Sivu 411 – Hidasta elämää

Oletko ressipäissäsi tänäänkin?

”Tulee tehtyä asioita ja päätöksiä ressipäissään”, ilmaisee yleistynyttä päihtyneisyyttä parikymppinen nainen lähipiiristä.

Siinä vaiheessa kun keho on jo stressireaktiossa ja stressihormonit jylläävät kehossa, verenpaine kohoaa ja sydämensyke nousee. Keho valmistaa joko taistelemaan tai pakenemaan – ennen karhua, nykyään ressikarhua.

Keho reagoi akuutisti riippumatta siitä, mikä äkillisen pelkoreaktion ja sen myötä kiihtyneisyyden aiheuttaa. Karhua vastaan otamme nerokkaan kehobuustin käyttöön ja pakenemme (ja toivomme parasta) tai sitten taistelemme (ja luultavasti kuolemme). Ressikarhua emme yleensä pakene, vaan pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla sopeutumaan stressihormonien jylläämiseen kehossa.

Ressipäissään saattaa mennä vuosi, toisilla kymmenen, tai jopa pidempään. Samalla kun stressireaktioita pyrkii peittämään, keho pyrkii sopeutumaan kuormaan ja oireet alkavat muuttua kroonisiksi: päänsäryt, ahdistuneisuus, masentuneisuus, paineen tunteet kehossa (usein rinnan alueella), uni- ja rytmihäiriöt. Jari Salminen ja Pirita Heiskanen kirjoittavat kirjassaan Taltuta kiire (Talentum 2009):

”Ihminen voi addiktoitua yhtä lailla aineisiin kuin käyttäytymismalleihin – alkoholiin, huumeisiin, lääkkeisiin, kofeiiniin, nikotiiniin, ruokaan, Facebookiin, seksiin, rahaan, valtaan, uskontoon tai peleihin yhtä hyvin kuin työhön ja muuhun suorittamiseen.”

Kun ihminen on ressipäissään, ihminen on kaukana itsestään: On ehkä vaikea tunnistaa, mitä tuntee, mitä haluaa tai mikä on itselle hyväksi. Ressipäissään tulee usein tehtyä itselle ei-niin-hyviä valintoja. Saattaa olla vaikea tunnistaa omaa olemustaan, sisintään, tekemisestä riippumattomana. Saattaa olla myös vaikea ymmärtää, mitä tuo ”sisin”, ”ydin” tai vaikka paljon puhuttu ”läsnäolo” tarkoittaa.

Jos on pitkään päissään tai ressipäissään, niin kutsuttu todellisuus muuttuu – kuten myös kokemus itsestä. Kompensaatioksi, hetkittäisen hyvän olon saavuttamiseksi, saattaa syntyä kompensaatiokäyttäytymistä, kuten vaikka (tietoisia tai usein tiedostamattomia) riippuvuuksia. Ehkä ikävin ja muihin voimakkaimmin ulottuva kompensaatiokäyttäytymisen muoto ressiholistilla on sulkeutuminen oman totuuden maailmaan, jossa oma totuus ja maailmankuva ovat ainoa oikea, ja itsen ja muun maailman välille syntyy henkinen kuilu.

Ressipäihtyneen fyysinen keho alkaa vähitellen reagoida, mieli alkaa pyöriä samaa rataa ja oma voima alkaa hiipua. Kun keho ja mieli voivat huonommin, stressinsietokyky huononee entisestään. On syntynyt noidankehä.

Ressipäihtyneisyyteen voi auttaa jonkin konkreettisen asian muuttamista elämässä, joskus pienen, joskus ison. Se voi tarkoittaa pelkästään haitallisten ajatusmallien muuttamista. Usein päihtyneisyyden aiheuttamaan pahimpaan tokkuraan auttaa pari akuuttia toimenpidettä: priorisoi riittävä uni ykköseksi, lähde luontoon liikkumaan ja syö tuoretta ruokaa. Jos nämä eivät tepsi parissa viikossa, on hyvä lähteä tutkailemaan, mikä päihtyneisyyden aiheuttaa.

12 merkkiä siitä, että kohtelet itseäsi hyvin – Itsensä rakastaminen on sitä, että uskallat sanoa, kun olet eri mieltä

Itsensä rakastaminen on omien unelmien priorisointia ja ajan etsimistä niille asioille, jotka piristävät.
Se on ”ei”:n sanomista niille asioille, joista olet eri mieltä tai jotka eivät sovi suunnitelmiisi.
Se on tietoisen päätöksen tekemistä olla niiden ihmisten kanssa, jotka tukevat, rohkaisevat ja motivoivat sinua olemaan paras versio itsestäsi.
Se on omia vahvoja mielipiteitä, jotka eivät horju toisten miellyttämisen vuoksi.
Se on sitä, että puhuu itselleen hellästi ja kiltisti.
Se on rohkeutta kokeilla sellaisia uusia asioita, joita on aina halunnut kokeilla.
Se on itsestä huolta pitämistä – mielestä, sielusta ja ruumiista – liikunta, terveellinen ravinto ja oma aika ovat tärkeä osa tätä.
Se on intuitioon luottamista ja oman totuuden kunnioittamista.
Se on sellaisiin asioihin sijoittamista, joista on hyötyä sekä nyt että tulevaisuudessa.
Se on uskoa uskaltaa luoda sitä elämää, jonka on itselleen visualisoinut.
Se on valinta nähdä hyvät asiat eikä antaa toisten mielipiteiden tai asenteen masentaa.
Se on itselleen anteeksi antamista ja itsensä hyväksymistä kaikkine ominaisuuksineen.

Lähde: Tinybuddha.com

Terveys ja tunteet: Vapaudu kehosi taakoista

Jos tunne- ja ajatustasolla koet silloin tällöin kantavasi omia ja toisten taakkoja, missä päin kehoa ne sijaitsevat – sinun kehossasi? Käyttämässämme kielessä kerromme useimmiten kantavamme taakkoja harteillamme, eikö vaan? Tai sitten yläselässä, ikään kuin siellä olisi tosi iso reppu tai säkki täynnä painavia huolikiviä, tunnemöykkyjä.

Kesän lämpö ja lomailu voivat tehdä useimmille jo sinänsä ihmeitä. Taakat voivat valua pois itsestään, kun annamme itsellemme luvan olla ja ajatella muitakin asioita, kuin esimerkiksi kantamiamme työtaakkoja. Usein kuitenkin jumiudumme ajatus- ja uskomustasolla siihen, että taakkamme ovat 100% totta – emme voi niille mitään. Hyviä uutisia: onneksi kehomielellämme on uskomaton kyky vapautua näistä huolista ja taakoista! Voit harjoitella kehotietoisuutta ja visualisointia, pysähtymällä itsesi ääreen.

Tässä sinulle yksi harjoitus, josta voit aloittaa, ole hyvä!

Istu mielellään käsinojattomalla tuolilla, jotta käsivartesi pääsevät vapaasti laskeutumaan kohti lattiaa. Tunne jalkapohjasi ja reitesi alustaa vasten, pidä selkä ojennettuna. Sulje silmät ja tiedosta hetki sydäntäsi ja hengitystäsi.

Anna itsellesi lupa ajatella niitä huolia ja murheita, jotka tulevat ensin mieleesi. Jos nämä huolitaakat asuisivat jossakin päin kehoasi, missä ne tuntuisivat?

Kun tulet tällä tavalla tietoiseksi omista taakoistasi, anna niiden kerääntyä eräänlaiseksi tiivistymäksi yläselälle ja hartioille. Kaikki on oikein, mitä tunnet. Jos sinun on mahdollista visualisoida tiivistymään jokin väri, anna tämän värin selkeytyä.

Huomaa nyt, miltä tämä huolitiivistymä tuntuu ja mitä tunteita nyt tunnet. Miltä sydämessäsi nyt tuntuu, miten hengität?

Kuvittele seuraavaksi, että annat tämän tiivistymän lähteä liikkeelle, molempien hartioiden kautta kohti olkavarsia, käsivarsia ja kämmeniä, hiljalleen.

Kun tiivistymä saavuttaa sormet, kuvittele, että tiivistymä valuu sormenpäistä lattiaan, johon muodostuu lammikko. Huolet ja kantamasi taakat valuvat vähitellen lattialle lammikoksi, ja sieltä ne haihtuvat (tarpeettomina) ilmaan.

Toista itsellesi ääneen tai mielessäsi: Annan kehoni vapautua kaikista turhista huolista ja taakoista, ja tilalle tulee RAUHA, LEVOLLISUUS ja LUOTTAMUS.

RAUHA – LEVOLLISUUS – LUOTTAMUS. RAUHA – LEVOLLISUUS – LUOTTAMUS. (Voit vaihtaa nämä sanat joksikin muuksikin, paremmin itsellesi sopiviksi.)

Tarkista nyt, mitä tunnet kehossasi. Miten hengität ja miltä sydämessäsi tuntuu nyt. Jos ”näet” hartioillasi uuden värin, mikä se voisi olla? Kenties se on uusi voimavärisi, joka ankkuroituu tilalle tulleeseen rauhan, levollisuuden ja luottamuksen tunteeseen?

Jos huomaat vielä huolitiivistymiä hartioillasi, tee tämä visualisointiharjoitus uudelleen.

* * * * * * * * * * * * * * *

Vapauttavaa, ilontäyteistä ja läsnä olevaa kesää <3

Karita

10 asiaa, joita kannattaa kokeilla ennen kuin kesä on ohi

Kesäisin olemme terveempiä kuin yleensä. Syömme terveemmin, olemme enemmän ulkona, otamme lomaa nauttiaksemme kesäsäästä. Jos haluat boostata kesähenkeäsi vielä enemmän, Mindbodygreen ehdottaa muutamia vinkkejä.

1. Mene piknikille

Tarkoittaa siis: syö ulkona aina, kun mahdollista. Tämä tarkoittaa vaikka vain sitä, että syö aamiaisen parvekkeella keittiönpöydän sijaan, tai että nauttii valmissalaatin puistossa, eikä samalla töitä tehden työpöydän ääressä. Ulkona syöminen hidastaa automaattisesti rytmiä ja auttaa maistamaan ruuan paremmin. Samalla nautit, kun pääset pois pöytäsi äärestä. Bonusvinkki: pyydä työkaveri tai ystävä mukaan.

2. Jätä tekniset laitteet nurkkaan

Talvella voi paremman puutteessa istuakin kaiket illat koneella, mutta kesäiltaisin on aika sulkea kone ja jättää älylaite kotiin. Mene käymään jossain, ja yritä täyttä tekniikkalakkoa. Jos se ei onnistu, yritä puoliksi: vie toimistosi vaikkapa kahvilaan tai pikemminkin sen terassille. Ainakin olet oikeiden ihmisten ympäröimänä oikeassa ympäristössä. Muista hymyillä ohikulkijoille ja vastata myöntävästi kysymykseen ”Onko tämä vapaa?”

3. Rauhoitu veden äärellä

Kaikki ovat varmasti huomanneet, että vedellä on rauhoittava vaikutus. Jo veden (joen, järven, meren) katsominen saa aikaan rauhan ja vapauden tunnetiloja. Kannattaa käydä veden ääressä aina kun mahdollista, oli se sitten meri, järvi tai pieni lampi. Uimaan opettelu ei myöskään koskaan ole liian myöhäistä. Tämä jalo taito auttaa nauttimaan vedestä moninkertaisesti.

4. Jätä auto kotiin

Auto kannattaa jättää aina kotiin, kun sää sallii. Apostolinkyyti ja pyöräily ovat käteviä tapoja paitsi matkata myös liikkua muuten vain. Kävely on yksi parhaista liikuntamuodoista, ja jo 10 minuutin reippailu voi piristää huomattavasti.

