Liki kaikessa syömässämme ruoassa on sokeria. Uskon, että moni osaa jo tunnistaa suurimmat miinakentät lisätyn sokerin osalta, mutta on silti yllättävää, kuinka paljon sokeria ylipäätään voi saada ruoan mukana päivän aikana.  Suomalaissuositusten mukaan lisätyn sokerin määrä ruokavaliossa ei saisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiasaannista ja WHO:n suositusluonnoksessa määrä tulisi jopa puolittaa (5 prosenttia, joka vastaa noin kuutta teelusikallista sokeria).

Sokerikoukussa kamppaileva australialainen Sarah Wilson päätti uudenvuodenlupauksenaan päästä irti sokerista. Päätöksen seurauksena syntyi Irti sokerista -niminen teos, jonka tavoitteena on auttaa siivoamaan sokeri ruokavaliosta ja voimaan paremmin.

Irti sokerista (Pen & Paper 2014) käy ensimmäiseksi läpi Sarahin oman tarinan. Hän sairastui opiskeluvuosinaan useaan eri autoimmuunisairauteen, ja vaikka hän pystyi vuosien aikana vähentämään sokerinsyöntiään, piilotteli hän omien sanojensa mukaan niin sanottujen terveellisten sokerien eli mm. hunajan, tumman suklaan ja hedelmien suojassa.

Jos lukee tuokiokuvan hänen entisenlaisesta normaalista arkipäivästä, tajuaa, kuinka helposti ja vaivihkaa suositusten mukainen sokerimäärä ylittyy. Reilut 25 teelusikallista sokeria kertyi seuraavista yhden päivän aikana nautituista ruoka-aineista: kolme hedelmää ja kourallinen kuivattuja hedelmiä, pari teelusikallista hunajaa teen kanssa, pieni 35 gramman patukka tummaa suklaata ja hunajalla maustettu luonnonjogurtti tai muu vastaava pieni jälkiruoka. Lisäksi listasta puuttuu päivän mittaan esim. kastikkeista, ketsupista tai leivästä saadut piilosokerit. Ravitsemustutkijat eivät siis ole syyttä huolissaan.

Sarahin kirjan punaisena lankana on 8 viikon puhdistuskuuri. Jokaisen viikon alussa käydään läpi viikon tavoitteet sekä ohjeistetaan, miten niihin päästään. Lisäksi jokaisen viikon kohdalla on ”Tutkittua tietoa”-osio, joka ainakin itselle tarjosi erittäin mielenkiintoisia oivalluksia. Kaikista pahimmaksi ”konnaksi” Sarah mainitsee fruktoosin, eli hedelmäsokerin. En esimerkiksi tiennyt, että kun syömme fruktoosia, elimistömme ei havaitse sitä ja siksi sitä voi syödä mielin määrin ilman kylläisyyden tunnetta. Lisäksi fruktoosi ohittaa kehossamme maksan rasvanmuodostusta säätelevän mekanismin ja muuttuu suoraan rasvahapoiksi ja sen jälkeen kehon rasvaksi. Jonkinlaisen tarkan lähdeviitteen olisin kaivannut tämän ja muutaman muun kirjassa esiintyvän lauseen tueksi.  Uskoisin, että myös oma liikunnallinen aktiivisuustaso vaikuttaa siihen, kuinka paljon rasvaa keho tällä tavoin kerää. Joka tapauksessa jo kirjan ensimmäisen 20 sivun aikana käy selväksi, että liika sokeri on ihmiselle erittäin haitallista.

Puhdistuskuurin ensimmäisten kahden viikon aikana karsitaan sokerin määrää helpoilla pienillä muutoksilla ja lisätään reilusti rasvan määrää ruokavaliossa. Seuraavien viikkojen aikana ollaan jo selvästi tiukempia ja sokeria pyritään saamaan korkeintaan kuusi teelusikallista päivässä. Energian saannista huolehditaan rasvan, vihannesten ja proteiinin lisäämisellä. Ruokaohjeet, joita Sarah on kirjaan koonnut sekä omista arkistoista että tuttaviltaan, ovat monelta osin gluteenittomia ja viljattomia. Mikään paleokeittokirja teos ei silti väitä olevansa ja esimerkiksi maitotuotteita käytetään muutamissa resepteissä.

Kahdeksannen viikon lopulla ruokavalioon palautellaan vähän hedelmiä ja sokerin korvikkeita, mutta niitäkin kohtuudella. En itse käynyt koko kahdeksan viikon kuuria läpi, mutta ymmärsin, että loppujen lopuksi aika yksinkertaisilla ruokavaliomuutoksilla voi helposti vähentää ylimääräisen sokerin saantia. Lisäksi kirja antoi oivallisia neuvoja niihin hetkiin, jolloin mieliteko iskee ja keho pyytää jotain makeaa. Kaikkiin näihin haastaviin hetkiin löytyy jokin ratkaisu, kun jaksaa nähdä vaivaa ja ymmärtää, millainen suhde sokeriin ja sen sietokykyyn omalla keholla on.

Olen suuri kookoksen ystävä ja olin mielissäni huomatessani, että kirjan resepteissä käytetään paljon erilaisia kookostuotteita. Erityisesti kookosvoita/-sosetta olen tehnyt nyt kirjan inspiroimana monta kertaa, koska se on luonnostaan makeaa, antaa hyvin energiaa ja sopii herkullisen makunsa puolesta esimerkiksi gluteenittoman leivän tai lettujen päälle sekä porkkanoiden tai muiden kasvisten kanssa dippailuun. Lisäksi sen tekeminen itse on huomattavasti edullisempaa, kuin suoraan kaupasta ostaminen.

Kookosvoin tekemiseen tarvitset:

Vähintään 2 kpl 200 gramman kookoshiutalepusseja (mitä enemmän hiutaleita on, sen helpommin monitoimikone pyörittää massaa)

Kaada hiutaleet monitoimikoneeseen ja anna koneen käydä noin 10 minuuttia, välillä reunoilta kaapien. Huom. pidä huoli, ettei kone kuumene liikaa. Sen tehosta riippuen saattaa mennä hetki, ennen kuin seoksen rasva alkaa erottua ja hiutaleista alkaa muodostua sosetta. Säilytä voi lasipurkissa joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa, vuodenajasta ja lämpötilasta riippuen. Itse säilytän voin huoneenlämmössä valolta suojassa, jolloin se on heti notkeaa ja helposti levitettävää.

Lisää ideoita sokerittomaan elämään löydät osoitteesta iquitsugar.com