Kirjoittaja Pia Jokivirta on eläinsairaalan johtaja, yrittäjä ja eläindoula. Hän opiskelee myös eläimensä menettäneiden sururyhmän vetäjäksi. Eläinsairaalan johtajan työssä hänen tehtävänään on varmistaa ammattilaisten sujuva työ, eläinten laadukas hoito ja empaattinen asiakaskohtaaminen. Pian perustama yritys Suruna tarjoaa lohtua ja tukea eläinystävän menettäneille ja menetystä pelkääville. Hänelle on tärkeää lisätä ymmärrystä ja keskustelua eläimen menettämiseen liittyvästä surusta ja tehdä siitä hyväksyttävämpää.
Miksi eläin on meille niin rakas ja tärkeä? Kun päätös eläimen hankinnasta on tehty, odotamme innolla uutta perheenjäsentä ja valmistelemme asiaa etukäteen. Eläimen tullessa perheeseen, sitoudumme siihen sekä arjen tekemisen että tunteiden tasolla. Suunnittelemme kotimme ja arkemme niin, että eläimellä olisi hyvä olla ja pystymme huolehtimaan sen tarpeista.
Teemme hankintoja eläintä varten, luemme kirjoja ja ajoitamme lomamme niin, että ehdimme aloittaa yhteisen elämän mahdollisimman hyvin. Usein asetamme eläimelle jo etukäteen ennakko-odotuksia, toiveita ja tarpeita täytettäväksi. Nämä odotukset, toiveet ja tarpeet luovat tunnesiteen eläimeen jo ennen kuin saamme uuden perheenjäsenen kotiimme.
Rakas perheenjäsen, tuki ja turva
Kun eläin saapuu perheeseen, se voi tuntua heti elämämme tärkeimmältä asialta, tai suhde voi vahvistua ajan myötä yhteisten kokemusten kautta. Joka tapauksessa eläin on meille usein hyvin rakas ja osa perhettämme. Saatamme jakaa sen kanssa elämän suuria hetkiä – se voi olla mukana hääkuvissamme tai rinnallamme hyvästelemässä meille rakkaita ihmisiä. Eläin on silloin tuki, turva, kuuntelija ja ystävä.
Harrastus- tai työkaverina suhde lujittuu yhteisen tekemisen myötä. Eläin rytmittää arkea, liikuttaa meitä, tuo uusia sosiaalisia kontakteja ja auttaa meitä olemaan yhteydessä muihin ihmisiin. Se tuo läheisyyttä, antaa mahdollisuuden hoivata ja vahvistaa tunnetta siitä, että meitä tarvitaan. Näin ihmisen ja eläimen välille syntyy vahva tunneside, ja juuri tämä tekee menetyksestä niin raskaan.
Rakkaan eläimen poismeno tuo mukanaan suuren surun ja muuttaa arkea monin tavoin. Olen usein sanonut, että eläin voi tullessaan muuttaa koko elämämme ja koko elämämme voi muuttua, kun joudumme luopumaan rakkaasta eläinystävästämme. Eläimen tullessa perheeseen sitoudumme edessämme väistämättä olevaan menetykseen, ennen kuin oikeastaan ehdimme edes aloittaa yhteistä matkaamme.
Elämän epävarmuutta voi olla vaikea kestää
Meillä on usein mielessämme hiljainen toive siitä, kuinka kauan yhteinen elämä rakkaan eläimen kanssa kestää ja millaista se on. Saatamme pelätä yhteisen ajan loppumista jo vuosia etukäteen tai sitten emme uskalla ajatella asiaa ollenkaan. Kun hetki lopulta koittaa, voimme tuntea epäreiluutta ja jopa vihaa tapahtuvaa kohtaan.
Elämä ja kuolema ovat kuitenkin hyvin luotettavia siinä, että ne eivät anna meille lupauksia mistään. Emme koskaan tiedä, minkä mittainen matka meillä on eläinystävämme kanssa edessä. Keskustellessani asiakkaideni kanssa, joiden eläinystävän elämä on loppupuolella, teen heidän kanssa aina yhden tietyn harjoituksen.
Tässä harjoituksessa pyrimme pysähtymään hetkeen ja näkemään sen hetken kauneuden ja rauhan. Niin eläimetkin tekevät. Ne eivät elä menneessä, eivät huolehdi mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Juuri nyt elettävässä hetkessä on kaikki ja sen voimme taltioida solujemme muistiin vuosiksi eteenpäin.
Suru kertoo suuresta rakkaudesta ja välittämisestä
Suru eläimen menetyksestä voi olla syvää ja raastavaa. Se kertoo rakkaudesta ja välittämisestä, jota olemme tunteneet eläintä kohtaan. Se kertoo siitä, että olemme aidosti halunneet jollekin toiselle hyvää ja tehneet parhaamme sen eteen. Kun osaa ja saa rakastaa jotakin näin paljon, meillä on lupa surra, kun sen rakkauden menettää.
Moni eläimen menettäneistä ei välttämättä kuitenkaan uskalla kertoa surunsa suuruutta ääneen. Hän voi kokea, että suru saisi kestää vain tietyn aikaa tai se voi olla vain tietynlaista. Moni joutuu siksi peittelemään suruaan eikä välttämättä kerro siitä avoimesti edes läheisilleen.
Surun esteeksi voi tulla syyllisyyden tunne
Eläimen menettämiseen liittyy paljon muitakin tunteita kuin suru. Usein puhtaan surukokemuksen esteenä voikin olla esimerkiksi syyllisyys. Syyllisuuden tunne voi liittyä suureen vastuuseen, jonka joudumme kantamaan eläimen elämästä päättämisestä. Saatamme jäädä miettimään olisiko pitänyt yrittää vielä, teinkö liian nopean päätöksen, odotinko liian kauan tai rakastinko tarpeeksi. Ennen näiden kysymysten ja tunteiden läpikäymistä sureminen voi olla vaikeaa tai ihminen voi kokea, että ei pääse surussa eteenpäin.
Surussa auttaa, että lähellä on joku, joka ymmärtää
Kun kohtaamme suuren surun, on monelle tärkeää saada puhua asiasta ääneen. Toivoisinkin, että meillä jokaisella olisi lähellä joku, jolle puhua ja joka ymmärtää miltä eläimen menetys voi tuntua.
Oman työni kautta olen huomannut, kuinka suuri merkitys on sillä, että ihminen tulee tässä asiassa kuulluksi ja kokee empatiaa. Jos puhuminen läheisille tuntuu vaikealta, omien tunteiden ja ajatusten kirjoittaminen on hyvä vaihtoehto. Aina voi ottaa myös yhteyttä ammattilaiseen, jonka kanssa keskustella aiheesta. Eläimen menettäneille järjestetään sururyhmiä ja koulutetut eläindoulat voivat toimia rinnallakulkijana eläimen loppuelämän aikana ja menetyksen jälkeen.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa ja sydämessään ymmärtää, että jokaisella on oikeus surra rakkaan eläinystävänsä kuolemaa. Suru menetyksestä on todellinen, eikä kukaan ulkopuolinen voi sitä puolestamme määritellä.