5. Tee smoothie

Smoothien voi tehdä kotona, ja sen voi nauttia paikallaan tai matkalla. Kuvittele, että olet lapsi jälleen ja nautit jokaisesta jäätelölusikallisesta.

6. Ole läsnä

Oletko koskaan huomannut pilvien muotoja? Yhteiskuntamme liikkuu, ajattelee ja suunnittelee koko ajan. Ennen kesän loppua mieti, voisitko joskus vain olla. Älä mieti mennyttä tai suunnittele tulevaa, ja huomaa, kuinka nykyhetki auttaa sinua nauttimaan tästä vuodenajasta. Huomaa pienet asiat: pilvet, kukat, kotikaupunkisi arkkitehtuuri, ulkoilman tuoksut.

7. Ota lomaa

Lomalla on yleensä niin paljon muuta, että itse loma unohtuu. Siksi kannattaa käyttää viikonloput ja illat rentoutumiseen ja pieneen lomailuun. Nythän on kuitenkin kesä!

8. Kokeile jotain uutta

Käy kurssi mielenkiintoisesta aiheesta, vaihda kuntosaliohjelmaa tai kulje uutta reittiä töihin. Uusien asioiden tekeminen tai samojen asioiden tekeminen uudella tavalla tuntuu hyvältä, ja saatat tavata uusia ihmisiä.

9. Istuta kasvi

Istuta parvekkeelle basilika tai hanki rahapuu kotiin. Jos ajatus puutarhasta ei kiinnosta, osta kukkia maljakkoon ja huolehdi niistä. Jonkin elävän ottaminen kotiinsa ja siitä huolehtiminen on valtavan palkitseva kokemus.

10. Tee pieni voimatreeni kolmesti päivässä

Vaikket olisi kiinnostunut saamaan itseäsi kesäkuntoon, voi voimailusta silti olla hyötyä. Etsi jokin vähän pidempi ja voimia vaativampi taukojumppa netistä, ja tee se kolme kertaa päivässä (mieluusti tyhjin vatsoin). Kolme minuuttia kerralla riittää, ja ajan voi mitata vaikka omalta soittolistalta löytyvällä kolmen minuutin musiikkikappaleella.

Innostavaa kesää!

Lähde: Mindbodygreen.com

Sydämen sykkeestä uutta tietoa työstressistä

Tampereen teknillinen yliopisto tutki suomalaisten työssäkäyvien ihmisten stressitasoja. Eräs tutkimuksen tuloksista oli, että työssäkäyvät nukkuvat huonoiten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tutkimusaineisto koostui 10 miljardista suomalaisesta sydämenlyönnistä.

Palautumisen puutteen syy selvitettävä

Stressissä ja uupumuksessa on kyse siitä, että ihminen ei palaudu kuormituksesta, jota hän kohtaa sekä työssä että vapaa-aikana. Tällainen uupumisen kierre tulisi katkaista mahdollisimman pian, ja työssä väsymisen kokemus tulisi ottaa vakavasti ja sen syy selvittää. Työfysioterapeutti Antti Pursion mukaan silloin on jo liian myöhäistä, kun ihmisellä on uupumukseen liittyen fyysisiä oireita. Tällöin on vaikea palata oireettomaan tilaan.

Työstressistä kärsivän ihmisen auttaminen on aloitettava kuormituksen aiheuttajien tunnistamisesta ja kuormittuneen ihmisen omista lähtökohdista. On myös muistettava, että ihmisen elämässä on paljon muitakin stressitekijöitä kuin työ.

Kaikki ovat yksilöitä

Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Jussi Konttinen kertoo, että ihmisen terveys, elämäntilanne ja voimavarat on otettava huomioon lähdettäessä hoitamaan uupumusta. Terveet elämäntavat ovat myös tärkeä tekijä, joissain tapauksissa vielä enemmän kuin toisissa, Konttinen muistuttaa.

Työhyvinvoinnin mittausta varten on kehitetty sydämen sykkeen välivaihtelua mittaava analyysi. Se rekisteröi sydämen lyöntien tiheyttä kolme vuorokautta, ja näin saadaan yksilöllinen tieto ihmisen kuormituksesta ja palautumisesta sekä työssä että arjessa. Antti Pursio sanoo, että omien elämäntapojen näkeminen käyränä paperilla motivoi muutokseen. Hän painottaa myös asenteen tärkeyttä.

Erilaisista työhyvinvointiprojekteista, joissa tuetaan henkilökohtaista elämänhallintaa sykevälianalyysin avulla, on saatu erinomaisia tuloksia.

Pelkkä mittaus ei siis auta, vaan on tärkeää, että motivoituneen työntekijän kanssa analysoidaan tulokset, tehdään jatkosuunnitelma ja sovitaan sen toteutumisesta. Stressin lieventämistä ja palautumiskyvyn elvyttämistä ei kuitenkaan saa sysätä kokonaan työntekijän harteille – työoloihin vaikuttaminen ja kuormittavuuden ehkäisy on ennen kaikkea työnantajan vastuulla.

Lähde: Firstbeat Technologies

Lue myös tämä juttu stressistä ja ruokavaliosta.

Ihanat hiukset ekokampaajan neuvoilla

Jokainen meistä haluaa kauniit ja terveet hiukset. Yhä useammalle hiukset ovat kuitenkin iso ongelma: on hiustenlähtöä ja katkeilua sekä päänahan ongelmia. Mikä avuksi?

Ekokampaamo Peppecon omistaja Opri Karttusen mielestä terveemmät hiukset voi yllättävästi saada hieman vähemmällä hiustenhoidolla. Opri pitää suomalaisten helmasyntinä liian usein toistuvaa ja vääränlaisilla, liian voimakkailla shampoilla tehtyä hiustenpesua.

