3 vaihetta sen uskomiseen, että riitän ja kelpaan – itselleni ja muille

Olin taannoin kuuntelemassa tunnettua skotlantilaista kirjailijaa, luennoitsijaa ja tiedemiestä David Hamiltonia, joka luennoi aiheesta ”How your mind can heal your body”. David kuvasi hienosti hyvin tyypillistä prosessia, miten alamme vähitellen ymmärtää, miksi meidän tulee rakastaa itseämme – ja kuinka se lopulta toteutuu kolmen päävaiheen kautta. Esitän tässä nämä vaiheet:

1. I’m not enough – En riitä itselleni (enkä muille?)

Saatan elää pitkäänkin illuusiossa, joka pohjautuu uskomukseen, etten riitä itselleni. Koska uskon tähän, on kehomieleni ohjelmoitu myös uskomaan, etten riitä kenellekään. Tämä uskomus/ohjelma heijastuu kaikilla olemisen tasoilla, ei pelkästään mielen ja ajatusten tasolla. Kehon tasolla uskomus heijastuu erityisesti tuki- ja liikuntaelimistöön, jossa tunnemetaforana sijaitsevat kaikki itsearvostukseen liittyvät teemat, jota myös riittämättömyys syvimmiltään on. En pysty arvostamaan itseäni riittämättömyyteni vuoksi.

Sosiaalisella tasolla voi vain kuvitella, miten monin yksilöllisin tavoin uskomus alkaa näyttäytyä erilaisissa ihmissuhteissa. Mitä riittämättömyys merkitsee esimerkiksi perheessä ja parisuhteessa, tai työyhteisöissä. Millaisia valintoja teen elämässäni, jos koen jatkuvaa riittämättömyyttä.

Kaikki rajoittavat uskomukset kuluttavat hurjasti elämänenergiaa, jos yritän vain selviytyä niiden kanssa. Silloinkin teen parhaani niiden voimavarojen kanssa, joita minulla juuri sillä hetkellä on. Jos oma kokemus sisältää riittämättömyyden tunteen lisäksi tunteen hallinnan menetyksestä ja voimattomuudesta, voi olla että myös kilpirauhanen reagoi tähän stressiin vähentämällä toimintaansa.

2. I have had enough! – Olen saanut tarpeekseni!

Jossakin vaiheessa elämääni saan tarpeekseni kaikesta. Eli eräänlainen sietokyvyn raja ylittyy, positiivisessa mielessä. Kun iän myötä luonnollisestikin tapahtuu monen tasoista kasvua ja oppimista, alan vihdoinkin kyseenalaistaa omia uskomuksiani. Väsyn kantamaan päivästä päivään samoja taakkoja kehossani. Voi myös olla, että jokin elämäntapahtuma, kriisi useimmiten, käynnistää tämän muutostarpeen.

Usein tässä vaiheessa tarvitsen myös tervettä vihan tunnetta, jotta saan muutoksen liikkeelle. Vihasta voi parhaimmillaan jalostua intohimo johonkin uuteen, jota olen jo pitkään kaivannut elämääni. Alkuvaiheessa saatan kuitenkin luoda itse valtavia odotuksia ja paineita omasta kasvuprosessistani. Kun tiedostan nämä paineet ja vapautan itseni niistä, henkilökohtaisen kasvun prosessi käynnistyy luonnostaan, juuri minulle sopivalla rytmillä.

3. I am enough – Olen riittävä itselleni

Vähitellen alan uskoa joka solullani, että riitän itselleni. Olen kuka olen, oma autenttinen itseni. Kun tämä ajatus kelpaa itselleni, kelpaa se myös muille. Voin olla jopa niin rohkea, että annan itselleni luvan olla haavoittuvainen!

Olen itse asiassa rakkauden luomus. David Hamilton sanoi: ”Atomit ovat olemassa vain, koska on olemassa vetovoima kahden partikkelin välillä. Jos tietoisuus on todellisuuden ’materiaa’, RAKKAUS on tämä vetovoima.”

MINÄ OLEN – JA SE RIITTÄÄ.

Mieti vielä omalla kohdallasi: Kun olemassaolosi ydin on rakkaus ja valo, miten liikut, miten hengität, miten ajattelet ja tunnet?

Miten OLLA MINÄ <3

 

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: