korteista voi tehdä muistipelin: aina kun löytää parin, kaikki pelaajat tekevät harjoituksen.
Jouluna: tee korteista joulukalenteri luokkaan, päiväkotiin tai kotiin.
Kortteja voi käyttää yksin, perheenjäsenten kanssa tai ryhmässä:

Ryhmässä: Rauhoittumiskortteja voi käyttää erilaisissa ryhmissä, kuten päiväkodissa ja koulussa. Pakasta nostetaan satunnaisesti yksi kortti, ja sen jälkeen harjoitus tehdään yhdessä. Myös korttien teemoja voi hyödyntää muodostamalla teemaryhmiä tai -pisteitä, joissa erilaisia rauhoittumistaitoja. Harjoitukset voi tehdä hyvin esimerkiksi luokkahuoneessa, ne eivät vaadi esimerkiksi makaamista. Koulussa tai päiväkodissa voi valita Viikon Kortin, jonka harjoitusta tehdään joka aamu.

Perheen kanssa: Rauhoittumiskorttien harjoituksia voi tehdä yhdessä perheen kanssa. Esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa voi tehdä yhden tai useamman harjoituksen yhdessä muiden kanssa (huom! Osa liikkeeseen yhdistettävistä punaisista korteista ei välttämättä ole parhaita uniharjoituksia, jos on jo sängyssä.) Kortit sopivat hyvin myös automatkoille tai muihin reissuihin. Jos on esimerkiksi lentopelkoa tai muita pelkoa aiheuttavia asioita, korttien harjoitusten avulla voi valmistautua kohtaamaan pelottavia tilanteita.

Yksin: Kun lapsi osaa itse jo lukea, hän voi käyttää kortteja myös yksin. Kun lapsi tai nuori oppii kattavan välineistön rauhoittumiseen, hän oppii hyödyntämään niitä silloin, kun tuntuu, että sydän hakkaa tai mieli juoksee liian kovaa. Kortteja on helppo pitää mukana myös repussa!

Harjoitusten nimiä:

Ilmapallot

Lintu lensi oksalle

Väritä keho rennoksi

Saippuakupla

Varvashengitys

Metsänhenki

Iloon sukellus

Hyvän sydän

Salapoliisi

Lämpimät kädet

Maailman vahvin

Korttien tekijät:

Hanne Savunen (ent. Laasala) on Mindfulness-kouluttaja ja erityisopettaja.

Sanna Wikström on Hidasta elämää -sivuston perustaja, Mindfulness-ohjaaja ja maailmanlaajuisen suosion saaneiden Stressinhallintakorttien tekijä.

Osta Rauhoittumiskortit TÄSTÄ

Elätkö arvojesi mukaisesti vai teetkö jatkuvasti kompromisseja? – Näin löydät rohkeuden omannäköiseen elämään

Sairastumisen myötä alkoi omassa elämässäni muutoksen aalto, joka pyyhkäisi läpi jokaisen elämän osa-alueen. Se alkoi muovata identiteettiäni ja arvojani uuteen muotoon.

Pikkuhiljaa elämäni alkoi muuttua enemmän todellisten arvojeni mukaiseksi. Suorittajan elämään kuuluneet, niin sanotusti päälle liimatut – eli hyvältä näyttävät ja kuulostavat arvot – saivat väistyä. Ristiriita omien arvojen vastaisesta elämästä sai myös poistua.

Haastan sinuakin lempeästi pohtimaan, mitä arvot tarkoittavat. Miten arvot vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi? Ja tärkeimpänä, miten tunnistaa omat arvosi ja elää niiden mukaisesti?

Kuka määrittää arvosi?

Elämänmuutokseni myötä olen ymmärtänyt, miten pitkään olen elänyt tavoitellen yleisesti hyväksyttyjä tai jonkun toisen arvoja, ja unohtanut kulkea kohti omiani. Arvo on nimenomaan elämän suunta. Arvoja ei voi saavuttaa, mutta voimme kulkea niitä kohti.