— Suomalaiset pesevät hiukset päästään. Joka päivä toistuva pesu ja siihen päälle ehkä vielä föönaaminen on hiuksille iso rasite. Mitä useammin hiuksia pesee, sitä nopeammin ne myös rasvoittuvat. Hiuksia kannattaa pestä maksimissaan kaksi kertaa viikossa ja ne kannattaa suojata aina lämmöltä. Eli saunassa pyyhe aina päähän, ja auringonpaahteeseen hattu.

Luomulaatuiset shampoot ovat Oprin mielestä parasta hiuksille. Asiakkaillaan hän käyttää usein I am-sarjan yrttishampoota.

— Arvostan tätä sarjaa kotimaisuuden sekä ympäristöystävällisyyden vuoksi. Tämä ihanan tuoksuinen shampoo on niin hoitava, ettei sen lisäksi tarvita hoitoainetta.

Savi on hiuksille erityisen hoitava aine

Savi rauhoittaa rasvoittumaan taipuvaisia hiuksia tai ärtynyttä päänahkaa sekä poistaa hiuksista muotoilutuotejäämiä ja muita epäpuhtauksia. Sillä on myös hiusten kasvua stimuloiva vaikutus.

Argitalin Vihreä savi-jojoba hiustenhoitoaine on Oprin mielestä hoitoaineiden huippua, sillä se ei veltostuta hiuksia kuten monet muut savihoitoaineet, vaan tuuheuttaa ja pehmentää. Pesuun Opri on löytänyt myös toisen hyvän savituotteen, Cattierin vihreätä savea, vehnäproteiinia ja laventelivettä sisältävän, erityisen hyvin vaahtoava savishampoon.

Moni Oprin ekokampaamon asiakas on jättänyt shampoopesut kokonaan eli siirtynyt ns. no-poo-linjalle. Shampoottomat pesevät hiuksensa joko pelkällä vedellä, soodalla tai kananmunalla.

— Joillekin se sopii, toisille taas ei. Päänahka pysyy kieltämättä hyvässä kunnossa, mutta kaikkien hiukset eivät ikinä, pitkästä sopeutumisjaksosta huolimatta, näytä näillä pesutyyleillä oikein puhtailta. Ongelmaksi voi tulla myös haju.

Opri Karttunen uskoo ravinnon olevan tärkein hiusten kuntoon vaikuttava tekijä. Hiukset nauttivat hyvistä öljyistä, vihanneksista ja täysjyväviljoista. Hiustenlähtöön Opri suosittelee lisäravinteista etenkin biotiiniproteiinia, mutta myös piitä, magnesiumia sekä D- ja B-vitamiineja. Joskus hiustenlähtö voi johtua hormonaalisista syistä. Tällöin avun voivat tuoda hormonitoimintaa tasapainottavat tuotteet kuten jättihelokki.

Ekokampaajana Opri suosittelee tietysti vain hennavärjäystä.

— Normaalivärjäyksessä hapete rikkoo ja avaa hiusten pinnan, mikä on hiukselle suuri rasite. Henna taas tarttuu vain hiuksen pintaan. Hennan kanssa ei tarvitse myöskään hermoilla kemiallisten hiusvärien vaaralliseksi todistetuista terveysvaikutuksista. Hennavärjäys on verrattavissa vaikutuksiltaan hoitonaamioon. Punaisella hennalla värjäävälle Opri suosittelee väriä ylläpitävää Logonan punaista shampoota.

Yrttihuuhtelut avuksi

Näin kesäisin Opri tekee omille hiuksilleen helppoja ja ilmaisia yrttihuuhteluja kerran viikossa. Yrtit laitetaan kiehuvaan veteen ja haudutetaan kunnes vesi on haalentunut.

— Tummille hiuksille loistohuuhtelu on esimerkiksi tuoreista nokkosista tehty haude, vaaleille taas kamomillasta, kehäkukasta ja sitruunamehusta tehty. Omenaviinietikkaa kannattaa lorauttaa mukaan.

Onkin vuoden paras aika suunnistaa yrttien poimintaan kedolle. Yrttihuuhtelu suomalaisilla yrteillä on hiustesi paras juhannustaika.

8 askelta kohti kesää

Kesä tulee kohisten ja on aika heittää kynät ja kotelot nurkkaan, sekä avautua kuorestamme ulkomaailmaan. Tänäkin kesänä meillä on valtava mahdollisuus valita toimintamme, kokemuksemme ja ennenkaikkea fiiliksemme. Usein saatamme mennä kuitenkin niin urautuneesti eteenpäin, että toistamme samaa kaavaa, mitä olemme tottuneet kesäisin tekemään. Eihän siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta eikö olisi mukava pysähtyä, kuunnella ja miettiä mitä oikeasti haluaisit tehdä tänä kesänä. Tässä muutama ehdotus sinulle.

1. Pysähdy

Tämä oli ehkä jo arvattavissakin, mutta sen arvoa ei voi koskaan korostaa liikaa. Pysähtyä ennen toimintaa, pysähtyä ennen menemistä, pysähtyä ennen kuin toimimme. Pysähtyminen mahdollistaa liikkeen, virtauksen ja luovuuden etenemisen jokaisessa kehomme solussa. Jo pieni pysähtyminen puun alle, virtaavan joen viereen, kaupungin hälinään tai auton ratissa ruuhkassa ollessa, lapsien huutaessa takapenkillä. Muuttuisiko tilanne, jos pysähtyisimme ennen kuin toimimme? En tiedä, voishan sitä vaikka kokeilla.

2. Leiki

Mieti lasta, joka pääsee pitkästä aikaa leikkikentälle tai pelikentälle. Sitä riemua, iloa, antautumista elämälle ja ilolle kokonaisuudessaan. Leikki on uskomaton asia, ja jos katsomme aikuista ihmistä, emme ole juuri erilaisia lapsista. Mekin kaipaamme leikkiä, mutta olemme unohtaneet kuinka leikkiä. Ainakin osittain, emme kuitenkaan täysin, joten tämä taito on opittavissa aina kun haluamme.

Lapsesi mennessä leikkikentälle, mikset itsekin kävisi keinumassa, roikkumassa tai pelehtimässä. Ystäväsi kanssa lenkillä ollessasi, miksette pysähtyisi tekemään kuperkeikkoja. Tai salille mennessäsi, mitäpä jos heittäisitkin salikassisi kotiin ja menisit painimaan treenikaverisi kanssa nurmikolle. Leikki, se ei lopu koskaan, ellemme sitä itse lopeta.

3. Tietoinen radio

Maailma on pullollaan mainontaa ja markkinointia, jotka pyrkivät luomaan meille kuvan seksikkyydestä ja kehon kuvasta, joka meillä pitäisi omata. Mainokset lyövät kauniita ihmisiä mainostamaan tuotteita, joilla EI saavuteta sitä kehoa mitä ihmiset hakevat. Vähärasvaiset, vähäkaloriset, vähäravinteiset (ja myöskin vähämakuiset tai täysin mauttomat) tuotteet tulevat lehdistä, televisiosta, tietokoneen ruudulta ja monesta muustakin paikasta. Nämä muokkaavat ihmisten alitajuntaa ja myös sitä kuvaa, miten me näemme maailmaa.

Alitajunnalla on valtava vaikutus meidän elämäämme. Niinpä suosittelen, että jätät mediat, jotka pistävät sinut ostamaan, olemaan tyytymätön, olemaan ”puutoksessa” ja keskittymään niihin, jotka tukevat sinun matkaasi. Se voi olla itsensä kehittäminen, uuden taidon oppiminen, hidastaminen tai rauhoittuminen. Näitä kanavia kyllä nykyisin löytyy. Hidasta elämää ollessa yksi niistä. Se voisi olla myös minun uusi radio, jossa tulee olemaan haastattelussa myös HE-sivuston kirjoittajia. (Kyllä, tämä oli ehdotus, mutta nyt sinä päätät puhutteleeko radio sinua 🙂

4. Ulkoile

Tämä on niin päivänselvä, että ihmiset unohtavat monesti sen. Ulkoilmassa aktivoituu meidän kilpirauhanen toimimaan tehokkaammin, meidän mielihyväreseptorit suhisevat puhtaasta raikkaasta ilmasta, joka vaikuttaa siihen, millä fiiliksellä olemme. Ja vaikka on kesä, niin ei sitä d-vitamiinia muodostu sisätiloissa, vaan suorassa kontaktissa ollessamme aurinkoon. Ulkoile, telttaile, vaella, treenaa, syö, ihan mitä tahansa, kunhan teet sen ulkoilmassa. Kaikki tietää, että retkieväätkin maistuu parhaimmalta ulkona ollessa. Josta päästään sujuvasti seuraavaan asiaan…

5. Tee tarpeesi luontoon

Olen ihan tosissani tämän kanssa. Kun olet metsässä ja iso hätä yllättää sinut, sen sijaan että lähtisit etsimään vessan, käy kyykyssä mättään vieressä ja rentouta koko sisältösi metsään. Jos ei muuten, niin juuri sen takia, että monet pitävät sitä ”yök- toimintana”. Just sen takia, riko rajasi. Nyt kun ollaan kyykkypaskalla käyty (pahoittelut karkea kieleni, puolustukseni on, että asun maalla ja käyn metsässä:)) , niin pääsemme seuraavaan haasteeseen.

6. Kyykisty koko kehollasi

Ehkä arvokkain venytys koko kehollesi on kyykyssä oleminen. Maailmalla ollessani, varsinkin idässä päin, tämä on perusjuttu. Kaikki istuvat kyykyssä, ilman ongelmaa. Kyykistyminen vahvistaa jalkoja, mutta ennenkaikkea se avaa lantiota, sekä juuri niitä lihaksia, jotka jumiutuvat kun istumme koko päivän. Treenaa joka päivä muutaman minuutin ajan ja totea kesän päätteeksi, miltä tuntuu. Suosittelen vahvasti.

7. Tee sinulle tärkeitä asioita

Monet kuvittelevat, että meidän arvo perustuu siihen mitä saamme aikaiseksi, mitä saavutamme. Näinpä tämä mentaliteetti saattaa saada meidät lumouksen tavoin valtaamme, ja rupeamme päättömästi tekemään 894 asiaa, jotka olemme kirjanneet tälle kesälle ylös. Oikeasti, miksi?

Miksemme tekisi vain ja ainoastaan niitä asioita, jotka tuntuvat koko kehossa oikealta, syvimmässäsi pelkästään puhtaalta olemiselta ja tekemiseltä. Tämä elämä on kohtuu lyhyt aika olla tässä kehossa, miksemme tekisi siitä näköistämme?

8. Rakastele

Media puhuu seksistä ja suoriutumisesta sängyssä. Mitäpä, jos tänä kesänä seksin sijaan rakastelisitkin. Rynkyttämisen sijaan koskettaisit, orgasmihakuisuuden sijaan vain nauttisit olemista kumppanisi kanssa. Jollain tavalla suoritusyhteiskunta on tullut tähänkin luomaan kollektiivisia ajatusmalleja, joita harva meistä pystyy elämään todeksi.

Mitä tapahtuisi, jos luopuisimme pakosta tyydyttää ja olla maailman paras? Mitä tapahtuisi, jos arvostaisimme toisen kosketusta, toisen hengitystä iholla? Mitä tapahtuisi, jos katsoisimme toisia silmiin, kun rakastelemme, samalla hengittäen elämää itseään sisäämme?

Kesä on pitkä tai kesä on lyhyt, mutta elämän varrella tehdyt valinnat vaikuttavat kaiken aikaa. Mitäpä jos tekisimme tästä parhaan mahdollisen kesän valittavissa olevista raaka-aineista? Harvoin asiat menee niinkuin haluamme, mutta aina voimme tehdä parhaamme ja nauttia matkastamme. Hyvää kesää sinulle ystävä. Halataan jos tavataan!