Jos teet liikaa kompromisseja arvojesi suhteen, se usein vaikuttaa hyvinvointiisi negatiivisella tavalla. Juuri näin kävi minullekin.

Etenkin terveydestä ja vapaudesta on tullut minulle muutosprosessin myötä tärkeitä elämänarvoja. Minusta on esimerkiksi kymmenessä vuodessa tullut niin hyvä yksin asumisessa, että minun on ollut pitkään vaikea kuvitella jakavani kotiani eli vapauttani jonkun kanssa. Kun olen löytänyt onneni sieltä, missä en ole sitoutunut kehenkään muuhun kuin itseeni, minusta tuli itsenäisyyttäni vaaliva.

Minun ei tarvitse määritellä itseäni yleisesti hyväksyttyjen termien mukaan, vaan voin olla itsenäinen ja elää rohkeasti omalla tavallani. Minulle vapaus on arvo ja voimavara, jotain, mikä on täytynyt löytää ilman, että kukaan tai mikään on pitämässä kädestäni tai ohjaamassa, mille polulle milloinkin astua.

Itseni puolella oleminen ja lempeämpi elämä ovat minulle nimenomaan arvojeni mukaista elämää. Elämässäni on ollut aikuisiällä ajanjakso, jolloin kaikki on ollut toisin: koko elämäni kontrolli on ollut toisen henkilön käsissä. Joku toinen on päättänyt arvot puolestani ja muokannut elämääni haluamaansa suuntaan.

Olen voinut pahoin, koska koko ajan olen joutunut sammuttamaan osan itsestäni ja elämään ristiriidassa arvojeni kanssa. Sitä aikaa on vaikea muistella, mutta se on opettanut paljon.

Nykyään ainakin tiedän, mitä en halua elämääni, ja mitä kohti sen sijaan haluan kulkea. Kun elää omien arvojen mukaista elämää, voi mitä todennäköisemmin myös kokonaisvaltaisesti hyvinvoivempaa elämää.

Samoin terveys on minulle tärkeä arvo, ja jotain, mitä en enää halua ainakaan tämän enempää menettää. Teen valinnat ja ratkaisut nykyään terveys edellä.

Jos teet liikaa kompromisseja arvojesi suhteen, se usein vaikuttaa hyvinvointiisi negatiivisella tavalla.

Mikä on sydämesi suurin toive?

Ennen en edes osannut tunnistaa minun sydämeni todellisia toiveita. Onkin hyvä, että aika ajoin pysähdyt tarkistelemaan arvojasi ja niiden suhdetta elämääsi sekä valintoihisi. Esimerkiksi, jos sinunkin yksi perusarvoistasi on terveys; kuinka se näkyy päivittäisissä valinnoissasi ja tekemisissäsi?

Omien tekojen ja toimiemme tulisi olla yhtenevät itselle tärkeiden asioiden kanssa. Toiminnan ja tapojen muuttaminen ei onnistu, jos meille ei ole selvää, mitä haluamme ja miksi haluamme, tai miksi emme halua jotain.

Arvoajattelun mukaan meillä on koko ajan mahdollisuuksia tehdä valintoja. Teemme niitä jatkuvasti ja sekin on eräänlaista vapautta, joka meillä jokaisella tulisi olla. Kun ymmärrämme ja hyväksymme arvot nimenomaan valittuina toimintoina, se auttaa meitä kokemaan myös elämän valittuna eikä annettuna. Elämänä, jossa me itse olemme tietoisia toimijoita emmekä ole vain muiden tai omien mielihalujen vietävissä.

Lempeä harjoitus

Arvot voivat muuttua elämän myötä, mutta tärkeintä on tunnistaa ne ja muokata elämää niiden mukaan – elää rohkeasti omia arvojasi kunnioittaen. Ethän tee liikaa kompromisseja. Vastaa seuraaviin kysymyksiin mielessäsi tai kirjoita vastaukset ylös paperille.