Mainitut linkit: Tarkastelussa Ihminen – Radio/nettishow

Kuinka paljon hyvää jää sanomatta joka päivä? – Yksi pieni kehu voi käynnistää hyvän mielen ketjureaktion

Yhtenä aamuna kävelin Helsingin keskustassa kohdassa, jossa tehdään uusia katukivetyksiä kävelykadulle. Kivistä tehdyt kuviot muistuttivat tähtiä tai kukkia. Hyvin kauniita. Vastaani tuli yksi työmiehistä keltainen liivi päällään. Spontaanisti ihaillen sanoin hänelle: ”Hitsit miten hienon olette tehneet, näyttää tosi hyvältä!” Mies häkeltyi silminnähden. Ensin hän hieman kiemurteli, ja sitten hän kiitti ja sanoi: ”kiva, kun tykkäät”.

Parin vuoden takaa muistan tilanteen, kun ajoin pyörällä harmaana päivänänä. Vastaani tuli kävellen nainen kauniin keltaisessa paidassa. Ajattelin, että onpa kertakaikkiaan kauniin näköinen tuo paita naisen yllä. Mutta viuhahdin ohi enkä sanonut mitään. Muutaman kymmenen metrin päässä tajusin, mitä olin jättänyt sanomatta ja huusin hänen peräänsä: ”Ihana toi sun paita, näyttää hyvältä sun päällä!”

Keltapaitaisen naisen kohtaaminen oli minulle suuri hetki. Tuossa hetkessä tajusin, kuinka paljon hyvää jätänkään sanomatta. Ja tuossa hetkessä päätin parantaa tapani.

Saatamme hyvin useinkin ajatella, että joku näyttää hyvältä, kuulostaa kivalta, osaa jotain hyvin tai on tehnyt jonkin asian loistavasti. Silti olemme hiljaa. Miksi? Pohdin kysymystä kohdatessani keltapaitaisen naisen. Saattaa olla, että joskus mielemme tekee vertailua: Miten tuo pystyy tekemään asian noin hyvin? (Miksen minä pysty?) Miten tuo voi näyttää noin hyvältä? (Miksen minä näytä?) Miten tuo voi osata asian noin hyvin? (Miksen minä osaa?)

Asettamalla egon rakastamia vertailevia kysymyksiä, jotka saattavat olla myös tiedostamattomia, asetamme itsemme häpeätilaan: minä en ole mitään verrattuna toiseen. Pidämme suun kiinni, että emme kokisi lisää alemmuutta ja häpeää.

Saattaa myös olla, että olemme oppineet jossain kohtaa, että kehuminen on nuoleskelua, ”ajatteleekohan se, että yritän mielistellä”. Huomio kiinnittyy taas omaan itseen, häpeän välttelyyn.

Joskus saattaa olla myös sellainen uskomus, että ”kyllähän se tietää” tai ”toihan on sen duuni”, jolloin emme varmuuden vuoksi sano toiselle sitä hyvää asiaa, ettemme tekisi itsestämme itsestäänselvyyksien laukojaa. Ettemme kokisi häpeää.

Oikeastaan. Automaattinen hyvien asioiden panttaaminen on niin yleistä, että emme ehkä tule ajatteeksi, miksi jätämme tulostamatta kaikki ne ihanat, kauniit ja kastelevat ajatukset, jotka voisivat saada toisen loistamaan ja laittamaan lisää hyvää eteenpäin.

Mitä laitoin liikkeelle, kun huusin hyvyyksiä naisen perään? Millaisen tunteen aiheutin työmiehelle kehuilla? Ehkä molemmat olivat sinä päivänä vähän parempia vanhempia, työkavereita, naapureita tai ystäviä. Ehkä. Ehkä heille tuli hyvä mieli. Ehkä.

Jos jokainen hyvä ajatus sanottaisiin ääneen, kuinka paljon enemmän hyvää voisimme saada aikaan? Jokainen hyvä, jonka lähetän eteenpäin, jatkaa matkaansa lävistäen useita ihmisiä ja kertautuu eksponentiaalisesti jokaisen ihmisen kohdalla.

Hyvän sanomatta jättäminen on kuin laittaisi siemenen multaan, mutta ei antaisi sille vettä. Ja toisinpäin: hyvät sanat ovat kuin vesi, joka saa aikaan kasvua, kukoistusta ja kaikelle elävälle hyödyllistä happea. Ja kun minä kastelen, kaikki voivat nauttia syntyneestä hyvästä – myös minä itse.

Uhrautumispuheesta onnellisuustekoihin

Ihmisenä oleminen huipentuu yksinkertaiseen asiaan – tunnustuksen saamiseen omasta arvokkuudesta. Mutta vallalla olevan hyvinvointikäsityksen mukaan hyvinvointi on saavuttamattoman vaikeaa, sillä riittävästi on vähän enemmän? Tekomme paljastavat millaiset oletukset ja uskomukset meitä ohjaavat. Valintojamme tarkastellessa näyttää siltä, että vasta vähän älykkäämpi puhelin tuo tyytyväisyyden ja pikkuisen nopeampi tietokone antaa elämälle merkityksen?

On nähtävä pidemmälle ja laajemmalle. Onnellisuuden jäljille päästään kiinnittämällä huomiota ei-materiaalisiin tekijöihin kuten ymmärretyksi tulemisen kokemuksiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseä omana erityisenä persoonana. On löydettävä elämään sellaisia merkitysnäköaloja, jotka aidosti, syvästi ja pysyvästi ehkäisevät tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden kokemista. Vallalla oleva kapea-alainen materiaalista vaurautta korostava hyvinvointikäsitys ei tätä salli?

Kuva: Timo Pajunen

Totuudenmukaisemman hyvinvointikäsityksen omaksuminen alkaa siihen havahtumisesta, että elämän merkityksellisimmät asiat ovat henkisiä ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymisellä ei ole lainkaan planetaarisia rajoja toisin kuin materiaalisen hyvinvoinnin lisäämisellä on.

Jos olemassaolemisen ihanteemme muuttuu aineettomammaksi voimme siirtyä uhrautumispuheesta onnellisuuspuheeseen. Siinä samalla nimittäin ratkaisemme maapallon rajallisuudesta johtuvan haasteen, jota vallalla oleva hyvinvointikäsityksemme pahentaa. Maapallon rajallisuuden tuomasta ongelmastahan on totuttu puhumaan syyllistävästi ja sen ratkaisemiseksi on vaadittu tekemään uhrauksia.

Olemme jo siirtymässä aikaan, jossa aineettomasta kulttuurista on tulossa talouden veturi? Omistamisen tilalle tulee käyttöoikeutta ja saatavuutta. Olemme havahtumassa siihen, että äärimmilleen viritetty yksilökeskeisyys kääntyy ihmistä vastaan, sillä tyytyväisyyden maksimointi edellyttää omasta itsestä ulospäin suuntautumista – toisen ihmisen ja yhteisen hyvän edistämistä.

Vallalla oleva kestämättömän kehityksen ura kytkeytyy epäonnistuneeseen kehitysnäkemykseen – näkemykseen siitä, mitä ihminen tarvitsee elääkseen hyvää elämää. Epäonnistunut hyvinvointiparadigma on sosiaalisen konstruktion tulosta, minkä vuoksi se voidaan muuttaa ja korvata paremmalla. Se edellyttää lineaarisen joko-tai ajattelun sijasta sekä-että lähestymisen omaksumista ja nykyistä avarampaa ymmärrystä siitä kuinka asiat ja ilmiöt linkittyvät toisiinsa.

Uhrautumispuheesta onnellisuustekoihin siirtyminen on kaikkein helpointa jos onnistumme yhdistämään egoistisen ja altruistisen toiminnan motiiveita. Kokemuksemme hyvinvoinnista lisääntyvät samalla kun annamme tuleville sukupolville syyn olla meistä ylpeitä. Mitkä ovat tällaisia onnellisuustekoja – onko niitä? Jos on, mikä niistä olisi mahdollista toteuttaa nyt?

Kuinka hyvin tunnet itsesi?

Miten sinä vastaat kysymykseen, kuka sinä olet?

Jos ei puhuta voinnista ja terveydestä, perheestä tai työstä, ulkoisista olosuhteista, mitä jää jäljelle?

Moni pohtii asiaa jossakin elämänvaiheessa. Joskus shokki ravistelee elämän peruspilareita, joskus kysymyksen äärelle ajautuu ihan rauhallisesti. Yhtä kaikki, itseensä tutustuminen on hyvin tärkeää.

Osallistuin muutama viikko sitten joogatyöpajaan, jossa tätä kysymystä pohdittiin. Kundaliinijoogaa 40 vuotta opettaneen Tarn Taran Singhin mukaan mahdollisia vastauksia on kolme.

– Minä olen minä!!

Ensimmäinen mahdollinen vastaus on egon. Ego haluaa korostaa yksilöllisyyttä ja erinomaisuutta. Ego pelkää, henkensä edestä.

Ego ei ole paha. Luit oikein. Raukkaparka tekee parhaansa selviytyäkseen rajallisilla edellytyksillään. Ego on persoonallisuudessa, se on osa ihmismieltä, eikä siitä pääse kokonaan irti niin kauan kuin on ihminen. Omaan egoonsa kannattaa luoda suhde, mutta egon ei kannatta antaa kontrolloida elämää.

Egon suurin ongelma on pelko. Joogisen käsityksen mukaan sielu on kuolematon, mutta egon tarina päättyy kun ihminen kuolee. Tulevaisuus on siis egolle ongelma. Todellisuudessa, kun kohtaat pelon, yleensä aina selviät tilanteesta jollakin tapaa. Pelko on ollut turhaa.

Egon toinen ongelma on menneisyys. Se määrittelee ihmisen tämän menneisyyden perusteella. Se kaivaa esiin vanhoja loukkaantumisia, herkistymisiä ja pettymyksiä, jotka saattavat juontaa juurensa varhaiseen lapsuuteen tai teini-iän ensimmäiseen seurusteluun. Ego on summa menneistä asioista, joihin ihminen identifioituu.

Nämä samat möröt nostavat päätään aikuisessa parisuhteessa ja vyöryvät kumppanin päälle. Yksi huolimaton sana voi painaa egon kauan sitten asettamaa häpeänappia, joka saa koko puolustuksen liikkeelle. Esimerkiksi parisuhteen riidoissa kyse on erittäin harvoin puolisosta, useimmiten kyseessä on oma ego.

Monesti tällaisissa tilanteissa helpoin tapa päästä eteenpäin olisi jättää riidan aihe ”drop it!”. Se olisi parasta kaikille. Mutta jos ego on kontrollissa, se ei uskalla päästää irti. Jos ego määrittää minua, kuka minä olen jos päästän irti?

– En tiedä.

Toinen mahdollinen vastaus on alitajunnan. Alitajunta piilottaa monenmoista mennyttä. Jos egon vastaus tekee elämästä ainakin ajoittain onnetonta, tekee alitajunnan vastaus elämästä yhtä kärsimystä.

Jos ei tiedä mitä on, ajelehtii asiasta, tunteesta ja paikasta toiseen ilman minkäänlaisia päämääriä tai jatkuvuutta. Elämässä ei ole kompassia tai kontrollia eikä realiteetteja, ei mitään mihin kohdistua. Tällainen tilanne on melkoinen kummitustalo: pelkkiä rektioita oman alitajunnan impulsseihin.

Alitajuntaan varastoituu jatkuvasti lisää tunteita ja ajatuksia, joita sitten pulpahtelee pintaan holtittomasti. Alitajuntaansa kannattaa puhdistaa esimerkiksi meditaatiolla, mutta jokaisen alitajunnassa on paljon sellaista, jonka voi jättää lepäämään. Kaikkea vanhaa karmaa ei tarvitse tonkia esille, jotkut kummitukset kannattaa jättääkin nukkumaan.