Tunnista arvosi ja elä niiden mukaan

Millaista elämää haluaisit elää?
Mitkä ovat kolme tärkeintä arvoasi tällä hetkellä?
Mikä on estänyt / estää sinua tekemästä itselle tärkeitä asioita?
Mitkä ovat tärkeimmät muutokset kohti arvojesi mukaista elämää?
Mistä tiedät, että elät arvojesi mukaista elämää?

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja omanäköiseen elämään lataamalla itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä.

Naurunalaiseksi joutuminen satuttaa ketä tahansa – Jos se tapahtuu sinulle, voit toimia näin

Nauroivatko työkaverit ideallesi? Kohdellaanko sinua hassuna pienenä lapsena työpaikallasi? Naurunalaiseksi sinut voidaan tehdä myös kysymyksesi tai mielipiteesi vuoksi. Sinun annetaan esimerkiksi ymmärtää, ettet ymmärrä kaikkia faktoja tai oikeaa mielipidettä, jonka kaikki muut varmasti ymmärtävät.

Naurettavaksi tekeminen on yksi seitsemästä herruustekniikasta, jotka ovat ikivanhaa vallankäyttöä. Ensimmäistä herruustekniikkaa, eli näkymättömäksi tekemistä, olen kuvannut edellisessä blogikirjoituksessani, josta saat eväitä myös vähättelevän vallankäytön haastamiseen.

Alun perin viisi erilaista herruustekniikkaa nimesi norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan vielä kaksi muuta tekniikkaa.

Naurettavaksi tekeminen satuttaa ketä tahansa, joka sen kohteeksi joutuu. Vitseille, omille kömmähdyksille ja itselle on mahdollista nauraa, mutta tarkoituksellinen, hiljentävä ja vähättelevä naurettavaksi tekeminen on asia erikseen.

Mitä voit tehdä tilanteessa?

Tukholman yliopiston tutkijat ideoivat 2000-luvun alussa tapoja haastaa herruustekniikoita. Jos sinun tai jonkun muun mielipiteet tai ideat tehdään naurunalaiseksi, tutkijat ehdottavat toimintatavaksi esimerkiksi seuraavia keinoja:

Älä naura vitsille. Kyseenalaista ystävällisesti ja rauhallisesti vitsi ja totea, ettei se ollut mielestäsi hyvä.
Pyydä kommentoijaa selittämään, mitä hän tarkoitti. Kommentoijan selitys saattaa paljastaa piileviä ennakkoluuloja, joihin voit tarttua.
Haasta tilannetta esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä: ”mitä tarkoitit”, ”selventäisitkö minulle lisää” tai ”olenko ymmärtänyt sinut oikein”.

Vai tarvitsetko tukea muilta?

Tutkijat myös kehottavat säilyttämään itseluottamuksen, näyttämään oman asiantuntemuksen ja vastustamaan häpeän tunteita tai oloa, jossa tunnet itsesi huonoksi. Se ei ole mitä helpoin neuvo toteutettavaksi, jos tilanne on jatkunut pitkään tai historiassa on muita vähätteleviä kokemuksia.

Jos olosi on huono, hae tukea työterveyshuollosta tai muilta tahoilta, joita olen listannut tässä aiemmassa blogikirjoituksessani. On tärkeää, että saat apua ja tukea haastavaan tilanteeseen.

Lue seuraava blogikirjoitukseni

Kolmas herruustekniikka on tiedon pimittäminen, jonka vastustamiseen annan seuraavassa kirjoituksessani vinkkejä. Toivottavasti saat kirjoituksistani apua haastavaan tilanteeseen.

Jos omat mielipiteet ja ehdotukset tulevat hiljennetyksi liian usein naurulla, voi jossain vaiheessa kuppi mennä nurin uudesta, muiden mielestä hauskasta jutusta. Vähättelystressiä, joka saa sinut reagoimaan muiden mielestä pienestä asiasta, olen käsitellyt tässä kirjoituksessa.

Saatat silti pohtia, reagoitko tilanteeseen liian herkästi. Tämän kirjoituksen olen tehnyt juuri sinulle, joka sait vastaukseksi kommentin, oletkohan liian herkkä. Lupaan sinulle, että et ole.