Jos elämässä ei ole sitoutumista ja intohimoa, ei pysyvä onni ole mahdollista.

– Minä olen sinä. Minä olen ikuisuus.

Kolmas mahdollinen vastaus on sielun. Se on todellinen, kuolematon identiteettimme, joka löytyy kaiken pohjalta. Sielu on viaton ja puhdas, ikuinen. Se on Ek Ong Kaar, kaiken alku, virtaus, rakkaus ja yhteys. Joogaoppien mukaan olemme kaikki osia samasta jumaluudesta. Jos egon ottaessa elämästä ylivaltaa, helppo neuvo on ”päästä irti”, niin sielun kohdalla yhtä yksinkertainen kehotus on ”usko se!”.

Meillä on ego. Emme kuitenkaan ole ego. Meillä on keho, muttemme ole keho. Meillä on ajatuksia, mutta emme ole yhtä kuin ajatuksemme.

Jokaisella on ajatuksia, ja mieli prosessoi niitä. Identiteetti, persoona, päättää mitä näillä ajatuksilla teemme. Jos ajattelee edelleen olevansa viisivuotias, jolle äiti on tuottanut pettymyksen, rakentuu identiteetti sen ympärille. Tällaisesta ajattelutavasta kannattaisi tulla tietoiseksi – ja päästää sitten irti. Se oli silloin, nyt on nyt. Menneisyyden ei tarvitse määrittää meistä ketään.

Identiteetti muuttuu jatkuvasti, ja elämän aikana egon tulisi muuttua läpinäkyvämmäksi. Käännekohta on siinä vaiheessa, kun samaistuu hieman enemmän sieluun kuin egoon. Silloin elämä muuttuu ratkaisevasti. Muistot ovat edelleen samoja, mutta niihin ei enää samaistu samalla tavalla. Ne eivät määritä identiteettiä. Vastoinkäymiset eivät lopu elämästä, mutta elämä on helpompaa.

”Totuuden ongelma on, että se tuhoaa ’itsen’, joka sitä etsii. Siksi vain harvat todella haluavat tietää totuuden,” sanoo henkinen kouluttaja Jeff Foster.

Kolmas vastaus onkin päämäärä, se on vähintäänkin elämän mittainen matka. Se on mahdollisuus onneen ja autuuteen, jos vain päästää irti ja uskoo, että siivet kantavat.

Kahleet ovat yleensä itse asetettuja, ja naamio on usein kasvojen sisä- ei ulkopuolella.

Hidasta ruokailua – 3 vinkkiä

Terveellinen syöminen ei ole jatkuvaa taistelua – siis sen ei tarvitse olla. Vaikka olisit vasta-alkaja, jo kauan terveellisesti syönyt tai vähän laistanut uudesta, paremmasta ruokavaliostasi, muista nämä kolme sääntöä aina kun istut alas syömään.

1. Syö ilman ruutua

Ruudulla ei ole väliä – oli se sitten iPad, TV tai älypuhelimen ruutu – jos tuijotat tekniikkaa, tulet syöneeksi liikaa. Ensi alkuun syöminen ilman tekemistä voi tuntua hullulta, mutta pian huomaat, että ilman lehteä, konetta ja puhelinta nautit ruuasta enemmän.

2. Erota nälkä ja jano

Jos ruuan jälkeen tunnet itsesi yhä ei-kylläiseksi, älä heti nouse ottamaan lisää. Tutkimusten mukaan ihmisillä on ruuan jälkeen jano, ei enää nälkä. Juo vettä ja odota puolisen tuntia – lämmitä loput, jos nälkä oli todellinen tunne. Useimmissa tapauksissa se ei kuitenkaan ole.

3. Jos vaihdat ruokavaliota, malta

Kun kevennät ruokavaliotasi, voit ensin tuntea, ettei maha tullut täyteen lounaalla ”pelkästä” salaatista. Voit kuitenkin tehdä mielikuvaharjoituksen, jossa alat tankata parempaa bensaa autoosi – auto ei ehkä kulje samalla tavalla, mutta hetken päästä huomaat, että matka sujuu paremmin.

Lähde: Fitsugar.com

12-vuotiaana menehtyneen tytön elämänohjeet löytyivät peilin takaa

12-vuotias Athena Orchard kuoli toukokuun lopussa 2014 syöpään, mutta ennen kuolemaansa hän ehti piilottaa kotinsa peilin taakse rohkaisevan ja positiivisen viestin perheelleen. Viestin löysi Athenan isä.

Tässä muutama elämänohje peilin takaa löytyneestä pitkästä viestistä:

Ilo riippuu vain meistä itsestämme.
Tarina on tärkeämpi kuin onnellinen loppu.
Tavallisen ja erityisen välinen ero on pieni. Muista, että ilo on matka, ei lopputulos.
Ole iloinen ja vapaa, usko elämään, niin olet ikuisesti nuori.
Vaikka tiedät jonkun nimen, et tiedä hänen tarinaansa.
Teot eivät kerro siitä, mitä toinen on joutunut kokemaan.
Rakkaus on kuin lasia, se näyttää kauniilta, mutta särkyy helposti.
Rakkaus on todella harvinaista. Elämä on outoa, mikään ei ole pysyvää, ja ihmisetkin muuttuvat.
Nauti jokaisesta päivästä. Kannattaa todella elää, kuin tämä päivä olisi viimeinen.
Elämästään voi tehdä ihanaa tai kamalaa.
Ne, jotka todella rakastavat sinua, pysyvät rinnallasi tilanteesta huolimatta.
Elämä on vuoristorataa; ilman ylämäkiä ei ole alamäkiä.
Joskus vielä rakastumme ihmiseen, jolle voimme avata sydämemme.
Rakkaus ei ole sitä, kenen kanssa vietät loppuelämäsi, vaan sitä, ketä ilman et voi sitä viettää.
Elämä on peliä ja rakkaus on voittajan palkinto.

Lisää Athenasta voit lukea tästä.

Lähde: Metro UK